Osa johdoista irtaallaan tarkoituksella
Akusta lähtee kuusi johdinta. Kaksi alkuperäistä paksuhkoa johdinta ja jälkiasentamani johtimet jotka liittyvät lisävarusteisiin. Niillä on, erikseen, omat sulakkeensa.
Kansi joka peittää sekä pyörän keskusyksikön ja akun.
Irtonaisia johtimia
Ajon aikana ovat kyllä kiinni ja suojattuina. Kuvan alareunassa, runkoputkea vasten, on sulakerasia ja varasulaketeline. Siitä oikealla irtaallaan oleva akun plusjohdin irrotettuna akusta. Yksi lisäalaitejohtimen kiinnitysliitin pilkistää hieman ylempänä. Sen vasemmalla puolella näkyy kumiläppä joka peittää aukon jonka olen tehnyt tarkoituksella juuri akun tehonäytön ja sen painimen yläpuolelle. Ajossa kun kaikki liittimet ovat kiinni akun navoissa niin koko kansi on kiinni kuudella ruuvilla. Kuvan vasemmassa laidassa näkyvät, niukasti taaimmat kannen kiinnikkeet. Seuraavat kiinnitysruuvien kohdat ovat kahta puolta koteloa ja etummaiset kapeammin upotuksissa. Ruuvit eivät ole nyt paikoillaan. Eli kuusi ruuvia josta neljä karkeakierteistä "puuruuvia" ja kaksi etummaista ovat kupukantaisia ja ruostumatonta terästä M5-kierteellä kuten pyörän monet muutkin ruuvit.
Laatikko jossa on klipsit
Sen sisällä on ilmansuodatin. Sen tarkistamiseksi akkukotelon kansi on ruuvailtava irti ja akku nostettava pois kolostaan. Akku on pienikokoinen litiumakku. Myös perinteisempää lyijyakkua voi käyttää. Akuissa on merkittäviä eroja.
Akkutelineen ja keskusyksikön kansi irrotettu.
Satulan lukko
Pilkistää puoliksi kuvassa vasemmalla. Vaijeritoiminen. Itse avaimenreikä on vasemmassa sivukotelossa heti satulan alapuolella.
Lukemat talven jälkeen 13,3V lepoarvo ja lataustila 100% eli akku voimissaan. Viime vuoden viimeisen ajelun jäljiltä joskus lokakuun alussa.
Akun hankinta ja yläpito
Storm Motorin hyllystä Pirkkalan myymälästä hankittu akku on kohta kolmannella ajokaudellaan. Akun ylläpito on helppoa: kunhan pitää puhtaudesta ja liittimien kunnosta huolen ei juuri muuta tarvitse. Toki akku pitää irrottaa pyörän virtapiiristä seisonnan ajaksi sillä pyörän järjestelmä kuluttaa energiaa ylläpitämällä muistitietoa ja kelloa. Tuskin akussa virtaa olisi lainkaan edes yhden talven jälkeen jos johtimet olisivat kiinni. Litiumakku ei kestä kovin hyvin vajaata latausta. Litiumakku painaa murto-osan mitä samankokoinen perinteinen lyijyakku. Kerään litiumakkuasiasta lisää tietoa kunhan kolmas ajokauteni litiumin voimin alkaa. Eroja lyijyakkuun on monia.
Kun kansi on ruuvattu kiinni voi akun tilanteen tarkistaa kumiläppää nostamalla ja painamalla näytön reunassa olevaa kalvopainiketta.
Reikä näytölle ja painikkeelle
Leikkasin muovikannesta palan pois. Lisäksi niittasin suojaksi kumiläpän. Ajaessa ei tarvitse etsiä jännitenäyttöä satulan alta vaan pyörän käydessä näkyy mittaristossa akkujännite. Litiumakun suurimmat edut ovat keveys ja tehokas purkautumiskyky. Käynnistysmoottori pyörähtää suorastaan rajusti.
Tyypillinen litiumakku
Sisältää vähän energiaa mutta se mitä on tarjolla antaa sen tehokkaasti. Erittäin kevyt lyijyakkuun verrattuna. Latautuu nopeasti. Ei sovi vanhempien pyörien latausjärjestelmiin. Ominaisuuksistaan johtuen litiumakku säästää hieman bensiinin kulutuksessa. (Mainittakoon että eräiden vanhempien pyörämallien lataussäätimen latausjännitettä voi säätää niin voi myös olettaa että sellaiseen malliin voisi laittaa litiumakun.)
Akussa kiinni oleva johdinpari sopii sekä akun lataukseen että virran ulosottoon. Siinä ei ole sulaketta.
Melkein piilossa
Silloin kun osat ovat paikoillaan kuten satulakin niin kyseinen liitin löytyy satulan vasemmalta puolelta sivukotelon takaa. Kyseinen liitintyyppi ei kytkeydy väärin. Liittimestä voi vetää virran vaikka teltan ledvalaistukseen jos haluaa teltta-aktiviteettejä.
Muita virran lisäkulutuskohteita
Olen asentanut pyörään leditoimisen takasumuvalon. Neljä lisävaloa eli lisäpitkät ja etusumuvalot. Ohjaustangon yhteydessä on kaksi usb-liitintä ja nk. tupakinsytytinliitin. Tarkoitetut venekäyttöön.
Pyörämallista yleensä
Melkoisen poikkeuksellinen malli jos verrataan tehtaan muuhun mallistoon. Isokokoinen, painava ja varustettu varsin teknisellä isokuutioisella ruiskutusmoottorilla verrattuna tavanomaisempiin mallistoihin. Kansien yläpuoliset nokka-akselit, neliventtiilikannet, kuusipykäläinen vaihteisto ja kaiken päälle kaikki kiiltävä ei olekaan kromia vaan paljasta, kiilloitettua terästä. Ei ruoste kykene ja jos naarmuuntuu niin voi hioa ja kiilloittaa uudelleen. Versioita on useita: lowriderista isoon customiin ja aivan riisuttukin versio sekä muutama muukin. Yksi malli on täysin mattamusta. Se oli jokin vuosi sitten muotia.
Sivulaukut ja takalaukku
Sivulaukut ovat tehtaan valikoimista. Takalaukku tarvike. Ostin Storm Motorista edullisesti. Sen kansipellissä oli klommoja ja naarmuja. Oli, kuulemma, pudonnut hyllystä. Oioin pellin ja suoritin pintakäsittelyn uusinnan. Kuuluu osaamisalueeseeni. Takalaukun kannessa olevat listat ovat muovia ja Bilteman hyllystä metritavarana. 60000 kilometrin matkalla on tullut lisää naarmuja ja suojalistatkin ovat kulhtaneet. Niitä voi ostaa uusia.
Takalaukku takaa. Kerhoni tarroja ja muita merkkejä.
Kooltaan säätyvä takalaukku
Osa laukusta menee sisäkkäin eli jos ei tarvita suurta kuljetustilaa niin kuvassa näkyy perustila jolloin laukku on litteähkö. Laajennettuna laukkuun mahtuu noin kolmannes lisää. Lisäksi takalaukussa on neljä sidontakohtaa eli laukun päälle voi kiinnittää joitain matalia, kuljetettavia tavaroita naruilla tai kumiremmeillä. Painavimmat tavarat kulkevat sivulaukkujen pohjilla. Takalaukku on, enimmäkseen, vaatteille. Myös sivulaukkujen päälle voi sitoa tavaroita.
Kameratelineen kiinnityskohta
Itselläni on kaksi action-kameraa jotka on tarkoitettu kiinnittymään, esimerkiksi, ohjaustankoon niin toisen voin laittaa takalaukun päälle. Nuo kaksi krominappia peittävät kameran jalustan kiinnitysreiät. Eikä sen tarvitse edes olla toiminnassa kun jo takana tuleva autoilija jättää hieman välimatkaa tai ohittaa äkkiä eikä roiku kuraläppätuntumalla.
Takasatula ja teltta
Ei juurikaan tarvittu henkilökuljetuksiin viimeaikoina niin kuljetan siinä tiipii-tyyppistä isoa telttaa jossa on tilaa taitettaville nojatuoleille, baaripöydälle sekä makuutila. Eikä tarvitse olla kumarassa seisoessakaan sillä teltta on iso mutta menee pieneen pakkaukseen. Yksikerroksinen joten kovin kylmiin olosuhteisiin tiipii ei sovellu. Kaikki kamat kulkevat pyörän päällä ja laukuissa.
Säistä riippuen
Huhtikuussa, jossain vaiheessa, ehkä piankin, otan 1400 California GTS:n jalkoväliin ja baanalle. Ajelen hiljokseen Pirkanmaan asfaltoituja pikkuteitä. Kunhan ensin tulisi kunnon sateet että tiestä lähtisivät pölyt ja sorat. Pyörän peseminen ja vahaaminen on ihan mukavaa hommaa mutta jos sitä on tämän tästä niin alkaahan se jo nyppimään. Eturengas on melkein uusi ja takarengas ei ole, vielä, nähnyt metriäkään asfalttia. Eli ensimmäinen kymppitonni onnistunee näillä kumeilla helposti. Käytän takarenkaana leveää auton rengasta. Pyörän vakio
takarengas on kallis, yli kolmesataa euroa, eikä kestä kahta kesää. Vastaava auton rengas, halvimmillaan muutaman kympin. Nyt sijoitin hiukan yli satasen laaturenkaaseen. Kohtapa se nähdään onko se hyvä ja kestävä. Toki sadepitoakin kaipaan. Aiempi auton rengas takakumina on kestänyt yli 30000 kilometrin matkan. Vakiorengas noin kymppitonnin.
Poliisi on pyrkinyt
Väittämällä että rekisterikilpi pitää irrottaa ja laittaa sakko. Tosin pari kertaa vain. Ovat sittemmin oppineet että mikään laki ei estä auton renkaan käyttöä moottoripyörässä. Olen myös laitattanut kyseisen, "vaihtoehtoisen rengastyypin" pyörän rekisteritietoihin. Minusta on piristävää kun konsta tutkii pyörääni. Myös suunnittelemani ja valmistamani sisäkaarteeseen kallistuva kolmipyörä oli, aluksi, poliisien kiinnostuksen kohde. Olin, tietenkin, katsastuskonttorilla kirjauttanut ajoneuvon sille kuuluvaan ajoneuvoluokkaan. Muutoin Suomessa ei ole moottoripyörille katsastusta. Tuskin tarvitaankaan.
Eihän takatalvi tule...
Tämä oli lauantaipäivä vuonna -26 eli maaliskuun 28. Mitään takatalvea en kaipaa. Tämän kirjoituksen lisäksi, tänään, pesin talouden pakettiauton Kerhollani. Vaatii, kesemmällä, perusteellisen pesun ja vahauksen ja sisäsiisteydestäkin on hyvä pitää huolta. Kunhan säät suovat.
Ajeluni
Vain pieni osa tarkoituksellista ajoa kuin asiointiin ja välttämättömiin tapauksiin kulkemista. (Kotipaikkani oli syrjäinen kylä. Muu liikkuminen oli muiden varassa, mopo ja moottoripyörä vapauttivat liikkumaan laajemmin.) Muu, eli suurin osa pöristelystäni, on ajanvietteellistä huristelua. (Varsinkin nyt kun on eläkkeellä.) Vanhempani pitivät kaksipyöräasiaa huonona jo mopoaikanani: olisi pitänyt kulkea vain asiallisilla asioilla. Ennen, kun olin vielä pieni poikanen, moottoripyörä oli tärkeä kulkuväline kesät - talvet ja, usein, varsin vaatimatonkin. Japanilaisia pyöriä ei silloin ollut. Eikä amerikkalaisia paitsi poliisilla. (Myöhemmin poliisilla oli Moto Guzzit allaan. Olen yhden sellaisen entisöinyt.) Elintaso kun nousi niin taajamissa ja kaupungeissa alkoi nuoriso kiinnostua kulkemisesta. Auto oli kallis ja liiankin porvarillinen kulkuneuvo kaupunkinuorisolle. Moottoripyörään ei vaadittu ajokorttia kuten autoon ennen vuotta 1972. Myöhemmin mp-ajo-oikeus tuli autokortin oheen ilman erillistä koulutusta. Sittemmin vaatimustaso on muuttunut. Se, ja kortin korkea hinta, on, nykyään, monelle este. Lisäksi näen siinä poliittista, taloudellista ja sosiaalista ohjausta.
Turkkusesta tuli puhelu
Motoristikaveri soitteli. Oli ostanut, kakkospyöräksi, noin satatuhatta kilometriä ajetun Moto Guzzi Stelvion. Järeä katuenduro. Kunnostelee sitä nyt suvea varten. Jotkin kumiosat, kuten huohotusjärjestelmän letkut, olivat vioittuneet vanhuuttaan. Vaan kannattaa katsoa muutkin kumit ja tiivisteet.
Ja alle "välimallin" rupulikumirenkaat. Ne eivät ole hyvät asfaltilla ja kuluvat nopeaan eikä parhaat sorallakaan mutta, käytännössä, ainoa välttävästi toimiva ratkaisu. Mistäkö tiedän...
Jos on oikein innokas niin voi ostaa vannekerran johon tulee asfaltille sopiva gummitus ja toisen vanneparin jossa on kunnon enduro- tai krossikuviointi. Vaihtaminen käy varsin äkkiä.
Vanhan mallin Stelvio
Omat enduroni sekä muita kaksipyöräisiä
Ensimmäinen oli NTX750, siihen rinnalle, talvikäyttöön TT650 eli köykäisempi katuenduro jossa painotus enduroon enemmän. Seuraavaksi tonninen Quota Mille jolla ajoin varsin pitkään ja pitkiä reissuja Euroopassa ja Pohjoismaissa yleensä. Nopea myös Saksan baanoilla. Sittemmin siirryin katupyöräkauteen kuten tonninen Centauro, pari muuta Guzzia, Benelleitä, yksi trike jne. Nyt käyttöpyöränäni on 1400 California GTS Touring.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti