Käsityksiä moottoripyöräilijöistä
Kun kulkee kylillä niin tapaa ihmisiä, jos haluaa. Tampereella se on helppoa: täkäläiset eivät ole vetäytyviä vaan ovat, pääasiassa, kiinnostuneita "lähimmäisistään". Alla lyhyt johdanto eikä se ole ainoa vastaava tarina.
Nuoret ja aatteelliset
Baarissä käydessäni, bussin lähtöä kotikylälleni odotellessa, jotenkin paria nuorta miestä kiinnosti kerholiivini, niin oletan. Tulivat kyselemään että millainen pyöräni on. Tein vastakysymyksen että mistä pyörästä haluatte tietää erityisesti? Hetken oli hiljaista ja toinen kysyi että "niin sun omasta pyörästäsi". Kerroin että niitä on useita. "Onks sulla montakin Harleytä". Ei yhtään sen merkkistä. Pitäisikö olla? Sain tietää että prätkäkerhoon ei pääse jäseneksi jos ei ole Harleytä. Kerroin että useimpiin kerhoihin pääsee ja omassa kerhossanikin enemmistö on H-D -osastoa mutta ei se estä ajamasta BMW:llä, Hondalla, Kawasakilla tai Guzzilla, tms. Tai ylipäätään kunhan pyörä on. Yksi Pantherkin on. Pyörätön kun ei pääse jäseneksi. Kannatusjäsenyys on mahdollilinen silloin kun haluaa maksaa hieman enemmän että ei saa Kerhon kaikkia palveluja ja saa käydä Kerhon tapahtumissa.
Juttu jatkui tarjotun tuopillisen ääressä
Kerroin noin suurpiirteisesti matkamoottoripyöräilystä ja sen ympärillä toimivasta porukasta ja lukuisista yhdistyksistä ja järjestöistä. Poikia alkoi selvästi tympäistä kun en ollutkaan, ilmeisen odotusarvoisesti, vähintäänkin entinen linnakundi. Jatkoin kuitenkin juttua ja viittasin sähkömoottoripyörien tulemisesta markkinoille mutta melko hitaasti. Liki samaan hengenvetoon ilmaisin että tein maamme kahden ensimmäisen sähkömoottoripyörän mekaniikan ja muita rakenteita. Tilaustöinä. Itse asiassa mukavaa hommaa. Siitä sai vähän rahaakin.
Kiinnostus loppui
Miehillä nuorilla ei tähän sähköaiheeseen oikein ollut mielipidettä. Kyselin että mitäs sällit duunaa? Opiskelijoita olivat. Ei tullut selväksi että millä alalla. En sitten udellut enemmän kun seura haihtui jonnekin muualle. Bussikin teki lähtöä.
Kahden sähköpyörän mekaniikka
Sähköistä en niin paljon tiedä että siihen juuri puuttuisin, mitä nyt vähän ohjelmoin moottorinohjauksia, vaan mekaniikka on lajini. Ensimmäinen projekti oli katukäyttöön suunnattu. Toinen kilparadalle. Tässä osittaista juttua jälkimmäisen rakenteista. Ensimmäinenkin on melko samanlainen mutta siinä on enemmän sähkölaitteita kuten valot. Se olikin maamme ensimmäinen liikenteeseen rekisteröity sähkömoottoripyörä. Alla kuva siitä toisesta projektista. Innokkaammat voivat etsiä lisää sähköpyöräasiaa joko hakusanalla tai selaamalla blogiani vuodesta 2010 alkaen.
Muutoskatsastus siihen ensimmäiseen
Se olikin mielenkiintoinen tarina kun siinä katsastajan paperissa vaaditaan päästömittaus. Mistä pitäisi mitata: kuljettajastako? Onneksi inssi oli fiksu ja totesi että kohdan voi kuitata sanoilla: ei mitattavia päästöjä. Se on kelvannut sittemmin muillekin. Ennakkotapaus määrittää asian siitä eteenpäin. Tämä tapahtui kuitenkin tämän kirjoittamista ennen noin 12 vuotta sitten.
Takapyörä voimansiirtoineen ja moottoreineen ovat kiinni vain takahaarukassa. Ei tapahdu voimantuoton vaihteluiden vuoksi heijaavaa liikettä kuten pyörissä joissa moottori on rungossa erikseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti