Sähkömoottoripyörän valmistaminen x2

 

Käsityksiä moottoripyöräilijöistä
Kun kulkee kylillä niin tapaa ihmisiä, jos haluaa. Tampereella se on helppoa: täkäläiset eivät ole vetäytyviä vaan ovat, pääasiassa, kiinnostuneita "lähimmäisistään". Alla lyhyt johdanto eikä se ole ainoa vastaava tarina.

Nuoret ja aatteelliset
Baarissä käydessäni, bussin lähtöä kotikylälleni odotellessa, jotenkin paria nuorta miestä kiinnosti kerholiivini, niin oletan. Tulivat kyselemään että millainen pyöräni on. Tein vastakysymyksen että mistä pyörästä haluatte tietää erityisesti? Hetken oli hiljaista ja toinen kysyi että "niin sun omasta pyörästäsi". Kerroin että niitä on useita. "Onks sulla montakin Harleytä". Ei yhtään sen merkkistä. Pitäisikö olla? Sain tietää että prätkäkerhoon ei pääse jäseneksi jos ei ole Harleytä. Kerroin että useimpiin kerhoihin pääsee ja omassa kerhossanikin enemmistö on H-D -osastoa mutta ei se estä ajamasta BMW:llä, Hondalla, Kawasakilla tai Guzzilla, tms. Tai ylipäätään kunhan pyörä on. Yksi Pantherkin on. Pyörätön kun ei pääse jäseneksi. Kannatusjäsenyys on mahdollilinen silloin kun haluaa maksaa hieman enemmän että ei saa Kerhon kaikkia palveluja ja saa käydä Kerhon tapahtumissa.

Juttu jatkui tarjotun tuopillisen ääressä
Kerroin noin suurpiirteisesti matkamoottoripyöräilystä ja sen ympärillä toimivasta porukasta ja lukuisista yhdistyksistä ja järjestöistä. Poikia alkoi selvästi tympäistä kun en ollutkaan, ilmeisen odotusarvoisesti, vähintäänkin entinen linnakundi. Jatkoin kuitenkin juttua ja viittasin sähkömoottoripyörien tulemisesta markkinoille mutta melko hitaasti. Liki samaan hengenvetoon ilmaisin että tein maamme kahden ensimmäisen sähkömoottoripyörän mekaniikan ja muita rakenteita. Tilaustöinä. Itse asiassa mukavaa hommaa. Siitä sai vähän rahaakin.

Kiinnostus loppui
Miehillä nuorilla ei tähän sähköaiheeseen oikein ollut mielipidettä. Kyselin että mitäs sällit duunaa? Opiskelijoita olivat. Ei tullut selväksi että millä alalla. En sitten udellut enemmän kun seura haihtui jonnekin muualle. Bussikin teki lähtöä.

Kahden sähköpyörän mekaniikka
Sähköistä en niin paljon tiedä että siihen juuri puuttuisin, mitä nyt vähän ohjelmoin moottorinohjauksia, vaan mekaniikka on lajini. Ensimmäinen projekti oli katukäyttöön suunnattu. Toinen kilparadalle. Tässä osittaista juttua jälkimmäisen rakenteista. Ensimmäinenkin on melko samanlainen mutta siinä on enemmän sähkölaitteita kuten valot. Se olikin maamme ensimmäinen liikenteeseen rekisteröity sähkömoottoripyörä. Alla kuva siitä toisesta projektista. Innokkaammat voivat etsiä lisää sähköpyöräasiaa joko hakusanalla tai selaamalla blogiani vuodesta 2010 alkaen.

Muutoskatsastus siihen ensimmäiseen
Se olikin mielenkiintoinen tarina kun siinä katsastajan paperissa vaaditaan päästömittaus. Mistä pitäisi mitata: kuljettajastako? Onneksi inssi oli fiksu ja totesi että kohdan voi kuitata sanoilla: ei mitattavia päästöjä. Se on kelvannut sittemmin muillekin. Ennakkotapaus määrittää asian siitä eteenpäin. Tämä tapahtui kuitenkin tämän kirjoittamista ennen noin 12 vuotta sitten.

Takapyörä voimansiirtoineen ja moottoreineen ovat kiinni vain takahaarukassa. Ei tapahdu voimantuoton vaihteluiden vuoksi heijaavaa liikettä kuten pyörissä joissa moottori on rungossa erikseen. 

 

Ei sähkömoottorikaan kevyt ole

Mutta kun sen asentaa siihen kohtaan joka takahaarukassa liikkuu vain pientä kehämäistä liikettä liki haarukan laakerointipistettä, niin sen massa ei paljoakaan vaikuta jousitukseen. Samalla tilaa jäi runsaasti akustolle sinne rungon puolelle. Kaikki se tila jossa oli alunperin, tankki, moottori vaihteistoineen ja kaasuttimineen. 

Ketjun säätö

Siihenkään rakenteessa ei tarvitse kauheasti huolta kantaa koska se on kiinteästi samassa rakenteessa kuin takapyörä ja moottori. Etäisyys eturattaan ja takarattaan välillä ei lainkaan muutu jouston tai kiihdytyksen saati jarrutuksen aikana.

 

Takajarru ketjurattaassa

Selvensi ja kevensi rakennetta merkittävästi. Nykyketjuissa kun on voiteet sen sisäpuolella niin ratas voi toimia levyjarruna. Satulaa piti hieman muokata. 

Onneksi ei tarvinnut

Esittää lujuuslaskelmia kuten joistain muutostöistä on tarvinnut. Pääosa käytetyistä materiaaleista on korkealuokkaista lentokonealumiiniä. Todella helppoa työstettävää. Pieni osa terästä. Lisäksi muovia, lasikuitua ja kumia.

Ratasjarrukokeilua

Yksinkertainen ja kevyt ratkaisu
Yhteen sähköpyöräprojekteista, jota olen jossain määrin teknisesti edistänyt, tehtiin rakenteellisista ja painonsäästösyistä ratasjarru. Itse ratas on tavanomainen teollisuustarkoituksiin valmistettu teräsratasaihio jonka materiaalista ei ole tarkkaa selkoa.

Modifioitu jarrusatula
Jarrusatula taasen on kevytmoottoripyörästä peräisin oleva Brembon kaksimäntäinen vastakkaisilla männillä oleva satula joka täytyi levittää ja muutenkin modifioida jarrulevyä huomattavasti paksumman ketjurattaan sovitukseen. Myös ns. jarrukilpi piti rakentaa.

Tiivistysongelma
Ensimmäinen versio oli levityspaloilla levitetty ja O-regastiivistyksellä varustettu kehitelmä mutta se ei suostunut pitämään nestepainetta sisällään joten päädyin muutokseen joka tekee satulan molemmista puoliskoista itsenäisen toiminallisen rakenteen. Helppouden, halpuuden ja kokeilun vuoksi tein yhdistämisen kahdella banjolla ja niiden välisellä metallipunosteflonputkella. Puoliskojen välisen kanavan poistin käytöstä.

Kokeiluversio
Banjovirityksen voi korvata metallisella yhtenäisellä "sillalla" kunhan ratkaisusta saadaan kokemusta. Tulevana viikonloppuna on tarkoitus testata kyseistä ratkaisua ratakilpa-ajon merkeissä.

Ratasjarrusatula.

Staattiset testit läpäisty
Alustavissa testeissä laite on toiminut tyydyttävästi mutta todellinen koitos tapahtuu hyvässä urheiluhengessä.

Katsastus ratkaisee
Maantikäyttöhyväksyntää haetaan myöhemmin kyseiselle ratkaisulle samalla kun sähkömoottoripyörä katsastetaan maantiekäyttöön. Tyypillisesti ratasjarruja käytetään suhteellisen matalatehoisissa ja keveissä chopper-tyylisissä pyörissä ja niihin on yleensä laitettu tehdasvalmisteinen ratas- ja satulayhdistelmä. Jää siis nähtäväksi mikä on tämän kaltaisen rakenteen kohtalo omavalmistesähköpyörässä. Jos rakenne täytyy alistaa jarrutestaukseen joka maksaa n. 500€ on aherrus ollut turhaa sillä toimivan tehdasvalmisteisen satulan saa halvemmalla.

Satula asennuspaikassaan.

Keventelyä

Pyörän navan oikealta puolelta poistui alkuperäinen ketjupyörä ja sen kumivaimennin laakerointeineen. Lisäksi jysin kaikki muunkin tarpeettoman pois takanavasta. Toista kiloa painoa lähto pois.

Lokasuoja-aihio pohjamaalattuna.

Tämä tekemäni komposiittilokari peittänee koko keksinnön liian uteliailta.

Tuloksia
Lappeenrannassa 26.04.2014 ajetussa sähköpyörien nopeuskilpailussa toinen sija kahden sekunnin tappiolla. Aika-ajoissa sattuneen toisen pyörän suorittaman päälleajon tuloksena oikea jalkatappi ja takajarrun mekanismi tuhoutui joten kakkossijan tavoittelu tapahtui pelkän etujarrun varassa. Tiedossa on siis takajarrun korjausta. On myös mietitty takajarrun hallintaa varten asentaa jarrukahva ohjaustankoon vasemmalle puolelle.

Aika-ajovauriot.

Korjattavaa
Muut rakenteet eivät särkyneet vaikkakin lieviä muodonmuutoksia ja naarmuja syntyi.

Kahden sijasta yksi teräskehä
Moottoripyörän takapyörässä on useasti kaksi isohkoa teräskiekkoa: jarrulevy ja ketjuratas. Molemmat hyvin saman kaltaisia ympyriäisiä kiekkoja. Usein näkeekin custom/chopper-rakentamisen yhteydessä toteutettavan hydraulisen levyjarrusatulan sijoituksen levyn sijasta ketjupyörän yhteyteen.

Kaupallinen valmiste. (Dr. MadHog)

Alhainen jousittamaton massa
Rakenne tulee siistimmäksi, mikä kai on tavoitekin, ja samalla merkittävästi kevyemmäksi. Jousittamattoman massan pienentäminen tunnetusti parantaa ajo-ominaisuuksia ja tekee ajosta epätasaisella pinnalla tasaisempaa vaikkakin näitä näkyy useimmiten jäykkäperäisissä ajoneuvoissa.

Painossa tingittävä edelleenkin
Kuten jo jossain aikaisemmassa jutussa tuli selvitettyä että käyttökohteen alkuperäinen vetojärjestelmä sysäyksenvaimentimineen purettiin kokonaan pois painonsäästösyistä ja samalla jarrulevy korvattiin ketjupyörällä. Painoa säästyi useampi kilo. Painonsäästö taas tulee siitä että pyörä pitäisi saada katsastettua tieliikenteeseen ja siksi se ei saa painaa enempää kuin alkuperäisenäkään. Painonsäästö käytetään isompaan akkumäärään joka on sähköpyörässä suoraan verrannollinen toimintasäteeseen.

Valmiimpi ratkaisu
Ylempänä oli jo kuva kokeiluvaiheesta. Jarrusatula täytyi muokata kahdeksi itsenäiseksi puoliskoksi. Siksi oli tuo letku yhdistämässä puoliskoita. Hyvien kokemusten perusteella viimeistelin ratkaisun ja tein letkun sijaan yhdyspalikan ja siihen erillisen letkulähdön.

Ratasjarrusatula.

Mielenkiintoista
Jää nähtäväksi mitä katsastushenkilö sanoo tästä ratkaisusta. Vai sanooko mitään.

Kysyin MMAF:ltä
Otin selvää miten jarrutesteissä on ratasjarrujen toiminnasta on kommentoitu: ei juuri mitenkään. Kyseinen jarrutyyppi toimii aivan yhtä hyvin kuin erillinen levyjarrukin.

Ketju pidettävä puhtaana ja voideltuna
Jonkinlainen maltti ketjua voidellessa on tietenkin pidettävä: eihän sitä rasvaa levitetä jarrulevyillekään. Nykyiset ketjut kun ovat sisäisesti voideltuja ja tiivistettyjä ja tässäkin tapauksessa käytössä tehoon nähden varsin järeä ketju niin ei ole pelkoa kitkapinnan liiallisesta voitelusta tai ketjun nopeasta kulumisesta.

Sähkömoottoripyöräjuttuja.

Sähkömoottoripyörä Komposiittinen akkutelinemoduli

Moduulirakenteita
Sähköpyörän aihio siirtyi omistajansa verstaaseen jossa hän toivoakseni jatkaa prosessia. Minun osaltani homma lienee päätöksessä. Viimeiseksi työkseni tein erikokoisia lasikuituisia akkutelineitä jotka ovat läjiteltävissä kuten lego-palikat. Tosin liittäminen on tehtävä ruuveilla, niiteillä tai liimaamalla. Muotti on tallella ja sillä voi tehdä yhdestä viiteen akun erillistelineitä vasen- sekä oikeakätisiä. Voisi kutsua moduleiksi. Tässä rakentajansa blogissa näkyy ainakin isoimman telineen sijoitus.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Moottorisuoja

Sähkölaite piiloon lialta
On helpompi suojata moottori roiskeilta kuin estää takapyörää roiskimasta. Toki takapyöränkin päälle tulee jonkinlainen lokari.

Ahdas kohta.

Muoto ja kiinnitys

Takapyörän läheisyyden vuoksi piti tehdä pieni väistö. Komposiitti on miellyttävän nopeaa muovata: täyttöpala reunoilta kiinni polyesteritäytteellä ja sisäpintaan polyesterihartsia ja katkokokuitulasia.

Moottorisuojan kiinnitys on varmasti tukeva: se kiinnittyy samoihin pultteihin jotka pitävät moottorin nipussa.

Puoli kierrosta suojaa.

Ei haittaa jäähdytystä
Moottorisuoja on melko avoin ja mahdollistaa ilman kierron esteettömästi moottorin rungon ympärillä.

Reunojen viimeistelyä ja maali pintaan niin moottori on roiskesuojattu. Toki takapyörälle tulee vielä lokasuoja ja siihen integroitu ketjusuoja estämään törkyä lentämästä laajemmalle. Kunhan kerkiän tekemään.

Lisää lasikuitua
Tulossa lasikuitulokasuoja tuon moottorinsuojan jatkeeksi.

Juuri laminoitu lokasuoja lokasuojan muotin sisään.

Kovettumassa
Kunhan kovettuu niin kapineen voi irrottaa muotista, viimeistellä ja porata kiinnitysreiät. Sen jälkeen maalaus.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Lokasuojan muottiaihio

Ensin malli
Ilman mallia ei muottia voi tehdä. Malli voi olla jotain toista ja halvempaa ainetta kunhan siihen saa oikean muodon ja sileyttä. Lisäksi sen pitää kestää liuottimia kuten styreeniä jota on polyesterihartsissa.

Mallista kuoriutuu muotti
Mallin päälle laminoidusta katkokuitumatosta syntyi tämmöinen. Hieman paklausta niin siitä tulee kelvollinen.

 Muottipuoli eli sisäpuoli.

Muotin käsittely
Tarvitsee vielä vahvistamisen vanerilla, muutaman virheen korjaamista ja irrotusainekäsittelyn ennen kuin sen sisään voi ryhtyä laittamaan vaikka hiilikuitua tai aramidia, jos niin halutaan.

Päällipuoli. Vasen sivu.

Muitakin muotteja
Tilanne on nyt sellainen että vielä pitää tehdä akkutelineen muotti mutta siihen ei tarvita itse pyörää enää.

Rungon voimansiirtoineen voi siirtää varastoon odottamaan muuta asennusta.

Lokasuoja-aihio kolmelta kantilta.

Viimeistelyä vaille valmis
Yllä olevan muotin sisään laminoitu lasikuitu sai yllä olevien kuvien mukaisen ulkonäön. Seuraavaksi hiukan paklausta, vesihiontaa, pohjamaalaus ja pintamaali. Aihiossa on pienet alkureiät kiinnityskorvakkeiden ruuveja varten. Sitten asennus takahaarukkaan.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Lasikuitumuotti

Malli ja muotti
Pari viikkoa paklailin ja muotoilin sähköpyörän takalokasuojan mallia ja eilispäivänä sen irrotusainekäsittelin. Mallia ei ollut syytä maalata koska maali ei olisi tarttunut lokasuojan muovimateriaaliin vaikkakin pakkelialueilla se olisi helpottanut muotin irrotusta. Jos pakkeli on hiukankin tuoreen oloista niin irrotusainekäsittely ei siihen oikein tehoa.

Osien suojaus
Suurin homma, laminoinnin ohella oli peitellä ne kohdat johon hartsin ei halua tarttuvan. Silti sitä aina jotenkin pääsee niillekin pinnoille. Käytin peittelyyn muovikassimuovia ja maalarinteippiä.

 Kaikki muodot ovat katkokuidun ja hartsin peitossa.

Kiinnityskohdat
Että mallin ja muotin saa irti on kiinnitysruuvit kierretty nurjalta puolelta. Silti niiden kohdille jää paklattavaa purkamisen jälkeen. Reikien kohdat löytyvät kyllä uudelleen kun valmista lokaria sovitetaan paikalleen.

Vasen puoli näyttää tältä.

Muottia muutetaan vielä
Muotin olen tehnyt koko alalle mutta varsinainen lokasuoja tulee olemaan sirompi eikä siinä ole tätä alkuperäistä ketjusuojan muotoa kuin siltä osin mitä kiinnittäminen alkuperäisiin kiinnityskorvakkeisiin vaatii.

Ei oikomista
Alun pitäen aikomus oli tehdä lokasuoja yksinkertaisemmalla menetelmällä mutta katsoin parhaimmaksi tehdä kuitenkin kunnon muotin että saan tehtyä lokasuojan alipaineella injektoimalla. Kas kun työtilani on samassa rakennuksessa jossa on yritystoimintaa ja haluan säästää heitä styreenin käryltä. Alipainepumpun poistoputkesta voi vetää letkun ulos.

Muotin viimeistely
Kovetuttuaan muotti pitää irrottaa mallista, korjata muotovirheet ja täyttää mahdolliset huokoset sekä leikata reunat siisteiksi ja vahvistaa rakenteen muoto esimerkiksi ohuella vanerilevyllä. Kun ne hommat on tehty on jälleen irrotusainekäsittelyn vuoro. Sitten kuitukankaat muottiin, muotti alipainesäkkiin sisään ja hartsi perään. Sen jälkeen on odottelua vajaan vuorokauden verran ennen kuin säkitystä pääsee purkamaan.

Lisää sähköpyörästä ja valmis lokasuoja.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Takalokasuojan muotin malli

Muotin malli
Alkuperäistä lokasuojaa suurin osa. Lisäksi puuta pahvia ja pakkelia. Vielä hionta, irrotusainekäsittely ja laminointia niin pikamuotti on valmis viimeisteltäväksi. Sen sisään teen myöhemmin lokasuojan sopivimmasta materiaalista.

 Vasen puoli. Aukot tukittu.

Oikea puoli. Ketjusuoja hahmollaan ja aukot tukittu.

Käryhommia
Ensi viikolla on muutakin polyesterityötä. Menee tämäkin siinä samalla. Saa sitten siirrettyä rungon pois seuraavan proggiksen tieltä.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Takalokasuojan aihio

Silvoin alkuperäisen lokasuojan malliksi tulevalle lokasuojalle. Alkuperäinenhän ei käy sinällään koska takapyörän ja voimansiirron rakenne on muuttunut. Suurin muutos on ratasjarrun sijoitus entisen jarrulevyn sijalle.

 Alkuperäinen huggeri palasiksi ja pakkelista lisää muotoja. 

Tässä ensimmäinen sipaisu pakkelia.

 Ketjusuojaa pitää vielä levittää. Pakkelia lisää.

Turhat muodot paklasin umpeen.

Vasemmalle puolelle ei tarvitse paljoa tehdä.

Nuo aukot tukin peltilevyllä ja pakkelilla ja tarpeettomat muodot eliminoidaan. Tämä puoli ei enää ketjusuojaa kaipaa. Haarukassa olevat alkuperäiset kiinnityspisteet hyödynnnän tulevan komposiittilokasuojan kiinnityspisteinä.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Takarengas ja ketjut

Tasapainoinen rengas
Uuden takarenkaan muljautin vanteelle ja ilmat sisään. Tasapainotin myös. Ei tarvinnut painoja lainkaan.

Eturengas taakse
Pirelli Diablo 120/17-60. Rengas on tarkoitettu eturenkaaksi mutta toiminee hyvin sähköpyörän takarenkaana. Kyseiselle vanteelle kuuluu normaalisti 140-leveä gummi. Tämä kapoisempi rengas antaa pidemmän kestoiän koska renkaalla on tällä vanteella leveämpi pinta tietä vasten.

Rengas, ketju ja jarru.

Säätövaraa
Ketjua piti lyhentää ja niitata lukko kiinni. Kuten näkyy niin säätövaraa jäi vielä runsaasti jos ketju venähtää. Ketju on tyypiltään 530 x-rengasketju.

Ketjulla riittävästi tilaa molemmilla sivuilla.

Ketjulinjan syytä
20 mm alkuperäistä kapeampi rengas näyttää silti ihan riittävän leveältä. Rengaskokoa piti kaventaa koska ketjulle piti saada riittävän väljä tila. Ketjulinjan määritteli moottorin sijoitus. Enempää oikealle ei sitä saanut.

 Valmista on hyvä esitellä.

Moottorin tuentalevyt ja ketjulinja edestä katsoen.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Progressiovivusto ja sen laakerit

Vikaherkkä kohta
On hyvin tyypillistä että progressiivisen takajousituksen vivuston laakerit ja laakeritapit ottavat ruostetta ennemmin tai myöhemmin. Johtuu pitkälti vivuston hankalasta sijainnista takapyörän etupuolella ja aivan alhaalla. Sateella kurasuihkut edestä ja takaa hyväilevät laakereita. Laakereissa ei ole rasvanippoja ja vähitellen vesi syrjäyttää vaseliinin huulitiivisteistä huolimatta. Painepesu on toinen vaurion aiheuttaja.

Lyhyet liikeradat
Laakereiden liikerata on vain muutamia asteita. Yleensäkin on omituista että kyseisessä paikassa käytetään vierintälaakereita liukulaakereiden sijasta. Liukulaakerilla pintapaine on vain murto-osa neulalaakerin neulaa kuormittavasta kuormasta.

Kaikki rikki
Laakerit olivat siis ruostuneet käyttökelvottomiksi. Poistin neulalaakerit vivustosta mutta otin talteen niiden keskiholkit. Ovat hyvälaatuista terästä.

Uusiokäyttöön
Hioin ne alimittaan joten ruostunut pinta katosi. Neulalaakerien ulkokehät ja itse neulat korvasin kovilla alumiiniholkeilla. Holkit tulivat vipujen silmiin kiinni puristusliitoksella eli krympillä. Sen jälkeen koneistin reiät holkkeja varten mutta hieman ahtaiksi.

Tiivis ja liukas pinta
Tein teräksestä tuurnan jonka painoin prässillä väkisin paikoilleen asennettujen holkkien läpi. Näin alumiinin pinnasta tulee hyvin tiivis, liukas ja mittatarkka.

Voideltavat laakerit
Kyse on siis liukulaakeriholkeista liki nollavälyksellä. Vipujen laakerikohtiin tein voitelureiät joihin kiinnitin rasvanipat.

Vivusto. Etupää vasemmalla. Alapuolelta.

Yksi kauppareissu lisää
Yksi nippa jäi puuttumaan. Asia korjaantuu kun käyn rasvanippakaupassa. Keskimmäisen akselin keskelle tulee iskunvaimentimen alakorvake.

Tiivistys o-renkailla
Laakeriholkkien päissä on huulitiivisteiden sijaan O-renkaat. Ne eivät pullahda pois paikoiltaan kuten huulitiivisteet kun nipoista puristetaan vaseliinia paineella laakeriin.

Helppoa huoltoa
Nyt käyttäjä/huolto voi halutessaan voidella vaseliiniprässillä kaikki vivuston laakerit helposti. Vaseliini syrjäyttää kosteuden.

Moottorin kiinnitys ja jousituksen vivusto alatakaviistosta.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Moottorin ja takajarrun kiinnitykset valmiit

 

Etualalla takahaarukan akseli.

Moottorin tuenta

Akselin takana pystyssä pultti joka lukitsee moottorin molemmat tuet takahaarukan etummaiseen poikkiputkeen. Moottorin vääntömomentti siirtyy tätä kautta takahaarukkaan.

 

Moottorin tukilevyjen sijainti. 

Pintakäsitelty

Kaikki alumiiniosat suojattu hapettumista vastaan. Toki ne pitää pitää puhtaina. Lika edistää korroosiota.

Tuplatoiminto: veto ja pysäytys.

Muokattu jarrusatula
Jarrulevy/ketjupyörä ja jarrusatula saivat maalit pintaansa. Jarrusatulassa jarrunesteen kestävä jarrusatulamaali.

Uusi rengas taakse

Nyt vartoillaan uutta matalaprofiilista takarengasta saapuvaksi. Ehtiipä maali kuivaa kunnolla ennen kuin komposiittilokasuojaa pääsee rakentamaan.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Voimansiirto-osat melkein valmiit

Aina jotain puuttuu
Muutamia pultteja pitää vielä käydä ostamassa kun varastossani ei ollut sopivan mittaisia. Osat ovat koneistuksien osalta likimain valmiit. Vain pintakäsittely ja kokoonpano puuttuu.

Suunnittelemani ja valmistamani moottorin kiinnitysosat.

Kohta pääsee kokoonpanemaan
Setistä puuttuu muutama pikkuosa ja joitakin pultteja ja aluslevyjä. Rakenteessa ei ole lainkaan muttereita vaan vastakierteet ovat alumiiniosissa tai moottorissa. Tilanahtauden vuoksi useat pultin kannat on upotettu rakenteeseen. Useissa osissa on vielä keventämisen varaa. Sitä ja pintakäsittelyä seuraavaksi.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Moottorin kiinnitysosat

Aineet tarkoituksen mukaan
Taivuttamiseen kelpaavasta alumiinilevystä taiteilin toisen tukilevyn moottorin tuentaan. Myös muiden kiinnitysosien muoto ja rakenteet alkavat olla kohdillaan.

Ketjuun säätövara
Koska takapyörällä ei ole suurta liikkumisvaraa ketjun kireyden säädön suhteen tein 10 mm pitkän säätövaran moottorin kiinnitykseen. Kaiken varalta. Tosin se hieman monimutkaistaa moottorin tuentaa takahaarukkaan. Uskon selviäväni kyseisestä haasteesta.

 Moottorin ulompi tukilevy.

Vääntömomentin kestävä rakenne
Levyssä on muutama kevennysura ja kaksi mutkaa. Sen ja paksumman tukilevyn väliin tulee pulttiliitos holkkien välityksellä että moottorin väännöstä syntyvät erisuuntaiset voimat tulee neutraloitua.

Loivat mutkat puristimella
Ulomman tukilevyn mutkat tein hydraulipuristimella kanttikoneen sijasta. Loivat mutkat eivät aiheuta epäjatkuvuuskohtia vaan voimat kulkevat niiden läpi juohevasti. Rakenne joustaa jonkin verran.

 Ketjulinja levyjen välissä.

 Tukilevyt vasemmalta nähtynä.

Moottorin pitkittäissäätö.

Ketjun reitti jarrusatulan suhteen.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Hugger ja muita osia

Rapa lentää
Takapyörä siirtää helposti, erityisesti sateella, likaa ja hiekkaa moottorin suuntaan. Sähkömoottori tuskin pitää liasta joten jonkinlaisen lokasuojan valmistaminen on kohdallaan.

Alkuperäinen lähtökohtana
Pyörän alkuperäinen takalokasuoja, hugger, sopii yllättävän hyvin paikoilleen vaikka rakennetta on muutettu.

Kevyttä muotolua
Tarkoitus on tehdä hieman uudelleen muotoilua ja käyttää alkuperäista lokasuojaa uuden suojan muotin mallina. Uusi lokasuoja syntyy lasikuidusta märkälaminoimalla mutta sen voi tehdä myös kevyestä hiilikuidusta alipaineinjektiona jos maksaja sille löytyy.

Alkuperäinen "huggeri".

Tukirakenne
Hieman aloittelin tekemään toista moottorin kiinnityslevyä. Sen tarkoitus on siirtää takahaarukan rakenteisiin ketjusta ja moottorin vääntömomentista johtuvaa kiertymää.

 Toisen tukilevyn jyrsintä käynnissä.

Varsinainen tukilevy on kevennetty ja muotoiltu valmiiksi.

Tukeva kohta
Tukilevy kiinnittyy etuosansa alla näkyvään nelikulmaiseen putkipalkkiin. kiinnityksessä on mahdollisuus siirtää moottoria n.10 mm eteen tai taa.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Takanavan koneistus ja ketju

Monta kiloa
Takapyörästä lähti pois materiaalia kuten alkuperäinen takaratas ja sen laakerointi sysäyksenvaimentimineen.

Turhat rakenteet pois
Tilalle ei tullut mitään joten vanteen navassa oleva sysäyksenvaimentimen valuosa oli tarpeeton. Jyrsinkoneella se lähti ja lopputuloksesta tuli siisti. Vielä maali päälle niin näyttää siltä kuin se kuuluisi olla juuri näin.

Vanha kumi pois
Jyrsintää varten rengas oli otettava vanteelta pois. Rengas lähti kierrätykseen koska sen kyljet olivat jo murtuneet. Ikää kumilla oli 10,5 vuotta.

Kapoisempi kumi
Uusi takarengas tulee olemaan 120 mm leveä. On tarpeetonta koittaa tunkea 130 tai 140 mm leveää rengasta koska silloin tien pintaa vasten tuleva kulutuspinta vain kapenee ja leveä rengas kuluu nopeammin kuin tälle vanteelle asennettu kapeampi ja matalaprofiilisempi. Olisi hyvä jos uuden takarenkaan profiili olisi 60% tai korkeintaan 70%.  Ketjun säätövarakin pitenisi samalla. Näin toimittiin edellisessäkin sähköpyöräprojektissa.

Kunnon ketju
Myös ketju on hankittuna. Järeä 530-sarjan O-rengasketju sopi paikoilleen ilman ilmehtimistä kuten pitikin.

Laserviivaimella kohdistettu
Ketjulinja kun oli katsottu jo laserilla aiemmin kohdalleen ja sen mukaan on kiinnitysosat mitoitettu. Ketjun järeys on ehkä moottoriteholle hiukan liikaa mutta toisaalta kestää hyvin voideltuna pitkään.

Kiristysvaraa niukasti
Ketjun ns. kiristysvara on rajoitettu koska moottori vie melkoisen tilan haarukan etuosassa ja koko säätövaraa ei voi käyttää.

 Ketju kohdillaan. 

Ketjusuojan valmistan myöhemmin
Ketjusuojalle on valmiina haarukan aisassa korvakkeet eli ketju on helppo suojata lialta ja kuljettajaa joutumasta, edes osittain, sen likaamaksi. 

Vasemmalla sivulla lyhennetty pyörän napa.

Liika pois
Navan lyhentäminen onnistui varsin mukavasti jyrsinkoneella, ja pyörityspöydän (jakopöydän) avulla. Valualumiini on helppoa jyrsittävää.
Nyt laakereita on vain kaksi neljän sijasta kun sysäyksenvaimennin ja siihen liittyvät naparakenteet ovat irrotettu ja jyrsitty pois.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Moottorin tukilevy

Pääkiinnitys
Moottorin kiinnitys etenee. 10mm alumiinilevyyn koneistin 80mm pyöreän reiän ja neljä pientä reikää M8-kiinnityspulteille. Sovittaessa huomasin että ketjuratas on halkaisijaltaan enemmän kuin reikä. Siksi piti jyrsiä kaksi avarrusta että levyn saa pujotettua rattaan ohi.

 Tukilevy sovituksessa.

 Sama pyörän vasemmalta puolelta nähtynä.

Tiedossa runsaasti jyrsintää
Tukilevyn alareunassa näkyy piirros jonka kohdalle teen loven eli takahaarukan väliputken väistön. Näin tulee lisää tukipintaa tukilevylle. Sen jälkeen kiinnitysreikien mitoitus ja kierteitys. Kuvassa näkyy huonosti mutta tukilevyn etupää yltää takahaarukan etummaisen, nelikulmaisen, välituen yli. Siihen tulee kiinnitys moottorin ketjuun synnyttämän vääntömomentin välittämiseksi takahaarukkaan. 

Tukilevy takaa päin katsellen.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Moottorin kiinnike, jatkoa

Järeä kiinnitys takahaarukkaan
Jyrsimällä ja sorvaamalla valmistui kaksi moottorin kiinnikken osista. Yläpuolella oleva kiinnittimen yläosa kokee vielä muodonmuutosta.  Enää tarvitaan moottorin kiinnityslevy niin moottori on löytänyt lopullisen paikkansa.

Moottorin kiinnike kiertää takahaarukan poikkiputken ympäri.

Sama kiinnike moottorin suunnasta.

Seuraavaksi tukilevy
Moottori roikkuu rungosta kunnes moottorin päätylaipan ja kiinnikkeen välille saan koneistettua 10mm paksusta alumiinilevystä vääntöjäykän tuen. Sama tuki ottaa vastaan myös moottorin vääntömomentin. Tuki jatkuu eteenpäin takahaarukan akselille asti.

Ulompi tukilevy
Lisäksi tulee ohuemmasta levystä valmistettu tuki kiinnikkeen ulkoreunasta eturattaan tienoille. Sen tarkoitus on parantaa kiertojäykkyyttä.

Muita kiinnikkeitä ei tarvita.

Sähkömoottoripyörä nro 2 Moottorin kiiinnike

Yksinkertainen on parasta
Moottori kiinnittyy takahaarukkaan. Haarukassa on poikkiputki jonka ympärille koneistin pannan. Moottorin runkoon akselin ympärille tulee n. 6mm:n levy joka kiinnittyy em pantaan. Muitakin kiinnikkeitä tulee.

 Panta tulee sen alla näkyvän putken ympärille.

 Pannan yläosa sovituksesa.

Moottorin paksuin osa tulee juuri iskunvaimentajan kohdalle.