maanantai 9. lokakuuta 2017

California 1400 GTS Varusteet ja muutokset

Motto: Omaan käyttöön ylivoimaisesti parhaan matkailutarkoituksiin varustellun moottoripyörän tuottaminen edullisesti ja harrastuspohjalta.

Pyörä on omaa sukua Moto Guzzi California Custom. Päästöluokka Euro3 eli ei liikaa tekniikkaa sen suhteen. Sellainen oli sopivasti myytävänä sen aikaisella maahantuojalla alkuvuodesta 2016. Pyörän hankinnan rahoitin pääosin myymällä kaksi Benelli 750 Sei moottoripyörää. Vaihdossa meni myös erittäin hyväkuntoinen ja siisti 2005-mallinen Moto Guzzi 1100 Breva.

Maahantuojana oli R.M. Heino. Nykyisin Guzzi moottoripyöriä edustaa Bike World ja maahantuo Otto Brandt. Tässä linkki heidän sivuillensa.

Kuten edempänä kerron muutoksista niin syynä oli että kyseinen malli on aivan liian urheilullinen ja hermostuttava ajoon johon sitä tarvitsen eli kiireettömään pitkän matkan matkailuun ja rauhalliseen cruisailuun kaupungilla. Siksi se piti "kesyttää" ja saada fysiikalleni ja henkisille kyvyilleni sopivaksi. Myös ulkonäkö. Kilometrejä ei kauheasti kerry. Kahden kesän suoritus on 16500 km. Muilla pyörillä, kuten tällä, syntyvät muut kilometrit. Taloudessa on muitakin pyöriä jos tulee himo... Sporttinen pyörä ja amerikkalainen pyörä ja pari muuta italiaanoa.

Ideana on varustella ja muokata pyörää käytön ohessa vähitellen niin että kustannukset jakautuvat pitkälle aikavälille. Myös välittömien kustannusten, kuten polttoaineen kulutuksen vähentäminen, kuuluu tavoitteisiin.

Lähtökohta on kokoluokassaan markkinoiden tehokkain ja kevein custom. Tästä syntyy osia vaihtamalla, muokkaamalla ja varustelemalla touringpyörä joka sopii omalle vartalolleni. Se jää silti kevyeksi myös touringpyörien parissa. Lähin vertailukohta tehdasvarusteinen California 1400 Touring. Samalla videolla mukana myös tämän pyörän lähtökohta Custom.

Ajettavuuteen kiinnitän erityisesti huomiota. Pitää pystyä hidasajoon kaupungissa mutta myös mutkatielle. Kallistusvarat ja jousituksen kantavuus ja säädettävyys ovat paremmat kuin luokkansa kilpailijoilla. Yritän pitää pyörän omamassan alle neljänsadan kilon.

Yksi ensimmäisistä toimenpiteistä oli maalauttaa tankin sivupaneelit puhtaan valkoisiksi. Se kevensi huomattavasti pyörän ulkonäköä lisävarusteena hankitun valkosivuisen kahden hengen geelisatulan ohella. Valkosivurenkaat ovat tavoitteena jossain vaiheessa. Tavoite on sittemmin toteutunut omavalmisteena.

Väri keventää.

Custommalli ei siis soveltunut aivan täysin tarkoituksiini. Hyvää siinä on säädettävä takajousituksen hydraulinen vaimennus kaasusäiliöillä jota ei Touringmallissa ole. Toisaalta turhaa on vain yhden hengen satula, matala ja edessä oleva ohjaustanko ja hyvää vain minimimäärä varusteita. Siis pelkkä peruspyörä. Myös tekniikkaakin on vähemmän kuin arvokkaammissa malleissa mikä ei ole haitaksi. Perusvarustukseen kuitenkin kuuluu ajotietokone, vakionopeussäädin, kaksikanavainen abs, kolmeasentoinen, pois kytkettävä luistonesto ja kolme eri ajomoodia. Guzzin yleisestä linjasta poiketen pyörässä ei ole integroitua jarrujärjestelmää.

Vakionopeussäädin on pitkillä ja suorilla teillä, joissa ei ole liikaa liikennettä, varsin mukava laite eikä siis tarvitse puristaa kaasukahvasta. Nopeuden laskeminen ja nostaminen on yksinkertaista. Toiminto menee valmiustilaan jos koskee jarruun tai kytkimeen. Ohituksia varten kaasua voi kääntää lisää yli asetetun nopeuden ja ohituksen jälkeen nopeus vakiintuu säädetylle tasolle automaattisesti.

"Viisarinappi" on vakionopeussäätimen hallintanuppi.

Jarru- ja kytkinvivuissa on pikasäätö. Kaikkien kahvojen kääntäminen on varsin kevyttä. 

Sadeasetus ajonhallinnassa on todella hengetön. Pääsee silläkin eteenpäin mutta Veloce-säätö on sen vastakohta. Silloin pyörä reagoi terävästi ja kiihtyvyyttä on tarpeettomasti jo pienellä kahvan käännöllä. Liki sataprosenttisesti olen ajanut kaikilla säillä ja pinnoilla Turismo-asetuksella. Kaasuun vastaaminen on rauhallista mutta kunnolla kääntämällä suorituskykyä on ihan riittävästi. Huippunopeutta en ole kokeillut mutta 170 km/h mittarinopeutta löytyy rivakkaan. Se riittänee. Ohjekirjan mukaan vakionopeussäätimen suurin asetettava nopeus on 180 km/h.

Takajarru on perinteinen liukusatulajarru mutta etujarruja on kaksi radiaalityyppistä nelimäntäistä satulaa. Puolikelluvat levyt halkaisijaltaan 320 mm. Jarrut ovat Brembo -merkkiset. Tuntuma kohtuullinen. Korkea paino tuntuu jarrutuksissa. Vaikka tämä onkin kokoluokkansa kevein "sohva" kilpailijoihin verrattuna. Rekisteröintitodistuksessa on lukema 318 kg. Teräksen sijasta rakenteissa on käytetty alumiinia ja muovia.

Oikean puolen takajoustintuki.

Kuva otettu mustanpuhuvasta sisarmallista Audacesta. Vaimentimen paluuvaimennuksen säätö on valkoisen nuolen osoittamassa paikassa johon pääsee käsiksi pitkällä ruuvitaltalla silloin kun sivulaukku on paikoillaan. Jousen esijännitystä voi säätää kahdella hakamutterilla. Avain on työkalusarjassa.

Oikea etujarru.

Hidastimissa on tavanomaiset mustat orgaaniset jarrupalat. Jarrut ovat riittävän tehokkaat mutta vaativat enemmän voimaa kuin kahden sormen puristuksen.

Pyörässä on myös liikkeellelähdön avustin (Launch Control) eli kaasua ei tarvitse kääntää kun lähdetään liikkeelle. Sama järjestelmä estää myös "tumppaamisen" mikäli vaihde on liian iso käytettyyn nopeuteen nähden tai ykkösellä haluaa ryömiä. Jos kytkinkahvasta vetää niin toiminto loppuu.

Kaupan yhteydessä laitettiin tilaukseen kaksivärinen geelisatula, isoin mahdollinen pleksi kiinnikkeineen, sivulaukut, tavarateline ja ohjaustangon muutossarja. Siitä tuli lisäkustannuksia noin 1600€. Yhteistilauksena huomattavasti edullisempi kuin kappaleittain.

Puutteena sivulaukkujen suhteen voi mainita että ne eivät ole pika- vaan ruuvikiinnitteiset. Asiaa korvaa jossain määrin että sivulaukut sisältävät yhteensä kuusi eri kokoista jämäkkää sisälaukkua. Niitä voi käyttää erikseen tai liittää toisiinsa pikasojilla. Varsin kätevät eikä tarvitse kantaa hotellihuoneeseen mahdollisesti likaisia sivulaukkuja. 

Ohjaustangon muutossarja sisältää kaikki kahvakytkimet, kytkin- ja jarruletkut, kaasuvaijerit sekä ohjaustangon. Tosin ohjaustanko tuli eri lähteestä ja on väriltään musta. Nämä sisältyvät edellä mainittuun summaan. Alkuperäiset osat jäivät varaosiksi vaikka ohjaustanko pitää vaihtaa matalampaan jos niitä pitää käyttää. Custommallin letkut ja johtimet olivat liian lyhyet.
Ohjaustangon päihin tein lämpökahvojen asennuksen yhteydessä alumiinista 40 mm pitkät jatkeet mikäli sattuu keikahtamaan niin osuvat ehkä ennen jarru- tai kytkinkahvaa maaperään.

Lämpökahva ja ohjaustangon jatke.

Kaikki asennustyöt suoritin itse. Pyörää joutui purkamaan erityisesti takapäästään. Jarru- ja kytkinletkujen vaihtoon piti ottaa tankki, kaikki sivu- ja etukatteet pois sen lisäksi että satula, akkuteline, takajoustintuet, takapään sisälokasuoja ja ilmanpuhdistimen kotelo piti irrottaa. Melko paljon purkamista. Hommaan meni viikon verran 2 - 6 tuntia päivässä ponnistellen. Sisältää kytkimen ja jarrujen ilmaamisen. Homman tein Kerholla enkä omalla pajalla. Nykyisin ei omaa pajaa enää ole.

Ison tuulisuojan yhteyteen olisi voinut tilata alkuperäisosina tuulenohjaimet. Päätin säästää ja tehdä itse. Niistä tuli noin kolme kertaa suuremmat kuin mitä kauppiaalla on tarjota. Nyt ei käy viima polviin.

Oikean puolen tuulenohjain.

Astinlaudat olivat omalle fysiikalleni väärässä asennossa. Niiden asennon muuttaminen oli pelkästään metallitekniikkaan liittyvä. Muutos voidaan palauttaa ennalleen. Samassa yhteydessä tapahtui takajarruvalon ja takajarrun can-väylän releistäminen. Muutos poisti astinlaudan kupeesta vaurioherkän mekaanisen mikrokytkimen. Mikrokytkin korvautui painekytkimellä.

Ajovaloja koin tarvitsevani enemmän. Lisäpitkät ja sumuvalot laitoin alaetukolmioon kiinni valmistamaani telineeseen. Telineen pulverimaalaus epäonnistui joten tämän talven aikana pitää homma teettää uudelleen.
Sumuvaloihin laitoin ledit. Kun ajaa sumarit päällä niin eteen eivät autoilijat tuuppaa sivuteiltä niin herkästi kuin pelkillä päiväajovaloilla ajettaessa.

Lisäjarruvalo tuli takalaukun kanteen. Laukku on Bilteman valikoimasta. Takasumuvalo kiinnittyi takakaatumarautaan vasemmalle takarenkaan viereen.

12 ja 5 voltin sähköliitännät laitoin valmistamaani alumiiniseen telineeseen ohjaustangon risereiden väliin. Tarkoittaa yhtä tupakinsytytinliitintä ja kahta USB-liitintä jotka ovat tarkoitettu venekäyttöön. Tässä mallissa ei ole erikseen sähköliityntää. Pyörässä on kuitenkin Android-yhteensopiva langaton liittymä jonka kautta voi seurata eri asioita pyörän toiminnassa: Guzzi Multimedia.

 Keskellä 2x5V USB ja 12V latauspistokkeet.

Aiempi hankinta jo edellisen pyöräni osalta on myös käytössä Californiassa: obd-väylän kautta toimiva ilmainen vianetsintä ja säätöjärjestelmä. Toimii Windows, OS ja Linux käyttöjärjestelmissä. Esimerkiksi kaasuvaijereiden vaihto piti kuitata obd-väylän kautta että moottorinohjauksen keskusyksikkö tunnistaisi niiden toiminnan. Tarvitaan kaksi kaapelia VAG-KKL ja FIAT. Ohjeita aiheeseen. Useimmissa 2000-luvun malleissa voi moottorinohjausta säätää omatoimisesti.

Vaikka pyörässä on kaksi kaasuvaijeria niin niillä ei ole mekaanista kytkentää kaasuläppään vaan sen sijaan neljään sähköiseen anturiin. Moottorissa on kaksi sylinteriä mutta läppärunkoja on vain yksi joka syöttää ilman moottorille kahden pitkän imukanavan kautta. Polttoaine ruiskutetaan ilman sekaan lähellä sylinterikantta. Askelmoottori kääntelee kaasuläppää ECUn ohjeiden mukaan.

Jos tulee isompi vika pyörän järjestelmiin niin järjestelmänhallinta siirtyy vikasietotilaan niin että pyörällä voi ajaa hiljaisella nopeudella jonnekin sopivaan paikkaan. Ilmaisella tietokoneohjelmalla voi lukea ja nollata vikakoodeja. Jatkossa myös voi säätää moottorinohjausta ja kopioida sekä vaihtaa moottorinohjaustiedostoja kuten aiempiinkin moottorinohjaus- ja ajonhallintajärjestelmiin.

Teknisiä tietoja pyörästä. Moottorinohjaus ja ajonhallinta. Laite on tyypiltään IAW 7SM. Isokokoinen alumiinilaatikko joka on tuettu kumikiinnikkein irti rungosta.

IAW 7SM

Kyseistä järjestelmää käyttää usea auto- ja moottoripyörävalmistaja. Järjestelmä on oppiva eli oppii kuljettajansa ajotavoille. Se tekee ajosta juohevaa.

Toiseksi isoin yksittäinen homma oli takakaatumarautojen valmistus ja asennus.
Tarkoitusta varten olin rakentanut jo aiemmin putkentaivuttimen jolla saa aikaiseksi muuttuvaa sädettä rautaputkeen. 22 millimetrin putkesta taivuttelin alkuperäisiä kahta rautaa tukevamman yksimittaisen kaatumaraudan joka kiertää myös pyörän takaa. Pyörän kokonaismitta piteni noin 10cm ja leveys saman verran. Ei pienet pökkäykset osu heti pyörän rakenteisiin. Kaatumarautojen ulkoreunat on pehmustettu muovilistalla.

Etukaatumaraudat syntyivät vanhoista California II:sen takakaatumaraudoista joiden muodostaman kehän tukin lasikuitulevyillä että ajoviimaa tulisi sylintereille ja jaloille mahdollisimman vähän. 

Eteen teleskooppien kahta puolen tein kannattimet ilmanohjaimille jotka siirtävät ajoviimaa pois sylintereiltä ja jaloilta.

Edessä on moottoriöljyn jäähdytinkenno ja sen puhallin. Lasikuitulevyllä tukin jäähdyttimen kennon valtaosaltaan että moottori kävisi kuumempana.

Kaihdin.

Oikein kylmällä säällä voi tukkia aukon telttapatjasta leikatun tulpan avulla.

Sylinterikannen lämpöanturin modifioin siten että se havaitsee kannen lämpötilan herkemmin. Tarkoituksena ohjata moottorinohjauksen toimintaa herkemmäksi lämpötilamuutoksille. Mitä nopeammin ECU havaitsee lämpötilan nousun sitä vähemmän kuluu polttoainetta. Nykyinen kulutus noin 5,5 litraa sadalle kun ennen muutoksia se oli yli 6,5 litraa. Tankin tilavuus on hieman yli 20 litraa. Turvallinen tankkausväli noin 300 km. Saisi olla pidempikin.

Vertailuksi erään amerikkalaisen moottoripyörälehden saamat tulokset: pienin kulutus 7,0 litraa sadalle km (40mpg) isoin 8,3 litraa sadalle (34mpg). Itse olen saanut sekä isompia kulutuksia aikaiseksi alhaisessa lämpötilassa mutta myös huomattavasti pienempiä lukemia, jopa alle 5 litraa sadalle km silloin kun on lämmin sää ja ajo omaehtoista (ilman muun liikenteen häiriöitä) ilman vakionopeussäädintä. Vakionopeussäädin lisää hieman kulutusta.

Jäähdytysöljykiertoon laitoin lämpöanturin ja sille näytön vasemmalle kytkinestesäiliön kylkeen. Näyttö kertoo jäähdyttimeen moottorista menevän öljyn lämpötilan. Tarkoitus olisi että öljyn lämpötila pysyisi noin 100 asteessa. Korkea moottorin lämpötila parantaa öljyn ominaisuuksia ja vähentää myös polttoaineen kulutusta ja vähentää myös kylmäliman muodostusta öljyyn.

Merkittävä muutos oli asentaa takarenkaaksi 205 mm leveä auton rengas. Ajettavuus ei juuri muuttunut mutta renkaan kulutuskestävyys on erittäin hyvä ja hinta noin neljännes alkuperäisrenkaan hinnasta. Myös eturengas on poikkeavaa tyyppiä. Auton rengas takana vaati muutaman kokeilun rengaspaineen suhteen ennen kuin ajettavuus löytyi kohdalleen.
Auton rengas kestää 30.000 - 50.000 kilometriä ja vaihdetaan pois siksi että kumi alkaa olemaan liian vanha vaikka ei vielä loppuun kulunut. On rauhoittavaa lähteä vaikka Alpeille ja kauemmas kun ei tarvitse miettiä rengasasioita. Kokemuksia renkaan käytöstä.

Huhut ja kauhutarinat auton renkaan sopimattomuudesta mp käyttöön ovat osoittautuneet huhuiksi ja kauhutarinoiksi. Eikä kukaan ole toistaiseksi kyennyt esittämään todistetta tai tositapausta onnettomuudesta jonka voisi päätellä olevan auton renkaan syytä. Myös sopimattomuus mp:n vanteelle on kumottu. Hyvinhän tuo sopii. Tiedän koska asensin renkaan itse. Sisärenkaaton tietysti.

Honda Gold Wing ja sen sisarmallisissa pyörissä on autonrenkaiden käyttö varsin yleistä. Myös muissakin, jopa sporttisissa matkapyörissä. Opetusvideo aiheesta.
Eturenkaana on moottoripyörän takarengas jossa kulutuspintaa reilusti.
Koska takarengas mahdollistaa usean kymmenentuhannen kilometrin matkan vaihtamatta niin eturenkaankin on hyvä olla kestävää laatua. Verrattaessa tavallisia taka- ja eturenkaita keskenään ei voi välttyä havainnolta että takarenkaissa on enemmän kulutuspinnan vahvuutta. Siinä syy ratkaisuuni. Usein myös takarenkaan profiili on loivempi.

Takarenkaan kehämitta muuttui samalla auton renkaaseen siirryttäessä. Se on lyhyempi ja mahdollistaa kuudennen vaihteen käytön myös 100 km/h rajoitetuilla teillä. Aiemmin kuutosen sai päälle vain yli 120 nopeudessa. Vaikuttaa ajotalouteen edullisesti. Sekä viitonen ja kuutonen ovat ylivaihteita. Alemmat vaihteet ovat hyvin liki toisiaan. Guzzin perinteinen vaihtamistapa isommalle kantapäällä on kätevä kun jalkaa ei tarvitse irrottaa astinlaudalta.

Kylmiä ajokelejä ajatellen asensin lämpökahvat alkuperäisten tilalle. Pyörässä on sitä varten valmis liitäntä. Myös satulalämmittimelle on oma liittymänsä. Jälkimmäistä ei ole vielä hankittu.

Pikkuasioita on tullut tehdyksi useita. Ohjaustangon päihin pitkät kiillotetut alumiiniset jatkeet, kromilistat etulokasuojaan, sivulaukkujen kanteen tarrakiinnitteiset listat ja teippaukset valkoisiksi maalauttamiini tankin sivupaneeleihin, takakaatumaraudan yhteydessä rekisterikilven paikan vaihto ja pienempi rekisterivalo. Samalla tein jatkeen takalokasuojaan.
Nostokahvat sivulaukkuihin joista voi nostella laukkuja kun ovat irrotettuna että avata kannen.

Syysajelukuva otettu Ahlaisissa 2017.

Sadekausihommat 2017 - 2018:
Tekemättömiä asioita on vielä läjä: etulokasuojan muodonmuutos joka peittäisi enemmän kuin nykyinen, takalaukun kannen etuosaan kiinnitetty matkustajan selkänojan uudelleen muotoilu ja uusi päällyste siihen ja tietenkin muutama muutos rakenteisiin joilla voi huollettavuutta edistää ja helpottaa. Teline suunnistuskoneelle pitänee rakentaa.

Myös kuljettajan selkänojan olen suunnitellut asentavani. Tarvikkeena ei ole mieleistä mallia niin pitää tehdä itse. Se saa todennäköisesti olla kiinteä ja ylettyä vain noin 10 cm satulan pinnan yläpuolelle. Siihen ei ole tarkoitus nojata vaan sen on vain tuettava ristiselkää. Jalka on kyettävä nostamaan sen ylitse.

Äänenvaimentimet vaihtuvat, toivoakseni, talven aikana ruostumattomasta teräksestä valmistettuihin. Tulee hieman pidemmät ja äänimaailmaankin pitää saada pientä muutosta. Samalla tulee lisälambdoille asennuspaikat. Aion tutkia tarkemmin pyörän polttoainetaloutta ja siihen jäännöshappimittaus on selkein tapa.

Alkuperäiset mattamustat taustapeilit vaihtuivat kromattuihin peileihin. Keventää edelleenkin hallitsevaa pääosin mustaa värimaailmaa. Alkuperäiset saavat olla tallessa. Muuttolaatikko alkaa olla täynnä pyörästä riisuttuja osia ja varusteita.
Halutessa saan muutetuksi pyörän ulkonäön radikaalisti ja nopeasti alkuperäisosilla.

Vasen lyhytvartinen peili. Oikealla samanlainen. 

Custom-mallista peräisin olevat mattamustat peilit saivat siirtyä varastoon. Nämä kromatut peilit ovat samaa alkuperäisten näköa olevat tarvikepeilit joissa on lyhyemmät varret. Koska ohjaustanko on levein saatavilla oleva malli olivat pitkävartiset alkuperäispeilit todella leveällä. Nyt peilit ovat selkeämmin nähtävissä eivätkä käsivarret ole takanäkymän tiellä kavennuksesta huolimatta.

Olen aina ihaillut valkosivurenkaita. Nyt on jo eturengas valmiina itse tehden.

Valkosivukumi asennettuna.

Valkosivurengas tuli myös taakse. Itse tehden kustannuksia tuli noin 40 euroa koko hommasta. Lisäksi työn vaiva. Samalla tuli tehdyksi muutama puhtaanapito- ja huoltotoimenpide.

Pientä kimallusta etulokasuojan syrjiin tälläsin. Aihe tuli akuutiksi kun kolhaisin tallissa etulokasuojan reunaa ja siitä lohkesi pieni pala. Muovinen kromilista peitti vaurion.

Kromilistat.

Taaempi lista.

Materiaali on markettitavaraa ja tarkoitettu tuulisuojan reunukseksi. Kuvassa näkyy nuoli joka osoittaa kohdan jossa varsinaiseen lokasuojaan kiinnittyy lokasuojan jatke. Olisin kiertänyt koko lokasuojan takaosan ympäri mutta kyseinen kohta on niin paksu että lista ei siihen mahtunut. Olkoon nyt näin kunnes keksin muuta.

Mukana kulkevat varusteet ja työkalut:
Pyörän mukana tuli pieni pussillinen työkaluja. Ruuviavaimia ja takaiskunvaimentimien säätöavaimet.

Olen lisävarusteiksi lisännyt joukon muitakin avaimia ja välineitä. Mukana on puukko, sakset, yleismittari, renkaanpaikaussarja kaasupulloineen, työkalut etu- ja takapyörän irrottamiseen, turvaliivi ja kaikenlaista muuta pientä tarpeellista kuten ensiapuvälineet. Usein mukana myös minitietokone eräiden säätöjen muuttamiseen ja vianetsintään. Itselle ei sillä ole ollut juurikaan käyttöä mutta muita kulkijoita olen sen avulla voinut auttaa.

Mitään edellämainituista välineistä en ole tarvinnut matkoilla ollessani mutta toisinaan ovat muut tarvinneet. Mutta voi se vahinko sattua itsellekin. Vaikka rengasrikko.

Kaikkien näiden ja tulevien muutosten jälkeen nimesin pyörän uudelleen huomioiden yleiset ja Guzzin aiemmin käyttämät nimitykset pyörämalleilleen.
Tämä on nyt Moto Guzzi 1400 Gran Turismo Speciale. Eli lyhyesti 1400 GTS.

Koeajoja ja vertailuja suomeksi vastaavista malleista: California SE, Audace 1400, California Classic ja Ambassador Touring.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti