California 1400 GTS: säätötöitä matkalla pohjoiseen

Keinuvaa menoa
Jo alkumatkasta Savonlinnasta lähdettyämme kahden hengen kuormalla ja matkatavaroilla varustautuneina huomasin että meno on hieman hutjakkaa ja suuntavakavuus voisi olla parempi.

Säätöä hotellin takapihalla
Muutaman takajousten pohjaamisen jälkeen idän pikkuteillä otin aamupalan päälle pienen säätörupeaman. Matkatavarat kun olivat hotellihuoneessa niin sivulaukut oli helppo irrottaa telineistään.

Työvälineet
Tarpeellisimmat kulkevat mukana joten ei tarvinnut käydä kaupoilla vaan tyhtyä työhön. Tai harrastushan tämä moottoripyöräily on.

Välineet.

Vakiotyökaluja

Vain euron maksava muovinen työntömitta on lisäämäni varuste. Kymppimillisellä lenkkiavaimella irrotetaan ja kiinnitetään sivulaukun ruuvit. Ilman mittaakin säätö onnistuisi mutta näin on tyylikkäämpää.

Alkuarvo 24 millimetriä.

Säädetty arvoon 34 mm.

Säädön varmistus

Haka-avaimella pyörittämällä alempaa mutteria jousi kiristyy. Ylempi mutteri kierretään sen kylkeen niin säätö pysyy.

Vielä paluuvaimennuksen hienosäätö viimeksi.

Molemmin puolin

Luonnollisesti säätö tehdään identtisesti molemmille puolille. Säätötoimenpiteen tein Kuusamossa hotellin takapihalla varjoisassa paikassa.

Takajoustintuki sivulaukun ja rungon välissä.

Kulku tasaantui

Pari päivää myöhemmin säädöt tulivat todella tarpeeseen. Savukoskelta Sodankylään on aika heittoinen reitti. Tie on vain noin yhden kaistan levyinen ja siinä on painumia ja pomppuja riittävästi. Siellä on myös pitkä yhtäjaksoinen suora tieosuus: 36 kilometriä viivasuoraan.

Säätö takaisin

Reissun jälkeen tein saman toisinpäin mutta en löysännyt ihan samoihin lukemiin kuin oli ennen Lapinreissua. Jätin siis hieman "pänninkiä" jousiin. Myös paluuvaimennus sai olla edellisessä lukemassa.

California 1400 GTS: rengasvaurio

Lapin reissulla ilmennyt
Vahingon synnystä en voi sanoa mitään varmaa. Jotain sellaista joka leikkaa kumia on ollut renkaan ja tien välissä.

Yksi asia vainoaa
Voiko peurasilta olla niin terävä reunoiltaan että se leikkaisi jäljen renkaaseen? Tai jospa peurasillassa on ollut jotain vikaa?

Yksi peurasiltatyypeistä.

 Eräs toinen rakenne.

Montaa ei mallia

Muutamasta, erilaisesta, peurasillasta tuli ajettua ylitse. Laite estää villipeurojen ja porojen seksuaalisen kanssakäymisen pitämällä ne erillään jokien eri puolilla.

Viiltojälkiä kulutuspinnassa.

Kaksiseosrengas

Tässä rengastyypissä on keskellä normaalia rengaskumia ja sivuilla pehmeää kumiseosta. Tarkoitettu raskaisiin customeihin ja matkakäyttöön. Renkaalla on ajettu vasta noin 5000 km ja kuluminen on vasta alullaan.

Viiltojen ominisuudet

Syvin kohta on noin 2 millimetriä. Mittasin välysmitan ohuella suikaleella. Kuten näkyy niin viiltoja on useita rinnakkain. Sivuilla lähinnä vain painanteita mutta keskellä selkeät viillot.

Ei runkoon asti

Renkaassa on paksu kumikerros ja sen on luvattu kestävän noin 10.000 km:n ajomatkan. Koska viillot eivät yllä renkaan rungon rakennekerroksiin en ole kauhean huolissani viilloista. 

Renkaan edustaja

Vein renkaan nähtäväksi sen myyjälle. Hän tutki asiaa samoin kuin itsekin tutkin ja totesi että ei merkittävää syytä huoleen renkaan kestävyyden suhteen. Renkaan kuluessa viillot madaltuvat ja lopuksi kuluvat pois.

Takarengas

Tutkin senkin kulutuspinnan. Siinä en havainnut vastaavaa vaivaa silmämääräisessä tutkimuksessa. Pitää kuitenkin tutkia lampun kanssa uudelleen. Takapyörällä kun on paljon enemmän painoa päällä kuin eturenkaalla. Toisaalta, eturengas on kapeampi niin siihen kohdistuu suuri pintapaine pienelle alalle.

Dacia Logan Van: 100.000 km huolto

Kiireet kasaantuivat
Pitänyt alkukesästä sen verran kiirettä että en aivan ajoissa päässyt Dacian huoltoa tekemään. Mökillä viikon ajan auto on seisomassa. Siinä on sopiva väli tehdä huolto.

 Mittarilukema huollon kohdalla.

Tarpeet mukaan
Kevytpeite, ajosillat, parit työvälineet ja huolto-osat mökkimatkalle mukaan. Siinä ajankäytöllisen ratkaisun ydin. Lisäksi toive edes yhden päivän poudasta.
Toive toteutui moninkertaisesti. Vain yhtenä päivänä satoi. Muutoin lämpötila noin 20 astetta.

Huolto-osasto

 Suodatinavain.

Öljytulpan avain ja irrotettu öljytulppa tiivisteineen.

Vanhan öljyn valutus.

 Suodatinavain käytössä.

Varovasti

Lähellä on särkyviä kohteita kuten generaattorin takakannen muoviosat ja liitin. Homma pitää tehdä nimenomaan tuon letkussa olevan väistön alueella.

Toki toisenlaisiakin suodatinavaimia on olemassa. Tämä on halvin ja monikäyttöisin. Uutta suodatinta asennettaessa ei avainta tarvita sillä käsin vääntäminen suodattimesta kyllä riittää.

Suodatinjalka pilkistää letkun alta.

Öljyä ja öljynsuodatin.

Jämäpullo mukana

Harvoin öljytila on autossa tai moottoripyörässä juuri sen kokoinen kuin kaupallinen annosastia. Edellisen öljynvaihdon jäännösöljy ensin moottorin öljytilaan ja uudesta purkista lisää. Joskus käy niin että jäänösöljyä on jäänyt riittävästi öljynvaihtoa varten. Sitten kierre alkaa uudelleen. Vanhan öljyn laitoin tyhjään astiaan ja vien kierrätykseen.

Halvimman mukaan

Valinta on auton uutuuden aikoihin tehty ja tähän öljyyn on päädytty. Halvinta vaatimukset täyttävää turbodieselöljyä. Silloin yli kymmenen vuotta sitten. Suodattimena olen käyttänyt alkuperäissuodatinta. Vaihdetaan joka öljynvaihdon yhteydessä.

RVS-käsittely

Moottoriin on tehty kyseisellä aineella käsittely. Muutaman tuhannen kilometrin ajon jälkeen käyntiääni hiljeni ja kulku parani. Vaikuttaa myös siltä että kulutus väheni. Käsittely pitäisi tehdä joskus myös vaihteistoon.

Ilmansuodattimen vaihto

Sen vaihtoväli tuli täyteen nyt 100.000 kilometrin kohdalla. Sopii hyvin myös mökkihommiksi. Ilmansuodatinkotelo löytyy suojalevyn alta. Suojalevy vain nostetaan pois paikoiltaan. Kiinnityspisteitä sillä on kolme. Ne löytää kun heiluttaa levyä.

Ilmansuodatinkotelo paikoillaan.

Ilmansuodatinkotelon irrotus

Antureiden sähköliittimet, molemmat, irtoavat kun liittimen kieltä puristetaan sopivasti ja vedetään auki. Johtimet irrotetaan kannakkeistaan. Myös imuilmaputki irtoaa kotelosta pikaliitoksella. Pieni vartailupaineletku irrotetaan myös.

Ahtimelle menevän letkun klemmari pitää löysätä.

Etureunan kiinnikkeet nostetaan irti ja oikealle siirtämällä (Ajosuuntaan katsoen.) lähtee kotelo kokonaisena irti.

Kotelon avaaminen

Tarvitaan torx-avain. Olikohan koko 14. Pyöritellään ruuvit irti ja kotelo avautuu suodattimen kohdalta. Sieltä löytyy itse suodatin ja sen esisuodatin joka on vaahtomuovia.

 Kotelon avaaminen ja sulkeminen.

Kotelon puhdistus ja esisuodattimen pesu

Esisuodattimen voi pestä astianpesuaineella ja vedellä. Sitten puristetaan liiat vedet pois. Ilma kuivaa loput.

Esisuodatin pestynä kotelossaan.

Ei ole välttämätön

Jos esisuodatin ei ole kunnossa sen voi jättää pois. Uusi tarvikesuodatin on suodatuspinta-alaltaan merkittävästi suurempi kuin alkuperäissuodatin.

Esisuodatin kuivauksessa.

Kotelon puhdistus

Kuten arvata saattaa oli suodattimen, virtaussuunnassa etupuolella, melkoisesti pölyä ja pientä roskaa. Pesin ne pois moottoripesuaineella. Pesin myös "puhtaan puolen" sillä sielläkin oli hieman likaa. Ulkopinnasta lähti likaa pois myös.

 Suodattimen tiedot.

Uusi suodatin.

Uusi ja vanha.

Kokoero.

Suodatuspinta-ala

Se että paperia on enemmän ei kerro siitä että onko virtausta enemmän tai vähemmän vaan kyse on suodatinpaperin läpivirtauskyvystä. Joka tapauksessa suodatuspinta-alaa on uudessa enemmän kuin vanhassa. Kun suodatin vanhenee niin sen suodatuskyky paranee mutta virtauskyky alenee. Johtuu siitä että paperiin tarttuneet likahiukkaset "tilkkivät" paperin aukkoja pienemmiksi. Entistä pienemmätkin hiukkaset jäävät siten satimeen. Samalla virtaus heikkenee.

Vanha taitettuna.

Suodatuspinta-alaa jäljellä

Vanha suodatin ei ole tukossa likikään. Mutta vaihtoaika olisi ollut kohta käsillä kuitenkin. Ehkä noin 70% pinta-alasta on jo tukkeutunut, ainakin osittain.

Tukkeutunut suodatin
Siihen asti ei pidä päästää sillä heikentynyt imuilman virtaus alentaa tehoa ja voi vaikuttaa polttoaineen kulutukseen lisäävästi. Myös päästömittauksesta voi olla hankala päästä läpi.

Ilmasuodatinkotelo asennettuna.

Työmäärä ei ole iso

Toki hiukan työkaluja tarvitaan edellä oleviin huoltokohteisiin mutta tällaisessa "kehitysmaa-autossa" on asiat minimoitu eli huoltaminen on tehty helpoksi ja normityökaluilla suoritettavaksi. Torx-avainkin sellaiseksi jo voitaisiin mainita koska niitä on myynnissä huoltamoilla ja alan tavarataloissa.

Kulut

Suodattimet maksoivat yhteensä alle kolmekymppiä. Öljy hieman vähemmän. Omalle työlle en laske aikaa tai hintaa. Autohuollossa toimenpiteiden kesto olisi alle tunnin. Tuntiveloitus lienee satasen luokkaa ja lisäksi huollon markkinoimat "merkkitarvikkeet" toisen satasen.

Seuraavaksi

Seuraava öljynvaihtohuolto on 110.000 km kohdalla joissa vaihdetaan suodatin ja öljyt. Menee vuoden 2020 puolelle pitkälle. Raportoin jos muuta ilmenee.

Kauhujuttuja
Olen nähnyt paljon ajetuissa autoissa ja moottoripyörissä, joita säilytetään ulkona, homehtuneita ilmansuodattimia. Ilmassa on paljon orgaanisia partikkeleja, erilaisia pölyjä ja erityisesti siitepölyä. Kosteuden kanssa se muodostaa suodattimeen sieniviljelmän joka tehokkaasti tukkii suodattimen. Erityisesti autojen sisätilan raitisilmasuodattimissa on herkästi sieni-itiöitä tuottavaa hometta. Mutta myös moottorin ilmansaanti voi tukkeutua ja aiheuttaa erilaisia ikäviä vikoja kuten karstoittumista tai suoranaisia käyntihäiriöitä. Ainakin moottoripyörä pitää saada sadepäiviksi suojaan katon alle. Tai sateen jälkeen käynnistellä hetkeksi että ilman virtaus vetää suodattimeen sadeajossa joutuneen veden koneen läpi ja siten suodattimen kuivamisen.

Voltaren Tour 2019

Enonkoski - Karigasniemi - Savonlinna
Juttu on matkasta pohjoiseen ja takaisin. Kesto, eri vaiheineen, oli noin kolme viikkoa. Tosin ensin viikko mökillä Enonkoskella ja sieltä lähtö itään ja itärajaa pohjoiseen alkaen Ilomatsista joka oli ensimmäinen yöpaikka. Siihen mennessä pyörä oli jo kaatunut kerran.

Eka pidempi tauko
Jatko edelleen idässä Kuusamoon pariksi yöksi lääkkeiden ostoon ja vammojen paranteluun, sieltä Hossan, Sallan ja Savukosken kautta Sodankylään yöksi.

Sääkartalla
Koska idässä ja pohjoisempana oli luvassa sadetta ja kylmää suuntasimme lämpimille maille länteen ja uudelleen pohjoiseen Hettaan. Yksi yö siellä. Koutokeinon kautta Karigasniemelle ja kahdeksi yöksi Inariin. Mielenkiintoinen paikka mutta aika ei nyt kaikkeen riittänyt. Lyhyt siirtymä etelämmäksi, jossa sää oli viileämpi mutta muuten kaunis. Kaksi yötä Rovaniemellä. Siellä saisi, helposti, kulumaan vaikka viikon. Jotkut jopa asuvat siellä. Heitä myös tavattiin.

Kainuuseen
Rovaniemeltä jatkettiin etelään lievästi mutkitellen mutta päädyimme kuitenkin Kajaaniin. Kartanossa yö. Sitä ennen tutustuminen paikkakuntaan ja sen ravintolatarjontaan. Niukka mutta laadukas tarjonta. Tai ainakin sellainen osui kohdalle.

Idän kautta Savoon
Kajaanista Savonlinnaan hieman epäloogista reittiä osin sorateitä sillä halusin näyttää kyytiläiselle kylän jossa olin joskus kirjoillakin.

Paljon tekemistä
Savonlinnassa kolme yötä turisteina tuttuja tapaillen. Oopperaviikot menossa. Paljon väkeä. Siksi yksityismajoitus.

Paluu Tampereelle
Eilen iltasella kotiin. Savonlinnassa seisonut pikkupaku rouvan komennossa kotiin Tampereelle. Itse ajelin mutkateitä pyörällä. Alkavat olla ajamattomat reitit vähissä koska jouduin ajamaan melkoisen osan matkasta sorateitä.

Juttua tulossa kuvien kanssa
Tarkempaa selostusta tulee jatkossa pätkinä kuvineen ja selityksineen sitä myöden kun saan kuvia käsittellyiksi ja tekstiä tueksi. Myös pyörästä ja sen toiminnasta tulee oma juttunsa. Sadepäivien jälkeen kannattaa vilkaista. Nyt on luvattu poutaa.

California 1400 GTS: uusi takarengas

Renkaanvaihdon aika
Suorastaan hätkähdin sillä tarkastellessa takarengasta huomasin että siinä ei ole pintaa enää kovin paljoa. Kulutusmerkkiin keskiuran pohjassa oli matkaa 0,7 millimetriä. Sillä olisi vielä ajanut tuhannen tai kaksikin. Mutta nyt on lähtö pidemmälle reissulle. Matkalla ei ole kiva vaihdattaa rengasta. Varsinkin tähän pyörämalliin. Siinä on jonkin verran hommaa.

Lisäksi vuotaa hitaasti
Löytyi se syykin: metallilastu kulutuspinnassa. Selvisi renkaan irrotuksen jälkeen. Vuosi vain niin hiljaa että oli vaikea paikallistaa. Onneksi ei tyhjentynyt edellisellä reissulla pohjoiseen pari viikkoa sitten. Verstaani ja myös Kerhoni ovat teollisuusalueilla niin niissä voi olla kaikenlaista pihoissa ja teillä.

Vanha kumi ja kulutuspinta. Nuoli osoittaa kulutusmerkkiä.

Kulunut toispuoleisesti

Vasen reuna on kulunut enemmän. Uusi samanlainen rengas asennetaan toisinpäin pyörimään. Auton rengas, näköjään, kuluu samoin kuin normaalisti matkamoottoripyöränkin kumi: keskikohta edellä ja vasen reuna perässä. Reunoja voisi jatkossa yrittää kuluttaa enemmän. Kallistusta ja kaarrenopeutta vain enemmän.

Renkaan kilometrit
Kyse on autoon tarkoitetusta renkaasta jonka nyt vaihdoin uuteen samanlaiseen. Kilometrejä on kertynyt kolmena kesänä reilut 23.000. Se ei ole paljoa auton renkaalta mutta koko totuus on erilainen. Reunoissa, kuten tavallista, olisi vielä pintaa.

Kuormitus erilaista kuin autossa
Autossa massaa kantaa yleensä neljä pyörää. Paino jakaantuu renkaille tasaisemmin. Enemmän kuormitusta tulee vetäville pyörille. Moottoripyörän painonjakautuma on erilainen. Takana vetävässä pyörässä enemmän. Sen lisäksi kaikki liikuttava energia kulkee sen kautta tiehen. Satahevosvoimaisessa autossa teho jakautuu kahteen renkaaseen. Tässä pyörässä se kulkee yhden kulutuspinnan kautta. Molemmissa sentään jarrut ovat kaikissa pyörissä.

Mp-rengas aiemmin

Merkiltään Dunlop joka oli ensiasennusrenkaana puhkesi ajossa jo 500 km:n taipaleen jälkeen. Ostin samanlaisen, hintaa 300€ + asennus. Sillä ajoin vain noin 4000 km kunnes se oli kulunut kulmikkaaksi ja ikäväksi ajaa. Kokonaismatka hieman yli 5000 km. Sen jälkeen lähdin "pimeälle puolelle" käyttämään auton rengasta.

Paluuta ei ole
Uusi rengas, hinta vanteelle asennettuna noin 80€. Edellisen renkaan vaihdoin itse mutta Verstaani ei ole vielä täydessä iskussa joten turvauduin palveluun. Tulen jatkossakin käyttämään auton rengasta. Se on kestävyysasia ja siinä ohessa tulee säästöä. Satoja ellei tuhansia euroja. Ajettavuus ei ihmeemmin muutu. Rdessä on raskas ristikudosrengas joka on suunniteltu nimenomaan raskaisiin "tourereihin".

Hankintapaikka.

Kuljetusmetodi.

Vanhan ja uuden renkaan tiedot.

Tasapainotus
Sen tein itse omalla tasapainotuslaitteellani. Edelliseen meni painoja 30 grammaa, tähän kymmenen enemmän. Tarkkaa tasapainoa varten pitää takapyörän navan sysäyksenvaimentimen laippa ottaa irti. Helpompi myös puhdistaa. Sysäyksenvaimennin ja vetourat ovat varsin laiminlyötyjä useissa huolloissa. Saati renkaanvaidon yhteydessä.

Takapyörän irrotus ja asennus
Käytin taloyhtiön autotallia toimenpiteeseen. Tarvitaan kaksi erilaista suuntaisnostinta, laajennetun pyörän työkalupussukan valikoimaa ja intoa.
Lisäksi puhdistusainetta ja voiteluainetta.

Tilanpuutetta
Kerholla on remontti meneillään. Siellä ei voi touhuta ja oman Verstaani on täynnä moottoripyöriä jotka ovat kerholta siirretty remonttia karkuun. Pitää keksiä muuta ja siirrellä työkaluja kymmeniä kilometrejä paikasta toiseen. Taloyhtiön tallissa ei saisi tehdä remonttia tai muutakaan huoltoa. Tein silti.

Kaksi suuntaisnostinta.

Välineet helpottavat

Toinen tapa on kääntää pyörä varovasti kyljelleen kaatumarautojen varaan ja tehdä takapyörän irrotus ja kiinnitys siinä asennossa. Voi tulla reissun päällä eteen.

Ensin siis pitää olla nostimet kuvan esittämässä järjestyksessä. Isommalla suuntaisnostimella nostetaan pyörä ilmaan ja takapyörän alle laitetaan pienempi suuntaisnostin kannattelemaan sitä. Tarvitaan samoja liikkeitä päinvastaisessa järjestyksessä irrottaessa ja kiinnittäessä takapyörää.

Pienempiäkin työkaluja tarvitaan

En pysty nyt listaamaan mitä työkaluja tarvitaan mutta aika vähällä pärjää. Kuvissa näkyy suurin osa työkaluista. Lisäksi rättejä ja puhdistusainetta.

Erikoiskaluakin tarvitaan

Ilman sitä joutuu löysäämään vasemmankin äänenvaimentimen paikoiltaan.

Erikoisavain kahdesta suunnasta. Saa kopioida.

Mutteri ja avain

Akselin pään mutteri on hyvin ohut ja laipallinen. Siinä ei ole kuin viisi millimetriä syvä kuusikulmio. Avain ei saa "muljata" kantaa. Siksi valitsin avaintyypiksi avokulmaisen kuusiohylsyn. Se ei ota kiinni mutterin kulmista vaan kulmien vierestä. Ote on parempi eikä lipsu. 

Hylsyn toinen pää on hitsattu latan toiseen päähän. Siihen sopii tavallinen puolen tuuman vääntiöllä oleva räikkäavain tai vastaava suora väännin.

Erikoistyökalu akselimutterin avaukseen.

Oikea äänenvaimennin löysälle kannakkeestaan

Takapyörän akseli on samalla linjalla kuin äänenvaimennin. Molemmat sivulaukut irti. Sivulaukkujen telineitä tai kaatumarautoja ei tarvitse irrottaa.

 Taka-akselin irrotus tai asennus.

 Jarrusatulan ja jarrukilven irrotus.

Jarruletku ja ABS:n johdin

Niiden kiinnitys on takahaarukan vasemman aisan alla. Letkun voi irrottaa U:n muotoisista "koukuistaan" ennen purkua niin kiinnittimet säilyvät ehjinä ja letku sallii liikuttelua.

Vaiheittain

Taka-akselia vedetään oikealle noin 10 senttiä niin jarrusatulan voi nostaa takarenkaan päälle pois tieltä. Samalla voi ottaa sen vieressä olevan holkin. Sen jälkeen takapyörää siirretään akselissaan vasemmalle ja akseli vedetään pois. Takapyörä on hyvin painava. Siksi kannattaa käyttää apuvälinettä. Myös lastiliina toimii apuna kannattelemassa takapyörää irrotuksen ja asennuksen aikana. Alapuolella pitää kuitenkin olla tyhjää tilaa. Itse käytän pientä suuntaisnostinta.

Jarrusatula ja jarrukilpi nostetaan renkaan päälle.

Jarruletku ja jarruputki

Kumpikaan ei kestä taivuttelua. Jarruletkun takapäässä on pätkä putkea. Liitoskohtaa näkyy hieman takajoustintuen vasemmalta puolelta. Missään tapauksessa jarruletkua ei pidä irrottaa liittimestään. ABS-jarrut ovat joskus hankalia ilmattavia.

 Takapyörä liukuu vasemmalle.

Takapyörä alas

Pienemmällä suuntaisnostimella takapyörä lasketaan alas ja vedetään lokasuojan takaa pois.

Takapyörä laskettu alas.

Sysäyksenvaimentimen laippa irrotettu.

Perävaihteen vasen sivu ja vetourakko. Keskellä yksi akseliholkki.

Ehdottomasti puhdistettava

Vanha vaseliini ja lika pois vetourista ja koko ympäristön puhdistus. Tämä on kardaanivetoisen moottoripyörän likaisin kohta. Kaikki likaiset osat on puhdistettava. Myös akselin ympärillä olevat holkit. Niitä on useita.

Muovinen kaulus
Puhdistuksen ajaksi sen voi irrottaa. Mutta se kyllä mahtuu olemaan paikoillaan takapyörän irrotuksen ja kiinnityksen aikana. Voi vaikuttaa ahtaalta mutta takapyörää pitää hieman kallistaa pujotellessa sitä irti tai paikalleen.

Selviää muutakin
Jos on vuotoja niin ne näkyvät selvästi. Joskus huohotinkin vuotaa niin silloin kannattaa katsoa onko öljyä liikaa. Jos ei niin pitää seurata perän lämpötilaa. Voi olla alkavan vian merkki.
Huohotin on ylhäällä, täyttöauko kello kolmen kohdalla. Tyhjennysproppu peräkotelon ulkosivun alareunassa.

Sysäyksenvaimennin puhdistettu.

Sysäyksenvaimentimen laippa ja vetourat pestyinä.

Vanhan renkaan irrotus.

Vanteen reuna ja saippuaa.

Vanteen sisäreuna

Siinä on maalaus kulunut ja alumiini näkyy. Maalaus on ollut ohut. Reuna ei ole tekemisissä tiiveyden kanssa vaan vanteen kehä. (Siinä kohtaa on saippuakuplia rivissä.)

Vanne rengaskoneen leuoissa ja saippuaa on levitetty.

Käsinkin työ onnistuu

Pitää olla puristin jolla tyhjennetty rengas, sen reuna, painetaan vanteen keskiuraan ja rengasraudat joilla rengas väännetään vanteelta tai vanteelle. Lisäksi pitää olla paineilmaa. Pumpullakin voi pärjätä. Puristimeksi käy iso viilapenkki tai pitkä lankku ja puupalikka. Monella lailla on tullut renkaita vaihdettua.

Uutta rengasta vanteelle.

Viimeinenkin reuna vanteelle.

Renkaan asennus

Meni samoin kuin ensimmäinenkin asennus eli helposti. Ekan kerran tein itse kun saman paikan asentaja silloin kieltäytyi mutta nyt asennustyö kelpasi. Sitä naureskeltiin. Oli aiemmin ns. vastuuasia.

Vanteellenostopaine oli 3,5 baaria, käyttöpaine 2,8 baaria koska on tiedossa kahden hengen kuorma matkatavaroiden kera.

Pyörän osia

Rengas on musta osa jossa on kaksi reikää jotka vanne tiivistää. Vanne on kiinni navassa puolilla, joskus irtonaisilla "pinnoilla" tai valettuna yhteen keskiön eli navan kanssa kuten tässä. Navassa on sisällä laakerointi ja sysäyksenvaimennin. Sama rakenne oli vetotapa mikä hyvänsä. Systeemi on kokolailla standardoitu vanteen ja renkaan osalta. Tuumilla, milleillä ja suhdeluvuilla pelataan. Erot navoissa ja puolissa ovat malli- ja merkkikohtaisia valmistajasta riippuen. Täyttöventtiili on jossain päin vannetta.

Uuden renkaan asennuksen jälkeen pesin koko takapyörän.

Ennen asennusta pyörään

Kaikki laakeroinnit tarkistetaan: ei saa olla välystä, löysiä kiinnityksiä tai ruostetta. Vialliset osat kunnostetaan tai vaihdetaan. Muut pestään. Laakerit ovat kestovoideltuja. Jos niissä on vikaa niin vaihdetaan samanlaisiksi. Ovat kiinni puristus- tai lämpösovituksella.

Kaikenlainen lika irrotetaan. Vettä ei kannata käyttää sillä se saattaa jäädä pesimään koottuun takanapaan eikä pääse sieltä pois tiivisteiden vuoksi. Aiheuttaa voiteluvirheitä ja ruostetta. Puhdistusaineena esim. Bräkleen kangaspalaan imeytettynä on tehokas piintymiin. Nitriilihansikkaat ovat tässä tarpeelliset.

Maksimileveys
Leveämpää rengasta kuin 205 millimetriä ei paikalleen mahdu. Ehkä 60-sarjalainen 195 millinen rengas olisi optimaalinen. Tämä ja edellinenkin ovat profiileiltaan 55% ja 205 milliä leveät. Alkuperäinen mp-rengas on 200/60-16.

Käyntivälys renkaasta takahaarukkaan.

Noin 5 millimetriä

Ei ole rengas kuitenkaan ottanut kiinni kardaaniputkeen. Ehdoton maksimileveys. Tosin renkaissa on merkkikohtaisia eroja vaikka kokomerkintä olisi sama.

Voitelu

Holkkeja on useita erilaisia ja eri kohteissa. Ei kannata sekoittaa. Irrottaa yhden kerrallaan, puhdistaa sen ja sen vastapuolen ja asentaa takaisin. Siirtyy sitten seuraavaan kohteeseen. Samalla näkee onko kaikki kunnossa. Oma tapani on pyyhkiä ohut kerros sitkostettua vaseliinia teräsosien pintaan ennen kokoonpanoa. Sysäyksenvaimentimen laakerointiin ehkä hippusen enemmän. Pursunut vaseliini pyyhitään pois.

Tyypillinen vedenkestävä asennusrasva.

Viimeistely myöhemmin
Huomenissa laitan pyörän nippuun eli sivulaukut kiinni ja lasken nostimilta tallin lattialle. Pyörä tahriutui merkittävästi Taivalkoskenreissussa. Mökkimatkalle lähden parin päivän päästä. Siellä voi peseskellä kiireettömästi.

 Asennus suoritettu.

Pyörä sivutuella rengas tallin lattiaa vasten.

Rengaspaine

Olen kokeillut paineita 2 - 3 baarin välillä. Kaksi baaria on liian alhainen ja rengas ääntelee ja on epävakaa, kolme baaria aivan liian kova ja rengas pyrkii nousemaan reunansa varaan. Normiajossa yhden hengen kuormalla on 2,5 - 2,7 sopiva paine. Kahden hengen (Kaksi yli satakiloista ja matkatavarat mukana.) on 2,8 baaria vielä miellyttävä ja hallinta keveää. Renkaan kulutuspinta on silloin tietä vasten kaartaessakin. Paineet koskevat vain tätä rengaskokoa ja -merkkiä. Muut rengasmerkit voivat olla aivan erilaisia alla. Tosin omakohtaista kokemusta ei ole. Netistä löytyy tarinoita aiheesta.

Koeajoa
Pari päivää myöhemmin ehdin muilta kiireiltä ajelemaan pienen lenkin lähiympäristössä. Noin 60 kilometriä. Ohessa pesin pyörää hieman ja kävin tankkaamassa. Moottoritien rampeissa oli hyvä kallistella. Alkavat olla puhtaita talven kuran jäljiltä. Uskaltaa painaa hieman matalammalla.

Vasen ja oikea reuna.

Kallistusta

Näköjään meni enemmän kallellaan oikealle kaartaessa. Yleensä se on vasen puoli joka käy syvemmällä. Kaarteet menivät kevyesti ilman vaappumisia. Eleettömästi vastaohjausta hyödyntämällä. Helpoin tapa kääntää moottoripyörä kaarteeseen ja suoraan kaarteen jälkeen. Reunakuvio alkaa madaltua noilla kohdin mutta harvoin tulee, eikä ainakaan kaksi päällä, kallisteltua noin syvään.

Työkalut aina mukanaKävin läpi pyörän rakenteita heti uutena ja tein työkalupussukkaan laajennuksen. Ei se ole iso mutta siellä on monia harkittuja työkaluratkaisuja ja lisäksi muutamia motoristien yleensäkin mukanaan kuljettamia monitoimikaluja. Harvoin olen niitä tarvinnut. Lahjaksi olen saanut. Mutta koskaan ei tiedä...

Työkalupussukka täynnä kaluja vasemman sivulaukun perällä.

Sivulaukun sisäpussi

Pyörässä on kuusi kappaletta sivulaukun sisäpussia. Kaksi pientä, kaksi keskikokoista, kuten kuvassa, ja kaksi isoa. Pienet sijoittuvat laukkujen päihin ja isot keskelle. Erittäin käytännölliset ja pysyvät puhtaina. Roiskevesitiiviit.

Vaimolle kolme pussia matkavarusteita varten ja minulle kaksi. Riittää oikein hyvin. Takalaukussa on satunnaisempia tavaroita.

Oikean puolen laukun pohjasyvennyksessä isompia työvälineitä.

Rengasraudat ja muita vääntimiä

Lisäksi monitoimityökalu, puukko ja nahkatupessa hiomakivi. Myös kirves kuuluu toisinaan varustukseen. Taaempana on vielä irtohihnoja tavaroiden sidontaan jos takalaukun tai -satulan päälle pitää sitoa kuollutta painoa. Samalla työkalut pitävät sisälaukut irti pohjasta jos sinne sattuisi vettä jostain pääsemään. Ei ole muutoin päässyt kuin silloin kun olen unohtanut kannet auki sateeseen. Kerran kokoontumisajossa. Yllättävä ukkonen kostutti.

Pieni ajovarustekunnostus oheistoimintana
Ajosaappaat ovat vanhat mutta ehyet. Lukuun ottamatta pohjia. Olen pohjia tekohengittänyt laittamalla lisää pohjaa. Sikaflex 221:stä.  Saappaat ovat kymmenet vuodet olleet käytössäni. Merkki Oxtar ja niin isot että villasukat mahtuvat hyvin. Vuorikankaassa on GoreTex-kalvo joka on edelleen ehyt. Ovat nähneet pitkästi yli satatuhatta kilometriä asfalttia. Näköjään vasen pohja kuluu nopeammin. Luonnollisesti.

Pohjilla pärjää ainakin tämän kesän.

Rasvausta

Aiemmin rasvasin ajotakin, kuvan saappaat ja ajohousut. Nahka vaatii elvytystä. Kivasti pehmenivät nahat. Samalla hylkivät vettäkin että pikku sade ei kuskia juuri kastele. Kerholiivi, joka on melko uusi, saa vielä muokkaantua ja kulua ettei näytä niin uudelta että epäillään uudeksi jäseneksi. Edellinen oli 30 vuotta ja oikein huonossa kunnossa. Mökillä polttelin pois nuotiossa. Paha haju lähti siitä.