Auringonlasku Kyrönlahden yllä

Viimeinen kesäpäivä
Satuin tallikameroineni viime viikolla olemaan Näsijärven rannalla. Seurakin oli hyvää. Aurinko teki laskuaan Kyrönlahden suunnassa Koljonselän tuolla puolen. Oli aika värikästä. Tässä jokunen käsittelemätön kuva tapahtumasta. Joissakin kuvissa on käytetty "zoomia".

Plumps! Sinne katosi.

Jatkuu ensi kesänä.

Läskiperseajo 2019

Walhalla MC
Kyseinen kerho on Valkeakoskelta ja heillä on varsin viihtyisät kerhotilat teollisuusalueella lähellä Koskin keskustaa.

Vuotuinen tapahtuma
Ovat järjestäneet jo jokusen kerran Läskiperseajona tunnetun kiertoajelun maakunnassa. Matkaan kuluu ruokailu ja kahvit. Erikseen eri kohteissa.

Laiskotti
Itse en ryhtynyt aamulla lähetemään omalle Kerholle vaan vietin aamun ja osan iltapäivää kotisohvalla. Lähdin vasta jossain klo 13 tietämin liikkeelle ja yhytin noin 150:n pyörän letkan Lempäälän Sääksjärvellä ja sujuttauduin mukaan.

Pari kilometriä ja nurin
Näin kävi tietyön kohdalla 130-tiellä Kuljussa. Letkan etupäässä ajaneet kellauttivat pyöränsä huonokuntoisen työmaan kohdalla. Koska vauhtia ei ollut suuremmin niin ei tainnut käydä kuinkaan.

Videopätkä ajelulta.

Pysähdys tietyömukun vuoksi.

Tauko Ideaparkissa
Pitkälle ei tarvinnut ajaa kun oli kahvitauon aika ja pyörät parkkiin ja jonottamaan kahvia. Itse kävin vain ottamassa kuvia.

Apuvirtaa tarvitaan

Kun koitti lähdön aika Ideaparkista Walhallan kerholle ei kaverin jo hieman ikääntynyt Honda CBR 1000 suostunut käynnistymään. Startti kyllä pyöritti konetta mutta kipinää ei syntynyt koska bensa haisi mutta kone ei käynnistynyt. Muut menivät menojaan mutta jäin auttamaan.

Satulan lukko

Se kiukutteli avaamismielessä ja yritimme jo rengasraudallakin sitä aukoa kunnes oikea menetelmä aukaisuun löytyi. Mutta aikaa kului noin varttitunti. 

Apukäynnistin

Kuljetan mukana pientä akkupakettia jossa myös tehostekondensaattori. Kun satula oli irti niin helppo oli apukäynnistin kytkeä akkuun ja käynnistää pyörä. Lähti heti tulille. Mitään vikaa pyörässä ei siis ole vaan akku on tiensä päässä. Toki kannattaa katsoa latausjännite. Kyseisen pyörämerkin laturit eivät ole niitä varmimpia.

Walhallan kerhotiloille

Kahvia pahvikupillinen ja tutustuminen heidän fasiliteetteihinsä. On verstasnurkka, säilytystiloja ja tilaa vapaa-ajan vietolle. Asiallista. Illalla siellä olisi olleet bileet, bändi sekä tarjoilua.

Lähtötohinaa

LCR-MC:n eli oman Kerhoni ryhmä meni tankkaamaan läheiselle jakelupisteelle niin sillä välin laitoimme Hondan käymään apukäynnistimellä. Hyvin käynnistyi. En tiedä miten matkan loppuvaiheessa kävi sillä erkaannuin kaverista mutta epäilen että hän ajoi kotitalliinsa oikoteitä eikä tullut Kerholle jatkoille.

Usein käyttöä

Kyseinen apuvirtalähde on useimmiten mukanani ja sitä on myös tarvittu. Useita japanilaispyöriä on sillä käynnistetty lähinnä kokoontumisajojen yhteydessä. On jäänyt virrankulutuskohteita päälle tai sitten akku on vain tullut tiensä päähän. Erinäiset henkilöt ovat minulle useita oluita velkaa.

Muu käyttö

Lataan kyseisestä laitteesta puhelimen ja muitakin apuvälineitä kuten taskulampun ja tarvittaessa vaikka navigaattorin kun on telttailuaika. Kun laite on takalaukussa niin ei tarvitse kuljettaa mukana kuin sen pienikokoista laturia eikä kaikkien mukana kuljetettavien laitteiden omia virtalähteitä. Tosin enimmäkseen käyttämäni pyörässä on sekä yksi 12V että kaksi 5V-virtalähdettä.

Laitteen ylläpito

Apuvirtalähde on pidettävä melko täynnä sillä se ei kestä rakenteensa vuoksi olla kovin vajaatäyttöisenä vaan vanhenee nopeasti. Nämä kaksi käynnistystä eivät apuvirtalähdettä paljonkaan kuormittaneet. Uudelleen varaamiseen ei siis ole kiire. Neljä merkkivaloa paloivat edelleen sen näytössä kertoen että varausta on vielä runsaasti.

Varoitus
Jos kyseisellä tekniikalla varustettua apuvirtalähdettä kuormitetaan vajaatehoisena niin se voi kuumenta ja haljeta tai vain syttyä tuleen. Jokin aika sitten todistin asiaa omin silmin. Syy on siinä kun tehoa on vähän ja vaaditan suurta virtaa niin laite kuumenee rasituksessa. Pahimmillaan menee oikosulkuun ja se ei tiedä hyvää. Lataus kannattaa siis tehdä ajoissa.

California 1400 GTS: vaihteistoöljyn vaihto

Tilkka öljyä
Korjaamokirjan mukaan öljyä ei paljoa vaihteistoon mene. Itse asiassa kaikkea vanhaa öljyä ei saa pois valuttamallakaan edes ajan kanssa. Vain osa öljystä vaihtuu. Litran öljypurkista riittää öljyä kahteen täydelliseen öljynvaihtoon tai kolmeen normaaliöljynvaihtoon. Jos haluaa vaihtaa kaiken öljyn on vaihteisto purettava, pestävä ja koottava.

Öljyn määrä
Siitä ei kannata kantaa huolta.  Jos pyörä on suorassa öljynvaihdon ajan niin pois laskiessa tulee pois mitä tulee ja pohjaproppu kun on jälleen kiinni niin täytetään tarkistusaukon alareunan tasalle. Ylimääräistä ei kannata laittaa sillä jostain se, suurella todennäköisyydellä, puhaltuu pois. Yleensä takarenkaalle.

Kun öljy on kuumaa
Heti ajosuorituksen jälkeen on hyvä tehdä öljynvaihto sillä kylmä ja paksuhko vaihteistoöljy on hidasta juoksemaan eikä tule pois kuin hitaasti mutta lämmin öljy on notkeaa. Myös uusi öljy on hyvä olla lämpimässä. Säästää aikaa kun sitä liruttelee suppilon eli kartiojuoksuttimen ja letkun kautta vaihdelaatikkoon.

 Pyörä suoraan ajosta nosturille.

Tarvittavat muut työkalut ja kiinnitysosat sekä öljytilan tulpat.

Muovinen oikean puolen suojakansi.

Suojakannen takana on tyhjennystulppa.

Nippusiteitä ja liittimiä

Suojakannen takana on lambdan moninapaliitin. Se on nippusiteellä ja kannattimellaan kiinni keskellä kuvaa näkyvässä lattaraudassa. Alaoikealla pilkottaa itse lambda-anturi pakoputkessa. Nuoli osoittaa vaihteiston tyhjennystulppaa. Myös jarrunestesäiliöstä poljinsylinterille kulkee letku. Siirsin ne sivuun niitä irrottamatta. Nippusiteet ovat käteviä siihen tarkoitukseen.

Vati alle ja tyhjennystulppa irti

Valuma osuu suoraan runkoputken päälle mutta kyllä se siitä valuu ja homman jälkeen voi vaikka Bräkleenillä pestä öljyjäämät pois.

Öljy valuu hiljalleen.

Kuvassa näkyy

Ylhäällä pakoputken H-putki joka kytkee pakoputket toisiinsa. Takajarrun letku ja sen etupäässä jarruvalon painekytkin. Kahden kuusiokolopultin takapuolella on voimasiirtojärjestelmän ja moottorin yhteinen kannatin joka muiden kannattimien kanssa pitää em rakenteet irrallaan rungosta.

Magneettinen tyhjennystulppa.

Magneetti kerää irtoraudan

Tulpan nokkaan on kertynyt rautametallia hieman. Ei aiheuta toimenpiteitä. Suurella todennäköisyydellä hiput ovat peräisin vahteiston kytkentähampaistosta. Koska pyörällä ei ole vielä paljon ajettu niin hippujen irtoaminen vähenee jatkossa. Seuraavissa vaihteistoöljynvaihdoissa se selviää. Kenties jo ensi vuonna. Riippuu ajomäärästä.

Monikertakäyttöinen tiiviste

Tiiviste on Usit-merkkinen ja koostuu teräksestä ja kahdesta kumisesta huulesta. Niitä löytää eri kokoja hydrauliikkaliikkeistä. Jos se ei ole vioittunut niin sen voi käyttää uudelleen. Korjaamokirjassa on kiristysmomentit tyhjennys- ja täyttötulpalle. 

Vanha öljy on tummunutta.

Valokuva valehtelee

Kuvassa öljy näyttää mustalta mutta on kuitenkin läpikuultavaa ja vain hieman sameaa. Vettä ei ole ollut joukossa. 

Uusi öljy jota oli kauppiaan hyllyssä edukkaasti.

Ehkei aivan parasta

Mutta riittävän hyvää ja täyttää vaihteiston valmistajan vaatimukset. (Tarkennus: pitäisi olla 85W-90.) GL5-öljyä ja tarkoitettu vaihteistoihin ja perävaihteisiin. Riittää vähintään kahteen öljynvaihtoon tässä pyörämallissa. Vaihteistoon on jo aiemmin tehty RVS-käsittely.

Siistimistä ja asennusta

Kun öjyt ovat sisällä ja täyttötulppakin kiinni niin ei tarvitse kuin siivota jäljet ja kytkeä lambdan liitin sekä laittaa uudet nippusiteet. Viimeksi kansi päälle.

Kiertävä huolto

Yleensä en tee omiin pyöriini koko huoltoa yhdellä kertaa vaan ikään kuin kiertävästi. Toki noudatan suhteellisen tarkkaan huolto-ohjeita mutta sekin mahdollistaa käytännössä noin kuukauden tai kahden mittaisen huoltojakson jonka aikana on kaikki kohteet käyty läpi vähitellen ja perusteellisesti. Vielä talvella loput ei-kiireelliset tai kilometrimääriin sidotut huoltotoimet. On kätevää kun on verstastila käytössä eikä mitään aikatauluja.

California 1400 GTS: tulppien vaihto

Kaksi tulppaa per kansi
Italialainen insinööri on päätynyt tuplatulppakansiin. Tosin muutakin on tuplasti kuten venttiileitä. Niitä on neljä venttiiliä per kansi. Aika täyttä joten sylinterikansi on kuin reikäjuusto sillä siellä on myös nokka-akselit ja muu venttiilikoneisto sekä öljy- että jäähdytyskanavat.

Tulppien toiminta
Kaikilla tulpilla on oma sytytysjärjestelmänsä eli neljä toisistaan riippumatonta kipinäsytytintä. Keskitulpat sytyttävät joka kerta mutta sivutulpat vain tietyissä tilanteissa. Kyseisellä tavalla hallitaan palotilan palotapahtumaa.

Tulppien vaihto arvokasta
Katsoin että nyt on aika vaihtaa alkuperäiset tulpat uusiin. Neljäs ajokausi kun on jo loppupuolella. Tulppasetti ei ole ihan halpa tai sitten ostin väärästä paikasta. Viiskymppiä vilahti tililtä kauppiaalle neljästä kynttilästä.

Tulpan merkki ja tyyppi.

Kuparitahnaa tarvitaan.

Koristekopan irrotustyökalu.

Oikea työkalu koristekannen irrotukseen

Usein näkee että kuusiokoloruuveja avataan kuusiokoloavaimella jossa on pyöreä nuppi. Silläkin on tarkoituksensa mutta sillä ei saa avata eikä kiristää mitään. Se rikkoo helposti ruuvin ainoan käyttöliittymän eli sen kannan. Pitää käyttää tylppäpäistä avainta ja lisäksi kaivaa koristekannen kuusiokolot puhtaiksi ennen avausyrityksiä. Syvennyksessä olevaa nuljaantunutta ruuvinkantaa on ikävä aukoa jos avain ei enää toimi.

Avain "istuu" kannassa jämptisti.

 Tulpanjohtojen tiiviste koristekanteen.

Lovi koristekannessa johon tiiviste kuuluu.

Tulpanhatut niin kuin ne pitää olla.

Tulpanhatut tiukassa

Hatut irtoavat nostamalla. Missään tapauksessa ei saa vetää johdosta vaan tuosta pyöreästä "tatista". Hieman voi yrittää kiertää sillä tulpanhatun kumi on usein tarttunut tulpan posliiniosaan varsin lujasti.

Tulpat syvennyksissään.

Hatut eivät mene väärin

Tulpanhatuissa on tiiviste venttiilikoppaa vasten joka estää kosteuden ja lian pääsyn tulppien syvennyksiin. Lisäksi niiden muodot ovat erilaiset.

Tulpan avaaminen

Tarvitaan pitkähkö tulppa-avain jossa on magneetti tai jokin muu konsti jolla tulppa nousee avaamisen jälkeen avaimen mukana syvennyksestään.

Jos tulppa ei aukea

Tulppa voi olla jumiintunut. Jos se ei suostu pyörimään yhtään kohtuuvoimalla niin pitää käyttää menetelmää jossa on tulppahylsy tai putkenpätkä joka sopii tulpan metalliosan yläpäähän juuri kuusiokohdan yläpuolelle. Napautetaan vasaralla tulppaa alaspäin. Niin saadaan tulpan tiiviste litistymään hieman ja kierrekin voi menettää kitkaansa. Napautuksen jälkeen voi yrittää tulppahylsyllä josko tulppa olisi löystynyt. Jos tulppa pyörii mutta laittaa vastaan niin liotusta ruosteenirrottajalla yli yön. Tulpan tulee pyöriä kevyesti pois.

Vanhat tulpat.

Kuvasta näkyy

Keskimmäiset tulpat ovat palotilan keskellä (Pyöreä tulpanhattu). Reunoilla olevat ovat palotilojen alalaidoissa (Soikea tulpanhattu)

Keskitulpat ovat paljon enemmän kuluneita kuin reunatulpat. Voisi siis harrastaa kierrätystä ja vaihtaa vain keskitulpat ja antaa vielä peliaikaa reunatulpille. Erityisesti toinen oikealta on kulunut merkittävän paljon ja kärkiväli liki kaksinkertainen vaadittuun kärkiväliin nähden. Muissakin elektrodien väli on kasvanut. Mitään käyntihäiriötä ei ole ilmennyt.

Sivuelektrodit kuluneet

Muutoin kaikki tulpat ovat toimineet moitteitta mutta keskitulppien kärkiväli on jo ylettömän suuri vaikka keskielektrodit eivät ole kovasti kuluneetkaan. 

Koska vaihtoon

Yleisohje on että jos keskielektrodi on kulmastaan pyöristynyt on vaihtoaika lähellä. Sama loru pätee sivuelektrodiinkin paitsi se ei saisi olla kovin ohut kärjestään. Se voi ääriolosuhteissa alkaa hehkua ja sytytystapahtuma on silloin epämääräinen ja ennenaikainen. Se kuuluu terävänä kilkattavana äänenä. Sitä pitää välttää.

Uusien asennus

Koska tulppien syvennykset on suojattu ei tarvitse pelätä että tulpanreiästä pääsisi törkyä männän päälle tulppien vaihdon aikana. Monessa muussa pyörässä sellainen vaara on kuten 1100 ja 1200 2V -mallien tuplatulppakoneissa sisäsivun pikkutulpan suhteen. Silloin pitää ennen tulpan poistoa saada törky pois.

Kuparitahnaa kierteeseen

Mukana tahnassa on vaseliinia joka helpottaa tulpan kiertämistä paikoilleen. Jos tulppa vastustaa ei pidä jatkaa vaan ottaa selville mikä vastustaa. Väkisin väärille jengoille väännettyjä tulppia olen nähnyt monia.

Kuparitahnan vaseliini haihtuu pois mutta sen mukana kierteeseen jäänyt suuri määrä pieniä kuparihiutaleita estää korroosiota ja pitää tulpan teräskierteen ja kannen alumiinin erillään. Vanhoissa tulpissa näkyy vielä niiden asennusaikaista kuparia.

Jos tulppa ahdistaa poistaessa
Varsinkin jos tulppa on kierretty yli sille määrätyn suhteellisen alhaisen momentin se menee kierreosaltaan liikaa palotilan puolelle saattaa kierteen alkupää saada pintaansa kovaa karstaa ja väkisin väännettäessä se "mankeloi" alumiinisessa kannessa olevan tulpan kierteen väljäksi. Asian voi välttää aukomalla tulppia useammin ja puhdistamalla karstan pois.

Korjaamokirja kertoo

Sieltä löytyy tulppien kiristysmomentti ja muutakin ohjetta. Kannattaa hankkia itselleen jos aikoo tehdä edes pikkuhuoltoja.

Venttiilien säätö
Viimeksi tehty kun pyörällä oli ajettu noin 20.000 km. Sen jälkeen ei. Seuraan korvalla ja tarvittaessa stetoskoopilla mikäli tarvetta ilmenee. Uutuuden jälkeen piti säätää useamminkin. Moottori on nykykilometreillään sen verran asettunut että välykset ovat pysyneet hyvin kuosissa. Säätötarvetta ei ole ilmennyt. Uudet venttiilikoppien tiivisteet kannattaa olla hankittuina ennen säätötöihin ryhtymistä.

Lämmettyään
Kun moottorin käyntilämpötila on optimaalinen eli noin 120 astetta venttiilit kilkattavat tasaisen iloisesti. Tässä moottoriratkaisussa ollaan siis turvallisella puolella siksi että venttiilivälys kasvaa kun moottori lämpenee. Jos kävisi toisin päin ja välys olisi liian pieni niin tapahtuisi kannessa metallin sulamista.

Loppukokoonpano

Tulpanhatut paikoilleen, koristekannen loveen sujutetaan tulpanjohtojen tiiviste ja lasketaan koristekansi paikoilleen. Myös sen ruuveihin voi laittaa tilkan kuparitahnaa. Ruuveja on turha vääntää kovasti sillä ne eivät määräänsä enempää kiristy. Niillekin on korjaamokirjassa momenttiarvot.

Muutakin voi tehdä

Kun koristekannet ovat irti niin ne on helppo kiillottaa alumiinin kiilloitukseen tarkoitetulla tahnalla. Nyt oli kiire maantielle joten laitoin vain paikoilleen.

Mökille uusi takkasetti

Tyyli ja tarkoitus
Koska on uusi takka niin se vaatii käyttövälineensä kuten takkasetin jolla takkaa voi huoltaa. Välineillä voi siis siivota takkaa kuten hiilien ja tuhkan poistoa. Sitä varten on olemassa myös esisuodattimella varustettu tuhkaimuri jolla saa myös hienojakoisen tuhkan hallitusti talteen ilman yletöntä pölyämistä. Myös muuta imurointia voi tuhkaimurilla tehdä kuten kivipölyä, sahajauhoa ja muuta pienipartikkelista tavaraa. Kuumaa hiillosta ei pidä imuroida. Sitä varten on takkasetti.

Sisältää myös ruoanlaittovälineitä
Settiin lisättiin kaksi makkaratikkua jotka ovat samaa tyyliä. Sadepäivän varalle kun ulkona ei viitsi nuotion ääressä kärvistellä makkaroiden kanssa.

Takan pellin varren nuppi
Alkuperäisen muurin pelti jatkaa tehtävässään. Vartta vain jatkettiin ja tilattiin Seppä-Tepolta siihen nuppi. Kutsutaan, kuulemma, sipuliksi.

Savonlinnanseppä

Pellin sipuli-nuppi.

Takkasetti.

Hiilihankokin on

Sitä emme ryhtyneet tilaamaan setin yhteydessä. Se ei myöskään, luonnollisesti, ole saman sepän tekemä vaan mistä lienee talouteen tullut ammoisina aikoina. Hoitaa kyllä hommansa ja on tukeva.

Liikanimi

Seppä-Teppo Nousiainen oli joskus Pauligin mainoksessa ja sai siitä paikallisilta liikanimen Mokka-Teppo. Ehkei kannata sillä nimellä seppää puhutella.

Lounas ja kahvipaikka Viljakkalassa

Ajankäyttöhupia
Joutessani ajelin California 1400 GTS:llä pikkuteitä ja rupesi Viljakkalan kirkonkylän kohdalla hiukomaan.
Kylältä löytyy kahvila. En tiennyt sen olemassaolosta. Voi siis sanoa että löysin. Vanhaa tietä keskustan kautta harvempi ajaa jos on menossa Viljakkalasta vain ohi. Samassa yhteydessä on pienimuotoinen kirppis ja kaikenlaista muutakin on kaupan kuten kukkia ja vaikka valaisimia. Nimi on Kyläpuoti.

Aina ei ehdi
Lounastakin mainostavat mutta sitä saa vain 11.00 - 12.30 välillä. Kannattaa kuitenkin kysyä jos on tullut vain vähän myöhässä.

 Kyläpuoti Viljatien suunnasta.

Maukasta

Koska myöhästyin lounasajasta niin paikan emäntä suositteli hotdogia kahdella nakilla ja kaikilla mausteilla. Yleensä en pikaruokaan lankea mutta tämä annos kyllä ylitti tavanomaiset normit maittavuudessa.

Pikalounaani. Hinta huimaavat kolme euroa. Santsikuppi 50c.

Opastusta

Jos tulee Hämeenkyrön suunnasta niin ei pidä SEO:n risteyksestä kääntyä Ylöjärven suuntaan vaan jatkaa pätkän matkaa suoraan ja sitten oikealle Viljatielle. Jos Viljatiellä tulee kivinavetta ja mahdollisesti myös lehmiä vastaan niin on ajanut ohi pienen matkaa. Toisesta suunnasta Viljatietä tullen kohteen havaitseminen on helpompaa. Viljatien kohdalla lukee viitassa KESKUSTA.

Toisesta suunnasta

Ylöjärveltä tulija voi kääntyä jo kylätaajaman alettua oikealle Viljatielle. Ei voi ajaa ohi huomaamatta. Sieltä päin tullen kohde on vasemmalla.

Kolmannesta suunnasta

Jos tulee Luhalahdelta tai sitä kautta Parkanon suunnasta päin ja näkee Viljakkalan SEO:n mittarikentän on ajanut ohi Viljatien risteyksen ihan lyhyesti. Matkailumielessä Luhalahdentie kannattaa ajaa läpi. Hienot maisemat ja pinnoite kohtuullisessa kunnossa. On ikään kuin korvike Kolmostielle välillä Hämeenkyrö - Parkano tai toisinpäin. Tosin Parkanon päässä joutuu ajamaan Kolmostietä jokusen kilometrin.

Nähtävyys ison järven takana
Viljakkalan ohella Luhalahti City on myös mielenkiintoinen ja historiallinen pysähdyspaikka kesäisin, varsinkin motoristille, sillä palveluja on sielläkin. Arkena ja kesällä erityisesti.

Muu kohde
Viljakkalassa on myös majoitusta. Kultacasino on Kyrösjärven rannalla oleva monipalvelukeskus.

Tällä pitäisi osata kohteeseen Kyläpuoti.

Lounastamaan

Suurella todennäköisyydellä käyn Kyläpuodissa vielä lounastamassakin. Sen verran mukava palvelu ja asiakaspaikkoja varsin runsaasti. Kirpparikin on vielä tutkimatta.

Piti tulla kuvallinen reissujuttu Latoajoon ja takaisin

Virta vähissä
Kaikki oli hyvin siihen asti kun aloitin kuvaamisen kameralla. Tuli vain kaksi kuvaa. Sen jälkeen ei. Osoittautui että akku ei ota varausta sisäänsä.

Kameraa ei tarvita ajamiseen
Pääsin perille Latoajoon Canyon Camping Pitkämöön. Laitoin kameran latautumaan pyöräni USB-liittimestä. Oli siinä pari tuntia eli sen ajan kuin sain teltan pystytettyä ja hieman kevennettyä matkavarustusta. Lähdin ravitsemusliikkeeseen syömään kinkkuananaspekonipizzaa. Siitä on kuva. Ja sitä ennen otettu kuva vastavalmistuneesta telttaleiristä. Muuta ei ole. Akkukauppaan täytyy lähteä. Tai kamerakauppaan.

Latoajo 2019 leiri.

Useampi Guzzi

Muutama muukin Guzzi näkyi olevan paikalla. Yksi Pikku-Breva Pieksämäeltä, 1400-sarjasta oli paikalla Eldorado ja oma 1400 GTS. Muitakin, tavanomaisempia Guzzeja oli jokunen.

Palkintoyllätys

Yksi yllätyskin oli: palkintojenjakoperusteissa oli eteläpohjalaisittain komiimman pyörän palkinto. Osui oman pyörän kohdalle vaikka kyllä Eldorado on silti tyylikkäämpi jos ei komiimpikin. Että palkittujen tilastoon pääsin tässäkin kokoontumisessa.

Viimeisin pizzakuva.

Palataanpa matkantekoon Latoajoon ja takaisin

Tapani mukaan ajelin varsin pieniä teitä. Ei se pakkomielle ole mutta mukavampaa ajaa omaan tahtiin teillä joissa on vain vähän liikennettä.

Liian lyhyt matka ja liian iso tie
Koska kotiovelta oli matkaa vain 177km Pitkämön kämppärille niin hieman viivytin matkaa ajamalla Kolmostien sijaan Tre - Kuru - Luode - Itäaure - Niskos - Kihniö - Peräseinäjoki - Pitkämö. Nerkoonjärven vehreät rantamaisemat ovat parasta tällä reitillä.

Menomatkan reitti.

Vaihtelevaa

Monen numeroista ja monen tasoista kestopäällystettä. Tosin heti maakuntarajan jäätyä taakse tie parani ja suoreni eikä juuri ollut mäkiäkään.

Vain vähän tai ei lainkaan

Tiellä 65 oli toki liikennettä mutta sen jälkeen seuraavat moottoriajoneuvot tapasin vasta lähempänä Peräseinäjokea. Ei siis ollut paljon muusta liikenteestä harmia.

Sadehousut

Välillä Kuru - Luode alkoi satamaan ja pysähdyin pukemaan sadehousut ylle. Turha homma. Sade loppui siinä pukiessa. Seuraavan kerran satoi vasta kun olin jo saanut teltan pystyyn ja sille pressun ylle.

Paluuväylä. 

Pakollinen tankkaus

Paluumatkan tein leirintäalueelta Jalasjärvelle tankkaamaan ja sieltä Ala-Vallin kautta Kalakoskelle tulojäljilleni. Liikenne jäi kolmostielle ja melkolailla yksin sain ajella Kuruun asti. Ei tarvinnut ohittaa eikä kukaan ohittanutkaan. Pitkillä metsäväleillä hermo lepäsi. Toki pidin kohtuullisesti vahtia metsäosuuksilla isokokoisten villieläimien varalta. Niitäkään ei näkynyt tai en vain nähnyt.

Sadekartalla

Kuten kartoista näkyy niin reitti oli liki sama molempiin suuntiin. Reitin valitsin menomatkasta sadekartasta katsoen sillä lännemmässä satoi enemmän. Jotkut paikalle saapuneet sitä valittelivat. Mutta se oli turkulaisille ihan oikein.

Paluumatka sunnuntaina ei tainnut kastella ketään kotipaikasta riippumatta.

Rohkaistuin

Alkoholilla, tietenkin, on siihen osansa että voi tehdä jotain jota ei ole tehnyt kuin joskus nuoruuden huumassa seitsemän- ja kahdeksankymmentäluvuilla. Tosin varsin harkiten koska asuni olin ottanut jo kotoa mukaani aivan suunnitelmallisesti. Sitä vain en lähtiessä tiennyt että kehtaisinko. Kehtasin kuitenkin. Tuli vapautunut olo.

Olen hoikistunut

Se oli kannustimena pukeutua vaatteisiin ja pukimiin jotka korostavat jo saavutettua painonpudotusta eli antavat hieman lisää pituusvaikutelmaa ja tuovat parempia puoliani esiin. 

Hymyjä, naureskelua ja tiedusteluja

Herätin siis hilpeyttä mutta melko monta henkilöä, sekä miehiä että naisia tuli jutulle. Joukossa oli pari sellaistakin jotka sanoivat arvostavansa mutta he itse eivät ole rohjenneet tuoda asiaansa esiin kuin kotioloissa. 

Meni osin pieleen

Valitettavasti ei ole itse laittaa kuvia kun niitä ei ole kameran akun vikaantumisen vuoksi. Moni muu kyllä kuvasi minua. Osin salaa mutta myös ihan luvan kysyjiäkin oli. Jälkimmäistä tapaa arvostan ja samalla voi kertoa että ei julkaistavaksi vaan omaan käyttöön. Julkaisen itse, jos julkaisen.

Paluumatkalla
Laitoin "rooliasuni" päälle paluumatkalle sillä lämpötila oli jo puolenpäivän jälkeen yli 20 astetta. Mukavan vilpoisaa päristellä pohjoispirkanmaalaisia pikkuteitä. Loppumatkasta poikkesin ostoksilla isossa marketissa sekä vakiobaarissani kahvilla. Jälkimmäisessä kiiteltiin pariinkin kertaan asuani.

Ehkä toimii, ehkä ei
Kun siirrän kuvatiedostoja kamerasta tietokoneelle niin samalla tapahtuu latauskin. Kunhan antaa lataantua muutaman tunnin. Nyt vaikuttaa siltä että latausta on kamerassa vähän enempikin. Olisikohan vesisateella ollut osaa asiaan sillä kamera oli sille alttiina prätkäliivin etutaskussa. Kamera on alunperin ollut vesitiivis kymmeneen metriin asti. Vaan lieneekö enää...

Lisäys
Kunhan tein kameran akun latauksen kunnolla niin akkuun sain virtaa. Parikymmentä kuvaa jo otin Verstaalla. Aloitin, vai pitäisikö ilmaista että jatkan toisen motoristin kesken jäänyttä projektia. Vaihteeksi koneistustöitä ja asennusta. Sitä ennen siivoan Verstaan.

Mökin vajan lattian uusinta

Asia vaivaa
Monet vuodet on harmittanut pihanperällä olevan kolminaisuuden rakenteet. Vajarakennus koostuu kolmesta toiminnallisesta osasta: puuhuussi jonka lattia ja istuin ovat samaa rakennetta muun rakennuksen rungon kanssa.
Keskellä on liiteri. Siinä ei luonnollisesti ole lattiaa vaan vain puupalikoista tehty ilmava alusta jonka varassa klapit ovat pinottuina takaseinää vasten kahden sivuseinän välissä. Kolmas osa on vaja jossa säilytetään tarpeellisia tai mahdollisesti jotain tunnearvoa sisältäviä tavaroita. Siinä on lattia. Mutta erikoista on että lattia on eri rakennetta ja puupalkkien varassa maata vasten ja ajan kuluessa kallistunut ja vääntynyt. Notkuu ja narisee kun siellä käy.

Tavarat katoilevat
Jos sormista lipsahtaa ruuvi tai pienehkö työkalu se suurella todennäköisyydellä katoaa lattian alle sen raoista. Muutenkin se on sekava kokoelma sekalaista tavaraa. Samalla saa ryönä lähteä kauas pois.
Pyrin laittamaan pienen viilapenkin tukevasti ikkunan alle. Monesti sellaista olisi tarvittu. Nyt siihen on tilaa.

Tuntemattomasta syystä
En ymmärrä sitä miksi lattia on tehty puiselle perustalle maapohjalle kun muutoin koko rakennus on kivijalkojen varassa. Huussin osalta on betonista valettu kolmiseinäinen allas joka pitää tuotokset sisällään kunnes tulee tyhjentämisen aika. Keväisin on tyhjennys.

Suorassa jo viitenä vuosikymmenenä
Kolminaisuuden rakenne on tehty silmämääräisesti mutta seisoo kokolailla suorassa jo 70-luvulta alkaen. Aion luottaa rakenteeseen edelleenkin.

Vajan tyhjennys
Kahden hengen voimin tavarat siirtyivät ulos odottamaan. Samalla oli hyvä tilaisuus laittaa eri läjään tavarat joita ei varmasti tarvittaisi. Myös löytöjä tehtiin.

Tavarat ja kalusteet odottivat ulkona.

Ilmainen lattiamateriaali
Kerhollani, LCR-mc Ylöjärvi, rakennettiin tiloihin toinen kerros. Sen lattia tehtiin pontatusta lastulevystä joka on paksua ja jämäkkää tavaraa. 60 sentin niskajaolla. Koska kakkoskerros on parvimainen ja vino päädystään jäi paljon vinopäisiä lastulevyn kappaleita yli. Sain kerätä tamän jämämateriaalin omiin tarkoituksiini. Pakettiauton perä painui melko alas. Painavaa tavaraa.

Vanhan lattian purkaminen
Sorkkarauta ja vasara riittivät purkuvälineiksi. Vanha lautalattia lepää kolmen niskan varassa. Niskat ovat kakkkosnelosta tuumamittoina ilmoitettuna. Ne käytin uudelleen.

Alkuperäisen lattian vähiten vinoin kohta.

Purkaminen aloitettu peräseinältä.

Romua ja ryönää

Vajan lattian alle oli "säästetty" tyhjiä lasiesineitä kuten pulloja ja lasitölkkejä. Ehyitä ja rikkinäisiä. Lisäksi metallitavaroita joiden tarkoitusta en tiedä kuten vanhaa rispaantunutta teräsvaijeria. Pakkasimme pakun perään ison kasan sekalaista romua ja veimme ne asianmukaiseen kohteeseen kierrätyskeskuksen romulavoille. Myös tiiliä löytyi. Ne siirrettiin parempaan talteen Mökin kivijalan taa.

Kolmannes lattiasta purettu. Valetut kivijalat seinän alla.

Maavarainen rakenne

Kolmea niskaa kannatteli kaksi entistä sähkötolpan pätkää. Olivat painuneet maaperään. Ympärillään monenlaista tavaraa.

Purkulaudat nauloineen.

Hyväkuntoista puutavaraa

Purkulaudat ovat pääosin ihan kunnossa. Vaimo kopisteli niistä naulat pois. Näillekin käyttö löytyy kunhan aikaa kuluu.

Kyllästetty materiaali

Sitä en vie kierrätykseen eikä sitä saisi polttaakaan joten sille on keksittävä käyttöä. Osan jo käytinkin sillä Mökin pihamaalla on pölkkybaariksi nimeämämme pöytä ja sen penkit. Niiden alimmat rakenteet ovat osittain mädäntyneet. Kyllästetty materia kestänee niissä pitkään.

Lattia purettu. Osa romusta kerätty jo pois.

Uusi rakenneratkaisu

Lattia tuli, luonnollisesti, hieman ylemmäksi sillä kiinnitin kakkosnelosniskat kuvassa yllä näkyvien seinärakenteen kehän alaniskojen tasalle toisinpäin kuin oli alunperin sillä niin päin niiden pituus riitti.

 Työvälineet ja palapeli koottu.

Paljon sahaamista ja sovittelua

Koska levyn palat olivat suht pieniä ja niiden sivuissa pontit oli melkoinen järkeily miten ne saa riittämään siten että rakenne tulee niin kuin levynpalat sen määrittävät.

Pintakäsittely

Lady of the House halusi maalata lattian. Tarjolla oli vain valkoista öljymaalia jolla Rouva siveli lattian kahteen kertaan. Pyysin maalata valkoiseksi myös liiterin ovenkarmin alapuun että sen näkisi hämärässäkin sillä siihen syksypimeällä asioidessa olen kompastellut. Rakennuksessa ei ole sähköjä joten valoa on kannettava mukana pimeän aikaan asioitaessa.

Lattiassa pinta.

Tavarat takaisin

Ensin hyllyt ja muut huonekalut. Sitten kaappeihin ja hyllyille pikkutavarat. Lattialle jäi paljon vapaata tilaa koska paljon lähti kierrätykseen. Kuten rikkinäiset huonekalut ja muuta tarpeetonta isompaa ja pienempää tavaraa. Anopilta ei kysytty. Eikä kerrottu.

Tilaa syntyi lisää

Koska osa roinasta katosi ja hyllyt ja kaapit tulivat tehokäyttöön keskilattialle jäi tilaa ja kaikkiin kohteisiin ylettyy helposti. Käytettävyys parani ja tarpeelliset tavarat löytyvät.

Vajan kamat
Jonkin verran on työkaluja kuten kirves, vesuri, 90cm kaarisaha, käsisaha, rautasaha, oksasakset, putkitongit, rautakanki, lapio, talikko jne. Lokerikoissa on ruuveja ja nauloja ja muuta pientarvetta. Veneilyvälineet tietysti. Varakiuas odottaa vanhan kiukaan kuolemaa. Iso hiiligrilli mahtuu nyt hyvin kuten myös kottikärryt. Kalastusvälineitäkin löytyy: vapoja mato-ongintaan, pari virveliä sekä haavi. Verkot on myyty pois sillä sen lajin kalastaminen ei minua kiinnosta. Sain siitä lapsena ja nuorukaisena tarpeekseni sekä känsiä käsiin.
Mökin "varaosia" löytyy kuten liittimiä, putkia ja tiivisteitä vesijohtoihin ja viemäriin. Pitkä vesiletku ja jatkojohto Aitan sähköistämiseksi. Lisäksi sekalaista tarvittavaa kamaa.