California 1400 GTS kaasuvaijerit ja kaasunasennontunnistimet

Taustaa.
Tämä juttu saattaa juontaa niinkin kaukaa kuin parin vuoden taa ohjaustangon vaihtoon. Samalla, luonnollisista syistä, vaihtui pidemmät kaasuvaijerit. Silloin on edellisen kerran ECUlle opetettu kaasukahvan liikerata ja kaasunasentopotentiometrien jännitekäyrät. Nyt se säätö ei ilmeisesti ole enää kunnossa.

Juhannusmatkalle lähtö oli lievästi hankala sillä vikavalo syttyi. Alla on jutun kuvausta matkan alusta. Olen lisännyt siihen omia havaintojani ja myöhempää spekulaatiota. Mutta pyörä ei mene ajamattomaan kuntoon vaikka punavalo sattuisi vilkkumaan.

Lähtiessä kotoa, jo pyörää tallista ulos ottaessa, syttyi mittaritauluun vilkkuva punainen varoitusvalo ja URGENT SERVICE teksti mittaristoon ja moottorinohjaus asettui vikasietotilaan. Koska näin kävi niin ajattelin koittaa miten kunnon kuormalla kaksi päällä ja täydellä leirintäkalustolla vikasietotilassa ajetaan.
Varsin hyvin se sujui. Kierroksia kone ottaa noin 4000 ja veto loppuu pehmeästi niillä tietämillä. Nopeutta saa aikaiseksi hieman päälle 100 km/h. Ohituksia ei siis juuri tehdä koska kiihtyvyyttä ei kauheasti löydy. Hieman kuin ajaisi jollain kolmepuolikkaalla mutta kolmesataa kiloa lisää painoa päällä. Eikä vakionopeussäädin toimi.

Matka kuitenkin taittui niin että moottoritieosuus, noin 15 km sujui kuin ei mitään. Mutta mäkinen, tavallinen kaksinumeroinen valtatie oli jo nolompaa menoa. Ei ohituksia, paitsi muiden kun oli pitkä ja jyrkähkö Sarkolan ahde ja ohituskaista jossa tavallisen rahvaankin autot vetivät ohi.

Virheilmoituksen poisto.
Homman pystyy hoitamaan helposti pois. Siksi pysähdyin jo kolmenkymmenen kilometrin päässä huoltikselle seinän varjoon ja kuittasin miniläppärin avulla vikailmoituksen pois. Kyseessä on toisen kaasuvajerin liikeradan vikailmoitus. Ei siis mitään vakavaa vaikka pyörän älylaatikko sen siksi tulkitsee.

Toinen tapa olisi ollut sammuttaa pyörä virta-avaimesta ja varrota vajaa minuutti ja kytkeä virta päälle uudelleen. Silloin jää vikavalo palamaan ja teksti SERVICE mutta vikasietotila ei ole enää päällä. Mutta kun melkein samassa ajassa saa vikakoodinkin katoamaan niin miksipä ei.

Mitä tehdä.
Jos ei ole välineitä poistaa kyseistä vikailmoitusta niin ainoa vaihtoehto on sammuttaa moottori noin minuutiksi ja käynnistää uudelleen. Silloin vikavalo alkaa palamaan koko ajan vilkkumisen sijaan. "URGENT"-teksti katoaa mutta "SERVICE" teksti varaa koko ajotietokoneen näyttötilan. Vikasietotila ei ole enää päällä ja myös vakionopeussäädin toimii ja täysi teho on tallella.

Kun tilanne on tämä  niin silloin jää ainoiksi keinoiksi viedä pyörä joko huoltoon, käydä kaverin luona jolla on laitteet asian hoitamiseksi tai hankkia itse tarpeellinen varustus ja ohjelmat. Vain rauta maksaa, softan saa lahjoitusta vastaan ladata netistä.

Asia huomioidaan myöhemmin.
Kun vikakoodi ilmestyy seuraavaksi niin jos on tilaisuus katson tarkemmin mikä on ilmoituksen syy. Epäilen neljän erillisen TPS:n keskinäistä balanssia ja niiden signaalia jota ECU lukee. Pyörässä on ns FbW-moottorinohjaus eli kaasukahvan signaali on sähköinen ECUn suuntaan vaikkakin vaijerivälitteinen. Potentiometrit eivät siis ole kaasukahvassa eikä läppärungossa vaan tankin alla.
Vikailmoitusta ei enää ole ilmestynyt.
Onhan se melkomoinen ero kun on kaikki hummat tallissa. Vai pitäisikö sanoa: laitumella?

Myöhemmin.
Tuosta meni viikko ja ajelin jossain Ruoveden - Kurun tietämillä ja pysähdyin valokuvaamaan. Siitä lähtiessä pyörä meni vikasietotilaan mutta jatkoin matkaa Kyrönlahteen kahville. Kahvin jälkeen ei varoitusvalo enää vilkkunut ja vikasietotila poistui. Vain "SERVICE"-teksti näkyi ja varoitusvalo paloi jatkuvasti. Kuten normaalistikin tällaisessa tilanteessa.

Tutkintaa ja säätöä.
Ajelin siitä Kerholle sisätiloihin ja kytkin miniläppärin pyörän järjestelmään. Säädin kaasuvaijerit uudelleen niin että on kunnon kiertovälys kaasukahvassa. Aiemmin välystä ei ollut.
Vertailin neljän TPS:n keskinäisiä jännitteitä. Ne eivät muuttuneet vaijerien löysäyksen seurauksena. Kaksi oli tarkalleen samassa jännitteessä mutta kaksi muuta eivät. Ilmeisesti pitäisi olla sama jännite aina yhdessä parissa keskenään. Toinen pari pyörii kaasua kierrettäessä vastapäivään ja toinen myötäpäivään. toisen parin lukemat kasvavat ja toisen pienenevät kaasua käännettäessä. Tuo toisen parin jännite-ero jättää tutkimisen varaa.

Poistin vikailmoituksen vikalogista ja tein kaasukahvan ja kaasuläpän "opetusliikkeet" eli tallensin niiden liikkeet ECUn muistiin.

Matkalla moottoritietä kotiin päin ei vikailmoituksia ilmennyt ja kaikki toimi ihan niin kuin pitääkin kotitallille saakka.

Olen tiedustellut muilta vastaavan pyörän omistajilta onko heillä ollut vikailmoituksia. Eivät ainakaan tunnustaneet.

Opetus: on se että vikailmoituksen vuoksi matka ei keskeydy jos vain on bensaa tankissa, sähköä akussa ja öljyä moottorissa. Se voi rajoittaa matkavauhtia sillä kaikissa tapauksissa sammuttamalla ja käynnistämällä uudelleen ei vikasietotilaa saa pois päältä. Silloin on jo jonkin verran vakavampi vika kyseessä. Mutta matka jatkuu mutta rajoitetulla suorituskyvyllä.

Jatkoa seuraa.
Päivää myöhemmin eli 02.07.2018 otin pyörän tallista käydäkseni Oriveden Rönnillä jossa maanantaisin on ohjelmallisia motoristien tapaamisia kesäkaudella mitä se sitten tarkoittaakin. Tänään oli Motoristit Koulukiusaamista Vastaan Ry:n esittely. Tuttu juttu jo ennestään.

Pyörän suhteen oli vanhat elkeet. Alkumatkasta ilmestyi näyttöön perinteinen URGENT SERVICE jonka sammuttamalla muutin SERVICEksi jotta saatoin jatkaa matkaa. Arvelin että Rönnissä on aikaa vilkaista asiaa. Näin tein: säädin kaasuvaijereita hieman lisää. Laitoin virrat päälle säädön jälkeen ja SERVICE -teksti näkyi edelleen. Käynnistin moottorin, kääntelin kaasukahvaa ja SERVICE -teksti sekä aina sen seurassa palava varoitusvalo sammuivat ja ajotietokoneen toiminnot palautuivat. Säätö siis onnistui jollain lailla. Kotimatkalla ei vikailmoituksia sen koommin ilmestynyt.

Koska varoitukset katosivat niin se tarkoittaa sitä että ECUn muistissa vikatieto siirtyi toiseen, pysyvämpään muistipaikkaan. Se on siellä niin kauan luettavissa kuin sitä ei tietokoneen kanssa ohjelmallisesti sieltä poisteta. Saa olla siellä. Arvaan kyllä mitä siellä lukee.

Tämä Vakavampi Vikailmoitus toistui siirtäessäni pyörää virta päällä hankalassa maastossa taluttatamalla. Ajoin sopivaan paikkaan ja sammutin pyörän. Vikailmoitus muuttui lievempään muotoon. Liikennevaloissa vartoillessa sammutin pyörän virta-avaimesta vain hetkeksi. Käynnistyksen jälkeen ei vikavaloa ole ilmestynyt. Samalla hetkellä kun vikavalo sammui niin ajotietokone oli jälleen käytössä. Se toimii vikailmoituksen taustalla vaikka ei näy. Tiedot siis säilyvät ja mittaus jatkuu kaiken aikaa.

Alla lupaamiani kuvia. Nyt on myöhä joten selitän joskus myöhemmin mitä kuvissa tapahtuu ja mikä on niiden syy.

 Kaasunasentopotentiometri- ja kaasuläppäarvot.

 Testaus ja kaasunasennon resetointi.

 Vikalogi esittää tallennetun vian.

 Vikalogi tyhjennettynä.

Valitan kuvien heikkoa laatua. Läppäri oli akkukäytössä melko himmeällä asetuksella.

Ylihuomenna ajelen mökille. Noin 450 km suuntaansa. Jos sillä matkalla ei tule lisää vikailmoituksia niin se on hyvä.
Kontioralliinkin olisi tarkoitus mennä kyytiläisen ja muutaman paremman kaverin kanssa.

On taas kerrottavaa miten kaasuvaijereiden säätö vaikuttaa moottorinohjauksen toimintaan jos joku vain haluaa kuunnella.

Juhannusajelu Iniön saarelle 2018

Aiemmin oli pakkausta ja suunnittelua.

Kankea lähtö.
Lähtiessä kotoa, jo pyörää tallista ulos ottaessa, syttyi mittaritauluun varoitusvalo ja URGENT SERVICE teksti mittaristoon ja moottorinohjaus asettui vikasietotilaan. Koska näin kävi niin ajattelin koittaa miten kunnon kuormalla kaksi päällä ja täydellä leirintäkalustolla vikasietotilassa ajetaan.
Varsin hyvin se sujui. Kierroksia kone ottaa noin 4000 ja veto loppuu pehmeästi niillä tietämillä. Nopeutta saa aikaiseksi hieman päälle 100 km/h. Ohituksia ei siis juuri tehdä koska kiihtyvyyttä ei kauheasti löydy. Hieman kuin ajaisi jollain kolmepuolikkaalla mutta kolmesataa kiloa lisää painoa päällä. Eikä vakionopeussäädin toimi.

Virheilmoituksen poisto.
Homman pystyy hoitamaan helposti pois. Siksi pysähdyin jo kolmenkymmenen kilometrin päässä huoltikselle ja ja kuittasin miniläppärin avulla vikailmoituksen pois. Kyseessä on toisen kaasuvajerin liikeradan vikailmoitus. Ei siis mitään vakavaa vaikka pyörän älylaatikko sen siksi tulkitsee.

Toinen tapa olisi ollut sammuttaa pyörä virta-avaimesta ja varrota vajaa minuutti ja kytkeä virta päälle uudelleen. Silloin jää vikavalo palamaan ja teksti SERVICE mutta vikasietotila ei ole enää päällä. Mutta kun melkein samassa ajassa saa vikakoodinkin katoamaan niin miksipä ei.

Asia huomioidaan myöhemmin.
Kun vikakoodi ilmestyy seuraavaksi niin jos on tilaisuus katson tarkemmin mikä on ilmoituksen syy. Epäilen neljän erillisen TPS:n keskinäistä balanssia ja niiden signaalia jota ECU lukee. Pyörässä on ns FbW-moottorinohjaus eli kaasukahvan signaali on sähköinen ECUn suuntaan vaikkakin vaijerivälitteinen. Potentiometrit eivät siis ole kaasukahvassa eikä läppärungossa vaan tankin alla.
Vikailmoitusta ei enää ole ilmestynyt.
Onhan se melkomoinen ero kun on kaikki hummat tallissa. Vai pitäisikö sanoa: laitumella?

Matkantekoa.
Matkavalmisteluista yksinkertaisin homma oli keksiä suorin reitti Iniöön. Se oli määritetty seurueemme tapaamispaikaksi. Osa ryhmää saapui paikalle purjeveneellä.

Reitti.

Google Mapsin antama ajoaika on yltiöpositiivinen. Toimii ehkä vain jos autolautta ja lossi ovat aivan synkronissa ettei jää vartoiluaikaa eikä ole ruuhkaa. Tampereelta rantaan asti ehdimme alle Googlen ehdotuksen joka on 2 tuntia 42 minuuttia. Lautta- ja lossimatkalle olisi jäänyt vain puolitoista tuntia. Ei tapahdu juhannusaattona. Saaristossa liikkuminen vaatii hyvät hermot ja eväät. Hyvällä säkällä ruuhkattomana aikana voisi onnistuakin.

Reitistä sen verran että Yläne - Mynämäki-tie on mutkainen: vaikka on suuri peltoaukea niin tie tekee mutkaa joka sadan metrin välein jollei taajempaankin ja sama metsässä vaikka maasto on tasaista. Mynämäeltä Iniöön päin on monenlaista tietä. Tankkaus Mynämäen St1-asemalla.

Muut olivat Iniössä jo torstai-iltapäivällä. Pitkämatkalaisia ei juuri ollut. Kaukaisin Helsingistä.

Torstai oli kohtuullisen sateinen niin rouvan kanssa päätimme olla menemättä vielä saareen vaan jäimme Kustaviin lähelle lauttarantaa Peterzens leirintään. Sähkölämmitteinen leirintämökki sisävessalla. Sadan metrin päässä ravintola jonka tarjottavia ei tarvinnut moittia.

Peterzenin ruokokattoinen leirintämökki ja lisää taaempana.

(Ruokokatto on kyllä oikea mutta sen alla on kuitenkin aaltopelti.)

 Lähinaapurit yöpyivät näissä.

Päivällisen söimme seisovasta pöydästä. Kalavoittoinen vaikka olikin myös lihavaihtoehto. Molemmat erittäin maukkaita. Kalaa oli tarjolla eri lajeja ja eri tavoin kypsennettynä. Lisäksi ruokalista josta tilata erikoisempaa.

Majoituksen edulliseen hintaan kuuluu sauna yleisillä vuoroilla eli miehille ja naisille saunat ovat erilliset. Siihen tyytyivät myös kaikki veneilijät ja muut yövieraat. Ja tietenkin aamiainen joka oli erittäin laatuisa.

Noin 5 km loppumatka.
Aamulla tähtäsimme klo 10.10 lauttavuorolle. Ruuhkaa oli odotettavissa koska käytössä oli poikkeuksellisesti lauantaivuorot joita on vain muutama. Systeemi on sellainen että etuoikeutetuille on oma kaistansa ja muut saavat olla pitkän kaistan asiakkaita. Olimme "rahvaan ja turistien" kaistalla kakkosena koska tulimme lauttarantaan noin tuntia ennen autolautan lähtöä. Siksi lastatessa etuoikeutetut täyttivät lautan keskiosan oikean puolen. Kuitenkin meidät ja moottoripyörämme osoitettiin ihan keulaportin taa muiden eteen.

 Autolauttaa lastataan.

Pääsimme myös lähtemään lautalta ensimmäisinä. Siitä oli etua kun ajoimme Jumon saaren poikki lossille joka on paljon pienempi kuin autolautta. Kaikki halukkaat eivät pääseet edes lautalle joten heillä tuli pari tuntia varrottavaa lisää. Lossi sen sijaan ajaa edestakaisin lakisääteisijä taukoja lukuun ottamatta ja salmi on ehkä puoli kilometriä leveä. Vastaavaa lauttojen ja lossien vaihtelua on muuallakin Saariston Rengastiellä.

Tämä autolautta on sellainen että se on samanlainen molemmista päistään eli sen ei tarvitse kääntyä satamaan tullessa vaan ajoneuvoja voi siirtää aina samaan suuntaan eli eteenpäin.

Ensimmäisenä jonossa.

Lauttareitti. Matkan kesto noin puoli tuntia.

Toki Jumon ja Iniön välinen lossi tuli täyteen heti alkuunsa mutta se liikennöi taajemmin eli odottamista ei ole tavattoman paljoa vaikka jäisikin rannalle. Me olimme ensimmäiset lossilla koska lähdimme autolautalta ensimmäisinä. Lossikin oli juuri sillä rannalla.

Lossin jälkeen oli leirintään matkaa vain noin kilometri. Pyörä pariksi päivää sivujalalle. Aika saastaiseksi pyörän ulkonäkö oli käynyt. Sateet isoimmat hiekat huuhtelivat mutta puunaamista on taas pariksi päivää.

Varustautuminen viikonlopun viettoon.
Perillä leirinnässä tekstiiliyksiön pystytys, vapaa-ajan asu ylle ja liittymään muuhun juhlaseurueeseen. Ja tietenkin saunaan.

Teltat ovat pressukatoksessa pressun päällä. 

Sama moottoripyörällä kuljetettava katos on ollut monissa riennoissa jo toistakymmentä vuotta matkassa. Nimiäkin se on saanut kuten Ryysyranta tai Kirkko. Vetää sisäänsä 6 - 8 telttaa. Nyt oli vain neljä majoitustilaa eli Ryysyrannan suojissa saattoi touhuta muutakin kuin telttailua.

Myrskykin vieraili.
Sade ja tuuli eivät pääse erityisemmin haittaamaan. Kuulimme kyllä lähistöllä sattuneista havereista joita oli tapahtunut lähinnä satamissa kun tuuli oli irrotellut vesikulkuneuvoja laitureista ja ajanut niitä päin toisia veneitä tai rantakiville.

Illalla annettiin apua äänentoistolaitteiden kytkennöissä.

Hyvät soinnit laitteista löytyikin. Perinteisiä juhannustansseja vietettiin. Yleisö sen sijaan oli varsin nuorta. Teineistä kolmikymppisiin. Vanhempaa väkeä ei juuri näkynyt. Valssia väännettiin useamman parin voimin terassilla.

 Pyörät parkissa ja Ryysyranta taustalla.

Valikoima: Guzzi, Triumph, Ducati, Yamaha ja BMW. Tällä kertaa.

Ulkoilua saaressa.
Iniön kirkolle oli matkaa noin 2 kilometriä. Sinne käveltiin parikin eri kertaa. Perjantaina ja lauantaina. Lähistöllä on myös ravintola. Pitsaa, leikkeitä ja burgereita. Lisäksi palanpainiketta. Lauantain lounas nautittiin kyseisessä paikassa.

Perjantaina baarissa oli tilaa.

Lauantaina jonot olivat pitkät ja tunnelmaa oli myös. Kahdella kielellä homma sujui varsin hyvin. Ovat näköjään varsin monikielisiä nämä paikalliset sekä auliita palvelemaan. Tili on varmaan tehtävä aika lyhyessä ajassa.

Myös juhannussalon pystytykseen pääsimme osallisiksi. Aika paljon käsityötä on siinä.

 Iniön ilmoitustaulu.

Iskuryhmä liikkeellä lämpimikseen.

Yhteensä kymmenen henkilöä. Kaksi muuta olivat ottamassa kuvaa. Taustalla Iniön kirkko.

Lauantaina tuulen laannuttua uusi kävelykierros Iniön kirkolle. Tunnelma oli ihan toinen.

Kirkko.

 Juhannussalko.

 

Juhannussalon valmistusta seuraava yleisö.

Vanhempaa kalustoa tien varressa. 

Yllä olevan kaltaista tavaraa on muuallakin saaressa. 

Ruokaa ja juomaa.
Takaisin Ryysyrannassa ja ruoanlaitolla. Taas oli erinomaisen hyvää lihaa Tammiselta, uusia perunoita, pekoniin kiedottuja herkkusieniä ja muita herkkuja kasvisten kera. Kyllä oli helppo kellahtaa vatsan viereen makuulle.

Juhannusmies.

Illan viiletessä varustus paranee.

Nukkumaanmenoaika lauantaina tuli jo kohta puolenyön jälkeen. Aamulla kun oli pakattava kamat pyörien kyytiin ja suoriuduttava lossille ja autolauttaan niin että ei tarvitse pitkään odotella kyytejä. Silti oli jo autolautalle pitkät jonot. Nyt jouduttiin ajamaan parvelle luiskaa myöden. Mutta sillä ei ollut enää väliä sillä tultaisiin takaisin Kustaviin josta on maayhteys mantereelle.

 Matkamaisema.

Lossilla.

Autolautalla lähes ruuhkaa.

Nyt ei kukaan jäänyt rannalle. Vasemmalla näkyvä hylly tuli vain puolilleen. Mutta ahdasta silti.

Puoli tuntia meni Repen kanssa jutustellessa äkisti.

Repen vaimo Anne joutui ajamaan Ducatinsa tuon toisen puolen ylähyllyn etupäähän. Kansimiehet jämäkästi ja ääntäkin korottaen osoittivat kullekin paikkansa. Niin on hyvä.

Nyt kuvassa itsekin. 

Hyllyllä tallessa.

Aamiainen ja baanalle.

Rantaan tultua poikettiin myöhäisaamiaiselle tulomatkalla tutuksi tulleen Peterzensin ravintolaan. Kahvit ja varsin runsaat lohipasteijat kauluksesta alas. Samalla juteltiin paikalle osuneiden nuorten motoristien kanssa tekniikasta. Lähinnä moottoripyörien digitaalijärjestelmistä olivat kiinnostuneita. Annoimme heille ensitietoa ja hieman syventävääkin asiaa avoimen koodin digijärjestelmistä. Myös yhteystiedot jos rupeaa tietotekniikka ajoneuvopuolelta kiinnostamaan.

Aamiaisen jälkeen sanottiin heiheit ja suuntailimme kotia kohti samoja jälkiä kuin oli tulomatkakin. Tätä kirjoittaessa on tullut jo muutamien muidenkin ilmoituksia onnellisesta kotiinpääsystään.

Matkalla piti tietysti lounastaa koska matka kuitenkin kesti jonkin aikaa. Huittisissa osui kohdalle Härkäpakari. Seisova pöytä possunlihaa ja perunamuusia. Lohtakin oli tarjolla. Perusmättöä. Mutta ei hintakaan paha.

Melko paljon lapsiperheitä syömässä melusta päätellen. Mutta onneksi siellä Hesen puolella.

Kotona oli kaikki entisellään eikä kukaan ollut sillä välin siivonnut.

Varusteet kuntoon.
Seuraavana aamuna purin retkeilykamat, kuivasin ja siivosin teltan. Lasikuituvahvisteiseen pohjakankaaseen on ilmestynyt lisää reikiä. Pitää paikata mutta siihen tarvitaan kaveri avuksi. Syynä mitä ilmeisimmin juhannuksen leirinnän sepelipohjainen "nurmikko". Oikealla hyvin huolletulla nurmikolla voi majailla teltassa vaikka ilman patjaa. Nyt sitä ei ollut.

Edellisenä vuotena teltta koki kovia ja sen kaksi lasikuituista tukisalkoa halkesivat. Hätäkorjasin ne ilmastointiteipillä. Teltta ei silti seiso aivan suorassa mutta hoitaa vielä hommansa.

Alla olevassa kuvassa mustat nuolet osoittavat vikapaikat. Niin kauan mennään tällä kunnes tuet katkeavat. Hätätilakorjauksena voi käyttää vaikka pajun vartta ja nippusiteitä. Ettei kesken telttailun tarvitse leirintää lopettaa.

Teltta kuivumassa.

Annoin tunnin olla pihamaalla. Teltta ei päässyt pohjakangasta lukuun ottamatta kostumaan ja jo leirinnästä lähtöä tehdessä kuivattelin telttaa puolisen tuntia auringonpaisteessa. Tiukassa pakkauksessaan kun teltta voi homehtua vaikka on keinokuitua mutta siihenkin tarttuu aina hieman orgaanista ainetta joka voi homehtua tai mädäntyä. Voi olla ikävää olla sellaisessa teltassa.

Muut leirintävarusteet kävin läpi ja laitoin autotallin hyllyille varastoon. Eiköhän viikon päästä tule taas lähtö jonnekin. Makuupussit toin ihmisasuntoon ja levittelin kuivaustelineelle. Myöhemmin makuupusit pöyhitään ja pakataan väljästi kompressiopusseihinsa mutta ei kiristetä. Näin pysyy kuitupussien lämpimyys tallessa pidempään.

Teknisiä tietoja.
Matkan keskinopeus oli 85 km/h ja pyörän kulutus maltilliset 5,7 litraa sadalle koko reissun osalta. Voimakas etelän puoleinen tuuli laittoi melkoisesti vastaan mennessä. Palatessa oli kokolailla tyyntä ja ja kulutus 5,2 litraa sadalle. Tästä voi laskea että menomatkan kulutus oli yli kuusi litraa sadalle.

Moottoriöljyn lämpötila oli maltillisesti 85 - 110 asteen välillä. Ei ruuhkia eikä paljoa hidastavaa liikennettä. Noin puolet matkasta saattoi ajaa vakionopeussäätimen huolehtiessa etenemisestä.

Matkan jälkeen pesin pyörän heti maanantaina illalla. Samalla tein katsauksen renkaisiin. Eturengas menee vielä jonkin matkaa ja on kulunut tasaisesti. Mökkimatkan sillä vielä tekee. Kaikkine mutkineen edestakaisin noin 1000 km. Jos ei aja pääteitä.

Takarenkaassa on vielä kulutuspintaa.

Kuvassa pyörä on sivutuella. Painetta 2,7 baaria ja pyörä kuormaamaton. Kyyti hyvin miellyttävää ja pito hyvä. Erityisesti jarrutuksessa.

 Pakokäyrä ei puhdistunut pesemällä.

Pitää käyttää jotain puhdistusainetta jossa ei ole hiovia partikkeleita. Ei kromikaan kaikkea kestä. Paljon näkee mattapintaiseksi kulunutta kromia.

 Powerbank latauksessa.

Tästä virityksestä oli apua leiriytyessä. Matkalla akku latautui ja teltassa sai ladattua kameran ja puhelimen. Akkuja on matkassa useampia. Suosittelen.
Akku on velcrotarralla kiinni jarrunestesäiliössä. Tarroja on myös sivulaukkujen kansissa missä akkuja voi säilyttää.

Pyörän pakkailua Juhannusreissulle

Pyörässä on vakiotavarat aina mukana: renkaanpaikkavälineet ja paineilmaa, hieman työkaluja, nippusiteitä ja muita pikkutarvikkeita joita reissussa joskus tulee tarvinneeksi. Osa pysyvistä tarvikkeista on myös valittu leirintää silmällä pitäen. Puukko ja monitoimityökalu ovat olleet joskus välttämättömiä.
Niiden sijainti on vasemman sivulaukun perällä. Olen yhden pienistä sisäkasseista pyhittänyt retkeily- ja huoltotarvikkeille.

Tankkilaukkua sovittelin tankin päälle. Ulkoinen sopivuus ok mutta tekninen ei.
Tankin ympäristössä on kovin paljon erilaisia muoto- ja peitelevyjä haittana että tankkilaukun hihnat voisi kiinnittää tukevasti. Asiaa ehkä pitää tutkia myöhemmin. Nyt saa olla tankkilaukuttomana tämän reissun. Eiköhän tähänkin pyörään sopiva laukku löydy jos yleensä tulee tarve. Ei se kyllä matkakustomia erityisesti pue.

Sivulaukut tulevat toki aivan täyteen kuten myös takalaukku. Kosteudesta kärsivät tavarat, kuten makuupussit, pitää laittaa suojaan takalaukkuun sateen varalta. On myös olemassa merimiessäkki johon ne voisi suojaan laittaa mutta silloin ne nostaisivat pyörän painopistettä tarpeettomasti koska sijoituspaikka olisi silloin takalaukun kannen päällä. Siellä kun jo teltta on. Sekä iso, valkoinen, kevytpeite. Se viritetään teltan yläpuolelle noin kahden metrin korkeuteen puiden väliin. Jos puita on. Se suojaa teltan ympäristöä sekä sateelta että liialta auringolta aamuisin.

Tässä kävi kuten normaalia. Takalaukun päälle tuli kaksi konttia: teltta ja vesitiivis säkki jossa on molempien isot makuupussit. Painopiste nousi jonkin verran. Painavat ne makuupussitkin mutta iso teltta on melkomoinen möykky.

Kuorma takaa.

Alinpana on valkoinen 6x4 metriä kevytpeite. Sen tarkoitus on liinnittää se esimerkiksi puihin noin 2 - 3 metriä korkealla ja kaltevasti niin että sadevesi valuu siitä pois. Alle pystytetään teltta. Näin ei teltan päällikangas ei kastu eikä siten veden haihtuminen jäähdytä telttaa yöllä. Haihtumiseen kun kuluu teltassa lepäävien henkilöiden luovuttama lämpö: ei haihtumista, ei palelua.

Helposti kuljetettava jakkara on hyvä olla mukana. Varsinkin jos on selkä- tai jalkavaivoja. Samalla jakkara tulee sen päällä olevaa kuormaa matkan aikana.

Kuorma edestä.

Periaate on että painavat tavarat alas, kevyet ylös.
Laukkujen ulkopuolelle sijoitetut tavarat myös lisäävät ilmanvastusta ja se taas vaatii enemmän polttoainetta kulutettavaksi.

Takalaukun päälle olen kiinnittänyt ruuveilla läpi kannen neljä kappaletta tukevia keittiökaapin vedikkeitä. Niihin on helppo sitoa tavaroita lastiliinoilla eivätkä ne korota kuten erillinen kannen päälle kiinnitettävä tavarateline. Vaikka sellainen olisi tyylikkäämpi. Takalaukkuun mahtuu kaksi kokokypärää mutta ei sitten paljon muuta. Nyt se on täynnä sitä muuta.

Tavaratelineen kuormitus on varmasti ylärajoillaan. 20 kg on annettu kantavuutta. Painolle ei mitään voi mutta takalaukun kiinnityksen rakenne on joustava. Olen takalaukun sisäpuolelle tehnyt pohjan osalta lasikuituisen rungon. Se joustaa eikä tavarateline saa sitä kautta teräviä iskuja. Sama sisäpohja kantaa myös laukun kannella olevat tavarat. Myös matkustajan selkänoja tukeutuu siihen.

 Takalaukun kansi ja neljä "kahvaa" joihin voi sitoa kuorman.

On varsin halpa sijoitus hankkia rakennustarvikeliikkeestä sarja kahvoja. Niiden mukana seuraa ruuvit mutta suosittelen käyttämään parempia ruuveja ja niiden kantojen alle reilun kokoiset aluslevyt.

Kahvat on kiinnitetty jäykistemuotoilujen reinojen tuntumaan siksi että siinä on lujimmat kohdat juuri muodon jäykkyyden osalta.

Partioaitasta

Takakahvat ja integroitu led-lisäjarruvalo.

Kyytiläisen paikka on usein hyvä rahtitavaran sijaintipaikka. Mutta nyt rahtina on kyytiläinen niin se on jo varattu.

Sivulaukkujen päälle voi kiinnittää pitkulaisia tavaroita pituussuuntaan. Siksi niissä on listat suojaamassa maalipintaa. Kansien kuormaus hankaloittaa sivulaukkujen käyttöä. Myös kyytiläisen nousua takapenkille pakkaukset voivat hankaloittaa. Sivulaukuissa on myös kahvat edessä ja takana mutta niihin ei voi sitoa mitään kovin painavaa.

Turhat tavarat jäävät pois varustuksesta ja osa tarpeellisistakin. Esimerkiksi Trangia ei tule mukaan tällä kertaa. Mukit ja lautaset vain. Leirintäalueilla kun on keittopaikkoja ja jopa ravintoloita niin ei joudu itse kokkailemaan omilla vehkeillä.

 Ilmapatjat kahdelle.

Partioaitasta hankittu. Todella pienikokoiset pakattuna eivätkä paina juuri mitään. Mukana pakkauksessa on myös pumppu. Sekin menee pieneen tilaan ja on tehokas.

Lämpösäteilyn heijastin patjan alle.

Näitä tietysti kaksi kappaletta. Folion alla tukirakenne ja ohut eristys.

Lähtö Tampereelta on torstaina puolenpäivän aikaan ja iltapäivällä myöhemmin reissun ensimmäisessä majoituksessa.

Eli aiheesta tulee lisää vasta Mittumaarin jälkeen.

Tässä luvattua jatkoa.

Taival Seljes Ajoon ja takaisin

Seljes Ajo järjestettiin viikonloppuna 15.- 17. kesäkuuta.

Matkalla sinne ja takaisin oli teknisiä vastoinkäymisiä ja lopussa hieman jännitystäkin.

Kokoontuminen on toistaiseksi pienimuotoinen mutta edellytyksiä on suurempaankin tapahtumaan. Arvioni mukaan väkeä oli ehkä hieman yli sata henkilöä. Pari tuttuakin oli paikalle saapunut jo edellispäivänä sillä vierailin ns. päiväkävijänä lauantaina. Olin paikalla noin klo 13.

Lähdin aamusella Tampereelta ennen yhdeksää. Matkaa tuli käyttämääni reittiä myöden noin 300 km suuntaansa. Lähtiessä lämpötila oli +17 astetta Celsiusta. Päivän mittaan lämpötila kävi +21 asteessa. Pääosin oli 19 astetta. Siis kohtuullinen ajosää mutta lämpöä oli hieman liikaa.

Menomatkalta ei ole yhtään kuvaa kun tuskailin Tomtomin toimimattomuuden vuoksi ja ketutti toimimaton laite. Epäilyksen kohteeksi arvelin sen alkuperäistä kytkentäjohtoa virtalähteeseen eli asentamaani 5V USB-muuntajaan. Tai sitten asentamani muuntaja on alitehoinen tai rikki.
Toki osasin perille perinteisen paperikartan avulla. Pari kertaa piti, varmuudeksi, taitella karttaa. En antanut Tompan hidastaa matkantekoa sillä se murjotti täysin pimeänä.

Olin tankannut perjantaina tankin melko täyteen. En aivan korkkia myöden sillä olisi ikävää jos maan alla säiliössä viileässä ollut bensiini olisi tankissa yön aikana turvonnut ja vuotanut taloyhtiön tallin lattialle. Siitä ei hyvää olisi seurannut. Ehkä varoitus tai häätö tallista. Bensiini turpoaa lämmetessään. On nimittäin joskus näin käynyt.....

Menomatkalla tankkasin 14 litraa Evijärven ST1:llä sillä varoitusvalo polttoaineen vähäisyydestä syttyi hieman aiemmin. Tankissa oli siis vielä ainakin kuusi litraa.

Perille siis pääsin. Maksoin portilla päiväkävijän maksun. Sillä sai juoda kahvia ja syödä kääretorttua niin paljon kuin jaksaisi. Näin luvattiin ja asia sittemmin toteutui kohdallani. Energiaa tarvitsee myös paluumatkalle.

Tämä tie vie Seljes Campingiin.

Portti ja siinä Kassakerberos selin.

Sain häneltä mielenkiintoista tietoa tapahtumasta, sen historiasta ja mahdollisesta tulevaisuudesta. Päiväkävijän rannekkeen sai 5€ sijoituksella.

Alueen opastin.

 Pieniä tupia kaukana peremmällä.

Mielenkiintoinen aittamajoitus.

Viihdettä liikuntakuntoisille.

 Kahvia ja kääretorttuja päiväkävijöille.

Järven nimi on Seljes.

Neljä ja puoli tuntia vierähti äkisti ja sain pari uutta tuttavaakin. Paluumatkalle oli lähdettävä että ei tarvitsisi ihan sysiyönä matkata. Hirvet, otukset ja muut möröt hirvittävät hämärässä enemmän kuin päivänvalossa. Kokemusta on jo hirven kaadosta moottoripyörällä pimeässä. Siksi nykyisessä pyörässä on vakionopeussäädin. Oikea ranne ei ole tullut edes ennalleen saati parantunut. Lisäksi lisävaloja.

Paluumatkalla Kaustisella.

Hyvin äkisti kuolleita eläimiä oli kypärän visiirissä sen verran paljon että piti käydä saippualla pesemässä huoltiksella. Samalla pysäyksellä päätin tutkia mikä on Tomtomissa vikana kun käynnistyy, sammuu ja käynnistyy uudelleen mutta ei pysy päällä. Reservissä oli Biltemasta ostettu mini-usb-USB-kaapeli. Paikalle sattuneen GoldWing-kuljettajan kanssa asiaa pohdimme ja yhteistoimin vaihdoimme kaapelin. Tomppa lähti tulille heti mutta oli unohtanut sätkyessään kaikki asetukset. Niitä sitten näpyttelin uudelleen. Ei siksi ettenkö osaisi siitä kotiin suorinta tai kierointa tietä. Tuttujahan nämä kaikki lähiseudun tiet ovat yli neljänkymmenen motoristivuoden kokemuksella. Mutta laitteen pitää silti toimia kun se kerran on maksettu. Tai rahat takaisin. Tomppa päätti toimia kotitalliin asti parempilaatuisella virtakaapelilla.

Tomppa toimii edelleen Ähtärin eteläpuolellakin.

Alempana alkuperäiskaapelin kulmaliitin.

Biltema-kaapelin tuenta tuulisuojan tukirautaan.

Nyt näkyy kartat oikein hyvin koska käytössä oleva kaapeli toimittaa sähköä katkeamattomasti Tompalle. 

Tässä samaisessa paikassa on Hugo Simbergin muistomerkki. Siitä pari kuvaa alla. Joka reissulla pitää olla hieman kulttuuria tai taustaa sille. Nyt jälkimmäistä. Yksi mielitaitelijoistani. Ateneumissa lienee Kuoleman Puutarha näytillä. Kuten myös Tampereella. Mansessa sen näkee ilmaiseksi Tuomiokirkon seinässä. Kuten myös kuuluisat seinämaalaukset. Aikanaan oli lähellä ettei maalauksia ylimaalattu valmistuttuaan.

Muistomerkki Hugolle.

Taustatietoa.

Ei edes moottoripyörä pelastanut Hugoa edesmenolta.

 Kuvia Hugosta, perheestä ja Hugolta.

Tässä samaisessa paikassa syttyi pyörän bensamittarin varoitusvalo vähäisestä bensiinin määrästä. Silloin näkyy mittarissa vielä kaksi palkkia joista ylempi katoaa aika pian näkyvistä. Tankkivalo siis syttyi Ähtärin jälkeen Virroille päin ja suuntana Kuru. Arvelin että Kuruun ainakin pääsen. Ohitin Kurun kun ei mitään oireita bensan loppumisesta ollut ja jatkoin kunnes hermot menivät Kyrölahden ST1:sen kohdalla. Ehkä olisin päässyt Metsäkylän Shellille, ehkä en. Bensa-aseman mittari kertoi totuuden. Siihen mennessä oli Ähtärin puolelta matkaa tullut "varatankilla" tasan 100 km.

Tankkaus Kyrönlahdessa.

Olihan siellä vielä pohjanpeitto bensaa. Mutta se tieto riittää että ainakin 100 kilometriä pääsee "varatankilla" varman päälle. Ehkä olisin joutunut työntöhommiin jos olisin jatkanut....

Perillä kotona.

En ole vielä käynyt matkasta syntynyttä dataa läpi mutta sen verran kerron että myötätuuleen ajo kulutti bensiiniä vain 5,4 litraa sadalle. Paluumatkalla oli vastatuuli tai sivuvastainen. Kulutus 6,2. Ilmanvastus on melkoinen tekijä. Keskinopeus oli 77 km/h.
Iltaa myöden tuuli helpotti. Kotona olin noin 21.30 jonka Tomtom ennusti aika tarkkaan jo Ähtärissä. Toki olisin voinut valita jonkin toisen reitin. Paluumatkan alussa niin teinkin: Tomppa olisi vienyt takaisinkin Alavuden kautta. Matkojen ero olisi ollut kuitenkin vain muutamia kilometrejä.

Käyttämäni tiet olivat hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Vain yksi tietyö: menomatkalla sillan kunnostus Evijärven ja Kaustisen välissä jossa oli liikennevalot.

Illalla oli hyönteisiä liikkeellä melko paljon. Jo paluumatkan alussa sai siivota kypärän visiiriä. Pitääkin muistaa vahata se jälleen niin lika lähtee helpommin pois ja pysyy naarmuttomana.

Hyönteisvainaita.

Erityisesti pakoputkesta pitää kuollut massa poistaa sillä se tarttuu kuumaan putkeen ajan kanssa todella kovaa. Tapahtuu pohjaanpalaminen.

Menomatka oli melko suora.

Käytin matkalla yksi-, kaksi-, kolmi- ja nelinumeroisia väyliä sekä paikallisteitä. 

Linja on melko suora näin katsellen mutta kyllä siihen ristyksiä ja mutkia sisältyi. 

Tampere - Ylöjärvi - Virrat - Alavus - Kuortane - Alajärvi - Lappajärvi - Evijärvi - Kaustinen - Seljes.

Paluumatkalla pieni mutka ettei tarvitse samoja maisemia katsella. 

Seljes - Kaustinen - Veteli - Vimpeli - Lehtimäki - Ähtäri - Virrat - Ylöjärvi - Tampere.
Yhteistä reiteille oli Virrat - Tampere osuus Kurun kautta.

Tällä paluureitillä oli enemmän metsävälejä kuin menomatkalla. Nämä on nyt nähty ja seuraavalla kerralla muita teitä. Valinnanvaraa Pohjanmaalle mennessä löytyy vielä useita. Moottoripyörällä ajaminen on merkityksellisempää kuin perille pääsy. Ainakin minulle.

Eroa näillä eri reiteillä oli vain viisi kilometriä. Paluureitti oli kuitenkin nopeampi Vaikka Google toista väittääkin.

Tampere - Seinäjoki - Lapua -reitti on isoa tietä mutta siellä on muuta liikennettä riesana. Tampere - Orivesi - Lapua on myös liikenteellisesti runsaasti käytetty mutta Tampere - Teisko - Ruhala - Vilppula - Keuruu - Ähtäri on mielenkiintoinen reitti Pohjanmaan suuntaan. Muitakin melko suoria reittejä on olemassa.

Muuta havaittua: eturengas alkaa olla vaihtokunnossa. Juhannusreissu sillä vielä tehdään. Sitten gummikaupoille. Ennen juhannusta pitää tehdä öljynvaihtohuolto moottoriiin ja vaihteistoon. Mukavaa näpräämistä tiedossa.

Tomtomin näytön kirkkaus on aurinkoisella säällä, varsinkin jos se paistaa takaapäin, on vaatimaton. Muutoin tiedot ovat luettavissa varsin hyvin. Itsellä vielä kesken harjoitukset laitteen kanssa sillä se oli nyt ensimmäistä kertaa käytössä moottoripyörässä ja toista kertaa ikinä.

Myöhemmin todettua:
Asentamani USB-muuntaja on todellakin hieman alitehoinen. Mutta lyhyemmän korvaavan virtajohdon asentaminen korjasi osan asiasta. Pätkiminen loppui. Alitehoinen muuntaja ei myöskään suostu lataamaan kaikkia siihen yksittäinkin kytkettyjä laitteita. Mutta puhelimen ja kameran kyllä lataa mutta ei isompaa varavirtalähdettä.
Virtajohdin on vaihdettu jämäkämpään. Alkuperäinen mini-usb-liitin on löysä töpseliinsä ja siitä johtui pätkiminen. Laitoin Tomtomin oman laturin tupakinsytytinliittimeen. Siitä irtosi suurempi teho. Kaikki kunnossa. Toistaiseksi.

 Kumikannen alla 2xUSB ja tupakinsytytinliitin käytössä.

Tuosta Tomtom sytkälaturista lähtee se teho jonka navigaattori tarvitsee. Asennuksen sijainnista johtuu että johdin on hieman nopeusmittarin edessä. Ainahan se ei siinä ole. Useimmat matkat ovat tarpeetomankin tuttuja joita ajelen.

Juhannusviikonloppuna se tulee tarpeeseen sillä lähdemme paikkaan jossa en ole koskaan käynyt edes lähellä. Matkaan kuuluu myös matkustamista laivalla.

Sadetta on luvassa koko reissulle 50% todennäköisyydellä. Lämpötila on 13 - 15 astetta plussalla eli lämpötila on otollinen pidemmällekin matka-ajolle. Keskiviikkona pakataan pyörä. Torstaina ollaan jo matkalla.

Isoin teltta mukaan, iso kevytpeite, paljon narua, lastiliinoja, lämpöä heijastava pohjakangas telttaan, ilmapatjat kahdelle, ja reipasta retkeilyhenkeä.

Sateen ropina teltan kattoon on oikein rentouttavaa aamusella....