Kalapeli pikkurahalla

 

Toissavuonna
Ostin marketista kaksiosaisen onkivavan. Mutta en kelaa. Toin sen autotalliin ja onnistuin katkomaan sen päästä pois siimasinkilän tapaturmaisesti ovenrakoon. Vapa lyheni noin 15 millimetriä.

Toissavuonna myös
Saavutin iän jonka jälkeen ei tarvitse lupia eikä kalastuksenhoitomaksun suorittamista. Vai mitä ne nyt ovatkaan. Koskee yleisiä vesistöjä mutta ei koskikalastusalueita eikä kalanistutusalueita. Pääasiassa kalastan Tampereen ja Ylöjärven kaupunkien alueella ja mökkikunnassa Enonkoskella Hanhijärvellä ja joskus Ylä-Enonvedellä. 

Kerran on kysytty
Vain yhden kerran on tivattu kalastuksenvalvojan toimesta kalastuslupaa. Sekin juuri Hanhijärvellä Enonkoskella. Sellainen löytyi. Valvoja oli tyytyväinen. Vai olisiko ollut vielä tyytyväisempi jos lupaa ei olisi löytynytkään? Mihinkähän ne sakkorahat tilitetään?

Tänään
Nyt ostin kelankin. Halvimman, noin 30 euroa, mitä Motonetistä löysin. Siimaa oli vanhastaan jota kelaan sijoitin. Samalla reissulla ostin myös uuden nokkasinkilän (Noin 3 euroa.) vapaan sekä pikkuannoksen pikaepoksiliimaa. (Noin 6€.) Myös kolme kuuden kilon peruketta joista yksi pitänee solmia siiman päähän. Nykyperukkeet ovat todella keveitä ja hoikkia. Liki huomaamattomia. Leikari on hyvin jäykkä käsitellä. Sormenpäät lujilla. Pitää ostaa pienet kärkipihdit. Muutoin kyseinen pikku leikari on varman oloinen vieheenlukitsin.

Miksi toinen vapa ja kela
Varsinainen ykkös-kalastussettini odottaa Mökillä noin 450 kilometrin päässä syyskauden kalastusta. Halvemmaksi, kuin nouto, tulee laittaa uusi kalavehje pyyntikuntoon. Mökillä on myös muita kalastusvälineitä. Dynaamisia ja staattisia. Niistä joskus toiste. Pari katiskaa pitänee hankkia. Kela ja vapa sekä siima jäivät yhteishinnaltaan alle viiteenkymppiin. Syksyllä, kun Enonkosken Mökki laitetaan talvikuntoon, otan siellä olevia kalavehkeitä mukaan Tampereelle. Moottoripyöränkin mukana kulkee kätevästi lyhyeksi aseteltava teleskooppivapa eivätkä vieheet juuri vie tilaa. Teleskooppivavan heitto-ominaisuudet ovat vain heikommat kuin yksi- tai kaksiosaisen vavan. Ei haittaa jos kalastaa veneestä käsin. Lähinnä uistelemalla. Rantakalastus on rentouttavampaa kuin se että on vene, moottori, käyttövoimaa, pelastusliivit, mela ja airot, ynnä muuta tarpeellista ja osin pakollistakin.

Katkenneen vavan korjaus
Karhensin hieman liitoskohtaa vavassa. Siihen epoksia, sinkilä oikeaan asentoon ja kovettumaan. Ei ongelmia. Kovettui nopeasti. Kuten lupauskin oli.

Epoksin annostus
Kaksoistuubeissa oli toisessa ilmaa enemmän kuin toisessa. Tuli siis hieman hukkaa koska puristin ilman pois samalla kun täydemmästä putkilosta tuli yli jo runsaasti. Kun sain molemmat tuubit ilmattua ja "tasan" niin saatoin puristaa sekoitusalustalle saman määrän molempia aineita. Sekoitin ja liimaus alkoi levittämisellä karhennettuun vavan kärkeen ja pieni tippa myös sinkilän "putkeen".

Kela ja vapa kaksinkerroin.

 

Kaksinkerroin
Daiwan kela ja jonkin muun merkkinen vapa, jossa lukee "Finnish design" kaksinkerroin teipattuna kuljetusta varten. Vapa on kevyt viskoa yhden käden otteella. Mahdollisuus myös kahdelle kouralle. Pitää kehittää jokin kuljetusviritys joka pysyisi aina mukana eikä haittaisi päätointa.

Käyttämääni siimaa, sivuleikkuri sekä uistin- ja lipparasioita. Kärkipihdit lisään myös.

Lippasetti. Hieman ahdasta. Pitää hankkia lisää rasioita.

Uistimia ja muutama lippa lisää. Nykyajan Droppen ei ole enää entisellään. Liian kevyt. Yksi vanha on tallella.

Testing
Huomenna on kalastuspäivä. Ilmatieteenlaitos lupaa alueelle poutaa, 24 - 26 astetta lämmintä ja 2 - 4 metriä sekunnin tuulta eli pikku liplatusta Näsinselän rantoossa pikkuveljen residenssin rannassa. Kalaa tulee ja Rouva perkaa... 

Katkenneen vavan ominaisuudet
Ne selviävät jo huomenissa mutta selvitys tulee loppuviikosta. En ota tietojenkäsittelylaitetta mukaan. Kameran otan jos vaikka kalastuspuolelta tulisi jotain leuhkittavaa. Kamera saa olla odottamassa saalista rannalla. Yhdelle vesitiiviille pocket-kameralle kävi tapaturmainen katoaminen syvyyksiin. Olisi luullut että kelluisi.

Akku latauksessa
Sähköperämoottorin akku on ollut yön yli ylläpitolaturin hoteissa. Perämoottori tulee mukaan niin ei tarvitse venettä soutaa kuin, korkeintaan, paluumatkalla. Akku on jo hieman ikääntynyt. Ankkuria ei itsellä ole mutta eiköhän sellainen jostain löydy. Ei ole toki välttämätön jos on tyyni lahdenpoukama. Antaa veneen vain virran mukana ajautua kaislikon laitaa.

 

Kokemuksia Näsijärven Kyrönlahdelta vuosikymmenien takaa
Sama järvi, eri osoite. Siellä tuli kalastettua noin 15 vuotta nuoruudessa. Jopa päivittäin. Sitten työt veivät mukanaan ympäri Suomea ja Eurooppaa ja asuminen oli tilapäistä hotelleissa tai kaikenmaailman vuokra-majoituksissa. Kyrönlahdessa, siinä missä lahti liittyy Koljonselkään, enimmäkseen mato-ongintaa kölvi-ikäisenä. Pääasiassa mato-ongella tuli särkiä, salakoita ja ahvenia. Joskus lahnoja ja pikku haukia. Heitto-ongella eli virvelillä myöhemmin ahvenia ja joskus haukia. Katiska oli tehokkaampi. Toisaalta, se kalasti pidempään. Eihän pikkupoika jaksanut syömättä olla korkeintaan kuin kolme tuntia onkimassa. Eväillä vähän pidempään. Sadesäällä isojen rantaleppien alla onkiessa oli jotenkin rauhoittava ja alakuloinen tunnelma. Syntymäosoitteen kotipihasta lähinpään rantaan on noin 400 metriä. Myös lampia ja pikkujärviä oli lähistöllä.

Tuore kokemus Näsinselän rannasta
Eilen ehtoolla (23.7.) nuorimman veljeni kanssa vedettiin uistimia selällä Pallosaaren lähistöllä. Ensin tuli omalla ongella isohko ahven ja kohta veli veti kuhan veneeseen. Siinä kaikki. Maailmaa ei saastutettu kun ajeltiin sähkömoottorin voimin. Keskimäärin kala per tunti. Ei siis leuhkimista aiheesta.

 

 Kuha.

 

Vapa- ja kela

Molemmat itselle kokeilemattomia. Halvin kela ja edullinen, kaksiosainen vapa. Joka meni uutuuttaan poikki tapaturmaisesti ja on nyt kunnostettu hieman lyhyempänä. Siima on 4,5 kilogramman kuormalle ja teki yllätyksen. Ensin, tietenkin, kelasin sen virvelin kelaan melko täyteen. Ei pienintäkään sekaantumista tai ylipurkautumista. Ei kuivana eikä märkänä. Purkautuu kevyesti ja heitoista tulee pitkiä. Yllättävän pitkiä. Nam. Vapa, invaliditeetistään huolimatta, tekee työnsä hyvin ainakin niillä lipoilla joita tähän mennessä olen kokeillut.

Ukkoskuuroja 24.7.

Pari aika äreää kuurosadetta piti ukot sisätiloissa mutta muutoin tuli heiteltyä useampi tunti. Alamittaisia pikkukaloja ja yksi rapumerta tuli hinattua rantaan. Yhden kerran piti lippa käydä veneellä pois kivenraosta lahden vastarannalta. Lähtiessä kotiappäin jätin vavan ja uistimet em. rantaan. Ehkä mopoilen jo huomenissa yrittämään olisiko kuha ja hauki syönnillään. Katselen jostain mato-ongenkin ja matosia. Venekin on käytettävissä. Otan evästä mukaan. Toki ahvenetkin kelpaavat. Rapukestejä odotellessa. Tosin ravut eivät ravintona minua kovasti innosta mutta ne muut tarjoilut...

 

Tampereella tulvii. Kaupunkia ei näy sateen alta. Synkkää.

Poudalla maisema on tällainen. 

 

Meni ohi

Pari kertaa jyrisi varsin lähellä mutta sitten pilvet siirtyivät Näsiselän itäpuolelle eli Teiskon ja Ruoveden suuntaan. Vettä satoi vain hieman.

 

Ukkoskuuroja myös 25.7.

Tuskin kalaintoa vähentää. Useinhan säiden vaihtuessa saattavat kalat olla kovastikin saalistustunnelmissa. Syön kotona tai Ylöjärven Elon markettialueen joissain ravintoloissa. Pikku evästä mukaan kuten hedelmiä. Jaksaa viskoa.

Pelastusliivit

Sellaisia sovittelin ja ostin sopivan jo pari vuotta sitten. Jos sattuu että innostuu veneellä lähtemään niin on turvallisempaa. Testannut liiviä en ole, toivottavasti, ei tarvitsekaan. Liivissä ei ole haarahihnoja vaan vain tiukalle vedettävä vyö ja solmittavat nyörit.

Jatkuu...

California 1400 GTS pari vikailmoitusta

Ajelulle lähtö
Laitoin virrat päälle ja käynnistin. Vikavalo ei syttynyt eikä siirtymistä vikatilamoodiin mutta toinen vikavaloista, oikeanpuolimmainen, jäi palamaan. Heitin pienen lenkin ja palasin autotalliin kun alkoi ukkonen ja sade uhkailla. (Vikatila-ajomoodi tarkoittaa ajoa pienellä teholla. Maksimissaan pääsee noin 100km/h nopeudella. Kiihtyvyys on heikkoa. Ukkonen taas sitä että kaatosateessa ei ole kiva ajaa.)

Läppäri, ohjelmisto ja välijohdot (KKL & Fiat)
Vanhassa miniläppärissä on muutama ohjelmisto joista käytin ensin GuzziDiag V0.50 -versiota. Väli- eli säätöjohtimet kiinni pyörän vastaavaa pistukkaan ja GD:lle komento kytkeytyä pyörän järjestelmään. Vikalogista löytyi pari tietoa jotka viittasivat kaasunasentopotentiometreihin. (GuzziDiag on ilmaisohjelmisto josta on useampia versioita. GD on saatavissa myös suomeksi ja sen ohjeistus myös. Tarvitaan lisäksi vain välikaapelit joita saa ostaa vapaasti alan liikkeistä.)

Pyörän uudelleenkoulutus
Virta päälle ja tietokone kytkettynä aloitin em. ohjelmaversiolla. Se kuitenkin kieltäytyi tekemästä mitään ja ehdotti vain ohjelman sammuttamista. Otin vanhemman GD-version käyttöön ja tein perusasetukset eli ohjelman pikkuikkunan toiminto-ohjeen mukaan kiersin kaasukahvan pohjaan joka toimi kertoo keskusyksikölle kaasukahvan liikematkan. Toimenpide ei kestä kuin pari sekuntia. Sen jälkeen sama toimenpide kaasunasentopotentiometreille. GD:n listauksessa nämä toiminnot ovat peräkkäin em. järjestyksessä. Riittää prosessien läpiviennissä että virta on päällä. Helppoa ja yksinkertaista. Jos pääsee siitä asiasta yli että systeemi on harrastajien tekemä ja suomentama eikä maksa mitään.

  
Kaasunasentopotentiometrit. Alapuolella hihnavetoinen vaihtovirtalaturi.

Potentiometrit
Potikoita on kaksi kaksoispotentiometriä joista toiset kaksi pyörii myötäpäivää ja toiset vastapäivään tai päivastoin riippuen kaasukahvan kiertosuunnasta. Tieto siirtyy analogisesti keskusyksikölle ruiskutusmäärän laskemiseksi.

Vikalogi nollaantui nollaamatta
Vikailmoitukset katosivat bittien taivaaseen ja kaikki on normaalisti. Sitä vain ihmettelin että ajettavuudessa eikä kaasukahvan tuntumassa ollut mitään muutosta ennen ja jälkeen kalibrointien. Nollaamisessa piti joskus nollata manuaalisti mutta nyt ei tarvinnutkaan. Itse asiassa kun vika vain poistui niin järjestelmä reagoi ja kaikki on kunnossa. Ainakin jonkin aikaa...

Vikailmoitukset
P0165 ja P0185. 

Mahdollinen syy
Taannoin havaitsin että kaasukahvassa oli tyhjää liikettä. Säädin sen lähes nollaksi. (Pieni välys tarvitaan että kaasukahva on kevyt käyttää eivätkä komponentit rasitu mekaanisesti.) Sen jälkeen tein kaasukahvan liikkeen kalibroinnin. Homma toimi sillään. Mutta nyt, myöhemmin, tuli aiheesta vikalogiin ilmoitus. Myös potentiometrit täytyi kalibroida. Sekin on vain parin sekunnin toimenpide. Tarkoitus kalibroinnilla on kertoa ajonhallintajärjestelmälle kaasukahvan ja potentiometrien keskinäisen liikematkan suhde. Varsin yksinkertainen matemaattinen yhtälö.

Koeajolle
Työnnellessä pyörää tallista ulos ukkonen jyrähti jälleen. U-käännös pihamaalla. Vesisade viivästyttää. Ehkä huomenissa... Ajattelin ja suunnittelin kyllä käydä kahvittelemassa Ylöjärven Lempiäniemessä Pimeesalmen rantaravintolassa. No, toisella kertaa. Jatkuu... 

Hylätyt läppärit
Ihmisiltä jää jälkeen elektroniikkaromua kuten vanhentuneita pikkuläppäreitä. Itse hyödynnän niitä näihin säätöhommiin. Jos hajoavat niin otetaan uusi vanha läppäri avuksi. Moottorinohjausjärjestelmät eivät vaadi ihmeitä. Kun, aikanaan, tulivat digitaaliset moottorinohjaukset niin niitä monet arvostelivat että niitä ei voi säätää ja kukaan ei osaa niitä korjata. Olivat väärässä siinä mielessä että korjattavaa on ollut kovin vähän.

Kun en ole huoltoja käyttänyt
Kuin aivan uutena kun ne tarjottiin pyörän ostohinnan päälle. Siksi perehdyin tämänkin pyörän moottorinohjaukseen sekä muuhunkin digitaalielektroniikkaan kuten ajonhallintajärjestelmiin ja jarruihin. Huollot ovat, uutuuden jälkeen tekemiäni. Hiljalleen, pyörän kilometrien ja vuosien kertyessä on huoltoa tarvinnut harjoittaa hieman enemmän kuin aluksi. Ei mitään kummempaa. Ohjaukseen on pitänyt puuttua ja jalkahallintalaitteisiin. Muuten on mennyt perushuoltotasolla. Jarrupaloja olen vaihtanut ja öljyä erinäisiin paikkoihin. Hyvin pienivaivainen on laite ollut tähän mennessä ja luotto on edelleen kova.

Seuraavana päivänä
Lähdin ajelulle ja heti lähdössä ABS-valo jäi palamaan. Tein koejarrutukset hiekalla: tuttu nytkytys tapahtui eikä tajarrukaan lukkiutunut. Nyt pitänee etsiä syytä syvemmältä. Toisaalta: ei se ajoa haittaa. En kyllä koittanut kiihdyttää. Sen kokeileminen tulee tapahtumaan. Voihan olla että luistonesto on se joka ei toimi. Sama valo kun kertoo molemmista. Ei vain tullut mieleen jarrutuskokeen yhteydessä. Mielenkiintoista puuhata aiheen ympärillä. Pitää mennä soralle kiihdyttelemään.

Käytännön toimia
Ennen kuin ryhdyn vakavampiin toimenpiteisiin niin poistin pari mahdollisuutta jotka voisivat aiheuttaa vikailmoituksia. Aloitin komponenttien tarkastelulla. Tällä kertaa ulkoisen puolen. Otin anturit irti. Sähköisiä ominaisuuksia en mitannut koska etenen yksi asia kerrallaan poissulkien.

Rautajauhohäntä
Sellainen voi magneettiseen anturiin muodostua. Pölyn joukossa voi lennellä pientä, hiukkaskokoista rautasilppua joka on irronnut ajoneuvoista tai niiden kuormista. Rautajauho voi aiheuttaa signaalin viivästymistä tai signaalin pulssin epämääräisyyttä. Jälkimmäiseen osaa vikalogi reagoida.

Takajarrun ABS-anturi jarrukilvessä. Ahtaahko paikka mutta mahtuu irtoamaan.

ABS-anturi on lievästi magneettinen vaikka virta ei olekaan päällä.

Etupyörän anturi irroitettuna. Ei ihmeemmin likaa eikä rautapölyä kuin hitusen.

Takajarrun anturi hieman hankalammassa paikassa irrotettuna. Lyhyt rautajauhohäntä löytyi siitä.

Keulan anturi paikoillaan. Vaihdan jatkossa kiinnitysruuvin ruostumattomaksi ruuviksi.

 

Ennen takaisinasennusta

Työntelin ruuvarin avulla kangastollukoilla antureiden kiinnitysreiät puhtaiksi sekä myös jarrukilven takapuolen puhdistin. Ei näy päällepäin mutta on taas lialla tilaa kerääntyä.

Etupyörän signaalikehä on vasemmalla puolen pyörännapaa. Aktiivisen puhtaanapidon kohde.

 

Päätelmä toistaiseksi
On että signaalikomponentit ovat ulkoisesti kunnossa eikä niissä ole havaittavissa vaurioita.

 

Seuraava toimenpide

Vastusmittaus. Signaalijohtimen liitin auki ja liitinnastoista vastusmittaus. Jos molemista antureista tulee sama vastuslukema voi päätellä että ovat kunnossa suurella todennäköisyydellä.  

Signaalikehän puhtaus

Normaali kura, pöly ja muu rapa ei haittaa sen toimintaa. Mutta jos signaalikehän sisään pääsee pikkukivi niin se voi kehän aukosta törröttäessään rikkoa anturin. Siksi sillointällöin vilkaisu kehiin. Varsinkin heillä joilla on enduromallinen laite ja ajetaan sorateitä aktiivisesti. Voi olla yllätys, jos on tottunut ABS-jarruihin ja luistonestoon, kun homma ei toimikaan. Jarrut toki toimivat silloinkin mutta perinteisellä tavalla eli voivat lukkiintua. Varoitusvaloja kun aktiiviajossa ei aina ehdi vilkuilla. Yleisesti pidän ABS-jarruja varsin varmatoimisina.

 

Vikailmoitus

Mittaristoon tuli URGENT SERVICE -teksti. Meno käy hitaammaksi eli moottori ei anna tehoja ulos. Jos näin käy kannattaa yrittää seuraavaa asiaa. Pysäytä pyörä, käännä virta pois. Odota hetkinen ja käännä virta päälle. Jos vilkkuva punavalo oikealla ei enää vilku vaan palaa jatkuvasti on edistystä tapahtunut: vikailmoitus on tallennettu ja päälle jää vain SERVICE -teksti. Voi ajaa täydellä teholla. Valitettavasti mittaristo käy yksinkertaisemmaksi ja julistaa SERVICE -tekstiä edelleen.

 

Vikailmoituksen luenta

Tarvitaan tietokone. Itse käytän vanhaa miniläppäriä. Käyttöjärjestelmällä ei ole suurta merkitystä. Kunhan GuzziDiag siinä pyörii. Ruutu on yksinkertainen ja sen käytössä, kun noudattaa saatuja komentoja, ei haittaa tapahdu.

Näytölle tullut ilmoitus. Tietää kaasukahvan kalibrointia.

Luenta-asetelma. Välijohtimet, liittimiä ja muuntimia lukuun ottamatta ovat osin omaa valmistettani. Personoitu tähän pyörämalliin.

Kaasukahvan kalibrointi

GD:ssä on ohjeet toimintaan. Sisältää kaksi kalibrointia: kaasukahvan ja neljän kaasunasentopotentiometrien asetusten uudelleen säätö. Toimenpiteet ottavat aikaa muutaman sekunnin. GD neuvooo näytöllä suorituksen kohta kohdalta.

Tänään en ryhtynyt

Ehkä jonain sadepäivänä mikäli vaiva ei ole pysyvä. Toistaiseksi ei vaikuta siltä. Toinenkin syy voi olla: ajoneuvon sisäinen yhteysvika voi myös generoida vikailmoituksia ajon aikana. Syy on silloin, todennäköisesti, johtosarjan liittimissä. Se aiheuttaa enemmän toimenpiteitä mutta on sen verran yksinkertainen homma että kotitallissakin sen voi hoitaa. Siihen ei tarvita kuin liitinpuhdistusaine ja liittimien suoja-aine. Toki tankki on irrotettava. Jotta polttoaineletkun liittimen saa ehyenä auki niin polttoainejärjestelmästä on poistettava paine. Se taas on eri tarina. Moni on sen tehnyt ja säästänyt rahaa vrt. huoltoliike.

Akku irti liki kuukauden

 

California 1400:n akku irti virtapiiristä
Keväällä -23 hankittu litiumakku. Käytössä koko viime kesän eli noin 10000km ja, ainakin, kymmeniä käynnistyksiä lähinnä matka-ajossa. Pyörä seisoi kuluvana kesänä, sattuneesta syystä, noin kuukauden tallissa kesäkuun loppupuolelta heinäkuun puolivälin yli akun maakaapeli irti. Nykypyörät kun syövät akkuaan vaikka avaimet olisivat taskussa. Kun akkukaapelit ovat kiinni pyörän virtapiirissä voi olla että akkuvaraus putoaa kovastikin seisonnan aikana. Litiumakun osalta, johtuen sen vähäisestä energiasisällöstä, tyhjeneminen on nopeampaa ja haitallisempaa kuin lyijyakulla. Litiumakun paremmat puolet ovat suuri hetkellinen purkautumiskyky, nopea latautuminen täyteen ja erityisesti keveys. Muita piirteitä en ole vielä löytänyt mutta ehkä, ajan kanssa, ilmenee. (Vielä kokemattomia piirteitä ovat akun lataus- ja purkaussyklien määrän kesto, tärinän kesto, ja talviaikaisen käyttämättömyyden kesto. (Vain yksi kesä ja talvi takana. Vaan ei ole tietoa kuinka kauan akku on ollut myyjäliikkeen hyllyssä pölyttymässä.) Voi muutakin ilmetä. Oletan myös että akkutyypin hinta lähestynee hiljalleen lyijyakkujen hintaa.) Litium- ja lyijyakkujen lataus/ylläpitolaite on kohtuuhintainen.

Hintavertailu lyijy vs. litium
Molempia akkutyyppejä on halpoja ja kalliita. Hintaa pidettävä, jossain määrin, laadun takeena. Kallis akku molemmissa akkuryhmissä on, pääosin, se parempi. Olisi, ehkä, tärkeää löytää hyvä komppromissi hinnan ja laadun välillä. Lyijyakuilla olen, noin keskimäärin, pärjännyt kolme ajokautta samalla akulla. Jos otetaan huomioon hankintahinta ja lyijyakulle kerroin 1 ja niin litiumille kerroin on 3. Kyseisillä arvoilla painetta tulee, että akut olisivat vertailukelpoisia, että litiumakulla pitäisi olla myös kolminkertainen kesto että se pärjäisi lyijyakulle kestossa. Litiumakun pitäisi kestää noin yhdeksän ajokautta päästäkseen vertailukepoiseen hintaan. Toki pitää muistaa että litiumakulla on muita ominaisuuksia jotka ovat parempia kuin lyijyakun ominaisuudet.

Vaihtoehto
Toinen tapa pitää akku kunnossa on, luonnollisesti, ylläpitolaturi. Se soveltuu varsin hyvin muutamiksi viikoiksi. Se tekee suunnilleen samaa kuin pyörä olisi käytössä. Siis purkaa ja lataa akkua lyhyissä sykleissä. Akku siis kuluu hiljalleen. Hyvänä puolena on että pyörän asetukset pysyvät siten kuin ne on aseteltu eli eivät nollaannu.

Sisäinen purkautuminen
Perinteisen akun ongelma on että siinä on sisäinen purkautuminen ominaisuutena. Siksi sitä on ladattava ajoittain silloinkin kun akkua ei käytetä. Litiumakun väitetään olevan siinä parempi eli säilyttää paremmin tehonsa eli ei purkaudu itsestään sisäisesti. Havaintoni kyllä on toinen: noin neljän viikon aikana lepojännite oli laskenut pari kymmenystä vaikka akku oli irrotettu pyörän virtapiireistä. Se ei ole paljoa mutta laskua kuitenkin. Jännitteen laskun nopeuden perusteella litiumakkua pitää ladata pari kertaa vuoteen sen ylläpidon kannalta mikäli akkua ei käytetä.

Haitat ja hyödyt akun irrottamisesta virtapiiristä
Asetetut arvot, kuten kuljettajalle personoidut ajo-ominaisuudet ja jotkin mittatiedot häviävät ajotietokoneesta ja kello seisahtuu. Hyöty on se että pyörän järjestelmä on irti virroituksesta joka säästää liittimiä ja analogisia komponentteja hapettumiselta ja akkua purkautumasta liikaa.

Virtapiirin kytkentä
Akun positiivisessa navassa on kiinni virtajohdin aina kun akku on paikoillaan. Mökille lähtiessä, pyörän jäädessä kotitalliin, irrotin pyörän oman maajohdon mutta latausjohtimet jätin kiinni molempiin napoihin. Akkua voin ladata sen kautta irrottamatta edes satulaa saati ottaa akkukotelon kantta irti.

Akkulaturi työssään. Latausteho 4 Amppeeria. Lataustila 75%. Laturi ei kerro jännitearvoa.

Lataustila akun näytössä 13,1V ja 95%. Lataus jatkuu. Akkukotelon kansi irrotettu.

Laturin mukaan ja myös akun näytön mukaan akku on täynnä.

Ei pysy täynnä

Silloin kun akku on kiinni pyörän virtapiirissä se kuormittuu eli sähköä kuluu koko ajan kun moottori ei käy vaikka virta ei olekaan päällä mutta myös lataantuu silloin kun moottori käy. Mutta aivan täynnä se käytön aikana ei juurikaan ole. Mutta siellä 85 - 95% tasolla jos uskotaan akun kiinteää näyttöä. Pyörässä on moniurakiilahihnavetoinen autotyypin laturi joka tahkoaa virtaa varsin kiitettävästi ja jo tyhjäkäynnillä enemmän kuin järkestelmät kuluttavat. Vanhemmissa pyörissä jälkimmäinen oli toiveajattelua. Latausta tapahtui vasta ajokierroksilla.

 

Akkutila ilmanpuhdistimen ja ajoneuvon digitaalisen hallintajärjestelmän välissä kansi poistettuna.

 

Akkutilan kannen kanssa puuhailua

Normaalisti sitä ei tarvitse irrottaa ja on kiinni kuudella ruuvilla. Irrotustarpeen, myös akulle, aiheuttaa jos ilmansuodattimen kuntoa tai vaihtoa tarvitsee tehdä. Kansi pitää poistaa myös jos akun johtimia pitää irrotella, kuten nyt, seisonta-ajaksi.

Akkutila kannen kera. Leikkasin kanteen akun näytön kohdalle reiän ja siihen kumiläpän mistä on helppo vilkaista akun lataustilanne ilman eri mittaria.

 

Kuvassa muuta

Vasemmalla keskellä tankin takakiinnike, siitä oikealle ilmanpuhdistimen kotelo, akku ja sen päällä kotelo jossa kurkistusaukko, ajoneuvon ohjausboksi eli keskusyksikkö ja viimeisen oikealla satulan lukko. Letku alareunassa on nestetoimisen kytkimen ilmausletku. Toisella puolella on sulakkeita sekä näkyvissä että kotelossa. Sulakkeita on myös muualla. Punamusta johdinpari alareunassa on akun latausjohdin. Ei tarkoitettu virran ulosottoon. (Sulake puuttuu.)

Latauksen jälkeen

Akun omassa mittarissa jännite jäi 13,4 volttiin ulkoisella laturilla latauksen jälkeen. Käyn tarkastamassa parin päivän päästä paljonko jännite on pudonnut. 

Pari päivää latauksesta
Itse lataus ei kestänyt pitkään ja sen jälkeen akku on ollut kytkettynä pyörän järjestelmiin. Pyörän mittariston jännitenäyttö kertoo kymmenesosatarkkuudella akun lataustilan. Nyt mittaristo näytti tasan 13,0V. Mittasin akun napajännitteen suoraan akusta yleismittarilla. Se oli 13,32V eli hieman isompi kuin mittaristolukema. Väittäisin että pyörän mittari on suurpiirteinen. Pyörällä ei ole ajettu tällä välin.

Riennot jatkuvat

Loppukesästä on kaikenlaista tekemistä matkamotoristille. Kokoontumisajoja, ajoretkiä yksin tai porukalla, kyläilyä, kavereiden tapaamisia, kerhoiltoja, ihan hupiajoja vaikka jonnekin kahvittelemaan tai vain fiilistelyä Tampereen kaupungin tarjonnan tukemana. Syksymmällä ajokauden päättäjäisiä ja muita pippaloita.

 

Edellinen lataus ennen taukoa.

Automurhe kesälomamatkalla

Taloudessa kauan
Mökkimatkalla kummastuin kun pikkupakun ohjauspyörä hieman vapisi siinä satasen pinnassa. Mökille päästyämme otin ensin vasemman etupyörän pois katsoakseni onko tasapainotuspaino irronnut tai onko vanteen sisäpuolelle kertynyt pölyä tai muuta törkyä joka epätasapainoa voi aiheuttaa. Ajomatkaa takana vasta 160000 kilometriä ja risat. 

Nivelkumi irronnut
Etupyörän irrotettuani Mökillä havaitsin että vetonivelen kumihaitari vasemman vetoakselin pyörän puoleisessa päässä oli irronnut kiinnityksestään. Seurauksena oli niveltä voiteleva vaseliini levinnyt pitkin vannetta ja muihin rakenteisiin. Melkoista suttua. Onneksi ei jarruun. Vilkaisin myös oikean puolen: ei normaalista poikkeavaa. Nivel on tripod-tyyppiä eli kolmihaarainen pallolaakeroitu laite. Käytännössä osin rulla- sekä liukulaakeroitu.
 
Ajomatka huoltoon
Muutamia kymmeniä kilometrejä Mökiltä merkkikorjaamoon. Auto-Kilta saa tehdä remontin. Muutoin olisin tehnyt itse mutta Enonkosken perämetsän Mökillä ei ole nosturia eikä tarpeellisia työkaluja ja varaosakin olisi jostain pitänyt hankkia. Jos olisi edes työkalut niin ilman nosturiakin olisin pystynyt yhden nivelen asentamaan. Ensimmäinen kerta Mökillä niin etten tullut moottoripyörällä ja Vaimo autolla. Jos olisin mopotellut paikalle niin homma olisi erilainen... Yksi monista ammateistani on autonasentaja. Enemmän olen asentanut maatalouskoneita, meridieseleitä, moottoripyöriä, militääripuolen lentokoneita ja avaruusaluksia.

Vara-auto
Ettei mökkeilyä tarvitse keskeyttää niin saimme allemme laina-auton. Pikkuinen Ford. Parempi sekin kun ei mitään. Koitanpa laiturin nokasta tulisiko hauki heittouistimen koukkuun. Huonosti helteellä syö. (Yksi syötävän kokoinen ahven tuli. Vapautin jatkamaan tointaan vesistöön koska muuta ei tullut.)

Huollossa ruuhkaa
Suoraan ei nosturille pääsyä ollut vaan joudumme odottamaan peruutusaikaa tai johonkin muuhun rakoon kuten odottelua jonkin huollossa olevan auton varaosan toimitusta. Auto jäi työttömänä odottamaan vuoroaan autohuollon pihaan.

Remonttiaikakin on
Rouva soitti firmaan viides heinäkuuta ja kysyi milloin olisi auto ajokunnossa. Lupasivat että noin kahdestoista heinäkuuta. Siihen asti mennään lainapirssillä. 

Savonlinna go go
Mökin varaus loppuu kuudes heinäkuuta ja siirtymä Savonlinnan hyvään kaupunkiin on selviö ja sieltä majoitus. Viikon kierros oopperan ystävien parissa ja muutama tuttu pubi kuten Sillansuu saa hoitaa ajanvietteen. Näin alkukuusta on eläkeläisen tilillä katetta.

Oopperajuhlat
Kovasti on väkeä liikkeellä ja ravitsemusliikkeet tarjoavat parastaan. Osittainen ulkoruokinta ja -juotanta on ollut tavoitteena. 

Väliaikatieto 9.7.-24
Huoltofirmasta ilmoitettiin että saavat remontit tehtyä jo hieman aiemmin kuin oli luvattu. Myös takapyörien laakeroinneista, kuulemma, löytyi vikaa. Hyvä kun tulee monta asiaa korjattua yhdellä kertaa. Mikä ne laakerit on syönyt...

Ei ollutkaan laakerivika
Oikean takapyörän ongelma oli kaksimäntäisen jarrusylinterin toisen männän virheasento ja osittainen jumiutuminen. Siihen riitti kyseisen sylinterin vaihtaminen uuteen ja jarrun säätö.

Korjaukset valmiina 12.7.-24
Tekstarilla tuli viesti auton kuntoutumisesta. Rouva lähtee noutamaan ja, oletettavasti, myös maksamaan vikojen ja vaurioiden korjaukset. Parin päivän päästä suuntana Suomenlahden rannikko. Näin on suunniteltu. Reitti idän puolen kautta Savonlinna - Kotka yksinumeroisia teitä vältellen.

Ajossa
Kulku kevyttä. Tosin moottoritieajoa ei ole kokeiltu. 14.7. suuntana on Kotka. Siellä on katsottavaa ja koettavaa.

Reissusta kotiin
Viimeinen taival oli Kotkasta Langinkoskeen tutustumisen jälkeen moottoritietä Koskenkylään asti josta Myrskylän kautta Hollolaan mistä isompaa baanaa suoraan Tampereelle. Sää suosi ja hämäläismaisemat ovat mukavia katsella. 

Vikavalo
Sellainen syttyy ajoittain. Kysyin huoltopaikasta asiaa. Sanoivat että eivät voi tietää kun heillä ei ole voimassa olevaa tietokoneohjelmistoa tähän, jo ikääntyneeseen, malliin. Katsotaan mitä Tampereella sanotaan vai pitääkö etsiä netistä ilmaisohjelmisto jolla saa vikavalon takana olevan teknisen tiedon ulos auton digijärjestelmästä. Moottoripyöräpuolella tällainen on itselleni tuttua.

Epäilys vikavalon suhteen
Koska vikavalo syttyi samoihin aikoihin kun vasemman puolen vetonivelen kumi irtosi voi asioilla olla yhteys: irronneesta kumihaitarista tai sen kiinnikkeestä saatu isku etupyörän asentoanturiin niin että se on joko hajonnut tai sen lukupää tai lukupään vastakappale on siirtynyt hieman paikoiltaan. Kunhan saan kapineen nosturille niin ihmettelen sitä sitten. Myös anturin liikkuva herätenasta voi olla särkynyt.

Vikavalo on tarpeellinen
Jos syynä on anturin vikaantuminen tai sen kiinnityksen muutos niin että signaalimerkin ja anturin väli on muuttunut aiheuttaa se muitakin ongelmia kuten abs-jarrun toimimattomuuden. Jarruttaa voi mutta lukkiutumisenesto on silloin poissa käytöstä. Käyn jossain hiekkakentällä koittamassa täysjarrutusta niin en tuhoa renkaita turhaan asfaltilla. 

Jatkuu joskus vikavaloasian selvittämisellä
Vahva oletus on että nivelvian vuoksi vasemman etupyörän liiketunnistin on poissa pelistä. Vielä selvää ei ole onko vika itse anturissa, sen johdotuksessa vain anturin paikan muutoksessa eli se ei muodosta vastakappaleensa kanssa signaalia. Hämmästyttävänä pidän huollon laiminlyöntiä tässä asiassa. Kyseinen anturi vaikuttaa ABS-jarrun toimintaan välittömästi ja välillisesti myös ajettavuuteen. Olisi luullut että vajaalla tuhannella eurolla olisi saanut parempaa.

Litiumakun lataus

 

Vain pikku toimenpide
Syynä se että Mökki kutsuu ja sinne menemme talouden pakettiautolla. Ei ole välttämätöntä ladata akkua ulkoisella laturilla mutta yli kolmen viikon seisonta akkukaapelit kiinni saattaa rasittaa akkua joten katsoin parhaaksi erottaa sen pyörän virtapiiristä. Akku on litium-tyyppinen.

Miksi on kulutusta
Pyörässä, vaikka virta-avain on taskussa, tapahtuu hiljaista kulutusta. Eri järjestelmät ylläpitonsa vuoksi ottavat virtaa akusta. Esimerkiksi kello ja moottorinohjaus pitämään muistia ja kuljettajan tekemiä asetuksia yllä. Tuskin noin kolmen viikon seisonta aiheuttaa akun jännitteen putoamista suuresti mutta en ota sitäkään vähää riskiä. (Periaatteessa, jos jokin vika iskisi ja sattuisi akkupalo tai vain jonkin komponentin kuumeneminen.) Tarkoitus on mökkeillä ja matkustella autolla eri puolilla Suomea ja Pohjois-Norjassa muutama viikko.

Toinen vaihtoehto
Helppo ja nopea. Laturi kiinni pyörässä olevaan liittimeen ja homma hoituu. Monien olen nähnyt näin toimivan. Lyhyt aika tuskin akkua kuluttaa eikä sähköäkään ihmeemmin kulu. Toisaalta ei ole luottoa latureihin. Voi syntyä ylilatausta joka kuluttaa akkua tai sitten sähkökatko pudottaa latauksen pois päältä. Ja on niitä muitakin syitä...

Satula ja akun kotelon kansi
Ne piti irrottaa vaikka lataus olisi onnistunutkin ilman toimenpiteitä. Syynä on se että pyörän virtapiiri syö sähköä hiljalleen eikä litiumakku pysy täytenä kun pyörän kaapeleista molemmat ovat kytketty akkuun. Jos akku purkautuu liiaksi voi se vaurioitua. Akkua voi ladata ulkoisen liittimen kautta molemmissa tapauksissa. En vain halua jättää akkulaturia tai muutakaan sähkölaitetta kytkettynä pidempiä aikoja.

Johdin irti
Maa- eli miinusnavalle menee kolme eri johdinta. Yksi on maajohto runkoon, toinen on latausliittimen johdin ja kolmas muutamalle lisäalaitteelle.  Otin pyörän virtapiirin johtimet irti akusta mutta jätin laturin johtimen kiinni.

Pikainen lataus
Käytin litiumakun laturin neljän amppeerin virtaa. Akku täyttyi rivakkaan. Ei aivan paras menetelmä mutta varsin nopea. Laturi irti virtapiiristä ja satula paikoilleen. Voin uusia latauksen, mikäli on syytä, kun palaan reissulta.

 

Alkutilanne kun akun ja moottorinohjauksen yhteinen kansi irrotettu.

Kaapelit

Harmaa levymäinen liitin on alkuperäinen akun maajohdin. Saman ruuvin alla on latauksen johdin ja lisävarusteille menevät johtimet joilla on omat sulakkeensa ja releensä muualla.

 

 

Lataus menossa. Jännite 13,2V ja lataus jo 100%.

Akku latautunut ja kulutuskohteiden kaapelit irrotettu.

 

  Laturi on tämän näköinen ja tuli akkukaupan kylkiäisenä.

Toistaiseksi toiminut
Ranskalaisiin tuotteisiin en ole aina luottanut. Katsotaan paraneeko tilanne. Toistaseksi mennään tällä yhdistelmällä: italialainen pyörä ja ranskalainen virtalähde. (Vaan mistäpä alkuperän selvität: kiinalaisista kilkkeistä varmaan tehty. Häh?) 

Heinäkuun kolmannen viikon tietämin
Paluu reissulta joskus niihin aikoihin jos ei erikoisempaa satu. Auton huollan Mökillä. Ilman- ja öljynsuodattimen sekä öljyn vaihto. Ja matka jatkuu. No: eipä jatkunut. Tuli vikaa. Perushuolto kyllä sujui.

Akku kiinni ja baanalle
Mökkihommat tehty ja vähäisemmäksi kuin suunniteltu lomamatkailu autoilemalla on takana. Akku kiinni GTS 1400 Caliin huomenissa keskiviikkona, asetusten uudelleen asettelua ja tie odottaa. Katselen sääkarttaa että lähdenkö elokuun ekaksi viikonlopuksia Karjalan maille Ponutaipaleelle vaiko lähemmäs, Päijänteen taa, Guzziralliin Hartolaan. Tokin muitakin mahdollisuuksia on.

Jälkimmäiseen muutos
Baanalle pääsen mutta en noihin suunniteltuihin rientoihin. Risteily kutsuu Suomenlahdelle. Asia voi silti muuttua...

Akun lataus tauon jälkeen.

Pitkästä aikaa: lieviä häiriöitä, GuzziDiag ja tarkistuksia

 

Vikavalo syttyi
Aiheesta ei pidä panikoida. Tuskin asiaton hälytys mutta voi olla vain säätämisestä kiinni. Tai yksinkertaisesti jokin signaaleista on ollut kadoksissa. Liitinongelma on tyypillinen vikageneraattori. Myös analogiset anturit voivat tuottaa ilmoituksia tai niihin liittyvät rakenteet. Kuten tässä jutussa: kaasukahvalta lähtevät vaijerit käyttävät kahta kaksoispotentiometriä. Monia vikavalon syttymisiä on tapahtunut. Ensimmäinen oli, kohta uutena, että takarenkaan paine oli laskenut. Kyllä, pieni reikä oli tullut. Sitä en olisi kyennyt havainnoimaan mutta mittaristo kertoi että jokin vika on. Hiljensin vauhtia. Myöhemmin selvisi kun rengas tyhjeni riittävästi. Käytännössä kannattaa uskoa varoitusvaloa ja ilmoituksia. Moottorin tai voimansiirron viat havaitsee, vikavalon syttymisen johdosta, välittömämmin.

Tällä kertaa tällainen ilmoitus. GD kertoo.

Tämäkin ilmoitus tuli.

Kaasunasentopotentiometrit ilmoittivat
Tein potentiometrien opetustoimen em. ilmoitusten jälkeen kun olin säätänyt kaasuvaijereista turhan välyksen pois. Tuli kyseinen herja. Piti uudelleen tehdä toimenpide. Kaasukahva alkoi toimia normaalisti eli moottori totteli kaasukahvaa. Vaan ei lähteneet ilmoitukset pois yrittämälläkään. Tosin pyörä seisoi tallissa enkä kokeillut ajamista. Tällä tietoa kokeiluun menee yli kolme viikkoa rokulia sillä Mökille meno tapahtuu talouden kuormakamelilla ja sen jälkeen parin viikon telttailumatka jonnekin autolla. Kunhan olen tehnyt siihen huollon.

Vuosien jälkeen
Suhteellisen harvinaista mutta nyt sellainen tapahtui. Monta vuotta ja kymmeniätuhansia kilometrejä meni ilman pienintäkään häiriötä. Ilmoitukset mittaristossa ovat juokseva URGENT SERVICE tai pelkkä SERVICE -teksti ja punainen kolmio mittaristossa. Vikailmoituksia voi tulla ainakin sadasta syystä. Mitä uudempi moottorinohjaus tai, nykyään, koko pyörän kattava hallintajärjestelmä, kuten tässä pyörässä on, niin tietoa on varsin paljon. Pyörä on kymmenkunta vuotta vanha Moto Guzzi California 1400 GTS.

Arvaus
Melko varma olin ennen vianlukua pyörän järjestelmästä että kaasunasentopotentiometrit herjaavat. Niin asiantila olikin. Sitä on tapahtunut aiemminkin mutta ei moniin vuosiin. Syy kuitenkin on muualla kuin potikoissa: kaasuvaijereita pitää säätää. Niissä on hieman liikevälys kasvanut ja keskusyksikkö näkee kyseisen muutoksen vain potentiometrien toiminnan ongelmana. Ei siis ole mitenkään hankala vaiva. Virallinen syy on että potentiometrien arvo poikkeaa liiaksi säädettyjen arvojen lukemista mikä siis johtuu kaasuvaijereiden liikematkojen keskinäisestä muutoksesta. Lievää kulumaa vaijereissa ja liitoksissa, epäilen. Varavaijerit ovat hankittuina.

Klappia
Kaasuvaijereissa oli tyhjää liikettä. Ilmeisesti kuluminen on ollut asialla. Se muodostaa epämääräisen alueen kaasukahvan liikkeeseen ja siten myös kahteen kaasunasennon kaksoispotentiometreihin. Pitää säätää.

Helpottava tieto
Vaikka arvaus oli oikein mutta olisihan vikailmoitus voinut olla melkein mikä muukin monista mahdollisuuksista. Vikailmoituksia on myös sellaisia joiden tapahtuma näkyy mittaristossa täsmällisesti kuten renkaan, etu- tai taka-, ilmanpaineen muutos. Myös takarenkaan tyhjää lyöminen eli ruopiminen näkyy varoitusvalon vilkkumisena.

Toimenpide on yksinkertainen ja lyhyt
Vaijerit säädetään aivan pienelle välykselle mutta niin että ei tunnu isompaa kitkaa eikä kahvassa ole tyhjää liikettä. GuzziDiagilla otetaan yhteys pyörän keskusyksikköön ja ajetaan yksinkertainen ohjelma läpi. Toimenpiteet ovat, tietokoneen komentamina, kaasukahvan kääntö koko liikematkaltaan ja palautus takaisin perusasentoon eli tyhjäkäyntiasentoon. Keskusyksikkö oppii näin kaasunasentopotentiometrien toimintarajat ja  niiden välisen liikematkan. Toimenpide on vain muutaminen sekuntien mittainen. Vaijereita on kaksi: toinen vetää kaasun isommalle ja toinen takaisin. Toimenpide tehdään kun virta on päällä mutta moottori sammuksissa.

Ei muutamaan vuoteen häiriöitä
Se lienee syynä että GuzziDiag* ei ole saanut töitä. Vanha miniläppäri hoiti vianluvun. Aiemmin käytin samaa ohjelmaa Moto Guzzi 1100 Brevan tutkimiseen. Kyseisen pyörän ohjelmistot olivat tehtaalta lähtiessä jo varsin tyydyttäviä. Nuuka voi säätää kulutuksenkin alhaiseksi mutta omalla vastuulla. Tosin, ilmastossamme, Guzzit tahtovat käydä aina pienellä ryypytyksellä.

 

Satula irti ja akkutila näkyviin. Sieltä löytyy virtaliitin kaapeleihin ja muuntimeen.

Tein virtalähdeliitoksen
Alkuperäinen yhteysjohdin akunnavoista on hauenleukaliittimillä. Useimmissa pyörissä akku ja sen navat, joihin johtimet liitetään, ovat helposti saavutettavissa. Vaan tässä mallissa olisi avattava useita ruuveja että akunnavat saisi näkyviin. Siksi tähän pyörään käy vain tämä valmistamani erikoisjohdinsarja. Liittimet SuperSeal-tyyppiä. Signaalikaapelin suojaukseksi laitoin metalliverkkopunoksen. Ulkoiset magneettiset pulssit eivät häiritse signaalinlukua.

 

 VAG KKL-muunninliitin. Virta päällä.

 

Ohjelmisto jolla tutkitaan

Kantaa nimeä GuzziDiag ja on ilmainen sekä selvällä suomenkielellä. Toisen innokkaan Guzzistin kanssa käänsimme kielen suomeksi. Minä käänsin englannista ja kaveri, nimimerkki Camn, saksasta. Muutaman illan homma. Koimme että kahdesta kielestä kääntämällä saamme virhemarginaalin kapenemaan. Fiksut käyttäjät ovat antaneet palautetta. IAWDiag on muihin merkkeihin kuten Ducati ja muutama muukin merkki joka käyttää MagnetiMarelli moottorinohjausta tai ajoneuvon hallintajärjestelmää eli keskusyksikköä. Ohjelmisto on laaja mutta ilmainen. Sen käyttämisestä ei saa laskuttaa. Tarkoitettu harrastajille. Ammattilaisilla on valmistajan toimittamat laitteet.

 

 

 Läppärissä ohjelma käynnissä.

 

Ilmoitus ja sen koodi

Vikalogissa oli yksi ilmoitus: yllä mainittu kaasunasentopotentiometrien lukuvirhe.

 

Toimenpiteet

Toistaiseksi ei mitään. Pyörä toimii ja hetkellisen virheen voi kuitata pois. Tarvitsee kuitenkin pysähtymisen levikkeelle tai bussipysäkille. Vaihde vapaalle, virta pois hetkeksi ja takaisin päälle. Siten vikailmoitus siirtyy vikamuistiin ja on siis löydettävissä sieltä vaikka vika ei olisikaan enää "päällä". Vikamuistin voi ajoittain nollata.

Tulevat toimenpiteet

Välijohdot kiinni ja läppäri auki. Tankkia ei, välttämättä, tarvise irrottaa. Näytöltä näkee potentiometrien jännitearvot. Kaasuvaijereita säätämällä saa potentiometrien arvot tasattua. Homma tapahtuu kun tulee seuraava isompi huolto. Ehkä vasta syksyllä tai myöhemmin. GuzziDiag-ohjelmiston erillinen pikkuohjelma hoitaa kaasunasentopotentiometrien liikeratojen uudet jännitearvot keskusyksikköön ja samalla tulee kuitatuksi toimenpide tehdyksi.

Mikäli vaiva pahenee

Sitten on huollettava. Pitää varailla Kerholta remonttitilaa pikku purkuhommaan. Matka ei kuitenkaan katkea tämän pikkuvaivan vuoksi. Ainoastaan pysyvä URGENT SERVICE-ilmoitus hidastaa matkaa koska silloin keskusyksikkö rajoittaa moottoritehoa automaattisesti. Huippunopeus on silloin noin 90 km/h. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista vikaa, paria rengasrikkoa lukuun ottamatta, joka olisi jättänyt matkanteon kesken.

25.06.-24 Ilmiöitä

Alkuiltapäivästä, lähtiessäni tallista, tuli vikailmoitus. Poistin sen kääntämällä virrat pois ja takaisin. Sitten meni hyvin koko päivän ajelut kunnes poikkesin Siurossa kahvittelemassa ja juttelemassa muiden Guzzistien kanssa. Sieltä lähtiessä, jo virtaa päälle kääntäessä, tuli urgent service -ilmoitus joka lieveni kohta pelkäksi serviceksi. Pysähdyin bussipysäkille ja käänsin virrat pois ja päälle. Sen jälkeen, vaikka pysähtelin muilla asioilla useamman kerran, ei ilmoituksia tullut. Matka-ajassa hävisin joitain kymmeniä sekunteja.

Jutun kuvat

Napsin kuvat, poikkeuksellisesti, tankokamerallani joka useimmiten kuvaa moottoripyörämatkojani menosuunnassa. Siitä tulikin mieleeni että kuvaa voisi tallentaa myös taapäin. Melkoinen ero olisi kun uutta maisemaa pukkaisi kameran linssin reunoilta ja katoaisi kuvan keskeltä kaukaisuuteen. Siinä ei linssiin kuolevia hyönteisiä ilmenisi. 

GuzziDiagin oheisohjelmistot

Yllä esillä ollut ohjelmisto, GuzziDiag, on pelkästään vianhakuun ja joihinkin asetuksiin tarkoitettu järjestelmä lukuisiin eri pyörämalleihin joissa on MagnetiMarelli -keskusyksikkö. Yksinkertainen käyttää eikä sillä voi tehdä vahingossa isompia vikoja tai säätöjä. 

Sen sijaan kysyttyjä ovat olleet liiteohjelmistot joilla pystyy muuttamaan pyörän moottorinohjauksen parametrejä hyvin laajasti. Ennen niiden käyttöä olisi hyvä olla jonkinlainen osaaminen hallussa sillä ne menevät syvälle pyörän bittimaailmaan. Näiden ohjelmistojen käytöstä ja niillä muutettujen pyörän hallinta- ja tehoparametrien muutoksesta ei jää pyörän järjestelmiin muuta jälkeä kuin muutetut arvot. Asiasta on vaikea kenenkään ottaa selvää. Ja aina voi palauttaa alkuperäisarvot hetkessä takaisin mikäli ne ovat ennen muutoksia kopioitu pyörän tiedostoista talteen tietokoneelle tai muuhun muistiin.

* GD on helppokäyttöinen tietokoneohjelma joka on saatavissa useisiin eri käyttöjärjestelmiin niin pyörissä kuin tietokoneissa. (Itse käytän Windows tai Linux -vehkeitä.) Sen ohessa on lukuisia moottorin säätöön ja muihinkin kohteisiin käypiä ohjelmointimahdollisuuksia. Lisäksi tarvitaan asianmukaiset kytkentäkaapelit tiedonsiirtoon: KKL ja FIAT.

Milloin moottori on kunnossa

 

Iltasanomien artikkeliin viitaten 

 
Pitää paikkansa mutta kommentoin silti.
Toki tunnen henkilöitä jotka hermostuvat kun autonsa öljytikussa ei olekaan öljytaso yläviivassa. Kyseinen IS-uutinen lietsoo tätä ajatusmallia.
Toki, pidenpään reissuun lähtiessä, on hyvä että öljyä on mutta riittää kun on öljytikun viivojen välissä. Toki voi matkalla lisätä jos näyttää että alarajasta on menty ohi.

Virheolettamat:
Pyöräni/autoni ei kuluta lainkaan öljyä! Kyllä kuluttaa. Öljy kuluu ominaisuuksiltaan kaiken aikaa. Erityisesti silloin kun ajoneuvolla ajetaan. Öljyn molekyyliketjut pilkkoutuvat ja öljy menettää muitakin ominaisuuksiaan.
Toinen kulumistapa (Väheneminen) on että öljyä menee "hukkaan" eli sitä haihtuu, pääsee männänrenkaiden ohi palotilaan ja palaa sekä mahdollinen muu vuoto. Kolmas on se että öljyyn sekoittuu ainesosia kuten hiiltä joka öljyn mustuttaa ja muita palamistuoteita sekä palamatonta polttoainetta. Ennen öljynvaihtoa moottoriöljy on melkoista sotkua.

Tietämättömän tarina
Taannoin tapaamani henkilö kertoi minulle vanhasta diesel-Mercedeksestään ylpeänä että ei ole koskaan tarvinnut lisätä vaihtovälillä öljyä. Ei olekaan, näennäisesti, tarvetta kun mäntien ohi päässyt polttoaine on öljyn vähenemisen korvannut väljistyneessä moottorissa. Oli kovasti huolissaan kun asian hänelle selitin. Muutaman päivän päästä pihallaan seisoi tuoreempi Mese.

Moottoripyörässä
Se että Guzzin pakoputkesta pöllähtää sininen savu ei kerro, välttämättä, että sylintereissä, männissä tai männänrenkaissa olisi vikaa. Useimmiten vika ja selitys löytyykin, savulle ja öljynkulutukselle, että venttiilinohjurit ovat väljät. Tyypillinen vaiva kaksiventtiilikoneissa joilla on paljon taivalta takana. (Yli sataviisikymmentätuhatta kilometriä tai enemmän.) Venttiiliohjurin öljyvuoto johtaa venttiilivikaan jolloin alumiinisessä kannessa oleva teräksinen vastakappale, seetirengas, saattaa vahingoittua ja onkin kalliimpaa remonttia tiedossa. Vaivan voi havaita kuuntelemallakin sillä venttiilit väljissä ohjureissaan pitävät muutakin ääntä kuin kevyttä kilkatusta moottorin käydessä.

Savun syy
Pitää tutkia, jos sinistä sauhua ilmenee pakokaasun seassa, onko vika venttiileissä, venttiiliohjureissa, männänrenkaissa vaiko huohotusjärjestelmässä. Guzzien kokoalumiiniset sylinterit ovat pinnoitetut sisäpinnaltaan. Niissä harvemmin ilmenee vakavaa kulumista mutta männänrenkaiden yläpuolelle mäntään ja sylinterin yläosaan voi muodostua karstakerros. Tutkintamenetelmä on helppo, nopea eikä vaadi kummoisiakaan välineitä eikä tule kalliiksi. Ohivuotomittaus ja sylinteripaineen mittaus sekä tähystys. Ei tarvitse kuin tulpat ja öljykorkki irrottaa. Myös käyntiä kuuntelemalla voi kokenut vaivan havaita. Pakoputken ja imukanavan irrottaminen sylinterikannesta antaa mahdollisuuden tarkastaa venttiilinvarsien ja -lautasten karstaisuuden. Kanavien sisäpinnan puhtaus kertoo toimivasta laitteesta mutta jos on karstaa kertynyt kovasti niin syytä voi etsiä väärästä seossäädöstä mutta, todennäköisemmin, karsta on muodostunut moottoriöljyn kulkeutumisesta mäntien ja venttiiliohjureiden ohi.

Helppo korjaus venttiiliohjureihin
Jos venttiilinohjuri on kulunut ei sitä tarvitse välttämättä vaihtaa vaan siihen voidaan asentaa sisäholkki jossa on myös voitelu-ura. Venttiilit hiotaan ja homma on valmis. Jos venttiilinvarret tai muut kohdat ovat kuluneet niin venttiilit vaihdetaan uusiin. Esimerkiksi Tammerdiesel tekee moista tointa Guzzeihin. Olen ollut tyytyväinen. Ovat, jopa, asentaneet isommat venttiilit kanteen. Tosin itse tein avarrustyön.

Sylinterien ja muiden osien tarkastus
Kun kannet ovat jo irti niin voi sylinteritkin nostaa ylös ja syynätä. Isolohkoisesta Guzzista voi, yksi kerrallaan etteivät sekoa, nostaa venttiilinnostimet ylös ja katsoa missä kunnossa niiden vastinpinnat, ulkopinnat ja nostimien välykset porauksiinsa ovat. Samalla näkyy myös, nostimien aukoista, missä kunnossa kukin nokka-akselin nokka on. Tarvitaan "yläpään tiivistesarja". Siihen kuuluu sylinterien alapäiden tiivisteet, kannentiivisteet ja venttiilikoppien tiivisteet. Momenttiavainta tarvitaan. Sekä hyvää puhtautta: vanhojen tiivisteiden jäämät on poistettava perusteellisesti ennen uusien laittoa. Siihen on olemassa välineet kuten kaavari. Hiomalla ei pidä puhdistaa. Metallia ei saa irrota.

Männänrenkaiden kanssa varovasti
Männänrenkaiden vaihto ei ole senkään vertaa hankalampi. Toki tarkkana kannattaa olla olla ettei vahingossa katkaise männänrengasta asennettaessa. Itse käytän kolmea tai neljää välysmitan lehteä asennuksessa joita myöden liu'utan kunkin renkaan paikalleen aloittaen alimmasta. Merkintä männänrenkaissa tulee ylöspäin.

Kiertokanget
Koska sylinterit ovat irti niin voi tarkistaa onko männäntapeissa laakereihinsa välystä sekä kietokankien alapäiden välys. Jos niitä ei ilmene niin matka jatkuu. (Harvoin on sillä osastolla vikaa.)

Moottorin alakerta
Kestää tavattomasti enemmän kuin sylinteri mäntineen ja kansineen. Jos ei ole vuotoja eikä ylimääräistä kolketta tai muuta hankaluutta.

Milloin
Oman kokemukseni mukaan em. toimia pitää tehdä kun ajosuorite lähentelee 100000 kilometriä. Toki hyvin huollettu pyörä jaksaa pidempäänkin alkuperäisasennuksena. Ruiskupyörissä kestoa on vieläkin enemmän. Johtuu tarkasta polttoaine-ilmaseoksesta. Oireet ikääntymisestä ovat: sininen savu pakoputkista, koliseva käynti, öljyn mustuminen nopeasti, huono käynnistettävyys, voiman puute, huohotuksen lisääntyminen, mustat sytytystulpan keskielektrodit, hankala kaasuttimien säätö (Kaasuttimiin täytyy tehdä eri säädöt eri puolille.) ja kai niitä muitakin on...

Ehkäisy
Miten voi ehkäistä: ottamalla silloin tällöin oikein lämpimällä säällä kaikki tehot käyttöön ja ajamalla niin kovaa kuin kulkee ja isoilla kierroksilla joka vaihteella. Rataharjoitukset ovat hyvä paikka. Tai sitten jokin syrjäinen tieosuus mutta yhteen suuntaan vain sillä joka paikassa löytyy kyttääjä joka soittaa viranomaisen paikalle kaahauksen vuoksi. Itse teen tämän Tampereelta Helsinkiin päin moottoritietä ja ajan maksimikierroksilla, heti kun moottoriöljyn lämpötila on yli sata astetta kolmos- ja nelosvaihteilla niin paljon kuin kone kiertää, Hämeenlinnaa kohden. Ei mene kovasti yli 120 rajoituksen. Vanhaa tietä sitten takaisin jos homma onnistui. Sylinterin sisäistä vesipesua en suosittele vaikka silläkin karsta lähtee on se lämpöteknisesti hieman ongelmallinen. Toki etanolia (RE85) bensan joukkoon reilusti niin silläkin karstaa saa pois mutta ei onnistu kaasutinmoottoreissa. Ei ainakaan suurella etanolimäärällä.

Vikaantuminen
Jos moottori hajoaa kyseisissä toimenpiteissä olisi se kohta hajonnut muutenkin...

Öljyn tarkoitus ja öljyn lisäaineet
Öljyn on tarkoitus päästä kaikkiin kohteisiin liukuvissa ja pyörivissä kohteissa. Silloin on öljykalvo koe-elinten pinnassa kunnossa. Lisäaineita on öljyssä jo ostettaessa vaikka minkälaisia. Jotkin niistä mainitaan myyntiesitteissä ja toiset ovat valmistajan salaisuuksia. Öljyltä vaaditaan ristiriitaisiakin asioita. Kylmänä pitäisi olla sopivan notkeaa mutta kuumana ei liian luirua. Liian paksu öljy ei mene ahtaaseen rakoon ja liian juokseva ei siellä pysy. Öljyissä on lisäaineita jo tehtaalta lähtiessään. Luonnollisia ja synteettisiä komponentteja. Kehitys jatkuu koko ajan. Muuttuu myös sillä ajoneuvojen sähköistyminen asettaa uudenlaisia haasteita voitelulle. Pelkkä ilmakin voi olla voiteluaine.

Metallin lisäaineet
Niitä on valtavat määrät erilaisia. Monet ovat mineraaleja eri muodoissaan. Lisäksi on synteettisiä aineita. Ne tarttuvat metalliosiin jossain määrin. Jotkut tehokkaasti ja jotkin tarttuvat vain sinne missä on vikaa tai kuumuutta. Jopa molempia yhdessä.

 

Toimintakamera ohjaustangossa

 

Muutaman vuoden käytössä
Jostain poistomyynnistä ostin vanhemman mallisen action-kameran vuosia sitten jonka "ruuvasin" kiinni pyörään. Mukana tuli kyllä kaikenlaisia kiinnikkeitä mutta ei tämän pyörän ohjaustankoon sopivaa. Roskalaatikkoon menivät.

Kiinnitys
Se tapahtui kytkinnestesäiliön kannen kolmen ruuvin vaihdolla pidempiin. Leikkasin alumiinilevystä saman muotoisen kappaleen kuin nestesäiliön kansi on. Väliin lyhyet holkit. Ei vaikeuta kytkinnesteen vaihtoa tai mitään muutakaan. Muutaman reiän kierteitin kanteen joihin kameran jalan voi kiinnittää. Kamera-alustan ruuvit ovat ruostumatonta terästä uppokannoilla. Kiinnityksen olen varmistanut ruostumattomalla teräsvaijerilla siltä varaa että kiinnitys löystyy. Valitettavasti itse kameran suojakotelossa ei ole vaijerille kiinnityskorvaketta.

Pallonivel
Kiinnitysvarressa on pallonivel jonka voi kääntää haluttuun asentoon. Myös yli 90 asteen kulmaan tai kulkusuuntaan nähden minne päin vain. Taaksepäin kuvatessa tulee jänniä efektejä kun kohteet vain häviävät pienentyen olemattomiin ja uutta tulee kaikista suunnista.

Vanha kameran jalustan osa kiinnikkeenä. Alla kytkinnestesäiliö. Myös varmistuslanka ettei putoa vauhdissa kyydistä.

Puhtaus
Varsinkin ötökät jotka tulevat kuolemaan linssin kohdalle ovat harmillisia. Pöly ja vesi myös mutta vähemmän harmittavaa. Sateella saa yllättävän hyvää kuvaa vaikka pisaroita linssiin ilmestyykin. Ajoviima pyyhkii veden pois mutta tallenteessa sade kyllä näkyy. Vaha auttaa linssin kirkkaana pitämiseen. Kerran on pikkulintu lentänyt päin kameraa. Kamera väisti taittumalla taapäin. Muistikortilla näkyy vain taivasta sen jälkeen.

Sade on hellävarainen
Reipas sadekuuro ajettaessa putsaa tehokkaasti ja luontoystävällisesti kameran suojakotelon ikkunan. Matkassa on pala säämiskää tai ainakin vessapaperia että voi tehdä puhdistusta.

Resoluutio
Jos on täydellä asetuksella niin on varsin tarkkaa kuvaa tarjolla. Nyt ajattelin koittaa millaista kuvaa huonoimmalla resoluutiolla syntyy.  Mustavalkokuvaa ei ole tarjolla. Se on puute. Suurella resoluutiolla muistikortti täyttyy varsin äkkiä. Vaikuttaako resoluution alentaminen myös akun kestoon on vielä kokematta. Voi olla ettei vaikuta mitenkään. Pitänee käydä Tampereen Rautatienkadulla A-Paristopisteessä hakemassa vara-akku. Vanhassa on jo hieman tehonpuutetta.

Ajossa ei voi ladata
Pyörässä on usb-liitin ohjaustangossa mutta suljetun vesitiiviin kotelon vuoksi ei voi ladata ja kuvata samaan aikaan. Ehkä teen asiaan muutoksen. Pitää vain tehdä tiivis liitos kotelon läpi oikeaan kohtaan. Mikäli heikommalla resoluutiolla saavuttaisi niin suuren toiminta-ajan että reikä koteloon, latausta varten, tulisi otolliseksi ja tarpeelliseksi. Pitää testata kuinka suuritilavuuksista muistikorttia kamera pystyy hyödyntämään. Ehkä 128 gigaa vielä toimisi. Tai sitten hankin uuden kameran. Kokemustieto: 128 toimii moitteitta. Muistiin mahtuu matalaresoluutiota varsin paljon. Ongelma on nyt akun keston loppuminen.

Tähän blogiin
Pitänee selvittää millaista resoluutiota pitää käyttää jos haluan laittaa elävää kuvaa tähän nähtäväksi. Blogger on hyvä julkaisupohja valokuville mutta liikkuvaa kuvaa en juurikaan ole kokeillut. Se vähä mitä on ollut on pätkivää toistoa mutta siitä on vuosia aikaa ja voi johtua siitä että tämä läppärini on jo rippikouluiässä.

Kamera ajossa
Toki kaiken aikaa tulee kuvaa etenemisestä, maisemista ja liikenteestä etualalla. Kuvakulma on varsin laaja eli taivaan osuus on turhan iso. Etualla, yleensä, on vain harmaata tai mustaa asfalttia. Toki sivuillekin näkyy. Ilmeisesti kamerassa ei ole säätöä kuva-alalle.

Kamera paikoillaan
Voisi sanoa että salakatselua. Tai sitten dokumentointia. Ihan kuinka vaan. Yleensäkin ihmisiä kuvataan salaa tai puolisalaa kännykkäkameroilla. Siihen on totuttu. Kun kuvaa dokumentaaria tankokameralla niin on tultu sanomaan että pyyhi kameran muisti. Tosin vain kerran on näin käynyt vahingossa. Kamera kun käy niin siinä loistaa punainen valo etupuolella. Tippa mustaa maalia lienee lääke tähän. Autotallin pimeää takaseinää on tullut kuvattua useasti reissun jälkeen kun ajatus on ollut muissa asioissa.

Hyöty kuvaamisesta
Voi olla monimuotoista. Tietenkin, jos sattuu jotain liikenteessä, voi todistusarvoa olla varsinkin jos itse koen olleeni oikeassa. Tai sitten perikunta ottaa videon omakseen. Jos ei käy hyvin. Varsinainen maisemakuvaus vaatii paremman kameran mutta huonokin kuva voi olla tärkeä todiste.

Taltiointi
Muistikortteja, 64 gigaisia, on muutama matkassa. Tyhjennän niitä tietokoneen muistiin ja mielenkiintoisimmat myös muistitikulle. Kunhan sitten muistaisin että mitä pitäisi muistaa. Nyt on käytössä 128 gigainen.

Tuntuuko vain
Ikäänkuin akun kesto olisi kasvanut kun laitoin pienemmän resoluution. Voi olla vain tunne. Mutta hyvä jos niin olisi. Testit jatkuvat. Akussakin voi olla puutteensa. Se on yhtä vanha kuin kamerakin.

Pienimmällä resoluutiolla
Vai pitäisikö sanoa huonoimmalla resoluutiolla? Joka tapauksessa muistikortille mahtuu nyt enemmän taivalta ja tapahtumaa. Mitään konkreettista en, maisemien ohella, ole saanut taltioitua. Ei ole teinirassit kiusanneet eikä pyörää lähestytty vihamielisesti tai edes yleensäkään. Mutta sitä saa kokea satunnaisesti. Nuoriso pitää hauskaa...

Toistaiseksi on yritetty
Ihan lyhyetkin matkavideot ovat liian isoja tiedostoja huonoimmallakin resoluutiolla että niitä voisi sellaisenaan julkaista tällä alustalla. Tai ainakin tulee herjaa aiheesta jos edes yrittää.

Enää en edes yritä
Mutta mielenkiintoinen taival reitillä Tampere - Jäminkipohja - Korkeakoski - Jäminkipohja - Murole - Muroleen kanavaravintola ja siitä tulojäljille - Murole - Kapee - Terälahti - Teisko -  Aitolahti - Tampere. Rapiat sata kilometriä taatusti mielenkiintoista ja asuttua maaseutua. Kanavalla lounastin ja juttelin etelä-pohjalaisen motoristin kanssa joka oli tutustumassa pirkanmaalaiseen maisemaan. Sanoi vain ajaneensa johonkin suuntaan. Leppoisaa. Kunnes lähdettyäni ruoan äärestä, vähän matkaa kanavalta, oli tiellä kauris katselemassa kuka kulkee ja millä asialla. Piti jarrutella ja kun pysähdyin niin kipaisi pitkillä koivillaan lehtometsään. Pidin jonkin matkaa vauhtia vähäisempänä. Kerrottakoon että ne pikkutiet tällä seudulla, jotka ennen olivat motoristien suosiossa, ovat päällysteltään melko möykkyisiä ja halkeilleet. Keskinopeus jäi alhaiseksi. Mutta ei ollut nuorisoa peippailemassa ja kiilaamassa motoristia tällä reissulla. En ohittanut ketään eikä kukaan muukaan yhtä möykkäpyörää lukuun ottamassa Muroleen kylällä. Sain ajaa ihan itsekseni Aitolahteen asti josta käännyin Tampereen suuntaan ja, sittemmin, moottoritielle muun liikenteen seuraan. 

Teiskossa havainto
Sininen Lehmä oli poissa laitumeltaan. Tosin laitumen ruoho oli niitetty pois. Eihän siellä lehmä enää viihdy. Maitolaiturimuseo oli paikoillaan mutta en pysähtynyt katsomaan että oliko auki. Tie 338 välillä Aitolahti - Jäminkipohja on käynyt jo liiankin tutuksi. Jossain paikoin hieman huonokuntoinen mutta parempi kuin lähistön muut päällystetyt tiet. Viitapohjantie on kelvollinen mutta Pulesjärventie itäpäästään on kärsinyt. Soratietä pelkäämätön voi ajaa Pulesjärveltä Yliskylän suuntaan Orivedelle. Korkeuseroja ja järviketju.

Muita teitä joita olen ajanut tänä kesänä
Parkanosta Tampereelle päin jonkin matkaa on maisemallinen tie Tevaniemi - Luhalahti - Viljakkala. Viljakkalan jälkeen voi valita lähteekö Hämeenkyröön päin vai Ylöjärven tai Kurun suuntaan. Osa Ylöjärvelle johtavista sivuteistä on päällysteidensä osalta heikkotasoisia. Paras pinta on 2773 -tien kautta eli Takamaantie. Rajoitukset alhaisia.
Parkano - Kuru - Ruovesi -reitti on kelvollista baanaa eikä Kuru - Virrat välikään ajajaa kauhistuta. Sen sijaan tie Luode - Itä-Aure - Kihniö on kuppainen. Parkano - Karvia on kokolailla kunnossa. Kurusta Kyrönlahteen on kapeahkoa mutta ajettavaa tietä ja sen jälkeen Ylöjärvelle oikein hyvää mutta liikennöityä. Tie jatkuu Tampereen suuntaan ja muuttuu Tampereen läntiseksi kehätieksi ja on moottoritie. Ajamiani sorateitä en tähän luettele. Mutta eronsa niissäkin. Tie 66 on itäpäästään vähän liikennöity ja hyvässä kunnossa. Virroilta Alavuden suuntaan en ole ajanut tänä suvena. Kaarina Maununtyttärentie Kangasalta Valkeakoskelle on ajettavissa. Paikoin on maisemia katseltaviksi. Vehoniemenharjulta voi myös katsella Roineen maisemia, poiketa näkötornissa ja automuseossa. Ei maksa mitään. Mutta kahvilan tuotteet ovat hieman tyyriihköjä.

Ruovesi
Siellä on pari nähtävyyttä kuten Runebergin Lähde hieman sivummalla ja keskustan vanhat rakennukset kirkonseudulla. Laivarannassa, käännytään kirkon kupeesta rantaan päin, on palveluita kuten ravintola, grillikioski, kahvila ja pieni laiva jossa on tarjolla olutta. Aikataulun mukaan kulkeva, haloilla käyvä höyrylaiva, Tarjanne, poikkeaa satamassa matkallaan Virroilta Tampereelle tai päinvastoin. 

Juhannus takana
Kamera on ollut käytössä useita kymmeniä kertoja. Onneksi sen akun saa ladattua pyörän usb-liittimestä joten tauot voi käyttää hyödyksi. Liikenteen suhteen ei ole, toistaiseksi, sattunut mitään sellaista jonka selvimisestä kamerasta voisi olla apua.

Tallennus muualle
Läppärin tiedostoiksi olen tallentanut ja joitakin, lyhyitä videoita myös muistitikuille tai korteille. Muu on haihtunut jonnekin Irto-Bittilän suuntaan.

Moottoripyöräilijöiden Italo-meeting

 

Italokokoontuminen
Merkkejä on useita, noin parikymmentä on tunnetuimpia, mutta yleisimpiä italoja ovat Ducati, Guzzi, Aprilia, Benelli, MV Agusta, Gilera, Gagiva, Aermacchi, Laverda, Bimota ja useita muita kuten Vyrus. Laverda-kokoontuminen sattui samalle viikonlopulle. Sellaista olen joskus himoinnut mutta pörssi ei kestänyt. Laatu maksaa. Tietenkin kyttäsin yleistä kolmipyttyistä 1200:sta. Toki paikalle saa tulla muunkinmaalaisilla rahvaan kulkimilla.

Piipahdin
Perjantaiehtoo. Muutama hyvä ystäväni puolisoineen olivat paikalla. Paikka on, nykyään, varsin tasokas ja tasokkaita majoitustiloja hyvin runsaasti. Olin positiivisesti yllättynyt. Hintataso jäi kokematta. Nauttimani Aura-olut oli kohtuuhintainen.

Paikka
Ellivuori. Vanha viihde- ja vapaa-ajan paikka. Tunnettu jo keskiajalta ja sitä edeltävältä uhrivalkeiden polttopaikkana. Nyt tyylikkäästi remontoitu päärakennus, iso ravintola ja hyvin  laajalti tasokkaita mökkejä. Lähellä aktiviteettejä kuten laskettelurinteitä ja retkeilymaastoa vaikka vuorikiipeilyyn. Sekä upea luonto ympärillä keskellä vesistöä. Korkeuseroja on. Järvi on rannassa. Kokemäenjoen reitin pilaantumattomia, vuolaita ylävesiä.

Ducaticlubin Donna Unoon tein tuttavuutta
Oli koiransa kanssa liikkeellä. Koira-asioista puhuttiin mutta liian vähän. Baarinnurkkaporukka siirtyi keskustelemaan matkailusta. Oli juurikin Euroopan kiertueelta saapuneita ja sitä suunnittelevia. Keskustelu oli kiinnostava. Tuli "vanhat ajat" mieleen. Aina ei edes suunniteltu. Johonkin päädyttiin. Yöksi tai useammaksi päiväksikin. Rairai.

Samaan aikaan toisaalla
Laverda-porukalla on oma tapahtumansa samaan aikaan. Nyt näkyi, toistaiseksi, vain Guzzeja ja Ducateja. Eikö kukaan tullut Benellillä tai Morinilla? Ehkä lauantaina asia korjaantuu.

Tähän saattaa tulla jatkoa
Huomenna on kulttuuripäivä kuvaavan taiteen parissa ja käymme Rouvan kanssa eri kohteissa kuten Iittalassa ja Riihikoskella. Jos sen jälkeen jaksaa... 

No ei jaksanut
Tuli käytyä Riihikoskella itetaitelija S. Salaksen myyntinäyttelysssä. Sieltä jäi matkaan taidetta. Ei omaan kotiin vaan kaverin vuosipäivän iloksi. Ehkä pidempäänkin. Tulevana viikonloppuna on isot bileet... Kutsukokoontuminen ansioituneille motoristeille eli yksityistilaisuus. Teltta mukaan ja baanalle. Jos haluaa naisseuraa pitää ottaa oma hoito mukaan. Siitä, ehkä, myöhemmin. Otan kameran mukaan.

Puolipilvistä 17 astetta ja sadekuuroja

 

Iltapäivällä viileni
Myös satoi paikoitellen varsin reippaasti mutta lyhyeen. Olin liikenteessä noin kuudenkymmenen kilometrin edestä ja sain pyörän kuraiseksi. Illalla pitää vielä liikennöidä noin 150 kilometriä. Tankki on täynnä.

Jäähdytysöljyn lämpötila
Laitoin jäähdyttimen lisäilmaventtiilin kiinni. Kaksi aukkoa on aina auki. Vaikka ulkolämpötila oli vain 17 astetta vaan silti moottorin käyttölämpötila oli hyvällä tasolla eli sadankymmenen asteen tietämissä. Lämpötila vaihtelee jyrkästi kuormituksen mukaan. Vähäinen kuormitus kaupunkiajossa nostaa kovasti moottoriöljyn lämpötilaa. Maantiellä noin satasen vauhdissa lämpötila laskee voimakkaasti. Saattaa olla vain 70 asteen tietämillä.

Luukku kiinni
Sen avulla voi kontrolloida maantieajolämpötilaa mutta ei juurikaan taajama-ajossa. Jäähdytinpuhallin käynnistyy vasta kun öljyn lämpötila on lähes 130 astetta. 

 

Jäähdyttimen maski minimivirtausasennossa.

Maskin historia
Pala lasikuitukangasta ja hartsia laminoituna yhteen. Reunanauha ja nippusiteillä kiinni. Ettei maski koske kennostoa on välissä ikkunatiivistenauhaa. Alareunassa on isompi rako että maskin taakse lentävät kivet pääsevät putoamaan pois eivätkä kuluttamassa kennostoa kennon ja maskin välissä.

Lämpötila sadesäällä talliin ajettuna. Kohtuullinen.

Jos maskia ei olisi
Jäähdytys olisi ylitehokasta mutta siten moottori kävisi kovin kylmänä. Se kuluttaa moottoria ja polttoainetta turhaan. Kylmä moottori pyörii kankeasti ja moottorinohjausjärjestelmä "ryypyttää" eli polttoainetta kuluu turhaan.

Kahvanlämmittimet

Testasin: eivät toimi. Merkkivalo ei syty kun laittaa päälle. Vielä en ole tutkinut onko vika sulakkeessa, muualla virtapiirissä vaiko itse lämpövastuksissa. Oikeastaan kahvanlämmittimiä tarvitsee vain sadesäällä. Jos vika on säätimessä voi korvata sen kytkimellä. Nämä kahvat eivät lämpene kovinkaan kuumiksi vaikka ovat kympillä päällä. Voisi käyttää suoraa kytkentää eli vain nappi josta saa virran kahvoihin tai pois.