tiistai 2. elokuuta 2022

Guzziralli Rautavaaran Metsäkartanolla 29 - 31 heinäkuuta

 

Sopivan päivämatkan päässä
Menomatka, lievästi epävakaisessa säässä, sujui neljän pyörän letkassa varsin miellyttävästi. Itse ajelin peränpitäjänä kun velipoika suoritti kärjessä navigoinnin. Muutama kahvitauko sämpylöineen ja tankkauksiin tarvittiin. 1400 Californian polttoaineen kulutus oli alkumatkan lämpöisissä olosuhteissa alle viisi litraa sadalla mutta loppumatkan viileys ja viimeisten parikymmenen kilometrin sadeosuuden vuoksi kulutus kasvoi 5,3 litran tietämille. Matkaan tarvittiin noin 450 kilometrin taivallus.

Perillä Metsäkartanolla
Tuttu paikka jo vuosien takaa sillä asustelin Rautavaaralla noin puolitoista vuotta 90-luvun taitteen tietämillä ja Metsäkartanolla oli vilkasta ja kansainvälistä toimintaa. Kuten edelleenkin. Kannattaa poiketa sillä ravintolatarjonta on seudun parasta eikä yöpyminenkään ole erityisen arvokasta. Lähellä on Tiilikan erämaa-alue jossa vaellusreittejä.

Gruppo Moto Guzzi Finlandian pyöräkalustoa
Nopeasti tarkastellen varsin uusia pyöriä mikä kertoo jäsenten vauraudesta mutta myös pyöräharrastamiseen sitoutumisesta. Keski-ikä jäsenistöllä lienee yli 50 vuotta vaikka tutkimusta en tarkemmin ole tehnyt vaan naamojen perusteella arvioisin. Myös ulkomaisia osanottajia paikalla viihtyi.











Pyöriä oli jo iltapäivästä saapunut melkoinen määrä
Kokonaismäärää en tullut laskeneeksi eikä kaikki pyörät olleet näkyvillä paikoilla. Joka tapauksessa useita kymmeniä.

Ohjelmaa perjantaina

Tietenkin Metsäkartanon keittiön erinomaiset sapuskat ja perjantai-illan bändi monipuolisella musiikillaan tyydyttivät merkittävän suuren osan läsnäolijoiden tarpeista. Taisinpa itsekin jorata lattialla sekä rock- että muita rytmilajeja.

Lauantai
Sujui, muunmuassa, saunoen, jutellen kaikenlaisesta sattumista niin liikenteessä, tekniikassa kuin elämässäkin. Lauantaina oli Gruppon vuosikokous joka sujui isommitta ongelmitta eli hallitus saatiin valittua kivuttomasti muiden päätösten ohessa.

Sunnuntai

Aamiainen napaan ja pyörän pakkaus. Sitten matkaan epävakaisessa säässä joka muutaman kymmenen kilometrin ajon perästä selkiytyi liki helteiseksi päiväksi. Menomatka oli noin 420km mutta paluumatkaa riitti noin 500km pitkin Savoa ja Keski-Suomea pääosin kolminumeroisilla ja pienemmilläkin teillä. Hirvaskankaalta Keuruulle on herkullista lasketella hyväkuntoisella asfaltilla. Keskinopeus nousi yli sadan eikä pikkuteillä juurikaan ollut muuta liikennettä haitaksi asti. Shell hoiti koko reissun ajan pyörän ja kuskin tankkaustarpeet jota olikin paluumatkalla enemmän kuin mennessä. Loppumatkasta vielä yhteenveto Kessan baarissa  Aunessillan lähellä Kämmenniemen keskustassa. Samalla tapailimme tuttavia. Sen jälkeen velipoika kurvaili kotiinsa omia reittejään kuten minäkin.

Pyörän pesu siirtyi
Tiistaina, pari päivää reissusta paluun jälkeen, starttaillin pyörän lähteäkseni pesemään sen Kerholla matkan kuraroiskeista ja useista kuolleista lentomuurahaisista mutta ukkosilma sai suostutelluksi tekemään u-käännöksen kohta alkumatkasta. Kuminasta ja jyskeesta päätellen niitä puskee päälle hieman eri suunnista. No, pidänpä lepopäivän. Tai ainakin hetken lepoa sillä kyse lienee, Ilmatieteen laitoksen mukaan, vain rintamaukkosesta. Saatanpa käydä lähikunnan lähiopubissa. Saa liikuntaa sellaiset 10 km edestakaisin laskettuna. Tosin polkupyörällä. Kunhan sade hellittää.

Pesty ja vahattu
Keskiviikkona oli pesu- ja vahauspäivä. Alkuiltapäivästä kävin Kerholla suorittamassa pesun. Kuivaus tapahtui ajamalla autotallin ovelle ja siinä vahaus. Taas kiiltää ja kehtaa ajella. Ajan mittaan eniten huomiota vaativat kromi- että kiillotetut alumiinipinnat. Maalipinnat, ylipäätään, ovat kunnossa.

Isompi huolto
Öljyt pitää vaihtaa moottoriin, vaihteistoon, keulaan ja perään. Jarrunesteiden vaihto myös. Lisäksi muut voitelukohteet kuten vivut ja polkimet sekä niiden mekanismit. Jälkimmäiset pitää purkaa, pestä, koota ja voidella vedenkestävällä vaseliinilla. Venttiilien säätö pitää tarkistaa vaikka ei sieltä ihmeempiä ääniä kuulu. Tarpeelliset suodattimet, muut ainekset ja osaaminen on jo hankittu. Hommaan menee kaksi tai kolme päivää harrastustehosta riippuen. Ajattelin kulkea matkat polkupyörällä mikäli säät suovat. Yhteen suuntaan matkaa tulee noin 28 kilometriä. Pääsee Venus Special vuodelta 1920 taas tositoimiin. Vaihtoehtona hieman nuorempi Jaguar tai California 1000 Adamant. Tai sitten autolla.


torstai 21. heinäkuuta 2022

Hellepäivän ajelu Tyrväälle

 

Tampereelta Vammalaan Nokian kautta
Ei ole kummoinen matka mutta kun pyörän lämpömittari (MG California 1400 GTS) näytti satasen vauhdissa siinä 30 asteen hujakoilla lämpötilaa niin ajoviehätys ei ole enää parhaimmillaan mutta pyörä tykkäsi. Moottoriöljyn lämpötila pyöri 100 - 120 asteen välillä eli ihannelämmössä. Ei vesi pesi öljyssä eikä voitelutehossa ole puutetta. Leppoisa hurina vaan kuului. 

Aie oli meren rantaan
Kuumuus vei voiton ja poikkesin Garage Cafeseen kahville ja lohileivälle. Siellä aika vierähti mutta lämpö ei antanut periksi. Harkitsin hetken että ajelisin pikkuteitä myöden Yyteriin mutta ei sitä tapahtunut.


Ford Prefect, otaksun.


Neuvostopyörä IMZ ja Bilteman kompressori.


Cafén isäntä Reijo.


Lienee sivuventtiili-Indianin sylinteri.

Interiööri ovelta katsoen.

Baaritiski ja muita fasiliteettejä.

Ducatin moottori vitriinissä.


Asiakkaan auto länsirannikolta.




Guzzi 1400 GTS ja muuta tyylikästä. Alunperin molemmat osoitettu Amerikan markkinoille.

Piikkipyörä-Fordson petroolimoottorilla on hyvä herättäjä tienvarressa.
 
Takaisin kotiappäin
Paluumatka oli mielenkiintoisempi. Poikkesin virkistäytymään Pyhän Olavin kirkon rantaan peseytymis- ja uintimielessä. Vesi oli 25-asteista eli sopivaa. Ihan pikkuisen oli leväkasvustoa. Kokemäenjoen vesistöä ja arvelisin tämän virtaavan järven nimeksi Rautavesi joka on Vammaskosken yläpuolella. Uimahommista ei ole kuvaa. Tapasin samoissa aikeissa tuttavan ja siinä sitten höpistiin asioita ja vertailtiin kameroita. Käytiin vielä uudelleen vesistössä ja sen jälkeen vielä kahvillakin. Muutakin porukkaa oli mutta ei kovin runsaasti. En ottanut kuvia siihen suuntaan ihan kohteliaisuussyistä kun oli niin vähäpukeista nuorisoa paikalla.
 
Uimalaiturilta kirkolle päin katseltuna.

Kuumaa asfalttia
Loppumatka Häijään kautta Kolmenkulmaan josta moottoritietä majoitukseen ja pyörä talliin. Guzzin kone kävi nätisti kotimatkankin samoilla lämpölukemilla kuin alkumatkassakin. Kulutuslukemat noin viiden litran tietämillä ajotietokoneen mukaan vaikka totuus onkin noin 10 - 15% pienempi. Loppuilta olikin asunnon tuulettelua nukkumislämpötilan tavoittamiseksi. Onnistui noin puolen yön tietämin.
 
Lämpötilariippuvuus
1400cc Guzzin moottori pyrkii käymään lähes aina liian kylmänä. Siinä on sekä ilma- että öljyjäähdytys mutta ei termostaattia. Siksi olen peittänyt jäähdytinkennon liki kauttaaltaan niin lämpötila pysyy paremmilla lukemilla kun vastaantuleva ilmavirta ei pääse jäähdyttämään.  
Käyntilämpötila vaikuttaa merkittävästi kulutuslukemiin. Kuuma moottori kuluttaa yli litran sataa kilometriä kohden vähemmän bensiiniä kuin kylmä moottori.

maanantai 18. heinäkuuta 2022

Kaidepuuhommia Mökillä

 

Tukea kulkemiseen
Mökin aktiivisemmatkin käyttäjät ikääntyvät, tyylillä tietysti, mutta kulkunopeus mäkimaastossa on hieman laskenut joten toiveena oli rinnetontille kulun helppoutta ja lepopaikkoja jos hengästyttää. Aiheesta oli jo aiempia juttuja: portaat kuistille ja portaat rantaan "kuivan maan laiturille" Tyynelään.

Maalausta
Kuultomaali pintaan portaisiin. Hengittävä maali joka sisältää puunsuoja-ainetta. Tikkurilan valikoimista. Väri sekoitettiin Carlsonilla Savonlinnassa valintamme mukaan. Maalaus jatkuu uusintamaalauksella syksyllä -22 jos säät suovat. Tai vasta ensi suvena.

Kaiteet
Tilanne kehittyy ja tässä yhteydessä tuli tilaus kaiteisiin rappujen sivuihin. Ei sentään molemmin puolin vaan yksi riitti kumpaankin kohteeseen. Arvelin hankkivani kuviosahan tai -poran jolla saisi hieman muotoja kaiteisiin sillä pelkkä lauta on hieman raskaan näköinen. Aika näyttää mitä syntyy.

Portaat vielä ilman kaiteita.

 
Takaportaat autoparkista kuistille ovat paikoillaan. Myös valot on asennettu.

Porras- ja polkuvalaistus
Toimii aurinkokennolla ja hämäräkytkimellä automaattisesti. Ei siis tarvitse syyspimeällä könytä portaita kuistille sytyttääkseen terassin valot. Myös liiterin/huussin polulla on vastaava valaistus mutta pylväsvaloina. Toki syysiltoina olisi kiva jos pihaterassilla eli Rötvärissä olisi vastaava valaistus. Ehkä sen voisi toteuttaa nykyaikaisilla myrskylyhdyillä jotka toimivat paristoilla.

Kaide on nyt myös Tyynelään vievissä jyrkissä portaissa.
 
Lepopaikka mäessä
Yllä olevassa kuvassa oikealla näkyvä laakea kivi on sittemmin muurattu kiinni viereisiin kiviin. Siihen voinee istahtaa mutta pahoin pelkään että Rouva laittaa siihen jonkin kasvin kukoistamaan. Toisaalta, ei se minua haittaa.

Muurailin kaidetyön ohessa hiiligrillille palamattoman tason.

Palonsuojausta
Terassin alle kertyy kariketta eli neulasia, käpyjä ja kuivia puiden lehtiä. Hyvä yhdistelmä saada tulipalo aikaiseksi jos grillailee sellaisessa paikassa. Hiiligrillistä kun lähtee helposti kipinöitä tai, pahimmillaan, se voi kaatua ja hehkuvat hiilet ovat tavoittamattomissa terassilaudoituksen alla. Mökillä on jauhesammutin ja sammutuspeite, vesiletku ja painevesipumppu jolla vesi nousee mökin terassin nurkalle.

Kokonaiskuvaa käyttö- ja oleskelutiloista.

Päivänvarjo sekä sadesuoja samassa. Peittää merkittävän osan Rötvärin alueesta.

Useita oleskelupaikkoja satoi tai paistoi
Kuvassa olevan Rötväri-nimensä saanut terassi oli nimikilpailun tulos. Maalattu siis sen nimisellä ruotsalaisella maalilla. (Rödfärg, svensk röd.) Muita ulko-oleskelutiloja on aitan kuisti (2 henkeä max.) Tyynelä rannassa ja, tietenkin, mökin oma terassi. Säästä ja väkimäärästä riippuen Rötväriin mahtuu väkeä eniten, sitten itse terassille jossa on säteilylämmittimet katossa, kolmantena tulee Tyynelä. Sen vetävyys on noin kuusi henkeä. Siis istumapaikkoja. Rötvärille mahtuu helposti yli kymmenenkin. Rötvärin kulmassa on vanhassa grillissä keittiöpuutarha eli maustekasviviljelmä. Vain Rötväri on esteetön luiskineen mutta kaiteita en tehnyt koska näyttävät omituisilta näin matalalla, lähellä maan pintaa, liki kauttaaltaan. Eli varovainen pitää olla kaikkien, varsinkin jos on nauttinut huimausaineita himpun verran liikaa. Päivänvarjo on Biltemasta, edullisin tarjokkaista ja runko tehty raudasta. Helppokäyttöinen, vain yksi vivun kääntö niin varjo on auki.

Päivänvarjon asennuksesta
Ei erityisiä vaikeuksia sillä rakenne on yksinkertainen ja selkeätoiminen. Sen sijaan sen jalka: kaksi ristiin laitettavaa teräskourua johon pystyputki kiinnittyy. Sen käyttö olisi vaatinut tilaa ja vastapainot tai pitkät kansipultit terassiin kiinnitykseen. Jätin ristikon laittamatta sillä neljällä läpipultilla terassiin sain pystyputken kiinni paljon pienemmällä vaivalla eikä ole mitään ristikoita kompastuttaviksi. Pakkauksen mukana tuli toinenkin pystyputki. Sen paikka on mietinnässä josko sen jonnekin asentaisi eli vaihtoehtoinen paikka varjolle.

Kiinnitys kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kaksi lyhyttä tukea terassin alla.
 
Joustava kiinnitys
Itse kiinnityskohta ei juuri jousta mutta sen ympäristö ottaa tuulen voimaa vastaan niin että itse päivänvarjon rakenteisiin ei tule suuria voimia vaan terassi antaa hieman periksi. Varjo saa siis heilua tuulen voimasta niin äkilliset kuormitukset osittain muuttuvat liikkeeksi ja varjolla on kestävyyttä tuulikuormaa vastaan. Palaan syksyllä asiaan kuinka on käynyt.

Päivänvarjo kääntyy myös nuotiopaikan ylle.

Jatkuu...
Portaiden uusintamaalauksella ja mahdollisella kaiteiden muotoiluilla. Jälkimmäinen voisi olla oikein mukavakin homma tehdä "luovaa työtä". Kaiteisiin saisi vaikka riippumaan muutaman kukka-amppelin.

maanantai 6. kesäkuuta 2022

California 1400 GTS Ajovalot

 

Koostuu useista valoista
Pääajovalossa on kahdeksan huomiovalolediä jotka ovat kirkkaat silloin kun kaksi muuta päävaloa eivät ole päällä. Päävalot ovat lyhyt projektiovalo (H3) ja perinteisempi pitkälle näyttävä halogeenivalo. Lisäksi on apupitkät ja sumuvalot. Sumuvalo, leditoiminen, löytyy myös takaa. Muut valot ovat oranssit vilkut edessä ja takana ledivilkut ja vastaavat punaiset jarruvalot. Edessä hehkulampuilla, takana ledeillä yhdessä jarruvalojen kanssa sekä hätävilkkutoiminto. Lisäjarruvalo, leditoiminen, tuli uuden takalaukun matkassa ja sille on kiinnityspaikka laukun alla telineessä. Valoja yhteensä, jos ledivalot lasketaan yhdeksi valoksi ynnä rekisterikilven valo, on 16 kappaletta. Jos jokainen "polttimo" laskettaisiin niin valaisinyksiköitä olisi useita kymmeniä. Pitäisi siis näkyä. Lisäksi on pakolliset heijastimet takana ja sivuilla. Tämä siis omassani pyöräyksilössä. Muissa malleissa ja yksilöissä voi olla muunlaiset ajovalot.

Lyhyt ajovalo pimeni
Huomasin lauantaina että ei pala kun ajelin yömyöhällä rantaravintola Pimeestä kotiinpäin. Itse polttimon vaihto on helppo kunhan sen saa esille. Koko ajovalo ledien jäähdytysrivoituksineen on kiinni kolmesta kohtaa. Lisäksi se on täysin vesitiivis. Irrotus vaatii tuulisuojan eli pleksin irrotuksen. Se on helppo: neljä ruuvia ja mutteria auki niin pleksin voi nostaa pois. Vaihtoehtoisesti kahden ruuvin irroitus ja kahden löysäys niin pleksi irtoaa kiinnitysosineen. Sitten kaksi ajovalon kannattimien ruuvia löysätään ja yksi ruuvi ajovalon alla otetaan pois. Samasta ruuvista säädetään ajovalon korkeussuuntaa. 

Lampun kotelon takakansi irti
Neljä pientä ristikantaruuvia avataan. Sormin ei saa mistään kiinni irrotettavan luukun reunoista eikä toisinpäin kääntäminen ja kopistelu auttanut. Hommaa tein Kerholla joten työkalukaapista levittävät lukkorengaspihdit käyttöön ja ruuvien reikien upotuksista vuoron perään nykiminen irrotti takakannen.

Pieni välityö
Kerhokaveri, ei edes puolta iästäni, tuli vaihtamaan jarrunesteet pyöräänsä. Etujarrun nestesäiliön kannen kaksi syvissä upotuksissa olevaa ristipääruuvia, luonnollisesti ruosteessa ja valmiiksi nuljatut, eivät hänen keinoillaan auenneet vaan menivät vain huonompaan suuntaan. Kaljapalkalla lupasin hänelle avata ne. Näin tapahtui.

Otin polttimot malliksi
Lähdin läheiselle huoltoasemalle polkupyörälläni (Käyttöentisöimäni Venus Special vuosimallia 1920.) johon matka on noin kilometri suuntaansa. Pitkien polttimo oli hyllyssä mutta lyhyttä ei. En jaksanut lähteä pidemmältä etsimään vaan otin matkaan H1-polttimon. Kanta toki erilainen, ei johdinta ja hehkulanka pitkittäin kun H3:ssa on poikittain. Katsoin että ei ole iso haitta. Valokuvio on tällöin leveämpi. Huoltoasemat myyvät mieluimmin pullaa kuin polttimoita. 


Ajovalo irtaallaan kankaan ja etulokasuojan varassa.

Tukeva kotelo
Paksua muovivalua ja ilmeisen vesitiivis. Pidemmälle en ole koskaan purkanut joten en tiedä saako ajovalon "lasin" vaihdettua jos se naarmuuntuu tai himmenee. Kokonaisen ajovalon hinta varaosana on noin 450€ joten kannattanee pitää tästä hyvää huolta.

 
Lyhyen ajovalon polttimo. Tyyppiä H3

Ylempi on lyhyt valo ja alempi pitkä. Sivuilla ledien jäähdytysrivat. 

Uuudet polttimot asennettu. Vanhasta polttimosta pätkä johtoa ja liitin siihen hoiti virransaannin väliaikaiseen väärään polttimoon.

Hankin oikeanlaisen hetikohta
Kunhan kuljen asioilla niin hankin pitkäikäisemmän polttimon. Pitkien polttimon vaihdoin vaikka se ei rikki ollutkaan. Vanhan siirsin työkalukoteloon varapolttimoksi. Sitten kun on vähemmän kiirettä laitan lyhyisiinkin sopivan valonlähteen.

Varapolttimoita hankittu. Etuvilkkuihin ja lähivaloon. Vanha pitkien polttimo jäi varalle.

Polttimot tärkeitä matkailussa
Ulkomailla ajellessa viranomaiset tarkistivat, eräissä maissa, että jokaiseen valaisimeen on varapolttimo matkassa. Jos ei ollut sai sakot. Olemattomat polttimotkin voivat siten olla kalliita. Toki etelän mustassa yössä on tarpeenkin olla polttimot matkassa. Eivät vie pahasti tilaa eivätkä paina juuri mitään. 

Homma on helppo
Pleksiäkään ei tarvitse irrottaa jos on notkeat ranteet. Seuraavalla kerralla vaihdan ajovalon kiinnikeisiin ruostumattomat ruuvit. Vastamutterit kun ovat valettu muovin sisään ja jos tulee kierteisiin jumitus niin ei muovi lohkea. Ruostumaton kun ei ruostu. Lisäksi senkin voi voidella.

Muuta ajovalon irrotuksesta
Sitä ei pysty kauttaaltaan vahaamaan kotelon ollessa paikoillaan. Samoin sen takana olevat rakenteet eivät juuri ole vahaa nähneet. Nyt tuli pestyä ja vahattua pleksin kiinnikeet, teleskooppien yläputkien kotelot ja rungon emäputki. Ajovalon johdin on saattanut nykiä tiivisteensä itsekseen irti kotelosta. Sain sen paikoilleen ilman ilmehtimisiä nyt kun ajovalo oli irti. 

Kuuluu myös määräaikaishuollon piiriin
He, jotka käyttävät huoltoliikettä pyörän huoltoihin, johon valojen toiminnan tarkastaminen ja mahdollinen vaihtotyö kuuluu, tulee maininta kuittiin suoritetuista töistä. En ole tutkinut kuinka monta minuuttia tähän toimenpiteeseen saa käyttää mutta kokemukseni huolloista, sekä huoltomiehenä että asiakkaana, on osoittautunut että tähän työhön kuluva aika on laskettu muutamiksi minuuteiksi. Siis lamppu irti: kolme ruuvia auki, lampun neljällä ruuvilla kiinnitetty "takaluukku" auki, palaneen polttimon irroitus, uuden asennus, luukku kiinni, lamppu paikalleen, kolme ruuvia kiinni ja valojen suuntaus. Suuntaus siksi että jos uusi polttimo on eri merkkiä kuin entinen on niissä eroa hieman. Joskus enempikin valokuvion suhteen.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Sitä sun tätä -päivä

 

Ilman merkittävää asiaa
Lähdin kuitenkin alkuiltapäivästä California 1400:lla ajelemaan ja siitä sitten Verstaalle ilman isompia aikeita. Pöydällä odotti California Adamantin katkojan varakärjet joiden liikkuvan puolen kärjen jousi ja sitä myöden myös laahain oli irronnut kiinnityksestään. Kyseessä ns. tarvikekärkipari jossa em. osat ovat niittaamalla olleet kiinni. Niittasin ja viilasin sen kuntoon. Voi olla tarpeen jos kyseinen, vasemman sylinterin kärkipari, sattuu vioittumaan. Laitan sen, aikanaan, California Adamantin varustepussukkaan kun lähden pitkälle taipaleelle. Jos mökkimatkaa voi pitkäksi kutsua. Eestaas tulee helposti 1000 km.

Ristiriitaista
On helppoa asentaan oikean puoleisen sylinterin kärkipari ja ajoittaa se. Mutta jos vasemmalle jääkin paljon säädettävää on myös oikean puolen kärkiparissa vikaa. Sen asetushan säädetään vain virranjakajaa kääntämällä mutta vasemmalla puolella se ei onnistu jos perussäätövara ei riitä. Näin jälkeenpäin miettimällä olisi pitänyt viilata molempien kärkiparien kiinnitysreikiä. Lähtökohta oli siis virheellinen itsellä.

Kärkipari kunnostettuna.

Väärä mitoitus
Näyttää alkuperäiselle, tuntuu alkuperäiselle vaan ei toimi aivan oikein. Sytytys jää myöhäiselle teit mitä teit. (Käytännössä, ruuvikiinnitykseensä nähden, kärjet, osat vasemmalla, jotka katkovat sytytysvirtaa, ovat liian kaukana jakajan epäkeskon pyörimissuuntaan nähden.) Siksi, korjauksen lisäksi, viilasin säätöreiät isommiksi että on riittävästi säätövaraa. (Alunpitäen pyöreät M4 reiät.) Valitettavasti sekään ei riitä. Piti myös, samanlaisen, toisen kärkiparin suhteen, muokata ja viilata myös virranjakajan alkuperäistä säätölevyä.  


Kärjet rasiassa suojassa.

Triken rakentamisen tarkoitus
Hankinta oli, aikanaan, tarkoituksellinen. Rakenne oma, tekniikka oma ja ajogeometria oma. Tapahtui vakava työtapaturma ja menetin osittain oikean jalan toimintakyvyn. Erinäisissä prosesseissa sairaalassa ei siihen tullut merkittävää apua eikä, kohdekohtaisesti, myöskään kylpylöissä jotka kuukaudet vakuutus maksoi. Mutta mukavaahan siellä oli. Voittaa kotiolot mutta kaksi viikkoa kerrallaan on maksimi. Muuten turposi pallit. Sain kuitenkin monia ohjeita jotka auttoivat. Auttavat edelleenkin.

Menetelmät
Hankintaan kuului yksi liki loppuun käytetty Moto Guzzi California 3. Tein siitä kolmipyöräisen jolla arvelin jatkavani menestyksellisesti motoristin taivalta. Siihen pyörään satsaan edelleen, viimeksi koneremontin suhteen. Vaihteisto on hieman erilainen eri hyllystä: kuusikymmentäluvun loppupään viisivaihteinen loota koska pyörän mukana ollut oli jo nähnyt parhaat päivänsä. Välitykset sopivat kokonaisuuteen. Vaihteisto kun on suunniteltu noin kymmennen hevosvoimaa tehottomampaan koneeseen ja on raskas käyttää. Sen etu on kunnolla karkaistut hammaspyörät eikä myöhempien tuotantojen rattaiden pintakarkaisu. Kulkee iloisesti nyt kun on muutenkin kokonaisvälitys tiuhempi. Tosin huippunopeus jää noin 160 km/h tietämille. Mutta mikäs kiire eläkeläisellä. Varalle varaosiksi on hankittu vielä rupisempi entinen Libanonin poliisilaitoksen vastaava Guzzi. Suomeen rekisteröity ehjä paperillinen runko joutaisi autotallistani tarvitsevalle. Ohessa tulee joitakin osia.

Juuri pesty. Jarrulevyt valurautaa, siksi ruoste. Takana myös kaksi valurautaista.

Alkuperäisten jarrujen kunnostus trikeksi tehdessä
Yhtään uutta osaa ei tarvittu paitsi alkuperäiset kumiset jarruletkut lensivät roskikseen. Avasin etujarrun neljä sylinteriä, puhdistin ja laitoin nippuun. Kahvasylinteriä en purkanut mutta huuhtelin uudella jarrunesteellä sakat pois. Hieman paineilmalla avustin. Letkut tein tarvikemetallipunoisletkuista itse. Siis teflonputki putkimaisen metalliverkon sisällä. Samalla molemmat etujarrut yhdistin toimimaan kahvasylinteristä. Vain yksi letku lähtee kahvasylinteriltä ja haaroittuu oikean puolen satulan banjopultin kautta kuten yllä olevasta kuvasta näkyy. Helppo ilmata jos sellaista on tarve. Kevyt käyttää ja tehokas etujarru. Takajarruina jonkin pikku-Renaultin takalevyt ja -satulat joissa vaijerikäyttöiset käsijarrutoiminnot. Halvalla hyvää.

Muuta näpräämistä
Velipoika poikkesi Ison Brevan kanssa. Osti käytettynä halvalla (Vasta 80.000 km ajettu, ulkonäkö kuin uudella.) kun siinä oli häiriöitä. Häiriövalo syttyi uudelleen tämän tästä. Korjattiin häiriöt pois. Otti aikaa kymmenisen minuuttia ja osia tarvittiin alle yhden euron edestä. Vaihdettiin pääsulakkeen jalan liittimet uusiin. Toki työkalut ja osaaminen hommaan ovat arvokkaita. Osaamisen toimen arvioiminen on sitten eri asia. Velipoika on sen verran jo oppinut että useimmat viat, joita merkkihuollotkaan eivät ratkaise, eivät ole kummoisiakaan. Edes tietokonettakaan ei tarvinnut kytkeä OBD-väylään tämän vian selvittämiseksi. Tyypillinen juttu miten tosi pikkuvikaisen pyörän saa ostaa halvalla johon huollot eivät halua osallistua. Kerrottakoon että ostin silloiselta maahantuojalta tuliterän "pikkuvikaisen" vaikka ei sitä ääneen kerrottu, 1400 Californian 16.000 eurolla. (Lähtöhinta pitkästi yli 20.000€.) Tästä blogista voi lukea kuinka kävi. Pääasiassa hyviä kilometrejä. Vikana oli jälkiasennettu nippuside väärässä paikassa. Toki asian keksiminen otti aikansa. Mutta mikään reissu ei jäänyt tekemättä.

Ihan muu juttu
Kaveri roudasi taannoin työpöydälleni paineilmaporakoneen. Alumiinirunko, laadukas kolmileukaistukka ja ulkonäkö käytetty. Purin laitteen. Tuhannen täynnä likaa, laakerit finaalissa ja turbiinin lamellit jumissa. Purku pieniksi palasiksi ja pesu. Lamellit osoittautuivat ehyiksi mutta varsin kuluneiksi. Valitettavasti. Alennusvaihde eli planeettapyörästö oli ookoo kunhan sen pesin. Kuten muunkin rakenteen. Bräkleeniä ensin ja uä-pesu lopuksi. Sen jälkeen osat näyttivät riittävän siisteiltä. Kaksi uutta kuulalaakeria tarvittiin. Muutaman euron menoerä. Pesty rakenne uusin laakerein nippuun voideltuna ja paineilmaletku kiinni. Heti pörähti. Valitettavasti, lamellien kuluneisuuden vuoksi, teho ei ole parhaimmillaan mutta alle kuuden millimetrin terää kone pyöritti perusrautaan reippaasti. Turbiini voi kuntoutua kun sitä käytetään.

Pora kunnostettuna ja porausvalmiina.

Voitelun puute
Paineilmaporakone on kone missä muutkin. Yleensä ovat hyvin kestäviä ja varsin voimakkaita. Käytännössä niitä pitää huoltaa. Kuvassa näkyy letkuliittimen ja kahvan välissä säiliö. Siellä pitää olla asianmukaista öljyä tai paineilmajärjestelmässä öljysumua tuottava laite. Kolmas tapa on porakonetta käyttöön otettaessa aina laittaa liittimeen tippa, pari asianmukaista voiteluöljyä. Voiteluöljy sekä voitelee että pesee poran koneistoa. Tällainen pikkupora sisältää nelisiipisen roottoriturbiinin lisäksi kolme kuulalaakeria, nelihammaspyöräisen planeettavaihteiston ja venttiilin. Koneen laakerit olivat vioittuneet voitelun puutteen vuoksi. Laakerien hinta oli alle kympin.

Harvinaisempi juttu
Nuoruuden ystävä, vuosikymmeniä myöhemmin, otti yhteyttä. Oli käynyt harmillisesti siten että purjeveneensä köli oli murtunut poikki. Mainitsi että hiilikuitua. Mielenkiinnosta kävin vilkaisemassa. Uretaania ja lasikuitua oli. Helpottaa ja halventaa uuden tekemistä. Hiilikuitu vaatii epoksia ja alipainekovetuksen. Lasikuitu onnistuu ilman säkityksiä ja alipainepumppua mutta vaatii tarkkaa tekemistä, polyesterihartsia kovettimineen ja karhennuskankaan. Niitä kyllä löytyy varastostani. Ehkä tästä vielä pääsee tällä suvella purjehtimaankin. Nuoruudessani opettelin senkin taidon kun isohkon veden rannasta olen kotoisin. Siinä välissä merimerkit ovat vaihtaneet värejään. Niitä en tunne mutta en perämieheksi aiokaan. Ehkä takakannella nautin viilennettyä valkoviiniä ja aurinkoa. Elämä on täynnä yllätyksiä.

Rupeanko leuhkaksi
Miksi osaan, autonasentajan koulutuksella, kaikenlaista. Olen maatalon poika. Tuli touhutuksi monenlaista kivaa ja jännää. Myöhemmin työelämässäkin oppi aina jotain. Aloittelin merimoottorasentajana, sitten kuormurikuskina ja maatalouskoneasentajana, työnohjaajana ja metsäkoneasentajana. Kivintä oli Redigo alkeissuihkukoneen rakentaminen. Hornetejakin kokoonpanin pari vuotta. Avaruusaluksiakin tuli tehtyä. Ei niitä pieniä mitä nykyään tehdään vaan kunnon pönttöjä. XMM ja Rosetta olivat hommien nimet. European Space Agencyn sivuilta löytää teelmät. Näin jälkeenpäin arvelen että johtui maltista, vakaista käsistä ja laatuhakuisuudesta mutta ei erityisestä työtehokkuudesta. Melko paljon oli keikkahommia Euroopassa. Pääasiassa töitä tehtiin Kuorevedellä. Myöhemmin toimin eräässä puolustusvälineyrityksessä ballistiikkahommissa ennen eläkkeelle jäämistä.
 
Nuorisolle
Käykää koulunne että ainakin jokin opittu asia on se joka johtaa aikuisuuden menestykseen. Kapitalismissa pitää tienata, sosialismissa ollaan pääosin köyhiä mutta jotenkuten hengissa. Siinä mielessä voi tasa-arvoa juhlia. Olen tavannut henkilöitä jotka sanovat että mikään ei kiinnosta. Useimmiten baarissa. Alkoholismi voi olla harrastus mutta ei pidemmän päälle ammatti vaikka sossu rahaa tarjoaa. Toisaalta, osa sakista on näitä vaikka kuin sparraisi. Monet älykkäitä kun aiheeseensa pääsevät mutta antavat periksi. Harmi. Vanhana baaritiskihöylänä ja ihmisystävänä tämän tiedän.

tiistai 31. toukokuuta 2022

California Adamant 1000 Maalipintojen siistintää

 

Vanhat maalit
Värivalinta ei ollut minun vaan pyörä oli maalattu edellisen omistajan aikana uudelleen kaatumisen jälkeen eikä värit olleet täsmänneet alkuperäisiin eikä toteututuskaan ollut ihan paras. Mutta riittävän hyvä että maalasin lisäosia samalla värillä ja teemoilla. Merkittävin maalattu osa on takakate jota on noin neliömetrin ala.

Teräsrakenteet
Materiaalit pääosin Soinin myymälästä. Leikkaus, hitsaus ja pintakäsittely omaa juttua. Komposiitit hartseineen Biltemasta kuten myös hitsauslanka. 

Takakatteen oikea takakulma. Kolhu on tarran alla. Sekin korjaantuu aikanaan.
 
Vasemmalla maalipinnan puhdistusaine, oikealla pikavaha.
 
Pesun jälkeen
Ja yön yli kuivamisen perästä käsittelin maalipinnat lievästi hiovalla puhdistusaineella ja sen pois pyyhkimisen jälkeen vahasin nestemäisellä ruiskutettavalla vahalla. Se tarvitsee kiillotuspyyhinnän.

Tavaratelineen etureunassa on syvä hiertymä. Puurimat on öljytty.
 
Taivaallinen tavaratila
Siinä on tyypillisesti kulkeneet teltta ja osa muista leirintätarpeista kuten pöytä ja jakkarat. Luonnollisesti kokoontaitettavia. Mahonkirimat ovat Bilteman veneosastolta ja kiinnityslenkit Kuljun Kartanon helavalikoiman loppuunmyynnistä. Kuten muutkin vedikkeet, saranat ja lukot.

Vasemman puolen tavaratila katteen alla. Kate toimii myös lokasuojana.
 
Luukulliset tavaratilat
Molemmin puolin pyörää on peilikuvina valmistamani tavarakotelot. Yhteistilavuus noin 120 litraa. Näihin laitetaan kevyempiä ja pienempiä tavaroita kuten matkavaatetusta ja leirintätarpeita. Takalaukkuun sitten kaikkein painavimmat kutet ruoka- ja juomatavarat. Kaikki nämä tilat ovat lukollisia ja kokolailla vesitiiviitä.

Maali on lohkeillut muutamista kohdista reunoilta alkaen. Purjerenkaat ja joustava nyöri Biltemasta.

Laki sanoo
Katerakenteet, siten kuin soolopyörän sivulaukut tai etukate pitää trikessä olla irrotettavat. Melkein mikä tahansa voi olla irrotettavaa. Riippuu vain välineistä. Katsastusta varten tein sitten helposti irrotettavan katerakenteen. Siihen ei edes otettu kantaa. Enemmän oli kiinnostusta mistä nopeusmittari saa nopeustietonsa. Sillä hetkellä etupyörän navasta. Normaalisti vaihdelaatikosta kuten nyt. Niin säästyy kalliilta mittaritestaukselta. Myös akselipainot kuten myös kokonaispaino tärkeitä tietoja. Pyörä on myös alistettu käsittely- ja jarrukokeeseen. Tulokset olivat riittävän hyvät. Testauksen Testmill Pentanovan alaisuudessa toteutti MMAF:n toimenhaltijat. Juttu sujui varsin rivakkaan. Varsinainen katsastuskonttorilla käynti on vain muodollisuus.

Katteen alla isohko takalaukku. Yhteensä on siis neljä rahtitilaa joista yksi taivasalla.

Kuminauhaa
Kate on ohutseinämäisestä putkesta tehdyn kehikon varassa. Kate on laminoitu suoraan kehikon päälle. Nopea tapa: tänään laminointi, huomenna leikkaus ja ylihuomenna maalaus. Kiinnitys joustavasti kuminauhalla.

Aänenvaimentajat
Ruostumatonta terästä. Kotoisin 1100 mallisesta alemman hintaluokan Californiasta (Stone) joten virtaamaa riittää tonniselle koneelle ja ääni ei häiritse ketään. Vaimentimessa näkyy hyväksyntämerkintä.

Vielä mahtuisi
Kardaaniakselin yläpuolella ja  sensivuilla on runsaasti tilaa. Etuosa tilasta satulan alla, takaosa taka-akseliin saakka takakatteen alla. Olen suunnitellut että jos hitsailisi ruostumattomasta teräksestä noin 40 litran polttoainesäiliön. Tosin se vaatisi jämäkämmät takajouset mitä nykyiset Konit ovat.

Kallisteleva trike
Suunnittelin jousituksen ja kallistelunvaimennuksen painopisteen suhteen siten että kallistelu sisäkaarteen suuntaan riippuu pyörän nopeudesta ja kulloisenkin kuormituksen massakeskiön sijainnista. Rakenne on hyvin yksinkertainen. Kesti vain usean kuukauden keksiä. Talvella, muutama vuosi sitten, oli aikaa miettiä oikeaa ratkaisua kun oikea jalkani ei oikein astunut hermovaurion vuoksi.
 
Keula
Säätöjä joka suuntaan: voi muuttaa jättöä sekä keulaputkien sijaintia portaattomasti ohjausakselin suhteen. Ajettavuutta voi säätää mielihalujen mukaan. Samoihin aikoihin em. keksinnön aikoihin. Muutoin iskunvaimennus ja jouset ovat Guzzin vakiokamaa useilla eri säätömahdollisuuksilla ja -ominaisuuksilla.
 
Vetokoukku
Sellainen on hankittu mutta kiinnittämättä. Poikkeuksellisesti se tulisi kiinni jousittamattoman massan puolelle eli taka-akseliin. Tarkoitus olisi vetää pientä asuntovaunua niin yöpyminen satunnaisissa paikoissa kävisi päinsä. Eiköhän vajaat 70 hevosvoimaa jaksaisi vaunuakin kiskoa. 

Paint Renovator, lisää tietoa ominaisuudesta
Eräänä päivänä kuluneella viikolla naapurin ukko valitteli että hänen tuoreehkoon tummansiniseen autoonsa oli tullut parkkipaikalla jälki vaalea maalia. Oli sitä yrittänyt saada pois. Kysyi minulta olisiko lisää konstia ettei alkuperäinen väri kärsisi ja vaalea jälki saataisiin pois. Olin itsekin lievästi yllättynyt sillä em. liemellä jälki lähti pois todella helposti. Mutta harmikseen paljasti että klommo lokasuojassa on ja pysyy. Myös pakoputkeen palaneen housun lahkeen jäämä lähti irti mutta vaati useamman minuutin hinkkauksen mutta kromiin ei tullut jälkeäkään toimenpiteestä.