tiistai 11. kesäkuuta 2024

Milloin moottori on kunnossa

 

Iltasanomien artikkeliin viitaten


Pitää paikkansa mutta kommentoin silti.
Toki tunnen henkilöitä jotka hermostuvat kun autonsa öljytikussa ei olekaan öljytaso yläviivassa. Kyseinen IS-uutinen lietsoo tätä ajatusmallia.
Toki, pidenpään reissuun lähtiessä, on hyvä että öljyä on mutta riittää kun on öljytikun viivojen välissä. Toki voi matkalla lisätä jos näyttää että alarajasta on menty ohi.

Virheolettamat:
Pyöräni/autoni ei kuluta lainkaan öljyä! Kyllä kuluttaa. Öljy kuluu ominaisuuksiltaan kaiken aikaa. Erityisesti silloin kun ajoneuvolla ajetaan. Öljyn molekyyliketjut pilkkoutuvat ja öljy menettää muitakin ominaisuuksiaan.
Toinen kulumistapa (Väheneminen) on että öljyä menee "hukkaan" eli sitä haihtuu, pääsee männänrenkaiden ohi palotilaan ja palaa sekä mahdollinen muu vuoto. Kolmas on se että öljyyn sekoittuu ainesosia kuten hiiltä joka öljyn mustuttaa ja muita palamistuoteita sekä palamatonta polttoainetta.

Tietämättömän tarina
Taannoin tapaamani henkilö kertoi minulle vanhasta diesel-Mercedeksestään ylpeänä että ei ole koskaan tarvinnut lisätä vaihtovälillä öljyä. Ei olekaan, näennäisesti, tarvetta kun mäntien ohi päässyt polttoaine on öljyn vähenemisen korvannut väljistyneessä moottorissa. Oli kovasti huolissaan kun asian hänelle selitin. Muutaman päivän päästä pihallaan seisoi tuoreempi Mese.

Moottoripyörässä
Se että Guzzin pakoputkesta pöllähtää sininen savu ei kerro, välttämättä, että sylintereissä, männissä tai männänrenkaissa olisi vikaa. Useimmiten vika ja selitys löytyykin, savulle ja öljynkulutukselle, että venttiilinohjurit ovat väljät. Tyypillinen vaiva kaksiventtiilikoneissa joilla on paljon taivalta takana. Ohjurin öljyvuoto johtaa venttiilivikaan jolloin alumiinisessä kannessa oleva teräksinen vastakappale, seetirengas, saattaa vahingoittua ja onkin kalliimpaa remonttia tiedossa.

Savun syy
Pitää tutkia, jos sinistä sauhua ilmenee, onko vika venttiileissä, venttiiliohjureissa, männänrenkaissa vaiko huohotusjärjestelmässä. Tutkintamenetelmä on helppo, nopea eikä vaadi kummoisiakaan välineitä eikä tule kalliiksi. Ohivuotomittaus ja sylinteripaineen mittaus. Ei tarvitse kuin tulpat ja öljykorkki irrottaa. Myös käyntiä kuuntelemalla voi kokenut vaivan havaita.

Helppo korjaus
Jos venttiilinohjuri on kulunut ei sitä tarvitse välttämättä vaihtaa vaan siihen voidaan asentaa sisäholkki jossa on myös voitelu-ura. Venttiilit hiotaan ja homma on valmis. Jos venttiilinvarret tai muut kohdat ovat kuluneet niin venttiilit vaihdetaan uusiin.
Männänrenkaiden vaihto ei ole senkään vertaa hankalampi. Kun kannet ovat jo irti niin voi sylinteritkin nostaa ylös ja syynätä. Isolohkoisesta voi, yksi kerrallaan etteivät sekoa, nostaa venttiilinnostimet ylös ja katsoa missä kunnossa niiden vastinpinnat ovat. Samalla näkyy myös, nostimien aukoista, missä kunnossa kukin nokka-akselin nokka on. Tarvitaan "yläpään tiivistesarja". Siihen kuuluu sylinterin alapään tiivisteet, kannentiivisteet ja venttiilikoppien tiivisteet. Momenttiavainta tarvitaan.

Milloin
Oman kokemukseni mukaan em. toimia pitää tehdä kun ajosuorite lähentelee 100000 kilometriä. Toki hyvin huollettu pyörä jaksaa pidempäänkin alkuperäisasennuksena. Ruiskupyörissä kestoa on vieläkin enemmän. Johtuu tarkasta polttoaine-ilmaseoksesta. Oireet ikääntymisestä ovat: sininen savu, koliseva käynti, öljyn mustuminen nopeasti, huono käynnistettävyys, voiman puute, huohotuksen lisääntyminen, mustat sytytystulpan keskielektrodit, hankala kaasuttimien säätö (Kaasuttimiin täytyy tehdä eri säädöt.) ja kai niitä muitakin on...

Ehkäisy
Miten voi ehkäistä: ottamalla silloin tällöin oikein lämpimällä säällä kaikki tehot käyttöön ja ajamalla niin kovaa kuin kulkee ja isoilla kierroksilla joka vaihteella. Rataharjoitukset ovat hyvä paikka. Tai sitten jokin syrjäinen tieosuus mutta yhteen suuntaan vain sillä joka paikassa löytyy kyttääjä joka soittaa viranomaisen paikalle kaahauksen vuoksi. Itse teen tämän Tampereelta Helsinkiin päin moottoritietä ja ajan maksimikierroksilla, heti kun moottoriöljyn lämpötila on yli sata astetta kolmos- ja nelosvaihteilla niin paljon kuin kone kiertää, Hämeenlinnaa kohden. Ei mene kovasti yli 120 rajoituksen. Vanhaa tietä sitten takaisin jos homma onnistui. Sylinterin sisäistä vesipesua en suosittele vaikka silläkin karsta lähtee on se lämpöteknisesti hieman ongelmallinen. Toki etanolia (RE85) bensan joukkoon reilusti niin silläkin karstaa saa pois mutta ei onnistu kaasutinmoottoreissa. Ei ainakaan suurella etanolimäärällä.

Vikaantuminen
Jos moottori hajoaa kyseisissä toimenpiteissä olisi se kohta hajonnut muutenkin...

 

sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Toimintakamera ohjaustangossa

 

Muutaman vuoden käytössä
Jostain poistomyynnistä ostin vanhemman mallisen action-kameran vuosia sitten jonka "ruuvasin" kiinni pyörään. Mukana tuli kyllä kaikenlaisia kiinnikkeitä mutta ei tämän pyörän ohjaustankoon sopivaa. Roskalaatikkoon menivät.

Kiinnitys
Se tapahtui kytkinnestesäiliön kannen kolmen ruuvin vaihdolla pidempiin. Leikkasin alumiinilevystä saman muotoisen kappaleen kuin nestesäiliön kansi on. Väliin lyhyet holkit. Ei vaikeuta kytkinnesteen vaihtoa tai mitään muutakaan. Muutaman reiän kierteitin kanteen joihin kameran jalan voi kiinnittää. Kamera-alustan ruuvit ovat ruostumatonta terästä uppokannoilla. Kiinnityksen olen varmistanut ruostumattomalla teräsvaijerilla siltä varaa että kiinnitys löystyy. Valitettavasti itse kameran suojakotelossa ei ole vaijerille kiinnityskorvaketta.

Pallonivel
Kiinnitysvarressa on pallonivel jonka voi kääntää haluttuun asentoon. Myös yli 90 asteen kulmaan tai kulkusuuntaan nähden minne päin vain. Taaksepäin kuvatessa tulee jänniä efektejä kun kohteet vain häviävät pienentyen olemattomiin ja uutta tulee kaikista suunnista.

Vanha kameran jalustan osa kiinnikkeenä. Alla kytkinnestesäiliö.

Puhtaus
Varsinkin ötökät jotka tulevat kuolemaan linssin kohdalle ovat harmillisia. Pöly ja vesi myös mutta vähemmän harmittavaa. Sateella saa yllättävän hyvää kuvaa vaikka pisaroita linssiin ilmestyykin. Ajoviima pyyhkii veden pois mutta tallenteessa sade kyllä näkyy. Vaha auttaa linssin kirkkaana pitämiseen. Kerran on pikkulintu lentänyt päin kameraa. Kamera väisti taittumalla taapäin. Muistikortilla näkyy vain taivasta sen jälkeen.

Sade on hellävarainen
Reipas sadekuuro ajettaessa putsaa tehokkaasti ja luontoystävällisesti kameran suojakotelon ikkunan. Matkassa on pala säämiskää tai ainakin vessapaperia että voi tehdä puhdistusta.

Resoluutio
Jos on täydellä asetuksella niin on varsin tarkkaa kuvaa tarjolla. Nyt ajattelin koittaa millaista kuvaa huonoimmalla resoluutiolla syntyy.  Mustavalkokuvaa ei ole tarjolla. Se on puute. Suurella resoluutiolla muistikortti täyttyy varsin äkkiä. Vaikuttaako resoluution alentaminen myös akun kestoon on vielä kokematta. Voi olla ettei vaikuta mitenkään. Pitänee käydä Tampereen Rautatienkadulla A-Paristopisteessä hakemassa vara-akku. Vanhassa on jo hieman tehonpuutetta.

Ajossa ei voi ladata
Pyörässä on usb-liitin ohjaustangossa mutta suljetun vesitiiviin kotelon vuoksi ei voi ladata ja kuvata samaan aikaan. Ehkä teen asiaan muutoksen. Pitää vain tehdä tiivis liitos kotelon läpi oikeaan kohtaan. Mikäli heikommalla resoluutiolla saavuttaisi niin suuren toiminta-ajan että reikä koteloon, latausta varten, tulisi otolliseksi ja tarpeelliseksi. Pitää testata kuinka suuritilavuuksista muistikorttia kamera pystyy hyödyntämään. Ehkä 128 gigaa vielä toimisi. Tai sitten hankin uuden kameran.

Tähän blogiin
Pitänee selvittää millaista resoluutiota pitää käyttää jos haluan laittaa elävää kuvaa tähän nähtäväksi. Blogger on hyvä julkaisupohja valokuville mutta liikkuvaa kuvaa en juurikaan ole kokeillut. Se vähä mitä on ollut on pätkivää toistoa mutta siitä on vuosia aikaa ja voi johtua siitä että tämä läppärini on jo rippikouluiässä.

Kamera ajossa
Toki kaiken aikaa tulee kuvaa etenemisestä, maisemista ja liikenteestä etualalla. Kuvakulma on varsin laaja eli taivaan osuus on turhan iso. Toki sivuillekin näkyy. Ilmeisesti kamerassa ei ole säätöä kuva-alalle.

Kamera paikoillaan
Voisi sanoa että salakatselua. Tai sitten dokumentointia. Ihan kuinka vaan. Yleensäkin ihmisiä kuvataan salaa tai puolisalaa kännykkäkameroilla. Siihen on totuttu. Kun kuvaa dokumentaaria tankokameralla niin on tultu sanomaan että pyyhi kameran muisti. Tosin vain kerran on näin käynyt vahingossa. Kamera kun käy niin siinä loistaa punainen valo etupuolella. Tippa mustaa maalia lienee lääke tähän. Autotallin pimeää takaseinää on tullut kuvattua useasti reissun jälkeen kun ajatus on ollut muissa asioissa.

Hyöty kuvaamisesta
Voi olla monimuotoista. Tietenkin, jos sattuu jotain liikenteessä, voi todistusarvoa olla varsinkin jos itse koen olleeni oikeassa. Tai sitten perikunta ottaa videon omakseen. Jos ei käy hyvin. Varsinainen maisemakuvaus vaatii paremman kameran mutta huonokin kuva voi olla tärkeä todiste.

Taltiointi
Muistikortteja, 64 gigaisia, on muutama matkassa. Tyhjennän niitä tietokoneen muistiin ja mielenkiintoisimmat myös muistitikulle. Kunhan sitten muistaisin että mitä pitäisi muistaa.

Tuntuuko vain
Ikäänkuin akun kesto olisi kasvanut kun laitoin pienemmän resoluution. Voi olla vain tunne. Mutta hyvä jos niin olisi. Testit jatkuvat.

Pienimmällä resoluutiolla
Vai pitäisikö sanoa huonoimmalla resoluutiolla? Joka tapauksessa muistikortille mahtuu nyt enemmän taivalta ja tapahtumaa. Mitään konkreettista en, maisemien ohella, ole saanut taltioitua. Ei ole teinirassit kiusanneet eikä pyörää lähestytty vihamielisesti tai edes yleensäkään. Mutta sitä saa kokea satunnaisesti. Nuoriso pitää hauskaa...

Toistaiseksi on yritetty
Ihan lyhyetkin matkavideot ovat liian isoja tiedostoja huonoimmallakin resoluutiolla että niitä voisi sellaisenaan julkaista tällä alustalla. Tai ainakin tulee herjaa aiheesta jos edes yrittää.

Enää en edes yritä
Mutta mielenkiintoinen taival reitillä Tampere - Jäminkipohja - Korkeakoski - Jäminkipohja - Murole - Muroleen kanavaravintola - Murole - Kapee - Terälahti - Teisko - Tampere. Rapiat sata kilometriä taatusti mielenkiintoista ja asuttua maaseutua. Kanavalla lounastin ja juttelin etelä-pohjalaisen motoristin kanssa joka oli tutustumassa pirkanmaalaiseen maisemaan. Sanoi vain ajaneensa johonkin suuntaan. Leppoisaa. Kunnes lähdettyäni ruoan äärestä, vähän matkaa kanavalta, oli tiellä kauris katselemassa kuka kulkee ja millä asialla. Piti jarrutella ja kun pysähdyin niin kipaisi pitkillä koivillaan lehtometsään. Pidin jonkin matkaa vauhtia vähäisempänä. Kerrottakoon että ne pikkutiet tällä seudulla, jotka ennen olivat motoristien suosiossa, ovat päällysteltään melko möykkyisiä ja halkeilleet. Keskinopeus jäi alhaiseksi. Mutta ei ollut nuorisoa peippailemassa ja kiilaamassa motoristia tällä reissulla. En ohittanut ketään eikä kukaan muukaan. Sain ajaa ihan itsekseni Aitolahteen asti josta käännyin Tampereen suuntaan ja, sittemmin, moottoritielle. Teiskossa havainto: Sininen Lehmä oli poissa laitumeltaan.


lauantai 8. kesäkuuta 2024

Moottoripyöräilijöiden Italo-meeting

 

Italokokoontuminen
Merkkejä on useita, noin parikymmentä on tunnetuimpia, mutta yleisimpiä italoja ovat Ducati, Guzzi, Aprilia, Benelli, MV Agusta, Gilera, Gagiva, Aermacchi, Laverda, Bimota ja useita muita kuten Vyrus. Laverda-kokoontuminen sattui samalle viikonlopulle. Sellaista olen joskus himoinnut mutta pörssi ei kestänyt. Laatu maksaa. Tietenkin kyttäsin yleistä kolmipyttyistä 1200:sta. Toki paikalle saa tulla muunkinmaalaisilla rahvaan kulkimilla.

Piipahdin
Perjantaiehtoo. Muutama hyvä ystäväni puolisoineen olivat paikalla. Paikka on, nykyään, varsin tasokas ja tasokkaita majoitustiloja hyvin runsaasti. Olin positiivisesti yllättynyt. Hintataso jäi kokematta. Nauttimani Aura-olut oli kohtuuhintainen.

Paikka
Ellivuori. Vanha viihde- ja vapaa-ajan paikka. Tunnettu jo keskiajalta ja sitä edeltävältä uhrivalkeiden polttopaikkana. Nyt tyylikkäästi remontoitu päärakennus, iso ravintola ja hyvin  laajalti tasokkaita mökkejä. Lähellä aktiviteettejä kuten laskettelurinteitä ja retkeilymaastoa vaikka vuorikiipeilyyn. Sekä upea luonto ympärillä keskellä vesistöä. Korkeuseroja on. Järvi on rannassa. Kokemäenjoen reitin pilaantumattomia, vuolaita ylävesiä.

Ducaticlubin Donna Unoon tein tuttavuutta
Oli koiransa kanssa liikkeellä. Koira-asioista puhuttiin mutta liian vähän. Baarinnurkkaporukka siirtyi keskustelemaan matkailusta. Oli juurikin Euroopan kiertueelta saapuneita ja sitä suunnittelevia. Keskustelu oli kiinnostava. Tuli "vanhat ajat" mieleen. Aina ei edes suunniteltu. Johonkin päädyttiin. Yöksi tai useammaksi päiväksikin. Rairai.

Samaan aikaan toisaalla
Laverda-porukalla on oma tapahtumansa samaan aikaan. Nyt näkyi, toistaiseksi, vain Guzzeja ja Ducateja. Eikö kukaan tullut Benellillä tai Morinilla? Ehkä lauantaina asia korjaantuu.

Tähän saattaa tulla jatkoa
Huomenna on kulttuuripäivä kuvaavan taiteen parissa ja käymme Rouvan kanssa eri kohteissa kuten Iittalassa ja Riihikoskella. Jos sen jälkeen jaksaa... 

No ei jaksanut
Tuli käytyä Riihikoskella itetaitelija S. Salaksen myyntinäyttelysssä. Sieltä jäi matkaan taidetta. Ei omaan kotiin vaan kaverin vuosipäivän iloksi. Ehkä pidempäänkin. Tulevana viikonloppuna on isot bileet... Kutsukokoontuminen ansioituneille motoristeille eli yksityistilaisuus. Teltta mukaan ja baanalle. Jos haluaa naisseuraa pitää ottaa oma hoito mukaan. Siitä, ehkä, myöhemmin. Otan kameran mukaan.

perjantai 7. kesäkuuta 2024

Puolipilvistä 17 astetta ja sadekuuroja

 


Iltapäivällä viileni
Myös satoi paikoitellen varsin reippaasti mutta lyhyeen. Olin liikenteessä noin kuudenkymmenen kilometrin edestä ja sain pyörän kuraiseksi. Illalla pitää vielä liikennöidä noin 150 kilometriä. Tankki on täynnä.

Jäähdytysöljyn lämpötila
Laitoin jäähdyttimen lisäilmaventtiilin kiinni. Kaksi aukkoa on aina auki. Vaikka ulkolämpötila oli vain 17 astetta vaan silti moottorin käyttölämpötila oli hyvällä tasolla eli sadankymmenen asteen tietämissä. Lämpötila vaihtelee jyrkästi kuormituksen mukaan. Vähäinen kuormitus kaupunkiajossa nostaa kovasti moottoriöljyn lämpötilaa. Maantiellä noin satasen vauhdissa lämpötila laskee voimakkaasti. Saattaa olla vain 70 asteen tietämillä.

Luukku kiinni
Sen avulla voi kontrolloida maantieajolämpötilaa mutta ei juurikaan taajama-ajossa. Jäähdytinpuhallin käynnistyy vasta kun öljyn lämpötila on lähes 130 astetta. 

 

Jäähdyttimen maski minimivirtausasennossa.

Maskin historia
Pala lasikuitukangasta ja hartsia laminoituna yhteen. Reunanauha ja nippusiteillä kiinni. Ettei maski koske kennostoa on välissä ikkunatiivistenauhaa. Alareunassa on isompi rako että maskin taakse lentävät kivet pääsevät putoamaan pois eivätkä kuluttamassa kennostoa kennon ja maskin välissä.

Lämpötila sadesäällä talliin ajettuna. Kohtuullinen.

Jos maskia ei olisi
Jäähdytys olisi ylitehokasta mutta siten moottori kävisi kovin kylmänä. Se kuluttaa moottoria ja polttoainetta turhaan. Kylmä moottori pyörii kankeasti ja moottorinohjausjärjestelmä "ryypyttää" eli polttoainetta kuluu turhaan.

Kahvanlämmittimet
Testasin: eivät toimi. Merkkivalo ei syty kun laittaa päälle. Vielä en ole tutkinut onko vika sulakkeessa, muualla virtapiirissä vaiko itse lämpövastuksissa. Oikeastaan kahvanlämmittimiä tarvitsee vain sadesäällä. Jos vika on säätimessä voi korvata sen kytkimellä. Nämä kahvat eivät lämpene kovinkaan kuumiksi vaikka ovat kympillä päällä. Voisi käyttää suoraa kytkentää eli vain nappi josta saa virran kahvoihin tai pois.
 

maanantai 3. kesäkuuta 2024

Ohjauslaakeriomituisuus

 

Ilmeisesti omaa syytä
Muutama vuosi sitten vaihdoin alkuperäiset ja ruostuneet kuulalaakerit kartiorullalaakereiksi California 1400 GTS:ään. Hyvin on niiden kanssa mennyt kymmeniätuhansia kilometrejä. 50000 kilometrin huollossa avasin sen verran että laitoin uutta rasvaa laakereihin ja tarkistin ettei ruostepeikko ole yllättänyt.

Tehtaan laittamat laakerit
Ei sinänsä mitään isompaa ole kuulalaakereita vastaan vaan kovin heikosti oli rasvaa laitettu alunperien eikä edes vedenkestävää. Siksi ruostuivat. Syy laakerien vaihtoon toisen tyyppisiksi oli siinä. Rullajuttuihin mahtuu vaseliinia enemmän ja kantavaa pintaa on enemmän. Toki voi saivarrella herkkyysasioilla vaan tämmöinen "puolitonnari" ei juuri herkisty muutenkaan.
 

Ohjauksen alalaakerin ulkokehä oli tämän näköinen vuonna 2017. Ei jatkoon.

Reissun alku
Ajelin aamukahville Viljakkalan Bistroon ja keskustelin henkevästi muiden kahvittelijoiden ja lounaan odottelijoiden kanssa. Mukavia eläkeikäisiä, kuten itsekin, herroja ja rouvia. Kuten paikan henkilökunta myös mutta ovat paljon nuorempia useimpiin asiakkaisiin nähden. Varsinkin vaalea, katseenvangitseva tytär joka on yleensä kassalla.

Suuntasin Kuruun
Viljakkalasta Kyrönlahden kautta Kuruun Country Caféeseen (Taisi olla ent. Neste.) josta ostin pari pikkupulloa vissyä ettei jano yllätä. Kuru, maanantaina puoliltapäivin, oli hyvin rauhallinen: ei elävän sielua näkyvissä vaikka kiersin keskustan läpi. Vain em. kahvilan tätyli.

Muroleessa
Kanavakahvila oli auki ja Muroleenkoskessa vettä. Kuten kanavassakin. En toppuuttanut. Voi kun saisi kuskin itselleni ja la. illan viettää heinäkuun alussa siellä.

Ruoveden suuntaan
Ajelin Muroleen kanavalta Kekkoskylälle ja sieltä Kekkoskyläntietä Jäminkipohjaan. Jälkimmäisellä välillä ajoin routamonttuun kun en ollut tarkkana vaan ihailin maisemia. Tapauksesta on tallenne videolla. Näytti siinä vähäiseltä töyssyltä eikä äänikään kummoinen ole. Ehkä kameran kuvanvakain "nieli" töyssäyksen.

Vieterit eivät riittäneet
Kävi ensimmäistä kertaa pyörän historiassa niin että keulan jousitus pohjasi. Kunnolla. Takapääkin pomppasi sen verran että takapuoli oli hetken irti satulasta. Kunnon heitto tiessä. Keulan pohjaus kuulosti tosi kovalta metalliselta jysäykseltä kouriin asti. Sen jälkeen huomasin että etupää kolahteli pienissäkin töyssyissä ja jarrutusta aloittaessa. Ihmettelin. Koska lounasta en ollut vielä syönyt niin ajelin Ruoveden satamaan. Siinä parkissa heiluttelin pyörää ja totesin että ohjauksessa, eli sen laakereissa, on klappia. Klonk, klonk.

Mietiskelyä
Siinä syödessä ja mietoa olutta särpiessä oli aikaa miettiä mikä juttu on menossa. Toki jututin paikallisia eläkeläisiä jotka viereisessä pöydässä kahvittelivat. Aluksi vierastivat, ehkäpä juuri kerholiiviäni, ja toinen rouvista oli jopa ärtyneen näköinen mutta hoidin homman kysymällä häneltä että mistä oli hankkinut kauniin käsilaukkunsa että tietäisin ostaa vaimolle samanlaisen.

Ohjaus toimi muutoin
Mitään paniikkia en kokenut lounasseuran enkä ohjauksen suhteen. Koska en ohjauksessa ole huomannut aiemmin ongelmia eikä nytkään, kolahdusten lisäksi, tapahtunut hankaluutta. Mutta selvästi oli klappia. (Jos on klappia eli välystä niin laakeri alkaa kulua vauhdilla jatkuvien iskujen vaikutuksesta.

Melkein paras ajatus
Sain idean että teenpä katsauksen keulaan niin että käytän, kokeeksi, vain niitä työkaluja joita on pyörässä mukana. Ajoin kotitalliin ja suunnittelin homman niin että se tehdään sivutuen varassa. Muuta mahdollisuutta ei olisikaan sillä talli on matala siten että tavallinen kaupunkimaasturi olisi siihen liian korkea. Jos koko keula pitäisi irrottaa niin silloin täytyy laittaa eturungon oikean puolen alaetuputken alle tueksi muutama tiili joita löytyy lähistöltä grillipaikalta. 
 
Oma arvioni syystä
Silloin kun laitoin uudet laakerit, linkki on tuolla alussa, niin puristin ne tasalle putken päihin kuten muissakin malleissa. Mutta ilmeisesti ei niin olekaan vaan nyt, kun tuli kunnon töyssy, alalaakerin ulkokehä painuikin emäputken sisään vielä hieman lisää. Eli oma oletukseni olikin väärin. Silti siihen töyssyyn asti oli tiukka asennus. Laakerin ulkokehä oli, kuitenkin, monta vuotta ystävällisesti ilmoittamatta ettei asennus ollut oikein. Nyt lienee varsin pohjassa saakka. Lujasti.

Seuraavaksi tiedän

Kannattaa tehdä siten, kun laakereita vaihtaa, että ohjausakselin laakereita kun asennuksen jälkeen kiristää, vetää säätömutterin ensin ylitiukkaan ja löysätään hieman ja vasta sen jälkeen normaalitiukkuuteen. Silloin laakerien osilla on mahdollisuus asettua oikein. Myös ylemmän laakerin osalta. 
 
Jos jää löysälle
Se ei ole kuin hetki eli muutama tuhannen kilometriä niin löysälle jääneet laakerivälykset kasvavat lisää ja laakerit vioittuvat. Erityisen kalliita em. laakerit eivät ole. Ihan laakeriliikkeen bulkkikamaa. Mutta työmäärä, varsinkin tässä pyörässä, on merkittävä. Pitää purkaa paljon etupään rakenteita ennenkuin pääsee itse asiaan ja sama toisinpäin.

Lämmin iltapäivä
Istuskelin pihakeinussa naapureiden kanssa odottaen että ilta hieman viilenisi. Muisteluksi sen meni. Ilta viileni hiukan ja tallin ovet olivat levällään joten ei ollut enää tappokuuma. Julkisivu on itään päin. Leppoisaa eikä hikistä.

Keulan osittainen purkaminen
Pleksi irti. Sen puhdistan samalla sekä sen kiinnikkeet. Toimin sen suhteen vasta huomenna. Ajovalo irti kiinnikkeistään paitsi en alakiinnikettä irrottanut joka on terästä. (Alkuperäinen oli muovia ja särkyi. IKH-toimitti uuden metallivaluisen ja messinkilaakerilla varustetun alakiinnikkeen. Pysyy varmasti ehyenä.) Myös vilkkujen kannakkeet piti ottaa irti mutta mittaristoa ei tarvitse irrottaa. Ohjaustanko ja sen vaijerit ja johtimet kiersin teleskooppien taitse niin että sain ohjaustangon kauemmas irti ja tankin päälle lojumaan. Tankin suojaksi laitoin vanhat ajohousuni.

 
Työtuki eli sivujalka. Kestänee koko pyörän painon.

Piti kiertää kauan ja hartaasti että sain laakerivälyksen nollaksi.

Apuvälineet
Käytin ylämutteria ja takaiskunvaimentimien melkein sopivaa säätöavainta että sain pyöriteltyä helpommin laakerivälykset alhaisiksi. Alamutterissa kun ei ole kun neljä lovea niin avain ei yllä sillä kiertomatka on liian lyhyt kun teleskoopit ovat paikoillaan. Haka-avaimia tuli peräti kaksi pyörän mukana. Tarkoitettu takajoustintukien jousipaineen säätöön. Sielläkin on tuplamutterit kyseessä.

Ohjaustanko nurinperin tankin päällä. Johtimia tai vaijereita ei tarvinnut irrottaa.

Kun yläkolmio on irti niin pyörän paino taivuttaa hieman alakolmiota.
 
Rengasraudalla
Mukana pyörässä on kaksi rengasrautaa. Pieni ja isompi. Onnistuu rengasremontti tien laidassakin. Sekä etu että takakumi ovat sisärenkaattomia. Nyt pidemmällä raudalla pakotin ohjausakselin samansuuntaiseksi yläkolmion kanssa ja kolmio sujahti kivuitta paikoilleen. Rautaa ei saa käyttää ohjausakselin sisäpuolen hienokierteen alueella.

 
Kokoonpano liki valmis. 
 
Kokoonpano kokolailla valmis. Helteisellä säällä meni kaksi ja puoli tuntia hommaan. Sekä toista litraa vissyä.

Jutun jatke riippuu säistä
Jos on ikävää säätä saatan saada pleksin ja muut osat kuntoon jo kohtapuoleen. Helteellä ehkä käyn lähteellä. Peruskokoonpano on jo tehty. Ruuvilukitusta pitää hankkia. Pleksin kiinnitysruuvit ovat kärkkäitä katoilemaan. Pitäisi olla hienokierteellisiä vaan ei ole.
 
Muutama puhelukin oli tullut
En joutanut vastaamaan tai en ollut kuullut takin taskuun jääneen puhelimen kutsua. Koitan parantaa tapani. Pahoitteluni.

Koeajo
Se on tehtävä oman Verstaan suuntaan Ylöjärvelle. Siellä on paremmat fasiliteetit isompaankin remonttiin. Nosturi ja muut vermeet.
 
Onnistumistaso mukana olleilla työkaluilla
Melkoisen hyvä. Onneksi pääsin tallin hämärään duunaamaan eikä maantien laitaan sinisen taivaan ja keltaisen mollukan alle. No, ehkä järvenranta olisi kelvannut... 
Autotallissa ei juuri työvälineitä ole. Lumilapio, rautakanki, lehtiharava, kirves ja muita senkaltaisia toisiin hommiin käteviä työkaluja on. Taloyhtiön säännöissä sanotaan että autotallissa ei saa tehdä korjaustöitä ajoneuvoihin. Tällä kertaa vain säädin yhden laakerin välyksen. Sehän ei ole korjaus. Juttu saattaa jatkua...
 
Mitä oppia
Edellinen suoritus meni hyvin. Teettää reissun Biltemaan. Noin puoli kilometriä on sinne matkaa tallin ovelta. Pari havaintoa ilmeni: ainakin 10 millimetrin lenkkiavain tarvitaan huoltopussukkaan. Kympin lisäksi 13 ja 17 milliset avaimet myös. Kumi- tai muovivasarakin olisi hyvä olla mutta vie liikaa tilaa sellaiset. Nyt niitä ei tarvittu mutta ei koskaan tiedä... Kyseiset kalut hankittu ja saatettu matkaan mukaan.

Tiistaiaamuna pleksin laittoon
Leppoisasti noin kolme varttia kun tuli katsotuksi että tarpeelliset asiat on tehty eikä ole ajoa uhkaavia puutteita. Laitoin tipat mietoa ruuvilukitetta pleksin ruuveihin. Ruuveilla sinänsä ei ole merkitystä mutta jos aukevat niin pleksin muutkin kiinnitysosat, siltä osin, lentävät ajoviiman ansiosta ties minne.

Olisikohan Guzzeja koolla
Siuronkosken tuntumassa käymässä kahvilla. Olisi tarinaa toilailusta.

Siuro jäi väliin
Tuli  T3-osien ostaja ja tyhjensi pöytää ja vähän hyllyäkin. Aikaa kului turistessa. Ajelin kotitalliin. Myymättömiä osia on vielä. Osa uusia, pääosa käytettyjä mutta ehyitä.

Edellisten tapahtumien välillä
Ehdin ajelemaan jonkinmoisen taipaleen kokematta ongelmia. Moottoritie- ja kaupunkiajoa. Ohjaus pelaa ja pyörä liikkuu nätisti. Ei mitään eroa "ennen kolausta" -tilanteeseen. Ehkä homma tuli kuntoon. Asiaa seurataan.

Pakko uskoa
Kai se niin on että laakeri ei ollut kunnolla pesässään. Jälkeenpäin on huono arvioida varsinaista, todellista, syytä mutta nykyinen hyvä toiminta kertonee paljon puolesta. 

Päivän ajelu
Kierros, noin 200km, Pirkanmaalla oli vaivaton. Kaikki pelasi. Luotto pyörään on hyvä ja itseenikin, säätöasioissa, vielä, kohtuullinen. Sittemmin on kertynyt lisää kilometrejä. Ei murheita. Moottoriöljyn lämpö lähes helteisellä säällä hyvä 120C ja käyntiääni nätti.
 

Moottoriöljyn lämpöanturin sijainti.


Öljynlämpömittari kytkinnestesäiliön kyljessä Velcrotarralla. Jäähdytysnesteen lämpötila optimaalinen.
 
Torstai 06.6.-24
Sataa puoliltapäivin. Olisi kerhoilta tänään. Mahtaako pilvikerros sen verran raottua että sinne pääsisi... Rouva otti tänään, varmaan sateen vuoksi, talouden ainoan auton alleen. Voi olla että tulee rokulipäivä.

Ei rokulia
Iltapäivällä pilvet kaikkosivat ja otin pyörän alleni. Ajelin Kerholle kunnostamaan erästä projektia myyntikuntoon. Samalla osallistuin Kerhoiltaan ja kahvinkeittoon.

Kotimatka kaupungin kautta
Ei aina viitsi ajaa moottoritietä eestaas. Siksi valitsin toisen reitin, hitaamman, joka vie ensin Pispalan valtatielle josta on näköala Näsiselälle ja Tampereen kaupungin keskustan ohitse Hämeenpuiston ja Ratinan sillan kautta Kolmosmoottoritien alkuun. Siitä ei ole majoitukseen kun muutaman minuutin päräytys. Eräs autoilija ryhtyi peippailemaan vaihtamalla kaistaa eteeni aina samalle kaistalle. Hiljensin vauhtini liki mateluksi niin intonsa laantui. Varmaan joku teini jolla oli pätemistarvetta. Tällaista ilmenee varsin usein.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Navi käyttöön

 

Vanha Tomtom
Sillä on turvallista kulkea kun menee niitä teitä niihin paikkoihin kuin ennenkin on mennyt koska päivitykset on jääneet tekemättä. Mutta voi joutua, vahingossa jonnekin minne ei edes aikonut mennä. Usein siitä tulee mielenkiintoista.

Hiukan virtasyöppö
Tomppa haukkaa enemmän sähköä kuin sen edeltäjä ja siksi pyörän usb-töpselin virta ei riitä. Pitää käyttää tupakansytytinliitintä. Samahan tuo. Tupakkaa kun en polta. 

Tällä kytkennällä mennään. Yö- ja päivänäkymä.

Tiedossani on että
Osoitteet, tai pikemminkin kohteet joita en tiedä, saattavat selvitä navin kautta. Yleensä katselen matkalla että minkälaisia kurveja on tiedossa ja kartalta onko vaihtoehtoista reittiä ettei tarvitse ajaa "isoa tietä". Usein jo kotona suunnittelen ja ajan sitten muistista. Pääteitä pyrin välttämään. Kolmi- ja nelinumeroiset, sekä tiet jotka ovat entisiä pääväyliä, ajan mielelläni vaikka niiden varsilla palvelut ovat usein puutteellisia. Mutta ennen pitkään tulee paikka jossa on bensan myyntiä ja saan nahistuneen sämpylän seisoneen kahvin oheen.

Helteiden vuoksi
Pyörä on ollut tallissa. Ei ole tullut lähipäivinä kuin muutama kymmenen kilometriä asiointiajoa. Rouva kun tarvitsee ilmastoitua autoa niin minä joko polkupyöräilen tai kävelen, jos on pubireissu tai ajan moottoripyörällä asiallisemmat kulkemiset. Verstaallakin on lämpötila sen verran korkea että kun näkee työkalut niin jo hiottaa. Eikä Kerhollakaan ole lämpöisen puutetta. Torstaina kävin.

Joitakin kokoontumisia
Niissä on tullut käytyä mutta ovat painottuneet loppukesän puolelle. Nummijärvellä todistetusti kävin jo. Perinteet velvoittivat. Pohjoisen Guzziralli eli ACGR. Viime suvena koin. Nyt on päällekkäistä eikä kahtia repeä. Valinta on hankalaa enkä kolikkoa heitä. Sitten pienimuotoisempia tapauksia tuttavamotoristien kanssa mutta moottorihenkisesti. Päätoimisesti telttaillen kokoontumisissa. Oma tupa oma lupa...

 

lauantai 1. kesäkuuta 2024

Moottoripyörän muovi- ja kumiosien puhdistus ja kiillotus

 

Muoviosat
Mustat muovikappaleet alkavat harmaantua ikääntyessään. Esimerkiksi laturin hihnan kotelo oli jo melkoisen harmaa 50000 kilometrin kohdalla. Kun tein 50000 kilometrin huollon niin samalla siivosin kyseisen muoviosan ja palautin sen alkuperäisen ulkonäön. Sen jälkeen keskityin helpompiin kohteisiin kuten alla.

Jäähdytyspuhallin
Olosuhteissamme se pyörii harvoin. Siksi siihen kertyy asfalttimuruja ja hiekkaa. Kuumaan jäädytinkennoon asfaltti sulaa kiinni. Irrotin jäähdyttimen ja siitä puhaltimen. Sekin oli harvinaisen likainen. Samoilla aineilla sain sen myös siistiksi. Samassa kuvassa kuin laturin hihnan kotelo ja kunnostamani jäähdyttimen letkut.

Normipesu
Pesuaine tavallinen joka ei sisällä vahaa tai muita pesun jälkeen pintoihin jäävää ainetta.

Ennen aineen levitystä
Pitää olla pesty ja kuivattu vehje sillä hienojakoinen pöly hieraantuu kiillotusaineen mukana paikkoihin jonne sitä ei tarvita.

Lämpökahva on kulunut peukalon kohdalta ja imaisi kuminhoitoainetta melkoisesti.

Aikoinaan silikonilla
Kumia ja muovia kiillotettiin silikoniöljyllä joskus seitsemänkymmentäluvulla ja sen jälkeenkin. Kiilsi jonkin aikaa. Kyseinen aine myös jää rakoihin, halkeamiin, vaatteisiin ja tavaroihin. Sen ikävin piirre on hankala poistettavuus. Silikonipesu ennen ajoneuvon maalaamista oli arvokas ja voi olla vieläkin tärkeä toimenpide. Silti silikonia löytyi jälkeenpäin maalin tarttumattomuuden muodossa kun maali "hylki" ja koko homma meni uusiksi.

Harmaantuneesta takalaukusta tuli taas musta.
 
Kolmea eri materiaalia
Kahta muovityyppiä ja alumiiniä. Kannen yläosa on pinnoitettua alumiinilevyä. Sen vahaan normivahalla. Muoveja on kolmea pinnaltaan erilaista. Karheampi ei kiillä niin paljon kuin sileämpipintainen muovi. Lisäksi pitkulainen takapala kiiltävää muovia. Muovinkäsittelyaineella pinnat tulivat varsin uuden näköisiksi. Katsotaan kestääkö pesua ja jos kestää niin kuinka monta kertaa?

Takalaukusta muutoin
Se näyttää pieneltä koska ala-asento on vain hieman yli puolet laukun kokonaistilavuudesta. Tilavuutta voi säätää laukun sisällä olevilla salvoilla varsin isoksi mutta perusasennossa se on sievän kokoinen. Isona molo mutta tehokas. Ostin sen pikkuvikaisena. Halvalla. (Klommo alumiinissa.) Yksi parhaita hankintojani. Laitoin tuningkauppiaan myymää liimattavaa "kromilistaa" muutaman pätkän kannen päälle. Ei telttapaketti hierrä pinnoitetta rikki.
 
Takalaukun kannen korkeusasetin. Toisella puolella samanlainen. Kuvassa yläasento.
 
Jotain negatiivistäkin
Jos on lastannut laukun jo täyteen ja huomaa että ei mahdukaan mutta että tilavuutta saisi lisää niin pitää hieman purkaa. Sama juttu jos ei tarvinutkaan isompaa tilaa sillä säätölaitteet ovat laukun sisällä sen etukulmissa. Muutoin idea on hyvä.

Takalaukku maksimikorkeudessaan. Tilaa on. Harvoin olen tätä tilavuutta tarvinnut.

Laukku maksimitilavuudessaan. Selkänoja nousee kannen matkassa.
 
Ei jatkuvaan käyttöön
Asennot näkyvät kulumina. AutoGlym ei tehoa naarmuihin ja hiertymiin. Harvoin laukku on tässä asennossa. Laukkuun mahtuu helposti kaksi laatikkoa olutta ja majoitustarvikkeet. En suosittele sillä yläpainoisuus saattaa vaikuttaa ajettavuuteen heikentävästi.
 
Ei paljon uutta häpeä.
 
Takalaukun lisävarusteet
Ostin sopivan näköisiä vedikkeitä huonekalukaupasta ja asensin ne kulmiin että laukun päälle voi lastata tavaraa lastiliinoja tai "mustekaloja" hyödyntämällä. Litteä telttapaketti istuu laukun päällä nätisti.
Yllä kuvassa pilkistää lisäjarruvalo laukun lukon alta. Se tuli laukkukaupassa mukana ja sopi paikoilleen kuin olisi Guzzin tavaratelineen mukaan muotoiltu.
 
Pesin laukun pohjan. Jotain oli kertynyt.

Takalaukun kansi. Puutteena mainittakoon että ei ole edes pientä verkkotaskua.

Alkuperäiset eivät kestäneet
Kyse on kannen aukiasennon pidäkkeistä. Alkuperäiset muovipuikot murtuivat parissa suvessa. Autotallin hyllyn kulmalla sattui olemaan kerä punottua nailonnarua. Siitä oli hyvä pujotella uudet ja pitkäikäiset pidäkkeet. Muutoin olen laukkuun oikein tyytyväinen.
 
Suojaan kosteudelta ja katseilta
Kannessa olisi hyvä olla alapinnassa saranoitu kotelo kuin monessa omistamassani takalaukussa on ollut. Nykyään Suomessa ei tarvitse pitää pyörän papereita mukana mutta muun pikkusälän kuljettamiseen saattaisi lokero olla hyvä.
 
Pikkutavaroita
Takalaukun pohjalle kertyy kaikenlaista. Pääasiassa pikkutavaroita jotka helpottavat elämää. Myös kuormansidontavälineet lepäilevät pääosin takalaukussa. Minigrippussit ovat käteviä pitämään pikkukamoja yhdessä tai erikseen. Eivät vie tilaa siten kuten rasiat.
 
Tarpeellisiä pikkutavaroita.

Tärkeimmät kamat
Pikku pussukka on action-kameran säilytyspaikka silloin kun se ei ole ohjaustankoon kiinnitetyssa kotelossaan. Taskulamppu, loppukesää kohden mennessä, lie tarpeellinen jos telttailee. Hyttyskarkote saattaa olla myös mukavuutta tuova asia varsinkin telttaillessa. Luonnollisesti korvatulpat, sivuseisontatuen alle palikka jos on pehmeä pysköintikohta, lastiliinat sidontaan ja eri tyyppisiä kaapeleita eri laitteiden lataukseen tai kytkemiseen pyörän järjestelmään esimerkiksi latautumaan. Joskus pitää saada viinipullokin auki tai vaikka sardiinirasia. Muutama pala pyyhepaperia minigrippussissa ei liene haitaksi eikä käärö rättejä ja muutama pari kertakäyttökumihanskoja. Lisäksi henkilökohtaiset varusteet. Yli kahden päivän reissuun tarvitaan jo hygienitarpeita eli parranajokamat ja enemmän kampetta. Motoristi haisee aika kovasti pahalle jo yhden viikonlopun jälkeen.
 
Takalaukun lukko
Kaksitoiminen: kun lukko on avattu osittain voi lukon napista painaa niin kahva ponnahtaa näkyviin ja sen alta paljastuu kannen avauskahva mutta laukku pysyy edelleen lukittuna alustaansa.  Kun lukko on avattu kokonaan ponnahtaa kahva esiin ja laukun voi nostaa alustastaan. Lukitussa asennossa kahvat pysyvät kiinni ja piilossa.

Teippaus kesti
Laukun kantokahvan kohdalla oleva Kerhoni tarralogon liimaus ei ollut milläänkään puhdistusaineesta. Edelleen on hyvin kiinni niin kuin viisi edellistäkin vuotta. Pari vuotta, aluksi, oli eri takalaukku ja vanhemman tyyppiset sivulaukut. Sivulaukut hankin pikkuvikaisina ja kunnostin. Myös niissä on kansien päällä "kromilistat" ja molemmissa kaksi kromattua kahvaa että laukut on helppo nostaa pois paikoiltaan.

Takalaukun selkänoja imaisi hoitoainetta oikein runsaasti. Tulos siisti.
 
Meniköhän täytteisiin asti
Joka tapauksessa ulkonäkö parani. Jos kestää vielä muutaman vuoden niin teen uusiokäsittelyn ja myyn siistin pyörän laajan lisävarustelun kera pois. Pyörään on myös vaihtoehtoisia lisävarusteita.

Kumihanskat kouraan, pala kangasta ja kiillottelemaan.

Muita kohteita
Vaihdelaatikon molemmin puolin on peitelevyinä karheapintaiset, röpelömaalia matkivat muovilevyt. Ne ovat pysyneet varsin siistissä kunnossa. 

Entä röpelöiset maalipinnat
Pitäisi tehdä koe. Riippuu varmaankin maalin tyypistä. Jos se on muovimaalia niin tätä kiillotusainetta saattaisi sellaiseenkin pintaan kokeilla. Toistaiseksi moottorin valuosien röpöpinnoitemaalit ovat hyväkuntoisia ja pysyneet mustina. Toki lika tarttuua ajellessa mutta normipesu on, yleensä, riittänyt siistinä pitämiseen.
 
Ikä pitää hyvänä
Tarkoitan sitä että nuorena miehenä, vaikka kilometrejä ei paljon tullutkaan, niin pyörät vanhenivat varsin nopeasti. Remonttia piti tehdä ja välillä sattui pikku mokia eli pyörä kellahti ja remontinlaittotaitoa tarvittiin tai vakuutusyhtiö maksoi sairaalapäivät ja lunasti tai korjautti pyörän. Sitten tuli toteutettua sitä remonttikykyä mihin kykeni. Työelämässä oppi toimimaan tarkemmin ja näppärämmin kun työtä tein lentokoneitten ja avarusalusten parissa. Kun tekee remonttia ei saa olla kiirettä. Ei ainakaan töissä. Nyttemmin useimmat pyörät ovat olleet pyörillään ja ajokunnossa koko käyttöaikani. Toisaalta suorituskyky on moninkertaistunut. Jarrut ovat tehokkaat ja ajettavuus vakaata. On ollut metsä- ja monttupyörää, sporttia ja tourinkia. Sekä klassikoita. On pari vieläkin.

keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Renginkaapin korjaus


Valitettavasti ei tietoa
Mutta jotain voi päätellä: renginkaappi on, ilmeisesti, rakennettu koulukäsitöinä joskus viime vuosisadan alkupuolella. Ei mitenkään upeasti mutta riittävän hyvin ja salvokset ovat lujia. Niihin ei tarvinnut puuttua.

Ei entisöintiä
Vain korjaus ja takaseinän asennus. Ilmeisesti sellaista ei ollut edes suunniteltu tehtäväksi koska ei ollut naulan- tai ruuvinreikiä saati muita kiinnitysjälkiä. Muutoin eri kiinnikkeet vaihtelivat hieman: eri naulakokoja ja -pituuksia. Eli se mitä sattui olemaan silloin muinoin saamatteilla. Että alkuperäisyys erottuu, kiinnitin uudet korvaavat osat, kuten etupuolen hyllyjen listat, messinginvärisillä ristipäisillä kupukantaruuveilla jota noin sata vuotta sitten ei kovasti käytetty. Samoin, nykyajan uutuutena, takalevy, jota ei ole nähty tarpeelliseksi, joka on nyt pakkausvaneria jostain mökkitoimituksesta, arvatenkin uuden sähkölieden pakkauksesta talteen laitettu.


 
Renginkaapin ulkonäkö ennen toimenpiteitä.

Maalaus
Mökillä ei ollut saatavilla samanväristä maalia. Punaista kyllä mutta tummenpaa eikä kiiltävää kuten alkuperäismaali. Ero erottaa kätevästi uuden ja vanhan.

Kunnostus
Kulmat silmämääräisesti suoriksi ja takalevyn sahaus sopivaan kokoon sekä kaksi hyllyjen etulistaa samasta vanerinpalasta. Ruuveilla kiinni. Muut rakenteet, kuten ripustuskorvakkeet olivat kunnossa.

Koekäyttö muutostöiden jälkeen. Ylähyllyllä olisi vielä tilaa tuplasti.

Ylimpien hyllyjen rivat
Jotain toista vanerilaatua kuin takalevy. Sitä oli liiterissä vain kapea soiro mutta riitti tähän.

Kaappi tulevassa käyttöpaikassaan aitan oviseinällä. Aitta on sekä majoitus- että viihdepaikka.
 
Kaapin kiinnitys
Nyt rautalankakoukku ja nailonköysi. Tulevat vaihtumaan jonkinlaiseen puunhaaraan seinäkiinnitykseksi ja manillaköydeksi. Oletan että aikanaan on näin toimittu. Ehkä muista lapsuudestani 50 - 6-kymmenluvuilta jotain. Eiköhän tämä kaappi itsellensä sisältöä hanki. Ehkä kalastusvarusteita ja harvemmin tarvittavia työkaluja. Päällä on jo varastoitu riippumatto. Oikealla olevat vesiliikuntavälineet hieman riitelevät tyyliasioissa. Peilikään ei ole vielä paikallaan.

Aitan muu varustus
Kaksi sänkyä hyttysverkkoineen, seinän pituinen yksipuinen penkki, varastoituja tavaroita, orret ylimääräisiä majoitustarpeita varten katonrajassa, stereolaitteet (Viritinvahvistin ja automaattilevysoitin.) jossa laadukkaat Bang&Olufsen kaiuttimet sekä urheilu- ja liikuntavarusteita varastoituna. Toimii talviajalla mökin ulkokaluston säilytyspaikkana. (Päivänvarjot, terassikalusteet ja osa kalavehkeistä.) Aittaan on myöhemmin tehty pieni ruutuikkuna. Aitta on lämmin kylmällä ja viileä helteellä. Paksut hirret varastoivat lämpöä. Kaksi yötä nukuin tällä reissulla aitassa kun oli, ilmeisesti, allerginen yskä enkä halunnut häiritä Rouvan yöunia. 

Toukokuun puolivälin iltamaisema.

Vinyylilevyjä
Aitassa on merkittävä kokoelma vinyylilevyjä. Siellä on kotimaista viihdettä 50- ja kuusikymmenluvulta. Lisäksi muuta seitsemänkymmenluvulta. Uudempaa ei, tarkoituksella, ole saatavilla. Asia voi muuttua...

Stereohylly vanhoista laiturin laudoista. Muuta teknologiaa myös esillä.

Aitan kuisti
Yleinen oleskelupaikka. Se on aitan etuseinän mittainen, noin 60 senttiä syvä katettu taso josta on portaat alas. Kuistilla siis istutaan eikä kalusteita ole. Lähellä on myös auringonottopaikka.

Käsin veistetty
Aitan hirret, kuten kuvioista näkyy, ovat 1800-luvulla käsin kirveellä veistetyt. Tuohityöt ovat uudempaa valmistetta.

Katto
Oli pärekatto viime vuoteen asti jota itsekin olin tekemässä reilut kymmenen vuotta sitten, appeni kanssa, vongatessani silloista talon tytärtä emännäkseni. Suhde on edennyt mutta pärekatto mätäni ja appi edesmeni. Nyt on vuoden vanha aaltohuopakatto. Se on, myös, varsin äänetön sateella. Sekä kaunis katsella. Sen kouruihin kertyy helposti männynneulasia ja risuja. Vanhan joustinpatjan jousista kehitin resonaattorin jolla risut ja neulaset lähtevät katolta.

Lukko
Maasepän tekemä koivunpahkan sisään. Oli hieman kulunut ja löystynyt. Korjasin viat pois ja laitoin oven oikealle korkeudelle sekä suoraan. Aiemmin olin jo oikaissut aitan tuulivoimalla. Oven saranat olivat kallellaan, ehkä taipuneet, ja siksi oli ovi painunut vinoon. 
 
Oikaisua aiemmin
Sitä varten oli apuvoimaa.
 
Oksanreiät ovessa
Päädyin kaatamaan muutaman nuoren pihlajan takametsästä joista sain, kuorittuina, hyviä ja liukkaita tappeja tukkimaan oksanreikiä. Jätin tapit pitkiksi sillä haapa kutistuu kuivuessaan niin sitä voi myöhemmin lyödä syvempään niin tulee pysyvä este saivareita, kuten hyttysiä, ajatellen. Tulevat lämmön ja valon perään. Ovi on jo alunperin suunniteltu tiiviiksi sillä eihän vilja-aittaan saa päästä hiiriä eikä rottia. Lattia on paksua lankkua kuten välikattokin.
 
Tilkin oksanreiät. 

Kuvassa alla
Kiinnostaa semisti mitä mahtaa olla aitan vintillä? Kuvassa näkyy aukko ja siinä laudasta tehty kansi. Tietäisikö anoppi?
 
Tein rivoista "ovipumpun". Ovi pysyy auki pitelemättä. Viimeistelemättä.

Geometriaa yksinkertaisesti
Pitkässä rivassa on ura jota myöden ovessa oleva tappi kulkee. Oven kamanaan kiinnitetty listanpätkä on rivan saranatapin pidike. Rivan uran oven puoleisessa päässä on mutka jonka taa oven tappi lukittuu aukiasentoon kuten kuvassa. Mietin että pitäisikö tehdä vielä toinen lovi joka olisi tuuletusasento. Lienee hienostelua se.

Joutessani
Ei aina viini tai olut maita tai sitä ei ole niin voi ajankuluksi rakennella kaikenlaista pientä. Vanhoja puulistan pätkiä löytyi liiteristä. Olisivat menneet polttoon mutta tässä on niille parempi kohtalo. Samalla voi rentoutua ilman velttoilua.

Lukko ja lukon avaimen salpa.

Lisäosa aitan lukkoon
Alkuperäinen avaimenreikä oli kulunut niin isoksi ja väljäksi että kun ovea sulki sisältäpäin hieman reippaammasti niin avain putosi kuistille tai raosta kuistin alle jos kävi huono säkä. Ikävää onkia sitä sieltä poies. Siksi laudasta lisäosa mutta se ei riittänyt silla avaimella on taipumus kääntyä kuvassa olevaan asentoon ja voi pudota edelleenkin. Siksi pihlajanoksasta pikku vipu tuohon alle. Vipu, lähtiessä, käännetään alas ja avaimen saa mukaansa.
 
Yön turva
Kun avaimen ottaa sisäpuolelle eli estää ulkopuolisen ihmisen pääsyn aittaan on sekin mahdollista: säpin voi lukita ja avata sisäpuolelta ilman avainta oli avain paikallaan tai ei. Siten on seppä ajatellut persoonahygieniaa 1800-luvulla. Avaimen voi myös jättää lukkoon kuvan mukaisesti: silloin voi odotettu henkilö saapua aittaan ja ottaa avaimen sisäpuolelle. Kuten vanhoissa Suomifilmeissä. Siellä Hulda odottaisi rivakkaa tukkilaistaan lämpimissä vällyissä.

tiistai 28. toukokuuta 2024

Mökillä puunkaadossa

 

Huonokuntoinen koivu rantarinteessä
Ympäristössä on vain puolukkakunttaa ja isoja mäntyjä. Koivu oli jäänyt onnettomasti niiden katveeseen. Poishan se piti kaataa. Rouva sai idean että jätä kanto metrin mittaiseksi niin hän saa sen nokkaan nk. riippuvan puutarhan. No, eipä tarvinnut kumarrella sahatessa. Sähkösaha on varsin kevytkin eikä tarvinnut kumarrella.

Kaatosuunnan valinta
Järveen päin vinosti rinnettä alas. Koska koivu oli mutkainen ja jäljellä olevat oksat lähinnä yhdellä puolella puuta oli kaatosuunta looginen painopisteen suunnan kannalta.

Apuvälineet
Muutama nk. lastinsidontaliina ja vaijeritalja. Kurkottelin koivun runkoon reilun kolmen metrin korkeuteen yhden lastiliinoista. Muut jatkoksi. Liinasetti kiersi jämäkän rantamännyn tyveen. Tarkoitettu kaatosuuntakin oli sinnepäin. Talja siihen väliin ja sen vipuun liina kahteen suuntaan. Ettei tarvitse siellä kaatuvan puun suunnan alla itseään riskeerata.

Taljasta apua
Sillä voi antaa kaatumisssuunnan mutta heti kun vaijeri löystyy niin kaatumissuunta voi olla aika isolla sektorilla. Mutta suunnitellen ja harkiten siitä on apua.

Sahaus
Ensin lievä veto taljalla haluttuun suuntaan ja noin kaksi kolmasosaa koivun vahvuudesta poikki, sitten taljalla liinojen kiristys uudelleen. Tässä vaiheessa ei ollut pelkoa puun kaatumisesta. Mutta sen sai pikku taljalla varsin kallelleen ja suuntakin oli kokolailla suunnitelman mukainen. 

Koivussa veto päällä. Tuskin koivua naurattaa. Vain yksi sahanterän silpaisu. Taljalla vetämällä tapahtui raon laajennus kaatosuuntaan.

Äkkiseltään tyvestä
Näyttää kuin koivu olisi tuohen pinnan kannalta jokin muu puu. Valkoista, koivumaista, tuohta ei juuri näkynyt. Kertoo puun iästä paljon ja kitumalla kasvamisesta. Valkoista tuohta näkyi vasta kolmen metrin korkeudella. Varsin sitkas kaadettavaksi ja paikka ahtaahko.

Mäntyvaltainen
Tontti onkin nimeltään Mäntyrinne. Suhteellisen jyrkkä kivinen ja kallioinen. Siellä missä ei ole kiveä on hiesumaata joka on ravinneköyhää. Puolukka sentään viihtyy ja juolukkaakin on rannemmassa. Siksi tontille on rakennettu jalankulkua ja liikuntaesteisiä varten kiertotie ja useammat portaat muille sekä tasoja oleskelua varten joissa on pöytiä, tuoleja ja auringonsuojaa. Sekä rantaterassi.

Talja joka vetää.

Auton hinausköysi ja vaijeritalja
Lisäksi muutama lastiliina vähintäänkin kaksinkerroin. Ei olisi kiva saada soljesta osumaa jos liina katkeaisi. Sama vaijeritalja on ollut noin neljäkymmentä vuotta käytössäni. Sillä on nostettu auton, moottoripyörän ja traktorin moottoreita korjausta varten, siirrelty kiviä, vedetty veneitä maihin ja autoa ojasta ja nyt, jälleen, kaadettu puu haluttuun suuntaan. Muussa suunnassa olisi ollut kiinteitä rakenteita vaarassa.

Ryyppy- eli rohkaisutauko
Hieman ennakkoon kaatoryypyt mutta hommahan oli jo kovasti valmiin oloinen.

Lisää sahausta
Ripeä tuikkaus ketjusahalla ja kaato tapahtui. Ei edes lähtenyt laikkua katkeamiskohdalta kumpaakaan suuntaan. Yksi koivun paksuista oksista oli toista mieltä ja jäi konkeloon rantamäntyyn jonnekin kolmen metrin korkeuteen. Siellä tuo pysyi varman päälle.

Talja käyttöön jälleen
Puun tyveen kiinni lastiliina ja vetoa toiseen suuntaan. Tontilla jämäköitä mäntyjä on kiinnityskohtina. Nyt olikin kevyempi heilutella taljan vipua ja mitään vaaratilannetta ei vaikuttanut olevan. Latva laskeutui muutaman metrin taljaamisella maan tasaan. Kunttaan tuli lieviä laahaamisjälkiä. Yllätyin että niin vähän.


Kaadettu, karsittu ja hinattu muutama metri sisämaahan. Kanto jäi tuolleen.

Palastelu
Metrin pätkiksi. Metristä tulee kolme kolme pätkää ja kustakin pätkästä kolmesta kuuteen klapia saunapuiksi. Kunhan kuivavat. Klapihommiin en vielä ryhtynyt vaan latvan karsintaan. Aika hyvin oksistakin polttopuita sai. On tiedossa sadepäivän sahaus- ja halkomishommia.

Kovin ja tylsin homma
Kerätä pikkurisut pois, pölkyt pois liiterin suuntaan kuten suurin osa oksatavarasta. Osa oksista oli niin kippuraisia että niistä voisi tehdä vaikka taidetta.

Jälkitarkastelu
Kanto ja alimmat metrin pöllit kertoivat että koivun keskiosa oli jo kuollutta puuta ja noin viisi senttiä paksu ulkokehä piti puuta hengissä reilun metrin korkeudella maanpinnasta joka kannon mitaksi oli ennalta määrätty. Kokonaishalkaisija metrin korkeudelta noin 35 senttimetriä.

Alkuperäinen pelkotila
Syynä kaatoon sillä koivu oli jo pudottanut muutaman lahon oksan vesirajaan. Sellaisia ranteenvahvuisia. Oksia, sekä kuivia, että terveitä, olisi ollut myös rantaan kulkevan portaikon yllä. Nyt ei sitä tarvitse pelätä. Ei meidän eikä muiden mökin käyttäjien. Sukulaiset ovat ikään kuin osakkaita.

Vaikuttiko maisemaan
Eipä havaittavasti. Männyt ovat vallitsevia vesirajaan asti. Tontilla on muita, isompia koivuja mutta syrjemmässä. Kuten liiterin päädyssä. Sillä suunnalla on myös nuorehkoja kuusia. Muutama rantaleppä ja puolukanvarpuja. Mustikkaakin löytyy mutta ei isolta alalta. Yksi viinimarjapensas tontilla on. Vaatii kovasti lannoitusta. Paikallinen kuntta ei ole kovin ravinteikasta.


California 1400 GTS Vakionopeussäädin häiriköi


Moottoritiellä
Siellä on hyvä ajaa vakionopeudella. Yleensä se on noin 105 km/h mittarissa Tampereen läntisellä kehätiellä. (Rajoitus sata km/h) Etelään vievällä Kolmostiellä, jossa rajoitus on 120 km/h, pitää laittaa lukemaksi 130 ettei ole jaloissa mutta säästyy ohittelulta. Tänään, ensimmäisen kerran tällä kaudella, kokeilin laittaa vakionopeuden päälle. Toiminnon käynnistys kyllä onnistui eli järjestelmä aktivoitui. Sen jälkeen pitää vielä painaa kerran että sen hetkinen nopeus tallentuisi ajonopeudeksi. Jälkimmäistä ei tapahtunut. Kaikki tämä on yhden ja saman napin takana paitsi lisäksi vaihteen asentokytkin, jarru ja kytkinvivun asentokytkin samassa elektroniikkapiirissä. Noin parikymmentä kilometriä oli moottoritietä ajettavana. Lopetin yrittämisen vakiolle koska liikenne hieman ruuhkaantui. Loppukilometreillä ajettiin taas satasen pintaan. Painoin vakkarin päälle ja se, yllättäin, alkoikin toimia. Loppumatka konetietä meni sillä. Kauden alkukankeutta?

Sähköautot moottoritiellä
Ajelevat, useat, köröttelemällä. Arvaan että tuijotetaan kulutusmittaria ja vauhdin nostaminen yli sadan ei katsetta siedä.

Mietiskelyä
Ryhdyin ajellessa miettimään että mitkä järjestelmän osat saattaisivat tuottaa kyseisellä tavalla toimivan vaivan. Keskusyksikön saattoi pudottaa heti pois arveluista sillä se tuskin on ohjelmoitu estämään vakionopeusajoa kuin niillä nopeuksilla ja vauhdeilla millä se ei, ohjekirjankaan mukaan, pitäisi olla mahdollista ajaa. Ei se ole myöskään vaihteen asentokytkin koska kokeilin pienempää vaihdetta ja tulos sama. Todennäköisesti on kyse kytkinkahvan asentokytkimestä sillä se on hajonnut jo aiemminkin perusteellisesti ja kerralla. Laitoin uuden. Paikallisesta elektroniikkaliikkeestä kytkinkahvan asentokytkin löytyi melkein pikkurahalla verrattuna alkuperäisvaraosan hintaan. (Pyörässä on muitakin asentokytkimiä. Niissä ei ole ilmennyt vikoja ja osan niistä olen, varmuuden vuoksi, korvannut varmemmilla laitteilla.) On suojatumpi tiivistykseltään kuin alkuperäinen hajonnut oli. Olisikohan pitänyt tilata pari varastoon?

Kytkinkahvan asentokytkin lähikuvassa.

Ohjaustangon takaa näkyvä näkymä. Tämä asentoilmaisin on valkoista muovia.

Asentokytkin tai asentoilmaisin
Alkuperäinen, josta en tähän hätään kuvia löytänyt, oli kevytrakenteisempi eikä niin suojattu kuten tämä kytkin on. Koska en laittanut alkuperäisvaraosaa niin tämä on yleistarvike ja johtimien väritys eroaa alkuperäisestä. Mutta toiminnot eivät.

Alumiinivalua
Kytkinkahvan kahvasylinterin alapintaan on koneistettu taso ja kaksi kierrereikää joihin asentokytkin kiinnittyy. Säätömahdollisuutta ei ole.

Asentokytkimen ja kytkinkahvan "liipaisimen" sijainti kun kytkin on vedetty auki.
 
Tarvikeosan laitto
Vanhasta rikkinäisestä napsautin johtimet poikki ja tinasin alkuperäiseen johtosarjaan. Ongelma oli se että johtimet ovat eri väriset kuin alkuperäisessä oli. Täytyi siis tehdä tutkimustyötä asian eteen. Siihen ei kauaa mennyt GuzziDiagin näyttäessä oikeat arvot. Kokeilemalla oppii.
 
Kytkinkahvan käyttö
Silloin kun kytkin- tai jarrukahvasta vedetään tai jarrupolkimesta painetaan tapahtuu pari asiaa: veto katkeaa ja samalla asetettu nopeus loppuu. Silloin kun on vakkari päällä niin kaasukahvaa käännettäessä yli valitun nopeus nousee mutta ei vastakkaiseen suuntaan kuin asetettuun arvoon asti. Muutoin kaasukahva on tyhjäkäyntiasennossa. Se hämmesi kaveria jolla on H-D ajopyöränään. Joissakin niissä kaasukahvaa ohjaa sähkömoottori vastaamaan sen hetkistä nopeutta. Siinäkään ei ranne väsy. Vakionopeusasetus katkeaa aina silloin kun kytkinkahvaa vedetään tai jarrutetaan. Hyvin perusmallinen toiminta. Ei ole mukautuva niin kuin nykyään ovat ja osaavat pitää, esimerkiksi, välimatkaa edellämenijään.

Lähikuva kytkinkahvan ja kahvarungon alapuolelta. Kahvanlämmittimen johdin peittää hieman kuva-alaa.

Miksi toiminto kuitenkin palasi
Kytkinkahvan asentokytkimeen on tullut vika joka ilmeni heti käyttöönoton aluksi. Vaikuttaa siltä että lika tai muu jumittuminen on syynä. Sen useammin en kokeillut vakionopeutta mutta ne kaksi viimeistä kertaa, ainakin kahdella isoimmalla vaihteella, alkoivat toimia. Pitänee vilkaista millaiselta tilanne näyttää. Siitä myöhemmin lisää kunhan olen helteisen ajon jälkeen jäähdytellyt itseäni.

Palaan asiaan
Varsinkin jos on jotain hankaluutta vakionopeuden ylläpitämiseksi. 300km:n ajon jälkeen ei ole ollut ongelmia.

Asiaan paluu
Selvisi että kytkinkahvan säädön voitelussa oli puute. Pisara ohutta öljyä vei pikkuvaivan pois. Nyt toimii niin kuin pitää. Saman hoidon sai jarrukahvan säätömekanismi. Sellainenkin havainto että suuressa nopeudessa jarru- ja kytkinkahvaan osuva ilmanvirtaus painaa kahvoja lievästi. Silloin pitää kahvaa tönäistä hieman eteenpäin niin vakiopeussäätö hoituu. Pitää tutkia millainen säätö on olemassa kahvan "tyhjään liikkeeseen". Tyhjällä tarkoitan sitä että kahvan palautinjousen perusaseman ja toiminnon tuottavan liikkeen välinen tyhjä liike eli liikevälys ennen kuin toiminto alkaa.
 
Muita asentokytkimiä

Muuta huomattua
Pitänee tulevana talvena irrottaa jarru- ja kytkinkahvat sekä mahdollisesti myös kaasukahva. Niiden vivusto näyttäisi kaipaavan puhdistusta. (Kahvoissa on etäisyyden pikasäätö ja normaali akselointi kiinnikkeessään. Purku ja uä-pesu sekä hyvin kevyt voitelu. Liika rasva vain kerää likaa ja syntyy hiomatahnaa.

 
Kytkinnestesäiliössä kiinni jäähdytysöljyn lämpömittari ja ylempänä kamera.
 
Lämpömittari osineen
Merkkejään Koso. Maksoi muutaman kympin mp-tarvikekaupassa. Anturin jouduin laittamaan laajatoimisemman koska perusmalli yltää noin sataan asteeseen eli öljynlämpöanturi. Anturin asennus oli helppo: koneen pienpaineöljypumpulta tulevaan liitosruuviin tein 10 mm:n hienokierteen ja asensin siihen anturin. Anturi on lievästi kartiomaisella kierteellä varustettu eli kiristyy tiiviisti kohteeseen. Lämpömittari toimii omalla nappiparistollaan. Hyvä käytännön öljynlämpö on 100 - 130 astetta kyseisestä kohdasta mitattuna. Silloin voitelu on hyvää ja moottori käy hiljaisesti ja tehokkaasti kun sisäinen vastus on alhainen. Käyttämäni moottoriöljy on esteripohjaista.

Lämpömittari toiminnassa
Mittaa jäähdytysöljyn lämpötilaa kun se tulee moottorista jäähdyttimeen. Kertoo moottorin keskilämpötilan. Tänään oli sopivat lämmöt: aamulla vain 110 astetta mutta iltapäivällä kiitettävä 130C. Moottori kävi kauniilla äänellä. Jäähdyttimen edessä on melko umpinainen levy ettei ilmavirta pääse jäähdyttämään. Kylmällä säällä virtauksen voi sulkea kokonaan. Matkassa on teippirulla jos tarvitsee täysin sulkea jäähdytysilman virtaus.
 
Vilkaisu takarenkaaseen. Aloittaa toista kesäänsä. Merkitty myös rekisteritietoihin.

Ratsia
Moottoripyöräpoliisi ohjasi minut Kolmostien levikkeelle ja syynäsi pyörääni. Toki, tarkisti myös henkilötietoni. Kertoi että joutuu poistamaan pyöräni liikenteestä laittoman, hänen lausumansa mukaan sekarengastuksen, vuoksi. Ehdotin vilkaisemaan pyörän rekisteröintitietoja. Sieltä asia selvisi hämmästelyn kera. Toivotti hyvää ja turvallista. Käytin pyörän jarrujen testauksessa ja sitten vain katsastusasemalta hyväksyntä. Ei ole vaikeaa. Halvempaa kuin tähän tarkoitettu alkuperäistakarengas.

Vaikea löytää
Symmetrisiä autonrenkaita on nykyään varsin vähän. Niitä löytyy indonesialaisilta ja kiinalaisilta valmistajilta. Tämä rengas maksoi alle viisikymppiä. Toistaiseksi olen tyytyväinen. Kolmas autokumi tämän pyörän historiassa eli kestävät pitkän taipaleen. Useamman kymppitonnin per kumi. Pitää ilmaa, on musta ja pyöreä. Ajo-ominaisuuksissa ei isommin eroa alkuperäisrenkaaseen paitsi että auton kumissa on parempi pito.

Kamera
Kamera on ajoittain käytössä kun ajan taajamassa tai kun on jokin mukava ja kaunis ajoreitti. Parhaimmillaan kameran kuvasta saa selvyyden jos on jokin onnettomuus itsellä tai toisilla. Akunkesto saisi olla parempi. Taitaa silti olla helpompaa ostaa uusi kamera. Tosin akkuja voi olla siten matkassa useampia ja Paristopiste hoitanee asian.