Monta asiaa yhtäaikaa

 

Verstaan alasajo
Vuokratila eli ei ole varsinaista kiinteistöhuoltoa. Sen sijaan irtaimistoa on. Sorvin olen myynyt. Pylväsporakoneen vien Mökille mutta tuon takaisin syksyllä ja saa talvehtia autotallin perällä tai kellarivarastossa. Hitsauskoneelle sama keikka. Mig-Mag-tyyppinen lankakone joka on palvellut parikymmentä vuotta. Kulkee omilla pyörillään ja perässä vetämällä lyhyet matkat. Joitakin hienoteknisiä laitteita laitan myyntiin. Sähkötyökaluja on suuri määrä perustyökalujen ohella. Sekä analogia että digi.

Välineiden myynti
Sellainenkin asia on kiikarissa. Osa työkaluista siirtyvät kivuttomasti osaomistamaani firmaan Uudellemaalle. Arvelisin että laaja paineilmatyökalusettini saa arvostusta. Hiontaan ja poraukseen, pääosin.

Myymättä jäävät toistaiseksi
Eräät mökkikäyttöön soveltuvat työvälineet. Kuten moottorisaha, viilapenkki, höylät, kulmahiomakone, tasohiomakone, pari ladattavaa porakonetta, veistokirves, jne. Tulee iso kuorma pakettiauton perään mökkireisulle.

Hankalin homma
Varastoni sisältää melkoisen määrän Guzziosia sekä uusia että käytettyjä mutta ehyitä eri malleista, pääosin Californioista. (Centauron ja Daytonan osia myös.) Alustavasti on suunniteltu että pidän myyjäiset alkukesästä. Jokin lauantai mahtaisi olla sopiva päivä. Ylöjärvellä Kuruntien alussa teollisuusalueella.

Hyllyt tyhjenivät hieman
Lähinnä autotallissa. Kohta voi purkaa puolet hyllyköstä ja siirtää sen Mökkikäyttöön tai Ylöjärvellä asuvalle veljelleni, jos kelpaa. Mikäli kelpaa niin pyydän että vastineeksi saan vapaan kalastusoikeuden hänen rantatiluksilleen.

Tallin lattialla
Tällä hetkellä jo helpottanut tilanahtaus. Toki monenlaista vehjettä on laatikoissa ja pakeissa. Erityisesti löytyy erilaisia sähköisiä mittatyökaluja sekä tavanomaisempia perustyökaluja. Sähköpuolen kaluja on eniten. Mittareita jotka hoitavat sadasosia.

Verstaalla
Siellä vasta kamaa onkin. Kymmeniä metrejä hyllyt täynnä ehyttä vanhaa ja uudempaakin kamaa. Rullakoissa ja vetolaatikoissa on tarkkuustyövälinetä kuten monenkokoisia mikrometrejä laatikollinen sekä erilaisia muita mittavälineitä.

Jos syntyy kiinnostusta...
Merkittävä määrä laitteita metallin työstöön ja tarkkuusasioihin. Sorvin myin jo. Jäljellä jyrsin ja monia muita metallin käsittelyyn soveltuneita laitteita. Käsityökaluja on paljon. Useita paineilmatoimisia porakoneita eri tarkoituksiin. Lisäksi kalvaimia, poria ja hiomatarpeita.

Jatkoa tullee...

  

Akku- ja laturitesteri

 

Päivän hankinta
Tai, ehkä, kuukauden. En hanki uutta kamaa jos ei sille ole edes teoriassa käyttöä. Näin keväällä voivat akut olla liian hyvin levänneitä. Ne saa kyllä talvehtimaan mutta ei pyörän järjestelmään kytkettynä. Jotkut käyttävät ylläpitolaturia koko talven. Se tekee mitä se on suunniteltukin tekevän: purkaa ja lataa akkua. Tämä vapauttaa irrottamasta akkua virtapiiristään. Toisaalta käy kuin käytettäessäkin pyörää. Akku kuluu kun sitä puretaan ja ladataan aktiivisesti. Meillä kun talvi on pidempi kuin ajokausi niin talvella tulee paljon "pulsseja". Parempi on kylmässä varastointi ja pari kertaa talvessa lataaminen. Pakastimessa akku ei purkaudu juuri lainkaan. Harvassa taloudessa on pakastin sitä varten.

Edullinen akkutesteri
Storm-motorin hyllystä Tampereella. Pienikokoinen ja ymmärrettävät ohjeet. Monilla eurooppalaisilla kielillä, jopa kreikaksi mutta ei sanaakaan suomea. Suomentelen tähän sen käytön. Ei ole montaa lausetta siinä edes. Mielenkiintoiseksi tekee se että pyörän omaa sähköjärjestelmää käytetään kuormituksena ja sen perusteella testeri arvioi periaatteella ei - kyllä eli vain kaksi vaihtoehtoa. Nolla ja ykkönen. Selkeää bittivirtaa.

Akkutesteri paketissaan. Saa siellä ollakin toistaiseksi. Pidän matkassa.

Myyntipakkaus avattu. Ei juurikaan sivistä lisää paitsi sen että Kiinassa valmistettu. Missäs muualla?

Käyttöohjeet

1. Punainen leuka kytketään plussaan ja musta leuka miinukseen.

2. Akun testaus
a) Kytke pyörän valot päälle 1- 2 minuutiksi. (Blogistin huomio: enemmän on enemmän.)
b) Irrota akku pyörän sähköjärjestelmästä. (Blogistin kommentti: Ei kerro pitääkö maakaapeli irrottaa vai riittääkö virta-avaimen kääntö? Nykypyörissä virta-avaimella ei saa kaikkia kulutuspiirejä katkaistuksi. Jos maakaapelin irrottaa niin kuljettajakohtaiset asetukset menevät perustilaan.)
c) Odota 10 minuuttia. Kytke testeri akkuun niin näet tuloksen.

3. Laturin testaus
a) Käytä moottoria niin että kaikki kulutuskohteet on kytketty pois päältä.
b) Käytä moottoria niin että kaikki kulutuskohteet ovat päällä.
Jos vihreä ledi palaa sekä a että b testissä niin laturi on kunnossa.
Jos yksikään ledi ei pala on mahdollista että laturi ei ole kunnossa.

Siinäpä tärkeimmät eli kaikki ohjeet
Antaa ymmärtää, käsitykseni ja kielitaitoni mukaan, että testeri vaikuttaa ns. suuntaa antavalta. Aika näyttää. Pitäisi vain löytää pyörä jossa olisi mahdollinen vika tai huono akku niin voisi tehdä uraauurtavaa tutkimusta. Toistaiseksi olen epäileväinen. Mutta testaan.

Pitkään aikaan
Ei ole ollut tilaisuutta testata oikein mitään aikoihin. No, ajokausikin on alkamaisillaan niin eihän sitä ehdi. Ehkä Kerhollani on reaalitason testattavaa. Sielläkin on nyt, viikon sääennusteen perusteella, aika vähän kauden ensikäynnistelijöitä. Omat pyöräni ovat käynnistyneet siltä osin kuin olin suunnitellut.

Samanmerkkinen akku ykköspyörässäni
Ihan mielenkiinnosta ostin litiumakun 1400 California GTS:n virtalähteeksi. Vasta kerran ajoin noin 100 km:n lenkin. Sen ajon ajan toimi hyvin. Kesä näyttää miten menee muutoin. Voi tulla mielenkiintoinen ajokausi. On siis litiumakkutesti menossa käytännön toimenpitein.

Erilaisten akkujen testailua
Lyijyakut ensin: akkuja tyhjistä toimiviin. Testaus ei ole aivan rehellinen sillä kaikille akuille olisi pitänyt ensin edes yrittää latausta kunnostuspulssien kautta tavalliseen lataukseen. Silloin olisi testerillä mittaamalla voinut olla melko varma mikä akku pelaa ja mikä joutaa kiertoon.

Testeriin ei syttynyt yhtään lediä. Akku siis täysin tyhjä testerin mukaan. Kaverin ex-akku.

Tässä akussa vajaa lataus mutta yli 10V. ( Teho alhainen: Low/yli 10V) Kannattaisi ladata pikaisesti. Ehkä ei olekaan vielä ihan lopussa. (Erään toisen kaverin akku.)

Todennetusti toimiva lyijyakku. Tarkistus yleismittarilla. Lukema on lepojännite. Oma kolme vuotta vanha akku. Tulee käyttöön.

Kuten ylempänä olevan lyijyakun suhteen samat ledit palavat myös litiumakun kanssa. Molemmat akut kunnossa. Tässä litiumakussa on myös oma tehonäyttönsä voltteina ja prosentteina. Ledit näyttää: OK ja yli 10V. Ostettu kuluneena keväänä.

Mitä yritin katsella

Näillä kokeiluilla ei tullut kaikkia mahdollisuuksia vastaan mitä testeri lupausten mukaan voisi näyttää. Johtui lähinnä siitä että valikoimassa oli vain kymmenkunta mp-akkua joista yksi litium ja muut perinteisiä lyijyakkuja. Suurin osa niistä virrattomia eli poistoon meneviä.

Mitä pitää päätellä

Akuilla on eri ominaisuuksia lataustilan suhteen.

Se että, näillä kokeilla, akkujen tilan tarkistaminen onnistuu ja tuloksia tulee. Tosin hieman tulkinnanvaraa jää. Joskus akku voi olla varsin tyhjä ulkopuolisen syyn vuoksi. Silloin voi testerillä tulla virhearvio sillä hetkellinen akun vähävirtaisuus pitää äkkiä poistaa lataamalla. Jos akku ei "herää" niin silloin voi päätellä että siinä on vikaa. Joskus akun kunnon määrittely voi ottaa aikaa kun se pitää ensin ladata luotettavasti ja sitten testata sekä testerillä että myös kuormituksella. Testerin ohje kehoittaa laittamaan eri kulutuskohteita päälle. Esimerkiksi ajovalot ja kahvan/satulanlämmitin ovat tehokkaita akun kuormittimia. Jos akun teho putoaa nopeasti on akussa todennäköistä vikaa. Vanha loppuunajettu akku ei kestä kuormitusta pitkään vaikka käynnistys ehkä onnistuisikin. Samoin voi käydä uudellekin akulle jos se on päästetty tyhjäksi tai ladattu vain osittain.

Jos akku vaikuttaa tyhjältä

Uusikin akku voi tyhjentyä ulkoisen vian vuoksi. Tuo testerin 10V raja on sikäli merkittävä että sen alapuolella lyijyakku ryhtyy vaurioitumaan omatoimisesti. Litiumakulla on vastaava vaiva mutta syntyy herkemmin. Kummasskaan tapauksessa ei tarvitse pelätä akun vaurioitumista jos ajoneuvon latausjärjestelmän teho riittää ja se on kunnossa.

Miksi akkuja vaihdetaan usein

Se lienee järkevää vaikka ajoneuvossa olisikin näennäisesti toimiva akku. Ikä ja kuormitussyklien määrä ratkaisee. Toisilla tulee akun ikä ensin vastaan mutta niillä joilla on akulle paljon käyttöä tulee käyttökerrat ensin täyteen. Tietenkin siinä ohessa ikääkin kertyy. Eli kaksi kuluttavaa asiaa yhdessä. Lisäksi latausjärjestelmän viat. Markkinoilla on laadultaan vaihtelevia akkuja. Halpa ei ole aina hyvä. Moottoripyörän tai auton nouto rikkoutuneen tai tyhjenneen akun vuoksi maksaa monen akun hinnan. Tai ainakin Autoliiton jäsenmaksun tai muun keskeytysvakuutuksen.

Latausviat

Ovat moninaiset. Akun vika eli akku ei ota latausta vastaan. Laturin vika eli laturi ei tuota sähköä riittävästi tai ei lainkaan. Erittäin monia vaivoja laturin hihnasta tasasuuntaimien ja säätimien vikohin tai kytkentöjen tai liitäntöjen sähkönjohtavuuden puutteisiin sekä selkeisiin mekaanisiin vikoihin. Jos latausjännite on alhainen tai sitä ei ole niin meno hyytyy kun akku tyhjenee. Syntyy siis toinenkin ongelma. Tyhjällä akulla ei voi käynnistää.

Palaan asiaan
Kun testattavaa ilmenee. Myös latausjärjestelmän puolella jota testerillä pystyy myös todentamaan. Pitää vain odotella koska tulee latausvikoja...

 

Mittaristoon lisämittareita

 

Mittaritelineiden rakennusta
Olemassa olevan, alkuperäisen, mittariston kahta puolen rakentelen kiinnityksen kahdelle mittarille: ahtopaineelle ja jännitteelle. Jälkimmäinen ei niin oleellinen ole mutta tasapainoinen kokonaisuus näyttää paremmalle kuin toispuoleinen rakenne. Kiinnitys perustuu pyörän omaan mittaristoon jälkiasentamiini korotuspaloihin. Niihin saan kiinnitettyä siistit alumiiniset telineet kahdelle kevyelle mittarille. Nykyinen ahtopainemittari vaihtaa työnsä moottoriöljyn painemittariksi. Siihen se sopii skaalaukseltaan paremmin ja toiminee tehtävässään nykyisessä kiinnityspaikassa.

Lambdanäytölle kiinnitys
Se oli helpoin homma: Velcrotarraa pari palaa ohjaustangon väliputkeen ja mittariin niin siinä se istuu. Lambda mittaa pakokaasun happipitoisuutta. Sen mukaan säädetään ruiskutusta ja sytytystä. Ehkä, toiminnallisesti, tärkein mittari. Siihen pitää taivutella alumiinista aurinkolippa että mittarin luettavuus on parempi aurikoisellakin säällä. Mittari on leditoiminen eli rivi ledejä pienen rasian kyljessä. Kuva tulee kunhan olen mittarin varustellut.

Ahtopainemittari maalattuna. Punaisesta ei jää näkyviin kuin mittarin yläkehys. Muutoin mittarille tulee musta kotelointi. Mittarissa on taustavalo.

Ahtopainemittarin käyttövoima

Ainoastaan se ilmanpaine mikä painekammiossa on olemassa kaasuläpän ja imuventtiilien välissä. Painesignaaliletkuun laitan pienen suodattimen joka vaimentaa paineen sykettä alemmilla kierroksilla. Mittari kestää siten paremmin.

Jännitemittari
Senkin kehys on maalattu punaiseksi. Asennus vastaava kuin ahtomittarikin. Jännitemittarilla on kehitystehtävä: laturi on autosta peräisin kunnostamani Bosch, kiilahihnavetoinen joka tuottaa jo tyhjäkäynnilläkin tehoa hyvin. Latausjännite on lähes 14 Volttia eli sopinee, jossain määrin, litiumakun kaveriksi. Samalla säästyy painoa.  California 1400 GTS saa samalla kertaa litiumakun. Siinäkin on autotyypin moniurakiilahihnavetoinen vaihtovirtalaturi. Tosin litiumakun hinta on kaksin - kolminkertainen verrattuna lyijyakkuun. Pitää tingata kun ostaa kaksi akkua samalla kertaa. Myös litiumakulle sopiva ylläpitolaturi pitää hankkia. Kolme vuotta vanha mutta toimiva lyijyakku jää osittain reserviin. Minulla ei ole omakohtaista tietoa kuinka kauan litiumakut keskimäärin kestävät. Lyijyakut, ne kalliimmat, ovat kestäneet kolmesta viiteen vuoteen yllätyksittä. 

Akun kunto ratkaisee
Jos on pientäkin epäilystä akun kunnosta niin epäilyksen tulos, jossain vaiheessa, on pyörä joka ei käynnisty. Lyijyakku tykkää kun sitä käytetään säännöllisesti. Sama lienee nykyakkujenkin suhteen. Vanhan ajan kaasutinpyörät saa sentään tuuppaamalla käyntiin mutta useimpia digitaalivehkeitä ei. Nykypyörissä on myös havaittu että alhainen vanhentuneen tai halpisakun kapasiteetti ei riitä ja ajoneuvon digitaalinen hallintajärjestelmä ryhtyy tekemään vikailmoituksia vai siksi että jännite akussa on alhainen. Toimivan akun vaihto vanhan tilalle taikoo vikakoodien muodostuksen pois. Pahimmillaan vikakoodin ilmentyminen voi siirtää pyörän toiminnot vikasietotilaan jolloin matkanteko on hankalaa kun moottori käy vain alhaisella teholla. Tai matka katkeaa tyystin.

Lisämittareiden telineiden osa-aihioita alumiinistä. Pientä taivuttelua, porausta, jyrsintää, kierteitystä ja leikkaamista niin hyvä tulee. Viimeksi pintakäsittely.

Lisämittareiden mustat, muoviset suojakotelot ja kiinnitysosia jotka jäävät piiloon koteloiden sisään.

 

Miksi kotelointi

Mittarit ovat tarkoitettu autokäyttöön, siis sisätiloihin. Nyt ne tulevat aivan sateen ja pölyn eturintamaan. Jonkinlainen kotelointi on siis tarpeen. Monet mittarit tekevät itsensä tarpeettomiksi ajan mittaan kun olen saanut säädöt ja tehontuoton kohdalleen. Pyörään on tallella sen alkuperäinen "ladonovipleksi" jossa on pinta-alaa ja se peittää mittariston edestä ja osin ylhäältäkin päin.

 

Päivän sää (22.03.-23)

Nyt kun katsoo akkunasta kuudennesta kerroksesta ulos niin tuisku vie lunta vaasuoraan ja ajokelit ovat ala-arvoiset. Ehkä reilun kuukauden päästä pääsee käynnistelemään ja, ehkä, ajamaankin kokeeksi. Pitää testata kaikki toiminnot. Sytytystulppia pitää hankkia lisää. Varoiksi. Huono polttoaineseos nokeaa tulpan tai kuumentaa sitä liikaa. Kohta siirretään kellojakin parempaan aikarytmiin ja illat ovat valoisampia. Se mieltä virkistää ja auttaa jaksamaan. Ps: Verstaallani kellot ovat aina, ympäri vuoden, kesäajassa.

Tuiskut ohi ja lisämittaritelineet alkuvaiheessa

Paljon ei ole kertomista. Koneistin ja taivuttelin alumiiniä niin että sain kiinnikkeet alulle. Voi olla että jääkin alkuvaiheeseen sillä mietin vaihtoehtoista mittarivarustusta. Jää nähtäväksi. Joka tapauksessa jotain sain aikaiseksi. Tuiskussa tai kovassa pakkasessa en lähde Verstaalle. Turhaan riskeeraisin ajamalla yli neljäkymmenen kilometrin matkaa edestakaisin jäällä ja lumipöperössä.

Oikealla alhaalla on kiinnitysosa-aihio ahtopainemittarille. Toisella puolella peilikuvana jännitemittarille.

Lambdanäyttö ei telinettä tarvitse

Sen laitoin kiinni tarranauhalla ohjaustankoon. Yllä olevassa kuvassa vasemmalla ylhäällä. Mittari käsittää kotelon jossa on rivi erivärisä ledejä. Niiden perusteella säädän polttoaineen ruiskutuksen karkeasäädön. Hienosäätö ajamalla eri kuormituksilla ja nopeuksilla eri olosuhteissa. Silloin mennään yksittäisten bittien tasolla kun hienostellaan. Taloudellista pitää olla mutta tarvittaessa myös voimaa.

Jatkoa odotettavissa...

Katsaus mittatyökaluihin

 

Mittareita ja mittoja moneen lähtöön
Tekeminen ei juuri hyvin onnistu jos ei ole mittalaitteita. Timpuri tulee aika pitkään toimeen vesivaa'alla, kulma- ja rullamitalla mutta metallitöissä ja ajoneuvokorjauksessa tarvitaan enemmän kaluja. Lisäksi koneissa on sähkölaitteita joiden tutkimiseen tai säätämiseen tarvitaan monia mittalaitteita. Omat valikoimat ovat vaillinnaiset mutta en kaikkea teekään. Ensin mekaaniset mittalaitteet.

Niin kutsutut heittokellot eli taso- ja pyörähdyskappaleiden mittaukseen magneettijalkoineen. Millin tuhannesosista alkaen.

 

Heittokello moottoripyöräkäytössä

Tyypillinen toimi on vanteen tai jarrulevyn heiton tarkistus. Vanteessa kaksikin suuntaa eli sivuttainen ja akselin poikkisuuntainen poikkeama. Siihen ei tarvita edes sadasosamillejä näyttävää kelloa mutta jarrulevyn sivuttaisheiton tarkastukseen tarvitaan sillä jarrulevyn pitää olla suora ja tasavahva. Ns. kelluvan jarrulevyn tarkistus onkin jo toinen juttu. Vahvuuden voi mitata mikrometrillä. Työntömitta ei vahvuuspoikkeaman mittaukseen riitä.

Pienikokoinen mikrometri pienien kappaleiden tarkkaan mittaamiseen. Valmistusmaa Neuvostoliitto.

Isompia mikrometrejä 4 kpl. laatikollinen. Mukana myös tarkistupalat.

 

Kun mitataan tarkasti

Ennen käyttöönottoa varmistetaan että mittalaite että sen tarkistusväline ovat saman lämpöisiä tasaisesti. Myös mitattava kohde pitää olla samassa tilassa samassa lämmössä. Ei siis kannata hätäillä vaan ennakoida etukäteen mittausolosuhteet eikä mittaustilan lämpötila saa muuttua mittausprosessin aikana. Eri metallit reagoivat lämpöön eri tavoin. Tyypillisesti laajenevat kun lämpötila nousee. Siksi pitää tietää missä lämpötilassa pitää mittaus tehdä jos tarkasti halutaan mitata. Harrastajalle riittää se että ollaan reilusti lämpöisen puolella eli 15 - 20 astetta lämmintä sekä mittauskohde ja mittalaitteet ovat samassa lämpötilassa eikä lämpötila muutu ,ittauksen aikana. Varsinkin jos on paljon mitattavaa eli homma vie aikaa.

Em. laatikon kolme pienintä kaarimikrometriä. Valmistusmaa ei selvillä.

Reikä- eli sylinterimikrometri työkaluineen, varsineen ja jatko-osineen. Valmistusmaa NL. "Haarukka" on tarkistustyökalu että mitta näyttää oikein.

 

Mikrometriä tarvitsen usein

Tämä on kätevä työkalu kun haluaa tarkan mitan pyöreästä reiästä. Mitan voi tarkistaa toisella mikrometrillä mittaamalla reiässä käyneen mikrometrin pituuden. Esimerkiksi sylinterin hoonauksen tarkistamiseksi tai laakeroinnin kuluneisuuden tai toleranssin. Akselien vahvuudet ja soikeudet löytyvät kaarimikrometrillä. Myös nokka-akselin nokkien perusmitat voi tarkistaa. Kaksi mittaa riittää: pienin ja suurin. Mikrometrejä on lukuisia eri tyyppejä.

 

Muotokampa ja sädemitta jossa ulko- ja sisäpuoliset "lehdet".

Muotokampa

Sitä on monia tyyppejä ja kokoja. Kuvassa olevan kamman painoin tonnisen Guzzin venttiilikopan takareunaan. Siinä näkyy sen muoto sekä negatiivinä että positiivinä. Näitä on sekä karkeampia että hienojakoisempia kampoja sekä lyhyitä että pitkiä. Tämä on pienemmästä päästä. Käytetään kun halutaa siirtää olemassa oleva muoto jonnekin muualle kuten valumuotin valmistuksessa.

Sädemitta

Koostuu useasta lehdestä joissa on eri säteitä. Toisessa päässä sisäpuolisia muotoja ja toisessa ulkopuolisia muotoja. Käyttö on monipuolista mutta itsellä lähinnä sorvin teriä muotoillessa kun tarvitaan tasasäteistä muotoa. Korvaa osittain myös muita mittavälineitä kun saa selville osan, esim laakerikuulan säteen purkamatta laakeria, tietää mikä on kuulan halkaisija. Itsellä on vain metrinen sädemitta joten suuri osa maailman säteistä jää tällä mitalla mittaamatta.

Perinteinen lehtimitta eli rakotulkki. Paksuin lehti on 1 millimetriä ohuin 0.05 millimetriä. 

 

Rakotulkki on monipuolinen

Lehtiä yhdistelemällä sopivasti pystyy mittaamaan monia eri välyksiä. Tuttu väline monille venttiilien tai sytytystulpan säädössä. Kulkee helposti mukana. Jos on tasopinta käytössä niin akselien tai vaikka sylinterikannen suoruuden voi tarkistaa helposti ja halvalla. Hyvän tason voi hankkia, esimerkiksi, hautakivihiomosta. Sen ei tarvitse olla kovin iso mutta mielellään neliskanttinen ja ainakin yhdeltä sivulta hiottu suoraksi.

Kulmarauta, 1200 millimetriä pitkä viivain ja laserlinjain.

Perusvälineitä

Kulmarautaa mp-hommissa harvemmin eikä pitkä viivainkaan ole usein käytössä. Laseria olen tarvinnut vain harvoin mutta sillä on mukava tarkistaa suoria linjoja. Varsinkin ketjuvetoisessa pyörässä että tuleeko ketjulinja varmasti oikein. Myös purettua runkoa voi sillä mittailla. Tarvitsee jalustan.

 

Muita mittavälineitä

Kierremitat ovat käteviä yhdessä työntömitan, jossa on sekä metrinen että tuumainen nooniusasteikko, selviää kierteen tyyppi, nousu ja koko. Kierretyyppejä on on kymmeniä erilaisia. Kierteen kulma ja nousu vaihtelevat eri standardeissa. Kuvia tulee, ehkä, myöhemmin. Kierteen nousun voi tarkastaa sekä työntömitalla tai kierretulkilla ja myös suoralla kierretapillakin. Ns. konetappi on kierteellinen. Työntömitalla kannattaa mitata vaikka kymmenen kierteen harjan yli ja jakaa tulos kymmenellä niin tietää yhden kierroksen nousun melkoisella varmuudella.

Työntömittoja. Ylhäällä noonius-työntömitta alla kaksi digitaalista. 

 

Eroja käytössä

Pidän enemmän analogisista mittalaitteista. Ehdoton perustyökalu harrastajallakin. Halpaa työntömittaa ei kannata ostaa mutta keskihintaisella harrastaja jo pärjää.

Sähköiset mittalaitteet

Tärkein on yleismittari. Ilman sitä sähköhommat eivät oikein suju. Sillä voi tutkia jännitemääriä ja jossain määrin myös virtamääriä sekä katsoa kulkeeko sähkö pisteestä a pisteeseen b. Siksi mittarissa on 9 Voltin paristo. Yleismittareita, useimmat halpismalleja, on ripoteltu autotalliin, Verstaalle muutama erilainen sekä kahden moottoripyörän työkalukoteloissa mukana reissussa. 

 

Tyypillisiä yleismittareita. Keskimmäisessä myös dioditesteri. Oikean puolimmainen edullinen "matkamalli".

Vasemmalla yleismittari tarttuvilla sondeilla, vihreä on kosketuskulmamittari ym. toimintoja, jossa on myös stroboskooppi. Oikealla perustrobo.

 

Stroboskoopin tarkoitus

Oikealla perinteinen edullinen strobo jossa muita toimintoja ei ole. Strobolla, kehittyneellä mallilla, tarkistetaan pyörivältä akselilta kierrosnopeus ja kierroksen kohta. Myös, katkojalla varustetun moottorin, katkojan ajoitus ja sen laahaimen kosketuskulma selviää. Mittaa myös kierrosluvun ja muita arvoja. Lisäksi muilla toiminnoilla voi tutkia ja säätää moottoria. Jos akselissa ei ole selviä merkkejä niin sellaisen voi vaikka piirtää valkoisella maalikynällä akselin suuntaisesti. Usein ajoitusmerkit vauhtipyörällä ovat meistittyjä eli eivät näy hyvin. Em. keino auttaa näkymiseen. Pitää vain tietää mihin merkkiin maaliviiva tai piste merkitään sillä vauhtipyörällä voi olla ajoitusmerkkejä useampia eli ykk:n merkki ja sytytyshetken merkki. (Ykk, yläkuolokohta, on männän ylin kohta jälkeen sytytyshetken merkin. Esimerkiksi Guzzissa on merkitty kummankin sylinterin merkki on eli D on oikea ja S on vasen. Kirjainmerkin yhteydessä on ajoitusmerkki. Tämä pätee niihin malleihin joissa on kahdet katkojan kärjet. Ajoitusmerkki on, pyörimissuunnassa, aina ennen ykk-merkkiä.)

 

Boroskooppi

Sillä voi katsoa paikkaan johon muutoin ei näe. Pienilinssinen sondi jossa on valo ja taipuisa varsi. Näkee siis pimeässä, kuten moottorin sisäiset rakenteet purkamatta moottoria. Itselläni on halpamalli mutta mahtuu esim. öljytikun reiästä. Voi vaikka vilkaista onko paljon sakkaa jäänyt öljypohjaan kun öljy on laskettu pois. Sakka ei ole voiteluaine.

 

Iskutyökalut, leikkurit ja porat

Harrastelijalle on hieman kustannuksia sillä pitää olla melko tehokas kompressori että laite saa riittävästi energiaa. 

Näitä iskeviä ja vääntäviä kaluja on lukuisa joukko paineilmakäyttöisiä, joilla hommat sujuvat koska ovat ns. voimakoneita. Teho ei siis lopu helposti. Iskeviä ovat, muunmuassa, iskevät, kuten niittausvasara, tai pyörivät iskuvasarat. Useat tuntevat niistä ns. pulttipyssyn. Leikkureita ovat sahat ja ns. nakertajat joista jälkimmäinen tekee siistin jäljen ja on helppo laite kuvioleikkaukseen. Paineilmakalut ovat usein meluisia ja niiden käytö voi tuottaa lentäviä lastuja tai leikkeitä. Kuulosuojaimet ja suojalasit ovat tarpeellisia.

 

Huolto on tärkeä

Paineilmalaitteita pitää voidella säännöllisesti käytön aikana. Paljon ei tarvitse puolen päivän työhön sillä yksi pisara aamulla ja toinen lounaan jälkeen mikäli käyttö on jatkuvaa. Liika voitelu vain sotkee. Paineilmajärjestelmässä olisi hyvä olla vedeneroitin. Ilman tiivistyessä siinä oleva kosteus myös tiivistyy vedeksi. Vesi ruostuttaa ja muuttaa öljyä emulsioksi joka ei voitele. Työväline voi ruostua sisäisesti.

Akkukoneet

Itsellä lähinnä vääntimiä kuten porakoneita ja ruuvinvääntimiä. Käteviä ulkotilossa missä ei ole verkkovirtaa tai sen saaminen on hankalaa työpisteelle. Myös sähkövaaratekijät ovat vähäisemmät. Huono puoli, sen sijaan, ovat akkujen suht lyhyt ikä ja niiden saatavuuden loppuminen kun mallisto vaihtuu. Ovat erikseen ostettuina yllättävän kalliita.

 

Muut sähkölaitteet

Itsellä tärkeä on moottorisaha. Haittana siinä on jatkojohdon tarve mutta eipä vanhene akut tai homma lopu akun tyhjenemisen vuoksi. Puita kun en runsaasti kaada vaan sahaan klapeja vain paikanpäällä. Kirves ja kaarisaha eivät sähköä tarvitse ja puut kaatuvat ja katkeavat sen mitä tarvitsee. Lähinnä mökillä ja nuorimman veljen luona on joutunut klapihommiin. Eikä ole kaksitahtibensan käryä.

Lisää työkaluhöpinää tulossa...

California Adamant Uusi öljytikku

Vanha toimii, mutta
Öljytikku on tarpeellinen. Tai ainakin kaiken varalta. Itse tulee katsottua ajokauden alkaessa ja, ehkä, ajokauden aikana joskus. Pyöräni eivät ole kuluttaneet öljyä niin paljoa öljynvaihtovälillä että olisi sen riittävyys epäilyttänyt. Nyt tikku vaihtui modernimpaan malliin. Käytän 20W50 mineraaliöljyä liki kaikissa pyörissäni. Vain California 1400 GTS:n koneessa on synteettinen esteriöljy. Amerikanpyörässä 10W30 mineraaliöljy. Kaikkiin on tehty RVS-käsittely.

Pienempi öljytilavuus
Madalsin öljypohjan ottamalla noin 20 millimetrin vahvuisen korotuskehän pois lohkon ja öljypohjan välistä. Öljyä on noin litra tavanomaista vähemmän. Olen puolittanut öljynvaihtovälin.

Alkuperäinen
22mm:n avain tai ainakin hyvä korvike sille oli oltava matkassa alkuperäisen öljynmittatikun avaamiseen. Muutoin toimiva ratkaisu mutta avaaminen vaatii suhteettomasti voimaa melko ahtaassa paikassa. Voi satuttaa kätensä tai sormensa siinä hommassa vaikka kone olisikin jo jäähtynyt.

Alempana vanha öljynmittatikku.

Usit

Tiivistysmenetelmän nimi. Monikertakäyttöinen eikä se herkästi kulu. Tehty teräksestä ja kumista. Siirsin sen vanhasta tikusta uuteen jatkamaan tehtäväänsä kevyesti tästä lähtien sillä nyt tiiviste vain tiivistää eikä sen tarvitse kestää aukomista ja sulkemista.

Vertailua

Molempien tikkujen merkinnät ovat kokolailla samoilla kohtia. Merkkien väliä on noin yksi litra. Jos laittaa aivan ylämerkkiin tai sen yli alkaa öljyä kulumaan tarpeettomasti. Sopivin taso on hieman alle ylämerkin. Liika öljy ei paranna voitelua.

Uusi tikku ja o-renkaat.

Kaksi tehtävää

O-renkaat, luonnollisesti, tiivistävät mutta pitävät myös tikun reiässään. Kuluvat vaikka ei auottaisikaan sillä kumi hapertuu vanhemmiten. Tiivisteet voi vaihtaa helposti uusiin.

Öljytikun reikä moottorilohkon vasemmassa kupeessa.

Öljytikku paikoillaan.

Helppoa kolmipyöräisessä

Kunhan on tasamaalla niin öljyn tason tarkistaminen on helppoa ja nopeaa. Tarvitaan vain jonkinlainen pyyhe tikun siistimiseen ennen mittausta. Kaksipyöräisen mp:n öljyn tarkistaminen vaatii keskitukea tai jos sitä ei ole joko kaveria tai nostinta avuksi.

Kuuma

Pitää muistaa että kun koneella ajetaan niin moottoriöljyn lämpötila voi olla yli 120 astetta. Silloin öljytikku on kuuma eikä paljaat sormet sitä kestä. Parempi odotella jäähtymistä. Silloin kierrossa ollut öljy on palannut öljypohjaan takaisin ja saadaan oikea määrätieto.

Märkäsumppumoottori

Kuten useimmissa autoissa on Guzzin moottorissa sama periaate eli öljy on moottorin alimassa osassa eli öljypohjassa. Öljypumppu sen sieltä jakelee kaikkiin tarpeellisiin voitelukohteisiin. Öljy valuu kulutuskohteista maan vetovoiman tahtiin hiljalleen takaisin alas öljypohjaan. Kuivasumppumoottorissa öljy on erillisessä säiliössä. Joissain niistä on varsin monimutkaistakin selvittää tarkka voiteluöljyn määrä. Tässä ei.

 

Pakokaasun väri

Yleensä käynnistyksen jälkeen, erityisesti kylmähköllä ja kostealla säällä, tulee pakoputkista harmaata höyryä. Se on vesihöyryä joka on yksi bensiinin palamistuotteista mutta ei enää näy kun kone lämpenee. 

Jos taas tulee sinertävänharmaata kaasua se tarkoittaa että moottoriöljyä tulee ulos kaasumaisessa muodossa. Se ei ole lainkaan toivottavaa. Kertoo venttiilien ohjaimien kuluneisuudesta, männänrenkaiden ja sylinterien kuluneisuudesta tai huohotusjärjestelmän vakavasta viasta.

Musta savu pakoputkista kertoo liian rikkaasta seoksesta mutta sallitaan ennen 90-lukua valmistetuissa pyörissä kovan kiihdytyksen alkuvaiheessa. Kyseessä on osittain palamaton bensiini. Puhutaan "voimasavusta". Jos sitä tulee koko ajan on kaasuttimissa, ruiskutuksessa tai ilmansuodatuksessa vakava vika. 

 

Seos pielessä

Musta savu jatkuvana ilmiönä kertoo myös liian suuresta määrästä bensiiniä verrattuna moottorin saamaan hapen määrään. Aiheuttaa pidemmällä aikavälillä voimakasta karstoittumista moottorin vitaaleissa osissa ja johtaa ajan kanssa moottorivaurioon. Liian suuresta hapen määrästä verrattuna bensiinin määrään ei kerro oikein mikään lievässä tapauksessa mutta sekin voi johtaa moottorivaurioon. 

Seoksen laatua voi helpoiten seurata laajakaistalambdalla eli jäännöshappianturilla ja siihen liitetyllä mittarilla. Kauppias myy niitä halusta.

2000-luvun pyörissä lambda on jo usein vakiona ja silloin on kyse ruiskutusmoottorista. Lambdan signaalijohtimen voi haaroittaa ja laittaa mittarin ohjaustankoon tai muuhun sopivaan paikkaan.

Uusi yleismittari ja puuhastelua vanhan kanssa

Lähinnä viihteellä
Kaupunkimatkoilla, joita nykyisin harvoin teen ja jos teenkin niin yleensä viihdetarkoituksessa, nyt poikkeuksena poikkesin Clas Ohlsonin vähittäismyymälään hankkiakseni yleismittarin samalla reisulla kun kävin hammaslääkärissä ja päivällistämässä laadukkaassa ravintolalassa erinomaisessa seurassa. Mittari löytyi kohtuukustannuksin.

Vanha toimii jotenkuten
Vanhakin on vielä ehyt ja käyttökelpoinen mutta sillä on puutteensa. Tämä uusi tulee sen rinnalle.

Vasemmalla vanha ja oikealla uusi yleismittari.

Ohjekirjallisuus uuteen mittariin.

Lämpötila-anturi ja sen massiivinen liitin.

Laajaskaalainen lämpöanturi
Tässä oli yksi pääsyy hankkia nykyinen mittari. Sillä voi mitata lämpötilaa aina 300 Celsiukseen asti. Jatkossa selviää sitten mihin tätä tarvitsen.

Tyypillinen käyttö
Komposiittihommissa on hyvä seurata epoksihartsin kovettumista korotetussa lämpötilassa ettei koveta liian suurella lämmöllä. Myös moottoritekniikassa sillä on käyttönsä.

 Lisätarvikkeita.

Näppärät jousikoukut
Kaksi alinta ovat Clas Ohlsonin halpasettiä. Ylin on vanhempaa kalustoa.

Näillä voi tarttua hankalassa paikassa oleviin kohteisiin. Ne puristuvat jousivoimaisesti mittauskohteisiin kiinni.

Vasemmalla vanha koetin.

Ero tekniikassa vanhemman eduksi
Kuten kuvasta näkyy niin koettimet ovat erilaiset. Vanha malli puristuu kohteen ympärille kun uudemmat puolestaan ikään kuin koukkaavat.

 Molemmissa on käyttökelpoinen takatuki.

Vanha mittari on varustettu pehmeällä suojakotelolla.

Toimivat joskus pitkään
Vanhan hankintapaikkaa en muista. Tainnut olla käytössäni yli kaksikymmentä vuotta. Varmaan jostain Lentokonetehtaan ajoilta peräisin. Siellä oli tapana tehdä kimppatilauksia eri tuotteista.

Ammattilaismalli
Hyllystä löytyy myös ammattitasoa oleva Fluken yleismittari. Tosin kalibroimaton. Sen olen saanut joskus lahjaksi. Jotkut kaverit tietää mitä mies tarvitsee.

Halpismalli aina matkassa
Muitakin pienempiä yleismittareita löytyy mutta yksi niistä on kulloinkin käytössä olevan pyörän työkalukotelossa. Yksi ihan vain varalla pakin pohjalla.

Analoginen on välttämätön
Viisarinäyttöisiä ei ole kuin yksi. Silläkin on oma tehtävänsä. Esimerkiksi nopeaan vahtelevaan pulssimaiseen signaaliin pääsee viisarinäyttöisellä kiinni mutta numeronäyttöinen vain vispaa numeroita. Viisarimittarilla tulee tulokseksi kokolailla "painotettu keskiarvo".Esimerkiksi lambdan jännitteen mittaus.

 Vanhempi mittari sisältä.

Vanhan mittarin sulake. Ehyt.

Korroosio ja lika
Syy purkamiseen oli siinä että on ilmennyt joitakin kosketushäirioitä. Ilmeisesti kosteus on päässyt tekemään temppujaan. Siksi piti purkaa vielä lisää.

Vanha yleismittari avattuna etulevyn puolelta.

Etanoli avuksi
Ensiavuksi puhdistin piirilevyssä olevat kytkentäpinnat ja vasemmalla näkyvät laahaimet.

Valitsinpyörä pyörii näiden kuulien mukaan kuhunkin asentoonsa.

Muuta havaittua 
Uusi yleismittari omaa erinomaisen tarkat ohjeet suomeksikin. Taustavalo on tehokas. Laite sammuu automaattisesti 15 minuutin kuluttua käytön loputtua jos ei itse muista kytkeä vrtaa pois. Vanha pitää muistaa sammuttaa joka kerta erikseen eikä sitä aina muista. 9 voltin paristoja kuluu...

Jatkoa seuraa joskus.

Vannesorvi

Tilaustyö
Rakentelin kaverin pyynnöstä laitteen jolla on helppo oikoa, kiillottaa ja vaikka halkaista vanne tai yleensä työstää isokokoisia pyörähdyskappaleita. Samassa laitteessa voi vanteen osat myös hitsata paikoilleen. Toki isohkossa sorvissakin se käy päinsä mutta kun sitä ei ole niin nyt on laite siihen. Eikä sorvi oikein tykkää jos sen päällä hitsataan tai hiotaan.

Tehoa riittävästi
Rakenteeseen kuuluu yhden kilowatin sähkömoottori ja alennusvaihde. Sen lisäksi vääntömomenttia nostamassa ja kierroslukua laskemassa on 4:1 hihnavälitys kolmella kiilahihnalla.

Portaaton kierrosnopeuden säätö
Käyttövoima kulkee taajuusmuuttajan kautta joten vannesorvin akselin pyörimisnopeus on portaattomasti hertsin kymmenesosan tarkuudella 20 - 60 kierrosta minuutissa. Ainakin omalla taajuusmuuttajallani.

Säädöt
Rakenteeseen kuuluu akselin tuenta molemmista päistään. Rungon puolella on kaksi järeää pukkilaakeria ja toisessa päässä irrotettava 20 mm laippalaakeri. Tietenkin kiinnittimet sorvista lainatuille osille sekä portaaton säätö 13 - 21 tuuman vanteille. Myös vanteen leveyden suhteen on porrastettu säätö nollasta 400 mm leveydelle asti. Laitteen runko ja sovitusosat saivat kauniin sinisen sävyn hiekkapuhallettuun pintaansa.

Ensimmäinen työtehtävä.

Sopii muuhunkin
Koska itsellä ei juuri ollut tarvetta vanneremonttiin niin sama laite käy myös jarrulevyjen suoruuden tarkastukseen. Tässä Moto Guzzi LeMans2:n etujarrulevy suoruustarkastuksessa. Erilaisia adaptereita rakentamalla lähes minkä tahansa suuriläpimittaisen pyörähdyskappaleen mittaus tai muutostyö onnistuu.

Säätö eri mittaisilla holkeilla
Kuvassa alhaalla näkyy akselin pää johon laippalaakeri kiinnittyy. Kuvassa ei ole tukirakenne paikoillaan kyseessä olevan työtehtävän keveyden vuoksi. Muttereilla kiristetään muokattava kappale paikoilleen väliholkkeja hyödyntäen. 25 mm akselille saa myös kartioholkit jolla voi keskittää vanteen suoraan joko laakerien keskirei'istä tai laakeripesän reunoista.

Tapauskohtaiset adapterit
Auton vanteita varten pitää vielä tehdä adapteri muokattavan vanteen keskireiän mukaan. Saatan vielä tarvita trike-projektiin jos rakennan leveämmät vanteet siihen.

Kookoonpano ja rihtaus
Luonnollisesti tällä laitteella onnistuu myös pinnavanteiden rihtaus kuin suoruuden tarkastuskin. Myös valuvanteiden pienten muotovirheiden pois sorvaus.

Toinen laserviivain

Vanha muuttui petolliseksi
Ensimmäinen lasertyökaluni rupesi vanhuuttaan kypsymään. Ilmeisesti kolahduksesta tai putoamisesta, johon en koe olevani syyllinen, johtuva linssin löystyminen teki laitteesta epätarkan. Viiva ei ole enää tasapaksu koko mitaltaan. Hankin uuden korvaavan työkalun.

Laserlaite halvimman mukaan.

Laser jalustalla.

Perintökalu
Vanha kamerajalusta sai ryhtyä tueksi laserviivaimelle. Eiköhän tällä saa Alkoholipyörän ahtimen hihnapyörän suunnattua kohdalleen. Toivoakseni jatkossa myös ketjulinjaukset ja pienet rakenteluhommat sujuvat kivuttomasti kerrasta kohdalleen.

Kaasuläpän asennon tunnistin

Lyhennetty
Käytetään myös nimeä TPS joka on lyhenne englanninkielisistä sanoista Throttle Position Sensor.
Lyhyyden vuoksi käytän lyhennettä.

Monessa yhteydessä
Laite on käytössä yleisesti sekä kaasutin- että ruiskutusmoottoreissa. Ruiskutusmoottoreissa se on välttämätön. Kaasuttimissa sitä käyteään päästöjen ja sytytysennakon hallintaan. TPS:siä voi olla jokaisella kaasuläpän akselilla tai vain yksi jolloin kaasuläpät ovat keskenään mekaanisesti synkronoituja.

Kaasuläpät vähenneet
Nykyisin on suuntaus mennyt siihen että monisylinterisessä moottorissa on ainoastaan yksi kaasuläppä ja siten asentotunnistimiakin vain yksi. Sporttisemmissa moottoreissa kuitenkin on läppiä yksi tai jopa kaksi per sylinteri.

Analoginen ja sähköinen
TPS on sähköinen komponentti jonne moottorinohjausjärjestelmä (ECU tai pelkän ruiskun tapauksessa EFI) syöttää viiden voltin jännitettä sen sisällä olevaan vastukseen jonka toinen pää on maadoitettu. Sisällä on myös, ikään kuin viisari, joka kääntyy kaasuläpän akselin mukana ja seuraa kärjellään vastuksen pintaa.

Kaasun asento jännitteeksi
Riippuen siitä millä kohtaa ”viisari” kulloinkin on siihen kulkeutuu vastuksesta sillä kohtaa saatava jännite. Jännite siis vaihtelee nollan ja viiden voltin välillä. Jänitteen suuruus on lähes suorassa suhteessa kaasuläpän astekulmaan. Tämä analoginen jännitetieto johdetaan ECU:n analysoitavaksi.

Sisäinen kytkentä.

Erilaisia
Kytkennän napojen sijainti liittimessä voi vaihdella.

Tyypillisesti ECU huomioi vain muutaman arvon nollan ja viiden voltin väliltä.  Tosin tässä on merkki- ja tyyppikohtaista eroa.

TPS:siä voi jakaa eri luokkiin rakenteensa ja sähköisien ominaisuuksiensa kannalta.

Rakennetta määrittelee:

•   koko
•   kiinnitystapa läppärunkoon
•   pyörimissuunta
•   kiinnitystapa kaasuläpän akseliin
•   sähköinen liitäntä, liitintyyppi
•   sähköinen rakenne

Koko on usein ratkaiseva tekijä kun anturia valitaan. Nykyisin suositaan mahdollisimman pieniä kokoja. Isokokoinen on usein kestävämpi ja tarkempi.

Kiinnitystapa:

• säädettävä ruuvikiinnitteinen 
• ei-säädettävä ruuvikiinnitteinen
• kiinteästi asennettu

Isot haluttuja
Harrastajat suosivat vanhoja säädettäviä ruuvikiinnitteisiä ja isokokoisia malleja. Niitä on myös paljon niissä ruiskulla varustetuissa moottoripyörissä jotka on valmistettu 80- ja 90-luvuilla. Näiden perusasetusta voi siis muuttaa.

Sähköinen kalibrointi
Ruuvikiinnitteinen mutta ilman säätömahdollisuutta oleva TPS:n perusasetus on kiinteästiti asetettu ja sitä voi muuttaa vain kytkeytymällä järjestelmään asianmukaisin välinein, usein tietokoneella ja ohjelmistolla, ja asettaa TPS-säätö kohdalleen ohjelmoimalla ECU uudelleen.

Osavaihtoa
Sama pätee kiinteään TPS-rakenteeseen mutta sen lisäksi, jos TPS vaurioituu, vaihdetaan koko läppärunko.

 Muutamia TPS-tyyppejä.

Eri kohteisiin eri suunta
Pyörimissuunta voi olla myötäpäivään tai vastapäivään riippuen asennuspaikasta suhteessa kaasuläpän akseliin. Joissakin on vastaan laittava ”palautinjousi”.

Välityssuhde
TPS:n ja kaasuläpän välinen välitys on yksi yhteen eli kaasuläpän liike siirtyy ilman välystä TPS:n luettavaksi. Liitäntäntyyppejä on paljon: hammastus-, segmentti-, neliö, puoliympyrä, ym liitostapoja kunkin valmistajan halujen mukaan.

Läppäakselityyppejä.

Kolmella johtimella
Sähköinen liitäntä voi olla minimissään kaksinapainen. Ts laite maattaa itsensä ja jäljelle jäävät johdot ovat 5V ja signaali.
Tyypillisin on kolmenapainen liitäntätapa. Navat ovat 5V, maadoitus ja signaali. Kussakin TPS:ssä on oma sisäinen kytkentä. Napaisuudesta on syytä ottaa selvää jos tekee asennuksia itse.
Nelinapaista liitintä suosii mm BMW. Siitä lähtee kaksi signaalijohdinta maadoituksen ja viiden voltin johtimien lisäksi.

Kytkentäosat
Liitintyyppejä on eurooppalaisille pyörille tarjolla päasiassa kahta mallia: Delphi Metri-Pack 150 ja Bosch. Amerikkalaisilla Delphi. Valmistaja voi olla mikä tahansa.
Japanilaisilla on omat merkkikohtaiset liittimensä.

Sähköinen rakenne

• lineaarinen
• epälineaarinen

Lineaarisuus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä että jännitearvo seuraa orjallisesti kääntökulman astelukemaa kaasuläpän koko liikematkan. Siitä syntyvä jännitekäyrä ei ole käyrä vaan suora.

 Lineaarinen "käyrä" taulukoineen.

Kyseessä tavaratalosta ostettu halpis-TPS. Ei käyttöä varaosana moottoripyörään omavalmisteruiskuja lukuun ottamatta.

Epälineaarinen toimii seuraavasti: jännitearvon suhteessa kaasuläpän kääntökulmaan tulee jossain vaiheessa hyppäys. Tyypillisesti siten että signaalin jännitearvo pienillä kaasuläpän avausarvoilla kasvaa nopeasti mutta noin 30 asteen avauskulman jälkeen kasvaa enää hitaasti.

 Kahden erilaisen epälineaarisen TPS:n käyrät. 

Herkkyys
Käyristä näkee että ylempi PF09-kaasuläpänasentopotentiometri on huomattavasti herkempi perusasetuksensa suhteen. Vastukselliset käyrät on muodostuneet käytettäessä keinokuormavastusta mittauksen yhteydessä. Näin saadaan selville TPS:n herkkyys. Ts. näppituntuma siihen kuinka helposti TPS:n jännitearvon muuttaminen vaikuttaa ECU:n toimintaan.

TPS-testeri.

Asteet ja voltit
Digitaalinäytössä näkyy kulloiseenkin astekulmaan liittyvä jännite. Kello kymmenen kohdalla näkyy soikea aukko josta luetaan astelukema. Oikealla keinokuormapotentiometri. Testissä parhaillaan Weber PF09.

Viat ja harmit

• Vioiksi voidaan luetella ainakin kaasuläpän akselin välys joka nopeasti aiheuttaa lukematarkkuuden heilahteluja TPS:n toiminnassa.
• Yhden asennon kuluma: käytössä kuluu sellainen kaasun asennon kohta jolla ajetaan eniten. Yleensä tästä vaivasta kärsii kaasuläpän avautuman alin neljännes ja jokin kohta siellä.
• Polttoaineen syötön häiriöt tai polttoaineen muusta syystä pääseminen TPS:n sisään aiheuttaa voimakkaita käyntihäiriöitä. Myös vesi aiheuttaa usein pysyvää vikaa.
• Liitinviat  
• Ulkoiset mekaaniset iskut tai jännitepiikit. Huom! Järjestelmä toimii viiden voltin jännitteellä.

Säätötarvetta
Viime aikoina joissakin ruiskutusmoottoreissa on ongelmia aiheuttanut bensiinissäolevan etanolin määrän vaihtelu. Siihen lääkkeeksi auttaa seoksen rikastaminen. HUOM! Toimenpide on tarpeeton niille ruiskutusmoottoreille joissa on jäännöshappimittaus. Silloin vika on muualla kuin polttoaineessa.

Voiko ruiskutusjärjestelmälle tehdä mitään itse?

Ennen räplättiin kaasuttimia vaihtelevalla menestyksellä taitojen mukaan. Samanlaista se on nytkin ruiskujen aikakaudella. Sillä erolla että taitamaton saa pyörästänsä hetkessä toimimattoman.

Eri järjestelmiä
Ruiskutusjärjestelmiä on kovin montaa tyyppiä. Tähän on johtanut tekniikan kehitys ja yhteiskunnan ohjeistus mm päästö- ja melunormien muodossa.

Vanhat selkeämpiä
Nyrkkisääntönä voidaan sanoa että mitä vanhempi moottorinohjausjärjestelmä on sitä helpompi sitä on rukata. Käytännössä on syytäkin koska käyttöympäristö, kuten polttoaine, on muuttunut. Kun moottori käy nätisti ja tuottaa hyvin tehoa on se silloin myös todennäköisesti ympäristöystävällisempi kuin alkuperäissäädössään oleva röpötin.

Jos haluaa ohjelmoida itse
Uusimpia moottorinohjauksia, lähinnä eurooppalaisissa pyörissä, pääsee lukemaan ja muokkaamaan asianomaiset ohjelmat ja laitteet omaava henkilö tai yritys varsin vapaasti. Usein pelkästään uudemman tehtaan päivityksen asennus voi korjata ongelmia tai parantaa muutoin ominaisuuksia entisestään.
Itse olen säätänyt useita moottoripyörien moottorinohjauksia hyvin tuloksin. Kyse on ollut useimmiten vain pienestä muutoksesta ruiskutus ja/tai sytytyskarttaan tietylle alueelle.

TÄRKEÄÄ!
Vaikka TPS:n asentoa säädetään aina tyhjäkäyntiasennossa virrat päällä kohdistuu säätö lievästi keskikierrosalueeseen ja merkittävästi yläkierroksille. TPS:n säätö ei vaikuta tyhjäkäyntiin. Tyhjäkäyntiseosta säädetään muulla tavoin riippuen kulloisestakin järjestelmästä. Moottorille voi aiheutua vaaraa koska laihemmalle säädettäessä keskikierrosalueella ei välttämättä ilmene ongelmia mutta yläkierroksilla voi sulaa reikä mäntään tai muuta sen suuntaista. Vaikutus on kumuloituva.

Yhtä kohdetta säätäen
TPS näyttelee näissä vanhoissa ruiskuissa merkittävää osaa. Vanhoissa peleissä kun ei ole jäännöshappimittausta, joka on kuin ruisku ruiskussa, voi seossäätöä tehdä kahdella tavalla: säätämällä TPS:n asentoa hieman rikkaammalle jolloin koko ruiskutuskartan lukemat kasvavat ja arvojen kasvu kumuloituu yläkierroksille ja suurille kaasunavauksille eli pienemmälle ilmanpaineelle.
TPS:n säätö vaikuttaa myös, ECU:n kautta, sytytysajoituksen muuttumiseen. Pääasiassa tapahtuma on positiivinen ja haluttu. Jos on pelkkä ruisku, eli EFI, seosta rikastettaessa on sytytystä vastaavasti säädettävä hiukan aikaisemmalle että lisääntynyt polttoainemäärä ehtii palamaan kokonaisuudessaan tehokkaasti.

Opeteltava
Fiksumpi tapa on ohjelmoida koko moottorinohjaus, tai osa siitä, uusiksi. Siihen vain harvalla on välineet sekä tietotaito.

TPS:n mittausta moottorin käydessä.

Apuna mittauksessa on sovitinkaapeli, keinokuormavastus jolla voi muuttaa ECU:n saamaa signaalia irrottamatta TPS:ää ja yleismittari. Tämän moottorin tyhjäkäyntiarvoksi on määritelty 150 millivolttia.

Asian sivusta
Radikaalimpi tapa on heittää alkuperäinen ECU kaivoon ja asentaa alkuperäisen järjestelmän raunioille täysin ohjelmoitava moottorinohjausjärjestelmä. Tähän on olemassa useiden moottoripyörämerkkien osalta valmiita bolt-on-settejä. Taitoihinsa luottavat voivat tehdä koko homman itse ja hankkia rakennussarjan.

Kärjet ja kaasuttimet hyllylle
Näin voi tehdä myös jos on kyllästynyt kaasuttimien ja katkojan kärkien kanssa touhuamaan.

Pakokaasuanalysaattori Exhaust gas analyser

Hinta ja varallisuus
Pitkällisen etsiskelyn tuloksena ja budjetinkin vielä kohdatessa hankkeen -sain käsiini neljää kaasua analysoivan testerin. Laite on vanhaa tunnettua Sun-laitesarjaa ja tyypiltään MGA 1200. Valmistusvuosi 1994.

Käyttämättömänä
Laite on ollut puolet iästään käyttämättömänä mutta onneksi hyvin varastoituna. Kalibroinnit on asiallisesti hoidettu mutta masiinassa oleva happianturi on vanhentuvaa tyyppiä.

Testeri ja tulostin.

Happianturi vanhentunut
Kuvassa näkyvä "cc" O2 näytössä kertoo anturin vaihtotarpeesta. Anturi ei toimi pakoputkeen sijoitettavan zirkonium-lambdan tavoin vaan on kemiallinen polttokenno sisältäen elektrolyytin.

Tulokset paperille
Oheen kuuluu myös kirjoitin, joka kamalasta pölystä huolimatta tuntui toimivan aivan hyvin.

Happianturi koneen takapaneelissa.

Testaukseen ja säätöön
Laite on erinomaisen hyvä apuväline dynossa tehtävään säätöön. Laite tunnistaa (tai on asetettavissa) kolmea eri tyypin polttoainetta.

Ehkä etanolillekin
Nähtäväksi jää miten se kalibroidaan myös alkoholin poltolle. Laitteessa on myös valinta 2- tai 4-tahtimoottorille. Kierrosluku ja öljynlämpö näkyvät myös.


Lisäys 31.10.2012
Monikaasuanalysaattoriin löytyikin varsin helposti uusi jäännöshappianturin "sielu" jonka tehtävänä on mitata happipitoisuutta pakokaasujen seasta. Eli nyt tällä laitteella saa nelikaasuanalyysin suoraan paperille pakoputken päästä alkaen. 

Pakokaasuanalysaattorin käyttö tulee tarpeeseen tämän laitteen myötä.

Tarkempi päästöselvitys ja päästöjen vaikutus tehon tuottoon löytyy täältä.