Autotalli ja syksy

Taloyhtiön talli
Maksan kuukausittaista vuokraa lämpimästä autotallista. Sillä on myös paljon käyttöä. Kesäisin säilytän siellä ajovarusteita ja sen hetkisiä käytössä olevia moottoripyöriä. Sekä polkupyörää siksi että edellinen arvopyörä lähti taloyhtiön lukitusta pyörävarastosta vorojen matkaan. Moottoripyöristäni siellä on viime aikoina ollut California 1400 GTS ja California Adamant. Mutta talvisin auto.

Syyssiivous
On vielä tekemättä mutta sitä helpottaa kyllä se että hankin juuri muutaman hyllymetrin seinustalle säilytystilaa. Ihan kevyille tavaroille, max 50 kg per hylly. Mutta teltta, makuupussit ja patjat ym. retkituotteet eivät paljon paina. Ajovarusteet kuten kypärät ja saappaat ja senlaiset kamat pärjäävät hyvin hyllyillä.

Tanko vaateripustimille
Ajovaatteita varten, kuten ajotakit, pitänee hankkia naulakko mihin voisi ripustaa henkareihin nimenomaan nahka- ja tekstiilivaatteet kuten takit. Pysyvät ryhdissä. Eli hattuhylly henkareilla hankintaan. Pitää käydä kirppareilla tai muissa kiertotaloutta harjoittavilla mestoilla.

Hyllyjä mahtuisi lisääkin.

Vielä mahtuisi lisääkin

On tilaa jatkohyllylle. Katsotaan kuinka käy ja tyhjeneekö lattia tavaroista.

Käynti IKH:ssa
25€ on sen verran pieni kustannus että päätin laittaa seinän loppuosallekin samaa hyllysarjaa. Eiköhän nyt nykyinen autotallivarustus ala mahtumaan.

Yksi hyllykkö mahtui vielä.

Lattia tyhjäksi

Nyt on tarpeeksi hyllyjä tämän hetken tarpeen suhteen. Tosin viimeksi pystytetty hylly tuli lähes täyteen mutta tlaa tulee jäämään hieman vapaaksikin kun osa tavaroista lähtee kierrätykseen ja osa roskiin. 

Puinen hyllykkö

Se saattaa lähteä ja tekee tilaa tallin päätyseinälle. Sen sijaan tulee pieni pöytä ja jakkarat.

Ei-ajoneuvo-tavaroita
Onhan siellä perämoottori akkuineen, pilkkivehkeet kairoineen, virveli- ja uistinsetti haaveineen, vähälle käytölle jääneet vaelluskamat, leirintäkamat keittimineen ja muine tarpeineen, pari erilaista telttaa sekä joitakin ajanvietetavaroita.

Tallivarusteita
Teollisuuspölyimuri on kätevä. Aina ovia aukoessa sisään tulee pölyä, kuivia puiden osia ja vähän rapaa jaloissakin ja ajoneuvojen renkaissa. Erityisesti talviaikana. Imuri pelastaa. Pieni työkalusetti pitää autotalliin hankkia. Eihän sitä koskaan tiedä mitä innostuu autonkin kanssa puuhaamaan. Polkupyörääkin pitää toisinaan "säätää". Ja vaativat varusteetkin pientä laittoa. Tosin omat varusteet menevät talven aikana osin uusiksi sillä kiloja on lähtenyt parikymmentä sitten viimesyksyn. Pää ei ole laihtunut eli kypärää ei vielä tarvitse vaihtaa. Hyvä istuin voisi myös olla mukava. Vieraita varten on pari jakkaraa. Pieni kylmiökin olisi kiva. Ainakin suvella. Ovipieli hoitaa jäähdytyksen sadekaudella.

Pieni työkalusarja.

Tietokoneita

Melkein jokaiseen digitaalisella moottorinohjauksella oleviin pyöriini on tietokoneita ja niiden ohjelmistoja joilla voin säätää niiden moottorinohjausta ja uusimmassa muitakin asioita. Läppäreille on oma hylly ja myös erillinen isompi näyttö. Tietokoneilla on muutakin käyttöä kun säätö tai viihdekäyttö: sisältävät moottoripyörien korjaamokirjoja sekä varaosaluetteloja. Myös yhteys ulkomaailmaan on mahdollista.

Julisteita

Pitääkin katsoa myydäänkö tai jaetaanko jossain liikennevälineisiin liittyviä julisteita. Sellaiset olisivat kivoja harmaalle tallin betoniseinälle.

Radiovastaanotin
Sellainen pitää laittaa autotalliin. Ihan siltä varalta että pitää lähteä kotoa pitämään omaa retriittiä. Radion sain perintönä. Kohtuullinen ääni vaikka koko on pieni. Betonisessa tallissa ei paljon äänenpainetta tarvita.

Valaistus

Ripustin tallin perälle kahden loisteputken yleisvalaisimen. Pelkkä tallin hehkulamppu ei kovin valoa tuota. Loisteputkien valossa onnistuu pienet tarkistukset mitä ajoneuvot ennen ajoon lähtöä usein tarvitsevat. Öljyt ja muut nesteet pitää katsoa ennen pidempiä matkoja kuten mökkireissuille lähtiessä.

Pyörät talvisäilytykseen

Kohta mp-kausi on ohi. Jonkin pidemmän ajelun vielä teen. Vien pyörät Kerholle säilytykseen. Kuiva ja siisti paikka. Myös tilaa Kerholla on nyt, muuton ja yläkertaremontin jälkeen, runsaasti käytettävissä ja myös pieni korjaamosoppi rasvanäpeille löytyy.

Talvella kuitenkin fiilistellään Kerholla

Iltaisin voi katsella pyöriä ja muistella kesän reissuja kaverien kanssa. Silloin tapahtuma-aikaan harmittaneet asiat voivat jo nyt vähän naurattaakin.

Auringonlasku Kyrönlahden yllä

Viimeinen kesäpäivä
Satuin tallikameroineni viime viikolla olemaan Näsijärven rannalla. Seurakin oli hyvää. Aurinko teki laskuaan Kyrönlahden suunnassa Koljonselän tuolla puolen. Oli aika värikästä. Tässä jokunen käsittelemätön kuva tapahtumasta. Joissakin kuvissa on käytetty "zoomia" kuvattaessa.

Plumps! Sinne katosi.

Jatkuu ensi kesänä.

Läskiperseajo 2019

Walhalla MC
Kyseinen kerho on Valkeakoskelta ja heillä on varsin viihtyisät kerhotilat teollisuusalueella lähellä Koskin keskustaa.

Vuotuinen tapahtuma
Ovat järjestäneet jo jokusen kerran Läskiperseajona tunnetun kiertoajelun maakunnassa. Matkaan kuluu ruokailu ja kahvit. Erikseen eri kohteissa.

Laiskotti
Itse en ryhtynyt aamulla lähetemään omalle Kerholle vaan vietin aamun ja osan iltapäivää kotisohvalla. Lähdin vasta jossain klo 13 tietämin liikkeelle ja yhytin noin 150:n pyörän letkan Lempäälän Sääksjärvellä ja sujuttauduin mukaan.

Pari kilometriä ja nurin
Näin kävi tietyön kohdalla 130-tiellä Kuljussa. Letkan etupäässä ajaneet kellauttivat pyöränsä huonokuntoisen työmaan kohdalla. Koska vauhtia ei ollut suuremmin niin ei tainnut käydä kuinkaan.

Videopätkä ajelulta.

Pysähdys tietyömukun vuoksi.

Tauko Ideaparkissa
Pitkälle ei tarvinnut ajaa kun oli kahvitauon aika ja pyörät parkkiin ja jonottamaan kahvia. Itse kävin vain ottamassa kuvia.

Apuvirtaa tarvitaan

Kun koitti lähdön aika Ideaparkista Walhallan kerholle ei kaverin jo hieman ikääntynyt Honda CBR 1000 suostunut käynnistymään. Startti kyllä pyöritti konetta mutta kipinää ei syntynyt koska bensa haisi mutta kone ei käynnistynyt. Muut menivät menojaan mutta jäin auttamaan.

Satulan lukko

Se kiukutteli avaamismielessä ja yritimme jo rengasraudallakin sitä aukoa kunnes oikea menetelmä aukaisuun löytyi. Mutta aikaa kului noin varttitunti. 

Apukäynnistin

Kuljetan mukana pientä akkupakettia jossa myös tehostekondensaattori. Kun satula oli irti niin helppo oli apukäynnistin kytkeä akkuun ja käynnistää pyörä. Lähti heti tulille. Mitään vikaa pyörässä ei siis ole vaan akku on tiensä päässä. Toki kannattaa katsoa latausjännite. Kyseisen pyörämerkin laturit eivät ole niitä varmimpia.

Walhallan kerhotiloille

Kahvia pahvikupillinen ja tutustuminen heidän fasiliteetteihinsä. On verstasnurkka, säilytystiloja ja tilaa vapaa-ajan vietolle. Asiallista. Illalla siellä olisi olleet bileet, bändi sekä tarjoilua.

Lähtötohinaa

LCR-MC:n eli oman Kerhoni ryhmä meni tankkaamaan läheiselle jakelupisteelle niin sillä välin laitoimme Hondan käymään apukäynnistimellä. Hyvin käynnistyi. En tiedä miten matkan loppuvaiheessa kävi sillä erkaannuin kaverista mutta epäilen että hän ajoi kotitalliinsa oikoteitä eikä tullut Kerholle jatkoille.

Usein käyttöä

Kyseinen apuvirtalähde on useimmiten mukanani ja sitä on myös tarvittu. Useita japanilaispyöriä on sillä käynnistetty lähinnä kokoontumisajojen yhteydessä. On jäänyt virrankulutuskohteita päälle tai sitten akku on vain tullut tiensä päähän. Erinäiset henkilöt ovat minulle useita oluita velkaa.

Muu käyttö

Lataan kyseisestä laitteesta puhelimen ja muitakin apuvälineitä kuten taskulampun ja tarvittaessa vaikka navigaattorin kun on telttailuaika. Kun laite on takalaukussa niin ei tarvitse kuljettaa mukana kuin sen pienikokoista laturia eikä kaikkien mukana kuljetettavien laitteiden omia virtalähteitä. Tosin enimmäkseen käyttämässäni pyörässä on sekä yksi 12V että kaksi 5V-virtalähdettä. Muissa vain 12V liitin tai ei lainkaan.
Talvella laite kulkee auton matkassa. Käyttöohje lupaa että 2000cc dieselmoottori sillä käynnistyy.

Laitteen ylläpito

Apuvirtalähde on pidettävä melko täynnä sillä se ei kestä rakenteensa vuoksi olla kovin vajaatäyttöisenä vaan vanhenee nopeasti. Nämä kaksi käynnistystä eivät apuvirtalähdettä paljonkaan kuormittaneet. Uudelleen varaamiseen ei siis ole kiire. Neljä merkkivaloa paloivat edelleen sen näytössä kertoen että varausta on vielä runsaasti. Kolmellakin voi startata mutta kahdella valolla voi ladata puhelimen mutta ei käynnistää.

Varoitus
Jos kyseisellä tekniikalla varustettua apuvirtalähdettä kuormitetaan vajaatehoisena niin se voi kuumeta ja haljeta tai vain syttyä tuleen. Jokin aika sitten todistin asiaa omin silmin. Syy on siinä kun tehoa on vähän ja vaaditaan suurta virtaa niin laite kuumenee rasituksessa. Pahimmillaan menee oikosulkuun ja se ei tiedä hyvää. Lataus kannattaa siis tehdä ajoissa. Toisaalta ei pidä tarpeettomasti ladata tämän tästä "kaiken varalta".

Moto Guzzi LM 850 kunnostusta

Joku muu on aloittanut
En yleensä ota tällaisia projekteja vastaan lainkaan jonka joku muu on alkanut, jäänyt kesken, omistaja vaihtunut ja uusi rakentaja jatkanut. Nyt se on minun nosturillani. Tavallaan onneksi sillä jo tehdyillä rakenteilla, jos niitä ei muutettaisi, olisi pyörä ajoon asti saatettuna ollut vaarallinen. Erityisesti silmään pisti takajarrusatulan lattarautakiinnitys. Ei olisi kestänyt edes ensimmäistä jarrutusta. Sitä paitsi jarru laahasi eikä ollut suorassa jarrulevyyn nähden.

Tarkoitus
Ei ole entisöidä vaan tehdä edullinen kulkuneuvo jossa on riittävän sporttiset ajo-ominaisuudet sekä rakenne helppohuoltoinen. Tekniikka kuntoon talven aikana ja keväällä koeajo.

Takajarrun ja vaihteiston polkimet
On lähinnä satunnaisesti jostain löytyneistä jonkin muun pyörän hallintalaitteista peräisin olevat molemmat polkimet. Ne sovitin Guzzin vaihde- ja jarruvivustoihin.

Jarruvivusto alkutekijöissään.

Poljinsylinteri

Suurella todennäköisyydellä se on tarkoitettu kahden jarrulevyn käyttöön: etu- ja takajarrun samanaikaiseen toimintaan. Se on tyypillinen ratkaisu aikakauden malleissa. Sen vuoksi pelkkään takajarruun kytkettynä, kuten nyt, jarruteho voi olla alhainen. Se jää nähtäväksi. Todennäköisesti tarvitaan ainakin korjaussarja eli tiivisteet poljinsylinteriin.

Rakensin vivuston

6 mm:n vahvuisesta alumiinilevystä tein polkimeen korvakkeen joka käyttää poljinsylinteriä suhteellisen hyvässä kulmassa. Siinä on myös polkimen asennonsäätö.

 Asennonsäädöllä varustettu vipuvälitys.

Kaksi säätöä

Ruuvia siirtämällä toiseen reikään saa karkean säädön ja vipuun liitettyä harukkaa vetotangon kierteessä kiertäen tehdään hienosäätö. Poljinta jouduin taivuttamaan sivulle ettei se osu pakoputkeen.

Jarrusatulan murheet

Takajarrun kaksimäntäinen satula on pienikokoisempi kuin alunperin pyörässä on ollut. Siksi kiinnitystä oli "modifioitu" eli kiinnitykseen oli käytetty kahta 3 mm:ä paksua lattaraudan palaa. Ei kovin älykästä. Satula ei ollut edes suorassa ja lisäksi se laahasi kovasti jarrulevyä vasten. Välissä vielä aluslevyjä että suunta olisi edes sinnepäin.

 Lattaraudat ja liian lyhyet ruuvit.

Mitä lie ajateltu

Ehkä kyseessä "myyntikunnostus" eli äkkiä osat kiinni ja rahat pois periaate. Mutterien "nylock" ei edes tavoita ruuvin kierrettä niin pysyvyys ei ole varmaa.

Lattarauta ja takajarrusatula.

Korjaussarjaa tarvitaan

Satula on kokenut kovia. Männät sain liikkeelle mutta ulkopuolellakin on ruostetta. Jos sitä on ulkona voi sitä olla sisälläkin. Lisäksi ilmausruuvi on väärää tyyppiä ja sen asennuksessa on porattu sille lisää reikää. Hattu puuttuu. Osoittautui kuitenkin niin että, ainakin toistaiseksi, satula tomii vaikka ei kovin hyvännäköinen olekaan.

Miten olisi käynyt jos tällä jarruttaisi?

Jarrusatula kiinnitetty sovittimella.

Köykämiinin työstöä

Alumiinilevyn sisältä löytyi tällainen osa joka kiinnittää satulan tukevasti jarrukilpeen. Muutama hetki meni manuaalijyrsimellä kun irrotin levynpalasta tämän omaksi osakseen. Vielä siihen voisi tehdä kevennysjyrsinnän heikentämättä osan lujuutta. Myös pulttien kannat voisi upottaa levyn sisään. 

Sama asia pyörän oikealta puolen katsoen.

Sovitusosan keventelyä

Kun osa oli sopivaksi havaittu otin sen irti, porasin kuusiokolopulteille upotukset ja jyrsin ainetta pois tarpeellisen määrän niin että lujuus ei millään tavalla kärsi. Ulkonäkö parani, keveys lisääntyi ja lujuus myös.

Osa vielä kiinni jyrsimen pöydässä.

Kaikkea ei vielä pysty

Verstaani ei ole vielä täydellinen. Pintakäsittelylaitteet ovat vielä varastoituna joten osa saa kelvata tällaisenaan. Omistaja voi maalata jos näkee sen tarpeelliseksi. Osa kestää kyllä pintakäsittelemättäkin mutta olisi nätimpi.

Asennus tehty.

Ruuvilukitetta

Jarruosat kannattaa laittaa kiinni varman päälle joten keskilujaa kierreliimaa pienet pisarat kaikkiin neljään ruuviin mutta kantojen alle rasvaa. Täytyyhän ne joskus aukikin saada.

Sama kohtisuoraan sivulta.

Jarrusatulan toiminta

Irrotin jarrupalat ja puhdistin ne sekä niiden kiinnitysosat. Ovat kunnossa. Puhdistin myös satulan sisäpuolelta. Tiivisteet olivat ehyet ja männät liikkuivat sylintereissään.

Jarrunesteet säiliöön

Laitoin takajarrun nestesäiliön täyteen jarrunestettä ja ilmasin takasatulan. Jarrun toiminta on normaalia. Epätyypillinen ilmausruuvikin toimi tarpeeksi hyvin joten jarrulla saattaa jarruttaa vaikka se onkin alkuperäistä pienempi ja poljinsylinteri vakio eli tälle satulalle reilusti liian iso. Mutta katsotaan kuinka käy.

Ilmausruuveille hatut
Varastostani löytyi muutama ilmausruuvin kumihattu. Se estää ilmausruuvin kartion hapettumisen ja säästää monelta vaivalta.

Vaihdevivusto

Sen työstö oli helpompi homma. Siinä on myös säätöjä vipusuhteen kuin myös polkimen asennon osalta. Säätöjä voi tehdä myös jälkeenpäin lisää.

Vaihdevipu välivipuineen ja säätöineen.

Muutakin huomioitavaa

Tässä kokoonpanossa välivipu tuli hieman lyhyt koska käynnistinmoottoria irrotettaessa pitäisi poistaa ensi välivivusto. Nyt ei tarvitse. On tilaa vetää starttia taapäin. Vanhoja vipujen korvakkeita en poistanut. Niistä ei liene haittaa. Minulle tuntematon sorvari on tehnyt jalkatapit teräksestä. Varmasti lujat mutta kuinka käy kaatuessa? Vääntyyko runko?

Pakoputket ja äänenvaimentimet
Tarvitaan klemmareita eli jämäköitä putkisiteitä muutama kappale sekä sovitinholkkeja. Ilmeisesti ne pitää tehdä sorvaamalla että äänenvaimentimet saa kiinni tukevasti H-putkeen. Myös kannakkeet pitää taivutella levystä. Siihen kelpaa kolmen millimetrin teräs- tai alumiiniplootu. Pitää ottaa levytyökeskus käyttöön vaikka sille ei olekaan vielä katsottu paikkaa jossa sillä työskennellä.

Kiinnitys H-putkeen
Tarvittiin alumiiniset suhteellisen kaasutiiviit holkit. Asennus ei ollut kummoinenkaan homma mutta sorvilla alumiinimöykyistä kaivamalla syntyi sovittimet. Ei löytynyt sopivaa aluputkea tähän hätään josta vähemmällä työstöllä olisi syntynyt sovittimet. Mutta hyvä näinkin. Aikaa ja alumiinia kului. Jälkimmäinen muuttui lastuiksi.

Alumiiniset sovitinholkit.

Joustoa

Koska pitää saada kaasutiivis liitos niin holkin pitää olla joustava. Leikkasin holkin "halki" yhdeltä kohtaa viistosti. Kiristettynä se on myös tiivis. Kuvassa oikealla holkki asennettuna ja kiristettynä malliksi. Vasemmalla ei. H-putken tiivistykseen pakokäyriin ja äänenvaimentimiin pitänee hankkia tuubi pakoputkikittiä.

Holkki toimintapaikassaan kiristettynä malliksi.

Vasen äänenvaimennin H-putkessa.

H-putki

Voi myös olla X-putki tai muukin risteävä tai useampikin rööri kahden pakokäyrän jossakin kohdassa. Mitä edempänä pakokäyrissä yhdysputki on niin sitä korkeampi on viritysaste, ainakin periaatteessa. Tämä H-putken asetus on varsin normaali katukäyttöön tarkoitettu ja antaa kohtuullisen vääntömomentin jo varsin alhaisilla kierroksilla.

Oikean puolen äänenvaimennin.

Pakoäänten säätö

Tämän ikäluokan pyörässä (70-luvun puolivälin jälkeen.) ei ole kummoisiaakaan vaatimuksia äänenpaineen suhteen. Saa siis rääkyä varsin vapaasti. Silti näissä edullisissa tarvikevaimentimissa on mahdollisuus säätää äänen väriä ja äänen energiaa avaamalla vaimennin ja laittamalla irrotettavaan sisäpuoliseen reikäputkeen sen ulkopinnalle vaimenninvillaa. Kyseinen aine on kulutustavaraa mutta sen uusiminen on helppoa. Taitavat olla Storm Motorin valikoimista nämä pöntöt.

Kannakkeet äänenvaimentimille

Äänenvaimentimet tarvitsevat kannattimet. Ne ovat seuraava toimi. Muutama ruuvi, mutterit niihin ja aluslevyt.

Hyllystä löytyi
Varastossani oli 4 mm:n paksuista ja 50 mm:ä leveää alumiinilattaa.
Muotoilin niistä kannakkeet ja kiinnitin paikoilleen.

 Oikeanpuolimmainen kannatin, sisäsivu ja kiinnittimet.

 Vasemman puolen kannake, sisäsivu.

 Oikeanpuolimmainen vaimentimen kiinnitys takaviistosta.

 Vasen äänenvaimennin.

Vasen kannake.

Kiillotusta

Nämä voi vielä kiillottaa peilikiiltäviksi. Pitää laittaa kiillotuskone käyntiin. Se on ulkohommaa saastaisuutensa vuoksi ja siksi vilpoista tähän vuodenaikaan. Ehkä myöhemmin....

Vaihteiston tulppien vastakierteet

Vaihdelaatikon eli vaihteiston kuoren, joka pitää öljyn vaihteistossa, kahden tulpan, tarkistus ja tyhjennys, kierteet vaihdelaatikon puolella olivat hieman epämääräiset. Päätin kierteittää ne uudelleen mankeloivalla kierretapilla. Ei siis leikkaavalla vaan tapilla joka pyrkii palauttamaan alkuperäisen kierteen nousun ja harjan mahdollisimman lähelle alkuperäistä. Onneksi kierteet vaihdelaatikossa ovat varsin pitkät joten "peremmältä" löytyi ehyttä kierrettä. Toinen vaihtoehto olisi että laittaisin uudet kierteet, esimerkiksi Helicoil-insertit, sen sijaan että korjaisin alkuperäisiä. 

 Kierteen mankelointi mankeloivalla tapilla.

Mankeloivan tapin käyttö

Kuvassa mankeloidaan kierteen ulkoreunasta alkaen. Pitäisi alkaa kierteen ehyestä päästä eli sisäreunasta. Käytännössä mahdotonta ilman vaihdelaatikon avaamista ja vaihteiston purkamista. Homma kuitenkin onnistui kohtuullisesti.

 Vasemmalla alkuperäinen pohjatulppa, oikealla tekemäni ylipitkä tarkistustulppa ja keskellä jonkun muun laittama kuusikolopultti tarkistustulpan sijaan.

Kuvan tulpat ja ruuvi

Vasen on pohjatulppa joka kelpaa sinällään sillä sen vastakierre vaihdelaatikossa on vielä hyvässä kunnossa, pääosin. Keskellä metallinkeräykseen lähtevä kuusiokoloruuvi jossa kuusiokolo on nuljaantunut, ts, avainkoko on epämääräinen ja siinä ei ole tilaa tiivisteelle kuten kahdessa muussa. Oikeanpuolimmainen on öljymäärän tarkistutulppa johon tein tilaa tiivisteelle kierteen juureen.

Vaihteistoöljy

Sitä ei ollut. Oletusarvoisesti pitäisi olla kokonaisessa pyörässä. Onneksi sillä ei ole ajettu. Laitoin uuden öljyn vaihteistoon.

Ylittää vaatimustason.

Öljymäärän uusi tarkistustulppa massatiivisteineen.

Standardointia

Useimmat tyhjennys- ja tarkistustulpat tässä pyörässä ovat 17 mm:n avainkoolla. Niin myös tämä nykyisin. Perävaihteen, moottorin ja vaihteiston täyttötulppiin sopii, vakiotapauksessa, 22 mm:n kiintoavain tai hylsyavain ja tarkistus- sekä tyhjennystulppiin, 17 mm:n kiintoavain. Tässä pyörässä on kuitenkin moottoriöljyn suhteen poikkeus. Siihen on asennettu katteellisen mallin öljytikku joka on vain painamalla paikoillaan eikä kierteillä.

 Perävaihteen alareunassa tyhjennystulppa.

Tyhjä perä

Eipä ollut täälläkään öljyä. Nyt on. Samaa kuin vaihteistossa Sitä ennen tarkistin kierteiden kunnon ja lisäsin massatiivisteet tarkistus- ja tyhjennystulppiin.

Ylhäällä täyttötulppa ja takareunassa tarkistustulppa.

Muu havainto

Kummastuttaa miksi taka-akselin mutterin alla on kaksi aluslevyä. Tuota isompaa ja paksumpaa ei normaalisti tarvita lainkaan. Pitääpä ottaa perä irti sillä kyseessä voi olla eri mallien eri mittaiset perän sisäholkit. Holkeissa on pituus ja sisähalkaisijaeroja eri mallien välillä, vaikka itse perä on aivan sama. Pitää avata ja tsekata. Takapyörä pois ja perä irti. Miten lienee kardaanin kunto ja voitelu? Siitä joskus myöhemmin.

Takapyörän sysäyksenvaimennin ja sen kitkavaimennin?
Sinne asti en ole vielä ehtinyt. Se on yleisesti huonosti huollettu kohde. Voi olla jopa jumissa. 

Moottoriöljy
Sitä on moottorissa. Vaikuttaa käytetyltä. Moottori on, kuulemma, peruskunnostettu.

RVS
Suosittelen moottoriin, vaihteistoon, perävaihteeseen ja keulaan kyseistä käsittelyä. Keula on jo RVS-käsitelty.

Etupyörä ja jarru

Myös etupyörä pitää irrottaa. Sen jarrulevyt ovat kiinnitetyt väärin. Samalla voi jarrulevyjen keskiöt puhdistaa ja maalata ruosteen sijasta.

Jarrulevyjen kiinnityspultit aluslevyineen.

Jarrulevyjen pulttien mutterit.

Olisikohan syytä?
Vaihtaa pidemmät pultit. Pultin päässä kierre on vajaa. Mutteri ei siis ole edes puolella vanhvuudella kiinni pultissaan. Kertaa 6.

Etujarrulevyjen kunto
Yllä olevasta kuvasta voi saada käsityksen että ruostuminen on päässyt alkuun. Jos sitä olisi vain jarrulevyn lautasmaisessa keskiössä se ei toiminnallisesti aiheuttaisi ongelmia. Ruostekerros eli rautaoksidi on myös itse jarrupinnan peitteenä. Pitäähän jarrupala siinäkin mutta tuntuma voi olla omituinen. Parempi on puhdas teräspinta. Ohut pintaruoste lähtee ekassa jarrutuksessa mutta nykyinen ei. Useampi kymmenesosamilli on lian ja ruosteen seosta.

Puhdistus
Jarrulevyjen keskiöt puhdistin hiekkapuhaltamalla vanhasta maalista ja ruosteesta mutta itse kitkapinnat hiomalla. Hiekkapuhallus ei tähän korroosioversioon oikein purrut. Levyjen suoruuden tarkistan asennuksen jälkeen.

Mekaanista ruosteenpoistoa.

Pölyäväistä
Varovasti hiomalla niin kutsutulla "virsikirjalla" irrotin isommat ruosteet ja lasittumat. Hiontalaite on yhdistelmä "karhunkielestä" ja hiomanauhasta. Se ei, kevyesti käytettynä, syö lovia tai muita jälkiä jarrulevyihin.

Hiekkapuhalluksen ja hionnan jälkeen.

Keskiosa ja ulkosyrjä on maalattu.

Lämpöön

Maali kestää lämpöä sen verran kuin levykin lämpiää kovassa jarrutuksessa. Maalin pinta on "satiini" joka on hyvä väri jarrulevylle. On sileä ja kestää pesun. Mutta ei kestä jarrunestettä. Kuten mikään muukaan maali paitsi asiallisesti kovetettu jarrusatulamaali.

Myös ulkoreuna on suojattu maalilla.

Levyt kunnostettu

Materiaali on valuterästä. Se ei ole herkkää lämpötekijöille. Aktiivinen käyttö pitää pinnat kirkkaina. Toivottavasti jatkossakin.

 Molemmat etulevyt.

Jatkuu asennuksella ja mittailuilla

Mikäli jarrulevyt ovat riittävän suorat saavat jatkaa tehtävässään. Vahvuutta on vielä riittävästi. Varsinkin toisessa levyssä.

Jarrusatulat

Alustava tarkistus osoitti että molemmissa jarrusatuloissa on toinen mäntä jumissa. Remonttitarve riippuu siitä kuinka isosta jumista on kysymys. Joskus kumitiiviste on vain juuttunut käyttämättömyyden takia ja voi toimia kunhan se saadaan liikkeelle. Jos on korrosiota tai muuta syöpymää niin pitää hankkia toimivia osia. Jumittuneet männät ovat syynä jarrukahvan epämääräiseen toimintaan.  

Sain männän liikkeelle.

Ei kovin kaunista

Männän tiiviste on irrotettu ja sen urassa on ruostetta jota kautta kosteus on päässyt männän turmaksi. Koska uusia mäntiä ei ole eikä edes korjaussarjaa niin hieman puhdistin osia jospa siitä tointuisivat toimimaan. Jus hyvät jarrut haluaa niin ehdottomasti, vähintään korjaussarja, mutta paras olisi aivan uudet jarrusatulat eteen.

Sama mäntä puhdistettuna.

Männät paikoillaan

En irrottanut mä'ntiä satulasta koska jos irrottaisin ja korjaussarjaa ei ole niin vanhat tiivisteet eivät enää sopisi paikoilleen. Siksi puhdistin männän paikoillaan ollessa. Vielä pitää tiivisteen ura puhdistaa ruosteesta. Hiomanauha on tarpeen

Aputyöväline työssään.

Oikean puolen satula

Siinä on, pikaisesti vilkaisten, aivan samat vaivat ja samalla tavalla. Yritän puristaa senkin ilman varaosia jonkinlaiseen kuntoon.

Samat vaivat oikeassakin satulassa.

Jarrupalat kunnossa.

 Oikean puolen jarrulevy.

 Vasemman puolen jarrulevy.

Jarrumäntä puhtaamapana.

Jarrut koottu.

Varaosahankinnat

Etujarrut tarvitsevat vähintään uudet tiivisteet ja ehkä männätkin. Myös sylinterien kuntoon pitää kiinnittää huomiota. Jos siellä on vikaa niin jarrusatulatkin joutuu vaihtamaan.

Jarrunesteen vaihto ja ilmaus

Jarruneste oli varsin likaista kuten sopii odottaakin. Vaihdoin uuden nesteen ja ilmasin jarrut. Tuntuma jarrussa parani merkittävästi. Nyt kaikki osat liikkuvat ja toimivat odotetusti. Ei vuotoja.

Jarruletkut

Keulassa on kolme jarruletkua. Kuminen letku kahvasylinteriltä jaottimeen ja metallipunosletku siitä molemmille satuloille. Kumiletku on vanha ja se pitäisi ennen pyörän käyttöönottoa vaihtaa metallipunosletkuksi.

Jarrunestesäiliö ja kahvasylinteri.

Kumiletku ja jaotin.

Vanhan jarrunesteen poisto.

Etupyörän laakerit

Samalla pitää tarkastaa ne. Ehkä laakerien vaihtaminen olisi tarpeen. Se ei ole kallis toimenpide. Laakerit osoittautuivat kunnollisiksi.

Ohjauslaakerit

Ovat kunnossa. Voitelusta ei ole selkoa. Hieman kankeasti kääntyy mutta se voi olla syynä vain liian pienistä viistorullalaakerien välyksistä.

Ohjausvaimennin

Menee vaihtoon. Kitkavaimennin on kulunut ja sen kiinnityksessä on välyksiä. Suosittelen hydraulista vaimenninta.

Teleskoopit

Ei mitään hajua. Pitäisi purkaa jos omistaja suo. Koska on viimeksi huollettu? 

 Etuteleskooppien öljyt valutuksessa.

Pientä purkua ensin

Valutusta varten pitää jarrusatulat, etupyörä ja lokasuoja irrottaa. Siten saa tyhjennysruuvit käännettyä teleskoopin takapuolelle jolloin teleskoopit tulevat paremmin tyhjiksi. Öljy oli sameaa ja ruskeaa. Hyvä puoli oli että sitä on ollut teleskoopin sisällä. Kyse on vain voiteluöljystä. Vaimenninöljy ei tässä keulamallissa voi vaihtaa vaan vaihdetaan molemmat vaimenninpatruunat teleskooppien sisään. Se on varsin nopea homma.

ATF-öljyä teleskoopin voiteluun.

Öljyn vaihto helppoa

Kun vanha öljy on valutettu niin uusi öljy kaadetaan avatuista yläpään tulpista, samat ruuvit joilla iskunvaimennin on kiinni, hiljalleen sisään.

 Keulan voiteluöljy.

Rungon lukuisat pultit

Runko on koottu neljästä osasta. Ylärunko on suurin yhtenäinen rakenne. Alarunkoputket sen sijaan ovat irrotettavat. Rakenne on useasta kohdasta kiinni toisissaan ja kahdella pitkällä pultilla moottorin ja vaihdelaatikon muodostamaan kokonaisuuteen. Lisäksi on akkutelineen alalevy joka estää rungon kiertymistä pituusakselinsa suunnassa. Moottori-vaihdelaatikko-kokonaisuus on myös kantavaa rakennetta.

 Rungon alaputkien taaemmat kiinnityspultit.

Vasemman puolen takapultti

Sen pitää olla lyhyempi kuin muut. Takahaarukan vasen aisa kun on ala-asennossaan hyvin lähellä pultin mutteria. 

Oikean kokoiset runkopultit

Pyörän runko oli koottu M10-kokoisilla pulteilla ja muttereilla. Se on kaksi millimetriä liian pieni koko. Oikea koko on M12. Alunperin runko on koottu hienokierrepulteilla, aluslevyillä ja tavallisilla muttereilla. Hienokierteen sijasta hyödynnän Nyloc-muttereita. Ne eivät löysty eikä niitä sen vuoksi tarvitse liimata. Mutta kiristää voi koska vain.

Holkit vaihteiston ja rungon välille.

Sorvaushommia keskituen poistoon

Koska keskiseisontatuki poistettiin poistin myös sen kiinnityskorvat ja korvasin ne kahdella alumiinisellä "lankarulla"-holkilla.

Holkit paikoillaan.

Eturunkopultti. Lujuus 12.9.

Eturunkopultin mutteri ja aluslevy.

Tulpat moottoriin

Koneeseen oli laitettu tulpat jotka olivat eriparia eli ne isommat tulpat jotka ovat sylinterikansien ulkosivuilla. Vaihdoin ne tavanomaisiin tulppiin. 

Myös sisäsivun pikkutulpat pitää vilkaista kunhan kerkiän. Tulpanhatut ovat hieman ikääntyneen näköiset. Pitänee vaihtaa moderneihin emc-suojattuihin hattuihin. Oikean puolen sylinterin ulomman tulpan johto on hieman lyhyt.

Vasemmalla nyt asennetut tulpat. Oikealla eripariset ja -malliset.

Sylinterikansien sisäsivujen pikkutulpat

Kansissa on toisetkin tulpat. Ne toimivat yhtä aikaa isojen tulppien kanssa. Kipinän tuottavat kaksi kaksoispuolaa. Tulpat avautuivat melko nätisti valmistamallani erikoistulppahylsyllä. Vakiohylsy ei mahdu.

Pikkutulppien irrotus

Ennen hylsyn laittamista pitää paineilmalla puhaltaa pikkutulpan syvennyksestä lika pois. Sitä sieltä pöllähtikin. Sitten tulpan löysäys muutaman kierroksen ja uudelleen paineilmaa. Silloin lähtee viimeisetkin likahiukkaset eivätkä solahda tulpanreiästä männän päälle. Pikkutulppa kun on varsin syvällä verrattuna toisen puolen isoon tulppaan jossa on pidempi kierre.

Pikkutulpan reikä kannessa.

Ohutseinäinen erikoishylsy ja irrotetut pikkutulpat.

Karstaa, nokea ja ruostetta

Pyörä on ilmeisesti ollut ulkona sateessa parkissa tai sitten pesun jälkeen on unohdettu kuivata tulppien syvennykset kannessa. Vasemman puolen tulppa on ollut märässä paikassa.

Pikkutulpan tyyppi: CR8HSA.

Tulpan lämpöarvo

Voi olla että pikkutulppa käy liian kylmänä eli sen lämpöarvo palamistapahtumaan verrattuna on liian alhainen. Tulppa ei ehkä lämpiä tarpeeksi. Se selviää kunhan pyörä saadaan käyntikuntoon.

 

Samat tulpat puhdistettuina. Hyväkuntoiset.

Akkutelineen kiinnitys

Tein pienet lisäosat akkutelineen kiinnittämiseksi paremmin. Kyseessä kaksi alumiinholkkia. Kun ne ovat paikoillaan voi pultit kiristää riittävän kireälle. Punainen levymäinen alkuperäisosa on kiinni sekä rungossa ja vaihdelaatikon yläosassa. Se tukee runkoa ja tekee siten ajettavuudesta vakaampaa. Pultteja vaihdelaatikon kannessa on neljä. Etummaisiin pultteihin lisäsin aluslaatat.

 Akkutelineen kiinnityspultin oikean puolen holkki.

Sytytyspuolien kiinnitys
Huomioin jo aiemmin että oikean puolen sylinterin sytytystulpan johdin puolalta tulpalle ei ollut riittävän pitkä. Puolat olivat kiinnitetyt ilmeisen väliaikaisesti pellinpaloilla ja yhdellä ruuvilla per kaksoispuola. Sellainen kiinnitys löystyy ja jos ei löysty niin painava puola voi vaurioitua kun tärisevän moottorin resonanssit välittyvät siihen. Siksi pitää tehdä teline puolille. Aloitin teon koneistamalla alumiinista kevyen ja jämäkän telineen. Koneistus jatkuu jokin toinen päivä.

Pois huohotuksen tieltä
Huohotusletkut ovat etusijalla. Niiden sijaintia on vaikea muuttaa mutta puolat voivat olla melkein missä vaan missä niille on riittävästi jäähdytystä ja ovat riittävän suojassa. Myös johtojen tulee riittää sytytystulpille asti.

Telineen alumiininen aihio.

 Puolateline valmiina ja kiinnitettynä runkoon.

 Puolateline ja rungon kiinnike.

 Puolien koeasennus telineeseensä.

Kiinnityskorvake rungossa on epäsymmetrinen 

Korvake on ylärunkoputken oikeassa reunassa. Siksi puolatelinekin on epäsymmetrinen. Kiinnityksen jälkeen puolat ovat symmetrisesti rungon suhteen.

Alkuperäiset puolat

Ne ovat jonnekin joutuneet. Koska moottori on muutettu nelitulppaiseksi tarvitaan isompikokoiset kaksoisjohdotetut sytytyspuolat.

 Oikean puolen puola asennettuna.

 Puolat ylhäältä katsoen. Oikealla tankin etukiinnikkeet.

Vasen puola ja tankin pyöreät kiinnitystuet.

Kapeus on tärkeää

Sytytyspuolien asennus pitää olla kapea sillä sen pitää mahtua tankin "tunnelin" sisään eivätkä ne saa ottaa ottaa kiinni tankkiin sillä tankin kiinnitys on joustava ja se heiluu kiinnikkeissään. Kuvassa näkyy vasemman puolen kiinnitys joka on pyöreä kumiholkki joita on molemmin puolin runkoa ja jonka varassa tankin etuosa lepää.

Venttilikoppien huohotus

Kaikki moottorin huohotuskanavat on tulpattu huolellisesti. Asiassa ei ole mitään logiikkaa. Huohotusjärjestelmä venttiileineen pitää kampikammion paineen alhaisena. Se ehkäisee öljyvuotoja ja parantaa moottorin hyötysuhdetta. Kaikenkaikkiaan välttämätön järjestelmä. Huohotuskanavien ontot banjoruuvit ovat vain noin 3 mm:ä halkaisijaltaan. Mitään suurta määrää huohotusilman joukossa olevaa öljyä en niiden kautta ei mahdu kulkemaan.

Venttiilikopan huohottimen lähtökanava.

Venttiilikoppien sisäpuolet.

Väärillä puolilla

Sen lisäksi että huohotuskanavat olivat tukittu olivat venttiilikopat väärillä puolilla ja siksi huohotusletkut eivät yltäneet rungossa oleviin vastineisiinsa.

Vaihdoin venttiilikopat puolelta toiselle keskenään niin huohotuskanavat ovat koppien takasivuilla. Osat ovat muutoin symmetriset. Edes tiivisteitä ei tarvinnut vaihtaa.

Tiukat ruuvit

Venttiilikopista toinen, oikeanpuolimmainen, oli niin kiristetty ettei juurikaan ennen ole ollut niin tiukkoja ruuveja avattavaksi. Piti käyttää erikoismenetelmiä ruuvien aukaisuun. Ruuvit säilyivät ehyinä ja käytin ne uudelleen. On ollut kovanäppinen kaveri joka oli ruuvit kiristänyt. Niiden ei tarvitse olla kovin kireällä. Kierreliimaa ei ollut käytetty eikä pidäkään käyttää.

Keinuvivut ja venttiilijouset sekä kopan tiiviste joka on väärällä puolella.

Venttiilikopan tiiviste jota ei tarvittu. Vanhat jatkoivat tointaan.

Venttiilikopan tiivisteiden asennus

Jos venttiilikoppia pitää irrotella kuten venttiilien säätöä varten, on hyvä tehdä seuraavasti uuden tiivisteen kanssa: tiivistepinnat puhdistetaan hyvin ja kopan puolelle sivellään tiivisteliimaa ohuelti kun taas kannen puolelle sivellään kerros vaseliinia tasaisesti. Kiinnitetään venttilikoppa ja kiristetään ruuvit normaalisti.

Tämän jälkeen tiivisteet kestävät useita aukaisuja ja pysyvät kiinni kopan puolella kunhan muistaa voidella tiivisteen ennen asennusta joka kerta. Jos tiiviste vaurioituu, kuten ennen pitkää käy, on tiiviste helpompi irrottaa kopan puolelta kuin sylinterikannesta. Samaa ideaa voi hyödyntää öljypohjan kanssa. Sehän irrotetaan joka toisen öljynvaihdon yhteydessä. Tiiviste liimataan öljypohjaan.

Venttiilikoppien huohotuskanavat rungon poikkiputkessa.

Huohotuskanavan banjoliitin ja huohotusletku.

Huohotusjärjestelmän letkut 

Venttiilikoppien huohotusletkut vaikuttivat hieman vanhoilta. Ehkä jopa alkuperäiset. Teetin uudet vanhoihin liittimiin. Myös uudet Usit-tiivisteet korvaamaan kovettuneita alumiinitiivisteitä. Myös muut huohotusjärjestelmän letkut on tarkoitus uusia.

 Iso huohotusletku rungon etuosan ja kampikammion välille.

Ison huohotusletkun ominaisuudet

Sen pitää olla riittävän väljä. 18 - 19 millimetriä on hyvä sisähalkaisija. Suuri sisähalakaisija hidastaa virtausta ja öljy erottuu huohotusilmasta paremmin. Lisäksi sen pitää kestää taivuttaminen mutkalle litistymättä taivutuskohdasta. Tämä letku on sisäisellä terässpiraalilla tuettu eikä lommahda.

Rungon etupään huotusliittimet. Ruoste poistettu.

Muovipussillinen tiivisteitä.

Vasemman venttiilikopan uuden huohotinletkun lähtöliitos.

Huohotuskiertoon muutos

Muutan huohotusjärjestelmän ratkaisua hieman. Syy on lähinnä se että pyörässä ei ole enää alkuperäistä ilmansuodatinsysteemiä johon huohotuskaasut oli ohjattu alunperin.

Nyt huohotus tapahtuu ulkoilmaan. Toki huohotusilman öljynpoisto on muutoin lähes ennallaan. Venttiilikoppien uusi huohotusreitti käy rungon poikkiputken oikean puolen liittimeen

Rungon poikkiputken huohotusliittimet.

Isoin muutos

Oikean puolen liitos (Kuvassa vasemmalla.) hoitaa molempien venttiilikoppien huohotuksen. Sitä varten on letkut kytketty yhteen kolmihaaraisella liittimellä.

Vasen letku johtaa rungossa öljyksi jäähtyneen öljysumun takaisin öljypohjaan öljyn pinnan alapuolelle. Myös ylärunkoputkessa tiivistyneen öljyn. Poikkiputki ja ylärunkoputki ovat samaa tilaa.

Vasen puoli paluuöljylle siksi että se on sivutuen puolella joten rungon sisällä oleva öljy pääsee öljytilaan viimeistään kun pyörä on tauolla. Toinen syy on että myös kytkintilassa kulkeva paluuöljyputki on vasemmalla puolella.

Rosterinen venttiilikoppien huohotinletkujen liitin.

Kampikammion huohotusventtiili

Ulkokuori alumiinia ja sisällä painevaihtelun avulla liikkuva pronssinen kara sulkee ja avaa virtauksen. Venttiilissä ei ole jousta vaan maan vetovoima sekä imupaineen liikkeet hoitavat homman. Toki kara on sorvatttu mutta huohotuskanavat tein kulmahiomakoneella käsivaralta. Tiivisteenä on kartio.

 Kampikammion huohotusventtiili päältä.

 Venttiili sivulta.

Venttiili huohotuskanavassa. Vieressä huohotusöljyn paluuletku.

Huohotusventtiilin tarkoitus

Vain yksi tehtävä: pitää kampikammion paine mahdollisimman alhaisena. Alhainen paine edistää moottorin käyntiä vähentäen vastusta sekä auttaa tiivistämisessä. Ehkäisee siis öljyvuotoja.

Usein kadoksissa
Huohotusventtiili puuttuu monista tämän moottorityypin Guzzeista. Syynä on että venttiili vanhaa ja murtunutta letkua vaihdettaessa on edelleen letkun sisällä. Se pitää nypätä sieltä pois, pestä ja tarkistaa toiminta. Vakiotyypin venttiili on kuulaventtiili ja se voi ruostua seisonnan aikana ja jumittua ja jos liikkuukin niin ei ole ruosteen vuoksi enää tiivis. Tekemäni venttiili ei ruostu ja on kevyttoimisempi.

Huohotusletku moottorista runkoon.

Sähköt ovat kesken

Muutoin alkaisi olla valmista mutta sähkötyöt on aloitettu mutta ei valmiiksi asti. Sähkömies on nyt estynyt mutta eiköhän hänkin paikalle pääse. Tai sitten vaihdetaan sähkömiestä.

Rekisterikilven teline

Se oli kiinnitetty takahaarukkaan. Mutta niin alas että se on heti vasemman äänenvaimentimen takana. Kiinnityspaikka vaihtuu ja samalla teen siitä tukevamman. Hitsaushommia tiedossa.

Jatkuu...