maanantai 2. lokakuuta 2023

Pesuun, talvisäilöön sekä huoltotoimenpiteitä suunnitellen

 

Pesu on pakollinen
Toki ei aivan 100% välttämätön mutta hyvä on pestä, kuivata ja vahata kulkupelit kunnolla ennen säilöön laittoa. Keväällä voi olla muita kiiruita...
Säilytyspaikka on hyvä, katutasossa ja sinne pääsee katsomaan pyöräänsä milloin haluaa ja pesupaikka ja tarpeelliset välineet on. Eli omalla Kerholla. Talvisäilytyksen aikana, tosin, ei pyöriä voi kovin helposti liikutella. Sen verran tiukassa järjestyksessä ovat. Pesu oli siis tehtävä nyt ennen kuin kaikki pyörät ovat talvisäilytyksessä. Eläkeläinen voi tehdä hommat silloin kun muut ovat raatamassa. Iltasella tai viikonloppuna on hyvä kertoa vanhoja juttuja uudelleen vaikka moottoripyöräilystä samalla kun muut huoltavat pyöriään ja ottaa siinä muutama olut samalla. Eli olla riesaksi.

Pesuvälineet
Harja, pesusieni, pienempi tiskiharjatyyppinen pesuväline, sumupullo pesuaine-vesiseokselle, kraanavesi johon sekoitetaan pesuaine sekä säämiskä kuivaukseen. Jälkitoimena vahaus. Kokonaisuudessaan liki puolen päivän homma eli eväät pitää olla matkassa.

Pesu ja kohteet

Välitöntä pesun tarvetta kahden pyörän osalta on eli California 1000 Adamant-kolmipyörä ja touringpyörä California 1400 GTS. Homma on nyt, toinen päivä lokakuuta, tehty. Lähiaikoina vahaan 1400 GTS:n ja California Adamantin vaurioituneet maalipinnat korjaan jollain aikavälillä. On naarmuja ja iskemiä sekä pieni murtuma joka korjaantuu pakkelilla ja maalilla päällipuolelta ja alapuolelta palalla lasikuitua ja hartsia. Alapuoli on maalattu mattamustaksi. Valitettavasti mutta ymmärrettävästi en voi laittaa kuvia Kerhon pihalta enkä sisältä sen vertaa. Yksityisomaisuuden suoja pidetään meillä korkealla.

Huollot
C. Adamant tarvitsi vain pesun ja myöhemmin maalipinnan korjausta. Öljynvaihto tulee vastaan vasta ensi kaudella. 1400 GTS on palvellut sen verran pitkään että on ensimmäisen Ison Huollon aika. Sen pyrin tekemään Kerholla talven aikana. Pitää neuvotella kerhokavereiden kanssa milloin ja missä yhteydessä sillä muillakin saattaa olla, isossa joukossa, tarpeita vastaavanlaiselle toiminnalle. Osa huollattaa ja säilyttää pyöränsä merkkihuollossa. Kerhon pyöränostimelle ei GTS mahdu eikä se jaksa sitä, todennäköisesti, nostaakaan. Mahdolliset huollot ja remontit on siis tehtävä jakkaralla istuen ja pyörä pienen suuntaisnostimen kanssa tuettuna pystyasentoon.

C. Adamant ja takalevyjarrut
Kyseessä on nk. liukusatulat. Pienimmät jotka löysin olivat peräisin pienestä nelipyöräisestä ranskalaiskulkimesta. Merkki alkaa C:llä. Niissä on ilmennyt puute: liukusatulain liukutappien kumihaitarit ovat murentuneet pois. Kirkas teräs vain kiiltää. Jarrut toimivat silti moitteitta. Mutta jotain asialle voisi tehdä. Purkaa pitää vaan ei ole vaikeaa: kahdella pultilla per satula on kiinnitys. Toki takapyörät pitää irrottaa ensin. Enemmän huolta ja vaivaa voi aiheutua siitä jos satulat joutuu irrottamaan jarrupiiristä uusien kumiosien vaihdon vuoksi. Asia tulee havaittavaksi talven aikana. Toivoakseni liukutapit ovat kromatut. Siltä ne ainakin näyttävät niin voisivat toimia sinällään. Tuskin on varaosana juuri noita kumeja erikseen. Satulat maksoivat, silloin aikanaan, noin 60€ kappaleelta. Voisin käydä katsomassa Korja-Kumissa olisiko heillä sopivia kumiosia tarjolla. Firma on tunnettu kumin valmistaja ja myös kumiosien jälleenmyyjä. Lisäksi vajaan kilometrin päästä asunnoltani. Kysyin joskus käydessäni Korja-Kumin eräältä esimieheltä mitä heiltä ei saa. Kuulemma kondomeja eivät tee. Myymälä ja tehdas on hieman syrjässä Tampereella Lakalaivan Lidlin takana mutta helposti tavoitettavissa 3-moottoritieltä.

Iso huolto 1400 GTS
Edellyttää melkoista purkamista ja tilaa kohteiden esille saamiseksi. Satula, akku, tankki, sivulaukut, sivupaneelit, ym. pienosia irti myös. Kaikki huoltokohteet siis näkyviin. Muutama päivä menee, minun tahdillani, kyseiseen hommaan. Eikä välttämättä edes perättäisiä päiviä. Paljon on katsottavaa: pyörien laakerit, jarrut, niiden puhdistus ja valolaitteet (Ajovalon muovinen alatuki murtunut, vaihdan samanlaiseen metalliseen, ei vaikuta valojen suuntaukseen kuin välillisesti.) Satulan lukon puhdistus ja voitelu, kytkinnesteen vaihto, (Jarruneste vaihdettu hiljattain.) johdotusten tarkistus ettei ole hiertymiä, (Ohjausakselin tienoo erityisesti.) johtimien liitoksien avaaminen, puhdistus ja suojaus, releiden jalustojen ja liitäntöjen puhdistus, ohjaustangon sähkökytkinten puhdistus sisältäpäin ja suojaus, kahvojen akseleiden puhdistus ja kevyt voitelu. Laturin hihnan vaihto. Kahva- ja poljinkytkinten asentotunnistimien kunnon tarkistus ja vaihto jos on häiriöitä. Lisäksi yleistä puhdistusta. Erityisesti tankin alla olevan tilan (Sylinterien väli laturin alta ja takaa.) puhdistus liasta ja irtokivistä. Kaasunasentopotentiometrien kumiripusteisen telineen kunnon tarkistus. Eri paine- ja asentoantureiden kunnon ja sähköisen toiminnan tarkistus. (Mikrokytkinten kumiosat saattavat murtuilla vanhuuttaan kuten myös liitinten suojat. Ne ovat, kuitenkin, vain muutaman euron hintaisia mutta joutuu tekemään liitostinaukset itse. Alkuperäisessä varaosassa taas on koko johdin liittimineen mutta joutuu purkamaan johdinsarjaa, irrottamaan tankin ja pujottelemaan johtimen hankalaa reittiä liittimeensä.) Johtosarjojen kunto: ei saa olla hiertymiä, ei liiallista kireyttä. (Vanhetessaan muovipinnoitteiset johtimet hieman vetäytyvät lyhyemmiksi ja eriste kovettuu.) Vaihtovirtalaturin siisteys ja laakerointi pitää varmistaa. Sähkökomponenttien läpikäyminen ottaa aikaa koska asento- tai painekytkimiä on useita: kahvoissa, polkimissa, jarruissa ja sivutuessa. Sähkön ulosottoon pyrin vaihtamaan isompitehoiset usb-liittimet. Lisäksi litiumakun talvisäilytys. Rengaspaineita hieman alaspäin sillä talvella ei kantavuutta tarvita. Renkaiden kunnon tarkistus. Varmaan monta muutakin asiaa...

Erityishommia kaksi
Edellä mainitsin jo muutaman toimenpiteen 1400:sen osalta. Perävaihteen öljy on jo vaihdettu aiemmin. Teen kuitenkin perän ja takanavan tarkastuksen ja puhdistuksen. Samalla voi pestä ja korjata takavanteen liat ja kiveniskemät. Avaan myös kardaanitunnelin eli irrotan perävaihteen ensimmäistä kertaa. Saan siitä hyvää vertailutietoa kardaanitunnelista, kardaanista ja kardaanin liitoksesta. Pitää ensin katsella korjaamokirjoja. Pyörä on jo ikääntynyt: kymmenvuotisbileet lähestyvät. Pyörän huoltovälit, osittain, ovat kymmeniätuhansia kilometrejä. Se ei toimi parhaiten meidän raskaahkoissa olosuhteissamme. Erityisesti kevät rasittaa rakenteita. Pääsyyllinen on tiepöly. Toinen rasite on kosteus ja lämmönvaihtelu yhdistettynä. Myös kylmä sää rasittaa tekniikkaa. Moottori ei saavuta sopivaa käyttölämpötilaansa. Nämä tarkoittavat lyhyempiä huoltovälejä. Omatoiminen huolto kun ei kauheasti rasita lompakkoa. Isoin rasitus on öljyjen ja suodatinten hinnat. Niitä olen hankkinut, pääosin, kohtuullisin hinnoin muunmuassa Motonetistä. Suosin myös paikallisia yksityisyrittäjiä. Heiltä ostan mielelläni öljyt ja puhdistusaineet. Mutta kaikkea ei heilläkään ole saatavilla. Kylän siistein autotarvikeliike. Siellä on myös niitä Guzzi-väelle tärkeitä Valvoline 20W-50 ja uudempiin 10W-60 öljyjä.

Sepustus jatkuu kun tulee tulosta...


perjantai 29. syyskuuta 2023

Ohjelmaa lauantaille ja loppuvuodelle

 

Ajokauden päätösajelu
Guzziporukan (Gruppo Moto Guzzi Finlandia ry) kokoontuminen Kangasalla Vehoniemen Automuseolla. Omat pyörät ovat jo Kerhon lämpimässä tallissa mutta vielä pesemättä. Sekin homma pitää duunata. Sitä ennen otsikon mukaiselle käynnille. Pitää mennä autolla. Munkkikahvit luvattu järjestäjän toimesta. Mukava nähdä vanhoja tuttuja ja toivottavasti, tänäkin vuonna, on mukaan tullut uutta väkeä. Kerho elää jäsenistään ja jos heitä on vähän niin eipä toimintaakaan juuri synny. Gruppolla on siinä suhteessa käynyt kokolailla hyvin. Kerho on voimissaan ja Guzzilla on nuorempaakin väkeä houkuttelevia malleja nykyään. Kerron myöhemmin tapahtuman kulusta ja tunnelmista. Satoi tai paistoi. Uutuuksia ei ollut esillä. Tiedän että niitä on jo myyty. Tehtaan tuotanto ei ole kovin runsasta.

Ensin kuvia
Satunnaisia kuvia joissa kulkuneuvoja ja henkilöitä. Kuvat ovat raakakuvia joita saatan muokata myöhemmin kuten rajata uudelleen. Tai vaihtaa parempaan otokseen, jne. Selostustakin voinee tulla mutta vain omasta puolestani.

 

Keskustelua kupposen ääressä. Veikkaan että mp-matkailua ja -tekniikkaa käsitellään.

California 1400 touring-varustein.

Selityksiä kuunnellaan.

Selityksiä vastaanotetaan.

LeMans 1000. Kasaria.

California T3 850 varsin hyvin varusteltuna. 70-luvun alku. Yksi suosikkimallejani. Onni on omistaa yksi.

60-70-luvun vaihteen mallistoa. Eldorado 850. Lievästi customoitu.

Erinomainen annos, ainakin minulle. Juustokakku ja maitokahvi. Näitä upposi kaksi päivän mittaan.

Tyypillinen kangasalalainen maisema. Vaikka ei ihan oksalla.

Kilpailevan tuotemerkin laite. Ei hullumpi.

LM

California Touring lähtemässä kotiaan kohti.

Virkavalta kävi katsomassa myös. Kunnioitettava ohimarssi.

Keskustelu kestää...
 
Munkkikahvitiskillä. Leila on ehtoisa emäntä tässä talossa.

Penasta emme ole huolissaan.

V85 pikkulohkoenduroja. Itsellä, tällä saralla, on kokemuksia vain Tutto Terrano 65:sta ja NTX750:stä. TT oli parempi.

V85 kuljetetaan ajamalla paikalle. Kuten muutkin.

Jokapaikanpyörä 1200 Stelvio.

1100ie California.

1400 on aina näyttävä näky. Erityisesti valkoisena.


Kahveet ja munkit piilotettu. Iltapäivätapahtuma on ohi.
 
Alla muuta juttua harrastukseni tiimoilta ajokauden päätettyäni.
 
Pyörien pesu.
Se käy, per pyörä, noin 1,5 tuntia. Siis eväät mukaan. Tietenkin pesuaineet ja välineet myös. Kerhollakin joitain pesuvehkeitä on mutta ei aina ihan parhaita. Uusi säämiskäkin pitää hommata. Laitan kuvia molemmista pyöristä ja tapahtumista. Lähipäivinä myös vahaan ne. Paitsi trikeä en sillä sitä on paikkamaalattava takakatteen osalta. Joitakin pahahkoja naarmuja ja maalin lohkeamisia. Kerran istui takakatteelle humalainen henkilö eikä ohut lasikuitu sitä oikein kestänyt. Siis ensin hiontaa sitten pakkelia lisää hiontaa, pohjamaalausta ja myöhemmin oikea pintaväri. Pyörä on kaksivärinen.
 
Kolme päivää myöhemmin
California Adamant 1000 on pesty suurinpiirtein ja 1400 California GTS on pesty hieman paremmin. Molemmille on talven aikana tehtävä huoltoa. Josko keväämmällä olisi intoa siihen ja pesutuloksen parantamiseen.

Pyörien talvihuolto
Valitettavasti sitäkin on tehtävä. 1400 GTS vaatii lievää purkamista ja ainakin yhden laakerin vaihtamista. Havaitsin loppukesällä että moottorin vasemmalla kyljellä on ruosteinen vana joka on syntynyt ruosteisen veden valumista ko. kohteen alapuolelle. Vahvasti epäilen että se on peräisin moottorin etupään vasemmasta kannatinlaakerista joka kytkee moottorin runkoon niin että moottori saa rajoitetusti heilua rungossa. Näin ei värinöitä välity runkoon lainkaan. Kannattimia on useita.
California Adamantiin ei ole isompaa huoltoa tiedossa. Öljyllä pääsee vielä reilut 2000 kilometriä. Tässä pyörässä ei ole kuin kolmen litran öljytila. Eli ns. korotusosaa ei ole moottorin ja öljypohjan välissä. Siksi öljynvaihto 5000km välein. Moottoriin on tehty RVS-käsittely. Venttiilinvälykset tarkistan. Mitään ylimääräistä kilkatusta ei kuulu mutta on mahdollista että välys voi myös pienentyä. Vaikka onkin harvinaista.

Triken suunnittelun pohja
Alkoi siitä kun hirvikolarissa halvaannuin osittain kun selässä meni kolme kohtaa huonoksi: yksi yläselässä tapahtunut joka johtui ylikiertymisestä ja kaksi nikamaa alaselässä murtuivat ja selkä lyheni liki kaksi senttiä. Siinäpä sitä pilleripäissäni muutaman kuukauden mietiskelin ja keksin miten yksinkertaisesti voisi tehdä kolmipyöräisen moottoripyörän joka myös kallistelisi sisäkaarteeseen. Ei niin paljoa kuin soolopyörä mutta sen verran että sen huomaa eikä tapahdu ylävartalon liukumista satulasta ulkokaarteeseen eikä myöskään sisäkaarteen renkaan nousemista irti tiestä kovin herkästi. Olin kokeillut perinteisiä trikejä enkä ollut niihin tyytyväinen. Ratkaisuni sallii myös taka-akselin kiertymisen pitkittäis-akselinsa ympäri siten että jousitus ei ole yhdensuuntainen rungon kanssa. Vaikutus on vastaavanlainen kuin erillisjousituksessa mutta tällä kertaa jäykän taka-akselin muodossa. Tätä olisi halu vielä hienosäätää. Keularatkaisu piti suunnitella kokonaan uusiksi mutta jousitus toimii vakiokeulan tavoin. Keulan eri ominaisuuksia voi säätää laajasti kuten jättöä tai vaikkapa paluuvaimennusta. Molempia nupeista kiertämällä. Sekä muutamaa muutakin seikkaa. Lisäksi se on teknisen näköinen. 

Vain pakki puuttuu
Mutta jos tarmoa riittää niin pakkikin löytyy kunhan löydän sopivan autoon tarkoitetun lasinpyyhkijän moottorin alennusvaihteineen. Lisäksi käyttömekanismi joka on jo osittain valmis. Siis tekemistä vaille tehty jo.

Talvikauden projekti
Tällä tietoa vain yksi: Digital drive California T3 1000-projekti jatkuu. Peruskunnostettu moottori on nyttemmin laitettu paikalleen mutta ei vielä käynnistetty. Sekin hetki koittaa tulevan -24 kevään kuluessa. Pyörä on releistetty nykyaikaiseksi ja hieman ohikin sekä sytytys ja ruiskutus digitalisoitu. Mutta ohjelmointi puuttuu vielä. 

Käyttöjärjestelmät
Sytytys on IgniTech ja ruiskutus MegaSquirt. Jälkimmäinen on vielä mykkä sillä ohjelmointia ei ole veilä aloitettu. Siinäpä keväällä mielenkiintoista puuhaa. Anturointi on keskilaajaa eli perustiedot tulevat moottorin antureiden toiminnoista ja loput ohjelmoimalla. Kuten kampiakselin asentokulma, sylinterikannen lämpötila tai ruiskutushetki ja -määrä alakierroksilla eri lämpötiloissa. Tulee olemaan mielenkiintoinen kevät jos elää saa.

Corona Club 60v bileet
Eilinen ehtoo kului Tullikamarilla. Paljon oli tuttuja ja uusiakin tuttavuuksia syntyi. Kuvia en ottanut. Niitä voi jollain aikataululla tulla Coronan omille sivuille. Vaan varmaksi en voi sanoa. Bileissä bändisetti oli varsin asiallinen. Kunnon rytkytystä. Tarjoilukin oli sen verran isollaan että ei juuri jonotuksesta tarvinnut kärsiä. Silmän ja korvan nautintoa oli riittävästi: Illan ohjelma. Myös keski-ikäiset muodokkaat naiset tiukoissa nahkakamppeissa sai eloa ihmiseen.
On mainiota että maassamme on tällaisia varsin elinkelpoisia vanhoja mc-kerhoja. Corona on siinä suhteessa ollut ja on edelleenkin tiennäyttäjä siitä mitä moottoripyöräily monipuolisena harrastuksena voi tarjota.
 
Eri kerhojen ajokauden päättäjäisiä
Niitä riittää Pirkanmaalla kymmeniä ja Tampereellakin todella monta. Osa päällekkäinkin. Sitten alkaa pikkujoulukausi ja kerhot vuorottelevat eli tilit ikäänkuin tasaantuvat kun väki liikkuu. Itse asun otollisessa paikassa josta on helppo lähteä lähiseudun rientoihin tuttuja tapaamaan ja juttuja kuulemaan. Motoristit ovat yllättävän sosiaalisia kansalaisia.

maanantai 25. syyskuuta 2023

Lennonvalvontaa Peltsulta

 

Kiitoradan jatkeella
Asuntomme siis. Korkealla rinteellä kuudes kerros ja ikkunat länteen ja pohjoiseen päin. Voin siis suorittaa lentokonebongausta näiltä näkymin. Ihan kenttää en näe koska välissä on mäki ja metsää. Mutta kuuluu ja näkyy kun koneet laskeutuvat Pirkkalan kentälle mutta nousevat useimmiten Pyhäjärven suuntaan. Nousuhan se meluisin vaihe on. Kalat kaiketi eivät häiriinny. Ennen oli Härmälän kenttä ja täältä katsoen se on tuolla "jalkojen juuressa" ja toimittaa kadun lisäksi pitkulaisen muotonsa vuoksi varsin tilavaa parkkipaikkaa Pirkkahallin messutoiminnalle. Muuna aikana ajokoulut ajattavat siellä moottoripyöräkorttilaisia. Jo heti huhtikuusta.

Alan kokemus
Koska päätyöni tein sotilaskäyttöön tarkoitettujen lentokoneiden parissa. Ensin Kuorevedellä Ilmavoimien Teknillisessä Koulussa Hallissa (Res. ylik.) ja palveluspaikkana oli Lapin Lennosto Rovaniemellä. Sittemmin puuhailin ihan muuta muutaman vuoden ajan kotiseudulla Ylöjärvellä muunmuassa kuorma-auto kuskina ja metallimiehenä sekä työnopastajana. Sittemmin pitkään Hallissa (Nykyisin Jämsän kaupunginosa.) pääosin sotilaskäyttöön suunniteltujen lentokoneiden kokoonpanossa eli apumekaanikosta kuoriutui asentaja koulutuksen myötä. Redigoja oli kiva tehdä mutta se homma loppui kuin seinään ja kaikki, työkaluja myöden, lähtivät Italiaan kilpailijalle. Syynä se että muuten ammattiväkeä ei olisi riittänyt Hornetien kokoonpanon aloittamiseksi. Aika monta eturungon puolikasta tuli pajotettua nippuun. Sitten sain siirron avaruusalustuotantoon jota pääosin tehtiin eri yhtiöhaarassa samalla teollisuusalueella mutta myös ulkomailla. Samalla loppui kaksivuorotyö. Avaruushommat olivatkin kiinnostavia. Neljä alusta, molempia kaksi samanlaista, valmistettiin. Toinen aina ensin testausta varten ja toinen, hyväksi havaittu kopio, tositoimiin. XMM on pitkä putki joka on täynnä peilejä ja kiertää maata hommissaan tutkimassa avaruuden röntgensäteilylähteitä. Toinen oli oli Rosetta-luotain joka on jo hommansa tehnyt ja, kaiketi, romuna jossain hiton kaukana aurinkokunnan laidalla. Osaamiseni poiki joitakin pistokeikkoja muunmuassa Sveitsiin tarkkuustyötä opettamaan. Se taas on pitkä tarina. Jopa työvälineeni takavarikoitiin Sveitsin lain nojalla.

Nyt saan seurata
Ilman tulonmenetystä sillä aivan juuri alkaneella vanhuuseläkkeellä voi tehdä mitä mieleen pullahtaa mikäli se mahtuu eläkeläisen budjettiin. Olen vuokrannut Ylöjärveltä hallitilaa ja siellä käpistelen moottori- ja polkupyöriä. Enimmäkseen omia sillä niitäkin riittää. Ehkäpä ensi suvena jyristelen mekaanisesti ahtamallani ja digitalisoidulla 80-luvun alun Guzzilla...

Hiljaista on vielä
Ainoat häiriöt ovat asuintalon yli laskeutuvia matkustaja- ja rahtikoneita. Jälkimmäiset liittynevät alkavaan harjoitukseen. Makuukamarinkin ikkuna antaa lentokentän suuntaan. Seuraavana aamuna näkyi ruotsalaisia koneita ja kaksi muuta yksimoottorista joita en tunnistanut. Sekä Horneteja.

Kaikille tämä ei käy

Taloyhtiössä, melko isossa, ei kaikille tämä sovi ja ovat vaatimassa että ei lennettäisi yli. Koirat pelkää, kissat pelkää ja sylilapset kiljuvat. Ja laskevat alleen. Ei ihme jos omaisetkin säpsyvät pientä jyrinää. Helposti siihen tottuu. Minulle se on ikään kuin työn ääni. Varsinkin kun tietää että ovat omia.

Kerron lisää
Ehkä saan kuviakin vaikka järjestelmäkamerani pisin putki kovin pitkä olekaan. Pihakeinu lienee hyvä paikka bongailuun koska ympäristö on avaraa. Jos ei sada. Katolle en rohkea nousta.

Laskenta sekaisin jo keskiviikkona
Yli lentää kentän suuntaan harvakseltaan sotakoneita. Useimmiten kaksittain mutta myös neljänkin ryhmänä. Myös siviililentokoneita mutta hyvin vähän niitä. Pirkkalan kenttä ei liene lentomatkailun metropoli. Tänään vien viimeisenkin ajossa olevan moottoripyöräni Kerholle talvisäilöön. Hieman pesaisen ja sitten nurkkaan vessan viereen parkkiin muutamaksi kuukaudeksi. Palaan takaisin polkupyörällä mutta siihen mennee aikaa. Monta pubia matkalla...

Pubit on selätetty
Samalla reissulla käytössä olevat m-pyöräni ovat nyt siirretty lämpimän varastoon. Tosin, vielä, pesemättä. Pyörien väliaikaisen puolihuolimattoman parkkeerauksen Kerholle suorituksen jatkeena perinteinen polkupyöräily, tällä kertaa entisöimättömällä 50-luvun Jaquarilla, Ylöjärveltä Peltolammille otti aikaa lähes vuorokauden. Ihan tahattomasti. Matkalla kun kohta alkuun on Kalkun Pub niin piti sielläkin tarjoilijaa työllistää parin kolmosen verran heti klo 16 jälkeen. Toki tavaratelineellä oli hieman varaevästäkin. Osa väleistä kun on varsin pitkiä. Jano voi yllättää. Walter's pubissa Pirkkalan Suupalla oli "vanhoja tuttuja" joten juttua riitti. Irtauduin vastentahtoisesti jo parin tunnin virvokeketjun jälkeen ja suuntasin Pub Härlemiin Härmälän hyvään kaupunginosaan Tampereella. Siitä ei ole kovasti muistikuvia. Toki, viimeiseksi, Peltsulla kuormittavan ison, raskaan ja pitkän mäennousun rasittamana täytyi poiketa Saluunassa. Muistikuvia lienee siitä muilla. Se kyllä muistan kun baari aamuyöstä meni kiinni ja lähdimme epämääräisellä porukalla jonkun tuttavantuttavan kämpille jatkoille jossa tarjonta oli ns. kirkasta. Olin oikaissut sohvalle, kertoivat paikalla olleet myöhemmin ja antoivat minun levätä miehuullisista ponnistuksista moottori- ja polkupyöräilyn hyväksi. Auringonnousun myötä havahduin klosettiasialle ja saman tien rappuset alas ja ihmettelemään kadun varteen että missäpä sitä ollaan. Polkupyöräkin löytyi kulman takaa joten arviosuuntaan tehty kotimatka sujui kohtuullisella vauhdilla eikä ollut pitkä. Vajaan minuutin matka. Pyörä autotalliin ja majoitukseen. Rouva oli jo lähtenyt töihinsä joten rauha taloudessa oli rikkumaton. Nyt, illan tullen, tätä naputtelen. Ilmavalvontani viimeiseltä vuorokaudelta on hyvin vähäistä. Kerhoiltakin jää tältä torstailta väliin.

Perjantai 29.09.-23
Laskeutuvien koneiden ääniä kuuluu kokolailla säännöllisesti. Lähinnä pareittain ja aina samaa konetyyppiä keskenään. Sisälle asuntoon on vaikea erottaa laskeutumistehoisten moottorien "persoonallisia" ääniä ja siten konemallia toisistaan. Kotieläimet eivät enää vaikuta "hyppivän seinille" eli ovat tottuneet muuttuneeseen äänimaisemaan. Kohta harjoitukset jo loppuvat. Varmaan saamme pintapuolisen selvityksen "erinomaisesti sujuneesta" harjoituksesta. Everstiluutnantti Klandkammer, kuuluu tuttavapiirini, antanee kyseisen lausunnon televisiolle, lehdistölle ja muulle medialle. Klandkammerin isä, asuu nykyään Saksassa, tuli tutuksi matkamoottoripyöräilyn parissa. Hän oli jäsenenä, aikanaan, Mämmilä mc -nimisessä kerhossa Orivedellä. Nykyisin kerho on lakkautettu jäsenten luonnollisen vähentymän myötä.

Katko lennonvalvontaan
Rouvan mieliksi lähdin Verstaalle Ylöjärven puolelle siivoamaan autoa. Matkaan kului suuntaansa noin 25 minuuttia. Talouden ainoa paku oli päässyt likaantumaan. Varsinkin sisältä. Ilmurointia, jynssäystä eri tarvikkeiden avulla ja kangasistuinten suojauskäsittelyaineen levitys. Sen uusin vielä myöhemmin kun laitan istuimiin uudet irtopäälliset. Sellainen pitää istuimiet siistinä ja hidastaa kangasistuimien mekaanisen kulumisen. Käsittelin myös istuimien sivujen ja takaosan keinonahat pehmeämmiksi siihen tarkoitetulla aineella. Ovien ja kojetalun muovipinnat käsittelin siihen tarkoitetulla pesuaineella. Laseissa olikin enemmän työtä: käytännössä jynssäämistä. Monta keinokuitukangastaitosta siihen kului. Enemmänkin olisi voinut sillä joissain kohdin reunoissa oli vielä harmaata. Niiden fiksaamiseksi ei paljon tarvita. Nyt näkyy ulos. Seuraavan sateen tullen katson vaikuttiko pyykimien puhdistaminen kumia pehmentävällä puhdistusaineella. Pyyhkimet ovat Bosch-merkkiset ja olleet jo toista vuotta käytössä. Rouva kertoi että poissa ollessani vain kaksi sotilaskonetta on lentänyt
asuinpaikkamme yli. Taitaa kansainvälinen harjoitus hiljalleen päättyä...
Poissa ollessani oli Rouva "siivonnut" eli laittanut robottipölynimurin kiertämään huushollia. Reilut pari tuntia vehje jaksaa ja menee sitten latauspaikkaansa keittiön pöydän alle. Kätevää, kyllä, mutta itse en kärsi olla sisällä silloin kun laite pörrää nurkissa tai tökkii tuolinjalkaa.

keskiviikko 20. syyskuuta 2023

Mökki talviasentoon

 

Rahtausta
Mökkikamat, jotka eivät kestä kylmää ja kosteutta on vietävä lämpimämpiin paikkoihin talvisäilöön. Muunmuassa useimmat maalit ja liimat eivät siedä pakkasta astiassaan ja materiaalit joissa kosteus voi pilata aineen kuten erilaiset laastit sekä herkästi ruostuvat tuotteet ja laitteet.
Lisäksi ne tavarat joilla on käyttöä vakituisasunnossa tai Verstaallani talvikaudella. Pakettiauton perä kulkee matalalla myös kotimatkalla.

Muu talvisäilöntä
Tontilta ja sen lähiympäristöstä löytyy omenia, monenlaisia marjoja sekä sieniä. Pitää olla Rouvan kanssa väleissä ettei tarvitse seitikkisoppaa syödä viimeisenä illallisena. Näihin hankkeisiin en ole isommin puuttunut ja olenkin vedonnut säännöllisesti huonoon selkääni. Kaloja sentään hankin käskemättä vaikkakin ei aina voi kehua saaliin laatua tai edes määrää.


Norminäkymiä tähän aikaan vuodesta. "Ufojakin" näkyy.




Sieniä kypsymässä. Näitä vaikuttaisi riittävän metsässä vaikka kuinka.

Kala söi harvakseltaan mutta saalista tuli sen verran että kahdelle syntyi lounas.

Isommista kaloista ei ole kuvia
Heittouistimen viskominen vesistöön on sen verran mukavaa että aika kuluu rattoisasti ja hyvällä säkällä tulee kalaa ihan syötäväksi asti. Kuvassa ensimmäinen ahven. Toista ahventa ei tullut mutta tulikin hauki.

Saunan hormin alapää.

Tuhkaimurilla
Sillä lähtee kätevästi töryt, noet ja hormista irronneet laastinkappaleet tuhkaluukusta käsin. Hormin pohja on näköjään muutamalle perhoselle ja toukalle ollut viimeinen määränpää.

Ulkotyöt
Tavarat mitkä eivät lähde matkaan jäävät Mökille kuten suurin osa työkaluista koska olen kerännyt, perittyjen tavaroiden oheen, kohtuullisen pätevän työkaluarsenaalin. Mutta sellaiset koneet kuten hitsauskone tai kompressori on kuljetettava pakettiautolla paikalle mikäli tarve on.
Juuri nyt eivät ulkotyöt kiinnosta sillä siellä myrskyää. Aamulla satoi vettä oikein kunnolla ja sähkötkin olivat lyhyesti poikki pariin otteeseen. Kala, ehkä, söisi mutta pitäisi heittää uistinta vastatuuleen joten homma ei sujuisi kovin hyvin ja tuuli tarttuisi siimaan. Tänä suvena vetivät paikallisen sähkölaitoksen maakaapelin noin sadan metrin päähän. Siitä loppumatka ilmajohtona. Saattaa olla että sillä välillä tapahtuivat myös sähkökatkokset. Toinen vaihtoehto voi olla että jossain muualla tapahtui maadoittuminen ja verkon automatiikka katkaisi virrat varoiksi isommalta alueelta. 

Myrsky
Kaunista katseltavaa vaan ei osunut lahdenpohjukkaan kunnolla. Puista irtosi miljoonamäärin neulasia, käpyjä ja lehtiä. Niistä selvisi katuharjan voimalla. Varpu-myrsky oli joustava näillä seuduin eikä ihmeempiä vaurioita ilmennyt.

Päätoimet
Vesipumppu lähtee lämpimään säilöön ja vesijohto vedetään maalle ja tyhjennetään. Loputkin ulkokalusteet laitetaan suojaan ja peitellään ne jotka jäävät ulos. Maaleista ja muista pakkasaroista laitteista tai materiaaleista jo mainitsinkin. Sähköt katkaistaan lähtiessä. Viimeinen lukitsee ovet. Mökille ei jää, käytännössä, mitään sellaista joka kiinnostaisi ketään ansiomielessä. Vanhoja kamoja on mutta ei niin vanhoja että olisivat arvokkaita kuin käyttäjämielessä.

Linnunpöntöt
Kahta mallia: pikkulinnuille ja hieman isommalle eli sorsalinnulle joka on pönttöpesijä. Ainut lintupariskunta, toistaiseksi, joka ei ole pönttöä hyväksikäyttänyt. Toisaalta, ei tällä järvellä, paikallistiedon mukaan, ole telkkä ilmiantanut itseään. Muut pöntöt ovat olleet tarpeellisia. Jotkin harvemmin mutta kaksi on ollut jokavuotisen toimen alla. Yksi pönttö on jo ollut kauan mutta on asennettu niin korkealle että sen puhdistaminen ei ole mahdollista. Pitäisi olla pitkät tikkaat.

Muuttolinnunpönttö: sen sijainti oli tiheässä kuusikossa eikä siinä ole vuosiin ollut kuin yksi pesintä. Nyt se siirrettiin avoimenpaan maastoon. Keväällä näemme onko suosiota.

Toiseksi ahkerin pesintäpönttö. Ei ihan joka vuosi mutta usein kuitenkin.

Kauan sitten laitettu edesmenneen tahon toimesta on pönttö oik. ylhäällä. Sen siivoamista ei ole suunniteltu vaan jätetty linturaukkojen riesaksi kaikkine syöpäläisineen jotka pöntöissä mielellään asuvat ja rassaavat isäntäeläimiään.

Mökkitontin suosikkipönttö. Jokavuotinen pesintä toistaiseksi. Pöntöt, useimmat, ovat laitettu miljoona linnunpönttöä kampanjan innostamina. Mukavaa kun linnutkin sen tietävät.

Telkänpöntön lentoaukosta erinomainen vesistönäkymä. Helppo on kalareissulle lähteä.

Telkänpönttö puussa. Myös sisustus on uusittu. Olen saanut ymmärtää että pitää olla pöntössä hieman pesämateriaalia valmiina. Pönttö kestänee vielä pitkään vaikka odotusaikaa kestäneekin. Naapurin ukko kotitaloyhtiöstä tämänkin pöntön veisteli.

Jos pöntössä on pesitty
Se pitää ihmistoimin siivota eli poistaa pesärakenne syksyllä jonka lintupari on raatanut. Tällä vältetään saivareiden säilyminen ja lisääntyminen. Linnut ovat terveempiä. Onko se sitten luonnonmukaista, sitä en tiedä. Kyllä loisillakin on tarkoituksensa. Pitänevät muiden eläinten populaatioita kurissa. Elämän karu realiteetti

Makkaranpaistosää näytti tältä myrskyn jälkeen.

Sytytys oli jossain määrin pielessä. Nuotion pohjalla oli vettä.

Kun aikansa kohentelin niin kuivat koivuklapit sain palamaan ja
makkaraillallisen sittemmin valmiiksi. Minäkin siis puutun talouden ruuanlaittoon.

21.09 ja tähdetön yö ja +18 klo 21.30, Hanhijärvi, Enonkoski
Kuuskytviissynttäripäivääni juhlittiin anopin ja Rouvan isosiskon kanssa kahvipöydän ääressä. Sitten saunottiin ja hiukan juhlittiin. Tosin vain Rouvan kanssa kahden. Pidot paranee kun väki vähenee. Istuskeltiin pitkään terassilla ja katseltiin kuin tervavalkeat voittivat auringonvalon. Puoli pulloa Torresia tuhoutui siinä. Aiheesta tulee kuvia mutta vasta päivän, parin päästä...
Sitä ennen muuta.
 
Lähtötohinan yhteydessä nostimme Tyynelän portaat kuivumaan talveksi.

Tuskin enää ennen talvea
Matka on sen verran pitkähkö Mökille että ei tule ihan päiväseltään käytyä. Mieluimmin viikko, vähintään. Joskus, ajanpuutteen vuoksi, vain viikonloppu. Se sitten meneekin puuhasteluun kokonaan. Oli sitten kevät tahi syksy. Siksi toimenpiteitä on tehtäväksi vielä lähtöpäivän aamunakin kuten juurikin laiturin eli Tyynelän järveen laskevien portaitten nostaminen. Vielä olemme jaksaneet ne nostaa mutta olen suunnitellut myös kätevän nostolaitteen jos nostajien voimat eivät riitä. Siitä myöhemmin.

Tavarat ja kalusteet siirretty sisätiloihin ja muut peitelty sääsuojiin. Vasemmalla näkyvä näre muuttuu polttoipuiksi lähivuosina.

Tontti on mustikkatyyppiä
Toki puolukkakin jaksaa kasvaa lähempänä rantaa. Mutta varsin vehreä. Auringonvalon ja varjon suhde lienee hyvä sillä muuiden maanpeittokasvien ohella paljasta maanpintaa ei näy juuri missään lukuun ottamatta vakiintuneita reittejä. Tontti on myös, nykyään, osin esteetön. Vain lyhyemmät reitit kulkevat portaita hyödyntäen. Portaita on sekä mökin ylä- ja alapuolella. Varustettu kaitein. Tasamaata ei ole.

Metsän karsintaa
Jotkin näreet kasvavat varsin nopeasti ja lisääntyvät muutoinkin jos ei perkaa, kaada ja karsi vuosittain muutamia puita pois. Tontin metsittyminen on uhka sen kunnolle. Metsä kun ottaa omansa jos ei hoida asiaa. Yllä olevan kuvan kuusennäre saanee lähdön lähivuosina. Joka vuosi pieniä kuusenalkuja pitää repiä kuntasta irti. Tontti olisi viimeisen 15 vuoden aikana kasvanut umpeen. Toisaalta, viisaasti kasvattaen ja karsien, tontilta saa melkoisen määrän polttopuuta per vuosi. Pätkiksi halki ja pinoon kuivumaan. Toki, pääosa, polttopuusta tulee muualta sillä tontilla ei kasva koivua riittävästi että sauna- ja takkapuiden tarve tulisi tyydytetyksi.

Jatkuu...

 

tiistai 12. syyskuuta 2023

Syyskauden -23 henk.koht. päättäjäisajelu, kai

 

Otin alle 1400 Californian
Mitään suunnitelmaa ei ollut. Ajelin kestopäällysteteitä Ylöjärven kautta Viljakkalaan, paikalliseen bistroon (A-oikeudet ja muutenkin mukava välipalapaikka.) ja sieltä Luhalahden kautta Sisättöön. Siinä alkaa hyväkuntoinen soratie joka on jo vuosikymmenten takaa tuttu ja sitä on vain noin parikymmentä kilometriä. Naatiskelin Guzzin hyvästä väännöstä mutta silloin tällöin luistonesto aiheutti tyypillistä nyintäänsä. Se siis on herkempi luistatukselle kuin minä.

Aika vähän kuvia
Ajaminen houkutti ja pikkutiet "pakottivat". California käyttäytyy erittäin nätisti irtosorallakin. Ei tarvitse pelätä että renkaiden pito sorallakaan pettäisi sillä otin luistoneston pois ja kaasulla ohjuttelin menemään mutkissa. Suuri paino ei helposti irtoa tiestä. Varsin harvassa paikassa vauhti ylitti 100 km/h sillä kyseisen tien muodot eivät olleet muistissa kun viimeksi teini-ikäisenä ajoin moottoripyörällä ko. tien osittain ja käännyin silloin jostain risteyksestä Seitsemisen suuntaan. Ajokkina silloin 125cc 2.syl. RD-Yamaha. Pikkuveli kyydissä. Alue on sisällä lohkossa Viljakkala, Ikaalinen, Parkano, Ylöjärvi ja sisältää harvakseltaan teitä. Silti varsin monia niistä on tullut ajeltua mutta enimmäkseen autoilla. Se vaikuttaa siten ettei muista missä kaikkialla on tullut ajettua. Mutta jos ajaa tai on ajanut moottoripyörällä niin muistaa paremmin. On ikäänkuin tuntuma maisemaan.

 
Paikka on tunnettu city. Polttoaineen jakelu, yleiskorjaamo ja kahvio. Täällä tehdään kaikki. Paikalliset kerääntyivät joukolla ihailemaan Italian Ihmettä...

Yllä kuvattu paikka
Löytyy Parkanon ja Viljakkalan väliltä. Jos on aikaa niin voi lännestä eli Etelä-Pohjanmaalta päin tullessa kääntyä muutama kilometri Parkanon jälkeen vasemmalle ja jatkaa tätä reittiä josta saapuu Viljakkalaan ja voi jatkaa Ylöjärvelle tai Hämeenkyröön. Voi poiketa myös Kyröskoskella. Kyröskoskikin vaikuttaa pitkästä aikaa vilkkaammalta kuin aikoihin. Siellä oli yksi nuoruuteni talviaikainen menomesta ja toinen heti kun kesäkausi alkoi Hämeenkyrössä. Suurlava oli nimenä. Nyt ei ole enää kuin hiekkainen parkkipaikka. Paloi. Syyllistä epäillään vieläkin.
 
Vanhan tien kivinen kaarisilta häämöttää. Paikalliskäytössä edelleen.
 
Ammattityötä jota ei enää ole
Kaarisiltoja, kivestä tehtyjä, on alueella useita. Tässä kohtaa kaksi peräkkäin koska joki/puro on kaksivirtainen tällä kohtaa. Osaa silloista on vaikea tavoittaa sillä ovat jääneet pääteistä sivuun tai, jopa, sortuneet. Inkulan silta sentään, tunnetuimpana, on olemassa. Nykyisen sillan sivussa. Korkeuseroa on merkittävästi. Sunnuntaiajelulla voi käydä vilkaisemassa jos kuva ei riitä. Maisemia riittää kyllä. (Saa nähdä kauanko kuvalinkki on voimassa.)

Tiedottomuutta, toistaiseksi
Yllä ja alla näkyvät kuvat ovat lähellä Petäjärveä, yläjuoksulla, Poikeluksentien varressa Sisätön ja Juhtimäen välillä. Käyttämäni kartta ei kertonut tämän joen/puron nimeä. Pyrin korjaamaan asian. Olisi pitänyt kysyä lähistön maatalosta. Oli liikaa intoa ajaa...

Pienen kosken suvanto. Tämän seudun vesistöt, pääosin, päätyvät Kyröskoskelle.

Siinä kuvat
Muita kuvatuksia en ajoinnossani tullut ottaneeksi. Palailin Uutta Kuruntietä Ylöjärvelle ja sieltä pikkuteitä Siuroon. Siellä oli kavereita kahdesta Kerhosta: H-D Tampere chapterista ja paikallinen Guzziharrastajien ryhmä sekä kaksi Guzzistia omasta kerhostani LCRmc:stä. Kahvittelua ja jaskanpauhantaa monista ajankohtaisista asioista kuten mitä vaivaa kelläkin on ollut milloinkin ja nyt ja miksi joku ei ole tullut: onko jotain tullut? Pyöristäkin puhuttiin, vähän. Parikymmentä vuotta sitten jopa kinattiin pyörien suhteellisesta parhaudesta.

Jos juttua ja bensaa piisaa...
Lisää paikallismatkailua tulossa. Ajoneuvona on silloin California 1000 Adamant. Siinä ei tarvitse edes sivutukea kun pysäköi. Riippuu säistä ja fiiliksistä. Nyt, kirjoittaessa tätä, on vielä into päällä. Saa nähdä koska unijukka heittää soraa silmiin. Tavoitteena Otavalta saarineen, Taivalpohja, Kulju, Parmaniemi, Kyrönlahti, Länsi-Teisko, jne.

Ilmoja pitelee...
Tätä lisäystä kirjoitellessa vielä syyskuun loppupäiviksin on ennustettu ajosäätä. Hyödynnän sitä ja rahtaan yhden polkupyöristäni Triken kyydissä Kerholle parinkymmenen kilometrin päähän. Silloin kun ajan viimeisen ajokauden ajon niin ajan jalkovälikoneella takaisin kotiappäin. Matkalle osuu sopivasti neljä pubia. (Tai kuusikin mutta pitäisi hieman tehdä lisämutkia.)

Hyvää säätä tänäänkin
Eli 26 syyskuuta. Lähdin California Adamantilla Verstaalle ja matkalla tankkasin sillä loppuviikolla on bensa kalliimpaa. Ennen lähtöä kuormasin tavaratelineelle Jaquar polkupyöräni ja vein sen Kerholle odottamaan sitä päivää kun vien C.A:n Kerholle talvisäilöön. Siihen pitää talven aikana tehdä 200.000 km huolto. Siis hieman laajempi. Öljyt vaihtoon kaikissa kohteissa. Eli viisi eri öljynvaihtoa mutta neljä eri öljyä. Takapään iskunvaimentimet eivät tarvitse vielä uusia öljyjä.

Öljyt ei lämpene
Ajoi hiljaa tai kovaa niin 20W50 Valvoline ei lämminnyt kuin 65 asteeseen asti. Kovin käy kylmän puolella. No, ei tätä riemua riitä kuin pari päivää enää. Toki senkin jälkeen voi ajaa eli alkaa ns. välihousukelit. Jaquar saa ajaa minut sen seitsemän baarin kautta kotiin nukkumaan. Eli perinteinen ajokauden henkilökohtainen päättäjäinen. Pitää laittaa jotain näyttävää ylle murheenkarkoituksen kunniaksi.

maanantai 11. syyskuuta 2023

MMAF: rakenneltujen moottoripyörien hyväksyntätarkastukselle jatkoa

 

Tarkastus katkolla
Muutama vuosi sitten kyseinen toiminta katkesi syistä joita en sen tarkemmin tunne. Asiassa valtiovallan edustaja Ajoneuvohallinto eli Traficom ei taannoin moista toimintaa hyväksynyt vaikka se oli jo vuosia toiminut varsin tyydyttävästi. Chopperien ja muiden muutettujen moottoripyörien, kuten kaksipyöräisistä muutettujen kolmipyörien, hyväksyminen liikenteeseen ei siis ollut mahdollista. 

MMAF jälleen toimessa
Kuten aiemminkin kyseinen yhdistys on tätä asiaa hoitanut ja nyt, pitkähkön tauon jälkeen, uudelleen. Tiedon sain kolmea kautta eli eräältä asian lähipiirissä toimivalta henkilöltä, Motouutisten sivuilta ja MMAF:n Foorumilta. Aikanaan itsekin olin toiminnassa mukana. Jopa MMAF:n hallituksessa ja sittemmin monia vuosia Smoton hallituksessa ja kaksi kautta sen puheenjohtajana sekä Liikenneturvan hallintoneuvostossa. Jotain muita, väliaikaisia, toimia taisi olla myös. Kiirettä piti, työn ohella, käydä viikonloppuisin Brysselissä FEMA:n kokouksissa reilun kahden vuoden ajan. Katsoin jälkimmäisen jopa kaikkein tärkeimmäksi edustuspaikakseni. Samalla tuli Euroopan metropolit tutuiksi. Sekä suuri määrä asian yhteydessä toimivista asiantuntijoista. Kivoja ryyppäjäisiä oli siellä ja täällä. Jopa FIM tarjosi kunnon päivällisiä.

MMAF henkilökohtaisella tasolla
Se tietenkin mitä edellä oli eli järjestötyöskentelystä mutta myös se että olen kuulunut, jollain tasolla, moottoripyörien rakentelijana ja joidenkin osa-alueiden asiantuntijana, saanut MMAF:n taholta selvää tietoa ja osaamista jota olen hyödyntänyt moottoripyöriä rakennellessa. Erityisesti painottaisin liikuntavammaisille valmistamiani ja ohjeistamiani kolmipyöräisiä moottoripyöriä joista kaksi olen tehnyt alusta loppuun ja muutamassa prätkäprojektissa ns. neuvonantajana ja osittaisvalmistajana. Myös pari sähkömoottoripyörää rakensin rakenteiden osalta jo kauan sitten. En itselleni vaan tilauksia olivat.

Mielenkiinnolla odottelen
Katsotaan kuinka homma alkaa pyörimään ja mitkä ovat ensimmäiset kompastuskivet jotka pitää osata kiertää. Kaikille ei ole selvää mitä moottoripyörien rakentelulla tarkoitetaan. Rakentelu tulee olla kaikilta puolilta sellaista että sellaisella ajoneuvolla voi ajaa turvallisesti muun liikenteen seassa niin että muillakin tienkäyttäjillä on turvallista. MMAF:n perustaman ja omistaman firman nimi on MMAF Testing Oy. Siellä määritellään mikä on toimiva kokonaisuus tapauskohtaisesti.

Byrokratian rattaat
Ne joskus pyörähtelevät hitaasti ja niin kuin viime vuosina on nähty, pyöriminen oli pysähdyksissä. Syytä siihen en aio kysellä enkä syyllisiä vaikka arvaan. Jos nyt päästään uudelleen alkuun se voisi tapahtua varsin vauhdikkaastikin sillä ei liikennevälineet tässä suvantovaiheessa (Noin kaksi vuotta toimimattomuutta.) niin paljon ole muuttuneet ja maamme lainsäädäntö toimii järkevästi taannehtien. Tarkoittaa että vanhalta ajoneuvolta ei voi vaatia tämänpäiväisiä vaatimuksia vaan alkuperäisen valmistus- rekisteröinti- tai liikenteeseenottopäivämärään mukaisia pykäliä. Mutta, tottakai, saa tehdä parempaakin.

Sain kuulla
Hyväksyntätarkastukset ovat alkaneet. En tiedä keiden pyöriä ja millaisia rakenneltuja ja/tai muokattuja ajoneuvoja on ollut kyseessä. Hyvin ovat asiat edenneet. Tarve on suht vähäinen. Ainakin toistaiseksi, sillä homma on ollut keskeytettynä pari vuotta niin se on vienyt intoa rakentelulta. Ehkäpä tarkastustehtävät lisääntyvät tulevana keväänä moninkertaisesti kun on laillinen reitti mitä kautta saa muutellun ajoneuvonsa hyväksytetyksi maantieliikenteeseen. Itse olen tarvinnut vain kerran kyseistä palvelua. Ehkäpä vielä ryhdistäydyn ja rakennan itselleni low rider-tyyppisen ajoneuvon. Osia kyllä olisi. Toistaiseksi modernisoin 80-luvun alun Guzzia digitalisoimalla ja ahtamalla.

 

torstai 31. elokuuta 2023

Pyörät vaihtoon x2

 

Kauden aloitus
Tapahtui California 1000 Adamant-trikellä ja niin tapahtuu loppukaudestakin. 1400 California GTS taivalsi tänä suvena harvinaisen vähän. Ei edes tullut kymppitonni täyteen. Siihen on ulkoiset syyt vaikuttaneet kuten kokonainen kuukausi Mökillä ja yksi ruijanmatka autolla telttaillen. Toki napapiiri piti prätkälläkin ylittää mutta sen tein jo alkukaudesta poikkeamalla ACGR:ssä. Mutta kalenteri näyttää huomenna syyskuuta joka tarkoittaa sekä hyviä että vähemmän hyviä ajokelejä. Juuri tällä hetkellä on vettä sateen muodossa aika reippaasti valunut alas jo pari päivää. Kerholle menevä väyläkin tulvi reippaasti. 1400 GTS:n katteiden takana pysyisi ajon aikana kuivana mutta sitä varten on ajokamppeet jotka kestävät trikelläkin ajon. Siinä kun ei ole kauheasti sateensuojaa eikä roiskeenestoa.

C. Adamant on käyntikunnossa
Kesätauon aikana olen pari kertaa käynnistänyt triken koneen ettei kaasuttimet kuivu ja akku pysyy latingissa. Oletus on että napista käyntiin. Huomenissapa tuon näkee. Kirjaan ajotunnelmia välillä Siltatie - Peltolammi. Ilmanpaineet pitää tarkistaa pitkähkön seisonnan jälkeen. Paineet olivat takarenkaissa ookoo mutta eteen piti puoli baaria lisätä. Saas nähdä kuinka pitkään trikekausi tänä syksynä kestää. Toki, jos on hienoja säitä niin ei ole estettä lähteä 1400 GTS:lläkin liikenteeseen. Molemmissa pyörissä on ympärivuotinen vakuutus.

Lauantaina baanalle
Keskipitkä päivämatka, noin 222 km edestaas pikkuteitä myöden, jonka menomatkan taivallan aamupäivällä ja paluun illansuussa. Saa kallistella kallistelevalla trikellä mutkateitä. Sateen todennäköinen uhka on otettava pukeutumisessa huomioon. Tekstiiliasu lienee parhain. Lämpöä on luvassa noin 20 astetta eli ei ainakaan paleleminen ole ohjelmassa. Mentävä on kun on pitoihin kutsuttu. (Jälkikäteen todettuna tulikin hupiajoa yli 300 kilometriä.)

Taukopaikka mennentullen
Kaksi mahdollisuutta: eräs taiteilija-ateljee Pirttikoskella vaan jos siellä ei olla kotosalla niin ainakin Toijalan Nesteellä saa kelvollista kahvia. Todennäköisesti ajan yhdellä istumisella perille aamiaisen voimalla mutta paluumatkalla on aikaa poikkeilla.

Valokuvauskone matkassa
Otin tähän juttuun muutaman kuvan reissusta. Piti laittaa kameralaukku kassiin sateen varalta. Tai sitten takalaukkuun. Toivoakseni se on edelleen vesitiivis. 

California Adamant valokuvaustauolla Toijalan seudulla.

Ei aina ole hyvä
Säätila erinomainen puoleen matkaan. Mutta sitten tuli mustat pilvet ja reippaita sadekuuroja. Ei vaikuttanut mielialaan mutta ajaa piti varovaisemmin. Kohde on Keppanakellari liki Uudenmaan rajaa ja sen ohessa olevat vuokrattavat huvilarakennukset joita on rannan tuntumassa kaksi. Isompi oli varattu hyvissä ajoin tälle porukalle perjantaista sunnuntaille. Käynnillä selvisi myös että ko. kohteessa tämä porukka ei enää viihdy sillä selvä homeen haju hiipi sisätiloissa nokkaan. Toisaalta hyväkin sillä joku toinen paikka voisi olla vielä mukavampi ja hajuttomampi.

Pirkanmaalaista kumpuilevaa maalaismaisemaa.

Saaren kansanpuiston läpi vievän tien silta. Alla kuva sillalta.
 


Kuvassa vain osa porukasta. Myös yllätysvierailijoita poikkesi. Parikymmentä vuotta on porukan eri muodoissa tapailtu. Väkeä tulee ja menee.

Paluumatkan nähtävyyksiä. Tuplasateenkaari Pirttikoskella.

Paluun loppumatka
Sujui eritehoisten sadekuurojen merkeissä. Pysähdyin reiluksi tunniksi pitämään sadetta ja juomaan kahvia tuttavan luo. Tunnelma oli korkealla kuten sateenkaaretkin. Kurvailin suhteellisen nopeasti Toijalaan asti jossa sade helpotti ja siirryin moottoritielle. Laskettelin noin 130 km/h vauhtia pitkät pätkät märkää tietä. Liikenne oli Kolmostiellä vähäistä. Nopeudesta huolimatta oli aika monta ohittajaa. Eräs jäi kuitenkin ajamaan edessäni. Annoin periksi ja laskin nopeutta reilusti ettei tarvitse olla rapasuihkussa. Loppumatkasta jälleen laskin menemään reippaammin.

Miksi vain päiväkäynti
Terveydellisistä syistä. Maanantaina pitää mennä sairaalaan ja siellä voi mennä aikaa. Katsotaan mitä löytävät ja mitä löydöksille tehdään. Ei ole vanhaksi tulemista. (Perästäpäin uutta tietoa: Vaivaa on, lääkkeitä on ja uusia käyntejä asian puitteissa on tiedossa sekä lääkäreiden tapaamisia. Toistaiseksi, vielä, vaikea tietää mihin kuolee kun ei vaivastakaan ole täyttä selvyyttä.)
 
Uusi vaihto
Tulipa sitten syyskuun toinen viikko. Liki helteinen. Pyörien vaihto keskenään. California Adamant jäi Kerholle toistaiseksi. Baanalle lähti California 1400 GTS. Leppoisaa matkantekoa. Kävin kääntelemässä Tampereen Teiskon puolessa mutkateitä ja moikkaamalla kaveria Pulesjärvellä iltapäiväkahvien merkeissä. Tiet eivät ole ihan parhaassa kuosissaan mutta kierros Aitolahti - Pulesjärvi - Viitapohja - Kämmenniemi - Aitolahti antoi vanhalle kallistelijalle hupia yhden päivän tarpeiksi. Viranomaismielessä olisi kortti lähtenyt "jäähtymään". Koukkauksella Kessan baarissa Kämmenniemessä nautin oluen. Terassi oli kokolailla täynnä veronmaksajia oluella/väkevillä ja myös kiinteän ravinnon nautinnassa. Hilpeydestä päätellen. Loppumatka laillista vauhtia kotiapäin moottoritietä. Keskikulutus 1400 GTS:n mittarissa 5,2 litraa sadalle kilometrille. Että sen verran tuli nautittua. (Käytännössä, tankkauksen yhteydessä mitattuna, 1 - 2 desiä pienempi kulutuslukema.)

Jousitustesti
Nyt kun pääsi kuluneille ja routineille sivuteille niin osoittautui että takapään iskunvaimentimet vaativat kiertämään paluuvaimennuksen ruuvista pykälän tiukemmalle. Kulku tasaantui routineilla ja paljon käytetyillä maalaisteillä. Mutta suosittelen reittiä pikku iltapäivän ajeluksi. Syys näkyi kypsänä viljana, leikkuupuimureina ja savena teillä, punastelevina puiden lehtinä ja taivaansinisinä vesinä. Ruskaa pitää odottaa vielä pari - kolme viikkoa. Otan kameran mukaan seuraavalle lenkille. Vaikka samalle. Mutta eri kiertosuuntaan. Ehkä Kapeentie olisi myös kierrettävä sitten kun on värit päällä. Sateella en lähde. Pyörävalinnalla ei ole merkitystä.

Lyhyt pyörähistoria ja sattumus
Jos ajatellaan niitä pyöriä joita oli ulottuvillani silloin kun motoristin uraani aloittelin samoihin aikoihin kun olin varusmiespalvelun juuri suorittanut, (Res. Ylik.) muuttanut omilleni ja saanut työharjoittelijan paikan lentomoottorikorjaamolta kun en suostunut jäämään Päällystöopistoon ankarasta kahden rintaman painostuksesta huolimatta. Talven säästin, ostin paljon käytetyn 450 Hondan, luvalla sanoen laadultaan varsin surkea. Rumpujarrut ja omituinen moottori. Mutta kun halvalla sai. Välillä onnistui ajaminenkin. Kerran jopa Imatralle ja takaisinkin. Suunnittelin ja rakensin siihen paremman kampiakselin laakeroinnin rakenteen ja hieman muutoksia myös venttiilikoneistoon niin sillä ajoin sittemmin useamman kauden mutta varsin vähän. Oli asunnon osto ja tyttäretkin kiinnosti niin rahanreikiäkin oli. Sain kuitenkin hankituksi kokolailla loppuun ajetun ex-poliisi GT850 Guzzin jonka talviaikana kävin läpi ja entisöin. Sillä tulikin sitten jo kymmenissätuhansissa kilometreissä mitattavia vuotuisia ajotaipaleita. Koskisen Jussi ja Sarinin Tapsa jeesasivat tekniikka-asioissa. Rumpujarrut siinäkin niin oppi lisää ennakointia. Kohtapuoliin ostin uudesta, osamaksulla, 750 NTX:n mutta se ei kestänyt kuin kaksi talvea talviajoa kunnes alkoi savuttamaan. Tilalle ostin vähän käytetyn 906 Ducatin. Sillä päästelin GT:n ohessa kesäajot ja talvella oli joitain usein vaihtuvia autonritsoja kulkemista varten. 
Ysinollakuutosta on vieläkin hieman ikävä. Puutteensa oli siinäkin: satula sellaista mallia että sukukalusto kävi tankkausten välillä tunnottomaksi. Renkaat leveitä, vaikeasti saatavia, kuusitoistatuumaisia. 907-mallissa rengaskoko kasvoi tuumalla ja ruiskutusmoottori.

Vaihtoehtoja joka lähtöön
Sitten olikin toistakymmentä eri merkkistä ja -kokoista pyörää. Pääosa italialaisia mutta oli seassa itäisempiäkin merkkejä Neuvostoliitosta sekä saksalaisia. Taisi parhaimmillaan olla kuusikin pyörää ajossa yhtä aikaa. Oli mistä valita: saattoi lähteä Veteraaniralliin, metsäpoluille, rantabulevardille tai kyläkioskille sorateitä myöden. Myös talviajo kaksitahtisella ja sivuvaunu olivat kokemuksena mukavia.

Monen pyörän autuus
Useammasta pyörästä voi olla hyötyä muutenkin: Yhdellä pääsi karkuun poliiseja ja toisella pääsi ajamaan kylälle ja kysymään että mitäs Konstat täällä kyttää? Sitkeitä olivat: kolme päivää piti Jämsän Poliisi passia asuntoni läheisyydessä. Matalaa profiilia siis omalla kohdalla niihin aikoihin. Kysyivät että onko tällä kylällä kenellä sellainen nopea, japanilainen, punainen pyörä. No enpä voinut tietää kun itsellä oli senaikuinen laihaseosmoottorinen Quota Mille. Mutta sillä pääsi lujaa mutkatiellä. Ei Vectra pysynyt perässä.

Sittemmin on vauhti laantunut
Nyt, suorittaminen, on erilaista. Ei lasketa kilometreissä vaan tunnelmassa. Myös oman kerhon toiminta kiinnostaa entistä enemmän.