tiistai 18. syyskuuta 2018

Pitkä viikonloppu mökillä

Meno torstaina. Matka yhteen suuntaan 390 - 520 km valitusta reitistä riippuen. Ei aina jaksa ajella samoissa maisemissa. Nyt matka tosin tapahtui pakettiautolla toiseksi lyhintä reittiä. Oli mennessä sekä mökille vietävää että sieltä paluukuormassa tulevaa tavaraa. Moottoripyörällä matka on usein yli kuusisataakin kilometriä. Siksi koska moottoripyörällä ajaminen on hauskaa.
Mökillä olen käynyt V10 Centaurolla, 1100 Brevalla, 850 T3 Californialla, California Adamantilla ja viime vuosina California 1400 GTS:llä. Kohta pitäisi keksiä jotain uutta....

Matka oli ongelmaton ja sujui kivuttomasti. Aikaa taukoineen meni noin kuusi tuntia. Ihan päiväseltään ei viitsisi lähteä edestakaisin reissuun. Siksi paluu vasta maanantaina.

Uutta kesällä valmistunutta takkaa pääsi jo lämmittämään isoilla puilla. Edelleen varovasti. Muurauksen kuivuminen on jo edistynyt pitkälle. Äkkinäinen ja voimakas lämmittäminen saattaisi halkaista takan eikä sitä voisi korjata. Sama pätee osittain keväälläkin kun talven ajan mökki on ollut kylmillään. Aloitus pienellä liekillä. Asiaa varten on hankittuna kaasupoltin jolla voi sytyttää puut että antaa hormiin nuohousluukun kautta savulle kyytiä mikäli hormi ei vedä.

Takka on varaavaa tyyppiä ja sen molemmilla sivuilla on savukanavat jotka kiertävät tulipesän sivuilla ja yhtyvät takan takaosassa yhteen hormiin. Hormissa on, aiempaan takkaan erona, sulkupelti joka estää lämmityksen jälkeisen lämmön karkaamisen ns. harakoille.

Varaavaa massaa on liki konaan tuo valkoiseksi rapattu takan "kansi".

Uutukainen varaava takka.

Uusi takka on noin kolmanneksen isompi kuin alkuperäinen 70-luvulla valmistunut samalta paikalta pois purettu. Alkuperäisessä oli suora hormi katolle eli lämmittäminen sillä oli polttopuiden tuhlausta.

Tiilet ovat vielä osittain pinnaltaan kalkkisia mutta se lähtee pois kunhan takka on kokonaan kuivanut.

Tuli ja tuleen tuijottaja.

Takkaa varten pitää hankkia takkasetti millä saa tuhkat pois sekä hämmennellä tulta ja tietenkin makkaratikut. Sateisella säällä ei viitsi ulkogrillissä kypsentää.

Naapurin Ossi toi erinomaisia klapeja. Ei pienintä sytytysvaikeutta eivätkä myöskään noenneet. Pysyy nuohottu hormi pitkään puhtaana näillä puilla.

Takan välittömät kustannukset noin 5000€.

Tilanteeseen valittu takkatuliviini.

Nimi ei kuitenkaan ollut enteellinen.  

Takan ja saunan lämmitys hoiti koko mökin lämpimäksi eli sähkölämmitystä ei tarvinnut kytkeä lainkaan päälle. Toki päivälämpötilat olivat parina päivänä yli 15 asteen mutta yöllä vain noin 5 astetta, ulkona. Sisällä mukavat 24 astetta.

Vanhan takan tiiliä.

Vanhat tiilet pyysin säästämään. Näitä on varastoitu eri kohteisiin. Tässä aitan kuistin alla.

Pitää hommata muurarin vasara ja kalistella tiilistä laastit irti. Näistä voisi rakennella yhtä ja toista. Vaikka grillikatokseen tehtävän tiiligrillin. Kumppakaan ei toistaiseksi ole.

Takan ja kiukaan piipulla on uusi hattu.

Kuvan on ottanut Risto Salmi Uunisuutarit-firmasta. Takan tekijä ja hatun laittaja. 

Se että kuvassa on mökin ja saunan ovet muistuttaa itseäni siitä että ensi keväänä pitää ottaa santapaperia ja kirkasta lakkaa tai maalia ovien ulkonäön kunnostukseen. Muutoin ovissa ei ole mitään vikaa. Eipä tarvitse olla laiskana.

Ovien maalaus on tehtävä joko keväällä tai syksyllä sillä oven pois ottaminen kesällä aiheuttaa hyönteisongelman sisätiloissa. Pitää silti hommata muovikelmua ja muutama metri ripaa ja tehdä väliaikainen ovi maalauksen ajaksi. Pysyy lämpö paremmin sisällä.

Muitakin asioita tuli tehdyksi. Tietenkin veneen kääntö nurin ja airot aittaan.
Ulkokalusteiden siirto sisätiloihin ja niiden joita ei voi liikutella, peittäminen, laiturin portaiden nosto ja muita vastaavia pikkujuttuja.

Vesiautomaatin irrotus ja sen imuputken veto pois järvestä. Putki pitää lisäksi tyhjentää vedestä kokonaan sillä jäätyvä vesi voi sen halkaista. Se olikin viikonvaihteen raskain rupeama.

Pihakeinu heiluu viimeisiään.

Tehty kyllä ihan hyvistä aineista mutta toteutus huono. Saa jäädä sinällään ulkoilmaan. Jos kestää ensi kesään niin olkoon käytössä. Muutoin saa muuttua polttopuiksi. Sen sijaan laitetaan riippumatto. Mutta ei kovin korkealle....

Tyynelä saa jäädä sinällään odottamaan ensi kesää.

Toki raput ja kalusteet vietiin suojaan. Muutoin saa talvehtia tuossa kunnossa. Ensi kevääksi on otettava painepesuri mukaan että saa talven piintymät pestä pois sekä hieman valkoista öljymaalia pikku paikkauksiin.

Vesi oli vielä aivan uimakelpoista. Sitä voi myös juoda.

Tosin itse en käynyt järvessä. Kuvassa näkyy pätkä hiekkapohjaa Tyynelän rappujen edessä. Järven vesi on varsin läpinäkyvää. Missä hiekkaa kauempana vielä juuri näkyy siellä on vettä jo puolitoista metriä.

"Pölkkybaari" sai katoksen päälleen.

Tämäkin kohde vaatii huomiota ensi kesäksi. Istuinpenkkien jalat ovat osin lahonneet. Pitää löytää sopivan paksuista kuusi- tai mäntypuuta josta veistelen uudet jalat. Ehkä värillinen kylläste ensi kesänä pintaan.

Vesiautomaatti piti purkaa pois kuistin alta.

Kaikki letkut ja hanat piti muistaa tyhjentää ettei tule pakkasvaurioita. Viemäreitä unohtamatta. Lisäksi saunan vesipata. Automaatin toin kotiin autotalliin talvehtimaan.

 Kuistissa alkavaa lahovikaa.

Kuva on kuistin ulkokulmasta johon sade pääsee varsin vapaasti kastelemaan. 
Tähän on tehtävä korjaus. Mätä kohta on poistettava ja korvattava se höylätyllä muulla puulla. Mökillä on pieni lankku- ja lautavarasto aitan räystään alla. Sieltä löytynee apu. Myös maalia tarvitaan.

Aitan pärekatto.

Olin itse tätä kattoa tekemässä vajaat 20 vuotta sitten. Paikka pärekatolle on hieman vaativa sillä ympärillä on paljon puita jotka pudottavat neulasensa ja risunsa katolle. Se taas aiheuttaa naavan ja sammalen kasvua pitäessään ulkopinnan kosteana. Märkänä pysyvä päre mätänee kuten kuvassa muutamassa kohdassa näkyy. Aukealla paikalla pärekatto kestäisi yli tuplasti mitä tässä.

Olen laittanut lehtiharavaan tuplapitkän varren ja haravoinut molemmilta lappeilta neulaset ja muun töryn pois. Kaikkea ei saa ja sen sammal ottaa ravinnokseen.

Katon tekoon on siis ryhdyttävä. Taitaa kuitenkin olla niin että homman saa tehdä joku muu kuin minä. Tällä kertaa laitettanee huopakatto.

Puutavaravarasto aitan katon alla.

Tummat puut alimpana ovat kyllästettyä. Muu on tavallista sahatavaraa.

Eväiden lämmitystä ulkogrillissä.

Ulkotyöt vaativat runsaat ruoat. Lörtsyjä juustolla ja paikallista makkaraa.

Vaatenaulakko kuistin kuivimmassa nurkassa.

Mökillä käy tuttavia moottoripyörillään ja joskus voi olla sateista. Tässä naulakossa voi varusteitaan kuivailla ja kypärät viihtyvät hyllyllä.
Pitää hankkia puoli tusinaa jämäköitä vaateripustimia lisäksi.
Kuivanevat siinä omatkin ajokamppeet.

Mökin takaportaat.

Portaat ovat pysyneet hyvässä kunnossa. Myös niiden väri on miellyttävä harmaan sävy. Rappujen runko on kyllästetty pariin kertaan tekovaiheessa mutta laudoitus vain kertaalleen. 

Portaiden oikealla puolella on kulunutta maastoa mutta lannoituksesta ja rauhoittamisesta johtuen alkaa kasvusto hiljalleen vallata aluetta takaisin. Muutama ruohotupsu ja puolukan varpu on jo näkyvillä. Vasemmalla puolella alkuperäistä ja koskematonta varvikkoa.

Muutakin luonnonsuojelua on suosittu.

Telkänpönttö.

Ripustettu rantakoivuun varjoisaan paikkaan viime vuonna. Luonnollisesti siinä ei siten vielä ole ollut asukkaita. Käytiin katsomassa että se on muutoin kunnossa.

 Pönttö pikkulinnuille.

Näitä pönttöjä on kolme. Viime vuonna kahdessa oli pesitty. Tänä vuonna vain yhdessä. Sekin liki mökin kuistia. Keväällä näimme siinä paljon toimintaa.

Nyt oli pönttöjen siivouksen aika. Vanhat pehmusteet pois ja samalla lähtevät syöpäläiset. Pönttojen pohja on avattavaa lajia. Että sikäli helppoa.

 Kyseisen pöntön pehmuste.

Tämänkin pehmusteen laatinut tiainen on suosinut Huopaliike Lahtisen huopaa.

Mökin kuistin penkillä on Lahtiselta ostettua huopaa.

Tästä tirppa oli käynyt nokkimassa pesäänsä pehmusteet.

Liikuntaakin harrastettiin kun oli oikein mukavaa säätä sen suhteen.

Naapurin lato oli sortunut menneenä talvena.

Mökkitie lähisaareen.

 Pelloilta raivattuja kiviä pitkinä aitoina.

Yksittäinen kiviraunio.

Nämä kivikasat ja -aidat ovat pienviljelijän tekemiä silloin kun pellon raivaus oli pienessäkin mitassa kannattavaa. Kuusikymmenluvun jälkeen ei kannattavuutta enää löytynyt. Siksi tämäkin maatalo on vain kesäpaikkana ja hiljalleen kaikki viljelystä ja karjanhoidosta muistuttava on sortunut ja mädäntynyt.

Mutta mukava oli katsella niitä nyt kun metsä kaiken peittänyt. Oikein tunnelmallinen polku läpi metsän rantaan asti.

 Venevaja.

Nuotiopaikka rannassa.

Dramaattinen auringonlasku.

Seuraava päivä oli pivinen.

Niinä kolmena kokonaisena päivänä kun olimme mökillä oli tekemistä sopivasti ilman isompaa hikoilua. Seuraavaksi kesäksi onkin jälleen ohjelmaa. Vanhan korjausta ja uusien juttujen kehittelyä.

Saunaolut kuistilla kauniina syysiltana on maukas.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

California 1400 Touring Polttoaineen kulutus

Löysin seuraavan listauksen missä kerrotaan kyseisen pyörämallin polttoaineen kulutus.
Oma pyöräni on alkujaan California Custom josta varustelin pääasiassa alkuperäisosia hankkimalla saman varustuksen kuin Touringissa. Jopa hieman enemmänkin. Siksi olenkin antanut pyörälleni jatkonimen GTS.

Jäin tuota kulutuslukemaa ihmettelemään. Itse pääsen nätillä ajolla viiden litran tietämiin ja kun oikein kovasti mennään niin silloinkin jää tuon lukeman alle. Ehkäpä Saksan moottoritiellä pääsisi korkeampaankin lukemaan. Mutta silloin mentäisiin jo suorituskyvyn rajoilla noin 200 km/h vauhtia.

Moto Guzzi California Touring
Sylinteritilavuus
1380 cc
Moottori
90° V-twin, 4-tahti, 4-ventiilinen, dual sytytys
Sylinterimitat
104 x 81.2 mm
Puristussuhde
10,5 : 1
Maksimiteho
71 kW / 96 hv - 6500 rpm
Maksimivääntö
121 Nm - 3000 rpm
Käynnistys
Sähköinen
Vaihteisto
6 vaihdetta
Pituus
2445 mm
Leveys
1030 mm
Korkeus
1460 mm
Akseliväli
1685 mm
Istuinkorkeus
740 - 720 mm, säädettävä
Jarrut etu
320 mm tuplalevyjarrut
Jarrut taka
282 mm levyjarrut
Jousitus etu
45 mm teleskooppi
Rengas etu
18” kevytmetalli, 130/70
Rengas taka
16” kevytmetalli, 200/60
Tankki
20,5 l
Paino ajokunnossa
346 kg
Polttoaineenkulutus
8.2 l/100 km
CO² päästöt
191 g/km
Kuivapaino
326 kg

Tuo kulutuslukema on kaksi litraa per sata kilometriä enemmän kuin oman pyöräni pitkäaikainen keskikulutus. Olkoonkin että teen enimmäkseen matkaa mutta asun keskisuuren kaupungin alueella ja aina joutuu ajamaan muutama kymmenen kilometriä sitä vauhtia mitä muutkin. Pahimmillaan hyvinkin hitaasti. Se kuluttaa enemmän polttoainetta kuin tasainen, reipasvauhtinen matka-ajo.
Kulutus vaikuttaa myös CO-päästöön joten omassani se olisi huomattavasti alempi. Vai onko syy siinä että oma pyöräni on Euro3-luokiteltu ja yllä listattu malli Euro4?
Euro4 tuli käyttöön 2016.

Toki olen tehnyt ne normaalit muutokset jotka moni muukin on tehnyt Guzziinsa eli sylinterin lämpöanturin muutostyön ja ilmanpuhdistimen kuristimien poiston. Lisätoimena olen vaihtanut pienempikehäisen takarenkaan. Voi ajaa 6-vaihteella alle sata kilometriä tunnissa nopeudella.

Toisaalta, kulutuksen kannalta negaationa, pyörässäni on etukaatumaraudoissa ilmanohjaimet, etuhaarukassa suurin aikoinaan saatavilla ollut pleksi ja isohkot ilmanohjaimet sen alla. Tietenkin taka- ja sivulaukut myös. Kaikki nuo lisäävät vastusta. Suunnilleen samat osat kuin vakio-Touringissakin ja vähän enemmän.

Yleensä ajan täydellä varustuksella ja varsin vähän kyläpyöritystä. Enimmäkseen matka-ajoa joskus useampi sata kilometriä päivässä. Olen ottanut ohjelmaani käydä niissä vanhoissa kokoontumisissa joissa olen käynyt harvoin tai en koskaan. Myös päiväkäyntejä joista olen kirjoittanut blogissani. Lisäksi käynnit kesämökillä.

Noin kerran kuussa rouva on myös mukana matkassa. Yleensä johonkin kokoontumiseen ollaan matkalla telttailemaan. Seuraavaksi Savojärvelle.

torstai 6. syyskuuta 2018

Ilta-ajelu Karhejärvelle

Syysillat alkavat olla mukavan vilpoisia ja metsän puut ja tienvarren heinikot alkavat esittää ruskan alkeita. Toistaiseksi on kuitenkin enemmän kesäistä kuin syksyistä.

Matkan aloitin Laukontorilta syömällä vajaan puoli metriä mustaamakkaraa. Annoksen hinta 5€.

Mustaa hillolla ja maidolla.

Laukontorin seutua kutsutaan myös Alarannaksi loogisesti eroksi Mustastalahdesta joka on Näsijärven puolella. Sielläkin on satama, risteilylaivoja ja ravintolapalveluita. Mutta vain kesäisin. Lähellä, Kortelahden toisella rannalla, on Särkänniemi. Sielläkin on talvella hiljaista.

Nimi Laukontori taas tulee Laukon kartanosta sillä Alarannasta sinne on vesitieyhteys. Laukko on Vesilahdella.

Ilmainen mp-parkki Laukontorilla.

Pysäköinti ei maksa mutta pysäköinninvalvojat kyllä kellottavat että liikaa ei kannata viivytellä. Parkki pyrkii olemaan toisinaan täytetty polkupyörillä ja moposkoottereilla. Olen niitä siirrellyt sivuun että moottoripyöräni mahtuu parkkiin. Tällä kertaa oli tilaa raivaamatta.

Myös Tammelantorilla on ilmainen mp-pysäköinti. Toisinaan siinä on autoja tai moposkoottereita. Pysäköinninvalvonta on armollinen niille. Oikeanpuolimmainen pyörä on pysäköity väärin. Viivan päälle ei saa pysäköidä.

 Pinninkadun mp-parkki.

Parkkipaikka on pikkukadulla torin takana. Sinne pitää kiertää koko kortteli vastapäivään sillä katu on yksisuuntainen.

Kolmaskin parkki oli liki Keskustoria Puutarhakadulla. Ratikkatyömaan takia se ei ole käytössä. Katsotaanpa tuleeko se paikka takaisin kun homma on valmis.

Poikkesin Kerholla iltapäiväkahvilla. Siellä olikin varsin paljon jäsenistöä paikalla. Muutama tunti vierähti sielläkin. Jotkut olivat jo tuoneet pyöränsä Kerholle suojaan syksyn viimoista.

Ajoin pienen lenkin pikkuteitä. Ensin Uutta Kuruntietä siirtymän Takamaantien risteykseen josta Viljakkalan suuntaan niin pitkään että oikealle käännyin suuntaan Karhe. 

Karhejärven kannaksella viivähdin kuvanotossa.

Karhejärvi syyskesän iltana.

Karhelta käännyin oikealle suuntana Mutala. Mutalaan pääsemiseksi pitää ylittää Uusi Kuruntie ja jatkaa Mutalan Helmen kohdalta Vanhalle Kuruntielle.

Karhe - Mutala väli oli hyvässä kunnossa. Parhaassa verrattuna muiden matkalla ajamieni pikkuteiden suhteen.

Mutalasta jatkoin Vanhaa Kuruntietä Ylöjärven keskustaan ja sieltä kotiin Kolmostietä.
Siinä tämän päivän ajelut. Poikkeuksellisesti ajoin Veloce-asetuksella. Se on hieman pirteämpi kuin Turismo-asetus. Kulutuslukemissa ei ole juurikaan eroa mutta kone vetää tasaisemmin Velocella myös alhaisemmilla kierroksilla. Pikkuvaihteilla tehoa leikataan. Vasta kolmosella saa täyden vääntömomentin.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

California 1400 GTS Venttiilikopan kansikoristeen ja pakokäyrien puhdistus

Kuolleita eläimiä, pääasiassa varsin pieniä, on tarttunut venttiilikoneiston koristekanteen ja pakokäyrien ulkovaippoihin. Kyseiset kohteet ovat hankalia puhdistaa. Eivät puhdistu normaalilla pesemisellä vaan tarvitsevat jämerämpiä toimenpiteitä.

Myös koristekansien kiinnitysruuvien kannat olivat tummuneet läikikkäiksi. Ilmeisesti eivät pitäneet emäksisestä pesuaineesta.

Koristekansien ruuvien kannat. 

Vasemmalla puhdistetut ja kiillotetut ruuvit (4 kpl). Oikealla neljä puhdistamatonta.

Ruuvien kannat saivat oman käsittelynsä. Ne eivät ole kromattuja vaan pinnoite on jonkinlainen sinkki tai vastaava reagoiva metallipinnoite.

Puhdistettu koristekansi ja kiiltävät ruuvinkannat.

Koska ruuvit olivat jo irti niin koristekannet olivat valmiiksi irti myös. Vain tulpanjohtimien läpivientikumi pitää irrottaa kun kantta nostetaan. 

Koristekannet ovat valettua ja kiillotettua alumiinia ja niiden viimeistely ei pysy pitkään siistinä jos niitä ei silloin tällöin puhdista ja kiillota. Jos hapettumat ovat pahoja niin kiillotus on tehtävä Autosolilla tai vastaavalla kiillotuspastalla. Sen jälkeen pinta pyyhitään runsaalla Sinolilla ja annetaan kuivua. Alumiinin pintaan syntyy sen jälkeen kuivassa ilmassa oksidikerros joka on suoja kosteutta vastaan. Käsittely kestää miedoilla pesuaineilla pesun. Lisäsuojaksi voi käyttää vahaa.

Tällä kertaa en rikkonut ehyttä oksidikerrosta vaan kiillotin sen pinnan miedommalla hiovalla aineella Autoglymin Paint Renovatorilla. Kiillotuksen jälkeen pintaan nestemäinen vaha joka ei kellastu lämpimässä kuten perinteinen autovaha.

Puhdistus ja kiilloitus.

Ruuvien kierteisiin laitoin kuumankestävää kuparipastaa.

Kuparipasta sisältää pienirakeista kuparijauhetta. Se estää mekaanisen kosketuksen ruuvin ja sen vastakierteen välillä. Siksi ruuvi ei ruostu ja aukeaa vähällä voimalla.

Pakokäyrien vaipoissa on ilmennyt kiveniskemiä joille ei oikein voi mitään suojaamatta jollain rakenteella. Kromi kuitenkin kestää pienet kolhut mutta sen kunnolle on muita uhkia kuten kuumiin käyriin kiinni palaneet hyönteisten raadot.

 Pakokäyrän vaippa pesun jäljiltä.

Sama kohta puhdistuksen jälkeen.

Mitään kovaa ainetta ei saa käyttää. Esimerkiksi teräsvilla, vaikka hienorakenteinenkin, ei sovellu lainkaan kromipinnalle. Kromissa on aina pienenpieniä huokosia johon teräsvilla tarttuu ja ruostuu. Ilmiötä on vaikea huomata mutta kyseiseen kohtaan kertyy aina lisää rautaoksidia ja kohta kromauksen alla oleva teräskin ruostuu. 

Palaneet raadot irtoavat vaikka mikrorakeita sisältävällä hammastahnalla. Rievulla sitä hierotaan kerros pakokäyrän pintaan ja annetaan vaikuttaa. Se pehmentää kiinni palanutta likaa ja mikrorakeet hiovat likaa kun hangataan. Käsittelyn joutuu uusimaan useita kertoja. Viimeksi pyyhitään puhtaalla liinalla ettei tahnasta jää jäämiä ja pala kiinni putkeen.

 Vasempaan putkeen tuli oiken kunnon mäjäys.

Saattoi olla iso hyönteinen tai pieni lintu. Oikein ääni kuului osumasta. Vauhtia ei ollut kuin noin 60 km/h. Toisaalta jos siitä vauhdista törmäisi itse kiinteään kohteeseen niin muuttuisi nahkapussiksi jossa on sisällä katkenneita luita ja kasa suolia.

Likakerrostumaa ei kannata päästää vahvaksi vaan poistaa niin usein kuin on mahdollista. Kyseinen pinta ei ole pakokäyrän pinta vaan se on kuvassa näkyvän kromatun putken sisällä oleva pieniläpimittaisempi teräsputki.

Jatkoa 09.09.2018
Puhdistin vasemmankin pakokäyrän. Hommaan meni yli puoli tuntia kun piti liottaa ja jynssätä. Mutta tuli hyvä.

Samalla kertaa puhdistin sylinterikansien jäähdytysripojen koneistetut reunat. Olivat aika lailla tummuneet ja hapettumiakin oli.

 Vasemman sylinterikannen jäähdytysripojen reunat.

Kuvassa ripojen reunat ovat viimekeväisen puhdistuksen jäljiltä. Ovat himmenneet ja kiilto puuttuu.

Rivat kiillotettu siltä alalta mihin sormet yltävät.

Kuvassa pakoputken yläpuolella kannen sisäsivulla olevat ripojen päät eivät ole kiillottuneet. Siihen tarvittaisiin pidemmät sormet, erikoistyökalu tai bensatankin irrotus. Toisaalta kohta ei näykään muuten kuin juonista asennosta valokuvaamalla. Talvella on aikaa Kerholla nauttia pari olutta ja laatuaikaa pyörän kanssa.

Oikean puolen sylinterikannen rivoitus puhdistettuna.

Hieman ripojen väliin on jäänyt puhdistusainejäämiä. Viima tai pesu poistaa jämät ajan kanssa.

Vaihdevivun välitanko.

Vaihdevivun tanko oli tummentunut varsin kovasti. Kiillotin myös sen. Samalla kuulanivelet saivat hieman voitelua. Otin siis tangon irti. Kuulanivelet aukeavat kun niiden lukituslangat käännetään auki ja vedetään pois paikoiltaan.
Nivelkupit pitää puhdistaa sisäpuolelta hyvin kuten kuulat myös ja voidella kevyesti vaseliinilla. Kerran vuoteen on riittävä taajuus.

Sylinterien mustat jäähdytysrivat ovat saaneet harmaan kuorrutuksen. Pitänee löytää talven aikana siihenkin hellävarainen puhdistusmenetelmä.

Aikaahan puhdistus vaatii ja viitseliäisyyttä myös mutta vastaavasti pyörä näyttää uudelta pidempään. Voi vaikuttaa myyntihintaan. Sitten joskus.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Iltapäiväajelu Stormi - Lempäälä

Stormi on kylä Sastamalassa Vammalan kupeessa tien 12 varressa. Tunnettu kaivostoiminnasta. Itse kylä on aika taantunut. Ennen se oli vilkas paikka. Silti ihan vilkaisun arvoinen.

Sieltä kulkee tieyhteys Lempäälään. Eli muutama kymmenen kilometriä mutkaista asfalttia joka on suurimmalta osaltaan varsin hyväkuntoista. 80 km/h keskinopeutta oli mahdollista pitää yllä monin kohdin. Toki kylien kohdilla on matalampia rajoituksia joita on syytä noudattaa sillä pyöräteitä tai jalkakäytäviä ei juurikaan ole joten kaikki kulkijat kulkevat tiellä. Maa- ja metsätalousvälineitä oli myös runsaasti liikkeellä.

Reitti on erityisen tunnettu runsaista kaurisesiintymistään. Enimmäkseen valkohäntäkauriita (ent. valkohäntäpeura) mutta metsäkauriiseenkin voi törmätä. Sekä hirveen. Pimeää ja hämärää vuorokauden aikaa pitää välttää.

Maisemat ovat sekä metsä-, järvi-, kylä- ja peltomaisemia. Narvan kylän läpi voi ajaa tai ajaa vain ohi. Reitiltä voi poiketa Vesilahden keskustaan tutustumassa. Vanhan ajan taajama säästyneine palveluineen. Betonirakennukset on tehty muualle.

Kuvassa näkyvä matka on noin 50 km.

Laukon kartanossa voi poiketa myös. Siellä on näyttelyitä ja ravintola. Lempäälä, vanhalta nimeltään Lempoinen, omaa useammankin turistikohteen jos aikaa on käytettäväksi. Lempäälän keskustan läpi kulkee vesireitti Hämeenlinnan eteläpuolelta Tampereelle. Kesäaikaan on aikataulun mukaan kulkevia laivoja Tampereen ja Hämeenlinnan välillä. Laivoissa on ravintolat ja matkalla voi poiketa katsomaan nähtävyyksiä kun laivasta vaihdetaan toiseen. Takaisin junalla tai linja-autolla.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Vimpyilyt vuosikymmenten takaa.

Pena oli skannannut vanhoja kuvia Vimpyilystä. Vuodesta en ole aivan varma. Joku paikallaolleista ehkä pystyy asiasta kertomaan.

Selvisi myöhemmin että kuvat ovat syyskesältä 2001. Vaikuttaa, pukeutumisesta päätellen, että ei niin kovin lämmin kesäpäivä. Aika tarkemmin: 31. elokuuta - 2. syyskuuta. Tarkka aika ei ole tarkistettu mutta niillä tietämin.






Päärakennus jossa keittiö ja majoitustiloja.

Vasemmalla aitta jossa myös saattoi majoittua ja sen terassilta pidettiin puheita.

Aikanaan oli Vimpyn jäsen yli vuosikymmenen ajan. Niinä aikoina aloitin pyörien rakentelun ja entisöintihommat koska Vimpyllä oli, ainakin silloin, hyvät harrastetilat. 

Kuuluin myös lukuisten Vimpyilyjen henkilökuntaan että vierailla olisi kaikki hyvin kuten kuumaa vettä saunassa, vessahuolto, siivous ja muu puhtaanapito. jne. Aivan kaikissa Vimpyilyissä en kuitenkaan ollut.

Pate. Kuva oletettavasti Sammallammin koululta.

Kuvassa näkyvä urho oli Vilppulan Moottoripyöräilijät ry:n primus motor sekä kerhon johdossa pitkään että erityisesti Vimpyilyjen aktiivisena alullepanijana.
Nyttemmin on taitanut moottoripyöräily vaihtua enemmänkin eräharrastukseksi.
Aikansa kaikkea. 
Paten motto: Vimpyilyssä saa ruokaa jos vaimo viittii laittaa! 
Todellisuudessa muutkin tekivät ruokaa. Muunmuassa aamupuuron sai Jallusilmällä halutessaan.
Päiväruokana oli yleensä pyttipannua tai keittoa josta ei välttämättä tiennyt mitä siinä on mutta oli kuitenkin maittavaa.

Useissa Vimpyilyissä oli myös Mäntän kerhon jäseniä mukana järjestelyissä. Tämä yhteistyö taisi syntyä siitä että Kuoreveden pappila (kuva ylempänä) oli Mäntän kaupungin hallinnassa ja mänttäläiset saivat sitä vuokrata.

Alkupään Vimpyilyt olivat lähellä Kolhoa olleella leirintäalueella. Sittemmin Sammallammin koululla, Kuoreveden pappilassa ja myöhemmin Koivion aseman tietämin. Mikäli jotain aiheesta muistan. Ehkäpä joku vimpyläinen lukee tämän ja kommentoi aiheesta.

Kuvia saattaa löytyä omistakin arkistoista. Lienevät diapositiivejä koska en juurikaan perinteisiä paperikuvia harrastanut. Ehkäpä niitä löytyy syksyn mittaan.

Nyt löytyi jo vähän paperikuvia. Scannasin ne ja liitän ne tähän. Kuvat ovat omiani Vimpyilystä vuodelta 1999 mikäli "arkistoni" päiväykset pitävät.

 Eeva koeistuu Monsteria.

Takana pappilan väentupa joka toimi lattiamajoituksena ja sitä ennen samana iltana muunmuassa diskoteekkinä. Mahtoiko olla jokusella kerralla myös bändi paikalla?

 Perjantai ja väkeä saapuu paikalle.

Sininen pieni rakennus on saniteettitila. Eli vessat ja pesualtaat.

 Pyörät parkissa.

Vaikuttaa siltä että, pyöristä päätellen, ovat asialla ollut BCB:n porukkaa Lahdesta.

Yleisnäkymää. Ovi vasemmalla on pappilan keittiön ovi.

Pappilassa on iso sali jonka seinustoilla oli kerrossänkyjä. Lauantaiaamun ilma siellä oli käsin kosketeltavaa.

Joitakin lippuja oli saloissa. Musta lienee BCB:n ja valkoisemmasta en muista mikä.

Jatkoa seuraa....