Nahkaa, kerniä, Goretexiä ja muuta
Kaikkia on on ollut. Tällä hetkellä ei ole henkarissa enää yhtään alkuperäisellä Goretex -nimikkeellä olevaa pukua. Mutta niiden jäljitelmiä kyllä. Ensimmäinen, isompi, puvuista on yli viisitoista vuotta ollut käytössä ja tyytyväinen olen, edelleen. Toinen puvuista on paljon tuoreempi vaan on sekin nähnyt kohta kymmenen suvea ja talvella olen käyttänyt myös kun on pakkaskelissä kelkkailtu. Nahkatakkeja muutama. Useammat housut myös. Eri kokoja. Päällimmäinen syy on että, eräässä vaiheessa, laihdutin kolmekymmentä kiloa pois. Siksi vanhan takin alle mahtuu vaikka parikin villapuseroa. (Yksi norjalainen villapusero on hyllyssä. Erään laulun perusteella norjalainen villapaita vastaa sitä että on "otettu" kunnolla. Pitäisikö testata?) Eli XXL on varsin hyvä talviretkeilyssä. Eikä vilu yllätä pubia vaihtaessa. Nykyään ajan vain noin kymmenentuhatta kilometriä suvessa mutta parhaina aikoina tyyräilin yli kolmekymmentätuhatta. Luovuin, noin viisitoista vuotta sitten, talvimoottoripyöräilystä, kun asetuin paikalleni Tammerforsin stadiin. Huhtikuu - lokakuu -välillä tapahtuu nykyinen pöristelyni. Onhan sitä siinäkin. Leipä on kapea eläkeläiselle mutta bensiksellä maksetaan. Onneksi talvella kuluu vain dieseliä ja sitäkin vähän.
Norjalaisen villapuseron tarkoitus
Aikanaan Juice teki, bändeineen, aiheesta laulun mutta siinä taisi norjalainen villatuote tarkoittaa nestemäistä kulutustuotetta ja sen tehokasta nautintaa lämmikseeksi. Epäilen sikäläistä kotipolttoista. Itsellä on aito villapusero kun sen hain ja ajelin noin tuhannen kilometrin matkan suuntaansa. Hinta oli kohdallaan... Molemmat norjalaiset villapuserot tarkoittavat hyvää oloa ja tuttavuutta, jne. Ainakin Finnmarkissa. Suosittelen ajosuuntana. Jos hyvin käy niin voitte tavata kveeninkielisiä henkilöitä. Se on ymmärrettävä ja hauska kieli suomenkieliselle. Ainakin mitä itse olen ollut jutulla. Melko isoilla alueilla Ruotsissa ja Norjassa puhutaan suomenkielen murteita. Erityisesti ikääntyneempi väki.
Vesisaaressa baari, mantereen puolella
Taannoin teimme mp retken pohjoiseen rouva tarakalla. (Tulee edullisemmaksi kuin kaksi bensasyöppöä Guzzia.) Mukavaa sakkia siellä eikä niin kallista kuin lähtiessä meille kerrottiin. Paikalliset, jopa, tarjosivat olutta. Useampi tunti per ilta tuli keskusteltua paikallisten kanssa. Me molemmat viihdyimme ja kai ne norskitkin kun tulivat lauantaina uudelleen. Rouvalle löytyi myös feminiinejä juttuseuraksi. Kalottinorjalaiset puhuvat monia kieliä. Ehkä kveeni on harvinaisemmasta päästä. Suomalainen ymmärtää sitä paremmin kuin eestiä. Hotellimajoitus ookoo. (Samalla reissulla kuulimme venäjää, jotain aasian kieltä pizzamestassa, kveeniä, suomea, saksaa, norjaa, ruotsia ja, tietenkin, englantia. Hyvin pärjättiin kun on valikoimaa.) Itse puhun suomea, savvoo, ruotsia, englantia ja hieman italiaakin. Rouva puhhuu savvoo hiljoo ja kovvoo sekä englantia. Ehkä ruotsiakin jos on pakko.
Hankala varuste
Poikkesin Tampereen keskustan liepeillä helmikuun lopulla mp-ajovarustus päällä ja kävin ostoksilla isossa marketissa. Kassalta lähdettyäni virkapukumies pysäytti ja sanoi että lähdetäänpä hieman riisumaan kamppeita. Jonnekin takahuoneeseen mentiin ja siellä oli toinenkin henkilö. Ystävällisesti riisuuduin kalsareilleni asti ja toinen vartijoistani kävi läpi vaatetustani. Se toinen vain katseli eikä sanaakaan sanonut. Ensinmainittu irrotteli takista ja housuista vuorit, jotka ovat vetoketjuilla ja napeilla kiinni asussa. Sitten puvun kaatumasuojat pois, eli olkatoppaukset, kyynärsuojat, lantio- ja polvisuojat ja selkäpanssarin. Nehän ovat omissa taskuissaan. Toki varsinaisia taskujakin kopeloi ja kerroin että missä on lisää taskuja ja ole varovainen sillä yhdessä taskussa on uistimia. Pilkkiongelle kun olin menossa. Sain koota kamani sekä pukeutua ja pääsin lähtemään. Ei sen kummenpaa draamaa. Töitänsä tekivät. Toivottavasti saavat tehdä ihan oikeitakin "marketetsivän" töitään, ehkä, tulospainotteisesti. Itse sain laittaa toppaukset paikoilleen ja kiinnitellä vuorit. Piruuksissani kävelin takaisin liikkeen puolelle ja tein vielä pienen ostoksen että sain kävellä jälleen kassan kautta ja "etsivän" ohi. Katsoi pitkään mutta muuta ei tapahtunut. Siis ei uusintaa. Olisihan minulla aikaa ollut. Baarit aukesivat vasta klo.14 siihen aikaan arkena. Siinä Goretexkokemus. Hyvin sekin toimi vaan hieman rasittavasti. Taidan tehdä saman keväämmällä kun olen, jälleen, pyörällä matkalla. Menen vielä isompaan markettiin Pirkkalassa tai Ylöjärvellä ja katson kuinka käy. Taidan tehdä, vielä, pikku jekun: poikean ostamassa, saman ketjun kaupasta jotain tarpeellista ja sitten menen naapurikylän markettiin mutten osta mitään. Toki, jossain vaiheessa, jos "käry" käy niin esittelen kuitin. Olenko ilkeä? Kerron sitten.
Aasialaiset viimansuojat
Kaksi eri merkkistä pukua ja eri maista peräisin. Ostettu eri firmoista. Oikealla on pinossa polvisuojat, olkasuojaimet. Selkäsuojien päällä pukujen kyynärsuojaimet. Näitä tuskin tarvitsee pestä. Bilteman myymää pukua olen käyttänyt eniten. Yllättävää että erimerkkisillä puvuilla on samoja komponenttejä. Olkasuojat ovat identtisiä. Toki ennestäänkin on parikin ajopukua mutta ovat roikkuneet jo pitkään henkareissaan joko Kerhon tai autotallin seinällä. Varoiksi.
Lievä vaurio
Yllä kuvassa on selkäpanssareiden päällä molempien pukujen kyynärtoppaukset. Niistä oikeanpuolimmainen on saanut hieman osumaa kun toisella pyörälläni törmäsin hirveen ja siitä liuin asfalttia myöden hetken matkaa. Ulkokangas ei, kuitenkaan, kärsinyt kuin lieviä ulkoisia vaurioita jotka olen korjannut. Ostin kuitenkin vastaavanlaisen puvun vakuutusyhtiön korvauksilla varoiksi ja numeroa pienemmän kun satuin syksyisen poistomyynnin ja laihtumiseni huomaamaan. Säästyi bensarahoiksi.
Ei pelkoa sekaantumisesta
Rakenteet ovat hieman erilaisia eri puvuissa. Housut ovat melko identtiset mutta takeissa ovat suurimmat erot. Sekä eri harmaan sävyt. Vuorokautta myöhemmin sen verran edistystä että vuorit ovat kuivuneet ja taittelin ne kaappiin odottamaan että päällikankaatkin tulevat pestyiksi ja kuivatuiksi. Testasin vuorikankaiden kiinnitysvetoketjujen toiminnan.
Seuraavaksi päälliset
Tarvitaan vielä kaksi pesukertaa että kamppeet ovat puhtaat. Takeissa on eniten kangasta. Molemmat puvut tarkoitettu talvikäyttöön. Ehkäpä keskieurooppalaisella tavalla. Talvella tyyni miinus kaksviis on leppoisa ajokeli eikä tule itikoita visiiriin. Nyttemmin en ole ajanut kovinkaan paljon pakkaskeleillä. Reumatismiä ei ole jota isovanhempani ja vanhempani minulle ennustivat moottoripyöräilyn tuloksena. Taikka mistä sitä tietää jos kohta seitsemänkymppisenä vaiva iskee.
Ei pahoja kaatumisia
Kumpikin puku on pysynyt ehyenä. Vanhemmassa leveät kuminauhat alkavat rapistua. (Niiden on tarkoitus hillitä olkavarren hihojen lepatusta kovassa vauhdissa.) Se ei sinällään haittaa sillä ne voi lyhentää koska käyttäjänä on aina sama henkilö. (Jos en liho tai laihdu yllätyksenomaisesti.) Muoviset vetoketjut saavat kevyen voitelun.
Kankaan suoja-aineet
Kaupoissa myydään suihkupulloja joissa on ajopukujen pintaan vaikuttavaa ainetta. Kokemukseni mukaan aine hylkii vettä. Niin on tarkoitettukin. Mutta kaatosateella kannattaa pysähtyä ja siirtyä katon alle. Näkyvyys heikkenee, jarruttaminen hankaloituu ja muutenkin hommasta tulee ikävämpää. Lisäksi pyörä kuraantuu ikävästi. Joskus on ajettava sateessa jos pilvenreunaa ei näy...
Muut ajorytkyt
Vuorillisia ja vuorittomia nahkavaatteita. Biker-tyyppisiä nahkatakkeja on kaksi. Kerholiivejä on kaksi: ajoliivi edestä ja takaa ja siistimpi sekä pari numeroa pienempi juhlaliivi jonka oikealla rinnalla on ansaitut alan arvomerkit ja muita killuttimia. Ajoliivissä killuttimet ja prenikat kun eivät tallessa pysyisi. Housuja, eri kokoja, on eri ajotilanteisiin. Sekä trikoita alusasuiksi. Nahkakamppeet lähinnä lämpimiin ja sateettomiin säihin ja elvistelyyn. Toki varusteena on yksiosainen sadepuku joka on melkoisen varma tiiveydeltään mutta lämpimällä säällä hikinen.
Kokoontumisajovaatteet
Toki ajopuvussa tullaan ja lähdetään ajotakin liepeet lepattaen. Muutoin asu on vapaa. Toki liivi on myös tapahtuman aikana hyvä olla yllä koska siinä on paljon taskuja joissa on asioita ja tarpeita joita tapahtuman aikana tarvitaan. Usein runsaassa määrin. Nykyliivissä kun on tasku myös puhelimelle, povitasku lompakolle ja muutama muu tasku ties mille tarpeelle. Liivissä kun on kerhotunnus niin porukka tietää heti mistäpäin maailmaa ja mistä kerhosta henkilö on. Etunimikin tulee, yleensä, tietoon kun kysyy. Sama asia myös feminiineillä mikäli ovat jonkin kerhon jäseniä myös. Toki neitejä ja kokeneempia leidejä on hyvä olla matkassa ja paikalla muutoinkin.
Moottoripyöräturistit
Suomalaisissa kokoontumisajoissa käy jonkin verran ulkomaalaisia motoristeja. Syntyy mielenkiintoisia keskusteluja ja he voivat tutustua tapahtumapaikan lähiseutuihin ja kulttuuriin. Monissa kokoontumisissa on ohjelmassa kiertoajelu jonka yhteydessä, yleensä, käydään jossain tapahtumassa, näyttelyssä tai historiallisessa kohteessa. Suomessa, kuten muuallakin Euroopassa, järjestäytyneillä kerhoilla on sääntönsä ja oikeutensa. Oli ilo, aikanaan, johtaa suomalaisia mp- ja mc-kerhoja ja myöhemmin edetä aina Brysseliin asti päättämään eurooppalaisten motoristien asioista. (Niihin aikoihin kun olin vielä "big boss" kävi monia, ulkomaalaisia, outoja ja motoristituttuja vierailemassa kodissamme. Joskus liki viikonkin ajaksi. Oli hyvä saada tietoa heidän näkökannaltaan. Auttoi sekä kansainvälisessä että kotimaisessa politiikassa ja Tampereen keskustan baarien liikevaihdossa. Kuten mielibaarissani Ohranjyvässä.) Silloin olin eräässä puolustusvälineteollisuusfirmassa töissä ja soitto riitti kun ilmoitin että taitaa jäädä pari päivää väliin. Tili oli silti sama. Myös mc-järjestöhommat sain tehdä, enimmäkseen viikonloppuisin mutta jotain myös viikolla. Niistä vapaista ilmoitin ennakolta enkä saanut palkkaa siltä ajalta. Tili tuli, silloin, muualta joka käsitti, lähinnä, kuluni. Kuitit talteen. Kiitos, motoristit.
Jalkineet
Nahkakenkiä ja saappaita. Hyvin rasvattuja sateen varalta. Nyöritettävät varsikengät ovat mukavia kuivan sään ajeluissa ja siistimmän näköiset kulkiessa muilla asioilla kuin varsinaiset ajosaappaat. Saappaissa on sen verran tilaa että villasukat mahtuvat. Kengissä ei ole tilaa kuin ohuille sukille.
Kypärät
Umpikypäriä pari erilaista: muovinen sekä lasikuituinen jossa joukossa aramidia lujitteena ja yksi muovinen avokypärä lähiliikennöintiin ja siihen liittyvät ajolasit.
Kypärien huolto
Yhdessä kypäristä on irrotettava pehmustus. Sen siis voi pestä. Muissa ei. Kypärän ulkopuoli tahriintuu joka tapauksessa. Toki, käytän kypärähuppua. Maantiekura ja hyönteiset täplittävät, varsinkin valkoista kypärää, oikein somasti. Harvoin tulee pestyä. Mutta visiirien kanssa pyrin olemaan ahkera. Pesen visiirit irrotettuina, liotan, pesen, kuivaan ja laitan vahan molemmille puolille visiiriä. Vaha hylkii vettä eli vesikalvoa ei tule eikä hengitysilmassa oleva kosteus tartu kovin hyvin vahattuun sisäpintaan. Myös lian pesu sujuu rivakasti. Välillä joutuu tekemään pesun ja uusintavahauksen ulkopintaan. Vahaus korjaa jonkin verran naarmuuntumista. (Tiedetään että eräällä kontiorallireissulaisella kertyi kypärään "sarvi" ötököistä. Tuulisuoja ja muut pleksit ovat hanakoita tappamaan hyönteisiä ja muita pieneläimiä. Taannoin törmäsin fasaaniin. Siinä olikin väriskaalaa. Otin pari sulkaa talteen. Alkukesästä pikkulintujen poikaset törmäilevät ja jäniksenpojat myös. Suolia olen tikulla kaivanut sylinteriripojen väleistä. Tuoksu on jäänyt muistiin. Yhden kerran hirveen törmäsin. Hirvi sai menehtyä ja minä pitkän sairasloman. Kypärä oli entinen ja ajopuku osittain. Vakuutuksen kautta sain uuden ajoasun ja pyöräni kunnostuksen. Kerrottakoon että pyörän kunnostus maksoi enemmän kuin uusi samanlainen pyörä. Kyseessä kaksi vuotta vanha Moto Guzzi 1100 Breva. Peruspyörä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti