keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Kerholle uudet portaat


Lyhyet ja jyrkät
Silloin kun yläkertaa tehtiin osin rakennusfirman toimesta syntyivät myös portaat. Käytössä ne osoittautuivat huonojalkaisille, kuten itsekin, ja muutoin liikuttuneille, vaarallisiksi. Joku niissä kaatui oikein kunnolla ja muutakin läheltäpititilannetta ilmeni. Askelkorkeus oli kyllä aika sopiva mutta askelma liian lyhyt. Pyrki vauhti alamäkeen kiihtymään.

Uudet loivemmat raput
Syntyivät kolmen nuoren timpurin toimesta melko rivakkaan maanantaina ja tänään, tiistaina, suoriuduimme, Seppo, Tapio ja minä, rappujen maalauksesta.
Aloittelin aamupäivästä ja sainkin kaiteen maalattua ja hieman alettua askelmia. Kerhomme ikänestori Seppo ilmestyi paikalle ja totesi että mustaa maalia ja muita tarpeita tarvitaan. Hän lähti kauppareissuun. Tapiokin ilmestyi paikalle ja homma rupesi etenemään varsin mukavasti isommin hikoilematta.

Kerhon väreihin
Punainen, musta ja valkoinen ovat viralliset värit. Sitä linjaa on koko kerhotilan väritys lukuun ottamatta kahvion pöytiä jotka ovat massiivista tervaleppää penkkeineen ja yhtä seinää joka on luonnonharmaata puretun ladon seinästä repäistyä. Lisäksi muutama heinäseiväs. Laaja maaseutupitäjä kun Ylöjärvi on vaikkakin jotenkin päässyt kaupungiksi. 

Alkutilanne. Jämäkät uudet portaat. Liukuesteet asentamatta.

Metrin pidemmät
Pituutta tuli lisää vain noin metri. Silti kulkeminen helpottui. Erityisesti alaspäin. Askelkorkeus 17 cm ja muutenkin noudattaa asuintalojen normeja.

Liukuesteet
Jokaisessa askelmassa on sen reunassa viisi senttiä leveä ja askelman pituinen liukuesteteippi. Lumikelien aikaan kun kengän pohjassa voi olla vaikka jäätä niin on edes jonkinlaista pitoa.

Vanhasta vähän
Poistetuista rapuista jäi käyttöön vain kolme kaiteen punaista tolppaa. Kaikki muu on uutta tavaraa.

Seppo viimeistelee viimeisiä askelmia.

Aika riensi
Kahvittelu mukaan lukien homma otti aikaa noin 6 tuntia. Toki hikeen emme heiluneet. Kaksi eläkeläistä ja yksi lomalainen. Eihän meidän urakoida tarvitse.

98 prosenttisesti
Kaikki puuosat, tukipuuta  ja kahden alimman askelman alapintoja lukuun ottamatta, on maalattu ympäriinsä sen verran kuin se oli mahdollista. Tukipuu jäi maalitta siksi että se oli maalaushetkellä erittäin märkä. Jätimme sen kuivamaan. Missä lie pattingin pätkä ollut likoamassa. Kerkeehän tuon myöhemminkin.

18.01.2020 Lauantaina
Kyseisenä päivänä illalla on Kerhon "tuparit". Kaikki kiinnostuneet voivat tulla paikalle. Ajanvietettä, äärimmäisen hyvää seuraa ja purtavaa on tarjolla.

Pihasauna jalaksilla
Sellainenkin on työn alla. Kiinnostaa valmistuuko sekin lauantaiksi.
Hyvältä vaikuttaa. Torstaina kiukaan asennus. Lämminvesiasia taitaa olla vielä hieman auki. Kylmää vettä toki saadaan saunalle. Lauteet on käsitelty likaantumista ja kestoa ajatellen jonkinlaisella nestemäisellä vahalla.

Saunan valaistus
Siitä vaikutti olevan mielipiteitä. Jonkinlaista lyhtyratkaisua on ehdotettu. Saa nähdä millainen se tulee olemaan.

Yksi sisäovi lisää
Sellainenkin pitäisi lähiaikoina ilmetä. Jännitetään ehtiikö lauantaiksi.

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Kirjasto - musiikkihuone


3h+k + parveke
Lisäksi pari wc:tä, kylpyhuone ja isohko eteistila muutaman komeron ohella. Kaikki asuinhuoneet ovat samalla seinällä ja niissä keskimmäisessä on parveke. Parveke on ikään kuin talon sisällä eli yhdestä huoneesta, keskimmäisestä, on pois saman verran pinta-alaa. Ikkunat ovat länteen päin.

Makuuhuoneen vaihto
Aiemmin oli sänkykamarina tuo mainittu parvekkeellinen huone. Nyt käyttötarkoitus muuttui. Samalla se toimii vierashuoneena jossa on levitettävä sohva kahta vierasta/tuttavaa varten.

TV ja stereot olohuoneessa
Isoin huone jakaa ruokasalin ja olohuoneen tehtävät. Siellä on osa viihdekalustosta kuten taulu-tv ja Bang&Olufsen stereot aktiivikaiuttimineen toistamassa sekä CD:n että television äänentoistoa. Myös Blu-ray-soitin ja vanha DVD-soitin jossa laajatoiminen ekvalisaattori joten huonommatkin tallenteet saa muokattua kuuntelukuntoon. Tosin sijainnille on vaihtoehtokin...

Kirjasto - musiikkihuone - vieraskamari
Kirjahyllyt siirtyivät sisältöineen tähän huoneeseen. Lisänä Salora stereovastaanotin Thorens levysoittimella ja kruununa koko laitteistolle Salora Ortoperspekta - viritinvahvistin - kolmekanavajärjestelmä kaiuttimineen. Kaiutinsarjoja on tuplaten: toiset ostin ja varhaisemmat sain lahjaksi omistajalleen tarpeettomina. Kaikki ovat teknisesti ehyitä. Ulkomuoto on yli neljänkymmenen käyttövuoden aikana hieman kärsinyt. Ääni on ok.

Muutakin miesmäistä
Sohvan päädyssä talvehtii peruskunnostettu 80-luvun alun kanttisylinterinen 950cc Guzzin "isolohko" V-kakkonen. Vastaa kunnoltaan uutta moottoria ja on digitalisoitu vaikka virranjakaja on vielä paikoillaan näön vuoksi. Moottorista voisi myös tehdä lasipöydälle jalan. Ei ainakaan kaatuisi helposti. Lienee painoa noin 70 kiloa.

Hieman orpo moottori. Jossain voi olla pakokäyrätkin tähän.

Reservimoottori
Kunnostin kyseisen moottorin varamoottoriksi California Adamantia varten. Sitä ei ole vielä tarvittu koska tein ns. yläkertaremontin C. Adamantin originaalimoottoriin eli teetin kansiremontit Tammer Dieselissä ja asensin uudet männärenkaat vanhoihin mäntiin. Nyt on siinäkin koneessa puhkua kovasti. Eikä savuta enää. Tiivistesarja on varsin edullinen. Kahden kannen kansityö 150€.
Jos ikää riittää niin tälläkin moottorilla on vielä käyttöä.

Salora stereo viritinvahvistin ja Thorens levysoitin.

Salora Ortoperspekta viritinvahvistin.

Kytkentä
Levysoitin ja Ortoperspekta ovat kytketty yhteen. On myös olemassa Ortoperspektoja joissa mukana on joko Dual-levysoitin tai, myöhemmin, myös laadukkaampi Thorens kuten oheisessa stereomallissa. Nyt täytyy käynnistää kaksi laitetta joista ääni siirtyy "ortofonisesti" jaettuna kahteen monotoistoiseen kolmitiekaiuttimeen ja kahteen tila-kaiuttimeen joita myös satelliittikaiuttimiksi kutsutaan. Kuuntelutilassa äänentoisto on laajempaa ja antaa tarkemman tilavaikutelman kuin pelkällä stereolaitteella toistettu.

Satelliittikaiutin kirjahyllyssä.

Keskikaiuttimet ja reservissä olevat satelliittikaiuttimet.

Tarkka sijoittelusta ja tilasta
Keskikaiutin on laajasti "säteilevä" koska matalien äänien elementti osoittaa kohti kattoa ja kaksi muuta elementtiä ovat etulevyissä. Keskikaiuttimen sijoitteluun pitää olla tilaa. Se/ne eivät saa olla ihan seinässä kiinni ja ylöspäin pitää olla myös tilaa.

Kaksi keskikaiutinta
Niitä voi käyttää vakiomallisessa stereo-Salorassa stereokaiuttimina. Edellyttää vain siirtelyä. Toistaiseksi saavat olla keskikaiuttimina ortoperspektalle sillä sieltä ääni tulee parhaiten.

Pätkä vinyylilevyhyllyä.

Tällä hetkellä
Lähinnä tavaroita on vain siirretty huoneeseen ja järjestelyjä tulee tehtäväksi edelleen. Mutta huone on jo varsin viihdyttävä vapaa-ajanviettoon.

Laitteen omia ilmiöitä
Molempien Salora-vahvistimien muunnikelat tuottavat matalaa noin 60 Hz hurinaa ja sen kerrannaisia. Levysoittimen moottorin hurina on oman kuuloalueeni ulkopuolella tai sitä ei ole. Kelojen hurina ei kuitenkaan kuulu musiikin läpi eikä se voimistu äänenpainetta nostamalla eli jää tuottamalleen tasolle. Tosin en ole uskaltanut laittaa vahvistinta maksimiteholleen. Säätö on nollasta kymppiin niin kakkosasento on jo melkoista möykkää.

Liukusäätimet
Ovat hieman tarkkoja käyttää eli niissä on äänettömiä kohtia kunnes niitä liikuttelee hetken kuuron kohdan kohdalla jolloin liukusäätimen kelan hapettuma kuluu. Asiaan on olemassa puhdistus- ja voiteluaineet mutta niiden käyttö edellyttää laitteen purkamista.

Valot
Molemmissa laitteissa on merkkivaloja palanut kuten op:n stereovalo sekä levysoitinyhdistelmässä myös virityssäätimen taustavalo on palanut. Niidenkin kunnostus vaatii purkamista. Stereolähetyksen kuulee korvalla kuten virityksenkin parhaan kohdan. Siis suurta häiriötä siitäkään ei ole.

Fiiliksiä
Ortoperspektaa on rasitettu sekä radio-ohjelmilla että levylautasta pyörittämällä. Tosin ei kovin suurella äänenpaineella sillä nollasta kymppiin asteikolla ei ykköstä ole juuri ylitetty. Jatkuvasti kakkosasennolla soittamisella saattaisi häätö tulla kysymykseen. Sen verran rouheaa potkua vahvistin tuuppaa. Musiikkia on on kuunneltu Bellman-kvartetista Status Quohon ja kaikkea siltä väliltä. Myös paljon klassista musiikkia.

Radiosta
Yllättäen Classic-kanava on osoittautunut suosituimmaksi musiikkilähteeksi. Aiheeseen liittynee se mitä musiikkia laitteisto on optimoitu toistamaan. Vaikka en olekaan tietoinen siitä mikä oli Tapio Köykän mielimusiikkia. Sain aiheesta vinkin: viulumusiikki. Tosin sitäkin on montaa sorttia.

Automaattinen valaistus
Kävin Clas Ohlsonin pikkumyymälässä Hämeenkadulla ostamassa valaisimia ja eräitä elektroniikkatuotteita.
Mukaan tarttui kaksi liiketunnistimella varustettua led-valaisinta. Niiden tarkoitus on valaista levysointa ja levyhyllyä silloin kun niiden kanssa touhuan ja huoneessa on hämärä valaistus.

 Levysoittimen valaisin.

Valaisin valaisee levysoitinta.

 Levysoittimen kansi auki ja valaistuna.

Kansi kiinni soittaessa
Kantta ei kannata pitää auki levyä soitettaessa hiemankaan kovempaa. Matallille taajuuksille muodostuu kiertoa joka ei ole hyväksi äänilevylle eikä toistolle.

Hautakivi tai vastaava
Levysoittimen alle olisi hyvä löytää esimerkiksi painava kivilevy. Hieman isompi kuin laite itsessään ja noin 10 senttiä paksu. Silloin kiertoa ei syntyisi rakenteiden resonoinnin kautta.

Sitä ennen
Nykyisin levysoitin on erillisen kaapin päällä irti kirjahyllystä jossa kaiuttimet ovat. Se estää kiertoa rakenteiden kautta jonkin verran. Kierto ilman kautta on kokolailla hallinassa.

Myös levyhylly sai valaisimen.

Liiketunnistin
Valo syttyy vain silloin kun on tarpeeksi hämärää kuten vain huoneen taustavalaistus on päällä eikä ulkoa tule tarpeeksi valoa. Kattovalo jos on toiminnassa eivät nämä kaksi valaisinta syty lainkaan.

20 sekuntia
Kun on hämärää huoneessa niin liiketunnistimella syttynyt valo palaa 20 sekuntia ja sammuu itsekseen. Syttyvät jälleen kun on aihetta avata levysoittimen kansi tai selata levyhyllyä. Yhtäjaksoinen paloaika on 6 - 9 tuntia paristotyypistä riippuen. Kahdenkymmenen sekunnin jaksoja siihen aikaan mahtuu aika monta.

Magneetilla ripustettava
Valaisimen saa irti nopeasti ja helposti irti paristonvaihtoa varten tai lainattua muualle sillä mukana tuli magneettinen lista jonka voi liimata tai kiinnittää mukana tulleilla ruuveilla hyllyn alapintaan tai muuhun soveliaaseen paikkaan.

Baarikaappiin myös
Taidan vielä käydä hommaamassa kolmannenkin valaisimen...

Lisää tietoa T.M. Köykästä.

maanantai 16. joulukuuta 2019

California 1400 GTS Sivulaukun korjausmaalaus


Pyörä nurin
Taannoisella lapinreissulla kellahti pyörä nurin. Eniten "sattui" oikeaan sivulaukkuun ja pleksiin. Pleksistä mukun jäljet on jo hierottu näkymättömiin.
Sivulaukku sen sijaan kärsi, kaatumaraudoista huolimatta, pintavaurioita. Kaatumarautoja pitää vielä ennen ajokautta hieman fiksata. Mitään vääntymistä ei tapahtunut.

Maalarille
Irrotin ja purin sivulaukun kolmeen pääosaansa. Maalari maalasi samanlaisella metallinhohdolla kuin oli alkuperäinenkin maalaus tehty. Epäilen että paremmin kuin alkuperäinen maali oli. Vasen laukku saa jatkaa alkuperäisvärissään.

 Laukun sisäsivu joka toimii laukun runkona.

Ei rakenteellisia vaurioita
Sisäsivu on osa josta laukku kiinnittyy neljällä pultilla sivulaukkujen teräsputkiseen runkorakenteeseen. Se taas on kiinni kaatumaraudoissa ja pyörän rungossa useasta kohtaa.

Laukun ulkosivu maalattuna. 

Muistoksi
Vain naarmuuntunut guzzimerkki kavaltaa että jotain on sattunut. Saa olla sellaisenaan muistona tästä tapauksesta. Ei vaikuta käyttöominaisuuksiin. Salamavalossa näkyy tuhannet metallinhohtohiukkaset ja etenkin pölyhiukkaset.

Teippaus
Laukun oikeaa sivua kiertää matallinhohtoharmaa kaksiviivainen teippi. Se tulee muutaman millimetrin ylemmäksi sivulaukun kyljen alareunan taivekohtaa. Pitänee etsiä samanlaista teippiä.

Oikean puolen sivulaukun kansi maalattuna.

Kokoonpano
Puolikkaat ovat ruuveilla kiinni toisiinsa ja sarana sekä nostokahvat että lukko viimeisenä paikoilleen. Pitää ostaa muutama M3-uppokantaruuvi ruostumatonta laatua.

Tiivistelyä
Puolikkaiden välissä on tiiviste. Se on sisäsivun puolisessa osassa urassa. Siinä oli tapahtunut kumitiivisteen kutistumista. Se on normaalia sillä kumista haihtuu pehmentimiä ja siksi kumitiiviste voi lyhentyä, näennäisesti, päistään. Korvasin lyhentymät uretaanikitillä.

Pieni asennusvirhe sivulaukkutehtaalla
Alkuperäiset olivat kuusiokolokantaisia ja niistä kaksi oli jo sivulaukkutehtaassa asennusvaiheessa "nuljattu" avainkololtaan pyöreiksi. Aukesivat onneksi pihdellä. Hankin korvaavat ruuvit jouluostosretkellä Clas Ohlsonilta.

Uudet ruuvit sivulaukun lukon kiinnitykseen. Vasemmalla kiinnityslevy.

Erilaiset ja pitää lyhentää
Kuusiokolo-uppokantoja en löytänyt eikä edes ristipäämallisia. Näissä on vain ruuvitalttaa varten urat. Pitää olla huolellinen asennuksessa. Lyhentäminen tapahtuu sitä varten valmistetuilla pihdeillä. Silloin ei jää purseita katkaisukohtaan. Ruuvit ovat ruostumatonta terästä kuten alkuperäisetkin. Samoja ruuveja on hankintapaikassa myös kupukantaisina ja pidempinä. Sekä useampaa kokoa, tietenkin.

Viimeistely
Kanteen tulee, kunhan maali on kovettunut täydellisesti, suojalistat jotka suojaavat kantta potkimiselta ja satulalle kiinnitettävien isompien matkatavaroiden hinkkaukselta. Niitä ehtii liimailla kevätauringon alla myöhemmin.

Asennus laukkutelineeseen
Siinä ei ole paljon ihmettelemistä. Neljä ruuvia aluslaattoineen paikoilleen.

Muutossarja kiinnitykseen
Huomasin että sivulaukkujen kiinnityspulttien kohdat laukun runkoa toimittavassa muoviosassa ovat ajan saatossa vähäisesti venyneet. Teen laukkuihin kiinnitysosat, 4 kpl, ruuvin kantojen alle. Niiden mitoitus on 24 x 65 x 4 mm:ä. Keskellä 8,5 mm:n reiät. Näiden lattojen reunat, jotka tulevat muovia vasten, pitää pyöristää ettei synny leikkaavaa vaikutusta. Materiaali alumiinista.

Kiinnityssarja tehty
Osat ovat valmiina. Pyörä vain on Kerholla niin syvällä muiden pyörien takana että ei pääse asentamaan. Loppukuusta tilanne otaksuttavasti helpottuu sillä mahdollista lisätilaa on tiedossa. Ja piankos ne keväälläkin ruuvaa.

Pyöriä siirretty
Sen verran tilaa löytyi että pääsin asentamaan tekemäni alumiinituet molempiin laukkuihin. Kaksi per laukku eli vain pystysivuille. Kiinnitysruuveja on neljä kummassakin laukussa. Kolme pystysivuilla ja yksi pohjapuolella. Pohjassa oleva ei tarvitse aluslaattaa. Mikäpä laukkua ylöspäin kiskoisi.

Oikean puolen sivulaukun kiinnitystuet paikoillaan.

Sama toimenpide vasemmalle puolelle
Nyt laukkujen sisäsivut nojaavat kunnolla kumitukiinsa jotka ovat parittain laukkujen putkitelineessä kiinnityspulttien kahta puolen. Tukilatat mahtuivat hienosti syvennyksiin.

torstai 12. joulukuuta 2019

Dacia Logan Van katsastusmaininnat 2019


Ei vikoja
Katsastus sujui kokolailla rivakasti. Alle 15 minuuttia. Vikoja ei löytynyt. Takana tosin vasta 105.000 km. Huomautettavaa kyllä. Jarrulevyistä ja -paloista tuli suullinen maininta. Levyt ovat kuluneet, kuten palatkin. Niin ne olivat viime- ja toissakerrallakin. Nyt ei mainittu "liian" ylhäällä tarttuvasta kytkimestä. Sellainen ilmiö on ollut uudesta asti. On siis ominaisuus eikä oire viasta. Ainakaan vielä. Vuodeksi on taas toimiva ajopeli alla.

Uskollinen palvelija
Vuodenvaihteessa lähtee yhdestoista vuosi uutuuden jälkeen tässä taloudessa.

Korjaus jarruihin
Koska itselläni on sorvi niin siloittelen jarrulevyistä reunaan ja keskelle jääneet kulumattomat kohdat pois. Ne ovat ainoat "kavaltajat" jotka silmämääräisessä tarkastuksessa kertovat että levy on kulunut. Paksuutta jäähdytetyissä etujarrulevyissä on vielä runsaasti. Uudet jarrupalat voinen investoida.

Takajarrut
Rumpujarrut jotka toimivat hyvin. Samoja jarrukenkiä käyttää myös käsijarru. Vielä en ole niitä avannut kun ei ole harmia ollut. Keväällä voisin, kesäpyöriin siirtyessä, napata rummut irti ja puhdistaa jarrut. Se olisi eka kerta. Rumpujarrut ovat yleensäkin varsin varmatoimisia ja niitä on ollut käytössä liki koko autojen historian.

Talvirenkaat
Ainoa asia josta olin varsin huolissani. Alkuperäisrenkaissa on kyllä pintaa vielä riittävästi mutta nastojen määrä on siinä rajoilla. Yksiristikaksi. On hajontaa. Edessä ne kumit joissa nastoja on enemmän.

Nastarenkaat ympärivuotisiksi
Katsastusinsinööri nyökkäsi kun sanoin nyppiväni aikanaan uuden auton mukana tulleista Hakkapeliitoista jäännösnastat pois seuraavalle "leimauskerralle". Nastattomina ne voi myös soveltaa ympärivuotiseen käyttöön ja säästää niin myös kesärenkaita mahdollisille seuraaville vuosille. Talvirenkaat ovat vain varsin äänekkäät kesäistä asfalttia vasten.

Edelliset kesäkumit jätteeksi
Alkuperäiset kesämalliset Goodyear-renkaat ryhtyivät myös metelöimään eikä sitä jaksanut kuunnella. Siksi uudet alle. Kiinalaiset ovat edullisia. Myös hiljaisia.

Pakokaasu
Päästöistä tuli maininta että puhtaasti käy. Alitti normin selkeästi. Pari kertaa on ollut likellä hylkäystä kun en ollut tehnyt "taikoja" eli ajanut parikymnmentä kilometriä moottoritiellä kolmosvaihteella kaasupoljin lattiassa rajoitinta vasten. Se rassaa kaikenlaiset pakokaasufiltterit auki ja toimintakuntoon.

Huollollakin vaikutusta
100.000 km huollon tein jo suvella -19 Mökillä ollessa. Silloin vaihtui ilmansuodatin tehokkaampaan. Silläkin lienee vaikutusta.

Viaton
Muista vioista tai puutteista ei ollut mainintaa. Seuraava syyni viimeistään ennen puoltaväliä joulukuussa 2020. Alkavaa ruostetta ilmenee joissain kohteissa. Pitänee keväällä hieman vilkaista alustaan.

Tyytyväinen
Pienikulutuksinen turbodiesel ja varmatoiminen. Ajolleenkin miellyttävä. Edellyttää toki että tavaratilassa on kuormaa ja/tai tankissa polttoainetta. Muutoin takajousitus pompottaa. Sisäverhoiluissa näkyy jo hieman käyttö. Toki kaikki toimii eikä sisätilat ole erityisen meluisat. Edes muoviverhoilut eivät narise tai resonoi huonollakaan tiellä. Muutoin kylläkin aika karua.

Aiemmin vaihdettuja osia
Vasemman puolen raidetangon nivel. Hinta Motonetissa 15€. Vaihdoin itse. Suuntauksen tarkistutin ammattilaisella, 25€.
Lämmityslaitteen säädin. Vaihdettu hetimiten kun ilmeni. Hinta 75€ asennuksen kanssa. Korjautin vanhan säätimen. Sille tuli hintaa yhden euron verran. Pieni vastus oli palanut. Vanha on hyllyssä varalla.

Kulutusosista kustannuksia
Ajovalojen polttimoita edessä ja takana on uusittu. Lasinpyyhkimen sulkia on uusittu noin kahden parin vuosivauhtia. Rekisterivalon toinen polttimo kypsyi. Vaihdoin itse. Polttimo maksoi 2€. Lisäjarruvalon polttimo ei toiminut. Vaihto auttoi. Hintaa 2,5€.

Omatoimisuutta
Huollot olen tehnyt pääosin itse. Öljynsuodatin vaihdettu 10.000 km välein ja koneeseen halvin öljy mikä täyttää vaatimukset. Ilmansuodatin vaihdettu tehokkaampaan 100.000 km huollon yhteydessä. Moottori on saanut RVS-käsittelyn. Huoltokulut per huoltokerta ovat jääneet reilusti alle sadan euron.

Tuulilasi kallein vika
Kiveniskemästä haljennut tuulilasi uusittu hiljattain. Lasi ja työ yhteensä 235€. Vakuutusta ei ollut. Kallein homma koko auton historiassa. Se vähän harmittaa. Jos vakuutus olisi ollut se olisi korvannut noin sadan euron edestä. 11 vuoden vakuutusmaksut olisivat olleet noin 550€ eli säästöä hieman jäi.

Itse havaittua
Akun teho on alentunut. Se on jo yli 11 vuotta vanha. Merkiltään Rombatt. Nimestä päätellen romanialaista valmistetta. Kymmenen asteen pakkasessa ulkosalla pari vuorokautta seisoneen dieselin käynnistyminen oli hieman kankeahkoa. Autotallista sen sijaan käynnistyy oikein iloisesti. Olen joka ajokerralla pyrkinyt ajamaan niin pitkään että akku täyttyy. Lyhyt, toistuva ajo tappaa akun nopeasti.

lauantai 2. marraskuuta 2019

Orthoperspecta, Thorens ja Salora


Vanha analoginen viihde-elektroniikka kiinnostaa
Kaiketi se on ikääntymisen syytä. Niitä asioita joita joutui nuorena esi-mopoikäisenä vain ihailemaan kaukaa persaukisena niin voi nyt hankkia itselleen ajankuluksi ja virkistykseksi. Ovat siinä välissä hieman halvenneetkin. Mutta eivät kaikki.

Kova nuoruus
Kotonani ei ymmärretty miehenalun kiinnostusta popmusiikkiin. Sittemmin mielenkiinnon alue on musiikillisesti laajennut. Vasta ammattikouluun lähtiessäni sain radiokasettisoitinyhdistelmän. Jossain vaiheessa sain vanhemmiltani tingattua rahat Rigonda Bolshoi levysoitin viritinvahvistinyhdistelmään. Sentään Tekniikan Maailman "Hyvä Ostos" suosituksin. Levysoitin oli huono.

Hifin pariin ensi kerran
Muuttaessani omilleni työpaikan järjestämään asuntoon armeijapalveluksen jälkeen sain tehdyksi paikallisen radioliikkeen kanssa osamaksusopimuksen B&O:n levysoitin-kasetti-radioyhdistelmästä ja kohtuullisen kokoiset ämyrit oheen. Joutavat rahat menivät äänilevyihin. Toki ohessa säästin moottoripyörän ostoonkin.

Keräilyä ajan kanssa
Kavereista ja satunnaisista baarituttavuuksista koostuva hankintamenetelmä toimii joskus. Tälläkin kertaa. Erinomaisesti. Joku tietää että jollain on jotain. Tuttavaketju välissä hillitsee huijausta.

Kirpputorit
Myös kirpputorit ovat kohtuullisia hankintapaikkoja. Joskus on myynnissä laitteita. Usein kuitenkin ylihinnoiteltuna. Äänilevyjä, nimenomaan vinyylejä, on varsin hyvin tarjolla. Hiljattain ostin Piirpaukkeen lähes soittamattoman levyn. Vain A-puolen ekassa raidassa, Soi vienosti murheeni soitto, oli pieni naarmu. Myös The Sensational Alex Harvey Bandin Framed soi hyvin. CD-levyjä on runsaasti mutta kovin harvoin enää näkee C-kasetteja.
Jotkin, varsin yleisetkin levyt, ovat nyt kalliimpia kuin julkaisuaikoinaan. Em. Piirpauke maksoi nyt enemmän kuin uutena. 70-luvulla 45 markkaa ja nyt 15 euroa.

Muukin kuin äänentoisto
Laitteet ovat mielestäni tyylikkäitä jalopuuviiluineen ja metallilistoineen. Muutenkin on minimalistista. Voisi sanoa muodoista että "nordic"-tyylistä. Tuolla hieman alempana saa silmiinsä myös muuta pohjoismaista muotoilua.

Juttuun tulee koko ajan uutta
Teen koko jutun tähän pötköön enkä eri päivinä tapahtuneita eri artikkeleihin jaettuna jotka saisivat siten bloggeriin oman julkaisupäivän. En myöskään lisää päivämääriä minnekään. Uutta kun voi tulla väleihin tai milloin mihinkin. Juttu on aloitettu ihan marraskuun alussa 2019. Välissä voi olla myös muutakin tekniikkaa mikäli se sivuaa aihetta.

Orthoperspecta tai Ortoperspekta
On äänentoistojärjestelmä jossa tilaäänet ovat merkittävässä asemassa. Tilantuntu live-äänityksissä on verrattavissa elokuvien monikanavaäänentoistoon. Äänten sijainti äänikuvassa on hämmästyttävän selkeä. Aiheesta joskus lisää teknisessä mielessä. Kun taas studiossa taltioidun kaksikanavaisena (stereona) toistetun musiikin toisto tällä järjestelmällä ei kuulosta juuri monofonista ääntä kummallisemmalta. Toki sitäkin ääntä voi kuunnella.

Ortoperspektan merkit.

Pitkän ajan projekti
Olen keräillyt asiaan liittyvää tekniikkaa jonkin aikaa ja esimerkiksi kaiutinsettejä on jo kaksi sarjaa eli kuusi kaiutinta. Tosin toinen setti on vielä testaamatta. Mutta yksikin toimiva sarja riittää.

Pitkän odottelun jälkeen
Mutta vasta nyt tuli sopivaan hintaan tarjolle Salora 3000 Orthoperspecta viritinvahvistin. Sen oheen kolmen kaiuttimen kaiutinsarja ja perusmallin Salora Stereo 2001/Thorens TD160 viritin-vahvistin-levysoitinyhdistelmä. Jos jälkimmäistä haluaa käyttää erikseen on siihen liitettävä tavalliset stereokaiuttimet. Pitää laittaa hakuun nekin. Niiden ei välttämättä tarvitse olla Salora-merkkiset. Vaan on noita ainakin Tori.fi:ssä

Haku aikaisin lauantaiaamuna
Laitteiden noutomatka ei ollut pitkä. Kotikaupungin keskustan liepeiltä löytyi oikea osoite. Luulenpa että saan toistekin apua siitä suunnasta jos ja kun tulee ongelmia laitteiden kanssa.

Laitteet ketjuun
Levysoitin on siis eri laitteessa mutta signaali siirtyy levysoitinyhdistelmästä Din-liittimien ja välijohdon kautta Ortoperspekta-vahvistimelle.

Päällekkäisyyttä
Sarjassa on siis yksi viritinvahvistin ylimääräisenä. Lisäksi Verstaskäytössäni on samanlainen Salora/Thorens-stereo-yhdistelmä mutta B&O:n kaiuttimilla. Silloin aikoinaan 60 - 70-luvun vaihteessa ei ollut täysin selvää kumpi järjestelmä tulee vallitsevaksi. Stereo vai Ortoperspekta. Mutta näin nykyisin katsoen on siis varaosia jo omasta takaa. Sekä Stereo-järjestelmään että myös Ortoperspektaan.

Salora Orthoperspecta 3000 kolmikanavaviritinvahvistin.

Tapio Köykkä
Wikipediassa on juttua Köykän toimista asian tiimoilta. Ensimmäinen nk. surroundvahvistin markkinoilla. Saloran muotoilua ei myöskään voi moittia. Jalopuuraamit ja paljon alumiinia. Muu mustaa muovia. Vahvistimen jäähdytysrivat takakannessa ovat myös alumiinia.

 Stereoradiovastaanottimen virityskiekot ja äänenvärisäädöt.

Kokemuksesta
Monessa omistamassani vahvistimessa bassosäätöä on "säästelty". Tässä laitteessa ei. Ei tarvitse kovinkaan pitkälle tuupata +suuntaan kun jytkettä on ihan tarpeeksi. Pikkutehoillakin. Hiljaa soittamista varten on fysiologia-säädin jolla matalat äänet leikkaantuvat hiljaisessa kuuntelussa.

Tässä yksilössä
Laite on varsin paljon käytetty. Osa painikkeiden teksteistä on kulunut pois. Mutta kaikki toimii eikä liukupotentiometrit ihmeemmin rahise. Rakenteelle on vanhemmiten ominaista hetkelliset "mykät kohdat" säätimiä liikuttaessa sekä rahina liikuttaessa. Olen tullut siihen tulokseen että rahinoita säätimissä on enemmän niissä laitteissa joita on käytetty vähemmän.

Ennestään
Veljeni alkuperäisesti omistama vakiomallinen Salora/Thorens yhdistelmä on verstassoittimenani. Kaiuttimet Bang & Olufsen jostain 60-luvun lopulta. Ne ostin kirpputorilta Mäntästä muutamalla markalla aikoinaan. Veljelläni, vastaavasti, on tilaavievä B&O jonka hankin joskus 80-luvulla. Voisin vaihtaa takaisin.

Viritys
Kaksi "näyttöä" on: viritysmittari joka osoittaa koska asema on kokolailla kohdallaan. Toinen on merkkivalo "stereo" joka syttyy kun asema on likimain kohdillaan ja mikäli, ylipäätään, kyseessä on stereolähetys tai stereolähetyksen kantavuus riittää. Suomessa lähetetään edelleen analogista radiosignaalia stereona useilla kymmenillä eri kanavilla. Sekä pysty- että vaakapolaroituna. Nyt on antenni molempia vastaanottomenetelmiä varten.

Kaiuttimien sijoitus
Keskikaiutinta ei pidä sijoittaa ainakaan nurkkaan tai yleensäkään seinän viereen. Ympärisäteilevä basso korostuu tarpeettoman paljon ja kuulostaa jotenkin löysältä silloin. Eli ainakin metrin seinästä ja yläpuolella ei saa olla kuin katto. Satelliittikaiuttimien sijoitus seinien lähelle ei aiheuta kummenpia muutoksia ääneen mutta kokonaisvaikutelmaan sopii että kaiuttimet ovat toisistaan kokolailla yhtä kaukana kun kunnellaan ortoperspektana. Stereokuuntelussa tilavaikutelma heikkenee. Riippuu paljon tallennuksen äänitysmenetelmästä.

Kivisessä kerrostalohuoneessa
Omassa käytössä keskikaiutin sijaitsee kokolailla huoneen pituussuuntaisella  keskilinjalla kaukana seinästä ja satelliitit kuulijan sivuilla symmetrisesti keskikaiuttimeen nähden. Tai niin ainakin toivon. Onneksi on tilaa.

Orthoperspectan liitännät
Ovat silloin suosittua saksalaista Din-tyyppiä. Kokeilemani liitännät toimivat ja signaali liikkuu. Liitännät ovat varsin yhtenäiset.

 Kuuloke ja kaiutinliitännät Ortoperspektassa.

Laiteliitännät Ortoperspektassa.

Riittävästi liittimiä
Vasemmalta alkaen: antenni, mikrofoni, magneettinen äänirasia, keraaminen äänirasia/magnetofoni, nauhuri.

Teknisiä tietoja
Keskikanavan teho 4Ohm: 30W, tila- eli satelliittikaiuttimet 4Ohm: 2 x 10W. Toistoalue uutena: 20 - 20000Hz -3dB. Ei pahalta kuulosta nytkään.


Salora Stereo 2001 
"Pisara"-Thorens

Edelleen arvossaan
Tätä Thorensia ja sen seuraajia saa nykyäänkin ostaa pelkkänä levysoittimena. Hifistit ovat sen kelpuuttaneet jo monia vuosikymmeniä äänilähteekseen. Eikä äänivarsikaan ole pahimmasta päästä. Tosin siihenkin voi hankkia herkempiä komponentteja, nykyään.

Vaihtoehtoinen äänivarsiehdokas
Markkinasivulla suositus: SME 3009. Siihen ei sisälly äänirasian hintaa.

Teknisiä tietoja
Vahvistimen teho 4Ohm: 50W per kanava, taajuusalue 25 - 20000Hz, särö 0,15%. Silloin uutena luvattu.

Levysoittimen alla tavanomainen Salora-stereoviritinvahvistin.

Kahta eri merkkiä
Dual oli aluksi levysoittimena mutta myöhemmin monissa, muutoin samanlaisissa, kokoonpanoissa oli Thorens-levysoitin. Toki Dualkin toimi mutta Thorens on jäänyt "elämään" harrastajien parissa ominaisuuksiensa vuoksi.

Ei automatiikkaa
Äänivartta siirretään levyn alkuun käsin mutta neulan laskemisen levylle tuottaa vaimennettu pisaravipukäyttöinen  mekanismi. Ei loppupysäytystä eikä automaattista loppunostoa. Levylautasella on kaksi nopeutta jotka valitaan vasemmanpuoleisesta "pisarasta".

Laiteliitännät
Eroja laitteiden välillä ei juuri ole. Levysoitinmallissa on yksi Din-pistorasia vähempi.

Laiteliitännät.

Kytkennät
Vasemmalta: kaksinapainen bipolaariantenniliitäntä, mikrofoni/lähdeliitäntä, tyhjä, levysoittimen lähtöliitin, nauhurin tms. tuloliitin.

Äänivarsi säätöineen.

Huollettu
Laite toimii moitteitta. Useat koesoitot hieman huonompikuntoisillakin levyillä osoittautuivat hyviksi kokemuksiksi. Neula ei hypi eikä jää samaa uraa kiertämään. Äänivarressa on useita säätöjä jotka vaikuttavat olevan riittävän sopivat. Vasen-oikea-tasapaino on kunnossa ja ylä-äänekset toistuvat kauniisti.

Yksi puute
Levylautasesta puuttui keskitapista osa joka keskittää levylautasen kumin. Sorvasin sellaisen alumiinista. Kumi jos ei ole keskitetty saattaa se aiheuttaa huojuntaa levyn pyörinnän aikana. Nyt sekin vaiva on ohitettu. Keskitapin halkaisija on 7 millimetriä. Osalle levyistä hieman liian paksu.

Levylautasen keskitappi ja -syvennys.

Sorvaamani keskitinpala alapuolelta.

Keskitin keskellä levylautasta keskittämässä kumilevyä.

Singlelevyille keskitin
Pitänee mitata single-kokoisen 45 kierroksen äänilevyn keskiön halkaisija ja tehdä niitäkin varten sovitin.
Verstaalla sorvailin keskittimen singleille. Alumiininpalan sisästä sellainen löytyi. Se ei kummoinen nappi ole. Halkaisija 38 millimetriä ja paksuutta sen verran että se on helppo nostaa paikalleen ja pois.

Tarvitaanko levypainoa?
Sellaisia näkyy hifisoittimien äänilevyjen keskiön päälle nostettavan. Ainakin se painaa levyn suoraan mutta vaikuttaa siltä että pitää tehdä erilainen keskiö joka kannattelee levyä keskeltä sen alta. Levylautasen kumin rakenteesta johtuen levy painuisi "lautasen" muotoiseksi sillä keskellä ei ole mitään levyn alapuolella. Toinen seikka on että levysoittimen tuentaa pitää parantaa. Mekanismit kun "kelluvat" jousten varassa niin joutuisi niitä säätämään.

Kumilevyn puhdistus
Vuosisataiset pölyt ja sormenjäljet saivat kyytiä kun astianpesuaineella jynssäsin kumin molemmilta puolilta. Yläpuolen urissa todella oli likaa. Kuvassa kumilevy vasta kuivumassa. Silti siinä on jo huonepölyä. Pölyn saa pois hiilikuituharjan ominaisuudella eli staattisella sähkövarauksella samoin kuin äänilevystäkin.

Äänirasia, neulavarsi ja neula.

Laatumerkki
Shure on tunnettu ja laajasti käytetty äänirasia. Tämä voi olla varsin vanhakin ja voi olla kulunut ja neulan mekanismi kangistunut. Hyvin tuo silti tuntuu poimivan äänilevyjen urista ääntä esille. Laitan hankintaan uuden. Vaihtotoimi on helppo.

Toinen "satelliittikaiuttimista" ennen kunnostusta. (KS202)

Sivukanavat
Kaksi sivuseinille laitettavaa satelliittikaiutinta saa aikaan vahvan tilantunnun sali-live-äänitysten osalta. Ulkonäkö on melko kulahtanut. Etukankaat ovat löystyneet ja haalistuneet.

Kunnostusta
Kaiutinkotelot pitää imuroida ja puuosat vahata tai öljytä. Ehkä värjään etukankaat. Muistelisin että ne olivat uutena mustat.

 Iso kolmitie keskikaiutin. (KS225)

Kolme jakosuodinta
Kokoisekseen kolmitiekaiutin on varsin painava. Puun ja ilman lisäksi sisältää analogista elektroniikkaa jakosuotimen muodossa. Isoin elementti on ympärisäteilevä ja on kotelon "kannessa". Suuntaavammat keskiääni- ja diskanttielementit ovat etulevyssä.

Painavia
Nykykaiuttimiin verratuna Ortoperspekta-boksit ovat yllättävän painavia. Keskikaiutin painaa noin 15 kilogrammaa. Puutyöllä on oma osansa mutta vahvasti uskon että äänentoistoelementit ovat varsin järeää tekoa. Kerrostaloasumisessa elementtitalossa ei voi käyttää kuin noin 10% vahvistintehoa etteivät naapurit koe häiriötä. Silti äänenpaine on eteiseen avoimen noin 35 neliömetrin kuunteluhuoneessa aivan riittävä. Hellasäröön asti. Naapurit eivät toistaiseksi ole huomautelleet.

Sijoituspaikka tiedossa
Laitteet eivät tule lopulta olohuoneeseen vaan työn alla olevaan "kirjasto - sikaarisalonkiin". Olohuoneessa jatkaa Bang&Olufsen äänentoisto hoitamassa myös television ääniä. Muut äänilähteet ovat viritin ja CD. Satunnaisesti
tietokone tai puhelin.

Olohuoneen äänentoisto
Kerrottakoon tässä välissä millaista äänentoistoa on olohuoneessa. Mahdollisimman helppokäyttöistä ja kohtuullisen tasokasta. Äänilähteet ovat TV, radio, tietokone ja CD. Muita ei juurikaan tarvita. Kaikki ääni kulkee näiden laitteiden kautta samaa reittiä.


B&O viritin-CD-etuvahvistin.

B&O alumiinivaluinen 2-tie-aktiivikaiutin passiivisäteilijällä.

Tämä B&O 
On kohta ollut 20 vuotta äänilähteenä eri asuntojemme olohuoneissa. Siihen on liitetty myös muu olohuoneen äänentoisto. Siksi olohuoneeseen ei kelpuuteta kilpailevia laitteita vaan niitä varten on kohta oma huoneensa. Valmista pitäisi tulla ennen 2019 joulua. Tätä ennenkin on ollut B&O-laitteita. Myös TV oli aikanaan B&O mutta nyt Samsung.

Saloran radio-ominaisuudet
Rakentelin dipoliantennin johtimien pätkistä ja sain radiovastaanoton toimimaan. Se ei kuitenkaan ole pääasia. Parempi antenni pitää hankkia mutta kohde on lähinnä äänilevyjen toistossa. Pitää kokeilla kuinka B&O:n lineaarisoitin sykkii tässä kokoonpanossa.

Antenni hankintaan
Läheltä löytyy linkissä mainostettu antenni. Vain liitin pitää vaihtaa Saloraan sopivaksi. Toivottavasti löytyy adapteri liittimien välille niin ei tarvitse tehdä sähkötöitä.

Dipoliantenni ja kaiutinjohtimien uros- ja naarasliittimiä.

Ei löytynyt kaikkea
Dipoliantennin koaksiaaliliittimen ja Saloran antenniliittimen väliin ei löytynyt sopivaa adapteria. Pitää siis katkaista nykyinen liitin pois ja laittaa sopiva liitin tilalle. Lisäksi löytyi kaksi paria kaiutinjohtojen jatkoliittimiä.

Liittimien kokoonpanoa ja jatkojohtoja
Vielä ei ole tietoa miten toistolaitteet sijoitetaan mutta kauppareissulla ostin punamustaa kaiutinkaapelia muutaman metrin jo hankittujen liittimien jatkoksi.

Kaiutinjohtoliitos Din-liittimillä.

Työkalusarja pienille ruuveille.

Kätevä ruuviavainsetti
Äänentoistolaitteissa, kuten muussakin elektroniikassa on paljon erilaisia ruuveja ja niiden kantoja kävin hakemassa lähikaupasta 10 euron setin vaihtopäitä eri ruuvinkantatyyppejä varten. 

Live-taltioinnit
Tärkeintä on hyvä äänilevyjen toisto. Tätä kirjoittaessa soi Shadows ja aiemmin Renegades sekä The Sensational Alex Harvey Band.
Esimerkiksi Bellman-kvartetin laulajien ääni toistui tarkasti ja kunkin äänilajin laulajan ääni erottuu äänikuvassa hyvin selkeästi. Kuin olisivat laulaneet olohuoneessa.

Muita etuja
Vinyyliäänilevyjen vauriot ja suhinat, kuten myös radiosignaalin ylimääräisyydet katoavat varsin hyvin verrattua stereokuunteluun. Vahvistimen kolmikanavaisuus vaimentaa vastakkaisvaiheisia signaaleja.

Äänilevyjä hankkimaan
Taloudessa on jo paljon vinyyleitä mutta ei lisä haittaa tee. Tampereella on pari varsin hyvää äänilevyjen kierrätykseen keskittynyttä myymälää joista voin käydä keräilemässä, kirpputorien ohella, laitteistoni toistamiseen soveltuvia taltiointeja. Rouvakin taitaa olla innostunut aiheesta. Soitteli omia levyjään innolla. On jotain toista verrattuna stereoääneen.

Levysoittimen varaosia.

Vanhaa varastoani
Joitakin äänirasioita on varastossani mutta pitää kokeilla ovatko niistä jotkin yhteensopivia tämän laitteen kanssa. Osassa kiinnitys on aivan erilainen joten niiden tehtävä on moderneimmissa toistolaitteissa. Useimmat äänirasiani ovat MMC-tyyppisiä.

Hiilikuituharja äänilevyjen puhdistukseen on hyvä olla. Staattinen sähkö on asialla.

Kaiuttimien kunnostusta
Äänentoistollisesti kaiuttimet ovat kohtuullisessa kunnossa. Ei löytynyt mekaanisia vikoja eikä muita vaurioita. Saattaa tietysti olla että kaiutinelementtien "palkeiden" pehmeys (herkkyys) on osittain menetetty. Toki elementit voi vaihtaa vastaavanlaisiin nykyaikaisiin laitteisiin. Voisi ainakin kokeilla nykyelementeillä vanhoihin koteloihin. Mukavaa harrastelua sydäntalven pakkasilla.


Kaksi sarjaa kaiuttimia
Olin jo aiemmin saanut kaverilta lahjoituksena ortoperspekta-kaiutinsarjan. Niiden sähköisestä kunnosta en täysin ole varma mutta elementit silmämääräisessä tarkastelussa vaikuttivat ehyiltä. Mitään rutinoita käämeistä ei löytynyt ja sähköinen yhteyskin löytyi. Kunnostin niidenkin alkuperäiset suojakankaat. Tosin menestys ei ollut aivan yhtä hyvä kuin viimeksi hankittujen osalta. Vanha on vanhaa. Kankaat ovat hiutuneet ja pinta nypyttynyt. Mutta uusi pintaväri ryhdisti niitäkin.

Satelliittikaiuttimen äänielementti.


Keskikaiuttimen bassoelementti kotelon kannessa ennen imurointia.

Puhdistusta
Siivosin kartiot, etukankaat ja etukankaiden taakse jäävät pinnat pölynimurilla. Kankaat saavat uuden alkuperäisen kaltaisen värin pintaansa eli mattamustaa. 

Keskikaiuttimen diskantti- ja keskiäänielementit etulevyssä.

Kaksi sarjaa Ortoperspekta-kaiuttimia. Vasemmalla nyt hankitut.

Etukankaiden värjäys ja kiristys
Puoli päivää askartelin hiljalleen näiden parissa. Ruuvaria, pihtejä ja vasaraa tarvitsin monessa kohtaa. Etukankaiden vaneriset kehykset ovat lankanauloilla kiinni koteloissaan. Irrottelin etulevyt kaikista, imuroin, maalasin ja naulasin takaisin.

Väri kankaaseen
Värjäystyön suoritin pikkupakkasessa parvekkeella. Samalla kun väri kuivui se veti kankaan kireälle. Aivan sataprosenttista tuloksesta ei tullut. Mutta onpa näillä ikääkin. Noin 50 vuotta kohtapuoleen. Kai se saa näkyä? Ehkä kuuluakin...

 Bassokartion peitekangas värjäyksen jälkeen.

Kaiutinelementit kuultavat salamavalokuvassa läpi kankaan.

Puuosien käsittely
Kaiutinkoteloita pitää hieman jynssätä. Satelliittikaiuttimien päällä on pidetty kukkaruukkua, tms, joka on jättänyt jälkensä. Jälkiä pitää hieman himmentää. Puuöljyä laitan viimeistelyksi.

Salora-merkit
Kaiuttimista puuttuu joitakin merkkejä. Niitä voi löytää kirpputorilta. Joutuu vain ostamaan ohessa jotain Saloran tuotetta.

Kaiutinliittimiä
Niitä pitää hankkia. Tyyppi on kaksinapainen Din-liitin joista toinen tappi on ohut ja pyöreä ja toinen tukeva "latta". Paikallisesta marketista löytyi kaksi kaksinapaista koiras Din-liitintintä. Useammallekin olisi tarve. Myös naaraspuolisille. On suunnitelmia, nääs. Myös kaiutinkaapelia pitää ostaa. Sitä on, muunmuassa, kulman takana Biltemassa.

Puuosien voitelua
Kaiuttimien ja laitteiden puupintoja puhdistin miedoilla aineilla. Puupinnat ovat varsin ohutta viilua tiheän lastulevyn pinnalla. Normiratkaisu. Umpipuu kuuluu kalliimpiin laitteisiin. Toisaalta on hyvä että kotelot ovat lastulevyä sillä se on tasalaatuista ja riittävän painavaa resonanssimielessä ainakin tässä Varsin hillityssä teholuokassa.

Jalopuuviilun hoitoaine.

Käyttöä on
Taloudessa on useita puukalusteita joille aika-ajoin tehty pintakäsittely antaa uutta kestävyyttä ja erityisesti ulkonäköä. Kosteus eikä saasta pääse pilaamaan rakennetta.

Malliksi käsitelty aamiaishuoneen pöytä heti käsittelyn jälkeen.

Riittävästi öljyä
Ei tietenkään pidä "holvata" mutta sen verran että puupinta saa tasaisen öljykerroksen. Pari vuorokautta odottelua niin öljy on imeytynyt puuhun huoneen lämpötilassa ja pinta on kaunis ja kestävä. Hylkii vettä ja likaa.

Keskikaiuttimen kylki öljyämisen jälkeen.

Oikea satelliittikaiutin.

Vasen satelliittikaiutin.

Kukkaruukun alunen
Kaikissa näkemissäni vanhoissa kaiuttimissa on päällä, suurella todennäköisyydellä, pidetty kukkaruukkua tai, ehkä, oluttuoppia mutta sitä usein. Vastaaviin pyöreisiin jälkiin törmää jatkuvasti. Ääneen se ei vaikuta.

Vanhempi satelliittikaiutin. Väri on mielestäni hyvä. Siinäkin "rinki".

Tummaa pinta
On siis käytetty eri sävyistä viilua eri aikoina. Tummenpi pinta on varsin tyylikäs. Muukin vanhempi kaiutinsarja on tätä sävyä. Niiden toiminta on vielä testaamatta.

Beogram levysoitin liitetty myös
Koska tallessa on muitakin levysoittimia kuin nyt ostettu Salorayhdistelmän Thorens niin päätin kokeilla sopiiko Beogram sen jatkoksi järjestelmään. Melko hyvin, sanoisin. Uusi äänirasiakin tuli laitetuksi.

Eri tuloliittimiin
Jännä juttu sinänsä että Salora 2001:n levysoitin onkin liitettävä Op:n mikrofoniliittimeen mutta Beogram liittyy, niin kuin pitääkin, M eli magneettisen äänirasian levysoitinliittimeen. Toisaalta hyväkin sillä äänilähteen vaihdon voi tehdä etulevyn lähdevalitsimista. Ei tarvitse ropata johtimien ja liittimien kanssa.

Sisäiset korjainvahvistimet
Edelläolevasta päättelin että Thorensin signaali menee Salora 2001:n RIAA-korjaimen kautta ja siksi suoraan mikrofoniliitäntään mutta Beogramista lähtevä signaali menee Op 3000:n levysoitinliitäntään ja vasta siitä korjausvahvistimeen.

 Beogram 3000 lineaarisoitin 80-luvulta.

Sopii taitamattomallekin
Kunhan äänilevyn saa levylautaselle niin kannen voi laskea alas koska käyttönäppäimet löytyvät myös kannesta. Äänivartta voi nostaa, laskea ja siirtää haluttuun suuntaan näppäimillä. Kotelon sisällä on kohdevalo jos haluaa vaihtaa "raitaa" niin valo syttyy ja siirron voi tehdä kantta avaamatta.

Äänivarsi rasioineen ja varaäänirasia. Apuvarressa kierrosluku.

Levysoittimen vakiorasia
On MMC2. MMC4:sen ostin myöhemmin eikä sillä ole vielä soitettu montaakaan levyä. Teknisiä tietoja.

Laitteissa on puutteensa
Ehkei niinkään Thorens levysoittimessa  tai Beogramin osalta mutta muut laitteet ovat etääntyneet siitä mitä lyhennys HiFi nykyään tarkoittaa. High End:istä puhumattakaan. Lisäksi ilmenee mekaanista että sähköistä kulumista eri komponenteissa. Asioista osa on korjattavissa. Toistaiseksi saa olla näin. Korjausta ei ole budjetoitu tälle vuodelle.

Alkuperäinen vaiko vanhuuden vaiva
Salora 2001:sen muuntaja hurisee ja sen kuulee lähellä laitetta mutta ei enää kuuntelupaikalle. Eikä tietenkään musiikin kuuntelussa. Toisaalta se saattaa häiritä äänirasiaa jos hurina aiheuttaa myös resonanssia.

Muillakin murheensa
Kerhokaverin, ikää yli 70 vuotta, kanssa olin juuri jutulla ja hän kertoi että on viemässä "tuhatwattiset" Gradient 1.3 kaiuttimensa huoltoon koska keskiäänielementtien ripustukset ovat vaurioituneet vanhuuttaan. Kypsyvät ne kalliitkin kaiuttimet. No, ehkä Saloraa ja Gradientiä ei voi vertailla. Ainakaan samassa yhteydessä. Jälkimmäinen on raskaamman sarjan High end-laite.

Toinen ortoperspekta kaiutinsarja
Testasin senkin. Toimii kokolailla samoin kuin toinenkin setti. On siis mahdollisuus, huoneremontin jälkeen, että on huone vanhalle hifille ja huone erikseen elokuville, videoille ja televisiolle.

Huoneremontti tehty
Voisi sanoa että miesluola paitsi että sutturakin tykkää siellä istuskella. Kirjasto - multimedia - musiikkihuone - idea on siis toteutunut. Lisäksi tupakkahenkilöille suora käynti parvekkeelle.

Myös muita medioita
Lady of the House ei vielä tiedä mutta roudaanpa sinne, jos saan luvan, myös varsin laajan diakuvakokoelmani projektoreineen ja helmiäiskankaineen. Ehkä myös keräämäni suomen- ja englanninkieliset moottoripyöräjulkaisut. Pääosa on kirjallisuutta paksujen pahvikansien välissä värikuvineen. Joka tapauksessa yksi seinä tulee olemaan täynnä kirjahyllyjä. (Myöhemmin: kaksi seinää täynnä kirjahyllyjä ja prätkälehtikokoelma supistettuna. Osan lehdistä siirsin LCR MC:n Kerholle. )

Kaupantekijäisiksi
Mukaan tarttui Ortoperspekta-hankinnan yhteydessä myös 60-luvun lopun Philips viritinvahvistin-levysoitinyhdistelmä kaiuttimineen. Siisti, sievä ja ehyt. Se siirtyy Mökille ensi keväänä hoitamaan Rouvan single-kokoelman toistamista viihdetarkoituksiin sekä tietysti radiovastaanottimena. Philips paristoradio jää pahanpäivänvaralle. Savolaisittain ryhdytään jorroomaan ja rokkoomaan. Tyynen järvenselän yli sulosointuja...

Vinyylilevyistä 
Kävin levyliike- ja kirppiskierroksella. Levyjen penkomiseen menee hirmusti aikaa sillä kun löytää järjestelmään sopivan äänitteen niin sen kuntokin pitää tarkistaa. Kansikin kertoo jotain: kulunut kansi ja repaleiset reunat eivät houkuta, sisäpussin puuttuminen on jo paha juttu, levyn syynääminen on velvollisuus omaa lompakkoa ajatellen.

Nyppii
Kirpputorien asiakkaat, eräät heistä, vilkaisevat levyn kunnon mutta joko ruhjovat levyn takaisin koteloonsa että kotelo ei sitä kestä tai yksinkertaisesti jättävät levyn erikseen. Jättävät vielä saastaiset sormenjälkensä levyyn. Levyä voi käsitellä koskematta sen "äänipintaan".

Rupiset riimit
Levyssä ei pidä olla naarmuja ja sen pitää olla suhteellisen puhdas. Jos on harmaata pintaa niin se tarkoittaa että levylle on läikkynyt jotain ja levy sinällään on pilalla sillä sen tapana on kohista koko ajan. Naarmut taas voivat pilata koko levypuoliskon mutta jos naarmu on lyhyt ja ylittää vaikka vain yhden kappaleen niin tuho on vain sillä kohtaa. Jos kyseinen kappale ei ole tärkeä omasta mielestä niin muun ehyen informaation osalta voi olla pyyntihinta kohdallaan.

Vältän
On kirpputoreja joissa ei saa vilkaista levyn kuntoa lainkaan. Mistä silloin tietää onko kansien välissä edes se levy joka kannessa lukee saati se että onko levy jotensakin kunnossa. Muutenkin levykannen ja levyn yhteensopivuus on mukava asia.

Gramofonit
Vanha levy ja levysoitin: itsellä on ennestään useita vinyylilevysoittimia. Kun kuunnellaan vinyylilevyn analogisia "tiedostoja" on toistimella eli "levyhöylällä" suuri merkitys siihen miltä levy kuulostaa. Jos äänivarsi ja siis neulakin jää jyskyttämään samaa raitaa jatkuvasti pitää miettiä onko äänivarren säädöissä merkittävää ongelmaa vai onko vika vain ja ainoastaan levyssä. Vanhojen levysoittimien suhteen pitää olla aina hieman epäluuloinen sillä ne ovat pääosin mekaanisia laitteita (äänivarsi ja tärinävaimennus) ja sähkömekaanisia (äänirasia ja pyörityskoneisto).

Jaskaa pussissa
Nykyisin myydään sekä surkeita (Esim. Clas Ohlson) että ihan älyttömän hyviä levysoittimia (Useat arvostetut HiFi/high end-liikkeet) ja niiden komponentteja (äänirasioita, äänivarsia ja levyn pyörittimiä). Hinta kertoo laitteesta jotain mutta kannattaa hieman keskittyä siihen mitä haluaa maksaa ja mikä on laitteiston kokonaisuuskyvyt. Ovatko levysi arvokkaita vai onko niiden soittaminen harvinaista? Vinyylilevysoittimien hintahaitari on noin 30 - 10.000 euroa. Totuus on jossain siinä välissä.

Harmittavat oheisäänet
Hurinat, kierto ja suhinat: Virta päällä niin silloin kun äänivarsi on telineessään ja levy ei pyöri ei pitäisi kuulua mitään. Jos kuuluu niin kyse voi olla laitteen muuntajasta (hurinaa joka hyvin vaimeana kuuluu asiaan koska sitä ei voi välttää kuin erillisrakenteessa) tai pahimmillaan on kyse kierrosta (vahvistin isolla ja herkkä äänirasia jyristelee matalalla taajuudella).

Analogiset ongelmat
Sitten kun neula lasketaan levylle halvemmassa tai vikaantuneessa levysoittimessa kuuluu levylautasen moottorin ääni ja mahdollinen epätasainen käynti äänitaajuuden harvajakoisena vaihteluna. Silloin myös mahdollinen äänen kierto vahvistin-kaiutin-äänirasia, äänilevyn pinta-alan vahvistamana ja sen kerrannaiset voivat pilata kuuntelunautinnon.
Suhinoita aiheuttaa levyn kuluneisuus, neulan likaisuus, neulan kuluneisuus ja muut pikku vauriot analogiassa.

Kuunteluhuoneen ominaisuudet
Kovat ja suorat seinä- lattia- ja katto-ominaisuudet aiheuttavat herkästi seisovia aaltoja tai suoranaista takaisinkytkentää erityisesti levysoitinkäytössä jos, esimerkiksi, levylautanen on kevyt tai levy on alttiina resonaatiolle.

Levylautasen moottori, laakerointi ja vetotapa
Pyörittimen mekaniikka kuten levylautasen laakerointi on merkittävä tekijä samoin kuin levylautasen paino. Levylautasen pyörivä massa takaa tasaisen käynnin mutta vaatii laadukkaan laakeroinnin ja myös voitelun. Voiteluun on oma öljynsä. Purku- ja virittelykuvia TD160:stä.

RIAA-korjain
Kun signaali lähtee äänirasiasta se kulkee RIAA-korjaimen kautta. Sen laatu tai laaduttomuus voi tuoda mukanaan vääristymiä ja lisää suhinaa, kohinaa tai korostumia. Vahvistimen etuaste voi myös turista omiaan kuten pääteastekin joka johdetaan kaiuttimille. Viimeksi on jakosuodattimien ja kaiutinelementtien puutteet lisänä em. häiriöihin. Ei ole helppo tie mekaanisesta urasta ääneksi korvaan.

Valmistusmenetelmä
Aiemmat häiriöt: levyn kaiverruksessa on omat kuvionsa ja sen jälkeen levyjen prässäyksessä kuluttajatason tuotteeksi.

Äänitystekniikka ja -tilat
Sitä aiemmat häiriöt: äänitystudion laitteiden ja nauhurien sekä äänitysmenetelmän häiriöt sekä sen yhteydessä tapahtuneet taustamelu- tai tahattomat, satunnaiset virheet.

Alkutekijä
Soittajien ja laulajien taito: siihen en puutu: tyydyn kuulemaani ja valitsen itseäni tyydyttävät.

Aika syö
Tämän jälkeen tulevat kaikki vahingot ja kulumiset mitä vinyylilevylle tapahtuu ajan kanssa kun sitä käytetään. On siis melkoinen tuuri löytää kohtuullinen ja nautittava äänite. Myös analogiset laitteet kuluvat kuten kaiutinelementtien joustinosat ja kartion värähtelyt.

Kemiaa
Levyn materiaali koostuu kemikaaleista: siitä lähtee haihtumalla pois erinäisiä komponentteja jotka muuttavat levyn ominaisuuksia. Tähän osastoon en ole tutustunut syvällisemmin. Tuskin kuitenkaan parantaa levyä pidemmän päälle.

Aika kivaa
Satunnaisilla kirpputorikäynneillä on löytynyt viikon sisään kymmenkunta LP-levyä joissa on Ortoperspektalle sopiva tallennusmuoto. Tyypilliseti ns. laulelmamusiikkia mutta myös laadukasta klassista tuotantoa. Myös monet live-äänitykset toistuvat paremmin kuin stereona. Käytetyt äänilevyt maksavat vain enemmän kuin silloin aikanaan seitsemänkymmentäluvulla. Nykyrahassa uudet lp-levyt 70-luvun puolessavälissä maksoivat 5 - 8 euroa.

Palaan aiheeseen
Listaan myöhemmin tähän hyviä ja vähän harvinaisempiakin levytyksiä. Kehtaavat näistä pyytää jopa 30 euroa.

Pientä pintaremonttia asuntoon
Asuntomme sai uudet tapetit kaikkiin huoneisiin paitsi keittiöön. Muutakin remonttia tehtiin ja huonejärjestyskin vaihtui. Samalla kunnostui lattiat ja moni pikkuseikka. Lämpöpatterit kaipaavat uutta maalia.

Musiikkihuone
Samalla syntyi uutena asiana kirjasto - musiikkihuone jonne Ortoperspekta kotiutui varsin hyvin. Seinille pitää saada muutama seinävaate tai tauluja ettei kaiu kovin voimakkaasti. Vaimon ja omani taidekokoelmat pääsevät esille. Itselläni on lähinnä esittävää taidetta, rouvalla abstraktimpaa.
Laitan kuvia huoneesta jossain vaiheessa. Myös omat 80- luvun valokuvasuurennoksenikin pääsevät pitkästä aikaa esille.

Olohuoneesta tilava
Kun olohuoneesta lähti kirjahyllyt kokonaan ja seurusteluryhmä sohvineen ja nojatuoleineen niin tilaa on varsin runsaasti. Nyt mahtuu ruokailuryhmä nätisti ja television/videotallenteiden/nettiteeveen katselu laadukkaine äänentoistoineen vie kaksi kolmasosaa tilasta. Isoa tv:n näyttöä katsomme nyt pari metriä kauempaa.

Olohuoneeseen jäivät
3d-taulu-tv, B&O stereot aktiivikaiuttimineen, Blu-ray-höylä ja tietokone ohjelmamahdollisuuksineen kytkettynä tv:n ja B&O:n kanssa. Surroundia ei ole edes harkittu.

Musiikkihuoneeseen
Kuten jo aiemmin mainittu, Salora stereo/Thorens levysoitin, Salora Ortoperspekta, asianmukaiset kaiuttimet molempiin sekä vanha dvd-soitin jossa on tehokas ekvalisaattori ja sille tulee seuraksi pieni tv-näyttö. Hankkeissa on pieni tv kirjahyllyn päälle ja sen oheen vanha DVD-soitin jossa ällistyttävän tehokas ja kätevä ekvalisaattori. Saa vanhat videotkin kuullostamaan hyvältä.

Musiikkihuoneen kalusto
Vierasvaraksi on levitettävä sohva kahdelle hengelle. Kirjahyllystö on vanhaa Lundiaa. Kätevä ja muokkautuva siro kaluste. Sen jatkeena on Laukaan Puutyön massiivimäntyistä kalustoa sekä erään savonlinnalaisen muotoilijan kalusteita.

Kehitys kehittyy
Kirppareita ja vanhan tavaran myymälöitä kiertäen saatan löytää sopivia komponentteja laitteiston jatkeeksi lisää.

Sisustuskomponentteja
Tiedossa siis on vielä muutama juttu jotka haluan tuoda nimenomaan musiikkihuoneeseen. Niistä myöhemmin kuvien muodossa.

Jatkuu...