California 1400 GTS: kaatumisen jälkeisten vammojen kunnostus

Pyörä nurin ojaan
Lapinreissun alkumatkalla pyörä kaatui ja syntyi jälkiä pyörään kohtaamisesta maapallon pintaan. Vaivat eivät estäneet matkan jatkamista vaikka pyörä rumentuikin. Oma vika.

Aloitin korjaamisen takakaatumaraudoista. Joitakin naarmuja ja muita puutteita maalipinnassa. Ne vaivat säästän talvikauteen. Ulkonäköpuolella laitoin vain uuden kromilistan vaurioituneen tilalle.

Oikea etukaatumarauta koki vaivoja pahiten. Sen maalipinnan korjaukseen pitänee panostaa hieman enemmän. Mutta ei vääntymistä tai muuta muodonmuutosta. Kaikki kaatumaraudat ovat omaa valmistettani ja huomattavasti tukevammasta materiaalista kuin alkuperäiset kromatut kaatumaraudat.

Tuulisuoja eli pleksi vaurioitui mekaanisesti eniten. Sen kiinnitysraudat taipuivat ja naarmuja tuli sekä kromi- sekä teräsosiin että itse pleksiin.

 Pleksi ja sen kiinnikeet oikaistuna. Pahin naarmu näkyy.

Vääntymiä ja naarmuja

Vääntymät olivat kiinnityskaaressa ja sen korvakkeissa. Pleksi piti ensin irrottaa että kromattua kiinnitysrautaa pääsee taivuttelemaan entiselleen. Kiinnitysraudan oikea puoli oli vääntynyt voimakkaasi vasemmalle ajosuunnassa ja pleksi oli vinossa vasemmalle ja sen oikea yläreuna lähempänä kuljettajaa. Ei vaikuttanut ajettavuuteen merkittävästi. Alempana oleva oikean puolen ilmanohjaimen runko otti kiinni etuteleskoopin suojaputkeen johon tuli naarmuja.

Viilapenkissä ja prässissä

Metallin taivuttelu on ollut suuri osa työelämääni metallimiehenä ja myöhemmin lentokonelevyseppänä sekä lentokoneasentajana. Metalli on aina taipunut vaivattomasti käsissäni kuin aikanaan Uri Gellerillä lusikanvarret.
Krominen rakenne voi olla haastava sillä kromaus voi vaurioitua jos korjausmenetelmä ei ole oikea. Ilmeisesti nyt oli sillä lopputulos on erittäin tyydyttävä. Rullamitta ja kulmamitta sekä voimaa tarvittiin oikaisuun. Toki materiaali piti ensin suojata naarmuuntumiselta.

Metallilevyt pleksin pinnassa

Niissä on edelleenkin, hionnan ja kiillotuksen jälkeen, näkyvissä hyvin pieniä naarmuja. Materiaali on ruostumatonta terästä joten sitä voi hioa vaikka liki puhki asti sen menettämättä kiiltoaan. Tämä toimenpide oli helpoin saadakseni tyydyttävän tuloksen. Apuaineena käytin Autosol kromitahnaa.

Pleksin naarmujen hionta

Homma on vasta alkuvaiheessa ja siinä tulikin yllätys vastaan: pleksi onkin pinnoitettua tyyppiä eli siinä on pinnassa kova kalvo ja sisällä pehmeämpää muovia. Naarmut yltävät pehmeään sisukseen asti. Ei ehkä olisi kannattanut hioa lainkaan vaan etsiä täyteaine naarmuun.

 Kaksi isointa naarmua hiottu osittain. Pinnoitteen raja erottuu.

Uutta pintaa
Jatkanko hiontaa vain löytyisikö pinnoitteelle korvaajaa? Ehkä kirkas UV-lakka?
Sain vinkin että on olemassa aine joka on, puheiden mukaan, pleksin kestävään vahaamiseen. Kuva alla.

Lattiavahaa pleksin pintaan?

 Hiomatahna.

Hiomalla hiljalleen

Sain siis hionnan alkuun. Kerrosrakenne oli yllätys mutta enköhän pehmeämmän sisuksen saan vielä hiottua lähes näkymättömiin hienommalla hiomatahnalla. Toinen vaihtoehto on että testaan sopivaa täyteainetta pleksin naarmuihin. Naarmuja on muitakin kuin kuvassa oleva. Olisikohan jonkin tarran paikka?

Toinen syvä naarmu alempana. Muitakin, pienempiä, naarmuja on.

Korjauksen korjausta

Koska hioin naarmua matalammaksi niin puhkoin samalla pleksin kovan pinnoitteen. Sitä ei olisi kannattanut tehdä vaan täyttää naarmu ja laittaa kovavaha pintaan. 

Koska virhe oli tapahtunut niin vahasin hiomani kohdan puhdistavalla vahalla jossa on hieman täyteainetta. Kiilto palasi lähelle alkuperäistä pehmeässä kohdassa. 

Kiilto hyvä mutta naarmut näkyvät.

Muita kohtia väliaikaisesti

Kaikkea ei nyt kesällä viitsi korjailla. Voihan olla että keikahtaa uudelleen. Talvella on maalarilla aikaa ja voihan olla että menee koko pyörän maalausteema uusiksi.

Sivulaukun naarmujen korjaus väliaikaisesti.

 Naarmunkorjauskynä sivulaukun siistimiseen väliaikaisesti.

Kaatumaraudan uusi "kromilista".

Polar Autotarvikkeen hyllystä. Pysyy hyvin kiinni.

Samaa kamaa kuin viimeksi

Tämän listan liima on varsin tehokasta. Vanhan listan irrotus oli vaikeampi homman kuin uuden liimaus. Samaa listaa on ollut sivulaukkujen kansissa jo useamman vuoden. Hyvin ovat pysyneet ja suojanneet kansia.

Etukaatumarauta kaipaa mustaa maalia.

Pulverimaalilla maalattu

Luja, paksu ja hyvä maali mutta ei sekään kaikkea kestä. Pitää ostaa sopivaa paikkamaalia joka ei ole liian kiiltävää. Paikkamaalaus puutikulla, antaa kuivaa viikon ja sitten hion paikkauksen, kiillotan maalipinnan ja vaihdan kromilistan.

Lisävalot purettuna ja ilmanohjaimet.

Lisävaloteline ja sen osat

Oikean puolen lisäpitkävalon kuuppa sai kovimman tällin. Siihen syntyi naarmuja kromipintaan. Autosol krominkiillotustahnalla sain ne lähes näkymättömiin. Jos ei tiedä mistä etsii naarmuja niin ei löydä. Lisävalojen kannatinraudan maalasin mustaksi. Siihen ei ollut tullut kuin vähäisiä vaurioita. Osa vaurioista aiempia kiveniskemiä.

Ilmanohjaimet eivät tarvitse muuta kuin pesun ja kiillotuksen.

 Peilin naarmut kromipinnassa.

Venttiilikopan oikean puolen suojakansi

Vasta nyt huomasin että siihenkin oli tullut muutama "iskelmä". Aloitin alumiiniosan kunnostamisen hiomalla hiomanauhalla naarmut piiloon. Hiomisesta syntyneet naarmut hioin hiomatahnalla (Sonax) näkymättömiin. Sen jälkeen alumiinille tarkoitetulla hiomapastalla (Autosol alumiinille) kohdan kiillotus kuten myös koko kopan kiillotus. Sitten pesu ja kuvaamisen jälkeen kovavaha alumiinipintaan.

 Venttiilikopan koristekansi kiillotettu ja vahattu.

 Kulma jossa oli naarmuja.

Peilailee

Hieman on peilikuvassa vääristymiä mutta se ei tässä haittaa. Pääasia että on kiiltävää ja siistiä.  Kuvaajan jalat näkyvät sekä oikean puolen kaatumaraudan heijastuma. Siitä oikealle on pakokäyrän heijastuma. Aivan pieniä hapettumia ilmenee. Tein homman auringon paisteessa niin nyt, pilvisenä päivänä, näkyy se mitä ei valoisuuden takia huomannut.

Vaha jolla vahasin vaurioituneita pintoja.

Viimeistely joskus

Sadekauden aikana käyn osat vielä läpi ja tutkin varaosahintoja tai jos löytyisi käytetty, ehyt pleksi jostain. TLM:n jo vilkaisin. Kallista kovin. SD ei tunnista koko mallia varaosaluettelossaan. Tai en ainakaan löytänyt.

Muuta havaittua
Kun pleksi ja ilmanohjaimet olivat poissa pyörästä niin erityisesti moottoritieajon, 100 km/h, aiheuttama ilmanvastus ylävartalossa oli sitä luokkaa että nopeutta piti laskea. Sarvissa roikkuminen otti koville jo 20 km matkalla.
Toisaalta: ilman pleksiä, ym pyörä vaikutti kevyemmältä ajaa varsinkin kaupungissa ja läsnäolon tunne on syvempi ympäristöön. Oli kuin pyörä olisi ollut pari numeroa pienempi.

Osat jotka kärsivät eniten ovat sitä varten
Etu- ja takakaatumaraudat ovat juuri kärsimystä varten. Tosin eivät nekään voi kaikkea estää. Nyt voin kuitenkin todeta että ilman kaatumarautoja oikean puolen sivulaukku olisi hajonnut, ohjaustangon oikea pää olisi kärsinyt ja jarrukahva mahdollisesti katkennut sekä oikean puolen venttiilikopan alumiininen suojakansi myös vaurioitunut. Myös astinlauta oikealla ja jarrupoljin olisivat olleet vaaravyöhykkeellä.

Kuvia ja juttua aiheesta tulee lisää kun "entisöinti" etenee...

California 1400 GTS: sivutuen asentokytkinongelma

Ihmettelyä
Pyörällä voi lähteä liikkeelle ilman että nostaa sivutuen ylös. Muutoin asiasta ei ole mitään muuta haittaa ja kaikki muu toimii odotetusti.

Tietokoneavusteisesti
Kytkin eilenehtoolla, kun oli hieman viileämpi sää puuhastella, pyörän GuzziDiagiin ja tutkin toimintoja. Asiasta ei ole vikailmoitusta vikamuistissa mutta GD näyttää kuitenkin että sivutuen asentoa ECU ei ymmärrä. Eli asentoarvo on "0" olipa sivujalka alhaalla tai ylhäällä. Olisi luullut että pyörän järjestelmä olisi tästä ilmoitellut sillä ristiriita vaihteen päälläolon suhteen on selkeä. Silloin ei moottorin sovi käydä jos kytkivipu ei ole vedettynä pohjaan.

Miten pitäisi olla
Oikea sivutuen asentokytkimen toiminnan pitäisi sammuttaa moottori kun vaihde kytketään jos sivutuki ei ole käännetty ylös asti.
Testasin muutkin aiheeseen liittyvät piirit eli ensin kytkinkahvan asentokytkimen toiminnan. Se antaa arvoksi ajoasennossa "0" ja vedettynä pohjaan arvon "1". Vaihteen kytkeminen näkyy myös GD:llä normaalisti.

Asiallinen osa
Sivutuen asentokytkin on varsin jämäkän näköinen laite. Asennuskuvassa ei sille ole numeroa mutta siinä on alla kaksi sen kiinnitysruuvia joiden numero on 13.

 Asennuskuva kohteesta.

Remonttimesta
Lähdin Kerholle tutkimaan asiaa. Otin tietokoneen mukaan niin saan katsottua että toimiiko sivutuen asentokytkin toimenpiteiden jälkeen halutulla tavalla.

Aiempaa kokemusta
Itsellä on tietty herkkyys sivutukiasioihin sillä olen kerran tehnyt kunnon voltit pyörineni pusikkoon kun sivutuki oli alhaalla, vauhtia noin 80 km/h, mutka vasemmalle ja ojan pohjassa iso kivi. Syntyi paljon romua.

 Ensin nokkaa hieman ylös.

Sivutuen asentokytkin irrotettuna.

Lähellä pakoputkea

Johdotus on hyvin suojattu kovaa ja kuumaa sijaintiaan kestämään. En purkanut johdotusta vaikka liitin olisikin ollut josta olisi saanut johtimen irtoamaan mutta pesu onnistui näinkin oikein hyvin. Kuvat on otettu ennen pesua.

Vasemmalla asentokytkin ja sen käyttövipu eli liipaisin.

Ei toimi

Kuvasta näkee että asentokytkimen liipaisin ei toimi. Liipaisimen pitäisi olla varreltaan samansuuntainen kuin seisontatuen jousikin. Mutta eipä ole kun sivutuki on alhaalla.

Sivutuki yläasennossa, liipaisin ja jousi samassa suunnassa.

Liipaisimen kuluma.

Lovi keskellä kaarta

Asentokytkimen kara on hieronut loven liipaisimen kaareen eikä liipaisin ole päässyt kääntymään niin että asentokytkimen kara olisi painunut sisään ja toimittanut siten tehtävänsä.

Viilaten

Viilalla viilasin loven pois kaaresta ja asensin liipaisimen paikoilleen ja pääsin kokeilemaan. Tulos oli kehno. Taas hetki ihmettelyä ja makuulle pyörän viereen katsomaan mikä mättää. Se selvisi: liipaisin ei painanut asentokytkimen karaa riittävän syvään.

Lisää ihmettelyä ja havainto

Hetken pähkäilyä ja katselua eri suunnista. Vaikutti siltä että liipaisimen akseli oli taipunut. Olin siis osunut sillä johonkin tai jokin oli osunut siihen. Ehkä kivi raskaasti kuormattuun pyörään omalla mökkitiellä tai jokin jossain muualla. Taivutin akselia hieman ja asensin pestyt ja voidellut osat paikoilleen. 

Osat irrallaan ja tarvittavat työkalut paitsi vasara.

Viimeistelyä

Osien pesun, voitelun ja asennuksen jälkeen tietokone näytti että asentokytkin mekanismeineen toimii jälleen. Vikalogeissa ei ole asiasta mainintaa. Tällainen vika jää siis huollon tai asiakkaan havaittavaksi. Mitään varoitusta asiasta ei tule vaikka mielestäni pitäisi.

Koeajo paikoillaan

Jos yrittää kytkeä vaihdetta päälle kun sivutuki on alhaalla moottori sammuu joka kerta.

Tietokoneella katsoen ei tapahtunut muuta kuin arvo "0" vaihtui arvoon "1" kun sivutuen laski ala-asentoon. Se on vaadittu tieto jolla moottori sammuu vaikka kytkinvipu olisikin vedetty pohjaan eli vastaavaan arvoon "1" samalla kun vaihde siirtyy arvoon "1" tai arvoon "7" joka on kakkosvaihteen arvo. Pyörä ei siis lähtisi mitenkään liikkeelle sivutuki alhaalla ja vaihde päällä nyt kun asia on korjattu. Jos vaihde on arvossa "0" voi sivutuki olla alhaalla ja moottori käy eli vaihde vapaa-asennossa ja kytkinvipu vapautettuna.

Ilta-ajelulla

Kävin Tampereen Mustassalahdessa jokatiistaisessa pyörätapahtumassa. Asiaa ruodittiin siellä porukalla. Moni ihmetteli mitä tekemistä pyörän ECU:lla ja tietokoneella on sivutuen kanssa. Eipä paljoa mutta ECU:n kautta tämänkin asian voi saada havaituksi. Nyt tiedän miten.

California 1400 GTS: säätötöitä matkalla pohjoiseen

Keinuvaa menoa
Jo alkumatkasta Savonlinnasta lähdettyämme kahden hengen kuormalla ja matkatavaroilla varustautuneina huomasin että meno on hieman hutjakkaa ja suuntavakavuus kaarteissa voisi olla parempi.

Säätöä hotellin takapihalla
Muutaman takajousten lievän pohjaamisen jälkeen idän pikkuteillä otin aamupalan päälle pienen säätörupeaman. Matkatavarat kun olivat hotellihuoneessa niin sivulaukut oli helppo irrottaa telineistään säätötyön tieltä pois.

Työvälineet
Tarpeellisimmat vehkeet kulkevat mukana joten ei tarvinnut käydä kaupoilla vaan ryhtyä työhön. Tai harrastushan tämä moottoripyöräily on.

Välineet.

Vakiotyökaluja

Vain euron maksava muovinen työntömitta on lisäämäni varuste. Kymppimillisellä lenkkiavaimella irrotetaan ja kiinnitetään sivulaukun ruuvit. Ilman mittaakin säätö onnistuisi mutta näin on tyylikkäämpää ja nopeampaa. Matkassa on toki muitakin työvälineitä siltä varaa että matkalla pitää säätää, korjata, vaihtaa tai tehdä muita toimia, ensisijassa omaan mutta välillä myös muiden pyöriin.
Huomasin matkalla puutteenkin: torx-avaimia ei ollut matkassa yhtään. Sodankylän IKH korjasi asian kymmenellä eurolla. Ei toki kaikkia kokoja mutta pienemmästä päästä kymmenkunta tavanomaista kokoa.

 Säätöohjeet kuormituksen mukaan.

Suurpiirteistä

Arvot ovat suosituksia eivätkä koko totuus. Pitää osata arvioida kuorman määrä ja tehdä säädöt sen mukaan. Tässä tapauksessa painoa oli keskimääräistä huomattavasti enemmän. Kokeilemalla eri säätöjä pääsee ajan kanssa parhaaseen tulokseen. Jotkut tykkäävät pehmeästä menosta ja hieman "leijuvasta" ajotuntumasta mutta itse laitan mielelläni jämäkän asetuksen. Ei tule yllätyksiä.

Alkuarvo 24 millimetriä.

Säädetty arvoon 34 mm.

Säädön varmistus

Haka-avaimella pyörittämällä alempaa mutteria jousi kiristyy. Ylempi mutteri kierretään sen kylkeen niin säätö pysyy.

Vielä paluuvaimennuksen hienosäätö viimeksi.

Molemmin puolin

Luonnollisesti säätö tehdään identtisesti molemmille puolille. Säätötoimenpiteen tein Kuusamossa hotellin takapihalla varjoisassa paikassa.

Takajoustintuki sivulaukun ja rungon välissä.

Kulku tasaantui

Pari päivää myöhemmin säädöt tulivat todella tarpeeseen. Savukoskelta Sodankylään on aika heittoinen reitti. Tie on vain noin yhden kaistan levyinen ja siinä on painumia ja pomppuja riittävästi. Siellä on myös pitkä yhtäjaksoinen suora tieosuus: 36 kilometriä viivasuoraan. Pohjaan lyöntejä ei enää tapahtunut ja takapään ylös-alasliike vaimeni säädön puitteissa hieman.

Säätö takaisin

Reissun jälkeen tein saman toisinpäin mutta en löysännyt ihan samoihin lukemiin kuin oli ennen Lapinreissua. Jätin siis hieman "pänninkiä" jousiin. Myös paluuvaimennus sai olla edellisessä lukemassa.

Säädön määrä
Se perustuu kokemukseen ja valistuneeseen arvaukseen. Toki tieto siitä että jousta puristaessa se loppua kohti laittaa enemmän hanttiin eli kantaa hieman paremmin.

Säädön seurannaisvaikutukset
Kiristys aiheutti sen että paikallaan käsitellessä pyörä tuntuu korkeammalta. Niin se onkin. Sivutuki pitää pyörää hieman enemmän kallellaan vasemmalle ja takamatkustajalla on hieman enemmän ponnistettavaa päästäkseen takasatulaan.

Jousi kuoleentuu
Ajan kanssa jousi painuu luonnollisista syistä kasaan. Sen kyky kantaa heikkenee hiljalleen. Uutena nopeammin, myöhemmin hitaammin. On myös takajoustintukia jotka eivät kuoleennu. Niissä joustavana materiaalina on paineellinen kaasu ja vaimennus hydraulinen kuten yleensä kaikissa nykyaikaisissa joustintuissa. Niitä on myös helpompi säätää. Jopa ajon aikana. Sellaiset on jo hankittuna mutta laitan vasta sitten kun tulee todellinen tarve.

California 1400 GTS: rengasvaurio

Lapin reissulla ilmennyt
Vahingon synnystä en voi sanoa mitään varmaa. Jotain sellaista joka leikkaa kumia on ollut renkaan ja tien välissä.

Yksi asia vainoaa
Voiko peurasilta olla niin terävä reunoiltaan että se leikkaisi jäljen renkaaseen? Tai jospa peurasillassa on ollut jotain vikaa?

Yksi peurasiltatyypeistä.

 Eräs toinen rakenne.

Montaa ei mallia

Muutamasta, erilaisesta, peurasillasta tuli ajettua ylitse. Laite estää villipeurojen ja porojen seksuaalisen kanssakäymisen pitämällä ne erillään jokien eri puolilla.

Viiltojälkiä kulutuspinnassa.

Kaksiseosrengas

Tässä rengastyypissä on keskellä normaalia rengaskumia ja sivuilla pehmeää kumiseosta. Tarkoitettu raskaisiin customeihin ja matkakäyttöön. Renkaalla on ajettu vasta noin 5000 km ja kuluminen on vasta alullaan.

Viiltojen ominaisuudet

Syvin kohta on noin 2 millimetriä. Mittasin välysmitan ohuella suikaleella. Kuten näkyy niin viiltoja on useita rinnakkain. Sivuilla lähinnä vain painanteita mutta keskellä selkeät viillot.

Ei runkoon asti

Renkaassa on paksu kumikerros ja sen on luvattu kestävän noin 10.000 km:n ajomatkan. Koska viillot eivät yllä renkaan rungon rakennekerroksiin en ole kauhean huolissani viilloista. 

Renkaan edustaja

Vein renkaan nähtäväksi sen myyjälle. Hän tutki asiaa samoin kuin itsekin tutkin ja totesi että ei merkittävää syytä huoleen renkaan kestävyyden suhteen. Renkaan kuluessa viillot madaltuvat ja lopuksi kuluvat pois.

Takarengas

Tutkin senkin kulutuspinnan. Siinä en havainnut vastaavaa vaivaa silmämääräisessä tutkimuksessa. Pitää kuitenkin tutkia lampun kanssa uudelleen. Takapyörällä kun on paljon enemmän painoa päällä kuin eturenkaalla. Toisaalta, eturengas on kapeampi niin siihen kohdistuu suuri pintapaine pienelle alalle.

Dacia Logan Van: 100.000 km huolto

Kiireet kasaantuivat
Pitänyt alkukesästä sen verran kiirettä että en aivan ajoissa päässyt Dacian huoltoa tekemään. Mökillä viikon ajan auto on seisomassa. Siinä on sopiva väli tehdä huolto.

 Mittarilukema huollon kohdalla.

Tarpeet mukaan
Kevytpeite, ajosillat, parit työvälineet ja huolto-osat mökkimatkalle mukaan. Siinä ajankäytöllisen ratkaisun ydin. Lisäksi toive edes yhden päivän poudasta.
Toive toteutui moninkertaisesti. Vain yhtenä päivänä satoi. Muutoin lämpötila noin 20 astetta.

Huolto-osasto

 Suodatinavain.

Öljytulpan avain ja irrotettu öljytulppa tiivisteineen.

Vanhan öljyn valutus.

 Suodatinavain käytössä.

Varovasti

Lähellä on särkyviä kohteita kuten generaattorin takakannen muoviosat ja liitin. Homma pitää tehdä nimenomaan tuon letkussa olevan väistön alueella.

Toki toisenlaisiakin suodatinavaimia on olemassa. Tämä on halvin ja monikäyttöisin. Uutta suodatinta asennettaessa ei avainta tarvita sillä käsin vääntäminen suodattimesta kyllä riittää.

Suodatinjalka pilkistää letkun alta.

Öljyä ja öljynsuodatin.

Jämäpullo mukana

Harvoin öljytila on autossa tai moottoripyörässä juuri sen kokoinen kuin kaupallinen annosastia. Edellisen öljynvaihdon jäännösöljy ensin moottorin öljytilaan ja uudesta purkista lisää. Joskus käy niin että jäänösöljyä on jäänyt riittävästi öljynvaihtoa varten. Sitten kierre alkaa uudelleen. Vanhan öljyn laitoin tyhjään astiaan ja vien kierrätykseen.

Halvimman mukaan

Valinta on auton uutuuden aikoihin tehty ja tähän öljyyn on päädytty. Halvinta vaatimukset täyttävää turbodieselöljyä. Silloin yli kymmenen vuotta sitten. Suodattimena olen käyttänyt alkuperäissuodatinta. Vaihdetaan joka öljynvaihdon yhteydessä.

RVS-käsittely

Moottoriin on tehty kyseisellä aineella käsittely. Muutaman tuhannen kilometrin ajon jälkeen käyntiääni hiljeni ja kulku parani. Vaikuttaa myös siltä että kulutus väheni. Käsittely pitäisi tehdä joskus myös vaihteistoon.

Ilmansuodattimen vaihto

Sen vaihtoväli tuli täyteen nyt 100.000 kilometrin kohdalla. Sopii hyvin myös mökkihommiksi. Ilmansuodatinkotelo löytyy suojalevyn alta. Suojalevy vain nostetaan pois paikoiltaan. Kiinnityspisteitä sillä on kolme. Ne löytää kun heiluttaa levyä.

Ilmansuodatinkotelo paikoillaan.

Ilmansuodatinkotelon irrotus

Antureiden sähköliittimet, molemmat, irtoavat kun liittimen kieltä puristetaan sopivasti ja vedetään auki. Johtimet irrotetaan kannakkeistaan. Myös imuilmaputki irtoaa kotelosta pikaliitoksella. Pieni vartailupaineletku irrotetaan myös.

Ahtimelle menevän letkun klemmari pitää löysätä.

Etureunan kiinnikkeet nostetaan irti ja oikealle siirtämällä (Ajosuuntaan katsoen.) lähtee kotelo kokonaisena irti.

Kotelon avaaminen

Tarvitaan torx-avain. Olikohan koko 14. Pyöritellään ruuvit irti ja kotelo avautuu suodattimen kohdalta. Sieltä löytyy itse suodatin ja sen esisuodatin joka on vaahtomuovia.

 Kotelon avaaminen ja sulkeminen.

Kotelon puhdistus ja esisuodattimen pesu

Esisuodattimen voi pestä astianpesuaineella ja vedellä. Sitten puristetaan liiat vedet pois. Ilma kuivaa loput.

Esisuodatin pestynä kotelossaan.

Ei ole välttämätön

Jos esisuodatin ei ole kunnossa sen voi jättää pois. Uusi tarvikesuodatin on suodatuspinta-alaltaan merkittävästi suurempi kuin alkuperäissuodatin.

Esisuodatin kuivauksessa.

Kotelon puhdistus

Kuten arvata saattaa oli suodattimen, virtaussuunnassa etupuolella, melkoisesti pölyä ja pientä roskaa. Pesin ne pois moottoripesuaineella. Pesin myös "puhtaan puolen" sillä sielläkin oli hieman likaa. Ulkopinnasta lähti likaa pois myös.

 Suodattimen tiedot.

Uusi suodatin.

Uusi ja vanha.

Kokoero.

Suodatuspinta-ala

Se että paperia on enemmän ei kerro siitä että onko virtausta enemmän tai vähemmän vaan kyse on suodatinpaperin läpivirtauskyvystä. Joka tapauksessa suodatuspinta-alaa on uudessa enemmän kuin vanhassa. Kun suodatin vanhenee niin sen suodatuskyky paranee mutta virtauskyky alenee. Johtuu siitä että paperiin tarttuneet likahiukkaset "tilkkivät" paperin aukkoja pienemmiksi. Entistä pienemmätkin hiukkaset jäävät siten satimeen. Samalla virtaus heikkenee.

Vanha taitettuna.

Suodatuspinta-alaa jäljellä

Vanha suodatin ei ole tukossa likikään. Mutta vaihtoaika olisi ollut kohta käsillä kuitenkin. Ehkä noin 70% pinta-alasta on jo tukkeutunut, ainakin osittain.

Tukkeutunut suodatin
Siihen asti ei pidä päästää sillä heikentynyt imuilman virtaus alentaa tehoa ja voi vaikuttaa polttoaineen kulutukseen lisäävästi. Myös päästömittauksesta voi olla hankala päästä läpi.

Ilmasuodatinkotelo asennettuna.

Työmäärä ei ole iso

Toki hiukan työkaluja tarvitaan edellä oleviin huoltokohteisiin mutta tällaisessa "kehitysmaa-autossa" on asiat minimoitu eli huoltaminen on tehty helpoksi ja normityökaluilla suoritettavaksi. Torx-avainkin sellaiseksi jo voitaisiin mainita koska niitä on myynnissä huoltamoilla ja alan tavarataloissa.

Kulut

Suodattimet maksoivat yhteensä alle kolmekymppiä. Öljy hieman vähemmän. Omalle työlle en laske aikaa tai hintaa. Autohuollossa toimenpiteiden kesto olisi alle tunnin. Tuntiveloitus lienee satasen luokkaa ja lisäksi huollon markkinoimat "merkkitarvikkeet" toisen satasen.

Seuraavaksi

Seuraava öljynvaihtohuolto on 110.000 km kohdalla joissa vaihdetaan suodatin ja öljyt. Menee vuoden 2020 puolelle pitkälle. Raportoin jos muuta ilmenee.

Kauhujuttuja
Olen nähnyt paljon ajetuissa autoissa ja moottoripyörissä, joita säilytetään ulkona, homehtuneita ilmansuodattimia. Ilmassa on paljon orgaanisia partikkeleja, erilaisia pölyjä ja erityisesti siitepölyä. Kosteuden kanssa se muodostaa suodattimeen sieniviljelmän joka tehokkaasti tukkii suodattimen. Erityisesti autojen sisätilan raitisilmasuodattimissa on herkästi sieni-itiöitä tuottavaa hometta. Mutta myös moottorin ilmansaanti voi tukkeutua ja aiheuttaa erilaisia ikäviä vikoja kuten karstoittumista tai suoranaisia käyntihäiriöitä. Ainakin moottoripyörä pitää saada sadepäiviksi suojaan katon alle. Tai sateen jälkeen käynnistellä hetkeksi että ilman virtaus vetää suodattimeen sadeajossa joutuneen veden koneen läpi ja siten suodattimen kuivamisen.