California 1400 GTS Jäähdytin ei jäähdytä

 

Koleassa säässä
Lähdin käymään Nummijärvellä viikonlopuksi. Säätila lähtiessä oli sateenuhkainen ja sadetta sainkin Parkanon seudulla. Koska kylmä ja kosteus jäähdyttävät tehokkaasti moottoria niin voitelu ei viileässä kovin hyvin toimi. Siksi tukin jäähdyttimen ilmansaannin kokonaan. Se auttoi ja öljyn ajolämpötila oli jo lähellä sataa astetta, välillä ylikin. Pikkupyörityksessä, kuten kaupunkiajossa, lämpötila nousi jo suosituslämpötilaan eli yli sadan asteen. Silloin vesikin erottuu öljystä pois.

Jäähdytin osaksi suljettu. Tämä asetelma toimii kun ilma on noin 20 astetta. Säädettävä venttiili avataan kun lämpötila on yli 25 astetta tai kyseessä kaupunkiajo.

Alle viidentoista asteen lämmössä on kaikki aukot suljettu.

 

Jos jäähdytystä ei säätele

Käy niin että suurin osa ajosta on ajamista kone liian kylmänä. Se sekä kuluttaa polttoainetta, lisää kitkaa koneen osissa ja voimansiirrossa, mikä pahinta, kuluminen on nopeaa verrattuna lämpimällä moottorilla ajoon. Ehkä Kaliforniassa, jonne tämä pyörä on tarkoitettu ja suunniteltu, tai Italian vuoristoissa ja taajamien ruuhkissa, öljyn lämpö on soveliaampi. Täällä tasamaalla ja viileillä säillä moottori kuluu tarpeettomasti.

Lämpömittari kytkinnestesäiliön kyljessä. Lämpö ok. Anturi on jäähdytyskierrossa.

Kaksi öljynkiertoa

Moottorissa on kaksi öljypumppua joista toinen on korkeapainepumppu ja se voitelee moottoriöljyllä kampiakselin, kiertokanget ja öljyn suihkutuksen mäntien pohjiin kun matalapaineinen öljy kiertää jäähdyttimessä. Molemmat pumput pumppaavat samaa öljyä mutta eri kierrossa.

Paluumatkalla

Sateen uhka oli läsnä. Mutta ei satanut reitillä Nummijärvi - Karvia - Parkano - Ylöjärvi - Tampere kahta puolen puoltapäivää. Lämpötila korkeimmillaan 15 astetta joka on varsin miellyttävä ajolämpötila. Navakkaa länsituulta. Jäähdytin edelleen suljettu ilmankierrolta. Heti leirintäalueelta lähdettyäni poliisi vaati puhaltamaan. Ei alkoholia hengityksessä. Kotimatkalla ei sitten muuta sattunutkaan. Liikenne oli vähäistä.

Pyörä pesuun

Kunhan säät selkenevät ja lämpenevät niin ajelen Kerholle pesemään pyöräni. Myös pientä fiksausta kivenhakkautumiin keulan puolella. Tällä kuluvalla viikolla säät ovat hieman vastaiset. Keskiviikkona viimeinen päivä toukokuuta saattaisi olla säätila sopiva, ehkä. Ajelen Kerholta pyörän talliin ja aloitan vahauksen edestä taapäin. Sitä odotellessa lepäilen viikonlopun rasituksia pois.

Woodlander tiipii-teltan koekokoonpano

 

Yleishavainto: helppo koota
Kokoonpano käy yksinkin ihan hyvin. Poiketen ohjeesta seuraavasti:  

a) Levitetään teltta maapohjalle, mielellään tasaiselle nurmikolle, niin leveälle kuin teltan pohja on. (Kalliolle pystytys on hankalampaa tai vie ainakin aikaa.)

b) Kiinnitetään maakiilat teltan kulmissa oleviin lyhyisiin lenkkeihin ja maaperän välille siten että kaikki maakiilojen välit ovat kireällä ja siten teltan pohjakangas myös. 

c) Kootaan teltan keskisalko kahdeksi eri pätkäksi. 

d) Möngitään keskisalkojen pätkien kanssa telttakankaan alle teltan oviaukosta. Nostetaan keskisalon toisella kappaleella telttakankaan keskeltä ylöspäin ja liitetään toinen pätkä salkoa edelliseen. Asetetaan salon alapää keskelle teltan pohjakangasta. Teltta pysyy jo näin toimien pystyssä. Mikäli ei ole kovin tuulista. 

e) Teltan ulkopuolella olevat nyörit asetaan säteettäisesti noin metrin - puolentoista päähän maahan painettuihin maakiiloihin. Kiristetään nyörit tasaisesti siten että teltasta ei tule toispuoleista. 

f) Seuraavaksi ylemmät nyörit. Ne voi kiinnittää samoihin maakiiloihin kuin alemmat nyörit tai viedä hieman kauemmas, minne nyörit riittävät, omiin maakiiloihinsa, erityisesti jos on tuulista säätä luvassa. 

g) Teltan hattu kiinnitetään tarroilla ylimmäiseksi. 

h) Viimeksi oikaistaan keskisalko ihan keskelle pohjakangasta mikäli tarvetta on. Teltta on käytettävissä tarkoituksiinsa.

 

Keskisalon alle laitoin pohjakangasta suojaavan tallan. Ei sisältynyt teltan varusteisiin vaikka se mainitaan ohjeessa.

 

Teltta pystyssä. Kuvan tuoleja mahtuu telttaan kolme kappaletta ja niille istujat. Näiden tuolien jalat eivät ole soveliaat telttakäyttöön.

Retkituolit

Taiteltavia retkituoleja mahtuu varmasti useita. Taiteltavia, selkänojallisia tuoleja, ainakin neljä. Riippuu koosta. Jakkaroita ja niille istujia ainakin se luvattu viisi aikuista. "Lattialle" mahtuu pyllyilemään enemmänkin kansaa.

Lattiamatto

Saatan harkita jotain kevyestä keinokuitumateriaalista leikattua kangasta joka levitetään joko teltan alle ennen pystytystä tai sitten sisälle pystytyksen aikana. Ehkäpä leikattu pala kevytpeitteestä riittäisi eikä painaisi juuri mitään.

 

Teltan "ovi" sisältä ulos katsottuna. Hyttysverkko on.

Teltan tuuletusaukko. Kaikissa aukoissa on hyttysverkko. Pohjakankaassa on noin 10cm tulvavara. Teltassa on kuusi sivua.

Teltta luontaisessa ympäristössään. Ensiyrittämällä tämän näköinen koottuna.

Huomio kiinnittyy kohtaan 5. Mistäpä metsässä henkilön äkkiä löytää teltasta huutelemalla.

Tilavaa

Erityisesti korkeussuunnassa lähellä keskisalkoa. Myös matalalla makuulla oleminen on tilaa säästävää. Totesin että makuutilaa on hyvinkin viidelle aikuiselle koska uloskäynnin kohta pitää pitää avoinna.

Nopeaa

Kokoonpanoa harjoittelematta ekalla kerralla otti varttitunnin. Toki se sisälsi ohjeiden lukemisen ja sisäistämisen. Hieman kauemmin, kuin lukeminen, meni nyörikerien purkamiseen. Maakiilat oli helppo painaa paikalliseen hiesumaahan. Tilaa teltta vaatii, minimissään, halkaisijaltaan noin kuusimetrisen ympyrän. Enemmän on parempi. Jos kokoonpanija on alle 175cm pitkä niin teltan hattu kannattaa laittaa ennen pystytystä tarrakiinnikeisiinsä.

 

Purkuohje puuttuu

Telttaa purettaessa naruja ei kannattane samalla lailla keriä vaan antaa olla sinällään ja sulloa suojapussiin. Purkamisesta ei ohje kerro mitään. Sen voin kertoa että kannattaa viikata ainakin jonkin verran ja katsoa malliksi minkä muotoinen ja kokoinen on teltan kuljetuspussi. Se on litteä ja ohut. Vetoketjussa ei ole lukitusta vaan se pyrkii avatumaan kun pitäisi saada se kiinni. Siihen voi avuksi hankkia paikalle henkilön alkuperäisen ohjeistuksen kohdasta viisi. Teltan purku ja pussitus kesti yhdeltä henkilöltä noin 10 minuuttia harjoittelematta etukäteen. Käytännössä varsin nopeasti.

Teltan hattu

Sen liepeessä kiertää jousimainen rakenne. Kun telttapaketin avaa se singahtaa sieltä ja on jo silloin melkein pyöreä. Malli Nuuskamuikkunen. Pakatessa se väännetään väkisin kahdeksikoksi ja sitten vielä kaksinkerroin. Pyrkii pongahtelemaan käyttömuotoonsa. Tarrakiinnitys huolettaa jos tulee oikein kova tuuli.

Käyttökokemukset puuttuvat vielä

Pystytetty teltta haisi hieman sisältä joltain kemikaalilta mutta haju sittemmin lieveni. Todennäköisesti kankaasta irronnutta hajua. Teltta oli koekokoonpanon ja purkamisen välillä pystyssä vain alle tunnin kun oli muita hommia kesken.

 

Lisävarustelua

Olen rakentamassa keskisalkoon pyöreää pöytää jonka voi lukita mille korkeudelle tahansa. Kun istutaan se voi toimia tarjoilupöytänä ja ylös nostettuna se ei ole tiellä. Hyvin ylös nostettuna se estää osittain ilman poispääsyn yläosan tuuletusverkon kautta tai rajoittaaa ilman kiertoa tarpeen mukaan. Siitä myöhemmin. Pöytä on maalausta vaille valmis. Teen sille myöhemmin pikakiinnikkeen.

 

Kevyemmät maakiilat

Veistelin koivupuusta uudet ja jämäkät maakiilat painavien metallikiilojen sijaan. Painoa tulee vähemmän ja ovat lyötävissä kovaankin maahan. Tein niitä yli tarpeen ja eri kohtiin eri mittaisia. Jonkinlainen vasara tai puunuija olisi avuksi.

Veistämäni maakiilat teltan pystytykseen. Eri mittaisia eri tarkoituksiin. Kevyet.

Mitä pitää varoa

Pystystys karkealle hiekka- tai sepelipinnalle vaatii jotain alle pehmusteeksi. Säästää pohjakangasta reikiintymiseltä. Siistille ja tasaiselle nurmikolle muovitettu kangaspohja sopinee sinällään. Mahdollisten sisätilakalusteiden jalkojen kunto kannattaa tarkistaa. Putkijalka tai hyvin kapea tai kulmikas osa, muovinenkin, saattaa puhkaista pohjakankaan melko helposti. Varsinkin jos maaperä on pehmeä.

Hankintapaikka Motonet

Mökillä taas kevättoimissa

Edellisen kerran viimeksi
Syyskuussa -22 oli edellinen käynti. Silloin kesäkamat varastoon ja ovet säppiin. Talvella kesämajoitusmökki kylmillään on vain odottelemassa seuraavia rientoja. Parhaimmillaan vuosittainen kokonaiskäyttöaika on noin yksi kuukausi. Ehkä myöhemmin, kunhan molemmat ovat eläkkeellä, on aikaa mökkeilyyn. Mökkimatka on pätkän vaille 500 km suuntaansa. Lyhimmillään olemme olleet vain pitkän viikonlopun. Pisimmillään melkein kuukauden.

Uudet vuoteet kammariin
Joustinpatjat, paperien mukaan laatua "kovat" vaikka tuntuvat ihan normaaleilta. Hyvin nukutti koko viikon. Ei valittamista. Uudelleenkäytin entiset runkopatjavuoteet siten että joustinpatjat irrotettiin rakenteista, runkoihin lisättiin laudoitus, vanha, ehyt vuorikangas käännettiin laudoituksen päälle antamaan kitkaa ja uudet patjat siihen ihan sinällään sekä lakanat päälle. Eivät luista, eivät narise tai nirsku, kuten vanhat, eivätkä ole rumat lainkaan. Suvemmalla, ehkä, muistan ottaa rakennemuutoksesta muutaman kuvan. Laudoitus maksoi alle kaksikymppiä. Höylättyä, pyöreäkulmaista mäntyä. Muutama kymmenen puuruuvia kiinnityksiin. Joustinpatjat, sen sijaan, maksoivat 200€ kappaleelta. Petauspatjat ovat hankinnassa.

 

Vanhan joustinpatjan jousia. Osa jo putoillut pois. Pitivät melua kun kääntyili. Tämä on kahdesta se parempi.

Särkyneen sängyn rungosta sai pohjan uudelle vuoteelle. Lautoja lisättiin keskialueelle.

Muutama metri höylättyä lautaa ja ruuveja. Pohja valmis. Patja vain päälle.

Tarkemmat tiedot uusista patjoista.
 

Monta asiaa

Vesijohto järvestä vain kuistin reunalle, kuten nykyinen sääntösuomi sallii, jos ei ole viemäröintiä asianmukaisine kaivoineen ja säiliöineen. Jyrkkä rinnetontti umpikraniittisine kallioineen ja vedenkantoineen järvestä olisi ilman pumppua raskas homma. Toki juoma- ja ruokavesi tuodaan kylältä kunnallisesta vesiverkosta Salen ulkoseinältä ja Salesta sisältä jos haluaa prosentteja juomaan.

Kahdesta kolmeen
Päiviä rauhallisesti toimien on vesiasia hoidettu ja talvivarustus purettu. Valmiina heinäkuun helteille. Ehkä liki kuukausi on aikaa rentoutua mökkirannassa. Löllöttelyä auringossa ja kalastusta jota jo nyt ehdittiin tekemään. Pikku saaliskin tuli: hauesta riittää kahdelle päivälle lounaat kahdelle perunoiden kera.

 

Mökkikauden alun auringonlasku saaren taa Tyynelästä katsellen. Kuvassa näkyvä vesialue on vain osa isommasta järvestä.

Matala, runsassaarinen ja kivinen järvi

Mistäkö tiedän: perämoottori on jo muutaman löytänyt. Yhdelläkin reissulla neljä pinnan alla pesivää paatta. Soutaminen tulee halvemmaksi. Propellia on pitänyt viilata mutta airoja ja perämelaa vain hioa ja lakata.

 Haukikala pyydyksessä. Katiska on perintökalu. Rouva on hyvä fileoimaan.

Kiuas vaihtui tuoreenpaan ja hieman isompaan mutta käytettyjen kiukaiden markkinoilta ilmaiseksi. Hieman piti "peltitöitä" tehdä. Kuvassa protovaihe.

 

Kuumavesisäiliö

Kiukaan kaasukierron lämmittämä vesi tulee lähes ilmaiseksi kun kiuasta lämmittää. Sijoitus tähän kiukaaseen ei ollut ihan helppo. Kunhan tulee kokemuksia niin selviää onko myös hyvä. On valmius tehdä muutoksia kiukaaseen jos on siihen syytä. Kokeellinen tieto: kun lämmittää hieman hitaammin ja pienillä puuannoksilla niin vesikin lämpiää. Hankin 450 x 450 mm:n neljä - viisi millimetriä vahvan teräslevyn jonka lämmönjohtavuuskyvyllä saan veden nopeammin lämpenemään.

 

Kiukaan koko

On saunan kuutiotilavuuteen nähden ylärajoilla. 18 kW. Lämmitys pitää suorittaa hitaasti pienillä erillä polttopuita kerrallaan. Mutta mikäs mukavampaa kuin istua terassilla katsellen järvimaisemaa ja välillä käydä lisäämässä pari - kolme koivuklapia pesään. Ehkä juomaosastokin on kunnossa keskikesään mennessä kun on helteitä.

 Käytetty ehyt ja vesisäiliöllä lisätty kiuas asennuspaikallaan kokeeksi täytettynä.

Vanhan kiukaan osa

Kuvassa näkyvä vesisäiliö on vanhempi hankinta appeni ajoilta, edellisissä kiukaissakin, jonka tarkoituksena on tuottaa kuumaa vettä kiukaan lämmityksen ohella peseytymiseen. Siinä on pieniä ongelmia. Asiaa selviää käytössä kunhan hormin liitoksen palomuuriin saa ottaa käyttöön kunnes laasti kovettuu. Laastin kovettumisaika, ohjeen mukaan, kolme vuorokautta. Lisäys kolme päivää myöhemmin: lämmitin kiuasta kuutisen tuntia lievällä lämmöllä pienillä puilla kunnes piippuliitännän laasti vaihtoi väriä hitaasti punaruskeasta ruskeaan. Sitten lämmitys varovasti lämpäa nostaen. Ilmeisesti oli onnistuminen kun laastia ei lohkeillut eikä ihmeemmin säröillyt. Nyt on saunottu kerran. Kiuas ja hormi toimivat.

Loppuviikon sitten saunoimmekin joka päivä kun vesikin kiukaan kyljessä lämpeni hyvin. Että puhtaita ollaan vielä. Lyhimmillään olemme olleet vain pitkän viikonlopun.

Kiukaan rassaus ja pesu

Sisältä teräsharjasin kiukaan ja päältä pesu sekä kiillotus. Ei ole enää niin suhruisen näköinen vaan paikoitellen jopa kiiltää. Vaimo jynssäsi luukut ja minä etupuolen sekä vesisäiliön. Muut puolet eivät näy. "Lika" on lähinnä kalkkia ja muita mineraaleja mitä edellisen käyttöpaikan vedessä on ollut runsaasti. Nyt kiukaan täytyy tottua hieman ruskeaan, humuspitoiseen järviveteen.

Osoittautui että kiuas on emaloitu. Toki siihen on tullut kolhuja ja pientä pintaruostetta ajan kanssa. Mutta kokeilun perusteella homma on kunnossa.

 

Lauteet

Omaa suunnittelua ja valmistetta. Runko teräksisestä U-profiilista ja lauteisiin käytin edellisen lauteen haapalaudat. Nyttemmin ne pitäisi uusia. Eivät ole rikki eivätkä likaiset mutta kuluneet. Halkeamia, lovia ja hieman kieroja. Uudet laudepuut tulevat olemaan irrotettavat ja siten helpot pestä. Nykyiset laudat ovat ruuveilla alapuolelta kiinni.

 

Vesialtaan asennus

Pala peltiä pois kiukaan kyljestä että vesisäiliö nojaa mahdollisimman lähellä pesää ja kuumia liekkikanavia. Mielenkiintoinen rakenne mutta ei harvinainen. Irrotetusta pellinpalasta tein telineen johon säiliö kiinnittyy ja on helposti nostettavissa pois puhdistusta varten. Tarvittiin metallin leikkausta, muotoilua ja hitsausta. Onneksi itsellä on kaikki vehkeet ja paljon muutakin. Vanhasta kiukaasta ei voinut hyödyntää rakenteelisesti mitään muuta kuin muutaman kiven ja peltihormin.

 

Kiukaan valmiste- ja asennusohjekilpi. Kestäisikö toiset kolmekymmentä vuotta?

Ikää kertynyt

Alunperin asennettu Ylöjärvellä, Haavistolla, rintamamiestalon alakertasaunaan niihin aikoihin kun pihasaunoja pyrittiin poistamaan pieniltä tonteilta. Kas kun niissä oli usein saunakamari tai mankelihuone joissa, monissa tapauksissa, majoitettiin lisätulojen muodossa henkilöitä joita ei ollut kuntaan asukkaiksi ja/tai verolle ilmoitettu. En väitä että tässä tapauksessa mutta rintamamiestalon alakerrasta tämä lämmönlähde on ulos raahattu kymmenen vuotta sitten ja pihasaunan kivijalalle oli rakennettu vanhoista ikkunanpokista kasvihuone. Sitä en tiedä oliko tämä ensimmäinen kiuas alakertasaunassa mutta ikää on jo kertynyt. Kauppa oli seuraavanlainen: saa hakea, ei maksa mitään. 

Itse olen asunut opiskeluaikanani vastaavanlaisessa pihanperäsaunan kammarissa. Tosin en pitkään sillä syksyn tullen piti löytää lämpimämpi asuinpaikka. Seuraavana vuonna sain asuntolapaikan kouluni lähistöltä uudessa talossa. Kahvio ja yhteiset tilat peleineen. Oli hyvä meininki. Sain samana syksynä kuorma-autokortin, henkilöauton romun, jonka kunnostin amiksessa opintojen ohessa ja kohta olinkin jo ammattimies. Päivääkän en vakituisesti niitä hommia tehnyt vaan ilmailualalle päädyin. Ilmavoimien Teknillisen Koulun kautta Linnavuoreen töihin ja myöhemmin lisäopintojen jälkeen Kuorevedelle. Tosin eläkkeelle jäin ballistiikkapuolen kautta. Väleissä oli vuosia jolloin tein liikennepolitiikkaa Suomessa ja EU:ssa. Se oli varsin värikästä aikaa.

 

Vielä tarvitaan valkoista maalia muuriin ja muutama kiuaskivi lisää. Hormissa hormimaali. Rst-vesisäiliö on kiillotettu.

Vesisäiliö vaihtoi paikkaa

Muutos aiheutti lisätilaa kylpijälle koska vanhassa kiukaassa säiliö oli kiukaan suuluukun ylläpuolella. Nyt kuumavesisäiliö lämpenee lauteen ja kiukaan välissä.

 

Välipalakypsennys pihagrillissä. Ryynimakkara on minulle.

 

Tyynelä eli rantaterassi lounaan suuntaan katsellessa. Kesäpäivän aurinko näkyy melkein sen ajan mitä se on metsärajan yläpuolella. 

 

Paljon valoa

Keskikesällä noin 20 tuntia per vuorokausi jos ei ole pilvistä. Mutta sateellakin on valoisaa ja kala syö paremmin. Järven pikkuisen lahden toisella puolella näkyvää noin kilometrin mittainen kapea niemimaa on luonnonsuojelualuetta. Eipä tule naapureita näkökenttään. Niemen toisellä puolella on myös pitkä lahti ja sen takana on muunmuassa venäläisten mökkejä. Hiljaista on siellä. Kovin hiljaista. Pajua lykkää.

Aamyössä kolmelta seisovaa usvaa. Tästä nukkumaan uusille patjoille.

Aamyössä kolmelta seisovaa usvaa. Tästä nukkumaan uusille patjoille. Hattivatit ovat vielä piilossa...

Viikon lämpökehitys

Ilman ja järviveden tarjoilulämpötila oli alkuviikosta kokolailla sama eli noin 8 astetta. Loppuviikosta oli lämpimämpää ja veden pintalämpötila, rannan tuntumassa, jo 14 astetta. Kärsi jo muutaman uimavedon suorittaa. Ei siis mitään käsipohjaa. Tyynelän edessä on kiviä pois raivaamalla aikaansaatu hiekkapohja.

Vanha 70-luvun vene vie edelleen vesille katselemaan maisemia muistakin suunnista. Perämoottori on akkukäyttöinen.

Perintövene

Appeni hankkima. Sittemmin, edesmenonsa jälkeen, lasikuitupaatti on ollut hieman heitteillä ja oikea kylki halkeillut sekä pohja naarmuinen ja kulunut. Korjasin vammat. Ei se kaunis ole mutta kelluu ja kulkee. Vasen paarre oli poikki takahankaimen kohdalta, keulassa murtuma ja nyt löysin "perälaudan" lasikuidusta halkeaman. Hartsia ja lasikuitumattoa vain matkaan ja korjaamaan...

Vastaavanlainen vanha ja kunnostamani vene

On käytössäni myös Näsijärvellä. Sähköperämoottori kuljettaa ja airoilla takaisin. Vesistöjen koossa on valtava ero. Näsijärven eteläpäässä on suuria selkiä joita ei soutuveneellä tulisi mieleenkään lähteä ylittämään. Kun taas tätä mökkipaikan Vuoksen vesistön saarien täplittämää pikkujärveä voi tuulisemmallakin säällä soutaa ihan huvikseen.

Jatkuu muilla puuhilla

Pieni ympäristökävely. Rantoihin on kulkeutunut kaikenlaista ryönää. Käymme kävelyllä keräämässä rojut pois sikäli kuin se on mahdollista. Uusi kierros suvemmalla kun vesi on laskenut noin puoli metriä nykyisestä. Jos alajuoksun majavapari suvaitsee vettä laskea. Niitäkin pitää käydä moikkaamassa. Tosin päiväsaikaan ovat ujoja. Nuo kanadanmajavat. Siirtolaisia, mitä lie.

Ryönät kerätty

Pyydysmerkkejä ja satunnaisia muoviroskia löytyi lahden pohjukasta. Jotain vielä jäikin sillä pitää mennä veneellä soudellen katsomaan mitä vielä löytyisi. 

Haukea lisää ja kalajuttu

Edellinen katiska-hauki on syöty. Sittemmin tuli heitto-ongella pienempi hauki. Hieman erikoinen saalistus sillä uistin ei ollut hauen suussa vaan kalan ulkopuolella siten että yksi koukku oli lävistänyt vatsanahan etupään läheltä kidusta. Hauellekin voi sattua virhe. Itsellekin sattui virhe. En tarkistanut edellisen saalistuksen jälkeen siiman kuntoa: sinne meni järveen perukkeineen koko uistin. Päivän pisin heitto ylivoimaisesti mutta meni pohjaan. Saapa nähdä saanko itse tai joku muu uistimen takaisin. Niinkin on käynyt että uistimen on kala syönyt mutta selvinnyt hengissä eikä ymmärtänyt parastaan sillä myöhemmin oli saatu sama hauki saaliiksi jonka leuassa törrötti jo menetetyksi luultu uistin.

Makuuhuoneen ikkunasta näkyy tämä maisema.

Loppuviikosta säätä

Ennuste tarjoaa lähes hellelukemia. Tarkoittaa etelän ja lännen välille, avoimelle, mäntyiselle kalliorinteelle, että paikallisesti on hellelukemia. Onneksi on keväthommat tehty. Voi vaikka kalastaa...

Viikko mökillä ohi

Taas Tampereella. Asunnon ikkunasta näkyy järvi, Pyhäjärvi nimeltään. Näsijärvelle tulee matkaa hieman pidemmälti. Paluu Mökille tapahtunee kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla. Mahdollisesti jopa yli kolme viikkoa. Rouva saa ajaa pikkupakulla tavarat tontille. Itse tulen California 1400:lla jos terveys ja olosuhteet sallivat. Pyrin tekemään pari tutkimusmatkaa Karjalan puolelle kaksipyöräisellä. Muutama kylä on vielä vilkaisematta kuten Rääkkylä. Monta muuta olen käynyt. Yksi syy siihen on että nuorena koneasentajana olin töissä isossa firmassa jonka toimesta huolsin ja korjasin em. lafkan valmistamia maatalouskoneita maakunnissa. Monissa tuvissa olen saanut syödäkseni ja kartanoissa kahvia on juotu. Muinaisen 80-luvun alussa. Kivaa hommaa mutta montaa vuotta en jaksanut. Tuli uusi ammatti, taas... Makuuhuoneen ikkunasta näkyy tämä maisema.

 

Yli kymmeneen eri ammattiin olen pätevöitynyt ja niitä tehnyt. Nykyään taidetaan puhua multitaskaamisesta. Ainoastaan nämä mökkitimpurin ja kalastajan hommat voisi sanoa olevan harrastuksia kuten moottoripyöräily ja jaksot politiikassa.

Jatkoa seuraa kun sitä seuraa...

California 1400 GTS Pesu, vahaus ja valolaitteiden toiminnan syynäys

 

Viat, liat ja kulumat
Pestessä tulee eteen kaikenlaista. Tulee katseltua lähemmin onko kaikki paikat kunnossa. Jarrupalojen ja -levyjen vahvuus, valojen, kromien, maalipintojen, renkaiden ja kaikkien vipstaakien toiminnot. Paljon muitakin kohteita kuten johtimien, letkujen ja pleksin kunto. Siinä se iltapäivä menikin rattoisasti. Pesuhommat Kerholla mutta muut jutut asuinpaikan autotallissa tai sen edustalla.

Valolaitteiden tarkastus
Ei pelkästään näkemisen vaan näkymisen vuoksi. Että muut liikenteen "pelurit" havaitsevat. Toki ajelen suht varovaisesti mutta silti pitää lakisääteisten laitteiden olla toiminnassa. Lisäksi on joitain lisävaloja. Suunnitellut olen takavalojen jakamista leveämmälle takalaukkujen ulkosivuille tai päälle. Pitäisi löytää sopivat vilkkuaihiot kuten vanhanajan autojen lokasuojien päällä olleet valot. Tai vain ledipalkit takakaatumarautaan.

Kaukovalo kunnossa. Muovinen "lasi" on jo hieman saanut kiveniskemiä. Vahalla voi asiaa hieman helpottaa. Joissain fiksausliikkeissä näitä voi hiotuttaa sileimmiksi.

Kaukovalo ja lisäkaukovalot. Ponumeetingin tarra.

Lähivalo. Parkkiledit sivuilla palavat aina.

Kaukovalo ja sumuvalot. Sumuvalot saa palamaan myös erikseen kuten huomiovalot ja myös lyhyiden valojen kera. Kytkentäni ei taida olla ihan laillinen...

Parkkivalot ovat ledit ajovalojen pullistumissa. Persoonallinen valaisin.

Sivuheijastin. Toisella puolella myös. Vanne odottaa paikkamaalausta ja vahausta.

Vilkku vasemmalle. Yllättäen hehkulamppu.

Vilkku oikealle.

Suunnittelijan kukkanen

Merkittävä rakenteellinen ero etu- ja takavilkkujen välillä. Jos kaikki vilkut olisivat ledeillä tarvittaisiin hieman enemmän komponenttejä. Sen sijaan, kun virtapiirissä on hehkulamppuja niin tavallinen, edullinen vilkkurele käy. Säästö se on pienikin säästö. Toinen etu on se jos hehkulamppu etuvilkuissa lopettaa hommansa niin sen suunnan merkkivalo mittaristossa ei enää toimi.

Pyörän muotoilullinen kikka: pystylinja keskellä pyörää. Vipukytkin sivukotelossa takasumuvalolle.

Kolme jarruvaloa: ylin on takalaukun mukana tullut lisävaruste. Samat valot toimivat himmeämpinä takavaloina paitsi lisäjarruvalo ei.

Takasumuvalo ledeillä. Syksyn sameisiin säihin. Osin omavalmiste lediasennuksineen. Varsin kirkas.

 

Oikea takavilkku.

 

Vasen takavilkku. Vilkut takana, kuten jarruvalotkin, ovat led-toimisia.

Kiveniskemä vuoden ekalla ajomatkalla. Hiekkakuormurin lavalta. Levy menee maalaukseen. Samalla toinenkin. Ehkä uusi väri? Samalla uudet reunalistat.

Lika tiukassa. Ei lähtenyt kynnellä raaputtamalla. Ehkä hyönteisen edesmenojälki viime suvelta. Odottaa toimenpiteitä. Kiillotusliinasta jäi nukkaa. Tuuli vie aikanaan.

 

Kromauksissa sävyero. Mistä johtunee? Lämpötilaero? Pakokäyrä on kaksikuorinen. Siitä taapäin on kromattu suojapelti.

Johtosarjassa sanomista. Kangasteippi pelastanee. Edellyttää pientä purkamista. Suojasukat kutistuvat vanhemmiten. Onkohän tämä sitä? Oikealla lisävalojen hallintakytkin.

Pitkin ajokautta syyniä

Olen aina ennen pidempien, tai lyhyempienkin ajeluiden ja reissujen lähtöjä, hyvissä ajoin, katsellut onko sanomista. Renkaat ja ilmanpaineet tietenkin katson mutta myös pienemmät asiat voivat olla tärkeitä kuten kaikki valot. Se voi olla ainoa asia josta autoilija havaitsee moottoripyöräilijän ajoissa.

Sama juttu reissun jälkeen. Pestessä on hyvä tiirailla onko jossain puutteita kuten jarrunesteiden määrä, jarrupalojen paksuus, vuodot, ym. Luen tietokoneavusteisesti myös keskusyksikön vikalogit. Ehkä teen myös joitakin säätöjä. Tietokonehommissa olen laiskistunut. Myöskään pyöräni eivät ole tuottaneet siinä suhteessa ongelmia että olisi tarvinnut vikalogin luentaa.

 

Seuraava huolto

On 60.000 km tarkastus. Vaihdan laturin hihnan ja tietenkin moottoriöljyn suodattimineen sekä uudet liemet vaihteistoon ja perään. Samalla RVS-käsittelyn uusinnan vaihteistoon nyt ennen öljynvaihtoa kunhan säät ovat lämpimät. 

 

Pikkunäpertelyt ja takastukset perusteellisesti

Talven aikana on aikaa tehdä näitä öljyjuttuja Kerholla. Jos ei tule tänä kesänä uusi 10.000 km täyteen kuten edellisinä kesinä niin huoltokin siirtyy. Harmillisesti ehkä juuri kesäkaudelle. Mutta tehtävä se on jos haluaa ajaa huolettomasti. Toisaalta ei ole haitaksi vaihtaa öljyjä vaikka useamminkin kun talvella on siihen aikaa. Olen hyvin tyytyväinen pyörääni. Ei ole vaihtofiilistä eikä Guzzilla ole mitään vastaavaa, ainakaan vielä, tarjolla. Nykyisin henkiseen mielialaani sopii tehokas Raskas Tourer. Toki 1400 California on niistä keveimmästä päästä. Vaan onhan mulla muitakin pyöriä...

Actionkamera ohjaustangossa

Tapahtuu harvoin
Viime suvena ei tainnut juuri videoita syntyä. Nyt paransin jo tapojani liki sadalla prosentilla sillä aloitin elävän kuvan tallentamisen muutama päivä sitten ajamalla Siuron Koskibaarille Linnavuoren suunnasta. Kuvaa ei ole pitkälti. Toinen pätkä onkin sitten pidempi Siurosta Tampereelle.

Ongelma 1
On että en jostain syystä saa elävää kuvaa tähän. Onko tiedosto liian iso vai onko Bloggerin säännöt muuttuneet? Onko omat taitoni rapistuneet tai onko vain jäänyt jotain huomaamatta? Saa laittaa palautetta! Kameran merkki on Waltter ja lienee nimekkäämmän vastaavan laitteen halpiskopio.

Ongelma 2
Ajan puute rassaa. On niin monta asiaa tekemättä.

Edellinen juttu kamerasta kolmen vuoden takaa. Tässä kaupallinen maininta liki vastaavasta tuotteesta.

 

Litiumakku ja käytännön kokemuksia

 

Kokemuksia on melko vähän
Toistaiseksi on tullut selväksi se että pyörän laturin teho riittänee litiumakun ylläpitoon. Myöskään ns. ylilatausta ei tapahdu joka olisi kohtalokasta akulle. Muita asioita vielä selvitän kuten varauskyvyn kestoa silloin kun pyörää ei käytetä ja akku on kytketty pyörän sähköjärjestelmään. Tuolla jutun loppupäässä on yli viikon kestäneen "kuormitustestin" tulosjulkistus. Pyörä kun haukkaa sähköä vaikka virta ei olisi kytkettynä mutta akku kiinni pyörän virtapiirissä. Lyijyakulle valmistaja ilmoittaa kaksi viikkoa maksimiksi ajamatta mutta akkukaapelit kiinni.

Aikaa on kulunut
Toista kuukautta akun asennuksesta. Pari viikkoa olin kokonaan ajamatta ja akkukaapeli oli irti sen ajan. Oli huonot säät. Siltä ajalta katsoin pari kertaa miten akku voi. Hyvin, sillä akun lepojännite sen aikana oli pudonnut vain 0,2 volttia ja varaustila edelleen 100%. Akku siis syö hitaasti omaa varaustansa kuten muutkin akut. Nyttemmin käyttöön otettuna pyörän mittariston numeronäyttö näyttää ajonaikaisen jännitteen olevan 14,1V. Akun näyttö kymmenyksen enemmän. Ei siis huolestuttavaa. Linkki akkukauppiaan sivulle jossa on kuvattu samanlainen akku kuin on juttuna.

Kerrottakoon että
Pyörän latausjärjestelmä on autotyyppinen eli hihnavetoisesta laturista lähtee vain yksi johdin suoraan akulle. Vaihtovirtalaturi siis sisältää myös tasasuuntaajan ja säätimen.

Ajossa
Käynnistyksen jälkeen, pyörän mittarista lukien, jännite on ensin hieman yli 13V ja muutamien kilometrien jälkeen 14,1V - 14,2V. Jälkimmäinen arvo vain vilahtaa silloin tällöin. Ei siis mitään omituista. Nyt en lähde henkilökohtaisten pikkuvaivojen ansiosta Mökille Itä-Savoon pyörällä vaan autolla. 

Sykähdyttävämpää
Ehkä teen uhkarohkean kokeen ja jätän akkukaapelit kiinni ja katson mitä tapahtuu. Oletan että ei tapahdu juuri mitään vaan akun varaus laskee muutaman kymmenesosavoltin tai max 1,5V reilun viikon aikana. Jos akun varaus laskee enemmän kuin yhden voltin koska joitain pyörän kulutuskohteita on aina päällä niin saan kokemusta ja muutan toimintamalliani. Pitää muistaa että litiumakun varaus on merkittävästi alhaisempi kuin saman kokoisen lyijyakun vaikka purkausvirta on hetkellisesti hyvin suuri. On ilo painaa starttinappia. Käynnistyminen on välitön. Myös akun täyttyminen on hyvin nopeaa jos vertaa lyijyakkuun. Parhautena tulee vielä keveys. Akun sijainti on korkealla mutta yli neljä kiloa tuntuu jo sivutuelta nostaessa kevennyksenä.

Käynnistysmoottorin kuormitus
Ei ole siitä kiinni etteikö se tavallisella lyijyakulla olisi käynnistänyt pyörän ihan kiitettävästi aina niin halutessani vaikka käytän samaa akkua hyvinkin pitkää eli useita vuosia. Kuormitus, litiumakkua käytettäessä, kasvaa vain sillä hetkellä kun käynnistyspyörähdys alkaa eli silloin kun moottorin sisäinen kitka ja liikkeelle saadut pyörähdys- ja muut liikemassat hetkellisesti kuormittavat. Siis käynnistysvirta kasvaa hetkellisesti korkeaksi. Siitä johtuu moottorin nopeampi liike litiumakulla pyöräytettäessä verrattuna lyijyakun hitaampaan virran kasvuun. Jälkimmäinen kuormittaa pidempään. 

Akun ominaisuuksista
Akussa on jonkinlainen "latausvahti" sillä laturin tuottama jännite hieman vaihtelee mutta akun näyttö sekä mittariston lukema ovat hyvin vakaita ajonopeudesta, ajomatkasta tai kierrosluvusta riippumatta.

Pääkytkimen asennus
Pitänee kehitellä jonkinlainen pääkytkin jonnekin sopivaan paikkaan satulan tai jonkin kateosan alle helposti saavutettavaan paikkaan. Pyörän ohjekirjassa kerrotaan että jos pyörän seisonta-aika on pidempi kuin kaksi viikkoa niin akkukaapeli pitää irrottaa. Se on satulan ja kuuden ruuvin kotelon alla. Siksi pääkytkin olisi helppo ratkaisu. Litiumakulla "varallaoloaika" voi olla lyhyempi. Toisin sanoen akun teho voi romahtaa.

Ehkä löytyi ehdokas
Päävirtakytkin akun johtoon. Ei ole väliä kumpaan napaan sillä sähkö ei tiedä minne se kulkee tai on kulkematta. Ehdokas kytkimeksi löytyi mutta mainos ei kerro mikä on johdinliittimien paksuus. Pahoin epäilen että 8 mm vaikka 6 mm olisi riittävä. Toki voin kierteittää navat uudelleen pienempään mittaan. Sopiva paikka olisi satulan alla tai jossain muussa paikassa jonne ei ole näköyhteyttä. Virta-avain kun ei kaikkia kulutusvirtapiirejä katkaise. Pyörä on sammutettuna aina "valmiudessa". Toinen ehdokas hyvin riittävällä virranläpäisykyvyllä. Saisi olla litteämpi. Onneksi muovista "avainta" voi muokata. Avain voi olla aina paikoillaan, jos saisin kytkimen sopimaan satulan alle. Satula on helppo irrottaa. Sen lukko aukeaa virta-avaimella. Pääkytkimen asennuksen jälkeen latauskaapelin virta kulkisi edelleenkin ulos akusta ja sisään akkuun. Vain pyörän muiden kulutuskohteiden virransaanti katkeaisi.

Ylläpitolaturi, akkutesteri ja vikatilat
Sellainen laturi hankittu sekä lyijy- että litiumakuille samassa paketissa elvytystoimintoineen ym. hienouksineen. Olen varautunut myös akkutesterillä. Testeri on pienikokoinen ja hyvin kevyt joten se voi vaikka kulkea mukana. Jos tarvitsee apua akkuasioissa reissun päällä niin testerillä voi tehdä diagnoosin valmiiksi. Myös latauksen toiminnan voi testerillä todeta. Mainittakoon että litiumakulla on suurempi herkkyys sisäisille vaurioille kuin lyijyakulla jos sen jännite putoaa liian alas. Alle kymmenen voltin jännitteessä se alkaa tuhoamaan itseään eikä ota enää varausta vastaan. Akkutesterin käytännön ominaisuuksista ja akkujen katselmuksesta juttua.

Haaroitusjohtimet
Akusta olen vetänyt latausjohtimen liittimen niin että sen voi kytkeä siten että satulaa ei tarvitse irrottaa. Pitää hankkia yksi samanlainen liitin lisää ja liittää se testeriin "hauenleukojen" kanssa rinnan. Silloin ei tarvitse avata tai purkaa mitään. Esimerkiksi kun käy niin että virran päälle kytkemisen jälkeen pyörä ei vaikka käynnistykään voi ensihätään nopeasti tarkistaa akun kunnon testerillä. Jos akun koe on ok niin vikaa voi hakea muualta kuin akusta eikä tuhlata aikaa ja rahaa epäillyn akun huonnon kunnon vuoksi. Poissulkemalla asia kerrallaan niin päästään aina lähemmäksi mahdollista häiriötä. Yksi ylimääräinen liitinjohdin vielä ulkoiselle laitteelle kuten led-valaisimelle. Se voi olla tarpeen syysyössä leiriytyessä. Kaikki samasta liittimestä.

Vahaus huonovointisena
Jakkaralla istuskelin. Hyvin siitäkin kykenee vahailemaan. Käytin tällä kertaa nestemäistä "High Gloss"-vahaa. Kiilto tulee nopeaan vaan ei kestä seuraavaa pesua. Mikä on hyvä sillä silloin vedän pintaan perinteisemmän, kiinteämmän vahan niin pikku naarmut siliävät. Vahasin myös pleksin niin hyönteisraadot eivät niin kovasti tartu. Kohta niitä on.

En ole ainoa litiumakun käyttäjä
Tutun Guzziharrastajan vanhemmassa 70 - 80 -luvun taitteen pyörässä on myös litiumakku. Tosin pyörässään on autotyyppinen laturi jonka vetohihna on laitettu kampiakselin etupäästä ylös ja siitä akselilla takapyörän etupuolelle. Tällöin laturin käyttökierrosluku yli kaksinkertaistuu ja "tuotanto" on vakaampaa kuin alkuperäisellä järjestelmällä.

Kuormitustesti
Jätin akun kiinni pyörän sähköjärjestelmään noin kymmeneksi vuorokaudeksi. Saanen nähdä mikä on akun kuormituskestävyys kun kulutus on kokoaikainen mutta pieni. Kyseinen kulutus syö, seisovassa pyörässä, kahdessa viikossa lyijyakun vajaustilaan joka rasittaa akkua. Laitan tähän tunnelmia kunhan olen pyörän parissa jälleen.

Kolmipyhäisen viikon testi
Pyhiä ja arkipyhiä samalla viikolla. Yhteensä kahdeksan päivää. Sen ajan oli, ja on edelleen, akkukaapelit kiinni pyörän sähköjärjestelmässä koko ajan. Tulos oli sellainen kuin saatoin toivoa: akun näyttö 13,3V, lataus 100% ja virta-avaimen käännön jälkeen pyörän mittarin näyttö 13,1V. 

Akun näytön lukema. 13,3V ja 100%

Samalla hetkellä mittariston näytön lukema.

Eroa tulkinnassa
Olen havainnut aiemmin että näyttöjen ero on ollut aina pienempi 0,1 - 0,2V pyörän mittaristossa. Joko akussa on positiivinen näyttö tai pyörässä ehkä todempi. Toteamuksena voi sanoa että akku on edelleen täynnä puhtia. 

Käynnistys seisonnan jälkeen
Ihan kuin aina ennenkin. Lähti käyntiin nikottelematta eli normaalisti.Akku ei siis purkautunut juuri lainkaan vaikka pyörä, virtavaimet taskussakin, kuluttaa jonkin verran sähköä. Teen jossain vaiheessa kahden viikon testin kun siihen aikaa tulee. Ehkä Mökkireissulla. Varsinkin jos on huonot säät heinäkuussa.

Testitaival
Huomenissa teen pikku ajelun. Ehkä Tampere - Teisko - Ruovesi - Virrat - Kuru - Tampere tai Tampere - Kuru - Kihniö - Parkano - Luhalahti - Tampere. Kaikki mukavia vähäliikenteisiä teitä joista huonoimmat pinnat ovat Teiskon kautta kulkeva tie ja toisessa vaihtoehdossa Luode - Kihniö väli. Kunhan olen tielle päässyt voi reitti muuttua. Kaikilla reiteillä on mukavia kahvipaikkoa kuten Luhalahdessa sekä Viljakkalassa. Ovat vain liian lähekkäin että kaikissa ei jaksa kahvitella.

Testitaipaleen toteutuma
Tampere - Ruoveden satama - Virrat - Kihniö - Kihniön asema - Itä-Aure - Kuru - Ylöjärvi - Tampere. Virroilla pyörin pidempään ja löysin kahvipaikankin. Mittariin tuli noin 300 km. Tankillinen riitti hyvin. Säätä riitti myös eli oli lämmintä. Ainoa negaatio matkassa oli hyvin huono tien kunto välillä Kihniön asema - Itä-Aure. Oikeasti Kihniöllä ei ole asematoimintaa ollut kymmeniin vuosiin. Ehkä rataa käytetään turvekuljetuksiin...

 

Muuta huomattua

Koska taipaleet ovat reitillä pitkähköjä ja hyvin vähäliikenteisiä niin käytin vakionopeussäädintä. Siinä ilmeni pientä haparointia. Aina ei ottanut vastaan kytkentäkomentoa. Arvelen että vaihdenäytön anturi ei anna selkeää signaalia. Toisinaan toimi, välillä ei. Pitänee vilkaista niille main. Olisiko vain talven aikana kangistunut? Pitää salvalla voidella.

Kahvalämmittimet ja muut tehosyöpöt

Kun laittaa kulutuskohteita päälle enemmän niin ajon aikainen latausjännite on vain 13,9V. Kun sammuttaa kahvalämmittimet niin latausjännite on välittömästi arvossa 14V. Akku oli ajon aikana latautunut arvoon 100%.

 

Myöhemmin tulee lisää kuviakin...

Jatkuu kun taas pääsen "pukille".

Ilmanohjain pleksin jatkeeksi

Pyörä on MG 1400 California
Yksi sen valinnaisista tuulisuojista, plekseistä, on isokokoinen jonka hankin heti pyörän ostettuani. Sen takana on hyvin suojassa ajoviimalta. Kun siirryin uuteen kypärään niin silloin havaitsin että pleksi tekee sellaisia pyörteitä että uuden kypärän kanssa on ajonautinto heikompi kuin vanhan potan kanssa. Tuuli suhisee, pyörteilee ja kuuluu korviin. Muutoin Scuberth on oikein hyvä päässä.

Ratkaisun kokeilua
Aiemmassa pyörässäni (MG 1100 Breva) oli myös vastaavanlainen vaikkakin pienempi ilmanohjain. Nyt valitsin suurimman mahdollisen. Lisäksi se on muotoilullisesti kuin tehty tähän pyörään. Kaarevuus ja koko on hyvin käytännöllisen näköinen. Valitsin kirkkaan version. Savunvärinen on myös tarjolla.

Ei reikiä
En ryhtynyt tekemään alkuperäiseen pleksiin reikiä kiinnitystä varten vaan ostin oheen lisävarustesetin jossa on reunakiinnikkeet. Näin voi kokeilla onko asiasta apua. Kun oikea asento löytyy voi porailla pleksiin kiinnitysreiät. Se on tarkka homma johon pakkauksessa on porausmalline. Mutta, toistaiseksi, ajan ilman reikiä.

Lipan asento varsinaiseen pleksiin nähden. Ei pyörteitä kypärään eli hiljaista.

 

Säädettävyys

Ei tarvita työkaluja. Pikavipuja vain käännellään niin asentoa voi muuttaa ja kääntää lukitukset takaisin päälle. Kiinnitys, nyt, ilman reikien tekoa, tapahtuu kuvassa näkyvillä "hahloilla" Ne kootaan osista ja kiristetään neljällä pienellä pidätinruuvilla kuusiokoloavaimella. Pakkaus ei sisällä avaimia eikä poranteriä. Osat ja ohjeet ovat paketissa pienissä pusseissa.

Näkymä edestä päin. Säädettävyys toteutuu käännettävillä lukitusosilla. Helppoa.

Näkymä kuljettajan näkökulmasta. Kiinnitys puristavilla osilla ison pleksin reunasta.

 

Aerodynaaminen idea

Kun ilma törmää pleksiin niin sen paine ja virtausnopeus kasvaa. Lisäpleksi tukeutuu tähän. Kun lisäpleksin alareuna on lähempänä varsinaista tuulisuojaa ilman virtaus laajenevassa tilassa kiihtyy. Kun lisäpleksi päättyy niin nopeaan liikkuva ilmavirta jatkaa edelleen yläviistoon ja toimii näkymättömänä ilmanohjaimena. Kun ohjain on oikeassa asennossa olosuhde pleksin takana ei kovasti muutu sillä ilmavirran massa kasvaa nopeuden noustessa ja tämä näkymätön virtaus kääntää suoraan kohti tuleva ilmavirran ylös pois kuljettajan kypärästä. Toki se lisää hieman pyörän ilmanvastusta ja siten polttoaineen kulutusta. Ainakin teoriassa. 

 

Yleensä ottaen

Ilmanvastus on suurin voima jota vastaan polttoaineen energiasta kuluu suurin osa. Toiseksi suurin on lämpöhäviö joka syntyy moottorin jäähdyttämisestä. Muut ovat moottorin ja voimansiirron rakenteiden sisäinen vastus ja renkaiden pyörintävastus. Myös suunnanmuutos on yksi vastuksista. Jos kaksi ensimmäistä pystyttäisiin poistamaan niin kulutus laskettaisiin desilitroissa per 100 km.

Mielestäni siistin näköinen ja helppo säätää.

Juuri ja juuri

Kun on ryhdikkäässä ajoasennossa selkä suorana niin lipan yli näkyy tie noin 50 metrin päässä. Lähemmäksi pitää katsoa pleksin läpi. Pyörän omassa pleksissä ei ole säätöjä.

 

Rakenteen tukevuus

Twini ravistaa jonkin verran mutta lisälippa ei hetkunut mihinkään vaan oli "yhtä palaa" alkuperäisen pleksin kanssa. Tosin ajomatka oli eri nopeuksilla vain 40 kilometriä. Moottori- ja kyläteitä että erilaisia olo- ja nopeussuhteita oli.

Optiikka toimii

Muovi on hyvälaatuista eikä aiheuta vääristymiä näkymään. Tai en ainakaan vielä ole sellaista nähnyt.

Aerodynamiikka

Kokeilin hieman jyrkempää kulmaa joka sekin antoi tyydyttävän tuloksen. Lievensin kulmaa eikä se lisännyt ihmeemmin suhinoita ja näyttää linjakkaammalta. Pyörän pleksi on hieman vaurioitunut kun pyörä kaatui joitain vuosia sitten paikaltaan ojaan. Se ei haittaa aerodynamiikkaa mutta lievästi ulkonäköä. Ehkä tilaan uuden pleksin. Tämä oli varsin edullinen kun sen vuosia sitten tilasin mutta mitä lienee nykyhinta?

Alkuperäinen pleksi on kerrosrakenteinen

Sisäosa pehmeää muovia ja pinnoissa kovaa kalvoa. Eli ei kannata hioa sileäksi sillä pehmeä sisus ei toimi hiottuna vaan taittaa valoa eri tavalla kuin ehyt kohta ja on altis vaurioille eikä ole yhtä läpinäkyvää. Mutta olkoot toistaiseksi näin.

Kokonaiskustannus 90€

Eli ei halpaa mutta sopimusasiakkaana saan, useimmiten, jopa 30% alennuksen. Ostopaikka Pirkkalan Storm Motor. Peruspakkauksessa ei ole reunakiinnikkeitä vaan porausohjeet ja malline poraukseen. Ostin erikseen muutaman euron hintaisen reunakiinniketarvikepussin. Toistaiseksi jäi yli runsaasti muoviosia ja ruuveja joita en ole vielä tarvinnut. Saatan vaihtaa nyt asennetut vastaaviin ruostumattomiin ruuveihin jos ryhtyvät ruskistumaan.

Asennus omana työnä

Tarvittiin vain kuusiokoloavainsarja ja siitä kaksi avainta. Ei siis isompaa hankaluutta. Teen jälkikiristyksen muutaman päivän päästä. Osat, ulkoisesti, ovat hentoisen näköisiä mutta toimivuus on esimerkillinen. Ei pienintä vaikeutta.

 

Avopotalla

Leukaosattomalla avomallin kypärällä ajo sujui hienosti. Ei pörinöitä eikä ilman pyörteilyä häiritsevästi. Ennen en ole tällaisella järjestelyllä saanut yhtä paljon kehitystä aikaan meluttomuudesta. Tosin edelliset kokeilut olivat matalammalla pleksillä ja pienemällä lipalla. Koko, näköjään, ratkaisee.

Tulee ajolasien hankinta eteen

Käyn hakemassa Storm-Motorista uudet ajolasit. Vanhoista on nahkaosat murtuneet. Tyyppiä Climax. Voin siis siirtyä pleksittömän kypärän käyttöön. Sellainen hyllyssäni Kerholla on mutta miten lienee sen sisustus kun en ole vuosiin käyttänyt...

 

Toistaiseksi

Tyytyväinen olen. Melu ja pyörteily väheni. Voi ajaa kypärän visiiri avoinna. Ajoviima ei kiusaa silmiä. Toki isommat öttiäiset ja kivet lentelevät kokolailla suoraan ilmavirran läpi suuren massansa vuoksi. Kaikkea ei voi saada. 

Sateessa ajaminen

Tosin sitä ei ollut kuin  vajaa tunti. Kävin Etelä-Pohjamaalla ja pala Satakuntaakin oli reitillä. Menomatkalla satoi Parkanon seudulla. Kun ajoi kuuttakymppiä tai kovempaa vaikutti sade menevän kypärän yli eikä visiiri ihmeemmin kastunut. Sateessa ajaessa heräsi ajatus että lippaa voisi kääntää yläosastaan enemmän eteenpäin. Kokeilen kun sattuu sadepäivä.

Laitan joskus lisää kokemustietoa ilmavirroista ja erityisesti sateen vaikutuksista kunhan sitä tulee...

Siuron Koskibaari ja Guzzit

 

Poikkeamis- ja tapahtumapaikka
Ruokaa ja juomaa myös. Paikallisten ja matkalaisten "keidas". Nyt oli Guzzistien tiistaitapaaminen. Myös muita merkkejä ja omistajiaan oli paikalla. Laitan tähän käsittelemättömiä kuvia päivän osittaissaldona. Muokkaan myöhemmin kun tulee vaikka sadepäivä.

 

Vuoden korkein öljynlämpö. Vielä hieman lisää niin on hyvä. Kelejä odotellessa.

 

Verstaani pihassa

Ajoin puolenpäivän jälkeen Verstaalle ja tarkastin pari asiaa pyörässäni. Asensin, muunmuassa, tuulenohjaimen pleksin yläreunaan. Tein säätömatkan myöhemmin iltapäivällä Viljakkalaan tarkastamaan millainen kahvio/baari (A-oikeudet) on Bistro Viljattaressa. Saatavilla myös lounasta ja pikkupurtavaa. Siitä joskus lisää kun ei tarvitse itse olla kuskina...

 

Päivän tyylikkäin sportti. Käsityötä kauttaaltaan.

Tärkeä hankintatekninen tieto minulle.

GT California 850 seitsemänkymmenluvun alusta.

GT Californian informaationäyttö merkkivaloineen.

Uudempaa pikkulohkotuotantoa.

Siinä vähän alkua 

Lisää tulee myöhemmin mutta ei heti koska on luvattu poutasäitä eli ajokelejä jotka aion hyödyntää. Kohta tulee blogin informaatiovirtaan reilu viikon tauko koska pitää retkeillä, matkailla ja mökkeillä. Kohta onkin Juhannus!