Luulot ovat osassa kansalaisia aika tiukassa
Kuljin pitkään, siis useamman vuoden,
etten kantanut Kerhoni tunnuksia kuin rintamerkkinä tai lippalakissa
mutta kokeilin käyttää liiviä jossa on Kerhon puna-musta-harmaa (Tai
toisessa yhteydessä myös valko-puna-musta.) kerhomerkki niin useimmat
ihmiset suhtautuvat varsin myönteisesti. Vaikka on pitkä tukka ja
partakin oli välillä pitkä niin ilmeisesti muu habitukseni houkuttaa,
jos ei aina uteliaita niin ainakin kysymään jotain. Yleensä minulla on
kysymyksiin myös vastaus. Tosin kaikkea ei aina uskota.
Joskus etua
Yksi hyvä puoli on että minulle tarjotaan anniskelupaikassa silloin tällöin olut tai muu juoma. Ihmiset ovat useimmiten ystävällisiä.
Paitsi toissaviikolla ei Ylöjärven S-marketissa jonka kahviossa istuin välipalalla. Siinä lihatiskillä, muutaman metrin päässä perheenäidin tyyppinen keski-ikää lähentelevä henkilö tuijotti minua ns. pahalla silmällä. Niin pitkään että häneltä meni palvelunumeronsa ohi. Tahatonta huumoria, mutta vain minulle.
Asiastaan varmat epäilijät
Toki on ollut niitäkin, jotka tuntematta henkilöä, syyttävät jostain jota en ole tehnyt tai edes ajatellut tekeväni. Niistä pääsee kyllä eroon helposti. Monasti lähtenyt ihan itse. Joillekin alkoholi antaa ylivoimaiset voimat.
Rasittavat kyselijät
Sitten on asianharrastajat jotka tulevat kyselemään pyöräjuttuja. Kertomaan vioista ja kyselemään korjausohjeita. Sitten on näitä wannabee-motoristeja joilla ei siis ole pyörää lainkaan mutta yleensa jotain H-D-tyyppistä vaatetusta ja bootsit. Ovat useimmiten aika raskassoutuisia. Yleiset kevään ääntelyt ovat: sitkun mää saan asuntolainan maksettua niin mää ostan jonkin makeen prätkän tai kun lapset lähtee kotoa niin sitten hankin ja on sitten selittelijät: oli mulla hajabusa mutta piti myydä kun halusin paremman mesen alle.
Näön vuoksi
On niitäkin joilla on omakotitalon tai rivitalon pihassa ihan asiallisen näköinen pyörä. Mutta se on siinä aina. Kutsun niitä korkeakiiltoisiksi terassinseisojiksi.
Eri porukkaa
Muutama huumeenhaluaja on tullut jutulle mutta huomaa erehtyneensä henkilöstä.
Kerhoni värit harhauttavat
Ilmeisesti liivin etupuolella olevat punaiset tekstit mustalla pohjalla johtavat joitakin harhaan. Joskus on vaadittu tämän asian kohdalla että pitää riisua liivi pois koska ne, muka, ovatkin juuri heidän kerhonsa värit. Asia yleensä selviää kun kysyy uhkailijalta että koska teidän kerhonne on perustettu. Tässä asiassa vanhemmalla kerholla on etu.
Neutraalia
Kertaakaan ei ole tarvinnut juosta karkuun tai saada turpiinsa että on ollut liivit päällä kaupungissa saati motoristiporukoissa, noin yleisesti, ei kerhotunnuksiin juurikaan kiinnitetä huomiota ehkä muutoin kuin toteamalla: ai, se on toikin ny tossa kerhossa.
Oman elämänsä mestarit
On myös niitä, "kiertopalkintoja" jotka eivät pysy missään kerhossa pitkään. Riitautuvat oman porukkansa kanssa. Yleensä mihinkään kerhoon ei pääse jäseneksi kuin pitkän, esim. parin vuoden, kokelasajan jälkeen jos on ollut hiljakkoin jonkin muun kerhon jäsen ja eronnut tai erotettu äkisti. Usein syykin on selvillä.
Omaan kerhooni on vähintään vuoden kokelasaika jonka aikana edellytetään tulokkaan tekevän niitä samoja asioita kuin varsinaiset jäsenetkin. Aivan normaaleja toimia: kauppareissuja, siivousta, lumitöitä, talkoihin osallistumista, muuta asiointia mutta ennen kaikkea osallistumista yhteisiin tilaisuuksiin ja ajeluihin. Ajeluita on noin kaksi vuodessa. Ajokauden avajainen ja kauden päätösajelu. Näin selviää persoonan laatu hiljalleen. Sukupuoli ei ole este.
Onpa nähty sellainenkin kaveri ehdolla joka julisti ensimmäiseksi että hän ei sitten vessoja pese eikä akkojen töitä tee. Jäi ehdokkuus vain käynniksi. Ehkä sellainenkin kerho on jossa ei "akkojen töitä" toimiteta. Tosin en yhtään sellaista tiedä.
Haittana tästä jäsenten tarkasta
valikoinnista voi, jos hakemalla haetaan, että porukka on hyvin
samanhenkistä jolloin maailmankuva saattaa vinoutua kerhon sisällä.
Mutta tavan elämässä, töissä, perheen kanssa tai vain muuta peruselämää
siinä ohessa eläessä kyllä antaa tasapainoa.
Tänään olin Kerhoillassa kahvia ryystämässä. Keskustelua oli kovastikin eri asioista ja puolet porukasta katsoivat isosta näytöstä ampumahiihtoa baarin puolella. Tilaa kun on useampi sata neliötä.
Neuvon ja opastan
Itse olen siinä
onnellisessa asemassa että minulle ei enää sälytetä mitään hommia jos en
sitten ryhdy tekemään pyytämättä. Usein ryhdyn. Yleensä annan teknisiä neuvoja.
Ilmaiseksi, mutta joskus olen yllätyksekseni saanut konjakkipullon. Oli, ilmeisesti, tullut säästöä.
Kerhon ikänestori ja perustaja
Muutama viikko sitten tulin Kerhon Vanhimmaksi täysjäseneksi kun edellinen vanhin kuoli ja haudattiin. Seuraavaksi vanhin siirtyi kannatusjäseneksi. En ole edes Kerhon vanhin jäsenhistorialtani sillä olin välillä eri paikkakunnilla ja niiden kerhojen jäseninä. Muun muassa Italiassa Udinen hyvässä kaupungissa. Mutta perustajajäsen kuitenkin. En listaa tähän monenko kerhon jäsen olen edelleenkin sillä siitä tulisi pitkä lista saati että kuinka monessa toimessa olen ollut näissä järjestöissä Brysseliä myöden. Vanhimmaisuuteen ei kuulu mitään yksilöityjä etuja.
Kahdessa sukupolvessa
LCR-mc:n jäsenistössä saattaa olla koko perhekin. Pari täysjäsentä ja kannatusjäseninä muut perheenjäsenet. Kannatusjäsen voi osallistua Kerhon tilaisuuksiin ja toimiipa heitä myös Kerhon luottamustehtävissä.
Monet jäsenet tuovat kerhoiltaan myös lapsensa mutta teini-iän saavutettuaan eivät kuulemma tule kuin pakotettuina. Pitävät, kuulemma, nolona kun iskä ja äiskä ajelevat kylällä moottoripyörillä. Kerholla on aktiviteettejä myös pikkulapsille.
Jämptit säännöt
LCR-mc rekisteröitiin sääntöineen, poikkeavasti, oikeusministeriössä sen sijaan että olisi vain ilmoitettu yhdistysrekisteriin yhdistyksen perustamisesta. Tämä tehtiin Kerhon silloisen sihteerin toimesta kahdeksankymmentäluvulla. Hän oli lukenut lakia yliopistossa ja tiesi tällaisen poikkeavan tavan laillistaa yhdistys. Mutta tiedot löytyvät kyllä myös yhdistysrekisteristä ja siellä yhdistyksemme tietoja hallinnoidaan nykyään. Siinä kuin muidenkin yhdistysten ja niitä on paljon.