tiistai 25. kesäkuuta 2019

California 1400 GTS: uusi takarengas


Renkaanvaihdon aika
Suorastaan hätkähdin sillä tarkastellessa takarengasta huomasin että siinä ei ole pintaa enää kovin paljoa. Kulutusmerkkiin keskiuran pohjassa oli matkaa 0,7 millimetriä. Sillä olisi vielä ajanut tuhannen tai kaksikin. Mutta nyt on lähtö pidemmälle reissulle. Matkalla ei ole kiva vaihdattaa rengasta. Varsinkin tähän pyörämalliin. Siinä on jonkin verran hommaa.

Lisäksi vuotaa hitaasti
Löytyi se syykin: metallilastu kulutuspinnassa. Selvisi renkaan irrotuksen jälkeen. Vuosi vain niin hiljaa että oli vaikea paikallistaa. Onneksi ei tyhjentynyt edellisellä reissulla pohjoiseen pari viikkoa sitten. Verstaani ja myös Kerhoni ovat teollisuusalueilla niin niissä voi olla kaikenlaista pihoissa ja teillä.

Vanha kumi ja kulutuspinta. Nuoli osoittaa kulutusmerkkiä.

Kulunut toispuoleisesti
Vasen reuna on kulunut enemmän. Uusi samanlainen rengas asennetaan toisinpäin pyörimään. Auton rengas, näköjään, kuluu samoin kuin normaalisti matkamoottoripyöränkin kumi: keskikohta edellä ja vasen reuna perässä. Reunoja voisi jatkossa yrittää kuluttaa enemmän. Kallistusta ja kaarrenopeutta vain enemmän.

Renkaan kilometrit
Kyse on autoon tarkoitetusta renkaasta jonka nyt vaihdoin uuteen samanlaiseen. Kilometrejä on kertynyt kolmena kesänä reilut 23.000. Se ei ole paljoa auton renkaalta mutta koko totuus on erilainen. Reunoissa, kuten tavallista, olisi vielä pintaa.

Kuormitus erilaista kuin autossa
Autossa massaa kantaa yleensä neljä pyörää. Paino jakaantuu renkaille tasaisemmin. Enemmän kuormitusta tulee vetäville pyörille. Moottoripyörän painonjakautuma on erilainen. Takana vetävässä pyörässä enemmän. Sen lisäksi kaikki liikuttava energia kulkee sen kautta tiehen. Satahevosvoimaisessa autossa teho jakautuu kahteen renkaaseen. Tässä pyörässä se kulkee yhden kulutuspinnan kautta. Molemmissa sentään jarrut ovat kaikissa pyörissä.

Mp-rengas aiemmin
Merkiltään Dunlop joka oli ensiasennusrenkaana puhkesi ajossa jo 500 km:n taipaleen jälkeen. Ostin samanlaisen, hintaa 300€ + asennus. Sillä ajoin vain noin 4000 km kunnes se oli kulunut kulmikkaaksi ja ikäväksi ajaa. Kokonaismatka hieman yli 5000 km. Sen jälkeen lähdin "pimeälle puolelle" käyttämään auton rengasta.

Paluuta ei ole
Uusi rengas, hinta vanteelle asennettuna noin 80€. Edellisen renkaan vaihdoin itse mutta Verstaani ei ole vielä täydessä iskussa joten turvauduin palveluun. Tulen jatkossakin käyttämään auton rengasta. Se on kestävyysasia ja siinä ohessa tulee säästöä. Satoja ellei tuhansia euroja. Ajettavuus ei ihmeemmin muutu. Rdessä on raskas ristikudosrengas joka on suunniteltu nimenomaan raskaisiin "tourereihin".

Hankintapaikka.

Kuljetusmetodi.
Vanhan ja uuden renkaan tiedot.

Tasapainotus
Sen tein itse omalla tasapainotuslaitteellani. Edelliseen meni painoja 30 grammaa, tähän kymmenen enemmän. Tarkkaa tasapainoa varten pitää takapyörän navan sysäyksenvaimentimen laippa ottaa irti. Helpompi myös puhdistaa. Sysäyksenvaimennin ja vetourat ovat varsin laiminlyötyjä useissa huolloissa. Saati renkaanvaidon yhteydessä.

Takapyörän irrotus ja asennus
Käytin taloyhtiön autotallia toimenpiteeseen. Tarvitaan kaksi erilaista suuntaisnostinta, laajennetun pyörän työkalupussukan valikoimaa ja intoa.
Lisäksi puhdistusainetta ja voiteluainetta.

Tilanpuutetta
Kerholla on remontti meneillään. Siellä ei voi touhuta ja oman Verstaani on täynnä moottoripyöriä jotka ovat kerholta siirretty remonttia karkuun. Pitää keksiä muuta ja siirrellä työkaluja kymmeniä kilometrejä paikasta toiseen. Taloyhtiön tallissa ei saisi tehdä remonttia tai muutakaan huoltoa. Tein silti.

Kaksi suuntaisnostinta.

Välineet helpottavat
Toinen tapa on kääntää pyörä varovasti kyljelleen kaatumarautojen varaan ja tehdä takapyörän irrotus ja kiinnitys siinä asennossa. Voi tulla reissun päällä eteen.
Ensin siis pitää olla nostimet kuvan esittämässä järjestyksessä. Isommalla suuntaisnostimella nostetaan pyörä ilmaan ja takapyörän alle laitetaan pienempi suuntaisnostin kannattelemaan sitä. Tarvitaan samoja liikkeitä päinvastaisessa järjestyksessä irrottaessa ja kiinnittäessä takapyörää.

Pienempiäkin työkaluja tarvitaan
En pysty nyt listaamaan mitä työkaluja tarvitaan mutta aika vähällä pärjää. Kuvissa näkyy suurin osa työkaluista. Lisäksi rättejä ja puhdistusainetta.

Erikoiskaluakin tarvitaan
Ilman sitä joutuu löysäämään vasemmankin äänenvaimentimen paikoiltaan.

Erikoisavain kahdesta suunnasta. Saa kopioida.

Mutteri ja avain
Akselin pään mutteri on hyvin ohut ja laipallinen. Siinä ei ole kuin viisi millimetriä syvä kuusikulmio. Avain ei saa "muljata" kantaa. Siksi valitsin avaintyypiksi avokulmaisen kuusiohylsyn. Se ei ota kiinni mutterin kulmista vaan kulmien vierestä. Ote on parempi eikä lipsu. 
Hylsyn toinen pää on hitsattu latan toiseen päähän. Siihen sopii tavallinen puolen tuuman vääntiöllä oleva räikkäavain tai vastaava suora väännin.

Erikoistyökalu akselimutterin avaukseen.

Oikea äänenvaimennin löysälle kannakkeestaan
Takapyörän akseli on samalla linjalla kuin äänenvaimennin. Molemmat sivulaukut irti. Sivulaukkujen telineitä tai kaatumarautoja ei tarvitse irrottaa.

 Taka-akselin irrotus tai asennus.

 Jarrusatulan ja jarrukilven irrotus.


Jarruletku ja ABS:n johdin
Niiden kiinnitys on takahaarukan vasemman aisan alla. Letkun voi irrottaa U:n muotoisista "koukuistaan" ennen purkua niin kiinnittimet säilyvät ehjinä ja letku sallii liikuttelua.

Vaiheittain
Taka-akselia vedetään oikealle noin 10 senttiä niin jarrusatulan voi nostaa takarenkaan päälle pois tieltä. Samalla voi ottaa sen vieressä olevan holkin. Sen jälkeen takapyörää siirretään akselissaan vasemmalle ja akseli vedetään pois. Takapyörä on hyvin painava. Siksi kannattaa käyttää apuvälinettä. Myös lastiliina toimii apuna kannattelemassa takapyörää irrotuksen ja asennuksen aikana. Alapuolella pitää kuitenkin olla tyhjää tilaa. Itse käytän pientä suuntaisnostinta.

Jarrusatula ja jarrukilpi nostetaan renkaan päälle.

Jarruletku ja jarruputki
Kumpikaan ei kestä taivuttelua. Jarruletkun takapäässä on pätkä putkea. Liitoskohtaa näkyy hieman takajoustintuen vasemmalta puolelta. Missään tapauksessa jarruletkua ei pidä irrottaa liittimestään. ABS-jarrut ovat joskus hankalia ilmattavia.

 Takapyörä liukuu vasemmalle.

Takapyörä alas
Pienemmällä suuntaisnostimella takapyörä lasketaan alas ja vedetään lokasuojan takaa pois.

Takapyörä laskettu alas.

Sysäyksenvaimentimen laippa irrotettu.

Perävaihteen vasen sivu ja vetourakko. Keskellä yksi akseliholkki.

Ehdottomasti puhdistettava
Vanha vaseliini ja lika pois vetourista ja koko ympäristön puhdistus. Tämä on kardaanivetoisen moottoripyörän likaisin kohta. Kaikki likaiset osat on puhdistettava. Myös akselin ympärillä olevat holkit. Niitä on useita.

Muovinen kaulus
Puhdistuksen ajaksi sen voi irrottaa. Mutta se kyllä mahtuu olemaan paikoillaan takapyörän irrotuksen ja kiinnityksen aikana. Voi vaikuttaa ahtaalta mutta takapyörää pitää hieman kallistaa pujotellessa sitä irti tai paikalleen.

Selviää muutakin
Jos on vuotoja niin ne näkyvät selvästi. Joskus huohotinkin vuotaa niin silloin kannattaa katsoa onko öljyä liikaa. Jos ei niin pitää seurata perän lämpötilaa. Voi olla alkavan vian merkki.
Huohotin on ylhäällä, täyttöauko kello kolmen kohdalla. Tyhjennysproppu peräkotelon ulkosivun alareunassa.

Sysäyksenvaimennin puhdistettu.

Sysäyksenvaimentimen laippa ja vetourat pestyinä.

Vanhan renkaan irrotus.

Vanteen reuna ja saippuaa.

Vanteen sisäreuna
Siinä on maalaus kulunut ja alumiini näkyy. Maalaus on ollut ohut. Reuna ei ole tekemisissä tiiveyden kanssa vaan vanteen kehä. (Siinä kohtaa on saippuakuplia rivissä.)

Vanne rengaskoneen leuoissa ja saippuaa on levitetty.

Käsinkin työ onnistuu
Pitää olla puristin jolla tyhjennetty rengas, sen reuna, painetaan vanteen keskiuraan ja rengasraudat joilla rengas väännetään vanteelta tai vanteelle. Lisäksi pitää olla paineilmaa. Pumpullakin voi pärjätä. Puristimeksi käy iso viilapenkki tai pitkä lankku ja puupalikka. Monella lailla on tullut renkaita vaihdettua.

Uutta rengasta vanteelle.

Viimeinenkin reuna vanteelle.

Renkaan asennus
Meni samoin kuin ensimmäinenkin asennus eli helposti. Ekan kerran tein itse kun saman paikan asentaja silloin kieltäytyi mutta nyt asennustyö kelpasi. Sitä naureskeltiin. Oli aiemmin ns. vastuuasia.
Vanteellenostopaine oli 3,5 baaria, käyttöpaine 2,8 baaria koska on tiedossa kahden hengen kuorma matkatavaroiden kera.

Pyörän osia
Rengas on musta osa jossa on kaksi reikää jotka vanne tiivistää. Vanne on kiinni navassa puolilla, joskus irtonaisilla "pinnoilla" tai valettuna yhteen keskiön eli navan kanssa kuten tässä. Navassa on sisällä laakerointi ja sysäyksenvaimennin. Sama rakenne oli vetotapa mikä hyvänsä. Systeemi on kokolailla standardoitu vanteen ja renkaan osalta. Tuumilla, milleillä ja suhdeluvuilla pelataan. Erot navoissa ja puolissa ovat malli- ja merkkikohtaisia valmistajasta riippuen. Täyttöventtiili on jossain päin vannetta.

Uuden renkaan asennuksen jälkeen pesin koko takapyörän.

Ennen asennusta pyörään
Kaikki laakeroinnit tarkistetaan: ei saa olla välystä, löysiä kiinnityksiä tai ruostetta. Vialliset osat kunnostetaan tai vaihdetaan. Muut pestään. Laakerit ovat kestovoideltuja. Jos niissä on vikaa niin vaihdetaan samanlaisiksi. Ovat kiinni puristus- tai lämpösovituksella.
Kaikenlainen lika irrotetaan. Vettä ei kannata käyttää sillä se saattaa jäädä pesimään koottuun takanapaan eikä pääse sieltä pois tiivisteiden vuoksi. Aiheuttaa voiteluvirheitä ja ruostetta. Puhdistusaineena esim. Bräkleen kangaspalaan imeytettynä on tehokas piintymiin. Nitriilihansikkaat ovat tässä tarpeelliset.

Maksimileveys
Leveämpää rengasta kuin 205 millimetriä ei paikalleen mahdu. Ehkä 60-sarjalainen 195 millinen rengas olisi optimaalinen. Tämä ja edellinenkin ovat profiileiltaan 55% ja 205 milliä leveät. Alkuperäinen mp-rengas on 200/60-16.

Käyntivälys renkaasta takahaarukkaan.

Noin 5 millimetriä
Ei ole rengas kuitenkaan ottanut kiinni kardaaniputkeen. Ehdoton maksimileveys. Tosin renkaissa on merkkikohtaisia eroja vaikka kokomerkintä olisi sama.

Voitelu
Holkkeja on useita erilaisia ja eri kohteissa. Ei kannata sekoittaa. Irrottaa yhden kerrallaan, puhdistaa sen ja sen vastapuolen ja asentaa takaisin. Siirtyy sitten seuraavaan kohteeseen. Samalla näkee onko kaikki kunnossa. Oma tapani on pyyhkiä ohut kerros sitkostettua vaseliinia teräsosien pintaan ennen kokoonpanoa. Sysäyksenvaimentimen laakerointiin ehkä hippusen enemmän. Pursunut vaseliini pyyhitään pois.

Tyypillinen vedenkestävä asennusrasva.

Viimeistely myöhemmin
Huomenissa laitan pyörän nippuun eli sivulaukut kiinni ja lasken nostimilta tallin lattialle. Pyörä tahriutui merkittävästi Taivalkoskenreissussa. Mökkimatkalle lähden parin päivän päästä. Siellä voi peseskellä kiireettömästi.

 Asennus suoritettu.

Pyörä sivutuella rengas tallin lattiaa vasten.

Rengaspaine
Olen kokeillut paineita 2 - 3 baarin välillä. Kaksi baaria on liian alhainen ja rengas ääntelee ja on epävakaa, kolme baaria aivan liian kova ja rengas pyrkii nousemaan reunansa varaan. Normiajossa yhden hengen kuormalla on 2,5 - 2,7 sopiva paine. Kahden hengen (Kaksi yli satakiloista ja matkatavarat mukana.) on 2,8 baaria vielä miellyttävä ja hallinta keveää. Renkaan kulutuspinta on silloin tietä vasten kaartaessakin. Paineet koskevat vain tätä rengaskokoa ja -merkkiä. Muut rengasmerkit voivat olla aivan erilaisia alla. Tosin omakohtaista kokemusta ei ole. Netistä löytyy tarinoita aiheesta.

Koeajoa
Pari päivää myöhemmin ehdin muilta kiireiltä ajelemaan pienen lenkin lähiympäristössä. Noin 60 kilometriä. Ohessa pesin pyörää hieman ja kävin tankkaamassa. Moottoritien rampeissa oli hyvä kallistella. Alkavat olla puhtaita talven kuran jäljiltä. Uskaltaa painaa hieman matalammalla.


Vasen ja oikea reuna.

Kallistusta
Näköjään meni enemmän kallellaan oikealle kaartaessa. Yleensä se on vasen puoli joka käy syvemmällä. Kaarteet menivät kevyesti ilman vaappumisia. Eleettömästi vastaohjausta hyödyntämällä. Helpoin tapa kääntää moottoripyörä kaarteeseen ja suoraan kaarteen jälkeen. Reunakuvio alkaa madaltua noilla kohdin mutta harvoin tulee, eikä ainakaan kaksi päällä, kallisteltua noin syvään.

Työkalut aina mukanaKävin läpi pyörän rakenteita heti uutena ja tein työkalupussukkaan laajennuksen. Ei se ole iso mutta siellä on monia harkittuja työkaluratkaisuja ja lisäksi muutamia motoristien yleensäkin mukanaan kuljettamia monitoimikaluja. Harvoin olen niitä tarvinnut. Lahjaksi olen saanut. Mutta koskaan ei tiedä...

Työkalupussukka täynnä kaluja vasemman sivulaukun perällä.

Sivulaukun sisäpussi
Pyörässä on kuusi kappaletta sivulaukun sisäpussia. Kaksi pientä, kaksi keskikokoista, kuten kuvassa, ja kaksi isoa. Pienet sijoittuvat laukkujen päihin ja isot keskelle. Erittäin käytännölliset ja pysyvät puhtaina. Roiskevesitiiviit.
Vaimolle kolme pussia matkavarusteita varten ja minulle kaksi. Riittää oikein hyvin. Takalaukussa on satunnaisempia tavaroita.

Oikean puolen laukun pohjasyvennyksessä isompia työvälineitä.

Rengasraudat ja muita vääntimiä
Lisäksi monitoimityökalu, puukko ja nahkatupessa hiomakivi. Myös kirves kuuluu toisinaan varustukseen. Taaempana on vielä irtohihnoja tavaroiden sidontaan jos takalaukun tai -satulan päälle pitää sitoa kuollutta painoa. Samalla työkalut pitävät sisälaukut irti pohjasta jos sinne sattuisi vettä jostain pääsemään. Ei ole muutoin päässyt kuin silloin kun olen unohtanut kannet auki sateeseen. Kerran kokoontumisajossa. Yllättävä ukkonen kostutti.

Pieni ajovarustekunnostus oheistoimintana
Ajosaappaat ovat vanhat mutta ehyet. Lukuun ottamatta pohjia. Olen pohjia tekohengittänyt laittamalla lisää pohjaa. Sikaflex 221:stä.  Saappaat ovat kymmenet vuodet olleet käytössäni. Merkki Oxtar ja niin isot että villasukat mahtuvat hyvin. Vuorikankaassa on GoreTex-kalvo joka on edelleen ehyt. Ovat nähneet pitkästi yli satatuhatta kilometriä asfalttia. Näköjään vasen pohja kuluu nopeammin. Luonnollisesti.

Pohjilla pärjää ainakin tämän kesän.

Rasvausta
Aiemmin rasvasin ajotakin, kuvan saappaat ja ajohousut. Nahka vaatii elvytystä. Kivasti pehmenivät nahat. Samalla hylkivät vettäkin että pikku sade ei kuskia juuri kastele. Kerholiivi, joka on melko uusi, saa vielä muokkaantua ja kulua ettei näytä niin uudelta että epäillään uudeksi jäseneksi. Edellinen oli 30 vuotta ja oikein huonossa kunnossa. Mökillä polttelin pois nuotiossa. Paha haju lähti siitä.

maanantai 24. kesäkuuta 2019

California 1400 GTS: öljynvaihto


Öljynetsintää
Tarkoitus oli käydä pikaisesti Motonetissä ja ostaa pesuaineita ja -välineitä sekä neljä litraa Motul 10W60 synteettistä esteripohjaista moottoriöljyä.
Ensin lähimpään eli Pirkkalan Motonettiin. Siellä ei ollut. Toki lähinnä vastaavaa Motul 10W50 synteettistä olisi ollut. En ostanut. Ostin vain pesuaineet.

Toiseen osoitteeseen
Lähdin Tampereen Motonetiin Lielahteen eikä sielläkään ollut, ei edes 10W50 laatua. Kysyin neuvonnasta asian perään. Palveluhenkinen nuori mies tarjosi apuaan ja katsoi tietokoneelta. Tampereen myymälässä ei ole mutta Pirkkalan myymälässä olisi 10W60 tyyppistä kaksi neljän litran astiaa ja yksi litran astia.
Pyyhkäisin takaisin Pirkkalan pisteeseen mutta en löytänyt kuin litran purkin kyseistä ainetta. Siirryin palvelutiskille. Jälleen palveltiin ja siellä sanottiin että varastossa on, tietokone tietää. Sanoin että otan molemmat jotka löydät. Aikaa kului ja nuorimies palasi ja sanoi että ei ole varastossa vaan ne on siirretty myyntihyllyyn. Meni penkomaan samaa hyllyä jota jo olin penkonut. Ei ollut muuta kuin litran purkki. Ostin sitten ainoaa liki samanlaista eli Motul 10W50 synteettista öljyä. Arvelin että sekin kelpaa yhdelle ulkomaanreissulle. Ostin yhden neljän litran astian.


10W50 ja 10W60. Eri pyörät purkeissa.

Öljynvaihdon valmistelua
Kerholla homma kävisi helpoiten mutta siellä rakennetaan toista kerrosta eikä mikään asia ole normaalisti. Hain sieltä lainaan yhden suuntaisnostimen ja siirryin omalle verstaalleeni. Oma nostimeni on käytössä erään toisen pyörän alla. En myöskään mahdu omalle verstaalleni sillä sen täyttävät Kerhon remontin vuoksi sinne siirretyt pyörät.

Suuntaisnostin etukaatumarautojen kiinnityskohtien alla.

Öljyn valutus pois
Ensin on hyvä nostaa etupäätä korkeammalle  sillä öljy valutetaan öljypohjan takapäästä. Vasta valutuksen jälkeen oikaistaan. Valutusvaihteen lopuksi, kun tyhjennystulppa on vielä irti ja käynnistin moottorin kunnes päävaroitusvalo syttyi. Välitön sammutus sen jälkeen. Vielä tuli melkoinen määrä 10.000 km matkan käytettyä öljyä. Öljyssä oli vielä punainen värinsä mutta ei paljoa läpikuultavuutta. Vikailmoituksen vikalogista kuittaan myöhemmin. Huollon aikana niitä voi tulla muitakin.

Öljytulppa ja tiiviste
Avainkoko 17 millimetriä, toisessa päässä magneetti ja kannan juuressa monikertakäyttöinen Usit-tiiviste. Jos se on ehyt. Korvaavana voi käyttää kertakäyttöisiä alumiini- ja kuparitiivisteitä. Mutta Usit on parempi.

Öljytulppa magneetteineen ja tiiviste heti avauksen jälkeen.

Magneetti puhtaahko
Pohjatulpan magneetti ei ole kerännyt metallisilppua. Jos sitä olisi niin pitää tutkia että mistä se on kotoisin. Tyypilliset rautametallin irtoamispaikat moottorissa ovat jakopää, jakoketjut ja venttiilikoneisto. Muu metalli on yleensä alumiinia eikä se tartu magneettiin vaan suodattimeen.

Vanha öljy valutuksen loppuvaiheessa sekä öljynsuodatin.

Roiskeita
Lämmin öljy tulee varsin voimallisesti ulos vaikka moottorissa mitään painetta ole. Sitä lentää taapäin poikittaisen runkoputken kylkeen. Siksi valutusastia pitää olla laajasuinen ja noin neljän litran vetoinen. 
Vaöutuksen jälkeen ölypohjan tulppa kierretään sormin paikoilleen ja kiristetään avaimella vain kohtuullisesti. Alumiininen öljypohjan kierre ei siedä suurta kiinnitysmomenttia. Tieto löytyy pyörän korjaamokirjasta.

Suodattimen vaihto
Suodattimen vaihdan vasta seuraavan 10.000 km jälkeen. Käyttämäni suodatin on noin kaksi kertaa tilavampi kuin alkuperäissuodatin. Siksi öljyäkin mahtuu enemmän.

Vaaka-asento kahteen suuntaan
Koneen etupään alle laitettu nostin lasketaan asentoon jossa pyörä on kokolailla vaakasuorassa. Uusi moottoriöljy voidaan laskea sisään.
Yleensä laitan reilut kolme litraa öljyä sisään ja käynnistän. Annan hetken käydä, sammutan, ruuvaan öljytikun pois, kuivaan sen, laitan paikoilleen mutta en ruuvaa sitä sisään, vedän ulos ja katson missä kohtaa öljypinta on öljytikun merkkeihin nähden ja lisään puuttuvan määrän. Ylitäyttöä pitää varoa. Näissä muovitikulla varustetuissa malleissa ei mitatessa tikkua ruuvata. Kastetaan vain.

Öljyntäyttösuppiloviritys.

Tarkistus myöhemmin
Neljän litran kannun pohjalle ei paljon öljyä jää. Sopiva määrä varalla jos seuraavan kymmenentuhannen kilometrin matkalla täytyy lisätä öljyä. Samaa suuntaisnostinta voi hyödyntää öljypinnan tarkastamisessa kun on ajettu jonkin matkaa. Muutoin tarvitaan kaveria avuksi tai jotain muuta välinettä joka pitää pyörää suorassa. Kallellaan olevan pyörän öljytikku ei näytä oikein.

Samalla muuta
Pyörän alla roikkuu letkun päitä. Määrä riippuu mallista. Ainakin siellä on tankin ylivuotoletku ja ilmansuodattimen kotelon tyhjennysletku. Ensin mainitun pitää olla auki ja toisen kiinni. Sen alapää on tulpattu. Tulppa pois niin ilmanpuhdistimen kotelo tyhjenee vedestä ja öljystä. Ainakin pitäisi.
Jos ei mitään valu niin pitää tarkistaa onko letku tukossa. Huollon yhteydessä vaihdetaan ilmansuodatinkin niin samalla näkee onko letku tukossa. Jos ilma kulkee läpi on letku auki mutta paineilmaa käyttämällä letku irtoaa yläpäästään. Joskus on tarvinnut tilkalla bensiiniä liuottaa vesi-öljyemulsiota letkusta.

 Avattu letku ja sen päässä letkuside.

Letku on muistettava tulpata tyhjennyksen jälkeen sillä sitä kautta pääsee muutoin likaa ilmansuodattimeen. Taaempana näkyy toinen katalysaattoreista.

Letkun tulppa ja letkusta valunut vesi ja öljy.

Kertymiä
Ilmansuodattimen koteloon imupuolelle kertyy pölyn ja öljysumun lisäksi vettä. Joskus suuriakin määriä. Pitkän, kylmän ja sateisen reissun päätteeksi on hyvä päästää vedet ja muukin moska pois. Kosteus ja orgaaninen aine, kuten siitepöly, houkuttaa bakteereja ja homeita jotka tekevät suodattimesta entisen varsin nopeasti. Erityisesti ulkona pitkiä aikoja säilytettyyn pyörään. Voi olla yksi käyntihäiriöiden syy ja kaasuttimia tai sytytystä epäillään, nykypyörissä jopa pyörän keskusyksikköä: ECUa.

Huolto jatkuu
Koska pyörä on aktiivisessa käytössä niin teen huollon niin sanotusti vauhdissa eli homman tai kaksi päivässä. Samalla hoitelen muita asioita. Kohta lähden pyörällä mökille. Siellä ehdin vaihtamaan ilmansuodattimen, jos tarvitaan, säädän venttiilit joita, äänestä päätellen, ei tarvitse säätää sekä muita juttuja. Vaihteistoöljyn vaihdan vasta ulkomaan reissun jälkeen. Peräöljy vaihdetaan 50.000 km välein. 

Pyörä on ollut kevyellä käytöllä
Olen pyrkinyt pitämään moottorin käyntilämpötilan riittävän korkeana viileämmälläkin ilmalla. Vähintään 85 - 90 astetta ja maksimissaan 135 astetta. Aina siihen ei pääse mutta ajotapaa muuttamalla voi moottoria lämmittää. Pyörässä on jälkiasennettu moottoriöljyn lämpömittari.

Lisäaineistettu
RVS:n käyttö nyt pois lasketussa öljyssä on laskenut moottorin käyntilämpötilaa, lisännyt kierrosherkkyyttä ja käyntiääni on hiljaisempi. Sitä on myös vaihteistossa ja perävaihteessa. Vaihteistosta on vielä paha sanoa mutta perävaihde on viileämpi. Vaihteisto ja voimansiirto yleensä on silti varsin meluisa. Pitäisi päästä vertaamaan toiseen samanlaiseen kuusivaihteiseen. RVS-käsittelyä ei tarvitse tehdä kuin kerran. Vaikutus pysyy pitkään. 

Huolto jatkuu...

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Arctic Circle Guzzi Rally 2019


Sopiva ajomatka
Tampereelta on juuri sopiva matka kyseiseen tapahtumaan. Tosin tällä kertaa se oli melko etelässä Pohjois-Pohjanmaalla Taivalkoskella Kylmäluoman opastuskeskuksessa. Matkan kesto on helposti sellaiset 12 tuntia jos pysähtelee muutakin kuin kahvitauoille.

Monen mutkan kautta
Välttelin mennessä kaksi- ja yksinumeroisia teitä eli ajelin jonkinlaista siksakkia Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla pikkukylistä ja -kaupungeista toisiin. Näkee paljon enemmän kuin pääteillä. Tosin palveluja on niukemmin.

Järjestyksessä neljäs
ACGR on järjestetty jo aiemmin kolme kertaa. Sijainti vaihtelee paikkaa runsaastikin nimessä mainitun Napapiirin tietämillä. Nyt varsin etelässä Pohjois-Pohjanmaalla. Lähimmälle kohtaan Napapiirille Sallan kunnan eteläpäähän olisi ollut matkaa noin 130 kilometriä. Aika lähellä kävin sillä piipahdin lauantaina Kuusamossa. Alle sata km napapiiristä.


Suunnitelma kahdessa osassa
Tarkoitus oli yöpyä matkalla mutta se suunnitelma muuttui sillä säätila oli erinomaisen hyvä matkantekoon. Noin 16 astetta ja pilvipoutaa. Myöhemmin Keski-Pohjanmaalla sain sadettakin ja lämpötila putosi kymmenen asteen tuntumaan.


Karstulassa lounaalla.

Ensimmäinen etappi
Tampereelta oli sopiva matka ja aika Karstulaan sillä lounasta piti syödä että jaksaa. Ravintola NättiJussissa oli seisova pöytä: perunoita ja paistia. Jälkimmäinen oli ehkä parasta pitkään aikaan.

Paikoitellen ripsi vettä
Kuten kuvastakin näkyy niin maa on paikoin märkänä. Samalla laitoin lähtiessä sadehousut nahkahousujen päälle. Ei sitten enää satanutkaan.

Oulujärven Niskanselkä aallonmurtajalta nähtynä.

Toinen etappi
Olin kuullut Säräisniemen maisemista Oulujärven länsipäässä ja kävin sen vilkaisemassa. Ihan oli kuollutta koko paikassa. Ketään ei näkynyt ja mökit olivat tyhjinä. En sinne jäänyt. Lokit luulivat minua munavarkaaksi ja jouduin hyökkäysten kohteeksi.

Kolmas etappi
Poikki Suomen noin Puolangan korkeudelta. Puolangalla poikkesin pizzaa syömään. Puolet jaksoin, puolisko foliokääreeseen ja mukaan. Kyllä se nuukalle yöpalasta käy.

Jossain Pohjois-Pohjanmaalla Puolangalta koilliseen.

Karjatiloja
Merkillepantavan isoja navettoja lypsy- ja lihakarjaa varten. Siksi tarvitaan isoja peltoja heinän viljelyyn.

Perillä Kylmäluomassa
Alkoi kääntyä illaksi ja ilma viiletä. Perille pääsin pientä vaille leirinnän sulkemisaikaa. Sain pikkumökkiin avaimen ja muutaman kalliin oluen iltapalan painimeksi.

Mökki ja kulkuneuvo.

Yksin mökissä torstaina
Luulin että vain torstain ja perjantain välisen yön olisin yksin mökissä mutta ilmeisesti oli tullut peruutus joten sain kuorsata koko viikonlopun häiritsemättä muita.

Taivalkosken keskustaan perjantaina
Jokijärven kautta ajelin maisemallista tietä kauppapaikoille ostamaan hieman ravintoaineita ja juomia. Jalavan kaupalta oli tarkoitus ostaa flanellipaita. En ostanut. Oli varsin suolainen hinta. Muuten itse kauppa on nähtävyys sisältä ja ulkoa. Ei siis ollut hukkareissu. Toki poikkesin marketissa hankkimassa tarpeita viikonlopuksi.

Jalavan kauppa.

 Kalle päätalon ensimmäinen koti.

Laajennettu rakennus
Oikea puoli on vanhempi osa. Vasen puoli on rakennettu joitakin vuosia myöhemmin.

Rallitapahtumia
Niihin en juurikaan ottanut osaa. Oli yhteisajelua tarjolla Suurpetokeskukseen ja Hossaan. Sen sijaan lähdin tutkimaan Jokijärven maisemia. Poikkesin Kalle Päätalon syntymäkodissa. Olen lukenut hänen Iijokisarjansa lukuisat kirjat. Nyt näin kirjassa kerrotut asiat omin silmin. Paikka ei ollut vielä avoinna turisteille mutta henkilökuntaa oli asiaa valmistelemassa. Maksoin vapaaehtoisesti pääsymaksun ja sain juuri keitettyä kahvia kupillisen samaan rahaan.

Perjantai leirialueella
Pyhitin päivän levolle ja osallistujien pääjoukon odotteluun. Heistä on pitkähkö kuvasarja jonka laitan myöhemmin tähän kunhan olen kuvat nimennyt ja käsitellyt esityskuntoon.

Kansainvälistä
Paikalla oli Guzzisteja Ruotsista ja Norjasta. Pääsin puhumaan kielillä. Tosin ei mitään pidempiä jaarituksia. 

Lauantaina Kuusamoon
Monta kertaa olen kyseisen kylän ohittanut päätietä myöden. Nyt kävin ajelemassa pääkatua edestakaisin ja totesin kylän varsin vilkkaaksi ja myös lapsirikkaaksi.  Muut kylät kun olivat enemmänkin hiljaisia paikkoja joissa tulomatkalla poikkeilin.

Ravintoa
Kuusamon Shellin baarissa lounas napaan seisovasta pöydästä. Ei kovin kummoista. Kanaa ja perunaa. Toki hoiti energian tarpeen.

 Maisema mökin kuistilta.

Ei pieneläimiä
Hyttysistä ei ollut riesaa. Viikonlopun saldona yksi pistos. Luulisi näin soisessa paikassa olevan enemmänkin verenimijöitä.

 Keskiyöllä mökissä.

Nukkumaanmenoaika
Verhot ikkunoiden eteen mutta siltikin sisällä oli varsin valoisaa. Kun uni ei tullut heti niin suunnittelin tulevaa kesän pääreissua kaksi kertaa pidemmälle pohjoiseen. Oli karttoja mukana.

 Aamuaurinko harjun laen männyissä.

Sunnuntaina aamupalaa ja ajoa 
Leirinnän ravintolassa aamiainen naamaan ja baanalle. Alkumatka Viitostietä pääosin muutamaa poikkeamaa lukuun ottamatta. Muuta liikennettä ei ollut.

Suomussalmen keskustaa.

Autioitunut
Kun kyläkeskus jää matkan päähän päätiestä niin näin käy. Nämä eivät ole ainoat liiketilojen tyhjät ikkunat. Koko kylänraitti on hiljennyt kun palvelut ovat siirtyneet Ämmänsaareen muutaman kilometrin päähän. Matkustajakoti Wanha Kaleva on enää vain baari. Siellä on tullut joskus 80-luvulla huilittua matkanteon lomassa. Silloinkin Guzzilla liikkeellä. GT850 oli matkalaitteena.

Kajaanin Shell.

Kahvia ja sämpylää
Normaalia matkaruokaa. Jos syö raskaammin niin matkantekokin on raskaampaa ja huomiokyky saattaa heikentyä. Terassilla sain juttukaverin. Tiesikin aika paljon paikallisasioita. Entinen rekkakuski. Myös entinen motoristi.

Iisalmen keskustaa sunnuntaina etelään ja pohjoiseen.

Yksin liikennevaloissa
Muuta liikennettä ei ollut. Oli jo kuitenkin päivä pitkällä. Alakuva on pohjoiseen päin. Etelän puoli, yläkuva, oli ihan yhtä hiljainen.

Pois Viitostieltä
Iisalmen jälkeen suunta Peltosalmea ja Pielavettä kohti. Pikkutiet ovat mukavampia ajaa vaihtelun vuoksi. Kuopiota lähestyttäessä 5-tietä myöden liikenne lisääntyy runsaasti. Viimeistään Lapinlahden jälkeen kannattaa etsiä useampinumeroinen tie jos haluaa ajaa omaa vauhtia ilman isompia häiriöitä. Vaihtoehtoja on useita. Voi lähteä vaikka Tervon suuntaan.

Tauko Keiteleellä
Tuttu taukopaikka Lossisaaren St1. Hieman vettä ja ravinteita. Jouduin kieltäytymään hyvästä tarjouksesta ja yösijasta rantamökissä.

Vesanto - Istunmäki - Hirvaskangas
Istunmäkeen saakka on mukavaa mutkatietä. Jonkunlainen pätkä kantatie Kuusysiä Hirvaskankaalle. Siitä Nelostien ali kohti Uuraista, tie 627, Multiaa ja tie 58 kohti Keuruuta. Keuruulla St1:llä tankkaus ja suuntana Vilppula tietä 348 jossa muutama haastava kurvi. Sieltä tietä 344 Ruhalaan, pätkä Kantatie 66:tta Jäminkipohjaan ja siitä melko tylsää tietä 338 Teiskon kautta Kämmeniemeen viimeiselle tauolle. Nähtävyytenä siro kivisilta. Pientä purtavaa ja pieni olut. Kohta olin jo kotitallissa.

 Pakokäyrässä palaneita raatoja.

Pleksissä exitusta myös.

Yhteenveto
Lasken kuitit polttoaineesta ja muista kuluista kunhan kerkiän. Menomatkan viileämpi sää sai koneen syömään, ajotietokoneen mukaan, 6 litraa sadalle. Paluumatka lämpimämmässä säässä puoli litraa vähemmän sadalle kilometrille. Tosin paluumatka oli pidempi kuin menomatka. Niin kauan on hyvä kun kaikki kuluu mitä tankkiin laittaa.

Jatkuu.