tiistai 10. toukokuuta 2022

California T3 Blower 1000 Sähköjohdoille, releille ja sulakkeille oma tila

 

Sähkölaitteille uusi teline
Koskee lähinnä sulakkeita ja niihin tulevia johtimia. Releille tein jo aiemmin jalustan samoille seuduille. Ongelmana on että siinä missä sähkölaitteet vakiopyörässä olisivat niin nyt niillä main on pestävä ja voideltava vapaavirtaussuodatin. Siksi levy väliin että johtimet ja liittimet eivät joudu tekemisiin ilmansuodattimen kanssa.

Pieni rakennemuutos
Esteenä on yksi huohotusjärjestelmän mutteri, tarkemmin kupumutteri. Se pitää korvata uppokantaruuvilla. Ts. ruuvi toisesta suunnasta niin mutteria ei tarvita. Lisäksi reunanauhat peltilevyyn.

Ruostumaton teräs
Sitä on helppo leikata ja taivuttaa. Vahvuus hieman alle millimetrin. Pysyy siis muodossaan. Leikkaus peltisaksilla, kanttikoneella kantit ja polven päällä taivutus kaareksi sekä muovivasaralla kannatintaitokset rungon yläputkien mukaan. Tarpeellisten aukkojen teko porakoneella, kulmahiomakoneella ja viimeistely viilalla. Tarkoitus on että teline kääntyy ylös vasemmalta oikealle. Vain vasen nippuside pitää katkaista kun ilmansuodatin irrotetaan pesua ja voitelua varten.

Koeasennus letkusiteen kanssa.

Peltilevy lepää runkoputkien varassa
Kiinnitys tulee letkusiteiden sijaan kahdella isolla nippusiteellä. Niiden kanssa on helpompi operoida. Löytyi oikein leveitä.

Isompi sulakerasia. Tässä 6, pienemmässä 4 sulaketta

Osa johdinliitoksista. Liittimet kaipaavat pesua ja hapettumien poistoa.
 
Toinen, pienempi, sulakerasia
Samaa tyyppiä kuin on yllä mutta kolmanneksen lyhyempi. Se tulee levyn yläpinnalle omalla kulmakiinnikeellään. Sen sulakkeiden tarkistus tehdään satulan alta mutta isomman sulakerasian oikean puolen sivukopan takaa eli pikakiinnitteinen koppa irrotetaan kun on tarkastelua tiedossa.

Sulakerasian kiinnityskohta. Rasia kiinnittyy levyn tälle puolen ja johtimet jäävät, pääosin levyn yläpuolelle. Oikealla oleva johdin on releiden maajohto.
 
Toistaiseksi muovipussissa
Ilmansuodatin on pestynä ja voideltuna sijoituspaikassaan odottamassa tarpeellisuuttaan. Projekti etenee huomattavasti hitaammin näin suviaikaan kun on kesämökkiasiaa ja matkailua kuten kokoontumisajoja ja tietenkin kaikkea muuta kesärientoa unohtamatta kesäterasseja.

Suikale vanhaa sisäkumia pehmusteena runkoa vasten. Reikä on nippusidettä varten.
 
Iso ja pieni sulakerasia
Molemmilla on oma tehtävä. Voisi luonnehtia että isompi kuuden sulakkeen rasia on perustoimintoja varmistamassa, kun pienempi, neljän sulakkeen rasia on uusille toiminnoille. 

Ilmansuodatin työnaikaisessa suojapussissaan, oikealla säädettävä huohotusventtiili ja siitä huohotuskammioon kulkeva letku. Säätöruuvi päädyssä.
 
Ruuvi upotuksessa
Säädettävän huohotinventtiilin liittimen kiinnitysruuvi on nyt upotettu venttiiliin ja sulakerasioita kantava peltilevy on helppo nostaa pois paikoiltaan. Tarkoittaa myös sitä että osa johtimista tulee vaihtumaan pidempiin, osa lyhyempiin niin että niitä kannattava peltilevy on nostettavissa pois kun suodattimen irrotusta tai asennusta tehdään. Vapaavirtaussuodatin on pestävä aika-ajoin ja voideltava uudelleen ennen käyttöönottoa. Yritän löytää samalaisella kiinnityksellä olevan paperisuodattimen. Sen hienosuodatusteho on parempi kuin voideltavan vapaavirtaussuodattimen. Mutta tälläkin pärjään vaikka huoltoa onkin enemmän.

Huohotuksen tarkoitus
Pitää kampikammion paine alhaisena. Vähentää käyntivastusta sillä v-koneen kaksi mäntää ovat liki yhtä aikaa liikkumassa alaspäin jolloin kampikammion paine kasvaa. Vastapaine kuluttaa energiaa eli syntyy tehotappiota.
Moottorin huohotuksen voi järjestää usealla tavalla. Tässä projektissa olen yhdistänyt kaksi tapaa: venttiilillä toteutettu virtaus ulkoilmaan ja imuvirtauksen tuottama alipaine ahtimen imupuolella jota säädellään kuvassa näkyvällä kulmikkaalla venttiilillä jotka  vähentävät kampikammion painetta silloin kun männät liikkuvat alaspäin sylintereissä.

Vasemmalla releet, keskellä pieni sulakerasia, isompi runkoputken alla. Etualalla releiden yhteine maajohto.

Helppohoitoisuus
Kaikki komponentit ovat satulan alla. Helposti löydettävissä kahdessa eri virtapiirissä. Isommassa, missä ovat pyörän alkuperäiset virtapiirit ja pienemmässä lisätyn tekniikan sulakkeet kuten digitaalisen ruiskutuksen ja sytytyksen virtapiirit. Sulakerasian lattaliittimet ovat molemmissa sulakerasioissa suojassa kiinityskohtansa muodostamassa kehyksessä. Ruostumatonta teräslevyä on mukava muokata eikä se tarvitse lainkaan pintakäsittelyä.
 
Kytkentä- ja vaihtoreleet
Relepalkki on lyhyt mutta sitä voi jatkaa helposti. Kuin lego-palikoita liittäisi. Yksi on lambda-anturin lämmityksen ohjaukseen. Lämmityksen voi kytkeä pois kun moottori käy riittävän lämpimänä. Asian kertoo moottoriöljyn lämpöanturin signaali. Tosiasiassa lämmitystä tarvitaan ja sähköä kuluu runsaasti kun moottori on käynnistetty ja korostuu vielä jos ilman lämpötila on alhainen. 

Jatkuu...

sunnuntai 8. toukokuuta 2022

1400 GTS kolhujen korjailuja

 

Kaksi kohdetta
Vasempaan etukaatumarautaan liittyvä suojalevy ja sen reunalista ovat kolhiutuneet. Kylmä päivä niin ei ollut ajohinkujakaan joten laitoin siistimisen tarpeessa olevan "kromilistan" vaihtoon ja samalla maalasin kiveniskemät piiloon. Itse kaatumarauta oli ehyt ja siisti.
Toinen kohde oli vasen sivulaukku jonka reunimmainen "kromilista" oli irronnut etupäästään liimauksestaan sivulaukun kanteen. 

Ensin takalaukku
Törröttävä listan pää on omiaan tarttumaan kaikkeen pesuharjasta ajopuvun lahkeeseen. 

Reunimmaisen listan pää törröllään. Teippaus siksi ettei tule liimatahroja maalipintaan.
 
Listarivistö ylhäältä katsellen.

Monta metriä listaa
Takalaukkujen kansiin listaa kului useita metrejä mutta eniten koko takakaatumaraudan kiertoon. Jos pyörä kellahtaa paikallaan nurin niin halpa lista uhrautuu ja kaatumaraudan maalipinta ei kolhiudu. Asia on jo todettu käytännössä.

Listan pää tuettu teipillä laukun kanteen liiman kovettumisen ajaksi.

Kaatumaraudan suojalevyn kunnostus
Suojalevy on kiinni muutamalla ruuvilla joten irrotus oli helppo. Rompelaatikossa oli edellisen listahomman jäljiltä muutama listan pätkä. Ei vain tapeeksi pitkiä joten tuli katko väliin.
 
 "Kromilista" vioittunut ja maalipinnassa kolhuja.
 
Ensin hionta
Vanha lista roskiin ja maalipinnan hionta että uusi maali tarttuu. Maalin kovetuttua vielä uusi jämäpätkistä koottu lista reunaan. Ei tullut ihan siistiä mutta toisaalta kyseiset osat, molemmin puolin, on aika-ajoin korjattava kunnolla. Sen verran paljon näihin suojiin osuu kiviä, kuravettä ja hyönteisiä. Teen kunnostuksen vasta talvijaksolla -22 - 23 mahdollisesti. On ollut ajatus tehdä pienet tavaratilat kaatumarautoihin. Voi muotoilla niin että ilmanvastus on nykyistä pienempi. Onnistunee lasikuidusta laminoiden. Jos on aikaa, viitseliäisyyttä ja kuntoa.

Kaatumarauta ilman suojalevyä.

Suojalevy maalausvaiheessa.

Muutoin kohtuullinen tulos vaan jämäpätkistä tehty reunalista ei oikein istu.
 
Seuraavassa remontissa
Uusiutuvat maalipinnat molemmin puolin. Maalauksen värikin voi muuttua. Nykyinen "sävy" on jo toinen. Ensimmäinen oli kiiltävä musta. Se kun koloutui kiveniskemistä niin vaalea lasikuitu tuli näkyviin. Valkoisessa se ei niin erotu.

Oikean puolen kaatumaraudan suojalevy on vielä välttävässä kunnossa.

Sateella kengät ja lahkeet kuivina
Se on näiden levyjen alkuperäinen tarkoitus. Myöhemmässä ajattelussa voisi tehdä linjakkaamman rakenteen joka jatkuisi noin 20 - 25 senttimetriä taaksepäin eli lähelle astinlautoja. Suojaisan rakenteen saattaisi saada koteloiduksikin siten että sen sisällä voisi kuljettaa pikkutavaroita kätevästi.
 
Maalin ja liiman kovettumista odotellessa
Ajovarusteiden rasvausta suorittelin yksille housuille ja ajosaapaille. Housut ovat melko uudet ja tämä on ensimmäinen niille suunnattu huoltotoimi. Housut ovat hyvin tyköistuvat mutta mukautuvat voideltuina käyttäjänsä muotoihin. Venähtävät hieman takamuksesta ja polvista. Sadekin tekee saman väliaikaisesti mutta kuivuttuaan voivat olla numeroa, kahta pienemmät. Siksi rasvaa ettei kastuminen sikistä. Jos haluaa vielä piukeammat housut niin kastelee ne heti uutuuden ja antaa kuivua päälle puettuna. Voi vaan kestää varsin kauan.

Vasen lahje rasvattu nahalle tarkoitetulla tuotteella. Huomenna pöksyt ovat jo notkeammat molemmista lahkeista.

Saappaat valmistettu vuonna 2003 syyskuussa. Pitävät vettä edelleen. Pientä ryhdittömyytta ja rispaantumista on havaittavissa.
 
Aktiivikäytössä
Eniten käyttämäni ajojalkineet. Koko 44 että mahtuu villasukat. Pohjia on pitänyt kulumisen vuoksi korjata. Ensin pohjautin suutarilla mutta sittemmin olen siirtynyt omatoimisemmaksi ja olen levittänyt pohjiin uretaanimassaa ja hieman muotoilua päälle. Useita kertoja. Uretaania jää yli rakennuksilla ja jämätuubeista olen sitä kaivanut saapaspohjiin. Kuluja ei siis juuri tule. Goretex-kalvo oli ainakin viime kesänä kunnossa ja jalat säilyivät kuivina kun ajelin Ponutaipaleesta Savonlinnan, Leppävirran, Pieksämäen, Hankasalmen, Hirvaskankaan, Multian, Keuruun ja Ruoveden kautta Tampereelle pääosin vesisateessa. Kiva reitti!

Uusi potta ja Kerhoni kuulumisia

 

Schuberth
Kohtuuhintaan, uskoakseni, hankin tämmöisen kun vanha potta on jo hieman kauhtunut mutta edelleen toimintakykyinen. Eroa entiseen on vain yksi rakenteellinen yksityiskohta: leukasuoja tässä ei ole irrotettava vaan avautuva. Omalla kohdalla ei enää ole kypärävalinta pyörän tyypin mukaan sillä ennen oli ajatus että customilla ajetaan avokypärän kanssa ja urheilumalleilla umpipotalla. Nyttemmin, ikäännyttyäni ja luovuttuani sporteista, en välitä enää muiden kuittailuista vaan olen valinnut kypäräni hinnan, laadun ja oman käyttötarpeeni mukaan. Mutta ei aina mainitussa järjestyksessä. Nyt sitten on tämä.

Edellisen potan rakenne
Kuten edellä mainitsin niin ero on teknisesti pieni. Vanhassa, noin kuusi suvea päässä kuskattu, leukasuoja on irrotettava ja loppu kypärästä jää päähän kuin alkoholi. Harvoin yli puolta vuorokautta. Eikä kivistä mistään. Rakenteeseen kuuluu mainittu irrotettava leukaosa, läpinäkyvä visiiri ja vähemmän läpinäkyvä, laskettava aurinkosuoja. Toimii hyvin eikä ollut, hankittaessa, erityisen hinnakas koska yhdellä kertaa, motoristiystäväni kanssa, ostimme useamman samanlaisen. Niin kuin baarissa kavereiden kanssa. Tosin baarissa ei saa tukkualennusta mikä taas johtuu hankalasta alkoholilainsäädännöstä. Toisaalta joku voi laittaa pöydän "koreaksi". Kokemuksen mukaan menee hukkaan sillä, että muut muistaisivat, se pitää tehdä alkuillasta eikä hieman ennen valomerkkiä.

Mutta päähän menee
Se lienee tärkeintä. Vielä sillä tavalla ettei sattuisi mihinkään ja pitkäaikaisempi käyttö ei aiheuta riippuvuutta tai muuta ylettömän pitkää suhdetta. Kuten saattaa, kuulemma, käydä jos samaa juttua käyttää liian pitkään.

Kaksi pottaa piirongin kulmalla.

Potalla on hinta
Laatumerkki, tietääkseni, hinnaksi oli määrätty 330€. Sen tästä päätin maksaa. Tuntuu hyvältä kuin...
Joka tapauksessa, tätä nyttemmin päähäni sovittelen. Aikä näyttää onko kypärästä pitkille reissuille. Lähiaikoina sellaista ei ole tiedossa. Seuraava riento lienee Nummijärviajo. Matka sinne on kovin lyhyt Tampereelta. Katsotaan onko pitkä koronakausi kovin vähentänyt osanottajia. Omalta kohdalta on joltisenkin matkan päässä GMGF:n vuosikokoontuminen Rautavaaran Metsäkartanolla. Olen kyseisessä kylässä asunut noin 1,5 vuotta. Pärjäsin savokarjalaisten kanssa varsin hyvin vaikka kieliongelmia aluksi olikin. Jos vain kuvioihin sopii niin sinne ajelen.
 
Uusi jäsen Kerhooni
Tätä kirjoittaessa muistelen eilisen kokouksen päätöksiä oman Kerhoni, LCR mc:n kokouksessa tulevan ajokauden (2022) toiminnasta päätettäessä. Tulevan vuoden (2023) toiminnasta päätetään vasta syksyn paljon pidemmässä kokouksessa. Tänään otettiin jo vuoden prospektina sinnitellyt kaveri täysjäseneksi. Menestystä!
 
Henkilökehitystä
Vuosittain varsinaisiksi jäseniksi valitaan 0 - 2 uutta prospektia eli ehdokasjäsentä. Joskus ehdokasjäsenyys saattaa kestää useampia vuosia. Aina ei jäsenyys toteudu. Jäsenmäärä on silti ollut tasaisessa kasvussa. Kokouksessa ehdotettiin kerhotilojen merkittävää laajennusta. Laajennustarve hyväksyttiin ilman vastalauseita. Suunnittelu on jo aloitettu. Lisätila koskee ravintolatiloja. Kasvu jatkuu edelleen näillä näkymin. Onhan Ylöjärvi kehittyvä ja vauras puutarhakaupunki sekä houkuttelee jäsenistöä LCR mc:hen myös naapurikaupungeista. Ainakin Tampereelta, Pirkkalasta ja Nokialta on jäseniä. Ylöjärveläisiä, mukaan lukien entisiä viljakkalalaisia ja kurulaisia on suuri enemmistö. Kerho juhlii vuosia lähiaikoina: 35 vuotta tulee täyteen. Keski-ikä, ottaen huomioon sen että maassamme on vanhempia ja erityisen runsaasti nuorempia kerhoja varsin runsaasti. 
 
Tulevaisuus
Näkemykseni mukaa moottoripyöräharrastus elää nyt parasta kauttaan varallisesti mutta väki on pääsosin ikääntynyttä ja harvenee vauhdilla. Kohta tämä harrastus jää marginaaliin. Syitä on useita: fossiilisen käyttöenergian kallistuminen, liikkumisen poliittinen ohjaus, ympäristöliike ja yhteiskunnan muutos em. asioiden suhteen. Muutakin muuttujia on. Toisaalta: itselläni on kohta toinenkin moottoripyörä joka käyttää biologisesti uusiutuvia polttoaineita. Siinä voi olla harrastuksen pelastus pidemmällä aikavälillä. Myös sähkökäyttö ja sähkön tallennuksen eli varauskyvyn paraneminen. Odottelen mielenkiinnolla koska tulee täysin sähköinen matkamoottoripyörä markkinoille. Nykyiset sopivat lähinnä korttelinkiertoon. Pari prototyyppiä olen ollut itsekin suunnittelemassa ja rakentamassa. Tekniikka sallii vaikka kuinka pitkän matkan mutta varauskyky ei. Biologisten polttoaineiden käyttöön ei maassamme ole ollut merkittävää tahtoa. Yleisesti saatavilla olevan (E85) RE85-polttoaineen hinta kun ei innosta sitä käyttämään vaikka laitteita siihen olisikin jo tarjolla. Paineistettu tai nesteytetty kaasu ei oikein sovellu mp-käyttöön.

perjantai 6. toukokuuta 2022

Molemmat ajopyörät samassa tallissa



Ensin yksi

Ajelin pari viikkoa sitten polkupyörällä (Venus Special vuodelta 1920) Kerholle jossa suurin osa pyöristäni talvehtii. Otin rivistä 1400 Californian ja siirsin sen ajamalla asuinpaikan autotalliini josta auto on muuttanut kadunvarsiparkkiin. Polkupyörän hain pois autolla myöhemmin koska oli kurja säätila.

Sitten toinen
California 1000 Adamant-trike lähti Kerholta tänään. Tuli jälleen polkupyöräiltyä noin 25 kilometriä kauniissa aamusäässä Peltolammilta reittiä joka kulkee mutkitellen Rukkamäen alikulun kautta Härmälään ja sieltä Pirkkalaan josta vielä on matkaa Pyhäjärven ylitykseen Rajasalmen siltojen kautta Kalkkuun, Myllypuron teollisuusalueen poikki, jossa muuten ei ole pyörätietä vaan reippaasti rekkojen välissä suhailin. Siitä eteenpäin olikin sitten suorempaa reittiä Kolmostien itäpuolta kunnes Soppeenmäessä käännyin Soppeentielle ja siitä Kerholle on enää kilometri. Kahden pyörän nouto edellytti noin 50 km ajoa polkupyörällä. Kevyesti se meni. Pitää Rouvalta pyytää kyyti Kerholle jonain kauniina päivänä niin pyöräilen Venuksen takaisin kotitalliin. Onneksi siinä välissä voin käyttää vain noin 60 vuotta nuorta Jaguaria. Vaikka terassikierrokselle. Jaguar on joskus aiemmin sudittu ryssänsinisellä Miranolilla, tai vastaavalla, varsin paksusti niin se ei herätä muissa ihmisissä kateutta. Eikä tarvitse laittaa lukoon.

Kotitallissa ahdasta
Mahtuu sinne silti terassipöytä ja muutama jakkara kun hieman järjestelee. Aika kuluu mukavasti vaikka venttiilien säädössä tai kärkiä ajoittaessa. C. Adamant kun on perinnetekninen laite. 1400:nenkin odottelee että venttiilivälyksiä pitäisi vilkaista. Rattoisa rapina kuuluu oikean puolen sylinterikannesta.

torstai 5. toukokuuta 2022

California T3 Blower Rungon takaosan kriittinen liitos

 

Liittyy kaikkiin Tonti-runkoihin
Guzzin yleisin runkotyyppi eri versioineen on ollut tuotannossa 70-luvun alusta noin vuoteen 2016. Hyväksi todettu siviilipyörissä, kilpailuissa sekä viranomaiskäytössä. Runkoja on valmistettu eri terässeoksista eri tarkoituksiin.
Runko jakautuu kahteen osaan: varsinainen runko ja erikseen irrotettavat alaputket joissa on pulttiliitokset edessä ja takana liittyen varsinaiseen runkoon. Takapään pulttiliitokset ovat näistä herkimpiä ongelmille vaikkakin rakenne on hyvin tukeva.

Oikean puolen takaosan kiinnityspultit ja äänenvaimentimen/takajalkatapin kannatin.
 
Kiinnityspultit
M12 vakiokierteellä, kahdella aluslaatalla ja Nyloc-muttereilla. Materiaali ruostumatonta terästä. Isompi mutteri oikealla on takahaarukan laakerin akselimutteri.

Kiinnityspultit ja -mutterit aluslaattoineen. Vasemmalla kardaanitunneli.

Vastaava kohta vasemmalla. Mutterin ja takahaarukan välissä vain vähän tilaa.

Kokoamisjärjestys
Joskus on tullut vastaan että runko on koottu siten että yllä kuvassa olevaa pulttia ei saa pois kun se on laitettu ennen takahaarukan asennusta eli oikealta vasemmalle. Jos tarvitsisi avata niin olisi pakko irrottaa takahaarukka ensin vaikka kyse olisikin vain alarunkoputken irrotuksesta. Oikealla puolella ongelma ei niin vakavana esiinny mikäli käytetään tarpeeksi lyhyttä pulttia.

Jos haluaa lisää jäykkyyttä
Kun runko on koottu niin kahden kierrereiän, pulttien ja mutterien lisäys varmistaa että runko ei liitoksessaan liiku: tehdään kiinnityspulttien väliin M10 kierrereiät että rungon molemman korvakkeen läpi on kierrereikä ja siihen kierretään pultti tiukasti ja toiselle puolelle mutteri varmistukseksi. Näin molemmille puolille. Varmistetaan että ei "nitku".
 
Rungon jäykkyyden parantaminen
Normirungossa akkutelineen pohjalevy näyttelee merkittävää osaa rungon kiertojäykkyydessä. Valitettavasti se on nähty vain peltilevynä akun alla. Se, kuitenkin, kytkee rungon ja moottori-vaihteisto-rakenteen yhteen. Sen ruuvit (7kpl) pitää olla kunnolla kiinni sekä vaihteiston yläosassa että rungon poikkiputken korvakkeissa.
 
Tämän projektin rakenteessa poikkeus
Ahdin on akun tilalla. Se on jäykkä "pötikkä" ja korvaa akun aluslevyn. On lisäksi useammasta kohdasta kiinni muissa rakenteissa. Tuskin herra Tonti oli ottanut ahtamista huomioon rakennetta suunnitellessaan. Uudemmissa (-90-luvulla valmistetuissa.) Tonti-rungoissa on kaareva poikkiputki lisäämässä jäykkyyttä vaihteiston yläpuolella. Tulkitsen tämän siten että myöhemmin on havaittu että runko vaatii lisäjäykkyyttä. Olen tämän ottanut opikseni. Kehitys kehittyy: joskus vielä kirjoitan jutun myös spine-rungon ominaisuuksista kadulla ja radalla. Alkuperä on Amerikasta ja sikäläisestä road-racingistä. Tosin myin pois ainoan ahdetun spine-runkoiseni pyörän hiljakkoin. Pitänee kytätä jos jostain löytyisi "kohtuuhintainen" esisarjan Daytona. Suomessa on kaksi. Toinen kaverilla.
 

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

California T3 Blower sytytysantureille suojalasi

 

Alumiininen aiemmin
Sitä ennen oli vaihtoehdot muovinen tai saman muotoinen alumiininen laturin suojakoppa. Nyt laturi on muualla hihnavedolla.
Välillä oli erillinen suojakoppa pelkästään sytytysantureille kun käytin erityyppisiä antureita ja kiinnityskin oli erilainen. Se kuitenkin näytti ikävälle pullistumalle niin päätin siirtää sen odottamaan muita tarpeita. 

Pleksilasi antureiden suojana.

Sytytyksen säätö
Tarvitsee tehdä vain kerran. Se tarkoittaa sitä että antureiden välimatka kehällä toistensa suhteen pitää säätää kerran. Toista kertaa ei tarvita ikinä. Kuvassa lähimpänä oleva anturi on se jota voi siirtää muutaman asteen verran kehällä. Kaikki muu hoituu digitaalisesti tietokoneella ohjelmoimalla Ignitech-sytytysyksikkö. Toisesta anturista saa signaalinsa myös ruiskutus ja samoin ohjelmoimalla ruiskutusyksikkö MegaSquirt.

Pleksilasin kestävyys
Kestoa voi parantaa hieman vahaamalla se molemmin puolin. Toisaalta se on etupyörän takana mutta lokasuoja yltää varsin alas eli se ei ole ihan rapasuihkussa. Mutta muu lika, kuten pienten eläinten raadot ja piki siihen tarttuvat. Toisaalta palan hinta on alle euron joten vain levyn muotoilun vaiva ja asennus ovat rasitteina jos haluaa kirkkaana pysyvän näköalan sytytyskiekkoon ja -antureihin.

Sytytyksen tarkka ajoitus
Sen voi tarkistaa pleksin läpi käyttämällä stroboskooppia eli ajoituslamppua. Sillä saa "liikkeen pysähtymään" eli voi täsmätä sytytyshetken täsmällisesti molemmille sylintereille. Sytytyskiekko pyörii kampiakselin mukana. Säätämistä varten lasi on irrotettava. Viisi M5-ruuvia talttakannalla. Teknisen näköinen.

 

California T3 Blower Satulan fiksausta

 

Alkuperäinen satula
Pyörä on rekisteröity vuonna 1982 ja satula on samalta vuodelta. Merkki on Giuliari. Myös satulan takarauta on nähnyt maailmaa. Lienee myös samalta valmistajalta.

Satulan pohjalevy ruosteessa ja verhoilu repsottaa.
 
Ruosteita poistettu mahdollisuuksien mukaan. Täydellisyyteen en pyrkinyt.
 
Valmistajan leima ja valmistuspäivämäärä.

Laatumerkki
Tyylikäskin myös. Kaksivärinen keinonahkapäällyste joka on varsin ehyt vaikkakin paikoin rispaantunut. Onhan tuota ikääkin. Pohjalevevyssä on valmistuspäivämäärä: syyskuun 28 päivä muta vuosiluvusta ei saa viimeisestä vuodesta selvää mutta varmaa on 1980 -luvulta mutta ei sen tarkemmin ole leima säilynyt. Pyörä on vuosimallia 1982 ja ensirekisteröity Hollannissa. Se taas selviää pyörän papereista.  

Ruosteenpoiston ja hionnan jälkeen pohjamaali.
 
Kippimekanismi
Kuvassa yllä oikealla näkyy alkuperäinen tukipuikko. Yksinkertainen rakenne. Vasemmalla on jälkiasentamani mekanismi joka ei vaadi muuta kuin satulan etureunasta nostamisen haluttuun asentoon. Satulan takaosassa näkyy kaksi kulmarautaa jotka toimivat saranoina.

Satulan takarauta vaatii huoltoa. Kromi on vielä kohtuullisessa kunnossa.

Satula saranoilla
Satulan takaosassa on akseli jonka varassa satulan etuosan saa ylös ja sitä varten on tukirautakin. Se on hieman kämpelö käsitellä ja siksi laitoin oheen matkailuvaunun ikkunan tukiraudan. Se on teleskooppityyppinen eli satulan etuosasta nostettaessa se aktivoituu ja lukitsee satulan haluttuun asentoon. Kun satulan nostaa pystyyn niin aktivointi laukeaa ja satula laskeutuu alas. Vielä pitää liimata satulan etuosan tukirautaan kumilevyn palat että paljas rauta ei kohtaa runkoputkia sinällään vaan on pehmustetta välissä.

Pehmuste ja verhoilu
Verhoilu pitää kiinnittää osin uudelleen. En ryhtynyt purkamaan päällystettä pois koska sen vähäiset vauriot saan korjattua muutoinkin. Satulan päällyste on kovettunut joten joudun sitä hieman lämmittämään ennen päälle pingoitusta. Käytän kontaktiliimaa apuna. Pehmustetta en ole nähnyt kuin mitä irronneen päällysteen puolelta vähän. Mitään painumaa ei ole ja siksi annan olla asian näin. Omistan myös uuden satulan tähän pyörään mutta olkoon se pussissaan kunnes sitä tarvitaan kuten silloin jos myyn pyörän tai perikunta myy.

Pintamaali alapinnassa
Odottaa kuivumista ennenkuin ryhdyn liimaamaan päällistä kiinni satulan peltirunkoon. Ehkä tulevalla viikolla...
 
Pohjapelti pintamaalissa. Yllättävän paljon imi maalia. Tuli ns. jämäerät hyödynnettyä.
 
Satulan takarauta
Oli varsin likainen että myös ruosteinen parista kohtaa. Ikä teettää. Ehkä ei ollut vahattu tarpeeksi usein. Kromipintakin vaatii hoitoa. Sain siitä puhdistusaineella ja vahalla varsin siedettävän näköisen. Satulan pohjassa olevat kiinnityskierteet puhdistin kierrepakalla. Jännä juttu: satulan takakiinnikeisiin nähden takaraudan kiinnitys ei ole samalla linjalla mutta ulkonäöstä sitä ei huomaa. 

Eniten aikaa vievä homma oli kiillon etsiminen takaraudasta. Piintymiä riitti mutta ruostetta, lopulta, vähän. Liitokset tehty juottamalla, ei hitsillä.

Kiinnityskierteiden puhdistuksen jälkeen kiinnitys sujui hyvin.

Satula normiasennossa takarautoineen. Valkoinen ei ole valkoista...

Päällinahan liimaus ja puhdistus
Asiaa pitää opiskella. Liimaus lienee helppo juttu mutta mitä aineita keinonahkaan voi käyttää turvallisesti niin että musta on mustaa ja valkoinen valkoista?  Opiskelun paikka. Omistuksessa on toinenkin pyörä jossa tulee tarve samaan prosessiin. Vuoden -82 satula on silti varsin hyvässä ryhdissä. Satulan keinonahka totteli hyvin lämmitystä ja venyi sen verran että sain sen alkuperäisiin koukkuihinsa. Sitä ennen levittelin kontaktiliiman molemmille liimattaville pinnoille ja hyvin tarttui. Siistiä tulee alta päältä ja takaa.
 
Liuottimia
Ensin miedolla aineella eli öljypohjaisella liuottimella lähti "valkoisesta" pinnasta runsaasti "mustaa". Mutta tilanne ei silti ollut vielä hyvä ulkonäön suhteen.
 
Liuotinpesuaineen puhdistustulos.
 
Teippauksen kohta
Laitoin liuotinpuhdistuksen ajaksi teipin satulan takaosaan vasemmalle sivulle että saan puhdistuksen jälkeen vertailutietoa puhdistuksen tehosta. Tulos näkyy tummana raitana teipin poiston jälkeen. Kapeat ajosaappaan osumien aiheuttamat naarmut eivät ensimmäisellä käsittelyllä kuin hieman himmenivät. Käsittelyjä tarvittiin useampia.

Lopullinen puhdistustulos.
 
Ei täydellistä
Likaisimmat kohdat olivat ne paikat johon ajopuvun lahje reisien osalta eniten koskettaa satulaa eli satulan kapein kohta. Toinen hankaluus oli saada ajosaappaiden aiheuttamat mustat naarmut pois satulan molemmilta sivuilta. Ahkeralla hinkkauksella asia eteni. Jossain varastoissani on keinonahalle tarkoitettua "plankkia" pieni purkki. Sillä sipaisen satulanahan kauttaaltaan. Tämän kataisen "kerninnahan" olisi syytä pysyä joustavana ja pehmeänä. Muutoin se murtuu ja repeää.

Puhdistusliina taitteiden oikaisun jälkeen. Puhdistuksen aloitus yläoikealta. Tämä pelkästään ensimmäisellä puhdistuskierroksella valkoisesta osasta.

Ompeleet
Sekä satulan liepeissä että varsinaisessa satulanahassa ovat ompeleet kuluneet pois. Onneksi saumoissa on kaksi ompeletta ja näkyvissä oleva on lähinnä koristelua. Satulan takaosan valkeassa nahassa on kaksi saumaa joista oikeanpuoleisen olen jo vuosia sitten korjannut ompelemalla sen uudelleen. Nyt pitää myös vasen puoli ommella. Siihen tarvitaan erityinen neula ja paksuhkoa ompelulankaa. Päällistä ei siis tarvitse irrottaa.

Neula ja lankaa
Karhulankaa noin puoli metriä ja kaareva nahkaneula. Niillä onnistui ompeleitten teko mutta keinonahka oli jo ottanut itseensä sillä mustan ja valkoisen liitoskohdassa olivat ommelreiät hieman venähtäneet. Sanoisin kuitenkin että ei ihan heti huomaa virhettä.

Koristeommel ennen korjausta.

Ommel korjauksen jälkeen.

Muuta puuhaa ohessa
Maalin kuivumista odotellessa tein siivousta ja järjestelyä. Löytyi lukuisa määrä öljypäniköitä. Monissa saman laadun "jämiä" jotka yhdistelin. Purkkimäärä väheni merkittävästi. Myös muita tarpeellisia aineita löytyi kuten ilmansuodattimiin tarkoitettua suodatinöljyä. Varsin arvokasta vaihteistoöljyä oli hyllyn perällä pari vajaata purkkia myös yhdistellen: laatu "shockproof". Ei pitkäaikaiseen vaan kovaan käyttöön. Sopinee triken vaihteistoon kun sen aika tulee. Mitenkähän tuo toimisi 1400:n rattaissa? Viisivaihteinen "perinnevaihteisto" on vinohampainen ja kunnossa ollessaan varsin äänetön. Kun sitävastoin 1400:n 6-pykäläinen vaihteisto on suorahampainen ja meluisa kunnossakin ollessaan. Tässä perustietoa hammastuksista ja vaihteista.
 
RVS-tuubi
Sellainenkin löytyi siivotessa. Ilmeisesti siitä oli ainetta otettu koska nokka oli avattu ja suljettu teipillä. Ainetta oli tuubissa varsin paljon. Laitoin pääosan California Adamantin moottoriin ja loput vaihdelaatikkoon. Tuskin siitä haittaakaan on. Tarkoitus olisi käsitellä RVS:llä myös T3-pohjainen 950cc ahdettu projektipyörä. Moottoriin moottori-RVS, vaihteistoon ja perään voimansiirto-RVS. Perävaihteeseen en laita ensimmäiseen kymppitonnin aikana lainkaan Molykote A-dispersiota. Kahta liukastetta ei kannata yhtä aikaa käyttää. Kun RVS on tehnyt tehtävänsä niin sitten Molykote perään. Vaihteisto saa jatkaa normaalisti.

tiistai 3. toukokuuta 2022

California Adamant: Kevätkäynnistys

 

Toinenkin käyttöpyörä ajokunnossa
Triken eli California Adamantin akun laitto paikoilleen ja hieman katsastelua. Ei kummoinenkaan homma vaan silti taas tuli asia vastaan jota en ole saanut tehdyksi enkä nytkään aikonut sillä pyörällä ei pääse ajamaan koska sen takana on naapuritilan seinä ja edessä vielä monta tälle vuodelle käyttöön ottamatonta kerholaisten pyörää. En niitä siirtelemään ryhtynyt vaan muutoin katsoin että laite on kunnossa ja vapauteen päästyään valmis kesän rientoihin. Se toinen ajopyörä eli California 1400 GTS on jo reilut kaksisataa kilometriä taivaltanut tälle keväälle. Ainoa kaksipyöräinen pyörä jonka ulosvienti Kerholta vaatii avaamaan nosto-oven. Ei mahdu pienemmästä pihalle.

Akku paikoillaan. Plusnavasta lähtee liikaa johtimia.
 
Turvakytkentä tekemättä
Pitäisi laittaa virtalukon takana oleva solenoidi eli isompaakin virtaa kestävä rele joka virrat päälle kytkeytyessä korvaa akun +navalta lähtevät monet johdot. Nyt, väliaikaisratkaisuna, irrotan kuvassa oikealla näkyvät liitinpuoliskot toisistaan.

Työkalukotelo sijaitsee akkutilan päällä ja on helposti nostettavissa pois.

Virrat kytketty mutta ei vielä käynnistetty.
 
Käynnistys
Tappokatkaisin päällä pyöritin konetta hetken aikaan että öljy lähtee kiertoon, sitten virta päälle ja ryyppyä hieman painalluksen ajaksi. Heräsi heti tulille. Hetken kaasuttelin ja sammutin. Nyt täytyy odotella että muut hakisivat pyöränsä pois että tämä mahtusi ulos. Tämäkin täytyy ajaa ison nosto-oven kautta ulos.

Säilytyspaikka kerhotilan toiseksi perimmäisessä nurkassa.

Kerinnee vielä ajoon
Ajokausi tuli avatuksi eri pyörällä mutta tällä arvelin lähteväni käymään noin 450 kilometrin päässä Mökillä kesäkuussa. Toki matkaa sinne tulee enemmänkin kun en viitsi aina suorinta tietä mennä. Loppumatka on parikymmentä kilometriä soratietä joka on ookoo mutta sitten alkaa kapea tilustie mökille joka tarvitsisi kaksipyöräiseen nappulakumit mutta trikellä se ei ole ongelma lainkaan.

Toissavuotisia bensoja
Verstaan nurkista keräilin yhden tankillisen verran kannuja joissa oli toissavuotista bensiiniä. Kuljetin ne auton takatilassa kotitalliin ja laitoin ensimmäiset kolme litraa siitä California 1400 GTS:n tankkiin kun siinä oli tilaa aiemman ajelun jäljiltä. Kyllä se siellä seassa menee. Jospa sillä loppuviikolla ajelisi. Saman lailla loput 8 litraa kuluttelen joko California Adamantin tai 1400:sen avulla.

maanantai 2. toukokuuta 2022

Keväajelu -22 mutta väärä pyörä

 

California Adamant ei saatavilla
Kerholla "pojat" järjestelivät pyörät siististi talvisäilöön. Trike eli California "A" on pakan perimmäisenä. En ryhtynyt liikuttelemaan muiden pyöriä ja yksi olisi ollut eräänlailla hankala sillä siinä oli iso lappu: Älä liikuta, hälytin päällä. No en liikuttanut mutta miksi hälytin pitää pitää päällä kun Kerhotila on hälyttimiä ja kameroita väärällään sekä hälytys lähtisi useampaan kohteeseen? Olisiko uuden jäsenen arkuutta? 

Kevään ensi ajelu
Se oli lyhyempi kuin nyt. Kävin vain pikaisesti Mämmilä MC:n viikkopalaverissa Orivedellä. Sitä ei lasketa kun ei ollut kamera mukana. Sitä paitsi tämä reitti Tampere - Hämeenkyrö - Viljakkala - Mutala - Ylöjärvi - Tampere on ollut jo vuosia kaudenavaukseni. Siis varsin virallista. Samalla selviää onko Karhejärvi jäässä vai ei. Nyt ei ollut oikein kumpaakaan sillä jäät olivat jo liikkeessä ja aivan mustana. Rannat laajasti auki. Sieltä tiekannakselta maisemakuvat. Tosin alla olevat mittarikuvat on otettu Ylöjärvellä koska jäin sinne Verstashommiin. Loppumatka on noin 23 kilometriä lisää kotitalliin.

Karhejärvi ja vähät jäät.

Tämän vuoden epävirallinen kaudenavauspyörä.

Oikealla tie Mutalaan, vasemmalle mennään Kyrönlahteen.

Kun ajaa moottoripyörällä
Pitää keskittyä ajamiseen. Eri juttu kuin autolla joka pysyy pystyssä pitämättäkin. Ulkoilman tuntee ilman muuta. Olosuhteet voivat vaihdella ja tien pinta muuttua. Tälläkin matkalla piti väistellä asfalttivaurioita, soraisia kohti asfaltilla, liian lähellä takana ajavaa autoilijaa, yhtä kissaa ja koko tien leveydellä polkupyörillä kikkailevaa koululaisryhmää. Hidastin ja painoin torvea jolloin sain monta keskisormea nähtäväkseni ja yhden ns. runkk... korjaan itsetyytyväisyyseleen. Toisaalta suurimman osan matkasta olin ihan yksin tien päällä. Silloin saatoin katsella myös sivuille ja huomata asioita jotka autolla ajaessa tuskin tulisi noteeratuksi. Samalla saattoi muuttaa ajonopeutta tai sijaintia tiellä häiritsemättä muita.
 
Muutama fakta
Tankkasin Lakalaivan ST1-asemalla tankin täyteen. Siitä lähti varsinainen taival 3-tietä myöden Hämeenkyrön suuntaan ja sieltä Pappilanjoen vartta kohti Viljakkalaa jossa kahvittelin paikallisessa bistrossa. Hyvät kastettavat ja juttukavereitakin oli. Kylän vanhemmat herrat käyvät bistrossa vaihtamassa kuulumisia ja syömässä tai hakemassa noutoruuan. Siitä Karhelle, Mutalaan, jne.
Otin kuvatallenteet pyörän mittaristosta. Niistä näkee tosiasiat.
 
Matka-aika eli se aika kun virta on ollut päällä. Pysähtymiset eivät tallennnu.

Akkujännite matkan aikana. Matkalla oli kolme käynnistystä.

Matka-ajan keskinopeus.

Keskikulutus per sata kilometriä matkan aikana.

Matkan kokonaispituus. Lakalaiva, Tampere - Ylöjärven Siltatie moottoritietä.

Moottoriöljyn lämpötila kun jäähdytin oli peitetty. Lähes tyydyttävä.

Ilman lämpötila
Lähtiessä 9 astetta pyörän mittarin mukaan. Matkalla vilahti 12 astetta, Ylöjärvellä pysähtyessä lämpötila kuvien mukainen. Mittariston ajotietokone kerää muutakin tietoa sekä kertoo polttoaineen määrän, joka kyseisellä matkalla ei näytä vajuneen yhtään. Kyllä nuo palkit tuosta kohta alenevat sillä mittari ei ole lainkaan lineaarinen.

Pysähdys Verstaalla
Kesti noin kolme tuntia ja tutkin sen ajan California T3 1000 Blower:in sähköjohdinsarjaa. On, onneksi, varsin ehyt eli pääsee kunnostuksen jälkeen alkuperäiseen tehtäväänsä. Kirjoitan aiheesta myöhemmin kunhan asiassa tapahtuu mainittavia.
 
 Lopuksi kuva Viljakkalan bistrosta pari viikkoa myöhemmin otettuna.