perjantai 11. kesäkuuta 2021

Vaurio Dacian moottorissa

 
Öljytikku uusiksi
Muutama viikko sitten katsoin paljonko moottorin öljytilassa on pohjaöljyä. Yllätyksekseni toimenpidettä suorittaessani öljytikku katkesi. Tilasin Käyttöautosta uuden. Tänään laitoin sen paikoilleen.

Tikussa muutoksia
Alkuperäinen öljytikku oli kovettumisen lisäksi käpertynyt mutkille ja sitä oli hankala pujottaa paikoilleen. Ensimmäinen vika lienee syntynyt kuumuuden ja öljyssä olevien aineiden vaikutuksesta ja toinen vika, eli katkeaminen, siitä että tikku ei enää katkeamatta suostunut menemään paikoilleen.

Katkennut tikku
Materiaali oli selkeästi kovettunut. Katkennut pätkä jäi öljypohjaan ja kun kokeilin taivuttaa sitä osaa joka jäi jäljelle se katkesi ilman voimankäyttöä. Rapeaa kun hapankorppu. Noin kymmenen sentin pätkä on jäänyt öljytilaan. Se tuskin siellä mitään aiheuttaa. Ei anna tarvetta toimenpiteille. Auto on hieman yli kymmenen vuotta vanha.

Öljytikun tiedot

Katkennut ja uusi tikku.

Kova kilohinta
Tosin kympeillä selvisin eikä tarvinnut edes hakea sitä vaan se toimitettiin ilman eri kustannusta Kerholleni.

Informaatiota
On hieman orpoa olla ilman moottorin öljymäärän tietoa. Tosin autolla ei näin suvella paljoa ajella. Uuden tikun kastaminen kertoi että öljyä on. Asia on siltä osin kunnossa.
 

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Mielenkiintoinen moottoripyörätuttavuus: Carberry 1000


Mustanlahden satamassa tiistaisin
Paikalle kerääntyy motoristeja pyörineen suviaikaan tiistaisin. Kunhan paikalla on myös elintarvikemyyntiä. Kuten nyt.

Katselin ja kuvasin
Toki olen nähnyt ja kuvannut useana vuotena moottoripyöriä ja skoottereita sekä myös mopoja. Kunhan niissä on jokin harvinaisempi ominaisuus: ikä, malli, onko rakenneltu ellei peräti omavalmiste. Kaikenlaisia pyöriä ja trikejä. Siellä ei katsota vinoon kenenkään ajoneuvoa.

Erityisen kiinnostava
Ulkonäkö oli hyvin perinteinen eli kokolailla samanlainen kuin jo kauan markkinoilla ollut 500cc Enfield Bullet. Mutta pidemmällä rungolla ja 1000cc koneella. V-kone vaan sylinterikulmaa en käynyt mittaamassa. Alle 90 astetta reilusti. Olisiko puolet siitä?

Kehittäjät: idean isä ja huipputekniikkaa
Paul Carberryn ideoinnin tuotos ja apuna hääri myös maailmankuulu Ian Drysdale. Intialaiset alan henkilöt kiinnostuivat ja nyt niitä tehdään jo. Toivottavasti saavat hyväksynnän EU-alueelle. Päästöistähän se usein on kiinni.

Paras kuvakulma ja kaikin puolin tyylikäs peli. Kaksi tuplalevittimistä runpujarrua edessä. Tuotantomallissa levyjarru.

Vaihteisto ja moottorin alakerta. Lohkon suunnitellut herra nimeltä Carberry Australiasta. Valmistus Intiassa.

Tämä yksilö toistaiseksi "moderneilla" kaasuttimilla.

Ensiöveto ja akku. Myös sähkökäynnistin on polkimen lisäksi. Tarvitsee vielä polttoaineen ruiskutuksen.

Käyntiääni
Yllättävän matala ja ei mitenkään meluisa paikallaan käytellessä. Pidin kättäni ventiilikopan päällä enkä havainnut käynnissä kovinkaan kummoisia värinöitä. Se asia lienee kunnossa eli moottori on dynaamisesti tasapainoinen.

Linkki valmistajan sivuille.

Pyöräkaupoille
Jos tulee joskus meille kauppoihin niin käyn ainakin koeajamassa. On sen verran maukkaan näköinen uusvanha laite ja tehoakin sen verran että ei jalkoihin jää.

Sitten oli muutakin
Suhteellisen harvinainen nykyään tämä Hondan jäykkäperäinen tuote.

Honda Monkey ilman takajousia. Monen pojan unelmamopo.
 

sunnuntai 30. toukokuuta 2021

California 1400 takajarrutarkistus


Brembo
1400 Californiassa on takana Brembon valmistetta oleva kaksimäntäinen liukutyyppinen takajarrun jarrupuristin eli jarrusatula. Myös etujarrut ovat saman valmistajan mutta eri tyyppiset. Jarrusatulassa on kaksi erikoista mäntää ja ne ovat molemmat peräkkäin ja vasemmalla puolella. Hyvin yleinen jarrusatula takajarrussa ja myös pienempien pyörien etujarruna olipa pyörä sitten minkämaalainen tahansa.

Informaatiota ja vertaistukea
Luin Gruppo Moto Guzzi Finlandian keskustelupalstalta huolestuttavan tarinan että takajarru oli syttynyt palamaan. Takaisinkutsua aiheesta ei ole joten vika lienee suhteellisen harvinainen.

Poljinsylinterin vaivat
Syyt ovat mekaanisia sekä hydraulisia sekä hieman niiden yhdistelmääkin. Yksi syy on väärässä säädössä poljinsylinterin tai polkimen osalta. Välystä on liian vähän poljinsylinterin ja polkimen välillä. Silloin käy niin että poljinsylinterin mäntä ei palaa riittävästi kun poljinta ei enää paineta ja jarrunesteen takaisinvirtaus estyy. Sama ilmiö tapahtuu myös jos itse poljinsylinterin mäntä tai tiivisteet ovat vioittuneet tai jarrunesteessä on likaa ja pienet kanavat tukkeutuvat. Myös eri tyyppisten jarrunesteiden sekoittaminen saattaa aiheuttaa kyseisen ilmiön. Jarrut jäävät laahaamaan ja kuumenevat ja sitä ei tiivisteet kestä.

Takajarrusatulan vaivat

Tässä tapauksessa liukutapit ja niiden tiivisteet ovat tärkeässä asemassa. Kun liukutapeista toinen liukuu huonosti niin jarrua poljettaessa jarrusatula kääntyy vinoon ja jarrutehoa menetetään sekä jarrusatulan vinoon meno rasittaa rakenteita. Samankaltainen vaiva syntyy jos jompi kumpi jarrumännista ei liiku. Tyypillisiä vikoja jo muutaman vuoden ikäisissä pyörissä. Mäntä- tai liukutappivammainen satula voi myös jäädä jumiin ja laahaa koko ajan.

Huollon puutetta pitää välttää
Sen lisäksi että jarrupalat pitää olla kunnossa on huomioitava että muutkin osat ovat toimivia. Liukusatulassa on kaksi kumisuojilla suojattua liukutappia jonka varassa satula liikkuu palojen kulumisen mukaan niin että jarru on aina yhtä tunnokas ja tehokas. Jarrunesteen säännöllinen vaihto pitää muistaa.

Jarrunesteen vaihto
Vanha jarruneste korvataan laittamalla uutta nestettä syrjäyttämään vanhaa niin välttyy jarrujen ilmaamiselta. Jarruputkia ja -letkuja ei pidä tyhjentää paineilmalla vaan vähitellen hyödyntämällä poljinsylinterin tuottamaa painetta. ABS-jarruissa saattaa tarvita virran päälle laiton toimenpiteen aikana.

Piilossa
Jarrusatula on näkymättömissä vasemman sivulaukun ja takapyörän välissä. Siksi siihen ei tule aktiivisesti kiinnitettyä huomiota. Sivulaukku on helppo irrottaa. Neljä ruuvia pitää aukaista. Koko on M8 mutta kanta 10mm. Kymppimillinen lenkkiavain ei paljoa maksa ja on hyvä olla matkassa. Mahtuu työkalupussukkaan. Avainta tarvitsee myös silloin kun jostain syystä tarvitsee säätää takajoustintukien jousipainetta. Silloinkin on laukut irrotettava.

Sivulaukun neljä kiinnitysruuvia.

Jarrusatulan liikerata ääriasennossaan. Kumisuojat, 4 kpl, ovat ehyet. Jarrupaloissa niukasti pintaa. Palakauppaan tulee asiaa vielä tänä suvena.

Jarrupalojen vaihto
Kun sivulaukku vasemmalta on pois niin jarrupalat voi vaihtaa satulaa irrottamatta. Palojen kiinnitys on suunniteltu niin että varmistussokka irrotetaan ja tuurnan avulla napautetaan lukkotappi irti. Palat putoavat pois. Samassa yhteydessä voi puhdistaa jarrulevyn rei'ityksen. Niihin kertyy jarrupölyä ja levy jäähtyy huonommin.

Jarrun valmistajan merkki. Alhaalla vas. ABS-anturi. Signaalikehä on puhdas.

Liikeradan testaus toiseen suuntaan.

Ruuvitaltan kahvalla pakotin jarrusatulan liikkumaan koko liikeratansa.

Jarrupalojen kiinitystappi

Kuvassa näkyy satulan korvakkeessa reikä johon tuurna työnnetään ja vasaralla napautetaan tuurnaan niin että lukkotappi tulee satulan oikealta puolen pois. Ensin tietysti sokka irti. Kaikki osat liikkuivat kuten niiden pitääkin. Nestettä oli sen verran kuin voi olettaakin sillä jarrupalat ovat jo melko ohuet. Tähän pyörään ei tarvitse lisätä jarrunestettä palojen kulumisen tahtiin.
 
Ei sallita ruostetta
Jos jarrun osat ovat ruosteessa. Erityisesti jarrumännät ja muut liikkuvat osat ruostuvat kosteuden vaikutuksesta niin se voi heikentää jarruja ja tehdä jarrusta tehottoman. Myös alumiiniosat voivat oksidoitua ja jumittaa osia. Kumeilla suojatut liukutapit olisi hyvä purkaa, puhdistaa ja voidella tarkoituksenmukaisella jarruvaseliinillä. Se edellyttää satulan irrottamisen jarrukilvestä. Vaseliinin pitää kestää kosteutta ja kuumuutta. Tavallinen vaseliini ei kestä.
 
Jarruneste
Jos jarrunestettä on lisätty jarrupalojen kulumisen myötä voi olla että nestettä onkin niin paljon ettei se mahdu palaamaan jarrunestesäiliöön. Siitä voi olla se haitta että jos laitetaan uudet jarrupalat niin ne jäävätkin laahaamaan ja se voi kuumentaa jarruosat rikki asti. Ei ole haitaksi vaihtaa noin neljän vuoden välein uudet jarrunesteet, huoltokirjan mainitsemaa tyyppiä. Ei parempaa laatua mutta ei huonompaakaan. Nestetyyppi lukee yleensä jarrunestesäiliön kannessa. Ilmausruuvitkin saavat liikuntaa eivätkä jumiudu.

Poljin painui astinlautaan asti ensi polkaisulla.

Neljännellä polkaisulla poljin jäi oikeaan kohtaansa. 

Tarkistustoimenpiteen menot
Ei kuluja jos ei autotallin vuokraa lasketa vaan ei tarvittu edes lisäysnestettä. Tuli huomattua että jarrupalat pitää vaihtaa kohtapuoleen kuten myös jarruneste. Toimenpide on lievästi haastava ABS-järjestelmän suhteen. Aikaa kului noin tunti hyvin rauhallisesti toimien tämän tarkistuksen suhteen. 

Hygroskooppinen jarruneste
Jarrunesteellä on taipumus imeä itseensä kosteutta. Kosteus sitten syö jarrurakenteita sisältä päin. Tyypillinen ilmiö on jarrumännän jumiintuminen hapettumien vuoksi. Siksi säännöllinen jarrunesteen vaihto säästää merkittäviä summia jos päättää pitää samaa pyörää useampia vuosia.

Toinen tarkastuskohde
Poljinsylinteri on hankalassa ja likaisessa paikassa oikean puolen astinlaudan takana. Saa päällensä rapasuihkuja eturenkaasta ja toisaalta hyvin lähellä pakoputkea. Silläkin voi olla osansa kyseisen osan vanhentumiseen. Ainakin kumiosien kunnosta pitää pitää huolta.

maanantai 17. toukokuuta 2021

Mökillä rantakalassa


Kalastus
Oma kalastukseni on hyvin vaatimatonta verrattuna edesmenneen appeni suhteen. Itse asiassa hän koki edesmenon jo ennen appeuttaan. Hän oli Kalamies. Palkittu monin tavoin. Sain sentään olla hänen soutajanaan ja silloin selvisi joitain eroja länsisuomalaisuuteni ja itäsavolaisuuden kalastuksen välillä. Savossa kalastus on perinne. Lännessä harrastus.

Talvikalastus ja kesäkalastus
Kyllä, omaan pilkkivehkeet vaikka ei joka viikonloppu ehdi, halua tai viitsi lähteä jäälle säätä uhmaamaan. Talvirysähommiin tai verkoille en enää lähde enkä ainakaan nuottaamaan. Pilkkikisoihin olen osallistunut harvakseltaan. Rannalta kalastaminen suvella on ollut huvini ja ajankuluni jo siitä lähtien kun sain madon koukkuun itse. Matojen löytäminen ei ollut vaikeaa. Sittemmin innosti heitto-onkiminen kun sain kummisedältä lahjaksi Abumatic 10-mallisen heitto-ongen eli virvelin. Vavan merkkiä en muista. Kyseinen kela on tallessa ja kunnossa kumiosaa lukuun ottamatta. Nyttemmin olen perinyt Abumatic 20-kelan. Siinä on kumiosa kunnossa mutta liipaisin poikki. Taidan tehdä ristisiitoksen mallien välillä. Heitto-ongen ohella pihlajaisella onkivavalla sai pikkukalaa ja joskus lahnoja. Siinä henk-koht onkistoriaa 60-luvulta.

Perintöä
Kahdesta suunnasta: naapurissa Tampereella asui nyttemmin kuollut kalamies. Ennen sitä hän sattumoin kysyi kalastanko. Sanoin että vain harrastukseksi. Ilmeisesti se riitti hänelle. Seuraavana päivänä oli iso pahvilaatikko ilmestynyt ovelle ja sen seuraksi keloja ja pilkkivälineitä sekä, erityisesti, monenlaista ns. mato-ongintaan liittyvää viehettä, koukkua kohoja ja erilaisia vapoja. Vanhaa ja varsin uuttakin. Toinen laatikko sisälsi pelkkiä pilkkivehkeitä. Mutta ei kairaa, jakkaraa, reppua eikä sohjokauhaa. Varmaan joku muu sai ne. Ne olivatkin jo itselläni ennestään.

Toinen perintösuunta: Appiukolta perin, ainakin näennäisesti, vapoja, joitain uistimia ja satunnaisia kalastusvälineitä. Ei merkittävästi. Anoppi leskeydyttyään myi verkot ja pääosan muistakin kalastusvälineistä. Nämä perinnöt, mitä niistä on jäljellä yhdistettyinä, huomasin omaavani kaiken sään kalastusvermeitä yli oman tarpeen. Merkittävä osa kilpailuhenkisiä. Koskikalastusvälineitä ei lainkaan. Apen kolme tytärtä eivät kalasta mutta ainakin yksi osaa soutaa. Loiskimatta ja meluamatta. Tottelee puheohjausta kohtuullisesti.

Perämoottori
Vaihtoehtoisena voimalähteenä on halpamarketin halvin sähköperämoottori. Sen ykkös- ja kakkosnopeus sopivat uisteluun eikä ole melua. Olen kiinnittänyt moottorin venee vasempaan laitaan peräpeilin sijasta. Siinä sitä on helpompi käsitellä ja oikea puoli on vapaana uisteluun. Voi tehdä jyrkkiäkin mutkia pelkäämättä että siima sekaantuu potkuriin.

 
Lämpötila illansuussa rannassa.
 
Noin viisikymmentä vuotta vanhat uistelukelat.

Samat kelat päältäpäin. Ylempi kitkajarrulla ja alla räikkäjarrulla varustettu.
 
Vapoja viisi
Yksi on vain venekäyttöön sopiva hyvin lyhyt lasikuituvapa. Yksi siimarenkaiden sidenaruista pitää lakata paikoilleen. Muissakin on hieman huollettavaa. Parhain kunto on kitkajarrullisen kelan omaavassa vavassa. Sillä sain jutun hauetkin. 

Avokelakin on
Samaa merkkiä kuin muutkin. Ei ole erityisesti mieleeni. En saa sillä tarkkoja heittoja ja vasemmalla kädellä kelaaminenkaan ei ole aivan sujuvaa. Mutta voinen käyttää sitä veneuistelussa jossa heittojen tarkkuudella ei ole niin nuukaa.

Lipat ja uistimet laatikoissaan.

Marttiini on mökillä pyhitetty kalapuukoksi.

Mökillä huvikalassa
Toukokuun puoliväli ja uudet nykyajan siimat virveleissä. Kaksi vireessä. Molemmat merkkiä Shakespeare. Eri vuosikymmeniltä.  Toinen metallia kun uudempi on muovia. Vavat erittäin perusmallia. Sillä ei liene uistellessa ollut suurta merkitystä sillä soutaja hoitaa liikkeen. Ei tarvitse viskoa. Vapakokoelmasta löysin hieman paremman vavan jossa on puhtia hieman isommankin kalan väsyttämiseen. Tosin rantakalassa joutuu viskaamaan haukiviehettä ihan olan takaa. Mutta yllättävän tarkasti. Ei kertaakaan rantakoivussa tai lepässä. Siis sivuilta viskontaa vain. Ylempänä on männyn oksia.

Laiturilta ja maastosta
Päiväseltään yritin laiturilta, nimeltään Tyynelä, viskoa lippaa. Tyyni sää ja heitot kahdenkymmenen - kolmenkymmenen metrin luokkaa parhaimmillaan. Siimassa kun on värierot matkan mukaan. Tulos nolla. Pikkukalaakaan ei ole näkynyt Tyynelän alla eikä sivuillakaan. Edes liki. Vaihdoin em. jämäkämmän vavan pariin illansuussa ja siirryin läheiselle hyvin matalalle ja kivipohjaiselle lahdelle. Vaihdoin lipan kevyeen yksikoukkuiseen, ruohosuojattuun, varsin pinnassa uivaan uistimeen. Kuva alempana. Sen muut ominaisuudet, lyhyesti, hopea-sini-harmaa, silmät ja vilkas liikkeissään. Järvessä on tumma vesi johtuen soisesta laskeuma-alueesta. Siksi kirkas väri uistimeen oletuksena. Vieheen valmistajasta ei tietoa mutta kunnosta päätellen aivan käyttämätön. Yksi niitä Tampereen perintöjä. Nokian huopakumisaappaat jalassa laittauduin rantapuiden oksien alle mättäälle joka nyt korkean veden aikana on kolmekymmentä senttiä alle vedenpinnan. Siitä viskoin. Veden syvyys noin 0,3 - 1 metriä heittoalueella. Sinne vain rantakivien väliin. Kolmannella nykäisi, neljännellä ei mutta seuraava tempaisi oikein kunnolla. Tein vastavedon ja pitoa tuntui löytyvän. Selvää oli jo kalan iskiessä että pieni haukikala oli koukussa.

Väsytystä ei tarvittu
Vapa mutkalla veivasin Shakespearen kitkajarrun luistaessa ajoittain. Hauki ui lähes kohtisuoraan jo mutta ennen rantaa intoutui tekemään mutkia mutta haavi ylettyi. Totesin että riittävän iso paistettavaksi ja nostin "kuivumaan" antamalla napautuksen niskaan ja päästin vähät veret pois. 

Pieni ruokahauki haavissa uistin suussa.

Toinen pikkuhauki

Koska ensimmäisestä hauesta ei kahdelle isolle ihmiselle ole elannoksi niin jatkoin. Yksi tyhjä heitto ja kelaus mutta seuraavalla nykäisi kunnolla. Erityisiä vaikeuksia ei ollut saada saalis rantamättäiden väliin ja siitä haaviin. Samaa kokoluokkaa kuin ensimmäinen. Klapia otsaan ja uistin irti. Vaimokulta suolisti ja fileoi molemmat rantaan saadut hauet. Lounas on taattu. Leivitettyä, voissa ruskeaksi paistettua haukea huomisen lounaalla. 
 
Vielä halutti viskoa
Lahden pohjukan matalassa vedessä pyöri pikkukalaparvia jotka hyppäsivät porukassa ilmaan kun uistin tai petokala ne ohitti. Hauskan näköistä mutta valokuvaaminen ei onnistunut. Kymmenkunta heittoa mutta ei varmaa "kontaktia". Ehkä vain nykäyksen aiheuttavaa pohjakasvillisuutta tai kivien reunoja. Mutta aivan rantavedessä uistimen perässä ui hauki. Vedin vavalla uistinta toiseen suuntaan ja kala tarttui koukkuun ihan ruohikossa. Haavia alle. Saman kokoinen kuin edellisetkin, otin kuvan ja päästin pois. Ei vakavia vammoja. Alaleuan sidekudoksesta puolestavälistä oli koukku lävistänyt mutta ei repeytymiä. Periaatteessa en suosi muodiksi tullutta pyydystä ja päästä-metodia. Nyt kuitenkin tein sen. Sillon lahden pohjukan toisella puolella noin 30 metrin päässä kävi melkoinen pyörre ja pikkukalat loikkivat ilmaan. Kalastusvietti oli hetkellisesti voittanut ja heitin uistimen, edes tarkistamatta onko se heittokunnossa.
 
"Viimeinen heitto"
En varmaankaan ajatellut muuta kuin että viskaanpa sinne missä kala molskahti. Kävi päinvastoin kuin edellisellä pikkuhauella joka vasta "sammalikossa" tarttui. Kerrasta kiinni. Nyt joutui 70-luvun vapa töihin. Myös kitkajarru antoi periksi ja kala etääntyi ja siimaa juoksi kelalta. Veivasin, koska mitään ei ollut hävittävänä, näin vietti ihmistä vie. Hiljalleen vavan mutka lieveni ja kelaaminen onnistui ja sain, hauki tämäkin, rantamättäille. Edellisiä pikkuhaukia isompi. Ei mikään jätti mutta kunnon kala. Ei niin iso että liha olisi kovin kuivaa vaikka nälissäänhän nämä keväthauet ovat. Otin haaviin ja valokuvasin.
 
Olisipa tämä tullut ensin. Ei olisi toista tarvinnut.

Hauki rannassa
Vaikka toimin valokuvauksen ja palautuksen kanssa vilkkaasti huolestuin kun kala vähistä vammoistaan huolimatta jäi rantaveteen kyljelleen. Kiduskannet liikkuivat hiljalleen. Käänsin kalan pystyyn ja pitelin siinä puolisen minuuttia. Sitten se lähti kuin hauki rannasta. Jäi keskinkertainen mieli.
 
Hauki lepää.
 
Heitot näiden kivien väleihin. 
 
Seuraavan kerran
Lopetan kalastuksen kun on tullut suunniteltu määrä saalista. Turha luontokappaleita on kiusata kiskomalla niitä rannalle vain "kesytysmielessä". Voin myös lopettaa kalastuksen jos en ole saanut mitään suunniteltuun aikaan mennessä.

tiistai 4. toukokuuta 2021

California 1400 GTS takajoustintukien säätö


Painavahko pyörä
Papereiden mukaan noin 300kg ja lisävarusteet päälle niin viisikymmentä kiloa enemmän. Kuljettaja ajokamppeissa noin 85kg ja tavaroita 15 - 30kg reissun päällä. Takajoustintuet ovat jämäkät. Säätöjen painotus on ajo-ominaisuuksien puolella eikä niinkään mukavuuden. Siihenkin löytää kohtuullisen kompromissin kunhan säätää. Sekä keulaa että takajoustintukia voi säätää. Keulassa ei ole säätönuppeja mutta sitä voi säätää vaihtamalla eri viskositeettiä olevan vaimenninöljyn tai purkamalla ja muokkaamalla vaimentimien rakenteita tai vaihtamalla jouset.

Vanhenevan pyörän ominaisuuksia
Jousia voi myös jatkaa laittamalla holkit niiden jatkeeksi. Usein siellä on jo holkki niin sitä voi kokeeksi pidentää parilla - kolmella sentillä.  Auttaa toisinaan kun pyörä on jo vanha ja jouset kuoleentuneet mutta eivät vielä aivan pilalla. Oikea jousten kantavuus pitää ajo-ominaisuudet kuten ohjauksen jätön sopivana. Karkeasti voisi sanoa etujousituksesta että ulosjoustoa yksi kolmasosa ja sisäänjoustoa kaksi kolmasosaa kun pyörä on pyörillään kuormattuna. Takajousituksessa pätee sama asia. Jos ulosjousto on lyhyt tuntuu takapää pompottavalta.

Takapäässä säätäminen helpompaa
Takavaimentimet ovat säiliövaimennin-tyyppiä. Säiliöihin ja niiden sisältöihin ei vielä ole tarvinnut puuttua mutta iskunvaimennuksen tehoja ja jousipaineita voi säätää. Jouset säätyvät manuaalisesti haka-avaimella ja paluuvaimennus säätöruuvista joka säätelee vaimenninnesteen virtausta jousivoimaa vastaan.

Viimeksi säädetty
Kuusamossa poiketessa oli kuormaa melkoisesti ja sivutiet pohjoiseen mennessä huononivat edelleen. Hotellin takapihalla tein pikaiset säätötoimenpiteet korottamalla jousipainetta ja lisäämällä vaimennusta. Ajaminen oli heti vakaampaa.

Työkalut
Kuuluvat pyörän omiin varusteisiin. Haka-avaimia peräti kaksi kappaletta. Lisäksi muita tähän hommaan tarvittavia työkaluja. Sekä muihinkin toimenpiteisiin. Näiden lisäksi olen laittanut työkalupussukkaan muutamia tarpeellisiksi katsomiani välineitä.

Kuorma keventynyt
Toissavuodesta noin 40kg on oman painoni alennus ja tänä vuonna Rouva ei ehdi yhteisille reissuille muunmuassa opintojensa vuoksi. Siksi pitää menoa hieman pehmentää. Onnistuu pyörän omilla työkaluilla. Sivulaukut pitää irrottaa. Neljä ruuvia per laukku. Kanta 10mm.

Auton rengas takana
Olen suosinut autoon tarkoitettua rengasta ja olen käynyt katsastuttamassa katsastusasemalla renkaan lailliseksi käyttökohteessaan. Sen jousto-ominaisuudet ovat paremmat kuin mp-renkaassa, pito erityisesti sateella, hyvä ja kesto moninkertainen. Eturenkaana syväkuvioinen ristikudosrengas. 

 Kolme kiinnitysruuvia seinämässä aluslevyineen ja yksi pohjassa.
 
Tilaa pestä rakenteita ja vilkaista onko peräöljyä oikea määrä.

Kaatumaraudat
En ostanut alkuperäisiä enkä tarvikkeita vaan taivuttelin jämäkästä hydrauliputkesta mieleiseni kaatumaraudan. Se on yhtä osaa ja kiertää koko takapään ympäri ja on tuettu useasta kohtaa. Samalla pidensin takalokasuojaa. Etupäässä on myös tekemäni kaatumaraudat. Niiden aihiona käytin vanhoja ja naarmuisia California 3:n takakaatumarautoja. Polttomaalattuina.
 
Haka-avain ja halpistyöntömitta. Lisäksi tarvitaan leveä ruuvitaltta.
 
Työkalut mukana
Em. tavarat ovat, muutaman muun välineen ohella, mukana työkalupussukassa. Joskus joutuu reissun päällä säätämään esimerkiksi kun tien laatu huononee tai kuorman paino muuttuu.

Haka-avain löysäystoimessa. Kaksi mutteria lukittuvat toisiinsa.
 
Säätölukemat
Edellinen säätö isolle kuormalle oli 22 millimetriä kierrettä näkyvissä. Nyt on vain neljätoista. Sellaisen muutoksen huomaa. Paluuvaimennuksella on tilaa toimia.
 
 
Hakamutterit ja hienokierre. Kierre on puhdistettava ennen säätöä.
 
Bräkleeniä ja hammasharjaa
Kierrettä ei kannata voidella. Se kerää vain likaa kierteeseen ja tekee siitä hankalan puhdistaa. Kierre on alumiinia vaikka on eloksoitu väriltään mustaksi. Hakamutterit ovat terästä. Jos jousta pitää kiristää eli muttereita täytyy pyörittää alaspäin niin harjan sijasta pitää käyttää paineilmaa. Likainen kierre saattaa leikkautua ja säätäminen ei enää onnistu.
 
Paluuvaimennuksen säätöruuvi: S on pehmeä, H on kova.

Paluuvaimennuksen säätö
Onnistuu oikein hyvin laukkuja irrottamatta. Pitkällä ruuvarilla mahtuu säätämään äänenvaimentimen ja sivulaukun välistä. 
Jousipaineella ja paluuvaimennuksella on yhteisiä tekijöitä jotka säätäessä pitää huomioida: suuri jousipaine = voimakas paluuvaimennus. Ja toisinpäin. Ajotyyli, tottumukset, kuorman määrä, tien kunto, ym. tekijät määrittelevät mikä on paras säätö. Aluksi käänsin vain kuusi naksausta löysemmälle. Teen koeajon normikuormalla ruuvari mukana niin saan hienosäädettyä tien levikkeellä. Sama säätö molemmille puolille.

Toimivuuden varmistaminen
Vaimennuksen säätöruuvi voi käytön puutteessa jumiutua. Sen voi kiertää pohjaansa ja laskea napsahdukset kierrettäessä ja sama takaisinpäin. Perussäätö on jotakuinkin tasan ruuvin kannan ja sen pesän reunojen kanssa. Nyt ruuvi on hieman ulompana (Kuusi naksahdusta perusasennosta.)

Laukut saavat olla irti toistaiseksi
Aion pestä lähiaikoina pyörästä alkukauden ja talvisäilytyksen aikaiset pölyt ja kurat. Onnistuu parhaiten kun laukut ovat irti. Pääsee pesemään äänenvaimentimet, takahaarukan ja takavanteen. Laukut pesen päältä ja sisältä toisella kertaa. Lisäksi vahaa pintaan.

Metallihohto musta
Sellaisen värin on pyörän suunnitellut Miguel Galluzzi valinnut sivulaukkujen väriksi. Toinen suosittu väri on valkoinen. Muitakin värivaihtoehtoja on. Kaikissa tapauksissa sisäsivut ovat mattamustaa poislukien hiilikuitulaukut. Laukut naarmuuntuvat herkästi vaikka ei kaatuilisikaan. Joskus olen ajanut liian läheltä pensasaitaa. Myös pestessä voi tulla tahattomia naarmuja. Kiveniskut ovat hankalia korjata. Pienet naarmut hoitaa vahaus piiloon. Isommille naarmuille tarvitaan korjauslakkaa ja varovainen hionta.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Dacia Logan Van ruostetutkimusta


Tarkastus 12 vuoden jälkeen
Joutessani irrotin ikääntyneestä pikkupakusta tavaratilan maton ja yhden pohjalevyistä tarkistaakseni että onko ilmentymiä ruosteesta. Maton irroitus oli helppo ja sen alta paljastunut maalattu peltipohja oli melko likainen. Pääasiassa pölyä ja joitain nesteitä oli päässyt maton alle muhimaan. Ilmeisesti öljypitoista kun oli niin tahmeaa pyyhkiä.

Kolmeosainen
Tavaratilan lattia käsittää kolme osaa: takaosa on kiinteä mutta etuosa koostuu kahdesta samankoisesta peltilevystä. Irrotin oikeanpuolimmaisen. Takaosa on samalla auton pohjalevy. Sitä ei voi irrottaa.

Paljon ruuveja
Kooltaan M8 ja M6 -ruuveja torx-kannoilla. Kaikki aukesivat helposti. Kierteet kunnossa eikä ruostetta. Ohjaamon ja tavaratilan välinen oikean puolen väliseinäelementti ensin irti. Ruuvit rasiaan ja pohjapellin saattoi nostaa pois. Alta paljastui kotelorakenteista korin jäykkää alaosaa noin yhden neliömetrin alalta. Ei ruostetta eikä isompia kolhuja. Päätin että toista puolta en irrota koska siihen ei näytä olevan syytä. Imuroin vähät pölyt ja roskat pois.

Tavaratilan irrotettavan pohjalevyn yläpuoli. Vain hieman likainen.

Pohjalevyn alla auton varsinainen pohja. Alapuolelta kuvia alempana. Ohjaamo oikealla.

Maalipintaa ja ruostesuojamassaa
Alimmissa kohdissa oli alustamassaa ruiskutettu joihinkin kohtiin tavaratilan etunurkkiin. Muuten siistiä maalipintaa.

Vain yhdessä korvakkeessa on merkkejä ruosteesta. Puhdistin ja laitoin suojamassaa.

Tavaratilan pohjalevy alapuolelta. Pari klommoa. Ruskea on alustamassaa.

Tavaratilan kiinteä alustalevy. Maali on hiertynyt joistakin kohdista. Ei muuta.

Alapuoli
Oli tilaisuus kuvata alapuolelta kun kävin vaihdattamassa autohuollossa moottoriöljyn ja suodattimen. Muutaman kuvan nappasin. Mitään katastrofaalista ei erottunut. Pakoputki hieman "kukkii" mutta se onkin kulutusosa ja yleensä korvattavissa suht edullisesti kun siinä ei ole katalysaattoria. Tarvikepakarilla voi pärjätä varsin pitkään.

Pakoputkessa on ruosteläiskiä. Lämpösuojat ehyet. Tankki on muovia.

Kuvan alareunassa taka-akseli. Ylempänä pohjalevy ja polttoainetankin putki.

Pala matkustamon lattiaa ja vasen helmapelti.

Tarkastelun tulos
Ei aiheuta pikaisia toimenpiteitä. Alapuoli edelleen kunnossa. Pari vuotta sitten katsoin sinne viimeksi ja vain muutamasta kohtaa oli alustamassa irronnut. Paikkasin pensselöitävällä massalla. Ruiskumassa olisi kätevämpää. Pitänee tehdä pohjan painepesu, antaa pari päivää kuivua ja ruiskutella alustamassaa kohteisiin joista se on irronnut. Helppo toteuttaa. Kori on kokonaan sinkitty valmistusmaassaan Marokossa.

Mökillä on aikaa
Toki siellä on paljon muutakin tekemistä jo toukokuussa syömisen, juomisen, makaamisen ja kalastuksen ohella mutta kesäkuussa on kolme - neljä viikkoa aikaa mökkeillä ja syksymmällä ainakin viikko. Parkkipaikan viereiseen rinteeseen voisi tehdä huoltosillan. Pääsisi pesemään painepesurilla alta ja hoitaa mahdolliset vikakohdat kuntoon. Eli ruosteet pois, maalaus ja sen kuivuttua alustamassaa.

Pitkä akseliväli
Rauhallinen ajettava. Koneessa vain rapiat 90 hevosvoimaa turbolla autettuna. Pysyy hyvin vauhdissa normiliikenteessä. Huippunopeudeksi väitetään 160km/h mutta en ole kokeillut. Lain mukaan saa ajaa korkeintaan 100km/h vauhtia. Ohjattavuus on, mikäli tavaratilassa on painoa ja tankki täynnä, hyvin vakaa. Tyhjänä perä pompottaa. Yleensä on kaikenlaista kuskattavaa.

tiistai 27. huhtikuuta 2021

Autotallissa täyttä


Neljä ajoneuvoa
Polkupyörät vievät nekin tilaa. Eniten sitä vie California Adamant kun on kolmipyöräinen. Melko ison alan lohkaisee myös California 1400 GTS. Mutta mahtuu niiden väleistä kulkemaan. Harmi että GTS:ään ei saa keskitukea lainkaan. Olisikohan oman tuotekehityksen paikka?


Tallitietokone josta on näyttö rikki mutta romutusikäinen näyttö korvaa. On isompi ja kirkkaampi.
 
Sisältää tarpeellisia asioita
Interaktiivisia korjaamokirjoja, eri moottorinohjauksien vianetsintä- ja ohjelmointiohjelmia sekä kaikenlaista muuta mp-touhuihin liittyvää. Ei ole enää nettikelpoinen. Käyttöjärjestelmä on Windows7.
Lisäksi on erilaisia johtimia joilla voi kytkeytyä eri pyörien erimerkkisiin moottorinohjauksiin. (Yllä kuvassa GuzziDiagin perussivu mutta ei kytketty pyörään.)
 
Kone- ja polkupyörät sulassa sovussa.

Mainittakoon polkupyörätkin nimeltä
Jaguar 50-luvulta on arkikäyttöpyörä. Tarvinnee vain uudet ketjut kohtapuoleen. Yllättävän laadukkaat Biltemasta jo vuosia sitten ostamani ulkorenkaat ovat kestäneet hienosti mutta saman firman sisärenkaat suotavat parissa viikossa niin että painetta pitää lisäillä. 
Venus Special on kaksikymmenluvulta peräisin ja myyty Viipurissa. Sen jälkeen onkin aukkoja pyörän käyttöhistoriassa. Kunnostin mekaniikan. Toimii ja on tukeva ajettava. Ulkopuolen entisöintiä vielä harkitsen vai annanko ajan patinan näkyä?
 
Hyllyissä
Pääosin ajovarusteita, mp-tarvikkeita sekä kemikaaleja kuten vahoja, puhdistusaineita, alumiinin ja kromin kiilloketta ja lisäksi rättejä em. aineiden levitykseen. Jonkin verran auton huolto-osia sekä vaihtoehtoisia lisävarusteita pyöriini. Radiokin on että sadepäivänä voi viihtyä tallissa vaikka mitään ei tekisikään. Jakkara on huonoselkäiselle tarpeen. 
 
Kauden avajaiset
Tallin kesäkausi on avattu naapurin ukon kanssa. Aloitettiin oluilla mutta sorruttiin vodkaan. Pullo noin puoliksi. Talutuskunnossa kummatkin. Paljon oli juttuja vuosien varrelta kerrottaviksi. Kun vain muistaisi että mitä joristiin.

Alkukauden ajokki
California Adamant on se pyörä jolla kauden aloitan ja lopetan. Pääosan taivalluksesta suoritan 1400 GTS:n voimin. Sitten kun asfaltti on kuivaa, ei pölise ja aurinko paistaa. Ehkä niitäkin säitä vielä tulee.

Polkupyörät liikenteessä
Niillä suoriudun lähiliikenteestä noin 20 km säteellä. Pääasiassa kertamatka on noin 5 - 10 kilometriä. Sellaiselle matkalle en raaski autoa tai moottoripyörää käynnistää. Säätilakin ratkaisee ajoneuvon valinnan. Lähinnä on ns. asiointiajoa. Kuten naapurikylien baareissa poikkeamisia sanoja vaihtamassa. Polkupyörät eivät ole yhteisessä pyörävarastossa sillä yksi keräilypyöristäni sieltä jo varastettiin. Eikä muita. Vaikka olisi ollut läskirenkaisia ja sähköpyöriä varastettaviksi asti.


California 1400 GTS:n digitaalisen hallintajärjestelmän liitin lepoasennossa.
 
Akunnavat ja huolto/ohjelmointiliitin (OBD)
Normaalisti ovat piilossa kuudella ruuvilla kiinni olevan kannen alla. Sen vuoksi olen ottanut erillisillä johdoilla akunnavoista liitännän ja sen päähän kaksinapaisen SuperSeal-liittimen. Sen kautta voi varata akkua ja akusta saa virtaa huolto/ohjelmointiliittimen (OBD) liitäntäkaapelin muuntimen avulla, tms. ja se toimittaa toiseen kohteeseen liitettynä lisävaloja joita ovat lisäkaukohalogeenit, takasumuvalo ledeillä ja led-etusumuvalot. Kolme tointa yhdellä kytkennällä.
OBD-liittimen kautta voi lukea vikailmoitukset mikäli sellaisia ilmenee, kuitata ne, tehdä joitakin säätöjä ja pienen lisäohjelmiston avulla muokata koko moottorinohjausjärjestelmää sekä ajonhallintaa. OBD-liittimen siirsin, ilman johtimensa jatkamista, kuvan osoittamaan paikkaan. Jos tarvitsee vilkuilla "pyörän sieluun" niin se löytyy mitään purkamatta. Satula irtoaa virta-avaimella vasemmassa sivupaneelissa olevan lukon kautta. Akunnavat ovat kannen alla piilossa kuten myös OBD-liitinkin oli. Ohjelmisto lukemiseen ja muokkaamiseen on ilmainen. Perusohjelmisto on suomeksi.

Laturi tekee ylläpitotoimintaa silloin kun pyörä on pidempään tallissa.

Nykytekniikka syö akkua
Ennen oli jossain vikaa jos akku tyhjeni kun pyörällä ei ajettu. Sittemmin järjestelmät ovat "kehittyneet" siten että ajotauoilla saattaa akku tyhjentyä varsin nopeastikin akun kunnosta riippuen. Tämänkin moottoripyörän ohjekirjassa mainitaan että akkukaapeli on irrotettava jos pyörä seisoo ajamatta yli kaksi viikkoa. Pitää siis osata ennustaa. Toinen vaihtoehto on käyttää ylläpitolaturia.
Onneksi talli on viileä. Lyijyakut tykkäävät viileästä. Sisäinen purkautuminen on ko. akkutyypin pikku ongelma kun akkua ei käytetä pitkiin aikoihin.
 
 Satula on nostettu pois. Vasemman sivukotelon reunassa on akun latausliitin.

Vuokralla
Autotalli on eräältä taloyhtiöltä vuokraamani. Sen verran lähellä että jaloinkäyden viitsii. Pienet huollot ja ajoneuvojen, lähinnä auton, siivous sujuu sen edustalla. Kuten juuri tänään. Piti oikein huhkia että pysyi lämpimänä. Pyörän pesupaikka on jokseenkin kaukana mutta sen jälkeen kiillottelen sitä useimmiten juuri tämän autotallin edessä. Jos säät sallivat. Mukavaa arkipäivän viihdettä eläkeläiselle.

Tallissa vai kadun varrella kapealla kierroslukualueella
Isohkon kaupungin, Suomen mittakaavassa, kadun varsilla seisoo moottoripyöriä tuulien ja tuiskujen turmeltavana. Itselleni rahallinen sijoitus on sitä luokkaa että ulkona pitäminen ei ole vaihtoehto. Kosteus, lika tai satunnaiset,mahdollisesti humalaiset, "tyyppien ottajat", lapset kiipeilyiässä sekä varkaat tai moottoripyörien vihaajat ovat sellaisia peikkoja minulle että mieluimmin pidän vehkeeni lukkojen takana ja näkymättömissä. Kaikkiin em. tyyppeihin olen törmännyt. Talvisin Kerholla, suvella tallissa ne pyörät jotka ovat käyttövuorossa. Kokoontumisajoissa pyörät ovat varsin hyvin suojassa. Joskus on käynyt niin että joku on vahingossa kaatanut jonkun pyörän. Sitten aamulla neuvotellaan. On kuitenkin harvinaista.

Talvella
Polkupyörät ovat talven tallissa ja sinne mahtuu myös talouden pakettiauto. Pakulla voi olla kuukaudenkin seisontajaksoja sekä talvi- että kesäaikana. Talvella tallissa mutta kesäkaudella, kuten nyt, paku seisoo lähikadun varrella tai kesämökillä. Pakettiauto ei juurikaan ketään kiinnosta. Varsinkaan vanha.
 

sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

3G:stä 4G:hen

 

Jo ikääntynyttä teknologiaa
Liki parikymmentä vuotta käytössä ollut ja silloin lahjaksi saamani 3G-asema palveli kuluneelle viikolle asti lähes moitteettomasti. Sitä ennen olikin puhelinmodeemi pääasiallisessa käytössä. Siinä välissä lyhyt, noin vuoden, aika jolloin käytin muiden WiFi-liittymiä kuten kahviloiden, ravintoloiden sekä tyhmien ihmisten liittymiä jotka eivät olleet millään tavalla suojanneet liittymiään. Rikos on vanhentunut.

4G ja 3G.

Eroja
Niitä ei isommin ole: 15 vuotta vanha Huawei 3G on aivan riittävän nopea kuvien ja videoiden katseluun puhumattakaan tekstien ja äänen välittämisestä. ZTE 4G toimittaa siis aivan samoja asioita. Jälkimmäisen eduksi voidaan mainita että ottaa nopeammin ja varmemmin langattoman yhteyden kuin Huawei. Se vaati, toisinaan, muutaman sammutuksen ja uudelleenkäynnistämisen muodostaakseen yhteyden läppärini ja itsensä välillä. Harvemmin kävi niin että Huawei ei saanutkaan yhteyttä verkkoon kertayrityksellä. Kaipa ZTE tapansa näyttää. Vika voi olla myös tietokoneessanikin sillä se täyttää kohta 20v ja käyttöjärjestelmänä Xubuntu 20.04 lts. Toistaiseksi ei ole ollut ZTE:n suhteen hankaluutta.

Miksi ei 5G?
Pääsyy siihen on että mökillä, joka on idässä keskellä korpea mutta järven rannassa, on ollut ongelmia jo Elisan 3G:n kanssa. Puolison 4G on toiminut mökillä Elisan kanssa kovin kehnosti ja yleensä vain ulkona. Paremmin siellä on toiminut aiemmin Telian liittymä. Siksi paluu takaisin Telian hoteisiin. Mökkiseudulla ei toimi kummankaan mainitun eikä tietääkseni minkään muunkaan operaattorin 5G.
Siksi päivitys painottui 4G:hen. Lisäksi houkuttimena oli että 4G:n sai edullisemmin kuin 5G:n. Mökillä oleskelen, lähinnä viime suvesta alkaen, useamman kuukauden. Rouva työssäkäyvänä vähemmän ja pätkissä. Tavoitteena vähintään kaksi kuukautta. Mökille matkaa tulee noin 450 km riippuen reitistä. Mökiltä käsin tehdään myös etätyötä.

Maakuntamatkailua
Käyn mökiltä myös moottoripyöräilemässä ympäröivissä maakunnissa. Lähellä on Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo eikä eteläisiinkään maakuntiin pitkä matka ole. Toisinaan olen reissussa yön tai kaksi. Sitten takaisin mökille saunaa
lämmittämään. Sillä reissussa rähjääntyy.

Muita yhteydenpitovälineitä
TV:n takakanteen on kytketty Huawei-reititin jonka kautta voi tehdä samoja asioita. Se pysynee vain kotikäytössä koska mökille mukaan otetaan vain henkilökohtaisia liittymiä. Emme ole aina yhdessä mökillä ja siksi on useita liittymiä.
Muista yhteydenpitovälineistä kerrostalossa voi mainita lämpöpatteriin hakkaajat. Henkilöt jotka häiriintyvät lapsen itkusta, perheen keskeisistä voimasuhteiden määrittelyistä, kotieläinten mekastuksesta tai eri-ikäisten ilakoinnista puhumattakaan että joskus tulee kuunneltua 70-luvun raskaampaa rockia.

Aiemmat langattomat
Ensimmäisenä käytössäni oli 80-luvulla kannettava (Raahattava.) Mobira jonka mahtavan kokoisten akkujen lataus ei moneen puheluun kyennyt. Pääasiassa toimi henkilöauton tupakinsytytyttimen varassa tai kotona verkkovirralla. Magneetilla auton kattoon kiinnittyvä antenni. Siitä eteenpäin ovat olleet eri verkkoihin perustuvat lähes käteen sopivat matkapuhelimet joissa niissäkin oli isot akut mutta ihmeempää kestoa ei silloinkaan. Kalliitakin vielä olivat. Siitä ne hiljalleen kehittyivät ja vaihtuivat aina uudempaan teknologiaan joissa yhdellä latauksella saatoi pärjätä päiväkausia kunhan sulki muutamia toimintoja siksi aikaa kun niitä ei tarvinnut. Nyttemmin olen luopunut puhelimen käytöstä lähes kokonaan ja palannut takaisin näppäinpuhelimen käyttäjäksi.

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Guzzi 1400 GTS kytkinkahvan asentokytkin


Kotipihalla sattunut
Ajelemasta iltaisella kotiutuessa ja autotallin ovia avatessa oli sillä välin ilmestynyt mittaristoon teksti SERVICE ja varoitusvalo paloi. Päivää myöhemmin ryhdyin asiaa selvittämään.

Pieni osa mutta tärkeä
Kytkinkahvan mikrokytkin liittyy ajonhallintajärjestelmään joten sen epäkuntoisuus vaikuttaa moniin asioihin vaikka pyörällä voi ajaa suhteellisen normaalisti. Noin 20 x 15 mm:n osa on siis tärkeä ja se löytyy kytkinkahvan akselin oikealta puolelta kahvarungon alapuolelta.

GuzziDiag käyttöön
Kytkinkahvan asentoa väijyvä mikrokytkin oli vikaantunut siten että se oli jumiintunut pohjaan. Tällöin pyörän keskusyksikkö ECU saa oletuksen että kytkin on aina vedettynä auki ja siksi myös virheilmoitus asiasta: vikakoodi P0745. Netistä tutkimaan mitä vikakoodi tarkoittaa. Sieltä löytyi tieto. Kohteita tarkistettavaksi oli kaksi: sivuseisontatuen asentokytkin ja kytkinkahvan asentokytkin. Molemmat kohteet ovat helppoja katsoa GuzziDiagilla. Vika löytyi jälkimmäisestä. Molemmat kohteet antavat binäärilukeman: 0 tai yksi. Kytkinkahvaa liikuteltaessa ei numero vaihtunut. Hyvin yksinkertainen havainto.

GuzziDiag on ilmainen
Sen avulla voi tehdä kaikenlaista ja varsinkin vikahakua mutta monet käyttävät sitä vianhaun lisäksi pyöränsä paremman toiminnan kehittämiseen ja viritykseenkin oheisojelmilla jos tehoa kaipaa. Ohjelma ei ole vaikea käyttää ja sen perusversio on myös suomenkielinen. Soveltuu kaikkiin MagnetiMarelli ECUihin.

Guzzilla (Mahdollisesti myös Piaggiolla) omat koodit
Eivät noudata yleistä kaavaa. Tässä autopuolen vastaava tieto joka kyllä myös viittaa voimansiirtoon eli antaa, periaatteessa, summittaisen vinkin mikä osio on vikaantunut. Nykyajattelussa kytkinkahvakin on osa voimansiirtoa kuten vaikka renkaan sisällä oleva rengaspainevahti.

Rakenteissa ei mitään vikaa
Vika on lähinnä siinä että vianilmaisin on vikaantunut. Ei siis mikään kytkimeen liittyvä toiminto ollut vikaantunut. Tämä vikailmiö on yleistynyt kovasti kun vikoja ja poikkeamia vahtiva järjestelmä itsessään vikaantuu. Jos asiaa ei tutki perusteellisesti saattaa se johtaa tarpeettomiin ja kalliisiin osavaihtoihin. Vika kun ilmaistaan järjestelmän vahdittavan kohteen mukaan eikä vahtijan vikoja lainkaan.

Jumissa
Asentokytkin oli jumiintunut asentoon jossa ECU sai signaalin että varsinainen kytkin on kokonaan kiinni eli veto päällä vaikka se olikin auki vedettynä ja vaihde päällä. Tästä ristiriidasta johtuen syntyi vikailmoitus.

Varaosan etsintä
Koska vika on selvä niin varaosakin pitäisi löytää. En edes vilkaissut alkuperäisten Guzzi-varaosien suuntaan vaan arvelin elektroniikkaliikkeestä sellaisen löytäväni. Niin tapahtuikin ja pe-iltapäivällä kävin polkupyöräilemässä 8 km päähän paikallisessa sähkötarvikeliikkeessä jonne ensin soitin. Heidän nettiluettelostaan tätä tietoa en löytänyt mutta puhelimitse tärppäsi. 2 kpl oli hyllyssä.

Katsoin hinnat myöhemmin
Ilmeisesti kahvakytkimestä olisi pitänyt maksaa, Stein Dinsen hinnaston mukaan, noin kolmekymppiä tarvikkeesta mutta alkuperäinen Brembo-merkillä markkinoitu olisi maksanut yli 70€. Plus toimituskulut. Jälkimmäisen olisi saanut asennettua pienemmillä toimenpiteillä. Ei olisi tarvinnut tinailla. Mukana johdot ja liitin. Niksnaks vaikka edellytyksenä olisi ollut tankin etuosan suojien purkaminen.

Mikrokytkin irrotettuna ja kumisuojus otettu irti asentonastasta.

Jumissa
Mikrokytkimen nasta ei tullut ulos kuvassa näkyvää enempää vaan oli pohjassa tai ei painunut sen syvempään. Otin suojakumin pois ja yritin pihdeillä vetää. Silloin liikkui mutta putosi kuvan näyttämään asentoon takaisin. Särki ja rikki.

Mikrokytkimen johdinliitin. 3-napainen Superseal.
 
Mitattavissa
Jos haluaa tutkia vastusmittauksella miten ehyt mikrokytkin toimii niin liittimen punaisen osan kun irrottaa näkyvät liittimen naaraspinnien päät ja mittaus onnistuu. Luonnollisesti rikkinäisen kytkimen mittauksessa ei ole järkeä koska vian näkee otsallaankin. Ulkoisesti mekaniikaltaan toimiva mikrokytkin sen sijaan on mitattavissa sähköisesti liittimen kautta jos siinä epäilee vikaa.

Mikrokytkimen kiinnitysruuvit ja kytkinnastan suojakumi.
 
Kauppareissu
Toteutin polkupyörällä. Yhteensä tuli noin 20km josta 1/3 suht tasaista. Paluumatkan ajoin kiertotietä loivemman kautta. Mennessä pitkä alamäki, palatessa ei. Elektroniikkaliike ELEK-TORI, kuten heidän kyltissään seisoo, tyydytti muutkin asiani. Hankin samalla kaksi rekisterikilven 5W polttimoa sekä pienen tinakolvin autotallikäyttöön. Lisäksi muita tarpeita. Elektori on sähkömiehen pieni taivas.

Osasuurennos korjaamokirjan sähkökaavion interaktiivisesta nettiversiosta.

Korjaamokirjan käyttö
Vasemmalla on palsta jossa mainitaan kaikki kytkentäkaavioon liittyvät järjestelmät. Ei siis komponentteja. Koska kyseessä on vakionopeussäädin niin laitetaan merkki ruutuun kohtaan "Cruise Control" jolloin kytkentäkaaviosta värjääntyy vain kyseisen järjestelmän johtimet ja komponentit. Tässä yhteydessä kohteet 13, 14, 15 ja 16. Oikealla on palsta jossa selitykset kullekin komponentille. Kohdassa 16 "Clutch switch" eli kytkinkahvan asentokytkin. Nopeaa ja tehokasta. Näin selvisi sekä osan nimi, sijainti että sen kytkentäperiaate ja sisäinen rakenne. Analogisessa järjestelmässä olisi riittänyt yksijohtoinen maadoittava asentokytkin tai kaksijohtoinen asentokytkin. Digisysteemissä tarvitaan kolme johdinta.
 
Oikea osa mutta johtimet eri väriä
Vielä on pientä jännää miten johtimet kytketään. Kokeeksi laitan saman järjestyksen kuin alkuperäisessä väreistä välittämättä. Liitokset teen noin 5 cm limittäen eri kohtiin niin ei tule paksua liitosmöykkyä näkyviin. Ainakin kahteen johtimeen pitää tinauskohtaan laittaa kutistesukkaa jota sitäkin ostin yli oman hetkellisen tarpeen. Voihan tulla muita sähkötöitä. Ainakin CL350 Scrambleriin pitää uusia liki koko johtosarja.

Ensin kokeilua
Ennen kuin tinaan johtimia toisiinsa pitänee tehdä kytkentäkoe teippiliitoksilla että voin olla varma että mikrokytkin toimii oikeassa järjestyksessä. Sitten vain kutistesukkien pujotus, tinaukset ja kutistesukkien kutistaminen.

Vasemmalla kaksi roiskevesisuojattua asentokytkintä ja muut ostokset. 
 
Heräteostoksia
Tuubillinen juoksutinta sisältävää juotostinaa, kutistesukkakokoelma, päädyssä pari rekisterikilven valon polttimoa ja alla tinakolvi satunnaista tinausta varten.
Tinakolvi itsessään on halvempi kuin yksi mikrokytkin. 

Yli oman tarpeen
Nyt on uusia palikoita yli hetkellisen tarpeen ja autotalliinkin on tinakolvi ja pyöräkin täyttää kohta ajoneuvoasetuksen vaatimukset kunhan rekisterikilven valo tulee asennetuksi. Pyörässä on muuallakin mikrokytkimiä.

Ei kytkentäkaaviota
Kauppias ei osannut kertoa mistä saan asentokytkimen kytkentäkaavion. Kysymys on siitä että onko kytkimen perusasento nolla vai ykkönen. Ei ollut kukaan muu kysynyt ennen. Sellainen tieto ratkaisee miten johdotus kytketään. Tästä saanen selvän mittaamalla vastusmittauksella kolmen johtimen välisen vastuksen painelemalla kytkimen nupikkaa.

Varaosa
Jos homma menee putkeen on minulla olemassa varaosa. Kunhan sen sitten löydän kun ja jos joskus tarve tulee. Jos alkuperäisen vian ilmestymisyklistä on kysymys niin asiaan menee vielä viisi vuotta. Pitäisikö tehdä pyhähommia? Maanantaille luvattiin jo lämpimämpää ajosäätä.

Edellinen mikrokytkimen poisto
Vaihdoin tämän saman pyörän takajarrun alkuperäisen kolmijohtoisen asentokytkimen kaksijohtoiseksi painekytkimeksi. Se vaatii lisäkseen vaihtoreleen kytkennän muuttamiseksi kolmijohtimiseksi että ECU ja ABS ymmärtää milloin jarrua on painettu. Sikäli helppoa koska tässä yhteydessä mikrokytkin suoritti toimensa 12V jännitteellä kuten sitä korvaava painekytkinkin.

Takaisin kytkimen asentokytkimen vaihtoon
Osoittautui että johtimien järjestys ratkaisee. Ei värit. Tein koeliitännän kiertämällä johtimien päät yhteen ja katsomalla tietokoneelta mitä tapahtuu.

Koeliitäntä.

Koeliitännän todentaminen
Kytkin tietokoneen pyörän järjestelmään ja käynnistin GuzziDiagin. Sieltä näkyi että kytkentä on oikein koska mikrokytkintä napsuttelemalla kytkinkahvan tila vaihtui nollasta ykköseksi ja takaisin.

Kytkintä ei ole vedetty.

Kytkin on vedetty.

Kytkinkahva vedetty, vaihde vapaalla sekä muita näyttöjä ohessa.

Kytkin vapautettu ja vaihdevipua painettu kakkoselle.

Asennuksesta
Mikrokytkin oli muutoin toivotunlainen mutta muoto ei. Sopi kyllä kiinnityksiin mutta jäi parin millin päähän vastineestaan eli kytkinkahvan käpälästä jonka pitäisi painaa mikrokytkinmen nastaa silloin kun kytkinkahva on vapautettu. Siihen piti saada muutos. Koska autotallissa ei ole metallin työstöön sopivia välineitä niin turvauduin pikaliimaan: hieman yli 2 mm:n paksuinen muovinpala käpälään liimaten auttoi asiaan. Myöhemmin irrotan kahvan ja teen siihen metallista korotuksen em. kohtaan ja laitan ruuvilla kiinni.

Kytkinkahvan asentoa väijyvä mikrokytkin pilkistää ohjaustangon alta. Ylempänä moottoriöljyn lämpötila.

Väliaikainen korotuspala näkyy kytkinkahvan "käpälässä".

Vanha ja uusi
Molemmat samaa suojaustasoa mutta ei aivan samalla nimikkeellä. Eroa on lähinnä kytkentänastan sijainnissa ja ruuvinreikien sijainnissa nastan suhteen. En ole kuitenkaan harmistunut alle 20 euron kpl-hinnasta ja pienistä eroista. Kapine toimii niin kuin oli odotuksetkin. Vaihtokin onnistui niillä varusteilla ja työvälineillä mitä kotiin oli hankittu. Verstaalla saattaisi homma käydä nopeammin. Tarvike: V4NST7UL, alkuperäinen: V4LST7. Noihinkin koodeihin on varmaan selitykset jossain.

Mikrokytkin ja kytkinkahvan käpälä.
 
Jos olisi viitseliäs
Voisi tehdä nykyiselle mikrokytkimelle kierrereiät kahvarunkoon sopiville kohdille niin ei tarvittaisi kahvan "tassuun" korotuspalaa. Voi jonain päivänä toteutua niin sopii sekä alkuperäinen että tämä tarvike.

Tarpeelliset työkalut. Vanha mikrokytkin sivuleikkurin kahvojen välissä.

Matka jatkuu
Jäi kyllä hieman mietityttämään se miten merkkihuollossa tähän asiaan olisi suhtauduttu. Olisiko vika löytynyt ja kuinka nopeasti? Osaa tuskin olisi hyllyssä odottamassa vaan se tilattaisiin jostain Piaggion organisaation varastosta kaukaa ulkomaasta ja siinä voisi mennä aikaa. Osan kuljetuksesta tulee myös lisäkustannuksia. Lisäksi asennustyö. Vaarana on myös se kun kytkevät PADS:in pyörän keskusyksikköön niin tekemäni omat säädöt nollautuvat. Tehtaan alkuperäissäädöt eivät vastaa tottumuksiani.

Ei ajokatkoa
Toki sattui niin että vikaantumispäivän iltana oli vielä yli 10 astetta lämmintä ja aurinkoista. Seuraavina päivinä räntää ja vettä taivaalta. Vian havaitsin torstai-iltana ajelulta palattuani. Perjantaina aamulla kytkin GuzziDiagin pyörään ja tein havainnot vikailmoituksen ja toimintotarkastuksen osalta ja löysin vikakohteen. Otin osan kouraan ja tutkin. 
 
Helppo löytää
Perjantaina puolelta päivin oli tieto mistä saan korvaavan osan. Kävin sellaisia noutamassa 2 kpl. Lauantai-iltapäivänä ryhdyin asennustöihin ja sain homman kuntoon noin kahdessa tunnissa. Kiirehtimättä.
Lauantaina ja sunnuntaina satoi räntää ja oli kylmä. Ei ajofiiliksiä. On mukava tietää että säiden jälleen lämmetessä, joskus Vapun jälkeen,  pääsee ajamaan normaalisti. Mökille en vielä ota pyörää mukaan kun on vain kaksi viikkoa aikaa viipyä. Kesällä sitten on pyöräkin matkassa. Mutta voi olla että lähdenkin California Adamantilla. Sekin on iskussa ja kohta vuosihuollettu.
 
 
Fiilistelyn vuoksi kuva menneeltä kesältä.

Kylmää kyytiä
Ei -21 Vapunkaan jälkeen tullut ajosäätä. Alle kymmenen astetta ja epävakaista. Vasta toukokuun puolivälissä saattaa olla hyvät kelit. Onneksi on muutakin harrastusta. Mökkikausikin pitää aloittaa.
 
Lievä takaisku
Ajokausi avautuikin aivan toukokuun viime päivinä. Mökillä meni aikaa ja sitten oli huonot säät. Kun pääsin tien päälle niin huomasin että vakionopeudensäädin asettui valmiustilaan mutta ei toimintatilaan. Ei ollut vaikea äkätä miksi ei. Kytkentä oli nurin päin. Oli helppo vaihtaa kahden johtimen liitokset päivastaisesti. (Kuva koekytkennästä ylempänä väärin. Oikea kytkentä on: keltainen harmaaseen ja sininen siniseen. Musta ja punainen ennallaan.) 
Nyt, 25.05.2021 on asia kunnossa. Kytkentä on nyt oikein päin ja vakionopeus asettuu kohdalleen pyydettäessä. Kävin ensitestillä Helsingin suunnan moottoritiellä sillä siellä on 120 km/h rajoitus. Sitä vauhtia pyörä kulkee tasaisesti kuutosvaihteella. Kulutus tasamaalla noin 5 litraa sadalle näin kylmällä säällä.
 
Meinasi tulla vahinko
Vakionopeussäädintä lähdin moottoritielle Ylöjärven suuntaan testaamaan myöhemmin ja hakemaan samalla reissulla Kerholta akkulaturiani. Kyseisellä tiellä, vaikka on moottoritie ja kohtuullisessa kunnossa, rajoitus on tasan 100 km/h. Testasin kuitenkin vakionopeussäädinta nopeudella 130 km/h ja Ylöjärven päässä oli poliisipartio ja moottoritien keskinurmikon puskassa konstaapeli tutkapistooli kourassa. Sai minusta lukeman koska ryhtyi viittoilemaan että jatkaisin suoraan. Mutta sillä kohtaa on myös ramppi pois moottoritieltä. (Soppeenmäki) Kurvasin sinne ja jatkoin matkaani pikkuteitä ja heilautin kättä konstalle ystävällisesti tervehtien. 
Käytännössä, palatessa samaa reittiä, huomasin että kyse oli enimmäkseen raskaan kaluston ratsiasta sillä läheisellä levikkeellä oli rekkoja pysähtyneenä ja useampi poliisiauto. En siis olisi ollut pääriistaa tällä kerralla.