California 1400 GTS takajoustintukien säätö

Painavahko pyörä
Papereiden mukaan noin 300kg ja lisävarusteet päälle niin viisikymmentä kiloa enemmän. Kuljettaja ajokamppeissa noin 85kg ja tavaroita 15 - 30kg reissun päällä. Takajoustintuet ovat jämäkät. Säätöjen painotus on ajo-ominaisuuksien puolella eikä niinkään mukavuuden. Siihenkin löytää kohtuullisen kompromissin kunhan säätää. Sekä keulaa että takajoustintukia voi säätää. Keulassa ei ole säätönuppeja mutta sitä voi säätää vaihtamalla eri viskositeettiä olevan vaimenninöljyn tai purkamalla ja muokkaamalla vaimentimien rakenteita tai vaihtamalla jouset.

Vanhenevan pyörän ominaisuuksia
Jousia voi myös jatkaa laittamalla holkit niiden jatkeeksi. Usein siellä on jo holkki niin sitä voi kokeeksi pidentää parilla - kolmella sentillä.  Auttaa toisinaan kun pyörä on jo vanha ja jouset kuoleentuneet mutta eivät vielä aivan pilalla. Oikea jousten kantavuus pitää ajo-ominaisuudet kuten ohjauksen jätön sopivana. Karkeasti voisi sanoa etujousituksesta että ulosjoustoa yksi kolmasosa ja sisäänjoustoa kaksi kolmasosaa kun pyörä on pyörillään kuormattuna. Takajousituksessa pätee sama asia. Jos ulosjousto on lyhyt tuntuu takapää pompottavalta.

Takapäässä säätäminen helpompaa
Takavaimentimet ovat säiliövaimennin-tyyppiä. Säiliöihin ja niiden sisältöihin ei vielä ole tarvinnut puuttua mutta iskunvaimennuksen tehoja ja jousipaineita voi säätää. Jouset säätyvät manuaalisesti haka-avaimella ja paluuvaimennus säätöruuvista joka säätelee vaimenninnesteen virtausta jousivoimaa vastaan.

Viimeksi säädetty
Kuusamossa poiketessa oli kuormaa melkoisesti ja sivutiet pohjoiseen mennessä huononivat edelleen. Hotellin takapihalla tein pikaiset säätötoimenpiteet korottamalla jousipainetta ja lisäämällä vaimennusta. Ajaminen oli heti vakaampaa.

Työkalut
Kuuluvat pyörän omiin varusteisiin. Haka-avaimia peräti kaksi kappaletta. Lisäksi muita tähän hommaan tarvittavia työkaluja. Sekä muihinkin toimenpiteisiin. Näiden lisäksi olen laittanut työkalupussukkaan muutamia tarpeellisiksi katsomiani välineitä.

Kuorma keventynyt
Toissavuodesta noin 40kg on oman painoni alennus ja tänä vuonna Rouva ei ehdi yhteisille reissuille muunmuassa opintojensa vuoksi. Siksi pitää menoa hieman pehmentää. Onnistuu pyörän omilla työkaluilla. Sivulaukut pitää irrottaa. Neljä ruuvia per laukku. Kanta 10mm.

 Kolme kiinnitysruuvia seinämässä aluslevyineen ja yksi pohjassa.

 

Tilaa pestä rakenteita ja vilkaista onko peräöljyä oikea määrä.

Kaatumaraudat

En ostanut alkuperäisiä enkä tarvikkeita vaan taivuttelin jämäkästä hydrauliputkesta mieleiseni kaatumaraudan. Se on yhtä osaa ja kiertää koko takapään ympäri ja on tuettu useasta kohtaa. Samalla pidensin takalokasuojaa. Etupäässä on myös tekemäni kaatumaraudat. Niiden aihiona käytin vanhoja ja naarmuisia California 3:n takakaatumarautoja.

 

Haka-avain ja halpistyöntömitta. Lisäksi tarvitaan ruuvitaltta.

Haka-avain löysäystoimessa. Kaksi mutteria lukittuvat toisiinsa.

 

Säätölukemat

Edellinen säätö isolle kuormalle oli 22 millimetriä kierrettä näkyvissä. Nyt on vain neljätoista. Sellaisen muutoksen huomaa. Paluuvaimennuksella on tilaa toimia.

 

 

Hakamutterit ja hienokierre. Kierre on puhdistettava ennen säätöä.

 

Bräkleeniä ja hammasharjaa

Kierrettä ei kannata voidella. Se kerää vain likaa kierteeseen ja tekee siitä hankalan puhdistaa. Kierre on alumiinia vaikka on eloksoitu väriltään mustaksi. Hakamutterit ovat terästä. Jos jousta pitää kiristää eli muttereita täytyy pyörittää alaspäin niin harjan sijasta pitää käyttää paineilmaa. Likainen kierre saattaa leikkautua ja säätäminen ei enää onnistu.

 

Paluuvaimennuksen säätöruuvi: S on pehmeä, H on kova.

Paluuvaimennuksen säätö

Onnistuu oikein hyvin laukkuja irrottamatta. Pitkällä ruuvarilla mahtuu säätämään äänenvaimentimen ja sivulaukun välistä. 

Jousipaineella ja paluuvaimennuksella on yhteisiä tekijöitä jotka säätäessä pitää huomioida: suuri jousipaine = voimakas paluuvaimennus. Ja toisinpäin. Ajotyyli, tottumukset, kuorman määrä, tien kunto, ym. tekijät määrittelevät mikä on paras säätö. Aluksi käänsin vain kuusi naksausta löysemmälle. Teen koeajon normikuormalla ruuvari mukana niin saan hienosäädettyä tien levikkeellä. Sama säätö molemmille puolille.

Toimivuuden varmistaminen

Vaimennuksen säätöruuvi voi käytön puutteessa jumiutua. Sen voi kiertää pohjaansa ja laskea napsahdukset kierrettäessä ja sama takaisinpäin. Perussäätö on jotakuinkin tasan ruuvin kannan ja sen pesän reunojen kanssa. Nyt ruuvi on hieman ulompana (Kuusi naksahdusta perusasennosta.)

Laukut saavat olla irti toistaiseksi

Aion pestä lähiaikoina pyörästä alkukauden ja talvisäilytyksen aikaiset pölyt ja kurat. Onnistuu parhaiten kun laukut ovat irti. Pääsee pesemään äänenvaimentimet, takahaarukan ja takavanteen. Laukut pesen päältä ja sisältä toisella kertaa. Lisäksi vahaa pintaan.

Metallihohto musta

Sellaisen värin on pyörän suunnitellut Miguel Galluzzi valinnut sivulaukkujen väriksi. Toinen suosittu väri on valkoinen. Muitakin värivaihtoehtoja on. Kaikissa tapauksissa sisäsivut ovat mattamustaa poislukien hiilikuitulaukut. Laukut naarmuuntuvat herkästi vaikka ei kaatuilisikaan. Joskus olen ajanut liian läheltä pensasaitaa. Myös pestessä voi tulla tahattomia naarmuja. Kiveniskut ovat hankalia korjata. Pienet naarmut hoitaa vahaus piiloon. Isommille naarmuille tarvitaan korjauslakkaa ja varovainen hionta.

Dacia Logan Van ruostetutkimusta

Tarkastus 12 vuoden jälkeen
Joutessani irrotin ikääntyneestä pikkupakusta tavaratilan maton ja yhden pohjalevyistä tarkistaakseni että onko ilmentymiä ruosteesta. Maton irroitus oli helppo ja sen alta paljastunut maalattu peltipohja oli melko likainen. Pääasiassa pölyä ja joitain nesteitä oli päässyt maton alle muhimaan. Ilmeisesti öljypitoista kun oli niin tahmeaa pyyhkiä.

Kolmeosainen
Tavaratilan lattia käsittää kolme osaa: takaosa on kiinteä mutta etuosa koostuu kahdesta samankoisesta peltilevystä. Irrotin oikeanpuolimmaisen. Takaosa on samalla auton pohjalevy. Sitä ei voi irrottaa.

Paljon ruuveja
Kooltaan M8 ja M6 -ruuveja torx-kannoilla. Kaikki aukesivat helposti. Kierteet kunnossa eikä ruostetta. Ohjaamon ja tavaratilan välinen oikean puolen väliseinäelementti ensin irti. Ruuvit rasiaan ja pohjapellin saattoi nostaa pois. Alta paljastui kotelorakenteista korin jäykkää alaosaa noin yhden neliömetrin alalta. Ei ruostetta eikä isompia kolhuja. Päätin että toista puolta en irrota koska siihen ei näytä olevan syytä. Imuroin vähät pölyt ja roskat pois.

Tavaratilan irrotettavan pohjalevyn yläpuoli. Vain hieman likainen.

Pohjalevyn alla auton varsinainen pohja. Alapuolelta kuvia alempana. Ohjaamo oikealla.

Maalipintaa ja ruostesuojamassaa

Alimmissa kohdissa oli alustamassaa ruiskutettu joihinkin kohtiin tavaratilan etunurkkiin. Muuten siistiä maalipintaa.

Vain yhdessä korvakkeessa on merkkejä ruosteesta. Puhdistin ja laitoin suojamassaa.

Tavaratilan pohjalevy alapuolelta. Pari klommoa. Ruskea on alustamassaa.

Tavaratilan kiinteä alustalevy. Maali on hiertynyt joistakin kohdista. Ei muuta.

Alapuoli

Oli tilaisuus kuvata alapuolelta kun kävin vaihdattamassa autohuollossa moottoriöljyn ja suodattimen. Muutaman kuvan nappasin. Mitään katastrofaalista ei erottunut. Pakoputki hieman "kukkii" mutta se onkin kulutusosa ja yleensä korvattavissa suht edullisesti kun siinä ei ole katalysaattoria. Tarvikepakarilla voi pärjätä varsin pitkään.

Pakoputkessa on ruosteläiskiä. Lämpösuojat ehyet. Tankki on muovia.

Kuvan alareunassa taka-akseli. Ylempänä pohjalevy ja polttoainetankin putki.

Pala matkustamon lattiaa ja vasen helmapelti.

Tarkastelun tulos

Ei aiheuta pikaisia toimenpiteitä. Alapuoli edelleen kunnossa. Pari vuotta sitten katsoin sinne viimeksi ja vain muutamasta kohtaa oli alustamassa irronnut. Paikkasin pensselöitävällä massalla. Ruiskumassa olisi kätevämpää. Pitänee tehdä pohjan painepesu, antaa pari päivää kuivua ja ruiskutella alustamassaa kohteisiin joista se on irronnut. Helppo toteuttaa. Kori on kokonaan sinkitty valmistusmaassaan Marokossa.

Mökillä on aikaa

Toki siellä on paljon muutakin tekemistä jo toukokuussa syömisen, juomisen, makaamisen ja kalastuksen ohella mutta kesäkuussa on kolme - neljä viikkoa aikaa mökkeillä ja syksymmällä ainakin viikko. Parkkipaikan viereiseen rinteeseen voisi tehdä huoltosillan. Pääsisi pesemään painepesurilla alta ja hoitaa mahdolliset vikakohdat kuntoon. Eli ruosteet pois, maalaus ja sen kuivuttua alustamassaa.

Pitkä akseliväli

Rauhallinen ajettava. Koneessa vain rapiat 90 hevosvoimaa turbolla autettuna. Pysyy hyvin vauhdissa normiliikenteessä. Huippunopeudeksi väitetään 160km/h mutta en ole kokeillut. Lain mukaan saa ajaa korkeintaan 100km/h vauhtia. Ohjattavuus on, mikäli tavaratilassa on painoa ja tankki täynnä, hyvin vakaa. Tyhjänä perä pompottaa. Yleensä on kaikenlaista kuskattavaa.

Autotallissa täyttä

Neljä ajoneuvoa
Jaguar "Standard" viisikymmenluvulta ja Venus Special 20-luvulta vievät nekin tilaa. Eniten sitä vie California Adamant kun on kolmipyöräinen. Melko ison alan lohkaisee myös California 1400 GTS. Mutta mahtuu niiden väleistä kulkemaan. Harmi että GTS:ään ei saa keskitukea lainkaan. Olisikohan oman tuotekehityksen paikka?

Tallitietokone josta on näyttö rikki mutta romutusikäinen näyttö korvaa. On isompi ja kirkkaampi.

 

Sisältää tarpeellisia asioita

Interaktiivisia korjaamokirjoja, eri moottorinohjauksien vianetsintä- ja ohjelmointiohjelmia sekä kaikenlaista muuta mp-touhuihin liittyvää. Ei ole enää nettikelpoinen. Käyttöjärjestelmä on Windows7.

Lisäksi on erilaisia johtimia joilla voi kytkeytyä eri pyörien erimerkkisiin moottorinohjauksiin. (Yllä kuvassa GuzziDiagin perussivu mutta ei kytketty pyörään.)

 

Kone- ja polkupyörät sulassa sovussa.

Hyllyissä
Pääosin ajovarusteita, mp-tarvikkeita sekä kemikaaleja kuten vahoja, puhdistusaineita, alumiinin ja kromin kiilloketta ja lisäksi rättejä em. aineiden levitykseen. Jonkin verran auton huolto-osia sekä vaihtoehtoisia lisävarusteita pyöriini. Radiokin on että sadepäivänä voi viihtyä tallissa vaikka mitään ei tekisikään. Jakkara on huonoselkäiselle tarpeen. 

 

Kauden avajaiset

Tallin kesäkausi on avattu naapurin ukon kanssa. Aloitettiin oluilla mutta sorruttiin vodkaan. Pullo noin puoliksi. Talutuskunnossa kummatkin. Paljon oli juttuja vuosien varrelta kerrottaviksi. Kun vain muistaisi että mitä joristiin.

Alkukauden ajokki
California Adamant on se pyörä jolla kauden aloitan ja lopetan. Pääosan taivalluksesta suoritan 1400 GTS:n voimin. Sitten kun asfaltti on kuivaa, ei pölise ja aurinko paistaa. Ehkä niitäkin säitä vielä tulee.

Polkupyörät
Niillä suoriudun lähiliikenteestä noin 20 km säteellä. Pääasiassa kertamatka on noin 5 - 10 kilometriä. Sellaiselle matkalle en raaski autoa tai moottoripyörää käynnistää. Säätilakin ratkaisee ajoneuvon valinnan. Lähinnä on ns. asiointiajoa. Kuten naapurikylien baareissa poikkeamisia sanoja vaihtamassa. Polkupyörät eivät ole yhteisessä pyörävarastossa sillä yksi keräilypyöristäni sieltä jo varastettiin. Eikä muita. Vaikka olisi ollut läskirenkaisia ja sähköpyöriä.

California 1400 GTS:n digitaalisen hallintajärjestelmän liitin lepoasennossa.

 

Akunnavat ja huolto/ohjelmointiliitin (OBD)

Normaalisti ovat piilossa kuudella ruuvilla kiinni olevan kannen alla. Sen vuoksi olen ottanut erillisillä johdoilla akunnavoista liitännän ja sen päähän kaksinapaisen SuperSeal-liittimen. Sen kautta voi varata akkua ja akusta saa virtaa huolto/ohjelmointiliittimen (OBD) liitäntäkaapelin muuntimen avulla, tms. ja se toimittaa toiseen kohteeseen liitettynä lisävaloja joita ovat lisäkaukohalogeenit, takasumuvalo ledeillä ja led-etusumuvalot. Kolme tointa yhdellä kytkennällä.

OBD-liittimen kautta voi lukea vikailmoitukset mikäli sellaisia ilmenee, kuitata ne, tehdä joitakin säätöjä ja pienen lisäohjelmiston avulla muokata koko moottorinohjausjärjestelmää sekä ajonhallintaa. OBD-liittimen siirsin, ilman johtimensa jatkamista, kuvan osoittamaan paikkaan. Jos tarvitsee vilkuilla "pyörän sieluun" niin se löytyy mitään purkamatta. Satula irtoaa virta-avaimella vasemmassa sivupaneelissa olevan lukon kautta. Alunperin akunnavat ovat kannen alla piilossa kuten myös OBD-liitinkin. Ohjelmisto lukemiseen ja muokkaamiseen on ilmainen. Perusohjelmisto on suomeksi.

Laturi tekee ylläpitotoimintaa silloin kun pyörä on pidempään tallissa.

Nykytekniikka syö akkua

Ennen oli jossain vikaa jos akku tyhjeni kun pyörällä ei ajettu. Sittemmin järjestelmät ovat "kehittyneet" siten että ajotauoilla saattaa akku tyhjentyä varsin nopeastikin akun kunnosta riippuen. Tämänkin moottoripyörän ohjekirjassa mainitaan että akkukaapeli on irrotettava jos pyörä seisoo ajamatta yli kaksi viikkoa. Pitää siis osata ennustaa. Toinen vaihtoehto on käyttää ylläpitolaturia.

Onneksi talli on viileä. Lyijyakut tykkäävät viileästä. Sisäinen purkautuminen on ko. akkutyypin pikku ongelma kun akkua ei käytetä pitkiin aikoihin.

 

 Satula on nostettu pois. Vasemman sivukotelon reunassa on akun latausliitin.

Vuokralla

Autotalli on eräältä taloyhtiöltä vuokraamani. Sen verran lähellä että jaloinkäyden viitsii. Pienet huollot ja ajoneuvojen, lähinnä auton, siivous sujuu sen edustalla. Kuten juuri tänään. Piti oikein huhkia että pysyi lämpimänä. Pyörän pesupaikka on jokseenkin kaukana mutta sen jälkeen kiillottelen sitä useimmiten juuri tämän autotallin edessä. Jos säät sallivat. Mukavaa arkipäivän viihdettä eläkeläiselle.

Tallissa vai kadun varrella kapealla kierroslukualueella

Isohkon kaupungin, Suomen mittakaavassa, kadun varsilla seisoo moottoripyöriä tuulien ja tuiskujen turmeltavana. Itselleni rahallinen sijoitus on sitä luokkaa että ulkona pitäminen ei ole vaihtoehto. Kosteus, lika tai satunnaiset "tyyppien ottajat", lapset kiipeilyiässä sekä varkaat tai moottoripyörien vihaajat ovat sellaisia peikkoja minulle että mieluimmin pidän vehkeeni lukkojen takana ja näkymättömissä. Talvisin Kerholla, suvella tallissa ne jotka ovat käyttövuorossa. Kokoontumisajoissa pyörät ovat varsin hyvin suojassa. Joskus on käynyt niin että joku on vahingossa kaatanut jonkun pyörän. Sitten aamulla neuvotellaan. On kuitenkin harvinaista.

Talvella
Polkupyörät ovat talven tallissa ja sinne mahtuu myös talouden pakettiauto. Pakulla voi olla kuukaudenkin seisontajaksoja sekä talvi- että kesäaikana. Talvella tallissa mutta kesäkaudella, kuten nyt, paku seisoo lähikadun varrella tai kesämökillä. Pakettiauto ei juurikaan ketään kiinnosta. Varsinkaan vanha.

 

3G:stä 4G:hen

 

Jo ikääntynyttä teknologiaa
Liki parikymmentä vuotta käytössä ollut ja silloin lahjaksi saamani 3G-asema palveli kuluneelle viikolle asti lähes moitteettomasti. Sitä ennen olikin puhelinmodeemi pääasiallisessa käytössä. Siinä välissä lyhyt, noin vuoden, aika jolloin käytin muiden WiFi-liittymiä kuten kahviloiden, ravintoloiden sekä tyhmien ihmisten liittymiä jotka eivät olleet millään tavalla suojanneet liittymiään. Rikos on vanhentunut.

4G ja 3G.

Eroja
Niitä ei isommin ole: 15 vuotta vanha Huawei 3G on aivan riittävän nopea kuvien ja videoiden katseluun puhumattakaan tekstien ja äänen välittämisestä. ZTE 4G toimittaa siis aivan samoja asioita. Jälkimmäisen eduksi voidaan mainita että ottaa nopeammin ja varmemmin langattoman yhteyden kuin Huawei. Se vaati, toisinaan, muutaman sammutuksen ja uudelleenkäynnistämisen muodostaakseen yhteyden läppärini ja itsensä välillä. Harvemmin kävi niin että Huawei ei saanutkaan yhteyttä verkkoon kertayrityksellä. Kaipa ZTE tapansa näyttää. Vika voi olla myös tietokoneessanikin sillä se täyttää kohta 20v ja käyttöjärjestelmänä Xubuntu 20.04 lts. Toistaiseksi ei ole ollut ZTE:n suhteen hankaluutta.

Miksi ei 5G?
Pääsyy siihen on että mökillä, joka on idässä keskellä korpea mutta järven rannassa, on ollut ongelmia jo Elisan 3G:n kanssa. Puolison 4G on toiminut mökillä Elisan kanssa kovin kehnosti ja yleensä vain ulkona. Paremmin siellä on toiminut aiemmin Telian liittymä. Siksi paluu takaisin Telian hoteisiin. Mökkiseudulla ei toimi kummankaan mainitun eikä tietääkseni minkään muunkaan operaattorin 5G.
Siksi päivitys painottui 4G:hen. Lisäksi houkuttimena oli että 4G:n sai edullisemmin kuin 5G:n. Mökillä oleskelen, lähinnä viime suvesta alkaen, useamman kuukauden. Rouva työssäkäyvänä vähemmän ja pätkissä. Tavoitteena vähintään kaksi kuukautta. Mökille matkaa tulee noin 450 km riippuen reitistä. Mökiltä käsin tehdään myös etätyötä.

Maakuntamatkailua
Käyn mökiltä myös moottoripyöräilemässä ympäröivissä maakunnissa. Lähellä on Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo eikä eteläisiinkään maakuntiin pitkä matka ole. Toisinaan olen reissussa yön tai kaksi. Sitten takaisin mökille saunaa
lämmittämään. Sillä reissussa rähjääntyy.

Muita yhteydenpitovälineitä
TV:n takakanteen on kytketty Huawei-reititin jonka kautta voi tehdä samoja asioita. Se pysynee vain kotikäytössä koska mökille mukaan otetaan vain henkilökohtaisia liittymiä. Emme ole aina yhdessä mökillä ja siksi on useita liittymiä.
Muista yhteydenpitovälineistä kerrostalossa voi mainita lämpöpatteriin hakkaajat. Henkilöt jotka häiriintyvät lapsen itkusta, perheen keskeisistä voimasuhteiden määrittelyistä, kotieläinten mekastuksesta tai eri-ikäisten ilakoinnista puhumattakaan että joskus tulee kuunneltua 70-luvun raskaampaa rockia.

Aiemmat langattomat
Ensimmäisenä käytössäni oli 80-luvulla kannettava (Raahattava.) Mobira jonka mahtavan kokoisten akkujen lataus ei moneen puheluun kyennyt. Pääasiassa toimi henkilöauton tupakinsytytyttimen varassa tai kotona verkkovirralla. Magneetilla auton kattoon kiinnittyvä antenni. Siitä eteenpäin ovat olleet eri verkkoihin perustuvat lähes käteen sopivat matkapuhelimet joissa niissäkin oli isot akut mutta ihmeempää kestoa ei silloinkaan. Kalliitakin vielä olivat. Siitä ne hiljalleen kehittyivät ja vaihtuivat aina uudempaan teknologiaan joissa yhdellä latauksella saatoi pärjätä päiväkausia kunhan sulki muutamia toimintoja siksi aikaa kun niitä ei tarvinnut. Nyttemmin olen luopunut puhelimen käytöstä lähes kokonaan ja palannut takaisin näppäinpuhelimen käyttäjäksi.

Guzzi 1400 GTS kytkinkahvan asentokytkin

Kotipihalla sattunut
Ajelemasta iltaisella kotiutuessa ja autotallin ovia avatessa oli sillä välin ilmestynyt mittaristoon teksti SERVICE ja varoitusvalo paloi. Päivää myöhemmin ryhdyin asiaa selvittämään.

Pieni osa mutta tärkeä
Kytkinkahvan mikrokytkin liittyy ajonhallintajärjestelmään joten sen epäkuntoisuus vaikuttaa moniin asioihin vaikka pyörällä voi ajaa suhteellisen normaalisti. Noin 20 x 15 mm:n osa on siis tärkeä ja se löytyy kytkinkahvan akselin oikealta puolelta kahvarungon alapuolelta.

GuzziDiag käyttöön
Kytkinkahvan asentoa väijyvä mikrokytkin oli vikaantunut siten että se oli jumiintunut pohjaan. Tällöin pyörän keskusyksikkö ECU saa oletuksen että kytkin on aina vedettynä auki ja siksi myös virheilmoitus asiasta: vikakoodi P0745. Netistä tutkimaan mitä vikakoodi tarkoittaa. Sieltä löytyi tieto. Kohteita tarkistettavaksi oli kaksi: sivuseisontatuen asentokytkin ja kytkinkahvan asentokytkin. Molemmat kohteet ovat helppoja katsoa GuzziDiagilla. Vika löytyi jälkimmäisestä. Molemmat kohteet antavat binäärilukeman: 0 tai yksi. Kytkinkahvaa liikuteltaessa ei numero vaihtunut. Hyvin yksinkertainen havainto.

GuzziDiag on ilmainen
Sen avulla voi tehdä kaikenlaista ja varsinkin vikahakua mutta monet käyttävät sitä vianhaun lisäksi pyöränsä paremman toiminnan kehittämiseen ja viritykseenkin oheisojelmilla jos tehoa kaipaa. Ohjelma ei ole vaikea käyttää ja sen perusversio on myös suomenkielinen. Soveltuu kaikkiin MagnetiMarelli ECUihin.

Guzzilla (Mahdollisesti myös Piaggiolla) omat koodit
Eivät noudata yleistä kaavaa. Tässä autopuolen vastaava tieto joka kyllä myös viittaa voimansiirtoon eli antaa, periaatteessa, summittaisen vinkin mikä osio on vikaantunut. Nykyajattelussa kytkinkahvakin on osa voimansiirtoa kuten vaikka renkaan sisällä oleva rengaspainevahti.

Rakenteissa ei mitään vikaa
Vika on lähinnä siinä että vianilmaisin on vikaantunut. Ei siis mikään kytkimeen liittyvä toiminto ollut vikaantunut. Tämä vikailmiö on yleistynyt kovasti kun vikoja ja poikkeamia vahtiva järjestelmä itsessään vikaantuu. Jos asiaa ei tutki perusteellisesti saattaa se johtaa tarpeettomiin ja kalliisiin osavaihtoihin.

Jumissa
Asentokytkin oli jumiintunut asentoon jossa ECU sai signaalin että varsinainen kytkin on kokonaan kiinni eli veto päällä vaikka se olikin auki vedettynä ja vaihde päällä. Tästä ristiriidasta johtuen syntyi vikailmoitus.

Varaosan etsintä
Koska vika on selvä niin varaosakin pitäisi löytää. En edes vilkaissut alkuperäisten Guzzi-varaosien suuntaan vaan arvelin elektroniikkaliikkeestä sellaisen löytäväni. Niin tapahtuikin ja pe-iltapäivällä kävin polkupyöräilemässä 8 km päähän paikallisessa sähkötarvikeliikkeessä jonne ensin soitin. Heidän nettiluettelostaan tätä tietoa en löytänyt mutta puhelimitse tärppäsi. 2 kpl oli hyllyssä.

Katsoin hinnat myöhemmin
Ilmeisesti kahvakytkimestä olisi pitänyt maksaa, Stein Dinsen hinnaston mukaan, noin kolmekymppiä tarvikkeesta mutta alkuperäinen Brembo-merkillä markkinoitu olisi maksanut yli 70€. Jälkimmäisen olisi saanut asennettua pienemmillä toimenpiteillä. Ei olisi tarvinnut tinailla. Mukana johdot ja liitin. Niksnaks vaikka edellytyksenä olisi ollut tankin etuosan suojien purkaminen.

Mikrokytkin irrotettuna ja kumisuojus otettu irti asentonastasta.

Jumissa

Mikrokytkimen nasta ei tullut ulos kuvassa näkyvää enempää vaan oli pohjassa tai ei painunut sen syvempään. Otin suojakumin pois ja yritin pihdeillä vetää. Silloin liikkui mutta putosi kuvan näyttämään asentoon takaisin. Särki ja rikki.

Mikrokytkimen johdinliitin. 3-napainen Superseal.

 

Mitattavissa

Jos haluaa tutkia vastusmittauksella miten ehyt mikrokytkin toimii niin liittimen punaisen osan kun irrottaa näkyvät liittimen naaraspinnien päät ja mittaus onnistuu. Luonnollisesti rikkinäisen kytkimen mittauksessa ei ole järkeä koska vian näkee otsallaankin. Ulkoisesti mekaniikaltaan toimiva mikrokytkin sen sijaan on mitattavissa sähköisesti liittimen kautta jos siinä epäilee vikaa.

Mikrokytkimen kiinnitysruuvit ja kytkinnastan suojakumi.

 

Kauppareissu

Toteutin polkupyörällä. Yhteensä tuli noin 20km josta 1/3 suht tasaista. Paluumatkan ajoin kiertotietä loivemman kautta. Mennessä pitkä alamäki, palatessa ei. Elektroniikkaliike ELEK-TORI, kuten heidän kyltissään seisoo, tyydytti muutkin asiani. Hankin samalla kaksi rekisterikilven 5W polttimoa sekä pienen tinakolvin autotallikäyttöön. Lisäksi muita tarpeita. Elektori on sähkömiehen pieni taivas.

 

Oikea osa mutta johtimet eri väriä

Vielä on pientä jännää miten johtimet kytketään. Kokeeksi laitan saman järjestyksen kuin alkuperäisessä väreistä välittämättä. Liitokset teen noin 5 cm limittäen eri kohtiin niin ei tule paksua liitosmöykkyä näkyviin. Ainakin kahteen johtimeen pitää tinauskohtaan laittaa kutistesukkaa jota sitäkin ostin yli oman hetkellisen tarpeen. Voihan tulla muita sähkötöitä. Ainakin CL350 Scrambleriin pitää uusia liki koko johtosarja.

Ensin kokeilua

Ennen kuin tinaan johtimia toisiinsa pitänee tehdä kytkentäkoe teippiliitoksilla että voin olla varma että mikrokytkin toimii oikeassa järjestyksessä. Sitten vain kutistesukkien pujotus, tinaukset ja kutistesukkien kutistaminen.

Vasemmalla kaksi roiskevesisuojattua asentokytkintä ja muut ostokset. 

 

Heräteostoksia

Tuubillinen juoksutinta sisältävää juotostinaa, kutistesukkakokoelma, päädyssä pari rekisterikilven valon polttimoa ja alla tinakolvi satunnaista tinausta varten.

Tinakolvi itsessään on halvempi kuin yksi mikrokytkin. 

Yli oman tarpeen

Nyt on uusia palikoita yli hetkellisen tarpeen ja autotalliinkin on tinakolvi ja pyöräkin täyttää kohta ajoneuvoasetuksen vaatimukset kunhan rekisterikilven valo tulee asennetuksi. Pyörässä on muuallakin mikrokytkimiä.

Ei kytkentäkaaviota

Kauppias ei osannut kertoa mistä saan asentokytkimen kytkentäkaavion. Kysymys on siitä että onko kytkimen perusasento nolla vai ykkönen. Ei ollut kukaan muu kysynyt ennen. Sellainen tieto ratkaisee miten johdotus kytketään. Tästä saanen selvän mittaamalla vastusmittauksella kolmen johtimen välisen vastuksen painelemalla kytkimen nupikkaa.

Varaosa

Jos homma menee putkeen on minulla olemassa varaosa. Kunhan sen sitten löydän kun ja jos joskus tarve tulee. Jos alkuperäisen vian ilmestymisyklistä on kysymys niin asiaan menee vielä viisi vuotta. Pitäisikö tehdä pyhähommia? Maanantaille luvattiin jo lämpimämpää ajosäätä.

Edellinen mikrokytkimen poisto

Vaihdoin tämän saman pyörän takajarrun alkuperäisen kolmijohtoisen asentokytkimen kaksijohtoiseksi painekytkimeksi. Se vaatii lisäkseen vaihtoreleen kytkennän muuttamiseksi kolmijohtimiseksi että ECU ja ABS ymmärtää milloin jarrua on painettu. Sikäli helppoa koska tässä yhteydessä mikrokytkin suoritti toimensa 12V jännitteellä kuten sitä korvaava painekytkinkin.

Takaisin kytkimen asentokytkimen vaihtoon

Osoittautui että johtimien järjestys ratkaisee. Ei värit. Tein koeliitännän kiertämällä johtimien päät yhteen ja katsomalla tietokoneelta mitä tapahtuu.

Koeliitäntä.

Koeliitännän todentaminen

Kytkin tietokoneen pyörän järjestelmään ja käynnistin GuzziDiagin. Sieltä näkyi että kytkentä on oikein koska mikrokytkintä napsuttelemalla kytkinkahvan tila vaihtui nollasta ykköseksi ja takaisin.

Kytkintä ei ole vedetty.

Kytkin on vedetty.

Kytkinkahva vedetty, vaihde vapaalla sekä muita näyttöjä ohessa.

Kytkin vapautettu ja vaihdevipua painettu kakkoselle.

Asennuksesta

Mikrokytkin oli muutoin toivotunlainen mutta muoto ei. Sopi kyllä kiinnityksiin mutta jäi parin millin päähän vastineestaan eli kytkinkahvan käpälästä jonka pitäisi painaa mikrokytkinmen nastaa silloin kun kytkinkahva on vapautettu. Siihen piti saada muutos. Koska autotallissa ei ole metallin työstöön sopivia välineitä niin turvauduin pikaliimaan: hieman yli 2 mm:n paksuinen muovinpala käpälään liimaten auttoi asiaan. Myöhemmin irrotan kahvan ja teen siihen metallista korotuksen em. kohtaan ja laitan ruuvilla kiinni.

Kytkinkahvan asentoa väijyvä mikrokytkin pilkistää ohjaustangon alta. Ylempänä moottoriöljyn lämpötila.

Väliaikainen korotuspala näkyy kytkinkahvan "käpälässä".

Vanha ja uusi

Molemmat samaa suojaustasoa mutta ei aivan samalla nimikkeellä. Eroa on lähinnä kytkentänastan sijainnissa ja ruuvinreikien sijainnissa nastan suhteen. En ole kuitenkaan harmistunut alle 20 euron kpl-hinnasta ja pienistä eroista. Kapine toimii niin kuin oli odotuksetkin. Vaihtokin onnistui niillä varusteilla ja työvälineillä mitä kotiin oli hankittu. Verstaalla saattaisi homma käydä nopeammin. Tarvike: V4NST7UL, alkuperäinen: V4LST7. Noihinkin koodeihin on varmaan selitykset jossain.

Mikrokytkin ja kytkinkahvan käpälä.

 

Jos olisi viitseliäs

Voisi tehdä nykyiselle mikrokytkimelle kierrereiät kahvarunkoon sopiville kohdille niin ei tarvittaisi kahvan "tassuun" korotuspalaa. Voi jonain päivänä toteutua niin sopii sekä alkuperäinen että tämä tarvike.

Tarpeelliset työkalut. Vanha mikrokytkin sivuleikkurin kahvojen välissä.

Matka jatkuu

Jäi kyllä hieman mietityttämään se miten merkkihuollossa tähän asiaan olisi suhtauduttu. Olisiko vika löytynyt ja kuinka nopeasti? Osaa tuskin olisi hyllyssä odottamassa vaan se tilattaisiin jostain Piaggion organisaation varastosta kaukaa ulkomaasta ja siinä voisi mennä aikaa. Osan kuljetuksesta tulee myös lisäkustannuksia. Lisäksi asennustyö. Vaarana on myös se kun kytkevät PADS:in pyörän keskusyksikköön niin tekemäni omat säädöt nollautuvat. Tehtaan alkuperäissäädöt eivät vastaa tottumuksiani.

Ei ajokatkoa

Toki sattui niin että vikaantumispäivän iltana oli vielä yli 10 astetta lämmintä ja aurinkoista. Seuraavina päivinä räntää ja vettä taivaalta. Vian havaitsin torstai-iltana ajelulta palattuani. Perjantaina aamulla kytkin GuzziDiagin pyörään ja tein havainnot vikailmoituksen ja toimintotarkastuksen osalta ja löysin vikakohteen. Otin osan kouraan ja tutkin. 

 

Helppo löytää

Perjantaina puolelta päivin oli tieto mistä saan korvaavan osan. Kävin sellaisia noutamassa 2 kpl. Lauantai-iltapäivänä ryhdyin asennustöihin ja sain homman kuntoon noin kahdessa tunnissa. Kiirehtimättä.

Lauantaina ja sunnuntaina satoi räntää ja oli kylmä. Ei ajofiiliksiä. On mukava tietää että säiden jälleen lämmetessä, joskus Vapun jälkeen,  pääsee ajamaan normaalisti. Mökille en vielä ota pyörää mukaan kun on vain kaksi viikkoa aikaa viipyä. Kesällä sitten on pyöräkin matkassa. Mutta voi olla että lähdenkin California Adamantilla. Sekin on iskussa ja kohta vuosihuollettu.

 

 

Fiilistelyn vuoksi kuva menneeltä kesältä.

Kylmää kyytiä

Ei -21 Vapunkaan jälkeen tullut ajosäätä. Alle kymmenen astetta ja epävakaista. Vasta toukokuun puolivälissä saattaa olla hyvät kelit. Onneksi on muutakin harrastusta.

California T3 Blower uusintakäsittelyssä

 

Monen vuoden jälkeen
Joitakin vuosia sitten matkalla Savojärven Telttakokoontumiseen hajosi ahtimen hihnan kiristin ja hihna hajosi sen seurauksena. Pyörä jäi sivuraiteelle pitkäksi aikaa ja välillä ei ollut reiluun vuoteen verstastilaa käytössäni. Niin pyörät, koneet ja muut työkalut olivat varastoituna mikä minnekin. Useimmat kylmässä varastossa kuten tämäkin pyörä. Nyt otin sen tarkasteluun. Kartoitan mitä kaikkea tulee huomioida jos sen kunnostaa. Paljon on käytävä lävitse.

Otin kuvia sieltä ja täältä
Laitan ne nyt tähän ilman tekstejä ja erityistä järjestystä. Pääsen kyllä jatkamaan tätä projektia jollain aikataululla. Mutta en erityisesti touhuile kesällä sillä silloin ollaan mökillä ja muissa riennoissa. Mutta syksyllä saatan paneutua asiaan.

 Ahtimen vetohihnan turma. Kuulat kateissa.

Nestevaimennettu ahtopainemittari.

Ahtopaineen säätöventtiili.

Hehkutulppa imusarjassa alkoholipolttoaineelle. Poistetaan.

Huohotusletku virranjakajan sijasta.

Ignitech sytytysyksikkö, pääsulake ja muita sulakkeita.

Latauksen jännitemittari.

Vasemmalla sytytysanturien kotelo ja laturin teline.

Vaihtovirtalaturi ja lambda-anturi.

Megasquirt-ruiskutusohjaus satulan pohjassa.

Ruiskutuksen ohjain kannen alta.

Perusmittaristo, varoitusvalot ja lambdanäyttö ledeillä.

Ohjelmointijohtimia. Oikealla polttoaineen paineensäädin.

Polttoaineen esisuodatin.

Ruiskutuksen jako vasemmalle ja oikealle. Taustalla hajonnut hihna.

Polttoaineen painemittari. Taustalla ahtimen hihnapyörä.

Vasemmalla alhaalla pa-paineensäädin, ruiskutussuutin ja oikean puolen puola.

Vasemmalla suodatin paineentasaajana MS:n painejohdossa.

Osa releistä. Imuilman suodatin.

Tietokoneen virtamuunnin. Osa johtosarjaa.

Mittaristo ja säätötietokoneen teline.

Tietokoneen virtaliittymä.

Noin viikko myöhemmin

Enempi on mennyt katseluksi ja muita juttuja tehden. Tänään, 26.04, otin takapyörän irti sekä sen ympäristössä olevia komponetteja kuten jarrusatulan, takahaarukan, jarru- ja vaihdevivut sekä muuta pientä. Runkoa pitäisi päästä nostamaan ylärungosta ylöspäin mutta nyt ei ole nostinta siihen. Asiaa pitää miettiä. Ainahan on vaihtoehtoinen tapa. Vaikka huonokin.

Vielä yli viikko lisää

Purkaminen on edennyt hitaahkosti. Tänään oli vaimenninpuuhaa. Pesin äänenvaimentimet ja purin takajoustintuet osittain. Niissä ei ole paljoa sanomista. Alumiiniosat ovat hieman syöpyneet ja niissä on pinttynyttä likaa. Jousista on paikoitellen maali lähtenyt. Kunhan saan osat puhtaiksi niin pääsen korjailemaan rakenteita. Lasikuulapuhallus alumiiniosille parantaa ulkonäköä. 

Vaimentimissa ei ole vuotoja ja säädöt toimivat kunhan puhdistus on tehty. Kaksi säädettävää: jousipaineensäätimet ja paluuvaimennuksen säätimet. Edellämainitut jumittivat lian vuoksi jälkimmäiset toimivat hyvin. Niiden kumisuojukset olivat ehyet.

Alkuperäisvaimentimet ovat hyvässä kunnossa. Vain likaiset.

Alarivi vasemmalta

Paluuvaimennusnuppien kumisuojat, jousen lukkolevyt ja jousipaineen säätimet. Alarivin yläpuolella vasemmalla vaimentimen päässä näkyy paluuvaimennuksen neliasentoinen säätönuppi. Ykkösasento, tähän pyörään on liian löysä. Kakkosasento on hyvä yksipäällä ja silloin jousen esijännityksen säätö on löysimmässä asennossa. Kun tulee kyytiläinen pitää vaimennus säätää kolmosasentoon ja jousta kiristää yksi pykälä. Vaimentimen merkki on Koni. Niitä saa nykyään Ikon-merkkisinä. Luotettavia laitteita.

Takajoustintuet pestyinä, koottuina ja valmiina käyttöön. Jousipaineen säätimet löysimmässä asennossa.

Säätönupin suojakumi. Hyvin tarpeellinen.

Paluuvaimennuksen säätönuppi. Neljä asentoa. Normaalisti tarvitaan 2 ja 3 asentoja.

Muitakin puhdistettuja osia

Varasin muutaman hyllymetrin kunnostetuille osille. Eivät ole tiellä kun purkaminen etenee. Vain vaihdelaatikko, ahdin ja kytkin irrotetaan mutta sitä ennen on tieltä purettava melkoinen määrä osia. Pyrin siistimään osia siinä järjestyksessä kuin homma etenee. Riippuu siitä onko kyse pesusta pesupöydällä, uä-pesurista vai hiekka- tai lasikuulapuhalluksesta.

Takajarrun jarrukilpi johon jarrusatula kiinnittyy. Hiekka- ja lasikuulapuhallettu.

Kytkimen työntötangon vipu. Lasikuulapuhallettu.

Perävaihde pestynä. Hammastukset, laakerointi ja välykset tarkistettu. Kaikki ok.

Äänenvaimentimet ja takahaarukka

Nekin on jo pestyt ja hyllytetty odottamaan kokoonpanoa. Ristinivel kannatinlaakereineen on kunnossa mutta teen sille voitelun varmuudeksi. Äänenvaimentimissa on pieniä ruostevaurioita kiinnityskohdilla mutta muuten varsin siistit. Niitä minulla ei ole varaosina. Melkein kaikkea muuta onkin. Ruostekohdille kevyt hionta ja hopeamaalia päälle. Lisää kestoikää kun ruosteen eteneminen hidastuu.

 

Jatkuu hiljalleen kesän mittaan

Tarkoitus olisi saada pyörä ajoon viimeistään 2022 keväällä mutta jos kaikki menee hienosti ja intoa sekä sadepäiviä riittää niin ehkä jo syyskesällä pääsee ajelemaan. Pääsee vinguttamaan ahdinta ja takarengasta.