California T3 1000 Blower Hihnojen asennusta

 

Myös laakereita hankintaan
Puolenpäivän jälkeen poikkesin, jälleen kerran, Top-Osassa jossa on aina hyvä mutta täsmällinen palvelu. Jää aina hyvä fiilis kun siellä käy, suosittelen. Laakereita, O-renkaita ja muita laatutiivisteitä suuret valikoimat. Pikkurahalla monta laatulaakeria.

Runko paikoilleen
Olisi aivan liian helppoa laittaa lisäosia jos ei olisi kehtorunkoinen pyörä sillä runkoputkia kulkee vähän siellä sun täällä ja niitä pitää väistellä. Rungosta piti sahata pois kaksi pikkukorvaketta (Äänimerkin korvake ja joku muu.) eturunkoputkia yhdistävästä putkesta kohta emäputken alapuolelta. Sahaukset pitää vielä viimeistellä ja koko runko maalata.

Yleiskuva rungon vasemmalta puolelta.

Vasemmalla ahtimen akselilla laturin hihnan pyörä. Oikealla ahtimen hihna.

 

Monta muuttujaa

Tuurilla ei onnistu kuin vahingossa. Onneksi rungossa ja vaihteisto-moottori-rakenteessa on kiinteitä mittapisteitä joiden perusteella joitakin kohteita on ollut mahdollista mitoittaa. Mittausta ja laskemista. Onneksi on tullut käydyksi kouluja aikanaan. Nyt kun runko on paikoillaan niin näkee ettei ollut turha homma: mitään erityisen tärkeää ei tarvitse rungossa muuttaa. Mutta ahdasta on.

Ahtimen käyttöhihna ja sille suunnitellut laakeroinnit.

Useita laakereita

Tuo iso laakeri saa kaverikseen samanlaisen ja akselin lisäksi niille sorvaan alumiinista ulkokehän joka tulee hihnaa vasten. Sama juttu oikealla olevien pikkulaakerien suhteen. Parin millin vahvuiset kehäholkit lämpösovitteella.

Kierroslukumittarin vaijeri

Kun hihnat kiertävät jotakuinkin kuvan osoittamassa järjestyksessä niin kierroslukumittarin anturi ei jää työttömäksi sillä se on asiaa suunnitellessa ollut jonkinlainen tavoite. Toki aina voi laittaa sytytysanturilta sähköiselle varvikellolle signaalin. Mutta haluan käyttää alkuperäisiä mittareita tässä neljättäkymmentä vuotta käytössä olevassa pyörässä.

Hinankiristin

Se on suunnitteluvaiheessa. Joko käytän kaupallista kiristintä tai sitten teen itse yksinkertaisemman sillä itse tällä pyörällä ajan ja siksi sen tekniikkaa tulee seurattua aktiivisesti.

Yleiskuvaa: ylhäällä ahtimen akseli ja hihnapyörät. 

 

Seuraava vaihe

Nyt kun runko on paikoillaan niin ahtimen akselille pitää tehdä kannatinlaakerointi. Laakerointia varten pitää leikata alumiinilevystä hihnan suojalevy joka toimii samalla ahtimen akselin etupään laakerointina ja hihnankiristimen tukena. Vaatii vain hieman koneistustyötä ja miettimistä voiko sitä käyttää myös muuhun tarkoitukseen.

 

Laturin hihnan ohjaus ja suojaus

Tarvitaan pari laakeria lisää sillä laturin hihnalle pitää saada sekä kiristin että ohjaus ohi eturunkoputken. Tämä lienee mielenkiintoinen tuleva rakenne.

Hihna kiertää malliksi eturunkoputkea. Pitää ratkaista teenkö yhden vai kaksi hihnanohjainta.

Kampiakselilla oleva sytytysanturoinnin ja hihnapyörän suojus.

 

Suojusta joutunee muokkaamaan

Katkaisin jo osan pois mutta on todennäköistä että siitä lähtee vielä mustan viivan kohdalta pätkä pois hihnalinjan vuoksi.

Tänään Top-Osasta ostettuja laakereita.

Pääasiassa koneistusta

Jos ei olisi tullut sähkökatko Verstaalle. Siitä sain informaatiota noin kymmenen sekuntia ennen kuin sähköt katkesivat. Toki tarkoitus oli hyvä. Kiinteistössä on useita toimijoita joille pitää energian kulutus mitata erikseen. Ei siis varsinaisesti harmittanut.

Yllä mainituille laakereille syntymässä laakeripesät.

Laakerit lähikuvassa.

Pari muutakin laakerointia tarvitaan että hihna on kireällä.

 

Kierroslukumittarin vaijerin kulmavaihde

Tarkoitus on käyttää alkuperäistä 80-luvun alun ratkaisua eli vaijerikäyttöistä kierroslukumittaria. Siksi hihnalinja pitää saada niin että vaijeri sopii jakopään kotelon pyörittimeen ahtaudesta huolimatta. Nyt näyttää jo hyvältä. Tosin kuvassa ei ole vielä tekemättömiä ohjain- ja kiristinrullia. 

 

Mittaustekniikkaa

Ensi viikolla on paljon tarkkaa sorvattavaa. Varsinkin kun pidän lämpöliitoksista. Tarkoittaa että teen hieman ahdasta ja kun laakeri asennetaan pesäänsä pesää lämmitetään ja laakeri pakastetaan kokoonpanoa varten. Näin rakenne on vakaa eikä ole turhia välyksiä. Purkaminen tapahtuu samoin: ulkokehä lämmitetään ja se laajenee ja laakeri jäähdytetään joilloin se kutistuu ja liitos purkautuu. Ei tarvita liimoja eikä lukkorenkaita. Sorvilla saa 0,005 mm tarkkuutta kun on tarkkana. Hyvällä sorvilla saisi vielä tarkempaa.

Laaroinnin tukirakenteen jyrsintä alussa.

Projekti jatkuu myöhemmin

Huomenna on suunnittelua ja muuta pähkäämistä ja sen jälkeen tapahtunee vasta ensi viikon tiistaina. Torstaina on kolmannen koronapiikin ja tangokonsertin aika. (Olavi Virta Ensemble esiintyy Tampereella. Esittää modernilla tavalla vanhoja ja tuttuja juttuja.) Jos innostun niin perjantaina saatan, ehkä, poiketa Verstaalla. Sitten onkin pääasiassa pyhiä ja kotoilua luvassa. Sunnuntaina järvenjäälle kävelemään jos sää sallii.

Tauolla ideoidaan

Jos pitää taukoa projektissa niin ei se tarkoita etteikö aivot toimisi ja kehittäisi ratkaisuja. Voi se päteä meikäläiseenkin.

Eilisen puuhia.

California T3 1000 Blower Hihnojen mitoitusta

 

Kaksi hihnaa
Ahtimelle kuusirivinen moniurahihna. Mielenkiintoista nähdä sainko itse sorvaamani hihnapyörän urat oikeille kohtaa. Se selviää huomenissa. Tosin en saanut ihan haluamaani hihnamittaa vaan hiukan pidemmän. Se tarkoittaa sitä että hihna tarvitsee kaksi ohjainrullaa joista toinen toimii kiristimenä. Vetopuolellekin ehkä tulee rulla. Sitä varten pitää mennä laakerikaupoille hankkimaan muutama laatulaakeri. Myös laturin hihna tarvitsee hankkia.

Hihnojen mittaus
Rouvan ompelulaatikosta lainasin mittanauhan. Sillä on helppo mitata moniurahihnan mitta. Kiilahihnan mittaukseen se ei oikein ole sopiva siksi piti arvioida mittaa niin ettei tule liikaa turhia ostoksia. 

Mittanauha mittaa.

Hihnan pituus noin 650 millimetriä.

Kampiakselin hihnapyörä ja sytytysanturit.

Jyrsin hieman lisää tilaa sytytysantureille.

Kauppareissulla
Verstaalta kotiin palatessa poikkesin Pirkkalan Motonettiin hankkimaan hihnoja siellä kun on iso valikoima. Kiilahihna maksaa noin viitosen kappaleelta ja 6-rivinen moniurahihna kympin. Eli ei tullut kalliiksi vaikka ostin eri mittaisia varalta. Moniurahihnan suhteen jouduin tinkimään tarpeistani koska mitatun mittaista hihnaa ei löytynyt vaan piti ottaa hieman eri mittainen. Se on parikymmentä milliä liian pitkä. Toisaalta se antaa vapauksia suunnitella hihnalinjaa jopa paremmaksi. Hihnaan täytyy tehdä mutka. Kiristin saa olla toinen ohjuri ja toisen laakeroin kiristimen liki. Mahdollisesti. Huominen on viisaampi.

 Vasemmalla kaksi hieman eri mittaista kiilahihnaa laturia varten. 

Päivän puuhat olivat siinä. 

Viime viikolla puuhattua. 

California T3 1000 Blower Sytytysanturointi hihnapyörän yhteyteen

 

Aiemmin valmistetut osat
Mitoitusta piti hieman muutella joten jyrsinkone sai hommia. Sytytysantureiden kaarevaa kiinnityskiskoa joutui hieman kaventamaan että ahtimen hihna mahtuu kulkemaan vapaasti hihnapyörän ympäri. Myös hihnapyörän ja sytytysantureiden tukilevyä, joka myös kannattelee laturia, piti muuttaa. Sekin onnistui jyrsinkoneella. Vielä on pientä fiksaamista ja viimeistelemättömyyttä.

Sytytysantureiden kaareva kiinnityskisko ja tukilevyn aukko.

Anturit ja pyörijäkiekko
Keskellä näkyy kampiakselin etupää. Musta kaareva osa on liipaisinlevy eli "pyörijä" käytännössä 5 mm:n teräslevy jossa on magnetoiva uloke joka kulkee rautasydämisien käämien ohi eli nuo kaksi mustaa "nappulaa". Kuvassa oikeanpuoleinen on kiinteä sytytysanturi mutta pyörimissuunnassa seuraava on säädettävissä että tavoitetaan oikea sytytysväli. Nyt en muista kumpi anturi on kummalle sylinterille mutta kunhan saan laitteen kasaan ja tietokoneen tulille niin asia selviää viimeistään silloin tietokoneen näytöltä. Tukilevyyn piti leikata pidempi aukko jotta, tarvittaessa, voi ilman tukilevyn irrottamista säätää tai huoltaa sytytysantureita. Antureiden välin tulisi olla tasan 90 astetta. Tukilevy on aiemminkin ollut käytössä mutta hieman eri kokoonpanossa.

Helppo huoltaa ja puhdistaa
Pyörijä on vasten moniurakiilahihnapyörää pienellä välyksellä. Keskellä näkyvää kampiakselin pään mutteria löysäämällä voi pyörijän kääntää siihen asentoon kuin mitä vauhtipyörällä olevat sytytysmerkinnät ilmoittavat. Yllä kuvassa vasen anturi on juuri latautunut, jos kuvitellaan että moottori käy, ja signaali lähtee heti kun pyörijän nokka on ohittanut anturin rautasydämen. Yksinkertaista ja varsin perinteista pulssitekniikkaa. Nuo anturit ovat, muistaakseni, jonkin mopedin sytytysantureita. Muutaman euron kikkareita. Jos antureita tarvitsee säätää niin niihin pääsee suoraan käsiksi kunhan ottaa kannen pois. Sellainen pitää tehdä uusi koska vanha ei enää riitä kooltaan. Kansi tulee olemaan myös lyhyempi pyörän pituussuunnassa.

Tukilevy johon tulee jatketta. Tästä alkaa ahtimen ja laturin tuennan kehitystyö.

Ahtimen akselin tuenta
Tukilevystä lähtee levy ylöspäin, kunhan sen leikkaan hankitusta levystä, johon ahtimen akselin etupään laakeri tulee. Tavallinen suojattu kuulalaakeri. Laakeripesä pitää sorvata laakeria tai kahta laakeria varten. Tulee tukevampi eikä ole resonansiherkkyyttä. Rungon rakenne ratkaisee sillä rungon etupään pystyputket ovat yläpäästään varsin lähellä toisiaan. Voi tulla ahdasta. Lisäksi,  kuvassa oikealle, tukilevyn päähän kiinnittyy kiilahihnavetoinen auton vaihtovirtalaturi. Hihnat aiheuttavat akselille poikittaimomentin eli akseli on aina hieman notkolla. Hihnapyörien takapuolelle on hankalampi saada laakerille aikaiseksi tukevaa sijaa. Jatkan tulevalla viikolla rakennetöitä.

Vanha antureiden suojakotelo on liian pieni. Sen korvannee pala levyä.

 

Moottori lyhenee

Koska alkuperäisen laturin kohdalle olen istuttanut hihnapyörän ja sytytysanturoinnin on kokonaisuus lyhyempi kuin alkuperäinen moottorin pituus. Siitä tuskin on varsinaista hyötyä ainakaan tässä rakenneratkaisussa. 

Moniurahihnan kiristin

Suunnittelin ensin että hihnan kiristin tulisi hihnan selkäpuolelle. Sain asiaan palautetta jotta ei ole hyvä se. Kiristin pitääkin laittaa hihnan sisäkehälle. Hihna, kuulemma, hapertuu jos sitä taivutetaan nurinperin. Kunhan löytyy sopivan mittainen, jämpti, remmi niin suunnittelen asian uudelleen. Onneksi mitään metallitöitä tai edes komposiittirakenteisia hihnasuojia ole vielä suunniteltu kuin ajatuksissa.  

Suunnittelussa monta muuttujaa

Hihnapyörien koot ovat matemaattisesti laskettu asiaan sopiviksi mutta em. hihna-asia muuttaa hieman suunnitelmia. Tässä vaiheessa pitää sovittaa runkoa ja katsoa tarvitseeko muuttaa runkorakenteen muotoa. Joitakin korvakkeista, näin mututuntumalta pitänee muuttaa. Saattaa olla että joudun laittamaan moniurahihnalle ohjaimen automaattikiristimen lisäksi. Asiasta voi olla sekin helpotus että kampiakselin päässä olevan hihnapyörän ja sytytyslaitteiden suojaus helpottuu rakenteellisesti. Toisaalta, jos saan niin sopivan hihnan marketin hyllystä että se on varsin sopivan mittainen niin kiristin- tai ohjainrullista ei tule hihnaan suurtakaan kulmaa vaikka ne olisivatkin hihnan ulkosivuilla. Pitää pohtia ja sovitella.

Laturi sovituksessa. Sijainti muuttuu vielä hieman sillä aiempi 850-rakenne poikkeaa 1000cc rakenteesta.

 

Kanttisylinterinen vs. pyöreäsylinterinen

Yllättävä huomio oli että nyt laturin saa likemmäs pyörän keskilinjaa sillä tämä kulmikas sylinteri on rakenteeltaan hoikempi kuin pyöreä, vanhempi versio tästä moottorityypistä.

 

Laturille perushuolto

Koskee lähinnä sen kahta laakeria jotka vaihdan tai ainakin voitelen sillä laturi on jo varsin vanha ja maailmaa nähnyt. Myös perusteellinen puhdistus ja tietenkin maalaus harmaaksi. Varalaturikin on hankittuna mutta se vaatii erilaiset kiinnikkeet. Ei löytynyt samanlaista joten olisi laturin ulkopuolinen säädin ja muut komponentit menneet myös uusiksi. Eiköhän tällä laturilla vielä sähköä tuoteta jonkin aikaa.

Kokonaisuus etuoikealta. Tekee hyvin tiukkaa rungon suhteen.

Rungon sovitus

Tapahtuu tulevalla viikolla kunhan saan paikalle apumiehen nostamaan runkoa. Ei siksi että se olisi painava vaan siksi että pitää olla hellä rakenteille. Nykyisen työtilan kattoon ei saa kiinni nosturia, toistaiseksi.

Sovituksen jälkeen

Pitänee lähteä hihnakaupoille löytämään sopivia hihnoja. Lainasin Rouvalta mittanauhaa. Sillä saa tarkemman mitan kuin vaikka langalla tai rullamitalla. Hihnan mitta määrittää useamman komponentin sijainnin ja rakenteen. Laturille voinen rakentaa oman kiristimensä joka perustuu laturin sijaintiin sekä yhden hihnan selkäpuolelle tulevan ohjainrullan. Ahtimen hihnapyörät ovat kiinteät joten sen hihnalle on tehtävä kiristin erikseen. Itse automaattikiristin on jo hankittu. Katselin noin 10 euron hintaisia kuusirivisiä hihnoja Motonetin hinnastosta ja tarjonta on varsin pienin välein eli 15 - 35 millin eroin on pituuksia joista valita. Saatanpa ostaa kaksi lähelle saman mittaista. Myös laturin kiilahihna pitää hankkia kunhan olen saanut aikaiseksi ahtimen akselille tulevan rakenteen joka sisältää hihnankiristimen, yhden ohjainrullan ja tietenkin nuo akseleilla jo olevat hihnapyörät.

Seuraavana päivänä.

Alkuviikon suorituksia.

California T3 1000 Blower Ahtimen ja laturin välitykset

 

Piti tehdä laskelmia
Hyllyssä oli vanhempien projektien tai muuten vain sinne kertynyttä käyttökelpoista materiaalia. Moniurahihnapyöriä ja pari kiilahihnapyörääkin. Näiden kahden hihnavälityksen yhteistoimin pitäisi pyöriä sekä ahdin (Moniurahihna) että laturi. (Kiilahihna)
Vain kaksi hihnapyörää säilyi originaalina sillä kampiakselin päähän tuleva pyörä pitää laittaa pienempi ja sorvaan sellaisen kuin on, mielestäni, hyvän kokoinen.

Laskelmat niillä hihnapyörillä jotka olivat jo olemassa
Isompi kampiakselin päähän tuleva vaihtoehto 1200 kierroksen tyhjäkäyntinopeudella pyöritti ahdinta 2940 minuuttikierroksen nopeudella. Koska laturi saa käyttövoimansa ahtimen akselilta olisi kiilahihnavälitys olemassa olevilla hihnapyörillä ollut jo 4320 kierrosta.
Laskelma 3500 kierroksen matkanopeudella olisi ahtimelle tarkoittanut 8575 kierrosta minuutissa ja laturille 12605 kierrosta minuutissa.
6000 tuhannen kohdalla kierrokset ahtimella 14700 ja laturilla 21609 kierrosta. Laturin maksimikierrosluku on 25000 kierrosta minuutissa. Laturin hihnapyörä on kiinni laturin tuulettimessa eli sen vaihto ei ole yksinkertainen. Muutenkin kierrosluku karkaa tarpeettoman isoille kierroksille. Jos näitä olisi käyttänyt olisi sytytyslaitteet tehtävä uusiksi. Nyt voin käyttää jo olemassa olevia.

Pienempää pyörää kampiakselille
Se pitää tehdä itse sorvaamalla koska standardiosissa ei ole sitä kokoa saatavilla. Aloitin sen jo mutta pääsin vasta hieman alkuun. Käytän hyvälaatuista alumiinilevyä josta leikkasin sopivan aihiopalan. Lähipäivinä sorvailen. Onneksi moniurahihnapyöristä on hyvät mittatiedot olemassa ja aina voi ottaa mallia olemassa olevista hihnapyöristä.

 

Työntömitassa lukema joka tulee mitan alla olevan hihnapyörän tilalle.

 

Ahtimen akselille tulevat hihnapyörät: musta ahtimen akselin moniurapyörä ja alla laturin hihnan käyttöpyörä. Koko näkyy mitasta.

Kampiakselille tulevan hihnapyörän alumiininen aihio sorvissa. Lienee valmis ensi viikolla viimeistään. Yläkuvassa viiva joka kertoo lopullisen paksuuden.

Uusi kokonaisvälitys

Moottorin tyhjäkäyntinopeudella (1200 k/min.) ahdin kiertää 1994 kierrosta minuutissa ja laturi noin 2800 kierrosta.

3500 eli matka-ajokierrosluku tuottaa ahtimelle noin 5660 kierrosta ja laturille noin 8300 kierrosta minuutissa.

Huippukierroksilla eli 6000 kierroksen lukemat olisivat noin 9700 ja noin 14000.

 

Kokonaisvälityksen toteutusta

Iltapäivä sorvin ääressä sujui mukavasti ja kahvinkeitin poristeli sumppia ja juttukavereitakin oli ihan riittämiin. Tuttuja vieraita. Sorvailin yllä esitellystä alumiinimötikästä moniurakiilahihnapyörän. Ei kummoinen homma mutta mitattavaa riitti. Siis tarkkana piti olla sorvin eri "veivien" asteikkojen suhteen. Sorvin näennäinen tarkkuus on 0.002 millimetriä. Taisin onnistua. Ensimmäinen ura oli hankalin, seuraavat vain toistoa. 

Kampiakselin päähän

Reikä 18 millimetriä tasan. Tarkka sijainti kampiakselilla selviää myöhemmin kun selvitän hihnan edullisimman linjan ja ahtimen käyttöakselin laakeroinnin. Lisäksi piti tehdä kiilaura. Sekin syntyi sorvilla varsin kivuttomasti. Viimeistely pikkuviiloilla. Purseet ja muut karheudet pois.

Kampiakselin etupää ja puolikuu-kiila akselissa.

Moniurahihnapyörän takasivu. Ulokkeesta pitänee vielä hieman lyhentää.

Moniurahihnapyörä kampiakselilla.

Moniurahihnapyörä kampiakselilla. Takana "työvaraa".

Moniurahihnapyörä ja eräs signaalikiekko suurpiirteisessä sovituksessa.

Signaalikiekko

Sen etupuolelle tulevat kaksi kampiakselin asentoanturia jotka määrittelevät sytytys- ja ruiskutusajankohdat. Ajoittamisen voi tehdä kahdella tapaa: noudattamalla kampiakselin ajoitusmerkkejä, kuten aion tehdä selvyyden vuoksi, tai sitten ihan mihin asentoon vain sillä ajoituksen voi myös ohjelmoida "poikkeavaksi". Molemmat tavat toimivat. 

Eri hihnapyörien vertailu rinnakkain. Keskimmäinen on ostettu IKH:sta.

Projekti etenee

Hiljalleen. Ehkä vielä yhtenä päivänä tällä viikolla. (Viikko 47 2021.) Pääsee linjaamaan hihnojen kulkua kampiakselilta ahtimen akselille ja siitä kiilahihnalla laturille. Pientä päänvaivaa mutta enemmän käsitöitä. Sorvia ja jyrsinkonetta joutunee käyttämään ahkerasti laakeripesien valmistukseen.

Miksi kiilahihna laturille

Pyörän pituussuunassa ei ole paljon varaa. Jo neliurainen moniurahihna on leveämpi kuin perinteinen kiilahihna. Muutoin olisin käyttänyt moniurahihnaa. Suurella todennäköisyydellä joutuu tekemään eturungon poikkittaisvahvistuksiin muutoksia. Aiheuttanee myös eräiden laitteiden uudelleen sijoittelua. Ahdastakin on. Esimerkiksi huohotussysteemi pitää rakentaa kokonaan uudelleen. Runkoa pitää sovitella paikalleen aika usein että "vitaalit" komponentit mahtuvat. Pyörästä ei tule näkemään päällepäin että siinä on ahdin.

Maalarille

Tankki ja sivuposket on maalattava uudelleen alkuperäisväreihin ja -raitoihin. Tekstejä pitää teettää. Varsinkin miettiä mitä tekstejä. Jokin sanaleikki tai vihje siitä mitä pyörä sisällään pitää. Maalarin kanssa kävin neuvotteluja aiheesta ja toimitan maalattavat osat purettuina hänelle alkuvuodesta. (Tein hänen vanhaan Buelliinsa mukavia custom-osia joten taitaa mennä hommat päikseen.)

Jatkuu osien sovittelulla

Ahtimen akselin hihnapyörä kuten myös vaihtovirtalaturin hihna ovat löytäneet paikkansa. Akseli sovitustyötä varten on alumiinia mutta lopullisen teen teräksestä kun mitoitus on aivan varma. Sytytyksen ja ruiskutusajoitusten osien sovittelu eivät tuottaneet isompaa vaivaa vaikka aika tiukoille välysten suhteen menikin. Myös ahtimen hihnankiristimen ja laturin hihnan ohjauspyörän sovitukset onnistuivat. Kuvassa ne ovat hämäävästi kiinnitetty jakopään koteloon mutta samoille mitoituksille ne tulevat vielä tekemättömään tukilevyyn joka tulee koko komeuden etupuolelle. Kierroslukumittarin vaijerikin mahtunee mutta tarvitsee hieman tukea ettei hierrä ahtimen hihnapyörään ja hihnaan.

Ahtimen akseli moniurapyörineen ja laturin hihnan hihnapyörä akselilla sovituksessa.

Sininen lanka kuvaa ahtimen hihnan kulkureittiä. Automaattikiristin vasemmalla.

 

Ahtimen akselin etupää

Sen kannattamiseen tulee suojattu kuulalaakeri joka kiinnittyy samaa etulevyyn kuin on koko rakenteen edessä. Edestä katsoen tukilevy muistuttaa toispuoleisesti vinojalkaista a-kirjainta. Se pitää ensin irrottaa isommasta levypalasta. Tietää taas rauta- tai siis alumiinikauppareissua. 4 - 5 millistä levyä niin tulee tukeva.

Komposiittiä

Laturin hihnalle ja osittain sytytysantureille ja ahtimen hihnalle tulee myös komposiittimateriaalista tehtäviä suojarakenteita. Moniurahihna ei tykkää jos hihnan ja hihnapyörän väliin menee pikkukivi. Mutta se kuuluu ns. viimeistelyhommiin. Pitää tehdä ensin mallit ja sitten niiden mukaan osat. Laturin hihna pitää suojata myös pakokäyrän kuumuudelta.

Sytytyksen ja ruiskutuksen anturit kehällään ja pyörijä hihnapyörän edessä.

 

Vaihtoehtoja on

Sytytys ja ruiskutuslaitteista ei varsinaisesti ole pulaa. Tähänkin tarkoitukseen olisi ollut kahdet. Nyt, tähän sytytykseen, tulee vanha Ignitech TCIP4 ja ruiskutukseen ikää kerännyt MegaSquirt. Molemmat digitaalisia ja ohjelmoitavissa moneen käyttöön. Suoritan ohjelmoinnin itse. Noin kymmenkunta vuotta vanhoja mutta ovat, toistaiseksi, osoittautuneet luotettaviksi. Muut ruiskutusosat ovat merkkiä Bosch, kuten paineensäädin, mutta ruiskutuspumppu Boschin kopio merkkiä Biltema. Samoin polttoainesuodatin. Suuttimet ovat Boschilta.

Runkopultin reikä. Samaan pulttiin tulee kiinni vaihtovirtalaturin teline. 

Sytytysanturit ja pyörijä eli liipaisin. Näin edestä katsoen pyörii myötäpäivään.

Tilankäyttö

Millipeliä. Että sain tarpeeksi ison hihnapyörän niin piti mitoittaa ihan hirmuisen tarkasti. Kuvasta ei selkeästi näe että kuinka tarkasta mitoituksesta on kyse. Osien valmistukseenkin meni aikaa vaikka osa niistä on ollut valmiina jo kymmenisen vuotta. Joitakin osia joutuu vielä muokkaamaan että moniurahihnalla on varmasti vapaa reitti. Kohta pääsee hihnakaupoille.

Lisää tulevalla viikolla jos ei sitten viikonvaihteessa...

 

Edelliset ponnistelut. 

Viimeisimmät kamerahankinnat

 

Verstaskamera
Työmaakameralta vaaditaan kestävyyttä. Esimerkiksi kamera jossa on ulkoinen zoom eli okulaari liikkuu edestakaisin ulkoisessa "haitarissa" on hyvin herkkä rautapölylle ja -jauholle sillä sen pienissä moottoreissa syntyy magnetismia ja se imaisee sisäänsä nimenomaan rautahituja jotka jumittavat systeemin mekaniikan ja kamera ei enää tarkennu kohteeseensa. Sellaista kameraa ei kannata hankkia verstaalle vaan sisäisillä peileillä toteutettu ratkaisu. Lisäksi vesitiiveys on hyväksi.

Monesko kamera
En ole laskenut mutta kymmenkunta pocket-tyyppistä pikkukameraani on verstashommissani tuhoutunut. Pari em. syystä mutta myös putoamalla tai sitten sen elektroniikka simahtaa omia aikojaan. 200 - 300 euron hankintahintaiseen kamerarikkoon ei juuri vakuutuksesta saa korvausta. Takuutkin ovat lyhyitä. Yleensä vain vuoden takuu.

Olympus Tough alumiinirungolla. 

 

Parasta laatua

Toistaiseksi parhain pocket-kamerani. Kuten näkyy niin eloksointi on kulunut puhki useasta kohtaa. Kesti tallihommia monta vuotta. Akun jouduin uusimaan.

Nyt on käytössä
Vesitiivis Canon Coolpix on pelannut hyvin jo yli vuoden verran vaikka onkin muovirunkoinen. Kuvanlaatua ei voi verrata järjestelmäkameran laatuun mutta kyllä se näihin blogijuttuihin on riittänyt.

Kameran kotelo.
Kotelo on välttämätön. Verstaalla kun lentää milloin kipinää, sorvin ja jyrsimen tuottamia metallilastuja sekä toisinaan myös nesteitä on hyvä pitää kameraa hieman piilossa pahaa maailmaa suojassa. Nikon on vesitiivis pariin metriin asti. Ei pääse pölykään helposti sisään. Tässäkin on sisäinen zoom eli ulkoisia liikkuvia rakenteita ei ole.

Verstaskamera eri suunnista.

Järjestelmäkamera

Kameran runko on Canonin valikoiman edullisemmasta päästä vaan saa silläkin kuvia ja pesee varsin hyvin kuvanlaadussa aiemmat kinofilmikamerani. Kuvan näkee heti otoksen jälkeen ja myöhemmin tietokoneen ruudulta ja kuvakäsittelyn voi tehdä itse. Ei tarvitse miettiä kuva-alaa, sijoittelua ja ihan perusasioita kuten aivan oikeaa valotusta. Myös käytön helppous on hyvä ominaisuus. En nyt ryhdy selittämään hienouksia joista osa tuskin tulee tarpeeseen. Kamera ei ole vesitiivis.

Canon 2000D perusvarustuksessaan.

 

Vakio-objektiivi

Kameran rungon vakiovarustukseen kuuluu saman valmistajan 18 - 55 mm lähikuvaukseen ja lievään zoomaamiseen soveltuva "putki".

Käyttäjän puoli.

 

Tamron peilitele 18 - 200 mm kaukaisten kohteiden kuvaamiseen mutta myös läheltä. Varustettu vastavalosuojalla.

 

Salamalaitteet

Kamerassa on itsetään esiin nouseva salama joka kantaa 2 - 3 metrin päähän eikä aiheuta merkittävää varjoa kovauskohteen alle vaikka onkin objektiivin yläpuolella. Olen tilannut laadukkaan sekä tehokkaan ohjelmoitavan salamalaitteen joka kiinnittyy kameraan ja toimii automaattisesti kameran vaatimusten mukaan. Riippuu siis kameran valitusta kuvausohjelmasta. Olen nyt jo kuukauden verran odotellut tietoa salamalaitteen saapumisesta myymälään vaan ei ole vieläkään ilmoitusta siitä saapunut. Saattaa olla että mikropiireistä on pulaa siellä Taiwanissa. 

 

Tukea kameralle

Vaativissa valaistusolosuhteissa ja yökuvauksessa on tärkeää että kamera ei tärähdä "valotuksen" aikana. Tarkoittaa että kuvakenno saa selkeää ja liikevapaata, tärähtämätöntä signaalia eli tässä tapauksessa valoa. Siihen auttaa kamerajalusta ja aikalaukaisin.  

Kamerajalusta kuljetusasennossa. Peräisin kahdeksankymmentäluvulta.

Kameralaukussa on tilaa sekä kameralle ja lisävarusteille.

Laukku suojaa

Kameran lisävarusteet mahtunevat tähän laukkuun kohtuullisen helposti. Keskellä on kameran paikka, vasemmalla lisäsalaman tila, oikealla ylhäällä on kameran akun laturi johtoineen ja alaoikealla peilitele. Vielä jää tilaa pikkutavaroille.

Molemmille kameroille on käyttönsä

Pidän hieman riskaapelina käyttää verstasososuhteissa järjestelmäkämeraa eivätkä useimmat tekniset ratkaisut vaadi niin tarkkaa resoluutiota. Siksi on verstaskamera erikseen ja kulkee taskussa sinne minne tarvitsee. Monesti huonokin kuva on parempi kuin ei kuvaa lainkaan.

Järjestelmäkamera tulee kulkemaan mukanani reissuille. Ovatko sitten vain kotimaan matkoja moottoripyörällä, autolla, junalla tai vaikka taksilla. Moottoripyörän takalaukkuun pitää tehdä erillinen pieni soppi johon mahtuu kamera perusobjektiivillaan, laturi ja pehmusteita sen verran ettei tule tärinästä johtuvia vaurioita.

Kunhan on kaikki varusteet

Juttu jatkuu kun olen saanut hankittua kaikki kilkkeet kameralaukkuuni. Kevään tullen saatan laittaa Canonilla otettuja kuvia tänne blogiini. Niitä pitää vain huonontaa, muutoin kuvien lataantuminen saattaa kestää ja sitähän ei nykyihminen siedä.

California T3 1000 Blower Ahtimen käyttöakselin takapään osat

  

Ahtimen alkuperäinen sysäyksenvaimennin
Siihen kiinnitän käyttöakselin joka yltää eteen kampiakselin etupään yläpuolelle johon tulee, kunhan ehdin, laakeripesä ja hihnapyörä. Se on jo hankittu ja siitä on kuva edellisessä postauksessa aiheesta. Sysäyksenvaimentimeen kiinnittyy osa johon taas kiinnittyy varsinainen akseli. Väliosa tarvitaan siksi että sysäyksenvaimennin on kiinni keskeltä yhdellä ruuvilla ahtimen oman akselin kartiossa.

 

Ahtimen sysäyksenvaimentimen kiinnityskartio ja laakeri.

 

Vasemmalla sysäyksenvaimennin, oikealla laakeripesä ja kiinnityskartio

 

Ahtimen sysäyksenvaimennin edestä katsottuna.
 

 

Akselin kiinnitysosan aihio sorvissa. Lentokonealumiinia on helppo sorvata.

Sorvausta ja jyrsintää

Sysäyksenvaimentimeen kiinnittyy liitoskappale johon ahtimelle tuleva voimansiirtoakseli kiinnittyy. Akseli syntyy joko putkimaisesta teräksestä tai alumiinitangosta. Teräsputki olisi kevyempää mutta siihen on hankalampi saada eri vahvuuksia kun hihnapyöriä kiinnittelen. Asiaa mietitään.

 

Liitoskappale jossa kiinnitysreiät.

 

Sysäyksenvaimennin kierteityksessä jakopöydällä. Kätevä laite. Reiät ovat tarkasti 120 asteen jaolla.

 

Sysäyksenvaimennin on jo valmis ja liitoskappaleessa kiinnitysreiät.

 

 

Ahtimen akselin kartio ja tukilaakerin akseli ahtimen päädyssä.

Ahtimen akselin rakentelua

Tuolla edellä oli kuvia sysäyksenvaimentimesta ja liitoskappaleesta siihen. Nyt on porattu liitoskappaleeseen reikä akselille, akselin päähän 25 mm:n kavennus joka mahtuu liitoskappaleen reiänkokoon 16 mm:ä. Menee tarkalle suuntauksen suhteen: joko ottaa pois tarpeettomasta laturinkorvakkeesta palan tai tekee ahtimen kiinnitykseen korotuksen. Noin 3 - 5 millimetriä olisi tarve. Ahdinta on työläs laittaa korkeammalle. Menee monta osaa uusiksi kuten kaikki kiinnikkeet. Suurin este korottamiselle on rungon kaksi vaakasuoraa selkäputkea. Plenumia ei tarvitse korottaa: tekee vain korotuksen vahvuisen tiivisteen. Pitää sovittaa rungon yläosaa kokeeksi että näkee minkä verran on varaa tehdä siirtoja.

Liitoskappaleeseen piti sorvata väistö virranjakajan jalan vuoksi.

 

Virranjakajan jalka saa uuden duunin

Kuvassa näkyy sysäyksenvaimentimen alla kampikammion huohotusputken pää. Putkeen kuuluu vielä huohotusventtiili joka korottaa putkea noin neljä millimetriä. Paikka on melko ahdas ajatellen letkuliitosta siihen. Vaikka olisikin ns. mutkaletku. Virranjakajan jalka, sen sijaan, on mahdollista muuttaa huohotuskanavaksi. Asia on mietinnässä. Mitään ei kannata moottorin osalta muokata tarpeettomasti. Eihän sitä tiedä vielä mitä kaikkea tällä perusteellisesti peruskorjatulla moottorilla vielä tulen tekemään...

Liitoskappale edestä katsoen. Akseli tulee kiinni lämpösovitteella myöhemmin.

Lisää nakerrusta ahtimen voimansiirtoon

Hihnapyörät ja niiden sijainti sekä tilantarve riitelee hieman käytettävän tilan suhteen. Kuten tuolla aiemminkin taisin mainita niin kampiakselin päähän kiinnitettävien komponenttien pyörän pituusakselin suuntainen tila on hyvin rajoitettu. Tilaa rajoittaa etupyörä.

Hihnapyörien valmistusta

Osittain käytän vanhaa varastoa sillä kaikenlaista kilkettä on kertynyt rompelooraan. Aiemmin käytetty ahtimen hihnapyörä tuleekin nyt kampiakselin päähän kunhan saan sille akseliin sopivan adapterin sorvailluksi. On, tosin, arvo- ja tietotaito-osastolta arvuuteltu onko vetävä hihnapyörä liian suuri. Toki olen tehnyt laskelmia mutta asiaa vaikeuttaa etten ole, ainakaan vielä, löytänyt ahtimen toiminnallisen kyvyn raja-arvoja. Toki pyrin hyvään hyötysuhteeseen sekä perinteisillä polttoaineilla että biologisesti hajoavien polttoaineiden suhteen. Toki tiedän että siinä on jonkinnäköinen ristiriita.

Ahtimen akseli ja sille tehty "väistö" jakopään kotelossa. Syy: runko rajoittaa.

Kierrätyshihnapyörä aiemmasta proggiksesta. Kiinnitys piti uudistaa.

Tämä pari tulee ahtimen akselille. Vasemmalla ahtimen käyttöpyörä ja oikealla laturin kiilahihnapyörä. Vielä sorvissa viimeistelyssä.

Vasemmalla (mahd.) kampiakselin päähän tuleva moniurahihnapyörä ja ahtimen hihnapyörä kera laturin hihnan vetopyörä. Joutui käyttämään matematiikkaa.

Paljon mittatarkkaa sorvattavaa

Saatan joutua sorvaamaan yllä olevassa kuvassa vasemmanpuoleisen hihnapyörän uusiksi hieman pienempään kokoon. "Viimeisen tutkimuksen mukaan" ei ole hyväksi että ahdin käy suurelta osin lähellä maksimikierroslukuaan. Suurimman osan ajomatkasta kun ahdin ei juurikaan ahda. Vain silloin kun ahtopainetta tarvitaan ahdin ahtaa koko kapasiteetillaan. Järjestely on yksinkertainen: kaasuläppä on ahtimen imupuolella joten ahtimella ei, esimerkiksi hitaassa kaupunkiajossa ole paljon tekemistä joten ahdin tekee turhaa työtä. Tämä on se merkittävin ero pakokaasuahtimen ja mekaanisen ahtimen suhteen. Tosin toisenlainen järjestely on olemassa ja olen sellaisen jo tehnytkin.

Sorvauskaluja lisää

Sain lainaan yhtiökumppaniltani hänen mittatarkasti valmistamat eri hihnapyörätyyppien sorvaamiseen tarkoitetut terät. Eivätpä ne 7000-sarjan alumiinissa paljon kulu vaikka ovatkin "pikaterästä".

Kampiakselin etupäähän tulevia osia

Olen pohtinut hihnan kulkua. Ensin oli ajatus että laturi olisi tullut pyörän oikealle puolelle siten että sekä ahdin että laturi pyörisivät samalla hihnalla. Se olisi tarvinnut runsaasti ohjaimia hihnalle ja leveitä moniurahihnapyöriä eikä se ole hyvä ratkaisu koska rakenteita täytyisi tehdä paljon ja olisi kuluvia osia kuten laakereita. Tällä hetkellä suunnittelen niin että kuusirivinen moniurahihna pyörittäisi yksinomaan ahdinta. Eli yksi lyhyt hihna. Ahtimen akselille moniurapyörän takapuolelle tulisi tavanomainen kiilahihnapyörä. Se ei vie pitkittäisuunnassa paljoakaan tilaa ja laturin pyörittämiseen edullinen kiilahihna sopii hyvin. Laturin kiinnitys toimii myös hihnankiristimenä. Tarvitaan vain yksi puoliautomaattinen hihnankiristin ahtimen hihnalle. (Osa kerrottu jo kerran aiemmin.)

 

Hihnan suojuksen aihio joka kiinnittyy alkuperäisen laturin kotelon ruuveihin.

 

Suojusaihio sivulta.

Työteknisesti lievästi haastava koneistusosa

Osat suojukseen syntyivät jyrsimällä, sorvaamalla ja niittaamalla.

Suojusaihion valmistamisen helpottamiseksi tein täyden ympyrän koska en ole vielä varma mikä on hihnan lopullinen reitti. Ainakin yksi sivu on poistettava. todennäköisesti kaksikin. Ehkä vain osittain. Hihnalle pitää myös valmistaa hihnakotelo koko kierron matkalle.

 

Tulee jatkoa akselin valmistuksesta

Akseli tulee olemaan suurella todennäköisyydellä teräksinen. Sille pitää löytää sopivat laakerit ettei laakerin kehänopeus kasva liian suureksi. Siis melko pienet laakerit. Akselin on oltava tukeva itsessään ettei se ryhdy resonoimaan. Sille tulee pituutta koko moottorin pituuden matkalta ja vielä hihnapyörän mitta sen yli. Toista tukilaakeria harkitsen.

Kampiakseli on lieriö ja siinä on kiilaura ja kiila

Tähän samaan kiinnitykseen sovitan kuusirivisen moniurakiilahihnapyörän joka käyttää sekä ahdinta että laturia. Siis yksi vetävä hihnapyörä kampiakselin päässä ja kaksi muuta jotka ovat ahtimen ja laturin hihnapyöriä.

Aiempaa ahtimen kiinnitystä.

 

Erilainen kuvanlaatu

Tämän blogikirjoituksen kuvat on otettu edullisella Canon EOS 2000D järjestelmäkameralla ja lähikuvaukseen sopivalla Canon EFS 18 - 55mm objektiivillä poiketen normaalista taskukamerakuvauksesta. (Nikon Coolpics W150) Kummankin kameran kuvien informaatiota pitää laskea vähintäänkin tasoon 80% alkuperäisestä että kuvien lataantumisnopeus olisi tyydyttävä. Kuvien rajaukset ja muut muokkaukset teen Gimp-kuvankäsittelyohjelmalla. (Väritasapaino, valotus, kontrasti, ym.) Vanhan tietokoneen käyttöjärjestelmä Xubuntu 20.04 LTS 64 Bit.

Seuraava blogikirjoitus: asennuksen alkua.