torstai 25. elokuuta 2016

California 1400 Sivulaukkujen erikoisuudet

Aiemmassa artikkelissani aiheesta käsittelin sivulaukkujen vesitiiveyttä.
Muitakin huomioon otettavia seikkoja olen havainnut. Vaikka laukkuihin mahtuu paljon on maksimikuorma laukkua kohti viisi kilogrammaa. Se ei tuota ongelmaa kun kuljetetaan pelkästään vaatteita.

Viiden kilon rajoitus.

Laukkujen lukoissa sen sijaan on pieni ongelma: ne naarmuuntuvat herkästi. Se johtuu kannessa olevien salpojen vastakappaleiden ruuveista. Ruuvien päät pääsevät raapimaan lukon kielen naarmuille jos kansi lasketaan alas silloin kun lukon kieli on etuasennossaan. Se pitäisi aina lukon auki ollessa olla käännettynä taakse niin naarmuuntumiselta välttyisi.

Näin ei salpaa pidä jättää.

Tässä asennossa ruuvien alapäät naarmuttavat kielen kromauksen jos kansi lasketaan alas kuten kuvassa.

Syylliset ovat nämä ruuvit.

Itse aion peittää ruuvien päät uretaanimassalla. Ei sitten vahingossakaan tule lisää naarmuja.
Kuvassa näkyy myös kannen tiivisteen takasauma. Sen päät on liimattu pikaliimalla yhteen.

Alle kahden euron liima.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

California 1400 Ajomoodit ja luistonesto


 Sadehousujen pukemisen tauko.

Pyörässä on kaikenlaisia kikastimia vakionopeussäätimen ohella kuten erilaiset luistonestoasetukset ja kolme eri ajoasetusta. Enimmäkseen on ollut käytössä Turismo-asetus. Se tarkoittaa että kaasuun vastaavuus on rauhallista ja ajo tasaista sekä nykimätöntä vaikka kaasukahvaa kääntäisi aggressiivisesti. Ei kuitenkaan mitenkään laiskaa vaan pyörä kyllä hyppää vauhtiin reippaasti kunhan kahvaa kääntää kunnolla.

Pioggia- eli sadeasetus on todella mieto. Jopa tarpeettoman mieto. Kaasuun vastaavuus on erittäin rauhallista eikä tehoa takapyörälle kovasti tarjota. Sen verran kuitenkin että moottoritien rampista liittyminen liikenteen mukaan onnistuu. Kokonaisuutena tehty varmaan ajatellen idioottipyöräilijää tai täysin kokematonta sillä takarengas ei varmasti sutaise vaikka luistonesto ei olisikaan päällä.

Mielenkiintoisin asetus on Veloce. Silloin moottorin koko toiminta-alue on käytössä eli vääntöä on myös alakierroksilta alkaen runsaasti ja kiihtyvyys keventää kivasti tonniston keulaa. Sen verran reippaasti että luistonesto ykkösasennossaan puuttuu herkästi takapyörän sutaisuun ykkös- ja kakkosvaihteilla. Kolmosella en ole saanut takarengasta sutimaan kiihdytettäessä kuivalla asfaltilla mutta märällä kylläkin. Tämän asetuksen kanssa olen ihan syystä pitänyt luistonestoa tehokkaimmassa asennossaan. Luistoneston kakkosasento sallii lievää "sutinaa". Luistonesto on myös kätevä kun ajaa soratiellä. Luistonestosta voi valita kolme herkkyyttä.

Kuitenkin "Turismo-" eli touring-, eli matkailuasetus on se jota on mukavin käyttää: kaikki teho on tarjolla mutta ei yhtään kulmikkaasti eikä siten nyintää kaasukahvaa käännellessä synny. Tarkoitettu leppoisaan etenemiseen mutta niin että tarvittaessa on runsaasti tehoa käytössä. Teho tuntuu voimakkaasti kaikilla muilla vaihteilla kuin kuutosella. Se on hyvin pitkä ylivaihde ja toimii parhaiten 120 km/h vauhdista ylöspäin. Säästää siten myös polttoainetta jos kierrokset pidetään moottorin parhaan vääntömomentin yläpuolella hieman yli 3000 kierroksen tietämissä.

Jarrut ovat luonnollisesti lukkiintumattomat. Niin kovaa ei ole vielä tarvinnut jarruttaa että toiminto olisi aktivoitunut. Paitsi testatessa. Pysähtyy keskinkertaisesti. Johtunee suuresta massasta ja kovahkoista renkaista.

Amerikkalaiset ovat testanneet poliisivarusteisia pyöriä toisiinsa. Varusteiden painonlisäys on useampi kymmnenen kg pyörämallista riippuen. Kyseisellä testi-pyörällä paino on 362,4 kg kun valmistajan ilmoitus on 318 kg ilman polttoainetta. Tankkiin mahtuu yli kaksikymmentä litraa bensaa joten todellinen ajopaino lienee 340 kg:n tuntumassa. Kyse ei siis ole mistään köykäisestä laitteesta.
Omassani kevyesti varustellussa versiossa lienee paino lähellä poliisiversiota.

Takajousitus ei ole ollut testiväen mieleen. Kummastuttaa että noihin testeihin ei lähetetty laadukkaammalla takajousituskomponenteilla varustettua versiota. Itselläni on säädettävät jouset ja iskunvaimennus takana. Kantaa hienosti kahden hengen kuorman ja matkatavarat. Keulassa ei ole säätöjä. Keula on melkoisen napakka mutta näyttää kykynsä kun lähdetään huonolle pinnoitteelle.

Varttimailin poliisivarusteinen California taittaa 14,4 sekunnissa ja loppunopeus on 196 km/h. Itse en ole vielä päässyt kulkua koittamaan mutta sen havainnon olen tehnyt että kilometrien karttuessa on kulku ikään kuin keventynyt. Moottori ja voimansiirto ovat siis tulleet hiljalleen sisäänajetuiksi.

Tässä linkki Michiganin osavaltion auto- ja poliisimoottoripyörävalintatesteihin. Moottoripyörät siellä loppupäässä.
LAPD:n vertailupyörät.

Jännä huomata kuinka erilaisia ominaisuuksia eri osavaltioissa painotetaan. (Vrt. linkit)

California 1400 on vakioilla äänenvaimentimillaan vaimea puksuttaja eikä häiritse kenenkään rauhaa kunhan pitäytyy taajamanopeuksissa taajamissa. Mutta kiihdytyksissä melu on melkoista kun hanaa avataan oikein kunnolla. Yli sata desibeliä A-asteikolla ohiajomittauksessa. Paikallaan kaasutellessa voiman ääntä ei kuulu.
Matka-ajossa kuuluu venttiilikoneiston rapina ja jakoketjujen vinkuna. Suorahampaisen vaihteiston melu on erilaista eri vaihteilla. Myös perävaihde pitää omaa vonkunaansa. Rengasmelua ei juuri kuule eikä pleksin takana muu melu häiritse kuin ilmavirran kohina. Korvatulppia ei tarvita kuin moottoritienopeuksissa. Äänimaailma on monipuolisempi kuin edeltävillä Guzzi-malleilla.
Sen sijaan jos asfaltti on karheaa niin renkaat ja jousitus välittävåt tiedon astinlautoihin mikäli saappaan kanta lepää astinlaudan reunuksella. Astinlaudan päälliosa kun on kumityynyjen avulla kiinni astilaudan rungossa. Asiasta ei sinällään ole mitään harmia. Pikemminkin päinvastoin: voi tien pinnasta valita sileämmän kohdan ajettavaksi. Keväällä nastarenkaiden karhentama kohta voi kuulua rengasäänenäkin. Kun Dunlopit ovat kuluneet pykälille niin kallistuksen aikana huomaa asian astinlautojen tärinänä.

Vaihteisto toimii perinteisen guzzimaisesti: vaihdevivun liikkeet ovat pitkät, vaihteet kolahtavat päälle selkeästi ja vapaa on helppo löytää. Siihen auttaa myös kaksinkertainen "varmistus": vihreä vapaavalo syttyy ja ajotietokone näyttää "N"-tunnusta kun vaihdepolkimesta löytää vapaan ykkösen ja kakkosen välistä. Yksilevyinen autotyypin kuiva kytkin on köykäinen käyttää eikä poikkea Guzzin yleislinjasta toimivuudeltaan. Toimii erinomaisesti.
 
Toistaiseksi pyörä tyydyttää hyvin ajotarpeitani vaikka on niitä muitakin kivoja pyöriä.....
Joitakin jopa oman tallin perällä. Vaikkakin muutama vähemmän nykyään. Yhteensä kaksikymmentä sylinteriä lähti toisiin talleihin. Vain neljä tuli tilalle.

 Vehoniemellä juuri ennen sadetta.

perjantai 19. elokuuta 2016

Harrastetallin varaston muutto

Projektiosastolla on ollut hyvin hiljaista. Enemmän on tullut ajeltua pyörillä ja kulutettua renkaita asfalttia vasten sekä paljon bensiiniä. Uusi pyörä antaa aina uutta intoa ajamiseen.

Kuten vakituiset kävijät tietävät on minulla vuokrattuna lämmintä sisätilaa missä työvälineitä säilytetään ja kaikenlaista ajankulua käsitöiden merkeissä suoritan. Kesäisin ei tapahdu juuri mitään mutta syksy ja alkutalvi on tekemisen aikaa. Ja keväällä tietysti tulee kiire saada projektit pyörilleen.

Sen lisäksi on noin 45 neliötä kylmää säilytys/ulkotyötilaa. Varustettu asianmukaisilla hyllyillä joissa suurin osa tavaroista on. Erilaisia moottoripyörän osia on hyllymetreittäin muuttolaatikoissa. Noin 30 hyllymetriä. Lähinnä italialaisten ja amerikkalaisvalmisteisen pyörien osia. Osa varaosiksi jos sattuu vaurioita tulemaan mutta myös erilaisia materiaaleja joista saa tehtyä tarpeellisia osia. Verstaan puolelta siirtyy tavaraa varaston/ulkotyötilan puolelle kun tilaa on vielä käyttämättä. Runsaasti erilaisia lasikuitumuotteja moottoripyörien rakenteita varten on vielä tallessa. Harva enää tarvitsee café-projektiinsa katetta tai satulaa.

Edellinen säilytystila oli isompi mutta huonokuntoinen. Katto vuoti ja maalattia oli kostea. Nyt olen muuttanut uuteen tilaan jossa katto on tiiviimpi ja lattia kuiva. Maalattia kuitenkin. Olen sen kaltevaa pintaa oikonut että sisään ajetun kaluston saa suoraan ja tulevat mitoitustyöt onnistuvat helpommin.
Tilaa on kuitenkin sen verran että autoremonttikin onnistuu mutta koitan sitä välttää viimeiseen saakka. Vielä muutama vuosi sitten tein koneremontteja autoihinkin mutta en enää. Ikävää ja likaista hommaa.

Koska kylmän varastotilan "lattia" on sepeliä ja epätasainen niin olen sitä oikonut siirtämällä sepeliä siten että olen saanut pinnan kahteen suuntaan vaakasuoraan sillä erolla että pientä laskua on ovelle päin. Sileäksi lanatun ja tampatun sepelipinnan peitän moninkertaisella pressulla että sen päällä voi tehdä hommia hukkaamatta osia tai työkaluja sepelin sekaan. Näin oli edellisessäkin, isommassa, varastotilassa. Estää myös kosteuden nousun maasta. Toki peltihallin sisätilan lämpö seuraa ulkoilman lämpötilaa ja lämpötilan äkillinen lasku aiheuttaa metallipinnoille kosteutta. Ei siis mikään paras paikka esimerkiksi kromatuille osille tai alumiinille. Vahaus auttaa ja kosteudensuojaspray.

 Hiekkapohjainen hallitila.

 Hiekka tasattuna ja pressu päällä.

Alempi osa hallia. Kolminkertainen pressu alustana.

Ahdettu Alkoholipyörä (California T3 850 vm- 82) odottelee ahtimen kiilahihnan vaihtoa. Siinä yksi harrastuskohde talveksi. Pari halogeenia ruuvailin seinälle mutta ne eivät riitä alkuunkaan jos tarkempaa työtä pitäisi tehdä. Sydäntalvella tila on vain varastona. Liian kylmä paikka työskennellä.

Jatkossa pitäydyn moottoripyörien huollossa ja rakentelussa. Tarkoittaa että lähinnä omien projektien parissa. Jos tulee jokin haastava homma saattaisin sellaisen ottaa ihan mielenkiinnosta. Uutta on kiva oppia.

Uudessa tilassa ei ole valaisinlaitteita vielä tarpeeeksi. Niitä pitää hankkia: kohdevaloja sekä loisteputkia niiden tasaisemman valontuoton vuoksi: ei tule teräviä varjoja.Myös säilytyslaatikoita pitää ostaa, juurikin noita kuvissa olevia sinisiä, kymmenkunta että kaikki tarpeelliset pikkuosat tulisivat lajitelluiksi. Muutenhan ne olisivat hukassa muun tavaran joukossa. Paljon lähti metallinkeräykseen. Joissain kohti hieman vihlasikin pois heitto mutta ei kaikkea voi säilyttää.

Tallissa on pari Tonti-runkoista aihiota joista ainakin tonnisesta voisi tehdä triken. Kaksi moottoriakin olisi ja niille vaihteistot. Ne pitää peruskunnostaa. Uudet laakeroinnit, männänrenkaat ja osien kunnostusta tiedossa.

Pitää ideoida ja tehdä jälleen jotain erilaista. Edellinen on erikoinen siitä että se kallistelee sisäkaarteeseen ja taka-akseli on myös ohjaava. Tulevaan olen ajatellut ottaa oppia edellisestä mutta jotain muutakin uutta yllätystä pitää keksiä. Kevyt siitä ainakin tulee. Saa taas katsastusinsinööri raapia päätään. Katsellaan mitä tulee....

maanantai 8. elokuuta 2016

California 1400 Viikonloppumatkailua

Sain kutsun erääseen tapahtumaan jossa kohtaa joukko moottoripyörien rakentelijoita. Mielellänihän minä siellä kävin. Mukava reissu vaikka lauantaina satoi ja telttakin sai pieniä vaurioita.
Myös menomatkalla satoi mutta ei kovasti. Paluumatkalla satoi myös mutta niin vähän että ei olisi tarvinnut sadehousuja pukea. Ne päällä sitten lepattelin kahden pysähdyksen välin.

Tarinan teema on että isot tiet eivät ole aina hyvä vaihtoehto. Koska en ollut ainakaan viiteentoista vuoteen ajanut teitä 12 ja 6 ajattelin matkan lyhyyden vuoksi niin tehdä. Alkumatka sujuikin hyvin jonkun matkaa Lahden ohi. Sitten alkoi kinttupolku eikä tilanne Kouvolan jälkeen parantunut. Huononi. Tienrakennustyöt käynnissä. Toivottavasti tekevät moottoritien välille Imatra - Lahti ihan koko matkan. Tienrakennushommien vuoksi oli kiertoteitä käytössä ja aikaa tuhlaantui kun liikenne mateli. Luumäen jälkeen tilanne parani sillä alkoi moottoritie. Jonoutunut liikenne pääsi vauhtiin.

Mittailin ajaessani moottorin lämpöjä: pysyi yli 80 asteen välin Tampere - Kausala. Keskikulutus 5,2 litraa sadalle km:lle keskinopeudella 81 km/h. Sitten alkoi huono tie ja myöhemmin tietyöt. Lämpö nousi noin sataan asteeseen mutta pienet vaihteet ja nykivä ajo teki kulutuksesta pari litraa suurempaa. Moottoritie sitten helpotti ja loppumatkasta koko matkan keskikulutus näytti 5,7 litraa. Tietyö ei niin kovin pitkä ollutkaan mutta tuntui kyllä siltä. Menomatkan kilometrit noin 350.

Tankkasin ennen Lappeenrantaa St1-asemalla tankin täyteen vaikka ei olisi ihan vielä tarvinnutkaan.
Perille pääsin ja hevosvoimat lepäsivät viikonlopun.

California lepäsi pari yötä muiden kuljinten seurassa.

Cali on neljäs vasemmalta heti kaksivärisen Indian Roadmasterin vieressä. Telttailualue oli lähinnä hiekkadyyniä eli sinne ei voinut parkkeerata. California näytti ko. pyörän kupeella perin vaatimattomalta. Pitänee ehkä ottaa tavoite.....

Paluumatka alkoi ennen puoltapäivää ja päätin että nyt pienempiä teitä. Hetken Imatralle päin kuutosta josta oikealle Ruokolahdelle ja siitä Puumala - Anttola - Mikkeli - Pertunmaa - Hartola - Sysmä - Pulkkilanharju - Asikkala - Lammi - Tuulos - Puutikkala - Luopioinen - Sappee - Sahalahti - Kangasala - Tampere. Matkaa syntyi noin 450 km. Melkein koko iltapäivähän siinä meni.

Kuormajuhta Lietveden rannalla.

Kun pääsi ajamaan omaan tahtiin omia reittejä niin kulutus putosi ja keskinopueus kasvoi. Kotipihassa oli mittarissa keskikulutus 5,5 litraa keskinopeudella 77 km/h koko matkalle. Koneen lämpö loppumatkasta sopiva noin 100 astetta. Nyt lämmöt pysyvät viileämmälläkin säällä yli 80 asteen joka on jo tyydyttävä lämpötila moottoriöljylle. Vielä kun keksin miten saan lämmöt nousemaan nopeammin viileällä säällä niin keskikulutus varmaan vielä laskee. Tankillisella pääsee noin 300 km.

Mikkelin Shellillä tankkaamassa.

Kokeilin myös mitä vaikuttaa kun painavia tavaroita pakkaa korkealle. Vaikutuksen huomasi mutta ei kovin haitannut. Huojumista töyssyisessä kaarteessa ilmeni suuremmissa nopeuksissa. Osan matkasta tavarat olivat takasatulalla ja samalla niistä tuli hyvä selkätuki. Silloin ei tiennyt kuormaa olevankaan.

 Menomatkan mutkatie.

Mutta paluumatka oli mutkaisempi.

Suorempia mutkatiereittejä olisi kyllä löytynyt mutta olen ajanut ne niin moneen kertaan että mielellään ajelee harvemmin ajettuja reittejä. Päijänne määrittelee Pirkanmaan ja Savon väliset reitit. Autoilijat kiertävät Jyväskylän tai Lahden kautta mutta motoristit kulkevat Vääksyn, Pulkkilanharjun ja Korpilahden kautta mukavia mutkateitä ja hienoja maisemia.

Vuoden 2015 riento samoille seuduille California Adamantilla ja Carillofornia Trikellä. Silloin matka oli pidempi ja kiersi enemmän kuin viisi maakuntaa. Pieniä kalustomurheitakin oli mutta niistä selvittiin ilman suurempia operaatioita. Oikein mukava reissu. Oli jo kolmas sarjassaan ja tämänvuotinen neljäs. Katsotaan tuleeko kutsua ensi vuonna. Joka kerta olen käynyt eri pyörällä. Ehkä ensi suvena on taas eri peli kulkuneuvona. Ensi kerta oli 1100 Brevalla, toinen Alkoholipyörällä, kolmas C. Adamantilla ja neljäs 1400 Californialla. Mielenkiintoista mitä seuraavaksi tulee takamuksen alle.

California 1400 Vakionopeussäätimen toiminnan parantaminen

Paljaalla peukalolla vakionopeussäätimen nupikkaa voi kyllä käsitellä kohtuullisen helposti mutta paksut ajohanskat kourassa siitä ei oikein tule mitään. Nupikka on kyllä lyhytliikkeinen mutta sen ympärillä oleva kehys laittaa vastaan. Asiassa on tietysti ajateltu turvallisuutta ettei vahingossa laita toimintoa päälle. Tämä on niitä harvoja hommia jonka tekemisen ulkoistin: kaveri kävi liimaamassa pienen läpinäkyvän nystyn keskelle nuppia. Melko huomaamaton siinä. Helpottaa vakionopeussäätimen käyttöä hanskan kanssa.

Vakionopeussäätimen hallintanuppi keskinupikoineen.

Tarralla kiinnittyvä nupikka on tarkoitettu ovenkahvaan kiinnitettäväksi puskurikumiksi ettei kahva särje seinää siihen osuessaan. Muutostyö on helppouden lisäksi halpa.

Vakionopeussäätimen toiminta on mahdollisimman yksinkertaista: laite kytketään päälle painamalla pitkään kyseistä nappia kunnes mittaristossa alkaa vilkkumaan vihreä merkkivalo joka ilmaisee että järjestelmä on valmiudessa. Kun tiedetään nopeus jota aiotaan käyttää kierretään kaasukahvasta vauhti kohdalleen ja painetaan lyhyesti napista. Nopeus on valittu. Silloin vihreä merkkivalo palaa jatkuvasti. Nopeuden muuttaminen käy napauttamalla kerran jolloin järjestelmä menee valmiuteen, uuden nopeuden valinta kaasukahvalla ja näpäytys nappiin niin uusi nopeus on valittu. Järjestelmä menee valmiustilaan myös kun kytkimeen tai jarruun kosketaan. Poiskytkentä valmiustilasta vaatii pitkän painalluksen tai kun pyörä sammutetaan.

Järjestelmän päällä ollessa voi ajaa suurempaa kuin säädettyä nopeutta kun vain kiertää kaasukahvaa riittävästi yli valitun nopeuden. Kaasun päästäminen palauttaa valitun nopeuden. Kaasukahvan perustila on järjestelmän päällä ollessa tyhjäkäyntiasennossa.

Ei siis erillisä nopeudensäätönupikoita vaan kaikki hallinta tapahtuu kaasukahvan, kytkimen sekä jarrun avulla. Homma ei vaadi paljoa keskittymistä vaan kohta sitä käyttää aina kun on edes jonkinlainen suora eikä kovasti muuta liikennettä.

California 1400 Sivulaukkujen tiiveys

Netistä olen lukenut että 1400 Californian sivulaukut ottavat vettä sisäänsä sateella. Sitä tekee myös oman pyörän sivulaukut. Siksi tein katsauksen sivulaukkujen tiivistepintoihin ja muihin saumoihin sillä silmällä että mistä vuotaisi jos vuotaisi. Kolme valmistuksesta johtuvaa mahdollista vuotopaikkaa löytyi per laukku. Muotoon valetun muovin ominaisuutena on että muottien puolikkaiden väliin jää pieni epäjatkuvuuskohta ja se aiheuttaa purseen tai raonosien liitospintaan kolon.

Ylhäällä tiiviste, alhaalla tiivistepinta.

Tiiviste on varsin asiallinen kaksihuulinen kumilista joka painuu laukun rungon tiivistepintaa vasten.

Purse veistetty pois.

Poistettu purse näkyy sauman yläpuolella "lastuna". Puukko toimi poistovälineenä. Tosin sen verran lipsahti että naarmutin hiukan maalipintaa . Naarmu on niin matala että se tuskin vuotoa aiheuttaa.

Koska tiivistepinnassa oli moinen purse raottamassa tiivistettä erityisesti tämä laukun etureunan kohta saattaisi vuotaa. Nyt ei ainakaan se kohta enää pahasti vettä sisään päästä. Eikä ole tähän asti päästänytkään vaikka sateessakin on tullut ajettua. Vuoto on ollut etupäässä takapäässä.

Rako purseen vieressä.

Sivulaukun osat eivät ole aivan tiiviisti yhdessä liitoskohdastaan. Tähän sipaisin hieman uretaanikittiä tasoitteeksi. Puhdistus etanolilla ja sormenpäällä kitin tasaus.

Sivulaukun kannen tiivisteen jatkos.

Tiiviste ei ole yksimittainen vaan nauhasta pätkäisty eikä päitä ole liimattu yhteen. Nyt on. Tämä kohta on kannen takareunan keskellä lukon vastapuolen alla. Homma onnistui Bilteman pikaliimalla.

Pieniä asioita jotka vaikuttavat käyttäjän mielipiteeseen laadusta voi asialla olla negatiivista vaikutusta. Itse korjailen tällaiset paikat mutta kuinka moni edes viitsisi vaikka pienellä hommalla laukun tiiveys paranee merkittävästi.

Jos vielä vuotaa niin voin harkita laukun pohjaan alimpaan kohtaan reikää josta sisään päässyt vesi pääsee pois. Toistaiseksi kaikki tavarat ovat säilyneet kuivina. Kiitos jämäköiden ja roiskevesitiiviiden sisälaukkujen. Laukkujen alle jää sivulaukun mittainen, noin 10 cm leveä syvennys johon vettä kyllä mahtuu mutta on hukkatilalla muutakin käyttöä.

Sivulaukkujen lukoista on oma juttunsa.

Lisäys 22.08.2016
Tiivistetyt laukut eivät enää vuoda. Tosin missään kaatosateessa en ole ajanut. Myös pari havaintoa on laukkujen suhteen tullut tehtyä: Pakoputki lämmittää laukun alaosaa niin että mitään nestemäistä ei sinne kannata pakata jos aikoo saada edes kohtuullisen viileää juotavaa perillä. Toinen havainto on että jos laukun kannen avaa ja laskee takaisin niin että lukon kieli jää kannen reunan alle niin kannessa olevan vastakappaleen kiinnitysruuvien päät naarmuttavat kielen kromipinnan. Kielellä ei ole pientä jousta joka pitäisi sen taapäin kääntyneenä vaan kieli jää siihen asentoon mihin sen jättää. Pitänee laittaa uudet lukot tilaukseen ja tällä kertaa sarjoitettuina ettei tarvitse kahta avainta. Pieni virhe mutta harmillinen.

Muutoin sivulaukut ovat hyvin tilavat ja sisälaukut todella kätevät. Ettäkö mistä tiedän: rouva pärjäilee laukkujen kanssa hienosti eikä ole valittanut tilanpuutetta kertaakaan. Silti vielä tuliaisillekin on jäänyt tilaa.

torstai 28. heinäkuuta 2016

California 1400 Kuormaus reissua varten

Matkamoottoripyörässä, joita sivumennen sanoen ovat olleet kaikki rekisteröidyt pyöräni tyypistä riippumatta, on oltava jonkin verran kuljetuskapasiteettiä varsinkin jos majoittuminen tapahtuu luonnon helmassa telttaillen. Kuten tulevana viikonloppuna. Suunta on Rottaralliin Savon Ristiinaan.

Aloittelin hyvissä ajoin pakkaamisen että ei tarvitse viime hetkellä ennen lähtöä riehua asian kanssa. Paremmin muistuu mieleen mitä matkaan tarvitaan.

Tankkilaukkua en käytä eikä se oikein kätevä tehdaskustomissa olisikaan. Olisi ohjauksen tiellä ja naarmuttaisi maalin. Sen sijaan tavarateline ja sivulaukut ovat hyödylliset. Sivulaukkuihin on myös sisäkassit. Yhteensä kuusi kappaletta joista kaksi isoa, kaksi pientä ja kaksi pienestä isompaa.

Vasemman sivulaukun sisäkassit.

Etupään pikkukassiin olen pakannut henkilökohtaiset tarpeet kuten hygieniavälineet ja mahdolliset lääkkeet. Keskellä vaatteita ja leirintävälineitä. Takana pyörän tarvikkeita kuten renkaanpaikkaussetti kaasupulloineen ja muuta pikku tarvetta joita saattaa tarvita. Lisäksi siellä on narua jos leirinnässä tarvitaan sekä ilmapatjan täyttöpumppu.

Laukun osat laitetaan erikseen sivulaukkuun. Pienet ensin ja keskiosa viimeksi. Purku päinvastoin. Kantamista varten päätypussukat saa klipsuilla kiinni keskiosaan. 

Sivulaukku sisältä.

Kuten näkyy ei laukku ole kovin "suora" vaan sitä on muotoiltu rakenteiden mukaan. Laukku ei myöskään ole pikakiinnittettävä vaan pulteilla kiinni telineessään. Siksi on sisälaukut että ne voi ottaa mukaan vaikka hotellihuoneeseen. Sisälaukut ovat roiskevesitiiviit. Sivulaukuista ei ole vielä jatkuvassa sateessa kokemusta. Laukut ovat kuitenkin varsin jämäkän oloiset ja saattavat olla kestävätkin. Aika näyttää. Materiaalina kestomuovi jossa sanotaan olevan kuituvahvistus. Ainakin ne tuntuvat varsin joustavilta.

Sisälaukku nostettuna sivulaukun päälle.

Ensialkuun näyttää että ei voi mahtua mitenkään. Ensin päätyosat laukun päätyihin sitten keskiosa. Ja jää vielä tilaakin!

Kaikki kolme laukkua sisällä.

On kätevää että kuhunkin laukun sisään pääsee vaikka sisälaukut ovatkin sivulaukun sisällä: kaikkien vetoketjut voi avata.

Vasemman sivulaukun kannen sisäpuoli.

Myös kannessa on tilaa pystysuunnassa hieman. Sisälaukkujen päälle voi pakata vaikka sadevarusteet. Tekstiilitakki pitää vettä mutta nahkahousujen päälle laitan kalastajan housut.
Muita sadevarusteita ei olekaan. Kyytiläisellä on kokotekstiilipuku joten hänellä ei ole tarvetta lisävaatetukseen. Oikean puolen sivulaukku on pääosin kyytiläisen kamoille.

Sandaalit ja sadehousut.

Oikean puolen sivulaukussa ovat irrotustyökalut rengasrikon varalle.

Kapea syvennys laukun pohjalla on sopiva tila näille järeille työkaluille. Näillä saa sekä etu- että takapyörän irti mikäli on tarvetta. Edes vasemman puolen äänenvaimentajaa ei tarvitse irrottaa. Lisäksi on pyörän työkalupussukassa pientyövälineitä.

Tavarateline tehokäytössä.

Tavarat menevät vielä hieman pienempään tilaan kun ne pakataan ja sidotaan kunnolla mutta telineellä on noin 4 x 5 metriä suuri kevytpeite, isohko teltta, teltan eteen matto, paksu 2 h ilmapatja, makuupussit, muita yöpymisvälineitä, ajotakin lämpövuori, kenkiä ulkoiluun ja tilaa matkahankinnoille. Keskellä musta "putki" on Örtliebin "merimiessäkki". Vesitiivis.

Sivulaukun tyhjät kulmat ja pohjasyvennys hyödynnetty.

Enemmänkin olisi mahtunut mutta ei ollut enempää. Toiseen laukkuun meni loput pakkauksesta. Sisälaukut mahtuvat oikein hyvin tämän pakkauksen päälle. Laitoin hieman pehmikettä alle ettei tule yllätyksiä. Takapään iskunvaimentimien paluuvaimennusta lisäsin yhdellä "naksulla".

Takatelineellä olevat tavarat on pakattu siten että ne muodostavat samalla selkänojan matkustajalle.
Pienemmällä kuormalla käytetään 55 litran takalaukkua. Sen päälle ei oikein voi telttaa tarvikkeineen pakata. Voi tulla kiikkerä ja takapainoinen kokonaisuus.

Näillä mennään ja katsotaan tuliko taas puolet liikaa tavaraa mukaan....

Lisäys 01.08.2016 
Matka sujui odotetusti. Paluu tapahtui hieman eri reittiä kuin meno. Menomatkalla reitti kulki Tampereelta Kangasalan kautta Sahalahdelle ja siitä Pohjan ohi hetken matkaa oikealle Arrakoskelle ja Padasjoelle. Tietä 24 Vääksyyn St1:selle tankille koska matkaan oli lähdetty vajaalla tankilla. Seuraava kääntöpiste Vierumäki josta Nelostielle kunnes tulivat vastaan viitat Heinola KK ja Kouvola. Kouvolan suuntaan pieni pyrähdys ja vasemmalle tielle 4143 ja mukavan mutkittelun jälkeen tielle 4164 päämääränä Mäntyharju tietä 368. Mäntyharjulta Ristiinaan ja kohta jo perillä Heimarissa. Sää oli hyvä ja ajaminen maittoi. Tiet olivat kohtuullisessa kunnossa.

Tavaroiden suhteen osoittautui että hellekamppeet olivat tarpeen. Muitakin varusteita tarvittiin. Kovin paljoa ei ollut turhaa tavaraa matkassa.

Paluumatkan sääksi ennustettiin vaihtelevaa. Lähtö Heimarista ennen puoltapäivää helteessä mutta sateen uhka päällä.
Paluureitti oli eri: Ristiinan kohdalta oikealle lyhyt pöräys 5-tien suuntaan pikkutietä 4201. Siitä 5-tietä kunnes oikealle Pertunmaalle ja sitten oikealle tietä 423 Hartola-viitan mukaan. Hartolasta voi valita kahta reittiä Sysmään. Muutama kilometri 4-tietä ja tauolle Taukopaikkaan sekä tankkaus. Kahvit ja sämpylät naamaan. Nyt valinta oli eteläisempää väylää joka tule Sysmässä kylän eteläpuolelle tielle joka vie Pulkkilanharjun kautta Vääksyn suuntaan. Tälläkään kertaa tuttavat eivät olleet mökillään.
Oikealle mutkaista pikkutietä Iso-Äiniölle tielle 24. Padasjoki - Arrakoski - Pohja. Loppu siis samaa reittiä kuin menomatkallakin. Pohjassa jäätelöt ja juotavaa kesäkioskista koska oli hieman hikinen olo eli nestettä pääsi vuotamaan nahan läpi ulospäin. Kohta asia muuttui sillä saimme reippaan saderintaman yllemme. Varusteet pitivät kuitenkin sateen ulkopuolella mutta lämpötila putosi 14 asteen tuntumaan ja lopetti hikoilun kerrasta. Kotona Tampereella hiukan jälkeen neljä iltapäivällä. Sadekin taukosi Kangasalan jälkeen joten ajovarusteiden pinta kerkesi kuivahtaa.

Huvitin itseäni matkana aikana satelliittisuuntimen valintojen suhteen tekemällä se ohjeiden mukaan päinvastaisia reittipäätöksiä. Tulee poiketuksi arkisesta reitinvalinnasta. Toki nämä tiet olivat minulle entisestään tuttuja ja useasti eri suuntiin ajettuja. GPS:sää en juuri tarvitse muuhun kuin oudon lähiosoitteen löytämiseksi. Paikkakunnan löydän muistin ja kokemuksen perusteella joten GPS ei ole tarpeen lähistölle löytämisessä. Mutta eräänlainen hauskutin matkalla. Ei moottoripyörällä olekaan tarkoitus ajaa suorin reittä vaan etsiä ne mielenkiintoisimmat paikat ja tiet.

Keskikulutus oli raskaalla kuormalla 6,3 litraa sadalle kilometrille. Keskinopeus jäi tasan 70 km/h. Erityisesti Mäntyharjun läpiajo etelä - pohjoissuunnassa muutama kilometri oli hidasta kun siellä oli markkinat menossa ja väki liikkeellä.

Seuraava reissu on itärajalle. Laitan takalaukun paikalleen jälleen. Saa enemmän "sisätilaa" käyttöön. Ainoa iso pakaasi ulkopuolelle on teltta takalaukun päälle.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

California Adamant Ei päivää ettei vikaa

Pienellä yhdistetyllä ranta- ja marjastuslomalla maaseudun rauhassa. Molemmat mainitut asiat onnistuivat: tuli huilittua ja muutama litra vadelmia sekä vähän muitakin marjoja saaliina.

Pois kun piti lähteä ja pakkasin telttaa ja muita leiritarpeita C. Adamantin kyytiin haistoin bensiinikäryä. Asiaahan piti tietysti tutkia: hanahan siellä tiputteli hiljalleen menovettä vaihteiston päälle. Tosin niin hiljaa että edellinen tippa ehti haihtua ennen seuraavaa. Ei edes bensahana kestä kolmeakymmentä vuotta!

Viikonvaihde rantaparkissa.

Vuodosta huolimatta ajoimme kotitalliin Tampereelle marjoinemme ja varusteinemme. Matka sujui hyvästi. Asiaa pitänee tutkia kun arki alkaa. Tässä mallissahan (Alunperin California III kahdeksankymmentäluvulta) on bensahana keskellä tankin takaosaa ja sieltä vaijerivälitys oikean sivukopan syvennykseen jossa on käyttönuppi. Suurinpiirtein sellainen kun oli sähköliedessä säätimet ennen. Tankin irrotus on siis hieman hankalampi kuin tavanomaisella hanalla varustettu. Alkuperäinen varaosa on saatavilla noin 35€ + toimituskulut hintaan.

Saatan silti tehdä ensihätään jonkin väliaikaisratkaisun kun nyt ei ole muuta tarvetta tilata muita uusia osia oheen Saksasta asti. Talvella sitten. Aamulla selviää onko vuoto kuinkakin paha sillä pyörä on yhden auton tallissa eli bensan tuoksu on kova jos hana edelleen vuotaa. 

Väliaikaisratkaisuksi käynee tämä. Tosin tiedossa sorvaus- ja kierteityshommia koska bensatankin lähtökierteeseen on tehtävä adapteri suoraan letkulähdölle hanan tilalle. 
Tankkikin pitää tyhjentää ja irrottaa että muutama tunti tähänkin vierähtää.

Jatkoa seuraavana aamuna:
Tallissa ei tuoksunut bensa eikä vaihteiston päällä ollut kosteutta. Päätelmä: hana auki ollessaan vuotaa ajoittain mutta kiinni käännettynä ei vuoda. Se ei poista uuden hanan tarvetta. Ilmeisesti hanan kumitiiviste on tullut tiensä päähän.

 Hanan nuppi OFF-asennossa.

Auki-asento ON on noin kello viiden kohdalla.

Bensahana ja polttoainemäärän anturi.

Vasemmalla nuppi (6) ja siitä kulkee vaijeri hanalle. Hana vaikuttaisi olevan ihan vakiotavaraa muutoin mutta normaalin kääntövivun sijasta siinä onkin vaijeri. Ehkä vakiohanan kumitiiviste saattaisi sopia tähänkin hanaan. Kunhan helteet helpottavat niin asiaan voisi keskittyä syvällisemmin. Eihän nyt voi ajaakaan kun lämmintä on yli 20 astetta vuorokaudet läpeensä. Saati tehdä remonttia.

Jatkoa pari päivää myöhemmin:
Pidin hanaa auki kun pyörä oli yhden auton tallissa. Mitää vuotoon viittaavaa en havainnut. Ei hajua, ei kosteutta hanassa tai hanan alla. Asia siirretään ns. seurattavien joukkoon. Ei toimenpiteitä toistaiseksi.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

California Adamant Jarruvika kesken ajelun

Kauniin kesälomapäivän ajelureitiksi katseltiin maisemallinen kierros Tampere - Lempäälä - Vesilahti - Tottijärvi - Nokia - Tampere. Vesilahdelle asti päästiin kun jarruletku vuoti jarrupaineen ja -nesteet parkkipaikalle pysäköitäessä. Käytäntö kun on painaa takajarrupoljinta samalla kun mekaaninen käsijarru vedetään päälle. Silloin juuri letku puhkesi. Ei siis vauhdissa. Se olisi saattanut aiheuttaa vaaratilanteen. Toki etujarru kahdella jarrulevyllä ja kahdella kaksimäntäisellä puristimella on edelleenkin pääjarru ja takajarru on ikäänkuin tukena jos tarvitsee tehdä äkillinen pysähdys.

C. Adamant, Vesilahden makasiinikahvila ja pizzeria.

Ajeltiin sitten nätisti takaisin kotiin. Seuraavana aamuna otin letkun irti ja lähdin käymään sen kanssa muutaman kilometrin päässä hydrauliikkaliikkeessä nimeltä Heavy Tek. Muutama kymppi köyhempänä takaisin kotiin. Asennus ja ilmaus hoitui kerrostalotallin edustalla. Välineinä tarvittiin 14 mm kiintoavain ja sivuleikkurit sekä nippusiteitä kiinnitykseen.

Alla vaurioitunut letku. Yllä suojattu uusi.

Letkun olin alunperin asentanut läpivientikumien avulla kiinnikkeisiin mutta kiinnitystapa oli sittemmin pettänyt ja letku oli hiertänyt toiseen takajouseen niin että punos oli vaurioitunut. Letkusta saa vielä kalun johonkin paikkaan missä tarvitaan lyhyempää letkua. 

Läpivientikumit korvattu paksulla kumiletkulla.

Samalla uuteen letkuun tehtiin pieni muutos: 90 asteen lähdön sijasta laitettiin hieman loivemmassa kulmassa oleva banjo-liitin. Toinen pää ennallaan. Materiaali ruostumatonta terästä. Siis parempaa kuin monien pyörien vakiovarusteena oleva passivoitu teräs. Passivointi aikanaan ruostuu pois eikä liitos ole enää päältä kaunis.

Vanhassa letkussa näkyy vasemmalla itse asennettavissa oleva helmiliitostekniikalla tehty jarruliitin. Kätevä kotiasentajalle silloin kun ei ole mallia. Muutoin liittimet ovat yleensä kutisteholkilla tarkoituksenmukaisella prässillä tehtyjä.
Helmiliitostekniikalla koottavat liittimet ja teflon/punosletkun voi ostaa metritavarana niin mitoituksen voi tehdä itse asennuspaikassa. Tulee kerralla valmista. Osat ovat monikertakäyttöisiä kunhan uusii liittimen "helmen" ja lyhentää entisen kiinnityskohdan pois. Helmiliitostekniikka pitää ensin opetella että tulee oikeanlaisia ja pitäviä liitoksia. Niitä saa muunmuassa MrMoorelta.
Punosletku katkeaa parhaiten kaapelileikkurilla. Sahalla ei kannata yrittää koska punos pääsee silloin purkautumaan. Helmiliitoksen kiristys vaatii jarrutöihin tarkoitetun avolenkkiavaimen.

Hydrauliikka-liikkeen puristettavat liittimet ovat kertakäyttöisiä. Tosin jäljelle jäävää osaa voi käyttää katkaistuna paineettomassa nestekohteessa.

Mainittakoon että takajarru ja etujarru ovat eri jarrupiirissä poiketen Guzzin normaalikäytännöstä.
Etulevyjä käyttää sama kahvasylinteri joka oli alunperin vain toisen etulevyn tarpeisiin. Toisenlaisista väittämistä huolimatta sama kahvasylinteri voi käyttää tehokkaasti neljää jarrumäntää kahden sijaan. Takajarruja käyttää sama poljinsylinteri kuin alumperinkin. Jarrumäntien määrä kun ei ole lisääntynyt: alunperin oli kaksimäntäinen puristin yhtä levyä kohden nyt kaksi yksimäntäistä kahta levyä kohden.

torstai 14. heinäkuuta 2016

California 1400 Lämpömittarin asennus

Asenteliin Californiaan lämpömittarin. Stormilta noudin mittarin ja siihen anturin. Lämpöalue anturilla -40 - +250 Celsiusta. Pitäisi riittää toimialueeksi. Mittarin mukana tulee perusanturi joka riittää 120 asteeseen mutta se on liian vähän jos jäähdytysnestettä tässä pyörässä pitää mitata. Heti toisella ajelukierroksella maksimilämpö +19 asteen ulkolämpötilassa kävi +124 asteessa. Että kyseisen sään vallitessa ei kovin kylmänä kone käy. Mutta kieltämättä aika paljon siihen lämpötilaan saa piiskata konetta. Ei pysy nopeusrajoituksen puitteissa mitenkään. Mielenkiintoista on myös nähdä mitä tapahtuu helteellä kun ajetaan kaupunkiruuhkassa. Helteitä odotellessa.

(Sama mittari sopii myös sylinterinpään lämpötilamittaukseen tulpan kierteen juureen tulevan adapterin avulla jos haluaa verrata eri palotilojen lämpöjä.)
Vastaavan öljynlämpöä mittaavan anturin asennus 950cc Guzzin (California 3) koneeseen. Myös kyseinen moottori käy liian kylmänä vaikka olenkin rajoittanut ilman virtausta sylinterien jäähdytykseen.

Anturin kiinnitin jäähdytysöljypumpulta tulevaan linjaan missä on liitos lohkosta letkuun. Banjopultti oli sopiva kohde. Mittarin ohjeessa mainitaan että anturi on kierteeltään 10x1 mm eli halkaisija 10 millimetriä ja nousu 1 mm per kierros. No eipä ole vaan osa on NPT 1/8 G27 eli kartiokierre jonka halkaisija kahdeksasosatuuma ja nousu 27 kierrosta tuumaa kohti. Olisi hieman väljä M10x1 kierteeseen. Tein siis kartiokierteen siten että kartio jäi hieman vajaaksi että anturi kiristyy sopivasti ennen kierteen pohjaamista.

Anturin sijainti ja kiinnitys.

Pelkäsin banjoa avatessa että sieltä lorahtaa öljyä isompikin määrä. Mutta tulikin vain pari tippaa. Pyörä oli seisonut pari vuorokautta joten öljy oli palannut takaisin öljytilaan. Hyvä juttu.
Tiivisteinä on monikertakäyttöiset Usit-tiivisteet joten sen suhteen ei tarvinnut hankkia mitään tiivistysmateriaaleja. Banjopultti sorviin niin kierre syntyi helposti asianmukaisella kierretapilla.

Anturi on niin lyhyt että sitä on vain banjopultin kannan vahvuudelta sen sisällä joten virtaus liitoksessa ei ole muuttunut. Anturin pää on öljytilassa joten vaste on nopea. Johtimeen laitoin sen verran lenkkiä että moottorin liike rungon suhteen ei rasita liitintä eikä paljon johdintakaan.

Näytön sijainti.

Koska näytön rasia on noinkin iso niin sille ei helposti löytynyt mittariston kupeesta hyvää paikkaa jossa se olisi hyvin kiinni ja yhdellä vilkaisulla luettavissa. Sovittelin sitä seuraavaksi etujarrun nestesäiliöön mutta näytön johtimen suunta oli huonosti kunnes oivalsin että vasemmalla puolella on kytkinnestesäiliö johon rasia istuu kuin nenä päähän. Kiinnitys on velcro-tarralla joka oli mittaripakkauksessa mukana. Melko siisti homma. Mittari toimii yhdellä nappiparistolla mutta jos haluaa taustavalon niin sitä varten on kytkentäjohdot jotka pitää liittää pyörän sähköjärjestelmään. En liittänyt. Ei mittaria pimeällä tarvitse.

Johdotus oli helppo: myötäillen muita ohjaustangosta lähteviä johtimia tankin etuosan katteen alle ja sieltä oikeaa eturunkoputkea anturille. Johdon pituus on vähintäänkin riittävä. Piti tehdä pieni rusetti ylimäärästä.

Nyt vain mittailemaan. Ensikokemus oli että 19 asteen lämmössä kone käy moottoritieajossa noin 90 asteen lämpötilassa. Tai siis ainakin moottoriöljyn lämpötila on se. 

Lisäys 15.07.2016
Poikkesin terveyskeskuksessa poistattamassa tikkejä, sen jälkeen torikahvilla Laukontorilla ja palatessani sieltä kiersin Helsingin moottoritiehen liittyviä kiertoliittymiä ja ramppeja saadakseni selville missä lämpötilassa jäähdyttimen puhallin alkaa pyörimään. Ajaminen ei riittänyt lämmön kohotukseen mutta paikallaan käyttö nosti lämpöjä tehokkaasti. Kierrokset viiteen tonniin niin ei kauaa tarvinnut odotella kun jäähdytysöljyn lämpötila nousi +138 asteeseen Celsiusta. Silloin alkoi flekti pyörimään. Sammutin moottorin tappokatkaisijasta joten toiminta jatkui. Jos katkaisee käynnin virta-avaimesta pysähtyy myös jäähdytys. Asialla ei liene mitään merkitystä kunhan mielenkiinnosta kokeilin. Jäähtyyhän se sammutettu moottori joka tapauksessa.

Seurasin kuitenkin lämpömittaria ja kun jäähdytyspuhallin sammui näytti se +123 astetta. Tälläkään asialla ei ole merkitystä koska puhaltimen lämpöanturi on öljypohjassa ja mittarin anturi jäähdytysöljykierrossa jota ei tietenkään tapahdu moottori sammutettuna.

On otettava huomioon että jäähdytysöljy on samaa öljyä samassa öljypohjassa mitä voiteluunkin käytetään josta, tosin eri kohdasta, lähtee jäähdytysöljykierto omalla pumpullaan. Olettaisin että voiteluöljy on samassa lämpötilassa kuin kiertoon lähtevä jäähdytysöljy.

Lisäys 17.07.2016
Sadan kilometrin matka kahden hengen kuormalla ja leirintävarusteilla edestakaisin. Menomatkalla vastatuuli, 20 astetta lämpöä ja ajotapa reipas mutkatieajo jossa kierroksiakin tuli käytettyä. Öljyn lämpötila 95 - 105 astetta eli juuri optimaalinen öljyn ja voitelun kannalta. Kulutus ajotietokoneen mukaan 7,2 litraa sadalle. Paluumatkalla lämpötila oli sama vaikka välillä satoikin. Kova myötätuuli ja ajotapa siistimpi tien märkyyden vuoksi. Kulutus 5,5 litraa. Ilmeisesti myötätuuli jeesasi. Moottoriöljyn lämpötila sama kuin edellispäivänä.

 Testimatkan kääntöpisteessä Ilves-meetingissä 2016.

Takana vasemmalla näkyy ex-työkaverin, lentokonemiehiä myös, H-D Trike. Valitettavasti sen perässä olevaa asuntovaunua ei kuvassa näy. Taustalla muita osanottajia lauantai-illan auringonlaskusta nauttimassa myös.

Mittaamani lämpötilatiedot ja kulutuslukemat ovat osoittaneet melko selvästi että 1400 Californian kulutus ei ole kovin lämpötilariippuvainen moottorin lämmön suhteen. Jatkan tutkimuksia aiheesta.  Pitää tutkia myös onko ulkolämpötilalla vaikutusta kulutukseen merkittävästi.

Lisäys 04.08.2016
Laitoin kaihtimen jäähdyttimen eteen. Materiaali 0,5 mm lasikuitua ja tiivistenauhaa. Nauha siksi että lasikuitu ei ole suoraan kennon pinnassa kiinni ja kennon sekä kaihtimen väliin jää ilmatila sekä ilma-aukosta kennoon mahdollisesti singahtelevat pikkukivet eivät jäisi kennon ja kaihtimen väliin.

Siinä kohtaa missä kaihtimessa on pyöreä aukko on jäähdyttimen takana sähköinen tuuletin. Se käynnistyy kun jäähdytysnesteen, eli moottoriöljyn, lämpötila on 123 astetta. Silloin tuuletin pääsee imemään koko pinta-alallaan ilmaa kennon läpi. Pitänee tuulettimen virtapiiriin tehdä pieni lisämutka ja sen toiminnasta kertova led-valo mittariston kupeeseen. Kaihtimen alareuna on myös avoin eli koneellista jäähdytystä ei estä mikään. Ilman virtaus on siis melko vapaata. Todennäköisesti tuuletin ei käynnisty lainkaan silloin kun pyörällä ajetaan edes kohtuullisella nopeudella. Tuuletinta tarvitaan lähinnä ruuhkaliikenteessä missä nopeus on alhainen eikä ole siten jäähdyttävää ilmavirtausta.

Kaihdinlevyn kiinnitys on neljällä nippusiteellä ympäri kennon päätyputkien. On irrotettavissa nopeasti jos tarvetta ilmenee.

Kaihdin kiinni kennossa.

Toive olisi että rajoitettu ilmavirta ei jäähdyttäisi jäähdytintä liikaa kuten se on pyrkinyt tekemään. Jos ajoon lähtee kylmällä koneella kestää melko kauan 20 asteen ulkolämpötilassa että jäähdytysneste olisi edes 80 astetta lämpöisen puolella. Hyvä lämpötila olisi noin 100 astetta.

Viikonlopuksi lähden Etelä-Karjalaan. Mennen tullen on mahdollista seurata lämpötilan kehitystä olosuhteiden vaihdellessa. Sääksi on luvattu epävakaista. Aurinkoisille alueille on luvassa noin 20 asteen lämpötila mutta sadekuuron alla vain noin 15 astetta. On mielenkiintoista nähdä millainen vaikutus on sateella käyntilämpötilaan kun veden meno jäähdyttimeen on suurelta osin estetty. Saatanpa aluksi teipata aukon kokeeksi umpeen.

Lisäys 13.08.2016
Kilometrejä yllä näkyvän "kaihtimen" asennuksen jälkeen on tullut vasta noin 1000 km mutta selvää parannusta on havaittavissa öljyn lämpötilassa matka-ajossa. Tuhon aukkoon voisi laittaa vielä tukkeen niin saisi kylmäkäynnistyksenkin jälkeen lämmön nousemaan äkimmin. Mutta näinkin on hyvä. Myös polttoaineen kulutus on moottorin käyntilämpötilan noston johdosta pienentynyt. Kun poudalla 20 asteen lämpötilassa moottoriöljyn lämpötila on hieman yli 100 astetta niin sateen sattuessa ja lämpötilan laskiessa öljyn lämpö on hieman yli kahdeksankymmentä. Veden pääsy kennoon jäähdyttää tehokkaasti. Poudalla moottorin lämpötilan lasku on kokolailla sama kuin ilmankin lämpötilan muutos.

Nyt kun tämä öljyn lämpötila-asia on syynätty kohtuullisen tarkkaan ja olen saanut moottorin käymään lähellä ihannelämpötilaansa siirryn seuraavaan vaiheeseen jonka uskon parantavan polttoainetaloutta jopa merkittävästi. Sitäkin varten on tehtävä kokeiluita ensin.
Italian insinööriltä on jäänyt tämä polltoainejuttu vähän huonolle tolalle. Nyt mennään jo alle 6 litraa sadalle kulutuksessa mutta tavoite on viiden litran tietämillä. Uskon tavoittavani tämän tason kesällä 2017. Talven aikana on aikaa puuhastella.