sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Kiillotusta pitkästä aikaa


Voimakone
Kilowatin tehoinen kiillotuskone on saanut olla kolme vuotta käyttämättömänä. Välillä ei ollut työtiloja ja sittemmin ei kiillotustarpeita.

Pölynpoisto
Kiillotuskone tuottaa pölyä ja hioma-aineroiskeita ympäristöönsä herkästi. Siksi koteloin molemmat kiillotuslaikat niin että niistä näkyy vain noin neljännes kehästään. Koteloista pölyn vetää teollisuusimuri suodattimensa taakse. Näin pysyy ympäristö, hengitysilma ja itse laite huomattavasti siistimpänä. Kotelointi ei haittaa käyttöä. Tosin hieman meluista. Imuri on äänekäs.

Koneella käyttöä
Kahden Guzzin moottorin pakokäyrät: 850 ja 950cc koneet saivat seurakseen kiiltävät pakokäyrät. LM850 on Verstaalla osittain osina mutta läjään päin menossa. Alla oleva moottori sijaitsee kaupunkiasuntoon varastoituna täysin peruskunnostettuna. Saa siitä kyläilevien kanssa puheenaiheita. Seuraavaksi kiinnitän siihen läppärungot suuttimineen. Ehkä vaihteistonkin.

Irtomoottorin kaunistukseksi.

Vanhat ja patinoituneet pakoputkiston alkukäyrät.

Pehmeää alumiinia tiivisteiksi.

Romuliikkeestä
Hankin sieltä 50 x 4 mm:n alumiinilattaa aikanaan muutaman metrin. Lähes seostamatonta joten se on hyvää tiivistemateriaalia ja muokkautuu hyvin pehmeytensä vuoksi. Ainoa työläs vaihe on yrittää sorvata sitä. Pehmeä alumiini on haastavaa sorvattavaa sillä se tarttuu helposti terään ja on myös herkkä taipumaan eikä tahdo pysyä sorvin leuoissa. Ulkoreunoista näkyy urat jotka ovat yli puolenvälin syvyiset. Se auttaa asennuksen aikaisessa muokkautumisessa eli tiiviste litistyy helposti ja samalla muovautuu asennuspaikkaansa.

Toinenkin pakokäyräpari
LM850-projektissa on myös kuluneita ja jopa ruostuneita osia. Kiillottelin niitäkin hieman.

Alkavaa ruostetta röörissä.

 Muutaman minuutin jälkeen paljon kivemman näköinen.

perjantai 7. helmikuuta 2020

Viitosella vinyyliviihdettä


Vinyyliä
Keskimäärin kerran viikossa teen kirpputorikierroksen. Joskus osuu hyvään ostokseen, joskus ei.
Yleensä kyttään että jos joku on laittanut myyntiin 50 - 80-luvun vinyylilevyjä kohtuulliseen hintaan.
Onhan niitä. Joskus levyn kunto on huono ja jätän muille "löydöksi" ja jatkan hankintakierrosta.

Kaikkea ei löydy helposti
Tampereen kokoisessa kirkonkylässä riittää valikoimaa. Pop-, rock- ja viihdemusiikkia on enimmäkseen tarjolla. Klassista valitettavasti vähemmän.

Levymyymälät
Varsinaisten vinyylilevyjen ammattilaiskauppoja Tampereella on kaksi. Niissä myytävät levyt ovat varsin hyväkuntoisia mutta hinnakkaita. Muut ovat antikvariaatteja joissa taso (Levyjen kunto ja valikoima.) ja hinta on alempi ja kirppiksiä joissa taso voi olla samassa hyllyssä hyvästä surkeaan tai suorastaan käyttökelvottomaan. Sellainenkin, valitettavasti on sattunut matkaan. Olikin iso mutka levyssä jota äänivarsi ei kykene seuraamaan. Keskihinta kirpputoreilla viiden ja kymmenen euron välillä yhdestä levystä.

Tänään kaksi tallennetta
Matkaan tarttui kaksi levyä kirpputorilta, molemmat 5€ kappaleelta. Siedettävä hinta. Toinen on Bob Seger & Silverbullet band:in Stranger in the town ja vielä jyräävämpi ja soundeiltaan jämäkämpi Kansas:in Power. Aika jännä että on monofoninen-tallenne. Ainakaan stereoääntä en siitä löytänyt. Joka tapauksessa jytkettä löytyi jopa naapurin tarpeiksi. Edelleenkään Opp:ssa ei voi laittaa äänenvoimakkuutta edes kakkosasentoon. Äänimassa on melkoinen jo silloin.

Vanhassa Montussa
Anniskelupaikka Hämeenkadun kupeessa kellaritiloissa kätkee katseilta mutta kerää paikalle päivittäin henkilöitä jotka harrastavat enemmän tai vähemmän musiikkia. Jos eivät soita jossain bändissä niin ainakin kuuntelevat aktiivisesti eri musiikkityylejä. Löytyy muutama High End-harrastaja mutta enemmän niitä jotka tyytyvät vain HiFiin. Montussa on myös silloin tällöin tarjolla elävää musiikkia.

Kolme CD:tä, kaksi DVD:tä ja yksi 3D BluRay taloudessa
Merkki on joko B&O tai halvemmissa Samsung. Ei ole isoimmin valittamista. Tilaäänet toistuvat hienosti mutta ei niin hienosti kuin vinyylilevyltä. Alumiinivaluisissa aktiivikaiuttimissa on kuitenkin potkua kivasti.

TV-lähetyksen ja elokuvatallenteen ero
Kaapeli-TV-lähetyksissä on yleensä melkoisen lattea äänimaisema eikä tilavaikutelmakaan aina toteudu. Sen sijaan DVD- ja BluRay-tallenteissa voi olla dynamiikkaa ja tilavaikutelmaa ihan kunnolla. Erityisesti 3D-tallenteita on kiva kuunnella ja katsella.
 
Tavallinenkin kuullostaa hyvätä
Joissain elokuvatallenteissa on jämäkkä äänimaisema. Ei kuitenkaan, ainakaan meikäläisen vehkeillä, kykene samaan kuin Ortoperspekta ihan jo alkupään vahvistuksella. Liukusäätimistä löytyy asetuksia 0 - 10. Ei tarvitse edes kakkosta tarjota kun ääni, ja varsinkin matalat äänet, ovat sitä tasoa että näin vuokralaisella voi olla uuden kämpän etsintä lähellä. Käytännössä matalia on leikattava. Syntyy helposti seisovia aaltoja jotka aiheuttavat hankaluuksia. Pitäisi olla noin 100 neliömetriä samaa huonetilaa että voisi edes hiukan luukuttaa. Joskus sellaisessa paikassa asuin jossa pelkän pirtin pinta-ala oli 110 neliötä eikä naapureita kuin kilometrin päässä. Hirsirakennus.

Toistin
Toistolaitteena on Thorensin levysoitin Shuren äänirasialla ja Saloran liki viisikymmentä vuotta vanha tilaäänijärjestelmävahvistin jyrää helposti nykyiset systeemit penkin alle. Sehän tässä hämmentää vanhaa hifistiä jolla on ollut, ja on, kaikenlaisia toistovehkeitä. Miten voikin olla ääni täyteläinen.

Vinyyleissä on eroja
Alkuperäiskaiverruksissa, joita ei ole prässätty liikaa tai ainakin on tehty hyvissä puhdastiloissa, on soundit kohdillaan. Sen lisäksi mukana myös dynamiikka. Huonoimmasta päätä voin mainita K-Tel-levyt. Joskus persaukisena niihinkin sortunut.

Tätä kirjoittaessa
Kuuntelen parhaillaan Bob Segeria ja yhtään en uskalla enempää perjantai-iltana klo 21 jälkeen tarjota äänenpainetta. Asento 1 (Kymmenpykäläisellä asteikolla.) riittää normikuunteluun. Kakkosasento on jo naapurirasite sillä elementtitalon rakenteet alkavat resonoida. Vahvistimen takana on laitteen mittainen jäähdytysrivoitus. Normikäytössä se ei juurikaan lämpene. Iso äänenpaine ei sinällään ole edes tarpeen sillä kolmen elementin tila-ääni täyttää huoneen perinpohjaisesti. Nam.
Rouva katselee tv:tä seinän takana eikä valita yhtään. Sohva vain kammarissa täräjää. (Valittaa hän jos laittaa yli kakkosasennon. Myös naapurit. Tuli kokeiltua. Erityisesti ovet rappukäytävässä pitävät räminää matalien äänien tahtiin ja rapussa kumisee.)

Olohuoneessa
B&O:n elokuvatoisto, vaikka papereissa lukee isohkot wattimäärät, ei kykene valualumiinisin kaiuttimineen samaan. Lähellekään.
Taidan viedä Opp-laitteet mökille keskelle metsää ja katsoa, tai kuulla, vapaassa tilassa, miltä ääni tuntuu kun oikein luukutetaan. Tulevatko vastarannan venäläiset kommentoimaan. Pitänee hommata pari kossua ja pikkuisen zakuskaa vierasvaraksi. Rouville ehkä portviiniä.

keskiviikko 5. helmikuuta 2020

Tapahtumat talteen


Ajoneuvoon tai mihin tahansa
Nykykielellä, joka muutenkin on anglismeja täynnä, kutsutaan kaiketi actionkameraksi. Mukana tuli sääsuoja (30 metriä vettä.) ja kokoelma erilaisia kiinnikkeitä ja korvakkeita.

Waltter
Laitteen valmistajaa en tiedä mutta pakkauksessa lukee että Waltter Move 500. Maahantuoja on sentään laittanut osoitteensa ohjekirjaseen.  Muistuttaa ulkonäöltään lähes häiritsevästi toista vastaavaa kameramerkkiä. Voisi puhua ainakin ulkomuodon kopioimisesta tai hyvästä yhteistyöstä.

Paketin mukana tulleet kiinnitystarpeet ja varaosat. Kamera sääsuojassaan oikealla.

Lataukseen
Verkkolaturilla homma onnistuu. Myös USB-laturin kautta lataantuu. Pyörissäni on useimmissa 12V ja 5V ulosotot. Laitteen virrantarve on 0,8 amppeeria. Lataantuu tyhjästä täyteen viidessä tunnissa.

Muistikortti
MicroSD 32 gigabittiä. Toki pienempikin käy. Tuolla saanee talteen aika paljon aineistoa. Riippuu kuvan resoluutiosta kuinka paljon mahtuu muistiin. Toki kalliimmissa kameroissa on muistia 64 gigaa tai jopa enemmän. Vähällä rahalla saa vähemmän.

Keväällä moottoripyöräkäyttöön
Kun ajokausi alkaa niin ryhdyn tallentamaan liikkuvaa kuvaa. Myös yksittäiskuvia voi napsia siinä ohessa.

Valikkoja
Näpräilin aikani kuluksi valikkoja niin että sain käyttökieleksi suomen. Tosin ei englantikaan olisi haitannut joka oli oletuskielenä. Muitakin kieliä on kuten eesti.
Muutamia asetuksia laadin päivyrin ja kellonajan lisäksi. Valikot ovat selkeitä.

Satunnaisia kuvia
Napsin joitakin kuvia satunnaisesti. Kuvat ovat tallessa ja ainakin kameran pienessä näytössä näyttävät hyvälle.

Haitta
Kameraa ei voi ladata ajon aikana. Vain vesitiiviissä kotelossa on kiinnitysosa jolla kameran saa kiinni haluamaansa kohteeseen. Kuvan laatu vaikuttaa akun tehon riittävyyteen. Tosin mukana tuli toinenkin kiinnitysraami jota voisi käyttää pyörän pleksin takana. Siinä on kierrekiinnitys.

Tilanne ehkä muuttuu
Läpinäkyvään muoviseen suojakoteloon voisi tehdä pienen aukon USB-kaapelin liittimelle sopivaan kohtaan ja siihen napakan tiivisteen. Silloin laite saisi virtaa koko ajan ja käyttömatka ja -aika olisi rajaton kun kuvaus olisi loop-toiminnossa eli kuvaisi koko ajan vanhimman tiedoston päälle. Asiaa pitää tutkia.

Kiinnitys pyörään
California 1400 GTS:ään teen kiinnikkeen kytkinkahvan nestesäiliön kannen päälle. Laitan pidemmät ruuvit pitämään kiinni jarrunestesäiliön kantta, niihin noin kymmenen millimetriä pitkät holkit 3 kpl ja niiden päälle nestesäiliön kannen muotoisen alumiinilevyn jossa kierre kameran kiinnitystä varten. Tulee siro, tukeva ja huomaamaton rakenne. Kuulanivelen avulla voi asennon määrittää helposti.

California Adamantiin ja Hondaan myös kiinnikkeet
Toimituspakkauksessa on riittävästi kiinnikkeitä että myös trikeen ja 350 CL:ään saan kameran helposti kiinni. Ohjaustankokiinnike kun on vain 22 mm:n ohjaustankoon sopiva. CL:ssä ei ole 5V sähkön ulosottoa. C. Adamantissa sen sijaan on mutta vain 12V. Muuntaja on hankittuna. Lataaminen siis onnistuu matkallakin mutta samalla ei voi kuvata.

Käyttö vasemmalla
Kamera on suunniteltu oikeakätiselle henkilölle. Moottoripyörässä se ei oikein toimi koska oikeaa kättä tarvitaan pääasiassa kaasukahvassa ja jarrussa. Siksi kiinnitys vasemmalle puolelle.

Pleksin taa vai sivulle
Todennäköinen kiinnitys on pleksin ulkopuolelle sillä pleksi puhtaanakin saattaa vääristää kuvaa. Eihän sen läpi katso edes kuljettaja. Pleksi myös likaantuu herkästi. Kuten tietysti kamerakin mutta puhdistettava pinta ala on hyvin pieni.

Kuvat siirtyvät
Kytkin USB-kaapelilla laitteen Linux-läppäriin. Kuvat siirtyivät kameran kortilta tietokoneelle ketterästi ilman ongelmia. Ohjekirjan maininta koskee vain iOS- ja Android- yhteensopivuutta. Ilmeisesti Ubuntu 18.04 on tarpeeksi lähellä jälkimmäistä. Ei siis tarvita microSD-kortille adapteria että sitä voisi lukea kortinlukijalla. Samalla kameran akku lataantuu. Tosin kameran näytössä näkyy ja lukee koko ajan: huutomerkkikolmio ja Yhdistää... eli ihan kaikki ei ole kohdallaan. Kuvien siirron suhteen ei siis ole ongelmaa.

Kameran kiinnitys pyörään
Suunnittelin asiaa viikonlopun yli ja päädyin kiinnittämään kameran kytkinnestesäiliön kanteen kolmella ruuvilla ja alustalevyllä. Kolme holkkia erottaa nestesäiliön kannen ja kannakkeen.

Sorvilla ja jyrsimellä
Kuuden millin alumiinilevystä, kolmesta M4 rosteriruuvista ja pätkästä rosteritankoa syntyivät kaikki tarpeelliset osat. Kulut ovat muutaman euron tasoa.

Asennus pyörään
Iltasella poikkesin California 1400 GTS:n talvisäilytyspaikassa ja sovitin osat pyörään. Sopivathan ne.

 Jalustalevy edestä.

Muotoilua
Leikkasin alumiinipalan samaan muotoon kuin on nestesäiliön kansi. Ei pistä niin pahasti silmään.

 Ylhäältä.

Vaihtoehtosijoituskohtia
Kameran saa sijoitettua lähemmäksi pyörän keskilinjaa niin että se kuvaa pleksin takaa. Optiikka ei silloin ole parasta mutta kamera on paremmin suojassa. Kahteen vapaana olevaan kierrereikään levyn alapuolelle voi kiinnittää varren niin että kamera on lähes kiinni pleksissä sen takana.

Takaa. Pieni näyttö on öljyn/ilmanlämpömittari.

Kameran kiinnitys jalustaan
Kiinnitys ei tule kuvassa olevalla kiinnikkeellä vaan kuulakiinnityksellä niin että kameran "horisontti" on suorassa. Nyt se ei ole koska kiinnityksessä on vain kaksi muuttujaa. Kolmas puuttuu.

Ei tärinöitä
Guzzin 1400cc-moottorit ovat käytännössä ajossa täysin tärinättömiä. Vain tyhjäkäynnillä kone vatkaa. Mielenkiintoista on nähdä miten Waltter siihen reagoi. Kuvanvakautus siinä jonkinlainen on.

Kiiltoa vai maalia
Alumiini on helppo kiillottaa lähes kromin veroiseksi. Kyseisessä kohdassa se ei, välttämättä, liene viisasta sillä kiitävä viisto pinta voi suunnata auringon säteitä kuljettajan okulaariin ja siten haitata näkemistä.

 Tallennetta syntyisi jos olisi tarve.

Kuvaustarve moninaista
Varmaankin kokemus kertoo aikanaan mitä ja miten kannattaa tallentaa. Kaikkea ei tietenkään voi. Toki reissussa laite saa tallentaa vanhan videon päälle uutta. Voisi ajatella että kuvaa omia ja muiden mokia liikenteessä.

Todistusaineistoa
Viime kesänä oli pari vaaratilannetta kun ensimmäisellä kerralla auto kääntyi sivutieltä suoraan ajolinjalleni. Toinen kerta oli ohittava auto keltaisen viivan väärällä puolen ja jouduin väistämään pientareelle. Oli kyllä tälle autoilijalle yllätys että yhtä-äkkiä vastaan tuleekin moottoripyörä.

Maisemia
Toki kivoista paikoista voi tallentaa itselleen mukavia muistoja ja ajelufiiliksiä. Miksei myös tapahtumista ja henkilöistä. Pitää tutkia ennen ajokautta millainen resoluutio on sopivin mihinkin käyttöön.

Kauanko akku kestää
Entä miten pitkää videota saa talteen muistikortille? Selvinnee käytön aikana.

Väliaikaiskiinnityksessä. Oikealla mittarin alla virtalähteet.

Kauppaan pitää vielä mennä
Kuulanivel on hankittava että kiinnitys olisi varma. Myös varmuuskiinnitys pitää tehdä. Nivelet voivat löystyä ajan kanssa joten turvavaijeri pitää jonnekin kiinnittää. Varmaankin kiinnityslevyn ruuvien varteen.

Mahdollisimman lyhyt kiinnitys
Kameran kiinnitys pitää olla lyhyt. Jos on pitkä varsi niin tiestä tulevat tärinät ja iskut voivat saada kameren asennon muuttumaan. Jos ei marketista löydy niin kameraliike saattaa olla avuksi.

Kuulanivel
Erilaisista kamerapakkauksen nivelistä koottu viritys ei oikein vaikuttanut hyvältä ja pitkäkin siitä olisi tullut. Hankin kameraliikkeestä halvan kuulanivelen jonka runko on kokometallinen. Siihen sitten muut kiinnitysosat päälle että kamera tulee sopivaan asentoon eli suoraan.

Pystykuvakin onnistuu.

Kuulanivel ja muut kiinnittimet.

Kaksi sormiruuvia
Kuulanivelessä ja kameran kotelon alla. Jälkimmäisen korvaan ruuvilla. Vähenee turha massa varren päässä.

 Kuljettajan näkymä.

Asennustyö loppusuoralla
Vielä pitää laittaa varmistuskaapeli kameran irtoamisen varalta. Tiestä renkaiden ja jousituksen läpi kulkeva tärinä voi löystyttää kiinnitystä.
Osan kierteistä voi liimata ruuvilukitteella kiinteäksi.

Kotelo ilman suojausta
Pakkauksessa on myös pikakiinnikkeinen "raami" johon kameran saa myös kiinni. Siinä on kierrekiinnitys mitä pidän parempana ratkaisuna kuin nuo sormiruuvikiinnikkeet. Kierteitä on kaksi, ylhäällä ja alhaalla mutta ei sivuilla.

 Kiinnitysraami kierrekiinnityksellä.

Sama takaa.

Kauniilla säällä tai pleksin takana
Tässä kokoonpanossa voi kameraa ladata samaan aikaan kun se tallentaa. Vesitiiviistä koteloa käytettäessä sitä ei voi tehdä. Kamera on alttiina lialle ja kosteudelle.

Suojamuovit paikoillaan
Olen koittanut sääliä asennusvaiheessa optisia pintoja pitämällä suojaavat muovitarrat paikoillaan. Kuten näkyy niin rasvanäpit ovat sitä pidelleet.

Myös California Adamantiin
Kaudenaloitus- ja lopetuspyöräni saa myös telineen ohjaustankoonsa. Siihen riittävät ne kiinnikkeet joista tuolla ylimpänä on kuva. 950cc moottori tärisee merkittävästi. Erityisesti tietyillä kierrosluvuilla. Ei kuljettajan kannalta haitallisesti mutta kameran kuvan vakaus voi kärsiä. Jää nähtäväksi.

Kokemuksia kerron heti lisää kun niitä tulee.

tiistai 28. tammikuuta 2020

Sytytystulppa-asiaa


Varoiksi työkaluja matkassa
Pidän mukana useimmissa pyörissäni tyypillisimmät Guzzien tulppien tulppa-avainkoot. Niitä on ainakin 11, 16 ja 21mm:ä. Kätevästi sillä tienaa oluen tai parin kokoontumisissa kun on aina niitä jotka eivät pidä työkaluja ja varaosia mukana. Yleensä pari sytytystulppaa ja laturin hihna.

Lisävirtaa myös
Varakäynnistysakku on mukana aina siinä pyörässä jolla olen liikkeellä. Paitsi jos olen sen unohtanut matkasta.

Joskus auttaa, aina ei
Menneenä kesänä apukäynnistintä tarvittiin neljässä tapauksessa. Muiden pyöriin. Yksi tosin oli toivoton tapaus: sammui heti kun apuakku irrotettiin piiristä. Ilmeisesti lataus- tai akkuvika. Joskus on mukana myös vianetsintäohjelma läppärissä. Sitäkin on muutaman kerran tarvittu.

Pikkutulppamoottoreita
Erityisesti California Vintage ja työntötanko-CARC-mallit jotka vaativat lisäksi vielä erikoismallin tulppahylsyn. Tosin sen pikkutulpan hajoaminen sähköisesti ei matkaa keskeytä. Yleensä asiaa ei edes huomata. Edellyttää katteiden ja tankin irrotusta ja ehkä pientä muutakin "säätöä" että pääsee edes näkemään kyseisen tulpan.
http://www.motomatti.fi/2013/04/arkipyoran-huoltoa-sytytystulppien.html

Unohtuu helposti
Pikkutulpan vaihto on joiltakin huolloilta "unohtunut" vaivaisuutensa vuoksi. Kun se siellä pesässään on ollut kymmenenkin vuotta niin se on tosi lujassa ja vaatii liotusta ja varovaista aukomista sekä syvennyksensä tyhjentämistä kaikesta törystä ennen tulpan irrotusta. Muuten se törky livahtaa tulpan irrottua männän päälle. Pääasiassa syvennyksessä on soraa ja ruostetta.

Tiukassa
Joskus on ollut pikkutulppa niin lujaan väännettynä että sen tiiviste on litistynyt liikaa ja tulpan kierrettä on pätkä palotilan puolella. Siihen tehoaa myös liotus mutta se edellyttää että tulppaa saa edes puoli kierrosta avattua että liuotin pääsee ohi tiivisteen kierrettä myöden palotilaan asti.

Ei voimalla
Jos karstaisen kierteen kiertää väkisin ulos niin se mankeloi sylinterikannen alumiinisen kierteen väljäksi. Kierteen korjaus edellyttää jo erikoistoimenpiteitä. Usein kierreinsertin asentamista. Sitä varten moottoria voi joutua purkamaan. Jos tulppa on raskas kiertää poispäin kannesta tai kanteen niin jotain on vialla.

Kiristystiukkuudet
Tulpan kiristäminen on suht tarkka homma vaikka kiristysmomentti saattaakin olla aika laaja. Esim: 10 - 15Nm.
Tässä on NGK:n opas aiheeseen. Sivulla kymmenen on ohjeet kunkin tulppatyypin suhteen. Jos on epäselvyyttä kierteen tyypistä ja koosta, mikä pääosin määrittää kiristyksen, voi mitata kierteen halkaisijan ja katsoa oheisesta taulukosta tulpan momettiarvon. Avainkoko ei vaikuta momenttiin.
https://www.motonet.bg/files/downloads/2015-motorcycle-catalogue-ngk-3.pdf

Herkästi pyörii
Jos tulppa ei mene kierteille sormivoimin siitä pyörittämällä niin on syytä puhdistaa joko tulpan kierre tai sylinterikannessa oleva kierre. Momentit on tarkoitettu uudelle tiivisteelle. Harva niitä kuitenkaan hankkii. Mutta nykyään tulppa on suht edullinen ostos niin laittaa aina uuden. Jos ei ole momenttiavainta niin usein on ohje olemassa myös kiristämisestä asteluvun mukaan.

Kierteen kunnostus
Jos tulpan kierre sylinterikannessa on paikassa josta pääsee suoraan puhdistamaan kierteen niin silloin puhdistettaessa tai uutta kierreinserttiä asennettaessa irtoava lika ei saa päästä putoamaan männän päälle. Paineilmasta on silloin apua. Kun venttiilit ovat kiinni. Niissä malleissa joissa on M6-kierteiset ruuvit imukanavassa balanssisäätöä varten voi niitä hyödyntää paineilman toimittamisessa palotilaan. Tuplatulppakoneessa riittää että puhalletaan ilmaa siitä toisesta tulpan reiästä niin että moottorin kierto on asennossa jossa molemmat venttiilit ovat kiinni niin ei pääse törky väärään paikkaan.

Vanhan tulpan uusi tarkoitus
Käytetty sytytystulppa kelpaa vielä yhteen tarkoitukseen: tyhjennetään sen metalliosa posliinista, hitsataan siihen pätkä putkea johon voi liittää paineilmaletkun. Voi siis käyttää em. tapauksessa ilman johtamiseen palotilaan kuten myös ohivirtauksen havaitsemiseen.

Ohivirtaus
On käytetyssä moottorissa esiintyvä ilmiö. Palotilaan syötetty ilmanpaine pyrkii pois jostain. Moottorin kierto pitää olla tarkastelun alla olevan sylinterin osalta siten että imu- ja pakoventtiilit ovat kiinni ja mäntä tarkasti yläkuolokohdassaan. Laitetaan painelmaa palotilaan ja kuulostellaan ilmanpuhdistimen, pakoputken ja öljytilan suunnista vuotaako mistään ilmaa.
Jos tulee pakoputkesta ilmaa niin pakoventtiili vuotaa tai kantaa. Jos ilmanpuhdistimesta kuuluu pihinää niin imuventtiilissä on vikaa ja jos ilmaa kulkeutuu öljyntäyttötulpasta ulos on männänrenkaissa vuoto. Toki ihan pieni vuoto ohi männän on sallittu mutta venttiileistä ei lainkaan.

California 1400
1400-malleissa on myös pienikierteiset tulpat (2+2 identtiset tulpat) mutta fiksusti asennetut ja suojatut. Ei tarvita pesuhommia ennen aukomista. Korkeintaan suhaus paineilmaa. Ovat hyvin tavoitettavissa heti koristekannen alla. Vain tulpanhatut teettävät toisinaan työtä. Johtimista ei saa vetää lainkaan. Näppivoimia tarvitaan.

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Kerholle uudet portaat


Lyhyet ja jyrkät
Silloin kun yläkertaa tehtiin osin rakennusfirman toimesta syntyivät myös portaat. Käytössä ne osoittautuivat huonojalkaisille, kuten itsekin, ja muutoin liikuttuneille, vaarallisiksi. Joku niissä kaatui oikein kunnolla ja muutakin läheltäpititilannetta ilmeni. Askelkorkeus oli kyllä aika sopiva mutta askelma liian lyhyt. Pyrki vauhti alamäkeen kiihtymään.

Uudet loivemmat raput
Syntyivät kolmen nuoren timpurin toimesta melko rivakkaan maanantaina ja tänään, tiistaina, suoriuduimme, Seppo, Tapio ja minä, rappujen maalauksesta.
Aloittelin aamupäivästä ja sainkin kaiteen maalattua ja hieman alettua askelmia. Kerhomme ikänestori Seppo ilmestyi paikalle ja totesi että mustaa maalia ja muita tarpeita tarvitaan. Hän lähti kauppareissuun. Tapiokin ilmestyi paikalle ja homma rupesi etenemään varsin mukavasti isommin hikoilematta.

Kerhon väreihin
Punainen, musta ja valkoinen ovat viralliset värit. Punainen tulee Ylöjärven vaakunasta. Kultaakin siinä olisi ollut mutta sen käyttö ei saanut suosiota selkämerkkiä ja kerhotunnusta suunniteltaessa. Sitä linjaa on koko kerhotilan väritys lukuun ottamatta kahvion pöytiä jotka ovat massiivista tervaleppää penkkeineen ja yhtä seinää joka on luonnonharmaata puretun ladon seinästä repäistyä. Lisäksi muutama heinäseiväs. Laaja maaseutupitäjä kun Ylöjärvi on vaikkakin jotenkin päässyt kaupungiksi. 

Alkutilanne. Jämäkät uudet portaat. Liukuesteet asentamatta.

Metrin pidemmät
Pituutta tuli lisää vain noin metri. Silti kulkeminen helpottui. Erityisesti alaspäin. Askelkorkeus 17 cm ja muutenkin noudattaa asuintalojen normeja.

Liukuesteet
Jokaisessa askelmassa on sen reunassa viisi senttiä leveä ja askelman pituinen liukuesteteippi. Lumikelien aikaan kun kengän pohjassa voi olla vaikka jäätä niin on edes jonkinlaista pitoa.

Vanhasta vähän
Poistetuista rapuista jäi käyttöön vain kolme kaiteen punaista tolppaa. Kaikki muu on uutta tavaraa.

Seppo viimeistelee viimeisiä askelmia.

Aika riensi
Kahvittelu mukaan lukien homma otti aikaa noin 6 tuntia. Toki hikeen emme heiluneet. Kaksi eläkeläistä ja yksi lomalainen. Eihän meidän urakoida tarvitse.

98 prosenttisesti
Kaikki puuosat, tukipuuta  ja kahden alimman askelman alapintoja lukuun ottamatta, on maalattu ympäriinsä sen verran kuin se oli mahdollista. Tukipuu jäi maalitta siksi että se oli maalaushetkellä erittäin märkä. Jätimme sen kuivamaan. Missä lie pattingin pätkä ollut likoamassa. Kerkeehän tuon myöhemminkin.

18.01.2020 Lauantaina
Kyseisenä päivänä illalla on Kerhon "tuparit". Kaikki kiinnostuneet voivat tulla paikalle. Ajanvietettä, äärimmäisen hyvää seuraa ja purtavaa on tarjolla.

Pihasauna jalaksilla
Sellainenkin on työn alla. Kiinnostaa valmistuuko sekin lauantaiksi.
Hyvältä vaikuttaa. Torstaina kiukaan asennus. Lämminvesiasia taitaa olla vielä hieman auki. Kylmää vettä toki saadaan saunalle. Lauteet on käsitelty likaantumista ja kestoa ajatellen jonkinlaisella nestemäisellä vahalla.

Saunan valaistus
Siitä vaikutti olevan mielipiteitä. Jonkinlaista lyhtyratkaisua on ehdotettu. Saa nähdä millainen se tulee olemaan.

Yksi sisäovi lisää
Sellainenkin pitäisi lähiaikoina ilmetä. Jännitetään ehtiikö lauantaiksi.

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Kirjasto - musiikkihuone


3h+k + parveke
Lisäksi pari wc:tä, kylpyhuone ja isohko eteistila muutaman komeron ohella. Kaikki asuinhuoneet ovat samalla seinällä ja niissä keskimmäisessä on parveke. Parveke on ikään kuin talon sisällä eli yhdestä huoneesta, keskimmäisestä, on pois saman verran pinta-alaa. Ikkunat ovat länteen päin.

Makuuhuoneen vaihto
Aiemmin oli sänkykamarina tuo mainittu parvekkeellinen huone. Nyt käyttötarkoitus muuttui. Samalla se toimii vierashuoneena jossa on levitettävä sohva kahta vierasta/tuttavaa varten.

TV ja stereot olohuoneessa
Isoin huone jakaa ruokasalin ja olohuoneen tehtävät. Siellä on osa viihdekalustosta kuten taulu-tv ja Bang&Olufsen stereot aktiivikaiuttimineen toistamassa sekä CD:n että television äänentoistoa. Myös Blu-ray-soitin ja vanha DVD-soitin jossa laajatoiminen ekvalisaattori joten huonommatkin tallenteet saa muokattua kuuntelukuntoon. Tosin sijainnille on vaihtoehtokin...

Kirjasto - musiikkihuone - vieraskamari
Kirjahyllyt siirtyivät sisältöineen tähän huoneeseen. Lisänä Salora stereovastaanotin Thorens levysoittimella ja kruununa koko laitteistolle Salora Ortoperspekta - viritinvahvistin - kolmekanavajärjestelmä kaiuttimineen. Kaiutinsarjoja on tuplaten: toiset ostin ja varhaisemmat sain lahjaksi omistajalleen tarpeettomina. Kaikki ovat teknisesti ehyitä. Ulkomuoto on yli neljänkymmenen käyttövuoden aikana hieman kärsinyt. Ääni on ok vaikkakin matalimmat bassot korostuvat helposti. Joutuu tallenteen mukaan säätämään. Kokoelmalevyillä joutuu säätämään liki joka esityksen kohdalla.

Muutakin miesmäistä
Sohvan päädyssä talvehtii peruskunnostettu 80-luvun alun kanttisylinterinen 950cc Guzzin "isolohko" V-kakkonen. Vastaa kunnoltaan uutta moottoria ja on digitalisoitu vaikka virranjakaja on vielä paikoillaan näön vuoksi. Moottorista voisi myös tehdä lasipöydälle jalan. Ei ainakaan kaatuisi helposti. Lienee painoa noin 70 kiloa.

Vanhat pakokäyrät asennettuna.

Reservimoottori
Kunnostin kyseisen moottorin varamoottoriksi California Adamantia varten. Sitä ei ole vielä tarvittu koska tein ns. yläkertaremontin C. Adamantin originaalimoottoriin eli teetin kansiremontit Tammer Dieselissä ja asensin uudet männärenkaat vanhoihin mäntiin. Nyt on siinäkin koneessa puhkua kovasti. Eikä savuta enää. Tiivistesarja on varsin edullinen. Kahden kannen kansityö 150€.
Jos ikää riittää niin tälläkin moottorilla on vielä käyttöä.

Salora stereo viritinvahvistin ja Thorens levysoitin.

Salora Ortoperspekta viritinvahvistin.

Kytkentä
Levysoitin ja Ortoperspekta ovat kytketty yhteen. On myös olemassa Ortoperspektoja joissa mukana on joko Dual-levysoitin tai, myöhemmin, myös laadukkaampi Thorens kuten oheisessa stereomallissa. Nyt täytyy käynnistää kaksi laitetta joista ääni siirtyy "ortofonisesti" jaettuna kahteen monotoistoiseen kolmitiekaiuttimeen ja kahteen tila-kaiuttimeen joita myös satelliittikaiuttimiksi kutsutaan. Kuuntelutilassa äänentoisto on laajempaa ja antaa tarkemman tilavaikutelman kuin pelkällä stereolaitteella toistettu.

Satelliittikaiutin kirjahyllyssä.

Keskikaiuttimet ja reservissä olevat satelliittikaiuttimet.

Tarkka sijoittelusta ja tilasta
Keskikaiutin on laajasti "säteilevä" koska matalien äänien elementti osoittaa kohti kattoa ja kaksi muuta elementtiä ovat etulevyissä. Keskikaiuttimen sijoitteluun pitää olla tilaa. Se/ne eivät saa olla ihan seinässä kiinni ja ylöspäin pitää olla myös tilaa.

Kaksi keskikaiutinta
Niitä voi käyttää vakiomallisessa stereo-Salorassa stereokaiuttimina. Edellyttää vain siirtelyä. Toistaiseksi saavat olla keskikaiuttimina ortoperspektalle sillä sieltä ääni tulee parhaiten.

Pätkä vinyylilevyhyllyä.

Tällä hetkellä
Lähinnä tavaroita on vain siirretty huoneeseen ja järjestelyjä tulee tehtäväksi edelleen. Mutta huone on jo varsin viihdyttävä vapaa-ajanviettoon.

Laitteen omia ilmiöitä
Molempien Salora-vahvistimien muunnikelat tuottavat matalaa noin 60 Hz hurinaa ja sen kerrannaisia. Levysoittimen moottorin hurina on oman kuuloalueeni ulkopuolella tai sitä ei ole. Kelojen hurina ei kuitenkaan kuulu musiikin läpi eikä se voimistu äänenpainetta nostamalla eli jää tuottamalleen tasolle. Tosin en ole uskaltanut laittaa vahvistinta maksimiteholleen. Säätö on nollasta kymppiin niin kakkosasento on jo melkoista möykkää.

Liukusäätimet
Ovat hieman tarkkoja käyttää eli niissä on äänettömiä kohtia kunnes niitä liikuttelee hetken kuuron kohdan kohdalla jolloin liukusäätimen kelan hapettuma kuluu. Asiaan on olemassa puhdistus- ja voiteluaineet mutta niiden käyttö edellyttää laitteen purkamista.

Valot
Molemmissa laitteissa on merkkivaloja palanut kuten op:n stereovalo sekä levysoitinyhdistelmässä myös virityssäätimen taustavalo on palanut. Stereovalo sen sijaan pelaa. Niidenkin kunnostus vaatii purkamista. Stereolähetyksen kuulee korvalla kuten virityksenkin parhaan kohdan. Siis suurta häiriötä siitäkään ei ole.

Fiiliksiä
Ortoperspektaa on rasitettu sekä radio-ohjelmilla että levylautasta pyörittämällä. Tosin ei kovin suurella äänenpaineella sillä nollasta kymppiin asteikolla ei ykköstä ole juuri ylitetty. Jatkuvasti kakkosasennolla soittamisella saattaisi häätö tulla kysymykseen. Sen verran rouheaa potkua vahvistin tuuppaa. Musiikkia on on kuunneltu Bellman-kvartetista Status Quohon ja kaikkea siltä väliltä. Myös paljon klassista musiikkia.

Radiosta
Yllättäen Classic-kanava on osoittautunut suosituimmaksi musiikkilähteeksi. Aiheeseen liittynee se mitä musiikkia laitteisto on optimoitu toistamaan. Vaikka en olekaan tietoinen siitä mikä oli Tapio Köykän mielimusiikkia. Sain aiheesta vinkin: viulumusiikki. Tosin sitäkin on montaa sorttia.

Satelliittikaiuttimiin herkkyyttä
Koska kaiutinsarjoja on kaksi niin toisen sarjan satelliittikaiutimista säilön sellaisenaan jos vaikka tulee tarve myydä eteenpäin. Sen sijaan toiseen sarjaan hankin muutamalla kympillä uudet vastaavan kokoiset äänielementit.

Kaksitie-elementit
Yksinkertainenkin elementti on riittävä koska satelliittikaiutimien ei tarvitse toistaa korkeita ääniä. Käteen nyt vain sattuivat nämä. Jos ylä-äänet niissä häiritsevät niin nips vain johdin poikki. Lakkaa signaali kulkemasta.
Kaksitie-elementtien valmistaja on JBL.

 Myyntipakkaus.

Teknisiä tietoja.

Purku ja asennus
Vanhoista kaiutinkoteloista irrotin kiinni naulatut etulevyt joiden alla elementit piilevät. Kahdeksan ruuvia kahdesta elementistä auki ja elementit ovat kiinni enää johtimien tinauksella. Pikakolvi irrotti juotokset näppärästi.
Pakkauksessa tuli mukana tiivistenauhaa jossa liimapinta toisella puolella. Lasivillalla täytetty kotelo pysyy edelleen tiiviinä.

Tinaus ja etulevyjen asennus
Johtimien kiinnitys on helppo. Tinaa kolbǘin nokkaan ja johdin kiinni liittimeensä. Sen sijaan kannet eivät enää käy alkuperäiseen asemaansa. Uudet kaiutinelementit ovat paksummat ja kartioiden liikevarojen pitää mahtua tekemään koko liikematkansa. Ratkaisin asian varsin proosallisesti: korokkeeksi pieniä muttereita ja puuruuvit naulojen sijaan. Ehkä kehitän joskus jotain kauniimpaa.

Sähköinen sopivuus
Suositusteho satelliittikaiuttimien tehonkestoon on noin 15W neljän Ohmin kuormaan. Uusilla elementeillä on vastus 3 Ohmia. Ovat ainakin paperilla herkemmät. Sillä ei sinällään ole suurta merkitystä sillä satelliittikauttimilla on omat kanavansa ja niille tehonsäätö erikseen.

 Ruuvikiinnitys

Mutterikorotukset.

Puutöihin
Pitänee vaikka mökillä rakentaa nätimmät etulevyt. Kankaat ovat jo aika lailla kauhtuneet ja nypyttyneet.

 
  Uusi elementti näyttää tältä.


Vanhat elementit uusien pakkauksessa talteen.

Automaattinen valaistus
Kävin Clas Ohlsonin pikkumyymälässä Hämeenkadulla ostamassa valaisimia ja eräitä elektroniikkatuotteita.
Mukaan tarttui kaksi liiketunnistimella varustettua led-valaisinta. Niiden tarkoitus on valaista levysointa ja levyhyllyä silloin kun niiden kanssa touhuan ja huoneessa on hämärä valaistus.

 Levysoittimen valaisin.

Valaisin valaisee levysoitinta.

 Levysoittimen kansi auki ja valaistuna.

Kansi kiinni soittaessa
Kantta ei kannata pitää auki levyä soitettaessa hiemankaan kovempaa. Matallille taajuuksille muodostuu kiertoa joka ei ole hyväksi äänilevylle eikä toistolle. Tosin ei vielä niillä tehoilla joita normaalisti käytetään.

Hautakivi tai vastaava
Levysoittimen alle olisi hyvä löytää esimerkiksi painava kivilevy. Hieman isompi kuin laite itsessään ja noin 10 senttiä paksu. Silloin kiertoa ei syntyisi rakenteiden resonoinnin kautta.

Sitä ennen
Nykyisin levysoitin on erillisen kaapin päällä irti kirjahyllystä jossa kaiuttimet ovat. Se estää kiertoa rakenteiden kautta jonkin verran. Kierto ilman kautta on kokolailla hallinnassa.

Myös levyhylly sai valaisimen.



Liiketunnistin
Valo syttyy vain silloin kun on tarpeeksi hämärää kuten vain huoneen taustavalaistus on päällä eikä ulkoa tule tarpeeksi valoa. Kattovalo jos on toiminnassa eivät nämä kaksi valaisinta syty lainkaan.

20 sekuntia
Kun on hämärää huoneessa niin liiketunnistimella syttynyt valo palaa 20 sekuntia ja sammuu itsekseen. Syttyvät jälleen kun on aihetta avata levysoittimen kansi tai selata levyhyllyä. Yhtäjaksoinen paloaika on 6 - 9 tuntia paristotyypistä riippuen. Kahdenkymmenen sekunnin jaksoja siihen aikaan mahtuu aika monta.

Magneetilla ripustettava
Valaisimen saa irti nopeasti ja helposti irti paristonvaihtoa varten tai lainattua muualle sillä mukana tuli magneettinen lista jonka voi liimata tai kiinnittää mukana tulleilla ruuveilla hyllyn alapintaan tai muuhun soveliaaseen paikkaan.

Baarikaappiin myös
Taidan vielä käydä hommaamassa kolmannenkin valaisimen...

Ei kun neljäs valaisin
Baarikaappi sai oman valonsa. Nyt ei tarvitse haparoida lasiesineiden kanssa.
Baarikaappi on hieman kesken vielä. Aihio on hyvä 1800-luvun senkki. Sukuperintöä. Ennenaikaan tällaiset laitettiin polttopuiksi. Mikä oli sinänsä hyvä sillä nyt nämä alkavat olla arvossaan. Varsinkin ns. mahasenkit joissa on pullea etuosa. Tämä ei ole mahakas mutta kätevä.

Baarikaapin valaistus päällä.

Eteisen lattian valaisin toimessa.

Yöllä vakaampaa kulkea
Joskus täytyy yöllä käydä jää- tai baarikaapilla tai, useimmiten istumassa posliinilla,  niin että ei häiritse puolisoa sytyttelemällä kattovaloja vaan valot syttyvät lattianrajaan kun vain on kulkijoita. 

Mielenkiintoinen ilmiö
Aikoinaan on asunnon keittiössä tehnyt perheenäiti itsemurhan. Alussa, muutettuamme, oli totuttelemista siihen että keittiöstä ajoittain kuului ääniä vaikka ketään ei näkynyt ja tavarat olivat eri paikassa kuin aiemmin. Sittemmin paranormaali ilmiö on laantunut, tai emme osaa enää sitä huomioida, kun olemme jo yli kymmenen vuotta asuneet tässä lukaalissa. Varsin edullisesti.
Keittiö ja kylpyhuone on remontoitu sittemmin nykyaikaisemmiksi.

Lisää tietoa äänentoistoinsinööristä T.M. Köykästä.

maanantai 16. joulukuuta 2019

California 1400 GTS Sivulaukun korjausmaalaus


Pyörä nurin
Taannoisella lapinreissulla kellahti pyörä nurin. Eniten "sattui" oikeaan sivulaukkuun ja pleksiin. Pleksistä mukun jäljet on jo hierottu näkymättömiin. Myös kiinnitysraudat on oiottu ja kiillotettu. Suuri osa rakenteesta kun on ruostumatonta terästä.

Lähinnä naarmuja
Sivulaukku sen sijaan kärsi, kaatumaraudoista huolimatta, pintavaurioita. Osa naarmuista oli läpi maalipinnan muoviin asti. Kaatumarautoja pitää vielä ennen ajokautta hieman fiksata. Mitään vääntymistä ei kaatumaraudoille tapahtunut. Toimittivat tehtävänsä kuten olin suunnitellutkin niiden tekevän sillä ne kestävät moottoripyörän painon. Myös etukaatumaraudat valmistin itse.

Maalarille
Irrotin ja purin sivulaukun kolmeen pääosaansa. Maalari maalasi samanlaisella metallinhohdolla kuin oli alkuperäinenkin maalaus tehty. Epäilen että paremmin kuin alkuperäinen maali oli. Vasen laukku saa jatkaa alkuperäisvärissään.

 Laukun sisäsivu joka toimii laukun runkona.

Ei rakenteellisia vaurioita
Sisäsivu on osa josta laukku kiinnittyy neljällä pultilla sivulaukkujen teräsputkiseen runkorakenteeseen. Se taas on kiinni kaatumaraudoissa ja pyörän rungossa useasta kohtaa.

Laukun ulkosivu maalattuna. 

Muistoksi
Vain naarmuuntunut guzzimerkki kavaltaa että jotain on sattunut. Saa olla sellaisenaan muistona tästä tapauksesta. Ei vaikuta käyttöominaisuuksiin. Salamavalossa näkyy tuhannet metallinhohtohiukkaset ja etenkin pölyhiukkaset.

Teippaus
Laukun oikeaa sivua kiertää matallinhohtoharmaa kaksiviivainen teippi. Se tulee muutaman millimetrin ylemmäksi sivulaukun kyljen alareunan taivekohtaa. Pitänee etsiä samanlaista teippiä.

Oikean puolen sivulaukun kansi maalattuna.

Kokoonpano
Puolikkaat ovat ruuveilla kiinni toisiinsa ja sarana sekä nostokahvat että lukko viimeisenä paikoilleen. Pitää ostaa muutama M3-uppokantaruuvi ruostumatonta laatua.

Tiivistelyä
Puolikkaiden välissä on tiiviste. Se on sisäsivun puolisessa osassa urassa. Siinä oli tapahtunut kumitiivisteen kutistumista. Se on normaalia sillä kumista haihtuu pehmentimiä ja siksi kumitiiviste voi lyhentyä, näennäisesti, päistään. Korvasin lyhentymät uretaanikitillä.

Pieni asennusvirhe sivulaukkutehtaalla
Alkuperäiset olivat kuusiokolokantaisia ja niistä kaksi oli jo sivulaukkutehtaassa asennusvaiheessa "nuljattu" avainkololtaan pyöreiksi. Aukesivat onneksi pihdellä. Hankin korvaavat ruuvit jouluostosretkellä Clas Ohlsonilta.

Uudet ruuvit sivulaukun lukon kiinnitykseen. Vasemmalla kiinnityslevy.

Erilaiset ja pitää lyhentää
Kuusiokolo-uppokantoja en löytänyt eikä edes ristipäämallisia. Näissä on vain ruuvitalttaa varten urat. Pitää olla huolellinen asennuksessa. Lyhentäminen tapahtuu sitä varten valmistetuilla pihdeillä. Silloin ei jää purseita katkaisukohtaan. Ruuvit ovat ruostumatonta terästä kuten alkuperäisetkin. Samoja ruuveja on hankintapaikassa myös kupukantaisina ja pidempinä. Sekä useampaa kokoa, tietenkin.

Viimeistely
Kanteen tulee, kunhan maali on kovettunut täydellisesti, suojalistat jotka suojaavat kantta potkimiselta ja satulalle kiinnitettävien isompien matkatavaroiden hinkkaukselta. Niitä ehtii liimailla kevätauringon alla myöhemmin.

Asennus laukkutelineeseen
Siinä ei ole paljon ihmettelemistä. Neljä ruuvia aluslaattoineen paikoilleen.

Muutossarja kiinnitykseen
Huomasin että sivulaukkujen kiinnityspulttien kohdat laukun runkoa toimittavassa muoviosassa ovat ajan saatossa vähäisesti venyneet. Teen laukkuihin kiinnitysosat, 4 kpl, ruuvin kantojen alle. Niiden mitoitus on 24 x 65 x 4 mm:ä. Keskellä 8,5 mm:n reiät. Näiden lattojen reunat, jotka tulevat muovia vasten, pitää pyöristää ettei synny leikkaavaa vaikutusta. Materiaali alumiinista.

Kiinnityssarja tehty
Osat ovat valmiina. Pyörä vain on Kerholla niin syvällä muiden pyörien takana että ei pääse asentamaan. Loppukuusta tilanne otaksuttavasti helpottuu sillä mahdollista lisätilaa on tiedossa. Ja piankos ne keväälläkin ruuvaa.

Pyöriä siirretty
Sen verran tilaa löytyi että pääsin asentamaan tekemäni alumiinituet molempiin laukkuihin. Kaksi per laukku eli vain pystysivuille. Kiinnitysruuveja on neljä kummassakin laukussa. Kolme pystysivuilla ja yksi pohjapuolella. Pohjassa oleva ei tarvitse aluslaattaa. Mikäpä laukkua ylöspäin kiskoisi.

Oikean puolen sivulaukun kiinnitystuet paikoillaan.

Sama toimenpide vasemmalle puolelle
Nyt laukkujen sisäsivut nojaavat kunnolla kumitukiinsa jotka ovat parittain laukkujen putkitelineessä kiinnityspulttien kahta puolen. Tukilatat mahtuivat hienosti syvennyksiin.

Ei liity kaatumiseen
Laukut olivat taipuneet itsekseen hiljaa ja asia tuli esille pyörän purkamisen yhteydessä kaatumisen korjausta varten.

Alkuperäisesti vain pultit
Yllä olevassa kuvassa näkyvät kaikki kiinnityspultit, 4 kpl per laukku. Mitään aluslevyjä ei ollut. Asentaessani laukkuja ensimmäistä kertaa laitoin pustysivuilla oleviin pultteihin korialuslaatat. Oikealla alhaalla sellainen näkyy. Mutta se ei estänyt yläkiinnityspisteiden taipumista.

Annan suosituksen
Sivulaukullisen Californian omistajat voinevat ajokauden alkaessa tarkistaa onko taipumista tapahtunut. Vaikuttaa muunmuassa laukkujen kansien istuvuuteen. Vesitiiveys voi kärsiä.

Näppärä tekee itse
Lattarautaa tai, kuten tässä, alumiinia tukimateriaaliksi. Reikä lattaan on 8,5 mm.

 Sivulaukun telineen kumituet.

Ei rakoja
Sivulaukun muovinen runko oli taipunut niin että tämän laukun sisäsivun etupää ei nojannut kumitukiin vaan välissä oli parin millin rako. Muovinen sivulaukun runko oli siis antanut periksi ja kannen istuvuus oli heikentynyt.

Tukipisteitä
Alempi kumituki näkyy heikosti mutta ylemmän ja alemman tuen välissä on kiinnityspultti. Kuvassa, iskunvaimentajan vieressä, on toinen kiinnityskohta jossa kumitukea ei ole mutta siihen pulttiin ei tule sivuttaista vetoa kuten ylempään kiinnityskohtaan. Pultin vastakappaleina on korimuttereita. Nuo harmaat peltilipareet.

Takapäässä myös
Taaempi sivulaukun yläkiinnityspiste ei näy kuvassa mutta on identtinen etummaisen kanssa.

Kromilistat laukkujen kansiin
Kuten aiemmin lupailin niin laitan uudet ja enemmän suojaavat kromilistat laukkujen kansiosiin. Maalauksen jälkeen maali on jälkikovettunut ja sallii teippaukset.

Samaa tarranauhaa
Vielä löytyi Polar Autovarusteesta yksi pakkaus kromilistaa. Hinta 14,50€. Pieni hinta siitä että laukkujen kannet pysyvät siisteinä ja maalipinta kolhuitta. Vanhaakin listaa vuosien takaa löytyi muutama metri mutta ei aivan tarpeeksi. Pari metriä jäi käyttämättä tällä kertaa.

Vanhojen kromilistojen irrotus
Listat tarttuvat maalipintaan tarranauhan avulla. Ensin revin vanhat listat irti väkisin. Tarraa jäi maalipintaan kiinni. Se irtosi etanolilla varsin kivuttomasti mutta vaati hieman apua: peukaloilla sai rullattua liiman irti vasemman sivulaukun kannesta. Oikeanpuoleisesta listat irrotti maalari ennen kyseisen laukun maalausta.

Mittailua ja katkontaa
Mittasin sopivat pätkät tarranauhasta ja viistin päät loivemmiksi. Sen jälkeen liimaus tarkalla jaolla sivulaukkujen kansiin. Tällä kertaa myös takalaukun kanteen.

Edellisiä pidemmät
Vuosia sitten liimaamani edelliset kromilistat osoittautuivat etupäistään pari senttiä lyhyiksi. Oikeaa jalkaa satulan yli nostaessa saattoi vahingossa ajosaapas osua oikean puolen laukun kannen listoittamattomaan kohtaan ja maalipintaan jäi siitä jälki.

Uudet listat myös vasemman laukun kannessa.

Takalaukun alumiinisen kannen listoitus.

Kuormaa laukun päälle
Joskus, lähinnä kahden hengen kuormalla, joutuu leirintäkamppeita lastaamaan takalaukunkin päälle. Aiemmin käytin siinä puhdasta pientä froteepyyhettä pehmikkeenä. Ehkä jatkossakin mutta nyt alumiini on suojattu paremmin naarmuttumiselta.

Piirongin vedikkeet
Sivulaukkujen kanteen laitoin jo kohta uutuuden kaksi kromattua kahvaa kantta kohti. Helppo aukoa kansia tai nostaa koko laukkua silloin kun sen joutuu irrottamaan. Myös takalaukussa on kahvoja. Neljä keskenään samanlaista. Niihin on helppo sitoa takalaukun päälle kiinnitettävät asiat.

Takalaukku takaa.

Takapään listoitus.

Myös kaatumaraudassa
Takapään ympäri kiertävä kaatumarauta kantaa myös ympäriinsä samanlaista tarralla tarttuvaa kromilistaa. Kaatumaraudat edessä ja takana ovat omaa valmistettani ja huomattavasti tukevammat kuin mitä saisi alkuperäisvarusteena.

Aikaa meni
Reilut kaksi tuntia kului eläkeläisen kallista aikaa tähän näpertelyyn. Nyt on ulkonäkö riittävän hyvä ja suojaus parempi. Saa ajokausi alkaa...

Vahaus myöhemmin
Kevään tullen vahaan pyörän paremmalla vahalla: Se suojaa myös listoja ja tietenkin maali- ja kromipintoja sekä kiillotettuja rosteri- ja alumiinosia joita pyörässä on runsaasti.

Aiempi ennuste pysyvyydestä
Esittelin edellisellä kerralla vastaavan kromilistateippauksen sekä Gruppon keskusteluissa ja tietenkin Kerholla. Molemmista tuli tieto että eivät kestä pyhätöntä viikkoa pidempään jos aurinko pääsee listoihin paistamaan.
Ennuste ei pitänyt paikkaansa. Listat pysyivät kiinni oikein hyvin. Toivoakseni myös nämä listat pysyvät.

Seuraava ponnistus
Oikean puolen etukaatumaraudan maalipinnan kunnostus, roiskesuojalevyn pakkelointi, maalaus ja ehyen kromilistan asennus. Muutoin pyörä on huollettu ja renkaissa on pintaa koko 2020 ajokaudeksi. Nykyään ei tule enää kuin noin 10.000 kilometriä suvessa. Joskus saattaa jakaantua useamman pyöräni kesken.

torstai 12. joulukuuta 2019

Dacia Logan Van katsastusmaininnat 2019


Ei vikoja
Katsastus sujui kokolailla rivakasti. Alle 15 minuuttia. Vikoja ei löytynyt. Takana tosin vasta 105.000 km. Huomautettavaa kyllä. Jarrulevyistä ja -paloista tuli suullinen maininta. Levyt ovat kuluneet, kuten palatkin. Niin ne olivat viime- ja toissakerrallakin. Nyt ei mainittu "liian" ylhäällä tarttuvasta kytkimestä. Sellainen ilmiö on ollut uudesta asti. On siis ominaisuus eikä oire viasta. Ainakaan vielä. Vuodeksi on taas toimiva ajopeli alla.

Uskollinen palvelija
Vuodenvaihteessa lähtee yhdestoista vuosi uutuuden jälkeen tässä taloudessa.

Korjaus jarruihin
Koska itselläni on sorvi niin siloittelen jarrulevyistä reunaan ja keskelle jääneet kulumattomat kohdat pois. Ne ovat ainoat "kavaltajat" jotka silmämääräisessä tarkastuksessa kertovat että levy on kulunut. Paksuutta jäähdytetyissä etujarrulevyissä on vielä runsaasti. Uudet jarrupalat voinen investoida.

Takajarrut
Rumpujarrut jotka toimivat hyvin. Samoja jarrukenkiä käyttää myös käsijarru. Vielä en ole niitä avannut kun ei ole harmia ollut. Keväällä voisin, kesäpyöriin siirtyessä, napata rummut irti ja puhdistaa jarrut. Se olisi eka kerta. Rumpujarrut ovat yleensäkin varsin varmatoimisia ja niitä on ollut käytössä liki koko autojen historian.

Talvirenkaat
Ainoa asia josta olin varsin huolissani. Alkuperäisrenkaissa on kyllä pintaa vielä riittävästi mutta nastojen määrä on siinä rajoilla. Yksiristikaksi. On hajontaa. Edessä ne kumit joissa nastoja on enemmän.

Nastarenkaat ympärivuotisiksi
Katsastusinsinööri nyökkäsi kun sanoin nyppiväni aikanaan uuden auton mukana tulleista Hakkapeliitoista jäännösnastat pois seuraavalle "leimauskerralle". Nastattomina ne voi myös soveltaa ympärivuotiseen käyttöön ja säästää niin myös kesärenkaita mahdollisille seuraaville vuosille. Talvirenkaat ovat vain varsin äänekkäät kesäistä asfalttia vasten.

Edelliset kesäkumit jätteeksi
Alkuperäiset kesämalliset Goodyear-renkaat ryhtyivät myös metelöimään eikä sitä jaksanut kuunnella. Siksi uudet alle. Kiinalaiset ovat edullisia. Myös hiljaisia.

Pakokaasu
Päästöistä tuli maininta että puhtaasti käy. Alitti normin selkeästi. Pari kertaa on ollut likellä hylkäystä kun en ollut tehnyt "taikoja" eli ajanut parikymnmentä kilometriä moottoritiellä kolmosvaihteella kaasupoljin lattiassa rajoitinta vasten. Se rassaa kaikenlaiset pakokaasufiltterit auki ja toimintakuntoon.

Huollollakin vaikutusta
100.000 km huollon tein jo suvella -19 Mökillä ollessa. Silloin vaihtui ilmansuodatin tehokkaampaan. Silläkin lienee vaikutusta.

Viaton
Muista vioista tai puutteista ei ollut mainintaa. Seuraava syyni viimeistään ennen puoltaväliä joulukuussa 2020. Alkavaa ruostetta ilmenee joissain kohteissa. Pitänee keväällä hieman vilkaista alustaan.

Tyytyväinen
Pienikulutuksinen turbodiesel ja varmatoiminen. Ajolleenkin miellyttävä. Edellyttää toki että tavaratilassa on kuormaa ja/tai tankissa polttoainetta. Muutoin takajousitus pompottaa. Sisäverhoiluissa näkyy jo hieman käyttö. Toki kaikki toimii eikä sisätilat ole erityisen meluisat. Edes muoviverhoilut eivät narise tai resonoi huonollakaan tiellä. Muutoin kylläkin aika karua.

Aiemmin vaihdettuja osia
Vasemman puolen raidetangon nivel. Hinta Motonetissa 15€. Vaihdoin itse. Suuntauksen tarkistutin ammattilaisella, 25€.
Lämmityslaitteen säädin. Vaihdettu hetimiten kun ilmeni. Hinta 75€ asennuksen kanssa. Korjautin vanhan säätimen. Sille tuli hintaa yhden euron verran. Pieni vastus oli palanut. Vanha on hyllyssä varalla.

Kulutusosista kustannuksia
Ajovalojen polttimoita edessä ja takana on uusittu. Lasinpyyhkimen sulkia on uusittu noin kahden parin vuosivauhtia. Rekisterivalon toinen polttimo kypsyi. Vaihdoin itse. Polttimo maksoi 2€. Lisäjarruvalon polttimo ei toiminut. Vaihto auttoi. Hintaa 2,5€.

Omatoimisuutta
Huollot olen tehnyt pääosin itse. Öljynsuodatin vaihdettu 10.000 km välein ja koneeseen halvin öljy mikä täyttää vaatimukset. Ilmansuodatin vaihdettu tehokkaampaan 100.000 km huollon yhteydessä. Moottori on saanut RVS-käsittelyn. Huoltokulut per huoltokerta ovat jääneet reilusti alle sadan euron.

Tuulilasi kallein vika
Kiveniskemästä haljennut tuulilasi uusittu hiljattain. Lasi ja työ yhteensä 235€. Vakuutusta ei ollut. Kallein homma koko auton historiassa. Se vähän harmittaa. Jos vakuutus olisi ollut se olisi korvannut noin sadan euron edestä. 11 vuoden vakuutusmaksut olisivat olleet noin 550€ eli säästöä hieman jäi.

Itse havaittua
Akun teho on alentunut. Se on jo yli 11 vuotta vanha. Merkiltään Rombatt. Nimestä päätellen romanialaista valmistetta. Kymmenen asteen pakkasessa ulkosalla pari vuorokautta seisoneen dieselin käynnistyminen oli hieman kankeahkoa. Autotallista sen sijaan käynnistyy oikein iloisesti. Olen joka ajokerralla pyrkinyt ajamaan niin pitkään että akku täyttyy. Lyhyt, toistuva ajo tappaa akun nopeasti.

lauantai 2. marraskuuta 2019

Orthoperspecta, Thorens ja Salora


Vanha analoginen viihde-elektroniikka kiinnostaa
Kaiketi se on ikääntymisen syytä. Niitä asioita joita joutui nuorena esi-mopoikäisenä vain ihailemaan kaukaa persaukisena niin voi nyt hankkia itselleen ajankuluksi ja virkistykseksi. Ovat siinä välissä hieman halvenneetkin. Mutta eivät kaikki.

Kova nuoruus
Kotonani ei ymmärretty miehenalun kiinnostusta popmusiikkiin. Sittemmin mielenkiinnon alue on musiikillisesti laajennut. Vasta ammattikouluun lähtiessäni sain radiokasettisoitinyhdistelmän. Jossain vaiheessa sain vanhemmiltani tingattua rahat Rigonda Bolshoi levysoitin viritinvahvistinyhdistelmään. Sentään Tekniikan Maailman "Hyvä Ostos" suosituksin. Levysoitin oli huono.

Hifin pariin ensi kerran
Muuttaessani omilleni työpaikan järjestämään asuntoon armeijapalveluksen jälkeen sain tehdyksi paikallisen radioliikkeen kanssa osamaksusopimuksen B&O:n levysoitin-kasetti-radioyhdistelmästä ja kohtuullisen kokoiset ämyrit oheen. Joutavat rahat menivät äänilevyihin. Toki ohessa säästin moottoripyörän ostoonkin.

Keräilyä ajan kanssa
Kavereista ja satunnaisista baarituttavuuksista koostuva hankintamenetelmä toimii joskus. Tälläkin kertaa. Erinomaisesti. Joku tietää että jollain on jotain. Tuttavaketju välissä hillitsee huijausta.

Kirpputorit
Myös kirpputorit ovat kohtuullisia hankintapaikkoja. Joskus on myynnissä laitteita. Usein kuitenkin ylihinnoiteltuna. Äänilevyjä, nimenomaan vinyylejä, on varsin hyvin tarjolla. Hiljattain ostin Piirpaukkeen lähes soittamattoman levyn. Vain A-puolen ekassa raidassa, Soi vienosti murheeni soitto, oli pieni naarmu. Myös The Sensational Alex Harvey Bandin Framed soi hyvin. CD-levyjä on runsaasti mutta kovin harvoin enää näkee C-kasetteja.
Jotkin, varsin yleisetkin levyt, ovat nyt kalliimpia kuin julkaisuaikoinaan. Em. Piirpauke maksoi nyt enemmän kuin uutena. 70-luvulla 45 markkaa ja nyt 15 euroa.

Muukin kuin äänentoisto
Laitteet ovat mielestäni tyylikkäitä jalopuuviiluineen ja metallilistoineen. Muutenkin on minimalistista. Voisi sanoa muodoista että "nordic"-tyylistä. Tuolla hieman alempana saa silmiinsä myös muuta pohjoismaista muotoilua.

Juttuun tulee koko ajan uutta
Teen koko jutun tähän pötköön enkä eri päivinä tapahtuneita eri artikkeleihin jaettuna jotka saisivat siten bloggeriin oman julkaisupäivän. En myöskään lisää päivämääriä minnekään. Uutta kun voi tulla väleihin tai milloin mihinkin. Juttu on aloitettu ihan marraskuun alussa 2019. Välissä voi olla myös muutakin tekniikkaa mikäli se sivuaa aihetta.

Orthoperspecta tai Ortoperspekta
On äänentoistojärjestelmä jossa tilaäänet ovat merkittävässä asemassa. Tilantuntu live-äänityksissä on verrattavissa elokuvien monikanavaäänentoistoon. Äänten sijainti äänikuvassa on hämmästyttävän selkeä. Aiheesta joskus lisää teknisessä mielessä. Kun taas studiossa taltioidun kaksikanavaisena (stereona) toistetun musiikin toisto tällä järjestelmällä ei kuulosta juuri monofonista ääntä kummallisemmalta. Toki sitäkin ääntä voi kuunnella.

Ortoperspektan merkit.

Pitkän ajan projekti
Olen keräillyt asiaan liittyvää tekniikkaa jonkin aikaa ja esimerkiksi kaiutinsettejä on jo kaksi sarjaa eli kuusi kaiutinta. Tosin toinen setti on vielä testaamatta. Mutta yksikin toimiva sarja riittää.

Pitkän odottelun jälkeen
Mutta vasta nyt tuli sopivaan hintaan tarjolle Salora 3000 Orthoperspecta viritinvahvistin. Sen oheen kolmen kaiuttimen kaiutinsarja ja perusmallin Salora Stereo 2001/Thorens TD160 viritin-vahvistin-levysoitinyhdistelmä. Jos jälkimmäistä haluaa käyttää erikseen on siihen liitettävä tavalliset stereokaiuttimet. Pitää laittaa hakuun nekin. Niiden ei välttämättä tarvitse olla Salora-merkkiset. Vaan on noita ainakin Tori.fi:ssä

Haku aikaisin lauantaiaamuna
Laitteiden noutomatka ei ollut pitkä. Kotikaupungin keskustan liepeiltä löytyi oikea osoite. Luulenpa että saan toistekin apua siitä suunnasta jos ja kun tulee ongelmia laitteiden kanssa.

Laitteet ketjuun
Levysoitin on siis eri laitteessa mutta signaali siirtyy levysoitinyhdistelmästä Din-liittimien ja välijohdon kautta Ortoperspekta-vahvistimelle.

Päällekkäisyyttä
Sarjassa on siis yksi viritinvahvistin ylimääräisenä. Lisäksi Verstaskäytössäni on samanlainen Salora/Thorens-stereo-yhdistelmä mutta B&O:n kaiuttimilla. Silloin aikoinaan 60 - 70-luvun vaihteessa ei ollut täysin selvää kumpi järjestelmä tulee vallitsevaksi. Stereo vai Ortoperspekta. Mutta näin nykyisin katsoen on siis varaosia jo omasta takaa. Sekä Stereo-järjestelmään että myös Ortoperspektaan.

Salora Orthoperspecta 3000 kolmikanavaviritinvahvistin.

Tapio Köykkä
Wikipediassa on juttua Köykän toimista asian tiimoilta. Ensimmäinen nk. surroundvahvistin markkinoilla. Saloran muotoilua ei myöskään voi moittia. Jalopuuraamit ja paljon alumiinia. Muu mustaa muovia. Vahvistimen jäähdytysrivat takakannessa ovat myös alumiinia.

 Stereoradiovastaanottimen virityskiekot ja äänenvärisäädöt.

Kokemuksesta
Monessa omistamassani vahvistimessa bassosäätöä on "säästelty". Tässä laitteessa ei. Ei tarvitse kovinkaan pitkälle tuupata +suuntaan kun jytkettä on ihan tarpeeksi. Pikkutehoillakin. Hiljaa soittamista varten on fysiologia-säädin jolla matalat äänet leikkaantuvat hiljaisessa kuuntelussa.

Tässä yksilössä
Laite on varsin paljon käytetty. Osa painikkeiden teksteistä on kulunut pois. Mutta kaikki toimii eikä liukupotentiometrit ihmeemmin rahise. Rakenteelle on vanhemmiten ominaista hetkelliset "mykät kohdat" säätimiä liikuttaessa sekä rahina liikuttaessa. Olen tullut siihen tulokseen että rahinoita säätimissä on enemmän niissä laitteissa joita on käytetty vähemmän.

Ennestään
Veljeni alkuperäisesti omistama vakiomallinen Salora/Thorens yhdistelmä on verstassoittimenani. Kaiuttimet Bang & Olufsen jostain 60-luvun lopulta. Ne ostin kirpputorilta Mäntästä muutamalla markalla aikoinaan. Veljelläni, vastaavasti, on tilaavievä B&O jonka hankin joskus 80-luvulla. Voisin vaihtaa takaisin.

Viritys
Kaksi "näyttöä" on: viritysmittari joka osoittaa koska asema on kokolailla kohdallaan. Toinen on merkkivalo "stereo" joka syttyy kun asema on likimain kohdillaan ja mikäli, ylipäätään, kyseessä on stereolähetys tai stereolähetyksen kantavuus riittää. Suomessa lähetetään edelleen analogista radiosignaalia stereona useilla kymmenillä eri kanavilla. Sekä pysty- että vaakapolaroituna. Nyt on antenni molempia vastaanottomenetelmiä varten.

Kaiuttimien sijoitus
Keskikaiutinta ei pidä sijoittaa ainakaan nurkkaan tai yleensäkään seinän viereen. Ympärisäteilevä basso korostuu tarpeettoman paljon ja kuulostaa jotenkin löysältä silloin. Eli ainakin metrin seinästä ja yläpuolella ei saa olla kuin katto. Satelliittikaiuttimien sijoitus seinien lähelle ei aiheuta kummenpia muutoksia ääneen mutta kokonaisvaikutelmaan sopii että kaiuttimet ovat toisistaan kokolailla yhtä kaukana kun kunnellaan ortoperspektana. Stereokuuntelussa tilavaikutelma heikkenee. Riippuu paljon tallennuksen äänitysmenetelmästä.

Kivisessä kerrostalohuoneessa
Omassa käytössä keskikaiutin sijaitsee kokolailla huoneen pituussuuntaisella  keskilinjalla kaukana seinästä ja satelliitit kuulijan sivuilla symmetrisesti keskikaiuttimeen nähden. Tai niin ainakin toivon. Onneksi on tilaa.

Orthoperspectan liitännät
Ovat silloin suosittua saksalaista Din-tyyppiä. Kokeilemani liitännät toimivat ja signaali liikkuu. Liitännät ovat varsin yhtenäiset.

 Kuuloke ja kaiutinliitännät Ortoperspektassa.

Laiteliitännät Ortoperspektassa.

Riittävästi liittimiä
Vasemmalta alkaen: antenni, mikrofoni, magneettinen äänirasia, keraaminen äänirasia/magnetofoni, nauhuri.

Teknisiä tietoja
Keskikanavan teho 4Ohm: 30W, tila- eli satelliittikaiuttimet 4Ohm: 2 x 10W. Toistoalue uutena: 20 - 20000Hz -3dB. Ei pahalta kuulosta nytkään.


Salora Stereo 2001 
"Pisara"-Thorens

Edelleen arvossaan
Tätä Thorensia ja sen seuraajia saa nykyäänkin ostaa pelkkänä levysoittimena. Hifistit ovat sen kelpuuttaneet jo monia vuosikymmeniä äänilähteekseen. Eikä äänivarsikaan ole pahimmasta päästä. Tosin siihenkin voi hankkia herkempiä komponentteja, nykyään.

Vaihtoehtoinen äänivarsiehdokas
Markkinasivulla suositus: SME 3009. Siihen ei sisälly äänirasian hintaa.

Teknisiä tietoja
Vahvistimen teho 4Ohm: 50W per kanava, taajuusalue 25 - 20000Hz, särö 0,15%. Silloin uutena luvattu.

Levysoittimen alla tavanomainen Salora-stereoviritinvahvistin.

Kahta eri merkkiä
Dual oli aluksi levysoittimena mutta myöhemmin monissa, muutoin samanlaisissa, kokoonpanoissa oli Thorens-levysoitin. Toki Dualkin toimi mutta Thorens on jäänyt "elämään" harrastajien parissa ominaisuuksiensa vuoksi.

Ei automatiikkaa
Äänivartta siirretään levyn alkuun käsin mutta neulan laskemisen levylle tuottaa vaimennettu pisaravipukäyttöinen  mekanismi. Ei loppupysäytystä eikä automaattista loppunostoa. Levylautasella on kaksi nopeutta jotka valitaan vasemmanpuoleisesta "pisarasta".

Laiteliitännät
Eroja laitteiden välillä ei juuri ole. Levysoitinmallissa on yksi Din-pistorasia vähempi.

Laiteliitännät.

Kytkennät
Vasemmalta: kaksinapainen bipolaariantenniliitäntä, mikrofoni/lähdeliitäntä, tyhjä, levysoittimen lähtöliitin, nauhurin tms. tuloliitin.

Äänivarsi säätöineen.

Huollettu
Laite toimii moitteitta. Useat koesoitot hieman huonompikuntoisillakin levyillä osoittautuivat hyviksi kokemuksiksi. Neula ei hypi eikä jää samaa uraa kiertämään. Äänivarressa on useita säätöjä jotka vaikuttavat olevan riittävän sopivat. Vasen-oikea-tasapaino on kunnossa ja ylä-äänekset toistuvat kauniisti.

Yksi puute
Levylautasesta puuttui keskitapista osa joka keskittää levylautasen kumin. Sorvasin sellaisen alumiinista. Kumi jos ei ole keskitetty saattaa se aiheuttaa huojuntaa levyn pyörinnän aikana. Nyt sekin vaiva on ohitettu. Keskitapin halkaisija on 7 millimetriä. Osalle levyistä hieman liian paksu.

Levylautasen keskitappi ja -syvennys.

Sorvaamani keskitinpala alapuolelta.

Keskitin keskellä levylautasta keskittämässä kumilevyä.

Singlelevyille keskitin
Pitänee mitata single-kokoisen 45 kierroksen äänilevyn keskiön halkaisija ja tehdä niitäkin varten sovitin.
Verstaalla sorvailin keskittimen singleille. Alumiininpalan sisästä sellainen löytyi. Se ei kummoinen nappi ole. Halkaisija 38 millimetriä ja paksuutta sen verran että se on helppo nostaa paikalleen ja pois.

Tarvitaanko levypainoa?
Sellaisia näkyy hifisoittimien äänilevyjen keskiön päälle nostettavan. Ainakin se painaa levyn suoraan mutta vaikuttaa siltä että pitää tehdä erilainen keskiö joka kannattelee levyä keskeltä sen alta. Levylautasen kumin rakenteesta johtuen levy painuisi "lautasen" muotoiseksi sillä keskellä ei ole mitään levyn alapuolella. Toinen seikka on että levysoittimen tuentaa pitää parantaa. Mekanismit kun "kelluvat" jousten varassa niin joutuisi niitä säätämään.

Kumilevyn puhdistus
Vuosisataiset pölyt ja sormenjäljet saivat kyytiä kun astianpesuaineella jynssäsin kumin molemmilta puolilta. Yläpuolen urissa todella oli likaa. Kuvassa kumilevy vasta kuivumassa. Silti siinä on jo huonepölyä. Pölyn saa pois hiilikuituharjan ominaisuudella eli staattisella sähkövarauksella samoin kuin äänilevystäkin.

Äänirasia, neulavarsi ja neula.

Laatumerkki
Shure on tunnettu ja laajasti käytetty äänirasia. Tämä voi olla varsin vanhakin ja voi olla kulunut ja neulan mekanismi kangistunut. Hyvin tuo silti tuntuu poimivan äänilevyjen urista ääntä esille. Laitan hankintaan uuden. Vaihtotoimi on helppo.

Toinen "satelliittikaiuttimista" ennen kunnostusta. (KS202)

Sivukanavat
Kaksi sivuseinille laitettavaa satelliittikaiutinta saa aikaan vahvan tilantunnun sali-live-äänitysten osalta. Ulkonäkö on melko kulahtanut. Etukankaat ovat löystyneet ja haalistuneet.

Kunnostusta
Kaiutinkotelot pitää imuroida ja puuosat vahata tai öljytä. Ehkä värjään etukankaat. Muistelisin että ne olivat uutena mustat.

 Iso kolmitie keskikaiutin. (KS225)

Kolme jakosuodinta
Kokoisekseen kolmitiekaiutin on varsin painava. Puun ja ilman lisäksi sisältää analogista elektroniikkaa jakosuotimen muodossa. Isoin elementti on ympärisäteilevä ja on kotelon "kannessa". Suuntaavammat keskiääni- ja diskanttielementit ovat etulevyssä.

Painavia
Nykykaiuttimiin verratuna Ortoperspekta-boksit ovat yllättävän painavia. Keskikaiutin painaa noin 15 kilogrammaa. Puutyöllä on oma osansa mutta vahvasti uskon että äänentoistoelementit ovat varsin järeää tekoa. Kerrostaloasumisessa elementtitalossa ei voi käyttää kuin noin 10% vahvistintehoa etteivät naapurit koe häiriötä. Silti äänenpaine on eteiseen avoimen noin 35 neliömetrin kuunteluhuoneessa aivan riittävä. Hellasäröön asti. Naapurit eivät toistaiseksi ole huomautelleet.

Sijoituspaikka tiedossa
Laitteet eivät tule lopulta olohuoneeseen vaan työn alla olevaan "kirjasto - sikaarisalonkiin". Olohuoneessa jatkaa Bang&Olufsen äänentoisto hoitamassa myös television ääniä. Muut äänilähteet ovat viritin ja CD. Satunnaisesti
tietokone tai puhelin.

Olohuoneen äänentoisto
Kerrottakoon tässä välissä millaista äänentoistoa on olohuoneessa. Mahdollisimman helppokäyttöistä ja kohtuullisen tasokasta. Äänilähteet ovat TV, radio, tietokone ja CD. Muita ei juurikaan tarvita. Kaikki ääni kulkee näiden laitteiden kautta samaa reittiä.


B&O viritin-CD-etuvahvistin.

B&O alumiinivaluinen 2-tie-aktiivikaiutin passiivisäteilijällä.

Tämä B&O 
On kohta ollut 20 vuotta äänilähteenä eri asuntojemme olohuoneissa. Siihen on liitetty myös muu olohuoneen äänentoisto. Siksi olohuoneeseen ei kelpuuteta kilpailevia laitteita vaan niitä varten on kohta oma huoneensa. Valmista pitäisi tulla ennen 2019 joulua. Tätä ennenkin on ollut B&O-laitteita. Myös TV oli aikanaan B&O mutta nyt Samsung.

Saloran radio-ominaisuudet
Rakentelin dipoliantennin johtimien pätkistä ja sain radiovastaanoton toimimaan. Se ei kuitenkaan ole pääasia. Parempi antenni pitää hankkia mutta kohde on lähinnä äänilevyjen toistossa. Pitää kokeilla kuinka B&O:n lineaarisoitin sykkii tässä kokoonpanossa.

Antenni hankintaan
Läheltä löytyy linkissä mainostettu antenni. Vain liitin pitää vaihtaa Saloraan sopivaksi. Toivottavasti löytyy adapteri liittimien välille niin ei tarvitse tehdä sähkötöitä.

Dipoliantenni ja kaiutinjohtimien uros- ja naarasliittimiä.

Ei löytynyt kaikkea
Dipoliantennin koaksiaaliliittimen ja Saloran antenniliittimen väliin ei löytynyt sopivaa adapteria. Pitää siis katkaista nykyinen liitin pois ja laittaa sopiva liitin tilalle. Lisäksi löytyi kaksi paria kaiutinjohtojen jatkoliittimiä.

Liittimien kokoonpanoa ja jatkojohtoja
Vielä ei ole tietoa miten toistolaitteet sijoitetaan mutta kauppareissulla ostin punamustaa kaiutinkaapelia muutaman metrin jo hankittujen liittimien jatkoksi.

Kaiutinjohtoliitos Din-liittimillä.

Työkalusarja pienille ruuveille.

Kätevä ruuviavainsetti
Äänentoistolaitteissa, kuten muussakin elektroniikassa on paljon erilaisia ruuveja ja niiden kantoja kävin hakemassa lähikaupasta 10 euron setin vaihtopäitä eri ruuvinkantatyyppejä varten. 

Live-taltioinnit
Tärkeintä on hyvä äänilevyjen toisto. Tätä kirjoittaessa soi Shadows ja aiemmin Renegades sekä The Sensational Alex Harvey Band.
Esimerkiksi Bellman-kvartetin laulajien ääni toistui tarkasti ja kunkin äänilajin laulajan ääni erottuu äänikuvassa hyvin selkeästi. Kuin olisivat laulaneet olohuoneessa.

Muita etuja
Vinyyliäänilevyjen vauriot ja suhinat, kuten myös radiosignaalin ylimääräisyydet katoavat varsin hyvin verrattua stereokuunteluun. Vahvistimen kolmikanavaisuus vaimentaa vastakkaisvaiheisia signaaleja.

Äänilevyjä hankkimaan
Taloudessa on jo paljon vinyyleitä mutta ei lisä haittaa tee. Tampereella on pari varsin hyvää äänilevyjen kierrätykseen keskittynyttä myymälää joista voin käydä keräilemässä, kirpputorien ohella, laitteistoni toistamiseen soveltuvia taltiointeja. Rouvakin taitaa olla innostunut aiheesta. Soitteli omia levyjään innolla. On jotain toista verrattuna stereoääneen.

Levysoittimen varaosia.

Vanhaa varastoani
Joitakin äänirasioita on varastossani mutta pitää kokeilla ovatko niistä jotkin yhteensopivia tämän laitteen kanssa. Osassa kiinnitys on aivan erilainen joten niiden tehtävä on moderneimmissa toistolaitteissa. Useimmat äänirasiani ovat MMC-tyyppisiä.

Hiilikuituharja äänilevyjen puhdistukseen on hyvä olla. Staattinen sähkö on asialla.

Kaiuttimien kunnostusta
Äänentoistollisesti kaiuttimet ovat kohtuullisessa kunnossa. Ei löytynyt mekaanisia vikoja eikä muita vaurioita. Saattaa tietysti olla että kaiutinelementtien "palkeiden" pehmeys (herkkyys) on osittain menetetty. Toki elementit voi vaihtaa vastaavanlaisiin nykyaikaisiin laitteisiin. Voisi ainakin kokeilla nykyelementeillä vanhoihin koteloihin. Mukavaa harrastelua sydäntalven pakkasilla.


Kaksi sarjaa kaiuttimia
Olin jo aiemmin saanut kaverilta lahjoituksena ortoperspekta-kaiutinsarjan. Niiden sähköisestä kunnosta en täysin ole varma mutta elementit silmämääräisessä tarkastelussa vaikuttivat ehyiltä. Mitään rutinoita käämeistä ei löytynyt ja sähköinen yhteyskin löytyi. Kunnostin niidenkin alkuperäiset suojakankaat. Tosin menestys ei ollut aivan yhtä hyvä kuin viimeksi hankittujen osalta. Vanha on vanhaa. Kankaat ovat hiutuneet ja pinta nypyttynyt. Mutta uusi pintaväri ryhdisti niitäkin.

Satelliittikaiuttimen äänielementti.


Keskikaiuttimen bassoelementti kotelon kannessa ennen imurointia.

Puhdistusta
Siivosin kartiot, etukankaat ja etukankaiden taakse jäävät pinnat pölynimurilla. Kankaat saavat uuden alkuperäisen kaltaisen värin pintaansa eli mattamustaa. 

Keskikaiuttimen diskantti- ja keskiäänielementit etulevyssä.

Kaksi sarjaa Ortoperspekta-kaiuttimia. Vasemmalla nyt hankitut.

Etukankaiden värjäys ja kiristys
Puoli päivää askartelin hiljalleen näiden parissa. Ruuvaria, pihtejä ja vasaraa tarvitsin monessa kohtaa. Etukankaiden vaneriset kehykset ovat lankanauloilla kiinni koteloissaan. Irrottelin etulevyt kaikista, imuroin, maalasin ja naulasin takaisin.

Väri kankaaseen
Värjäystyön suoritin pikkupakkasessa parvekkeella. Samalla kun väri kuivui se veti kankaan kireälle. Aivan sataprosenttista tuloksesta ei tullut. Mutta onpa näillä ikääkin. Noin 50 vuotta kohtapuoleen. Kai se saa näkyä? Ehkä kuuluakin...

 Bassokartion peitekangas värjäyksen jälkeen.

Kaiutinelementit kuultavat salamavalokuvassa läpi kankaan.

Puuosien käsittely
Kaiutinkoteloita pitää hieman jynssätä. Satelliittikaiuttimien päällä on pidetty kukkaruukkua, tms, joka on jättänyt jälkensä. Jälkiä pitää hieman himmentää. Puuöljyä laitan viimeistelyksi.

Salora-merkit
Kaiuttimista puuttuu joitakin merkkejä. Niitä voi löytää kirpputorilta. Joutuu vain ostamaan ohessa jotain Saloran tuotetta.

Kaiutinliittimiä
Niitä pitää hankkia. Tyyppi on kaksinapainen Din-liitin joista toinen tappi on ohut ja pyöreä ja toinen tukeva "latta". Paikallisesta marketista löytyi kaksi kaksinapaista koiras Din-liitintintä. Useammallekin olisi tarve. Myös naaraspuolisille. On suunnitelmia, nääs. Myös kaiutinkaapelia pitää ostaa. Sitä on, muunmuassa, kulman takana Biltemassa.

Puuosien voitelua
Kaiuttimien ja laitteiden puupintoja puhdistin miedoilla aineilla. Puupinnat ovat varsin ohutta viilua tiheän lastulevyn pinnalla. Normiratkaisu. Umpipuu kuuluu kalliimpiin laitteisiin. Toisaalta on hyvä että kotelot ovat lastulevyä sillä se on tasalaatuista ja riittävän painavaa resonanssimielessä ainakin tässä Varsin hillityssä teholuokassa.

Jalopuuviilun hoitoaine.

Käyttöä on
Taloudessa on useita puukalusteita joille aika-ajoin tehty pintakäsittely antaa uutta kestävyyttä ja erityisesti ulkonäköä. Kosteus eikä saasta pääse pilaamaan rakennetta.

Malliksi käsitelty aamiaishuoneen pöytä heti käsittelyn jälkeen.

Riittävästi öljyä
Ei tietenkään pidä "holvata" mutta sen verran että puupinta saa tasaisen öljykerroksen. Pari vuorokautta odottelua niin öljy on imeytynyt puuhun huoneen lämpötilassa ja pinta on kaunis ja kestävä. Hylkii vettä ja likaa.

Keskikaiuttimen kylki öljyämisen jälkeen.

Oikea satelliittikaiutin.

Vasen satelliittikaiutin.

Kukkaruukun alunen
Kaikissa näkemissäni vanhoissa kaiuttimissa on päällä, suurella todennäköisyydellä, pidetty kukkaruukkua tai, ehkä, oluttuoppia mutta sitä usein. Vastaaviin pyöreisiin jälkiin törmää jatkuvasti. Ääneen se ei vaikuta.

Vanhempi satelliittikaiutin. Väri on mielestäni hyvä. Siinäkin "rinki".

Tummaa pinta
On siis käytetty eri sävyistä viilua eri aikoina. Tummenpi pinta on varsin tyylikäs. Muukin vanhempi kaiutinsarja on tätä sävyä. Niiden toiminta on vielä testaamatta.

Beogram levysoitin liitetty myös
Koska tallessa on muitakin levysoittimia kuin nyt ostettu Salorayhdistelmän Thorens niin päätin kokeilla sopiiko Beogram sen jatkoksi järjestelmään. Melko hyvin, sanoisin. Uusi äänirasiakin tuli laitetuksi.

Eri tuloliittimiin
Jännä juttu sinänsä että Salora 2001:n levysoitin onkin liitettävä Op:n mikrofoniliittimeen mutta Beogram liittyy, niin kuin pitääkin, M eli magneettisen äänirasian levysoitinliittimeen. Toisaalta hyväkin sillä äänilähteen vaihdon voi tehdä etulevyn lähdevalitsimista. Ei tarvitse ropata johtimien ja liittimien kanssa.

Sisäiset korjainvahvistimet
Edelläolevasta päättelin että Thorensin signaali menee Salora 2001:n RIAA-korjaimen kautta ja siksi suoraan mikrofoniliitäntään mutta Beogramista lähtevä signaali menee Op 3000:n levysoitinliitäntään ja vasta siitä korjausvahvistimeen.

 Beogram 3000 lineaarisoitin 80-luvulta.

Sopii taitamattomallekin
Kunhan äänilevyn saa levylautaselle niin kannen voi laskea alas koska käyttönäppäimet löytyvät myös kannesta. Äänivartta voi nostaa, laskea ja siirtää haluttuun suuntaan näppäimillä. Kotelon sisällä on kohdevalo jos haluaa vaihtaa "raitaa" niin valo syttyy ja siirron voi tehdä kantta avaamatta.

Äänivarsi rasioineen ja varaäänirasia. Apuvarressa kierrosluku.

Levysoittimen vakiorasia
On MMC2. MMC4:sen ostin myöhemmin eikä sillä ole vielä soitettu montaakaan levyä. Teknisiä tietoja.

Laitteissa on puutteensa
Ehkei niinkään Thorens levysoittimessa  tai Beogramin osalta mutta muut laitteet ovat etääntyneet siitä mitä lyhennys HiFi nykyään tarkoittaa. High End:istä puhumattakaan. Lisäksi ilmenee mekaanista että sähköistä kulumista eri komponenteissa. Asioista osa on korjattavissa. Toistaiseksi saa olla näin. Korjausta ei ole budjetoitu tälle vuodelle.

Alkuperäinen vaiko vanhuuden vaiva
Salora 2001:sen muuntaja hurisee ja sen kuulee lähellä laitetta mutta ei enää kuuntelupaikalle. Eikä tietenkään musiikin kuuntelussa. Toisaalta se saattaa häiritä äänirasiaa jos hurina aiheuttaa myös resonanssia.

Muillakin murheensa
Kerhokaverin, ikää yli 70 vuotta, kanssa olin juuri jutulla ja hän kertoi että on viemässä "tuhatwattiset" Gradient 1.3 kaiuttimensa huoltoon koska keskiäänielementtien ripustukset ovat vaurioituneet vanhuuttaan. Kypsyvät ne kalliitkin kaiuttimet. No, ehkä Saloraa ja Gradientiä ei voi vertailla. Ainakaan samassa yhteydessä. Jälkimmäinen on raskaamman sarjan High end-laite.

Toinen ortoperspekta kaiutinsarja
Testasin senkin. Toimii kokolailla samoin kuin toinenkin setti. On siis mahdollisuus, huoneremontin jälkeen, että on huone vanhalle hifille ja huone erikseen elokuville, videoille ja televisiolle.

Huoneremontti tehty
Voisi sanoa että miesluola paitsi että sutturakin tykkää siellä istuskella. Kirjasto - multimedia - musiikkihuone - idea on siis toteutunut. Lisäksi tupakkahenkilöille suora käynti parvekkeelle.

Myös muita medioita
Lady of the House ei vielä tiedä mutta roudaanpa sinne, jos saan luvan, myös varsin laajan diakuvakokoelmani projektoreineen ja helmiäiskankaineen. Ehkä myös keräämäni suomen- ja englanninkieliset moottoripyöräjulkaisut. Pääosa on kirjallisuutta paksujen pahvikansien välissä värikuvineen. Joka tapauksessa yksi seinä tulee olemaan täynnä kirjahyllyjä. (Myöhemmin: kaksi seinää täynnä kirjahyllyjä ja prätkälehtikokoelma supistettuna. Osan lehdistä siirsin LCR MC:n Kerholle. )

Kaupantekijäisiksi
Mukaan tarttui Ortoperspekta-hankinnan yhteydessä myös 60-luvun lopun Philips viritinvahvistin-levysoitinyhdistelmä kaiuttimineen. Siisti, sievä ja ehyt. Se siirtyy Mökille ensi keväänä hoitamaan Rouvan single-kokoelman toistamista viihdetarkoituksiin sekä tietysti radiovastaanottimena. Philips paristoradio jää pahanpäivänvaralle. Savolaisittain ryhdytään jorroomaan ja rokkoomaan. Tyynen järvenselän yli sulosointuja...

Vinyylilevyistä 
Kävin levyliike- ja kirppiskierroksella. Levyjen penkomiseen menee hirmusti aikaa sillä kun löytää järjestelmään sopivan äänitteen niin sen kuntokin pitää tarkistaa. Kansikin kertoo jotain: kulunut kansi ja repaleiset reunat eivät houkuta, sisäpussin puuttuminen on jo paha juttu, levyn syynääminen on velvollisuus omaa lompakkoa ajatellen.

Nyppii
Kirpputorien asiakkaat, eräät heistä, vilkaisevat levyn kunnon mutta joko ruhjovat levyn takaisin koteloonsa että kotelo ei sitä kestä tai yksinkertaisesti jättävät levyn erikseen. Jättävät vielä saastaiset sormenjälkensä levyyn. Levyä voi käsitellä koskematta sen "äänipintaan".

Rupiset riimit
Levyssä ei pidä olla naarmuja ja sen pitää olla suhteellisen puhdas. Jos on harmaata pintaa niin se tarkoittaa että levylle on läikkynyt jotain ja levy sinällään on pilalla sillä sen tapana on kohista koko ajan. Naarmut taas voivat pilata koko levypuoliskon mutta jos naarmu on lyhyt ja ylittää vaikka vain yhden kappaleen niin tuho on vain sillä kohtaa. Jos kyseinen kappale ei ole tärkeä omasta mielestä niin muun ehyen informaation osalta voi olla pyyntihinta kohdallaan.

Vältän
On kirpputoreja joissa ei saa vilkaista levyn kuntoa lainkaan. Mistä silloin tietää onko kansien välissä edes se levy joka kannessa lukee saati se että onko levy jotensakin kunnossa. Muutenkin levykannen ja levyn yhteensopivuus on mukava asia.

Gramofonit
Vanha levy ja levysoitin: itsellä on ennestään useita vinyylilevysoittimia. Kun kuunnellaan vinyylilevyn analogisia "tiedostoja" on toistimella eli "levyhöylällä" suuri merkitys siihen miltä levy kuulostaa. Jos äänivarsi ja siis neulakin jää jyskyttämään samaa raitaa jatkuvasti pitää miettiä onko äänivarren säädöissä merkittävää ongelmaa vai onko vika vain ja ainoastaan levyssä. Vanhojen levysoittimien suhteen pitää olla aina hieman epäluuloinen sillä ne ovat pääosin mekaanisia laitteita (äänivarsi ja tärinävaimennus) ja sähkömekaanisia (äänirasia ja pyörityskoneisto).

Jaskaa pussissa
Nykyisin myydään sekä surkeita (Esim. Clas Ohlson) että ihan älyttömän hyviä levysoittimia (Useat arvostetut HiFi/high end-liikkeet) ja niiden komponentteja (äänirasioita, äänivarsia ja levyn pyörittimiä). Hinta kertoo laitteesta jotain mutta kannattaa hieman keskittyä siihen mitä haluaa maksaa ja mikä on laitteiston kokonaisuuskyvyt. Ovatko levysi arvokkaita vai onko niiden soittaminen harvinaista? Vinyylilevysoittimien hintahaitari on noin 30 - 10.000 euroa. Totuus on jossain siinä välissä.

Harmittavat oheisäänet
Hurinat, kierto ja suhinat: Virta päällä niin silloin kun äänivarsi on telineessään ja levy ei pyöri ei pitäisi kuulua mitään. Jos kuuluu niin kyse voi olla laitteen muuntajasta (hurinaa joka hyvin vaimeana kuuluu asiaan koska sitä ei voi välttää kuin erillisrakenteessa) tai pahimmillaan on kyse kierrosta (vahvistin isolla ja herkkä äänirasia jyristelee matalalla taajuudella).

Analogiset ongelmat
Sitten kun neula lasketaan levylle halvemmassa tai vikaantuneessa levysoittimessa kuuluu levylautasen moottorin ääni ja mahdollinen epätasainen käynti äänitaajuuden harvajakoisena vaihteluna. Silloin myös mahdollinen äänen kierto vahvistin-kaiutin-äänirasia, äänilevyn pinta-alan vahvistamana ja sen kerrannaiset voivat pilata kuuntelunautinnon.
Suhinoita aiheuttaa levyn kuluneisuus, neulan likaisuus, neulan kuluneisuus ja muut pikku vauriot analogiassa.

Kuunteluhuoneen ominaisuudet
Kovat ja suorat seinä- lattia- ja katto-ominaisuudet aiheuttavat herkästi seisovia aaltoja tai suoranaista takaisinkytkentää erityisesti levysoitinkäytössä jos, esimerkiksi, levylautanen on kevyt tai levy on alttiina resonaatiolle.

Levylautasen moottori, laakerointi ja vetotapa
Pyörittimen mekaniikka kuten levylautasen laakerointi on merkittävä tekijä samoin kuin levylautasen paino. Levylautasen pyörivä massa takaa tasaisen käynnin mutta vaatii laadukkaan laakeroinnin ja myös voitelun. Voiteluun on oma öljynsä. Purku- ja virittelykuvia TD160:stä.

RIAA-korjain
Kun signaali lähtee äänirasiasta se kulkee RIAA-korjaimen kautta. Sen laatu tai laaduttomuus voi tuoda mukanaan vääristymiä ja lisää suhinaa, kohinaa tai korostumia. Vahvistimen etuaste voi myös turista omiaan kuten pääteastekin joka johdetaan kaiuttimille. Viimeksi on jakosuodattimien ja kaiutinelementtien puutteet lisänä em. häiriöihin. Ei ole helppo tie mekaanisesta urasta ääneksi korvaan.

Valmistusmenetelmä
Aiemmat häiriöt: levyn kaiverruksessa on omat kuvionsa ja sen jälkeen levyjen prässäyksessä kuluttajatason tuotteeksi.

Äänitystekniikka ja -tilat
Sitä aiemmat häiriöt: äänitystudion laitteiden ja nauhurien sekä äänitysmenetelmän häiriöt sekä sen yhteydessä tapahtuneet taustamelu- tai tahattomat, satunnaiset virheet.

Alkutekijä
Soittajien ja laulajien taito: siihen en puutu: tyydyn kuulemaani ja valitsen itseäni tyydyttävät.

Aika syö
Tämän jälkeen tulevat kaikki vahingot ja kulumiset mitä vinyylilevylle tapahtuu ajan kanssa kun sitä käytetään. On siis melkoinen tuuri löytää kohtuullinen ja nautittava äänite. Myös analogiset laitteet kuluvat kuten kaiutinelementtien joustinosat ja kartion värähtelyt.

Kemiaa
Levyn materiaali koostuu kemikaaleista: siitä lähtee haihtumalla pois erinäisiä komponentteja jotka muuttavat levyn ominaisuuksia. Tähän osastoon en ole tutustunut syvällisemmin. Tuskin kuitenkaan parantaa levyä pidemmän päälle.

Aika kivaa
Satunnaisilla kirpputorikäynneillä on löytynyt viikon sisään kymmenkunta LP-levyä joissa on Ortoperspektalle sopiva tallennusmuoto. Tyypilliseti ns. laulelmamusiikkia mutta myös laadukasta klassista tuotantoa. Myös monet live-äänitykset toistuvat paremmin kuin stereona. Käytetyt äänilevyt maksavat vain enemmän kuin silloin aikanaan seitsemänkymmentäluvulla. Nykyrahassa uudet lp-levyt 70-luvun puolessavälissä maksoivat 5 - 8 euroa.

Palaan aiheeseen
Listaan myöhemmin tähän hyviä ja vähän harvinaisempiakin levytyksiä. Kehtaavat näistä pyytää jopa 30 euroa.

Pientä pintaremonttia asuntoon
Asuntomme sai uudet tapetit kaikkiin huoneisiin paitsi keittiöön. Muutakin remonttia tehtiin ja huonejärjestyskin vaihtui. Samalla kunnostui lattiat ja moni pikkuseikka. Lämpöpatterit kaipaavat uutta maalia.

Musiikkihuone
Samalla syntyi uutena asiana kirjasto - musiikkihuone jonne Ortoperspekta kotiutui varsin hyvin. Seinille pitää saada muutama seinävaate tai tauluja ettei kaiu kovin voimakkaasti. Vaimon ja omani taidekokoelmat pääsevät esille. Itselläni on lähinnä esittävää taidetta, rouvalla abstraktimpaa.
Laitan kuvia huoneesta jossain vaiheessa. Myös omat 80- luvun valokuvasuurennoksenikin pääsevät pitkästä aikaa esille.

Olohuoneesta tilava
Kun olohuoneesta lähti kirjahyllyt kokonaan ja seurusteluryhmä sohvineen ja nojatuoleineen niin tilaa on varsin runsaasti. Nyt mahtuu ruokailuryhmä nätisti ja television/videotallenteiden/nettiteeveen katselu laadukkaine äänentoistoineen vie kaksi kolmasosaa tilasta. Isoa tv:n näyttöä katsomme nyt pari metriä kauempaa.

Olohuoneeseen jäivät
3d-taulu-tv, B&O stereot aktiivikaiuttimineen, Blu-ray-höylä ja tietokone ohjelmamahdollisuuksineen kytkettynä tv:n ja B&O:n kanssa. Surroundia ei ole edes harkittu.

Musiikkihuoneeseen
Kuten jo aiemmin mainittu, Salora stereo/Thorens levysoitin, Salora Ortoperspekta, asianmukaiset kaiuttimet molempiin sekä vanha dvd-soitin jossa on tehokas ekvalisaattori ja sille tulee seuraksi pieni tv-näyttö. Hankkeissa on pieni tv kirjahyllyn päälle ja sen oheen vanha DVD-soitin jossa ällistyttävän tehokas ja kätevä ekvalisaattori. Saa vanhat videotkin kuullostamaan hyvältä.

Musiikkihuoneen kalusto
Vierasvaraksi on levitettävä sohva kahdelle hengelle. Kirjahyllystö on vanhaa Lundiaa. Kätevä ja muokkautuva siro kaluste. Sen jatkeena on Laukaan Puutyön massiivimäntyistä kalustoa sekä erään savonlinnalaisen muotoilijan kalusteita.

Kehitys kehittyy
Kirppareita ja vanhan tavaran myymälöitä kiertäen saatan löytää sopivia komponentteja laitteiston jatkeeksi lisää.

Sisustuskomponentteja
Tiedossa siis on vielä muutama juttu jotka haluan tuoda nimenomaan musiikkihuoneeseen. Niistä myöhemmin kuvien muodossa.

Jatkuu...