Läppäri kävi kuumana jälleen

Taustaa
Vanha "perintöläppäri" eli noin 15 vuotta vanha ja vaihtanut omistajaansa kerran. Alunperin käyttöjärjestelmä oli Windows mutta saatuani käyttööni laitoin käyttöjärjestelmäksi Xubuntun. W jäi "varakäyttikseksi" eli en hävittänyt sitä vaan on edelleen olemassa ja "lepäämässä". Laite on HP Pavilion Entertainment 64 bit. Päivittäisessä käytössä ja nettikoneena. Suorituskyky edelleen riittävä käyttööni. Vaikka on ohjelmia jotka pyörivät vain Weessä on niihin useinpiin vastineet myös Linuxissa. Lisäksi jälkimmäinen on ilmainen ja päivittyy taustalla liki päivittäin isommin siitä melua pitämättä. Ilmoittaa vain että järjestelmä on päivitetty. Joskus, kun tulee isompaa päivitystä kyselee oikeuksia jotka olen antanut.

Vanha HP netissä, blogini "toimitusalusta" avattuna.

Kuumeneminen
Ensin luulin että kone käy kuumana siksi että on jo iällä ja käyttäminen nyky-ympäristössä on sille raskasta. Ehkä sitäkin mutta syy on arkisempi. Kone oli tuulettimensa kautta imenyt sisäänsä, jo edellisen käyttäjän aikana, runsaasti huonepölyä muunmuassa tekstiilikuitujen ja hiusten muodossa. Tyypillistä on se. Ilman imuritilä jo näytti osin tukkeentuneen ja sen raoista näkyvä jäähdytinpuhaltimen siivikko oli pölykuituja itseensä kietonut. Näkyi vaaleanharmaana "pinnoitteena".

Pölyn vaikutus
Kun pölyä on kertynyt niin läppärin puhallin aloittaa joka kerta käynnistyksen jälkeen "ilmanvaihtonsa" lähes kuulumattomalla suhinalla mutta kohta menee kakkosvaihde päälle kun on nettiin menty ja jos tekee hieman enemmän "suorittavia toimenpiteitä" niin puhallin ulvoo jo varsin voimakkaalla äänellä joka on jo kolmas "vaihde". Neljättä nopeutta en ole puhaltimelle päälle saanut jos sellaista onkaan. En tunne asiaa tämän enempää.

Purkamatta
Jotkin läppärit ovat hankalia purkaa kotikonstein. Niin tämäkin. Tai pitäisi ainakin tietää miten ja mistä purkaa. Siksi käytin materiaalia rikkomatonta metodia. Kaivoin kotitalouskäyttöön tarkoitetun imurin siivouskomerosta ja laitoin siihen pienen harjasuuttimen. Tietokone sammutettuna käänsin sen nurinpäin ja imuroin hellävaraisesti pohjan ilmanvaihtoritilöiden kohdalta aloittaen tuulettimen imusiivilästä. Päättelin että toimin jäähdytysilman liikesuunnan vastaisesti että en ime likaa läppärin sisään syvemmälle. Viimeksi imurin suulake suuntautui jäähdytysilman poistoritilöiden suuntaan sekä muualle. Näppäimistön alta nousi hiuksia ja muuta söhkää. Lisäksi näytön "sarana-alue" tuli imuroiduksi. Muutoin käytin uutta siivousliinaa ulkopuoliseen pyyhkimiseen. Läppärin ulkonäkö ikäänkuin kirkastui.

Miten selvittää mikä aukko on imuaukko
Koneen käydessä selviää helposti mitä mikin ritilä tekee läppärin pohjassa. Imuaukko imee ja muut aukot puhaltavat useista kohdista lämmintä ilmaa ulos koneen sisältä. Jos on epäselvää niin niin paperin suikaleella voi testata mihin päin se haluaa mennä kunkin ritilän kohdalla. (Laitteen aiempi käyttäjä piti konetta pöytäliinan päällä. Se on virhe sillä imuaukko imee liinan kiinni itseensä eikä jäähdytysilma kulje.) Nyt välystä ylläpitää sylikäytössä jämäkkä levy koneen ja reisien välissä sekä alkuperäistä isompi akku pullistuksineen alaspäin.

 

Läppärin "ilmanvaihto". 

 

Ritelikköjä

Nelikulmainen ritilä akusta oikealle on imuritilä jonka alla näkyy hieman puhallinta ja jokin kiiltävä osa siitä akun suuntaan. Kolme muuta ritilää ovat jäähdytysilman ulosvirtausaukkoja. Keskellä olevan ritilän alla lienee ne kuumimpana toimivat suorittimet. Näkyvät vaaleampina kohteina. Siitä tulee kaikkein kuumin ilma ulos.

 

Paineilmaa puhdistukseen?
Tuskin on hyvä idea. Pöly menee vain syvemmälle. Toki osan pölystä saa silläkin pois mutta ei kaikkea ja kuitumainen töhkä saattaa vain vaihtaa hieman paikkaa. 

Mitä löytyi
Hienojakoinen pöly hävisi helposti ja ilmeisen näkymättömästi imurin suuttimesta sisään mutta kuitumainen, vaaleanharmaa aines liki tukki puhaltimen imuritilän sisäpuolelta. Varovasti ja eri kohdilta ritilää imuttelin imurilla niin että sain kuidut tulemaan pois pohjalevyn takaa. Myös imuritilän raoista osin näkyvä tuuletinpuhaltimen siivikko muuttui takaisin mustaksi eli siihenkin tarttunut pöly irtaantui. Sellaisen havainnon tein että jos imurilla imaisee liian kovasti "vastavirtaan" niin puhaltimen siivikko lähtee pyörimään hurjan kovaa. Sitä pitänee välttää. Voi moottorin käämit tai laakerit kärähtää.

Mitä asiasta seurasi
Nyt kun käytän tätä myllyä tämän kirjoittamiseen on on selaimia avoinna vain kaksi mutta koneella voi taas tehdä samaan aikaan "moniajoa" jäähdyttimen pyörimättä kuin ykkösvaihteella mutta jos on kuormaa enemmän kuten korkearesoluutioista elävää kuvaa niin kakkosvaihde puhaltimessa esiintyy silloin tällöin. Kokonaisuutena läppäri on vain hieman lämmin eli miellyttävä käyttää mutta ei aiheuta huoneenlämpöisessä tilassa hikoilua.

Voinko suositella
Kun en tiedä miten tietokonehuollot puhdistuksen tekevät. Todennäköisesti perusteellinen puhdistus vaatii purkamista niin että piirilevy ja muut komponentit ovat täysin näkyvissä ja imurointi harjasuuttimella onnistuu silloin liki sataprosenttisesti.

Kuumana käyvä läppäri
Oli syy mikä hyvänsä niin kuumeneminen ei liene hyväksi. Sähköä kuluu jäähdytykseen eivätkä prosessorit tykkää toimia kuumana. Tietokoneen suojajärjestelmät saattavat ryhtyä hidastamaan prosessorien toimintaa kun jäähdytys ei ole riittävää. Tökkivä tietojenkäsittely ei liene kenenkään toiveissa.

Omat hommat läppäreillä
Jakautuvat moneen ryhmään. Pääkäyttökone on tässä mainittu vanha HP joka toimii nettikoneenani. Katselen päivän lehdet, sosiaalisen median, pidän blogiani elävänä, käsittelen valokuvia, etsin tietoa, jne.

Muita koneita on useita
Osa varsin vanhoja ja vähällä käytöllä siksi että niitä käytetään harvoin ja vain yhtä kerrallaan ja usein kyseenalaisissa olosuhteissa. Sisältävät teknisiä tiedostoja kuten moottorinohjauksien säätöjärjestelmiä, kytkentäkaavioita, muita teknisiä piirroksia ja jonkin verran muistiin laitettuja aiempia toimia. Lisäksi useimmista on varmuuskopiot. 20 vuotta vanha Windows kun pyörittää vanhaa ajoneuvon moottorinohjauksen 16 bittistä ohjausjärjestelmää kivuitta niin ei kannata moista hommaa varten hankkia aina uutta vehjettä. Vanhoja kun saa ihan ilmaiseksi eikä niillä tehdä nettihommia sillä "päivitykset" ajoneuvojeni laitteisiin suoritan itse. Tällä hetkellä on vain, enää, kaksi digitaalisella hallintajärjestelmällä olevaa pyörää itselläni joiden hallintajärjestelmiä pääsen muokkaamaan itse: California 1400 GTS ja California T3 1000 Blower. Ensinmainitussa käytän suomenkielistä GuzziDiagia ja jälkimmäisessä englanniksi MegaSquirtia ja IgniTechiä. Mikään järjestelmistä ei vaadi mitään erikoisosaamista kuin sen että tuntee polttomoottorin toiminnot kohtuullisen hyvin. Mutta siinä on se hyvä puoli että kun alkaa tekemään niin oppii. Laite ei toimi jos on bitti poikkipäin.

Akkulaturi ja litium-akku

 
Tekninen kokeilu litiumakulla
Storm-motorin valikoimista valitsin akuksi litiumakun. Saman kokoisen ulkomitoiltaan kuin alkuperäinen akku sillä California 1400 GTS:n akkutilaan ei isompaa mahdu ja pienempi hölskyy. Kokonaisteho ulkoisesti saman kokoisella litiumakulla on kuusi amppeerituntia pienempi. Se ei isommin haitanne sillä suurta akkutehoa harvoin tarvitaan jos pyörä on kunnossa ja käynnistyy helposti. Kokeilu siksi että pyörän latausjärjestelmä on suunniteltu lyijyakulle mutta esitteiden mukaan kyseinen akkumerkki- ja malli sallii hieman alemmankin latausjännitteen. Lämpötilaongelmaa ei kesäkäytössä tuskin ilmene sillä pakkanen on tämän akkutyypin vihollinen. Ei riko akkua mutta teho putoaa kylmässä. Kuten sähköautojen osalta olen kuullut ja lukenut.

Purkausvirta
Litiumakulla kerrotaan olevan suurempi, hetkellinen, purkausvirta kuin lyijyakuilla. Käynnistymisen kerrotaan olevan varmempaa sillä käynnistinmoottori, käynnistyksen alkuvaiheessa, imaisee tehoa akusta niin runsaasti että sytytyspuolien teho jää hieman vajavaiseksi eli tulpassa kipinä on heikompi. Hyvä purkausteho tasoittaa tätä ilmiötä eikä käynnistyksen pitäisi ottaa pitkää aikaa. Toinen purkausvirta on itsepurkautuminen joka on yleinen lyijyakuilla. Akku siis purkaa itse itseään ja vanhenee nopeasti jos sitä ei tmuutaman kuukauden välein ylläpitoladata. Litiumakusta en tiedä. Pitää opiskella. V2-Guzzeissa on tunnetusti painava kampikoneisto ja suurehko iskunpituus joten käynnistys vaatii tehoa massavoimien ja puristuspaineen voittamiseen.

Monitoimilaturi
Tyypiltään ylläpitolaturi jossa toimintoja on sekä lyijyakulle ja litiumakulle. Kokeilin ladata kahta eri lyijyakkua. Vaikutti toimivan. Laturissa on myös lataus kuuden voltin akulle. Melko harvinaisia nykyään. Mutta ei se haitaksikaan ole. Lataustehoa voi säätää kahden ja neljän amppeerin virroille. Erikseen on ylläpitotoiminto vakio- ja AGM-akuille. Monipuolinen härveli. Tosin ohjevihkonen on vielä lukematta. Suomenkielistä ohjetta ei ollut pakkauksessa. Olisikohan netissä? Kerron jos löydän.

Uusi ylläpitolaturi perinteisen lyijyakun lataustoimessa. Akku Exide 18 Ah. Hankittu kaksi kappaletta maaliskuussa 2021. Aikainen kevät silloin.

Sama toimi ja akku latautuu kohti sataa prosenttia. Ko. akku ladattu edellisen kerran uudenvuoden tienoilla. Näytti heti 75% ja muutaman minuutin päästä 100%.

Seuraavaksi litiumakun latausta

Kunhan saan tilaamani akun loppukuusta käsiini niin suoritan siihen, toivoakseni, hyvän latingin. Huhtikuussa, ehkä, pääsen kokeilemaan miten käynnistys ja lataus sujuu tällä laturilla todellisissa olosuhteissa kun akku on kytketty pyörän sähköjärjestelmään jossa on, aina kun akku on kytkettynä, pieni kuormitus päällä. Lähinnä toiminnot ovat ns. muistitoimintoja kuten pyörän asetusten ylläpitoa ja kellon kuluttama virta. Suurin kulutuskohde on käynnistys. Pyörän käydessä akku toimii vain tasaavana "sähkösäiliönä".

 

Luin käyttöhjeet

Älyttömän pientä tekstiä pienessä vihossa. Pienimpiin fontteihin tarvitsin suurennuslasia lukulasien lisäksi. Asia selvisi. Olisi selvinnyt ilmankin kun vain kokeilee. Kaksi pääaluetta: eri akkutyyppien 12V lataustoiminnot ja normaalit lataustoiminnot 6V lyijyakuille, 12V litiumakuille ja 12V voltin lyijyakkujen korjaustoiminto. Laitteen toimintojen tekstit ovat kokolailla luettavissa.

Vanhat lyijyakut

1400:n akku California Adamantin akuksi ja sen vanha akku siirtyy T3 California 1000 Blower:n akuksi. Nämä kaksi akkua olen hankkinut kolme vuotta sitten yhtä aikaa eli ovat jo palvelleet kahdet kesät. Jos kolme - neljä kesää kestävät niin katson että ovat olleet hyvät akut ja kaikki sen päälle on extraa. Eivät olleet kaupan halvimmat akut. Merkki Exide

Pyörien latausjärjestelmät

California 1400:ssa on moniurakiilahihnavetoinen, välityssuhteeltaan yli kaksinkertainen moottorin kierroslukuun nähden ja varsin suuritehoinen auton moderni vaihtovirtalaturi vakiona. Sillä akku täyttyy nopeasti eikä virtapulaa ilmene vaikka ei ajettaisikaan isommilla kierrosluvuilla. Sama pätee, osittain, California T3 1000 Bloweriin: sen laturi on isohko kiilahihnavetoinen vaihtovirtalaturi jossa on ulkopuolinen säädin. Kun taas California 1000 Adamantin laturi pyörii kampiakselin päässä moottorin käyntinopeudella ja on pienitehoinen. Asiaa tässä pyörässä olen kompensoinut laittamalla pienen 18 Ah:n akun jonka laturi saa täyteen lataukseen kohtuullisella ajomatkalla. Varsinkin jos ajetaan korkeilla kierroksilla.

Lyijyakun lataaminen

Monet pitävät akkua koko ajan ylläpitolaturissa. Mielestäni tarpeetonta. Riittää kun akun lataa talven aikana noin kolme kertaa täyteen ja säilyttää viileässä. Käyttöön otettaessa vielä kerran. Jatkuva ylläpitolataus kuluttaa akkua samoin kuin se olisi käytössä koko ajan. Huonoa tai hyvin vanhaa akkua ei kannata latailla. Vanhoilla akuilla saattaa olla vaivana sisäinen purkautuminen. Lataamalla saa täyteen mutta akku syö itse itseään.

Litiumakun lataaminen

Osittain olen opiskelija tässä mielessä sillä asia on itselleni uusi. Siksi haluan kokeilla. Jos akku ei toimi halutusti niin palaan lyijyakkuun ja juttu on siinä. Jos litiumakku kestää pyörässäni, California 1400 GTS, yhden suven eli noin 10.000 km niin se saa välttävän arvosanan eli ei sovellu kovin hyvin pyörän latausjärjestelmään. Mikäli toimii kaksi kesää niin saa tyydyttävän arvosanan, kolmesta suvesta jo hyvän. Siitä eteenpäin toimivuus onkin sitten jo kiitettävää. Vanhat akut ovat nyt tulossa tyydyttävään ikään. 

Pahin skenaario

Litiumakun lepojännite on korkeampi kuin lyijyakun. Siitä ei ole itselläni tietoa haittaako tai kuluttaako pieni ylijännite pyörän digitaalipuolen elektroniikkaa tai muita komponentteja kuten ledivalaisimia joilla pääosa pyörän valoista on toteutettu.

Miten seurata latausta

1400:ssa on näytössä jännitemittari. Mielenkiintoista seurata lepojännitteen ja käyttöjännitteen eroa. Käykö niin että täyteen ladatun akun jännite putoaa jos pyörän laturin latausjännite ei riitä akun täynnä pitämiseen.

Jännää

Tästä voi vielä tulla mielenkiintoinen juttu. Kerhokaveritkin seuraavat asiaa aiheesta kerrottuani. Heillä on, vielä kaikilla, lyijyakut pyörissään.

Muita etuja

Suuren purkausvirran ohella on litiumakun keveys haluttava piirre. Erityisesti sporttipyörissä mutta miksei tourereissakin. 1400 California-mallistossa on akku melko korkealla satulan alla ilmanpuhdistimen takana. Muutaman kilon kevennys auttaa ainakin pyörän nostamista sivutuelta ylös ja huoltotoimissa sillä akku on irrotettava jos haluaa ilmanpuhdistimen elementin vaihtaa tai puhdistaa. Teen sen ennen ajokautta eli lähiaikoina ennen akun asentamista. Uuden puhdistimen laitoin viime kesänä.

 

Paras akku aiemmin

Viisi kesää olen päässyt samalla akulla vaikkakin viimeisenä alkoi syyskylmillä olla hieman rajoilla että lähteekö käymään. Se oli käytössä kaasutinpyörässä. Ruiskuvehkeessä ei olisi sillä tullut toimeen enää viidentenä suvena. Ovat ronkeleita jännitteestä.

Jatkuu viikon päästä

Kun saan uuden akun Verstaalleni niin punnitsen sekä vanhan että uuden akun. Selviää painoero. Tuntuuko se missään onkin sitten toinen asia.

Mittaristoon lisämittareita

 

Mittaritelineiden rakennusta
Olemassa olevan, alkuperäisen, mittariston kahta puolen rakentelen kiinnityksen kahdelle mittarille: ahtopaineelle ja jännitteelle. Jälkimmäinen ei niin oleellinen ole mutta tasapainoinen kokonaisuus näyttää paremmalle kuin toispuoleinen rakenne. Kiinnitys perustuu pyörän omaan mittaristoon jälkiasentamiini korotuspaloihin. Niihin saan kiinnitettyä siistit alumiiniset telineet kahdelle kevyelle mittarille. Nykyinen ahtopainemittari vaihtaa työnsä moottoriöljyn painemittariksi. Siihen se sopii skaalaukseltaan paremmin ja toiminee tehtävässään nykyisessä kiinnityspaikassa.

Lambdanäytölle kiinnitys
Se oli helpoin homma: Velcrotarraa pari palaa ohjaustangon väliputkeen ja mittariin niin siinä se istuu. Lambda mittaa pakokaasun happipitoisuutta. Sen mukaan säädetään ruiskutusta ja sytytystä. Ehkä, toiminnallisesti, tärkein mittari. Siihen pitää taivutella alumiinista aurinkolippa että mittarin luettavuus on parempi aurikoisellakin säällä. Mittari on leditoiminen eli rivi ledejä pienen rasian kyljessä. Kuva tulee kunhan olen mittarin varustellut.

Ahtopainemittari maalattuna. Punaisesta ei jää näkyviin kuin mittarin yläkehys. Muutoin mittarille tulee musta kotelointi. Mittarissa on taustavalo.

Ahtopainemittarin käyttövoima

Ainoastaan se ilmanpaine mikä painekammiossa on olemassa kaasuläpän ja imuventtiilien välissä. Painesignaaliletkuun laitan pienen suodattimen joka vaimentaa paineen sykettä alemmilla kierroksilla. Mittari kestää siten paremmin.

Jännitemittari
Senkin kehys on maalattu punaiseksi. Asennus vastaava kuin ahtomittarikin. Jännitemittarilla on kehitystehtävä: laturi on autosta peräisin kunnostamani Bosch, kiilahihnavetoinen joka tuottaa jo tyhjäkäynnilläkin tehoa hyvin. Latausjännite on lähes 14 Volttia eli sopinee, jossain määrin, litiumakun kaveriksi. Samalla säästyy painoa.  California 1400 GTS saa samalla kertaa litiumakun. Siinäkin on autotyypin moniurakiilahihnavetoinen vaihtovirtalaturi. Tosin litiumakun hinta on kaksin - kolminkertainen verrattuna lyijyakkuun. Pitää tingata kun ostaa kaksi akkua samalla kertaa. Myös litiumakulle sopiva ylläpitolaturi pitää hankkia. Kolme vuotta vanha mutta toimiva lyijyakku jää osittain reserviin. Minulla ei ole omakohtaista tietoa kuinka kauan litiumakut keskimäärin kestävät. Lyijyakut, ne kalliimmat, ovat kestäneet kolmesta viiteen vuoteen yllätyksittä. 

Akun kunto ratkaisee
Jos on pientäkin epäilystä akun kunnosta niin epäilyksen tulos, jossain vaiheessa, on pyörä joka ei käynnisty. Lyijyakku tykkää kun sitä käytetään säännöllisesti. Sama lienee nykyakkujenkin suhteen. Vanhan ajan kaasutinpyörät saa sentään tuuppaamalla käyntiin mutta useimpia digitaalivehkeitä ei. Nykypyörissä on myös havaittu että alhainen vanhentuneen tai halpisakun kapasiteetti ei riitä ja ajoneuvon digitaalinen hallintajärjestelmä ryhtyy tekemään vikailmoituksia vai siksi että jännite akussa on alhainen. Toimivan akun vaihto vanhan tilalle taikoo vikakoodien muodostuksen pois. Pahimmillaan vikakoodin ilmentyminen voi siirtää pyörän toiminnot vikasietotilaan jolloin matkanteko on hankalaa kun moottori käy vain alhaisella teholla. Tai matka katkeaa tyystin.

Lisämittareiden telineiden osa-aihioita alumiinistä. Pientä taivuttelua, porausta, jyrsintää, kierteitystä ja leikkaamista niin hyvä tulee. Viimeksi pintakäsittely.

Lisämittareiden mustat, muoviset suojakotelot ja kiinnitysosia jotka jäävät piiloon koteloiden sisään.

 

Miksi kotelointi

Mittarit ovat tarkoitettu autokäyttöön, siis sisätiloihin. Nyt ne tulevat aivan sateen ja pölyn eturintamaan. Jonkinlainen kotelointi on siis tarpeen. Monet mittarit tekevät itsensä tarpeettomiksi ajan mittaan kun olen saanut säädöt ja tehontuoton kohdalleen. Pyörään on tallella sen alkuperäinen "ladonovipleksi" jossa on pinta-alaa ja se peittää mittariston edestä ja osin ylhäältäkin päin.

 

Päivän sää (22.03.-23)

Nyt kun katsoo akkunasta kuudennesta kerroksesta ulos niin tuisku vie lunta vaasuoraan ja ajokelit ovat ala-arvoiset. Ehkä reilun kuukauden päästä pääsee käynnistelemään ja, ehkä, ajamaankin kokeeksi. Pitää testata kaikki toiminnot. Sytytystulppia pitää hankkia lisää. Varoiksi. Huono polttoaineseos nokeaa tulpan tai kuumentaa sitä liikaa. Kohta siirretään kellojakin parempaan aikarytmiin ja illat ovat valoisampia. Se mieltä virkistää ja auttaa jaksamaan. Ps: Verstaallani kellot ovat aina, ympäri vuoden, kesäajassa.

Jatko-osa odotettavissa parin päivän sisään.

Satula ja tavarateline selkänojineen

 

Satula on saranoitu
Alunperin jo tehtaalla ja satulan pohjassa on senaikainen tuki kuten voi olla auton nokkapeltiäkin kannattelemassa. Tämän tuen olen päästänyt eläkkeelle ja laitoin jo vuosia sitten automaattisemman tuen: se on peräisin asuntovaunun tuuletusikkunasta. Toimii siten että satulan etureunasta nostetaan ja mekanismi lukittuu haluttuun asentoon. Alaslasku tapahtuu nostamalla lisää jolloin mekanismi vapautuu ja satulan voi laskea alas. Kätevä peli.

Selkänoja
Peräisin amerikanpyörän valikoimista. Jämäkkä, vaikkakin kapeahko selkänoja. Matkustajalle kuitenkin parempi kuin ei mitään. 

Tavarateline
Omavalmiste alumiinista ja ruostumattomasta teräksestä. Alumiiniosat pintakäsitelty hapettumista vastaan. Pyörässä on muuallakin runsaasti ruostumatonta terästä. Ruuveista ja muttereistakin suurin osa.

Digitaalinen, ohjelmoitava ruiskutusyksikkö satulan alle kiinnitettynä. Kuvassa näkyy myös satulan puoliautomaattinen asentotuki.

 

Satula yläasennossa mekanisminsä varassa. Alapuolella, runkoputkien välissä, on ruiskutuksen ja sytytyksen releet ja sulakkeet.

 

Pyörän julkisivu oikealta. Osa komponenteista puuttuu vielä. Moottori on uusi ja käynnistämätön sekä digitalisoitu toimestani.

Tavaratelineen kiinnitys runkoputkeen ja lokasuojaan oikealta. Lokasuojat ovat ruostumatonta terästä. Lokasuojan kiinnitykseen sorvasin alumiiniholkit. Jos laitan sivulaukut niin holkkeja ei tarvita.

Tavarateline ja satulan takarauta vasemmalta puolen. Kestää isommankin kuorman.

Huohottimen "hätävaraletku"

Kuvassa näkyvä muoviputki lähtee huohotuskammion pohjasta ja tekee ensin mutkan alaspäin ja sitten runkoputkea myöden pyörän taakse. Koska moottori on ahdettu on luonnollista että huohotustakin on enemmän kun vapaastihengittävässä suurentuneiden paine-erojen vuoksi. Jos käy niin hassusti että huohotusjärjestelmä ei kykene erottelemaan huohotusilmasta öljyä pois tarpeeksi tehokkaasti niin mahdollinen purkaus johtuu letkua myöden takalokasuojan taakse ettei öljy joudu vahingossakaan takarenkaalle.

Selkänoja. On helposti irrotettavissa jos sitä ei tarvita.

Pyörä nosturilla vasemmalta puolen. Komponentteja puuttuu tältäkin puolen.

Verstaallani on uusi kahvinkeitin sekä pesupöytä kaappeineen. Varustelu kesken.

Seuraavaksi satulan viimeistelyä

Selkänojaan arvelin maalaavani nahkamaalilla, vastaavan vaikutelman luomiseksi kuin satulassa, sivut valkoisiksi. Satulan etuosan ja runkoputkien väliin liimaan noin 5 millimetriä vahvan kumilevyn ettei metalli hinkkaa metallia vasten.

Sähköissä pientä epäselvyyttä

Kaikki ei ole ihan yhteensopivaa. Merkkivalojen toiminnassa on sanomista, sivutuen asentokytkimen sijaintiin teen muutoksen tai laitan nykyiseen rakenteeseen vaihtoreleen niin että kun virrat kytkee päälle ja sivutuki on alhaalla niin sivutuen varoitusvalo palaa ja samalla estää startin toiminnan. Se olisi kymmenes rele tässä pyörässä.

Mittariston korotus

Aiheuttaa pientä harmia sillä kahdenkymmenen millimetrin korotus on joillekin vaijereille liikaa. Pitää nostaa tankki pois ja reitittää vaijerit uutta kautta. Myös muutama sähköjohto on tiukoilla. Asia on vain tekemisestä kiinni ja aikaa suveen vielä liki kaksi kuukautta. Eiköhän tässä ehdi vielä vaikka Verstaalla en enää käy kuin kaksi tai kolme kertaa viikossa. Kesällä saattaa olla toisin: Keväällä ja syksyllä viikot Mökillä ja kesä-heinäkuussa koko kuukausi. Muutoin Tampereen suunnalla. Ajatuksena on että suvella ajelisin nyt työn alla olevalla pyörällä Mökille ja sieltä käsin pitkin Etelä- ja Pohjois-Karjalaa kun kerran rajan pinnassa ollaan.

 

Työkalukoteloa ei ole

Tulppahylsy, varatulpat, pari ruuvitalttaa: ristipää ja suora, kuusiokoloavainsarja. Kiintoavaimia 7, 8, 10, 13 ja 17 millimetriä, joitakin kaksi kpl, pyörien akseleiden akselipulttiavain, kaksi lyhyttä rengasrautaa, rengaspaikkasarja, sisärengas varalle, pihdit, pieni yleismittari, ruostumaton puukko, varavaijerit kytkimeen ja kaasuun, eristysnauhaa, ja muita pikkukaluja ja -osia. Taidan ostaa ns. tavararullan jonka kiinnitän matkustajan selkänojan taakse tai tavaratelineen alle takavalon etupuolelle. Riippuu saatavilla olevan tavararullan koosta.

Muuta tarpeellista muualle

Öljyä puoli litraa varalle. Ei ole vielä selvillä kuluttaako tuliterä moottori ja kuinka paljon. Kulutus pienenee kun sisäänajo on tehty. (500 - 1000 km) Silloin myös RVS-käsittely vaihteistoon ja moottoriin. Aineet on hankittuna.

Ensikäynnistyshetki ensi kuussa?

Toivoakseni. Pitää katsoa virrat päälle kytkiessä mistä savu nousee vai nouseeko? Toivottavasti vain pakoputkista. Sitä ennen pitää sytytys ja ruiskutus ohjelmoida. Ensimmäinen ohjelmointi on ns. valistunut arvaus mutta sen jälkeen alkaa lambda ohjata säätöä oikeaan suuntaan. Tosin kapeakaistainen lambda antaa herkästi kyllästymispisteensä läheisyydessä virheellistä tietoa sillä se kertoo hieman liian rikkaan seoksen olevankin laihaa. Mutta kun sen tietää niin osaa varautua. Käytössäni oli laajakaistalambda mutta se on kadonnut lainaajien matkaan. Kukaan ei ole tunnustanut, vielä.

California T3 1000 Blower Ahtopainemittarin, ym. asennusta

 

Aiemmin ohjaustangossa
Ahtimesta on pitkähkö matka ohjaustankoon eikä, mielestäni, teollisuusmittari oikein ole hyvän näköinen missään eikä ainakaan alkuperäismittariston ohessa. Siksi sijoituspaikaksi tuli oikean puolen painekanavan yläpuoli. Tein sitä varten alumiinista kiinnikkeen.

Ei välttämätön ajossa
Kun ahtopaine on säädetty niihin rajoihin mitä kuljettaja haluaa ja kone kestää niin sen jälkeen mittareilla on vain vika-asioihin liittyviä tehtäviä. Jos ei ole ahtopainetta niin jossain on jotain vikaa: vuoto, ahtimen hihna poikki, moottorivaurio, tms. helposti havainnoitavaa. Mittareita on kolme: polttoainepaineen, ahtopaineen ja lambdan mittarit. Viimeksimainittu tulee mittariston yhteyteen ja on pienikokoinen sekä leditoiminen. Siitä myöhemmin lisää.

Ahtopainemittari telineessään painekanavan päällä. 

 

Letkuja runsaasti

Erilaisia painesignaali- huohotus- ja polttoaineletkuja on myös. Letkujen haaroitukset haarakappaleineen ja letkusiteineen piilotin näkymättömiin. Letkujen lisäksi on sähköjohtoja ja pätkä kaasuvaijeriakin näkyy.

Viimeistelyä tarvitaan
Odottelen lämmintä kevätsäätä niin kiillotuskoneen (Siinä on pyörät alla.) voi viedä ulos ja kiillottaa kaikki asennetut alumiinikorvakkeet ja muut kiinnikkeet sekä mahdolliset suojalevyt siisteiksi. Pura ja kokoa! Kiillottaminen on pölisevää hommaa. Siksi ulkona työskentely. Silti tarvitaan kiillotuslaikan koteloon imurin kytkeminen tai kohta naama on mustana.

Mittarit löytäneet paikkansa
Ajon aikana ei mittareita voi aktiivisesti seurata mutta mittarit ovat siksi että kertovat käyttäjälleen järjestelmän toiminnasta. Erityisesti polttoaineen paineen mittari on siinä mielessä tärkeä. Polttoaineen paineen on tarkoitus säätyä automaattisesti ahtopainetta myötäillen. Siis analogiaa digitaalisuuden seassa.

Polttoaineen painemittarin sijainti. Sijaintia voi muuttaa helposti sisemmäksi. Sen skaalaus on ookoo.

Painevaihtelu ahdetussa moottorissa

Polttoainepumppu pystyy noin 5 - 6 baarin paineeseen. Toki virtausmäärä putoaa kun paine kasvaa mutta ei niin paljoa että vaikuttaisi seokseen. Pumppu on alkuperältään tarkoitettu ahdetun auton moottorin polttoainepumpuksi. Normaalipaineessa paineensäädin pitää polttoaineen paineen tasan kolmessa baarissa mutta takaisinkytkennän avulla paineensäädin nostaa polttoainepaineen ahtopaineen muutoksen verran. Ei siis tarvitse ohjelmoida erikseen ahtopaineen mukaan säätyvää ruiskutusta. Sytytystä pitää sen sijaan säätää jossain määrin. 

Polttoainejärjestelmän rakenne

Tankki - sähköinen hana - karkeasuodatin - pumppu - paineensäädin  jonka yhteydessä pääosa paineellisesta polttoaineesta palaa tankkiin. Toinen haara on se joka jatkaa säädettynä paineena hienosuodattimeen ja siitä "jakotukin" kautta suuttimille. Ennen suuttimia on haara polttoaineen painemittarille. Käytännössä polttoaineen painemittari näyttää polttoaineen sen hetkisen paineen lisättynä ahtopaineella. Ahtopaine voi olla myös "miinusmerkkistä" kun moottorijarrutetaan koska silloin ahdin ei saa ilmaa. Polttoaineen paine pysyy kuitenkin kolmessa baarissa koska silloin kun moottorijarrutetaan on polttoaineen ruiskutus vähäistä tai ei lainkaan.

Ahtopaineen mittari tankin takaosan oikealla puolen.

 

Ahtopaineen mittari uusiksi

Nykyinen mittari on hieman epätarkka koska siinä on tarpeettoman suuri skaalaus. Parempi olisi mittari jossa olisi painealue -0,5 - 2 baaria. Silloin mittari näyttäisi sekä imu- että ahtopaineen tarkasti. Olen kokeillut ns. tuning-kauppojen tarkoitukseen myymiä halvemman pään mittareita. Eivät ole kestäneet sillä ahtopaine vaihtelee varsin nopeasti ja nestevaimentamaton, mekaaninen mittari hajoaa sellaisessa käytössä pian. Jatkan tarjonnan tarkkailua. Ehkä tämä mittari voisi toimia. Ko. mittari tarvitsee myös paineanturin kun taas halpismittareihin menee letku ja niiden mekanismi ei kestä jatkuvaa paineenvaihtelua. Anturia varten pitää tehdä kierrereikä jonnekin painekanavaan. Lisäksi on vedettävä pari sähköjohtoa. Mittarissa on taustavalo.

Sivukotelon etupuolella on monia komponenttejä ja toimintoja.

 

Muita mittareita

Nopeus-, matka, trippi ja kierroslukumittarit löytyvät pyörästä vakiona. Jäännöshappimittari mainittiin jo aiemmin. Käyttötuntimittari voisi olla kiva tilastoapu. Matkamittari kun ei kerro pyörän käytöstä kaikkea. Kuormitusmittari kertoisi minkälaisia rasituksia moottori kokisi mutta ne ovat arvokkaita ja vaativat monia anturointeja. Voltti- eli jännitemittari tai amppeeri- eli sähkötehomittari kertoo lataako laturi, kuinka tehokkaasti ja minkä verran akussa on voimaa jäljellä. Volttimittari on suht edullinen varuste. Sellainen pitänee asentaa näkökenttään.

Öljynpainemittari lienee myös tarpeellinen seuratessa moottorin kuntoa. Guzzin koneessa on varsin korkea öljynpaine eli kaikki kaupalliset mittarit eivät sovellu. Öljynpainevalo kertoo vain sen että painetta on mutta ei kuinka paljon.

G- eli voimamittari kertoisi kiihdytyksistä ja jarrutuksista ja toiseen suuntaan käännettynä kaarrevoimista tai hypyistä. Se ei liene matkapyörässä tarpeellinen...

Monia erikoisosia joita ei kaupasta saa

Ahtimen painepuolella oleva painekammio, plenum, ja siitä lähtevät painekanavat suutinrunkoihin asti ovat omaa valmistetta. Sitä varten piti suunnitella muotin "negatiivi" jonka ympärille lasikuituvaloksen tein. Lisäksi vaativampi kumivalos eli liitos painekanavien ja suutinrunkojen välissä piti myös valaa tarpeeksi lujasta kumilaadusta. Melko kovaa uretaania. Toki ensin piti tehdä moniosainen muotti valua varten. Kyse ei ole suorasta letkunpätkästä vaikka päällepäin se siltä näyttää. Helppoja osia ovat läppärunko ja ahtopaineen säädin joissa vain suunnittelu vaati vaivaa. Loppu on vain alumiinin koneistusta sorvissa ja jyrsimessä. Paineensäädin on mäntätyyppinen ja sen liike vaimennettu. Kaasuläppää varten piti tehdä koneistusjigi. Se kun ei ole ympyräinen vaan ovaali muodoltaan ja reunansa kulma akseliinsa nähden vaihtelee. Läppärungon tekeminen oli yksinkertaisempaa kuulalaakerointeineen ja kanavineen. Läppärunko on vain 46 millimetriä pitkä.

Ystäväni Repe valoi suuttimien ja sylinterikansien väliset kanavat. Itse suoritin koneistukset ja asennukset. Myös ruiskutusyksikön kotelon alumiinivalos on hänen aikaansaannostaan. Sekä tärkein: ruiskutusyksikkö, jonka piirilevy ja komponenttien tinaus on tehty silloisen Megasquirtin kaavan mukaan, on myös Repen käsialaa.

Osien suunnittelu

Se on usein helpoin vaihe. Tekeminen on oma hommansa ja vaatii tarkkuutta sillä osien on osuttava kohdalleen ja mielellään siistin näköisinä. Muotintekoa ja alipaineinjektointia hartsin kanssa. Nopeasti, lujaa ja kevyttä.

Pala pyörän nykyistä värimaailmaa. Tuohon 850-T3-tekstin alle sopisi jokin juttu.

 

Musta ja punainen hallitsevat

Lisäksi alumiininharmaa mattana että kiillotettuna. Kromia on lähinnä pakoputkissa ja ohjaustangossa sekä sivulaukkujen telineessä mikäli sen asennan. Satula on mustavalkoinen. Valkoista pitäisi laittaa muuallekin, tasapainon vuoksi. Tankki- ynnä muut merkit eivät ole siten tasapainossa muun värimaailman kanssa. Mietin kyllä samaa teemaa kuin on eräässä toisessa pyörässäni. Se on hillitty mutta, mielestäni, arvokkaan tyylikäs. Vaan aina voi maalata uudelleen. Tuttu maalari.

Etu- ja takakaatumaraudat

Ensinmainittu on paikoillaan ja peräisin California 3-mallista mutta jostain tarvitsisi hankkia sopivat, vastaavat, takakaatumaraudat. Ne uhrautuvat kätevästi jos pyörä kellahtaa syrjälleen. Sellainen tapahtuu useimmiten paikoillaan ollessa. Rautoihin tulee naarmuja mutta kalliit osat säästyvät kolhuilta. Venttiilikopat, ilman kaatumarautoja, ovat ensimmäisinä herkästi särkyviä. Loppuu matkanteko silloin.

Tankin raidat. Suojamuovit vielä raitojen päällä. Teippaukset omaa työtäni.

 

Tankin takaosan teippaus

Satula tulee osittain tankin päälle. Satulan etuosan tuet nojaavat kumivaimentimien varassa rungon selkäputkiin kuten myös tankki on kiinni vain kumeilla ja mahtuu heilumaan niiden varassa. Silloin tankin maalipinta voi hiertyä puhki. Sitä varten kauppias myy "kiveniskemäsuoja"-nimellä läpinäkyvää ja lievästi taipuisaa muovikalvoa jolla voi teipata tankin takaosan suojaa välittömältä kulumiselta. Suojateippaus pitää uusia kun se uhkaa kulua puhki. Kokemuksesta tiedän että kulumakohdat ovat pistemäisiä, peukalonpään kokoisia alueita. Myös tankin takaosan ja vastaavan alueen puhtaanapito satulan etuosasta ehkäisee kulumista.

Satula saranoilla

Satulan takosassa on saranat ja kun etuosasta nostaa niin satula nousee pystyyn ja automaattinen tuki kannattelee satulaa siinä asennossa. Tarpeellista siksi että merkittävä osa elektroniikkasta, sulakkeista ja releistä sijaitsee joko satulan pohjassa tai sen alapuolella. Satulan etupään tukiin pitää liimata kumilevyt ettei satulan tuet koske suoraan runkoputkiin.

Tavarateline

Sellaisen tein itse joskus yli kymmenen vuotta sitten. Rakenne alumiiniä ja todella tukeva mutta ulkonäöltään siro. Sisältää myös selkänojan takamatkustajalle. Toiminee myös takasatulalle lastattavan kuorman sitomispaikaksi. Tavaratelineelle voi laittaa myös takalaukun. Toistaiseksi en laita sivulaukkuja paikoilleen. Yksin matkatessa tavarat mahtuvat riittävän hyvin muutoinkin. Kuvia tulossa aiheesta lähipäivinä.

Astinlaudat kyytiläiselle

Sellaisetkin on olemassa. Ovat nopeasti kiinnitettävissä mikäli sellaista tarvetta ilmenee. Harkitsen ylös taittuvia takajalkatappeja vaihtoehtona. Niille on kaksi sijoituspaikkaa noin 10 sentin välein.

Jatkoa seuraa...

California T3 1000 Blower Kahvakytkinten lämpömuokkausta

Muovi kutistuu
Muovit eivät ole ikuisia vaikka niin on jossain mainittukin. Ei ainakaan moottoripyörän kahvakytkimien osalta sillä ne ovat sekä muuttaneet muotoaan että kutistuneet. Rakoja siellä täällä, huonoa osien yhteensopivuutta ja hankala asentaan alkuperäisille paikoilleen.

Erityisesti oikealla
Kierteitä oli mennyt ylikiristämisen vuoksi, kahvarunko pyrki kiertymään kaasukahvan kierron mukana ja muutama muukin pieni ongelma kuten sähköjohtimien tinaukset ja läpiviennit. Kierteet sain korjattua tekemällä uudet, hieman isommat kierteet ja syvemmälle kuin ennen. Vaati tarkkaa mitoittamista etten tehnyt ns. läpireikiä mutta maksimoin kiinnityskierteiden pituudet. Ruuvin ovat nyt M4-kokoa ja ruostumatonta terästä. Alkuperäiset olivat pienemmät, lyhyemmät ja ns. puuruuvityyppiä.

Kovemmat keinot käyttöön
Kutistumisen vuoksi jouduin hiomaan, muunmuassa, kahvarungosta ainetta pois ohjaustangon läpivientien osalta että hieman muualtakin. Yksi ongelma oli että sähköjohtimien suojasukat ja itse johtimien kuoret ovat ajan mittaan kutistuneet eli eivät tahtoneet yltää perille asti. Se vaati johdinnippujen uudelleenpujotusta ja siirtelyä.

Vasemman puolen kahvakytkinkokonaisuus takaa. Suojasukka on kutistunut.

Vasen kahvakytkin edestä. Kytkinosiltaan parempi kahdesta.

Tekstit kadonneet

Pitänee hankkia ohut, valkoinen/hopea maalikynä ja käsivaralta kirjoittaa uudet tekstit. Siinäpä pientä näpertelyä kesää odotellessa.

Kahvakytkin hakeutumassa alkuperäiseen muotoonsa lämpökäsittelyn avulla. Keltaisen napin yläpuolella kulkee ala- ja yläosan välinen sauma.

 

Sormipyöriä

Kuvassa yllä näkyy hieman epäterävänä alaosassa kahden sormiruuvin kanta. Tietääkseni, ylemmällä säädetään kaasukahvan kiertomatkan loppupäätä niin ettei kiristä loppuunvedettyä vaijeria liian tiukalle ja alemmalla säädetään kaasukahvan kitkaa, ts. miten herkästi kaasukahva pyörii. Myös kaasukahvan palautuksen saa sillä jumiutettua. Toimenpidettä kutsutaan matkakaasuksi. Alkeellinen versio vakionopeussäätimestä.

Ala- ja yläosan välinen rako on pienentynyt lämpökäsittelyssä.

Puhaltimella kuumaa

Mutta ei niin paljoa että muovi sulaisi. Kuumailmapuhaltimella se tapahtuisi varsin helposti ihan vahingossa. Siksi aikaa käyttäen ja miedolla lämmöllä. Puristimet pitävät osat muodossaan. Toistan lämpökäsittelyn vielä kahdesti ja annan jäähtyä yön yli välillä. Muovi, nimensä mukaan, on muokkautuva aine.

Raot "irvistelivät"

Ulkonäkö ei ollut kiva kun kahvakytkinrungon ylä- ja alaosat olivat erillään toisistaan ja lisäksi vielä hieman kierossakin. Kieroutta ja ylä- ja alaosien välistä rakoa poistin hiomalla ohjaustangon läpivientiä väljemmäksi ja lämpökäsittelyn ajan kahdella puristimella likistyksessä puolikkaita toisiaan vasten. Viikonloppuun mennessä näen tulokset. Nyt on takana kaksi lämpökäsittelyä. Vielä kolmannen teen ja osien jäähtymisen jälkeen voi puristimet poistaa.

Muuta kahvakytkimistä

Taisin jo kirjoittaa aiheesta aiemminkin. Tinaushommia piti tehdä koska osa johtimista oli irronnut tinauksistaan tai tinaus oli syöpynyt. Kytkinten kytkinliuskat liukukytkimissä olivat jo kuluneet. Puhdistus ja uudelleen asennus sain ne toimimaan. Tärkein asia toimimisen jatkossa on se että kahvakytkinten kautta kulkee vain häviävän pieni releiden ohjausvirta. Alunperin ei releitä montaa ollut. Nyt niitä on 9 kpl. Releitä käytetään pienellä ohjausvirralla ja rele käsittelee kohteen käyttövirtaa. Sulakkeita on käytössä viidestä amppeerista 40:neen amppeeriin asti.

Kuvia tulee lisää siitä onnistuinko...

E-fuel

 

Ei ihan vielä mutta ehkä...
Bensiinin ja dieselin myös korvaajaksi on jo tarjolla polttoaineita jotka ovat ekologisempia kuin perinteinen maaperän öljystä jalostettu polttoaine. Tarkoitan, muunmuassa, nykyäänkin saatavilla olevaa etanolipolttoainetta joka käy flex-fuel ajoneuvoihin. Tein jo vuosia sitten kokeita moottoripyöräkäytössä kyseisellä polttoaineella vaikka silloin oli tankkauspisteitä ko. polttoaineelle melko harvassa, joillain alueilla ei lainkaan ns. tankkausvälin ulottuvissa.

E-fuel
On edellistä kehittyneempää polttoainetta jonka biologinen kuormitus luontoarvojen suhteen on erittäin alhainen. Aiheesta ja polttoaineen valmistuksesta on muualla juttua perusteellisemmin.

Biopolttoaineiden sopivuus
Kokeideni mukaan ei ole estettä käyttää. Pakokaasukin on enimmäkseen vesihöyryä. Se on liki ainoa ongelma sillä perinteinen mäntämoottori vaatii tällöin tiheämpää öljynvaihtoväliä. Tähän on kaksi pääsyytä: vettä kertyy sekä öljyn joukkoon koska biopolttoaine palaa kylmempänä. Bensiinikäyttöinen moottori normikäytössäkun tuottaa enemmän hukkalämpöä ja siksi öljytkin on suunniteltu yli sadan asteen käyttölämpötiloihin. Uuden voitelutekniikan pitää seurata nopeasti perässä että saamme kohtuuhintaista ja hyvin toimivaa öljyä biopolttoainemoottorin voiteluun. Moottoria ei sinänsä tarvitse juuri muokata mutta sen moottorinohjauksen säätäminen tulee välttämättömäksi joko uudelleen ohjelmoimalla, kuten itse olen tehnyt, tai erillisellä lisäboksilla joka on jo eko-muunnosajoneuvoissa yleinen käytäntö.

Jotain on tapahtumassa.

Helppo siirtymä
Itsellä kaksi mahdollista etanolipyörää eli California 1400 GTS johon ei tarvitse tehdä mitään muutosta ajamiseen etanolilla tai millä tahansa etanolin ja bensiinin seoksella. Sen automaattinen säätyminen polttoaineille perustuu lambda-takaisinkytkentään, ts. pyörän moottorinohjaus mittaa pakokaasun laatua ja säätyy sen mukaan. 

Joko tai -versio
Toinen on vielä hiukan työn alla oleva, moottorinohjaukseltaan täysin digitalisoitu, California T3 1000 Blower jolla aion kokeilla etanolisäätöä kunhan valmistuu. Se tulee olemaan hieman hankalampi tapaus koska moottorinohjauksen muuttaminen etanolikäyttöön vaatii tekemistä taulukkojen kanssa eikä silti voi käyttää sekapolttoainetta eli joko tai. Etanoli tuottaa enemmän tehoa mutta kulutus on noin viidenneksen isompi bensiiniin nähden. 

Kaasutinvehkeet erikseen
California Adamant, sen sijaan, on kaasutinpyörä ja kärkisytytteinen niin siihen on hankala tehdä mitään etanolikäyttömuutoksia. Mutta ei mahdotonta. Nyttemmin se on säädetty matalaoktaaniselle etanolibensiiniseokselle jota on yleisesti tarjolla. (RE85, E85) Muut pyöräni ovat korkeaoktaanisella käyviä kaasutinpyöriä.

Jatkan juttua myöhemmin...

California 1400 GTS Puhelimelle, moottoripyörään, autoon, naville, tabletille ym. latauskaapeli usb-c

 

Aina tulee uutta lataukseen ja tiedonsiirtoon
Mainittuun tarkoitukseen on ollut vuosikymmenien mittaan monenlaisia latauskaapeleita. Toivottavasti tämä C-tyyppi säilyy niin että en enää loppuelämäni aikana muuta tarvitse. Kaapeleita täytyi ostaa yksi mökille, yksi varalle, yksi autoon, Kaksi moottoripyöriin ja yksi muuten vaan. Lisäksi on ennestään puhelinten c-latauskaapelit. Mutta eivät aina ole siellä missä on tarve. Myös California T3 1000 Bloweriin olen asentanut tupakansytytinliittimet säätötietokoneen latausta varten. On ollut tapana tehdä ruiskutuksen ja sytytyksen säädöt vaikka tien laidassa.

Moottoripyörissäni, liki kaikissa, on virran ulosottoja
Tämän lataussysteemin laitoin pyörääni jo kohta uutena eli on ollut käytössä varsin pitkään. Voimanlähteinä pyörän hihnavetoinen laturi ja 18 Ah:n akku. Siitä on ladattu navigaattoria, useita eri puhelinmalleja ja käytetty partakonettakin sekä virtaa ns. roikkalamppuun. Ensi kaudeksi se vaihtuu ladattavaksi versioksi. Roikkamalli saa olla auton tavaratilassa. Matkassa on aina hyvä olla riittävätehoinen taskulamppu. Autossa, kaikissa moottoripyörissä ja miksei polkupyörissäkin normi ajovalon lisäksi. Ole laajentanut polkupyöräilyreviiriäni koskemaan Tamperetta ja sen lähiseutuja. Yleisin matka on ollut Peltsulta Tammikujalta Pirkkalan kautta Ylöjärven Puskuritielle. Myös Hervanta ja joskus keskustakin on ollut ajelukohteena. Polkupyöräilemällä keskustaan ja takaisin säästää noin yhden ison oluen verran paikallista valuuttaa nyssekyydin sijaan.

Latausliittymä merkkivaloineen ja kytkimineen. Kannet suljettuna. Tarkoitetut merikäyttöön. Jalusta omaa suunnittelua ja valmistetta. Lentokonealumiinia.

Kannet auki. Kaksi USB-naarasliitintä ja niinsanottu tupakansytytinliitin.

Uusi C-liitiminen USB-kaapeli vartoilee ajokautta pyörän takalaukussa ja mahdollista lataustarvetta.

Akut kestävät hyvin

Silti voi tulla lataustarve. Joko itselle tai jollekin kaverille kun ollaan reissun päällä. Hyvä piirre tässä c-tyypissä on se että sen saa sähläämättä liitettyä vaikka pimeässä olisi kun sopii molemmin päin. Pelkkää latausta ajatellen ne pyöreät liittimet muinoin olivat helpompia.

 

Kiikarien kunnostusta

 

Tavanomainen prisma-kiikari
Keksijänsä mukaan Porro-tyyppinen ja suurentaa 7-kertaisesti ja objektiivien halkaisija on 50 millimetriä. Valovoima kohtuullisen hyvä. Puutteena mainittakoon jalustaruuvin puute mutta rakentelen sellaisen niin istuu siten mukavasti kameran kolmijalan varassa.

Noin 45 vuotta matkassa
Hankin nämä kiikarit ystäväni vihjeestä. Hän kun oli aikanaan optiikka-alan miehiä ja tiesi siis asioista hieman enemmän. Hän mainitsi että Neuvostoliittolainen optiikka on ihan kelvollista, varsinkin jos haluaa edullisesti hyvää laatua. Näin toimin ja laite on kulkenut mukana pitkin Eurooppaa moottoripyörän kyydissä ja kotimaatakin se on nähnyt runsaasti. Tärkeä laite myös Mökillä. Tapahtumia järvellä laiturin nokasta voi tarkastella tarkemmin lähempää menemättä lähelle. Sitäpaitsi pesiviä lintuja ei pidä häiritä pesintäaikana. Lisäksi näkee tarkemmin kuka kulkee ja millä asialla.

Okulaarisuojat
Irto-osia ja eivät juuri koskaan siellä missä niitä tarvitaan. Tarve-aika on jokseenkin vastakkainen kuin kiikarin käyttöaika. Suojat olisi hyvä pitää paikoillaan kun kiikaria ei käytetä. Ei siis ole käytetty kuin harvoin siksi että ne ovat olleet kiikarien säilytyskotelossa joka on aina jossain muualla kuin itse kiikarit. Otin pätkät ompelulankaa ja neulan jolla tein reiät suojien reunoihin. Toiset päät langoista sidoin samoihin lenkkeihin missä kaulahihna on kiinni päistään. Ovat siis aina paikalla eikä linssit pölyynny. Perinteinen asento kun on säilyttää kiikareita pystyasennossa.

Puhdistusaine
Samaa kamaa millä siivotaan silmälasit sormenjäljistä tai roiskeista ym, muusta ryönästä. Samalla aine kiillottaa eli sisältää jonkinlaista vahaa lievässä määrin. Joka tapauksessa näköala kirkastui puhdistuksen yhteydessä.

Suojat riipuksissa lankojensa varassa.

 

Objektiivisuojat myös

Ne ovat löystyneet harmillisesti. Pitänee tehdä jonkinlainen "viritys" niihin niin pysyvät paikoillaan ja ne saa samanlailla roikkumaan nyörin varassa kuin okulaarisuojatkin etteivät katoa. Pysyvät kiikarit kunnossa ja linssit puhtaina.

Suojat paikoillaan kun laitteella ei katsella. Keskellä näkyy silmienväliasteikko.

 

Säädöt jäykät

Vuosikymmenien myötä ovat eräät säädöt käyneet kankeiksi, toisin sanoen vaikeiksi käyttää. Vanhat vaseliinit ovat kovettuneet eivätkä voitele. Liottelin kyseisiä kohteita muutamalla tipalla ompelukoneöljyä. Vaikutus syntyy hiljalleen. Muutama tunti lisävoitelusta säädöt, etenkin "silmienvälisäätö" notkistui merkittävästi. Se ei saa olla kovin herkkä että pysyy säädetyssä asennossa. Muut säädöt ovat varsin normaalit nyt. 

Säätöjä on vähän

Vain tarpeelliset: sovitussäätö silmievälille, focus, ja oikean puolen okulaarin säätö jos silmät ovat eriparia. En osaa muita kaivatakaan.

Puhdistus- ja suoja-aine, alla puhdistusliina. Mainos ei ole maksettu.

Muita lisäosia

Kaikki neljä linssisuojaa löytyvät sekä erilaisia okulaarilinssejä hämärässä tai liiassa valossa katseluun. Pitänee nekin siivoilla. En ole juurikaan niitä käyttänyt. Puhdistus kirkasti maisemaa. Em. pyyhkeen, puhdistusaineen ja hammastikun yhdistelmällä sain linssit puhtaiksi reunojaan myöden.

Kotelo

Paksua nahkaa ja nähnyt maailmaa eli on kolhiutunut ja nuhjaantunut vaan hoitaa edelleenkin tehtävänsä kunnolla. Pitänee puhdistaa paineilmalla sisäpuolelta että kiikari ja lisäosatkin pysyvät siisteinä ja valmiina katseluun kun sellainen hetki koittaa että niitäkin tarvitaan.

Harrastusta

Ehkäpä kiikarointia tulee jatkossa harrastettua enemmänkin. Onneksi on ikkunat metsään päin niin ei tule naapuriepäillyttäväksi. Kohtahan ne linnutkin alkavat pesiä lähipuissa. Oravat, tiaiset, tulkut, tikka ja jänöjukat ovat kaikki liki päivittäisiä nähtäviä ja osa niistä kuuluvatkin. Kevät alkaa tulla...

Telttoja retkeilyyn, mökille ja kokoontumisajoihin

 

Paino ja mukavuus ratkaisee
Kaksikerrosteltat ovat mukavia koska ovat lähes varmasti vesitiiviitä ja sisäteltan vuoksi niissä on kaksikerroksisuus joiden väliin jää seisovaa ilmaa eristeeksi. Myös teltan muu rakenne ratkaisee: pieni teltta ei välttämättä ole kevein eikä pakkaus aina pienin. Vähintään tukikaaret vievät tilaa pituussuunnassa. Kuljettaminen moottoripyörällä voi olla ongelma. Useimmiten on tarvittu telttaa yhdelle tai kahdelle hengelle. Isommalla porukalla telttaillessa on käytetty armeijatyyppistä sissi- tai puolijoukketelttaa. Niitä on joko vuokrattu tai jokin kerho omistaa sellaisen. Isompi teltta on kulkenut mukana joko mp-perävaunussa tai erikseen kuljetettu tapahtumapaikalle. Pari kertaa isommassa pyörässä kyytiläisen sijaan. Kamina toisen pyörän kyydissä. Polttopuut paikan päältä. Jos edes on tarvinnut.

Kaksi ennestään
Haglöfs on ikääntynyt ja sen sisäteltan kumikannakkeet ovat menettäneet kimmoisuutensa. Hiukan niitä fiksasin niin teltta on käyttökelpoinen maksimissaan kahdelle. Lämpöisin ja pitkäikäisin talouden teltoista. Yllättävän kestävä tunneliteltta. Ikävuosia pitkästi yli kaksikymmentä. Ehkä laatu maksaa mutta myös kestää. Ulkonäkö kauhtunut. Varustettu hyttysverkolla. Hankittu Partiokaupasta. Kallis, perinteinen ja hidas koota ja purkaa.

Modernimpia ratkaisuja
Toinen moottoripyörän päällä kulkeva teltta, 4Bikers, on myös kaksikuorinen nimenomaan motoristeille suunniteltu nopeasti purettava ja koottava laitos ulkopuolisella tukirakenteella eli telttakangas roikkuu kaarien varassa. Pikapystytysmekanismi. Kokoaminen kassiinsa onkin sitten hieman työläämpi. Mutta niin se on aina teltoissa ollut. Erityisesti märän teltan pakkaaminen ottaa aikaa. Lisäksi kotiin päästyä levittäminen kuivumaan autotalliin tai Kerholle. Makuutilaa max kolme hoikkaa henkilöä. Tilava kupoliteltta kahdelle mutta ei seisomakorkeutta että enimmäkseen on kontattava. Hyttysverkko vakiona. Ostopaikkaa en muista. Hinta suht edullinen. Käytössä mökillä silloin kun on hellettä kuten viime kesänä. Viikko meni telttaillessa. Ei hikoilua eikä kiusaa hyttysistä jos telttakankaan ulkopuolista intensiivistä ininää aamuyöstä ei laske haitaksi. Muut luonnon äänet ympärillä ovat kivoja: kuikan huuto, joutsenten kurkkuäänet ja lokkien kirkuna aamulla. Niihin on kiva herätä.

Uusin hankinta
Merkkiä Woodlander. Käyttöohjeen mukaan tiipii-tyyppinen jossa luvattu tilaa kuudelle aikuiselle. Vesitiivis pohjakangas. Seisomakorkeus riittävä ja em. teltoista kevein sekä pakkaus litteä ja lyhyt. Sisältää koottavan keskisalon osineen, maakiilat ja monet nyörit. Tulee olemaan mielenkiintoinen ensikokoaminen. Teen ensiasennuksen asuintalomme takapihalle kokeeksi. Ohjeissa mainitaan että kaverista olisi apua. Saa sittemmin selville että miten se pitää kääriä ja laskokset kääntää että mahtuu kassiinsa.

Moottoripyöräilyssä tärkeää
Erityisesti alhainen paino, pienet pakkauksen ulkomitat ja, varsinkin, salkkutyyppinen litteys ovat etuja pakatessa ja kuljetettaessa. Tässä teltassa on keskialueella reilusti seisomatilaa ja oviaukossa ei tarvitse juurikaan kumarrella. Mukaan pitää vielä saada ainakin kaksi jakkaraa tai koottavaa nojatuolia, pieni pöytätaso sekä lattiamatto. Muissakin teltoissa on erillisen lattialle levitettävän kankaan/ohuen maton edut tulleet tutuksi. Lika ja roskat kulkevat pääosin sen mukana ulos tarvittaessa. Kauniilla säällä teltan sisällä oleskelua ei juurikaan ole joten telttakalut ovat tietenkin teltan edustalla.

 

 Haglöfs, 4Bikers ja uusi hankinta Woodlander tiipii. Mittaerot melkoisia.

Olen punninnut

Keskimmäinen on painavin. Oikealla on toiseksi kevein. Haglöfs painaa kolme ja puoli kiloa, 4Bikers reilut kuusi ja Woodlander hieman alle 4,5 kiloa. Moottoripyörässä kaikki paino mikä on akselikorkeuden yläpuolella on pois ajettavuudesta. Pitää vielä testata saisiko Woodlanderin mahtumaan vasemman sivulaukun pohjalle tai hihnojen varaan laukun seinustalle pystyasentoon. Pituus sopii mutta entä leveys. Se selviää ensi viikolla kun poikkean Kerholla missä varsinainen käyttöpyöräni, California 1400 GTS on talvisäilössä. Samaa hankaluutta ei ole California Adamant-triken suhteen. Siinä ei kuljetuskyky ole ongelma. Sillä ajan vain alkukaudesta ja syyssäillä jos ajelluttaa. Eli rospuuttoajoneuvo on se. C. Adamantissa on kolme suljettavaa tilaa hyvin matalalle sijoitettuna sekä takakatteen päällä tilava tavarateline.

 

Woodlanderin ohje jossa kaivataan toista henkilöä pystytykseen. Mutta varmaan yhdessä homma onnistuisi paremmin. Kuudennessa kohdassa jo teititellään.

Menetelmä lienee puolijoukkueteltan pystyksen tyyppinen

Arvaan että ensin telttakangas levitetään maahan pystytyskohdalle. Kiinnitetään yläkartio joka estää keskiaukosta veden valumisen sisään. Sitten ryömitään telttasalon kanssa sisään ja laitetaan salko teltan katon keskipisteeseen. Sitten nostetaan teltta pystyyn. Kolme henkilöä saisi kerrasta teltan tukevasti pystyyn. Palaan asiaan kun lumet ovat haihtuneet. 

Arvelisin että jos laittaa kaksi pitkää narua keskisalon yläpäähän ja niistä kädet levällään vetää niin teltta nousee pystyyn isommin vastustamatta kunhan salon alapää on tuettu paikoilleen "lattian" keskelle. Ainakin kokeilen. Mitenkä jossain Lapin tunturin juuressa hankin paikallisen "jounin" siihen avuksi? Korkkaanko jallupullon, levitänkö kartan vain laitanko pasianssia niin kohta on joku osilla tai neuvomassa...

 

Woodlander, hinta euron auki kahdeksankymppiä. Ainakin Pirkkalan Motonettiin näitä vielä jäi. Painaa vähän ja paketti on pieni.

 

Ajokautta odotellessa

Aloitan trikellä eli California Adamant 1000 ajokaudenavaus- ja päättämispyörällä. Saatan sillä lähteä kesän ensimmäiseen kokoontumiseen mutta siellä on tarjolla sisämajoitusta joten tiipiin testaus jäänee kokoontumisajo-olosuhteissa myöhemmäksi. Ehkä ACGR:ään otan tiipiin matkalle. Jos säät ovat hyvät niin jatkan matkailua napapiirin takana muuallekin. Inarinjärven kaakonkulma on itseltä vielä, pääosin, tutkimatta.

 

Tiipiin vesitiiveys ja lämpötila

Jää nähtäväksi ja koettavaksi. Oletan että ei ole lämmin erikseen lämmittämättä mutta vesitiiveys tullee siitä että teltan harjakulma on hyvin jyrkkä eli vesi valitsee valumisen eikä pyri sisälle. Kangas vaikutti varsin tiiviiltä ja sitä voi saatavilla olevilla kemiallisilla spray-kyllästeillä parantaa. Joissain leiripaikoissa on ollut sähköpistoke lähellä niin jatkoroikalla ja auton pienellä sisätilalämmittimellä on saanut erinomaiset telttaolosuhteet aikaan.

 

Kun kesä saa

Kerron kokemuksista kun olen muutaman eri olosuhdeleirimisen kokenut. Ehkä jo toukokuussa veljen maaseututontille pystyttelen ja testaan muutkin leirintävälineet. Kaikki mukaan: Trangia ja sen varusteet polttoaineineen, pari erilaista makuupussia, avaruuspeite x2, laatikollinen mietoa olutta, tuoliryhmä ja suunnitteilla oleva pyöreä pikkupöytä keskisalko-kiinnityksellä. Jos ei onnistu niin pakopaikka on lähellä eli saunakamari.

Tiipiin kuljetus

California Adamantilla eli Trikellä matkassa on teltta, perinteisesti, takatelineellä. Sen alla on perälaukku jossa kulkee lähinnä vaatetavarat ja osa "eväistä". 

Toinen, varsinainen matkapyörä, California 1400 GTS omaa takalaukun johon Woodlander teltta mahtuu. Toistaiseksi, tosin, vain osissa eli takaluukkun laitetaan ensin teltta ja vasta sitten telttakepit jos laukku on jommassakummassa isommista tilavuuksistaan. Jos on mahdollista käyttää takalaukun "litteintä" kokoa niin ensin keskisalon putket pohjalle omassa pussissaan, niiden sivuille muuta kamaa ja sitten teltta pussissaan. Päälle mahtuu vielä hieman tavaraa ennen kannen sulkemista. Vaikka pizzalaatikko.

Teltan keskisalko pussissaan takalukussa. Lisäksi rekvisiittana joitain saatavilla olevia tavaroita.

Teltta takalaukussa ilman erityistä ahtamista. Ei kastu teltta matkalla.

Keskisalon "lyhennys"

Lyhennyksen tein niin että keskisalon kokonaismitta ei lyhentynyt milliäkään mutta keskisalon pakattu mitta lyheni useamman sentin. Leikkasin jatkoskohdat lievästi vinoon joten jatkosten lukitusjouset eivät enää pidennä salkoputkia. Näin on mahdollista että keskisalko mahtuu purettuna hulppeasti takalaukkuun.

 

Teltan keskisalon putket lyhennettyinä ja maalattuina. Ylinta putkea ei tarvitse lyhentää.

Pois leikatut keskisalon palat.

Putket lyhennetty yläpäistään, lyhennyskohdat maalattu ja jouset asennettu. Jousten tehtävä on pitää keskitolppa äänettömänä. Jos niitä ei olisi niin tolpan liitosvälyksistä johtuen tolppa kolisisi tuulisella säällä.

Kartiolevitys

Putket sisäkkäin vaikuttivat hieman huteroilta joten laajensin kavennettuja kohtia siten että keskisalon osat menevät sisäkkäin hieman tahmeasti. Paukutin hyvin loivan kartion avulla putken päitä isommiksi.

Lisävaruste suunnitteluun
Huonojen säiden innostamana voisi teltan keskisalkoon laittaa pienen pyöreän pöydän kiinni. Pitääkin suunnitella. Jostain keveästä, lujasta ja ohuesta materiaalista. Vaikka lasikuidusta. Lisäksi kaksi korkeutta josta toinen suht alhaalla että yltää helposti ottamaan makuultaan huikkaa. Varsinainen korkeus baaritiskin tasolla tai, jopa, ylempänä.

Tein pöytätasolle säädön
Ratkaisu oli helppo sillä varastoistani löytyi pala pom-muovia tankona. Mustaa, joustavaa mutta helposti sorvattavaa. Siihen tein lyhyen ohjauksen pöytätason kiinnitystä varten ja toisen kavennuksen johon sovitin letkusiteen. Sitä löysäämällä voi pöytätasoa nostaa tai laskea. Tarvitaan vain ruuvimeisseli tai normisti matkassa oleva monitoimityökalu. Pöytätaso toimii siis yöpöytänä alhaalla tai sen voi nostaa korkealle ettei vie tilaa. Pöydän teen lasikuidusta. Reuna kääntyy hieman ylöspäin. pitäisiköhän pöytätasossa olla reikiä? Halkaisijaa vielä mietin. Puoli metriä on liian vähän mutta metri jo liikaa. Ei kestä keskisalko. Toki sitä voi vahvistaa laittamalla alumiiniputkea tai muoviputkea sen sisään. Paino lisääntyy mutta ei liene kovin haitaksi. Tätä telttaa kun ei ole tarkoitus kantaa metsään vaan kuljettaa mukana moottoripyörällä tai autolla. Kuormitus salkoon kohdistuu pääosin pöydän kiinnityskohtaan.

 Liu'utettava ja paikalleen kiristettävä holkki. Vasemmalla yläpuoli.

Säätö letkusidettä löysäämällä holkki liikkuu.

Muita käyttökohteita
Telttaillessa tarvitsee ripustuskohteita jos vaikka varusteita varten. Muutenkaan teltan "lattialla" ei ole hyvä olla liikaa kamaa. Johan makuukamppeissa on tarpeeksi. Pitänee tehdä vielä toinenkin holkki mutta sijoitus paljon ylemmäksi ja siihen muutama koukku. 

 

Muita retkeilyvälineitä

Makuupussit. Niitä on ainakin kolme paria. Ihan kevyet kesä- tai sisäkäyttöön, repun päälle pakattavat suht kevyet vaellusmakuupussit ja untuvapussit kylmempiin olosuhteisiin. Joitain muitakin pusseja lienee varastossa. Makuualustat: erittäin kevyet, mutta kalliit, ilmatäytteiset patjat jotka mahtuvat nyrkin kokoisiin pakkauksiin. Hieman painavammat, kuitutäytteiset, itse täyttyvät patjat ja joitain, lähinnä perinteisiä, ilmapatjoja. Ainakin yksi Itä-Saksalainen uimapatja on vielä tallella ja ehyt. Sopii, painonsa vuoksi, vain autossa kuljetettavaksi. Ohuita, kaksikerroksisia, lämpöpeitteitä eli ohuita alumiinifoliota muistuttavia mutta ohuella kankaalla vahvistettuja. Sellaisen voi laittaa myös patjan alle. Sekä kevyitä, lämpöä heijastavia ja hyvin pieneen tilaan taiteltavia avaruuspeitteitä pitää ostaa. Niistä saa hyviä pitkälliseen käyttöön kun rei'ittää ne noin kolmen millimetrin lävistimellä 5 - 10 sentin välimatkoin. Silloin ihmisestä erittyvä kosteus pääsee pois mutta peitteestä heijastuva lämpö ei juurikaan. Ei taiteltuna vie tilaa eikä paina oikein mitään ja on kestävä. Asiasta on kokemusta. Heijastaa lämmön takaisin. Patjan alla olevaa peitettä ei tarvitse rei'ittää. Avaruuspeitteen hyviä puolia on koko ja paino mutta se rapisee melko kuuluvasti. Siihen pitää vain tottua.

 

Ruuanlaittoon

Keittolaite on Trangia. Kaasulla tai alkoholilla. Suosin jälkimmäistä sillä pyörässä kaasupatruuna vie tilaa. Spriitä voi ostaa yleisesti melkein mistä vain ja pakata se litteään astiaan. Se ei vie tilaa kuten pyöreä pullo ja kahvallisena sen voi sitoa ulkoisiin pakkauksiin mukaan pelkäämättä korkin vuotamista.

Sadekangas

Toimii monessa hommassa: suojelee auringolta, sateelta ja viimalta puiden väliin sidottuna. Ohutta telttakangasta keveyden vuoksi tai muovitettua, valkoista tai vihreää kevytpeitettä joka ei ole kauhean kevyttä mutta halpaa. 

Työkaluja moottoripyörän matkassa

Fiskarsin lyhytvartinen retkikirves, puukko ja pieni määrä monitoimityökaluja sekä rengasraudat. Tulppahylsy, pieni yleismittari, ensiapupakkaus, särkylääkettä, pieni konjakki, apu/käynnistysvirtalähde, pumppu renkaan ja ilmapatjan täyttöön, nippusiteitä, narua, ohutta rautalankaa, ym. pikkukrääsää.

Muuta

Reipas matkailuasenne, malttia liikenteeseen, ennakointia, sämpyläkahvi- ja/tai ruokataukoja noin kahden, kolmen tunnin välein. Eikä navigaattoria. Joskus osuu mielenkiintoiseen paikkaan vaikka ei ole ollut tarkoitus. Ei tiet ajamalla lopu. Sorateitäkään ei pidä hylkiä. Paitsi sateella. Lämpimällä säällä voi ajaa tankillisen verrankin mutta jos on alle 20 astetta tai vielä alempi lämpötila niin kuljettajan energiaa kuluu moninkertaisesti enemmän. Silloin pitää sallia itselleen lyhyetkin etenemiset taukojen välillä. Jos sataa niin se haihduttaa lämpöä. Märkiä Goretex kamppeita tai vastaavia ei pidä riisua kahvitauolla sillä silloin kosteus tulee sisäänpäin kun lämmön suunta on epämääräinen. Vaikka itse lämpenisikin niin ajopuku voi olla kovinkin viileä matkan jatkuessa.

Yksinhän tiipii pystyyn on saatava

Suunnittelin sisäisen rakenteen jolla saan tiipiin yksinkin nostettua pystyyn. Korvaa siis yhden henkilön. Ensin teltan pohja kiristetään maakiiloilla melko kireäksi. Liimaan jo valmiiksi uretaaniliimalla teltan pohjakankaaseen keskisalon alapään "tassun" kiinteäksi ja laitan salon siihen.  Näin voin vetää teltan huippuun kiinnitetyllä narulla teltan pystyyn ja kiinnittää ylempien tukinarujen maakiilat yksi kerrallaan.