Monta asiaa yhtäaikaa

 

Verstaan alasajo
Vuokratila eli ei ole varsinaista kiinteistöhuoltoa. Sen sijaan irtaimistoa on. Sorvin olen myynyt. Pylväsporakoneen vien Mökille mutta tuon takaisin syksyllä ja saa talvehtia autotallin perällä tai kellarivarastossa. Hitsauskoneelle sama keikka. Mig-Mag-tyyppinen lankakone joka on palvellut parikymmentä vuotta. Kulkee omilla pyörillään ja perässä vetämällä lyhyet matkat. Joitakin hienoteknisiä laitteita laitan myyntiin. Sähkötyökaluja on suuri määrä perustyökalujen ohella. Sekä analogia että digi.

Välineiden myynti
Sellainenkin asia on kiikarissa. Osa työkaluista siirtyvät kivuttomasti osaomistamaani firmaan Uudellemaalle. Arvelisin että laaja paineilmatyökalusettini saa arvostusta. Hiontaan ja poraukseen, pääosin.

Myymättä jäävät toistaiseksi
Eräät mökkikäyttöön soveltuvat työvälineet. Kuten moottorisaha, viilapenkki, höylät, kulmahiomakone, tasohiomakone, pari ladattavaa porakonetta, veistokirves, jne. Tulee iso kuorma pakettiauton perään mökkireisulle.

Hankalin homma
Varastoni sisältää melkoisen määrän Guzziosia sekä uusia että käytettyjä mutta ehyitä eri malleista, pääosin Californioista. (Centauron ja Daytonan osia myös.) Alustavasti on suunniteltu että pidän myyjäiset alkukesästä. Jokin lauantai mahtaisi olla sopiva päivä. Ylöjärvellä Kuruntien alussa teollisuusalueella.

Hyllyt tyhjenivät hieman
Lähinnä autotallissa. Kohta voi purkaa puolet hyllyköstä ja siirtää sen Mökkikäyttöön tai Ylöjärvellä asuvalle veljelleni, jos kelpaa. Mikäli kelpaa niin pyydän että vastineeksi saan vapaan kalastusoikeuden hänen rantatiluksilleen.

Tallin lattialla
Tällä hetkellä jo helpottanut tilanahtaus. Toki monenlaista vehjettä on laatikoissa ja pakeissa. Erityisesti löytyy erilaisia sähköisiä mittatyökaluja sekä tavanomaisempia perustyökaluja. Sähköpuolen kaluja on eniten. Mittareita jotka hoitavat sadasosia.

Verstaalla
Siellä vasta kamaa onkin. Kymmeniä metrejä hyllyt täynnä ehyttä vanhaa ja uudempaakin kamaa. Rullakoissa ja vetolaatikoissa on tarkkuustyövälinetä kuten monenkokoisia mikrometrejä laatikollinen sekä erilaisia muita mittavälineitä.

Jos syntyy kiinnostusta...
Merkittävä määrä laitteita metallin työstöön ja tarkkuusasioihin. Sorvin myin jo. Jäljellä jyrsin ja monia muita metallin käsittelyyn soveltuneita laitteita. Käsityökaluja on paljon. Useita paineilmatoimisia porakoneita eri tarkoituksiin. Lisäksi kalvaimia, poria ja hiomatarpeita.

Jatkoa tullee...

  

Bensatankin muovihitsaus

 

Pitkästä aikaa
Joskus vuosia sitten olen tehnyt vastaavaa hommaa mutta moottoripyörään. Nyt on kysymys ruohonleikkurista. Päältäajettavaa mallia.

Korjausasento

  

Ei tarkkaa tietoa

Halkeama tankkiin oli tullut sivulle uloinpaan kohtaan. Asiaa voi spekuloida. Tuskin se itsekseen siihen tulee ja pakkasvaurioltakaan se ei vaikuta. Kenties kolhaisu johonkin suht pehmeään mutta tukevaan kohteeseen. Veikkaan puunrunkoa tai tolppaa. Käyttöalueella niitä on useita.

 

Kotitalousvaroista tai vakuutuksesta

Vanhan laitteen osalta saattaa jäädä vakuutusyhtiön kautta haettu korvaus vain vaivaksi. Nyt koneen omistajapariskunnalle jäi vain vain remonteeraajan ja hänen vauraanoloisen vaimonsa ylläpito. 

Tankin vaurio. Syytä ei varman päälle tunnistettu. Ehkä kolhaisu.

Halkeaman hitsaus umpeen
Siihen on yksinkertaiset välineet. Tärkeintä on tietää mitä muovia tankki on ja käyttää siihen samanlaista täytemuovia. Asia on helppo ratkaista: sitä muovia mikä kestää eli samaa kuin tankin materiaali joka on bensiininkestävää. Kuten useimmat polyeteenit. Niistä leikaten kapeita suikaleita jotka sulatetaan halkeamaan samalla kun kohtaa kuuumennetaan lievästi juoksevaan tilaan.

 Halkeama heti hitsauksen jälkeen.

Välineet
Verkkovirtaa ja tinakolvi lattapäällä sekä sakset muovin leikkaamiseen. 

Noin viisikymmentä vuotta vanha tinakolvi.

Korjauskohteen jälkitiivistys tiivistemassalla ja muovisuikaleella. Teippi tukemassa kovettumisajan.

Jatkoa ja kuvia voi tulla
Kunhan hitsauksen varmistusliimaus on kovettunut ja tulee ajettua, Mökiltä noin viisisataa kilometriä korjauskohteeseen jos kamera on mukana. Käytän järjestelmäkameraa mutta sillä otetut kuvat eivät "mahdu" Bloggerin tarjoamaan tilaan vaan kuvia pitää ensin käsitellä vähemmän informatiivisiksi eli resoluutiota pitää vähentää merkittävästi. Nyt resoluutio on lähellä mahdollista maksimia. Ehkä näkyvät. Saa antaa palautetta.

Onko pitänyt
Käyn kyseisellä tontilla katsomassa onko saumaus pitänyt. Jos on saatan, kuulemma, saada pullakahvit. Laitan tietoa kokemuksista. Tällä välillä oli eläkeläisellä muita puuhia. Kuten mökkeilyä ja moottoripyöräilyä. Veteraanirallissakin pitää käydä kuikuilemassa vanhoja prätkiä. Menen sinne yli satavuotiaalla Venus-pyörälläni. Tukeva ruotsalainen tuote jonka Heikki J. Helkama on myynyt Viipurissa. Se käy ns. kauramoottorilla eli se on kunnostamani polkupyörä.

Polkupyörällä ilmaiseksi
Härmälän leirintäalueelle ei ollut ihmeempää kontrollia. Minulle viitattiin että mene vain. Niin tein. Molempina päivinä. Kuvia on enemmänkin kuin olen, toistaiseksi, julkaissut. Laitan lisää kunhan eläkeläisen kiireiltä ennätän. Ihmeesti on kysyntää vanhalle miehelle. 

 

Painepesurin vettä vuotavan kahvavarren korjaus (Osa 1)

 

Tarkoitettu vaihdettavaksi
Pesuri on yli kolmekymmentä vuotta vanha Kärcher. Menneenä suvena sen kahvaosa alkoi vuotamaan. Paine tuli ns. munille eli ruiskutuspaine jäi matkalle vuodon vuoksi. Tilalle sain veljeltäni hänen pikkupainepesurinsa jossa, siinäkin, oli vikaa mutta vain käyttökytkimessä. Jokin nimetön kaukoitätuote mutta korjattuna käy hyvin huuhteluhommiin autoa pestessä ja muihin pikkuhommiin. Mutta varsinainen painepesuri se ei ole.

Tiedustelu merkkiliikkeestä
Malli oli mukana. Tarkastelun jälkeen liikkeen myyjä sanoi että ensimmäistä kertaa näkee kyseisen rakenteen. Kysyin, tietenkin, varaosana. Sain vastauksen että paineletkun liitintyyppi on nykyään erilainen joten pitäisi ostaa koko painepesuri. Ainoa keksimäni keino on tehdä korjaus itse. Joka valmistajalla taitaa olla oma "standardinsa" ja sitä vaihdetaan aika-ajoin että saadaan myydä uutta vaikka vanha voisi korjattuna olla kunnossa eikä uutta tarvita. Vaan sellainen ei ole tuottavaa bisnestä.

Purkaminen
Sitä ei ole tarkoitettu tehtäväksi sillä kahvarungon puolikkaat ovat sulatettu toisiinsa pienten muovitappien välityksellä. Tehokasta sarjatuotannossa ja varaosamyynnin kannalta. Ei tarvitse tehdä korjausta varten osia erikseen vaan myydä koko kahvarunko osineen hyvällä voitolla. Mutta nyt ei ole sitä mahdollisuutta sillä sopivaa osaa ei vain enää ole tarjolla. Motonetissä on myös kyseisen laitteen edustus. Kysyin sieltäkin mutta valittelivat että liitintyyppi on muuttunut.

Purkamisen toteutus
Sopiva poranterä ja "muoviniitit" auki poraamalla varovasti ja kolme ruuvia torx-avaimella. Onnistui helposti. Kuoriosan sain erilleen ehyenä ja sisäosat suosiolla irti ja puretuksi. Muoviniittien jämien keskireiät porasin hieman isommiksi. Siitä lisää alla.

Kahvarunko avattu hellävaraisesti ja ehyenä. Alempana on paineletkun pikaliitin.

 

Kuvassa yllä

Vuotokohta oli keltaisen käyttökahvan etupuolella paksunnoksen sisällä. Jos vielä "pikakorjauksen" jälkeen vuotaa niin ei ole kummoinen homma purkaa uudelleen osiksi ja parantaa tiivistystä jatkossa.

Kahvakokonaisuus irtaallaan. Suutinosaa ei näy kuvissa. Se on noin puolimetrinen jatke kahvarungon etupäästä lukien.

Olisikohan

Kierrettävä pikaliitin

Painepesurin varsi on yli metrin mittainen. Suutinvarren voi irrottaa helposti kiertämäällä sitä liitimessään ja pesurin kotelossa on kaksi putkimaista koteloa johon voi kahva-osan ja suutinosan laittaa silloin kun pesuria siirretään. Mahtuu siten pikkupakettiauton tavaratilaan pysty-asennossa. 

Jämäkkä letku

Olen törmännyt, halvemmissa pesureissa, siihen että lekku lommahtaa eli siihen tulee jyrkkä mutka joka ei ole hyväksi pesurin toiminnalle. Tämän pesuri letku ei lommahda. Tai ei ole sitä vuosikymmenien kuluessa tehnyt. 

Virtajohdin

Sille oli koukku pesurin kyljessä mutta se vaurioitui. Siitä oli sen verran iloa että pesuri kapeni ja kaapeli on kelattu, tapauksen jälkeen, kuljetuskahvan ympärille horisontaalisesti.

Vuotokohta löytyi. Röpelö kohta missä kanava kapenee. Vedenpaine on syönyt muovia ohi o-renkaan. Hieman epäterävä otos. Valitan.

Falskaa
Vuotokohta on kahvaosan ja suutinvarren takaosan välillä. Väittäisin että o-rengas on kovettunut ajan kanssa ja ensin syntynyt pieni vuoto joka on kasvanut suuren vedenpaineen ansiosta melko nopeasti. Liittyy myös käyttökokemukseen. En ensin reagoinut pikku vuotoon mutta vaiva paheni hiljalleen. Nytpä tiedän.

Miksi vuoto syntyi
Pääsyynä epäilen o-renkaan kovettumista vanhemmiten. Niin niille on taipumus käydä vuosikymmenten aikana. Kumi kovettuu kun siitä hiljolleen haihtuu, muunmuassa, pehmentimiä. Tähän ei sinänsä mekaanista kulumista liity sillä vikakohta on "purkamattoman" ja liikkumattoman osan sisällä. Näin on valmistaja halunnut.

Virta vie
Jos vuotoa ei ole niin korkeapaineinen vesi kulkee haluttua reittiä. Mutta kun syntyy pienikin vuoto tiivisteeseen tai tiivistepintaan alkaa vuoto paineen vaikutuksesta kasvamaan ja kaivamaan kanavaa itselleen. Kutsutaan eroosioksi. Vedenpaine vie muovin mennessään.

Toimenpiteet
En ryhtynyt vaihtamaan o-rengasta koska sillä ei olisi merkitystä koska vaurio on suutinputken takaosan sisäpinnassa. Päätin liimata sellaisella liimalla joka mahdollistaa purkamisen myöhemminkin. Lähinnä siksi että en ole varma pitääkö tämä korjaus suihkutuspaineen. Mutta yrittää pitää. Eläkeläisellä on aikaa ja hieman viitseliäisyyttä tällaiselle puuhalle. Jatkossa purkaminen on pikkujuttu. Ja varmasti löytyy kauppiaan hyllystä sellainen liima joka pitää.

Apuvälineet ja pehmeähkö sekä joustava korjausaine.

 

Toinenkin vaihtoehto tiivistykseen

Osa sorviin, nykyisen o-rengasuran viereen, noin millin päähän, uusi ura ja uusi o-rengas niin silläkin asia etenee ja mikä on korjaillessa kun kahvarungon saa nyt avattua helposti. Mutta vasta sitten jos tilkkimien uretaanilla ei auta.

Kahvaosan rungon koekokoonpano pelkillä ruuveilla alkuperäisten sulatettujen "niittien" sijaan.

Kahvaosa koottu kahvarungon toiseen puoliskoon. Ruuvit ohessa. Kolme on alkuperäistä torxia ja seitsemän tarkoitukseen muokkaamaani ristipääruuvia.

 

Ilmeni toinenkin vuoto

Edellyttää sekin purkamista. Pesurin letkun liitoskohta kahvarunkoon vuotaa myös. Se vaatii puhdistusta ja, mahdollisesti myös, liimaushommia. Kohta on yllä olevassa kuvassa heti ruuviläjän yläpuolella. Letkun ja liitososan välistä vuotaa myös vettä kun on painetta. En ehtinyt asiaan perehtyä sen enenpää vielä mutta ruoste on ollut asialla...

Painepesuria tarvitaan
Moottoripyöriäni en pese painepesurilla. Korkeintaan huuhdon pienellä paineella nk. sumulla. Suuttimen yksi asento muuttaa suihkun laajaksi sumuksi. Auton esipesuun se käy mutta laajalla suihkulla ja matkan päästä. Kova paine paikallisesti saattaa vaurioittaa maalipintaa. Myös paljas alumiinivalupinta voi ottaa nokkiinsa painepesusta.

Painepesurin tuho
Monella on jäänyt painepesuri syksyllä pihamaalle ja pakkanen päässyt jäädyttämään pesurin pumpun sisällä olevan veden. Pumppu halkeaa kun vesi jäätyessään laajenee. Ihan sama onko ammattitason metallinen pumppu vaiko, nykyään niin suosittu, edullisempi muovirunkoinen pumppu.

Tarina jatkuu
Kunhan liimaukseni on kovettunut pääsen testaamaan tuliko hyvä vai pitääkö käyttää järeämpiä aineita tiivistykseen kuten epoksia. Sitä löytyy hyllystä. Mutta helppo purettavuus pitää silloin unohtaa. Vaan eipä tätä purettavaksi ole tarkoitettukaan.

Jää nähtäväksi
Kokeilen viikon - kahden perästä toimiiko tiivistys. Silloin, ainakin, talouden pakettiauto vaatinee huuhtelua. Muutenkin painepesuri on hyvä huuhtelutarpeeseen: veden kulutus vähäistä ja vesisumu etenee hankaliinkin kohteisiin. Mutta rajansa silläkin eikä suurta painetta pidä käyttää. Toki sellaisiakin kohteita on kuten kovien ja lujien pintojen puhdistukseen kuten kiviraput ja muut kovat, pinnoittamattomat aineet. Esimerkiksi Mökillä pesen painepesurilla pihalaatoituksen. Siihen pyrkii kasvamaan kaikenlaista mikrokasvustoa. Joka kerta laatoitus vaalenee vaikka pesuväliä on ollut vain yksi vuosi. Myös vanhan maalin poisto kivi- tai puupinnoilta onnistuu varsin näppärästi. Pitää vain muistaa että samalla lähtee hieman myös pohjamateriaalia. Kuivuminenkin ottaa aikansa. Vaan maalipa tarttuu hieman huokoiseen ja kuivaan puupintaan varsin tiukkaan.

Muistelma
Haltuun ja ylöspitoon saamallemme perikunnan Mökille olin kaivannut pesuvälinettä ja myös silloiselle Verstaalleni vuosikymmenet sitten. Kävin silloiselta rouvantekeleeltä salaa ostamassa tämän ammattitason painepesurin joka oli uutuutena melkoisen arvokas. Siitä tuli parin päivän hiljaisempi parisuhde. Asia on lientynyt kun, nykyään Rouva, on nähnyt mitä painepesurilla saa aikaiseksi. Pyysin häntä testaamaan pesuria pihalaattoihin ja sanoin että pidä lujasti kiinni kun puristat kahvaa. Ehkä olisi pitänyt painottaa enemmän kiinnipitoa sillä vedenpaine heilutteli suihkua sinne tänne ja siinä kastuttiin molemmat. Rouva vähemmän. Vaan kesä kuivasi. Olen saanut käyttää pesuria ihan itse. Eräs kainuulainen kirjailija taisi kertoa tarinassaan että: Kesä kastelee mutta Dry Vodka kuivaa.

Lisää kuvia "vanhasta palvelijasta" ja sen muista osista tulossa. Pitääpä käydä letkujen ja pikaliitinten kunto tarkastellen.

Koekäyttöhetkeä odotellessa ei kannata henkeään pidätellä... 

Osa2 seuraa jos tiivistyshomma menee uusiksi.

Klapihommia vaihteeksi
Joutessani ja aikaa tappaakseni olen pilkkonut puita. Vain tunti - pari päivässä että hartiat eivät kipeytyisi. Mutta hommaa riittää sillä vauhdilla vielä, ainakin, pariksi viikoksi vaikka joka päivä pilkkoisin. Homma levittää hartioita. Kuntoilu ja tuotanto samalla kerralla. 1400 Californialla on kevyt ajaa mutta on hyvä olla reserviä voimapuolella. Aloitan kauden, kunhan säät ja muut olosuhteet, ovat kohdillaan: poutaa ja noin kymmenen astetta lämmintä. Aloitan Trikellä lyhyillä ajeluilla mutta pidempääkin tulen tekemään.

Taidan tehdä pesurin koekäytön lähiaikoina
Sillä talouden auto vaikuttaa epäedustavalta. Verstaan pihassa saane tehdä testiruiskutuksen ja samalla huuhtelen savet irti autosta. Kaipa sille pitää harjaakin näyttää. Kunhan sää lämpenee ja suosii. Kerron sitten kokemusesta. Odotukset, toki, ovat korkealla.

Neljäs apupyöränostin

Omassa käytössä
Tämä on kolmas nostin taloudessa koska yksi on kadonnut. Muutoin olisi neljäs. Olisiko puuttuva yksikkö vain pitkäikäisessä lainassa jossain tai siksi että en ole pystynyt mahdollista yksilöä identifioimaan koska aikaa on mennyt ja paljon siitä kun sinisen nostimeni viimeksi näin. Vahinko on voinut käydä. Nyt kirjoitan nimeni laitteeseen. Ja salaleiman. Tuskin Kerhoni poitsut ja kimulit tätä kauheasti himoitsevat sillä heillä on, kuulemani mukaan, varmatoimisempia amerikantuotteita jotka eivät tarvitse aktiivista huolto-ohjelmaa. Lempäälässä on kaverini myymälä ja huolto jotka hoitavat amerikanpyörän huoltohommat.

IKH:sta
Kyseinen myymälä on lähistöllä. Talouden pakettiautolla pyörähdin noutamassa paketin. Asiallisesti pakattu kartonkilaatikkoon. Tilaukseen meni vajaa kuukausi. Ilmoitus oli että lunastus viikon sisään. Että pitäisi olla henk.koht. paikkakunnalla tai laittaa Rouva asialle. Saattaisiko, edes, soittaa että tulossa ollaan. Aina ei ihminen voi ilmentyä tyhjästä yllätyksenomaisesti. Nyt meni puoli viikkoa ilmoituksesta ilmentyä. Rouva kassalla hermostui heti. Katseli näyttöpaneelista ja valitti että hän ei tiedä milloin tavara on tullut, jos on ylipäätään ilmennyt ja missähän päin myymälää jos on. Ajan myötä oli se. Ko. rouva sitä sitten kantoi kassan suuntaan selkä vääränä. Toki sähköpostissani oli ilmoitus lähetyksessä. En vain omista sellaista laittetta, enää, jota voisi kuljettaa taskussa. Eikä rouvan hakukierro edes kestänyt viittä minuuttia. Minä kuittasin ja olin tyytyväinen. Hinta oli varsin kohtuullinen kilpailijoihin nähden. Mikä mukavinta: nostimen lisävarusteet sopivat erinomaisesti tarkoitukseeni pikku jutuista huolimatta. Kaikissa, vastaavissa, ei asia ole lainkaan näin hyvästi. Pitäisikö antaa palautetta ikäväntyylisestä palvelusta? Vai johtuiko vastentahtoisuus kerholiivistäni?

Varustus
Hieman parempi kuin kilpailijoillaan ja rakenne-erojakin on. Väännin on, tietenkin pakollinen mutta lisäksi on kahdella tavalla säädettävät lisävarusteet joilla voi nostaa, tai tukea, kohdetta, esim. moottoripyörää, jonka runkoputket ovat muun rakenteen yläpuolella. Niissä on yksi arvostamani piirre: ne kohdat jotka tulevat pyörän runkoa vasten ovat kumipinnoitetut. Eivätkä ole v-muotoiset vaan kapeat että mahtuvat ahtaampiinkin paikkoihin. Näitä piirteitä tarvitsen kun talvella tunkkaan 1400 California GTS:n takapäätä ilmaan takanavan huollon ja vanteen pesun, kiveiskemien paikkamaaluksen sekä vahauksen helpottamiseksi. 1400 Guzzien runsaspuolainen vannetyyppi on hankalasti puhdistettava ja vahattava. Helpoin on tehdä se pyörä irrallaan. Teknisesti hienoa työtä mutta käytännössä hankalaa pitää siistinä. Etupyörän suhteen homma käy vaivaa nähden paikoillaankin mutta takapyörää on hankala pestä irroittamatta.

Kiinnityskohdat
Varsinaisen ison pyöränostimen kanteen voi porata pari reikää sopivaan kohtaan että nostimen saa kiinteästi pysymään paikallaan. Muutoin korvakkeista, kuten lattialla työskennellessä, on se ilo että nostin ei ainakaan kaadu helposti. Jos nostin on likellä yläasentoaan niin se ei ole kovin tukeva pyörän pituussuuntaan ilman sivutukia.

Jos jotain negatiivistä, välttämättä, etsii
Lisäosien kiinnityskorvakkeet (Nuo mustat.) ovat melko ohutta terästä. Jos kiristää hiukankin enemmän niin antavat periksi. Siihen on kyllä lääke: lisää rautaa. Verstaallani on hitsauskone. Toisaalta: pyörän paino, jo itsessään, pitää kuormansa paikoillaan.

Kuulalaakeri
Kierretangon päässä on laakerointi joka keventää huomattavasti nostimen käyttöä. Sen voitelun jälkeen laitan lämpökutistesukkaa päälle joten siihen ei pääse lika tekemään tuhojaan.

Pääkäyttökohde
Pyhitän tämän nostimen yksinomaan 1400 California GTS:n käyttöön. Saa seisoa sen varassa vaikka koko talven niin ei vie Kerhon pyörävarastossa arvokasta tilaa kuten olisi jos vain sivutuella säilyttäisi tonnistoa. Tämän kokoluokan pyörissä ei ole keskiseisontatukea ja jos olisi sen pitäisi olla sähköinen tai hydraulinen tai pitäisi olla raskaan sarjan painonnostaja että keskiseisontatuki ylipäätään olisi toimiva tälle "puolitonnarille".

Käyttöohje
Siinä oli ohjeissa pitkä litania miten laitetta ei saa käyttää eikä ulkopuolisia pidä päästää lähelle paria metriä kun laite on käytössä. Sentään yksi hyvä piirre: ohjeissa mainittiin että korkeudensäätökierre on voideltava ennen käyttöön ottoa. Hyvä vinkki: trapetsikierre leikkaa helposti kiinni jos ei ole voidetta.

Joilla ei ole pyöränostinta
Tämä laite korvaa sen osittain. Pääseikka lienee että pyörä on pystyasennossa lattiallakin. Silloin voi tarkistaa vaikka voiteluöljyn pinnan tason siinä asennossa kuten tarkistus tulee suorittaa. Monta muutakin toimenpidettä nostin helpottaa kuten renkaanvaihtoa pyörän irrotuksineen ja keulan öljynvaihtoa. Keulan öljy pitää vaihtaa liki vuosittain paitsi, jos, ajaa vain muutaman tuhatta kilometriä suvessa. Omalla ajosuoritteella huollot ovat vuosittaisia. Saapas näkee onko ensi suven (2025) suorituksena kymppitonni lisää mittarissa?

Lisää aiheesta kun tulee kokemuksia.

 

Mökillä puunkaadossa

 

Huonokuntoinen koivu rantarinteessä
Ympäristössä on vain puolukkakunttaa ja isoja mäntyjä isojen kivien ohella. Kituen elänyt koivu oli jäänyt onnettomasti niiden katveeseen. Poishan se piti kaataa. Rouva sai idean että jätä kanto metrin mittaiseksi niin hän saa sen nokkaan nk. riippuvan puutarhan. No, eipä tarvinnut kumarrella sahatessa. Sähkösaha on varsin kevytkin eikä tarvinnut selkää rasittaa.

Kaatosuunnan valinta
Järveen päin vinosti rinnettä alas. Koska koivu oli mutkainen ja jäljellä olevat oksat lähinnä yhdellä puolella puuta oli kaatosuunta looginen puun painopisteen kannalta.

Apuvälineet
Muutama nk. lastinsidontaliina ja vaijeritalja. Kurkottelin koivun runkoon reilun kolmen metrin korkeuteen yhden lastiliinoista. Muut jatkoksi. Liinasetti kiersi jämäkän rantamännyn tyveen. Tarkoitettu kaatosuuntakin oli sinnepäin. Talja siihen väliin ja sen vipuun liina kahteen suuntaan. Ettei tarvitse siellä kaatuvan puun suunnan alla itseään riskeerata.

Taljasta apua
Sillä voi antaa kaatumisssuunnan mutta heti kun vaijeri löystyy niin kaatumissuunta voi olla aika isolla sektorilla. Mutta suunnitellen ja harkiten siitä on apua. Sahaussuunta ja kaatokolo ovat tarkan kaadon perusteita. Toki puu voi olla valmiiksi kallellaan ja sen oksat, pääosin yhdellä puolella. Kuten tässä.

Sahaus
Ensin lievä veto taljalla haluttuun suuntaan ja noin kaksi kolmasosaa koivun vahvuudesta poikki, sitten taljalla liinojen kiristys uudelleen. Tässä vaiheessa ei ollut pelkoa puun kaatumisesta. Mutta sen sai pikku taljalla varsin kallelleen ja suuntakin oli kokolailla suunnitelman mukainen. 

Koivussa veto päällä. Tuskin koivua naurattaa. Vain yksi sahanterän silpaisu. Taljalla vetämällä tapahtui raon laajennus kaatosuuntaan.

Äkkiseltään tyvestä

Näyttää kuin koivu olisi tuohen pinnan kannalta jokin muu puu. Valkoista, koivumaista, tuohta ei juuri näkynyt. Kertoo puun iästä paljon ja kitumalla kasvamisesta. Valkoista tuohta näkyi vasta kolmen metrin korkeudella. Varsin sitkas kaadettavaksi ja paikka ahtaahko.

Mäntyvaltainen

Tontti on nimeltään Mäntyrinne. Suhteellisen jyrkkä kivinen ja kallioinen. Siellä missä ei ole kiveä on hiesumaata joka on ravinneköyhää. Puolukka sentään viihtyy ja juolukkaakin on rannemmassa. Siksi tontille on rakennettu jalankulkua ja liikuntaesteisiä varten kiertotie ja useammat portaat muille sekä tasoja oleskelua varten joissa on pöytiä, tuoleja ja auringonsuojaa. Sekä rantaterassi.

Talja joka vetää.

Auton hinausköysi ja vaijeritalja
Lisäksi muutama lastiliina vähintäänkin kaksinkerroin. Ei olisi kiva saada soljesta osumaa jos liina katkeaisi. Sama vaijeritalja on ollut noin neljäkymmentä vuotta käytössäni. Sillä on nostettu auton, moottoripyörän ja traktorin moottoreita korjausta varten, siirrelty kiviä, vedetty veneitä maihin ja autoa ojasta ja nyt, jälleen, kaadettu puu haluttuun suuntaan. Muussa suunnassa olisi ollut kiinteitä rakenteita vaarassa.

Ryyppy- eli rohkaisutauko
Hieman ennakkoon kaatoryypyt mutta hommahan oli jo kovasti valmiin oloinen.

Lisää sahausta
Ripeä tuikkaus ketjusahalla ja kaato tapahtui. Ei edes lähtenyt laikkua katkeamiskohdalta kumpaakaan suuntaan. Yksi koivun paksuista oksista oli toista mieltä ja jäi konkeloon rantamäntyyn jonnekin kolmen metrin korkeuteen. Siellä tuo pysyi varman päälle kahvitauon ajan.

Talja käyttöön jälleen
Puun tyveen kiinni lastiliina ja vetoa toiseen suuntaan. Tontilla jämäköitä mäntyjä on kiinnityskohtina. Nyt olikin kevyempi heilutella taljan vipua ja mitään vaaratilannetta ei vaikuttanut olevan. Latva laskeutui muutaman metrin taljaamisella maan tasaan. Kunttaan tuli lieviä laahaamisjälkiä. Yllätyin että niin vähän.

Kaadettu, karsittu ja hinattu muutama metri sisämaahan. Kanto jäi tuolleen.

Palastelu
Metrin pätkiksi. Metristä tulee kolme kolme pätkää ja kustakin pätkästä kolmesta kuuteen klapia saunapuiksi. Kunhan kuivavat. Klapihommiin en vielä ryhtynyt vaan latvan karsintaan. Aika hyvin oksistakin polttopuita sai. On tiedossa sadepäivän sahaus- ja halkomishommia.

Kovin ja tylsin homma
Kerätä pikkurisut pois, pölkyt pois liiterin suuntaan kuten suurin osa oksatavarasta. Osa oksista oli niin kippuraisia että niistä voisi tehdä vaikka taidetta.

Jälkitarkastelu
Kanto ja alimmat metrin pöllit kertoivat että koivun keskiosa oli jo kuollutta puuta ja noin viisi senttiä paksu ulkokehä piti puuta hengissä reilun metrin korkeudella maanpinnasta joka kannon mitaksi oli ennalta määrätty. Kokonaishalkaisija metrin korkeudelta noin 35 senttimetriä.

Alkuperäinen pelkotila
Syynä kaatoon sillä koivu oli jo pudottanut muutaman lahon oksan vesirajaan. Sellaisia ranteenvahvuisia. Oksia, sekä kuivia, että terveitä, olisi ollut myös rantaan kulkevan portaikon yllä. Nyt ei sitä tarvitse pelätä. Ei meidän eikä muiden mökin käyttäjien. Sukulaiset ovat ikään kuin osakkaita.

Vaikuttiko maisemaan
Eipä havaittavasti. Männyt ovat vallitsevia vesirajaan asti. Tontilla on muita, isompia koivuja mutta syrjemmässä. Kuten liiterin päädyssä. Sillä suunnalla on myös nuorehkoja kuusia. Muutama rantaleppä ja puolukanvarpuja. Mustikkaakin löytyy mutta ei isolta alalta. Yksi viinimarjapensas tontilla on. Vaatii kovasti lannoitusta. Paikallinen kuntta ei ole kovin ravinteikasta. Syksyllä aloitettu kompostointi saattaa tukea viinimarjaviljelyä.

Jatkotoimet
Kesä on mennyt tätä jatkoa lokakuulla kirjoitaessani. Keskikesällä olimme mökillä kolmatta viikkoa. Osoittautui että koivun kanto on hyvä kukkateline. Lisäksi vihreyttä tuli runsaasti sillä koivunkanto kasvatti tyvestään tiheän ja isolehtisen uusiokasvuston. Annoin olla sillä se näytti mukavalle. Leikkaamaan joutunen ettei liikaa kasva.

 

Polttopuita

Sitkasta oli klapien tekeminen tästä puusta. Tiheätä tavaraa. Syyskuussa käydessämme käytin jo näitä klapeja saunan lämmitykseen. Yllättävän paljon yhdestä, pienestä koivusta sai poltettavaa. Olisikohan tontilla muita uhrattavia puita...

 

 

Kevyt, koottava ja purettava nosturipukki

 

Neljää putkityyppiä ja muutama pultti
Rakenne on kolmea eri tyyppiä hk-putkea sekä yksi rhs-palkki. Hankintapaikka Rautasoini oy. Muutaman kympin aineet. Saa mittoihin sahattuna paikan päältä eikä tarvinnut odotella. Emmeet auton tavaratilaan ja suunta Verstaalle.

Osa tarpeellisista osista. Kiinnityskohdat muokkasin prässäämällä.

 

Kierreosat: hyödynsin vanhat mutterit ja kierretangon pätkät.

 

Putkien päiden litistykset 

Trike-projektia varten rakensin työkalun jolla voi, prässin avulla, litistää hallitusti pyöreiden putkien päitä. Näin kuormitus jakaantuu kiinnityskohdassa niin että tukevuus säilyy.

 

Hitsaamalla voisi myös

Sellainenkin laite on eli mag-hitsauskone suojakaasulla. Sillä tavalla tulisi tukevampi pukki mutta milläs siirtelet pidempiä matkoja. Tämän saa purettua ja koottua muutamalla lenkkiavaimella ja muutamassa minuutissa. Jos rakentamiseen eli osien katkomiseen mittoihin, reikien poraaminen ja ruuvien kiristelyyn meni iltapäivä niin jatkossa purku ja kokoonpano on pikkujuttu ja purettuna kulkee pakettiauton tavaratilassa ilman isompia ongelmia eikä vie paljon tilaa. Pisimmät osat ovat noin kaksimetrisiä.

 

Mitoitus

Materiaalia oli rajoitetusti niin hyödynsin sitä mahdollisimman paljon. Korkeus hieman yli kaksi metriä. Leveys alhaalta noin 2,5 metriä ja ylhäältä puolitoista. Tärkeää on että pyörän ollessa pyöränostimella jää vinotukien alle sen verran tilaa että ohjaustankoa voi käännellä. Pisimmät osat ovat maksimipituisia siinä mielessä että ne mahtuvat sellaisenaan talouden auton tavaratilaan. Saatan, ehkä hieman, taivuttaa vinotukia. Silloin pukki kapenee hieman, korottuu hieman ja vinotukien alla on enemmän tilaa.

Lattianrajaan varmistus

Koska pukin jalat ovat vain ohutseinäistä hk-putkea niin laitan varmistuksen: lattianrajaan vaijerit A-pukkien alapäihin. Nekään eivät haittaa kuljetettavuutta mutta lisäävät rakenteellista lujuutta merkittävästi. Se tapahtuu toisessa kohteessa missä myös käyttöpaikka sijaitsee. Tällä tietoa taitaa mennä viikon päähän. On muutakin juttua menossa kuten lumimyräkkä juuri nyt (31.10.-23) johon en halua osallistua vaikka pakussa nastakumit ovatkin.

Tässä tulos. Alla pyöränostin ihan muuten vaan ja nostinpukki sen yllä. 

Tulee käyttöön

Pukkia vielä viimeistelen eli terävät nurkat ja kulmat pois sekä laitan jalkojen alapäihin kumit ettei lattia naarmuunnu. Eli pikkuhommia vielä ja ehkä maalaus. Valmistumisen jälkeen se siirtyy Kerholle ja sillä nostan California 1400:sen keulan ilmaan että voin siitä irrottaa alarungon että pääsen harvinaisimpiinkin huoltokohteisiin käsiksi. Juttua tulee. Mielelläni irrottaisin myös öljypohjan. Sinne on saattanut kertyä sakkaa joka uuteen öljyyn jälleen liukenee osittain. Nyt vaikuttaa siltä että tulee flunssa tai joku muu tauti kun viluttaa. Ei kannata tärittää sanoisi eteläpohjalainen.

Kerholla nostimen yllä

Eli poikkipäin pyörään ja nostimeen nähden. On myös mahdollisuus että olisi pitkittäinkin nosturin päällä. Veisi tilaa vähemmän leveyssuunnassa. Toki pukin jalat olisivat aina tiellä. Poikkipäinkäytössä mahtuu henkilö molemmille puolille pukin jalkaparin ja pyörän väliin. Omaan myös puominostimen jossa sähkömoottori tekee työn mutta sen asentaminen Kerholle ei liene ensisijainen vaihtoehto sillä lattiaan ja seinään tai, vaihtoehtoisesti, kattoon pitäisi tehdä kiinnike sille. Nostoteho siinä on 500kg.

Torstai

Kerhopäivä eli pääsen esittelemään teokseni jäsenistölle. Se ei tule viemään juurikaan tilaa purettuna kun osat saa niputettua pystyasentoon ja pultit pussiin.

Pukki ja vaijeriviputalja

Kaksi nostohihnaa runkoputkien ympäri, taljaan liikettä ja pyörän etupään paino on kokonaan pukin ja taljan varassa. Talja on tehorajoillaan. Käytännössä taljan käyttövipua joutuu vääntämään ihan tosissaan että edes pyörän keula irtoaa pyöränostimen lavalta. Muutama kerholainen oli kiinnostunut hommistani. Takapää on liinoilla kiinni pyöränostimessa. Nyt voin irrottaa jäähdyttimen ja sen puhaltimen telineestään. Huomenna, perjantaina, tai viikonlopun jälkeen. Kiirettä ei ole: tilatut varaosat, kuten laturin hihna, tulee vasta muutaman viikon päästä. Eli rauhallisesti edeten. Kuvia tulee runsaasti kunhan taas Kerholle ehdin. Tänään oli Kerhoilta. Aika vähän porukkaa. Viikonvaihteessa on vuosikokous ja sen päälle bileet. Jälkimmäisen taidan jättää väliin tai en ole, ainakaan, kovin myöhään. Viime aikoina on ollut kovasti menoa öitä myöden.  

Mökkitarpeena

Kesämökillä Itä-Savossa tällä tulee olemaan käyttöä. Sitä ennen pesen putket puhtaiksi ja maalaan. Voi tulla kirjavaa koska arvelin hyllyihin kertyneiden spraypurkkien loppukäytön olevan kustannuskestävä ratkaisu. Ei tarvitse tulla siistiä kunhan eivät ulkokäytössä ruostu.

Ensimmäisen käyttökohteen kuvia tässä linkissä.

Rappuun kaide

 

Kelomökin sisäänkäyntiin
Tukevat kiviraput mutta ei kaidetta. Lisäksi askelmavälit eivät ole tasan eikä ihan korkeudeltaankaan norminmukaiset. Niiden muuttaminen olisi isohko homma joten tilanteen parantamiseksi teimme kaiteen. Ehdotin kahta kaidetta. Mutta jäin vähemmistöön sillä yksikin kaide riittää, ilmoitettiin. Samoilla kaluilla ja aineilla olisi tullut kahdetkin.

Kaidemateriaalia oli hyvin saatavilla ja jäikin vielä. Jotain tuosta telineestä saisi vielä aikaiseksi. Ollut jonkinlainen kuntoilulaite.

Välineet

Kulmahiomakoneita kolmea lajia: katkaisuun, hiontaan ja maalinpoistoon. Hitsauskone tyyppiä mig/mag. Valovirtalaite ja suojakaasuna seoskaasua. Tällä kertaa jälkimmäistä menetelmää eli mag-hitsausta. Onneksi oli tyynehkö päivä niin suojakaasu ei lentänyt tuulen mukana. Jos niin kävisi olisi pitänyt käyttää puikkohitsausta joka onkin enemmän alaani vaikka luokkasaumat olen, aikanaan, vuosikymmenet sitten, vetänyt lankakoneella. Tulikin mieleen jos vaikka sijoittaisin vielä pieneen konvertteriin niin ei olisi ulkoilmahitsauksessa säiden armoilla.

Kätevä luonnonkivipöytä

Sen varassa oli hyvä mitoittaa ja hitsata. Ympäristö kasteltiin varsin runsaasti kaiken varalta. Terästä leikatessa ja hitsatessa syntyy kipinöitä vaikka ei haluaisi.

Varsinaisesta prosessista ei ole kuvia

Tekemisen tuoksinassa ei tullut kaivettua kameraa esille. Kuvat ovat valmiihkoista kappaleista. Yhdessä kuvassa työn tilaajan edustaja hioo saumoja puhtaaksi ennen maalausta.

Juuri hitsattu ja jäähtymässä. Vesiletku valmiudessa.

Saumojen siistiminen. Olisihan tuossa tuo kivipöytäkin...

Kaide asennettu ja saumat maalattu.

Työvälineitä ja tarpeita

Tuolla ylempänä oli jo mainittu muutamat laitteet ja materiaali. Lisäksi tarvittiin iskuporakone ja 12 mm:n kivipora. Neljä lukkopulttia kiveen porattuihin reikiin ja kaksi kansipulttia hirsiseinään. Muut tarpeet, pääosin, suojavarusteita kuten automaattimaski hitsaukseen, haalarit ja kuumankestävät hansikkaat. Vesivaaka, mittanauha ja piirroitusvälineitä. Oheistarpeita vesiämpäri, vesiletku suihkulla ja jauhesammutin. Jälkimmäistä ei tarvinnut käyttää. Palovartiointi jatkuu myöhäiseen iltaan. Hitsaus- ja hionta-alue oli kasteltu laajasti.

Sitten syömään

Talouden emäntä tyttärineen oli laittanut hyvät sapuskat. Kausijälkiruokana raparperipiirakkaa. Vieläkin hieman turvottaa...

Saunaankin olisi päässyt

Jätin väliin, tällä kertaa. Oli liki helteinen sää ja pakettiauton perästä olisi kuitenkin tarvinnut purkaa kaasupullo, hitsauskone ja muut suoja- ja työkalut Verstaalle. Saunakutsun katson olevan edelleenkin voimassa. Kalastamassa käyn myös  kyseisessä osoitteessa. Löytyy vene varusteineen, perämoottori ja siihen akku, kalastusvälineitä kuten varsin pitkä kahdenkädenvapa keloineen ja kelluntaliivi. Mato-onki pitää vielä varustaa. Järvivesi oli vain 15 asteista. Ei vielä houkuta pidemmille uintiretkille. Muutoin näkyi runsaasti purjeveneitä, vesiskoottereita, saunalautta ja pari pikku laivaa ja kanootti. Vesi on jo suhteellisen läpinäkyvää yli kahteen metriin.

Katsaus mittatyökaluihin

 

Mittareita ja mittoja moneen lähtöön
Tekeminen ei juuri hyvin onnistu jos ei ole mittalaitteita. Timpuri tulee aika pitkään toimeen vesivaa'alla, kulma- ja rullamitalla mutta metallitöissä ja ajoneuvokorjauksessa tarvitaan enemmän kaluja. Lisäksi koneissa on sähkölaitteita joiden tutkimiseen tai säätämiseen tarvitaan monia mittalaitteita. Omat valikoimat ovat vaillinnaiset mutta en kaikkea teekään. Ensin mekaaniset mittalaitteet.

Niin kutsutut heittokellot eli taso- ja pyörähdyskappaleiden mittaukseen magneettijalkoineen. Millin tuhannesosista alkaen.

 

Heittokello moottoripyöräkäytössä

Tyypillinen toimi on vanteen tai jarrulevyn heiton tarkistus. Vanteessa kaksikin suuntaa eli sivuttainen ja akselin poikkisuuntainen poikkeama. Siihen ei tarvita edes sadasosamillejä näyttävää kelloa mutta jarrulevyn sivuttaisheiton tarkastukseen tarvitaan sillä jarrulevyn pitää olla suora ja tasavahva. Ns. kelluvan jarrulevyn tarkistus onkin jo toinen juttu. Vahvuuden voi mitata mikrometrillä. Työntömitta ei vahvuuspoikkeaman mittaukseen riitä.

Pienikokoinen mikrometri pienien kappaleiden tarkkaan mittaamiseen. Valmistusmaa Neuvostoliitto.

Isompia mikrometrejä 4 kpl. laatikollinen. Mukana myös tarkistupalat.

 

Kun mitataan tarkasti

Ennen käyttöönottoa varmistetaan että mittalaite että sen tarkistusväline ovat saman lämpöisiä tasaisesti. Myös mitattava kohde pitää olla samassa tilassa samassa lämmössä. Ei siis kannata hätäillä vaan ennakoida etukäteen mittausolosuhteet eikä mittaustilan lämpötila saa muuttua mittausprosessin aikana. Eri metallit reagoivat lämpöön eri tavoin. Tyypillisesti laajenevat kun lämpötila nousee. Siksi pitää tietää missä lämpötilassa pitää mittaus tehdä jos tarkasti halutaan mitata. Harrastajalle riittää se että ollaan reilusti lämpöisen puolella eli 15 - 20 astetta lämmintä sekä mittauskohde ja mittalaitteet ovat samassa lämpötilassa eikä lämpötila muutu ,ittauksen aikana. Varsinkin jos on paljon mitattavaa eli homma vie aikaa.

Em. laatikon kolme pienintä kaarimikrometriä. Valmistusmaa ei selvillä.

Reikä- eli sylinterimikrometri työkaluineen, varsineen ja jatko-osineen. Valmistusmaa NL. "Haarukka" on tarkistustyökalu että mitta näyttää oikein.

 

Mikrometriä tarvitsen usein

Tämä on kätevä työkalu kun haluaa tarkan mitan pyöreästä reiästä. Mitan voi tarkistaa toisella mikrometrillä mittaamalla reiässä käyneen mikrometrin pituuden. Esimerkiksi sylinterin hoonauksen tarkistamiseksi tai laakeroinnin kuluneisuuden tai toleranssin. Akselien vahvuudet ja soikeudet löytyvät kaarimikrometrillä. Myös nokka-akselin nokkien perusmitat voi tarkistaa. Kaksi mittaa riittää: pienin ja suurin. Mikrometrejä on lukuisia eri tyyppejä.

 

Muotokampa ja sädemitta jossa ulko- ja sisäpuoliset "lehdet".

Muotokampa

Sitä on monia tyyppejä ja kokoja. Kuvassa olevan kamman painoin tonnisen Guzzin venttiilikopan takareunaan. Siinä näkyy sen muoto sekä negatiivinä että positiivinä. Näitä on sekä karkeampia että hienojakoisempia kampoja sekä lyhyitä että pitkiä. Tämä on pienemmästä päästä. Käytetään kun halutaa siirtää olemassa oleva muoto jonnekin muualle kuten valumuotin valmistuksessa.

Sädemitta

Koostuu useasta lehdestä joissa on eri säteitä. Toisessa päässä sisäpuolisia muotoja ja toisessa ulkopuolisia muotoja. Käyttö on monipuolista mutta itsellä lähinnä sorvin teriä muotoillessa kun tarvitaan tasasäteistä muotoa. Korvaa osittain myös muita mittavälineitä kun saa selville osan, esim laakerikuulan säteen purkamatta laakeria, tietää mikä on kuulan halkaisija. Itsellä on vain metrinen sädemitta joten suuri osa maailman säteistä jää tällä mitalla mittaamatta.

Perinteinen lehtimitta eli rakotulkki. Paksuin lehti on 1 millimetriä ohuin 0.05 millimetriä. 

 

Rakotulkki on monipuolinen

Lehtiä yhdistelemällä sopivasti pystyy mittaamaan monia eri välyksiä. Tuttu väline monille venttiilien tai sytytystulpan säädössä. Kulkee helposti mukana. Jos on tasopinta käytössä niin akselien tai vaikka sylinterikannen suoruuden voi tarkistaa helposti ja halvalla. Hyvän tason voi hankkia, esimerkiksi, hautakivihiomosta. Sen ei tarvitse olla kovin iso mutta mielellään neliskanttinen ja ainakin yhdeltä sivulta hiottu suoraksi.

Kulmarauta, 1200 millimetriä pitkä viivain ja laserlinjain.

Perusvälineitä

Kulmarautaa mp-hommissa harvemmin eikä pitkä viivainkaan ole usein käytössä. Laseria olen tarvinnut vain harvoin mutta sillä on mukava tarkistaa suoria linjoja. Varsinkin ketjuvetoisessa pyörässä että tuleeko ketjulinja varmasti oikein. Myös purettua runkoa voi sillä mittailla. Tarvitsee jalustan.

 

Muita mittavälineitä

Kierremitat ovat käteviä yhdessä työntömitan, jossa on sekä metrinen että tuumainen nooniusasteikko, selviää kierteen tyyppi, nousu ja koko. Kierretyyppejä on on kymmeniä erilaisia. Kierteen kulma ja nousu vaihtelevat eri standardeissa. Kuvia tulee, ehkä, myöhemmin. Kierteen nousun voi tarkastaa sekä työntömitalla tai kierretulkilla ja myös suoralla kierretapillakin. Ns. konetappi on kierteellinen. Työntömitalla kannattaa mitata vaikka kymmenen kierteen harjan yli ja jakaa tulos kymmenellä niin tietää yhden kierroksen nousun melkoisella varmuudella.

Työntömittoja. Ylhäällä noonius-työntömitta alla kaksi digitaalista. 

 

Eroja käytössä

Pidän enemmän analogisista mittalaitteista. Ehdoton perustyökalu harrastajallakin. Halpaa työntömittaa ei kannata ostaa mutta keskihintaisella harrastaja jo pärjää.

Sähköiset mittalaitteet

Tärkein on yleismittari. Ilman sitä sähköhommat eivät oikein suju. Sillä voi tutkia jännitemääriä ja jossain määrin myös virtamääriä sekä katsoa kulkeeko sähkö pisteestä a pisteeseen b. Siksi mittarissa on 9 Voltin paristo. Yleismittareita, useimmat halpismalleja, on ripoteltu autotalliin, Verstaalle muutama erilainen sekä kahden moottoripyörän työkalukoteloissa mukana reissussa. 

 

Tyypillisiä yleismittareita. Keskimmäisessä myös dioditesteri. Oikean puolimmainen edullinen "matkamalli".

Vasemmalla yleismittari tarttuvilla sondeilla, vihreä on kosketuskulmamittari ym. toimintoja, jossa on myös stroboskooppi. Oikealla perustrobo.

 

Stroboskoopin tarkoitus

Oikealla perinteinen edullinen strobo jossa muita toimintoja ei ole. Strobolla, kehittyneellä mallilla, tarkistetaan pyörivältä akselilta kierrosnopeus ja kierroksen kohta. Myös, katkojalla varustetun moottorin, katkojan ajoitus ja sen laahaimen kosketuskulma selviää. Mittaa myös kierrosluvun ja muita arvoja. Lisäksi muilla toiminnoilla voi tutkia ja säätää moottoria. Jos akselissa ei ole selviä merkkejä niin sellaisen voi vaikka piirtää valkoisella maalikynällä akselin suuntaisesti. Usein ajoitusmerkit vauhtipyörällä ovat meistittyjä eli eivät näy hyvin. Em. keino auttaa näkymiseen. Pitää vain tietää mihin merkkiin maaliviiva tai piste merkitään sillä vauhtipyörällä voi olla ajoitusmerkkejä useampia eli ykk:n merkki ja sytytyshetken merkki. (Ykk, yläkuolokohta, on männän ylin kohta jälkeen sytytyshetken merkin. Esimerkiksi Guzzissa on merkitty kummankin sylinterin merkki on eli D on oikea ja S on vasen. Kirjainmerkin yhteydessä on ajoitusmerkki. Tämä pätee niihin malleihin joissa on kahdet katkojan kärjet. Ajoitusmerkki on, pyörimissuunnassa, aina ennen ykk-merkkiä.)

 

Boroskooppi

Sillä voi katsoa paikkaan johon muutoin ei näe. Pienilinssinen sondi jossa on valo ja taipuisa varsi. Näkee siis pimeässä, kuten moottorin sisäiset rakenteet purkamatta moottoria. Itselläni on halpamalli mutta mahtuu esim. öljytikun reiästä. Voi vaikka vilkaista onko paljon sakkaa jäänyt öljypohjaan kun öljy on laskettu pois. Sakka ei ole voiteluaine.

 

Iskutyökalut, leikkurit ja porat

Harrastelijalle on hieman kustannuksia sillä pitää olla melko tehokas kompressori että laite saa riittävästi energiaa. 

Näitä iskeviä ja vääntäviä kaluja on lukuisa joukko paineilmakäyttöisiä, joilla hommat sujuvat koska ovat ns. voimakoneita. Teho ei siis lopu helposti. Iskeviä ovat, muunmuassa, iskevät, kuten niittausvasara, tai pyörivät iskuvasarat. Useat tuntevat niistä ns. pulttipyssyn. Leikkureita ovat sahat ja ns. nakertajat joista jälkimmäinen tekee siistin jäljen ja on helppo laite kuvioleikkaukseen. Paineilmakalut ovat usein meluisia ja niiden käytö voi tuottaa lentäviä lastuja tai leikkeitä. Kuulosuojaimet ja suojalasit ovat tarpeellisia.

 

Huolto on tärkeä

Paineilmalaitteita pitää voidella säännöllisesti käytön aikana. Paljon ei tarvitse puolen päivän työhön sillä yksi pisara aamulla ja toinen lounaan jälkeen mikäli käyttö on jatkuvaa. Liika voitelu vain sotkee. Paineilmajärjestelmässä olisi hyvä olla vedeneroitin. Ilman tiivistyessä siinä oleva kosteus myös tiivistyy vedeksi. Vesi ruostuttaa ja muuttaa öljyä emulsioksi joka ei voitele. Työväline voi ruostua sisäisesti.

Akkukoneet

Itsellä lähinnä vääntimiä kuten porakoneita ja ruuvinvääntimiä. Käteviä ulkotilossa missä ei ole verkkovirtaa tai sen saaminen on hankalaa työpisteelle. Myös sähkövaaratekijät ovat vähäisemmät. Huono puoli, sen sijaan, ovat akkujen suht lyhyt ikä ja niiden saatavuuden loppuminen kun mallisto vaihtuu. Ovat erikseen ostettuina yllättävän kalliita.

 

Muut sähkölaitteet

Itsellä tärkeä on moottorisaha. Haittana siinä on jatkojohdon tarve mutta eipä vanhene akut tai homma lopu akun tyhjenemisen vuoksi. Puita kun en runsaasti kaada vaan sahaan klapeja vain paikanpäällä. Kirves ja kaarisaha eivät sähköä tarvitse ja puut kaatuvat ja katkeavat sen mitä tarvitsee. Lähinnä mökillä ja nuorimman veljen luona on joutunut klapihommiin. Eikä ole kaksitahtibensan käryä.

Lisää työkaluhöpinää tulossa...

California T3 1000 Blower Mustavalkoisen satulan kunnostusta

 

Ei tarkoitus entisöidä
Satulan päällinen on parhaat päivänsä nähnyt mutta pääosin ehyt. Saumat ovat kuluneet niin että rakenteet ovat irtautuneet toisistaan. Päällinen on kauttaaltaan  keinonahkaa. Kahta eri tyyppiä: ohuempaa, sileää valkoista ja paksumpaa, kuvioitua mustaa. Satulan runko on terästä ja siinä välissä on superlon-nimistä varsin tiukkaa muotoon valettua vaahtomuovia. Satula on muodoiltaan kunnossa. Vain päällisessä on sanomista. Materiaali on myös sikistynyt eli pienentynyt eli pehmentimet ovat aineesta kaikonneet. Se on osasyy ompeleiden hajoamiseen ja keinonahan repeämiin. Repeämät eivät ole vakavia satulan käytön suhteen jos sietää pientä ulkoista ulkonäköongelmaa ja sateella voi sisällä oleva täyte imeä vettä. Varalla on tehtaan paketissa oleva satula. 

Korjauskohteet
Niitä on useita. Lähinnä satulan sivuilla niissä kohdin missä kuljettajan reidet ovat silloin kun jalkoja pidetään maassa eli lähtiessä ja pysäköitäessä. Ompeleet ovat kuluneet poikki. Ompelun tarve ei ole koko satulan mitalla vaan, lähinnä, sivuilla.

Satulan takaosan vasen sauma. Ensimmäinen korjauskohde. Sama oikealle.

 

Reunanauha on irtaallaan pitkältä matkalta.

Kuvassa kuusi saumaa
Ylin sauma on tehty silloin kun leveämpi keinonahkasuikale, joka on myös päällisen kiinnitysosa satulan pohjalevyssä oleviin koukkuihin ja on ommeltu valkoiseen sileään keinonahkaan sekä on ollut silloin käännettynä nurin. Sen jälkeen se on käännetty alas ja oikeinpäin niin että ommeltu taitekohta jää sisäpuolelle. Seuraava ommel on noin kaksi millimetriä käänteen reunasta ja seuraava siitä alaspäin noin neljä millimetriä. Seuraavat kaksi saumaa ovat reunanauhan päärmäykset. Reunanauhan ylemmän ompeleen yhteydessä on myöhempi ommel jolla reunanauha on liitetty "satulanahan" kanssa kiinni toisiinsa.

Ylin, taitesauma, on osin purkautunut. Vain reikiä valkoisessa "nahassa".

Hankala ommeltavaksi
Ylin sauma jää toistaiseksi korjaamatta. Korjaan kaksi siitä alaspäin olevaa saumaa niiltä osin kuin se on tarpeellista ja reunanauhan kiinni pysymisen vuoksi. Laskeskelin että noin 120  - 150 senttimetriä pitää ainakin uutta saumaa tuottaa. Ehkä ompeluvauhtini kehittyy kun saumaa syntyy lisää. Tänään vasta harjoittelin, muotoilin työkalut ja mietin taktiikkaa ja ommeltyyppiä mitä käytän. Vaikuttaa siltä että kaarineulan ominaisuudet sallivat kaksi ompeleen mittaa "kankaan" alla, yksi ulkopuolella takaisinpäin ja taas kaksi alla eteenpäin. Syntyy ulkonäöllisesti vanhan kanssa identtistä. Lankaa kyllä riittää.

Käytin teippiä vetämään kohteita lähemmäs alkuperäistä sijaintia. 

Reunaommel ja tukiommel

Reunaommelta en ompele uusiksi hankaluutensa vuoksi mutta seuraava sauma alempana kiinnittää myös mustan osan valkoiseen. Kuten vielä sen allakin oleva sauma. Kiinnitys on ajateltu satulatehtaalla melko varmaksi. Satulan valmistusvuosi on 1980. Sitä en tiedä onko se tämän pyörän alkuperäinen satula. Lanka lienee orgaanista ainetta.

Satulan etukulma on surkeimmassa kunnossa. Materiaalit ovat kutistuneet useita millimetrejä. Jos yrittää ompeleella vedättää kohteita toisiinsa niin keinonahka vain repeää.

 

Entä lämmittämällä ensin?

Kokeilin toiseen, risaisempaan satulaan keinonahan lämmitystä hiustenkuivaajalla. Vaikutti ensin toimivan mutta näin kiristetty keinonahka lähti jäähtyessään vetäytymään ja ompeluksen reiät repesivät pidemmiksi. Voi olla myös mahdollista että pintakäsittely repeytyy. Ei näyttänyt hyvältä. On vain totuttava että osa rei'istä näkyy. Vanhasta ei saa uutta. Pitänee tyytyä siihen mitä amerikkalaiset asiantuntijat sanoivat Hornetien maalauksesta: jos näyttää kolmenkymmenen jalan päästä hyvältä niin se on hyvä.

Kaarineula toimii tässä hommassa. Kärkeä taivutin hieman lisää.

 

Nahkaneuloja ja setti muita neuloja

 

Sakset ja pyöröleukapihdit

Työvälineitä ei paljon tarvita

Sakset langan katkontaan jotka ovat mustakahvaiset kemikaalikestävät ja ruostumattomat Fiskarssit. Pihdeissä on pyöreät leuat eli ne eivät vahingoita kaarineuloja käytettäessä niiden työntöön tai vetoon.

 

Pahin ja näkyvin vaurio. Johtuu satulan päällisen kutistumisesta.

Satulan alapuoli on ok.

Vasen puoli kunnostettuna.

Suhteellisen siisti ylhäältä.

Takaa satula on siisti ja takarauta myös.

Valmistaja Giuliari ja valmistuspäivämäärä: syyskuu 28.198?. Tod. näk. vuosi on 81.

Mahdollinen "satularasva"

Sellaistakin tuotetta on hyllyssä mutta olen epävarma siitä että soveltuuko se tämäntyyppisen keinonahan huoltamiseen. Myyjä vakuutti että ainakin keinonahkakengät pysyvät paremmin kunnossa siten. Tämä on kuitenkin hyvin vanhaa keinonahkaa. Mahtaako sietää nykysotkuja? 

Satula ja runko kohtaavat

Satulan takana on "saranat" eli satulan etuosa nousee ylös tukensa varaan. Etuosassa on myös tuet jotka nojaavat, satulan ollessa käyttöasennossa, rungon selkäputkiin. Välissä pitäisi olla kumivaimentimet mutta ne ovat kulunut aika jonnekin hukannut. Tein uudet jämäkästä solukumista. Samalla sain satulan etupäätä nostettua hieman laittamalla paksuhkot kumit. Nyt ei "valu" satulassa eteenpäin niin herkästi kuin aiemmin. 

 Satulan kumitukien liimaus.

 

Pehmeyttä ajoon

Sen ohella että satulan asento muuttuu niin odotan että paksut solikumipalat myös joustavat. Ei moottorin tärinä kulkeudu satulaan eikä myöskään pikkuiset heitot tiestä.

 

Homma jatkuu

Monta saumaa on korjattava että satulasta saa käyttökelpoisen sekä melkein siistin. Ajokuntoinehan se on jo nyt.