Tampere Rautjärvi Tampere

Viikonlopun kaksi ajelupäivää, perjantai ja sunnuntai olivat liki vastakohtaiset. Perjantaina lämpötila käväisi 30 asteessa ja pyrki läkähdyttämään. Sunnuntai taas oli sateinen ja lämpötila alle 15C. Ajo maittoi paremmin mutta matkaan meni enemmän aikaa koska sateella en halua riskeerata ja kokea luistoa asfaltilla. Silti koin. Sävähdyttävä tunne. Tiellä 24 jossa oli tehty uutta asfalttia ja 100 km/h rajoituksena.

Perjantaina olin yhdeksän jälkeen pyörän päällä ja olin jo päättänyt suunnilleen mitä kautta ajelen itään.
Tampere - Kangasala - Pohja - Rautajärvi - Vesijako - Padasjoki - Vääksy - Vierumäki - Jaala - Selänpää - Tuohikotti - Savitaipale - Taipalsaari - Lappeenrannan satama - Imatran Mansikkala - Rautjärvi.

Rautajärvelle asti meni ihan hyvin tien pinnan kunnon osalta. Mutta Rautajärveltä Vesijakoon pinnoite on heikossa kunnossa. Kyllä siitä silti pääsee mutta pitää olla tarkkana asfaltin halkeilun ja kuoppien suhteen.

Lounaan nautin Lappeenrannan satamassa. Siellä on ilmainen mp-parkki ja runsaasti palveluja. Oli helppo jatkaa kun ravintoa oli riittävästi. Imatralla kävin Mansikkalan marketissa ostamassa hieman eväitä.

Takaisin reitti oli osittain eri. Rautjärvi - Vuoksenniska - Imatra - Lappeenranta - Savitaipale - (tämä väli samaa reittiä kuin tullessa) - Vääksy - Padasjoki - Arrakoski - Torittu - Kangasala - Tampere.

Muualla reitillä ei ollutkaan mainittavan huonoja teitä. Ihan hyvä oli päästellä.
Kotoa lähdin melkein täydellä tankilla. Tankkasin tankin täyteen Taipalsaaren ST1:llä ja se riitti perille asti ja sunnuntaina toista reittiä Savitaipaleen ABC:lle. Tankki ei ollut tyhjä mutta parilla kympillä sain sen täyteen ja sitä riitti hyvin kotiin asti.

Salpausselkiä on käytännössä kaksi: korkeampi ja pidempi varsinainen Salpausselkä mutta sen pohjoispuolella hieman loivempi vastaava muodostuma. Tie on hyvin suosittu motoristien parissa sillä liikenne on hyvin harvaa ja tie mutkittelee paikoitellen kovastikin sekä päällyste on hyvässä kunnossa. Pieni mutka Taipalsaaren kautta oli myös maisemien puolesta varsin tyydyttävä menomatkalla.

Perillä Rautjärvellä Etelä-Karjalassa olin puoli viisi. Sunnuntaina en huomannut katsoa milloin lähdin mutta kotona olin jo klo 15.30.

Kuten yllä näkyy niin reitit mennen ja tullen eroavat hieman toisistaan. Paluumatkalla kaikkien teiden laatu oli varsin siedettävää.

Menomatka.

Paluumatka.

Menomatkalla oli tuulista mutta taisi puhaltaa enimmältään lännen suunnasta. Menomatkan kulutus oli 5,2 litraa sadalle. Lämpötila oli siinä 30 asteen tietämillä ja moottoriöljyn lämpötila jossain kohtaa käväisi 125 asteen tietämissä mutta normaalisti noin 110:n asteen luokkaa. 

Paluumatkalle lähtiessä en nollannut trippiä vaan annoin keskikuluslaskurin laskea vanhan lukeman päälle paluun kulutusta. Lukema oli 5,6 litraa sadalle koko reissun osalta. Palatessa siis kulutus on ollut liki litran enemmän sadalle kilometrille.

Moottorin lämpötila oli alhaisempi koko paluumatkan vaikka suljin jäähdyttimen ilmansaannin. Keskimäärin 90 astetta näytti jäähdytysöljyn mittari. Osa kulutuksen lisääntymisestä selittyy kylmemmällä säällä ja hitaammalla ajonopeudella.

Nyt ehyenä kotona suihkun puhtaana kirjoittelen tätä noin 800 km lisää matkamittarissa. Pitää ostaa uudet sadehousut. Niissä on haarasauma rikkunut joten takamus oli hieman kostea loppumatkasta. Ajotakki, bootsit ja hanskat pitivät veden ulkopuolella.

Tiellä 24 liukastellut eturengas vaihtuu tällä viikolla uuteen ristikudosrenkaaseen. Merkki edelleenkin Kenda. Vanha kumi on kulunut oikein nätisti: ei pykäliä eikä toispuolista kulumista. Pintaa on enää noin 1,5 mm joten olen päättänyt että rengas saa lähteä kierrätykseen. Rengastyöt teen tasapainotuksineen itse. Samalla saa mukavasti jumppaa kun raudoilla operoi.

Otin muutaman kuva riennostakin. Osa väestä telttaili, osalla "sisämajoitus" laavussa. Mäkäräiset söivät jalkojani iltasella joten teltta oli oikea valinta päästä niitä karkuun.

Osa telttaleiriä.

Osa osallistujien pyöristä.

Väkeä tuli perjantaina pääosa, kuten itsekin, mutta lauantaina oli lähtijöitä mutta myös uusia osallistujia ilmestyi. Bileet jatkuivat uusin voimin.

Yhdistelmäajoneuvo.

Huomaa "anopinistuin" triken takaosassa. Laadukkaasti valmistettu.

Välillä syötiin terveysvaikutteista ruokaa.

Lähikuva trikestä.

Pyörän omistaja on tehnyt rakenteet itse samoin kuin suunnitellut asuinperävaunun. 

Pitkäkeulainen pyörä.

Edustaa tuusulalaista näkemystä chopperista.

Hymyilevä lähtö kohti Tuusulanjärven rantoja.

 Indian.

Itse olin liikkeellä California 1400 GTS:llä. Valitettavasti jo toista kertaa. Aiemmin olin käynyt joka kerta eri pyörällä. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä asian suhteen ja ajaa niillä muillakin.

Sain aika paljon selittää pyörän ominaisuuksia koska suurimmalle osalle osallistujista Guzzi on täysin vieras merkki.

Ensi vuonna uudelleen.

Kakkajuttu

Asia on saanut nimen kokoontumisajokakka. Riippumatta moottoripyöräkokoontumisajon paikasta ja ajasta on ilmeisesti kulttuurillinen perinne nauttia mietoja oluita ja muita siihen verrattavia tuotteita että myös ravintoarvoltaan kyseenalaisia ruokia jotka ovat varmasti terveysvaikutteisia. Jokainen voi päätellä mihin suuntaan. Siis varsin raskasta ravintoa joka sulaa hyvin hitaasti. Tätä oireyhtymää eli piukeana pullottavaa mahaa ja laiskaa ruoansulatusta taidetaan kutsua ummetukseksi.

Tämä toistuu liki kaikkien päivää pidempien kokoontumisten yhteydessä. Mitä pidempi altistus sitä paksumpi olo.

Varsinaista ongelmaa tästä ei omalle kohdalle ole muodostunut mutta jotkut tuttavat ovat tästä maininneet että heillä on myös oireita niin siitä päätellen en ole ainoa jolle syntyy kokoontumisajokakka tietyn odotusajan jälkeen. Eikä ole pelkoa keskosesta.

Asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Se ilmenee siten että kaikki kiinteä ravinto mitä kokoontumisen aikana suuhunsa laittaa ei normiajassa kulje luonnollista reittiä myöden Bajamajan säiliöön vaan pullistaa nahkaa. Hyvä puoli asiassa on että ei tarvitse sitä Bajamajaa lainkaan.

Tavanomainen kokoontuminen alkaa normaalisti perjantaina. Ensin ajetaan, monet työpäivän jälkeen, maan ääreen olemaan sosiaalisia ja kuuntelemaan siinä ohessa moniäänistä puhetta siitä mitä kaikkea jännää on tapahtunut sillä välin kuin viimeksi, ehkäpä vain vajaa viikko sitten, nähtiin. Sitten grillataan tai käydään leirintäalueen ravintolassa syömässä. Mutta melkein aina grillataan. Usein vielä myöhään lauantailtanakin.

Tällainen runsaasti alkoholipitoista nestettä sekä umpilihaa eri muodoissaan sekä makkaroita, ym lihatuotteita, lihalörtsyjä kahdella nakilla tai muuta hyvin energia sisältävää kuten mustaa makkaraa, kertyy pötsiin sellainen setti parin vuorokauden aikana jonka sulattamiseen menee vähintäin kolme vuorokautta jos ei enemmänkin.

Sunnuntain aamupalan jälkeen ei meinaa ajohousujen nappi tavoittaa reikäänsä ja muutenkin on paksu olo. Kaikki verenkierto on mahassa ja siksi väsyttää ja leirintävälineiden kokoaminen pyörän päälle on varsin työläs prosessi ja vaatii paljon vissyä. Varsinkin kuluneen kesän helteillä. Sitten pitäisi vielä ajaa moottoripyörällä, muun liikenteen joukossa, satoja kilometrejä.

Siis se ruoka mitä on tuotu paikalle, ostettu paikanpäältä, plus kokoontumisajon hintaan kuuluvat aamiaiset ja päivällinen ja iltayöhön päivittyvä grillihetki sekä myöhäinen yöpala, on vatsaan joutunut ja myös pysyy siellä. Valitettavan pitkään.

Joskus, onneksi, vatsa alkaa toimia jo kotimatkalla, joten jonkin matkalle sattuvan joukkoruokintapaikan WC-pönttö joutuu vastaanottamaan sellaisen "kangen" että se ei kertakaikkiaan mahdu etenemään kohti vedenpuhdistamoa vaan jää ns kalkkiviivoille eli posliiniin raidantuotannon kera. Toinenkaan kerta vetää vesi ei aina asiaa auta. Pönttö vain tulee laitojaan myöden täyteen.

Olen katsonut parhaimmaksi jättää tuotteen likoamaan pehmeäksi ja häipyä mukavuuslaitoksen tiloista muita jälkiä jättämättä ja huomiota herättämättä.

Toisinaan käy niinkin että henkilökohtainen kansantuotteeni kulkee kotiin asti ja on nahkaisessa säilössään vielä yhden yön yli. Kotioloissa on sentään käytettävissä pilkkomisvälineitä joilla kokoontumisessa kertynyt hyvän ruoan loppujae saadaan pilkotuksi viemärijärjestelmän kuljetettavaksi. Vessaharjaakin, sen vartta, voi käyttää mutta näppärä kaveri taivuttelee rautalankahenkarista kätevän silvontavälineen. Paloittelu on tehtävä ennen veden vetämistä.

California 1400 GTS moottoriöljyn lisäys

1400 Californioissa ei ole keskiseisontatukea. Siksi on hankalaa katsoa, varsinkin ilman avustajaa, paljonko moottoriöljyä on öljytilassa.
Siksi olen hankkinut pienen suuntaisnostimen jolla nostan pyörää sen verran rungosta että se seisoo suorassa erikseen pitelemättä. Homma onnistuu yksin ilman isompia ponnisteluja.

 Näppärä nostin pieniin nostoihin.

Pyörän on hyvä antaa seisoa noin puoli tuntia ajon jälkeen niin moottori on jäähtynyt ja kierrossa oleva öljy on valunut öljypohjaan. Öljytikku kierretään irti ja kuivataan. (Tässä kohtaa tulee ero joka on mallikohtainen: toisissa malleissa kierretään tikku pohjaan, toisissa ei. Kannattaa katsoa omistajan käsikirjasta ohje. California 1400-sarjassa tikkua ei kierretä. Ylä ja alamerkin väli on 0,7 litraa.)

Tikku käytetään, ohjeen mukaisesti, öljytilassa ja katsotaan että öljyn pinta on ylä- ja alamerkkien välissä. Jos on niin asia on kunnossa. Mikäli öljy on alarajalla tai sen alle lisätään asianmukaista öljyä eli samaa tavaraa jota öljytilassa on jo ennestään. Lisäyksen vaikutusta voi seurata öljytikkua vuoroin kuivaamalla ja kastamalla öljytilaan. Ylitäyttöä ei kannata tehdä edes kaiken varalta. Ylimääräinen öljy joutuu huohotusjärjestelmään ja sitä kautta öljysumuna ilmanpuhdistimen "puhtaalle puolelle" ja siitä imukanaviston kautta palotiloihin.
Öljy palaessaan voi karstoittaa moottoria pahastikin. Jos moottori on väljä ja kuluttaa öljyä on syytä pitää öljypulloa mukana ja lisätä vasta sitten kun öljy on alarajalla. Samalla moottori saa uutta öljyä toimiakseen. Mutta tiiviissä öljyä syömättömässä moottorissa on hyvä täyttää vaihdossa ylärajaan ja antaa öljyn pinnan laskea jos on laskeakseen. Kulunut moottori antaa savumerkkejä sinisen savun muodossa mutta voi olla jollain toisella öljylaadulla käyttökelpoinen vielä pitkään.

Öljyn lisäämistä helpottaakseni ole tehnyt yksinkertaisen ja halvan aputyövälineen tarkoitukseen.

Suppilo ja täyttöletku.

Letku tukeutuu imukanavan suojalevyn ja sylinterikannen väliseen rakoon. Näin onnistuu öljynvaihto ja mahdollinen täydentäminen kivuttomasti.

Kilometrit ovat öljynvaihtovälin puolivälissä ja lisäsin pari desiä. Sitä en tiedä onko öljyä kadonnut moottorista vai olenko laittanut sitä alunperin hieman vähän edellisen huollon yhteydessä. Jatkossa näkee kuluttaako tämä moottori öljyä sillä varoiksi alan tarkkailemaan öljynkulutusta vai onko vain tavanomaista lämpimämpi sää lisännyt öljyn kulutusta? Moottoriöljyn lämpötila on vaihdellut 90 - 120 asteen välillä eli normaalirajoissa noin 28 asteen ulkolämpötilassa. Jäähdytinpuhallin aloittaa vasta kun öljy on noin 135 asteista. Ei ole käynnistynyt kertaakaan ajon aikana. Ei edes ruuhkassa madellessa vaikka on ollut hellettä.

Synteettistä moottoriöljyä on öljypohjassa täyttöohjeen mukaan, suodattimen sisältö mukaan lukien, 4.01 litraa. Vaikka öljyä olisi vain kolme litraa olisi voitelu vielä turvattu.

Sellainen teoria on olemassa että jos tarkkailee öljyn määrää säännöllisesti ja usein niin kannattaa pitää öljymäärä minimin tietämillä. Näin ei moottori "hukkaa" öljyä niin paljoa kuin jos öljyn määrä olisi koko ajan ylärajan tietämillä.
Mielestäni siinä on ajatusvirhe sillä öljy kuluu toisellakin tavalla: se menettää ominaisuuksiaan nopeammin kun pieni määrä on koko ajan kuluttavassa "työssä". Myös öljyn jäähdyttävä vaikutus jää pienemmäksi. Asia on eri jos on vanha ja väljä öljyä syövä moottori.

Öljy voi siis kulua useammalla tavalla: menettää voitelukykyään, kadota höyrynä ulkomaailmaan huohotuksen kautta, menettää likaantuessaan peseviä ja voitelevia ominaisuuksiaan ja jopa lisääntyä määrällisesti öljyyn kertyvästä vedestä, polttoaineesta ja liasta.
Uudessakin moottorissa palotilassa oleva seos, ennen palamistaan ja erityisesti palamisen jälkeen, tunkeutuu mäntien ohi. Vanhenevassa koneessa jatkuvasti lisääntyen. Tästä männän ohivirtauksesta johtuu että öljy muuttuu mustaksi.
Monet käyttävät kirkasta tai värillistä öljyä havaitakseen mustumisen selvästi. Mustuminen ei tarkoita että öljy olisi menettänyt ominaisuuksiaan.

Voimakkaasti likaantunut öljy voitelee huonommin mutta se voi olla suorastaan vaaraksi moottorille lian tarttuessa rakenteisiin ja siten aiheuttamalla uuteenkin öljyyn välittömän likaantumisen. Useimmat nykyöljyt ovat tyypiltään peseviä. Vanhaan koneeseen ei suinpäin pidä laittaa peseviä öljyjä vaan käyttää vähän aikaa uudella öljyllä puhdistustarkoituksella ehkä muutama sata kilometriä ja sitten vaihtaa suodattimen ja uudet öljyt.

Moottoriöljylle on huono toimia liian kylmänä (Alle 80 astetta.) tai liian kuumana jatkuvasti (Yli 120 astetta.) Kylmä ja kuuma öljy vaurioituvat mutta eri tavoin.

Kerrottakoon että tämä moottoripyörä on ensimmäinen ikinä käytössäni ollut jossa on täyssynteettiset öljyt jokaisessa voitelukohteesssa. Aiemmin on ollut vain mineraaliöljyjä. Keulassa, moottorissa, vaihteistossa ja perävaihteessa. Kummallakaan öljytyypillä ei ole ollut minkäänlaisia käyttöongelmia.

California 1400 GTS pieni välihuolto

Keula ryhtyi kolahtelemaan töyssyissä ja vianetsinnän jälkeen selvisi että ohjauslaakereissa on välystä tarpeettoman paljon. Ei niin että ajoa mitenkään haittaisi mutta kun ääni toistui tietynlaisten töyssyjen kohdalla niin asiaan tuli kiinnitettyä huomiota.

Pyörän etupäätä pitää nostaa sen verran ilmaan että eturengas on maasta irti. Parhaiten se käy pienellä suuntaisnostimella. Silloin voi käydä kiinni käsin etuteleskooppien alapäistä ja vetää eteenpäin maanpinnan suuntaisesti. Välys tuntuu tällöin pienenä klonksahduksena. Jos vetää yläviistoon saattaa etuteleskooppien jousto sekoittaa toimenpidettä. Sieltäkin voi kuulua kolahdus.
Jos on avustaja paikalla niin hän voi kiskoa teleskoopeista ja itse pitää sormea ohjausakselin alapäätä vasten niin että tuntee liikkeen. Nyt sellainen tuntui.

Säätötoimenpide on yksinkertainen: kiristetään kahta hakamutteria samaa matkaa. Niiden välissä on kumirengas jonka tarkoituksena on lukita säätömutteri ylämutteriin nähden pyörimättömäksi. Hommaan tarvitaan sopivan kokoinen haka-avain.

Nuolilla merkityt kohteet.

Oikealla alempi valkoinen nuoli osoittaa hakamuttereita. Ylempi valkoinen nuoli yläkolmion kiinnityspulttia (Kuusiokolo 14mm.) Musta nuoli vasemmalla osoittaa yläkolmion kiristyspulttia teleskoopin ympäri. (Pultin kanta peitetty kromitulpalla.)

Kun hakamutterit on kiristetty niin että välys on poissa mutta ohjaus kääntyy edelleen kevyesti, ei nyi eikä ole tahmea, on toimenpide tapahtunut oikein.

Nyt pitää säätö vielä lukita. Yläkolmion teleskooppien kiristyspultit löysätään ja kiristetään yläkolmion kiinnityspultti ohjausakseliin. Jos ei ole erikoistyökalua niin ohjaustangon voi joutua irrottamaan kiristyksen ajaksi. Viimeksi kiristetään teleskooppien lukituspultit yläkolmion molemmista päistä. Käytännössä yläkolmio siirtyy alaspäin vain noin millin kymmenyksen. Riippuu tietysti siitä miten suuri välys oli.

Löysä laakerointi vioittaa laakereita ajan kanssa. Keskialueelle tulee löysä kohta ja muualla vastustaa jos kulunutta laakerointia yrittää säätää. Löysästä tai kuluneesta laakeroinnista voi olla seurauksena etujarrun nypyttämistä taajaan tahtiin, ohjauksen keskittämistä voimakkaasti ja keulan heilumista, woblausta, edestakaisin joka voi voimistua jollain nopeudella vakavalle tasolle. (Tankslapper)

California 1400 mallistossa laakerointi on tehtaalta lähtöisin kuulalaakeroitu. Sen säätäminen voi tulla tarpeelliseksi varsin usein. Jopa muutaman vuoden välein. Tarvikelaakerina toimivat kartiorullalaakerit jotka eivät ole aivan yhtä herkät muodostamaan välystä. California 1400 GTS:ssä on nykyisin kartiorullalaakerit.

Tampere Kesälahti Tampere

Leppoisa yhden hengen reissu Kesälahdelle ja takaisin vaikka lämpöä olisi voinut olla vähemmänkin. Vaatteita vähentämällä homma oli kuitenkin melko mukavaa. Taukoja piti pitää useasti. Ajosiirtymä tapahtui torstaina.

Valitsin menomatkalle reitin pohjoista kautta. Nyt en käyttänyt pikkuteitä vaan lähdin varsin aikaisin aamulla tien päälle ja olin lähes perillä jo puolenpäivän aikaan. Ei ollut juurikaan muusta liikenteestä riesaa ja lämpötila siedettävä. Perillä ollessa mittari näytti jo kolmeakymmentä astetta. Nestettä kului kuljettajan hyvinvoinnin ylläpitoon. Lohikeittoa nautin lounaaksi.

Reitti pohjoisen kautta.

Tampere - Jyväskylä - Pieksämäki - Varkaus - Rantasalmi - Savonlinna - Punkaharju - Kesälahti.

Googlen karttapalvelu näyttää matkaksi 426 km mutta pyörän mittariin ilmestyi lukemaksi 489 km. Osa on tieltä poikkeamisia kauppaan, uimaan, huoltiksille ja kaverin mökille. Ei ollut ketään paikalla. Osa matkasta selittyy mittarivirheellä. Guzzi 1400 GTS:n mittari mittaa hieman lyhyempiä kilometrejä kuin on totuus.

Polttoainetta kului koko matkan mittauksen mukaan keskimäärin 5,2 litraa sadalle kilometrille. Matkaan meni pysähdyksineen kuusi ja puoli tuntia.

Mitään häiriöitä tai muuta hankaluutta kuin korkea lämpötila ei ilmennyt. Moottorin jäähdytysnesteen lämpötila vaihteli 90 ja 120 asteen välillä. Voitelu oli siis kunnossa. Moottori kävi kuumana hyvin nätisti.

Hyvissä ajoin torstaina iltapäivällä teltan pystytys ja sen jälkeen olusille Karjalan Kievarin terassille kavereiden kanssa. Myös varsin laatuista pizzat nautittiin samaisella terassilla. Olimme siis tavallisina turisteina perjantaihin yli puolenpäivän kunnes kävimme maksamassa kokoontumisen osallistumismaksun. Telttapaikka maksoi kympin välillä to-pe. 

Itse kokoontumisesta löytynee ajan kuluun kuvia netistä ja varmaan tarinoitakin.

Jätän omalta osalta kokoontumisajon sisällön kertomatta toistaiseksi muutoin kuin että paljon tapahtui kaikenlaista naurattavaa.

Muutama kuva maistiaisiksi. Lämpötila huiteli 30 asteen tietämissä päivällä ja yöllä noin 20.

 Tyypillinen jäähdytysneste ja majoitustapa.

Ne jotka olivat varanneet mökit valittelivat kuumuutta. Teltta ei sitä säilö kunhan lämpötila oli muutoin yöpymiseen sopiva. Kolme yötä meni oikein hyvin.

 Rektum MC:n kantaväestöä leirissä.

 Ensimmäiset baarissa.

 Iltavalaistus.

 Annen Ducati täytti 20 vuotta.

Hyvin pidetty laite. Joitakin vuosia sitten se sai omavalmisteisen digitaalisen moottorinohjauksen. 

Juise kävi näyttämässä Laverda RGS Executivea.

Sunnuntaiaamuna heräilin pääkivuttomana seitseman korvilla ja ryhdyin pakkaamaan teltan sisältöä pyörän päälle. Teltta jäi vielä yökasteen jälkeen kuivamaan maittavan aamiaisen ajaksi. 

Paluumatkalle lähdin noin klo 10 aikaan. Suurin osa muusta juhlaväestä oli silloin jo lähtenyt. Tällä kertaa reitti oli poikkeuksellisesti isoja teitä eli etelän kautta. Alkumatkasta satoi vettä kuuroina ja piti parantaa ajoasun vesitiiveyttä mutta Lappeenrannan jälkeen sade väheni ja laitoin sadehousut sivulaukkuun.

Paluureitti ylivoimaisesti suorinta tietä.

Valitettavasti tämänkin vilkkaan 12-tien pätkä, 6-tien käännyttyä etelään Kymenlaakson jälkeen, muuttuu varsin vanhanaikaiseksi ja hitaaksi kulkea monien pikkukylien läpi ja vasta lähempänä Lahtea tie vaihtuu leveäkaistatieksi mutta kohta jälleen varsin hitaaksi monine liikennevaloineen Lahdesta kohti Tamperetta. Hollola - Tampere väli on hyvin tavanomaista tietä 80-rajoituksineen. Aikaa meni 5,5 tuntia. Keskikulutus 5,4 litraa sadalle kilometrille. Kulutus nousee heti kun joutuu ajamaan muun liikenteen tahtiin. Ohitukset ovat ilmeisesti suurin syyllinen kulutuslukeman kasvuun.

Lähdin liki täydellä tankilla Tampereelta torstaina ja tankkasin Lievestuoreen Shellillä. Seuraava tankkaus oli puolen tankillisen kuluttua Punkaharjun Shellillä ja palatessa Kausalan ST1:llä. Sillä tankillisella pääsin kotiin ja tankissa on vielä kymmenkunta litraa jäljellä.

California 1400 GTS:n polttoainemittari on epälineaarinen: täysi tankki pysyy "täytenä" noin 150 km matkan kunnes ensimmäinen palkki "sammuu". Toinen, kolmas ja neljäs sammuvat muutaman kymmenen kilometrin välein kunnes viimeisen palkin sammumisen jälkeen pääsee vielä ainakin 140 km. Asian olen testannut pariin kertaan. Tankillisella pääsee huoletta noin 360 km:n matkan. Siihen tosin vaikuttaa tien kunto, tuuliolosuhteet, ajonopeus ja kuorma.

Aktiivinen ajo kuluttaa vähemmän kuin vakionopeussäätimellä ajaminen.

Tulevana viikonvaihteena olisi tarkoitus taivaltaa samoille seuduille mutta Etelä-Karjalan puolelle. Reitti sinne kulkenee pohjoisempaa Salpausselkää Vääksyn, Jaalan, Tuohikotin ja Savitaipaleen kautta Lappeenrantaan ja siitä Imatran ohi perille. Reitin valinta riippuu pitkälti sääkartan antamien vinkkien mukaan.

California 1400 GTS uusi eturengas

Vanha Kenda 
näyttää kulumisen merkkejä. Kulutuspintaa ei ole enää kuin 2,2 millimetriä eli laillista pintaa on jäljellä 1,2 mm. Reissun, pari sillä vielä heittää. Lämpimät kelit ovat olleet suotuisia renkaille. Kuluminen on ollut vähäistä.

Tosin liikenneministeri A. Berner on esittänyt että moottoripyörille pitää saada sama rengassääntö kuin auton renkailekin eli 1,6 mm. Perusteluna että siten vähennetään vesiliirtoriskiä.

Kenda vanhana. 

Pintaa vielä vajaat kaksi millimetriä keskikohdan seutuvilla. Custompyörässä ei pääse kallistelemaan että ihan reunatkin kuluisivat. Rengas on kulunut varsin tasaisesti. Vain lievää pykälöitymistä on tapahtunut mutta se ei ole vaikuttanut ajettavuuteen. Rengas on taivaltanut yli vuoden liki 10.000 km ja menee vaihtoon. Vanhan Kendan asennuksestakin on juttu.

Uusi Kenda.
Kävin hakemassa Storm-Motorista edullisen Kendan kokoa 130/70B18. Nykyinen Kenda on kokoa 130/70R18 eli vyörengas. Uusi kumi on vanhan ajan ristikudosrengas-vyörengas-yhdistelmä. Sellaisella en ole ajanut vuosikymmeniin. Siinä on erittäin jäykät sivut ja muutenkin varsin painava. Tulee vakaata kyytiä. Tai aika sen näyttää....

Kokomerkinnän välissä oleva "B" tarkoittaa "Belted bias" eli vyöllä varustettu ristikudosrengas. Koska rengas on hyvin jäykkä niin voi tulla hikipisaroita otsalle kun sitä käsipelissä vanteelle änkeän. Saa kohtuullisen tuntipalkan jos vertaa rengasliikkeen veloitukseen. Suoritan myös tasapainotuksen itse.

Kulutuspintaa on reilusti ja keskellä on kovempi seos. Mielenkiintoista seurata tämän renkaan ominaisuuksia. Hinta ei ollut mitenkään rasite lompakolle. Rengas on myyntipuheiden mukaan suunniteltu nimenomaan raskaille customeille. Pian nähdään millainen mullistus tämä Cataclysm on.

Kokomerkintä.

Perusteellisemmat tiedot.

Kantavuutta on (63) 272 kg (Pyörän paino on käytännössä noin 350 kg (Rekisteröintitodistuksessa 318 kg.) ja kuormaa on noin 230 kg kahden hengen kuormalla matkatavaroineen.) eli siinäkään suhteessa ei ole pelkoa että vaurioita ilmenisi ihan herkästi maamme reikäisillä teillä. Rengas on luonnollisesti sisärenkaaton (TL). Nopeusluokka H eli 210 km/h riittää tälle pyörälle hyvin ja on myös rekisteröintitiedoissa mainittu.
(Takarenkaan kuormitustunnus on 79 ja nopeusluokka H.) Reserviä jää yli sata kiloa kantavuuteen renkaiden osalta vaikka pyörä olisi lastattu kuinka täyteen. Rekisteritiedoissa sen sijaan on lukema 528 kg (Tekninen suurin sallittu kokonaismassa) joka on suurin sallittu käyttöpaino. Toki pyörässä rakenteellisesti täytyy olla toleranssia ylöspäin runsaasti.

Sinänsä mielenkiintoista saada kokea että miten paljon raskas ja jäykkä ristikudosrakenne rasittaa jousitusta. Pyörässä on melko jämäkkä jousitus joka asettaa etusijalle ajettavuuden mukavuuden kustannuksella.

Renkaan korkea paino (Pyörivä massa) saattaa aiheutta hidastuvuutta ohjaukseen. Siitä on hyötyä vauhdinpidossa vakautena vaan vaatii enemmän voimaa käännettäessä. Jousittamattoman massan kasvu rasittaa jousitusta enemmän kuin kevyt rengas.

Koko kumi. Mallia Cataclysm.

Valmistusmerkinnästä selviää että kumi on paistettu viikolla 12 vuonna 2017. Ehkä siksi alennus josta sain vielä yrittäjäasiakkaana muutaman prossan alennusta. Kovin vanhoja renkaita ei kannata hankkia varsinkin jos ajaa vähän kaudessa kuten minä. Ajosuoritteeni on ollut pitkään kesää kohden 7000 - 10.000 km mutta se syntyy useammalla kuin yhdellä moottoripyörällä.

Kulutuspinnan kuvioita.

Vaihto tulee tehtäväksi elokuun puolella 2018. Rengas riittänee ainakin vuoden 2019 alkukauden jollei pidempäänkin.

Seuraavat riennot ovat Ponutaival sekä pari kutsukokoontumista. Näistä kaksi on liki 500 km päässä kotiosoitteesta. Pitää lähteä jo torstaina Ponuun niin kerkiää vähän katselemaan paikkoja matkalla. Reittiäkin pitää suunnitella niin että ei tarvitsisi ajaa yksi- ja kaksinumeroisia teitä kuin sen verran että pääsee "reitille".
Guzzikokoontuminenkin olisi Ruovedellä mutta se on liian lähellä. Jos ei muuta olisi ajankohtana niin päiväkäynti olisi tullut ajankohtaiseksi.
Savojärven Telttakokoontuminen päättää kauden mutta sinne saatan lähteä California Adamantilla.

Renkaan vaihto on suoritettu 14.08.2018.
Homman tein käsitöinä taloyhtiön autotallissa. Hien pukkasi mutta samalla sai liikuntaa ja voimistelua. Vanha rengas lähti vanteelta helposti. Sen jälkeen vanteen pesu ja tarkastus. Ehyt oli.

Uusi rengas muljahti paikoilleen mutta oli tiukahko. Tosin tiukempiakin kumeja on tullut vanteelle väännettyä. Vahinko että tallin digivaa'asta oli patterit loppu niin en saanut punnittua painoeroa. Mutta eroa on useita kiloja enemmän uudessa kumissa vanhaan verraten. Vanha oli vyörengas ja uusi on ristikudosrengas.

Tunkki rungon alle.

Tämä mininostin on erittäin kätevä. Jaksaa nostaa varsin helposti Californian runkoputkista ilmaan. Tässä tapauksessa nosto koskee pyörän keulaa. Koko pyörää ei tällä kannata yrittää nostaa. Rengastöissä ja huoltohommissa kätevä kapine. Hintaa alle sata euroa. Tämä ei ole halvin mutta varusteltu: Meganex.

Tarvittavat työkalut etupyörän irrottamiseksi.

Kuusiokoloavaimet ovat 14 ja 6 mm. Hylsyavain 13 mm jolla aukeaa jarrusatuloiden pultit. kaksi "nappia" ovat pulttien kantojen peitetulppia.

Vasemman puolen jarruletkussa on kiinni ABS:n anturin johdin.

 Jarrusatula.

Jarrusatulan voi nostaa niine hyvineen paikoiltaan kun pultit ovat irti. Sama toiselle puolelle. Jarrusatulat voi laittaa etukaatumarautoihin roikkumaan narulla tai nippusiteellä. 

Jos jarrusatula on kovin likainen niin voi irrottaa jarrupalat ja puhdistaa ne ja jarrusatulan sisäpuolen erikseen. Hammasharja on sopiva väline. Ihan kuiviltaan tehtävä homma. Ei siis tarvita liuottimia. Jos kuitenkin tarvitaan niin jarrujen puhdistukseen tarkoitettua. Voidella ei saa.

Oikean teleskoopin alapään pultti löystään ja etuakseli voidaan poistaa pyörittämällä. Sen jälkeen nostetaan nostimella etupäätä lisää että etupyörän saa pois. Etupyörä on irti mutta pari osaa pitää ottaa vielä irti.

 Vasemman puolen akseliholkki.

 Oikean puolen akseliholkki.

Nämä pitää nypätä irti sillä etupyörän tasapainotus ei onnistu jos holkit ovat paikoillaan. Tämän jälkeen voi lähteä rengasliikkeen suuntaan. Tai irrottaa itse renkaan vanteelta. Se ei ole kummoinenkaan homma jos on asianmukaiset työvälineet ja työalusta. Mitään kalliita koneita ei tarvita.

Tässä holkit irtaallaan.

Syvemmällä näkyy laakerit joihin tasapainotusakselin kartioholkit kiristetään.

Uusi rengas nousi vanteelle jo 1,5 baarin paineella. Käyttöpaineeksi laitoin 2,5 baaria joka voi olla yläkanttiin. Koeajo sen kertoo.

 Tasapainotustarrat.

Painoja tarvittiin vain 50 grammaa mutta nykyiset sinkkipainot, myrkyllisen lyijyn sijaan, ovat kovin kevyitä ja niitä tulee paljon pienestäkin painosta. Lisäksi ne ovat niin leveitä että eivät sovi vanteen reunaan vaan liimasin ne poikkisuuntaan vanteen puolien väliin.

Akseli ja etupyörä paikoillaan. Liika vaseliini pyyhitään pois.

Jarrusatulat voi asentaa paikoilleen kuten ABS:n johtimenkin. Homma on tehty.

 Rengas paikoillaan.

Yksi yllätys tuli: eturengas on paljon isompi kuin samalla kokomerkinnällä varustettu vanha rengas. Ei tullut laitettua niitä irtaimena rinnakkain. Lokasuojan kanssa on tarkkaa. Ei jäänyt paljon tilaa lokasuojan alle.

 Vajaa sentti on rakoa renkaan keskikohdan yllä.

Myös sivusuunnassa on ahdasta.

Ei mahdu sormi väliin. Vaikuttaa kyllä siltä että rengas mahtuu pyörimään. Toisaalta, onpa enemmän kulutuspintaa. Pitää ottaa alku rauhallisesti ja "totuttaa" rengas ajotapaani. Uuden renkaan pinnassa on vahaa ja pinta sileä. Ei ehkä kannata lähteä sateella ekalle ajelulle. Moottoritien rampeissa on hyvä karhentaa renkaan sivuja sen mitä tarvitsee. Renkaan keskikohdan kumi on varsin kovaa joten kestävyyttä on odotettavissa.

 Vanha vyörengas Kenda.

Valkosivu ei ole valkoinen enää. Tosin en ole sitä normaalipesua enemmän yrittänyt puhdistaa. Kyseessä kokeilu omatekoisella valkosivulla. Valkosivu oli helppo tehdä eikä tullut erityisen kalliiksi. Tulen käyttämään menetelmää jatkossakin.

Vanhan Kendan kulumakohdat.

Yleiskuva antaa käsityksen varsin tasaisesti kuluneesta kiinanrenkaasta. Musta nuoli näyttää että sivukuvion kulmat jäävät hieman koholleen ja siitä isommassa nopeudessa kallistaessa kuului lievä uliseva ääni. Valkoiset nuolet näyttävät kuluneimmat kohdat. Lähellä keskilinjaa kuviota on vielä 1,6 mm ja sivummassa nuolen kohdalla vielä 2,2 mm. Sama kohta on myös eniten kulunut kohta renkaassa. Rengas oli asennettu kesällä 2017 toimestani. Lopputulos varsin tyydyttävä sillä rengas ei montaa kymppiä maksanut. Uusi Kenda oli hieman kalliimpi. Takarenkaana on edelleen auton 205 mm:n rengas.

 Vertailua.

Loppukaudesta laitan kokemuksia miten uudella kumilla pysyy ojien välissä. Matkamittarissa noin 23.900 km takana renkaanvaihtohetkellä. Tämä on kolmas eturengas pyörän historiassa.

Koeajo 15.08.2018
Vain kaupunkiajoa muutama kilometri + pätkä moottoritietä kotinurkille. Ensimmäinen havainto: onpa kevyt käännellä kiertoliittymissä. Toki uusi rengas on kapealta kohdalta kiinni tiessä mutta silti tuntui köykäiseltä tehdä mutkia. Pari kilometriä moottoritiellä satasen vauhtia meni oikein nätisti. Hyvä suuntavakavuus mutta se johtunee siitä että rengas on todella painava. Rengas on vielä uusi ja sileä pinnaltaan ja varmaan siinä on säilytysvahaakin. Pitää hillitysti kallistella aluksi ja hiljalleen lisätä kallistuskulmaa että voi luottaa renkaan pitoon äkkinäisissäkin käänteissä. Rengaspaine 2,5 bar.

Jatkoa 16.08.2018
Kävin pesemässä pyörän viime sunnuntaisateen jäämistä. Myös hieman vahaa pintaan.
Kävin kallistelemassa kiertoliittymissä ja moottoritien rampeissa. Toistaiseksi varovaisesti. Mutta hiljaa hyvä tulee ja renkaan pinta karhenee hiljalleen niin että koko sen leveys on käytössä jossain vaiheeessa.

 Reunassa vielä pari senttiä koskematonta pintaa.

Hieman ehdin ajamaan matkaakin. Vauhdissa vakaus on erinomaista. Toki kääntäminen yli sadan vauhdissa vaatii jonkin verran voimaa vastaohjausta hyödyntämällä. Mutta eivät urat tiessä paljon vetele.

Jatkoa 17.08.2018
Moottoritieajoa muutama kymmenen ja parisataa kilometriä muita teitä josta noin 40 kilometriä soratietä. Vakaus on hyvä mutta kovemmassa vauhdissa suunnan muuttaminen äkisti vaatii voimakasta vastaohjausta. Soratiellä menee vakaasti eikä irtosora sorra kummoisestikaan. Vauhtia pystyy pitämään varsin reippaasti. Toki mutkissa luistonesto hillitsee kyytiä. Tankillinen meni gasoa päivän ajelulla.

Lähdin ihan sattumanvaraisesti oudolle pikkutielle joka on kohtuullisen hyvää asfalttia mutta pidemmälle ehdittyäni se muuttui soratieksi. Irtosoraa oli melko paljon. Silti pyörä pysyi kourassa varsin vähällä vaivalla. Tuli mielnkiintoinen reitti. Yhdessä vaiheessa tien laidassa oli kyltti: Yleinen tie päättyy. Jatkoin silti. Jännitti kun tie vain kapeni mutta ihmisten ilmoille tulin ja teissäkin oli pinnoitetta.

 Iltapäivälenkki.

Asfaltilla on tunnetusti helppo ajaa mutta vanhoista endurotaidoista on apua custominkin puikoissa kun alla on irtosoraa.

Pari päivää myöhemmin olisi ollut mahdollisuus kokeilla märällä pinnalla mutta laiskuus yllätti. Mutta tulee sekin päivä milloin on ajettava sateessa.

Tässä vielä esite.

Honda CL/CB 350 varaosamoottori

Kolmepuolikas Honda CL on täydessä iskussa ja kaikki laitteet toimivat suunnitellulla tavalla.
Koska kyse on kuitenkin vuosikymmeniä vanhasta laitteesta niin tarve varaosille voi tulla vastaan. Malli on erittäin harvinainen Euroopassa ja siksi siihen sopivia osia on hyvä hieman santsata. Onneksi moottori on lähes sama CB-mallisarjan kanssa. Sen moottoria voisi käyttää sinälläänkin. Päällepäin ei eroa huomaisi.

En ole vielä tutkinut mitä Mäntsälästä noutamani varaosamoottori on syönyt. Pari kuvaa otin ja niistä ainakin yksi osoittaa että vikaakin on.
Moottori on tyyppiä CB. Ulkoisia eroja ei ole. Siksi se voi sinälläänkin hoitaa varamoottorinkin tehtäviä. Sisäisiä eroja kuitenkin on.

 Tulpan kierteessä on sanomista.

Ohessa näkyy pätkä toista sylinteriä. Kaipaa vähintäänkin hoonausta. Osia on säilytetty puolilämpimässä ja kuivassa tilassa. Viimeiset kymmenen vuotta. Sitä ennen voivat olla olleet ties missä. Jostain Pohjanmaalta on moottori noudettu Mäntsälään josta se kulkeutui käsiini. Osissa ei ole ruostetta.

Sylinterikansi ja sylinterit.

Tutkinta on siis kesken. Asiaan tulee lisäselvyyttä joskus kun pääsen pesemään osat. Asian prioriteetti ei ole ihan ykkösenä tai edes kakkosena.

Moottorin alapuoli ja vaihteisto.

Ennen käyttöönottoa tämäkin pitää purkaa pieniksi paloiksi ja uusia kaikki laakerit ja tiivisteet. Sähkölaitteille on tehtävä testauksia jne. Mutta voi olla niinkin että tästä otetaan vain osia, mikäli niitä tarvitaan, nykyiseen, toistaiseksi täydessä kunnossa olevaan moottoriin eikä kunnosteta lainkaan. Perusteellinen purku ja tarkastus kertovat mitä moottorista syntyy. Toki toinen täydellinen ja käyvä moottori on helpoin vaihtaa jos pyörän nykyinen moottori jostain syystä lakkaa toimimasta. 

Tein siihen huollon hiljattain. Erityisesti öljynsuodattimen kanssa oli puuhaa.

Tässä kuvia vielä kunnostamattomasta pyörästä.

California 1400 GTS Sivulaukkujen "kromilistojen" kuulumisia

Tuning-liikkeestä pikkurahalla ostettu liimattava lista on täyttänyt hankintahintansa moninkertaisesti pitämällä maalipinnan kunnossa ja näyttämällä hyvälle. Niistä on myös kysytty ovatko ne alkuperäisosia.

"Kromilistat" ovat siis olleet pitkästi toista ajokautta käytössä. Nyt niissä on jo hieman sanomista. Lähinnä käytön jälkiä ja koskee lähinnä sivulaukkujen kansissa olevia ritilöitä. Oikean sivulaukun kannen etureunan listoihin on tullut iskemäjälkiä etureunaan. Iskut on aiheuttanut kuljettajan raskas oikean jalan ajosaapas. 

 Kuvan alin lista on saanut eniten osumia.

Osumat ovat valkoisia sillä pinnoite ja kiiltävä materiaali on listoista lohjennut ja muovinen tukirakenne tullut näkyviin.

Myös vasemman puolen sivulaukkuja ovat kolhut koetelleet. Ei niin vahvasti kuin oikealla puolella mutta menneellä viikolla mökiltä palatessa potkaisin myös vasemmanpuolimmaista listaa ja sen pää irtosi liimauksestaan noin 10 cm matkalta. Sitä tänään liimailin paikoilleen.

Listan liimauksen tarttuminen varmistettu maalarinteipillä.

Yritän muistaa ottaa teipin irti ennen kuin lähden ajelemaan seuraavan kerran. 

Nämä listat ovat siis olleet paahtavassa auringossa useampana päivänä ja laukkujen mustat kannet ovat varmasti olleet todella lämpöiset mutta listojen alkuperäinen liima on pitänyt varsin hyvin. Myös peseminen normaaleilla autoshampoilla on tullut tehtyä listoille kymmeniä kertoja.

Ensi talven aikana on aikaa uusia vaikka kaikki listat sillä tavara ei ole kallista ja homma on kivaa näpertelyä. Vaikein asia on saada listat näyttämään samanmittaisilta sillä jokainen on eri mittainen koska kannen kaaren säde muuttuu reunasta reunaan.

Epäilyt siitä että listat irtoaisivat noin vain ensimmäisenä aurinkoisena, tai vaihtoehtoisesti, sateisena päivänä tai ehkä pestessä, ovat osoittautuneet epäilyksiksi.

Seuraavat listat teen muutoin samanlaiset mutta muutaman senttimetrin pidemmät ja liimaan ne lämpimämmissä olosuhteissa kuin nämä.

Olen siis toistaiseksi säästänyt sivulaukkujen kansien uudelleen maalauksen hinnan. Sekin tulee varmasti vastaan mutta silloin saattaa myös koko pyörän väri muuttua toiseksi. Olen ajatellut jotain helmiäisväriä. Asia jää nähtäväksi.

Guzzin moottorinohjaus: Vikasietotilasta vapautuminen

Uudemmissa (5AM ja 7SM) MagnetiMarellin moottorinohjauksissa on monipuolinen diagnoosikyky. Se voi myös asettaa rajoituksia moottorin tai jonkin toiminnon toiminnalle. Silloin on kyseessä vikasietotila.

Vikasietotilan ominaisuudet:
Vikasietotila ei estä pyörällä ajamista mutta eteneminen voi olla hieman hankalampaa koska järjestelmä rajoittaa tehoa tai on poistanut eräitä toimintoja käytöstä.

Jos vikasietotila ei edes ilmene:
ECU estää joissain tapauksissa ajamisen kokonaan. Silloin ei kuitenkaan ole vikasietotila vaan niin vakava tila että moottori ei edes käynnisty.
Silloin kannattaa katsoa akun lataustila joka näkyy pyörän mittaristossa. Jos se ei näy kyseisessä valikossa niin jossain on vikaa hieman enemmän. Esimerkiksi akku on sökö tai sähkö ei kulje.

Vikasietotilan ilmeneminen:
Vikasietotilassa punainen varoitusvalo mittaristossa vilkkuu taajaan ja näytössä lukee teksti URGENT SERVICE vuorotellen tai vastaavaa muilla kielillä riippuen kieliasetuksista.

Väliaikainen vikasietotila:
Pikaneuvona voi mainita että vikasietotila voi olla vain yhdestä ja ohimenevästä vikailmoituksesta johtuva. Vika tuli ja meni mutta vikasietotila on päällä.

Tässä siis yksinkertainen neuvo vikasietotilasta poistumiseksi. Kannattaa ainakin yrittää sillä useissa tapauksissa vikasietotilan saa pois päältä ja ajo sujuu jälleen. Mutta jos vikasietotila ei näillä keinoin poistu on syytä ottaa yhteyttä huoltoon pikapuoleen.

Miten toimia:
Ilman tietoteknisiä apuvälineita asiaan pääsee kiinni pysäyttämällä ja sammuttamalla pyörän. Muutaman sekunnin (Arviolta noin 20 sec.) odottelun jälkeen virta päälle uudelleen. Näin on samalla tallennettu vikailmoitus järjestelmän vikalogiin. Tällöin vikavalo palaa kaiken aikaa mutta vikasietotila on poissa ja näytössä vain teksti SERVICE eikä ajotietokone ole toiminnassa. Ajaa voi ilman tehorajoitusta. (Pitää muistaa että virta-avaimen kääntäminen tai edes poisto ei katkaise pyörän virtapiirien kaikkia toimintoja. Vasta akun irrottaminen virtapiiristä katkaisee päätoiminnot mutta järjestelmässä on muisti jolla on oma virtajärjestelmässä. Kuten kokonaismatkamittari.)

Näin voi ajaa niin pitkään kuin on tarve. Myös tästä vallitsevasta tilasta pääsee, toisinaan, eroon kun sammuttaa moottorin ja odottaa hetken ennen uutta käynnistystä. Uudelleen käynnistettäessä voi kaikki olla normaalisti: punainen valo sammuu liikkeelle lähdettäessä eikä ilmene isokirjaimisia tekstejä ajotietokoneen näytössä. Kaikki toiminnot toimivat normaalisti. Näin vikailmoitus siirtyy järjestelmän muistiin tilapäisenä vikana. Viimeisen toimenpiteen odotteluineen voi koittaa tehdä uudelleen muutaman kilometrin ajomatkan jälkeen.

Näiden sammutus-käynnistys-toimenpiteiden välillä voi joutua ajamaan jonkin matkaa niin että järjestelmä havaitsee että vika onkin ohimenevä eikä herjaa siitä enää.

Vakavammat vaivat:
Tämä ei tietenkään kaikkiin vikatilanteisiin sovellu mutta useissa tapauksissa se vapauttaa ajamaan joko vikasietotilassa rajoitetulla teholla tai täydellä teholla mutta muistuttaen koko ajan. Jos vika on pikkujuttu eikä ole "päällä" kaiken aikaa voi sammuta-odota-käynnistä vapauttaa ajamaan normaalisti.

Tieto viasta on luettavissa vikalogista esimerkiksi merkkihuollossa ja silloin asialle voidaan tehdä jotain. Ilmoitus voi olla ensi oire alkavasta viasta tai satunnainen virhetila. Jälkimmäisiä voi tulla esimerkiksi alhaisesta akkujännitteestä. Kaikki vaivat eivät ole kovin vakavia mutta kannattaa suhtautua vakavasti ennen kuin todellinen tila on varmistettu.

Vikailmoitukset:
Vikailmoituksia voi tulla erinäköisistä syistä ja kahta eri tasoista. Tyypillinen on varoitus alhaisesta öljynpaineesta. Se tulee usein silloin kun on vaihdettu moottoriöljy ja suodatin. Suodatin kannattaa täyttää öljyllä ennen asennusta. Tai odotella kahvikupillisen nauttimisen verran ennen käynnistystä öljynvaihdon jälkeen.

Vikalogien tietoja ei voi poistaa pyörän omalla järjestelmällä eikä järjestelmä kerro pyörän näytöllä mikä vika on kyseessä. On vain vakavia "URGENT SERVICE" tai vähemmän vakavia "SERVICE" vikailmoituksia.

Vikailmoitusten poisto:
Tiedot vikalogeista voi purkaa omatoimisesti kun on muutaman kympin arvoiset OBD-kaapelit sekä tietokone jossa on asianmukainen ohjelma.  Vikailmoituksen kirjaaminen ennen poistoa on hyvä tapa. Silloin voi olla varma että mahdollinen uusi vikailmoitus on "ainutlaatuinen" tai ainakin vanhan uusinta.

Tässä joitakin vikailmoituksen "suomennoksia". Lisää löytyy netistä "obd koodit" -haulla. Niitä taitaa olla toista tuhatta mutta ei kannata hermostua jos ei aina natsaa.....

Muuta tarpeellista:
Mittaristo (7SM) kertoo myös jos jompi kumpi renkaista tyhjenee hitaasti. Siitä ei tule vikailmoitusta vikavalon kautta mutta mittaristossa oleva renkaan kehää kuvaava valo syttyy kesken ajon. Valo sammuu kun lähdetään uudelleen ajamaan mutta vuodon nopeudesta riippuen valo syttyy uudelleen jonkin ajan päästä. Silloin pitäisi asiaa tutkia huolella. Valo ei kerro kumpi rengas on kyseessä vaan se on pääteltävä itse.

Vikailmoitusten syyt omassa pyörässäni:
Johtuvat siitä että olen tehnyt monia muutoksia ja tahallaan irroitellut liitoksia pyörän käydessä. Ainoa lievästi vaivannut vikailmoitus tuli kaasuvaijerien vaihdon jälkeen. Yksi neljästä TPS:stä näyttää poikkeavaa jännitettä mutta kunhan lähtee ajamaan niin ongelma katoaa. Vaiva ei siis ole iso. Ilmenee vain harvoin.

Oppia:
Olen saanut juurikin tekemällä vikoja keinotekoisesti tai vahingossa omaan pyörääni ja siirtämällä niitä em tavalla vikamuisteihin. Sieltä niitä olen katsastellut OBD-väylän kautta miniläppärillä jossa on asianmukaiset ohjelmat.

Muiden pyörien "katsastusta":
Turistien tai kiinnostuneiden pyöriä olen katsellut tietotekniikan avulla. Monennäköisiä vikailmoituksia on tullut vastaan. Mutta akun huonoutta lukuun ottamatta mikään ilmoitus ei ole estänyt matkan jatkamista.

Mitä järjestelmä ei tee:
Se ei korjaa vikoja eikä ilmoita niistä vioista jotka ovat sen ulottumattomissa kuten pyöränlaakereiden kasvanut välys tai renkaan kulutuspinnan syvyys.
Mutta monissa asioissa se on varsin etevä ja voi ehkäistä alkavan vian etenemisen vakavaksi ja kalliiksi ongelmaksi.

Mitä jatkossa:
Todennäköisesti vianilmaisujärjestelmät alkavat kehittyessään puuttua, anturoinnin lisääntyessä, moniin asioihin kuten kitkakertoimeen tien pinnan ja renkaan välillä, kuten omassa pyörässäni, ja muuta ajamiseen vaikuttavaa. Jousitushan on jo monessa pyörämallissa tietokoneen hallinnassa ja varmasti asiat kehittyvät varsin nopeasti juuri ajonhallinnan suuntaan.

California 1400 GTS kaasuvaijerit ja kaasunasennontunnistimet

Taustaa.
Tämä juttu saattaa juontaa niinkin kaukaa kuin parin vuoden taa ohjaustangon vaihtoon. Samalla, luonnollisista syistä, vaihtui pidemmät kaasuvaijerit. Silloin on edellisen kerran ECUlle opetettu kaasukahvan liikerata ja kaasunasentopotentiometrien jännitekäyrät. Nyt se säätö ei ilmeisesti ole enää kunnossa.

Juhannusmatkalle lähtö oli lievästi hankala sillä vikavalo syttyi. Alla on jutun kuvausta matkan alusta. Olen lisännyt siihen omia havaintojani ja myöhempää spekulaatiota. Mutta pyörä ei mene ajamattomaan kuntoon vaikka punavalo sattuisi vilkkumaan.

Lähtiessä kotoa, jo pyörää tallista ulos ottaessa, syttyi mittaritauluun vilkkuva punainen varoitusvalo ja URGENT SERVICE teksti mittaristoon ja moottorinohjaus asettui vikasietotilaan. Koska näin kävi niin ajattelin koittaa miten kunnon kuormalla kaksi päällä ja täydellä leirintäkalustolla vikasietotilassa ajetaan.
Varsin hyvin se sujui. Kierroksia kone ottaa noin 4000 ja veto loppuu pehmeästi niillä tietämillä. Nopeutta saa aikaiseksi hieman päälle 100 km/h. Ohituksia ei siis juuri tehdä koska kiihtyvyyttä ei kauheasti löydy. Hieman kuin ajaisi jollain kolmepuolikkaalla mutta kolmesataa kiloa lisää painoa päällä. Eikä vakionopeussäädin toimi.

Matka kuitenkin taittui niin että moottoritieosuus, noin 15 km sujui kuin ei mitään. Mutta mäkinen, tavallinen kaksinumeroinen valtatie oli jo nolompaa menoa. Ei ohituksia, paitsi muiden kun oli pitkä ja jyrkähkö Sarkolan ahde ja ohituskaista jossa tavallisen rahvaankin autot vetivät ohi.

Virheilmoituksen poisto.
Homman pystyy hoitamaan helposti pois. Siksi pysähdyin jo kolmenkymmenen kilometrin päässä huoltikselle seinän varjoon ja kuittasin miniläppärin avulla vikailmoituksen pois. Kyseessä on toisen kaasuvajerin liikeradan vikailmoitus. Ei siis mitään vakavaa vaikka pyörän älylaatikko sen siksi tulkitsee.

Toinen tapa olisi ollut sammuttaa pyörä virta-avaimesta ja varrota vajaa minuutti ja kytkeä virta päälle uudelleen. Silloin jää vikavalo palamaan ja teksti SERVICE mutta vikasietotila ei ole enää päällä. Mutta kun melkein samassa ajassa saa vikakoodinkin katoamaan niin miksipä ei.

Mitä tehdä.
Jos ei ole välineitä poistaa kyseistä vikailmoitusta niin ainoa vaihtoehto on sammuttaa moottori noin minuutiksi ja käynnistää uudelleen. Silloin vikavalo alkaa palamaan koko ajan vilkkumisen sijaan. "URGENT"-teksti katoaa mutta "SERVICE" teksti varaa koko ajotietokoneen näyttötilan. Vikasietotila ei ole enää päällä ja myös vakionopeussäädin toimii ja täysi teho on tallella.

Kun tilanne on tämä  niin silloin jää ainoiksi keinoiksi viedä pyörä joko huoltoon, käydä kaverin luona jolla on laitteet asian hoitamiseksi tai hankkia itse tarpeellinen varustus ja ohjelmat. Vain rauta maksaa, softan saa lahjoitusta vastaan ladata netistä.

Asia huomioidaan myöhemmin.
Kun vikakoodi ilmestyy seuraavaksi niin jos on tilaisuus katson tarkemmin mikä on ilmoituksen syy. Epäilen neljän erillisen TPS:n keskinäistä balanssia ja niiden signaalia jota ECU lukee. Pyörässä on ns FbW-moottorinohjaus eli kaasukahvan signaali on sähköinen ECUn suuntaan vaikkakin vaijerivälitteinen. Potentiometrit eivät siis ole kaasukahvassa eikä läppärungossa vaan tankin alla.
Vikailmoitusta ei enää ole ilmestynyt.
Onhan se melkomoinen ero kun on kaikki hummat tallissa. Vai pitäisikö sanoa: laitumella?

Myöhemmin.
Tuosta meni viikko ja ajelin jossain Ruoveden - Kurun tietämillä ja pysähdyin valokuvaamaan. Siitä lähtiessä pyörä meni vikasietotilaan mutta jatkoin matkaa Kyrönlahteen kahville. Kahvin jälkeen ei varoitusvalo enää vilkkunut ja vikasietotila poistui. Vain "SERVICE"-teksti näkyi ja varoitusvalo paloi jatkuvasti. Kuten normaalistikin tällaisessa tilanteessa.

Tutkintaa ja säätöä.
Ajelin siitä Kerholle sisätiloihin ja kytkin miniläppärin pyörän järjestelmään. Säädin kaasuvaijerit uudelleen niin että on kunnon kiertovälys kaasukahvassa. Aiemmin välystä ei ollut.
Vertailin neljän TPS:n keskinäisiä jännitteitä. Ne eivät muuttuneet vaijerien löysäyksen seurauksena. Kaksi oli tarkalleen samassa jännitteessä mutta kaksi muuta eivät. Ilmeisesti pitäisi olla sama jännite aina yhdessä parissa keskenään. Toinen pari pyörii kaasua kierrettäessä vastapäivään ja toinen myötäpäivään. toisen parin lukemat kasvavat ja toisen pienenevät kaasua käännettäessä. Tuo toisen parin jännite-ero jättää tutkimisen varaa.

Poistin vikailmoituksen vikalogista ja tein kaasukahvan ja kaasuläpän "opetusliikkeet" eli tallensin niiden liikkeet ECUn muistiin.

Matkalla moottoritietä kotiin päin ei vikailmoituksia ilmennyt ja kaikki toimi ihan niin kuin pitääkin kotitallille saakka.

Olen tiedustellut muilta vastaavan pyörän omistajilta onko heillä ollut vikailmoituksia. Eivät ainakaan tunnustaneet.

Opetus: on se että vikailmoituksen vuoksi matka ei keskeydy jos vain on bensaa tankissa, sähköä akussa ja öljyä moottorissa. Se voi rajoittaa matkavauhtia sillä kaikissa tapauksissa sammuttamalla ja käynnistämällä uudelleen ei vikasietotilaa saa pois päältä. Silloin on jo jonkin verran vakavampi vika kyseessä. Mutta matka jatkuu mutta rajoitetulla suorituskyvyllä.

Jatkoa seuraa.
Päivää myöhemmin eli 02.07.2018 otin pyörän tallista käydäkseni Oriveden Rönnillä jossa maanantaisin on ohjelmallisia motoristien tapaamisia kesäkaudella mitä se sitten tarkoittaakin. Tänään oli Motoristit Koulukiusaamista Vastaan Ry:n esittely. Tuttu juttu jo ennestään.

Pyörän suhteen oli vanhat elkeet. Alkumatkasta ilmestyi näyttöön perinteinen URGENT SERVICE jonka sammuttamalla muutin SERVICEksi jotta saatoin jatkaa matkaa. Arvelin että Rönnissä on aikaa vilkaista asiaa. Näin tein: säädin kaasuvaijereita hieman lisää. Laitoin virrat päälle säädön jälkeen ja SERVICE -teksti näkyi edelleen. Käynnistin moottorin, kääntelin kaasukahvaa ja SERVICE -teksti sekä aina sen seurassa palava varoitusvalo sammuivat ja ajotietokoneen toiminnot palautuivat. Säätö siis onnistui jollain lailla. Kotimatkalla ei vikailmoituksia sen koommin ilmestynyt.

Koska varoitukset katosivat niin se tarkoittaa sitä että ECUn muistissa vikatieto siirtyi toiseen, pysyvämpään muistipaikkaan. Se on siellä niin kauan luettavissa kuin sitä ei tietokoneen kanssa ohjelmallisesti sieltä poisteta. Saa olla siellä. Arvaan kyllä mitä siellä lukee.

Tämä Vakavampi Vikailmoitus toistui siirtäessäni pyörää virta päällä hankalassa maastossa taluttatamalla. Ajoin sopivaan paikkaan ja sammutin pyörän. Vikailmoitus muuttui lievempään muotoon. Liikennevaloissa vartoillessa sammutin pyörän virta-avaimesta vain hetkeksi. Käynnistyksen jälkeen ei vikavaloa ole ilmestynyt. Samalla hetkellä kun vikavalo sammui niin ajotietokone oli jälleen käytössä. Se toimii vikailmoituksen taustalla vaikka ei näy. Tiedot siis säilyvät ja mittaus jatkuu kaiken aikaa.

Alla lupaamiani kuvia. Nyt on myöhä joten selitän joskus myöhemmin mitä kuvissa tapahtuu ja mikä on niiden syy.

 Kaasunasentopotentiometri- ja kaasuläppäarvot.

 Testaus ja kaasunasennon resetointi.

 Vikalogi esittää tallennetun vian.

 Vikalogi tyhjennettynä.

Valitan kuvien heikkoa laatua. Läppäri oli akkukäytössä melko himmeällä asetuksella.

Ylihuomenna ajelen mökille. Noin 450 km suuntaansa. Jos sillä matkalla ei tule lisää vikailmoituksia niin se on hyvä.
Kontioralliinkin olisi tarkoitus mennä kyytiläisen ja muutaman paremman kaverin kanssa.

On taas kerrottavaa miten kaasuvaijereiden säätö vaikuttaa moottorinohjauksen toimintaan jos joku vain haluaa kuunnella.