Etanoli polttoaineena

Tenua tankkiin
Olen alkusuven aikana testaillut (E85) RE85:n sopivuutta vakiokuntoisen moottoripyörän polttoaineena. Koekappaleena on hankintahinnaltaan edullinen Moto Guzzi 1400 California Custom. Aloitin varovasti. Ensin tankkasin perusbensiiniä, joka sisältää enimmiltään 10% etanolia. Sen päälle RE85 etanolipolttoainetta suhteessa edelliseen noin neljänneksen. Ajossa ei ilmennyt minkäänlaista eroa.
Pyörä on sen verran vanha että se on Euro3-päästöryhmässä. Kun ajoin tankillisen pois ja tankkasin niin että E95:sta on vain neljännes ja loput RE85:sta. Ei toistaiseksi mitään ongelmia. Kulutus ehkä hieman suurempaa. Lambdanäyttö kertoi että seossuhde pysyi entisenlaisena kiitos aktiivisen lambdaohjauksen. Vaikuttaa siltä että voisin siirtyä kokonaan 100% käyttämään RE85:sta ilman ongelmia. (Kesälaatuinen RE85 sisältää 15% moottoribensiiniä. Loppuosa on etanolia.) Lambda-takaisinkytkentä suojaa moottoria ja tenu palaa erittäin puhtaasti joten päästöt ovat minimaalisia ja pakokaasu on pääosin vettä. (Vesihöyryä.) Moottoribensiiniin nähden palotapahtuma on kylmempi joka saattaa viileillä säillä aiheuttaa lisärikastusta. Se ei liene ongelma: enemmän perinteistä moottoribensiiniä tankkiin niin palolämpötila nousee.

Lambda-takaisinkytkentä
Asian ydin on tässä. Koska moottorinohjaus vahtii koko ajan tuhansia kertoa minuutissa mikä on palamisasteen taso eli polttoaineen energiatiheyden suhde happeen. Sitä varten on järjestelmässä lambda-anturit. Takaisinkytkentä ei päästä seosta väärille teille vaan pitää seossuhteen optimaalisena.

Aiemmat kokemukset
Jo yli kymmenkunta vuotta sitten tein itselleni etanolikäyttöisen moottoripyörän. Vakiokunnossa se ei ollut tehokas siinä suhteessa että polttoainetta kului enemmän kuin perusbensakäytöllä. Ahtimen lisäyksen jälkeen asia parani koska alkuperäinen puristussuhde on alhainen mutta hihnavetoinen ahdin nostaa puristussuhdetta tehokkaasti lähes koko kierroslukualueella.

Uudempaa tekniikkaa
California 1400:sen puristussuhde on 10,5:1 eli korkeampi kuin edellisen kokokeilun vapaastihengittävän moottorin. Myös tuplatulppaisuus sekä neliventtiilikannet joissa myös nokka-akselit sijaitsevat. Rakenne on varsin moderni. Ei siis välttämättä tarvita ahdinta.

Lambda-takaisinkytkentä
Jäännöshappianturit sijaitsevat molemmissa pakokäyrissä. Niiden toimitaperiaate on mitatata moottorin päästöjen happimäärää ja järjestelmä vertaa sitä imuilman happimäärään. Käytännössä hengitysilman happimäärä on koko ajan vakio mutta imukanavistossa moottorin poltettavaksi menevä ilmaseos on ohuempaa eli sen happimääräkin on pienempi. Kyseistä ilmanpainetta mitataan paineanturilla joka kertoo sen tiedon perusteella keskusyksikölle eli ECU:lle minkä verran kyseinen happimäärä tarvitsee palaakseen polttoainetta. Käytännössä käy niin että lambda-tiedon perusteella myös etanoli palaa sopivalla seossuhteella eikä käy niin kuin lambdattomassa järjestelmässä että seos ei palakaan koska etanolia tarvitaan enemmän tehokkaaseen palamiseen eli ns. takaisinkytkentää ei ole. Esimerkiksi kaasutinpyörässä tarvittaisiin etanolin polttamiseksi isommat pääsuuttimet ja ryypyn suuttimet sekä erilainen sytytysennakko eikä muutoksen jälkeen voisi ajaa bensiinillä.

Testaus jatkuu
Tarkoitus on tutkia etanolin palamista ja tehontuottoa modernin ja ohjelmoitavan moottorinohjauksen (MagnetiMarelli 7SM) suhteen sekä vähentää polttoainekuluja. Tutkimusohjelmistona käytän GuzziDiagia siinä määrin kuin se asiaan soveltuu. Moottorin tapahtumia seuraan moottoriöljyn lämpötilan jatkuvalla mittauksella. (Mittari on kuljettajan näkökentässä.) Myös molempien sylinterien seossuhteen seurantaa varten on jäännöshappimittari kuljettajan näkökentässä. Se mittaa jatkuvasti palojäännöstä ajon aikana molempien sylinterien pakoputkista.

Kokemuksia
Perästäpäin tulee tietoa miten asia etenee. Onko vähemmän energiaa sisältävästä polttoaineesta etua taloudellisesti vai onko etu vain vähäisten päästömäärien voitto? Toki hintapolitiikka eri polttoaineiden välillä ratkaisee taloudellisia seikkoja mutta tapahtuuko myös merkittävää edistystä päästöjen suhteen? Sellainenkin aspekti on tietenkin olemassa että etanolia poltettaessa ei synny haitallisia päästöjä kuin 15% osuudesta moottoribensiiniä. Onko se tärkeä asia riippunee varmasti ajoneuvon omistajasta tai kuljettajasta. Mikään ei, toistaiseksi, vähäpäästöisyyteen pakota. Perusbensiineissä on myös etanolia. Riippuu laadusta, mutta ainakin tavoite öljy-yhtiöillä, lainsäädännön pakottamana, on laittaa sekaan 5 - 10% etanolia.

Parempi vääntö
Etanoli tuottaa, säätämättömässäkin koneessa, paremman vääntömomentin verrattuna perusbensiiniin. Kiihtyvyys on parempi. Onko siitä hyötyä pitkällä aikajänteellä? Mihin 96hv matkapyörässä tarvitaan vieläkin parempaa vääntömomenttia? Ehkä ohituksiin...

Ei detonaatiota etanolilla
Kun tankissa on korkea etanolipitoisuus saattoi havaita että alhaisilta kierroksilta kiihdyttäessä "kurkku auki eli tuppi nurin" ei ilmene detonaatiota eli vääränlaista palamista. Kaikilla bensiinilaaduilla sitä ilmenee oktaaniluvusta rippumatta. Toki niin ei pitäisi kuljettajan tehdä sillä ilmiö on hyvin haitallinen jos sitä ilmenee useasti. Pitää siis ajaa pienemmällä vaihteella isommilla kierroksilla kun tankissa on bensiiniä tai kiihdyttää hillitysti.

Entäpä moottoriöljy?
Kokemus kylmillä säillä ajon suhteen on että etanolipolttoaine palaa kylmempänä joten moottoriöljykin on silloin kylmempää ja siihen joutunut kosteus eli palotapahtuman tuote vesi heikentää voitelua ja saattaa tuottaa korroosiota yllättävissäkin kohteissa. Bensiiniäkin polttaessa syntyy pakokaasuihin vettä ja osa palotilassa palamisen yhteydessä syntyvästä vedestä menee mäntien ohi höyrynä moottoriöljyn sekaan.
Toistaiseksi kokeilut kesän 2021 lämpimien jaksojen osalta ei aiheuta em. aineiden sekoamista kun moottoriöljyn lämpötila on joka ajorupeaman suhteen ollut yli sata astetta Celsiusta joten vesi luonnollisesti kiehuu pois öljyn seasta.

Tasakaasuajossa
Matkamoottoripyöräily harvoin on sellaista että täyttä moottoritehoa tarvittaisiin. Siksi pyörän moottorinohjaus tasakaasulla ajettaessa, esim. 120 km/h vauhdilla, lepuuttaa toista sylinteriä eli kyseiseen sylinteriin tuotetaan vain sen verran palavaa seosta että se ei laita vastaan vaan moottori pyörii kevyesti samalla kun toinen sylinteri tekee kaiken tarvittavan voimantuoton. Moottorinohjaus vaihtaa "tehosylinteriä" muutaman sekunnin välein. Kun tarvitaan enemmän tehoa tuottavat molemmat sylinterit saman verran voimaa. Muulloin on "lepuutusvuorottelu" toiminnassa.

Ei tärinää
Lepuutustoiminto ei aiheuta tärinää, ei ainakaan sellaista joka kulkeutuisi moottorista runkoon ja sitä kautta kuljettajaan. Vain tyhjäkäynnillä moottori värisee kiinnikeissään mutta ei häiritsevästi. Moottorin sisäiset massavoimat tasoittavat moottorin käynnin hyvin tasaiseksi yli 1500 minuuttikierroksella.

Tuhannen km kokeilun jälkeen
Mitään harmia ei ilmennyt toistaiseksi enkä sellaista odottanutkaan. Käyntiääni on möreämpi ja hiukan voimakkaampi. Vääntömomentti on selkeästi parempi: kuutosvaihteella ei bensiinkäytöllä voinut ajaa alle 85 km/h vauhtia mutta nyt kuutosvaihde vetää kevyesti jo 70 km/h vauhdissa ja kiihtyminen on selkeästi parempaa.
Huono puoli on että polttoainetta kuluu enemmän sillä etanolin energiatiheys on alhaisempi kuin moottoribensiinin. Tankillisella ei siis pääse 400 km päähän vaan vain 300 kilometriä tankkauksella tällä pyörällä. Toki ko. haitta on pieni ja jos matkalle ei osukaan yhtään moottorietanolia myyvää bensistä voi tankata tavallista bensiiniä.
Toinen huono puoli etanolikäytössä on se että moottori ei kylmillä säillä välttämättä lämpene riittävästi etanolia polttaessaan. Silloin polttoainetta kuluu huomattavan paljon moottoribensiiniin verrattuna koska seosta pitää rikastaa että se palaisi tehokkaasti. Ikään kuin ryyppy päällä ajoa.
Kolmas huono puoli on kylmällä säällä että paljon rikastettu seos ei palakaan kokonaan ja sitä joutuu moottoriöljyn joukkoon. Myös pakokaasussa on silloin paljon vettä ja sekin saattaa kulkeutua moottorin öljytilaan. Kumpikaan ei paranna voitelua. Itse jättäisin ajamatta alle 10 asteen lämpötilassa. Myöskään lambda-anturit eivät pidä vedestä vaikkakin pakokaasun joukossa se on vesihöyrynä. Mutta käynnistyksen yhteydessä tai heti sen jälkeen vettä voi esiintyä. Vaikka lambdoissa onkin lämmitys niin se juuri on ongelmana: kuuma lambda-anturi ja vesi eivät sovi yhteen.

Vikamuisti ja sen asetukset
Katsoin tietokoneella pyörän ECU:n eli moottorinohjauksen ja ajonhallinnan toiminnot. Yhtäkään vikailmoitusta ei ollut ja kaikki oli toiminut kuten pitääkin.

Reunaehto
Ajo sujuu hienosti ja päästöjä ei juuri synny etanolin käytöstä mutta tankkaan kylmällä säällä moottoribensiiniä ja matkan jatkuessa pidempään voin kuuman moottorin polttoaineeksi laittaa vaikka vähän enemmän etanolia. Molemmat sekoavat toisiinsa oikein hyvin. Silloin pitää tietää kuinka pitkä matka on edessä jos tankkiin jääkin kylmän yön ajaksi pelkkä E85:sta ja aamulla pitäisi jatkaa. Riski on todennäköisesti vähäinen mutta riski kuitenkin.

Muovinen polttoainetankki
Jos sellainen on pyörässä niin suurella todennäköisyydellä se ei kestä jos pyörä ennen vuotta 2010 valmistettu. Sen jälkeisissäkin saattaa ilmetä että tankki muuttaa muotoaan. Siitä seuraa että maalipinta kärsii. Asiasta kannattaa kysyä pyörän maahantuojalta tai merkkihuollosta.

1400 California GTS. Sateella suttaantuu.

Mossalasta Peltsulle

Kaverien kanssa juhannusviettoa
Osa porukasta harrastaa purjehdusta moottoripyöräilyn ohessa joten on tietenkin kätevää yhdistää saaristo, purjehdus ja moottoripyöräily. Alla joitakin satunnaisia kuvia.

Tamminen käristää Tammisen lihaa.

Telttailusektio.

Nälkäiset.

Syöneet ja leppoisat.

Lauttarannassa odottelua.

Mossalan juhannusjatkot Tampereella
Rannikolta ajellessamme kotiappäin yhytimme eräältä grilliltä Helenen ja Jamin. He suunnittelivat jonkinlaista pidempää ajoreittiä Yläneeltä Parikkalaan mutta ensin pitäisi löytää yöpaikka. Tarjosimme levitettävää vuodesohvaa leposijaksi fyysisesti raskaan Juhannuksen jälkitilan normalisoimiseksi. Heille se sopi. Siinä menikin sitten reilut pari vuorokautta lisääkin. Paljon oli asiaa nähtävyyksien ohella.

Pulterissa ekat tasoittavat.

Pispalanharjulla.

Pub Kujakollissa neuvoa antavilla.

 

Marja-Liisaa odotellessa

Kujakollin terassilla oli paikallista väriä joten juttu kulki varsin hyvin ja saimme paikallistietoa yli oman tallennuskyvyn. Vaimo Tahmelalaiselta työpaikaltaan lähti seuraksemme jalkapelissä Pyynikin männiköihin.

 

Liikuntaa Pyynikillä ja Särkänniemessä

Piipahdus munkkikahveilla ja Pyynikin näkötornissa. Sieltä matka jatkui keskustaan ja Finlaysonille taidenäyttelyyn taksilla. Lopuksi Näsinneulassa huippuruokia pyörivässä ravintolassa. Useampi kierros syntyi. Yksi täysi kierros on kolmen vartin mittainen. Hyvät näköalat eikä sapuskoissakaan ollut moittimista. Myös viinit maistuivat. Sitten nukkumaan.

 

Päivä vaihtui: Muumit ja baarit

Myöhäinen lounas Tammelantorilla muikkubaarissa ja kohta Tamperetalolla Muumiosastolla ja siitä, tietenkin, Salhojankadun pubiin lepuuttamaan koipia. 

Pubihymy.

Suunta keskustaan

Kyttälässä poiketen, tottakai, Kyttiksellä virvoittavat ja juttu rupesi taas kulkemaan.

Jami ja Helene keskustelevat Kyttiksessä.

 Karaokea kuuntelemassa ja laulamassa. Seuraakin oli.

 

Viimeiset virret ja tanssit

Koska Vanha Monttu sulki ovensa jo ennen puolta yötä suuntasimme useiden paikallisten kanssa Ihkuun jatkamaan karaokea. Kotona vasta joskus aamuneljän jälkeen. Kertoivat läsnäolleet.

Pakkaukset Parikkalaan päin. Kuormakamelit Jammu ja Trumppa.

 

Jami kastikehyllyllä Pirkkalan Koossa.
 

Pakkoliike

Jami pitää kastikkeista ja siksi piti käydä vielä lähtiessä Pirkkalassa parantamassa varastoja.

Viikon kestävä Juhannus

Torstaista torstaiseen kului aika miellyttävästi ja varsin ripeään. Saattoi kyllä tulla hintoihinsa mutta sellaista ajatellaan vasta jälkeenpäin. Sitäpaitsi tänään on eläkeläisen tilipäivä. Viikonloppuna Ruovedelle helteiseen mp-kokoontumiseen, jeejee.

Mökille esteetön patio

Vajaa viikko aikaa
Suunnittelu tosin oli kestänyt jo pari vuotta mutta kesäkuussa -21 pääsin asiaan. Parinkymmenen kilometrin päässä Mökiltä on puutavaraliike. Sinne piti tehdä kaksi reissua sillä koko materiaalimäärää ei talouden pikkupaku jaksanut kerralla kuskata.

Neljä metriä kertaa kolme ja puoli
Siinä mittakaava metreissä. Kyseessä kun on rinnetontti niin toisesta päästä piti kaivaa maata pois käsipelissä ja toiseen päähän tehdä korotus. Onneksi tontilla on paljon kiviä. Valitettavasti jouduin satuttamaan myös mäntyjen juuria eli katkaista ne ja ottaa pois kaivettavilta alueilta.

"Kakkosnelosta" ja vajaakanttista raakalautaa
Koska pation valittu laudoitus on tavanomaista lautaa eli halvinta mitä kaupasta saa, piti alle laittaa 100 x 50 millistä niskoitusta noin 75 cm välein yhteensä 14 metriä sekä joitain apuniskoja. Ihan nelikulmainen ei patiosta tullut koska puiden juuria ei kaikkia voinut katkoa eikä patio tullut samansuuntainen piha-alueen laatoituksen suhteen.

Kivistä ei pulaa
Paikallisia kiviä käytin kivijalkoina eli jokaisen niskan alla on kolme kiveä vajaan kolmen ja puolen metrin matkalla. Kiviä tarvittiin myös laatoitukseen että patiolle pääsee portaita myöden rannan suunnalta. Käytin eri lähteista haalittuja laattakiviä. Neljää eri tyyppiä. Valmislaastia kului kaksi säkillistä niiden kiinnittämiseen. 

Pilvinen sää mökkirannasta luoteeseen katsoen iltamyöhällä. Lämpötila päivän mittaan 32 - 38 astetta. Yöllä vain 26.

Työskentelylämpötila pilvisellä säällä.

Pation ylemmän puoleinen reuna ja kivillä tuettu uusi nurmikontekele.

 

Nurmikon tarkoitus

Nurmikko, kunhan kasvaa, on pääosin valkoapilaa. Se kestää hyvin leikkausta mutta erityisesti on hyvä sitomaan maalajikkeita eli estää irtomaan valumisen pation alle. Tulee silti olemaan liki jokavuotinen homma haravoida pation alta mäntyjen käpyjä, neulasia ja kaarnanpaloja sekä koivujen edellisvuotisia lehtiä. Em. materiaalit kun mätänevät herkästi ja siinä ohessa mädättävät puutakin maalauksesta huolimatta. Alapuolelta voi teollisuusimurilla imuroida irtomaan ja karikkeen pois. Kunhan nurmikko on kasvanut poistan kivet, korjaan sateen tekemät mahdolliset vauriot ja siloittelen kivien kohdat.

Pation puhtaanapito

Terassipesuaineella, harjalla ja painepesurilla kevyellä suihkulla. Mahdolliset maalivauriot korjaan maalamalla. Erityisesti oksankohdista pihka voi työntää maalia irti. Sekin selviää pestessä.

Esteetön luiska patiolle suoraan pihalaatoituksen jatkeena.

 

Esteettömyys

Mökin käyttäjiä on muitakin kuin minä vaimoineni. Hänen siskonsa kulkee pyörätuolilla ja siksi esteetön pääsy on tarpeen. Mahdollisesti, jos tulevaisuudessa mökkiä tullaan vuokraamaan ulkopuolisille, on esteettömyys tarpeellinen. Aiemmin tein jo "kiertotien" tontille koska jyrkkiä takaportaita on hankala erityisesti vanhemman väen kulkea. 

Etupihan laatoitus

Vanha patio oli perustettu hiekkapohjalle ja oli noin 6 neliömetriä kooltaan. Pintamateriaalina 50 x 50 cm betonilaattoja. Vesi oli syönyt hiekan ajan kanssa pois laattojen alta ja siksi laatoitus oli epätasainen. Laatat ehyitä. Niistä laatoista, pääosin, tein etupihalle metriä leveän laatoituksen sorapohjustuksella. Lisäksi on luonnonkiveä jatkeena. Tarkoitus on tehdä vielä kuistille menevä esteetön luiska mutta se ei tapahdu enää tänä vuonna. Toivoakseni.

Pation kivijalat ja kiviportaat rannan suunnalta katsoen.

Patio liki valmiina eli katettuna jo olemassa olleilla pihakalusteilla.

Kalusteet perintöä

Kalusteisiin en ole ottanut kantaa. Vain korjannut jos ovat vaurioituneet kuten lahoamisen osalta. Pölkyista tehty pöytä ja penkit ovat ookoo mutta keinun väri hieman riitelee. Läheltä katsoen sinertävä. Se on kyllästettyä puuta ja varsin vanha. Sen ehkä voisi maalata soveliaalla värillä. Joko samalla punaisella kuin patio tai kenties valkoiseksi. Ehkä jopa kaksiväriseksi. Saisi maalinjämät käytettyä pois.

 Oikealta tulija pääsee Mökin terassille, vasemmalta suoraan patiolle.

 

Muutakin muurausta

Mökille syntyy erilaisia reittejä yleensä siksi että ihminen etsii reitin joka on suorin tai mukavin. Paransin hieman kyseistä seikkaa laittamalla laastia sopivan kiven alle sopivaan paikkaan. Laasti Nekalan Rauta-Otrasta.

 

Maalaus

Maali on Bilteman hyllystä 10 litran purkissa litrahinta noin 2,5€. Kyseessä on punamultamaali. Välineet samasta paikasta.

Maalaus kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla laudat maalattiin päältä ja sivuilta irtotavarana ja katkottiin sopiviin mittoihin. Toinen maalaus vain yläpinnalle kun patio oli valmis. Yli kolmenkymmenen asteen lämpötilassa maali imeytyi hyvin kuiviin lautoihin ja kuivui käsittelykuivaksi noin tunnissa. Kuivuttuaan maalia ei irronnut edes märkiin jalkapohjiin. Pinta jäi karheaksi raakalautapinnaksi eikä ole liukas märkänäkään. Maalia jäi vielä pari litraa mahdollisiin korjaus- ja muutosmaalauksiin.

 

Ajankäyttö ja muut materiaalit

Kaksi päivää kaivuutöineen ja puutöineen. Lisäksi yksi päivä kiviportaiden muuraukseen ja viimeistelyyn. Ruuveja kului eri tyyppisiä puuruuveja. Nekin Biltemasta. Nauloja en käyttänyt.

Materiaaleista oli jo yllä selvitystä mutta kieltämättä edullisia markettijuomia kului melkoisesti johtuen hautovasta ulkolämpötilasta. Myös grilliherkkuja oli tarjolla.

Aiempi puurakenteinen "kuivan maan laituri"

Joitakin vuosia aiemmin tein perinteisen maalla olevan mutta veden ylle ulottuvan auringonotto- ja onkimispaikan. Se on sittemmin saanut nimen Tyynelä. On nyt kuudetta vuotta käytössä ja kunnossa. Toki vaatii kevättulvan jälkeisten ylivuotisten kaislojen ja muun karikkeen pois haravointia sen alta. Maalipinta on hyvässä kunnossa.

Varaosia rakenteisiin
Aitan kuistin katon alla on pieni puuvarasto jossa on aiempien rakenteiden materiaaleja säästössä. Sitä varten jos jokin paikka ei olekaan enää kunnossa niin on varaosia tarjolla. (Muutama pidempi "pattinki" näkyy räystään alitse ja niiden päällä on muuta puutavaraa. Palikat kuistilla ovat myös tarpeellisia.)

 

Aitassa on uusi katto.

Tilaustyönä

Paikallinen rakennusmies kävi poistamassa osin lahonneen pärekaton ja korvasi sen aaltohuopakatolla. Kestää olosuhteita paljon pidempään kuin aikanaan silloisen tulevan appiukkoni ja minun yhdessä tekemämme pärekatto. Pärekatto kestää aukealla paikalla varsin hyvin mutta metsässä, kuten tämä rakennus on, se kerää sammalta, jäkälää ja kariketta jotka sateen kera mädättävät päreet. Aiemmin nuorimman veljeni kanssa oikaisimme tunkeilla Aitan kallistuman mutta muu vinous hoitui pois tuulivoimalla.

Aitta toimii kahden hengen vierashuoneena. Aitassa on myös stereolaitteet ja valaisimia mutta sähkö pitää vetää roikalla sähkökeskuksesta noin 15 metrin matkan.

 

Tyylikäs takka

Tilaustyönä on myös teetetty varaava takka Mökin olohuoneeseen. Perikunta on ollut varsin innostunut Mökin kunnostuksesta ja minulle se on tarjonnut ajankulua ja vähälle käytölle jääneen järjen vaivaamista. Onhan tämä erilaista kuin aikanaan avaruusalusten kokoonpano.

Seuraavia hommia

Pation ohi vievä luonnonkivistä tehty portaikko Tyynelään pitää kunnostaa ja tehdä siihen kaide. Voi olla että teetetään tilaustyönä paikallisella sepällä teräksestä. Hän teki jo pari vuotta sitten uuteen takkaan tyylikkään takkasetin ja savupeltiin hienon nupin.

Myös takaportaisiin on tehtävä kaide mutta sen taidan tehdä puusta itse.

Huussi nykyaikaiseksi

Tarkoitus on hankkia jonkinlainen kompostoiva tai polttava järjestelmä. Huussille ei mene myöskään sähköjohtoa joten ehkä kompostoiva malli on tuleva ratkaisu.

Myös esteetön polku on sinne mahdollisesti tehtävä.

Vaurio Dacian moottorissa

 
Öljytikku uusiksi
Muutama viikko sitten katsoin paljonko moottorin öljytilassa on pohjaöljyä. Yllätyksekseni toimenpidettä suorittaessani öljytikku katkesi. Tilasin Käyttöautosta uuden. Tänään laitoin sen paikoilleen.

Tikussa muutoksia
Alkuperäinen öljytikku oli kovettumisen lisäksi käpertynyt mutkille ja sitä oli hankala pujottaa paikoilleen. Ensimmäinen vika lienee syntynyt kuumuuden ja öljyssä olevien aineiden vaikutuksesta ja toinen vika, eli katkeaminen, siitä että tikku ei enää katkeamatta suostunut menemään paikoilleen.

Katkennut tikku
Materiaali oli selkeästi kovettunut. Katkennut pätkä jäi öljypohjaan ja kun kokeilin taivuttaa sitä osaa joka jäi jäljelle se katkesi ilman voimankäyttöä. Rapeaa kun hapankorppu. Noin kymmenen sentin pätkä on jäänyt öljytilaan. Se tuskin siellä mitään aiheuttaa. Ei anna tarvetta toimenpiteille. Auto on hieman yli kymmenen vuotta vanha.

Öljytikun tiedot

Katkennut ja uusi tikku.

Kova kilohinta
Tosin kympeillä selvisin eikä tarvinnut edes hakea sitä vaan se toimitettiin ilman eri kustannusta Kerholleni.

Informaatiota
On hieman orpoa olla ilman moottorin öljymäärän tietoa. Tosin autolla ei näin suvella paljoa ajella. Uuden tikun kastaminen kertoi että öljyä on. Asia on siltä osin kunnossa.

 

Mielenkiintoinen moottoripyörätuttavuus: Carberry 1000

Mustanlahden satamassa tiistaisin
Paikalle kerääntyy motoristeja pyörineen suviaikaan tiistaisin. Kunhan paikalla on myös elintarvikemyyntiä. Kuten nyt.

Katselin ja kuvasin
Toki olen nähnyt ja kuvannut useana vuotena moottoripyöriä ja skoottereita sekä myös mopoja. Kunhan niissä on jokin harvinaisempi ominaisuus: ikä, malli, onko rakenneltu ellei peräti omavalmiste. Kaikenlaisia pyöriä ja trikejä. Siellä ei katsota vinoon kenenkään ajoneuvoa.

Erityisen kiinnostava
Ulkonäkö oli hyvin perinteinen eli kokolailla samanlainen kuin jo kauan markkinoilla ollut 500cc Enfield Bullet. Mutta pidemmällä rungolla ja 1000cc koneella. V-kone vaan sylinterikulmaa en käynyt mittaamassa. Alle 90 astetta reilusti. Olisiko puolet siitä?

Kehittäjät: idean isä ja huipputekniikkaa
Paul Carberryn ideoinnin tuotos ja apuna hääri myös maailmankuulu Ian Drysdale. Intialaiset alan henkilöt kiinnostuivat ja nyt niitä tehdään jo. Toivottavasti saavat hyväksynnän EU-alueelle. Päästöistähän se usein on kiinni.

Paras kuvakulma ja kaikin puolin tyylikäs peli. Kaksi tuplalevittimistä runpujarrua edessä. Tuotantomallissa levyjarru.

Vaihteisto ja moottorin alakerta. Lohkon suunnitellut herra nimeltä Carberry Australiasta. Valmistus Intiassa.

Tämä yksilö toistaiseksi "moderneilla" kaasuttimilla.

Ensiöveto ja akku. Myös sähkökäynnistin on polkimen lisäksi. Tarvitsee vielä polttoaineen ruiskutuksen.

Käyntiääni

Yllättävän matala ja ei mitenkään meluisa paikallaan käytellessä. Pidin kättäni ventiilikopan päällä enkä havainnut käynnissä kovinkaan kummoisia värinöitä. Se asia lienee kunnossa eli moottori on dynaamisesti tasapainoinen.

Linkki valmistajan sivuille.

Pyöräkaupoille
Jos tulee joskus meille kauppoihin niin käyn ainakin koeajamassa. On sen verran maukkaan näköinen uusvanha laite ja tehoakin sen verran että ei jalkoihin jää.

Sitten oli muutakin
Suhteellisen harvinainen nykyään tämä Hondan jäykkäperäinen tuote.

Honda Monkey ilman takajousia. Monen pojan unelmamopo.

 

California 1400 takajarrutarkistus

Brembo
1400 Californiassa on takana Brembon valmistetta oleva kaksimäntäinen liukutyyppinen takajarrun jarrupuristin eli jarrusatula. Myös etujarrut ovat saman valmistajan mutta eri tyyppiset. Jarrusatulassa on kaksi erikokoista mäntää ja ne ovat molemmat peräkkäin ja vasemmalla puolella. Hyvin yleinen jarrusatula takajarrussa ja myös pienempien pyörien etujarruna olipa pyörä sitten minkämaalainen tahansa.

Informaatiota ja vertaistukea
Luin Gruppo Moto Guzzi Finlandian keskustelupalstalta huolestuttavan tarinan että takajarru oli syttynyt palamaan. Takaisinkutsua aiheesta ei ole joten vika lienee suhteellisen harvinainen.

Poljinsylinterin vaivat
Syyt ovat mekaanisia sekä hydraulisia sekä hieman niiden yhdistelmääkin. Yksi syy on väärässä säädössä poljinsylinterin tai polkimen osalta. Välystä on liian vähän poljinsylinterin ja polkimen välillä. Silloin käy niin että poljinsylinterin mäntä ei palaa riittävästi kun poljinta ei enää paineta ja jarrunesteen takaisinvirtaus estyy. Myös polkimen laakeroinnin toiminta pitää tarkistaa ettei se ole jäänyt voitelematta huollon yhteydessä tai sen liikerata on vajaa. Sama kuumenemisilmiö tapahtuu myös jos itse poljinsylinterin mäntä tai tiivisteet ovat vioittuneet tai jarrunesteessä on likaa ja pienet kanavat tukkeutuvat. Myös eri tyyppisten jarrunesteiden sekoittaminen saattaa aiheuttaa kyseisen ilmiön. Jarrut jäävät laahaamaan ja kuumenevat ja sitä ei tiivisteet kestä.

Takajarrusatulan vaivat
Tässä tapauksessa liukutapit ja niiden tiivisteet ovat tärkeässä asemassa. Kun liukutapeista toinen liukuu huonosti niin jarrua poljettaessa jarrusatula kääntyy vinoon ja jarrutehoa menetetään sekä jarrusatulan vinoon meno rasittaa rakenteita. Samankaltainen vaiva syntyy jos jompi kumpi jarrumännista ei liiku. Tyypillisiä vikoja jo muutaman vuoden ikäisissä pyörissä. Mäntä- tai liukutappivammainen satula voi myös jäädä jumiin ja laahaa koko ajan.

Huollon puutetta pitää välttää
Sen lisäksi että jarrupalat pitää olla kunnossa on huomioitava että muutkin osat ovat toimivia. Liukusatulassa on kaksi kumisuojilla suojattua liukutappia jonka varassa satula liikkuu palojen kulumisen mukaan niin että jarru on aina yhtä tunnokas ja tehokas. Jarrunesteen säännöllinen vaihto pitää muistaa.

Jarrunesteen vaihto
Vanha jarruneste korvataan laittamalla uutta nestettä syrjäyttämään vanhaa niin välttyy jarrujen ilmaamiselta. Jarruputkia ja -letkuja ei pidä tyhjentää paineilmalla vaan vähitellen hyödyntämällä poljinsylinterin tuottamaa painetta. ABS-jarruissa saattaa tarvita virran päälle laiton toimenpiteen aikana.

Piilossa
Jarrusatula on näkymättömissä vasemman sivulaukun ja takapyörän välissä. Siksi siihen ei tule aktiivisesti kiinnitettyä huomiota. Sivulaukku on helppo irrottaa. Neljä ruuvia pitää aukaista. Koko on M8 mutta kanta 10mm. Kymppimillinen lenkkiavain ei paljoa maksa ja on hyvä olla matkassa. Mahtuu työkalupussukkaan. Avainta tarvitsee myös silloin kun jostain syystä tarvitsee säätää takajoustintukien jousipainetta. Silloinkin on laukut irrotettava.

Sivulaukun neljä kiinnitysruuvia aluslevyineen.

Jarrusatulan liikerata ääriasennossaan. Kumisuojat, 4 kpl, ovat ehyet. Jarrupaloissa niukasti pintaa. Palakauppaan tulee asiaa vielä tänä suvena.

Jarrupalojen vaihto

Kun sivulaukku vasemmalta on pois niin jarrupalat voi vaihtaa satulaa irrottamatta. Palojen kiinnitys on suunniteltu niin että varmistussokka irrotetaan ja tuurnan avulla napautetaan lukkotappi irti. Palat putoavat pois. Samassa yhteydessä voi puhdistaa jarrulevyn rei'ityksen. Niihin kertyy jarrupölyä ja levy jäähtyy huonommin.

Jarrun valmistajan merkki. Alhaalla vas. ABS-anturi. Signaalikehä on puhdas.

Liikeradan testaus toiseen suuntaan.

Ruuvitaltan kahvalla pakotin jarrusatulan liikkumaan koko liikeratansa.

Jarrupalojen kiinitystappi
Kuvassa näkyy satulan korvakkeessa reikä johon tuurna työnnetään ja vasaralla napautetaan tuurnaan niin että lukkotappi tulee satulan oikealta puolen pois. Ensin tietysti sokka irti. Kaikki osat liikkuivat kuten niiden pitääkin. Nestettä oli sen verran kuin voi olettaakin sillä jarrupalat ovat jo melko ohuet. Tähän pyörään ei tarvitse lisätä jarrunestettä palojen kulumisen tahtiin.

 

Ei sallita ruostetta

Jos jarrun osat ovat ruosteessa. Erityisesti jarrumännät ja muut liikkuvat osat ruostuvat kosteuden vaikutuksesta niin se voi heikentää jarruja ja tehdä jarrusta tehottoman. Myös alumiiniosat voivat oksidoitua ja jumittaa osia. Kumeilla suojatut liukutapit olisi hyvä purkaa, puhdistaa ja voidella tarkoituksenmukaisella jarruvaseliinillä. Se edellyttää satulan irrottamisen jarrukilvestä. Vaseliinin pitää kestää kosteutta ja kuumuutta. Tavallinen vaseliini ei kestä.

 

Jarruneste

Jos jarrunestettä on lisätty jarrupalojen kulumisen myötä voi olla että nestettä onkin niin paljon ettei se mahdu palaamaan jarrunestesäiliöön. Siitä voi olla se haitta että jos laitetaan uudet jarrupalat niin ne jäävätkin laahaamaan ja se voi kuumentaa jarruosat rikki asti. Ei ole haitaksi vaihtaa noin neljän vuoden välein uudet jarrunesteet, huoltokirjan mainitsemaa tyyppiä. Ei parempaa laatua mutta ei huonompaakaan. Nestetyyppi lukee yleensä jarrunestesäiliön kannessa. Ilmausruuvitkin saavat liikuntaa eivätkä jumiudu.

Poljin painui astinlautaan asti ensi polkaisulla.

Neljännellä polkaisulla poljin jäi oikeaan kohtaansa. 

Tarkistustoimenpiteen menot

Ei kuluja jos ei autotallin vuokraa lasketa vaan ei tarvittu edes lisäysnestettä. Tuli huomattua että jarrupalat pitää vaihtaa kohtapuoleen kuten myös jarruneste. Toimenpide on lievästi haastava ABS-järjestelmän suhteen. Aikaa kului noin tunti hyvin rauhallisesti toimien tämän tarkistuksen suhteen. 

Hygroskooppinen jarruneste

Jarrunesteellä on taipumus imeä itseensä kosteutta. Kosteus sitten syö jarrurakenteita sisältä päin. Tyypillinen ilmiö on jarrumännän jumiintuminen hapettumien vuoksi. Siksi säännöllinen jarrunesteen vaihto säästää merkittäviä summia jos päättää pitää samaa pyörää useampia vuosia.

Toinen tarkastuskohde

Poljinsylinteri on hankalassa ja likaisessa paikassa oikean puolen astinlaudan takana. Saa päällensä rapasuihkuja eturenkaasta ja toisaalta hyvin lähellä pakoputkea. Silläkin voi olla osansa kyseisen osan vanhentumiseen. Ainakin kumiosien kunnosta pitää pitää huolta.

Mökillä rantakalassa

Kalastus
Oma kalastukseni on hyvin vaatimatonta verrattuna edesmenneen appeni suhteen. Itse asiassa hän koki edesmenon jo ennen appeuttaan. Hän oli Kalamies. Palkittu monin tavoin. Sain sentään olla hänen soutajanaan ja silloin selvisi joitain eroja länsisuomalaisuuteni ja itäsavolaisuuden kalastuksen välillä. Savossa kalastus on perinne. Lännessä harrastus.

Talvikalastus ja kesäkalastus
Kyllä, omaan pilkkivehkeet vaikka ei joka viikonloppu ehdi, halua tai viitsi lähteä jäälle säätä uhmaamaan. Talvirysähommiin tai verkoille en enää lähde enkä ainakaan nuottaamaan. Pilkkikisoihin olen osallistunut harvakseltaan. Rannalta kalastaminen suvella on ollut huvini ja ajankuluni jo siitä lähtien kun sain madon koukkuun itse. Matojen löytäminen ei ollut vaikeaa. Sittemmin innosti heitto-onkiminen kun sain kummisedältä lahjaksi Abumatic 10-mallisen heitto-ongen eli virvelin. Vavan merkkiä en muista. Kyseinen kela on tallessa ja kunnossa kumiosaa lukuun ottamatta. Nyttemmin olen perinyt Abumatic 20-kelan. Siinä on kumiosa kunnossa mutta liipaisin poikki. Taidan tehdä ristisiitoksen mallien välillä. Heitto-ongen ohella pihlajaisella onkivavalla sai pikkukalaa ja joskus lahnoja. Siinä henk-koht onkistoriaa 60-luvulta.

Perintöä
Kahdesta suunnasta: naapurissa Tampereella asui nyttemmin kuollut kalamies. Ennen sitä hän sattumoin kysyi kalastanko. Sanoin että vain harrastukseksi. Ilmeisesti se riitti hänelle. Seuraavana päivänä oli iso pahvilaatikko ilmestynyt ovelle ja sen seuraksi keloja ja pilkkivälineitä sekä, erityisesti, monenlaista ns. mato-ongintaan liittyvää viehettä, koukkua kohoja ja erilaisia vapoja. Vanhaa ja varsin uuttakin. Toinen laatikko sisälsi pelkkiä pilkkivehkeitä. Mutta ei kairaa, jakkaraa, reppua eikä sohjokauhaa. Varmaan joku muu sai ne. Ne olivatkin jo itselläni ennestään.

Toinen perintösuunta: Appiukolta perin, ainakin näennäisesti, vapoja, joitain uistimia ja satunnaisia kalastusvälineitä. Ei merkittävästi. Anoppi leskeydyttyään myi verkot ja pääosan muistakin kalastusvälineistä. Nämä perinnöt, mitä niistä on jäljellä yhdistettyinä, huomasin omaavani kaiken sään kalastusvermeitä yli oman tarpeen. Merkittävä osa kilpailuhenkisiä. Koskikalastusvälineitä ei lainkaan. Apen kolme tytärtä eivät kalasta mutta ainakin yksi osaa soutaa. Loiskimatta ja meluamatta. Tottelee puheohjausta kohtuullisesti.

Perämoottori
Vaihtoehtoisena voimalähteenä on halpamarketin halvin sähköperämoottori. Sen ykkös- ja kakkosnopeus sopivat uisteluun eikä ole melua. Olen kiinnittänyt moottorin venee vasempaan laitaan peräpeilin sijasta. Siinä sitä on helpompi käsitellä ja oikea puoli on vapaana uisteluun. Voi tehdä jyrkkiäkin mutkia pelkäämättä että siima sekaantuu potkuriin.

 

Lämpötila illansuussa rannassa.

 

Noin viisikymmentä vuotta vanhat uistelukelat.

Samat kelat päältäpäin. Ylempi kitkajarrulla ja alla räikkäjarrulla varustettu.

 

Vapoja viisi

Yksi on vain venekäyttöön sopiva hyvin lyhyt lasikuituvapa. Yksi siimarenkaiden sidenaruista pitää lakata paikoilleen. Muissakin on hieman huollettavaa. Parhain kunto on kitkajarrullisen kelan omaavassa vavassa. Sillä sain jutun hauetkin. 

Avokelakin on

Samaa merkkiä kuin muutkin. Ei ole erityisesti mieleeni. En saa sillä tarkkoja heittoja ja vasemmalla kädellä kelaaminenkaan ei ole aivan sujuvaa. Mutta voinen käyttää sitä veneuistelussa jossa heittojen tarkkuudella ei ole niin nuukaa.

Lipat ja uistimet laatikoissaan.

Marttiini on mökillä pyhitetty kalapuukoksi.

Mökillä huvikalassa
Toukokuun puoliväli ja uudet nykyajan siimat virveleissä. Kaksi vireessä. Molemmat merkkiä Shakespeare. Eri vuosikymmeniltä.  Toinen metallia kun uudempi on muovia. Vavat erittäin perusmallia. Sillä ei liene uistellessa ollut suurta merkitystä sillä soutaja hoitaa liikkeen. Ei tarvitse viskoa. Vapakokoelmasta löysin hieman paremman vavan jossa on puhtia hieman isommankin kalan väsyttämiseen. Tosin rantakalassa joutuu viskaamaan haukiviehettä ihan olan takaa. Mutta yllättävän tarkasti. Ei kertaakaan rantakoivussa tai lepässä. Siis sivuilta viskontaa vain. Ylempänä on männyn oksia.

Laiturilta ja maastosta
Päiväseltään yritin laiturilta, nimeltään Tyynelä, viskoa lippaa. Tyyni sää ja heitot kahdenkymmenen - kolmenkymmenen metrin luokkaa parhaimmillaan. Siimassa kun on värierot matkan mukaan. Tulos nolla. Pikkukalaakaan ei ole näkynyt Tyynelän alla eikä sivuillakaan. Edes liki. Vaihdoin em. jämäkämmän vavan pariin illansuussa ja siirryin läheiselle hyvin matalalle ja kivipohjaiselle lahdelle. Vaihdoin lipan kevyeen yksikoukkuiseen, ruohosuojattuun, varsin pinnassa uivaan uistimeen. Kuva alempana. Sen muut ominaisuudet, lyhyesti, hopea-sini-harmaa, silmät ja vilkas liikkeissään. Järvessä on tumma vesi johtuen soisesta laskeuma-alueesta. Siksi kirkas väri uistimeen oletuksena. Vieheen valmistajasta ei tietoa mutta kunnosta päätellen aivan käyttämätön. Yksi niitä Tampereen perintöjä. Nokian huopakumisaappaat jalassa laittauduin rantapuiden oksien alle mättäälle joka nyt korkean veden aikana on kolmekymmentä senttiä alle vedenpinnan. Siitä viskoin. Veden syvyys noin 0,3 - 1 metriä heittoalueella. Sinne vain rantakivien väliin. Kolmannella nykäisi, neljännellä ei mutta seuraava tempaisi oikein kunnolla. Tein vastavedon ja pitoa tuntui löytyvän. Selvää oli jo kalan iskiessä että pieni haukikala oli koukussa.

Väsytystä ei tarvittu
Vapa mutkalla veivasin Shakespearen kitkajarrun luistaessa ajoittain. Hauki ui lähes kohtisuoraan jo mutta ennen rantaa intoutui tekemään mutkia mutta haavi ylettyi. Totesin että riittävän iso paistettavaksi ja nostin "kuivumaan" antamalla napautuksen niskaan ja päästin vähät veret pois. 

Pieni ruokahauki haavissa uistin suussa.

Toinen pikkuhauki
Koska ensimmäisestä hauesta ei kahdelle isolle ihmiselle ole elannoksi niin jatkoin. Yksi tyhjä heitto ja kelaus mutta seuraavalla nykäisi kunnolla. Erityisiä vaikeuksia ei ollut saada saalis rantamättäiden väliin ja siitä haaviin. Samaa kokoluokkaa kuin ensimmäinen. Klapia otsaan ja uistin irti. Vaimokulta suolisti ja fileoi molemmat rantaan saadut hauet. Lounas on taattu. Leivitettyä, voissa ruskeaksi paistettua haukea huomisen lounaalla. 

 

Vielä halutti viskoa
Lahden pohjukan matalassa vedessä pyöri pikkukalaparvia jotka hyppäsivät porukassa ilmaan kun uistin tai petokala ne ohitti. Hauskan näköistä mutta valokuvaaminen ei onnistunut. Kymmenkunta heittoa mutta ei varmaa "kontaktia". Ehkä vain nykäyksen aiheuttavaa pohjakasvillisuutta tai kivien reunoja. Mutta aivan rantavedessä uistimen perässä ui hauki. Vedin vavalla uistinta toiseen suuntaan ja kala tarttui koukkuun ihan ruohikossa. Haavia alle. Saman kokoinen kuin edellisetkin, otin kuvan ja päästin pois. Ei vakavia vammoja. Alaleuan sidekudoksesta puolestavälistä oli koukku lävistänyt mutta ei repeytymiä. Periaatteessa en suosi muodiksi tullutta pyydystä ja päästä-metodia. Nyt kuitenkin tein sen. Sillon lahden pohjukan toisella puolella noin 30 metrin päässä kävi melkoinen pyörre ja pikkukalat loikkivat ilmaan. Kalastusvietti oli hetkellisesti voittanut ja heitin uistimen, edes tarkistamatta onko se heittokunnossa.

 

"Viimeinen heitto"
En varmaankaan ajatellut muuta kuin että viskaanpa sinne missä kala molskahti. Kävi päinvastoin kuin edellisellä pikkuhauella joka vasta "sammalikossa" tarttui. Kerrasta kiinni. Nyt joutui 70-luvun vapa töihin. Myös kitkajarru antoi periksi ja kala etääntyi ja siimaa juoksi kelalta. Veivasin, koska mitään ei ollut hävittävänä, näin vietti ihmistä vie. Hiljalleen vavan mutka lieveni ja kelaaminen onnistui ja sain, hauki tämäkin, rantamättäille. Edellisiä pikkuhaukia isompi. Ei mikään jätti mutta kunnon kala. Ei niin iso että liha olisi kovin kuivaa vaikka nälissäänhän nämä keväthauet ovat. Otin haaviin ja valokuvasin.

 

Olisipa tämä tullut ensin. Ei olisi toista tarvinnut.

Hauki rannassa

Vaikka toimin valokuvauksen ja palautuksen kanssa vilkkaasti huolestuin kun kala vähistä vammoistaan huolimatta jäi rantaveteen kyljelleen. Kiduskannet liikkuivat hiljalleen. Käänsin kalan pystyyn ja pitelin siinä puolisen minuuttia. Sitten se lähti kuin hauki rannasta. Jäi keskinkertainen mieli.

 

Hauki lepää.
 

Heitot näiden kivien väleihin. 

 

Seuraavan kerran

Lopetan kalastuksen kun on tullut suunniteltu määrä saalista. Turha luontokappaleita on kiusata kiskomalla niitä rannalle vain "kesytysmielessä". Voin myös lopettaa kalastuksen jos en ole saanut mitään suunniteltuun aikaan mennessä.

California 1400 GTS takajoustintukien säätö

Painavahko pyörä
Papereiden mukaan noin 300kg ja lisävarusteet päälle niin viisikymmentä kiloa enemmän. Kuljettaja ajokamppeissa noin 85kg ja tavaroita 15 - 30kg reissun päällä. Takajoustintuet ovat jämäkät. Säätöjen painotus on ajo-ominaisuuksien puolella eikä niinkään mukavuuden. Siihenkin löytää kohtuullisen kompromissin kunhan säätää. Sekä keulaa että takajoustintukia voi säätää. Keulassa ei ole säätönuppeja mutta sitä voi säätää vaihtamalla eri viskositeettiä olevan vaimenninöljyn tai purkamalla ja muokkaamalla vaimentimien rakenteita tai vaihtamalla jouset.

Vanhenevan pyörän ominaisuuksia
Jousia voi myös jatkaa laittamalla holkit niiden jatkeeksi. Usein siellä on jo holkki niin sitä voi kokeeksi pidentää parilla - kolmella sentillä.  Auttaa toisinaan kun pyörä on jo vanha ja jouset kuoleentuneet mutta eivät vielä aivan pilalla. Oikea jousten kantavuus pitää ajo-ominaisuudet kuten ohjauksen jätön sopivana. Karkeasti voisi sanoa etujousituksesta että ulosjoustoa yksi kolmasosa ja sisäänjoustoa kaksi kolmasosaa kun pyörä on pyörillään kuormattuna. Takajousituksessa pätee sama asia. Jos ulosjousto on lyhyt tuntuu takapää pompottavalta.

Takapäässä säätäminen helpompaa
Takavaimentimet ovat säiliövaimennin-tyyppiä. Säiliöihin ja niiden sisältöihin ei vielä ole tarvinnut puuttua mutta iskunvaimennuksen tehoja ja jousipaineita voi säätää. Jouset säätyvät manuaalisesti haka-avaimella ja paluuvaimennus säätöruuvista joka säätelee vaimenninnesteen virtausta jousivoimaa vastaan.

Viimeksi säädetty
Kuusamossa poiketessa oli kuormaa melkoisesti ja sivutiet pohjoiseen mennessä huononivat edelleen. Hotellin takapihalla tein pikaiset säätötoimenpiteet korottamalla jousipainetta ja lisäämällä vaimennusta. Ajaminen oli heti vakaampaa.

Työkalut
Kuuluvat pyörän omiin varusteisiin. Haka-avaimia peräti kaksi kappaletta. Lisäksi muita tähän hommaan tarvittavia työkaluja. Sekä muihinkin toimenpiteisiin. Näiden lisäksi olen laittanut työkalupussukkaan muutamia tarpeellisiksi katsomiani välineitä.

Kuorma keventynyt
Toissavuodesta noin 40kg on oman painoni alennus ja tänä vuonna Rouva ei ehdi yhteisille reissuille muunmuassa opintojensa vuoksi. Siksi pitää menoa hieman pehmentää. Onnistuu pyörän omilla työkaluilla. Sivulaukut pitää irrottaa. Neljä ruuvia per laukku. Kanta 10mm.

Auton rengas takana
Olen suosinut autoon tarkoitettua rengasta ja olen käynyt katsastuttamassa katsastusasemalla renkaan lailliseksi käyttökohteessaan. Sen jousto-ominaisuudet ovat paremmat kuin mp-renkaassa, pito erityisesti sateella, hyvä ja kesto moninkertainen. Eturenkaana syväkuvioinen ristikudosrengas. 

 Kolme kiinnitysruuvia seinämässä aluslevyineen ja yksi pohjassa.

 

Tilaa pestä rakenteita ja vilkaista onko peräöljyä oikea määrä.

Kaatumaraudat

En ostanut alkuperäisiä enkä tarvikkeita vaan taivuttelin jämäkästä hydrauliputkesta mieleiseni kaatumaraudan. Se on yhtä osaa ja kiertää koko takapään ympäri ja on tuettu useasta kohtaa. Samalla pidensin takalokasuojaa. Etupäässä on myös tekemäni kaatumaraudat. Niiden aihiona käytin vanhoja ja naarmuisia California 3:n takakaatumarautoja. Polttomaalattuina.

 

Haka-avain ja halpistyöntömitta. Lisäksi tarvitaan leveä ruuvitaltta.

 

Työkalut mukana

Em. tavarat ovat, muutaman muun välineen ohella, mukana työkalupussukassa. Joskus joutuu reissun päällä säätämään esimerkiksi kun tien laatu huononee tai kuorman paino muuttuu.

Haka-avain löysäystoimessa. Kaksi mutteria lukittuvat toisiinsa.

 

Säätölukemat

Edellinen säätö isolle kuormalle oli 22 millimetriä kierrettä näkyvissä. Nyt on vain neljätoista. Sellaisen muutoksen huomaa. Paluuvaimennuksella on tilaa toimia.

 

 

Hakamutterit ja hienokierre. Kierre on puhdistettava ennen säätöä.

 

Bräkleeniä ja hammasharjaa

Kierrettä ei kannata voidella. Se kerää vain likaa kierteeseen ja tekee siitä hankalan puhdistaa. Kierre on alumiinia vaikka on eloksoitu väriltään mustaksi. Hakamutterit ovat terästä. Jos jousta pitää kiristää eli muttereita täytyy pyörittää alaspäin niin harjan sijasta pitää käyttää paineilmaa. Likainen kierre saattaa leikkautua ja säätäminen ei enää onnistu.

 

Paluuvaimennuksen säätöruuvi: S on pehmeä, H on kova.

Paluuvaimennuksen säätö

Onnistuu oikein hyvin laukkuja irrottamatta. Pitkällä ruuvarilla mahtuu säätämään äänenvaimentimen ja sivulaukun välistä. 

Jousipaineella ja paluuvaimennuksella on yhteisiä tekijöitä jotka säätäessä pitää huomioida: suuri jousipaine = voimakas paluuvaimennus. Ja toisinpäin. Ajotyyli, tottumukset, kuorman määrä, tien kunto, ym. tekijät määrittelevät mikä on paras säätö. Aluksi käänsin vain kuusi naksausta löysemmälle. Teen koeajon normikuormalla ruuvari mukana niin saan hienosäädettyä tien levikkeellä. Sama säätö molemmille puolille.

Toimivuuden varmistaminen

Vaimennuksen säätöruuvi voi käytön puutteessa jumiutua. Sen voi kiertää pohjaansa ja laskea napsahdukset kierrettäessä ja sama takaisinpäin. Perussäätö on jotakuinkin tasan ruuvin kannan ja sen pesän reunojen kanssa. Nyt ruuvi on hieman ulompana (Kuusi naksahdusta perusasennosta.)

Laukut saavat olla irti toistaiseksi

Aion pestä lähiaikoina pyörästä alkukauden ja talvisäilytyksen aikaiset pölyt ja kurat. Onnistuu parhaiten kun laukut ovat irti. Pääsee pesemään äänenvaimentimet, takahaarukan ja takavanteen. Laukut pesen päältä ja sisältä toisella kertaa. Lisäksi vahaa pintaan.

Metallihohto musta

Sellaisen värin on pyörän suunnitellut Miguel Galluzzi valinnut sivulaukkujen väriksi. Toinen suosittu väri on valkoinen. Muitakin värivaihtoehtoja on. Kaikissa tapauksissa sisäsivut ovat mattamustaa poislukien hiilikuitulaukut. Laukut naarmuuntuvat herkästi vaikka ei kaatuilisikaan. Joskus olen ajanut liian läheltä pensasaitaa. Myös pestessä voi tulla tahattomia naarmuja. Kiveniskut ovat hankalia korjata. Pienet naarmut hoitaa vahaus piiloon. Isommille naarmuille tarvitaan korjauslakkaa ja varovainen hionta.