tiistai 19. tammikuuta 2021

Porraskäytävälöytö


Lahjoitustavaroita
Asuintalomme ainoan rappukäytävän alatasolle asukkaat jättävät asioita ilmoituksella: saa ottaa. Joskus häviää suurin osa, joskus ei juuri mitään. Nytkin on tarjolla myös sekalainen posliinikuppivalikoima.

Pölynimuri Miele 311i
Ei mitenkään ikäloppu ja pienen nettihaun perusteella päättelin että on tehokas laite jos on kunnossa. No ei ollut mutta se tarvitsi vain vähän rohkaisua ja hellää hoitoa niin alkoipa toimia. Imurissa oli lappu että tehot puuttuu ja imuputki on vääntynyt, muuten toimii.

Muiden kokemuksia?
Kuinkahan monta imuria on poistettu käytöstä kuten tämä yksilö vain sen vuoksi että imurin perushuolto, joka on kerrottu ohjekirjassa, on jätetty tekemättä. Kyseisen tyyppisen imurin hinta uutena on noin 200€.
Heivataanko imuri hetimiten tutkimatta sen kummemmin kiertoon kun imukyky ei enää tyydytä? Kuitenkin ne osat joista pitää huolehtia tai vaihtaa näkyvät kun pölypussia vaihdetaan.

Verstaalle muun homman oheen
Menossa oli maalaushommia. Kohteiden pohjamaalin kovettumista odotellessa oli hyviä väliaikoja rassata pölynimuria. Pölypussia ei ollut. Poikkesin jo Verstaalle mennessä ostamassa pienen paketin pölypusseja. Liki kaikki tämän tyyppiset pölynimurit omaavat koodattuna merkin ja mallin mukaan kaupan pölypussihyllyssä sopivan pussipaketin.

Mitään ei tarvinnut purkaa
Imurin kannet aukesivat ja syylliset tulivat esille eli ulospuhallettavan ilman suodattimet. Pölypussihan on ilman ensimmäinen kohde ja sen mukana tulevat pölyt ja roskat. Osa partikkeleista ei jää pölypussiin vaan tulee sen lävitse. Siksi on huoneilman hygieniaa varten suodattimet jotka pidättävät suurimman osan siitä pölystä joka ei jää pölypussiin. Vaimentavat myös imurin puhallinsiivikon melua.

Molemmat suodattimet irrotettuina. Pienempi on heti pölypussin jälkeen.
 
Suodattimet ovat pestävää laatua
Pesin molemmat mutta pienempi imupuolen suodatin oli jo niin huono että korvasin sen uudella joka löytyi suodatinpussipakkauksesta. Isomman, huoneilmaan palaavan ilmavirran suodattimen, vain pesin.

Ylempänä uusi suodatin ja alempana vanha pestynä.
 
Moottorin ja puhaltimen sijainti
Yllä olevassa kuvassa toimielimet sijaitsevat näiden kahden suodattimen välissä. Pienempi suodatin on, ilman virtausuunnan mukaan pölypussin jälkeen ja ennen moottoria/puhallinta ja isompi suodatin puhaltimen jälkeen. Sen tehtävänä on pitää poistoilman epäpuhtaudet poissa huoneilmasta. Suodattimia voi pestä, kuivata ja käyttää uudelleen mikäli uutta ei ole saatavissa ja suodattimet ovat ehyitä.

Pakkauksen sisältö: Pala suodatinkangasta ja 4 kpl kuvan mukaisia suodatinpusseja.

Seuraavalla kerralla
Suodatinkangasta oli pussipaketissa niin pieni pala että siitä ei saa kahta suodatinta. Siksi pesin toisen vanhan ja uusi tuli ennen moottoria ja puhallinta. Seuraavassa pölypussipaketissa on sitten toinenkin suodatin leikattavaksi muotoonsa. Pölypussi ja suodattimet ovat helppoja löytää ja vaihtaa. Tämän imurin pölypussin koodi Rustassa on 3100. Hinta ei paljoa lompakkoa laihentanut.
 
Imupuhallin ja moottori
Ne puhdistin vain päällisin puolin paineilmalla. Olihan sielläkin polyä kertynyt rakenteisiin. Tuuli vei pölyt lumisateen mukaan Verstaan pihalla. Moottorin laakerit ovat kunnossa. Siivikko pyörii kevyesti eikä sen laakerointi pidä ihmeempää melua.
 
Imuputki ihmemutkalla
Ergonomia ei ollut hyvä sillä suulakkeen varsi eli imuputki oli joskus koottu väärin ja yläpään käsikahva oli kummallisessa asennossa. Käyttöergonomia huono. Imuputkisto oli jossain vaiheessa koottu väärin koska suuntanuolet olivat väärissä kohdin. Putki oli ruostunut liitoskohdastaan jumiin ja piti hieman lämmittää liitosta niin aukesihan se. 

Imuputken kohdistusnuolet väärin. Siksi oli hankala käyttää.
 
Liitos aukaistuna.

Ruosteenpoisto ja uusi asennus
Suihke asianmukaista ainetta, hieman pyyhkimistä ja liitos nuolten mukaan kohdalleen niin lattia/mattosuulakekin oli heti oikeassa asennossa kuten käyttökahvakin.

Pyörimätön pyörä
Lattiasuulakkeessa on yksi pyörä. Se kannattelee suulaketta ja sen pitäisi pyöriä kevyesti. Eipä pyörinyt. Syy tavanomainen: hiuksia ja muita kuituja akselissa. Ilmeisesti punapää taloudessa.

Lattia/mattosuulake ja sen pyörä akseleineen ennen puhdistusta. 

Harjaskehä
Suulaketta kehystää lyhyillä harjaksilla varustettu kehä jossa on aukkoja. Harjasten on tarkoitus irrottaa lattiaan mahdollisesti tarttuneet roskat sekä tehdä suulakkeen liikuttamisesta kevyttä. Harjaksiin tarttuu kuitumaista pölyä ja se heikentää siivoustehoa. Kuidut voi nyppiä parsinneulalla tai veitsen kärjellä pois vahingoittamatta harjaksia. Mattojen imuroinnin ajaksi voi harjakset vetää sisään jalkapolkimella.

Suulakkeen pyörä jumissa runsaan karvoituksen vuoksi.

Akselin lukitus pettänyt
Yllä vasemmalla näkyy akselin lukitushaka joka on aukiasennossa. Onneksi ei ole pudonnut. Puhdistuksen ja kunnostuksen jälkeen toimii kuten uutena.

 
Pyörän akseli irrotettu ja pyöräkotelo puhdistettu.

Muovilla on muisti
Ylemmistä kuvista näkee kuinka akseli ei enää yllä pyörän kiinnitysosien läpi kun on karvaa niin paljon. Kun purjin hieman enemmän niin muovi taipui alkuperäistä muotoaan kohden mutta ei riittävästi. Lämpö auttaa joten lämpöpuhaltimella hieman autoin muovin muistia ja kohta rakenne oli alkuperäisessä muodossaan.

Muovi alkuperäisessä muodossaan lämmityksen jälkeen.

 
Mielen pohja saanut kolhuja mutta muutoin ehyt.

Autotallin lattia menestyksekkään imuroinnin jälkeen.

Sepeliä tallin lattialla
Sen lisäksi myös katupölyä, viime kesän lehtiä ja neulasia ym. töhkää. Jaksoi imeä sepelin oikein hyvin ja suulakkeen "harja-asennolla" lähti myös piintyneempi lika. Kosteaa likaa ei tämän tyyppisellä imurilla pidä imuroida. Siihen sopii veden imurointiin soveltuva teollisuusimuri. Niitä on Verstaallani kaksi eri tehtävissä. Pienempi, Kärcher, pitää hiekkapuhalluskaapin pölyt kurissa. Isommalla siivotaan Verstas. Miele 311i vaikuttaa laadukkaalta laitteelta.

Yksi imuri vielä kunnostukseen
Mökillä oli imuri joka korvattiin vanhalla ja entisellä kunnostamallani koti-imurilla jonka tilalle ostettiin uusi, monitoimisempi imuri. Tämä virkaheitto ent. mökki-imuri on seuraava tutkimuksen kohde. Epäilen, melun vuoksi, että siinä on laakerivika. Vilkaisen voiko asialle tehdä mitään. Laakerit eivät ole kalliita jos vain vaihto on mahdollinen. Pitänee myös tutkia saako niin vanhaan imuriin enää pölypusseja. Jos ei niin on turhaa remontoida.
 
Hulda
Lisäksi taloudessa on akkukäyttöinen robotti-imuri, Hulda, joka imuroi ne kohteet jotka se parhaiten taitaa eli makuuhuoneen lattian ja eteiskäytävän kunhan paksut karvamatot ja jalkineet nostaa sivuun. Niitä Hulda ei kykene imuroimaan.
 
Ex-mökki-imuri
Merkiltään Panasonic. Ikää useita kymmeniä vuosia. Tekniikka kunnossa mutta imuteho huono. Sekin selvisi sillä pölypussikotelon kannen tiiviste puuttui. Imuri siis imi ilmaa ohi imuletkun. Korjasin tiivisteen puutteen maalarinteipillä väliaikaisesti. 

 
Letkun liitos imuriin oli väljä. Väliaikanen korjaus teipillä. Imutehokin parani hieman kun vuoto loppui.
 
Pohja ja pyörät kunnossa.

Kansi tiivistetty teipillä. Imuteho parani huomattavasti.

Poistoilmasuodattimen vaihdoin uuteen. Sitä ei verstasolosuhteissa välttämättä tarvita. Johdon sisäänkelaus toimii.

Laitteen tiedot.

Mahdollinen käyttökohde
Omavalmisteinen kiillotuskoneeni tarvitsee sisätyöskentelyssä ehdottomasti imurin imemään kiillotuksessa syntyvää vahapitoista pölyä rättilaikan ympäriltä. Samalla selviää toimiiko pölypussityyppinen imuri siinä hommassa. Mikäli ei toimi em. tarkoituksessa niin ei tee kovin kipeää heivata kapine romukeräykseen.

Harvinaisempi merkki ja malli vanha
Pölypussit ovat hieman hakusassa. Ainakaan lähikaupasta ei löytynyt eikä Rusta tai Tokmannikaan ilmoita varman päälle että löytyisi sopiva pölypussi. Asia on kuitenkin ratkaistavissa. Oletan.

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Oman kerhoni jäsenen edesmeno


Tätä kirjoitettaessa jo eilen haudan lepoon laskettu eli 16.01.2021.
Hyvä ystäväni ja kerhokaveri, Seppo Nieminen, moottoripyöriä koko ikänsä harrastanut herrasmies luopui elämästään vajaat pari viikkoa sitten. Poikansa, toinen niistä, kerkesi jo kauan sitten ennen isäänsä, viime vuosituhannella, LCR-mc:n jäseneksi. Poika lienee jo piintynyt Guzzi-harrastaja, ajoneuvotekniikan ammattilainen ja muusikko. Jälkeen jäi myös toinen perillinen, veljensä sekä sureva leski.
Edesmenneellä oli myös Guzzi (8v Griso) jonkin aikaa mutta tuntien hänen myyntimiehen luonteensa vilkkauden, joka oli hänen ammattinsa etu, pyörät vaihtuivat liki vuosittain. Toisinaan useimminkin. Alussa, 60-luvulla, hänellä oli aikakautensa parhaimmistoa jo silloin vaikka muilla oli oli ns. itäpyöriä jos ei itävaltalaista valmistajaa lasketa niihin. Bisnes taisi sujua jo silloin.

Nopea loppu
Yht'äkkinen sairastuminen ei vienyt kuin hetken, muutamia päiviä, joita, ainakin me läheisimmät, seurasimme. Tiedon sain viimeistään jokaviikkoisessa, torstaisessa Kerhoillassa. On tyrmistyttävää että päällisin puolin terve ja virkeä ihminen katoaa ajan kierrosta niin äkisti.

Ylöjärven Kirkkomaalla
Hautakumpu kohoaa Ylöjärvellä keskellä kaupunkia. Kaunis paikka isojen, tummien kuusien ympäröimänä. Merkittävän osan elämästään 70-luvulta viimeiseen asti asui samassa asunnossa Ylöjärven Vuorentaustassa. Hyvä ystäväni Reijo asui myös aikanaan hänen (heidän) naapurissaan perheineen. Siellä joskus vierailin vaikka asuin silloin kaukana idässä.

Peijaiset Kerholla
Huolimatta siitä että on joitakin rajoituksia covid19-suhteen saattoväkeä ja kerholaisia kertyi Kerholle kunnioitettava määrä myös illalla. Muutama nuorempikin jäsen. Monet jäsenet toivat myös puolisonsa tilaisuuteen. Tilaisuus oli koruton mutta yhteisöllinen. Ei muuta aatteellisuutta kuin harrastuneisuus moottoripyöräilyyn.

Kahdessa erässä
Lähimmille omaisille aiemmin, siunaustilaisuuden ja hautaan laskun jälkeen, oli Kerholla muistotilaisuus jossa myös asianmukainen tarjoilu ja ohjelmaa. Matka ei ollut pitkä. Omakohtaista kokemusta siunaustilaisuudesta ei ole. Vain läsnäolleiden kuulopuheita. Lienee poikkeuksellista että muistotilaisuutta omaisille ja suvulle ei pidetty seurakuntakeskuksessa vaan mc-kerholla. Hieman oli nosteltu kulmakarvoja aluksi mutta tilaisuus oli ollut harras. Kuulemani mukaan. Tila kuin tila. Ravintolatasoiset fasiliteetit.

Hämäläiseen tapaan
Tarjolla oli runsaasti juomaa ja ruokaa. Ei loppunut kesken. Siksi kirjoittelen tätä vasta nyt palattuani muistotilaisuudesta. Trubaduuri oli myös paikalla soittamassa ja tulkitsemassa vaikka eihän ne biisit isommin duurissa kulkeneetkaan. Hyvä niin. Paljon muisteltiin ja mutta myös nykypäivä ja tulevaisuus ottivat osansa keskusteluista sillä elämä jatkuu nyt ja tulevissa sukupolvissa. Se oli myös omaisten tahto Kerholaisille. Pientä vaille ettei ollut jopa hilpeä tapahtuma.

Omakohtaiset muistot ja nykytilanne
Vaikka tuttavuuteni vainajan poikaan on kestänyt vuosikymmenet enkä ole vaikuttanut hänen pyörämerkinsä tai mallin valintaan mitenkään ilmestyi myös hänen isänsä aikanaan Kerholle ja sai jäsenyyden kokouksessa jossa en ollut läsnä. Hyvä valinta. Ei Kerhon tukipilari sinällään vaan värikäs hahmo ja pidetty persoona Kerhossa. Alkuvaiheessa teki vielä työhistoriansa täyteen ja sittemmin hyvin ansaitulla eläkkeellä Kerhon suosittuna rivijäsenenä. Myös Hifi-harrastaja kuten olen itsekin. Gradient.
Leskensä, näyttävä ilmestys, on valitettavasti sairastunut. Omaisilla on huoli hänestä. Pyrin, ja varmasti myös Kerhon jäsenet haluavat tukea edelleen perhettä.

Ryhtyy kääntymään aamuksi
Kunhan tässä nautin riittävästi nautintoaineita ja vaivun syvään uneen, toivoakseni, niiden vaikutuksesta, teen surutyötäni ystävän poismenon myötä ja omaisten tueksi. Joita kaikkia en edes tunne. Mutta tunnen tunteen.

Aiheesta toiseen
Pave Maijasen kuolonuutinen ei mennyt ohi. Silti: I am gonna
roll! Suomirokin perusjyrää! Dave ja Pave!

Aiemmin edesmenneitä Kerhon jäseniä jäsenyyden aikana
Jouni Jukantupa:
Ulosajo mutkatiellä Viljakkalassa. Syynä, ehkä, ruostunut ohjauslaakeri.

Tapio Sarin:
Syöpä aivoissa.

tiistai 5. tammikuuta 2021

Hiekka- ja lasikuulapuhalluskaapin paluu


Tilanpuute rasitteena

Aiemman verstastilan ja nyt tämän uuden tilan välillä on on tilavuuseroja. Ei ole varaa entisenlaisiin tiloihin jotka olivat ns. väliaikaistiloja purkutaloista tai remonttia odottavista rakennuksista. Isot laitteet eivät oikein mahdu. Lasikuulapuhalluskaappi vie noin pari neliötä tilaa eikä mahdu nykyiseen Verstaaseeni. Kuitenkin se on nyt lähellä käyttöänsä sillä tein sopimuksen siitä että muutkin voivat käyttää kaappia kunhan noudattavat ohjeita. Olen vuokrannut tuliterän, lattialämmitteisen harrastustilan. Saman paikan, erään kerhon kerhotiloista löytyi paikka kompromissina puhalluskaapille. Ilman kuluja.

Ankarat säännöt
On viisi sääntöä: Omistaja käyttää ensin, puhallettavat osat pitää olla puhtaita öljystä ja muusta pestävästä liasta ennen puhallusta, puhallusainesuihkua ei koskaan suunnata, mukaan lukien kimmokkeet, lasia kohden, säädettyä käyttöpainetta kullekin puhallusmateriaalille ei saa ylittää ja viimeinen ankara pykälä: käyttäjä puhdistaa suodattimet ja ympäristön käytön jälkeen. Paineilma sisältyy vuokraan.

"Kovalla paineella käy nopeaan"
Tämän kuulee usein. Hetken meneekin hyvin sitten ei enää menekään koska puhallusmateriaali pilkkoutuu, erityisesti lasipallot hajoavat herkästi, joten hetken päästä kaapissa on vain arvotonta pölyä. Materiaaleillakin on hintansa.

Varastossa vuosikausia "päivettynyt"
Hieman kulahtaneen näköinen se jo on ja lasikuulakaapin lasi oli irronnut liimauksestaan. Lisäksi kaikki suojateippaukset ja muut pikkuasiat teettävät vielä töitä. Hiekkapuhalluskaappiin pitää vaihtaa lasi lähiaikoina. Aiemmin asentamani kahden valaisimen neonputket ovat kunnossa. Kiinnitystä pitää parantaa. Aika vähällä tämän saa kuntoon. Kustannukset jäävät alta sadan euron. Arviolta. Varaosat löytynevät Kompressorikeskuksesta ja Biltemasta. Kaapit ovat Biltemasta.

Vasemmalla lasikuulakaappi, oikealla hiekkapuhallus, alatasolla materiaaleja ja imuri joka tuottaa tarvittavan alipaineen kaappeihin. Kansien päällä loisteputkivalaisimet.
 
Paineensäädin ja vedenerotin. Edessä paineilmaliitin.
 
Muut hallintalaiteet: imurin ja valojen käynnistyskytkin, imurin sähköliitäntä ja imurin letku.

Puhalluskaapin käyttölaitteet: paineilmapistooli puhalluspölyn pikapuhdistukseen, hiekkapuhallussuutin ja puhallusaineen, tässä tapauksessa alumiinisilikaatin imuputki.
 
Jos hifistelisi
Kaappeihin voisi liittää syklonipuhdistimet joten hienontunut puhallusaine ja irronnut ruoste, maali ja muu kovempi hienojakoinen lika, tulisi ilman isompia vaivoja poistetuksi kaapista. Hintapolitiikka ja vähäinen käyttötarve ei puolla sijoitusta. Syklonisuodatin perustuu keskihakuvoimaan. Ilma jää keskelle ja painavammat jutut reunoille.

Hiekkapuhalluskaapin kansi, himmennyt lasilevy ja sen yläpuolella tehokas valaisin. (Vanhojen suojateippauksen jäämiä on vielä kannessa sisäpuolella.)

Lasikuulapuhalluskaapin irrotettava ja puhdistettava suodatin.

Toimintajärjestys
Imuri tekee aina alipaineen oikean puoleiseen hiekkapuhallusosastoon (alumiinisilikaatti.) josta se vaikuttaa väliseinän kahden suodattimen kautta myös lasikuulakaappiin. Järjestys on käytännön sanelema sillä lasikuulaa tarvitaan harvemmin. Lähinnä alumiinin viimeistelyyn.

Romulavalta löytämäni imuri palvelee puhalluskaappien puhtaanapidossa. Eli kaapin sisäpuolen paineen alhaisena pitämiseksi puhalluksen aikana.
 
Hyvä laite mutta laakerivika
Tavan kansa hylkää helposti laatulaitteenkin vaikka sen voi muutaman euron kustannuksella ja hieman vaivaa nähden korjata kuntoon. Esimerkiksi hiiliharjat ja kommutaattori ovat oikein hyvässä kunnossa. Vanha laakeri melusi, uusi laakeri maksoi sen muutaman euron.

Alipaineen vaikutuksesta pleksikansi pyrkii taipumaan. Se voi johtaa lasilevyn murtumiseen. Vrt.kuva. Kulmarauta jäykistää. Nykyisin.

Jäykistimen tarkoitus
Pleksi on, Bilteman ohjeiden mukaan, riittävä kansi ominaisuuksineen, kuten sen läpinäkyvyys. On jonkin aikaa. Siksi liimaan lasilevyt molempien kaappien kansien alapintaan niin näkyvyys paranee, ts. läpinäkyvyys pitenee merkittävästi. Kuvassa jo edellisiltä käyttökerroilta murtunut lasilevy. Kaapin paine-ero ulkoilmaan nähden helposti rikkoo lasilevyn. Siksi jäykiste. Lisäksi se helposti, aluniinisilikaatin vaikutuksessa, himmenee. Kuten yllä kuvasta näkyy. Vaivaa voi helpottaa miettimällä miten ja missä asennossa puhaltaa. Kimmokkeet aiheuttavat himmentymistä. Pisin mitaltaan puhalluskohde on ollut 70-luvun Toyota Corollan perä-vaihteen ja taka-akselien kotelo. Noin puolitoista metriä. Siksi puhalluskammioiden väliseinän voi irrottaa.

Putkivalot ledeiksi
Haen marketista pari kappaletta ledilamppuja jotka liimaan pleksikanteen loisteputkien sijalle. Enemmän valoa ja vähemmällä kulutuksella. Lisähyötynä erityisesti että kannet ovat kevyemmät avattaviksi. Hifistelyä...

Kunnostus jatkuu...

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Kylmän raudan taivutus


Rauta taipuu
Siihen tarvitaan jonkin verran voimaa. Se voi olla viilapenkki ja vasara, hydraulinen prässi tai joskus ihan vain polven päällä. Monet, varsinkin alkeellisemmat taivutusmenetelmät, tuottavat epämääräisyyttä: taivutus tulee joka kerta erilainen tai materiaali vaurioituu joko murtumalla, kappaleeseen tulee lovia tai se naarmuuntuu. Ikäviä seikkoja jos haluaa tehdä kestävää ja siistiä jälkeä toistettavuutta unohtamatta.

Pyörötangon ja pieniläpimittaisen putken taivutus
Loiville mutkille sopiva menetelmä kylmänä mutta jos haluaa mutkikkaampia taivutuksia on käytettävä ahjoa tai kaasupoltinta lämmitykseen. Kaikki putket tai tangot eivät ole taivutettavissa, ainakaan kylmänä. On myös putkia kuten hydraulliikkaputkista osa jotka taipuvat oikein nätisti karummillakin menetelmillä. Pinnoitetut materiaalit kuten kromatut tai maalatut voivat olla taivutettavissa mutta pinnoite todennäköisesti vaurioituu taivutusalueelta.

Eri metallilaatujen taivuttaminen
Riippuen metallin jalostusasteesta ja materiaalista on osattava valita oikeat materiaalit. Esimerkiksi valurauta ei juuri taivu vaan murtuu jos voimaa riittää, karkaistu jousiteräs ei ole ilman lämpöä juurikaan taivuteltavissa. Alumiinilaaduissa on suuria eroja: mitä vähemmän on alumiinia seostettu sitä "pehmeämpää" se on. Joissain laaduissa voi lämmittäminen auttaa. Jarruputkia taivuttaessa pitää muistaa että se karkenee taivutuksesta eli virheellinen taivutus ei ole korjattavissa. Siksi suunniteltu mitoitus ja työjärjestys on tärkeää.

Putken taivutus
Muuttuvalle taivutussäteelle menetelmä materiaalia naarmuttamatta. Esimerkkinä moottoripyörän takakaatumaraudan valmistus. Tässä takakaatumarauta valmiina. Rauta on yksimittainen valmistuttuaan ja kiertää koko takapään ympäri. Toimii siis myös puskurina. Tämä taivutustyö tapahtui yksinomaan hydraulisella omavalmisteprässillä jossa ylösalaisin käännetty tunkki toimii "voimanlähteenä" tai pikemminkin voiman välittäjänä. Prässin valmistusta.

Jarruputkille ja muille pieniläpimittaisille putkille
Sitä varten saa erilaisia eri säteille ja putkenvahvuuksille tehtyjä laitteita varsin edullisesti koneliikkeistä. Jarruhommiin käytän tätä taivutinta. Sillä voi taivutella vain pehmeistä materiaalista valmistettuja metallitankoja tai -putkia kuten alumiinia ja kuparia. Myös eräät muoviputket taipuvat tällä.

Mittatarkkojen ja määrämittaisten taivutus
Kullekin säteelle on oltava oma taivuttimensa. Niiden valmistus on yksinkertaista joko metallia muokkaamalla ja hitsaamalla kuten tässä tapauksessa. Myös koneistamalla voi valmistaa jos siihen on valmiuksia. Tällä kertaa olen tehnyt ns. "kylmän raudan sepän" taivutuksia. Taivutus "syö" materiaalia eli pitää laskea ennen taivutusta kuinka paljon muokkaaminen tarvitsee materiaalia. Tai ainakin on riittävästi työvaraa.

U-muotoisen kappaleen puristus on päättynyt.

Omavalmisteinen hyvin yksinkertainen hydrauliprässi.

Lattarautaan prässäämällä säännöllisiä muotoja.

Lisää toistettavia muotoja viilapenkissä välituen avulla.

Puristamalla valmistettu "omega"-muoto. Mittatarkka ja symmetrinen.

Kaksi eri taivutustulosta
Jos taivuttaa, kuten ylempänä kuvissa, jossa paininosa on ylöspäin, tulee taivutuksesta U-muoto kun taas alemman kuvan menetelmällä säännöllinen omegamuoto. Riippuen materiaalista voi tarvita voiteluainetta sekä tasolle että itse puristusosaan vähentämään voiman tarvetta. Muotopuristusosan tulee olla lujarakenteinen, tässä rhs-putkea, eikä muodon antava putkenpätkä eli paininosa sekään saa olla kovin hentoinen. Mieluimmin umpitankoa. Löytyi sopiva putkenpätkä romuloorasta joten ei tarvinnut ryhtyä sorvaamaan. Myös vastinosan "U" on alunperin ollut putkea jonka vain avasin nykymuotoiseksi.

Kaksi peilikuviksi valmistettua mp:n sivu- ja takakatteen kiinnitysosaa.

Hitsausta ja pulttiliitoksia
Osat vasemmalle ja oikealle. Tukeutuvat mp:n runkoon ja kannattelevat satulaa, takakatetta ja sivukoteloita. Siistiytyvät ja kevenevät vielä kunhan viimeistelen.

maanantai 28. joulukuuta 2020

Varamoottorin läppärunkojen kiinnitys


Siirtyminen digitaalitekniikkaan
Eräästä projektista jäi yli kaksi kappaletta ehyehköjä läppärunkoja joissa myös suuttimet tallella. TPS puuttuu mutta se ei ole ongelma. Korvaan alkuperäisen tarvikkeella.

Vanha projekti
Taitaa olla kohta viisi vuotta kun aloitin tämän projektin. Paljon ei ole tapahtunut mutta osat tulivat vastaan Verstaan muutossa uudelle paikkakunnalle. Pitää yrittää loppuun saattaa tämäkin juttu.

Uudet alumiiniset imukurkut
Muodot piti kaivaa esiin paksusta alumiinilevystä jota jotkut kutsuvat "billet" -nimellä. Usein markkinoidaan ja mainitaan aineen olevan "billettiä" eli aivan mitä tahansa seostettua ja valssattua alumiinilevyä. Seostettua siksi että se on koneistettavissa jota puhdas alumiini ei ole. Lisäksi varsin edullista. Keveys ja mekaaninen lujuus ovat myös sen ominaisuuksia. "Billettinä" myydään yleisesti myös kauttaaltaan koneistettuja alumiinivalukappaleita joiden lujuus voi vaihdella. Kaikki siis ei ole sitä miltä näyttää. Tässä projektissa käyttäisin mieluimmin alumiinivalua sen helpon koneistettavuuden vuoksi mutta sitä en löytänyt niin kelvatkoon sitten tämä lentokonealumiini.

Kumiset imukurkut
Sylinterikansiin kiinnitettävät alumiiniset imukurkut tarvitsevat jatkeekseen kumiset kurkut joilla läppärungot tulevat kiinni. Lisäksi tarvitaan kahta eri letkusidekokoa. Tietenkin ruostumattomasta teräksestä.

Mahdollisimman lyhyet kanavat
Koska imukurkut ja läppärungot tulevat sylinterikansista taapäin täytyy ne saada kuljettajan ergonomian vuoksi käännetyiksi takaviistoon kohti pyörän keskilinjaa. Siksi alumiinisten imukurkkujen päädyt ovat vinossa sylinterikansien suhteen.


Aihiot. Vasemmalla jo aloitusreikä porattuna. Oikealla vanha kurkku josta sain reikäjaon mitoituksen.


Kumikurkun sovitus imukurkkuaihioon.


Sovitus sivulta.

Vielä puuttuu kiinnityskohtien reiät.

Vinot reiät ja upotukset
Levyä on paksulti sillä se pitää saada vinoksi sekä sen "sisään" pitää tehdä M6-kuusiokoloruuvien kannoille upotukset.

Vanha moottorityyppi
Moottori on peräisin 80-luvun lopun 950cc Moto Guzzi California III:sta niin sen imu- ja pakokanavat ovat vakiona melkoisen ahtaat. Tehoa koneesta irtoaa näillä kansilla vajaat 70 hevosvoimaa. Tosin vääntöalue on laaja. 90-luvun läppärungon suuremman läpimitan vuoksi piti kaventaa imukanavan liki alkuperäistä mittaa että se sopii sylinterikanteen. Toisaalta läppärungon läpimitta on niin suuri että imukurkun kiinnitysreikien, kolme reikää, kehä on niin pieni että reiät eivät mahdu olemaan normaalisti. Siksi kaksi imukurkun kiinnitysreikää pitää tehdä ns. kaksoisreikänä joista toisen kautta ruuvi pujotetaan paikoilleen ja kiristetään sitten toiseen edellisen vieressä olevaan reikään.

Moottori on kauttaaltaan peruskorjattu
Tein peruskorjauksen jo kaksi vuotta sitten. Kansissa on uudet, kevyemmät venttiilit, venttiilinohjurit, venttiilien seetit koneistettu ja läpätty. Männät ovat alkuperäiset mutta niissä on uudet männänrenkaat ja männäntappien lukkorenkaat. Kiertokankien ja kampiakselin laakerit uudet ja tietenkin kaikki tiivisteet. Kaikki muukin on uutta vastaavaa tai uutta osaa. Lisäksi moottori on kauttaaltaan ensin hiekkapuhallettu ja sitten lasikuulapuhallettu sekä annettu oksidoitua rauhassa lämpimässä tilassa pari vuotta. Kiiltävät osat pysyvät kiiltävinä ja himmeät himmeinä ja yksivärisinä.


Imukurkkuaihion prototyypin sovitus sylinterikanteen. Huom. ruuvit näyttävät olevan näennäisesti vinossa vaan eivät kierrereikiinsä nähden.

Imukurkkuja voi tehdä useampia
Materiaalia on sen verran että voin tehdä tämän prototyyppiparin lisäksi lopulliset versiot. Niissä voi toteuttaa rakenteen tarkemmin, vähemmällä metallilla ja siistimmin. Kurkut ovat peilikuvia toisiinsa nähden. Vaikka menetelmä on hieman työläs tulee siinä huomattua asioita joita teoriassa ei havaitsisi.
 
Imukurkkuaihio sovituksessa sylinterikanteen. Venttiilinohjuri ja imuventtiili pilkottaa.

Käsivaraista jyrsintää
Yllä olevan kuvan mukaan imukanavassa on pykälä joka tietenkin pitää poistaa paineilmatoimisella käsijyrsimellä. Tuosta on helppo piirtää poistettava alue kanteen ja tehdä imukanavasta seoksen virtaavuudelle sopiva. Imukanavassa ei saisi olla pyörteilyä aiheuttavaa epäjatkuvuutta. Päinvastoin kuin palotilassa venttiilin takana. Silloin pitäisi olla mahdollisimman paljon pyörteisyyttä: squish band.

Läppärunko sovituksessa.

Läppärungot
Poistin kyseiset yksisuuttimiset läppärungot Moto Guzzi KK -moottorista johon tuli vastaavat kaksisuuttimiset läppärungot mutta peräisin Ducati SPS-mallista. Vaihdon syynä oli että kyseiseen KK -moottoriin asennettiin mekaaninen ahdin.
Ovathan nämä hieman isot vaikka kone on samaa kokoluokkaa kuin KK -moottorikin mutta se on neliventtiilikansilla joten virtausta on paremmin.

Kurkun sivussa ruuvi ja reikä josta tehdään imukanavan painemittaus.
 
Painemittaus
Ruiskutusmoottorille on tärkeää että moottorinohjaus saa selville paljonko ilmaa kulkee imukanavasta sylinteriin. Myös imuilman lämpötila mitataan. Näillä kahdella tekijällä moottorinohjaus päättelee kuinka paljon polttoainetta pitää ruiskuttaa ilman sekaan kullakin tehoasetuksella eli kaasukahvan asennolla että siinä oleva hapen ja polttoaineen seos palaa puhtaasti ja tehokkaasti.
 
Sekä ruisku- että kaasutinmoottorissa
Painemittausta tarvitaan myös siihen että vertaillaan eri sylinterien saaman ilman paine-eroa. Se pitäisi saada mahdollisimman pieneksi oli kyse sitten ruiskutus- tai kaasutinmoottorista. Silloin kaikki sylinterit käyvät yhtä tehokkaasti. Huono balanssi aiheuttaa resonaatiota joka ilmenee moottorin ja koko pyörän tärinänä ja heikkona tehona. Voi pahaksi yltyneenä tehdä konevaurion.

Kumikurkut
Ovat omaa valmistettani. Tein alkuperäisistä kaksipuoliset muotit ja valoin uretaanikumiseoksesta tukevat ja kemikaaleja kestävät kurkut. Koska mallissa oli letkusiteiden jäljet ne kopioituivat tarkasti näihin uusiinkin. Olen näitä markkinoinutkin mutta olen saanut palautetta että ovat käytettyjä. Kauppa ei siksi ole käynyt. Muotitkin olen jo hävittänyt.

Läppärunko takaapäin. Weber-merkkinen.

Jatkuu joskus myöhemmin.

sunnuntai 13. joulukuuta 2020

Talouden käyttöauto talvikuntoon

 
Renkaat 
Auton mukana 2010 toimitetut Hakkapeliitat jatkavat kitkarenkaiden ominaisuudessa. Siitä juttu jo aiemmin.

Pesuneste
Tuulilasinpesunestettä on säiliö täynnä mutta se on kesälaatua. Pitänee ostaa pakkaskestävämpää tyyppiä ja täytellä säiliötä sitä myöden kuin nestettä kuluu. Toistaiseksi ei ole pelkoa pakkasesta ja auto lepää yöt lämpimässä tallissa.

Jarrut
Jarrunesteestä tarkistin vesipitoisuuden. Vettä on sitoutunut jarrunesteeseen hieman. Jos vesi ei ole sitoutuneena jarrunesteeseen aiheuttaa se pakkasella jarrujen toimimattomuutta. Jätän nestevaihdon lämpimämpään ajankohtaan.

Pakkaskestävyys
Jäähdytysnesteen pakkaskestävyys on ok. Ominaispainomittari kertoo totuuden. Kestää noin 20 astetta alle nollan. Jos on kylmempää jätän ajamatta. Autossa on lohkolämmitin. Normaalisti tallissa yöt mutta jos reissuun lähtee...

Ovitiivisteet
Saivat silikonisuihkeet. Kumi käsiteltynä ei pakkasella tartu ulkopysäköinnissä oven raameihin. Sopiva säätila saattaa tehdä sen että ovia ei saa auki kuin väkisin ja siinä hajoaa tiivisteet helposti. Autotallin omaavat putkiaivot eivät asiaa useinkaan huomioi. Kuten itse. On harmittanut entisessä elämässä parikin kertaa. Joulureissulle kun on tarve liki viikoksi. Konjakkia ja karjalanpaistia ainakin tiedossa muiden joulujuomien ohella. Anoppi hoitaa.

Akku
Siinä onkin, ehkä, se heikoin lenkki. Alkuperäinen romanialainen Rombatt ja autokin jo yli kymmenvuotias. Vara-akku on mukana. Hankittu mökille perämoottorikäyttöön. Vielä pitää apukaapelit hankkia. Toki starttiapuväline on myös mutta sitä on käytetty jo muutama vuosi joten sen voimista ei voi olla varma.

Moottoriöljy
Noin 5000km sitten vaihdoin moottoriöljyn siihen samaan marketin edullisimpaan merkkiin joka täyttää vähimmäisvaatimukset. Öljyä oli edelleen öljytikun ylämerkkiin asti viime vaihdosta. Vaihtamisen teen täsmällisesti ohjeiden mukaan. RVS-käsittely on tehty pari vuotta sitten. Nätisti kulkee.

Moottorin käyntilämpötilan ylläpito
Kuten kaikki dieselillä ajavat tietävät että nykyaikainen digitaaliohjattu turbodiesel-moottori ei juurikaan tuota hukkalämpöä. Talvella pakkasilla ei lämpötehoa riitä edes kuljettajan ja matkustajan mukavuudeksi ilman toimenpiteitä. Kalliimmissa malleissa on erikseen polttoainetoimisia lämmittimiä. Sellaisen voi asentaa/asennuttaa jälkikäteenkin. Tässä yhteydessä selviää edullisimminkin toimenpitein. Toki lohkolämmitin löytyy kylminpiin hetkiin että ylipäätään käynnistyy.

Ajoviimalta suojaan
Lisävarustelistalta olisi, aikoinaan uutta autoa ostaessa, voinut ruksata maskin suojuksen. Sellaisen voi tehdä itsekin ja halvemmalla ja paremman. Taloudessa syntyy pahvijätettä joten sen hyödyntäminen on taloudellista ja ekologista. On lisäksi tehokkaampi sillä pahvi on lähempänä jäähdytintä kuin tehdasvarusteinen maskinpeitto.

 

Neljä torx-kantaista ruuvia piti avata maskin yläreunasta.

Edulliset aineet
Kaksi pahvilevyä sujautin maskin raosta jäähdyttimen eteen. Suojaus peittää noin 80% jäähdyttimen pinta-alasta. Pahvien yläpäät jäivät lievään puristukseen teräksisen keularakenteen ja muovisen maskin väliin. Voimatoimia ei tarvittu.

Maskin takana kaksi pahvia.

Kuumempana
Nyt moottori lämpeää nopeammin kuin ilman suojaa ja käy taloudellisesti sekä lämpöä riittää sisätiloihinkin. Jäähdytysnesteen lämpömittaria seuraamalla voi havaita mikäli kone lämpenee liikaa tai käy edelleen kylmänä. Pahvit eivät ole aivan kiinni jäähdyttimen kennossa ja silloin mahdollisessa ylikuumentumistilanteessa sähköinen jäähdytinpuhallin voi vetää ilmaa jäähdyttimen läpi. Tietääkseni ei ole koskaan ajossa käynnistynyt kuin kokeiltaessa.

Pakokaasuahtimen tuottama paineilma
Välijäähdytin on alempana enkä sitä aiokaan peittää. Kone toimii sitä paremmin mitä kylmempää eli tiheämpää ilmaa se saa poltettavakseen.

Moottori ja osa sen apulaitteista. Akku alkuperäinen vuodelta 2010.

Halpa B-työkalusarja jolla tästäkin kausihuollosta selvisin.

Koeajo huomenna
Teen matkan verstaalle ja takaisin reilun 20km päähän. Se sisältää lähes ainoastaan moottoritieajoa. Todennäköistä on että jos jostain huomaa että pahveista on apua niin se tuntuu ohjaamon nopeampana lämpenemisenä ja näkynee pidemmän matkan päässä jäähdytysnesteen lämpömittarin näytössä. Voipa vaikuttaa taloudellisuuteenkin. Normaalikulutus vaihtelee viiden litran kahta puolen. Yleensä on kuormaa mukana tavaratilan puolella. Sitä pitääkin olla sillä talviajossa kuormittamaton takapää lähtee liirtoon arvaamattoman äkisti.

Koeajon kokemus
Kuten aiemminkin: moottori lämpesi ensimmäisen viiden kilometrin matkalla niin että mittaristossa "paloi" jo kaksi palkkia vaan enempää ei. Mutta lämpöä tuli ohjaamoon ihan mukavasti. Matka oli noin 20km moottoritietä noin 100km/h keskivauhtia. Pidemmällä matkalla odotan että nollaulkolämpötilassa on jo neljä palkkia mittarissa.
 
Hiukan auki tuhat kilometriä
Käynti puolison sukulaisia moikkaamassa Savonlinnassa ja hieman muutakin ajelua. Mökilläkin olisi ollut kiva käydä mutta tie sinne ei ollut ajokunnossa säätilasta johtuen. 
Muutoin matka sujui mukavasti ja moottorista riitti lämpöä jo mukavasti heti käynnistyksen jälkeen noin kymmenen minuutin ajosuorituksella. Kohta sai kääntää lämmittimen nuppia viileämpään suuntaan. Jos ei olisi suojia ollut niin olisi saanut ajaa puolensataa kilometriä maantieajoa että lämpöä olisi sisätiloihin tullut saman verran. Pahvit saavat olla keulassa kunnes ulkolämpötilat ovat noin kymmenen lämpöasteen tienoilla.

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Verstaskamerat

Työssä
Jo aikanaan työelämässä totuin siihen että työt ja niiden vaiheet dokumentoitiin. Aikanaan filmikameralla diakuvina mutta 90-luvun lopusta alkaen digitaalikameralla. Oli kallis laite silloin ja piirtokykyä peräti 3 megapikseliä. Muistiin mahtui noin viisikymmentä kuvaa mutta ei täydellä resoluutiolla. Kuvat olivat kuitenkin käyttökelpoisia dokumentteina.

Vapaa-aikana
Filmikameroita on käytössäni ollut monenlaisia ja kuvaus pääasiassa diafilmille. Siitä muistona pari filmikameraa, projektori, helmiäiskangas ja kymmenet diakotelot joissa kussakin kaksi kasettia jotka sopivat suoraan projektoriin.

Eka oma digikamera
Joskus vuonna 2000 hankin ensimmäisen oman digikameran merkkiä Canon. Niin kutsuttu taskukamera joita siitä eteenpäin on ollut. Sillä tuli kuvailtua kaikenlaista matkoilla, kotona ja erityisesti Verstaalla. Samalla kykeni siirtämään asiat sellaisina kuin ne olivat sillä hetkellä eikä hatarissa muistikuvissa. Myös joitain videopätkiä olen tallentanut niiltä ajoilta.

Vesitiiveys lisää kestävyyttä
Digikameroita olen kuluttanut loppuun useita. Parhaiten ovat kestäneet vesitiiviit kamerat joiden liikkuvat osat ovat kotelon sisäpuolella. Ne mallit joissa on ulkoneva zoom-toiminto eivät ole kestäneet aina edes ns. pyhätöntä viikkoa. Hajonneet juurikin tuon zoomin osalta. Syykin siihen on selvä: verstaalla työskenneltäessä eri koneilla siellä leijuu kaikenlaista pölyä ja purua. Ulkopuolisissa zoomeissa kun on sähkömoottori ja mekaniikkaa jotka siirtävät linssejä toisiinsa nähden syntyy siirtomoottorin sähkökentässä magneettisuutta joka "imee" rautapölyä puoleensa. Se jumittaa koneiston. Siksi pitää olla vesitiivis kamera ja sisäinen tarkennus. Tarkennus myös lähelle. Joskus hyvin lähelle eli muutaman millimetrin päähän.

Puhelimen kamera
Nykypuhelimissa on jo niin hyvät kamerat että niitäkin voisi käyttää dokumentointiin ja niin olen tehnytkin. Mutta kamera on halvempi kuin puhelin ja jos Verstaalla tahrii tai kolhii puhelimen siitä voi tulla entinen puhelin. Siksi mieluimmin rikon kameroita.

Kameravainaa

Olympuksessa on hieno käyttölogiikka ja kun sen sisäistää niin toiminta on nopeaa eikä tarvitse selata kuvanottohetkellä valikkoja. Tulen jatkossakin hankkimaan Olympuksen kunhan pankkitili sallii.

Kahdentoista vuoden kulutuksen jäljet.
Kameran runko on eloksoitua alumiiniä. Luja kuten lisänimikin kertoo, painavahko kokoisekseen ja kolhunkestävä. Kaikista kulmista on pinnoitus kulunut pois. Linssit ovat silti kirkkaat ja näyttökin ihan kunnossa. Piti vettä vielä viime kesänäkin. Laadusta kannatti maksaa.

Vikaantui
Pari viikkoa sitten. Käynnistyi kyllä mutta teki omiaan. Liikutteli zoomia itsekseen mutta ei tarkentanut mihinkään kohteeseen ja sammutti itsensä kohta. Rakenne on purettavissa mutta tarvittaisiin puhdastila jos haluaisi purkaa. Huonepöly ei ole hyväksi hienomekaniikalle eikä optiikalle. Kalvokytkimet sen sijaan toimivat moitteitta eikä niiden toiminnassa ollut häiriöitä. Mitään erillistä syytä en toimimattomuuteen ole havainnut. Tuli ns. tunnit täyteen.

Olympus takaa.
 
Käyttönäppäimet yläreunassa.
 
Olympus Tough myyntipakkaus. Ei sisällä muistikorttia. Max 16Gt.

Uusi ja väliaikainen
Ostin kiireessä vastaavanlaisen kameran kuin oli Olympus mutta halvempi ja muovikuorinen. Vesitiiveys on myös Nikonin ominaisuus. Muuntyyppisiä en kelpuuttaisikaan. Toki jatkossa hankin uuden Olympuksen alumiinirungolla.
 
Tämän blogin kuvat
On 70-prosenttisesti kuvattu yllä esitellyllä Olympus Tough-kameralla. Sitä ennen parilla Canonilla joista jälkimmäinen hajosi hirvikolarissa Nokialla. Joukossa on kaverien ottamia kuvia ja kuvakaappauksia muualta.
 
Jatkuu vielä vanhemmilla kameroilla kunhan ne kaivan esiin...

torstai 19. marraskuuta 2020

LM850 Etukatteen ja ajovalon kiinnitys

 Aiempaa nykerrystä: satula, takakate ja takarunko.

Metalli- ja lasikuituhommia
Etukate on varsin klassinen mutta pyörän ikään nähden vanhanaikaisen näköinen. Se ei sinänsä häiritse mutta pyörän katteiden alkuperäisosien, jos niitä olisi tallella, muotoilu viittaa kahdeksankymmenlukuun ja kulmikkaampaan muotoiluun. Katetta voisi muotoilla uudelleen siihen suuntaan leikkaamalla sen muotoja uudelleen kulmikkaammaksi. Myös maalaus/teippausteema voi muuttaa ulkonäköä.
Vääriin kohtiin porattujen ajovalon kiinnitysrei'istä osa pitää tukkia ja kiinnityskohtia muutenkin leikata. Paikoin myös lisätä vahvuutta lähinnä kiinnityskohtiin. Lasikuitu ja polyesteri ovat siitä mukavia aineita että niitä voi lisätä ja poistaa kunhan lisäykset tehdään puhtaaseen ja aktivoituun pintaan.

Katteen kiinnitys

Kapeaa lattarautaa pääosin ja tietenkin useita M6-ruuveja ja -muttereita aluslaattoineen. Kiinnikkeet ruostumatonta terästä. Lukuun ottamatta lattarautoja jotka ovat aivan tavallista terästä. Toki niitä voi muotoilemalla keventää. Jyrsinkoneella voi ottaa ainetta pois niin ettei rakenne heikkene vaan kevenee. Sitten hiekkapuhallus ja maali pintaan.

 

Ajovalon kiinnitysreiät olivat väärällä korkeudella. Erityisesti oikealla puolen. Kuvassa vasen puoli jossa vain "pieni" suuntausvirhe.

Ajovalo sovituksessa.

Kuljettajan näkymä. Pleksi ei ole paikoillaan. Kate kampeaa vasemmalle.

Katteen muoto
Aiemmin puutuin katteen muotoiluun joka on ristiriidassa muun pyörän muotorakenteen suhteen. Se ei kuitenkaan ole kynnyskysymys mutta katteen muut muoto-ominaisuudet aiheuttavat pientä "säätöä" sillä katteen muotin tekijä ei ole ollut aivan tarkka.

Katteen lievää isompi epäsymmetria alhaalta päin katsoen.

Tasapainoilua
Jos katteen asentaa niin että ajovalo on katteen kanssa samaa muotoa, kuten yllä kuvassa, valo osoittaa vastaantulevien kaistalle. Pelastus löytyisi että valon asentaa hieman syvemmälle ja katteen valoaukon peittäisi muotoillulla pleksillä.

Polttoainetankin eri linjoja. Kate saa, ehkä, hieman uutta muotoa tankin muotojen pohjalta.

Katteen takakiinnitys oikealla puolella.

Oikea takakiinnitys sivulta.

Vasen takakiinnitys.
  
Katteen kiinnikkeet
Kate pitää saada kiinni niin että se ei reagoi muihin kun pyörän haluttuihin liikkeisiin. Olen huomannut että ilmanvastusta väheksytään. Se ei ole tervettä. Kate pitää olla osa runkoa tukevasti eli se ei saa myötäillä muita kuin kuljettajan käskyjä.
 
Katteen alatuki pultattuna runkoon.

Katteen alatuen oikea latta kiinni rungon oikella puolella.
 
M6 ja M8
Takimmainen kiinnitys on tehty runkoon kahden M6 kierreinsertin avulla. Etummainen kiinnitys on "läpipultilla" eli 8mm:n kierretangolla joka kantaa katteen kuorman varman päälle. Kate ajovaloineen itsessään ei ihmeitä paina mutta tiessä olevat montut ja töyssyt voivat aiheuttaa merkittäviä iskuvoimia joka lisäävät hetkellistä massaa moninkertaisesti. Kiinnitysosia tulen keventämään tai vahvistamaan sen mukaan millaisia kuormituksia niihin kulloinkin on oletettavasti odotettava.

Kate edestä päin. Pleksi asentamatta.

Ajovalo katteen takapuolelta nähtynä.
 
Katteen rakentajan asia
Kohtuullista lasikuitutyötä mutta muotin virheiden lisäksi harmittaa kovettumisen jälkeiset leikkauksen muotovirheet. Vasemmalla on huomattavasti enemmän leveyttä. Toki materiaalia voi leikata pois. Lisääminen sen sijaan on vaikeampaa ilman alkuperäistä muottia. Ajovalon kiinnitystä varten pitää tehdä lasikuituhommia sillä jollain tavalla ajovalo pitää saada näyttämään ajosuuntaan. Ongelma ei ole valaisimen kiinnityksessä vaan katteen muodossa. Kompromissin 
paikka.
 
Hankala mitoittaa suoraan
Katteen muotovirhe tekee sen että se on hankala laittaa aivan suoraan. Ajovalo tietenkin keskilinjalle mutta silloin kate tulee vinoon. Se kai on siedettävä ja leikattava katteesta paloja pois että ohjaustangoille tulee molemmin puolin sama liiketila.
 
Katteen aiempien reikien tilkkiminen
Pti ottaa karkeaa hiomanauhaa pala kouraan ja hioa pinta rikki korjattavista kohdista. Tilkkeenä käytän lasikuitusilppua ja tavaomaista katkokuitua. Myös reikien reiät piti viilata karheiksi sillä niissä oli maalia ja polyesteri ei kovin hyvin maalipintaan tartu.
 
Ajovalon aukko katteessa. Ajovalon kiinnitysreiät on tukittu.

Ajovalon ex-kiinnitysreiät toiselta puolen.
 
Lopullisten reikien kohta
Suurella todennäköisyydellä ajovalon kiinnitysruuveille tulee reiät nykyisten reikien väliin hieman lähemmäs takimmaisia reikiä kuin etummaisia. Riippuu siitä mikä valitaan katteen "tiivisteeksi" ei tuleeko ajovalon eteen "pleksikupla" vai tiivistetäänkö ajovalo sinällään kumitiivisteellä katteeseen. 

Katteen takayläkiinnikkeen ja peilin entiset reiät.

Tarpeelliset kemikaalit. Hartsin kiihdytinaine ei ole kuvassa.
 
Tarpeellisia välineitä.

Suhteellisen edullisia tarpeita
Hartsin sekoitusrasia ja sivellin levitykseen, rasiallinen katkokuitusilppua sekoitettuna hartsiin ja alla sekoitusväline. Katkokuidun paloja viimeistelyyn ja Fiskarsin laadukkaat sakset. Mustakahvainen on ainoa malli joka kestää kemikaaleja kuten asetonia. Kyseistä mallia saa sekä pitkä- että lyhytteräisenä. Kuvassa jälkimmäinen malli.

Lopputasoitus hienotasoitteella
Kansaomaisesti pakkelilla. Ensin karkea hionta että korjattujen kohteiden mahdolliset kohoitumat muun pinnan yläpuolelle poistuvat ja pakkelia niihin kohtiin jotka ovat jääneet hieman vajaiksi.

Muutamia paklauskohteita. Musta maali oli niin löysässä että lähti kynnellä raapaisemalla. Katteen gelcoatin pintaan ei ilmeisesti ollut tehty mitään käsittelyä maalin tarttumisen parantamiseksi.

Tankin "istutus"
Polttoainetankkia en tahtonut saada oikeaan asentoon yrittämisestä huolimatta. Syy oli "kadonneiden" kiinnityspisteiden asentamattomuus. Osat olivat kyllä kiinnitetty runkoon mutta eivät yltäneet polttoainetankkiin asti. Piti tehdä osia ja soveltaa. Tankin "istutus" teetti hommia. Sentään tankin takapään tukikumit olivat tallella. Tankin takapään kiinnitys on vielä tekemättä. Ei ole alkuperäisosia tarjolla. Alkuperäisosat ovat pääasiassa kumia. Alkuperäiset ovat murentuneet jo aikoja sitten. Niistä ei ole hyllyssäni kuin joitain solkia joten taidan teettää tutulla suutarilla nahasta kiinnityksen. Se on myös kestävä.

Tankin kuminen etukiinnike vasemmalla puolen.

Etukatteen taaempi yläkiinnike
Koska runkoa on hankala tavoittaa ja jos niin tekisi tulisivat tuet pitkiksi niin päädyin kiinnittämään takakiinnityksen "raudat" ohjausakseliin. Se tosin pyörii. Olisi pitänyt silloin huomioida kun tein uuden ohjausakselin vioittuneen tilalle vaan ei ollut silloin tietoa että etukatekin pitää asentaa.

Sorvilla alumiinista
Pari sopivaa alumiinitangon pätkää sai uuden tarkoituksen. Alempi kiinnittyy ohjausakseliin eli kääntyy sen mukana ja siihen laakeroitu kuppimainen kansi tiivisteineen tulee sen päälle.

Katteen yläosan takakiinnike ohjausakselin yläpäässä.

Lattarautaan hitsillä
Yläkiinnike muodostuu keskellä olevasta lattaraudasta ja siihen liitettävistä pyörötangoista joiden ulommat päät kiinnittyvät katteen takaosaan siististi.
 
Yläkuppi tiivisteineen.

Kiinnitys ohjausakselin sisäpuolelle sekä kuulalaakeri.

Pääosa katteen takatuen kiinnitysosista.

Jatkuu etu- ja takakiinnikkeiden sovituksella ja hitsauksilla
Hieman epämuotoisen katteen sovitus on hieman sinnepäin mutta ei ihan kauheasti pistä silmään. Paitsi omaan.
 
Etukatteen oikean puolen takakiinnitys venttiilikoppaan.

Katteen vasen taka-alakiinnike. Eroa on noin 20 mm sillä oikean puolen sylinteri on sen verran edempänä.

Etukatteen etukiinnitys runkoon. Kaikki kiinnitykset ruuveilla.

Oikean puolen ylätakakiinnike. Lattaan voi kiinnittää esim. peilin. Pitää vain porata reiät. Sitä ennen vielä hitsaustöitä.

Pyörivä kiinnityskeskiö ohjausakselin yläpäässä. Osat vaille hitsausta.

Etukatteen etukiinnitys. Hitsaamista vaille.

Takayläkeskiökiinnitys kuljettajan näkökulmasta.

Kiinnityksien rakenneviimeistelyä
Hiukan tarvittiin 230 voltin ja noin 10 amppeerin teholla tuotettua plasmasuihkua lisäaineen kera joilla tuotin liitoksen kahden teräsosan välille ja lisäksi kipinöivää metallin työstöä viimeistelyyn. Saumojen jäähtymisen jälkeen koekokoonpano että osat toimivat kuin olin ajatellut.

Etutuen vasemman puolen kiinnityspisteet. M8 pultti ja M6 niittimutteri.

Etukatteen kiinnitysosat. Hiekkapuhallus ja maalaus myöhemmin.

Etukatteen tuen kiinnityskohta vasemmalla puolen. Kuvassa ei oikein näy mutta katteen korkeutta voi säätää sillä takaruuvin reikä tukiraudassa on pitkulainen. Nyt yläasennossa alla olevin kuvin tositettuna.

Etutuki edestä. Ohjaus oikealle käännettynä. Rauta ei rajoita.

Katteen etukiinnike. Kaikki ruuvit ovat sovitusruuveja. Myöhemmin laitan kunnolliset kateruuvit lukituksineen.

Ohjaus vasemmalle käännettynä.

Ohjaus vasemmalle käännettynä.

Kuljettajan näkymä. Tankki pitää vielä asentaa ja tehdä sille takakiinnike.

Ohjaus käännettynä oikealle. Käsi mahtuu juuri ja juuri. Toki lasikuitua on helppo leikata jos tulee tarve.

Katteen etukiinnike kevennettynä ja hiekkapuhallettuna. Vain maali puuttuu.

Tankin sovitusta
Kertaalleen joku olikin jo yrittänyt mutta kiinnikkeet eivät tavoittaneet toisiaan. Piti tehdä uusiksi. Ilman tankin asennusta ei olisi etukatetta saanut kunnolla kohdalleen.

Tankin hahlot joihin rungon vastaavat puskurikumit asettuvat tiukasti.
 
Kaari tankin "tunnelissa"
Kyseinen osa lukitsee tankin runkoon siten että tankki ei pääse taaksepäin liukumaan pois kiinnikkeistään. Rungossa on sitä varten vastakappale. Se edellyttää että tankki on takapäästään tuettu runkoon vähintäänkin kuminauhalla.

Polttoainetankin kiinnitysosat rungossa.

Uustuotantoa
Koska alkuperäisosia ei ollut helposti tarjolla sovelsin olemassa olevaa tekniikkaa ja tarkkaa mitoitusta että sain tankin etuosan istumaan tukevasti sen kiinnityspaikkaan. Edellisen asentajan toimesta kiinnityskumit olivat rungossa kiinni eivätkä yltäneet tankin vastakappaleisiin. Tankin etuosa oli siis irtaallaan.

Muutkin muoto-osat
Alkuperäisiä sivupaneeleiden kiinnitysosia rungon takakolmiossa ei ole tallessa joten niiden tilalle pitää keksiä jotain toimivaa. Tiedossa metallitöitä.
 
Tarpeellisia työkaluja. Paineilmatoiminen porakone on ylivoimainen laite.

Pientyöstövälineitä
Penkkihiomakone vasemmalla ylhäällä on näissä hommissa tarpeen kuten viilapenkkikin jossa metallin taivuttelu sujuu kätevästi. Muut ovat vain muutoin avuksi. En käytä mitään kipinöivää työstöä kuin vain tarpeeseen sillä palovaara on aina olemassa ja sen lisäksi pitäisi pitää, lainsäädännön mukaan, vähintään tunti palovahtia siitä kun on viimeksi kipinätyöstöä tehty. Siksi rautasaha. Putkitongeillakin on oma tarpeensa muutenkin kuin kättä pidempänä kurinpitovälineenä.
 
Satulan, sivukotelon ja takakatteen kiinnitys
Kaksi peilikuvamaista kiinnitysosaa, vasen ja oikea. Taivutettu samasta lattaraudasta kuin etukatteenkin kiinnitykset. Tosin katteiden kiinnitysosat ovat keventämättä toistaiseksi. Kunhan saan koekokoonpanon ja mitoitukset kohdalleen voi tehdä pikkuhommat viimeksi kuten kevennykset, pohjakäsittelyn hiekkapuhaltamalla ja maalauksen. Todennäköisesti vain musta maali pintaan. 

Yksi rakenne kaksi tehtävää
Sivukotelot molemmin puolin sekä takakate-satulayhdistelmä kahdella kiinnikkeellä.

Kiinnitysosat peilikuvaperiaatteella.

Karkea työstö ja rakenne valmiina. Keventäminen tekemättä.

Säätöosa vasemmalla säätää satulan ja takakatteen asentoa. Eri mittaisia että löytyy kujettajalle oikea asento. 

Satula ja takakate
Satulan ja sivukoteloiden kiinnitysosat ovat yllä olevassa kuvassa. Viimeistely vain puuttuu.
Satulan takaosan eli takakatteen kiinnitys on yksinkertainen kaari lattarautaa joka on takalokasuojan takakiinnikeruuvien tukema. Itse takakate on kiinni siini yhdellä uppokantaruuvilla. Kiinnitystä ei juuri huomaa kunhan takakte on musta, lokasuoja on musta kuten ko. kaarirautakin.

Sivukotelon ja satulanpohjan kiinnitys. Nämä tukevat myös takakatetta. Osat ovat säädettäviä satulan ja takakatteen asennon suhteen.

Takakate, takalokari ja takavalo. Keskilinjalla takakatteen kiinnitysruuvi.

Takatteen kiinnitysosasta ei paljoa näy. Sitä voi myös säätää.

Satula sovituksessa satulanpohjaan ja alakatteeseen. Kiinnitys Velcrolla. Tosin vasta maalauksen jälkeen.

Teräs- ja lasikuitusatulanpohjayhdistelmä on kiinni neljällä M6 uppokantaruuvilla.
(Uppokannat erottuvat huonosti.)

Viimeistelyä
Kohteita pitänee siistiä ja viimeistellä ainakin muotojen suhteen kuten tuon tankin takakiinnityksen ja satulanpohjan osalta. Täytyy leikata sopivaan muoton ja samalla syntynee tankin takakiinnitys. Teen kiinteän kiinnityksen niin mahdollisessa kaatumisessa ei tankki lähde omille teilleen. Muuten muotoilua.

Jo osittain kevennettyjä osia. Oikealla takakatteen takatuki.

Etuallalla satulan kiinnikkeet hiekkapuhallettuina ja kevennettyinä. Taempana etukatteen ylätakakiinnike ja katteen takakiinnikkeet pohjavärissä.
 
Pohja- ja pintamaalausta
Hiekkapuhallus poistaa pinnasta epäpuhtaudet kuten ruosteen ja "lakun" eli metallia valssatessa syntyvän kovan mustan pintakerroksen. Samalla pinta karhenee eli sen pinta-ala kasvaa runsaasti joten maali tarttuu erinomaisesti. 
Kiinnitysosat saavat pintaansa mustan "värin" lisäksi, mahdollisesti, lakan. Pelkkä pohjamaali ja yksinkertainen pintamaali ei tee pinnasta aivan sileää vaikka maalatessa voi siltä näyttää. Pohjamaalikerroksia voi tarvita kaksikin.

Ajovalon kiinnitys meni uusiksi. Nyt valo on tukevasti katteessa kiinni ja suunnattavissa jos tarve vaatii. 

Etukatteen takayläkiinnike vasemmalla puolen.

Etukatteen vaseman puolen taka-alakiinnitys venttiilikopan ruuviin.


Osa katteiden ja tankin kiinnitysosista.

Läpivientikumit sivukotelon kiinnitykseen.

Polttoainetankin kiinnitys pitää vielä suunnitella ja rakentaa. 
 
Kiinnityskohde valmiina
Onneksi tankissa on "koukku" helpottamassa. Muutoin olisi joutunut vetämään haaroitetun nahkahihnan tankin yli ohjausakselin tienoilta.

Tankin takakiinnikkeen osat. Tukikappale satulanpohjan alla kiinni yhdellä ruuvilla.

Tukikappale satulanpohjan alla.

Satulanpohja, satula ja tankin takakiinnike.

Lähikuva kiinnikkeestä. Estää tankin irtoamisen kaatumisen yhteydessä.

Pala keskikovaa vaahtomuovia
Kiinnittimen sanka on tarästankoa hitsattuna teräslattaan. Tankin alla, kiinni runkoputkissa, on kumituet jotka estävät tankin hiertymisen runkoon. Niitäkin piti hieman muokata koska, kumituista huolimatta, tankin takaosa kosketti runkoputkiin. Nyt ei kosketa.

Jatkuu...