sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Taival Seljes Ajoon ja takaisin

Seljes Ajo järjestettiin viikonloppuna 15.- 17. kesäkuuta.

Matkalla sinne ja takaisin oli teknisiä vastoinkäymisiä ja lopussa hieman jännitystäkin.

Kokoontuminen on toistaiseksi pienimuotoinen mutta edellytyksiä on suurempaankin tapahtumaan. Arvioni mukaan väkeä oli ehkä hieman yli sata henkilöä. Pari tuttuakin oli paikalle saapunut jo edellispäivänä sillä vierailin ns. päiväkävijänä lauantaina. Olin paikalla noin klo 13.

Lähdin aamusella Tampereelta ennen yhdeksää. Matkaa tuli käyttämääni reittiä myöden noin 300 km suuntaansa. Lähtiessä lämpötila oli +17 astetta Celsiusta. Päivän mittaan lämpötila kävi +21 asteessa. Pääosin oli 19 astetta. Siis kohtuullinen ajosää mutta lämpöä oli hieman liikaa.

Menomatkalta ei ole yhtään kuvaa kun tuskailin Tomtomin toimimattomuuden vuoksi ja ketutti toimimaton laite. Epäilyksen kohteeksi arvelin sen alkuperäistä kytkentäjohtoa virtalähteeseen eli asentamaani 5V USB-muuntajaan. Tai sitten asentamani muuntaja on alitehoinen tai rikki.
Toki osasin perille perinteisen paperikartan avulla. Pari kertaa piti, varmuudeksi, taitella karttaa. En antanut Tompan hidastaa matkantekoa sillä se murjotti täysin pimeänä.

Olin tankannut perjantaina tankin melko täyteen. En aivan korkkia myöden sillä olisi ikävää jos maan alla säiliössä viileässä ollut bensiini olisi tankissa yön aikana turvonnut ja vuotanut taloyhtiön tallin lattialle. Siitä ei hyvää olisi seurannut. Ehkä varoitus tai häätö tallista. Bensiini turpoaa lämmetessään. On nimittäin joskus näin käynyt.....

Menomatkalla tankkasin 14 litraa Evijärven ST1:llä.Tankissa oli siis vielä ainakin kuusi litraa.

Perille siis pääsin. Maksoin portilla päiväkävijän maksun. Sillä sai juoda kahvia ja syödä kääretorttua niin paljon kuin jaksaisi. Näin luvattiin ja asia sittemmin toteutui kohdallani. Energiaa tarvitsee myös paluumatkalle.

Tämä tie vie Seljes Campingiin.

Portti ja siinä Kassakerberos selin.

Sain häneltä mielenkiintoista tietoa tapahtumasta, sen historiasta ja mahdollisesta tulevaisuudesta. Päiväkävijän rannekkeen sai 5€ sijoituksella.

Alueen opastin.

 Pieniä tupia kaukana peremmällä.

Mielenkiintoinen aittamajoitus.

Viihdettä liikuntakuntoisille.

 Kahvia ja kääretorttuja päiväkävijöille.

Järven nimi on Seljes.

Neljä ja puoli tuntia vierähti äkisti ja sain pari uutta tuttavaakin. Paluumatkalle oli lähdettävä että ei tarvitsisi ihan sysiyönä matkata. Hirvet, otukset ja muut möröt hirvittävät hämärässä enemmän kuin päivänvalossa. Kokemusta on jo hirven kaadosta moottoripyörällä. Siksi nykyisessä pyörässä on vakionopeussäädin. Oikea ranne ei ole tullut edes ennalleen saati parantunut.

Paluumatkalla Kaustisella.

Hyvin äkisti kuolleita eläimiä oli kypärän visiirissä sen verran paljon että piti käydä saippualla pesemässä huoltiksella. Samalla pysäyksellä päätin tutkia mikä on Tomtomissa vikana kun käynnistyy, sammuu ja käynnistyy uudelleen mutta ei pysy päällä. Reservissä oli Biltemasta ostettu mini-usb-USB-kaapeli. Paikalle sattuneen GoldWing-kuljettajan kanssa asiaa pohdimme ja yhteistoimin vaihdoimme kaapelin. Tomppa lähti tulille heti mutta oli unohtanut sätkyessään kaikki asetukset. Niitä sitten näpyttelin uudelleen. Ei siksi ettenkö osaisi siitä kotiin suorinta tai kierointa tietä. Tuttujahan nämä kaikki lähiseudun tiet ovat yli neljänkymmenen motoristivuoden kokemuksella. Mutta laitteen pitää silti toimia kun se kerran on maksettu. Tai rahat takaisin. Tomppa päätti toimia kotitalliin asti parempilaatuisella virtakaapelilla.

Tomppa toimii edelleen Ähtärin eteläpuolellakin.

Alempana alkuperäiskaapelin kulmaliitin.

Biltema-kaapelin tuenta tuulisuojan tukirautaan.

Nyt näkyy kartat oikein hyvin koska käytössä oleva kaapeli toimittaa sähköä katkeamattomasti Tompalle. 

Tässä samaisessa paikassa on Hugo Simbergin muistomerkki. Siitä pari kuvaa alla. Joka reissulla pitää olla hieman kulttuuria tai taustaa sille. Nyt jälkimmäistä. Yksi mielitaitelijoistani. Ateneumissa lienee Kuoleman Puutarha näytillä. Kuten myös Tampereella. Mansessa sen näkee ilmaiseksi Tuomiokirkon seinässä. Kuten myös kuuluisat seinämaalaukset. Aikanaan oli lähellä ettei maalauksia ylimaalattu valmistuttuaan.

Muistomerkki Hugolle.

Taustatietoa.

Ei edes moottoripyörä pelastanut Hugoa edesmenolta.

 Kuvia Hugosta, perheestä ja Hugolta.

Tässä samaisessa paikassa syttyi pyörän bensamittarin varoitusvalo vähäisestä bensiinin määrästä. Silloin näkyy mittarissa vielä kaksi palkkia joista ylempi katoaa aika pian näkyvistä. Tankkivalo siis syttyi Ähtärin jälkeen Virroille päin ja suuntana Kuru. Arvelin että Kuruun ainakin pääsen. Ohitin Kurun kun ei mitään oireita bensan loppumisesta ollut ja jatkoin kunnes hermot menivät Kyrölahden ST1:sen kohdalla. Ehkä olisin päässyt Metsäkylän Shellille, ehkä en. Bensa-aseman mittari kertoi totuuden. Siihen mennessä oli Ähtärin puolelta matkaa tullut "varatankilla" tasan 100 km.

Tankkaus Kyrönlahdessa.

Olihan siellä vielä pohjanpeitto bensaa. Mutta se tieto riittää että ainakin 100 kilometriä pääsee "varatankilla" varman päälle. Ehkä olisin joutunut työntöhommiin jos olisin jatkanut....

Perillä kotona.

En ole vielä käynyt matkasta syntynyttä dataa läpi mutta sen verran kerron että myötätuuleen ajo kulutti bensiiniä vain 5,4 litraa sadalle. Paluumatkalla oli vastatuuli tai sivuvastainen. Kulutus 6,2. Ilmanvastus on melkoinen tekijä. Keskinopeus oli 77 km/h.
Iltaa myöden tuuli helpotti. Kotona olin noin 21.30 jonka Tomtom ennusti aika tarkkaan jo Ähtärissä. Toki olisin voinut valita jonkin toisen reitin. Paluumatkan alussa niin teinkin: Tomppa olisi vienyt takaisinkin Alavuden kautta. Matkojen ero olisi ollut kuitenkin vain muutamia kilometrejä.

Käyttämäni tiet olivat hyvässä tai erinomaisessa kunnossa. Vain yksi tietyö: menomatkalla sillan kunnostus Evijärven ja Kaustisen välissä jossa oli liikennevalot.

Illalla oli hyönteisiä liikkeellä melko paljon. Jo paluumatkan alussa sai siivota kypärön visiiriä. Pitääkin muistaa vahata se jälleen niin lika lähtee helpommin pois ja pysyy naarmuttomana.

Hyönteisvainaita.

Erityisesti pakoputkesta pitää kuollut massa poistaa sillä se tarttuu kuumaan putkeen ajan kanssa todella kovaa. Tapahtuu pohjaanpalaminen.

Menomatka oli melko suora.

Käytin matkalla yksi-, kaksi-, kolmi- ja nelinumeroisia väyliä sekä paikallisteitä. 
Linja on melko suora näin katsellen mutta kyllä siihen ristyksiä ja mutkia sisältyi. 
Tampere - Ylöjärvi - Virrat - Alavus - Kuortane - Alajärvi - Lappajärvi - Evijärvi - Kaustinen - Seljes.

Paluumatkalla pieni mutka ettei tarvitse samoja maisemia katsella. 

Seljes - Kaustinen - Veteli - Vimpeli - Lehtimäki - Ähtäri - Virrat - Ylöjärvi - Tampere.
Yhteistä reiteille oli Virrat - Tampere osuus Kurun kautta.

Tällä paluureitillä oli enemmän metsävälejä kuin menomatkalla. Nämä on nyt nähty ja seuraavalla kerralla muita teitä. Valinnanvaraa Pohjanmaalle mennessä löytyy vielä useita. Moottoripyörällä ajaminen on merkityksellisempää kuin perille pääsy.

Eroa näillä eri reiteillä oli vain viisi kilometriä. Paluureitti oli kuitenkin nopeampi Vaikka Google toista väittääkin.

Tampere - Seinäjoki - Lapua -reitti on isoa tietä mutta siellä on muuta liikennettä riesana. Tampere - Orivesi - Lapua on myös liikenteellisesti runsaasti käytetty mutta Tampere - Teisko - Ruhala - Vilppula - Keuruu - Ähtäri on mielenkiintoinen reitti Pohjanmaan suuntaan. Muitakin melko suoria reittejä on olemassa.

Muuta havaittua: eturengas alkaa olla vaihtokunnossa. Juhannusreissu sillä vielä tehdään. Sitten gummikaupoille. Ennen juhannusta pitää tehdä öljynvaihtohuolto moottoriiin ja vaihteistoon. Mukavaa näpräämistä tiedossa.

Tomtomin näytön kirkkaus on aurinkoisella säällä, varsinkin jos se paistaa takaapäin, on vaatimaton. Muutoin tiedot ovat luettavissa varsin hyvin. Itsellä vielä kesken harjoitukset laitteen kanssa sillä se oli nyt ensimmäistä kertaa käytössä moottoripyörässä ja toista kertaa ikinä.

Myöhemmin todettua:
Asentamani USB-muuntaja on todellakin hieman alitehoinen. Mutta lyhyemmän korvaavan virtajohdon asentaminen korjasi osan asiasta. Pätkiminen loppui. Alitehoinen muuntaja ei myöskään suostu lataamaan kaikkia siihen yksittäinkin kytkettyjä laitteita. Mutta puhelimen ja kameran kyllä lataa mutta ei varavirtalähdettä.
Virtajohdin on vaihdettu jämäkämpään. Alkuperäisen mini-usb-liitin on löysä töpseliinsä ja siitä johtui pätkiminen. Laitoin Tomtomin oman laturin tupakinsytytinliittimeen. Siitä irtosi suurempi teho. Kaikki kunnossa. Toistaiseksi.

 Kumikannen alla 2xUSB ja tupakinsytytinliitin käytössä.

Tuosta Tomtom sytkälaturista lähtee se teho jonka navigaattori tarvitsee. Asennuksen sijainnista johtuu että johdin on hieman nopeusmittarin edessä. Ainahan se ei siinä ole. Useimmat matkat ovat tarpeetomankin tuttuja joita ajelen.

Juhannusviikonloppuna se tulee tarpeeseen sillä lähdemme paikkaan jossa en ole koskaan käynyt edes lähellä. Matkaan kuuluu myös matkustamista laivalla.

Sadetta on luvassa koko reissulle 50% todennäköisyydellä. Lämpötila on 13 - 15 astetta plussalla eli lämpötila on otollinen pidemmällekin matka-ajolle.Keskiviikkona pakataan pyörä. Torstaina ollaan jo matkalla.

Isoin teltta mukaan, iso kevytpeite, paljon narua, lastiliinoja, lämpöä heijastava pohjakangas telttaan, ilmapatjat kahdelle, ja reipasta retkeilyhenkeä.

Sateen ropina teltan kattoon on oikein rentouttavaa aamusella....

perjantai 15. kesäkuuta 2018

California 1400 GTS 7SM moottorinohjauksen tiedoston kopiointi

Nämä ovat aina mielenkiintoisia ja jännittäviäkin toimia.
Tänään illansuussa autotallissa suoritin moottorinohjaustiedoston kopioinnin.

Juttu ei ole vielä täydellinen. Teen jatkoa ja tarkennuksia kunhan ehdin tai viitsin.

Homma ei ole mikään "tuosta noin" toimitus vaan aikaa meni koko hommaan noin 45 minuuttia josta reilu kymmenen apuvälineiden asemoimiseen ja säätöön kopiointitapahtumaa varten. Sekä yleistä varmistelua kuten tallin oven sulkeminen toivomattomien vieraiden varalta. (Varmasti taloyhtiön hallitus kieltäisi moiset toimenpiteet jos saisivat tietää.)

Oman pyöräni satulan alta löytyy valmiit pistokkeet homman nopeuttamiseksi ja varmistamiseksi. Olen ne itse sinne järkännyt. Vain satula pitää irrottaa niin homman voi aloittaa kytkemällä tarpeelliset kaapelit.

Vakiokuntoisessa pitää irrottaa akkutelineen kansi että välijohdolle saadaan virtaa akusta hauenleukojen avulla ja kannen alta löytyy myös OBD-väylän kolminapainen liitin. En kauheasti luota hempuleihin hauenleukoihin. Suositten vähintään abikoliittimiä (Uros ja naaras eri johtimiin ettei tule virheellistä kytkentää mikä tunnetusti tuhoaa kaapelit savun tuprahduksella ja välähdyksenomaisesti.) Myös Superseal-liitin on hyvä: sitä ei voi kytkeä väärinpäin.

Sulakerasiat.

Oikealla ovat pikkusulakkeet. Niistä kun poistaa numero ykkösen (15A) niin päiväajovalot himmenevät eivätkä kuluta paljon energiaa. Eivät kyllä muutoinkaan sillä valot ovat ledejä jotka ovat nuukia sähkölle. Jos irrottaa muita saa kohta poistaa vikailmoituksia urakalla. Kunnossa oleva akku kyllä kestää puolen tunnin lievän kulutuksen.
 
 Tarpeelliset kaapeloinnit.

Mustalla kehitty 2-napainen Superseal-liitinpari on 12V liitäntä akulta ilman sulakkeita VAG-KKL-sovittimeen. Välijohto siis tarvitsee oman virtalähteensä. Valkoisella kehitty kolmenapainen liitinpari on OBD-väylä. (Tässä versiossa vain kaksi johdinta.)

Muutoin kaksinapainen liitin toimittaa virtaa 5V USB ja 12V tupakansytytinliittimiin sekä lisävaloille. (Sumuvalot edessä, lisäpitkät ja takasumuvalo.)

Kopioinnin aloitushetki.

 Kopiointi etenee.

 Moottorinohjaustiedoston tiedot.

Ajotietokoneen näyttö kopioinnin aikana.

Silloin kun ECUun tehdään toimenpiteitä tulee näyttöön pistokeparin kuva joka kuvastaa yhteyden olevan poikki pyörän sisäisessä järjestelmässä. Lisäksi palaa vikavalo yhtäjaksoisesti

 
 Kopinnin päätöshetki.

Homma sujui suurinpiirtein ennalta ilmoitetussa ajassa. Saihan siinä katsella pitkään näyttöä jossa palkki täyttyi hiipimällä vasemmalta oikealle.

Tässä tiedosto kopioituna jo toisen kerran.

Muutan tiedostonimen totuutta vastaavaksi. Tämä on kiireessä näpytelty väliaikainen nimike. Ainakin yksi henkilö on jo tiedoston tilannut.....

Juttu on vielä kesken ja epätäydellinen. Jatkan aiheesta ensi viikolla tarkemmin ja teen tarkemman selvityksen. Tässä välillä hieman matkailen ja tutkin kopioimaani tiedostoa TunerPron avulla.

Kovin paljoa ei ollut tässä vaiheessa syynättävää mutta säätäjä pääsee jo näillä avuilla muokkaamaan moottorinohjauksen suorituskykykarttoja. On todennäköisesti mahdollista ottaa muokattavaksi esimerkiksi sadekelin kartta siten että siirtää siihen sport-kartan asetukset aluksi ja ryhtyy siihen pohjaan rakentamaan jotain uutta.

Alla malliksi ECUn sisältöä ihmisen ymmärtämässä muodossa.

Vasemman moottorin puoliskon ruiskutuskartta.

Oikean moottoririn puoliskon kartta, äkkiä silmäillen, on hyvin yhteneväinen yllä olevan kanssa. Melkoista laaksoa ja huippua on tässäkin kartassa. Mikä laakso ja kumpare on moottorin virtausominaisuuksien vuoksi ja mikä on saastenormien täyttämiseksi niin siinäpä tutkittavaa.

 Polttoaineen määrän korjaustaulukko laskevalla kierrosluvulla.

Sama graafisena karttana.

Korjauskartta nousevalla kierrosluvulla.

Vaikuttaa siis siltä että moottorinohjaus laskee tarpeen mukaan eri korjauskarttoja pohjakarttojen päälle. On mielenkiintoista nähdä miten asiat menevät käytännössä jo mikä on vaikutus jos näitä ryhtyy muokkaamaan. Täydet mahdollisuudet siihen on. Nyt täytyy vain perehtyä teoriapuoleen.

Osa numeroinnista on selkeästi esimerkiksi kierrosluvun mukaan muuttuvia mutta osa numeroista on suhteellisia arvoja. Tyypillisesti nolla on pienin ja muutama tuhat lukuarvona suhteellisesti isompi arvo mutta ei kaikissa taulukoissa.

Voi olla että kerron tässä satuja mutta kunhan saan selville vaikutussuhteet ja niiden määrät niin homma alkanee itämään. Pohjat on jo tehty. Enää ei tarvitse kuin tehdä muutokset, syöttää ne pyörän ECUun ja toivoa parasta.


Tarkastelua pari päivää myöhemmin.
Eilinen vikailmoitus. 

Huollon yhteydessä tavattu vikailmoitus. Aiheutti häiriöilmoituksen mittaristoon mutta sitten häipyi pois mutta vikamuistiin jäi tieto asiasta. Pyörä toimi koko ajan moitteettomasti. Ei aiheuta ylimääräisiä liikkeitä. Vikalogi on pyyhitty ilmoituksista tyhjäksi.

Veloce- ja Pioggia- "Torque" -taulukoiden eroavaisuudet.

Mitä vähempi punaista sitä vähempi vääntöä. (Veloce = sport ja Pioggia = sade ja niiden välissä eniten käyttämäni asetus Turismo =  matka-ajo joka ei ole kuvassa nähtävissä.) Turismo-aseteus ei paljoa poikkea Velocesta muuten kuin kaasukahvan käännön alkupään verkkaisuutena. 1. ja 2. -vaihteilla on vääntöä leikattu pois kaikkien asetusten osalta. Sen palauttaminen lienee mahdollista. Ehkäpä vain yhteen ajomoodiin....
Pitää ottaa tietysti huomioon mahdollinen detonaation vaara.

Kaasunasennon epälineaarinen muutos.

Pystyakselilla on kaasun asento prosenteissa. Vaakaan on taulukkoarvot 0 - 20.
Ylempänä olevassa vaakataulukossa näkyy sama käyrä numeroarvoina. Käyrän pisteiden arvoja voi muuttaa raahamalla hiirellä tai sitten numeraalitaulukon arvoja muuttamalla. Kuten kaikissa muissakin kartoissa on mahdollista.

Jatkan tutkimusta kunhan saan inspiraation asiaan. Pyörän määräaikaishuolto pitää ensin viedä loppuun kriittisiltä osiltaan.
Jarrunesteiden vaihdon siirrän syksyyn ajokauden jälkeiseen aikaan.  Jarrunesteet kun vaihtuivat silloin kun tein ohjaustangon vaihdon joka edellytti monien muidenkin osien vaihtoa ja hallintajärjestelmän uudelleen ohjelmointia. Uudet nesteet tulivat siksi jo ajokaudelle 2017.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

California 1400 GTS Määräaikaishuolto aloitettu

Huollon suunnittelua ja huolto-osien hankintaa.

Tarpeelliset asiat on siis hankittu.
Vielä on huoltoon matkaa vajaat tuhannen kilometriä mutta aloitin jo ilmansuodattimen vaihdolla ja rungon sen alueen toimintojen tarkastelulla että kaikki on kunnossa. Alueella on runsaasti sähkölaitteita.

Kuluvan viikon ja tulevan viikonvaihteen aikana on tarkoitus ajella puuttuvat kilometrit. Juhannusrientoihin uudet öljyt koneeseen ja muutenkin kaikki tiptop.

Matkamittarilukema.

Vasemmassa reunassa näyttöä on työkalun kuva. Se syttyy kun on aika huomioida että määräaikaishuolto on kohta. Huollon jälkeen sen voi ohjelmoida pois. Siihen tarvitaan oma koodinsa.

Satula pois. Sen jälkeen neljä ristipääruuvia ja kaksi kuusiokoloruuvia irti. Näin irtoaa ECUa ja akkua suojaava kansi.
Akun irrotus alkaa maajohdon irrotuksella. Punainen johto irti vasta kun maajohto on irrotettu. Akku nostetaan pois että pääsee käsiksi ilmansuodatinkotelon sulkeviin neljään klipsuun. Akun plusjohdon suojattu kaapeli nostetaan pois akkutelineen ja suodatinkotelon välistä. Ilmansuodatinkotelon kantta kallistetaan taapäin yläreunastaan ja nostetaan pois. Samalla nousee myös suodatin joka on takakannessa kiinni viidellä ristipääruuvilla.

 Vanha ja uusi suodatin.

On ilmeistä että vanha suodatin on toteuttanut tehtäväänsä kunnialla. Jonkin verran siihen on tarttunut likaa mutta ei mitenkään valtavasti. Sen jälkeen kun tein pienen muutoksen ilmansuodatinkotelon takakanteen on suodattimet likaantuneet vähemmän.  Vaikka tänä keväänä ja suvena pölyä on taatusti ollut liikkeellä. Yksi aikaisempi vaihto oli jo 5000 km kohdalla ekana ajokesänä.

Ilmansuodatin on edullinen ja siksi sen voi vaihtaa vaikka 5000 km välein.

Imupuolen kotelo ja kannen kiinnitysklipsut.

Kaasuläppä ilmansuodatinkotelosta päin nähtynä.

Jonkun verran tänne "puhtaalle puolelle" on likaa kertynyt. Isoimmat pyyhin pois. Mikään suodatin ei ole niin tiivis etteikö aina jotain pääse lävitse. Pienet partikkelit eivät ole kovin vaarallisia ja isommat jäävät suodattimeen. Puhdistukseen on oma aineensa.

Uusi suodatin kiinni ilmakotelon takakannessa.

Suodatin näkyy takakannen imuaukoista.

Kyseisissä aukoissa on alunperin ollut kumiset imutorvet imuäänivaimentimina. Otin ne pois tarpeettomina. Vaikutus imuääniin on merkityksetön. En edes huomannut eroa.

Akun napojen puhdistus hapettumista.

Vasen napa on puhdistamatta. Oikea on jo puhdistettu karhunkielellä hiomalla.
Hapettuma voi, erityisesti kosteissa oloissa, kasvaa niin paksuksi että siitä tulee eriste. Sama karhunkielikäsittely myös akkukenkien vastaaville pinnoille.

Akku asennettu paikoilleen.

Tässä vaiheessa on irtonaisia liittimiä ja kytkimen ilmausletku jotka kiinnittyvät akkutilan kanteen. Olen ottanut obd-väylän liittimen pois piilostaan ja tehnyt helpon virtaliitoksen (punainen johdin ja liitin sen päässä) diagnostiikkalaitteen ja sen kaapeloinnin käytön helpottamiseksi. Muutoin joutuisi purkamaan kannen pois joka kerta kun tutkii tai säätää moottorinohjausta.

Akkutilan kansi päällä.

Sama kansi peittää myös ECU:n kokonaan. Oikealla puolella pyörää (kuvassa vasemmalla) on sähkölaitteita joihin on helppo pääsy kuten sulakkeet. Niitä on toistakymmentä. Kaksi pääsulaketta varasulakkeineen näkyvissä ja sen takana mustassa rasiassa rivi minisulakkeita. Näitä kaikkia on hyvä olla mukana sähköhäiriön varalta eri amppeerilukemilla.

Jos on syntynyt hapettuma sulakejalkaan tai sulake voi palaa vain omia aikojaan. Aina siihen ei tarvita vikaa. Muutaman kymmenen sentin sijoituksella saa matkan helposti jatkumaan. Olisi aika typerää kutsua hinausauto sulakkeen palamisen tai liitosten hapettumisen vuoksi.

Tässä lähikuvaa sähkölaitteista.

Vasemmalla ylhäällä on mustan kumikannen alla minisulakkeita joista etummainen on päiväajovalojen sulake. Näkyvissa olevat 30 ja 40 amppeerin sulakkeet ovat avoimessa tilassa. Siksi ne kannattaa silloin tällöin nypätä irti ja katsoa onko liitoksissa likaa tai hapettumia. Puhdistuksen jälkeen takaisin. En suosittele käyttämään rasvaisia aineita puhdistuksessa. (Ei tavallista CRC:tä tai muuta moskaa.) Hapettumien puhdistukseen ja liitosten suojaamiseen on omat erityisaineensa. Usein tarvitaan kuitenkin kevyttä mekaanista puhdistusta.

Keskellä kuvaa on oikea ylärunkoputki. Sen ja oikean sivukotelon välissä on pyörän sähköisten toimintojen releohjaus. Koteloissa, joissa lukee "RELAY" ovat koko sähköjärjestelmän releet. Niihin tulee vähemmän asiaa. Ovat suojattu hyvin niin en ole niitä tutkinut. Mutta ehkä muutaman kymmenen tuhannen kilometrin jälkeen tutkinkin.

Kahden relekotelon välissä on takajarrun valon painekytkimen vaihtorele. Se ei ole vakiovaruste vaan asentamani lisävaruste kun vaihdoin alkuperäisen mekaanisen kolmejohtimisen jarruvalokytkimen kaksijohtimiseksi painekytkimeksi. Rele simuloi kolmannen johtimen tarpeen.

Jatkoa 18.06.2018
Taloyhtiön pihassa päätin tehdä tallin edessä aamusella venttiilien säädön. Aurinko paistoi ja muutenkin oli otollinen sää. Shortsit jalkaan ja hihaton paita ylle. Saa samalla tarpeellisen D-vitamiinin ja hyötyliikuntaa.

Jännä juttu, kymmenen tuhatta kilometriä sitten itse säädetyt venttiilit olivat jokainen samassa säädössä: viisi sadasosamilliä isommat kuin on haluttu välys. Ehkäpä nyt venttiilikoneisto on löytänyt sen tilan missä se aikoo pysyä pidempäänkin sillä edellisessä säädössä oli heittoa paljon enemmän. Tosin lähtötilanne oli merkkihuollon suorittama niin siellä on voinut jo tulla poikkeamia.
Laitoin siis jokaista venttiiliä 0,05 mm pienmmälle. Tällä jatketaan. Venttiilikoneistosta kuuluva ääni hieman pieneni. Koneen kuumetessa välyksellä on taipumus kasvaa mikä on positiivinen ilmiö. Muutoinhan alkaisivat venttiilit hiljalleen kantamaan eivätkä sulkeutuisi ajallaan. Syntyisi tehohäviötä ja tarpeetonta kuumenemista. Taas opin tästä moottorista uuden asian.

Taloyhtiön pihassa työskennellessä ei voi välttää kontakteja. Koska pyörästä oli useita osia irti ja ne lepäsivät pihamaan asfaltilla niin se tietysti näyttää siltä että on purettu paljon vaikka ei ole irti kuin venttiilikoppien koristekannet ja venttiilikopat. Leegio ruuveja ja muitakin osia sekä eräitä tarpeellisia työkaluja.
Johan sellainen herättää huomiota.
Paikalle saapui huolestunut henkilö joka pelkäsi öljyvuotoa joka olisi lemmikeille haitallista. Vakuutin että sellaista ei tapahdu. Kohta tuli taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja ihmettelemään mitä ihmettä ylipäätään teen. Kerroin että pienennän venttiilivälyksiä viidellä sadasosamillillä. Kommentti oli että eikös huoltoliike osaisi sellaisen paremmin. Jatkoa seurasi ehdotuksena tehdä homma jossain muualla "Etkös sinä kuulu johonkin jengiin?" Vahvistin näin olevan. Lopun arvaatte. Säädin kuitenkin venttiilit loppuun asti ja vaihdoin kaikki neljä tulppaa valvovien katseiden alla. Samalla sai nahka aurinkoa.

1000 km ensihuollossa laitetut venttiilikopan tiivisteet jatkoivat kolmannelle kierrokselle. Eli ovat, huoltotiedoista poiketen, monikertakäyttöisiä. Toki uudet on hankittu kaiken varalle.

Itse asiassa oli tarkoituskin mennä myöhemmin Kerholle sillä siellä on asianmukaiset nostolaitteet vaihteiston ja moottorin öljyjenvaihtoa varten. Yleisöä oli sielläkin mutta vain hyvässä mielessä.

Myös tarpeelliset työvälineet löytyivät kerholta kuten suodatinavaimet. 

Öljynvaihdot olivat normitoimituksia. Vaihteiston tyhjennyspropun edestä piti purkaa muotolevy ja siirtää letku sekä johtimia.

Jatkoa 18.06.2018
Öljyt tulivat pois normaalia reittiä eikä moottorin öljypohjan magneettipropussa ollut lainkaan metallia. Vaihteiston propussa sen sijaan oli ihan hieman. Ehkä vielä uutuuden jäljiltä hioutunutta. Tämähän oli ensimmäinen öljynvaihto sisäänajohuollon (1000 km) jäljiltä. Aika näyttää. Vaihdelaatikko itsessään on äänekäs. Erityisesti liian isolla vaihteella ajaminen saa vaihteiston ujeltamaan. Olen yrittänyt välttää sitä ja ajaa aina yli 3000 kierroksen yläpuolella. Silloin kaikki tehokin on tavoitettavissa kevyellä ranneliikkeellä.

Vaihteiston poistoöljytulppa on hieman piilossa. Sitä varten pitää poistaa muovisuojus oikealta puolelta vaihteistoa. Sähköjohdin ja jarrunesteletku pitää kammeta tyhjennyksen ajaksi sivuun. Öljyä ei vaihteistossa ole kuin puoli litraa mutta vaihtoon ei tarvita kuin vajaat neljä desilitraa. Osa öljystä jää siis "piilemään".

Peräöljy vaihdetaan vasta 50.000 ajetun kilometrin jälkeen.

10.000 km ajettu moottoriöljy oli edelleen punaista mutta hieman oli nokea joukossa. Eli aivan normaalia tai jopa normaalia puhtaampaa. Uusi öljy on läpikuultavaa ja punaista.

Moottoriöljynsuodattimeksi valitsin noin kolmanneksen suuremman Champion-suodattimen. Se tulee näkyviin noin 45 mm öljypohjan alle mutta runkoputket ovat sitä alempana. Pituudesta ei siis ole haittaa tai vaaraa. Samalla öljytilavuus kasvoi parilla desilitralla. Isompi öljymäärä tasaa lämpökuormaa ja ehkä voitelukykyäkin on enemmän. Tai pidempään.

Tarvikesuodattimia. Tyyppitiedot näkyvissä.

Pitkä öljynsuodatin syvennyksessään. Sen takana (vas.) tyhjennysproppu.

Tästä kuvasta näkyy hyvin suodattimen pituus.

Juhannusreissun jälkeen on vielä pari pikku huoltotointa ja sitten voikin pestä pyörän yltä päältä. Myös pohjassa näkyvät öljytahrat. Keräävät mielellään likaa ja kosteutta.

Seuraava kymppitonni menee näillä öljyillä ja tulevassa öljynvaihdossa ei tarvitse vaihtaa suodatinta. Seuraava suodatinvaihto siis vasta 20.000 km ajon jälkeen. Jos tulee 10.000 km vuodessa niin seuraava suodattimen vaihto olisi vuonna 2020 samalla kertaa kuin vaihteistoöljynkin vaihto. Voi olla että 2021....

Vaihteiston öljynvaihto on 20.000 km välein.

Sytytystulpat vaihdoin uusiin. Ilmeisesti aivan tarpeettomasti. Kaikki neljä tulppaa olivat kuin uusia ja eristeet puhtaan valkoisia vaikka ovat olleet 20.000 km:n taipaleen samoissa rei'issä. Uudet tulpat laitoin paikoilleen kuparitahnan kanssa.
Jos samoja tulppia pitää pitkiä aikoja olisi hyvä jos niitä välillä availisi etteivät juuttuisi kierteisiinsä. Sellaista oiretta vaikutti olevan. Tulpissa on hyvin pitkä ja ohut kierre. Tulppia on neljä kappaletta ja kaikille on oma sytytysajoituksensa ja sytytyspuolansa. Tulpanavaimen koko on 14 mm ja siinä olisi hyvä olla magneetti. Sormin ei tulppaa saa ylös kolostaan.

Tulpanhatut ovat oma juttunsa. Voivat olla hyvin kireässä. Tulpanjohdosta ei sovi vetää sillä silloin käy väärin. Johdin repeytyy irti. Irrottamiseen on kuitenkin helpotusta sillä irrotetut hatut voi voidella ohuesti teflonilla sisäpuoleltaan ennen takaisin asennusta. Tarttuvat siis kiinni tulpan posliiniosaan.

Huolto jatkuu vaikka päätoimet onkin jo tehty. Tietokonehommia on ainakin tiedossa.

tiistai 12. kesäkuuta 2018

Mustalahti 12.06.2018

Mustassalahdessa on uusi järjestys. Homma on käynyt, ainakin motoristien mielestä hankalaksi ja ahtautta ilmeni vaikka olikin tavanomaista vähemmän kävijöitä. Olin jo hyvissä ajoin paikalla. Söin Ankkuri-baarissa kelvollisen pizzan ja join lasillisen vettä. Paikallista jäätelöäkin maistelin mutta ei ollut makuuni.

Alla joitakin kuvia.

 Ekana paikalla.

 Katsaus vesiliikennevälineisiin.

Tilanne tuntia myöhemmin.

Benelli Tornado 650S.

Guzzi S3.

Ankkuribaarin asiakkaita.

Uudet säännöt rajoittavat vuosikautista perinnettä. Satamapäällikkö on antanut uudet ohjeet missä ja milloin saa pysäköidä moottoripyöriä.
Olisikohan aika katsoa jostain uusi kokoontumispaikka?