lauantai 2. marraskuuta 2019

Orthoperspecta, Thorens ja Salora


Vanha analoginen viihde-elektroniikka kiinnostaa
Kaiketi se on ikääntymisen syytä. Niitä asioita joita joutui nuorena esi-mopoikäisenä vain ihailemaan kaukaa persaukisena niin voi nyt hankkia itselleen ajankuluksi ja virkistykseksi. Ovat siinä välissä hieman halvenneetkin. Mutta eivät kaikki.

Kova nuoruus
Kotonani ei ymmärretty miehenalun kiinnostusta popmusiikkiin. Sittemmin mielenkiinnon alue on musiikillisesti laajennut.

Keräilyä ajan kanssa
Kavereista ja satunnaisista baarituttavuuksista koostuva hankintamenetelmä toimii joskus. Tälläkin kertaa. Erinomaisesti. Joku tietää että jollain on jotain. Tuttavaketju välissä hillitsee huijausta.

Kirpputorit
Myös kirpputorit ovat kohtuullisia hankintapaikkoja. Joskus on myynnissä laitteita. Usein kuitenkin ylihinnoiteltuna. Äänilevyjä, nimenomaan vinyylejä, on varsin hyvin tarjolla. Hiljattain ostin Piirpaukkeen lähes soittamattoman levyn. Vain A-puolen ekassa raidassa, Soi vienosti murheeni soitto, oli pieni naarmu. Myös The Sensational Alex Harvey Bandin Framed soi hyvin. CD-levyjä on runsaasti mutta kovin harvoin enää näkee C-kasetteja.
Jotkin, varsin yleisetkin levyt, ovat nyt kalliimpia kuin julkaisuaikoinaan. Em. Piirpauke maksoi nyt enemmän kuin uutena.

Muukin kuin äänentoisto
Laitteet ovat mielestäni tyylikkäitä jalopuuviiluineen ja metallilistoineen. Muutenkin on minimalistista. Voisi sanoa muodoista että "nordic"-tyylistä. Tuolla hieman alempana saa silmiinsä myös muuta pohjoismaista muotoilua.

Juttuun tulee koko ajan uutta
Teen koko jutun tähän pötköön enkä eri päivinä tapahtuneita eri artikkeleihin jaettuna jotka saisivat siten bloggeriin oman julkaisupäivän. En myöskään lisää päivämääriä minnekään. Uutta kun voi tulla väleihin tai milloin mihinkin. Juttu on aloitettu ihan marraskuun alussa 2019. Välissä voi olla myös muutakin tekniikkaa mikäli se sivuaa aihetta.

Orthoperspecta tai Ortoperspekta
On äänentoistojärjestelmä jossa tilaäänet ovat merkittävässä asemassa. Tilantuntu live-äänityksissä on verrattavissa elokuvien monikanavaäänentoistoon. Äänten sijainti äänikuvassa on hämmästyttävän selkeä. Aiheesta joskus lisää teknisessä mielessä. Kun taas studiossa taltioidun kaksikanavaisena (stereona) toistetun musiikin toisto tällä järjestelmällä ei kuulosta juuri monofonista ääntä kummallisemmalta.

Ortoperspektan merkit.

Pitkän ajan projekti
Olen keräillyt asiaan liittyvää tekniikkaa jonkin aikaa ja esimerkiksi kaiutinsettejä on jo kaksi sarjaa eli kuusi kaiutinta. Tosin toinen setti on vielä testaamatta. Mutta yksikin toimiva sarja riittää. Mutta vasta nyt tuli sopivaan hintaan tarjolle Salora 3000 Orthoperspecta viritinvahvistin. Sen oheen kolmen kaiuttimen kaiutinsarja ja perusmallin Salora Stereo 2001/Thorens TD160 viritin-vahvistin-levysoitinyhdistelmä. Jos jälkimmäistä haluaa käyttää erikseen on siihen liitettävä tavalliset stereokaiuttimet. Pitää laittaa hakuun nekin. Niiden ei välttämättä tarvitse olla Salora-merkkiset. Vaan on noita ainakin Tori.fi:ssä

Haku aikaisin lauantaiaamuna
Noutomatka ei ollut pitkä. Kotikaupungin keskustan liepeiltä löytyi oikea osoite. Luulenpa että saan toistekin apua siitä suunnasta jos ja kun tulee ongelmia laitteiden kanssa.

Laitteet ketjuun
Levysoitin on siis eri laitteessa mutta signaali siirtyy levysoitinyhdistelmästä Din-liittimien ja välijohdon kautta Ortoperspekta-vahvistimelle.

Päällekkäisyyttä
Sarjassa on siis yksi viritinvahvistin ylimääräisenä. Lisäksi Verstaskäytössäni on samanlainen Salora/Thorens-stereo-yhdistelmä mutta B&O:n kaiuttimilla. Silloin aikoinaan 60 - 70-luvun vaihteessa ei ollut täysin selvää kumpi järjestelmä tulee vallitsevaksi. Mutta näin nykyisin katsoen on siis varaosia jo omasta takaa. Sekä stereo-järjestelmään että myös Ortoperspektaan.

Salora Orthoperspecta 3000 kolmikanavaviritinvahvistin.

Tapio Köykkä
Wikipediassa on juttua Köykän toimista asian tiimoilta. Ensimmäinen nk. surroundvahvistin markkinoilla. Saloran muotoilua ei myöskään voi moittia. Jalopuuraamit ja paljon alumiinia. Muu mustaa muovia. Vahvistimen jäähdytysrivat takakannessa ovat myös alumiinia.

 Stereoradiovastaanottimen virityskiekot ja äänenvärisäädöt.

Kokemuksesta
Monessa omistamassani vahvistimessa bassosäätöä on "säästelty". Tässä laitteessa ei. Ei tarvitse kovinkaan pitkälle tuupata +suuntaan kun jytkettä on ihan tarpeeksi. Pikkutehoillakin. Hiljaa soittamista varten on fysiologia-säädin jolla matalat äänet korostuvat hiljaisessa kunntelussa.

Tässä yksilössä
Laite on varsin paljon käytetty. Osa painikkeiden teksteistä on on kulunut pois. Mutta kaikki toimii eikä liukupotentiometrit ihmeemmin rahise. Rakenteelle on vanhemmiten ominaista hetkelliset "mykät kohdat". Olen tullut siihen tulokseen että rahinoita säätimissä on enemmän niissä laitteissa joita on käytetty vähemmän.

Viritys
Kaksi "näyttöä"on: viritysmittari joka osoittaa koska asema on kokolailla kohdallaan. Toinen on merkkivalo "stereo" joka syttyy kun asema on likimain kohdillaan ja mikäli, ylipäätään, kyseessä on stereolähetys tai stereolähetyksen kantavuus riittää. Suomessa lähetetään edelleen analogista radiosignaalia useilla kymmenillä eri kanavilla. Se pysty- että vaakapolaroituna.

Kaiuttimien sijoitus
Keskikaiutinta ei pidä sijoittaa ainakaan nurkkaan tai yleensäkään seinän viereen. Ympärisäteilevä basso korostuu tarpeettoman paljon ja kuulostaa jotenkin löysältä. Eli ainakin metrin seinästä. Satelliittikaiuttimien sijoitus seinien lähelle ei aiheuta kummempia muutoksia ääneen mutta kokonaisvaikutelmaan sopii että kaiuttimet ovat toisistaan kokolailla yhtä kaukana kun kunnellaan ortoperspektana. Stereokuuntelussa tilavaikutelma heikkenee. Riippuu npaljon äänitysmenetelmästä.

Kivisessä kerrostalohuoneessa
Omassa käytössä keskikaiutin sijaitsee kokolailla huoneen pituussuuntaisella  keskilinjalla kaukana seinästä ja satelliitit kuulijan sivuilla symmetrisesti keskikaiuttimeen nähden. Tai niin ainakin toivon.

Orthoperspectan liitännät
Ovat silloin suosittua saksalaista Din-tyyppiä. Kokeilemani liitännät toimivat ja signaali liikkuu. Liitännät ovat varsin yhtenäiset.

 Kuuloke ja kaiutinliitännät.

Laiteliitännät.

Riittävästi liittimiä
Vasemmalta alkaen: antenni, mikrofoni, magneettinen äänirasia, keraaminen äänirasia, nauhuri.

Teknisiä tietoja
Keskikanavan teho 4Ohm: 30W, tila- eli satelliittikaiuttimet 4Ohm: 2 x 10W. Toistoalue uutena: 20 - 20000Hz -3dB.

Salora Stereo 2000
"Pisara"-Thorens

Edelleen arvossaan
Tätä Thorensia saa nykyäänkin ostaa pelkkänä levysoittimena. Hifistit ovat sen kelpuuttaneet jo monia vuosikymmeniä äänilähteekseen. Eikä äänivarsikaan ole pahimmasta päästä. Tosin siihenkin voi hankkia herkempiä komponentteja, nykyään.

Teknisiä tietoja
Vahvistimen teho 4Ohm: 50W per kanava, taajuusalue 25 - 20000Hz, särö 0,15%

Levysoittimen alla tavanomainen Salora-stereoviritinvahvistin.

Kahta eri merkkiä
Dual oli aluksi levysoittimena mutta myöhemmin monissa, muutoin samanlaisissa, kokoonpanoissa oli Thorens-levysoitin. Toki Dualkin toimi mutta Thorens on jäänyt "elämään" harrastajien parissa ominaisuuksiensa vuoksi.

Ei automatiikkaa
Äänivartta siirretään levyn alkuun käsin mutta neulan laskemisen levylle tuottaa vaimennettu mekanismi. Ei loppupysäytystä. Levylautasella on kaksi nopeutta jotka valitaan vasemmanpuoleisesta "pisarasta".

Laiteliitännät
Eroja laitteiden välillä ei juuri ole. Levysoitinmallissa on yksi Din-pistorasia vähempi. 

Laiteliitännät.

Kytkennät
Vasemmalta: kaksinapainen bipolaariantenniliitäntä, mikrofoni/lähdeliitäntä, tyhjä, levysoittimen lähtöliitin, nauhurin tms. tuloliitin.

Äänivarsi säätöineen.

Huollettu
Laite toimii moitteitta. Äänirasian tyyppiä ja merkkiä en vielä ole tutkinut mutta useat koesoitot hieman huonompikuntoisillakin levyillä osoittautuivat hyviksi. Neula ei hypi eikä jää samaa uraa kiertämään. Äänivarressa on useita säätöjä jotka vaikuttavat olevan riittävän sopivat.

Äänirasia, neulavarsi ja neula.

Laatumerkki
Shure on tunnettu ja laajasti käytetty äänirasia. Tämä voi olla varsin vanhakin ja voi olla kulunut ja neulan mekanismi kangistunut. Hyvin tuo silti tuntuu poimivan äänilevyjen urista ääntä esille. Laitan hankintaan uuden. Vaihtotoimi on helppo.

Toinen "satelliittikaiuttimista" ennen kunnostusta. (KS202)

Sivukanavat
Kaksi sivuseinille laitettavaa satelliittikaiutinta saa aikaan vahvan tilantunnun sali-live-äänitysten osalta. Ulkonäkö on melko kulahtanut. Etukankaat ovat löystyneet ja haalistuneet.

Kunnostusta
Kaiutinkotelot pitää imuroida ja puuosat vahata tai öljytä. Ehkä värjään etulevyt. Muistelisin että ne olivat uutena mustat.

 Iso kolmitie keskikaiutin. (KS225)

Kolme jakosuodinta
Kokoisekseen kolmitiekaiutin on varsin painava. Puun ja ilman lisäksi sisältää elektroniikkaa. Isoin elementti on ympärisäteilevä ja on kotelon "kannessa". Keskiääni- ja diskanttielementit ovat etulevyssä.

Painavia
Nykykaiuttimiin verratuna Ortoperspekta-boksit ovat yllättävän painavia. Keskikaiutin painaa noin 15 kilogrammaa. Puutyöllä on oma osansa mutta vahvasti uskon että äänentoistoelementit ovat varsin järeää tekoa. Kerrostaloasumisessa elementtitalossa ei voi käyttää kuin noin 10% vahvistintehoa etteivät naapurit koe häiriötä. Silti äänenpaine on eteiseen avoimen noin 30 neliömetrin kuunteluhuoneessa aivan riittävä. Hellasäröön asti.

Sijoituspaikka tiedossa
Laitteet eivät tule lopulta olohuoneeseen vaan työn alla olevaan "kirjasto - sikaarisalonkiin". Olohuoneessa jatkaa Bang&Olufsen äänentoisto hoitamassa myös television ääniä. Muut äänilähteet ovat viritin ja CD. Satunnaisesti
tietokone tai puhelin.

Olohuoneen äänentoisto
B&O viritin-CD-etuvahvistin.

B&O alumiinivaluinen 2-tie-aktiivikaiutin passiivisäteilijällä.

Tämä B&O 
On kohta ollut 20 vuotta äänilähteenä eri asuntojemme olohuoneissa. Siihen on liitetty myös television äänentoisto. Siksi olohuoneeseen ei kelpuuteta kilpailevia laitteita vaan niitä varten on kohta oma huoneensa. Valmista pitäisi tulla ennen joulua. Tätä ennekin on ollut B&O-laitteita. Myös TV oli aikanaan B&O mutta nyt Samsung.

Saloran radio-ominaisuudet
Rakentelin dipoliantennin johtimien pätkistä ja sain radiovastaanoton toimimaan. Se ei kuitenkaan ole pääasia. Parempi antenni pitää hankkia mutta kohde on lähinnä äänilevyjen toistossa. Pitää kokeilla kuinka B&O:n lineaarisoitin sykkii tässä kokoonpanossa.

Live-taltioinnit
Tärkeintä on hyvä äänilevyjen toisto. Tätä kirjoittaessa soi Shadows ja aiemmin Renegades sekä The Sensational Alex Harvey Band.
Esimerkiksi Bellman-kvartetin laulajien ääni toistui tarkasti ja kunkin äänilajin laulajan ääni eroittui äänikuvassa hyvin selkeästi. Kuin olisivat laulaneet olohuoneessa.

Muita etuja
Vinyyliäänilevyjen vauriot ja suhinat, kuten myös radiosignaalin ylimääräisyydet katoavat varsin hyvin verrattua stereokuunteluun. Vahvistimen kolmikanavaisuus vaimentaa vastakkaisvaiheisia signaaleja.

Äänilevyjä hankkimaan
Taloudessa on jo paljon vinyyleitä mutta ei lisä haittaa tee. Tampereella on pari varsin hyvää äänilevyjen kierrätykseen keskittynyttä myymälää joista voin käydä keräilemässä, kirpputorien ohella, laitteistoni toistamiseen soveltuvia taltiointeja. Rouvakin taitaa olla innostunut aiheesta. Soitteli omia levyjään innolla. On jotain toista verrattuna stereoääneen.

Levysoittimen varaosia.

Vanhaa varastoani
Joitakin äänirasioita on varastossani mutta pitää kokeilla ovatko niistä jotkin yhteensopivia tämän laitteen kanssa. Osassa kiinnitys on aivan erilainen joten niiden tehtävä on moderneimmissa toistolaitteissa. Useimmat äänirasiani ovat MMC-tyyppisiä.

Hiilikuituharja äänilevyjen puhdistukseen on hyvä olla.

Kaiuttimien kunnostusta
Äänentoistollisesti kaiuttimet ovat kohtuullisessa kunnossa. Ei löytynyt mekaanisia vikoja eikä muita vaurioita. Saattaa tietysti olla että kaiutinelementtien "palkeiden" pehmeys (herkkyys) on osittain menetetty. Toki elementit voi vaihtaa vastaavanlaisiin nykyaikaisiin laitteisiin. Voisi ainakin kokeilla nykyelementeillä vanhoihin koteloihin. Mukavaa harrastelua sydäntalven pakkasilla.


Kaksi sarjaa kaiuttimia
Olin jo aiemmin saanut kaverilta lahjoituksena ortoperspekta-kaiutinsarjan. Niiden sähköisestä kunnosta en täysin ole varma mutta elementit silmämääräisessä tarkastelussa vaikuttivat ehyiltä. Mitään rutinoita käämeistä ei löytynyt ja sähköinen yhteyskin löytyi. Kunnostin niidenkin alkuperäiset suojakankaat. Tosin menestys ei ollut aivan yhtä hyvä. Vanha on vanhaa. Kankaat ovat hiutuneet ja pinta nypyttynyt. Mutta uusi pintaväri ryhdisti niitäkin.

Satelliittikaiuttimen äänielementti.


Keskikaiuttimen bassoelementti kotelon kannessa ennen imurointia.

Puhdistusta
Siivosin kartiot, etukankaat ja etukankaiden taakse jäävät pinnat pölynimurilla. Kankaat saavat uuden alkuperäisen kaltaisen värin pintaansa eli mattamustaa. 

Keskikaiuttimen diskantti- ja keskiäänielementit etulevyssä.

Kaksi sarjaa Ortoperspekta-kaiuttimia. Vasemmalla nyt hankitut.

Etukankaiden värjäys ja kiristys
Puoli päivää askartelin hiljalleen näiden parissa. Ruuvaria, pihtejä ja vasaraa tarvitsin monessa kohtaa. Etukankaiden vaneriset kehykset ovat lankanauloilla kiinni koteloissaan.

Väri kankaaseen
Värjäystyön suoritin pikkupakkasessa parvekkeella. Samalla kun väri kuivui se veti kankaan kireälle. Aivan sataprosenttista tuloksesta ei tullut. Mutta onpa näillä ikääkin. Noin 50 vuotta kohtapuoleen. Kai se saa näkyä? Ehkä kuuluakin...

 Bassokartion peitekangas värjäyksen jälkeen.

Kaiutinelementit kuultavat salamavalokuvassa läpi kankaan.

Puuosien käsittely
Kaiutinkoteloita pitää hieman jynssätä. Satelliittikaiuttimien päällä on pidetty kukkaruukkua, tms, joka on jättänyt jälkensä. Jälkiä pitää hieman himmentää. Puuöljyä laitan viimeistelyksi.

Salora-merkit
Kaiuttimista puuttuu joitakin merkkejä. Niitä voi löytää kirpputorilta. Joutuu vain ostamaan ohessa jotain Saloran tuotetta.

Kaiutinliittimiä
Niitä pitää hankkia. Tyyppi on kaksinapainen Din-liitin joista toinen tappi on ohut ja pyöreä ja toinen tukeva "latta". Paikallisesta marketista löytyi kaksi kaksinapaista koiras Din-liitintintä. Useammallekin olisi tarve. Myös naaraspuolisille. On suunnitelmia, nääs. Myös kaiutinkaapelia pitää ostaa. Sitä on, muunmuassa, kulman takana Biltemassa.

Puuosien voitelua
Kaiuttimien ja laitteiden puupintoja puhdistin miedoilla aineilla. Puupinnat ovat varsin ohutta viilua tiheän lastulevyn pinnalla. Normiratkaisu. Umpipuu kuuluu kalliimpiin laitteisiin. Toisaalta on hyvä että kotelot ovat lastulevyä sillä se on tasalaatuista ja riittävän painavaa resonanssimielessä ainakin tässä teholuokassa.

Jalopuuviilun hoitoaine.

Käyttöä on
Taloudessa on useita puukalusteita joille aika-ajoin tehty pintakäsittely antaa uutta kestävyyttä ja erityisesti ulkonäköä. Kosteus eikä saasta pääse pilaamaan rakennetta.

Malliksi käsitelty aamiaishuoneen pöytä heti käsittelyn jälkeen.

Riittävästi öljyä
Ei tietenkään pidä "holvata" mutta sen verran että puupinta saa tasaisen öljykerroksen. Pari vuorokautta odottelua niin öljy on imeytynyt puuhun huoneen lämpötilassa ja pinta on kaunis ja kestävä. Hylkii vettä ja likaa.

Keskikaiuttimen kylki öljyämisen jälkeen.

Oikea satelliittikaiutin.

Vasen satelliittikaiutin.

Kukkaruukun alunen
Kaikissa näkemissäni vanhoissa kaiuttimissa on päällä, suurella todennäköisyydellä, pidetty kukkaruukkua tai, ehkä, oluttuoppia mutta sitä usein. Vastaaviin pyöreisiin jälkiin törmää jatkuvasti. Ääneen se ei vaikuta.

Vanhempi satelliittikaiutin. Väri on mielestäni hyvä.

Tummaa pinta
On siis käytetty eri sävyistä viilua eri aikoina. Tummenpi pinta on varsin tyylikäs. Muukin vanhempi kaiutinsarja on tätä sävyä. Niiden toiminta on vielä testaamatta.

Beogram levysoitin liitetty myös
Koska tallessa on muitakin levysoittimia kuin nyt ostettu Salorayhdistelmän Thorens niin päätin kokeilla sopiiko Beogram sen jatkoksi järjestelmään. Melko hyvin, sanoisin. Uusi äänirasiakin tuli laitetuksi.

Eri tuloliittimiin
Jännä juttu sinänsä että Salora 2001:n levysoitin onkin liitettävä Op:n mikrofoniliittimeen mutta Beogram liittyy, niin kuin pitääkin, M eli magneettisen äänirasian levysoitinliittimeen. Toisaalta hyväkin sillä äänilähteen vaihdon voi tehdä etulevyn lähdevalitsimista. Ei tarvitse ropata johtimien ja liittimien kanssa.

Sisäiset korjainvahvistimet
Edelläolevasta päättelin että Thorensin signaali menee Salora 2001:n RIAA-korjaimen kautta ja siksi suoraan mikrofoniliitäntään mutta Beogramista lähtevä signaali menee Op 3000:n levysoitinliitäntään ja vasta siitä korjausvahvistimeen.

 Beogram 3000 lineaarisoitin.

Sopii taitamattomallekin
Kunhan äänilevyn saa levylautaselle niin kannen voi laskea alas koska käyttönäppäimet löytyvät myös kannesta. Äänivartta voi nostaa, laskea ja siirtää haluttuun suuntaan. Kotelon sisällä on kohdevalo jos haluaa vaihtaa "raitaa" niin valo syttyy ja siirron voi tehdä kantta avaamatta.

Äänivarsi rasioineen ja varaäänirasia. Apuvarressa kierrosluku.

Levysoittimen vakiorasia
On MMC2. MMC4:sen ostin myöhemmin eikä sillä ole vielä soitettu montaakaan levyä. Teknisiä tietoja.

Laitteissa on puutteensa
Ehkei niinkään Thorens levysoittimessa  tai Beogramin osalta mutta muut laitteet ovat etääntyneet siitä mitä lyhennys HiFi nykyään tarkoittaa. High End:istä puhumattakaan. Lisäksi ilmenee mekaanista että sähköistä kulumista eri komponenteissa. Asioista osa on korjattavissa. Toistaiseksi saa olla näin. Korjausta ei ole budjetoitu tälle vuodelle.

Alkuperäinen vaiko vanhuuden vaiva
Salora 2001:sen muuntaja hurisee ja sen kuulee lähellä laitetta mutta ei enää kuuntelupaikalle. Eikä tietenkään musiikin kunntelussa. Toisaalta se saattaa häiritä äänirasiaa jos hurina aiheuttaa myös resonanssia.

Muillakin murheensa
Kerhokaverin, ikää yli 70 vuotta, kanssa olin juuri jutulla ja hän kertoi että on viemässä "tuhatwattiset" Gradient 1.2 kaiuttimensa huoltoon koska elementtien ripustukset ovat vaurioituneet vanhuuttaan. Kypsyvät ne kalliitkin kauttimet. No, ehkä Saloraa ja Gradientiä ei voi vertailla. Ainakaan samassa yhteydessä.

Toinen ortoperspekta kaiutinsarja
Testasin senkin. Toimii kokolailla samoin kuin toinenkin setti. On siis mahdollisuus, huoneremontin jälkeen, että on huone vanhalle hifille ja huone erikseen elokuville, videoille ja televisiolle.

Myös muita medioita
Lady of the House ei vielä tiedä mutta roudaanpa sinne, jos saan luvan, myös varsin laajan diakuvakokoelmani projektoreineen ja helmiäiskankaineen. Ehkä myös keräämäni suomen- ja englanninkieliset moottoripyöräjulkaisut. Pääosa on kirjallisuutta paksujen pahvikansien välissä värikuvineen. Joka tapauksessa yksi seinä tulee olemaan täynnä kirjahyllyjä.

Kaupantekijäisiksi
Mukaan tarttui saman hankinnan yhteydessä myös 60-luvun lopun Philips viritinvahvistin-levysoitinyhdistelmä kaiuttimineen. Siisti, sievä ja ehyt. Se siirtyy Mökille ensi keväänä hoitamaan Rouvan single-kokoelman toistamista viihdetarkoituksiin sekä tietysti radiovastaanottimena. Philips paristoradio jää pahanpäivänvaralle. Savolaisittain ryhdytään jorroomaan ja rokkoomaan.

Jatkuu...

lauantai 26. lokakuuta 2019

Venus Special


Polkupyörähistoriaa
Aiemmin selittelin että 60-luvun nuorisojoponi varastettiin lukitusta pyörävarastosta. Pyörä oli lukittu vaijerilukolla rungostaan pyörävaraston telineeseen. Voroilla oli hyvät vehkeet mukanaan.

Jaguar on käyttöpyöränä
Sen sain lahjaksi naapurin vanhalta herralta jopon tilalle. Toimii hyvin ja huvinkin vuoksi. Sulan maan aikana pikkumatkat kuljen sillä. Jaguaria valmisti Tampereella Kone ja Terä Oy. Vuosimalli selvittämättä.

Peto - historiaa
Kyseisellä merkillä valmistettiin Kone ja Terä Oy:n pajalla myöhemmin henkilövoimalla kulkevien välineiden lisäksi kilpamoottoripyöriä joilla tuli merkittävää menestystä: Motocross ja enduro.

Heikki J. Helkama
Maahantuontiliike ensin Tampereella ja sitten Viipurissa. Sen jälkeen tehdas Hangossa ja myöhemmin Helsingissä sattuneesta syystä. Merkittävän kokoinen perheyritys edelleenkin.
Venus Special on Helkaman (Ent. Hellman.) maahantuoma ruotsalainen laadukas polkupyörä.

Kotimaista pyöränvalmistusta ja kokoonpanoa.

Kirpputorin hintalappu.

 Venus Special

Vain pieniä puutteita
Alkuperäinen puukahvainen ilmapumppu puuttuu mutta sen kiinnitysteline on tallessa satulaputken kupeessa. Ketjusuojan alkuperäisyydestä en ole aivan varma. Polkimien rakenne on pyörän valmistumisajalta kuten myös satula ja ohjaustanko kädensijoineen. Satula on myös Venus-merkkinen. Teksti on myös satulan nahassa molemmin puolin kohokirjoituksena ja takana alumiinikyltissä.

 Takanäkymä.

Satulan rakenne.

Iloa alkuperäisosista
Satulan nahka on pinnastaan hieman halkeillut ja jousista sekä muusta satulan metallirakenteesta on niklaus karissut kuten myös ohjaustangosta ja polkimien varsista. Ovat kuitenkin täysin käyttökunnossa. Kromatut osat ovat paremmassa kunnossa. Satula vaikutti hyvin ergonomiselta ensiejelulla.

Ensitesti
Ajoin kirpputorilta kotiin pari kilometriä ylämäkeen eli ajo-ominaisuudet tuli syynättyä. Vanteet ovat suorat, uudet, tai ainakin käyttämättömät renkaat alla, kaikki laakerit toimivat äänettömästi ja nykimättä ja pyörä rullasi alamäkeen kevyesti sen vähän kuin kokeilin. Välityssuhde on varsin pitkä aiempiin pyöriini nähden. Tasamaalla kulku kävi kevyesti ja vauhdikkaasti. Kostautuu sitten jyrkemmissä nousuissa. (Jopolla ennen ja nykyisellä käyttöpyörälläni Jaguarilla jaksoin polkea kaikki seudun ylämäet mutta varsin "loivasta" Venuksen välityksestä johtuen piti pieni pätkä taluttaa jo koeajossa. Pitää hankkia papua reiteen lisää.)

Välitys ketjusuojineen ja poljin ketjupyörineen. Ketjukin on kunnossa.

Ensihuolto
Satulan ja runkoputkessa riippuvan työkalukotelon nahat olivat kovettuneet. Ensiavuksi käsittelin ne saapasrasvalla. Tuon Verstaalta mukanani kuumailmapuhaltimen että saan rasvaa imeytetyksi satulaan sen kestoa lisäämään. Satula on muutoin ehyt ja alkuperäinen. Ainakin malliltaan. Työkalukotelossa on hieman sanomista. Mutta ei mitään sellaista mitä rajasuutari ei saisi korjatuksi.

Kevättalven toimia
Kunhan saan kaksi työn alla olevaa mp-projektia ajokuntoon ja California 1400:sen maalautettua voisin kunnostaa Venuksen vahintäänkin hyvään käyttötasoon. Siinäkin taitaa olla tekemistä vain ulkopinnan suhteen.

Keulamerkki tammenlehvineen.

Vuosimalli?
Keulamerkkejä on ollut useita erilaisia vuosien mittaan. Joku asioista tietävä voisi osata haarukoida tämän pyörän tarkan vuosimallin. Arvaus että ennen sotia tehty ja myyty joskus 30-luvulla.

Mainos.

Työkalupussi eli mainoksen "laukku" runkoputken alla.

Työkaluja
Pussista löytyi säätöleuka-avain (jakari) ja tyypillinen polkupyörän monitoimiavain. Jossain varastossani on lisää polkupyörässä käytettäviä avaimia. Pitääpä lisätä tarpeellisia pussiin. Kunhan löydän.

Muita varusteita
Soittokello, takalokasuojan valkoinen takapää ja takaheijastin. Tietenkin tavarateline joka on kunnossa. Ajovalon kannatin on tallella vaikkakin hieman vääntynyt.

 Soittokello joka toimii.

Takaheijastin.

Tavarateline. Jouset ovat kunnossa.

Rungon ja osien maalaus
Pääväri on ilmeisesti musta. Lisäksi valkoista ja kultaraitoja. Pohjamaalia ei ehkä ole käytetty. Tai jos on niin hyvin ohut punainen värikerros. Vaikea erottaa ruosteesta.

Yksityiskohtia rungosta ja etuhaarukasta.

Rungon liitokset
Liitostapa rungon putkiosille on kovajuotos. Ehkä peräti hopealla. Lisätukea liitoksille antaa putkien päälle juotetut koristemuodot.

Mustan maalin päällä kaksi leveää ja neljä kapeaa kullanväristä raitaa.

Muita huomioita
Ainakin se että voitelukohteissa on rasvanipat valmiina kuten pyörännavoissa. Joitain erikoistyövälineitä pitää hankkia tai valmistaa sillä jotkin kohteet eivät ole myöhempien standardien mukaisia. 

Että miksikö on polkupyörä
Käytännön syistä. Saa ajaa liikenteessä pikku tuiskeessakin jos ajaa varovasti. Ei vakuutusta, ei katsastusta, ei rekisteröintiä, ei vie paljon tilaa, pienikulutuksellinen ja haluttaessa varsin nopea. Varsinkin alamäkeen.
Kunto ja patti reisiin kasvaa aika reippaasti jos liki päivittäin ajaa yli viisi kilometriä. Vammautunut selkäni ei isommin reagoi pyöräilyyn, verrattuna hölkkäämiseen, joka saa selän murtumakohdan kivuliaaksi.

Ensimmäisiä havaintoja
Kun ajaa jyrkähköä kaaretta ja polkee samaan aikaan ei kengän kärki osu vahingossakaan etulokasuojaan. Asia ei ole selviö nykypyörissä. Akselivälissä löytyy ja ajo-ominaisuudet ovat varsin maltilliset. Vauhdissa vakautta on runsaasti.

Joskus työn alle
Pyhä tarkoitus olisi entisöidä tai ainakin saattaa Venus kunnolliseen käyttökuntoon jollain aikavälillä. Jos en minä tee niin perikunta saa vaivoikseen. Pitää laittaa lasikuulapuhalluskaappi "tulille".

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Pistehitsauskone Puuilosta


Harkittu ostos
Ostimme kokeilua ja myöskin kauan ollutta tarvetta varten pienen pistehitsauskoneen. Kone on kannettavaa mallia, jolla tietysti päästään kohteeseen helposti kiinni ja on mukava käyttää myös ihan pöytätyöskentelyssäkin. Pitstone pistehitsauskone.

Vastushitsaus
Pistehitsi on puhekielessä käytetty ja yleisesti tunnettu hitsaustermi. Kyse on kuitenkin vastushitsauksesta jossa kahden metallikappaleen välillä oleva kohta kuumenee puristuksessa kun pieneltä alalta johdetaan suuri virta. Puristuskohta sulaa muodostaen liitoksen. Muitakin vastushitsausmenetelmiä on olemassa. Esim. kiekkohitsaus. Sopii pitkään sarjatyöhön.

Puuilosta iloa hitsaukseen.

Vain ohuille levyille
Kone toimii varsin hyvin teräslevyille (Varsinkin RST.) aina 2 mm:n paksuuteen saakka. Valmistajan maksimi on 1,5 + 1,5 mm:n levy.

Korvaa myös juotoksen
Erityisesti pistehitsausta kaipasimme ohuiden verkkojen, lankojen ja sähköjohteiden (Mm. starttimoottoreiden hiiliharjojen kuparipunokset.) hitsauksiin.
Tässä muutama kuva aiheesta.

Harjoitushitsauksia.

Kokeilua tavalliseen teräkseen ja kuparipunokseen.

Kahta eri metallia yhteen
Muilla tavanomaisilla hitsausmenetelmillä ei kahta eri tyyppistä metallia saa tarttumaan toisiinsa luotettavasti.

Liitos.

Valovirtakone
Kone toimii yksivaihevirralla ja speksien mukaan sen antoteho on 6,6 kW.
Sinänsä näppärää mutta ihan sellaisenaan se ei kaikissa olosuhteissa toimi.

Sulakkeet poksuu
Laitteella yhden pisteen hitsaus kestää noin 0,2-1 sekuntia mutta laitteen ottoteho on niin suuri, että 16A automaattisulake kestää hitsata rauhalliseen tahtiin 2 - 3 pistettä - sitten se napsahtaa auki. Ehkä hidas tulppa-tyyppinen saattaa kestää paremmin.

Tehokkaampaa virtaa
Onneksi verstaalla on mahdollisuus käyttää 20A sulaketta, joka kestää jo varsin hyvin käyttöä. (Huom. ei siis mitään rautanaula-sulakkeita!!!)

Suojavaatetus, maski ja palontorjunta
Aina tietysti pitää huomioida työturvallisuus. Piste- eli vastushitsauksesta lähtee aina yllättäviä kipinäryöppyjä kappaleiden välistä, jotka ovat silmille erittäin pahoja. Samalla syntyy myös tulipalon vaara.

Kipinöintiä voi vähentää
Materiaalin puhtaus, oksidikerroksen poisto, kappaleiden suoruus, jne, vähentää roiskeita. Eli samat säännöt kuin muussakin hitsauksessa.

Ei urakkahommiin
Kaiken kaikkiaan ihan käyttökelpoinen värkki. Eikä tietysti pidä verrata kertaluokkaa kalliimpiin "oikeisiin" pistehitsauskoneisiin.
-Repe-

(Editointi ja linkit: motomatti)

maanantai 23. syyskuuta 2019

Autotalli ja syksy


Taloyhtiön talli
Maksan kuukausittaista vuokraa lämpimästä autotallista. Sillä on myös paljon käyttöä. Kesäisin säilytän siellä ajovarusteita ja sen hetkisiä käytössä olevia moottoripyöriä. Sekä polkupyörää siksi että edellinen arvopyörä lähti taloyhtiön lukitusta pyörävarastosta vorojen matkaan. Moottoripyöristäni siellä on viime aikoina ollut California 1400 GTS ja California Adamant. Mutta talvisin auto.

Syyssiivous
On vielä tekemättä mutta sitä helpottaa kyllä se että hankin juuri muutaman hyllymetrin seinustalle säilytystilaa. Ihan kevyille tavaroille, max 50 kg per hylly. Mutta teltta, makuupussit ja patjat ym. retkituotteet eivät paljon paina. Ajovarusteet kuten kypärät ja saappaat ja senlaiset kamat pärjäävät hyvin hyllyillä.

Tanko vaateripustimille
Ajovaatteita varten, kuten ajotakit, pitänee hankkia naulakko mihin voisi ripustaa henkareihin nimenomaan nahka- ja tekstiilivaatteet kuten takit. Pysyvät ryhdissä. Eli hattuhylly henkareilla hankintaan. Pitää käydä kirppareilla tai muissa kiertotaloutta harjoittavilla mestoilla.

Hyllyjä mahtuisi lisääkin.

Vielä mahtuisi lisääkin
On tilaa jatkohyllylle. Katsotaan kuinka käy ja tyhjeneekö lattia tavaroista.

Käynti IKH:ssa
25€ on sen verran pieni kustannus että päätin laittaa seinän loppuosallekin samaa hyllysarjaa. Eiköhän nyt nykyinen autotallivarustus ala mahtumaan.

Yksi hyllykkö mahtui vielä.

Lattia tyhjäksi
Nyt on tarpeeksi hyllyjä tämän hetken tarpeen suhteen. Tosin viimeksi pystytetty hylly tuli lähes täyteen mutta tilaa tulee jäämään hieman vapaaksikin kun osa tavaroista lähtee kierrätykseen ja osa roskiin. 

Puinen hyllykkö
Se saattaa lähteä ja tekee tilaa tallin päätyseinälle. Sen sijaan tulee pieni pöytä ja jakkarat.

Ei-ajoneuvo-tavaroita
Onhan siellä perämoottori akkuineen, pilkkivehkeet kairoineen, virveli- ja uistinsetti haaveineen, vähälle käytölle jääneet vaelluskamat, leirintäkamat keittimineen ja muine tarpeineen, pari erilaista telttaa sekä joitakin ajanvietetavaroita.

Tallivarusteita
Teollisuuspölyimuri on kätevä. Aina ovia aukoessa sisään tulee pölyä, kuivia puiden osia ja vähän rapaa jaloissakin ja ajoneuvojen renkaissa. Erityisesti talviaikana. Imuri pelastaa. Pieni työkalusetti pitää autotalliin hankkia. Eihän sitä koskaan tiedä mitä innostuu autonkin kanssa puuhaamaan. Polkupyörääkin pitää toisinaan "säätää".

Prätkävarusteet uusiksi
Ja vaativat ajovarusteetkin pientä laittoa. Tosin omat varusteet menevät talven aikana osin uusiksi sillä kiloja on lähtenyt parikymmentä sitten viimesyksyn. Pää ei ole laihtunut eli kypärää ei vielä tarvitse vaihtaa. Hyvä istuin voisi myös olla mukava. Vieraita varten on pari jakkaraa. Pieni kylmiökin olisi kiva. Ainakin suvella. Ovipieli hoitaa jäähdytyksen sadekaudella.

Pieni työkalusarja.

Tietokoneita
Melkein jokaiseen digitaalisella moottorinohjauksella oleviin pyöriini on tietokoneita ja niiden ohjelmistoja joilla voin säätää niiden moottorinohjausta ja uusimmassa muitakin asioita. Läppäreille on oma hylly ja myös erillinen isompi näyttö. Tietokoneilla on muutakin käyttöä kun säätö tai viihdekäyttö: sisältävät moottoripyörien korjaamokirjoja sekä varaosaluetteloja. Myös langaton yhteys ulkomaailmaan on mahdollista.

Julisteita
Pitääkin katsoa myydäänkö tai jaetaanko jossain liikennevälineisiin liittyviä julisteita. Sellaiset olisivat kivoja harmaalle tallin betoniseinälle.

Radiovastaanotin
Sellainen pitää laittaa autotalliin. Ihan siltä varalta että pitää lähteä kotoa pitämään omaa retriittiä. Radion sain perintönä. Kohtuullinen ääni vaikka koko on pieni. Betonisessa tallissa ei paljon äänenpainetta tarvita.

Valaistus
Ripustin tallin perälle kahden loisteputken yleisvalaisimen. Pelkkä tallin hehkulamppu ei kovin valoa tuota. Loisteputkien valossa onnistuu pienet tarkistukset mitä ajoneuvot ennen ajoon lähtöä usein tarvitsevat. Öljyt ja muut nesteet pitää katsoa ennen pidempiä matkoja kuten mökkireissuille lähtiessä.

Pyörät talvisäilytykseen
Kohta mp-kausi on ohi. Jonkin pidemmän ajelun vielä teen. Vien pyörät Kerholle säilytykseen. Kuiva ja siisti paikka. Myös tilaa Kerholla on nyt, muuton ja yläkertaremontin jälkeen, runsaasti käytettävissä ja myös pieni korjaamosoppi rasvanäpeille löytyy.

Talvella kuitenkin enimmäkseen fiilistellään Kerholla
Iltaisin voi katsella pyöriä ja muistella kesän reissuja kaverien kanssa. Silloin tapahtuma-aikaan harmittaneet asiat voivat jo nyt vähän naurattaakin.
Tulevan ajokaudenkin matkoja voi alkaa suunnittelemaan. Mutta sitä ennen talvella on rompepäiviä, MP-Näyttely, eri kerhojen juhlia, jne pikkujouluja unohtamatta.