Mittaristoon lisämittareita

 

Mittaritelineiden rakennusta
Olemassa olevan, alkuperäisen, mittariston kahta puolen rakentelen kiinnityksen kahdelle mittarille: ahtopaineelle ja jännitteelle. Jälkimmäinen ei niin oleellinen ole mutta tasapainoinen kokonaisuus näyttää paremmalle kuin toispuoleinen rakenne. Kiinnitys perustuu pyörän omaan mittaristoon jälkiasentamiini korotuspaloihin. Niihin saan kiinnitettyä siistit alumiiniset telineet kahdelle kevyelle mittarille. Nykyinen ahtopainemittari vaihtaa työnsä moottoriöljyn painemittariksi. Siihen se sopii skaalaukseltaan paremmin ja toiminee tehtävässään nykyisessä kiinnityspaikassa.

Lambdanäytölle kiinnitys
Se oli helpoin homma: Velcrotarraa pari palaa ohjaustangon väliputkeen ja mittariin niin siinä se istuu. Lambda mittaa pakokaasun happipitoisuutta. Sen mukaan säädetään ruiskutusta ja sytytystä. Ehkä, toiminnallisesti, tärkein mittari. Siihen pitää taivutella alumiinista aurinkolippa että mittarin luettavuus on parempi aurikoisellakin säällä. Mittari on leditoiminen eli rivi ledejä pienen rasian kyljessä. Kuva tulee kunhan olen mittarin varustellut.

Ahtopainemittari maalattuna. Punaisesta ei jää näkyviin kuin mittarin yläkehys. Muutoin mittarille tulee musta kotelointi. Mittarissa on taustavalo.

Ahtopainemittarin käyttövoima

Ainoastaan se ilmanpaine mikä painekammiossa on olemassa kaasuläpän ja imuventtiilien välissä. Painesignaaliletkuun laitan pienen suodattimen joka vaimentaa paineen sykettä alemmilla kierroksilla. Mittari kestää siten paremmin.

Jännitemittari
Senkin kehys on maalattu punaiseksi. Asennus vastaava kuin ahtomittarikin. Jännitemittarilla on kehitystehtävä: laturi on autosta peräisin kunnostamani Bosch, kiilahihnavetoinen joka tuottaa jo tyhjäkäynnilläkin tehoa hyvin. Latausjännite on lähes 14 Volttia eli sopinee, jossain määrin, litiumakun kaveriksi. Samalla säästyy painoa.  California 1400 GTS saa samalla kertaa litiumakun. Siinäkin on autotyypin moniurakiilahihnavetoinen vaihtovirtalaturi. Tosin litiumakun hinta on kaksin - kolminkertainen verrattuna lyijyakkuun. Pitää tingata kun ostaa kaksi akkua samalla kertaa. Myös litiumakulle sopiva ylläpitolaturi pitää hankkia. Kolme vuotta vanha mutta toimiva lyijyakku jää osittain reserviin. Minulla ei ole omakohtaista tietoa kuinka kauan litiumakut keskimäärin kestävät. Lyijyakut, ne kalliimmat, ovat kestäneet kolmesta viiteen vuoteen yllätyksittä. 

Akun kunto ratkaisee
Jos on pientäkin epäilystä akun kunnosta niin epäilyksen tulos, jossain vaiheessa, on pyörä joka ei käynnisty. Lyijyakku tykkää kun sitä käytetään säännöllisesti. Sama lienee nykyakkujenkin suhteen. Vanhan ajan kaasutinpyörät saa sentään tuuppaamalla käyntiin mutta useimpia digitaalivehkeitä ei. Nykypyörissä on myös havaittu että alhainen vanhentuneen tai halpisakun kapasiteetti ei riitä ja ajoneuvon digitaalinen hallintajärjestelmä ryhtyy tekemään vikailmoituksia vai siksi että jännite akussa on alhainen. Toimivan akun vaihto vanhan tilalle taikoo vikakoodien muodostuksen pois. Pahimmillaan vikakoodin ilmentyminen voi siirtää pyörän toiminnot vikasietotilaan jolloin matkanteko on hankalaa kun moottori käy vain alhaisella teholla. Tai matka katkeaa tyystin.

Lisämittareiden telineiden osa-aihioita alumiinistä. Pientä taivuttelua, porausta, jyrsintää, kierteitystä ja leikkaamista niin hyvä tulee. Viimeksi pintakäsittely.

Lisämittareiden mustat, muoviset suojakotelot ja kiinnitysosia jotka jäävät piiloon koteloiden sisään.

 

Miksi kotelointi

Mittarit ovat tarkoitettu autokäyttöön, siis sisätiloihin. Nyt ne tulevat aivan sateen ja pölyn eturintamaan. Jonkinlainen kotelointi on siis tarpeen. Monet mittarit tekevät itsensä tarpeettomiksi ajan mittaan kun olen saanut säädöt ja tehontuoton kohdalleen. Pyörään on tallella sen alkuperäinen "ladonovipleksi" jossa on pinta-alaa ja se peittää mittariston edestä ja osin ylhäältäkin päin.

 

Päivän sää (22.03.-23)

Nyt kun katsoo akkunasta kuudennesta kerroksesta ulos niin tuisku vie lunta vaasuoraan ja ajokelit ovat ala-arvoiset. Ehkä reilun kuukauden päästä pääsee käynnistelemään ja, ehkä, ajamaankin kokeeksi. Pitää testata kaikki toiminnot. Sytytystulppia pitää hankkia lisää. Varoiksi. Huono polttoaineseos nokeaa tulpan tai kuumentaa sitä liikaa. Kohta siirretään kellojakin parempaan aikarytmiin ja illat ovat valoisampia. Se mieltä virkistää ja auttaa jaksamaan. Ps: Verstaallani kellot ovat aina, ympäri vuoden, kesäajassa.

Tuiskut ohi ja lisämittaritelineet alkuvaiheessa

Paljon ei ole kertomista. Koneistin ja taivuttelin alumiiniä niin että sain kiinnikkeet alulle. Voi olla että jääkin alkuvaiheeseen sillä mietin vaihtoehtoista mittarivarustusta. Jää nähtäväksi. Joka tapauksessa jotain sain aikaiseksi. Tuiskussa tai kovassa pakkasessa en lähde Verstaalle. Turhaan riskeeraisin ajamalla yli neljäkymmenen kilometrin matkaa edestakaisin jäällä ja lumipöperössä.

Oikealla alhaalla on kiinnitysosa-aihio ahtopainemittarille. Toisella puolella peilikuvana jännitemittarille.

Lambdanäyttö ei telinettä tarvitse

Sen laitoin kiinni tarranauhalla ohjaustankoon. Yllä olevassa kuvassa vasemmalla ylhäällä. Mittari käsittää kotelon jossa on rivi erivärisä ledejä. Niiden perusteella säädän polttoaineen ruiskutuksen karkeasäädön. Hienosäätö ajamalla eri kuormituksilla ja nopeuksilla eri olosuhteissa. Silloin mennään yksittäisten bittien tasolla kun hienostellaan. Taloudellista pitää olla mutta tarvittaessa myös voimaa.

Jatkoa odotettavissa...