Motoristin ajokamppeita ja niiden huoltoa ajokauden alkua odotellessa

 

Nahkaa, kerniä, Goretexiä ja muuta 
Kaikkia on on ollut. Tällä hetkellä ei ole henkarissa enää yhtään alkuperäisellä Goretex -nimikkeellä olevaa pukua. Mutta niiden jäljitelmiä kyllä. Ensimmäinen, isompi, puvuista on yli viisitoista vuotta ollut käytössä ja tyytyväinen olen, edelleen. Toinen puvuista on paljon tuoreempi vaan on sekin nähnyt kohta kymmenen suvea ja talvella olen käyttänyt myös kun on pakkaskelissä kelkkailtu. Nahkatakkeja muutama. Useammat housut myös. Eri kokoja. Päällimmäinen syy on että, eräässä vaiheessa, laihdutin kolmekymmentä kiloa pois. Siksi vanhan takin alle mahtuu vaikka parikin villapuseroa. (Yksi norjalainen villapusero on hyllyssä. Erään laulun perusteella norjalainen villapaita vastaa sitä että on "otettu" kunnolla. Pitäisikö testata?) Eli XXL on varsin hyvä talviretkeilyssä. Eikä vilu yllätä pubia vaihtaessa. Nykyään ajan vain noin kymmenentuhatta kilometriä suvessa mutta parhaina aikoina tyyräilin yli kolmekymmentätuhatta. Luovuin, noin viisitoista vuotta sitten, talvimoottoripyöräilystä, kun asetuin paikalleni Tammerforsin stadiin. Huhtikuu - lokakuu -välillä tapahtuu nykyinen pöristelyni. Onhan sitä siinäkin. Leipä on kapea eläkeläiselle mutta bensiksellä maksetaan. Onneksi talvella kuluu vain dieseliä ja sitäkin vähän.

Norjalaisen villapuseron tarkoitus
Aikanaan Juice teki, bändeineen, aiheesta laulun mutta siinä taisi norjalainen villatuote tarkoittaa nestemäistä kulutustuotetta ja sen tehokasta nautintaa lämmikseeksi. Epäilen sikäläistä kotipolttoista. Itsellä on aito villapusero kun sen hain ja ajelin noin tuhannen kilometrin matkan suuntaansa. Hinta oli kohdallaan... Molemmat norjalaiset villapuserot tarkoittavat hyvää oloa ja tuttavuutta, jne. Ainakin Finnmarkissa. Suosittelen ajosuuntana. Jos hyvin käy niin voitte tavata kveeninkielisiä henkilöitä. Se on ymmärrettävä ja hauska kieli suomenkieliselle. Ainakin mitä itse olen ollut jutulla. Melko isoilla alueilla Ruotsissa ja Norjassa puhutaan suomenkielen murteita. Erityisesti ikääntyneempi väki.

Vesisaaressa baari, mantereen puolella
Taannoin teimme mp retken pohjoiseen rouva tarakalla. (Tulee edullisemmaksi kuin kaksi bensasyöppöä Guzzia.) Mukavaa sakkia siellä eikä niin kallista kuin lähtiessä meille kerrottiin. Paikalliset, jopa, tarjosivat olutta. Useampi tunti per ilta tuli keskusteltua paikallisten kanssa. Me molemmat viihdyimme ja kai ne norskitkin kun tulivat lauantaina uudelleen. Rouvalle löytyi myös feminiinejä juttuseuraksi. Kalottinorjalaiset puhuvat monia kieliä. Ehkä kveeni on harvinaisemmasta päästä. Suomalainen ymmärtää sitä paremmin kuin eestiä. Hotellimajoitus ookoo. (Samalla reissulla kuulimme venäjää, jotain aasian kieltä pizzamestassa, kveeniä, suomea, saksaa, norjaa, ruotsia ja, tietenkin, englantia. Hyvin pärjättiin kun on valikoimaa.) Itse puhun suomea, savvoo, ruotsia, englantia ja hieman italiaakin. Rouva puhhuu savvoo hiljoo ja kovvoo sekä englantia. Ehkä ruotsiakin jos on pakko.

Hankala varuste
Poikkesin Tampereen keskustan liepeillä helmikuun lopulla mp-ajovarustus päällä ja kävin ostoksilla isossa marketissa. Kassalta lähdettyäni virkapukumies pysäytti ja sanoi että lähdetäänpä hieman riisumaan kamppeita. Jonnekin takahuoneeseen mentiin ja siellä oli toinenkin henkilö. Ystävällisesti riisuuduin kalsareilleni asti ja toinen vartijoistani kävi läpi vaatetustani. Se toinen vain katseli eikä sanaakaan sanonut.  Ensinmainittu irrotteli takista ja housuista vuorit, jotka ovat vetoketjuilla ja napeilla kiinni asussa. Sitten puvun kaatumasuojat pois, eli olkatoppaukset, kyynärsuojat, lantio- ja polvisuojat ja selkäpanssarin. Nehän ovat omissa taskuissaan. Toki varsinaisia taskujakin kopeloi ja kerroin että missä on lisää taskuja ja ole varovainen sillä yhdessä taskussa on uistimia. Pilkkiongelle kun olin menossa. Sain koota kamani sekä pukeutua ja pääsin lähtemään. Ei sen kummenpaa draamaa. Töitänsä tekivät. Toivottavasti saavat tehdä ihan oikeitakin "marketetsivän" töitään, ehkä, tulospainotteisesti. Itse sain laittaa toppaukset paikoilleen ja kiinnitellä vuorit. Piruuksissani kävelin takaisin liikkeen puolelle ja tein vielä pienen ostoksen että sain kävellä jälleen kassan kautta ja "etsivän" ohi. Katsoi pitkään mutta muuta ei tapahtunut. Siis ei uusintaa. Olisihan minulla aikaa ollut. Baarit aukesivat vasta klo.14 siihen aikaan arkena. Siinä Goretexkokemus. Hyvin sekin toimi vaan hieman rasittavasti. Taidan tehdä saman keväämmällä kun olen, jälleen, pyörällä matkalla. Menen vielä isompaan markettiin Pirkkalassa tai Ylöjärvellä ja katson kuinka käy. Taidan tehdä, vielä, pikku jekun: poikean ostamassa, saman ketjun kaupasta jotain tarpeellista ja sitten menen naapurikylän markettiin mutten osta mitään. Toki, jossain vaiheessa, jos "käry" käy niin esittelen kuitin. Olenko ilkeä? Kerron sitten.

Ajotakki ja housut irrotettuine vuorineen täyttävät pyykkikorin.

Kahden ajoasun panssarit.

Aasialaiset viimansuojat
Kaksi eri merkkistä pukua ja eri maista peräisin. Ostettu eri firmoista. Oikealla on pinossa polvisuojat, olkasuojaimet. Selkäsuojien päällä pukujen kyynärsuojaimet. Näitä tuskin tarvitsee pestä. Bilteman myymää pukua olen käyttänyt eniten. Yllättävää että erimerkkisillä puvuilla on samoja komponenttejä. Olkasuojat ovat identtisiä. Toki ennestäänkin on parikin ajopukua mutta ovat roikkuneet jo pitkään henkareissaan joko Kerhon tai autotallin seinällä. Varoiksi.

Lievä vaurio
Yllä kuvassa on selkäpanssareiden päällä molempien pukujen kyynärtoppaukset. Niistä oikeanpuolimmainen on saanut hieman osumaa kun toisella pyörälläni törmäsin hirveen ja siitä liuin asfalttia myöden hetken matkaa. Ulkokangas ei, kuitenkaan, kärsinyt kuin lieviä ulkoisia vaurioita jotka olen korjannut. Ostin kuitenkin vastaavanlaisen puvun vakuutusyhtiön korvauksilla varoiksi ja numeroa pienemmän kun satuin syksyisen poistomyynnin ja laihtumiseni huomaamaan. Säästyi bensarahoiksi.

Kamppeitten vatkaamo. Tämä pesukone ei ole tullut kynnykselle vastaan kuin edeltäjällään oli tapana kun "rytkyjä" pestiin.

Kahden ajopuvun vuorikankaat ja yhdet tavalliset housut kuivumassa.

Ei pelkoa sekaantumisesta
Rakenteet ovat hieman erilaisia eri puvuissa. Housut ovat melko identtiset mutta takeissa ovat suurimmat erot. Sekä eri harmaan sävyt. Vuorokautta myöhemmin sen verran edistystä että vuorit ovat kuivuneet ja taittelin ne kaappiin odottamaan että päällikankaatkin tulevat pestyiksi ja kuivatuiksi. Testasin vuorikankaiden kiinnitysvetoketjujen toiminnan.

Seuraavaksi päälliset
Tarvitaan vielä kaksi pesukertaa että kamppeet ovat puhtaat. Takeissa on eniten kangasta. Molemmat puvut tarkoitettu talvikäyttöön. Ehkäpä keskieurooppalaisella tavalla. Talvella tyyni miinus kaksviis on leppoisa ajokeli eikä tule itikoita visiiriin. Nyttemmin en ole ajanut kovinkaan paljon pakkaskeleillä. Reumatismiä ei ole jota isovanhempani ja vanhempani minulle ennustivat moottoripyöräilyn tuloksena. Taikka mistä sitä tietää jos kohta seitsemänkymppisenä vaiva iskee.

Etualalla ajotakki ilman vuoriaan ja sama ajohousujen kanssa. Tiputelkoot vedet rauhassa. Menen vasta huomenna suihkuun.

 

Tiputtelu loppui

Ei minun mutta takki ja ajopöksyt kuivahtivat sen verran että käänsin nurjan puolen ulos ja laitoin sisäpuolen kuivumaan. Lämpövuoret ovat irti niin loput kankaat ja kalvot kuivahtanevat kylppärissä sen verran että pääsen aamulla pesemään itseni. Ettei parketti vioitu.

 

Joo, tipputtelu loppui

Vuorokausi myöhemmin olivat osa puvuista vielä, osin, nihkeitä. Jatkoin kuivausta. Ehkä vuorokausi myöhemmin voin laittaa ajoreleet naulakkoon koottuna. Inhoan hometta. (Sellaistakin on sattunut, lähti roskikseen. Vanha Rukka oli jäänyt heitteille. Oma syy.)

 

Homma jatkuu

Aikanaan ajoin vuoden ympäri toistakymmentä vuotta. Haluan nyt että nekin puvut, vuosikymmenien takaa, pestään ja testaan ne reaalimaailman menossa. Joihinkin tarvitsee tehdä pintakäsittelyä. Kauppias myy suihkeita kosteudenestoon.

 

Etualalla takin sisäkangas ja selkäsuojan aukosta näkyy lämpövuorta hieman.

Ei pahoja kaatumisia
Kumpikin puku on pysynyt ehyenä. Vanhemmassa leveät kuminauhat alkavat rapistua. (Niiden on tarkoitus hillitä olkavarren hihojen lepatusta kovassa vauhdissa.) Se ei sinällään haittaa sillä ne voi lyhentää koska käyttäjänä on aina sama henkilö. (Jos en liho tai laihdu yllätyksenomaisesti.) Muoviset vetoketjut saavat kevyen voitelun.

Kankaan suoja-aineet
Kaupoissa myydään suihkupulloja joissa on ajopukujen pintaan vaikuttavaa ainetta. Kokemukseni mukaan aine hylkii vettä. Niin on tarkoitettukin. Mutta kaatosateella kannattaa pysähtyä ja siirtyä katon alle. Näkyvyys heikkenee, jarruttaminen hankaloituu ja muutenkin hommasta tulee ikävämpää. Lisäksi pyörä kuraantuu ikävästi. Joskus on ajettava sateessa jos pilvenreunaa ei näy...

Muut ajorytkyt
Vuorillisia ja vuorittomia nahkavaatteita. Biker-tyyppisiä nahkatakkeja on kaksi. Kerholiivejä on kaksi: ajoliivi edestä ja takaa ja siistimpi sekä pari numeroa pienempi juhlaliivi jonka oikealla rinnalla on ansaitut alan arvomerkit ja muita killuttimia. Ajoliivissä killuttimet ja prenikat kun eivät tallessa pysyisi. Housuja, eri kokoja, on eri ajotilanteisiin. Sekä trikoita alusasuiksi. Nahkakamppeet lähinnä lämpimiin ja sateettomiin säihin ja elvistelyyn. Toki varusteena on yksiosainen sadepuku joka on melkoisen varma tiiveydeltään mutta lämpimällä säällä hikinen.

Kokoontumisajovaatteet
Toki ajopuvussa tullaan ja lähdetään ajotakin liepeet lepattaen. Muutoin asu on vapaa. Toki liivi on myös tapahtuman aikana hyvä olla yllä koska siinä on paljon taskuja joissa on asioita ja tarpeita joita tapahtuman aikana tarvitaan. Usein runsaassa määrin. Nykyliivissä kun on tasku myös puhelimelle, povitasku lompakolle ja muutama muu tasku ties mille tarpeelle. Liivissä kun on kerhotunnus niin porukka tietää heti mistäpäin maailmaa ja mistä kerhosta henkilö on. Etunimikin tulee, yleensä, tietoon kun kysyy. Sama asia myös feminiineillä mikäli ovat jonkin kerhon jäseniä myös. Toki neitejä ja kokeneempia leidejä on hyvä olla matkassa ja paikalla muutoinkin.

Moottoripyöräturistit 
Suomalaisissa kokoontumisajoissa käy jonkin verran ulkomaalaisia motoristeja. Syntyy mielenkiintoisia keskusteluja ja he voivat tutustua tapahtumapaikan lähiseutuihin ja kulttuuriin. Monissa kokoontumisissa on ohjelmassa kiertoajelu jonka yhteydessä, yleensä, käydään jossain tapahtumassa, näyttelyssä tai historiallisessa kohteessa. Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, järjestäytyneillä kerhoilla on sääntönsä ja oikeutensa. Oli ilo, aikanaan, johtaa suomalaisia mp- ja mc-kerhoja ja myöhemmin edetä aina Brysseliin asti päättämään eurooppalaisten motoristien asioista. (Niihin aikoihin kun olin vielä "big boss" kävi monia, ulkomaalaisia, outoja ja motoristituttuja vierailemassa kodissamme. Joskus liki viikonkin ajaksi. Oli hyvä saada tietoa heidän näkökannaltaan. Auttoi sekä kansainvälisessä että kotimaisessa politiikassa ja Tampereen keskustan baarien liikevaihdossa. Kuten mielibaarissani Ohranjyvässä.) Silloin olin eräässä puolustusvälineteollisuusfirmassa töissä ja soitto riitti kun ilmoitin että taitaa jäädä pari päivää väliin. Tili oli silti sama. Myös mc-järjestöhommat sain tehdä, enimmäkseen viikonloppuisin mutta jotain myös viikolla. Niistä vapaista ilmoitin ennakolta enkä saanut palkkaa siltä ajalta. Tili tuli, silloin, muualta joka käsitti, lähinnä, kuluni. Kuitit talteen. Kiitos, motoristit.

Jalkineet
Nahkakenkiä ja saappaita. Hyvin rasvattuja sateen varalta. Nyöritettävät varsikengät ovat mukavia kuivan sään ajeluissa ja siistimmän näköiset kulkiessa muilla asioilla kuin varsinaiset ajosaappaat. Saappaissa on sen verran tilaa että villasukat mahtuvat. Kengissä ei ole tilaa kuin ohuille sukille.

Kypärät
Umpikypäriä pari erilaista: muovinen sekä lasikuituinen jossa joukossa aramidia lujitteena ja yksi muovinen avokypärä lähiliikennöintiin ja siihen liittyvät ajolasit.

Kypärien huolto
Yhdessä kypäristä on irrotettava pehmustus. Sen siis voi pestä. Muissa ei. Kypärän ulkopuoli tahriintuu joka tapauksessa. Toki, käytän kypärähuppua. Maantiekura ja hyönteiset täplittävät, varsinkin valkoista kypärää, oikein somasti. Harvoin tulee pestyä. Mutta visiirien kanssa pyrin olemaan ahkera. Pesen visiirit irrotettuina, liotan, pesen, kuivaan ja laitan vahan molemmille puolille visiiriä. Vaha hylkii vettä eli vesikalvoa ei tule eikä hengitysilmassa oleva kosteus tartu kovin hyvin vahattuun sisäpintaan. Myös lian pesu sujuu rivakasti. Välillä joutuu tekemään pesun ja uusintavahauksen ulkopintaan. Vahaus korjaa jonkin verran naarmuuntumista. (Tiedetään että eräällä kontiorallireissulaisella kertyi kypärään "sarvi" ötököistä. Tuulisuoja ja muut pleksit ovat hanakoita tappamaan hyönteisiä ja muita pieneläimiä. Taannoin törmäsin fasaaniin. Siinä olikin väriskaalaa. Otin pari sulkaa talteen. Alkukesästä pikkulintujen poikaset törmäilevät ja jäniksenpojat myös. Suolia olen tikulla kaivanut sylinteriripojen väleistä. Tuoksu on jäänyt muistiin. Yhden kerran hirveen törmäsin. Hirvi sai menehtyä ja minä pitkän sairasloman. Kypärä oli entinen ja ajopuku osittain. Vakuutuksen kautta sain uuden ajoasun ja pyöräni kunnostuksen. Kerrottakoon että pyörän kunnostus maksoi enemmän kuin uusi samanlainen pyörä. Kyseessä kaksi vuotta vanha Moto Guzzi 1100 Breva. Peruspyörä.)

California 1400 GTS keula keväthuollossa ja muuta keväthöpinää

 

 

Mihinkään huoltoon en enää vie
Käytännössä tapahtuu niin että Kerhollani on mahdollisuus tehdä huoltohommia. Siihen on siellä, lähes kaikki tarvittavat, työkalut ja varusteet. Siltä osin kuin tarvitaan erikoisempia kaluja niin käytän omiani. Tulevalla suvella pidän, kavereiden kera, pikku markkinat Siltatien teollisuusalueeella alkukesästä. Työkaluja ja tavaroita poistan. Asiasta ilmoittelen... 

Miksi ei huoltoon, enää
Vein huoltoon mennäsuvena ja pyysin vaihtamaan myös keulaöljyt. Laskussa on mainittu, muunmuassa, keulaöljyn laatu, määrä ja hinta. Täsmäsi ohjekirjan kanssa. Vaan, nyt, liki vuosi ja tuhansia kilometrejä myöhemmin, väittäisin että ei ole kajottukaan. Onko se firman vai asentajan lipeämä, en voi sanoa, mutta sen voin kertoa että laskut maksoin. Kyse ei ollut valtuutetusta Guzzihuollosta mutta edullinen hinta houkutti. Päätelkää loput. Onneksi ei mennyt ns. ajomatka kovin pitkäksi sillä tajusin ajoissa että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Nyt on. Joissain huolloissa on käynyt myös niin että kardaanipyörän peräöljyäkään ei ole vaihdettu. Varoiksi laitoin sinnekin uudet liemet. Lisäaineistettuna.

Kesken huoltovälin
Muutama tuhat olisi ollut seuraavaan pyöreään kymmenentuhannen kilometrin vaihtoväliin. Voi keulaöljyn silloinkin vaihtaa. Tuskin lyhyt huoltoväli haittaa. Olisi mukavampi hoitaa kaikki huollot samalla kertaa eli öljynvaihdot kymppitonnin välein ja siinä ohessa venttiilien säätö. (Jossa uutuuden ja sisäänajon jälkeen, ei ole ollut isompia poikkeamia. Edelleen, perinteinen, ruuvisäätö eli ei tarvita välyslevyjä ja muita kilkkeitä kuten, esimerkiksi, Laverdoissa. Välysmittaa edellytetään.) Muut tarkistukset kuten ohjauslaakerien voitelu ja säätö. Lisäksi on runsaasti pienempiä ja helpompia huoltokohteita kuten jarrupalojen kulumisen tarkistus tai vaihto, renkaiden kuntoisuus, valojen ja muiden sähkölaitteiden toiminta, jne. (Yhtenä yllätyksenä tuli itselle että satuin irrottamaan ja avaamaan käynnistinmoottorin. Se olikin hyvä juttu: laite oli likaa täynnään ja voitelun tarpeessa. Purin, pesin, huolsin kommutaatorin ja solenoidin ja voitelin laakeroinnit. Rakenne on varsin perinteinen ja yksinkertainen. Periaatteessa samanlainen kuin bensiinimallin autoissakin. Tämä on, tosin, kestomagneettimallia. Yksinkertainen ja edullinen ratkaisu. Mutta ei erityisen tehokas.

 Startti purettuna ja pestynä vain kokoonpanoa vaille. 

   60000km ajetun startin sisäpuoli ennen pesua. Muut osat yhtä törkyisiä. 

Suosittelen käynnistimoottorille huoltamistoimia 50000km:n välein
Purkaminen ja osien pesu ei ole rakettitiedettä. Joitain työvälineitä se vaatii ja huolellisuutta sekä siistiä työtilaa etteivät pikkuosat, ylempänä kuvassa, eivät ole kohta hukassa. Lisäksi tarvitaan voitelua sekä kuluvien komponenttien puhdistus ja kulumisen arviointi eli voiko vanhoja osia käyttää vielä. (Arvioisin että yli satatuhatta kilometriä startti kestää, kokonaisesti, kunhan on huollettu. Varman päälle. Todennäköiseti pidemmällekin.)

Vaihteiston öljy
Saa jatkaa tehtävissään. Olen lisäaineistanut myös vaihteiston. Uskoisin kyseisen öljyn toimivan vielä tulevan suven ajot. En usko että kymmenentuhatta menee rikki tänä vuonna. (Tässä vaihteistossa ei ole sitä hienoutta joka on, useissa vanhemmissa malleissa, sellaista hienoutta kuin oli, aikanaan isolohkoisten viisivaihteisissa.(Guzzilla on ollut kaksi tuotantolinjaa seitkytluvulta asti joissa toisessa tehtiin pikkulohkoisia ja toisella linjalla isolohkoisia. Erona moottorin rakenne ja koko pikkulohkoisten, 350 - 750cc, teho jää alle 60 heposen ja isolohkoisten, 600 - 1200cc, jotka ovat kuuskytluvun alun perintöä jäävät alle 110 hevosvoiman joitakin kalliita erikoismalleja lukuunottamatta. Nyttemmin, Mandello del Lariossa, Leccon maakunnassa, rakennetaan Guzzille uutta, isompaa tehdaskompleksia ja pyöriin vesijäähdytys. Tosin heillä on ollut jo viisikymmenluvulla vesijäädytteisiä malleja kuten viisisatanen V8 ja useita nelisylinterisiä. Kävin, taannoin, tehtaan museossa katselemassa tuotteitaan. Meni koko päivä vaikka mieli tekikin muutamalle viinihuikalle ja pastaa imuroimaan. Yllätys oli että viini ja pasta ei maksanutkaan mitään. Firman piikkiin. Porukassa olleen suomalaismimmin valitsivat kokoontumisen pääpalkinnon saajaksi.) 

Esteitä ahkeraan ajeluun 
Nykyään kun on muutakin puuhaa niin ei aina kerkee ajella. Ennen ajelin pitkin maatamme, Pohjoismaita ja Eurooppaa poikamiehen ominaisuudessa moottoripyörilläni. (Centaurolla, Quota Millellä useammankin kerran ja pari muuta italoa. Usein yksin mutta myös seuran kanssa tai porukalla.) Myöhemmin on kertynyt omaisuutta ja muuta ylläpidettävää joihin kuluu aikaa motorismiltä. Itselläni oli auto teini-iässä mutta luovuin siitä. Reilut kymmenen vuotta on taas ollut auto taloudessa. Sama Dacia pikkupaku koko ajan. Perintönä tulleen mökkiasioiden vuoksi. Muuton kahdella kumilla etenen. Mökillekin jos reissu kestää enemmän kuin viikon. Kokoontumisajoissa tykkään käydä. Niitä on Itä-Suomessakin. Ajokortti voimassa vielä kaksi vuotta. Jossentössi.

Lisää ajettavaa kesätöihin
Ainakin Mökin liiteri - huussi - varastoyhdistelmän katon korjaus. Muutenkin mökkeilyssä on aina jotain "päällä". No, ensiksi, uudet portaat laituriin. Tekisiköhän teräksestä? Tietenkin omistajataho saa päättää. Minähän olen vain vävy. Sukunsa ainoan naidun naisen leskeytymiseen asti. Nuorimman veljeni rantamökilläkin on aina jotain tekemistä. Se on, sentään, noin kolmen vartin ajomatkan päässä asunnoltamme. Vaimon suvun perintömökille tulee noin viisisataa kilometriä. Yli puoli päivää kestää matka. Eli tyhjin käsin ei kannata startata. Yleensä käytän 1400 Californiaa kun menen mökille. Rouva ajaa kuormakamelia eli talouden ikääntynyttä diesel-pakettiautoa. Vai pitäisikö ryhtyä päästöttömäksi ja hankkia sähköauto? Mökillä ja matkalla, mennentullen, voi ladata. Matkalla lataaminen lie vastenmielistä. Tätä kirjoittaessa dieselpolttoaineen hinta pompsahti yli 2,350€ lukemaan lähitankkauspisteellä. Sen sijaan, jos moottoripyörälläajoa harrastaa niin etanolilla pääsee halvemmalla kuin sellaisella "bensalla" jos on multifuel-ominaisuus. Voi käyttää pelkkää bensiiniä, bensiiniä ja etanolia sekaisin tai pelkkää etanolia. Tehokin hieman paranee ja palotila puhdistuu koska etanolissa on vettä. (Lukijani varmaankin tietävät että kaikissa bensiinilaaduissa on seassa etanolia. Vähiten korkeaoktaanisissa. Moottorietanolissa, vastaavasti, on viitisentoista prosenttia bensiiniä takaamassa että pakkasellakin käynnistyy. Etanolilla tankkaan 1400 Californiani.)

Ei harmeja 
Toistaiseksi California 1400 on ollut viaton peli. Venttiilivälykset säädän jos on tarvis, moottorinohjauksen ohjelmoin jo mieleisekseni, jousituksen ja ohjauslaakerit säädän itse. Gruppon palstalta olen lukenut että tonninelisatasessa kardaanin niveliä kuluu rikki jo alle sadantuhannen kilometrin. Homma vaatii takapyörän ja takahaarukan irrotuksen että kardaanin saa kouraan. (Ohessa pitää purkaa joitakin muitakin rakenteita.) Tarvitaan uudet ristinivelet niin matka jatkuu. Se mikä ristinivelet syö en ole varma. Liittyykö ajotapaan, pyörän säilytykseen, huoltoon vai onko se heikko kohta? Omassani vaikutti että ookoo mutta etummaista niveltä ei pysty tarkastelemaan purkamatta takahaarukkaa irti kokonaan. Periaatteessa kardaanin etunivel tässä takatuentaversiossa rasittuu eniten. Se on muidenkin kardaanipyörien ongelma. Toki, viittaan aina, sykliseen ajotapaan jossa ajetaan liian pienillä kierroksilla ja vaihdetaan isommalle vaihteelle liian aikaisin. Iso v-twin ei käy tasaisesti kuin yli kolmentuhannen varvin kierroksilla. Mieluimmin reippaammin. Myös kytkin kärsii jos ajaa alakierroksilla. Silti, väärinkin ajaen, pyörä kulkee asiallisesti, aikansa. Oma pyöräni on juuri noilla, mainituilla, ajomatkoilla.

Liian alhainen ajokierrosluku
Itse olen siinä käsityksessä että isokuutioisella V2-moottorilla tulee, helposti, ajetuksi matalalla kierrosluvulla kun voimaa on ja se syö niveliä joka matalakierroksisen moottorin kierrosluvun vaihtelun vuoksi mäntien verkkaisen liikkeen tahtien välissä muodostaa iskukuormitusta joka isolle nelitahtimoottorille on ominaista. Myös kytkimen, vaihteiston ja perävaihteen ohella rasittuvat. 

Kuudes vaihde oli tarpeeton teillämme
Kuutosvaihdetta en ole tarvinnut kuin autobaanalla silloin kun vielä käytin vakiorengastusta ulkomaanreissuilla. Nyt takarenkaan kehämitta on lyhyempi ja rengas hieman alkuperäistä leveämpi ja lyhytkehäisempi auton rengas. Laillisesti. olkaa hyvä. Katsatuskonttorilla piti käydä merkkauttamassa asennettu rengastyyppi tiedostoihin ja rek.-otteeseen. Itse ajan, heti lähdön jälkeen, yli kolmentuhannen varvin vaikka voisin vaihtaa kakkosellekin. Kolmosella päsee jo yli sadan. Matala kierrosluku aiheuttaa iskukuormistusta voimansiirtoon. (Vaihteisto. kytkin, kardaani, perävaihde uhreina.) Kardaanin vaivana on myös ilmankosteus. Nyt, noin 60000 km kohdalla en ole oireita havainnut mutta tarkistin vain kardaanin takanivelen. Tulevaisuus näyttää... Toivoakseni, ensisuvella, tulee kymppitonni lisää mittariin. Ei se mikään tarve ole mutta kun vain kerkiäisi. Kaikennäköistä "perintöä" on tullut "hallittavaksi". Vanhuuden haittoja. Tosin jalka nousee vielä reippaasti satulaan jos on tarve.

Uutena ostettu
Koska pyöräni ei ole kovin paljon ajettu (Reilut 60000 km.) ja käytetty merkkihuollossa on myyjän takuu ollut voimassa. Tosin myyjäliike ei edusta, enää, tätä merkkiä. Itselle on paha määritellä onko keulaöljyä vaihdettu milloin ja missä määrin. Papereissa lukee että huolto on tehty. Nyttemmin teinkin itse.

Kerhoni LCR-mc 
Vanha juttu perustamaltani Kerholta. Nyttemmin on uudet ja tuplasti isommat kerhotilat kahdessa kerroksessa. Lisää jäseniä toivotaan ja tilat sekä muut fasiliteetit, kuten työkaluvalikoima, ovat hyvät. Pyörän merkillä ei ole merkitystä. Kunhan on. Eli nk. sekapyöräkerho kyseessä. Toistaiseksi jäsenmaksu on ollut kohtuullinen.

On kysytty
Jotkin motoristit ovat kysyneet miksi olen luopumassa Verstaastani. Siihen on useampi syy. Se ei ole syy että "säästän rahaa" kun on "oma" verstas. Kuukauden tilavuokralla voisi teettää useammankin huollon merkkiliikkeessä. Kerhollani voi puuhata halvemmalla. Vanha Kerho: LCR-mc. Jos kahdeksankymmenluku on vanha... (Itse olin silloin jo kolmekymppinen.) Kerhotilan perällä räpläilen talvisäilytyksessä olevia pyöriäni laajoissa ja valoisissa tiloissa. Kohta pääsen testaamaan onko litiumakussa virtaa ja lähteekö 1400 California napinpainalluksella käyntiin. Kuten uskon. Ehkä jo kuukauden sisään...

Lukemat
Ei ihan tasalukuja mutta en halua että kesken ajokauden pitää rassata, saati viedä merkkihuoltoon, omaa pyörää. Tapahtuu hieman ennakointia. Edellisen huollon teetin. Nyt selvisi että ovat vaihtaneet vain moottori- perä- vaihteistoöljyt. Keulaöljyihin ei ollut kajottu vaikka piti. Pyrin palaamaan omatoimisuuteen... Vaan nykykomponentteihin ei ole vehkeitä enkä näin, ikämiehenä, halua hankkia enempää työkaluja Verstaalleni. Suvemmalla pidän pikkuista markkinatoria muutaman muun kaverini keralla Ylöjärven hyvässä kaupungissa. Satoi tai paistoi. Verstaskamani kauppaan pois ja varaosat myös.

Nostin öljypohjan alle
Pienikokoinen suuntaisnostin rungon/öljypohjan alle ja nosto sen verran ylös että etupyörän saa irti. Jarrusatulat pitää irrottaa myös. (Irrotetun etupyörän pesu ja mahdolliset maaliviat on helppo tehdä irtopyörään. Sama koskee myös teleskooppien ja jarrusatuloiden puhdistukseen.) Lastiliina keulan kannatukseen että saa teleskoopin sisäosat niin ylös että saa uudet öljyt sisälle. Kuvia alempana.

Öljyn valutus
Edellyttää em. nostinta ja puuhausintoa sekä kohtuullisesti työkaluja kuten kuusiokoloavainsetti josta isointa kokoa tarvitaan. Teknisesti homma ei ole vaikea. Pari tuntia säin tärväytymään mekaanisissa töissä. Vanhan öljyn valutuksen jälkeen huuhtelin teleskoopit sisäpuolelta Bräkleenillä ja jätin valumaan ja kuivumaan.

Aloitus keulasta
Mustaa kuraa tuli pihalle. Sen saaminen ulos on hieman isompi homma sillä keulaa pitää purkaa melkoisesti. Ei mitään ulosvalutusruuvia ole vaan keula on purettava osiksi. Ei ole vaikeaa: pyörän nosto sen verran että saa etupyörän irti eli jarrusatulat irti ja etuakseli pois. Vasemmalla pitää huomioida  että ABS-anturin johdin ei joudu kireälle kun homma jatkuu.

Keulan purku
Lokasuojaa ei tarvitse irrottaa mutta muu kama kuin mainittu etupyörä ja teleskooppien yläpäiden hatut pitää avata. Seuraavaksi teleskooppien alaputkien ruuvit auki ja vanhojen öljyjen valutus ulos. Edellä mainittu toimi pitää tukea. Itse käytin lastiliinaa jonka pujotin alakolmion taitse ja lokasuojan alta. (Kuva alempana.) Lokasuojan reunan suojelemiseksi laitoin nk. reunanauhaa sille kohtaa johon hihna hiertää. Ehkä turhaan mutta varoiksi. Tarkoittaa että alaputkia ei tarvitse vetää irti yläputkista eikä tiivisteet vaarannu vaan homma hoituu yläkautta. Pääosa vanhasta öljystä lorahtaa pois. Loput huuhtomalla.

Ala- ja yläkolmio
Niitä ei tarvitse löysäillä mikäli niiden kartiorullalaakereiden eli ohjausakselin voitelu on kunnossa. Yleensä asiaa ei normihuollossa huomioida. 

Nostetaan pois
Koska iskunvaimentimien alapultit ovat irti ja ylätulpat löysätty niin ylätulpista nostaen ja em. lastiliinan kiristämällä alakolmion ja lokasuojan välille niin  homma on helppo. Noin metrin verran, per teleskooppi, tulee jousitusosia ylös vetämällä pois. Helppo pyyhkiä vanhaa öljyä pois ja antaa valua alapäästä loput. Vanhat öljyt lorisivat pois. Se vähä mitä niistä oli jäljellä.

Bräkleeniä
Sillä huuhtelin loput öljyt ja sakat pois sekä jousitusosista että alaputkista. Joka on edelleen paikoillaan em. lastiliinan kannattamana. 

Seuraavaan päivään
Bräkleen on haihtuvaa ja liuottaa öljyä hyvin niin mitään isompaa töhnää ei keulaan jäänyt. Yön yli liuotin haihtuu mikäli sitä on käytetty rittävästi.

Kokoonpano
Paljon nopeampi kuin purku eli kokoonpano sujui rivakkaan. Monessa kohtaa on niin että kun vain ao. ruuvit löysää niin keula purkaantuu ja toisinpäin kokoutuu.

Keulaöljy
Ostin kaksi pulloa vähävaahtoavaa keulaöljyä. Toinen SAE10 ja hieman vahvempi SAE 20 joista tein seoksen. Ei puoliksi vaan siten että sain aikaiseksi itselle sopivan vaimennustehon sillä tässä pyörämallissa ei ole lainkaan muuta iskunvaimennuksen säätömahdollisuutta kuten on ollut monissa Guzzimalleissa aiemmin. (On ollut jousipaineen säätö, joustonopeuden proggression säätö ja paluuvaimennuksen säätö. Kaasuvaimentimiakin on keuloissa ollut.)

Takaisin nipussa
Sama "remmi" lokasuojan ja alakolmion välissä jonka kiristin samalla kun nostin teleskoopit ylös ja sain sisäosat pujotettua takaisin. (Huom. Eri puolilla on hieman erilaiset sisäkalut eli kannattaa merkata tai, ainakin muistaa, kumpi sisäkalu on kummastakin keulaosasta.)

Vaimenninöljyn laitto
Sisäkalujen yläpäät törrättävät yläkolmiosta niin että jouset näkyvät. Ohjekirjan mukaista öljyä putkiin. Käytin nk. tippakannua eli astiaa jolla voi pumpata vaimenninöljyn sujuvasti juurijajuuri näkyvissä olevan jousen yläpuolella olevan holkin reiästä teleskoopin sisään. Mitään tulppia tai muita kommervenkejä ei ole.

Määrät
Pyörän korjaamokirjassa tarkemmin mutta pyörän mukana tulleessa ohjekirjassa taitaa olla myös maininta asiasta.

Taipaleelle 
Kerron miten kävi kunhan ajokauteni alkaa. Säiden puolesta voisi ajaa jo nyt mutta pessimistinä arvelen että tulee huonoa säätä ja pyöräkin likaantuu... Tiedä sitten tuleeko Pessin Illuusia tarakalle...

Hankitut tarpeet. 

Vaimenninöljyistä 
Nyt seos jossa kolmannes 10W ja loput 15W SAE. Valitettavasti on niin että eri öljymerkkien SAE-luvut kulkevat omia teitään eikä voi sanoa että olisivat samanlaisia pelkän SAE-luvun perusteella. Kyseinen merkki on ollut jo vuosia käytössäni eli uskoisin että tiedän mitä haluan. Siihen en ota kantaa kenen iskariöljy on parasta mutta sen tiedän että vaimenninöljyjä on vaihdettava melko taajaan. Ennen ajoin eri moottoripyörilläni yhteensä noin 30.000km per vuosi ja jouduin tekemään huoltoa useamman kerran vuoteen. Nyt, enää, tulee vaivainen kymppitonni täyteen. Huolto talvella. Jatkossa matka lyhenee ja ajokorttinikin on voimassa vain toistaiseksi.

Jarruneste
Vanhojakin jarru- ja vaimenninnesteitä nesteitä oli Kerholla hyllyssä. En niitä käyttänyt. Jarrunesteellä on ongelmana, ainakin tällä lajikkeella, on se että suojaamattomana ne absorboivat vettä itseensä ja vanhenevat nopeasti ja aiheuttavat jarrujen sisäpuolista korrosiota. Yhden pyörän jarrujen huoltoon ja jarrunesteiden vaihtoon riittää, kerralla, tuollainen pikkupullokin. Kytkinnesteitä en nyt vaihtanut. Nesteenvaihtohommasta ei ole kuvia koska käsittelin jarrunestettä kumihansikkaat käsissä ja en halunnut tahria järjestelmäkameraani. Sama koskee myös kännykkääkin.

Toiseenkin kertaan
Koska kahden purkin sisältö ei kovasti hommassa vähennyt niin katson että minulla on loppuiäksi keulaöljyä hyllyssä. Jos ei Kerhokaverit "lainaa". Pitää laittaa katveeseen. (Toisaalta ei pikku laina ole koskaan ollut haitaksi sillä hätä ei lue lakia ja kustannuksen voi korvata. Vaikka muutamalla oluella. Kerhollani on ravintola. Ruokaa ja juomaa. Ja, tietenkin, sauna.)

Keula
Piti kymppitonni sitten olla keulaan vaihdettu uudet liemet. Väittäisin että ei ole. No, ei ole huollon tehnyttä firmaakaan enää. Laskun öljynvaihdosta ja öljystä maksoin. Tällä, nyt ilmenneellä, vanhalla öljyllä, ei tullut öljynvaihtoväli vastaan em. syystä. Nyt kun oli aikaa niin sen tappamiseksi käytin aikaani huoltamiseen. Kerhollani, joka on varsin ylellinen, ovat hyvät valmiudet ja kohtuullinen työkaluvalikoima. Tosin, vain minä, enimmäkseen, käytän työkaluja koska Kerhon useimmat pyörät käytetään merkkihuolloissa ja käyttöikä on 2 - 5 vuotta. Olen havainnut. Vaurasta on se. Nytkin taitaa bensiini olla ihanan kallista. Onneksi voin ajaa etanolillakin.

Tämmöistä kuraa keulassa. Ei ihme että ajossa oli pikku ongelmia vaan syytin vanhuuttani. Vaan ei ollutkaan iästä kiinni vaan ajasta ja öljystä.

Kahteen astiaan
Mustaa kuraa kertyi astioihin. Vaikutti myös siltä että öljy oli jotenkin vähentynyt. En ryhtynyt mittailemaan. Laitoin kierrätysastiaan eli Kerholtani lähtee vanhat öljyt uusiokäyttöön. 

 Teleskoopin ylätulppa avattuna. Alempana näkyy jousen yläpää.

Mahdollisuus säätöön
Ylätulpan alla on pätkä muoviputkea. Alkuperäisasennus. Jos jouset "laiskistuvat" ja keula alkaa "makaamaan" niin vaihtamalla hieman pidemmän holkin alkuperäisen tilalle. Ei se uutta vastaa mutta antaa pyörälle ryhtiä ja oikean ajoasennon eli keulakulma on jälleen oikea. Homma vaatii pientä purkamista mutta menee siinä samalla kun tekee keulan öljynvaihdon. Eroa tuskin huomaa muuta kuin ajettaessa.

Takajoustintuet
Paineelliset erillisillä säiliöillä letkun päässä. Niiden rassaamiseen ei ole itselläni, eikä Kerhollani, vehkeitä. Taitaa käydä, kuten muillekin yleensä, että pitää turvautua huoltoliikkeeseen tai ostaa suosiolla uudet pumput.

Melko tuore pyörä
Takana vasta noin 60000 kilometriä. Toiminut kokolailla moitteitta. Ei remontteja, ei korjauksia eikä ole kaatunut kuin kerran paikallaan petollisen maasto-olosuhteen vuoksi. Ei merkittäviä vaurioita. Huollot olen, pääosin, tehnyt itse mutta alussa takuuaikaiset merkkihuollossa ja sitten myöhemmin, yksi huolto huoltoliikkeessä, muiden kiireiden vuoksi. Sittemmin omatoimisesti. Kuten nytkin kun talvella on aikaa. Nyttemmin taidan käyttää huoltoliikettä mutta sillä ehdolla että saan katsella sivusta mitä tehdään. Toki Kerholla voi huoltaa myös niinkuin nyt tein. Perkele, Saamari ja yksi Joukahainen avuksi kun pitää toisten jäljiltä korjata omaa pyörää. Onneksi "korjaaminen" käsitteli vain keulaöljyn vaihtoa. Tällä kertaa. Kerkesin, sentään, hätiin. Vikoja en ole havainnut.

Tuntuma uusilla keulaöljyillä
Taisin saada varsin hyvän seoksen aikaiseksi. Koeajo ei ollut kuin muutama kymmenen kilometriä ja pääasiassa asfalttiteitä. Toki pienempääkin ja kuoppaisempaa tietä ajoin ja koin olevani tyytyväinen. Alkuperäinen viskositeettisuositus on nyt osoittautunut liian "luiruksi" liemeksi. Toki säätila oli vilpoinen ja öljy ei päässyt keulassa kovin lämpenemään. Katsotaan sitten kesähelteillä tuleeko keulasta löysä.

Muuta keulasta
Vaikka keulassa ei ole minkäänlaisia säätönupikoita niin voitelu/vaimenninöljyn valinnalla voi keulaa säätää. Määrällä ei. Voi tulla tönkkö keula. Toinen säätömahdollisuus on jo mainittukin tässä jutussa eli keulan jousien esijännityksen säätö. Se edellyttää myös keulan purkamista. Irrottaa keulaa ei tarvitse mutta etupyörä pitää irrottaa ja ottaa sisärakenteet ulos, osittain, ja jatkaa jousien yläpäissä olevien muoviholkkien mittaa jos haluaa keulan korkeammaksi. 

Pari suvea vielä
Sen verran on ajokorttini voimassa. Katson sitten onko vielä mahdollisuutta saati halua pitää mp-korttia voimassa.

Keula kannatuksella lastiliinalla lisävalojen telineen tukemana. 

Kiveniskemät
Vanteiden kolhut ja pyörän takapään kiveniskemävauriot olen jo korjannut. Vielä pitää lisävalotelineen, kuvassa näkyy vain keskiosa, kiveniskemät korjata. Siistiksi sitä ei saa kuin hiekkapuhaltamalla ja uudelleen uunimaalauksella, vaan piilotan kiveniskemät, jälleen, vain peittämällä "paukkupullomaalilla" sen verran ettei lampputeline ruostu. Teline on omaa valmistettani.

Vanteet
Molemmat olivat saaneet osumia maalipintaansa. Korroosion, eli alumiinihomeen, pelossa tein paikkamaaluksen niihinkin. Lopuksi vahaus. Siistiä tuli. Toki itse näen korjauskohdat mutta, äkkiseltään, näyttää oikein hyvältä.

Kytkinnestesäiliön "haitarikumi" hikoilee. Kyse on vedestä. "Haitarin" alapinnassa vettä ei ollut. Jos olisi niin menisi nesteet vaihtoon.

Yllätys kannen alla
Kun kansi ja välilevy on nostettu niin oli yllätys. Vettä oli päässyt "haitarin" yläpinnalle joskus syyskuussa, viimeistään, koska silloin pyörä oli viimeksi ajossa ja sen jälkeen lämpimässä kerhohuoneistossa. Puhdistin kansiosat ja haitarikumin. Poistin vanhan nesteen ja siivosin lievän sakkakerroksen säiliön pohjalta ja laitoin uutta jarrunestettä säiliöön. Ilmeisesti haitarikumin huohotus ei ole ollut kunnossa. Nyt on.

Jarrunestesäiliö
Liki identtinen peilikuva kytkinnestesäiliöstä. Sen puhdistin myös. 

Jarrunesteen ominaisuuksista
Kumipalje ulkoilman ja jarrunesteen välissä kertookin sen että ilmankosteus ei saa yltää nesteeseen. Jarruneste on herkkä vedelle. Vesi on painavampaa kuin jarruneste ja hakeutuu alas jarrusatuloihin. Jos tehdään oikein raju jarrutus niin jarrumäntä kuumenee ja vesi jarrunesteessä kiehahtaa. Siis sadassa asteessa. Silloin katoaa jarrutuskyky. Käytännössä tämä on tullut ilmi Alpeilla alamäkeen lasketellessa serpentiiniteitä. Siellä kun jarrua tarvitaan ihan tosissaan.

Kannen osat. Vain paljekumi on oikeinpäin, muut nurin.

Reikä tukossa
Kumipalje on alinna ja estää ilman hapen ja kosteuden pääsyn jarrunesteen kanssa sekoamaan. Valkoinen muovilevy lepää haitarikumin päällä ja sen keskellä on pieni reikä. Se oli tukossa. Siitä johtui kosteus. Myös alumiinikannessa on ilmakanava, kuvassa noin klo. yhden tietämin. Sekin pitää olla avoin. Vain kumihaitari estää hapen ja kosteuden pääsyn kytkinnesteeseen. Tällä kertaa tehnyt työnsä. Varoiksi, silti, vaihdoin kytkinnesteen. Tilannetta ei voi huomata ulkoisesti.

Litiumakku
1400 Californian lataussysteemi tukee myös litiumakkua. Perinteiseen akkuun verrattuna litiumakkussa ei ole sitä ongelmaa lainkaan kuin sisäinen purkautuminen. Talven aikana litiumakku ei tyhjene itsekseen eikä tarvitse ylläpitolatausta talven aikana toisin kuin perinteinen lyijyakku. Litiumakun kolmas ajokausi alkanee, jos säät sallivat, joskus huhtikuussa. Muuton moottoripyöriä on jo näkynyt liikenteessä.

Takalokasuojan jatkeen kunnostus
Sama osa kannattelee myös rekisterikilpeä. Valmistin sen talvella 2016. Nyt se oli nähnyt jo maailmaa useamman kymppitonnien matkat ja siksi kunnostuksen tarpeessa. Kolhuja, kulumia ja maalivikoja. Eihän se ihan helpoin paikka ole. Jatkuvassa kivi- rapasuihkussa. Ainakin silloin kun ajetaan. 

Lasikuituvahvike
Rapasuihku oli, onneksi näkymättömältä kohdalta, jauhanut aukon jatkeeseen. Pesin, hioin ja lisäsin lasikuitukangasta. Eiköhän se kestä ihan sen ajan mitä tulen ajoneuvolla ajamaan. Varmaan pidempäänkin. Vanhasta sisäkumista saisi kiveniskemäsuojan kun liimaisi sen lokasuojan sisäpintaan. Lokasuojan jatke oli jo kulunut puhki pienltä alalta. Korjasin. Lasikuitua ja hartsia.

Muuta fiksausta lokasuojan jatkeelle
Pohjamaalaus ja uusi pintamaali. Hieman muutin rekisterikilven kiinnitystä. Eiköhän tämä pikkuremontti riitä. Toistaiseksi. 

Vaihdepoljin siistitty ja nivelet voideltu. Sama jarrun puolelta.

Ehtoopuhde
Polkimen ja välitangon irroitin, puhdistin ja voitelin nivelet ja laakeroinnin. Sama jarrupolkimen puolella. Vesi, lian ohella sekä kuluneet tiivisteet vaikeuttavat poljinten käyttöä. Laitoin uudet tiivisteet pestyihin ja voideltuihin akseleihin ja polkimiin. Toimivat oikein napakasti. Näin olen toiminut liki vuosittain. Tiivisteet kun kuluvat niin nivelkohtiin pääsee kosteutta. Tapahtuu syöpymistä. Välitangot puhdistin ja kiillotin kevyesti sekä vahasin. Ei tule tummumia.

Kamerakotelo jalustallaan. Vaatii hieman vahaa. Kamera on vielä muualla.

Jarrunestesäiliön yllä
Ohjaustangossa ei ollut, pleksin ulkopuolella, tilaa klipsille tai mahdollisuutta muuhun kiinnitykseen niin tein kolme holkkia ja pidemmät ruuvit jarrunestesäiliön kanteen ja alumiinilevystä pala jossa kolme kiinnityskohtaa. Lisäksi vaijeri jos käy niin että kamerajalusta pettää. En halua, enää, hukata yhtään kameraa.

Karttavalokin on, varalla. Tuskin enää tarpeellinen kun on navi hankittuna.

 

Karttateline

Sellainenkin on. Vaan en nyt muista että missä. Ehkä se on jo tarpeeton. Toisaalta: kartta toimii ilman sähköä. Siitä myös näkee suuremman kokonaisuuden kerralla. Navigaattori on "kapeampikatseinen" laite. Kartta on myös kätevä kun suunnittelee ajoreissua jos alue on ennestään tuntematon. Molemmilla on etunsa.

Kaksi usb-liitintä ja tupakinsytytinliitin. Kannelliset. Telineen ja sähkötyöt tein itse. Pyrin hieman matkimaan alkuperäisrakenteita.

 

Eri laitteille ja lataukseen

Ohjaustangon alle, keskellä näkyy nuppi joka käyttää kaksiasentoista kaksoiskytkintä. Vipua kun kääntää niin laitteisiin tulee sähkövirta. Muutoin asentoja on: off. Sähkö ja kosteus syövät, yhdessä ollessaan, metalliosia eikä ole muutenkaan mukavaa. Käyttökohteita: ladattava taskulamppu, navi, karttavalo, puhelin, roikkavavalo telttaan, jne. Missä nyt sattuu tarvitsemaan 12V tasavirtaa.

Lokasuojan jatkeesta tuli kokolailla siisti maalattuani. Rekisterikilven valo ja kilpi. 

 

Omatointa

Lokasuojan jatke, kilpiteline ja kaatumaraudat ovat omaa valmistettani. Pölyä on jo laskeutunut. Kerhollani on jo ollut vilinää jonkin verran. Motoristit ovat mönkineet talvipesistään kuin menninkäiset keväällä. Eivätkä, kuten talviaikaan, juo Kerhon halpoja kaljoja kuten syys- ja talviaikana

Oikean puolen tuulenohjain. Myös omaa valmistetta.

Kaatumarauta ja sivulaukun kanteen liimaamani suojalistat. Lievää kulumaa. Sitä varten ne ovatkin. Ei kulu maalipinta. Kymmenen vuotta vasta. Biltemasta.

 

Kahvat laukkujen kansissa

Eivät ole alkuperäisvarusteita vaan Lempäälästä Kuljun Kartonon myymälästä. Muutaman euron hintaisia. Kromattua alumiiniä. Siinä nuo ovat oleet kymmeniätuhansia kilometrejä matkassa. Pienempi etukahva on siksi että huollon yhteydessä pitää laukut nostaa pois paikoiltaan. Takakahva, se isompi, auttaa sekä kantta avattaessa että nostaessa laukkua pois. Muuten tarvitsisi haparoida.

 

Vauhtiraidat

Biltemasta. Niillä olen "värittänyt" sekä tankin että sivulaukkujen laajoja valkeita ja tummia alueita. Saatavissa useissa väreissä. Itse laitoin hopeiset. Pyörä ei ole alkuperäisväreissa vaan maalautin koko pyörän uudelleen runkoa lukuun ottamatta. Heti uutena. Itse määrittelin mitä mihinkin tulee. Eikä, edes, maksanut paljon.

Jarrupoljin ja astinlauta. Vivustot pesty ja voideltu.

Jarrupolkimen ja vaihdepolkimen huolto
Niissä on o-renkaat tiivisteinä mutta muutama kymmenentuhatta kilometriä saa aikaan että vesi pääsee ruostututtamaan polkimien laakeroinnit. Ehkäisykeinona irroitin polkimet, pesin laakeroinnit ja asensin uudet tiivisteet vaseliinin kera. Ei välyksiä ja toiminta kevyttä. Suosittelen muillekin. Tavallinen perushuolto ei näitä kohteita tarkista. Jää omistajan vastuulle tehdä tai teettää purku, puhdistus, voitelu ja kokoonpano. O-renkaiden ongelma on että ne, ajan kanssa, kovettuvat tai katkeilevat ja päästävät kosteuden ja lian laakerointiin. Laakerit ovat pronssia mutta akselit rautaa.

Oma osaaminen 
Kerrottakoon että ole huoltanut omat pyöräni melko alusta asti muutamaa poikkeusta lukuunottamana. Italiassa oleskellessani käytin sikäläistä huoltoliikettä. Siitä porukasta tuli kavereita joista osa on käynyt vierainamme. Myös maykoilla tapaamani saksalaiset motoristit ovat vierailleet. Onneksi oli iso asunto silloin Tampereen keskustassa. Siitä on aikaa jo yli kaksikymmentä vuotta. Takana autonasentajan ammattitutkinto, sitten lentokone-apumekaanikko armeijassa, asentajan koulutus (Hävittäjäkoneiden parissa.) josta siirryin avaruusalusten rakentamiseen ESAn leipiin, yllättäen NASAn koulutukseen eli, pääasiassa ihan muuta, ja joinain aikoina, tuurannut mp-huolloissa loma-aikoina. Oma mp-verstas on vielä olemassa mutta vähällä käytöllä. Osan työkaluista olen jo myynyt, kuten sorvin ja pääosan mittavälineistä. Mutta paljon on vielä jäljellä...

California 1400 GTS: takalokasuojan lasikuitujatkeen kanssa puuhailua

 

Lyhennelmä allaolevasta
Kurasuojan jatke kulunut. Purkua ja komposiittikorjaushommaa ensin. Myöhemmin hienokittitasoitetta pintaan, hiontaa ja maalausta.

Tarina on pitkä
Jos löydän kyseisen aiemman artikkelin niin siinä mainitsin että on aika toimiin. Taisi olla toissavuonna tai aikaisemmin. Joka tapauksessa, toistaiseksi, tämä on moneen vuoteen isoin remontti pyörän historiassa. Tosin: kaasuvaijerit pitää balansoida tietokoneavusteisesti. Kestää muutaman sekunnin. Läppärin johtojen veto ecuun kestää pidempään. Mutta onko se remonttia?

Eivät ole vakio-osia
Kuten ennenkin olen tehnyt pyöriini muutoksia. Joskus laittanut ahtimen tai muuttanut jousitusta, ym. puuhaa. Tähän on muutoksena takalokarin jatke joka hoitaa hommaa myös rekisterikilven telineenä. Kaikki kaatumaraudat ovat omavalmistetta edessä ja takana. Ohjaustanko on tarvike ja moottorinohjausta säädetty omatoimisesti. Astinlautoja ja hallintalaitteita on siirretty kuten muitakin komponenttejä älykkäämpiin paikkoihin tai, ainakin, soveliaampiin. Sama koskee takalokasuojaa. Alkuperäinen oli sikaruma, sanotaan, vaikka sika on fiksu ja siisti eläin. Muut muutokset ovat pikkujuttuja. Paitsi takarengas. Lisäksi runsas määrä lisävarusteita.

Toimet toteutuvat hiljalleen
Kyseessä on omavalmiste takalokasuojan jatkeeksi. Se korvaa alkuperäisen rekisterikilpitelineen joka on ruma ja rakenteeltaan kömpelö. Uuteen telineeseen eli lokasuojan jatkeeseen tarvittiin hieman lasikuitukangasta. Arvelisin että noin puoli neliömetriä. Muistaakseni kaksi tai kolme kerrosta lasikangasta eli ohutta ja kevyttä. Toki pieniä hukkapalojakin jäi tekovaiheessa. 

Halvahkoa puuhaa 
Lasikuitu ja polyesterihartsi ovat edullisia materiaaleja. Mieluimmin käytän lasikuitukangasta kuin katkokuitumattoa. Toki molemmilla kangastyypeillä on puolensa. Hiilikuitu ja aramidikuitu ovat myös oikein hyviä rakennemateriaaleja ja olen niiden parissa työskennellyt paljon ilmailu-, avaruusalustekniikan ja sotilastarpeiden yhteydessä. Hiilikuitu on hyvin kevyttä ja aramidi melko köykäistä myös sekä erinomaisen lujaa ja molemmat varsin helppoja käsitellä. Aramidistä tehdään, muunmuassa, luotiliivejä. Hiilikuidun käsittely vaatii kevyttä henkilösuojausta. 

Hartseja on erilaisia ja -hintaisia 
Moni hartsityyppi vaatii myös suojausta kuten epoksi. Se tarvitsee jo kaasusuojaimen. Materiaaleja on yleisesti saatavilla alan liikkeistä. Tällä kertaa ostin polyesterihartsia ja hienokittiä Bilteman veneilyosastolta. Kohtuuhintaisia ja toimivia mömmöjä. Maalit Puuilon kylmäkaapista. Lisäksi tarvitaan pieni sivellin eli maalipensseli jonka jouhia on hieman lyhennetty. Käytän muottia ja karhennuskangasta lasikuituvaloksen toisella puolen. Se repäistään pois hartsin kovetuttua. Tulee siistiä pintaa. Tähänkin pikkuhommaan. Vieläpä puolelle jota kukaan ei näe. Joku saattaa sanoa hifistelyksi. Mutta se edustaa myös ammattitaitoa. Mitähän pyörän tuleva omistaja ajattelisi aiheesta?

Työvälineet ja suojaus
Kun nyt käsittelen polyesterihartsia ja lasikuitukankaasta tehtyä rakennetta niin kerrottakoon että lasikuitua voi leikata tavallisilla Fiskarsin mustakahvaisilla saksilla. Mielellään pitkäteräinen versio jos on paljon leikattavaa. Muun väriset (Oranssit) muovikahvat sulavat jos niihin pääsee liuottimia kuten asetonia jolla pestään likaantuneet työvälineet ennen kuin hartsi on niihin kovettunut. (Fiskarsin mustat kahvat kestävät liuottimia.) Kumihansikkaat tarvitaan. Kertakäyttöhansikkaat eivät kestä tai suojaa kunnolla tässä hommassa. Muotti käsitellään irrotusaineella ja annetaan sen kuivua. Riippuu muotista ja osasta kuinka monta käsittelykerrosta tarvitaan. Homma on hidasta koska aiemman kerroksen pitää saada kovettua. Muutoin osaa ei saa irti muotista. Irrotusainekäsittely uusitaan joka valoksen irrotuksen jälkeen jos tehdään sarjatöitä. Irrotusaineen ohella, jos käytetään alipainevalua, tarvitaan repäisykangasta, reikäkalvoa ja imuhuopaa sekä säkitysmuovia ja sen tiivistämiseen keloina saatavaa tiivistenauhaa. Se on kertakäyttöistä. Imuhuovan sijasta olen käyttänyt, pikkuhommissa vanhoja t-paitoja, tms. muutaman kerroksen vahvuudella. Kun hartsivalos on kovettunut ja irrotetaan muotistaan niin viimeistelyn voi suorittaa sahaamalla tai hiomalla. Riippuu tapauksesta ja sen rakenteesta. 

Kuidut ovat tunkeilevia 
Hengityssuojain estää kuitupölyn pääsyn keuhkoihin. Erityisesti kevyt hiilikuidun hienojakeinen kuitu leijuu ilmassa pitkään. Toimitila kannattaa jättää rauhaan ja seuraavana päivänä imuroida kaikki tasopinnat. Pikkuhommissa riittää tavallinen imuri mutta isommissa projekteissa tarvitaan teollisuuspölynimuria poistosuodattimineen. 

Lähellä ammattilaishommaa 
Jos laadukkaita ja hyvin keveitä rakenteita halutaan niin tarvitaan vakuumipumppu ja säkitysmuovia imukankaineen ja tiivisteineen, ym. Alan liikkeestä saa kaiken. Pumpun ja alipaineistettavan kohteen välisessä letkussa tarvitaan hartsinerotin. Muuten pumppu ei ole enää pumppu. Käytännössä pussiin laitettu valos pumppautuu mahdollisimman tyhjäksi hartsista ja vain tarpeellinen määrä jää laminaatin kudoksiin. Syntyy kevyttä ja lujaa rakennetta. Tätä olen työkseni ja myös harrastuksekseni tehnyt. Tässä yksi hiilikuituproggis. Varhaisvaiheessa, säätämätön versio. Sittemmin tein tarkemmat säädöt moottorinohjaukseen ja moottoriteho kasvoi merkittävästi. Olen aina pitänyt mekaanisista ahtimista. Pyörän olen myynyt sittemmin. Se liikkuu nykyään Uudellamaalla.

Muotin valmistus
Koska ilman muottia ei synny tuotetta niin ensin oli tehtävä muotti. Se tarvitsee mallineen joka vastaa tuotettavaa rakennetta. Eli muottia. (Jos on olemassa alkuperäinen rakenne niin siitä otetulla muotilla voidaan tehdä uusia osia.) Muotin tein lasikuidusta mutta katkokuitukankaasta koska se on halvempaa ja syntyy nopeasti edullista, painavaa ja tarpeeksi lujaa muottirakennetta. Polyesterihartsin hankin muotintekoon Biltemasta. Jos korkeampaa laatua haluaisi niin epoksihartsi tulisi kysymykseen mutta en arvellut kulutuosan valmistukseen sijoittaa huomattavasti kalliimpaan epoksiin. Toki lopputuote on joko lasikuitukankaasta tai hiilikuidusta tehtyä. Laminoinnin jälkeen teen, jos haluan ehdottoman lujaa ja kevyttä tuotetta, alipainekäsittelyn säkityksessä tai korkeapaineen uunissa eli muotti ja siihen laminoitu tuleva tuote säkitetään ja säkistä imetään ilma ulos. Toki toinenkin menetelmä on mutta se toimii vain sarjatuotannossa.

Muotin teko
Käytännössä tuotteen negatiivi. Muotin tekoon tarvitaan myös muotti. Sellainen piti muotoilla. Muodossa noudatin pyörän alkuperäistä "muotokieltä". (Moni on luullut tehdastekoiseksi ja ihmetellyt miksi sellaista ei ole ennen nähnyt.)

Laminointityövälineet
Ensimmäinen homma on muotin irrotusainekäsittely nestemäisellä tai geelimäisellä irrotusaineella ja sen kovettuminen. Riippuu tapauksesta mutta hartsia voi levittää monella tapaa muottiin. Itse olen käyttänyt pienikokoisia maaliteloja ja lyheksi leikattuja maalipensseleitä. Kangaskerros kerrallaan. Teloja ei voi oikein hyviksi pestä, pensselit voi.

Komposiittikuvia
Laitan linkin muutamasta projektistani missä olen käyttänyt alipaineinjektoitua hiilikuitua ja lasikuitua moottoripyörärakenteisiin. Paljon muutakin on tullut duunattua omiinkin pyöriini.

Kuluneen lokarinjatkeen kunnostus
Siihen joutuu hieman hartsin kanssa puuhaaman sillä yläkiinnityskohdassa on kulumista havaittavissa. Kohta ei näy ulospäin. Muutoin ei lokasuojan jatkeella ole keskilinjalla kulumaa kuten olisi jos takarenkaana moottoripyörän rengas joka "tykittää" keskilinjalle liki jatkuvaa hiekkasuihkua. Tässä sellaista ei ole juurikaan havaittavissa. 

Pikku kierros Puuilossa ja Biltemassa
Hankin materiaalia pikku korjauksiin sekä tarpeelliset maalit. Jälkimmäiset Puuilosta. En ole tyytyväinen Bilteman spray-maaleihin. Biltemasta hain hartsin ja hienokitin. Molemmat firman ovat kotimatkallani kätevästi. 

Valmistamani rekisterikilven telinerungon etummainen rakenne asennuspaikassaan. Kuvassa myös uusi takarengas.

Takarenkaan kesto

Alkuperäinen takarengas ei kestänyt kuin vajaan kesän. Hintaa reilusti yli kolmesataa € vanteelle laitettuna. Itse laitoin takapyörän paikoilleen takahaarukkaan. Uusi, samanlainen rengas loppukaudeksi. Seuraavana suvena piti jo juhannuksen alla ostaa uusi takarengas. Hinta ei ollut halvennut. Eli kahden kesän ajot, pelkästään takarenkaan osalta, liikkui liki tuhatta euroa. Se oli syynä ryhtyä käyttämään auton rengasta, joka maksaa, halvimmillaan, noin viisikymppiä vanteelle laitettuna ja kestää kolminkertaisesti sen mitä kallis alkuperäisrengas. Varman päälle kaksi kesää. Nyt on satasen maksava autonkumi alla.

 

Siirtymä toiseen rengastyyppiin 

Alkuperäisrengastus ei tyydyttänyt heikon kulumiskestävyyden vuoksi. Kyseistä rengaskokoa oli silloin vain kahdella valmistajalla tarjolla. Seuraavakin, alkuperäistyyppinen, rengas oli alla vain muutaman tuhannen kilometriä sekin ja kului loppuun. Ryhdyin tutkimaan autonrengasmahdollisuutta. Onneksi oli tuttavia jotka olivat käyttäneet auton renkaita moottoripyörissään joten sain suoraa informaatiota.

 

Auton rengas vs. mp-rengas teknisesti 

Leveys kokolailla sama kuin alkuperäiskumissa eli 205 (mp-kumi 200), kehämitta hieman lyhempi joka vaikuttaa myös välityssuhteeseen eli kuutosvaihteen voi kytkeä hieman alhaisemmassa nopeudessa kuin alkuperäisrenkaan alla ollessa ja tulee pientä polttoainesäästöä. Ensimmäisen auton renkaan aikana tuli oheiskuluja muutama kymppi kun pyörä täytyi käyttää katsastuksessa että Traficomin tiedostoon ja rekisteriotteeseen saadaan renkaan tyyppi ja koko kirjattua. Näin muut viranomaiset saavat oikeat ja ajantasaiset tiedot.

 

Pientä karheutta aiheuttaa 

Kaksi kertaa on poliisi pysäyttänyt ja toisella kertaa esitettiin että pyöräni laitetaan ajokieltoon laittoman renkaan käytöstä. Pelasin mukana ja tiedustelin että miksi auton rengas ei saisi olla moottoripyörässä kun autossa saa? Saisinko perustelut? Tyly vastaus tuli nuoremman konstaapelin suusta: laitonta! Pyysin esittämään kyseisen lainkohdan. Tuli hetken hiljaista. Sitten mentiin poliisiauton tietokoneelle ja Traficomin sivuille ja konsta sanoi että kyllä täällä on varma tieto mitä rengasta pitää käyttää. Että ajokieltoa tulee. Hän hetken katseli ja totesi että tässä on jokin virhe sillä tämän pyörän vaihtoehtoinen rengaskoko on kuusitoistatuumainen 205 leveä autotyypin rengas. Eli juuri niin kuin oli katsastuksessa pyytämäni asia. Ei mennyt se raha hukkaan. Konsta oli närkästyneen näköinen. Toivotin työn iloa jatkossakin ja vapautin kytkinkahvan ja katosin Lahden suuntaan.

 

Siviilin näkemys

Harva on edes huomannut että käytän sekarengastusta pyörässäni. Vain muutaman kerran on tullut vastaan henkilö joka on asiasta huomauttanut. Olen joitakin henkilöitä oikaissut ja näyttänyt rekisteritodistuksen. Mutta ihmettely ei siihen lopu. Eräissä kokoontumisissa on ollut mahdollista näyttää että on muillakin auton renkaita matkapyörissään. Tyypillisesti GoldWingissä ja vastaavissa massiivisissa ajoneuvoissa kuten isoimmissa Triumpheissa. Silti epäillään ajettavuutta, turvallisuutta ja, jopa, kestävyyttä. Kestävyys oli yksi ja perimmäinen syy laittaa auton rengas taakse. Ohessa tulee parempi pito.

 

Yllä kuvassa vasemmalla

Takasumuvalo. Leditoiminen. Kyseista mallia ei löydy Suomesta kuin hehkulamppuversiona. (Tai ei löytynyt silloin kun piti.) Keväisin ja, varsinkin, syksyisin on aamu- tai iltahämärissä, alavilla mailla, sumua tai usvaa. Itsestä tuntuu hieman turvallisemmalta kun napsautan takasumuvalon päälle. Edessä on vakiovalojen lisäksi tehokkaat led-sumuvalot ja hehkulamppu-lisäpitkät kahta puolen keulaa.

 

Puikkorautaa, lattarautaa ja ohutta peltiä

Taivuttelin, aikanaan, verstaallani haluamaani muotoon puikkorautaa ja peltiä sekä hieman hitsausta. Otin myös huomioon että tärinä voi murtaa, ajan kanssa, hentoisen rakenteen. Vältin sen tekemällä eräänlaisen kolmiorakenteen eli mikään rekisterikilven telineen kolmesta pääosasta ei ole yhdensuuntainen minkään muun rakenteen kanssa. Lentokonehommissa opittua.

 

Jäänyt tekemättä

Kaksi asiaa: ensisijaisesti lisävilkut, ainakin, takakaatumarautojen ulkokulmiin. Toinenkin puuha on harkinnassa. Storm Motorilla on hyvä valikoima lisävilkkuja.

Muka kromia

Takakaatumarautaa kiertää "kromislista" eli yli viisi vuotta sitten marketista hankittu, teipillä varustettu lista jonka tarkoituksena on suojella, jos pikkuvahinkoja käy, kaatumarautojen polttomaalattua pintaa. Samaa listaa on muuallakin pyörässä.

 

Rekisterikilven tukilevy on ohutta lasikuitua. Ei jää näkyviin. Toimii myös, osin, kuraläppänä. Kilven valo on jonkin marketin hyllystä.

 

Rekisterikilven valo

Jostain tarvikemarketin hyllystä löysin muutaman euron arvoisen ja sirokokoisen rekisterikilven valon. Ostin siihen uuden polttimon kun edellisen vastus oli kasvanut äärimmäisyyteen. Alkuperäinen, mielestäni, oli kömpelön näköinen iso möllikkä. Lieneekö jossain hyllynperällä. En, ainakaan, ole hukkaan heittänyt. Ehkä joku voisi tarvita. Suomessa on tätä Guzzimallia hieman vähemmän kuin kahden käden sormia. Pieni tuotantosarja. (Muita 1400-sarja Guzzeja on myös mutta hieman eri muodossa.) Guzzin nk. isolohkomallien viimeinen edustaja. Kannen yläpuolisilla nokka-akseleilla ja kehittyneellä moottoriohjauksella. Uudet ovat pienempikuutioisia malleja joista uudenaikaisimmat ovat vesijäähdytettyjä. Californiaani voinee kuvailla sanoilla: Grand Touring. Kulku tasaisen letkeää ja hyvin vakaata.

 

Tukilevyllekin siistintä

Muista puuhista jäi pakkelia ja maalia yli niin siistinpä saman tien senkin kesää odotellessa. Jokunen kiveniskemä, naarmuja ja pienenpieni repeämä toisella puolen.

 

Viimeinen Guzzin "isolohko"

Guzzi laajentaa tehdastaan ja tuottaa ketteriä pienempikuutiotilavuuksisia pyöriä joissa on, osalla niistä, vesijäähdytys. Kuusikymmenluvun alussa tämä mallin moottoriratkaisu tuli esiin alle puolet pienemmällä sylinteritilavuudella. Tämä on siis sarjan viimeinen moottori ja "turvonnut" yli kaksinkertaiseksi kuutiotilavuudeltaan. Kuussatasesta tonninelisataseksi. Toki muitakin muutoksia on. Osassa malleja ei ole työntötankoja venttiileitä liikuttamassa vaan nokka-akselit ovat sylinterikansissa. Mallista riippuen joko ketju- tai remmivetoisina. Halusin, välttämättä, tämän, sarjansa viimeisen mallin, oman takamukseni alle. Pyörä on täyttänyt tarpeeni ja tekniikka on osin tuttua kuten avoimen lähdekoodin sallima mahdollisuus että voin itse ohjelmoida moottoriohjausta. "Malmikasan" kuten eräs kerhokaveri sitä kutsui, huippunopeus on yli kaksisataa mutta sitä vauhtia ajaessa kulutuslukema hipoo kymmentä litraa sadalle.

  Rekisterikilven telineen maalin kuivumista odotellessa kiinnitin vasemman sivulaukun. Lisäksi muuta pikkupuuhaa.

Alkuperäinen sivulaukkujen kiinnitys
Se on suunniteltu oikein mutta toteutus ei. Huomasin että laukkujen sisäsivun rakenne antoi periksi. Tein kiinnityskohtiin asianmukaiset tukilevyt alumiinista pelkkien ruuvien kantojen sijasta. Nyt laukut eivät roiku yläosastaan sillä niiden kiinnityskohdat eivät pääse muuttamaan muotoaan taipumalla. On varsin tyypillistä että sivulaukuissa kulkee painavahkoa tavaraa: hieman työkaluja, retkeilytarpeita kuten kirves ja muuta. Päältäaukeavat laukut ovat todella isot.

Sivulaukkujen käyttö 
Yleensä laukuissa kulkee leirintävälineitä kuten keitin ja siihen liittyviä välineitä. Lisäksi on jonkinverran perustyökaluja jos joutuu reissulla säätämään tai korjaamaan. Jälkimmäinen ei ole, vielä, toteutunut. Myös painavat majoitus- ja retkivälineet (Kirves, veitsi, rengastyökalut, pieni tunkki, sekä muut, painavat, metallia sisältävät tavarat ovat sivulaukkujen pohjalla. Kokoontumiseen tai reissulle lähtiessä myös elintarvikkeita. Kiinteitä ja nestemäisiä. Takalaukkuun, joka on satulan tasolla, kulkevat vaatetus ja keveämmät leirintätavarat.

Toinen havainto laukuista
Koska kiinnitysruuveissa ei ollut uutena kunnon aluslevyjä niin niiden kierreosa ulottui melko pitkälle ulos laukkutelineen sisäpuolelle. Kyseessä, molemmin puolin, etu-yläruuvin kierreosa hiersi takajoustintukien painesäiliöiden punosletkua. Jos se puhkeaa niin jousitusta saati vaimennusta ei juurikaan ole. Tilanne voi olla vaarallinen vaikka vain toisella puolen sattuisi vahinko. Se lisäksi että laitoin paksuhkot, alumiiniset tukilevyt niin em. ruuvien kierreosat ulottuivat, edelleen, punosletkuihin. Huonoa asennusta tai suunnittelua. Mainittakoon että kaikissa 1400-sarjan malleissa ei ole kyseisenlaisia iskunvaimentimia painesäiliöineen, säätöineen ja letkuineen.

Kaatumaraudat ja oikean puolen laukkuteline sekä mahdollinen vikakohde.

Kuvassa näkyy hyvin
Oikean puolen iskunvaimentimen paineletku kulkee juuri laukun etummaisen, ylemmän kiinnitysruuvin kohdalta. Aivan sama vasemmalla peilikuvana. Letkut voisi linjata uudelleen mutta jos letkun liittimen löysää pääsee vaimennusneste paineella pois iskunvaimentajasta. Näitä kutsutaan "kaasuiskareiksi" Osan joustosta ottaa vastaan jousi, paine muuttaa liikkeen proggressiiviseksi ja neste vaimentaa. Lisäksi on kaasua pitämässä vaimenninnesteen paineellisena. Kyytin on jämäkkää ja pomput sekä montut eivät ihmeemmin tunnu ahteriin. Toki satulallakin on osansa mukavuudesta. Loput pehmusteet ovat perslihat.

Takarengas 
Kaksi kertaa on esitetty viranomaisen toimesta että rekisterikilpi otetaan talteen kunnes pyörä on katsastettu alkuperäistyyppisellä renkaalla. Rekisteriotteessa, kuitenkin, lukee kohdassa: vaihtoehtoinen rengaskoko on 205/55R16. Pyrin pitämään asiat hallinnassa.

Kaatumaraudat
Suunnittelin ja valmistin ne itse ja käytin polttomaalaamossa. Paksuseinäistä, saumatonta teräsputkea. Yksiosainen. Kiinni pyörän rungossa kuudesta kohtaa. (Kuvassa yllä näkyy takakiinnityskohdat.) Kestävät paikaltaan kaatumisen ja myös pienestä nopeudesta kippaamisen. Putken maalipinnan suojana kuvassa näkyvä Bilteman muovinen "kromilista". Myös edessä on kaatumaraudat. Kaksi erillistä ja kiinni kolmesta kohtaa kahtapuolen astinlautojen edessä. Jos kaatumarautoja ei olisi ja pyörä kaatuisia vaikka paikaltaan niin laukut ja pyörän keulaosat kärsisivät merkittäviä vahinkoa. Pelkkä pleksi maksaa yli viisisataa euroa. Lyhyen tuotantosarjan rasitteita kuten muutkin lisävarusteet.

Lokasuojan jatke pohjamaalissa. Kulumakohta on, vielä, korjaamatta. Rekisterivalon virtajohtimen liitin on teipattu. Näyttää kohtuulliselta.

 Varttitunnin perästä hylkimisreaktio oli tämän näköinen. Hionta menee uusiksi.

Syy hukassa
Ehkä sitä voi arvella: maalin sopimattomuus vanhemman "paukkupullomaalin" suhteen. Tosin sellaiseen en aiemmin ole törmännyt ja epäilen nytkin. Polyesterihartsista ja lasikuidusta tehty lokarinjatke, aineosiltaan, ei ilmiötä aiheuta. Olen tehnyt monta komposiittiosaa eri hartseilla ja eri materiaalein. Osaa ei ole edes vahattu eikä ainakaan siltä kohtaa joka nyt näkyy sillä alue on ollut heti rekisterikilven etupuolella. Jos pitää jotain hakemalla hakea voi olettaa että jotain pesuainejäämää tai vahaa on jäänyt rakenteeseen. Siinä rekisterikilven ja lokarinjatkeen väli on muutamia millejä. Se voi selittää sen että miksi reunoissa ei ollut kuin hieman vaurioita uudelleenmaalauksen jälkeen.

Taiteilijan termein eli Rouvan sanoin
Maalaus on krakeloitunut. Niin varmaan mutta syy on toistaiseksi hukassa. Ehkä syitä: muinainen vahaus, vaikka pinta on hiottu on jäänyt jäämiä vahasta tai aiempi maali ei ole yhteensopivaa nykyisen maalin kanssa, jne. Yleensä maalaan Maston- "paukkupullomaalilla" tämäntapaisia ja muita jatkuvassa rasituksessa olevia osia. Muiissa osissa suosin uunimaalausta tai, suurilla pinnoilla, ruiskumaalausta. Pyörä ei uutena ollut nykyisen värinen. Yleensä pyöräni ovat olleet muistia, tumman harmaita tai helmiäismustia. Usein heti ostotapahtuman jälkeen maalarille. Mutta näihin kuluviin kohtiin riittää spraymaali.

Hioin mustan maalin pois
Alle jäänyt musta maali oli, hionnan jälkeen, ihan poissa. Komposiittirakenne, mitä lasikutukankainen osa esittää, ei ole aktiivinen enää näin monen vuoden jälkeen oikein minkään kanssa. Käytin aikanaan polyesterihatsia ja alipainevalumenetelmää. Tulee tiivistä ja muotinmukaista. Muotista irrotuksen jälkeen muutama tunti uunitusta noin max 70C. asteen lämmössä hitaasti lämpötilaa nostaen siihen saakka. Hiilikuituakin olisi ollut mutta jatkossa sen korjaaminen olisi vaatinut enemmän toimia ja epoksihartsia. Toki sitä on saatavissa useissa liikkeissä. Taisi Biltemassakin olla. Puolitoista litraa tekee reilun viiskymppiä oheisaineineen. Sama määrä polyesteriä on noin kaksikymppiä. Pitää vain tietää kumman valitsee. Epoksi ja polyesteri eivät oikein toimi sekaisin. Tähän osaan meni noin puoli desilitraa polyesteriä. 

 Hionta ja uudelleen pohjamaalaus. Vain pikkuvirheitä. 

Jatke noudattelee alkuperäismuotoa
Alkuperäinen mutta lyhyehkö takalokari vaikutti siihen että ryhdyin jatkoksen tekoon. Eikä lokasuojaan tarvinnut porata kiinnitysreikiä. Kuten jo aiemmin mainitsin niin alkuperäinen kilpiteline oli niin karmean näköinen että piti tehdä oma versio.

Jos näyttää hyvälle
Hionnan jälkeen laitan uuden pohjamaalikerroksen. Jos se vaikuttaa hyvälle niin kevyt hionta ensi viikolla ja kiiltävä musta maali pintaan. Parin päivän päästä asennus ja lokasuojan jatkeen muiden osien kiinnitys. Lähinnä rekisterikilven kiinnitys valaisimineen.

Joustomatkan mittaus
Takalokasuoja on juuri sen mittainen että se ei, isossakaan töyssyssä tai suurella kuormalla, ota kiinni tiehen vaan käy vain erittäin lähellä. Vaati pientä 
kolmiomittausta.

Alustava pohjamaalaus
Vielä on pientä pakkeloitavaa maalipinnan suhteen. Sitten kulumakohdan korjaus, uusi pohjamaalaus, kevyt hionta ja maali, eli pohjamaali kuivuttua kiiltävä musta, pintaan. Lokasuojan jatkeesta ei jää näkymään kuin yläosa sillä rekisterikilpi ja kilven valaisin peittävät suurimman osan.

Puhkikulunut kohta yläreunan kiinnityksessä
Sen korjasin polyesterihartsilla osan etupuolelta lasikankaalla ja peitin valoksen irrotuskankaalla. Siisti korjaus. Ei enää kulu puhki minun aikanani. Alkuperäinen vahvuus oli alle puoli milliä. Nyt on kolminkertainen vahvuus. 

Ei likaista takalaukkua ja -lokaria
Koska lokasuoja on nyt pitkä, alkuperäiseen verrattuna, ei pyörän taakse synny pyörrettä joka nostaa kostealla säällä maantiekuraa taka- ja sivulaukkujen takaosiin sekä muuallekin. Nyt se asia on minimoitu. Vaan ei kokonaan...

Rekisterikilven valon johdin
Sen suojasukka on kovettunut niin että se murenee. Johtimet ovat kunnossa. Pujottelen uuden suojasukan tai teipin paikoilleen ja puhdistan liittimet. Toinen liittimistä pitää purkaa että uuden suojasukan saa paikalleen. Mutta onhan tässä aikaa kun ajoissa aloittaa...  

Takarenkaasta saan palautetta sillointällöin
Moni vain ihmettelee, joku arvelee että saan sakot ja kilpi otetaan pois ja kolmas kertoo minulle että on, varmaan, vaikea ajella mutkatietä. Mikään näistä arvioista ei ole toteutunut ja pyörän "papereissa" eli Traficomin tiedostossa kyseinen rengas on mainittu hyväksyttynä rengastyyppinä. Silti joudun, onneksi harvakseltaan, kinaamaan aiheesta uteliaiden tai liikenteen valvojien kanssa. Sakkoja en siis saa. En edes siloisiksi ajetuista kumeista sillä vaihdan renkaat aina hyvissä ajoin. Kuluneella renkaalla turvallisuus kärsii. Erityisesti sateella. Kulunut rengas on myös herkkä puhkeamille. Pyörä painaa, reissutarpeilla lastattuna yli kolmesataa kiloa. Lisäksi yli kahdeksankymmentä kiloa kuljettajaa ja jos vielä kyytiläinenkin...

Osin taloussyistä
Auton rengas, korkeintaan, noin satasen hintaan vanteelle asennettuna, on jo laaturenkaan hinta. Halvimmillaan uuden renkaan saa noin neljälläkymmenellä eurolla. Alkuperäisrengas, joka myös on merkitty pyöräni tietoihin, maksaa yli kolmesataa euroa eikä kestä edes yhtä kesää. Auton kumi on riittänyt noin kolmen kesän pöristelyihin. Ajomatka on vaihdellut aiemmin mutta, nyttemmin, on se jäänyt vain reiluun kymppitonniin.

Parempi pito
Sitä itsekin ihmettelin mutta osoittautui, kun itseäni fiksummalta kumialan ammaittilaiselta kysyin, niin ilmeni että auton rengas on pehmeämpää kumiseosta kuin tavallinen matkamoottoripyörän rengas. On osoittautunut että autonrenkaissa on eroja hintaluokan ja, tietenkin, käyttötarkoituksen mukaan.

Kuluminen
Koska olen ajellut sekä halpisrenkailla että hieman kalliimmilla, kuten nyt, eivät erot ajettavuudessa ole olleet kovin suuria. Rengaspaineella on merkitystä. Eräät renkaat tarvitsevat korkeamman paineen kuin toiset. Käyttöpaineet ovat vaihdelleet 2,5 baarista hieman yli kolmeen baariin. Ihan riippuen renkaan ajettavuudesta. Alhainen paine aiheuttaa kaarreajossa vaappumista varsinkin jos joutuu tekemään äkkinäisiä ajoliikkeitä. Renkaan sisäinen rakenne ja tukevuus on erilainen eri valmistajien autonrenkaissa. Toki kaikki ovat olleet vyörenkaita ja kaarevia reunoiltaan. Tässä tallenne katsastuksesta. Seitsemän suvea tällä pyörällä auton kumi takana asfalttia kulutellut olen. Kahdeksatta odotellessa.

Verstaani vaihtaa haltiuttaan
Kohtsiltään taas, otan osaa, kun matkustan parikymmentä kilometriä Verstaalleni, jonka isäntä on tarjonnut edullisesti käyttööni, kyseessä eräs MC-järjestö. Mielelläni myyn, juuri heille, pääosan laitteistani, kun nyt luovun. Toki, sopimuksen mukaan, saan käyttää monia laitteita ja opettaa niiden käyttöä. Menee hyvään tarkoitukseen ja osaajille, kunhan heitä hieman koulutan lisää. Oudohko tunnelma: omaisuus siirtyy mutta itselläni on siihen kaikki käyttöoikeudet. Jotain saatan lahjoittaa omalle kerhollenikin. Jos kelpaa. 

Hommia ulkoistettu 
Nykymotoristit, näkemykseni mukaan, eivät ole, pääosin, kiinnostuneet pyörien huollosta, saati korjailusta, vaan merkkihuolto hoitaa homman. Käy vauraaksi. Vähemmistömerkit kärsivät. Etupäässä japanialaiset mp-merkit. Niin on, ainakin, omassa kerhossani: pääasiassa paria eri amerikanmerkkiä, Bemareita, Guzzeja ja muutamia japaninpyöriä. Lähistöltä löytyvät H-D, Guzzi ja Bemarihuolto. Itse teen huollot omille pyörilleni Kerholla. Tarpeetonta rahanmenoa vältellen.

En ole ainoa
Tuttavapiirissä, muidenkin, isokokoisten matkamoottoripyörien omistajilla, on autonrenkaita takakumeina. Heiltä sain ohjeita. (Kerrottakoon että auton renkaan käyttö on laillista kunhan käy sen hyväksyttämässä katsastuskonttorilla.) Yksi syy lienee edullinen hinta mutta pääsyy pitkä kesto ja hyvä pito. Itse olen ajanut noin kymmenen - viisitoistatuhatta kilometriä suvessa autonkumeilla. Suunta on laskeva. Ei siksi etteikö ajattaisi vaan on tullut muita vastuullisia hommia eteen. Saa nähdä nyt kuinka pitkiä taipaleita tämä eläkeläinen tulevana suvena tuuppaa menemään kun on mökkiasiat, muut menot, ja monet "mielenkiintoiset" eläkeläiselle kertyneet rasitteet kuten sukulaiset sekä eukko joka keksii muuta tekemistä. Kuten mökillä puuhailu. Vaja-liiteri-huussiremppa tiedossa sekä rappujen valmistus ja asennus terassilta järveen.

Pitää muistaa! 
Monet ovat pyytäneet, kuten minäkin, katsastusasemalla käydessä, että vaihtoehtoinen rengastyyppi on merkittävä rekisteröintitodistukseen. Maksaa muutaman kympin. Ei pääse, ratsian kohdalle sattuessa, konstaapeli niskanpäälle vaikka alla on leveähkö auton kumi. Joihinkin kokoontumisajoihin pitää osallistua suvella  jos kunto pysyy nykyisellään. Seitkytsynttäripäivä häämöttää jo hiljalleen...

Uusiksi meni lokarin jatkeen kunnostus
Epätasaisuudet, kuten kiveniskemät ja matkan aikana tulleet naarmut, pakkeloin piiloon ja kovettumisen jälkeen hioin pinnan tasaiseksi. Kaikki vaikutti hyvältä. Suihkuttelin pohjamaalin pintaan. Siihen asti kaikki hyvin. Sitten tapahtui jotain mitä minulle ei ole ennen tapahtunut: maalin kuivumisen aikana sen pinta alkoi lohkeilla eli maali hylki alustaansa tai muutoin "vierasti" lokasuojan jatketta. Pidän muutaman päivän paussin ja hion vikaantuneen maalipinnan pois ja aloitan, uudelleen, pohjamaalin levityksen. Vaan eipä hätää: kesään on vielä aikaa.

 Pohjamaalaus onnistui jo kolmannella yrittämällä. Huomaa rakenteiden muotojen toisto eri osissa. Sama koskee myös pyörän etupään rakenteita.

Hyvin kevyt hionta
Tulevalla viikolla tapahtunee pintamaalaus. Sitä ennen kevyttä hiontaa. Eli vielä on epäonnistumisen mahdollisuus: homma jatkuu maanantaina toinen päivä helmikuuta. Jos ei muuta ilmene. Kiiltävä musta pintaan. Viikon päästä asennus. Keväämmällä vahaus.

Pintamaali
Samaa merkkiä kuin pohjamaalikin eli Maston paukkupullomaalia. Näin kulutusarassa kohteessa olevaa osaa, en turhaan, vie ammattimaalarille koska homma olisi uusittava muutaman vuoden välein. Jos haluaa että pyörä näyttää siistiltä. Kunhan ajokausi alkaa niin laitan vahan lokasuojan pintaan. (Mistäkö tulee spraymaalipurkille nimi "paukkupullo"? Tyhjenevät tai käytön puutteessa menevät tukkoon eikä niille ole erityistä ja edullista hävistystapaa kuin Kerhon pihamaalla tehdä kahdensadan litran tynnyriin, josta kansi on irrotettu, kunnon roihu. Sinne kipataan joutilaat tölkit ja kohtapa paukkuu iloisesti ja liekit ovat korkeat.

Kuvia valmiista takakurasuojan jatkeesta tulossa
On tulossa kunhan Kerhollani käyn eli lauantaina seitsemäs maaliskuuta. Silloin on iltasella tupa täynnä omaa ja kutsuttua väkeä. Ruokaa on tarjolla runsaasti ja sauna kuumana. Otan kameran mukaan ja kuvaan takalokasuojavirityksen kokonaisuudessaan. Nyt, vasta, osittain koottuna. Pitänee käydä Motonetissä ostamassa uudet kilven kiinnitysruuvit kokoa M6 ja ruuvin kantojen peitteeksi valkoiset, muoviset ruuvinkantaan tulevat suojat. Lisäksi johtimen läpivientiin kumi. Kerhollani näkyi olevan laatikollinen em. kumitarpeita. Lokasuoja rapaisella puolella kulkevan johtimen suojasin ja kiinnitän sen liimaamalla lokasuojan sisäpintaan hieman sivuun pahimmasta kurasuihkusta.

Rekisterikilven valon johtimet
Johtimien suojasukka oli kovettunut ja siinä oli murtumia eikä kestänyt taivuttamista vaan katkeili. Johtimet pysyivät ehyinä. Purin suojasukan pois. Pesin johtimet ja kiersin ne keskenään spiraaliksi. Sitten kiersin laadukasta kangasteippiä siten että, kertakiertämällä, siitä tuli kaksinkertainen kerros johdinparin pintaan. Alku- ja loppupään teippaukset varmistin pienillä nippusiteillä. Johdin on taipuisa jälleen. Johdinparin päissä olevat liittimet ovat kunnossa. Lokasuojan sisäpinnassa kulkeva johdin on altis lialle ja läpiviennistä on kadonnut kumirengas. Aika kovettaa niin muovit kuin kumitkin.

Tilanne yleisesti
Kunnostin sivulaukut muutaman naarmun ja kiveniskemien osalta menneenä talvena ja vahasin laukut. Kansiin asentamani "krominauhat" saavat jatkaa tehtävissään vaikka osa niistä on saanut hiertymiä eli häiritsee täydellisyyteen pyrkivän silmää. Todennäköisesti ison tiipii-teltan kuljetuksen takaistuimella poikkipäin on hieman "muokannut" suojalistoja. Muutoin kaikki on kokolailla kunnossa. Akussakin näkyi olevan jännitettä 13,3 Volttia. Kyseessä litiumakku. Suosittelen. Hinnatkin ovat tulleet alaspäin sitten ostokseni. Ostin Storm Motorsilta. Käynnistys on äreää eikä tarvitse ylläpitolatausta. Toki irrotettuna pyörän virtapiiristä. Keväällä -26 alkaa ko. litiumakun neljäs vuosi. 

Ensimmäinen kevättoimi 
Keväällä yksi ensimmäisistä hommista on asettaa näyttöjen ja toimintojen arvot itselle sopiviksi sillä virran katkeaminen aiheuttaa mittariston asetusten nollaantumisen.

Satula
Kaksivärinen eli sivut valkoiset mutta muuten musta. Lievästi nuhjaantunut käytössä mutta ehyt ja varsin takamuksenmukainen ja siinä on ristiselän tuki. Muistan, melkein aina, kun pysäköin pidemmäksi aikaa ulkotilaan niin peitän satulan, kuten kokoontumisajoissa, mikäli aurinko paistaa. Usein ajotakilla tai muulla rievulla. Satulan pinta on "kerninnahkainen" eli keinonahkaa ja herkkä auringolle. Olen suunnitellut teettää satulaan identtisen aidon nahkapäällisen. Se vähentää hikoilua mutta vaatii enemmän ylläpitoa. Nahkaa ei pidä päästää kuivumaan ja kovettumaan. Eli nahkavoidetta pintaan. Nahkahousujen persuus samalla voideltunee.

Valkosivurenkaat
Ovat yllättävän kalliita ja valikoima kapea. Siksi tein itse sellaiset koska haluamaani rengaskokoa kauppiaalta ei löytynyt. Oikea maalilaatu eli tarkoitukseen sopiva kumimaali. Pohjatyöt pitää tehdä hyvin eli uuden renkaan puhdistus säilöntäaineistaan, teippaus ja maali pintaan. Eturengas näytti tältä.