Syysviikko mökillä

 

Löysät ja luulot pois
Pari ensimmäistä Rouvan Syysloman päivää meni totutteluun mökkielämään. Käytännössä sauna kuumaksi, takkaan tulet ja oluet kylmiksi. Ensimmäinen ja jälkimmäinen onnistuivat hyvin mutta takka kiukutteli eli lykkäsi savut takkahuoneeseen. Toisella kertaa, seuraavana päivänä, takkakin veti moitteettomasti. Sama juttu joka kevät ja syksy koska hormit ovat kylmät ja kosteat niin vetoakaan ei synny.

9 kuutiometriä soraa
Aiemmin kesällä tilasimme soraa 0 - 15 mm:n raekoolla ison kuorman josta on tarkoitus tehdä esteettömiä reittejä mökkitontilla eri kohteisiin. Sekä tasata alkuperäisiä kulkureittejä sekä ns. parkkipaikkaa. Lätäkköjen kohdat tasaiseksi ja pehmeät kohdat korvattu soralla.

Vähintään metrin leveälti
Esteettömyys tarkoittaa että esimerkiksi pyörätuolilla tai kainosauvoilla pääsee vaivattomasti niihin kohteisiin joihin on tarve mennä. Ei jyrkkiä "mäkiä" eikä hankalia kohtia.

Esteetön, loiva väylä takapihalta etupihan kulmalle liki valmiina.

 

Materiaalin olemus

Kyseinen sora kovettuu ajan kanssa. Sen kovettumista voi nopeuttaa kastelemalla sitä kohtuullisesti mutta paras tulos tulee ajan kanssa. Luonnollinen sade hoitaa asian. Ei ihan asfaltin tai betonin tasoon kovuutta saa mutta niin kovaksi että siihen ei kapeakaan rengas tai korko uppoa. 

Sorakerroksen vahvuus

Vaihtelee riippuen paikasta. Jossain kohdin piti ylittää maakivi joka ei normikonstein liiku jolloin sorakerros on melko paksu sen ympärillä. Noin 30 - 40 senttimetriä korkeintaan mutta vastaavasti on pitkiä matkoja noin kymmenen sentin kerrosta jota pidin tavoitteena. Soraa tarvitaan yllättävän paljon. Toisen kuorman hankinta harkinnassa.

Ei muovia alle

Minulle suositeltiin että sora pitäisi laittaa paksuhkon muovikelmun päälle ettei puiden ja muiden kasvien juuret pääse sorakerrokseen käsiksi helposti. En saanut sitä tehdyksi että varta vasten piilotan muovia maan alle vain mukavuussyistä. Voin kyllä harata soraa ettei siinä ole sellaisia kasveja jotka pilaavat sen ominaisuuksia. Joka tapauksessa sorakerrokseen kertyy luonnostaan kaikenlaista energiaa joka ajan kanssa aiheuttaa siinä kasvillisuutta. Riittää kunhan niittää isoimmat kulun esteet.

Lehdet, risut, kävyt ja neulaset

Vaikka kuinka haravoisi niin kariketta kertyy joka tapauksessa. Toki paksummat kerrostumat on helppo poistaa. Toisaalta väylä maastoutuu ympäristöön hiljalleen.

 

 

Polku alhaalta katsoen.

 

Mutkia matkassa

Sen lisäksi että reitillä oli epätasaisuuksia joita piti oikoa oli myös isohkoja kiviä jotka piti joko siirtää tai tehdä polkuun mutkia. Lisäksi kaikki kuntta ja muu kasvillisuus piti siirtää muualle. Osin hyödyksikin.

Pitää tehdä lana

Koska muuallekin tulee esteettömiä reittejä niin ainakin alkuun tarvitaan metrin levyinen lana. Sillä saa painumat ja mahdolliset routimiset tasattua. Toki hikeä se tuottaa. Onneksi järvi on rannassa.

 

Etupihan laatoituksen alkua.

Laattoja rutosti lisää
Aluksi laattoja oli yksi rivi ja muutama ylimääräinen niin että sai aikaiseksi pätkän riittävän leveää esteetöntä väylää ikäänkuin malliksi. Laattakoko on hieman kummallinen: ei ole tarkka neliö vaan toinen mitta hieman pidempi kuin toinen. Muuten kyllä "jiiriin" tehtyjä eli joka kulma 90 astetta ja suurimmalla osalla pohjapuolikin suht suora.

Laattatehdas pystyyn
Pitää siis valaa lisää näillä mitoilla. Se kyllä käy. Eikä edes tule kalliiksi. Tarvitaan vanerilevy johon tulee rimat kehikoiksi joiden väliin valan lisää määrämittaisia laattoja. Käytän myös hieman terästä rakenteen sisään etteivät vanhemmitenkaan murru käytössä saati asennusvaiheessa.

Silta kuistille
Koska väylä kiertää Mökin ympäri niin se myös jää vajaan metrin kuistin alapuolelle. Siihen tarvitaan silta. Se on tilattu paikalliselta valmistajalta jo viime kuuksi. Ei ole vielä ilmestynyt. 

 Mökin "syysasu" ennen talvimuuttoa.

Jatkuu keväällä 2021. 

 

LM850 kahvakytkinten johdotus

Viivästystä
Korona-aika on tuonut pieniä rasitteita verstastoimintaani. Toki olen useimmiten, halutessani, päässyt tiloihini tekemään kaikenlaista mukavaa. Enimmäkseen omiin projekteihini mutta myös tähän työn alla olevaan 80-luvun LeMans Guzziin. Myös oman Kerhoni suhteen on ollut lieviä poikkeuksia tilan käytöstä. 

Aiemmin touhuttua

Kahvakytkimet
Virtalukon ohella kahvakytkimet ovat varsin tärkeät koska niiden kautta hallitaan useimpia moottoripyörän toimintoja kuten valoja: suuntavilkut, pysäköintivalo, lyhyet ja pitkät valot, pitkien vilautus ja vilkut. Lisäksi sammutuskytkin "tappo", käynnistyskytkin sekä jarruvalon painekytkin. (Normaalisti olisi jarrukahvan asentokytkin mutta nyt jarrupaineeseen reagoiva paineanturi joka on "liki ikuinen".

Uudemman tyyppiset kahvakytkimet
Peräisin jostain 80-luvun lopun italianpyörämallista. Varsin yleisesti käytetetyt monissa mp-merkeissä. Eivät siis alkuperäiset. Alkuperäisiä on, ylipäätään, vaikea löytää. En ihmenttele omistajan ratkaisua toimivuuden kannalta.

Tätä ennen
Tietenkin on työn alla ollut muut sähköt kuten akun maadoitus ja startin solenoidin sekä sulakesarjan kytkennät sekä öljynpaine- ja vapaavalojen kytkinten ilmaisu mittaritaulun ledipalkissa.

Johtojen vetäminen
Paljon tinausta koska turhat liittimet ovat vain vain ongelmien keräämistä sillä liittimissä piilee aina pieni mahdollisuus että sähkö ei kulje sekä tietenkin liittimien aiheuttama kustannuskysymys. Myös liittimen sijoitus voi olla ongelma. Niitä tähän kytkentään olisi tarvittu pelkästään emäputken tienoille parikymmentä pinniä useammassa eri liittimessä. Siksi tinaus ja liimasukka päälle suojaksi.

Johdot suojaan
Pelkkä johdinnippu voi olla varsin paksu. Varsinkin kun on useita releohjattua kytkentöjä. Pyörässä on jälkiasennettu uudemman tyyppisiä kahvakytkimiä jotka eivät siedä suuria kulutusvirtoja. Siksi isoimmat kulutuskohteet ovat releiden ohjaamia. Säästyy hermoja ja kahvakytkimiä. Johtimia on erivärisinä ja eri kokoisina noin kaksikymmentä metriä. Kullakin johtimella on oma tarkoituksensa.

 
Oikean puolen kahvakytkimen johdotus rungon vasenta puolta.

 

 Johtimet suojasukissaan molemmin puolin. 

Vasen oikealle ja oikea vasemmalle
Koska ohjaustanko kääntyy ja johtimet siinä mukana niin sujuvin tapa on laittaa johtimet niin että ne kääntyvät mahdollisimman loivasti vaikka ohjausta käännettäisiin rajoittimesta rajoittimelle. Silloin tulee mahdollisimman vähän hankausta johdinnippujen ja rungon välille. 

Johtimet relepalkin tuntumassa.

Näpertelyä
Koska pitää tietää mitä mikin toiminto tekee ja miten sen kytkentä tehdään vaatii hieman miettimistä ja sen huomioon ottamista missä toiminnoissa kulkee suuria virtoja pitää tehdä valinta kulkeeko kyseisen toiminnon virta vain kahvakytkimen kautta vai onko virta niin suuri että kahvakytkin ei sitä kestä. Rele kestää, aikansa, mutta se on paljon halvempi kuin kahvakytkin. Siinä välissä on, tietenkin, sulakkeet pitämässä huolta että missään ei pääse kulkemaan liian suurta virtaa. Päinvastaisessa tapauksessa voi koko pyörä syttyä tuleen tai ainakin matka katketa kun harmaa savu on karannut järjestelmästä.

Lisää johtimia
Kuvissa olevat johdinniput eivät ole ainoat. Vielä tulee yksi johdinnippu johon tulee 5 - 6 johdinta. Koska valojen releet ovat keskirungossa ja kahvakytkimiltä on jo vedetty ohjausvirtajohtimet niin käyttövirtajohtimet ohjausreleiltä lamppuihinvielä tarvitaan. Niitä pari tuntia tänään askartelin. Myös mittarivaloille ja pysäköintivaloille pitää laittaa johdotus.

Jatkuu ensi viikolla...

 

Molykote A-dispersion vaihtoehto

Vaihteistot ja perävaihteet
Kohteisiin joissa on kova pintapaine kuten vaihteiston laakerit, hammaspyörät ja muut vastaavat, myös perävaihde, voi niiden kuormitusta ja käyntilämpötilaa laskea ja sitä kautta parantaa taloudellisuutta ja kestoa.

Molykote A
Ainetta saa edelleen mutta kovin isoissa erissä eli se ei tule kotiasentajalle kovinkaan edulliseksi. Ennen sai ostaa kohtuuhintaisia pikkupurkkeja.

 

Molykote A-dispersiopurkkeja. 

Vastaavaa ainetta pikkutuubissa eri nimellä.

Hankintapaikka

Löytyy Tampereen Laukontorin kulmalta nimeltä Polar Autovaruste. Litrahinta on melkoisesti kovempi kuin Molykote A:lla. Pikkutuubi maksaa hieman yli kympin ja riittää ainakin yhteen vaihteistoon. Todennäköisesti kahteenkin. Markkinanimi on Liqui Moly. Merkillä on laaja valikoima myös muita tuotteita.

Muut kuin öljyn lisäaineet

Vanhoihin ja jo kuluneisiin vaihteistoihin ja perävaihteisiin, keulaan ja miksei moottoriinkin on olemassa metallin lisäaineita joilla on sekä jonkinlainen korjaava vaikutus sekä metalliin tartuttuaan tekee sen liukkaaksi. Näitä ovat esimerkiksi X1R ja RVS. Eivät siis paranna öljyn voitelukykyä vaan vaikuttavat vain kahden metallin kosketuspintoihin mikäli siinä yhteydessä syntyy voimakasta kitkaa.

Aineita ei kannata sekoittaa

Jos käyttää öljyn lisäainetta niin ei kannata laittaa muita lisäaineita samalla kertaa. Jos laittaa metallin lisäainetta niin öljyn lisäaineesta ei juuri ole hyötyä samaan aikaan. Eivät kumoa toistensa vaikutusta mutta aiheuttaa, jos ei muuta niin tarpeetonta rahanmenoa.

 

Valmistajan juttua aineesta.

California 1400 GTS Häiriöitä kaasunvasteessa

Viikonlopun viettoon menossa
Perjantaina iltapäivällä ajelin hyvässä säässä kavereiden luo. Matka ei ollut pitkä. Kesto suorinta reittiä myöden noin 45 minuuttia normaalisti. Nyt meni enemmän aikaa sillä pyörä niin sanotusti piiputti. Joutui aina välillä pysähtymään tien laitaan kun pyörä ei vastannut kaasukahvan kääntöön. Vaste kapulan kiertoon oli joko olematonta tai silloin kun sitä oli niin ajo oli hieman töksähtelevää.

Vikasietotila
Pyörän moottorinohjaus asettui automaattisesti vikasietotilaan jossa pyörällä pystyy ajamaan mutta vain noin 110 km/h vauhtia korkeintaan. Kiihtyvyys vain välttävää tasoa. Tosin autoliikenteen tahdissa pysyy varsin hyvin. Vikasietotila on turvaamassa ettei vika ainakaan pahene merkittävästi.

Ensiapua tien varressa
Tappokatkaisimella, virta-avaimella ja vaihdevivun käytöllä tietyssä järjestyksessä saa nollattua kulloisenkin virhetilanteen. Kun ensimmäisen vikailmoituksen havaitsin olin vasta parin kilometrin päässä kotitallista joten käännyin ja hain tallista miniläppärin joka sisältää muunmuassa kolme eri versiota ilmaisohjelmistosta nimeltä GuzziDiag. Ja tietenkin KKL-johtimen ja siihen liitettävän Fiat-usb-adapterin joilla tietokone kytketään pyörän keskusyksikköön.

Hermoilematta
Matka jatkui hieman onnahdellen ja vikavalo vilkkuen perille asti perjantai-iltana. Jätin asian silleen ja kun tapahtuma oli sunnuntaina puolenpäivän aikoihin ohi päätin lainata kaverin autotallia sekä kytkeydyin tietokoneella pyöräni Magneti-Marelli 7SM-moottorinohjausyksikköön.

Vikalogi
Vilkaisin vikalogia ja siellä oli kuusi eri vikailmoitusta. Kaikki viisi liittyivät tavalla tai toisella kaasukahvan toimintoihin. Kuudes olikin sitten hieman erilainen vikailmoitus eikä liittynyt tähän asiaan. Pitää joskus siihenkin paneutua. Jätin tutkintasyistä nollaamatta vikalogin joten pääsen uudelleen katsomaan onko sinne tullut vielä lisää muita kuin nykyiset ilmoitukset. Ilmoitukset ovat suomenkielisiä. Lisäksi vielä vikakoodinumero.

Kaasukahvan asentoanturit
Kun pyörä ikääntyy syntyy kaikenlaista pikkuvaivaa joka säännöllisessä huoltojaksotuksessa otetaan huomioon ja korjataan tai säädetään. Matkanteko oli turhauttavaa kun vikailmoitusta tuli ihan sarjatyönä. Kaikki yhdestä kohteesta: kaasun asentoanturien keskinäisten suhteiden poikkeamia. Anturit A ja B eivät olleet balanssissa keskenään kun taas anturit C ja D olivat täydellisessä tasapainossa. Myös anturiparien A-B sekä C-D keskinäinen suhde ei ollut aivan kunnossa.

Lähtöyritys kotiinpäin epäonnistui
Pyörä kyllä käynnistyi mutta vain vikasietotilaan. Käynti oli hieman ontuvaa ja kaasukahvan kiertäminen nosti kierroksia kovin hitaasti. Moottori myös sammahteli ja käynnistyvyys oli epämääräistä.

GuzziDiag pelastaa
Kun olin kytkeytynyt tietokoneella pyörään niin saatoin katsoa ajantasaisesti läppärin näytöltä miten kaasukahvan ja kaasuläpän asentoantureiden millivolttilukemat muuttuvat silloin kun on vain virta päällä ja toisen kerran kun moottori on käynnissä. Tällä kertaa käytössä viimeisin GD V0.48 
(Jutun suorituksen aikana ilmestyi jo GD V0.49. jota olen hyödyntänyt jutussa myöhemmin. Uudemmassa versiossa on pääasiallinen ero vanhaan että sillä saa esille enemmän toimintoja.)

Mekaaniset kiertovastukset
Osat ovat sähkömekaanisia laitteita joten niissäkin ilmenee kulumista ja joskus ne voi joutua vaihtamaan. Tosin en tiedä että kenenkään pyörään olisi niin tehty, vielä.

Toimenpide on yksinkertainen
Osoittautui että toista kaasuvaijereista piti säätää. Se vaikuttaa antureiden A ja B keskinäiseen suhteeseen. Nk. palautusvaijeriin ei tarvinnut kajota. Vain pieni säätö vaijerin säätökierteestä ja A:n ja B:n välinen suhde parani. Ero oli ennen säätöä useita kymmeniä millivoltteja liian suuri. Säädön jälkeen jäi vain noin 15 millivoltin ero. Mittauslukemat ovat useita tuhansia millivoltteja joten noin pieni ero on mitätön eikä pyörän itsediagnostiikka siihen ota enää kantaa.

Uusissa malleissa erilainen
Tämä järjestelmä on vain alkupään 1400-malleissa noin 2010 - 2018 vuosina. Uudemmissa malleissa ei ole kaasuvaijereita lainkaan.

Kaasukahvan opettaminen
GD:ssä on pieni apuohjelma jonka tehtävänä on kalibroida kaasukahvan liikerata ja kaasunasentopotentiometrien liikkeet yhteismitallisiksi. Toimenpide sisältää vain kaksi kaasukahvan kääntöä tyhjäkäynnistä täyden tehon asentoon virran ollessa päällä ja moottori sammuksissa. Nopea toimenpide.

Koeajo kotitalliin
Muutaman kymmenen kilometrin matka sujui erinomaisesti. Toki seurasin että tuleeko lisää vikailmoituksia ja mitä ajotietokone kertoisi jos olisi kertomista löytänyt. Käynti oli tasaista ja vetoa jo alakierroksilta riittävästi 9-tietä etenemiseen. Toimi erinomaisesti kotitalliin asti. Juuri niin kuin pitääkin.

Punainen vilkkuva valo
Sen on tarkoitus varottaa vikasietotilasta sekä erityisesti siitä että siinä tilassa ajettaisiin vain suoraan huoltoon. Samaan aikaan ajotietokoneen näytöllä lukee vuoron perään sanat "URGENT" ja "SERVICE". Tappokytkimellä ja virta-avaimella kikkailemalla sopivasti saa tuon URGENT-sanan pois. Jää vain SERVICE katseltavasti eikä pyörä ole enää vikasietotilassa. Se tietysti edellyttää että vika ei ole "päällä" juuri silloin. Vikavalo palaa tällöin jatkuvasti. Ajamaan pystyy normaalisti lukuun ottamatta ajotietokoneen puutteellista informaatiota ja vakionopeussäädin ei toimi.

Ilman GuzziDiagia
Ilmaisohjelma, aikanaan vanha Windows-läppäri kirppikseltä ynnä muutaman kympin johtimet ovat ainoa sijoitus. Sanoisin että varsin halvalla pääsee tutkimaan ja säätämään sekä muuttamaan pyörän toimintoja. Toimenpiteistä ei jää jälkeä järjestelmään. GD:n voi asentaa miltei mihinkä tahansa käyttöjärjestelmäympäristöön. Eikä vaadi suurta suorituskykyä laitteilta.
Toinen vaihtoehto on toimittaa pyörä pakettiautolla merkkihuoltoon korjattavaksi. Todennäköisesti useamman satasen toimenpiteet joudutaan siellä tekemään tuntitöinä tämän sorttiseen kohteeseen.

Päivää myöhemmin
Kun lähdin tallista pyörällä niin se oli jo valmiiksi vikasietotilassa vaikka edellispävänä ei tietokonehommien jälkeen sitä tehnyt. Nyt en ottanut tietokonetta esille vaan nollasin vikasietotilan pois kevyemmällä menetelmällä. Pyörä toimikin erinomaisesti koko iltapäivän mutta illalla lähtiessäni Verstaalta se oli jälleen vikasietotilassa. Uusi pikanollaus. Pysähdyin kaupalliseen kohteeseen hetkeksi ja vaiva uusiutui taas kun käynnistin pyörän. Ajoin vikasietotilassa kotiin koska matka oli vain noin 10 km.
Huomenissa voin vilkaista millaisia jännitearvoja asentopotentiometrit tarjoavat.

Myöhemmin tiistaiaamuna
Eilisen perusteella halusin katsoa tarkemmin miksi en saanut kaasunasentopotentiometrien ilmoittamia arvoja vakaiksi.
Toimenpide ei ole kummoinenkaan: tietokone kiinni pyörän järjestelmään ja GD:n komentojen mukaan toimenpiteet tehden.
Itsestä riippumattomista syistä asia jäi kesken. Palaan asiaan kunhan kerkeän.

Keskiviikkoiltana
Vilkaisin kotiin tultuani mitä pyörä oli tehnyt tällä välin ajellessani sillä vikavalo tillitteli toisinaan.

 Taannoin lahjaksi saamani tietokone.

Kirppiskone

Se jatkaa elämäänsä erään toisen motoristin tallissa samoissa hommissa. Tosin Ducatin parissa. GuzziDiag toimii myös muunmerkkisissä pyörissä. Edellytyksenä että pyörässä on MagnetiMarelli tai Weber-Marelli valmistetta oleva moottorinohjaus.

 Tietokoneen kytkentä pyörään. Vasemmalla ECUn liitin.

Johdot omavalmistetta 

Alkuperäisissä johtimissa on vain hauenleuat akkua varten ja vastaava kolminapainen liitin kuin kuvassa moottorinohjauksen suuntaan. Olen lisäksi suojannut EMC syistä signaalijohtimen. Siitä on ollut apua kun eräässä tutkimuksen alaisessa pyörässä oli korkeajännitepuolella vuoto.

Eiliset ilmoitukset. Sittemmin nollattu.

Keskiviikon ilmoitus.

Oikealla päävaroitusvalo. Keltaiset sammuvat kun lähtee ajamaan.

Kaasunasentopotentiometrien millivolttilukemat. TGPS = Throttle Grip Position Sensor = kaasukahvan asentoanturi.

Kaasukahvan "opettaminen"

Suoritin näille lukemille kaasukahvan liikkeen tallennuksen ja ja kaasuläpän liikkeen tallennuksen. Se on muutaman sekunnin homma: otetaan kaasukahvasta kiinni ja käännetään sitä alla olevia kahta käskyä noudattaen.

Testausnimikkeitä joka sisältää kaasuläpän ja kaasukahvan komennot.

Mittariston normaalitila: ei varoituksia.

Pyörä on ajossa
Ajamista nämä vikailmoitukset eivät varsinaisesti estä mutta häiriöiden vuoksi voi joutua tekemään toimenpiteitä. Varsinkin jos on kyseessä vikasietotila.

Uskossa vahva
Toistaiseksi olen siinä uskossa että nämä suht pienet kilkkeet ovat yleismallisia ja niitä lienee muuallakin käytössä samassa tai samantapaisessa toimessa. Tuskinpa MagnetiMarelli on tehnyt tai teetättänyt yhtä pientä moottoripyöräsarjaa varten omanlaisensa potikat. Toistaiseksi en ole etsinyt korvaavaa tuotetta. Taistelen ensin näiden kanssa.

Pyhä toimitus
Kuvaliitteessä on kyseinen kilke eli sähkömekaaninen toimielin jonka pyhä tarkoitus on huolehtia kaasuläpän liikkeistä toimittamalla ECUlle tiedon kuljettajan toiveesta ja sen perusteella ECU päättää pyörittää kaasuläppää säätävää askelmoottoria. Komentoketju on selvä. Jokin kohta siinä "nukkuu" toisinaan. Toisinaan ei. Tänään oli hyvä päivä.

Neljä kaasunasentopotikkaa: valkoinen ja sininen pari. (Kuva korjaamokirjasta.)

Nyrkinkokoinen osa
Pikku nuolet osoittavat kaasuvaijereita. Valkoinen ja sininen potikkapari on merkitty selvästi. Jos kyse on esimerkiksi liittimien laadusta eli niiden kosketuksesta "naaras - uros"-pinneihin niin homma ei ole kummoinenkaan.

Vuosia sitten
Potentiometrit ovat kenkkuilleet jo aiemminkin mutta silloin oli kyse kaasuvaijereiden vaihdosta pidempiin ohjaustangon vaihdon vuoksi eli pyörällä ei ollut silloin ajettu kuin yksi suvi. Otti muutaman tunnin saada potentiometrit ymmärtämään italialaisen kaasukahvan käskyjä japanilaisten kaasuvaijereiden kautta. Senkin jälkeen oli pientä oireilua mutta muutama kierros vaijereiden säätöä ja potentiometrien sähköistä kalibrointia tietokoneavusteisesti toimitti asian.

Uudet vaijerit hankittu
Silloinen maahantuoja toimitti, ehkä epähuomiossa, kahdet pitkät kaasuvaijerit vaikka tilasin vain yhdet. Onpi varaosia. Mutta tuskin tämä kaasuvaijerien vaihdolla korjaantuu. Toisaalta: varoiksi voi vaihtaa uudetkin.

Harvoin ajossa
Vikailmoitus tulee useimmiten silloin kun pyörä on seissyt käyttämättömänä pidempään kuin puoli tuntia. Toisinaan ei silloinkaan. Voi olla vain taitamattomuuttani. Tänään säädin kaasun palautusvaijeria ja sen jälkeen ei ole tullut vikailmoituksia vaikka pyörä seisoikin pitkän tovin Kerhon pihassa. Positiivinen yllätys sekin. Normaalisti pitäisi tehdä ko. toimenpiteen jälkeen kalibrointi.

Kun kääntää jyrkästi
Jyrkkä käännös ohjaus "topparissa" joka onkin oma "bravuurini" kääntää iso pyörä kapealla tiellä kertatempaisulla, saattaa aiheuttaa myös vikailmoituksen. Siksi epäilen kaasuvaijereita tai niiden säätöä sekä kalibroinnin onnistumista.
Seuraavan kalibroinnin teen ohjaus käännettynä ääriasentoonsa. Tietäisi vain kummalle suunnalle...

GuzziDiag V0.49
Juuri tätä juttua kirjoittaessa julkaistu. Lataan sen säätötietokoneelleni sekä tallitietokoneelle niin näen onko uusista, vielä suomentamattomista ilmoituksista mitään apua tähän asiaan. Toistaiseksi on menty V0.48 ja sitä vanhempien versioiden parissa. Uutuuden saa ladattua vaikka tästä. Kyseessä pakattu versio. Pakkauksen voi purkaa siinä koneessa johon se on tarkoitettu niin homma pelaa kerrasta. Itse käytän säätökoneessa vanhaa Windowsia mutta GD asentuu myös muihin käyttöjärjestelmiin.

Kaasun kalibrointi
Tämän toimenpiteen olen tehnyt useasti. Yleensä se onnistuukin. Tälläkin kertaa ilman ilmoituksia jälkeenpäin. Sateen vuoksi en sunnuntai-iltana enää ryhtynyt koeajamaan. Ehkäpä huomenissa Verstaalla katson asiaa tarkemmin mikäli siihen on syytä koska nyt tallissa ohjaustankoa käännellen ja antamalla sen vapaasti palauttaa sekä ohjaustanko eri asennoissa ei vikailmoituksia enää syntynyt.

Ennen kalibrointia vikalogin ruudussa.

 Arvot ennen viimeistä kalibrointia.

Vastaavat arvot kun kaasukahva on käännetty "täysille".

Arvot kalibroinnin jälkeen tyhjäkäynnillä.

Vain pientä haittaa
Reissuun lähteminen ei siis ole jäänyt tekemättä eikä matka-ajosta ole tullut painajaista.

Ensimmäinen kalibrointi
Olen muistellut milloin ja missä ilmeni sama asia ensimmäisen kerran. No ainakin silloin kun liki ajamattomaan pyörään vaihdoin pidemmät kaasuvaijerit ohjaustangon vaihdon yhteydessä vuonna -17. Uudelleen asetusten teko oli muutaman sekunnin pituinen prosessi jossa tietokoneavusteisesti tallennettiin kaasukahvan liikerata ja kaasuläpän liikerata. Siis kaksi kaasuvivun nopeaa kääntöä virrat päällä mutta sammuksissa. Tieto tallennetaan ECUun kääntämällä virta pois molempien kääntöjen välillä ja jälkeen. Todella helppoa.

Monta vuotta ookoo
Aikaa vuodesta -17 on siis kulunut kohta neljä ajokautta.
Toinen kerta kun häiriö tuli tutuksi oli muutama viikko sitten kun tulin ankarassa sateessa Ponutaipaleesta kotiin Tampereelle. Matkan aikana ei häiriöitä ilmennyt. Mutta kun seuraavana päivänä pesin pyörän reissun ravoista alkoi ilmiö uudelleen. Vesi tai sen aiheuttama hapettuma voisi olla ongelma. Tosin asiaan kuuluvat liittimet ovat hyvin vesitiiviitä mutta ei olisi kummallista vaikka hieman vuotaisivatkin ja yksi tai jotkin useista kymmenistä liitinpinneistä olisi huonolla kosketuksella.

Välitön ilmoitus
Vikavalo syttyy useasti ennen kuin on saanut edes pyörää käyntiin. Yleensä kun peruuttelen sitä tallista ulos. Se taas viittaa tuohon kalibroinnin epätarkkuuteen. Olen kokeillut laittaa vaijerien säädön niin. päin pers. jolloin vikailmoitus tulee kalibroinnin jälkeen välittömästi joko virrat kytkiessä tai kun kääntää ohjaustankoa tai kaasukahvaa. Mielestäni tämä on selkeä indikaatio. Mutta ei olisi ihme jos järjestelmässä olisi kaksikin vikaa yhtä aikaa.

Ilmaisohjelmalla
Eilen tein upiuudella GuzziDiag V0.49 -versiolla kaasukahvan ja -läpän kalibroinnin. Toistaiseksi en ole saanut vikailmoitusta aikaiseksi. Tosin en ole ajanutkaan. Ihan vain vekslailin tallissa virrat päällä, kääntelin kaasukahvaa ohjaus eri asennoissa ja annoin kaasukahvan palautua perusasaentoonsa itsekseen moottorin ollessa sammuksissa sekä moottorin käydessä. Ei ilmoituksia.

Epäilys
Joutunen, ehkä, nostamaan polttoainetankin pois ja vilkaisemaan ovatko potentiometrien liittimet kunnossa. Osa varoituksista viittaa siihen suuntaan. Tai sitten potentiometreissä, jossakin niistä, on poikkeamaa joka ei ilmene joka kerran kaasua käännettäessä. Aika näyttää. Mutta kyllä tällä reissuun voi lähteä. Miniläppäri mukaan jos haluaa tutkia mikä mättää.

Asia alkaa selvitä
Vaikuttaa siltä että tankkia ei tarvitse nostaa pois paikoiltaan sillä asia vaikuttaa olevan kokonaan kiinni kaasuvaijereista. Kun ohjaustankoa kääntää niin vaijerit heiluvat siinä mukana. Sitä ei voi estää mutta niiden keskinäisen liikkeen voinee. Ainakin yritän. Käytän nippusiteitä.

Alussa oli näin, tänään
Sekä A-B että C-D -potentiometrien jännitearvot olivat kokolailla kaukana toisistaan ja kun ohjauksen käänsi vasemmalle niin ero kasvoi. Vikailmoitus tuli aina kun ohjaus oli vasemmalle käännettynä. Tein pujottelukokeen jossa käänsin ohjauksen molempiin kääntörajoittimiin ja pidin siellä. Joka tapauksessa ohjaus kääntyy vasemmalle jos pyörän laittaa sivuseisontatuelle.
Vikailmoitus tuli liki joka kerta kun siirsi pyörän tallista ulos ja laittoi sivuseisontuelle siksi aikaa kun sulki tallin ovet.

Säätöpaikkana pressukatos Verstaan pihassa: ilmavaa.

Ainoa vikailmoitus tänään. Aiheuttaa vikasietotilan.

Muista ilmoituksista pääsin eroon

Tuolla ylempänä on ruutu jossa on hämmentävän paljon vikailmoituksia. Säätämisen ja kalibroinnin seurauksena olen saanut jo muut ilmoitukset katoamaan. Eivät siis kummittele enää.

 Ylärivissä poikkeavuuksia. A-B ja C-D.

Alussa oli A ja B

Tuijotin liiaksi rivin alkupäätä ja siinä ilmenevää poikkeavuuttaa josta aiemmin tuli vikailmoituksia. Vaan ei enää vähään aikaan mutta edelleen tuli C-D -potentiometreistä vikailmoituksia. Piti tehdä säätöjä. Säädin siis vaijereita ja aina vaijerien säädön jälkeen kalibroin potentiometrit keskenään.

C ja D

Sielläkin oli poikkeavuutta josta tuli vikailmoitus aina kalibroinnin jälkeenkin.

 Säädön ja kalibroinnin jälkeen. Toinen pari paranee, toinen huononee.

 Lisää säätöä. C-D paranee, A-B huononee.

Nippusiteet avuksi

Vaijerit heiluvat yhdessä että erikseen kun ohjataan. Tuin vaijerit nippusiteillä toisiinsa niin että heiluvat vain yhdessä. Kokeilua tämäkin.

 Ylempi nippuside.

 Alempi nippuside.

Siteiden kohdat

Ylempi on parikymmentä senttiä kaasukahvasta potentiometrien suuntaan ja alempi tankin koristesuojan edessä.

Nippusiteiden asennuksen jälkeen. Tasapaino alkaa löytyä.

Parempi kontrolli

Virhettä on mutta huomattavasti vähemmän ja potentiometriparien sisäinen muutos jäi minimaaliseksi kun ohjausta käännellään.

Kerran vielä kalibrointi

Toimenpide kestää kokonaisuudessaa vain sekunteja. Ensi kalibroidaan kaasukahvan liike ja sitten kaasuläpän liike.

Taulukossa tämän päivän tulos

Koska olin tyytyväinen tulokseen piti tietenkin tehdä koeajo. Ensimmäinen etappi oli matka kahvilaan kakkukahville eli Bistro Miss Ada Ylöjärvellä oli nautintopaikka.

Kokeeksi tein parkkipaikalla kierroksen vasempaan ohjaus rajoittimessa: aivan hyvin meni eli normaalisti. Tein myös kierroksen oikealle: välitön vikasietotila. 

Vika siirtyi vasemmalta oikealle

Niin käytännössä kuin taulukossakin. En siitä harmistunut vaan kuittasin virta-avaimella vikasietotilan pois käännettyäni ohjauksen keskiasentoon ja sitten äärivasemmalle.

Palkinnoksi ajelu Pohjoisella Pirkanmaalla

Ei ihan Keski-Suomen rajalla mutta Ylöjärvi - Kuru - Ruovesi - Juupajoki - Orivesi -reittiä Oriveden Shellille tankkaamaan ja siitä Mämmilä MC:n kahvihetkeä viettämään Orituvalle. Hieno sää ja hienot maisemat. Noin 170 km tuli saldoksi.

Pientä säätöä

Asiat ovat selkiytyneet eli nyt tiedän mitä säädän seuraavaksi ja miten. Saatan saada pyörän pelaamaan ilman että ei tarvitse purkaa mitään ennen talvea. Hieno fiilis!

Ilmeisesti potentiometrit ovat kunnossa

Koska säätäminen siirtää vaivaa kohteesta toiseen niin silloin voi päätellä että ainakaan mitään kovin merkittävää vikaa ei potentiometreissä ole vaan vaiva on niiden käytössä eli asetusten tasapainossa. Missään ei kerrota mikä saa olla maksimipoikkeama millivolttiarvoissa. Onko prosentuaalinen ero vai vain yksikkökohtainen (mV) määrällinen ero.

Muuta tarkastelua
GuzziDiagilla teetin käyrästön miten kaasuläppä reagoi potentiometrien tuottamaan informaatioon. Toistaiseksi asia on tasoa "hyvä tietää" sillä kaasuläppä heiluu vaikka kaasukahvaa ei käännettäisikään. Eli ECU ohjaa kaasuläppää jonkin muunkin informaation mukaan kuin kaasukahvalta tulevien komentojen suhteen.

Vain pieni pätkä juoksevaa käyrästöä.

Musta ja turkoosi käyrä

Musta käyrä alareunassa on kaasukahvan liike. Sen yläpuolella turkoosilla on kaasuläpän toiminta. (Ylin violetti käyrä on öljyn lämpötila.) Molempien käyrien suorahko osuus on tyhjäkäyntiä. Silti kaasuläppä tekee pientä liikettä.

Tämän tallentaminen ajon aikana eri kuormituksilla saattaisi olla mielenkiintoinen. Pitää miettiä miten sen tekisi turvallisesti. Periaatteellista estettä ei siihen ole.

Satunnaisesti ilmoituksia (Muutama viikko myöhemmin.)
Ei edes joka päivä mutta silloin tällöin vaikka ajanut olen liki joka päivä. Yleensä tallista hakiessa tai sinne ajaessa ilmenee vikailmoitus. Se ei juurikaan ole ajoa haitannut sillä vakavammankin ilmoituksen voi kuitata ilman tietokonetta pois ja ajaa kuin normaalisti. Kun moottori on lämmin eli käytännössä moottoriöljyn lämpötila normaalisti 70 - 120 astetta ei vikailmoituksia ole tullut lainkaan. Oireita mietitään ja tutkitaan.

 

Kolme viikkoa myöhemmin

Vikailmoituksia on tullut varsin harvoin vaikka asiaan en ole lainkaan vaikuttanut. Pyörä on ollut liki päivittäin ajossa sekä sateella että poudalla. Hyvin on matkanteko sujunut. Kohtapuoleen on pyörän talvitaltioinnin aika eli pesu, vahaus ja pieniä huoltotöitä. Loppukauden ajelen California Adamantilla.

Lisää vikailmoituksia

Pari viikkoa meni että ei yhtään vikailmoitusta. Tänään kun vein pyörän talvisäilytyspaikkaansa ilmeni eri vaiheissa, Kerholla käydessä, Verstaalla käydessä ja kaupassa sekä ravintolassa käydessä samat vikailmoitukset kuin aiemminkin. Ajoa se ei sinällään suuremmin häirinnyt sillä vikatilat olivat vain tilapäisiä. Asiaa on siis tutkittava edelleen.

Jatkuu jos ilmenee jatkoa.

California 1400 GTS muutoksia

Iso California 1400 Californian osalta ei ole suunnitelmia vaihtaa energialähdettä. Vaikka siihen edellytykset olisivatkin. Moottorietanoli on edullista mutta sitä kuluu enemmän sen alhaisen energiapitoisuuden vuoksi.

Monimutkaista
Varsin monimutkainen moottorinohjausjärjestelmä säädettäväksi. Ei mahdotonta mutta epäilen että työlästä.

Muut hyvät keinot
Olen jo saanut Californian polttoaineen kulutuksen muilla keinoin alenemaan merkittävästi. Tämän kirjoituksen aikana kävin katsomassa mikä oli kulutus Tampere - Enonkoski -välillä toissaviikolla.

Todellisuudessa vähemmän
Kulutustulos ei ole täysin vertailukelpoinen pyörän mittariston mukaan katsoen vaan hieman pienempi todellisuudessa. Mutta tässä mittarilukemat: 435 km, keskinopeus 78 km/h ja kulutusmittarin mukaan 5,4 litraa sadalle. Matka 95% asfalttia, kaksinumeroista tietä vain Korpilahdelle asti ja sen jälkeen, pieniä pätkiä lukuun ottamatta, moninumeroisia teitä perille asti. Reitti: Tre - Korpilahti - Joutsa - Pieksämäki - Leppävirta - Heinävesi - Sappu - Enonkoski. Lämpötila hieman yli 20 astetta koko matkan. Ei mainittavaa tuulisuutta.

Paljon ilmanvastusta
Pyörä on iso ja raskas. Siinä on isoin saatavilla oleva pleksi, isohkot ilmanohjaimet alempana, takalaukku ja sivulaukut sekä etukaatumaraudat "levytetty" umpeen josta ilma ei pääse ohi kuin kiertämällä. Siitä mukavuudesta saanen maksaa noin desin bensaa sadalle. Vaan ei jalat kastu sateella.

Ärhäkkä automatiikka
Vakionopeuden säätimen käyttö lisää kulutusta. Johtuu sen kummallisesta tarpeesta ylämäkeen lähtiessä miettiä että pitäisikö kiihdyttää jo? Mutta ei kiihdytä ennen kuin nopeus on jo tippunut asetetusta merkittävästi ja sitten tuleekin voimaa reilummin yhtä-äkkiä ja mennäänkin jo reilua ylinopeutta. Loivissa mäissä tätä ei tapahdu. Kulutuslukemat hurjia hetken aikaa kun moottori kiihdyttää kuutosvaihteella mäkeen. Käsikaasulla menee tasaisemmin. Kaasukahva on onneksi kevyt käytellä.

Syyläri tukkoon
Jäähdytystä on heikennetty. Syylärille menevää ajoviimaa on rajoitettu voimakkaasti kaihtimella että ilman ohjaamiseksi muualle. Asennettu jäähdytysöljylle lämpömittari. Lukemat ajossa 90 - 120 Celsiusta.

Herkempi lämpöanturi
Tekninen muutos moottorin lämpötila-anturointiin: sylinterin lämpötilan anturin tiedonsaantia on nopeutettu.

Jäännöshappimittaus
Moottorin palotilojen täytöksen tarkkaileminen: asennettu molempien lambdojen signaalijohtimiin haaroitus ja seosnäyttö ohjaustankoon. Tätä kautta voisi päästä vielä parempiin kulutustuloksiin moottorinohjausta säätämällä.

Kerkeät kumit
Pienen vierintävastuksen renkaat: takana auton vyörengas korkealla täyttöpaineella ja edessä raskas ja paksupintainen ristikudosrengas. Vakaata menoa. Rengastus on merkitty rekisteröintitodistukseen vaihtoehtoiseksi rengastukseksi. On siis saanut lain suojan.

Tiheämpi välitys
Välityssuhdetta lyhennetty: kuutosvaihteen voi kytkeä jo noin 90 km/h nopeudesta kun se vakiorengastuksella tapahtuisi vasta yli 110 km/h vauhdissa. Kuutosta voi siis käyttää ajovaihteena muuallakin kuin moottoritiellä. Välityssuhteen muutos tapahtui rengasmuutoksen sivutuotteena.

Pinnatuolin kunnostus

Sekalainen kalusto
Mökille ovat siellä käyneet henkilöt kuljettaneet kaikenlaisia kalusteita. Osa sekalaista kamaa jotka vielä toimivat mökkikäytössä.

Korituolit
Niitä on Mökillä neljä kappaletta. Niistä punokset lähtevät aukeilemaan tai katkeilevat. Olen niitä sovittanut paikoilleen liimaamalla ja joskus ohuen nupinaulan avulla. Myös narua ja lakkaa olen käyttänyt kun on pitänyt saada rakenn jäykistetyksi. Kun punos alkaa purkautua niin sitä on vaikea pysäyttää sillä korituoli on joustavaa rakennetta ja siksi punokset löystyvät ajan kanssa. Muutoin ovat kevyitä ja hauskan näköisiä sekä ilmavia.
Korituolit tarvitsevat tasaisen lattian alleen.

Pinnatuoli
Ilmeisesti ei mitenkään erikoisesti tai hienosti valmistettu. Toiminut Mökillä yöpöytänä taannoin ja muissakin ei niin tuolimaisissa viroissa. Lisäksi sen selkänojan yläpuu on poikki ja menossa poikki myös toinenkin pää. Selkänoja ei kyennyt enää tekemään tehtäväänsä eli kestämään nojaamista.

 Selkänojan murtumat.

Irto-osa.

Vahvistaminen liimaamalla

Veneen pohjan kunnostuksesta yli jääneelle polyesterihartsille ja -pastalle piti keksiä käyttöä. Se kun pilaantuu ajan kuluessa purkkiinsa. 

Ohutta vaneria

Mökin varastossa oli kolmikerroksista vanerilevyä jostain purkuhommasta jääneenä. Tein siitä liimaustuen sekä myös pysyvän vahvistuksen selkänojan takapuolelle. 

Vanha maali pois liimattavalta alueelta.

 Vahvike takapuolelle.

Puristusvälineet kovettumisen ajaksi.

Muovikelmu eristää

Pala jätesäkkiä sai tehdä eristeen virkaa ettei etupuolella oleva tukivaneri tartu pursuavaan hartsiin. Kaikki mökillä olevat puristimet käytössä.

Vaneri antaa muodon

Selkänojan yläpuu on kaareva joten sitä varten oli hieman suunniteltava. Vaneri osoittautui hyväksi muodonantajaksi.

 Myös irronneen pinnan liimasin hartsilla.

Lisää hiontaa

Tukivaneri piti liimauksen kovetuttua hioa selkänojan muotoon. Lisäksi laitoin molempiin päihin puuruuvin siltä varalta että vanerin liimaus ei pidä.

 Vaneri hiottu selkänojan muotoon.

 Selkänoja korjauksen jälkeen.

Selkänoja vaneroitu takapuolelta.

Käyttökelpoinen tuoli.

Maali pintaan

Kunhan taas lähdemme Mökille oleskelemaan pidemmäksi aikaa, ehkäpä vasta ensi kesänä, pitänee tuolista hioa useita maalikerroksia pois. Sen jälkeen maalaus. Väriä ei ole päätetty mutta ei ainakaan mustaksi. Jokin kirkas väri voisi piristää. Alkydimaalilla todennäköisesti. Tuolille ei ole paria.

Neljä tuntia

Jos olisin palkansaaja niin korjaus olisi tullut kalliiksi saati sitten teettäminen ammattilaisella mutta mökillä kauniina hellepäivänä oli ihan mukava puuhastella. Lisäksi tarvittiin erinäinen määrä sähkötyökaluja ja muita työvälineitä. Ja maalauskin on vielä tekemättä. Toki tuolia voi käyttää maalittakin.

Sadepäivän HiFistelyä Mökillä

Radio on tärkeä
Sellaisia, niin sanottuja perusmalleja, on kaksi. Putkiradio 50-luvulta ja transistoriradio 60-luvun lopulta. Ne sijaitsevat Mökissä. Nyt tuli kolmas laite jonka toimintoja en ole päässyt vielä testaamaan. Myös yksi pieni radio on puuceen hyllyllä pihan perällä.

Philips stereoyhdistelmä Aittaan
Aitassa ei ole tätä ennen elektroniikkaa ollut ikinä. Nyt on vaan ääntäkään ei ole vielä siitä irrotettu. Tarvitaan vielä antenni ja 230 Volttia.

Aitta on 1800-luvulta
Se on siirretty maatilalta, Pekkolasta, Mökin tontille kala-aitaksi. Sellaista ei enää tarvita ja se on toiminut vierasaittana ja kokemuksen mukaan siellä saa kovin hyvät ja pitkät unet. Krapulaakaan siellä yöpyminen ei ole saanut aikaan vaikka yritetty on.

Aitta ympäristöineen.

Pärekatto

Katon edellinen pinnoitus päreillä on minun ja edesmenneen appeni käsien jälkeä. Tuleva kate tulee olemaan huopaa sillä pärekaton kesto tällä tontilla on maksimissaan vain 20 vuotta. Johtuu runsaasta puustosta ympäristössä. Vaikka katto on jyrkkä niin silti kariketta kertyy kovasti ja se sitoo kosteutta ja mädättää päreet ajan kanssa. Vaikka kattoa on toimestani haravoitu hellävaraisesti viimeiset kymmenen vuotta.

Valmistamani hylly Philips-stereoradiolevysoitinyhdistelmälle.

Vanhan laiturin lautoja

Ei tarvinnut turvautua puutavaraliikkeen palveluihin. Ulkoisesti näyttävät lahoille mutta sisällä oli ihan ehyttä puuta. Rakenne on karu. Uus-vintagehylly vintage-soittimelle.

 Kaiuttimet ovat suhteellisen laadukkaat merkkiä Bang & Olufsen.

B&O

Merkki on ollut olemassa kauan ja on tuottanut laadukkaita mutta myös helppokäyttöisiä ja muotoilullisesti palkittuja tuotteita. Nämä kaiuttimet ovat 60-luvun lopulta ja maksoivat kirpputorilla aikanaan 60 markkaa. Ovat hyvässä kunnossa. Nykyinen hinta pelkillä elementeillä on moninkertaisesti korkeampi.

Purin ja puhdistin
Olin yllättynyt että kotelo oli niinkin vahvaa rakennetta vaikkakin ajankauden yleistä tyylisuuntaa muotoilultaan eli pitkulaista viilupinnoitettua lastulevyä. Kolmitiekaiuttimien elementtien mekaaninen kunto on hyvä. Ei bassoelementin kalvon reunojen rispaantumista tai murtumia kalvoissa. Jostain syystä tarkoitetut vaaka-asennukseen. Yhdistelmän mukana tulleita Philips-kaiuttimia voi kutsua kaiuttimiksi mutta ominaisuudet ovat aika avuttomat. Ovat nykyisin verstaskäytössäni.

Asetelma aitan sisällä. Sähköhommat tekemättä.

Aitta-disco
Tutut ja kutsun saaneet vieraat voivat käyttää laitteita mielin määrin. Paksuseinäisestä aitasta ei ääni karkaa ulos kovinkaan helposti. Tosin tanssiparketin pinta-ala jää alle kahden neliön.


Sähkötöitä

Tarvitaan dipoliantenni. Tyydyn puoliaaltoon. Sellaisen arvelin osaavani tehdä itse. Katonrajassa on sille hyvää tilaa. Alkuperäinen antenniliitin on olemassa. Tinaushommia tiedossa.

Johdotus kaiuttimille pitää tehdä myös. Otin kotoa muutaman liittimen mukaan. Kaiuttimien vaiheistus pitää tarkistaa myös.

Säätila myrskyinen

Kesäkuu ei anna vähällä periksi. Välillä tulee vettä tihkuna ja ilma on tyyni kun yhtä-äkkiä tulee puuska joka repii kamppeita päältä. Yleisradio mykistyy välillä ja itsellä huoli Mökin peltikatosta ja parista rantapuusta. Melua on.
Aamulla lämmitin takan kuumaksi myrskyä ennakoiden ja sillä pärjään pitkälle huomiseen iltaan vaikka sähköt katkeaisivat. Takka on varaavaa mallia.
Jääkaappi on täynnä ruokaa mutta sähköt poikki klo. 19 maissa. Täällä kun ollaan ilmalinjan viimeisenä hännänhuippuna. Sähköyhtiö ilmoitti asiasta että korjaus tulee kestämään. Mulla ei ole hätää. Aamukahvit voi keittää nuotiollakin. Pakasteet ovat kriittisiä. Aamuyöstä sähköt palasivat.

Tehot puuttuu
Sähkö on katkolla edelleenkin puolikymmenen jälkeen mutta ilma selkiää. Rajua puuskatuulta on vielä. Radiokin toimii kuten puhelinyhteydetkin. Välillä sähköt "vilauttelevat" mutta eivät pysy päällä. Oksia tai kokonaisia puita linjoilla. Tarkistin viimeisen kilometrin jalkatyönä täältä kuluttajaperspektiivistä mutta sillä matkalla ei vaurioita ilmennyt.
(Myöhemmin kävin katsomassa puolentoista kilometrin päässä niin siihän se: koivu nurin linjalla ja sähkötolppa vinossa.)

Voimaa linjoilla
Kuuden tunnin päästä Voima on jälleen kanssani. Jouduin syömään liki litran puoliksi sulanutta jäätelöä kun en ole tottunut satunnaisiakaan energialähteitä vieroksumaan. Tunkiolle en ruokaa heitä. Toivottavasti nyt on jatkuvaa jännitettä linjoilla. Radio Suomessa soi S. Salmisen Hallelujaa. Energinen biisi.

Stereohommat jatkuvat asennuksien merkeissä

Reima P. laski kanssani käytetyimmälle kanavalle sopivan mittaisen eli kahden metrin mittaisen antennin. (2x1m). Suomalaisten radiotaajuuksien suhteen olisi riittänyt 2x75cm mutta kun täällä, liki itärajalla, ollaan niin päädyimme tuohon pidempään mittaan. Sillä, nimittäin, saa kuulumaan myös Venäjän kanavia.
Onneksi laitteen mukana tuli antenniliitin. Se on erilainen kuin nykyään. Antennin "karvat" tinattiin siihen ja signaali siirtymään.

Kaiuttimien liittimet
Kaksi kaksinapaista vakiota Din-pistukkaa vahvistimen taakse ja toiselle kaiuttimille banaaniliittimet että vaiheistus tulee kerrasta kuntoon. Eka asennus oli oikein.

230 Volttia/50 Hertsiä
Merkittävin muutos oli alkuperäisen maadoittamattoman pistokkeen viilaus sopimaan maadoitettuun pistorasiaan. Koska Aitta on ns. ulkotila on siellä oltava maadoitetut pistorasiat. Radio- ja muiden pienvirtalaitteiden suhteen vaatimusta ei ole. Mutta esimerkiksi sähkölämmityspattereille on.

Stereoradion toiminta
Ääni kuuluu. Kanavat löytyivät ja varsinkin Järviradio (Lähetin Savonlinnassa 89,6 Mhz mutta kanavan alkuperä Etelä-Pohjanmaan suunnalta.) kuuluu erinomaisesti. Musiikki sopii hyvin avoimeen järvimaisemaan. Tosin äänenvoimaa pitää olla erityisen paljon että 1800-luvun hirsiaitasta, vaikka ovi olisi auki, kuuluisi ulos kovinkaan paljon. Kuuluu kuitenkin eli teho on riittävää.
Potentiometrit rutisevat. Ovat hapettuneet. Aktiivinen käyttö korjaa asiaa hieman. Kun hetken hakee nupin asentoa niin äänitasapainokin löytyy.

Levysoitin
Toimii omituisesti. Vika joko moottorin laakeroinnissa (voitelu) tai vetohihnassa. Vouvaa ja käynnistyy hitaasti. Täysautomaattinen eli äänivarren ohjaus tapahtuu joko automaattisesti tai käsin erillisistä napeista ja keinuvivusta. Eiköhän tähänkin jokin lääke löydy.

Eläkevirka
Vanha 60-luvun lopun Philips saa siis vielä olla kerran palveluksessa kunnes hajoaa tai kuulijat katoavat ajan ikuiseen jatkumoon.

Mökkikuorma autoon

Mökkitarpeet
Mökille on aina vietävää, harvemmin tuotavaa. Tuontina lähinnä ruskettuneita ja rentoutuneita ihmisiä paluukuormassa. Pieni mahanalkukin saattaa olla syntynyt. Herkkujen syömisestä.

Tällä kertaa mökkikuormassa
Kaksi säkillistä valmisbetonia ulkomuuraukseen. Kaksi tuolia, moottorisaha tarvikkeineen, kuokka ja lapio pihapolun kunnostukseen, auton huoltotarvikkeet, matkakylmiö mukaan jossa ruokaa ja juomaa sekä lisää juomaa, laattakiviä pihapolulle, gelcoatia veneen pohjan kunnostukseen, polkupyörä, kiikarit, lukuisia eri pikkutarvikkeita ja tietysti intoa käyttää edellämainittuja tuoteita. Mutta ei hosumalla.

Aika tohinaa aluksi
Tavarat varastoista paikoilleen ja ulkona olleiden kalusteiden puhdistus ja suojakatoksien kuljetus sivummalle heti aluksi.

Ei tehdä mitään päivä
Sellainen pitää olla. Hieman niin että tylsistyy hiukan. Se antaa taas virtaa tekemiselle. Toki silloinkin pitää syödä mutta eihän grillaaminen ole varsinaista työtä vaan liki huvia. Toki saunakin lämpeni.

Kahden kuukauden kuluttua
Pois lähtö mökiltä. Hieman surullista mutta jo sitä kaipaa jo silloin hieman kantabaarieni tunnelmaa. Osa tavaroista jäi vielä, kuten perämoottori ja joitakin työkaluja mökille josko syyskuussa muutaman päivän jälleen mökillä vietämme. Koronaepidemian takia omasta puolestani pieni retriitti yksinkin, sillä Rouva oli viikon töissä välillä. 

California 1400 GTS Uusi takarengas varalle

Vanhassa on vielä pintaa
Kiire vaihtamiselle ei ole mutta hyvä on olla varalla. Ei edellinenkään rengas ehtinyt kulua loppuun mutta siihen tuli pieni vuoto enkä vaivautunut korjaamaan koska uusi rengas maksaa vain 60€.

Mahdollisimman pehmeä
Tavoitteena oli löytää vielä pehmeämpireunainen rengas kuin mikä nyt on käytössä. Ehkä löysinkin. Pitää ainakin kokeilla. Hankintapaikka Kuljun Kartano. Tämänkin renkaan hinta yksittäisenä on 60€. Neljä ostamalla olisi saanut yksikköhinnan alemmaksi. Olisivat ehtineet vanheta liikaa. Yhdellä renkaalla kun ajan ainakin kaksi kesää, jopa kolme, mikäli ei tule rengasrikkoa.

Odottaa Kerholla hyllyssä
Varastopaikka auringolta suojassa. Pitää laittaa vielä muovikassiin ilmatiiviisti niin ei kumista haihdu pehmentimiä. Jos hyvin käy niin rengas joutuu odottamaan parikin vuotta.

Renkaan merkintöjä.

Pyöreä ja musta kuten kuuluu.

Symmetrinen kulutuspinta hyvä mp-käytössä.

Renkaan tarkemmat tiedot.

Leveys 205 mm 

Profiilisuhde 55% renkaan leveydestä

(Z vanhentunut merkintä, nopeusluokka yli 240 km/h)

R vyörengas

16 vanteen halkaisija tuumissa

94 kuormitusluokka 670 kg kantavuus

W nopeusluokka 270 km/h

XL "Extra Load" Korotettu kuormitusluokka
Keltainen piste laitetaan vanteen venttiilin kohdalle
Pyörimissuunta voi olla merkitty nuolella
Asennuspuoli (pyörimissuunta kuvion epäsymmetriasta johtuen) voi olla merkitty autokäytössä.
Tässä ZETA-renkaassa on vanteen reunan suoja eli valli siinä mihin vanteen reuna asettuu.

Vierintävastus
Tarrassa joka sisältää EU:n määräämät tiedot mainitaan renkaan vierintävastus sen täydellä kuormituksella (670kg) taso C. Moottoripyörässäni painojakauma on melko tasan etu- ja takarenkaan välillä paitsi matkatavaroiden ja matkustajan kanssa taakse tulee kuormaa max. n. 500 kg kovassa kiihdytyksessä tai kun tiessä on heitto. Jää vielä 170 kg reserviä. Tasaisessa ajossa kuorma noin 360 kg. Koska kuormitus on noinkin alhainen ei rengas joudu kantavuuden suhteen kovinkaan koville. Lisäksi kulutuspinta on leveämpi kuin mp-renkaassa. Rullaa todennäköisesti hyvin kevyesti. Myös ilmanpaine on 0,4 - 0,8 bar suurempi kuin autonrengaskäytössä. Se selviää koeajossa mikä on kulloiseenkin kuormitukseen sopiva ilmanpaine.

Märkäpito
On myös C-luokkaa. Tämä täytyy pitää mielessä kun sataa. Koska painoakin on vähemmän ja pito jakaantuu suuremmalle alueelle kuin mp-renkaassa on asiaan suhtauduttava varauksella. Se selviää kokeilemalla. Pyörässä on luistonesto joten se on hyvä mittari jos takarenkaan saa lyömään tyhjää märällä asfaltilla. Soratiepito on mitä on. Se riippuu enemmän tiestä kuin renkaan pitävyydestä.  Aion tehdä testiajoja. Palaan asiaan kunhan rengas on alla.

Auton rengas on laillinen moottoripyörässä

Kävin keväällä 2020 katsastusasemalla kysymässä onko mahdollista käyttää auton rengasta moottoripyörässä. Laki ei ota kantaa asiaan muutoin kuin että auton renkaan käyttö pitää olla turvallista. Saman totesivat katsastuksessakin. Kahden kesän kokemuksella ja yli 20.000 km matkan ajaneena kyseisellä rengastuksella olen kokenut sen turvalliseksi. Mitään vakavia haittoja ei ole ilmennyt. Lähinnä merkittäviä etuja.

Eturenkaana ristikudosrengas on myös sallittu vaikka joskus on toisin väitetty.

Katsastusjuttu on hyvin lyhyt.

Pussiin

Koska rengas ei tule, tällä tietoa, tänä kesänä (2020) käyttöön käärin sen jätesäkin sisään suht ilmatiiviisti. Ei pääse kumi "kuivumaan" eli säilyy paremmassa kunnossa kuin paljaaltaan. Kumin pehmenninaineet eivät karkaa ennenaikaisesti.

California Adamant Perävaihteen huolto

Lievästi epäilyttävää
Koska ajossa tuntui jonkinlaista nypytystä päätin tutkia perävaihteen ja säätää sitä mikäli aihetta ilmaantuisi. Näin jälkeenpäin, kun tilanne selvisi, saattoi olla tarpeeton homma. Mutta kun kerran on irti niin samalla voi tarkistaa kaiken. Sekä tehdä niinsanottua ennakoivaa huoltoa.

Perävaihteen kotelo
Sen takalaidassa on ihan hitaasti tihkuva vuoto. En ryhdy tulipalovaaran vuoksi sitä hitsaamaan vaan paikkaan koritinalla. Tarvitaan vain kuumailmapistooli tai kaasupoltin. Jälkimmäinen on tehokkaampi ja nopeampi mutta vaarallisempi.

Taka-akselin nosto.

Ylimääräiset pois

Takalaukku ja takapyörät piti irrottaa että saa vetoakselin laipat näkyviin sekä tarpeeksi työskentelytilaa perävaihteen irrottamista varten.

Apunostin keskirungon alla.

Iskunvaimentimet takaa irti

Tosin vain alapäistään. Koska iskunvaimentimet eivät pidä irrotettuina takapään katteita ja muita osia ylhäällä on runko tuettava niin että laitos ei kippaa peräpäätä alas. Takakate, isosta koostaan huolimatta, on varsin kevyt. Ohutseinäistä teräsputkea ja lasikuitua.

Oikean puolen vetoakselin laippa, jarrusatula ja jarrulevy levitys- ja keskityslevyineen.

Oikean puolen vetoakselin laippa ja laakerointi näkyvissä.

Vetoakselin laakerin kiinnityslevy ja ruuvit.

Jarrulevyt ja -satulat irti

Homma sisältää paljon purkamista sillä ilman vetoakseleiden irrotusta perävaihde ei irtoa taka-akselista.

Jarrulevyn kiinnitys

Asennusta varten on yksi M6 ristipäinen uppokantaruuvi mutta muutoin jarrulevyt kiinnittyvät pyöränpulteilla samoin kuin vannekin. Alumiininen levityslaippa hoitaa myös jarrulevyn keskityksen. Jarrulevyistä olen sorvannut kaiken turhan pois.

Vetoakselit irti

Vetoakseleiden laakerit ovat lievällä puristussovitteella kiinni taka-akselissa. Siihen tarvitaan massaulosvetäjä eli liukuvasara.

 Liukuvasara irrottamassa vetoakselia.

Tarttuu tehokkaasti

Liukuvasaran vetopää on expansiivinen eli reikään laitettuna sitä voi laajentaa niin että se tarttuu reiän takareunaan lujasti. Laite on tarkoitettu lähinnä päättyvän laakeripesän laakeroinnin irrotukseen.

 Vasen takatukivarsi irti takapäästään.

Tilaa kardaanin irrotukseen

Taka-akselia joutuu kääntämään hieman vinoon että kardaaniakselin saa irti perävaihteen laipasta. Neljä ruuvia ja kolme mutteria pitää avata että kardaani irtoaa takapäästään ja käännetään oikealle sivulle.

Kardaani, kumikytkin ja peräytysvaihteen hihnapyörä irrotettu perävaihteesta.

Iskunvaimentimien korvakkeet

Iskunvaimentimien takapäät kiinnittyvät alumiinisillä korvakkeillaan perävaihteen laipan pultteihin joista neljä olen korvannut M8 sijasta M10 kierteillä.

Vasemman puolen jarrulevy.

Lainassa autopuolelta

Taka-akseli on vanhasta takaveto-Corollasta mutta jarrulevyt Renaultista kuten myös jarrusatulat ja jarrupalat joita hieman modifioin pidon parantamiseksi.

Taka-akselin vuodon paikkaus
Perävaihteen "banjo" vuotaa takakannestaan vähän öljyä. Se sottaa koko taka-akselin keskikohdan ajan kanssa. Vuoto on metallipinnassa.

Ei hitsausta
Vaan tinaus koritinalla. Pääasia että öljy pysyy sisäpuolella. Tinaaminen onnistuu käyttämällä juoksutinta puhtaaseen pintaan ja sitten sulattamalla samaan kohtaan koritinatangosta ohuen kerroksen.

Ensin lika ja maali pois
Asetonilla ja lämmittämällä lähtivät epäpuhtaudet. Jos kotelossa olisi öljyä työ ei onnistuisi sillä lämpö siirtyisi öljyyn ja tina ei sulaisi. Tai öljyä vuotaisi ja tina ei tarttuisi.

 Koritinatanko ylinnä ja purkki juoksutetta.

 Tinaus suoritettu. Vanhempi tinaus peittää aiemmin havaittua vuotokohtaa.

Kuumailmapistooli jolla kohde kuumennettiin.

Öljyssä liotettu harjanvarren pätkä joka toimii levityslastana.

Kevennetty kaikkea

Niin vetoakseleita, kuten kaikkia muitakin osia, on kevennetty mahdollisimman paljon sorvaamalla ja poraamalla ja aina olen käyttänyt, kun vain mahdollista, alumiinia tai ohutseinämäistä teräsputkea rakenteisiin. Kaikki turha massa pois. Keventäminen johtuu lainsäädännöstä: ajoneuvon massa ei saa nousta kuin aivan rajoitetusti kun ajoneuvoluokka vaihtuu kaksipyöräisestä kolmipyöräiseksi.

Perävaihde säädettynä odottaa asennusta
Ensin tiivistepinnat puhtaiksi ja uusi tiiviste liimaamalla peräbanjoon. Se on turvallisinta asennuksen kannalta.

 Puhdistusaine ja tiivisteliima.

Puoli neliötä tiivistemateriaalia.

Työväline tiivisteen tekoon.

Harppi ja kirurginveitsen terä

Maalarinteipillä terä kiinni harppiin niin syntyy helposti tarkkamittainen tiiviste. Lisäksi tarvitaan pieni kuulapäävasara jolla tehdään reiät tiivisteeseen oikeille kohdille.

 Tiivisteessä jo yksi pultinreikä.

Reiän kokoinen ohjuri

Osamillipora, tällä kertaa 6,4 mm:ä, pitää tiivisteaihiota paikoillaan kun muita reikiä tehdään. 

Perävaihteen tiivistepinta.

Kerros vaseliiniä

Perävaihteen tiivistepinnan käsittelin vaseliinilla ohuelti kun taas taka-akselin peräkotelon reunaan liimasin tiivisteen. Se pysyy siellä liimattuna mutta perä itse irtoaa vaseliinin ansiosta jos tarvitsee irrotella vielä. Tiiviste säilyy ehyenä.

Perä paikoillaan, kardaani kumivaimentimineen vielä irti.

Joitakin muutoksia

Peräytyslaitteelle pieni muutos käyttömukavuuden suhteen ja takajoustintukien kiinnitykseen muutos. Sisältää hieman hitsausta ahtaissa oloissa. Pitää lisätä kaksi teräskorvaketta parantamaan lujuutta.

Voitelukohteet

Kardaanin nivelet ja kumisen sysäyksenvaimentimen keskilaakeri sekä tietysti peräöljy perävaihteeseen.

Kokoonpano valmis
Kardaani kiinni perävaihteeseen ja viimeiset ruuvit kiinni sekä tarkistuskiristykset. Sitten takapyörät paikoilleen.  Sai taas makailla lattialla. Onneksi on lattialämmitys ja hallissa edelleen viileää.

Öljyä perään
Litran purkki Valvoline hypoidiöljyä ja RVS:sää muutama millilitra kartiojuoksuttimen ja letkunpätkän avulla peräkoteloon. Sen sai tehdä vaihteeksi seisaaltaan.

Öljyn valutus perään.

Öljynvalutusletku peräöljylle. 

Peräytyslaitteeseen tehokkaampi moottori

Jätin peruutuksen asentamatta vaikka varsinaista vikaa ei olekaan. Tarkoitus on muuttaa sen kiinnitystapaa sekä laittaa siihen tehokkaampi moottori. Myös käyttömekanismi vaihtuu käsijarrutyyppiseksi. Silloin ei tarvitse ennalta säätää vetohihnan kireyttä vaan säätö tapahtuu samoin kuin käsijarrussakin.Soveltuu paremmin muunmuassa sateella peruutteluun.

Peräytyslaitteen rakenne ja mekanismit.

Perusratkaisu säilyy
Laite on osoittautunut toimivaksi mutta hieman hankalaksi huoltaa. Siksi kiinnitykseen tulee muutos. Tietää kiinnityskorvakkeiden hitsaamista taka-akseliin.

Koeajo säädetyllä perävaihteella
Sujui hienosti. Siltatieltä moottoritietä Nokialle keskustan läpi Siuron Koskibaariin jossa kahvittelua tuttujen ja tuntemattomienkin motoristien kanssa. Paljon oli tarinoita. Tekniikkaakin puhuttiin. Erityisesti moottorinohjauksen muokkaamisesta.
Paluu tapahtui Linnavuoren, Sasin ja Pinsiön kautta Metsäkylään ja siitä Elovainion markettialueen läpi takaisin Siltatien teollisuusalueelle.
Sää suosi.

Moottorin lämpö
Pyörässä on öljynlämpömittari joka paluumatkalla näytti korkeimman lämmön olevan vain 80 astetta. Parikymmentä astetta liian alhainen parhaan voitelun kannalta. Moottorissa Valvoline 20W60 VR1 mineraaliöljy. Moottorille on tehty RVS-käsittely jo mennävuonna.

Uudet ilmansuodattimet
Vaihdoin pienemmät tarvikesuodattimet suurempiin tarvikkeisiin. Nyt ei ilmanpuute ahdistanut vaan kone jaksoi vetää moottoritiellä viitosvaihteella laitonta vauhtia. Nam.

Pienempi vannekoko
Kokonaisvälitys on hieman pitkä. Toisin sanoen viitosvaihdetta tarvitsee vain moottoritiellä. Josko tuuman pienentäisi vannekokoa ja laittaisi 50-sarjalaiset renkaat alle. Sillä saa muutaman prosentin tiheämmän välityksen ja kiihtyvyys, erityisesti pysähdyksistä lähtiessä, paranee.

Toinenkin koeajo
Ajoin California Adamantin Verstaalta Tampereen keskustaa sivuten kotitalliin. Reilu parikymmentä kilometriä. Perä ei juuri lämmennyt mutta pitää eräänlaista tikitystä pyöriessään nopeuden mukaisella taajuudella. Ei juuri häiritse ajosuoritusta. Ei vuoda öljyä eikä lämpene. Hieman kättä lämpöisempi kotitalliin ajon jälkeen. Ulkoilman lämpötila 23 astetta. Moottoriöljyn lämpötila 86 astetta vaikka oli monta pysähdystä punaisiin valoihin.

 

On kysytty, vastaan

Olen vastaillut tiedusteluihin että mistä olen ostanut osat ja kuka on tehnyt tarvittavia osia. Vastaus on helppo: kaikki osat olen ostanut vapailta markkinoilta. Myös kaikki eri metallit joiden sisästä olen tarpeelliset osat koneistanut omilla menetelmilläni käyttäen useita eri työstötapoja tarkoituksenmukaisesti.