torstai 9. toukokuuta 2024

California Adamant Muoviosien fiksausta

 

Kahta ainetta
Todennäköisesti kokolailla samaa mutta eri muovirakennetyyppien ulkonäön fiksaukseen. Toinen on ruiskutettavaa ja nestemäistä ja toinen geeliä. Todennäköisesti vaikutus ei kestä useampia pesuja. Vaan ei ole vielä kokemusta.

 
Kokeillut aineet.

Tavallista markettikamaa
Vaikuttavat riitoisilta. Käsitellyt, kuvissa jo käsiteltyinä, ovat nyt mustia harmaan sijasta. Näyttävät uudemmilta vaikka ovat kahdeksankymmenluvulta. Toki muuta kulumista osissa on jo.

Kaasuttimen imukanavasta ja tulpanjohdosta tuli mustia. Samoin monista liittimistä ja muista pikkuosista.
 
Mitä muuta mahdollista etua
Ehkä lika ei tartu niin äkkiä ja niin kovasti kun pinnat on käsitelty. Sähköjohtimille, kuten tulpanjohdot, puhdistaminen on aina hyväksi. Korkeajännitteen läpilyönti on todennäköisesti todennäköisempää likaisen ja kostean johtimen eristeen läpi.
 
Oikean puolen kahvakytkin on nyt tämän näköinen. Purkamatta ei pysty kaikkea kiillottamaan

Vasemman puolen kahvakytkin ja kahva ovat siistejä. Alinna peruutusvaihteen painike.

Satulasta tuli tämän näköinen. Voi olla aluksi liukas.

Satulan päällys
Sain kaverilta palan keinonahkaa joka oli ylijäämäkamaa. Se riitti juuri molempien satuloiden päällystämiseen. Tein päällystyksen itse. Satulaan kuuluisi, aikanaan pakollisena kahden hengen satulaan, satulavyö. En ole koskaan kenenkään pitävän siitä kiinni ajon aikana. Ilmeisesti byrokratian kukkanen. Toisaalta, antaahan se yksiosaiseen satulaan ulkonäöllistä ryhtiä.

Mitä minnekin
Kahvojen ja kahvakytkinten kovamuoviosiin käytin vihreällä etiketillä olevaa geeliä. Levittäminen helppoa sinne minne sain levitysrätin sopimaan. Mitään jälkikiillotusta en tehnyt.
Satulaan käytin suihketta ja eri rättiä levittämiseen kuin edellisessä. Satula imi itseensä ainetta melkoisesti. Joko se oli "kuiva" tai sitten satulasta lähtee kohta pinnoite. Kerron kuinka käy.

Likaa hylkivää
Epäilemättä, sillä pinta jäi melko kiiltäväksi, vaikka olisivat olleet varsin karheitakin. Kiillotin monia muitakin muoviosia. Takavalot ja lisävilkut ym. pikku muoviosat. Aika näyttää kuinka hohto kestää. Värillisiin osiin ei tullut sellaista vaikutelmaa puhtaudesta kuin mustiin osiin. Tankin alla saattaisi olla vitaaleja komponenttejä jotka tarvitsisivat puhdistusta ja kiillotusta.

Mitä en kiillottanut
Renkaiden sivut, jarrujen kumiosat ja eräät vivut sekä astinlaudat eivät saaneet pintaansa kumpaakaan ainetta sillä ne voisivat olla liukkaat aluksi. Toisaalta kyseiset osat ovat muutenkin koko ajan lian kanssa tekemisissä.
 
California 1400 GTS
Sekin saanee mustien osien alkuperäissävyn palautusta. Mutta vasta joskus parin viikon perästä sillä välillä on muuta hommaa sekä vapaa-aikaa koneilusta matkailun ohella. Saatan, jopa, kalastaa.

keskiviikko 8. toukokuuta 2024

Honda 350 CL ja uusi akku

 

Kävin hankkimassa mennäviikolla
Uusi akku. Hieman päälle neljäkymppiä. Tänään pääsin asentamaan, lataamaan täyteen sekä mittaamaan. Kaikki kävi normaalisti. Akku on kunnossa. Otti normaalisti virtaa sisäänsä. Aikaa siihen meni. Puuhastelin ohessa muuta.

Akku telineeseensä
Tämä on hieman pienempi fyysiseltä kooltaan kuin seitsemänkymmenluvun akku. Se ei haitannut. Laitoin telineeseen solukumilevyn akun alle ja oikealle sivulle. Akkutelineestä puuttuu kuminen side jolla akku pidetään kotelossaan. Se on hyvin tarpeellinen koska muuten akku kuormittuu tärinästä sekä sen liittimet saattavat löystyä tai jopa hajota. Laitan jonkinlaisen kumilenkin pitämään akkua sijoillaan.

Akun lataus
Osoittautui että akku oli kohtuullisessa latauksessa jo ostettaessa. Jos ei olisi ollut olisin vienyt takaisin kauppaan. Alla kuvia latauksen etenemisestä.

Akkujännite ennen latausta.

Vasemmalla sulake
Pyörässä on yksi ainoa lasinen putkisulake. Sillä on pienoinen kotelo akkutilan etupuolella. Kuvassa kotelo avoimena.

 Latauksen alku normaali.

Lataus etenee.

Lataus valmis.

Latausjännite voi nousta korkeaksi akun täyttyessä. Mutta se ei ole akun lopullinen lepojännite.

Akun lepojännite
Selviää kun seuraavan kerran, todennäköisesti huomenna, mittaan akun lepojännitteen. Mielenkiintoista katsoa millaista jännitettä pyörän laturi tuottaa akulle. Pitäisi olla, isoilla kierroksilla, noin 13,5 Volttia. Liian suuri jännite kiehuttaa akun ja liian alhainen ei täytä akkua. Toki siihen vaikuttaa muu sähkön kulutus kuten sytytys ja ajovalot.

Akun lataaminen yleensä
Riittää että akun jännite pysyy sen lepojännitteen lukemissa. Akun kaapeleista pitää olla vähintään toinen irrotettuna. Jos akku on kiinni pyörän sähköjärjestelmässä koko ajan niin akku tyhjenee. Tosin ei tässä pyörässä, välttämättä, mutta uudet pyörät kuluttavat akkua vaikka ei ajettaisikaan. Siksi toinen kaapeli irti. On myös paloturvallisuusasia. Jatkuva ylläpitolataus vain kuluttaa akkua pitkän talviseisonnan aikana. Muutoin ylläpitolaturi on hyvä keksintö. Useat yp-laturit jopa elvyttävät akkuja.

  Sulakerasia, akku ja tasasuuntain.

Johto irti
Ladattu akku irroitettu pyörän virtapiiristä. Oikella oleva "siivikko" on tasasuuntausdiodi. Teknisesti halpa tapa ladata akkua mutta osa virrasta muuttuu tasasuunnatessa lämmöksi. Kaikki pyörän energia on peräisin bensiinistä. 

Johtosarja tankin alla korjattu ja siistitty. Kuvassa näkyy uusittuja johtimia. Muunmuassa keltaiset. Muut ovat johtonipun sisällä.

Alkuperäiseksi
Valitettavasti ei kaikkea saanut sillä en löytänyt asianmukaisia liittimiä kuin käytettyjä ja niihin ei enää johdinta asiallisesti kiinni saa. Käytin mahdollisimman lähellä olevaa ja yhteensopivaa liitintyyppiä. Nyt ainakin toiminnallisuudesta ei jää kiinni. Osa johtimista vaati myös uusimista. Niitä löytyi saman värisiä joissa ei kuori ollut kovettunut. Ne johtimien kohdat jotka olivat olleet suojasukan tai teippauksen sisällä eivät olleet kovettuneita. Ilmeisesti happi ja mahdollisesti uv-säteily oli näkyvissä paikoissa johtimia raiskannut.

Sähkökokeiluja
Sen verran sähköjä jo ehdin testaamaan että ainakin vilkut, äänimerkki ja starttinappi sekä startti toimivat. Pitää laittaa mäntien päälle tilkka 2T-öljyä ettei kuiviltaan tule konetta, pitkän seisonnan jälkeen, käynnistämään.
 
Etenee...
Homma jatkuu parin viikon päästä. Kunhan on ajokunnossa niin tulee myyntiin. Harvinaisuus Euroopassa. Saa tehdä tarjouksia. Valmistettu USA:ssa. Pyöräyksilön amerikanhistoriaa en tunne mutta kotimaan historian varsin hyvin. Täällä pyörä on ollut omistuksessa kahdella naisella. Ei kaaduttu eikä kolaroitu. Amerikanhistorian osalta voi sanoa että ainakin jarrupoljin on saanut siellä kipeää mutta oikaistu. Pyörä on maalattu Suomessa toimestani alkuperäisen värimaailman mukaan eli musta-sini-valkoinen. Kromit varsin hyvässä kunnossa. Samoin ulkoiset kumiosat. Muoviosissa on sanomista. Ovat kovettuneet. Uudet renkaat alla. Ei ruostetta.

Poikkeaa tutusta CB-mallista
Sytytyskäyrä CL:ssä on hieman erilainen. Moottori muutoin samanlainen. Suurin poikkeama on ajogeometriassa ja rengaskoossa. Leveämpi ohjaustanko ja pystympi ajoasento. Jousitus edessä ja takana pidempi. Pakoputkisto kulkee yläkautta vasemmalla. Sopii pitkäjalkaiselle.

Kerholla puuhastelin
Hondan katukuntoon saattamisen ohella oli Kerhollani muutakin pikkupuuhaa. 
California 1400 GTS:n 50000 kilometrin huollon jäljiltä järjestelin kemikaaleja pahvilaatikoihin sekä muita huollossa tarvittuja välineitä ja osia muihin laatikoihin vietäväksi Verstaalleni. Rupeaa se kaksi metriä kertaa puoli metriä hylly tulemaan täyteen. Sinne kun pitää mahtua kolme kypärää, muita ajovarusteita ja hyllyjen alle tankoon ajokamppeet roikkumaan. Saappaita saa pitää lattialla. Kerholla on hyvin siistiä.

Seuraava kokoontumisajo
Se lienee Etelä-Pohjanmaalla Kauhajoella Nummijärvi-kokoontuminen. Saunallinen mökki, kuulemma, on varattuna. Hieman evästä mukaan makuupussin, pyyhkeen ja yhden vaihtovaatekerran verran. Ja korvatulpat. Kaveri on äänekäs öisin.

Kesän mittaan on useita kokoontumisia
Saattaa tulla Lapinreissu sillä Kontiorallin kontrollipiste näyttäisi oleva Länsi-Lapissa. Mukavan mittainen matka. Nukuttaa hyvin perillä. Säästyy lääkkeitä.

tiistai 7. toukokuuta 2024

Moottoripyörien katsastus

 

Suomen Motoristit ry
Kyseinen yhdistys on ottanut alustavasti kantaa moottoripyörien katsastamiseen. Aihe on ollut vuosikymmeniä keskustelun aiheena. Helposti tulee ajatus että miksi moottoripyörillä pitäisi olla pakollinen katsastus? Onko moottoripyöräkannassamme heikkoa tai rikkinäistä kalustoa kuinkakin runsaasti? Herättävätkö rakennetut pyörämallit epäluuloa?

Millainen katsastus olisi?
Pyörän identiteetin tarkistus. Se käy helposti kun tieto on Traficomilla.
Kirjaudutaan sivuille joilla on rekisterinumeron mukaan ajoneuvon tiedot. Siitä selviää pyörän identiteetti ja omistaja tai haltija.
Pyörän tekninen tarkistaminen käsittelisi renkaiden kuntoa, jarrujen kuntoa ajamalla kokeillen sekä jarrupalojen ja -levyjen paksuuden sekä kunnon tarkistus.
Tehojarrutus ajamalla niin että todetaan abs-jarrujen toimivuus. Luistoneston toimivuuden testaus.
Valolaitteiden toiminnan tarkistus ja valojen suuntauksen tarkistus kuormattuna. Katsastajalla pitää tällöin olla asianmukainen ajovarustus ja ajokortti sekä osaaminen moottoripyörällä ajoon.
Melu- ja päästömittaus tarvitsee moottoripyörässä erilaisia laitteita kuin autoissa. Pakoputkia ja äänenvaimentimia on moottoripyörässä, koosta ja mallista riippuen, yhdestä kuuteen kappaletta. Päästömittaus tulisi tehdä käyntilämpöiseen moottoriin. Todennäköisesti päästömittaus vaatisi eri pyöriin erilaisia sondeja että mittaus ylipäätään onnistuisi. Päästömittaus saattaisi olla mahdollista myös pyörän digitaalisen moottorinohjauksen liittimen kautta tuoreemman kaluston suhteen.
Peilien toiminnan ja suuntauksen tarkistus ja muut hallintalaitteet kuten astinlaudat tai jalkatapit sekä niihin liittyvät polkimet. Moottoripyörässä satula on hallintalaite ja sen asianmukaisen kiinnityksen todentaminen.
Jousituksen toiminnan todentaminen. Siihen tarvitaan joko testipenkki tai osaava ajosuorite asiaan sopivalla testiradalla. Tietenkin öljyvuodot ko. osissa olisivat hylkäysperuste. Jäykkäperäisen rungon on saanut tähän asti katsastuksen kautta rekisteriin.

Omavalmisteet
Tai muutoin laajasti muokatut moottoripyörät kuten niiden uudelleen muotoilu, kolmipyöräisyys, ym. muut muokkaukset joita ei tapaa tehdastuotteissa. Jos katsastusasioinnin yhteydessä ei toimenhaltijan taholla ymmärretä rakennettuja pyöriä niin se ei saisi tulla niiden käyttämisen esteeksi. 

Kooste
Katsastusasemilla pitää olla moottoripyörien rakenteiden teknistä osaamista ja koulutus niiden ajamiseen. Kyseessä silloin normi autokouluopetus moottoripyörällä ajamiseen ja päälle tutkinnon suorittaminen eli ajokorttikoe moottoripyörää varten. Vaihtoehtona testilaite kuten jarrudynamometri moottoripyöräkäyttöön jossa voi jarrujen tehosta saada todisteen.
Moottoripyöriä on vähän. Siksi voi käydä niin että moottoripyörien katsastaminen ei onnistukaan ihan kotikulmilla koska muutamaa pyörää varten ei kannattaisi hankkia ao. koulutusta ja välineistöä vaan vain isommissa taajamissa olisi kyseisenlainen katsastusasema jossa olisi edellytykset tarkistaa pyörän ajokuntoisuus. Se saattaa eriarvoistaa kuluttajia asuinpaikan suhteen.

Katsastus minimitasolla
Kuten naapurimaassamme Ruotsissa, jossa on pakollinen mp-katsastus, ei juurikaan pystytä tutkimaan kovinkaan hyvin pyörien ominaisuuksia. Pintapuolinen tarkastelu vain. Se ei kerro paljoakaan onko pyörä ihan oikeasti ajokuntoinen. Myös epärehellisin keinoin hankittu pyörä saattaisi löytää omistajansa. Pelkkä rekisterikilpi ei ole ajoneuvon identifioinnin peruste.

 


lauantai 4. toukokuuta 2024

Ducatiporukkaa Vehoniemenharjulla

 

Leilan munkit
Kelpasivat monille. Itse söin, kuten tapanani on, kahvikupillisen ohessa juustokakunpalasen, joskus kaksikin. Nam. Jono oli, ajoittain, ulko-ovelle asti. Kymmenkunta minuuttia meni herkun hakuun.

Ducatit
Satunnaisia kuvia. Melko uutta kalustoa. Ainakin omissa silmissäni. Lisäksi muita paikalle saapuneita motoristejä. Hyvä ajoitus säiden suhteen: kylmää luvassa.

Aloitus vanhimmasta. Siistissä kunnossa.




Benellikin löytyi.

Henkilökohtainen ajoneuvoni. Tällä kertaa.
 
Kun oikea suvi alkaa
Tuon Kerhon perältä taloyhtiön talliin California 1400 GTS:n. Siitä matkanteon riemu repeää. Tapahtumia kyllä riittää. Trike jää vielä autotalliin jos säät eivät suosi isommalla pyörällä ajoa.

Muitakin pyöriä. 
 
Pala Roinetta, ravintolan terassinäkymä yhdeltä kohtaa.

Juttukaverikin löytyi
Satuimme kahviossa samaan vapaaseen pöytään. Muutaman lauseen jälkeen meillä olikin jo yhteinen tuttavapiiri. Vaihdettiin moottoripyöräkokemuksia ja muuta tavanomaista lätinää. Nyt tervehdimme jatkossa aina jos vain kohtaamme. Nimiä tai osoitteita emme tulleet vaihtaneiksi. No, tuo yhteinen tuttavapiiri hoitanee yksilöinnin...
 

perjantai 3. toukokuuta 2024

Lähiseutumatkailua moottoripyörällä: Kuljun Tuulimyllynmäki Ylöjärvellä


Oli niin hieno sää
Että ei kiinnostanut sisätilahommat vaan kävin ajelulla. Laitan tähän muutaman kuvan näin ensialkuun. Tämä paikka laitureineen ja myllyineen löytyy Kuljulta Ylöjärveltä. Kotikyläni naapurista. Reilu kilometri syntymäpaikastani. Ensin pitää löytää Mutala ja siitä kääntyä ja ajaa reippaat viisi kilometriä sorabaanaa. Kyseessä niemimaa ja kyläkeskus joka on liki Koljonselän rannan. Matkalla on opasteita.

Toinen tie
Jos tulee Kurusta päin niin Kyrönlahdesta voi kääntyä paikallistielle vasemmalle. Oikaisee siitä suunnasta useamman kilometrin. Ison mäen alta vasemmalle niin osuu Kuljulle.

Heikkilän vanha pirtti.

Rinnetontilla. Vanhaa on pitänyt tukea. Paikalliset ammattilaiset ja kyläyhteisö ovat ylläpitäneet ja säilyttäneet.

Avartavia linkkejä: Kuljun perinneyhdistys, Paikallista palvelua, venesatama Koljonselän rannassa noin sata metriä Heikkilästä. Kylä on elävä vaikka kaikissa kiinteistöissä ei enää olekaan asukkaita. Toisaalta uusia rakennuksia on rakennettu varsin paljon läheisyyteen. Lähistöllä on saaria joissa on mökkejä. Tämä laituripaikka on yksi joista pääsee saaristomökin rauhaan. Ranta on yksityinen.

 
 Heikkilän aitta.

Näkymä Kuljun satamasta Koljonselän yli Teiskoon kolmas päivä toukokuuta -24.
 
Jäät lähtevät sulamalla
Sataman vieressä lahdenpohjukassa oli vielä jäätä joka ei kanna. Häviää, näillä säillä, parissa päivässä. Kolmen - viiden viikon päästä uimavesi on uitavaa jos aurinkoista pitää. Mutta ei arkavarpaille. Näsijärven vesi on varsin puhdasta nykyisin. Vedenpintaa säädellään joten keväällä vesi onkin alhaalla ja viimeistään touko-kesäkuun aikana se nousee normikorkeuteen. Haittaa jonkin verran kalojen lisääntymistoimia jos kevätvesi jää alhaalle.

Kerran oli myrskyistä
Muksuna olin rannassa kun oli kova tuuli ja järvi osin jäässä. Tuuli onnistui tarttumaan jään pintaan ja aallokko synnytti ahtojäävalleja paksumman jään päälle. Oli jännä katsoa kun jää pyrki voimalla rannalle ja murtui siihen korkeaksi valliksi pitäen kovaa kohinaa. Yleensä jää vain sulaa paikalleen kuten nyt.

Parin viikon päästä on aivan eri näköistä kun lehtipuut esittelevät vihreyttään.

Veneellä pääsee tähän. Pienveneen voi vetää rantahiekalle vierailun ajaksi eikä maksa mitään. Satama ei vastaa myrskyvahingoista.
 
Pysyvämpi parkki
Paikallisesta ravintolasta voi kysyä jos haluaa veneelleen rantautumispaikan tai vakituisen telakoinnin. Paikan Isäntä tulee ja katsoo. Kysykää nimellä Matti. Lisälaituri on.
 
Lapsuudessa
Yllä olevan laiturin sijasta oli oikea iso laivalaituri. Lapsuudessani tähän pysähtyivät höyrylaivat kuten S/S Pohjola ja S/S Tarjanne ja muutkin laivat kuten M/S Intti. Kaikilla olen risteillyt. Aito koivuhaloilla kulkeva höyrylaiva S/S Tarjanne risteilee edelleenkin Virrat - Tampere välillä mutta kulkee, kuvasta katsellen, tuolla vastarannalla monen, monen kilometrin päässä. Viime vuonna kuljin viimeksi Tarjanteella. Matka loppui mutta ei laivan tarjottavat. Koko päivä ja vähän alkuillasta siinä meni. Suosittelen. Näsijärvi ei ole niin pieni kuin kuvissa näyttää...

Vikelän Tuulimylly samalla mäellä kuin Heikkilä mutta toisella puolen. Myös Erkkilä on samalla mäellä mutta Anttila peltoineen hieman syrjemmällä.

Tuulimyllyn siivet
Kolmannet minun aikanani. Herrat Virta ja Wendelin uusivat siivet 70-luvun alussa. (Tarkempia tietoja odotellessa. Kohtahan se selviää kun tulee kommentteja.) Myllyn luona kuvattiin myös elokuvia ja Pikkukakkosen edeltäjää Niksulan Teeveetä jossa olin itsekin mukana vihellyskilpailussa Saarelan Mikon kanssa. Hävisin. Muistoissani on aukkoja koska muutin muualle opiskelemaan seitsemänkymmenluvun puolivälin jälkeen ja duunitkin olivat muualla. Nyt eläkkeellä niin on aikaa kulkea vanhoja polkuja. Vieläköhän koulumatkani poluista olisi jotain jäljellä. Saran (Sarka) perheen talon (Frigård) hevoshaka oli jännä paikka. Kyseinen hepo halusi aina purra minua. Tuli kilpajuoksuja koulumatkan piristykseksi. Hevoshaan saattoi kiertääkin mutta matka piteni.

Ekaluokkalaisena
Koulumatkani oli lyhyt, noin kaksi kilometriä, sillä kylässä oli kansakoulu. Löytyi myös kirjasto ja lääkärin vastaanotto. Kauppa noin kilometrin päässä. Mäellä on lukuisia muita taloja ja talousrakennuksia. Talot ovat varsin pienillä tonteilla tiheästi talousrakennuksineen eri puolilla rinteitä ja pari ihan laellakin. Kunkin talon pellot eri puolilla mäkeä. Kulttuurinnälkäisille ja maaseutuihmisille erinomainen näköalapaikka. Paikallisessa kahviossa annetaan tietoa. Oma koulumatkani oli lyhyt metsän läpi mutta pitkä tietä myöden. Koirani saatteli minut kouluun ja nouti koulun jälkeen. Koulua oli vain kahtena päivänä viikossa. Niihin aikoihin.

Ravintola auki
Rouva söi pizzan ja minä mustikkapiirakkaa. Oheen pari mukillista kahvia. 
 
Pahaojan pizza. Sisältää karhun lihaa ja hunajamarinoidut metsämustikat. Muitakin pizzatyyppejä on.

Pahaoja ja muut veet
Meitä pikkupoikia houkuttivat seikkailemaan erityisesti jäittenlähdön ja tulvaveden aikoihin kuten Haapajärvi ja Pahalammi josta mainittu virta sai alkunsa. Pahalammi virtaa itään Anttilanlahdelle mutta Haapajärvi virtaa Iso-Haapajärveen ja sieltä Kyrönlahteen aivan eri puolelle kylää. Kyrönlahden nimeä on arvuuteltu mutta se liittynee väylään 1800-luvulla ja sitä ennen kulkeneeseen talvitiehen Näsijärven Kyronlahdelta Hämeenkyrön Kyröskoskelle jossa oli viljamylly. 
Koskea, pikemminkin putousta, myös Kalevalassa, Hämeen Hälläpyöräksi kutsutaan. Olen syntynyt ja elänyt ensi vuosikymmeneni Kyrönlahden rannalla. Sukuni on asunut vuosisatoja kyseisellä paikalla. Enkä kauas ole päässyt. Nyt, eläkevuosiani, vietän Tampereella saman vesistön tuntumassa. Sukulaisista ei ole puutetta näillä mailla.

Kyröskoski
Siitä lienee, mutta varmistamattomia tai unohdettuja tarinoita Kalevalan pohjalta. Toisaalta, pitää mennä aika kauas jos löytää yhtä ison putouksen. Koskinäytös on vakuuttava vaikka ei siinä koko kosken voima olekaan. Muutoin siellä näkee vain hiton ison jyrkänteen tapettitehtaan kupeessa.

Takaisin Taivalpohjan Kuljuun

Rouva nauttii kevätpäivän tunnelmasta.

Venelaituri ja ranta.


Motoristivieraiden kulkuvälineitä. Tuliterä Ural etualalla. Taaempana Ducati.

Tuulimyllyn mittakaavaa. Kaulan kohdalla alle puolitoista metriä.

Myllyn rappu ja ovi. Huomaa salvos vasemmalla.

En tullut isännältä kysyneeksi
Koska viimeksi on viljaa jauhettu? Nyt myllyn siivet ovat uudet. Edellisellä kerralla olin vielä alaikäinen mopopoika kun siivet uusittiin ja sen jälkeen jauhettiin viljaa. Kyseistä ruisjauhoa sai koko kyläkunta maistiaisiksi. Vieläköhän mylly joskus pyörisi?

Vanhan Heikkilän porstuan valikoimaa.

Vanhan Heikkilän kivijalan pönkä.

Vanhan Heikkilän pirtin tunnelmaa.

Vanhan Heikkilän pirtin uuni.
 
Vanhassa Heikkilässä
Porstua, pirtti, kyökki, ja kamareita paljon yksityiskohtia. Pysyvä näyttely, jota en kuvannut, saattaa yllättää. Kannattaa käydä tutustumassa. Ihan pienenä poikana kävin tuvassa asti isovanhempien matkassa. Saattoi olla seurat menossa. Silloin talossa asuttiin vakituisesti. Käyminen talossa ei maksa mitään. Heikkilän Emäntä esittelee jos ehtii. Aika usein ehtii...

Maisema Tuulimyllynmäeltä. Koljonselkä Kuljulta nähtyä.
 
Kaikki nähtävä liki
Ei paljoa tarvitse kävellä: Satamaan tuulimyllyn luota ei ole kuin reilu sadan metrin matka. Kaikki muu on sillä välillä. Suurimmassa osassa taloista asutaan tai ovat kesäasuntoina. Kesällä venerannassa on kioski.

Kun tulette paikalle
Mikäli ajatte ja osaatte em. ohjeitteni mukaan perille niin sanokaa henkiökunnalle että motomatti opasti. Saattaa tulla pikku etuja hymyn lisäksi.



 Tällä on hyvä aloittaa ja lopettaa ajokausi. Muilla pyörillä siinä välissä.
 
Käytännössä
Ensimmäinen kunnon kevätajelu. Tosin ei pitkää kierrosta eikä vastuksia ilmennyt. Sää suosi. Kaikki toimii California Adamantissa. Tosin polttoaineen kulutus on, jos edelliskesän lukemiin vertaan, jonkin verran isompi. Toisaalta, ei ole myöskään minkäänlaisia käyntiongelmia. Pitää silti tarkistaa kaasuttimet ja virranjakaja. Kulkua kyllä on ja moottoritienopeudet ihan ookoo jos reilua 120km/h voi nopeaksi sanoa. Ei kannata heti ajokauden alussa hukata ajokorttia kuivumaan. Pakoputkien mustuneet päät kertovat että seos on rikkaalla. Siihen lienee syynsä. Ensin pitää tarkistaa ryyppyjen eli käynnistysrikastimien mekanismien toiminta ettei vain jää ryyppy päälle niin kuin kuljettajalle joskus.
 
Tällä kolmipyörällä
Menee vielä toukokuu pitkälti. Jossain vaiheessa haen autotalliin California 1400 GTS:n. Sillä matkailu sujuu hienosti kunhan tiet ovat hiekasta ja pölystä vapaat. Tein sille menneenä talvena 50000 kilometrin huollon johon sisältyi runsaasti huoltokohteita verrattuna tavalliseen, ns. öljynvaihtohuoltoon. Voisi sanoa että iso huolto.

Moto Guzzi California 1400 GTS. Tuhti matkapyörä. Eikä puutu voimaa.

GTS ja takarengas
Ei kestänyt käytössäni ja hintakin noin kolmesataa euroa. Laitoin auton renkaan. Kävin sen katsastamassa ja täten hyväksymässä rekisteröintipapereihin. Hinta noin kolmannes alkuperäistyyppisestä. Kesto monikertainen.

Muitakin pyöriä on ollut
Joko vanhoja entisöimiäni, uutena ostettuja tai käytettyjä. Olen kunnostanut pyöriä museorekisteriä varten, kunnostanut muuten vain tai ostanut sillöin tällöin jonkin kiinnostavan uutuuden ja virittänyt kilpakalustoa. Pääosa merkeistä eurooppalaisia. Saksalaisia, italialaisia useita eri merkkisiä, neuvostoliittolaisia vaan japanilaisia vain harvoin. Pääosa niinkutsuttuja matkamoottoripyöriä. Toki kilpapyöriäkin.

Kevätajelulla ja säätöjä

Helpposäätöinen keula
Myös varsin väärinkäytetty kun ei ole perehdytty California kolmosen toimintaan ja keulan lukuisiin säätöihin. Olen kuullut pitkän käyttöajan kuljettajan kertovan että ei ole uskaltanut koskea nuppeihin (Säätökohteita yhteensä neljä jos vaimenninnesteen viskositeettiarvoa ei huomioida.) lainkaan kun ei ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Keula oli ihan lötkö. Säädin, noin suuripiirtein, pikku ajokierroksella keulaa. Nostin hieman jousipainetta ja lisäsin pari pykälää paluuvaimennusta. Omistaja teki koeajon ja sanoi että nyt on hyvä. Myöhemmin tapasin hänet ja kysyin huoltamastani keulasta että onko hyvä. Hyvä on. Kertoi hän. Epäilen että ei paras vaikka siihenkin olisi mahdollisuus. Samaa ongelmaa olen havainnut myöhemminkin. Tämä koskee vain tonnisia ja alkupään tonnisatasia Caleja. Tunnistaa keulan yläpään nupeista. Keulassa on portaaton jousipaineen säätö, portaaton paluuvaimennuksen säätö ja keulan pituuden säätö. Jätön säätöä ei vakiokeulassa ole, sen suunnittelin ja valmistin itse tätä pyörää varten.

Nyt ymmärrän miksi ei säädetä vaikka säätöjä olisi
Kuinka monta motoristia lieneekään jotka eivät löydän itselleen perskohtaisia säätöjä? Pahimmillaan huono säätö johtaa onnettomuuteen. Parhaimmillaan loistavaan ja tukevaan ajotuntumaan. Kun säädetään, testataan samalla ja haetaan omaa tuntumaa omaan ajotyyliin. Rataharjoitus jousituksen ja vaimennuksen säätöön lienee paras paikka testata. Liian löysä ja leppoisa jousto ja/tai vaimennus voi olla kaarreajossa tai nopeassa väistössä vaarallinen. Pitää myös muistaa säätää kuormituksen mukaan siten että jousipainetta nostetaan ja samassa suhteessa vaimennusta tehokkaammaksi kun tulee kyytiläinen kyytiin tai muuta kuormaa. Ja toisinpäin. Mitä kalliimpi pyörämalli sitä enemmän säätöjä. Tosin osassa uusimmista pyörissä on jo jonkin vuoden ollut semiaktiivinen tai täysin aktiivijousitus ja iskunvaimennus.

Takajousitus
Vielä tärkeämpi. Keula ja ohjaus tekee, noin 60 - 80% koko ajettavuudesta. Pitäkää huolta että kaikki takajousituksen komponentit toimivat oikein. Kerrottakoon että huollot eivät näihin puutu koska käyttäjän säädöt ovat, oletettavasti, oikein. Oli niitä säädetty tai ei.

Takaisin perusjuttuihin
Tärkeät kohdat kursiivilla. Moottoriöljyn vaihdoin ennen keväällistä käyttöönottoa ja sitä oli nyt ylämerkkiviivaan asti. (Joka toisen kerran vaihdan moottoriöljyn suodattimen. RVS-käsittely on tehty.) Sen sijaan vaihteistoon jouduin lisäämään öljyä yli desilitran. Vaihteiston magneettitulpassa oli hienojakoista rautajauhetta. Epäilemättä kytkentähammastuksista irronnutta. Vaihteisto, vaihdettu, on käytetty 60-luvulta, ei ole erityisen äänekäs. Tosin kolahtelee kuuluvasti kun vaihteita vaihdellaan. Siivosin magneetipropun että se voi jatkaa tärkeää tehtäväänsä vaihteistoöljyn puhtaanapidossa rautajauhon osalta. Laitan RVS:n vaihteistoöljyn joukkoon. Viitosvaihteella kuuluu lievä ulina. Tyypillinen kuluneen hammastuksen ääni. Vaihteiston ylivuotoletkun päässä on pikkuinen pullo. Lievää öljynkertymää siellä. Perävaihde oli yllätys: ei vuoda enää. Siinä oli pikku vuoto huulitiivisteen suhteen mutta nyt ei öljyä ollut kadonnut eikä läikkää asfaltissa alapuolella eikä Kerhon lattiallakaan missä se talvehti. Öljyä on ylämerkkiin asti. Perävaihteessa on huohotin. Sen letku pitää vaihtaa sillä se on kovettunut ja murentunut. Pikkujuttu. Trike on nyt taloyhtiön tallissa. California 1400:nen päätyy samaan paikkaan lähiviikkoina. Saa taas kateelliset naapurit kadehdittavaa. Kuulemma moottoripyörä on palovaarallinen. Tällä kertaa syytettiin akkua joka voi kipinöidä. Tapasin myös taloyhtiön yleismiehen. Paikallisessa. Hän sanoi että taloyhtiön säännöissä kielletään mopedien, moottoripyörien ja sähköajoneuvojen säilytys talleissa. En säilytä, pysäköin vain. En ole ainoa talliin pysäköijä. Vetoan moottoripyörien korkeaan arvoon 14 vuotta vanhan pakettiautoni suhteen kun kysytään miksi en pidä autoani tallissa. Aluksi moottoripyöräni oli ulkoparkissa osoitetussa paikassa. Toimi oikein hyvin pikkulasten kiipeilytelineenä. Kerran kävi niin että pikkumuksu poltti sormensa koskettuaan juuri sammutetun pyörän kiiltävään pakokäyrään. Vaadittiin korvauksia. En suostunut. Sittemin sain tallipaikan vuokrattua.

  
Startin takana vaihteiston huohotuspullo.

Koska ajokaudenavaus on juhlapäivä
Kävin Ylöjärvellä paikallisen liikekeskuksen, Elon, kahviossa syömässä lounaani eli täytetyn voisarven kahvimukillisen ohessa. Juhlapäivän kunniaksi oli Kerhoni liivi ylläni. Se aiheutti, selkeästi, jonkinnäköistä hankaluutta. Vanhempi väestönosa taisi pelästyä koska vaihtoivat pöytää kauemmaksi vakiopöydästäni katsellen. Eräänlainen protesti, oletan. Tuijottivat synkän näköisinä. Tuskin metrin välin kasvattaminen kahteen metriin kauheasti helpottaa. Mutta hyvä jos auttaa. Söin, join ja jätin heidät rauhaansa. Muutoin olen saanut hyvää palvelua nykyisen kahvioyrittäjän toimesta kuten nytkin. Taidanpa käydä kotikyläni naapurissa Ylöjärven Kuljulla kahvilla jo huomenissa jos sää sallii. Ymmärtääkseni samaa firmaa on Elon pääaulassa oleva kahvio. Tässä lisää infoa seudusta.

Lyhyt lenkki
Lähdin Verstaaltani Uutta Kuruntietä ja ajelin Mutalaan ja em. Kuljuun asti ja sieltä takaisin Vanhaa Kuruntietä Ylöjärven keskustan läpi Soppeenmäkeen ja sieltä Kerholle. Kahvia oli keitettynä. Väkeä yllättävän vähän paikalla. Montaakaan pyörää ei ole vielä otettu liikenteeseen. Eiköhän toukokuun lopulla ole kalusto liikenteessä tai sitten on jotain outoa menossa. Taitaa jäsenistö alkanut ikääntyä. Ajelin tulomatkalla Vanhaa Kuruntietä, josta on vielä jäljellä osa, eli Ylöjärveltä Mutalaan. Asfaltti on surkeassa kunnossa ja tie kapea. Liikennettä on varsin runsaasti.

Kerholta kotitalliin
Poikkesin vielä Verstaalle ja sieltä Vanhalle Kuruntielle ja siitä päätietä pikku koukkauksella Pispalan läpi sen pohjoispuolta Pispalan valtatietä. Siitä on varsin hyvät näkymät Näsijärvelle. Aivan tyyni sää ja liikennettä vähän. Myös Pyhäjärven laineettomuuden näin Ratinan sillalta. Siitä pätkä moottoritietä kotitalliin. Ei ongelmia. Kaikki vaikuttaa olevan kunnossa mutta pääsuuttimet saattavat olla liian isot. Voin kokeeksi laskea luistineuloja pykälällä alemmaksi. Se lisää hapen suhteellista osuutta polttoaine-ilmaseoksessa. Sen näkee huomenna. Tai sitten kun joudan.

Ei enempää kuvia, toistaiseksi
Huomenissa, jos muuta ei ilmene, vilkaisen kaasuttimien säätötilanteen ja otan aiheesta muutaman valokuvan. Saa nähdä kuka nyt tulee valittamaan että taloyhtiön tallissa ei saa tehdä remonttia. Ja bensakin voi haista. Jos on nätti sää ja huvittaa säätää, niin Verstaani on vain hieman yli kahdenkymmenen kilometrin päässä. Tilani olen vuokrannut eräältä toiselta kerholta. Siellä saan säätää rauhassa. Tai Omalla Kerholla. Molemmissa on hyvä valikoima työkaluja ja tilaa. Pääosaa pyöristäni säilytän Kerholla. Kerholla on ollut, talvivarastossa ja, osin kesällä, parkissa kymmeniä pyöriä. (Osalla jäsenistä on kaksi tai useampia pyöriä.) Tässä katseltu neljäkymmentä vuotta kerhosäilytystä niin ei ole ollut hankaluutta. Eikä bensa haise.

Muut pyörät
Honda 350 CL:lää en ole ehtinyt laittaa ajokuntoon vieläkään. Tosin varsin vähän tarvitsee enää pakkoliikkeitä sen eteen. Uuden akun ja sähköjärjestelmän, lähinnä johtosarjan, läpikäyntiä. Todennäköisesti myyn sen. Enemmän on tehtävää Ahdinpyörän suhteen mutta 1400 GTS on valmiina ajorientoihin kunhan kesä kunnolla saapuu. Huollettu, puunattu ja hieman lisävarusteltu. Takalaukun laitoin paikoilleen tänään. 1400 GTS on hyvin raskas mutta tehokas matkajuhta. Kevyt ajaa kunhan sen saa liikkeelle. Pyörän digitaalinen järjestelmä on luettavissa ja muokattavissa kotikonstein tietokoneavusteisesti. Kuten monien aikaisempienkin Guzzien.

Ennen ajelua
Katsoin melkein kaikki öljyt. Keulaa en tutkinut koska se on toiminut moitteitta josta voi päätellä että siellä on oikeita öljyjä oikeat määrät eikö vuotoja ole. Tein joitakin vuosia sitten keulaan peruskunnostuksen. Keula on erittäin hieno laite kaikkine säätöineen ja ominaisuuksineen. Keulassa on erikseen eri tiloissa vaimenninöljy ja voiteluöljy. Siis neljät öljyt vaihdettavaksi. Vaimenninöljy ei vaihdu kuin purkamalla keulan osittain. Voiteluöljyn vaihto on normaalitoimi. Itse lisäsin keulaan keulakulmasäädön. Viimeksimainitulla säädöllä voi muuttaa useampia parametrejä keulan mitoituksella hetkessä. Kokeilemalla sain, mielestäni parhaan säädön. Jos olisin jättänyt alkuperäisen keularakenteen niin ajettavuus olisi surkea kolmipyöräisyyden kanssa.
Kolmipyöräisen ajogeometriä on erilainen verrattuna kaksipyöräiseen. Kolmipyöräisen ja kaksipyöräisen moottoripyörän ajettavuus kun toimii eri mitoituksella. Asia on tutkittu ja testattu MMAF:n toimesta Testmill Pentanovan alaisuudessa ja sen jälkeen tavanomainen käyttöönottokatsastus on läpihuutojuttu. Omalla kohdalla kyseistä katsuria otti pattiin ja keksi kaikenlaista joka ei asiaan kuulunut ja yritti monin tavoin ärsyttää. Hänen esimiehensä käski hänet pois. Asia hoitui.

Keulaputkissa näkyy edellisen ajokerran aikana syntynyt pisin joustomatka ja lika.

Keulan ylläpito
Keula on alkuperäinen johon vaihdoin käytetyt mutta ehyet yläputket koska edellinen omistaja ei ollut huoltanut tai huollattanut keulaa. Koska tässä keulassa ei ole haitarikumeja tai muuta lian ja kiveniskun estettä niin ainakin puhtaudesta pitää pitää huolta. Pyyhin miedon pesuaineen avulla kuolleet hyönteiset ja rapatahrat pois. Päivittäinen toimenpide jos pyörällä ajetaan. Kun tämän tyyppiseen keulaan vaihdetaan öljyt niin joka kerran yläputkia käännetään neljänneskierros.

Puhelimeni soi turhaan
Myyn eioota sillä en enää tee huoltoa, asennusta tai mitään korjaamotointa kuin omiin pyöriini. Olen ansaitulla eläkkeellä ja Verstas sekä Kerhoni tilat ovat omaan käyttööni. Toki Kerholla avustan muunmuassa kahvinkeitossa ja siivouksessa. Joskus neuvon auliisti nuoria miehiä pyöriensä tekniikkaongelmissa. Toisinaan olen ollut myös valokuvaajana ajeluilla tai Kerhon muissa tilaisuuksissa. Eiköhän löydy nuoria ja innokkaita asentajia Guzzejakin ruuvaamaan. Nyt trendi on se että pitää olla H-D. Nuorillakin miehillä. Maksoi mitä maksoi.
 

keskiviikko 1. toukokuuta 2024

Vappumatinea

 

Tästä Suvi alkaa.

Ilta oli nuori
Otin järjestelmäkameran mukaan. Valokuvailin alueen maisemia. Sinivuokkoja ja muuta. Peltolammin kierros poikkesi paikallisessa baarissa. Ei erityistä meininkiä. Vakioporukasta monet kotonaan tai jossain. Loppuporukka korjaili krapulaansa. Monella tiedossa sairaslomaa tai "pekkasia" torstaille. Yllytin että miksi vain yksi päivä koska kohtahan olisi perjantai-ilta ja ja koko viikonloppu käytettävissa korjailuun. Ilmeet kirkastuivat.
 

maanantai 29. huhtikuuta 2024

California Adamant öljynvaihto moottoriin

Vain kaksi litraa
Siksi tuplataajuus öljynvaihdossa. Öljypohjan ja kampikammion välinen korokeosa on poistettu. Toinen syy öljynvaihdon taajuuteen on että pyörällä ajetaan kevään kylmä rapakausi ja syksyn viileät säät. Pieni öljymäärä lämpenee nopeasti. Vettä voi kertyä kylmänä käyvän moottorin öljyyn. Halusin pyörästä matalan ja niin linjakkaan kuin kohtuullisesti oli mahdollista. Öljypohjan väliosan poisto helpottin madaltamista. Kymmenen vuotta sitten. Ei silti ole tarkoitus muuttaa isommin vieläkään. Ehkä takaiskunvaimennusta voisi hieman muokata ja peruutusvaihteen asentaa järeämmällä sähkömoottorilla. Ehkä vanha käynnistinmoottori olisi hyvä pakin voimalähteeksi. Tarvitaan aika jyrkkä välitys. Talvikauden hommia tulevaisuudessa. Niin, ylipäätään, oletteko nähneet trikeä joka kallistelee sisäkaarteeseen? Tämä on sellainen.

Tilanne vähintäänkin yhtä hyvä
Jos on alkuperäinen, hiukan auki neljän litran öljytila, niin öljynvaihto on kymppitonnin välein. Päätin madaltaa pyörää ja öljypohjan korokeosa on poissa ja öljypohja on kiinni suoraan kampikammiossa. Käytännössä moottori käy kokolailla aina uudella öljyllä kun on vaihto tuplasti taajempi. Öljyn käyttömäärä pysyy vakiona matkanteon määrän suhteessa. Moottoriöljyn kulutus on edelleen neljä litraa per 10000km. Sitä en ole mitannut paljonko öljyä katoaa öljytilasta ajojakson aikana. Öljytikku on aina kostunut kun sitä vilkaisee. Aika-ajoin teen RVS-käsittelyn. Edellisestä ei ole vielä kymppitonniakaan. Parin seuraavan kympitonnin jälkeen uudelleen: moottoriin vaihteistoon ja perään. Kaikki rakenteet ovat peräisin muiden hylkäämistä moottoreista, vaihteistoista ja perävaihteista. Kyllä romustakin voi korjata... Toki osavaihtoja tapahtui mutta käytetyistä, riittävän ehyistä, osista. Osan osista sain lahjoituksina. Kaikki ei tarvitse kaikkea. Itselläkin "romuvarasto" alkaa olla varsin runsas ja alkaa rasittaa vuokrasuhteen vuoksi. Kallistuu kuin tuopillinen olutta.

Moottorin käyntiääni
Voisi sanoa että vaimea. Mekaaniset äänet rajoittuvat yksinomaan venttiilikoneiston lievään kilinään. (Normiääni) (Ynnä kalkattava kytkin kun kahva on vedetty pohjaan. Vanhan isolohko-Guzzin normimekkalaa sekin. Ei vika.)  Säädöt ovat pysyneet hyvin kohdillaan. Valmistaja esittää että säätö olisi kymppitonnin välein mutta olen havainnut sen turhaksi hommaksi. Stetoskoopilla kuuntelen kunkin venttiilin mekanismin aiheuttavan äänen ja se määrittelee tarvitseeko säätää. Välykset eivät ole muuttuneet vuosiin tai kymmeniintuhansiin kilometreihin. Säästää tiivisteissä. Moottorin alakerta täyttää kohta 100000 kilometriä. Siinä en ole havainnut, tiivistevaihtojen lisäksi, korjattavaa tai säädettävää.

Stetoskooppikuuntelu
Siinä ei sen kummenpaa kuin etsiä ääni josta on jo aiempi kokemus. Karkeasti: jos kolisee on välys liian iso ja jos ei kuulu ääntä on välys aivan liian pieni ja kun kuuluu sievä, suht korkeataajuinen, pikku kilinä niin ollaan turvallisella puolelle. Tässä on kaksiventtiilikantinen moottori vaan Guzzin monissa malleissa on myös single ohv cam-neliventtiilikoneistoja. Silloin pitää olla tarkenpana. Niissä malleissa on paperitiivisteen sijasta o-rengastiiviste venttiilikopassa.

Tiivisteiden säästäjille
Ei joka välissä tarvitse tiivistettä vaihtaa. Kyse on lähinnä paperitiivisteistä. Kun uutta, tai käytettyä ehyttä, tiivistettä vaihdetaan, mikäli se on vahigoittumaton voi sen käyttää uudelleen. Kun uusi tiiviste laitetaan niin sen toinen puoli liimataan tiivisteliimalla irotettavaan puoliskoon, toiselle puolelle tiivistepintoihin laitetaan vaseliinia ja liitetään osat yhteen. Ei sen kummenpaa. Jos, kuten Guzzin venttiilikoppien kanssa sattuu että tiiviste pulpahtaa pois raostaan. Kaksi syytä: koppa on taipunut tai tiivistettä ei ole liimattu, toispuoleisesti paikalleen tai huohotuspaine on kasvanut liian suureksi. Asiassa voi tulla tilanne että tiiviste ei enää tiivistä. Siihen auttaa joko uusi tiiviste tai tiivistepintojen työstö suoriksi ja uusi tiiviste. Hätilassa molempien puolien liimaus mutta sitten ei voi lähteä pitkään aikaan liikenteeseen kun pitää odotella. Guzzin rakenteet, yleensä, eivät ole taipuilleet jos ne ovat olleet originaaleja Guzziosia.

Kerrotaanpa tämäkin
Tasolevy, esimerkiksi hiottu kivi, kuten hautakivi tai vastaava, on taatusti suorapintainen. Sen pinnalle levitetään hyvin ohuesti hiomapastaa. Sitten hinkataan ja tulos tutkitaan eli samalle pinnalle, puhdistuksen jälkeen, levitetään väriainetta hyvin ohuelti. Sitten hierotaan työstettyä ja pestyä pintaa väritasoon. (Erinomaisen väritason saa hautakiviveistämöltä.) Tarkistetaan kuinka kävi. Jos väriä on tarttunut vain satunnaisiin paikkoihin pitää hiontaa jatkaa kunnes väriä on kauttaaltaan. Venttiilikoppa ei ole fataali siinä määrin kuin sylinterikansi.

Guzzin kymmenentuhannen perushuolto
Siinä on öljyn ja suodattimen vaihto, venttiilivälysten säätö, keulan öljynvaihto, mikäli tarpeen ja yleinen katselmus jarruihin. (Jarrupalojen kunto, renkaat ja yleinen siisteys ja valot.) Viidenkymmenetuhannen huolto. Perustuuu kymmenentuhannen huoltoon mutta syynätään paljon perusteellisemmin. Ohjauslaakerit ja niiden voitelu, kaikkien nesteiden vaihto, takanavan pesu, purku sekä voitelu ja muita perusasioita. Lisäksi ajankohtaiset ajoneuvojärjestelmän päivitykset. Lopuksi vikalogien nollaus. Kaikki mainitut toimet sujuvat kotitallissa asianomaisilla, ilmaisilla ohjelmistoilla kuten toisaalla on selitetty. Helppoa ja nopeaa.

Vaihteiston käyntiääni
Joka vaihteella oma äänensä. Ääni riippuu kierrosluvusta ja resonansseista kullakin vaihteella. Jos ääni on vinkuva tai jollain kierroluvulla ulvova on hammaspyörien ryntöpinnat kyseisen vaihteen osalta vaurioituneet. Usein suurin vaihde on se joka kuluu ensin. Tyhjäkäynnillä, kun vaihde on vapaalla, vaihteisto kolisee rytmikkäästi mutta se on normaalia. Teknisesti vaihteisto, nykypyörissä, on varsin arkaainen. Toisaalta se on pieni, kevyt ja nopeatoiminen. Kunhan oppii käyttämään.

Öljyn suodatus
Öljynsuodatin vaihtuu joka toisen, tai joskus, jopa, joka neljäs kerta, öljynvaihdon yhteydessä. Tässä vakiosuodatin öljypohjan mataluuden suhteen on ainoa vaihtoehto. Muissa pyörissäni käytän kaksi kertaa isompaa ja vaihto 20000 kilometrin välein. Näissä vanhemmissa kun suodattimen vaihto edellyttää öljypohjan irrotusta että suodattimen saa ulottuville. Samalla saa sakat pois öljypohjasta. 1400 Californiassa suodatin on moottorin ulkopuolella. Siinä irrotan öljypohjan 30000 kilometrin välein. Sinne kertyy sakkaa. Eli öljypohja suorittaa myös öljynpuhdistusta.

Olosuhteet
Monet ovat tyytyväisiä ettei moottori käy kovin lämpimänä. Harahaluuloa on se. Moottorin käyntilämpötila, öljynlämmöllä mitaten, saa olla yli 100 astetta. Silloin voitelu on tehokasta, moottori tasalämpöinen ja kitka minimissään

Iso ja pieni suodatin eroavat
Jos oletetaan että molemmissa on samanlainen suodatuskyky likapartikkelien osalta niin koolla on merkitystä: pieni suodatin kokee että öljyä liikkuu paljon aikayksikköä ja pinta-alayksikköä kohti. Isompi suodatin, vaikka tuplakokoinen, omaa puolet hitaamman virtauksen eli sen suodatuskyky on tällöin parempi koska laajemmalle alueelle leviävä paine, yksikköä kohden on puolet alhaisempi. Suodattimen vanhetessa sen suodatuskyky paranee mutta virtausvastus kasvaa samassa tahdissa. Se määrittelee vaihtovälin. Suodattimien virtauspinta-ala on suunniteltu niin suureksi että suodattimen tukkeutuminen, normikäytössä, on äärimmäisen harvinaista. Kokolailla ehyen moottorin suhteen.

 Öljyn valuttelua suppilon ja letkun kera. Oikealla pullo joka toimii vaihteiston huohotustilana. Vaihteisto on 60-luvulta.

Miksi 60-luvulta
Silloin hammaspyörät tehtiin umpikarkaistuina. Se antaa raskaammassa käytössä enemmän kestävyyttä eikä öljyn joukkoon kerry metallisilppua. Öljynvaihto vaihteistoon 10000 kilometrin välein. Myöhemmissä vaihteistoissa on pintakarkaistut rattaat. Vaihteistoon on tehty RVS-käsittely. Kaksi magneettia kerää rautahiutaleita pois öljyn joukosta.
 
Öljytikun ja täyttötulpan yhdistelmä.
 
Käyttämäni moottoriöljy
Valvolinen peruskamaa raskaaseen käyttöön. Mineraaliöljy 20W-50 eli hieman paksuhkoa. Siksi lämmityskäyttö ennen ajosuoritusta. Pyörä käyntiin tallin edessä ja sillä aikaa pukemaan ajokamppeet ylle. Asiasta on huomautettu negatiiviseen sävyyn. Huomauttaja on sittemmin muuttanut pois.
 
Öljytulppa jonka avaamalla vanha öljy poistuu. Paksussa johdinkohdassa on liitin peitettynä kutistesukalla.

Likainen paikka
Öljypohjan alapinta ja takaosa keräävät kuraa ajossa. Laskettelin painepesurilla liat pois ennen öljynvaihtoon ryhtymistä.

Öljynlämpöanturin johdinparin suojasukka vioittui vanhuuttaan.

Johtimessa on liitin
Sen ympärillä on pätkä kutistesukkaa. Pitää aukoa ja korjata johdinvaurio kunhan saan pyörän nosturille. Lämpömittari näyttää oikein eli signaali kulkee. Pesen samalla rasvaisen lian pois. Muutenkin pyörä pitää pestä.
 
Liki sopivan lämmin päivä aluksi
Lähdin alkuiltapäivästä ajelemaan moottoria lämpimäksi taajamassa. Ulkolämpötila, lähdössä, oli 21 astetta. Ajoin yhdellä istumalla Hämeenkyrön kautta Viljakkalaan jossa pidin kahvitauon paikallisessa bistrossa. Moottoriöljyn lämpötila tällöin hieman yli 60 astetta. Reilut kaksikymmentä astetta alle tavoitelämpötilan. Moottorissa ei ole muuta jäähdytystä kuin ajoviima. Iltapäivän mittaan sää viileni, pilvistyi ja kevyttä sadetta ilmeni. Ajoin Takamaan kautta Ylöjärvelle ja tein mainitun huollon. Että ei minkäänlaista mainittavaa lämmönousua ennen kuin ajoin Tampereen Rantaväylää tunneliin ja sieltä ratapihaa ja hotellikomplekseja sivuten Viinikan liikennesekoittajaan. 
 
Loppumatkalla hieman parempi lämpötila
Otin keskikaistan Viinikasta lähtiessä kuten tavallisesti. Ensin kuuttakymppiä ja sitten sataa kunnes toisesta liittymästä oikealle kohti kotiosoitetta. Nyt lämpö oli kivunnut jo liki seitsemääkymmentä. Jätin tallin eteen pyörän käymään joutokäyntiä siksi aikaa kun vaihdoin ajokamppeet siviileihin ja lämpö kohosi yli 70 asteen sen aikana, vaivoin. Jätin talliin jäähtymään. Kivasti rakenteet naksahtelivat. Olisi hyvä että ajoittain lämpötila kohoaisi yli sadan asteen. Ehkä sitten kesällä. Sitä odotellessa...

Haittaako kylmänä käynti
Helppo vastata: haittaa. Aiheuttaa ennenaikaista kulumista jos moottori käy kylmänä. Kylmän moottorin rakenteet ovat väljempiä koska metallit reagoivat lämpöön tai sen puutteeseen. Moottoriöljy on tarkoitettu käymään lämpimämpänä. Toisaalta, voisi väittää että huonompi öljy korottaisi moottorin lämpötilaa. Silloin kitka on suurempi. Se taas aiheuttaa kulumista. Voitelu on siis eräänlainen kompromissiratkaisu.

Takalaukun vaihtoehtopaikka
Normaalisti takalaukku on katteen alapuolella. Jos laukun ottaa sieltä pois niin sen tilalle saa paljon isomman kuorman kuin mitä takalaukkuun mahtuu. Takalaukku telineellä on helposti saavutettavissa. Esimerkiksi leirintäkamat voi pakata alatasolle ja sinne mahtuu noin 140 senttimetriä pitkiä kuljetettavia tavaroita.

Vasemmalta sivulta. Kahvoista voi vetää kuormaliinat ristiin laukun yli. Tai niitata soljet laukun kulmiin.

Painavat kamat alimmaiseksi
Pyörän rakenteesta johtuen parhaat materiankuljetuspaikat löytyvät alhaalta sivuilta takapyörien edestä ja sisäsivuilta sekä yllä mainittu laukku katteen alla tai yllä kuvassa esitetyssä paikassa.