1400 California GTS tarkastelua akun ylläpidon ym. suhteen

 

1400 Californian satulan alainen tila. Litiumakku latauksessa. Akun voi ladata myös satulaa irrottamatta. Latausliitin on kuvassa kytketty.

 

Akkutila ja keskusyksikkö

Niillä on sama kotelo. Kuusi ruuvia pitää avata jos haluaa nähdä molemmat. Klipsuilla varustettu kotelo sisältää imuilmasuodattimen. Tilankäyttö on tehokasta. Takalokasuojaan liimasin, heti uutena, läpinäkyvää tarramuovia satulan "jaloille" etteivät pilaa lokasuojan maalipintaa. Tosin kohta ei näy muulloin kuin silloin kun satula on irrotettu.

Litiumakkua ostaessani sen mukana tuli myös laturi. Lataa, vaihtoehtoisesti, liki kaikkia akkutyyppejä. Storm Motorilta. Tässä ladataan akkutyyppiä LiFePO4.

 

Laturi mukaan

Ei paina paljoa mutta on ollut tarpeen muutaman kerran. Hankkii siis hintansa. 

Kumiläpän alla on akun jännite- ja lataustilan näyttö. Kuvassa 13,3 Volttia ja lataustaso 100 prosenttia. Eli ajoonlähtökunnossa. Litiumakun itsepurkautumien on olematonta. Suosittelen jos pyörän latausjärjestelmä soveltuu litiumakun lataamiseen. Monet sopivat.

 

Litiumakkuni

Aloitti kolmannen ajokautensa. Ei vaivoja. Ei talviylläpitoa. (Mikäli akku on irrotettu pyörän sähköjärjestemästä lepokauden ajalta.) Ajokausi alkoi mennäviikolla. Piuhat kiinni. Ei ongelmia. Vahinko että en voi vanhempaan kalustooni hankkia litiumakkua koska niiden latausjärjestelmä tukee vain perinteistä lyijyakkua. (Arvaan että markkinoille tulee "vanhanliiton" lataussysteemiin sopivia litiumeja.)

 

Jos on huolissaan

Kauppias ei aina tiedä mitä myy vaikka puheet ovat ylistäviä. Itse otan selvää mikä systeemi toimii parhaiten tai ovat sopeutuvia muiden akkutyyppien ominaisuuksiin kuten nyt. Kannattanee vilkaista akun tietoja. (Voi vaatia sähködynamiikan tuntemusta.) Varoitan että liian hyvältä kuulostavat asiat voi jäättää kuulon varaan. Vaan, silloin tällöin, voi osua oikeaan. Tämä koskee epäilyttäviä kilkkeitä, vehkeitä ja väitteitä. Jos jotain aikoo hankkia, varman päälle, pitää olla enemmän tietoa kyseisestä kapineesta kuin myyjällä on. Se on nykyään helppoa. Netti, jne. Pitää muistaa että kauppias myy monenlaisia tuotteita tienataakseen eikä ole ehtinyt perehtyä kaikkeen. Vaan ostaja voi perehtyä siihen yhteen omaan juttuunsa. Ennakolta.

Väite

Litiumakku ei vanhene. Väitetään. Toivottavasti akkuni kestää pidemmälle kuin oma ikäni. Jää perikunnalle jotain markkinoitavaa. Osa väitteestä pitää kutinsa koska, jo paljon vanhemmat litiumakut ovat edelleen käytössä. Palvellessani ilmailualalla selvisi että hävittäjälentokoneissa on keveitä akkuja. Oletan että litiumakkuja nekin. Sekä kalliita. Vaan mitäpäs se maamme itsenäisyyden edessä painaa. (Ilmavoimien Teknillinen Koulu ja sen jälkeen puolustusvälineiden ääressä tilini tienannut. kiitos, tästäkin, veronmaksajille.) Myöhemmin avaruusalushommissa oli niin monimuotoisia hommia että keskityin omaan työhöni ja iltaisin Hallin Jannen tarjontaan. Asuin kylällä isohkossa vuokrahuoneistossa ja vuokrasin kammareita. Satunnaisilta yövierailta en perinyt maksua. Pikemminkin toisinpäin. Vaan käyttivät ehkäisyä.

 

Monelle yllätys

Akkutyypistä riippumatta, kun akku on kytketty pyörän käyttöjärjestelmään, pyörän järjestelmät syövät akkua hitaasti mutta varmasti vaikka pyörän avaimet ovat omistajansa taskussa. Se on monelle ollut yllätys. Jotkin akkutyypit eivät kestä kokonaan purkautumista. Siksi on markkinoille tulleet ylläpitolaturit. Sekään ei ole hyväksi jos ylläpitolaturi on aina päällä. Sitten kun tarvittaisiin niin ei inahdakaan. Jos ei ole tarkoitus ajaa useaan viikkoon kannattaa toinen akkukaapeli irrottaa akusta. Esimerkiksi: muutama viikko sähköttömällä kesämökillä voi olla liikaa akulle. Pitää käydä ajelemassa välillä niin akku tykkää.

 

Latausliitin ja lataustoimi satulaa irrottamatta.

Akkuja on useita tyyppejä

En jaksa kirjoittaa koko litaniaa erilaisista akuista. Ajoneuvojen ohjekirjoista löytyvät soveltuvat akkutyypit joka kulkuneuvoon. Jos keveydestä on kiinni niin litiumakku on ylivoimaisesti kevein.

Kolmas kesä alkamassa litiumilla

Eli kaksi täyttä kesää ja liki kolmekymentätuhatta kilometriä sinä aikana ajettu. Käynnistyksiä muutama per päivä. Lukumäärää en ole laskenut. Pitäisikö? Olisihan se jonkinlainen tutkimus. Eihän akkua ja starttia mikään muu niin paljon kuluta kuin käynnistykset.

 

Syyhyttää

Taidanpa polkupyöräillä parikymmentä kilometriä kotoa kerholle ja palata Californialla. On luvattu suht mukavaa säätä. Talouden pakettiauto siirtyy tallista kadunvarsiparkkiin. 

 

GuzziDiag toimeen

Laitan kaapelit kiinni pyörän järjestelmään ja katson mahdolliset vikailmoitukset, otan tiedot talteen vastaisen varalle ja nollaan vikalogin. GuzziDiag on saatavissa myös suomeksi.

 

Mietintä aloitusajelureitistä

Jokin sellainen reitti jossa on maisemia, mutkaista tai muuten maisemallista taivalta sekä siedettävä asfalttipinta. Pitäneepä kaivaa maamme paperikartta esille autotallin pöydälle. Taas saa kuulla siitä, kuten liki joka vuosi, että autotallit on tarkoitettu autoja varten, ei moottoripyörille. Olen onnistunut sumplimaan siten että otan pyörän pois tallista ajopäivän ajaksi ja ajan talouden pakettiauton siksi aikaa talliin kun olen reissussa. Molemmat eivät mahdu sillä California 1400 GTS on isokokoinen moottoripyörä eikä se mahdu kääntymään tallissa. Tai ainakin tuottaa hien ja kuluttaa aikaa.

 

Pyörehkö reitti Pirkanmaalla

Runsaasti kohteita. Lähtö Tampereelta suuntana Orivesi, Juupajoki, Vilppula. Sitten hieman kapoisempaa baanaa Pohjaslahti - Kotala. Siitä Virroille suuntana Kihniö, Parkano, Ikaalinen, Tampere. Tuttuja ja sukulaisiakin on pitkin reitin vartta ja, jos siltä tuntuu, voi moikata motoristikavereita, nykyisiä ja entisiä. Jos rupeaa valtatiellä ajaminen tympimaan niin, esimerkiksi, voi kiertää Kyrösjärven itäpuolelta. Voin kertoa että sillä välillä ei montaa autoa tule vastaan. Tai jos ajankin juuri toisinpäin. Lähtiessähän vasta sen tietää mihin etupyörä kääntyy.

 

Kolmostie on vilkas

Tie 23 ei niinkään. Jos tekee mieli oikaista niin tie 66 on rauhallinen. Kun taas ysitie on vilkkaahko. Riippuu kellonajasta. Muut, pienemmät tiet, kolminumeroiset,  ovat vielä enemmän maaseutua joita ajaessa ei tarvitse stressata. Jos ei kierros kiinnosta niin voi aina lähteä Siuron Koskibaariin. Sielläkin näkee usein tuttuja.

 

Edellytykset ajeluun

Poutasää eikä kauheasti tuulta. (Keväälliset tiet pölyävät ja tuuli ei helpota yhtään. vaikka myötätuuleen ajaisi.) 

 

 

Auton sisävalon kosto

Talliin ajettuna
Pyrin jättämään auton oven auki että auton lattialle, kumimatolle ja verhoiluun varsissut lumi haihtuu yön aikana. Joskus autoa ei tarvita liki viikkoonkaan niin kuivahtavat siinä ohessa muutkin kosteutta saaneet kohteet.

Sisävalo jäi päälle
Sisävalon käyttökytkin on kolmiasentoinen: ei valoa, valo syttyy kun ovi aukaistaan ja kolmantena valo palaa koko ajan olivat ovet sitten kiinni tai auki. Nyt kävi niin että se oli tuo keskimmäinen asento kyseessä. Valo jäi päälle koska ovikin oli auki. Autoa ei tarvittu muutamaan päivään. (Valon päälläolon nähdäkseen pitää mennä autoon sisälle. Ulospäin asia ei näy sillä autotallin omat valot peittävät himmeän sisävalon hehkun.)

Sitten kun tarvitaan
Eipä lähtenyt käymään. Se, tietysti, harmittaa kun olisi ollut tarpeen liikkua. Itse en ollut paikalla ja siksi ei ollut avustustakaan asiaan. Tallissa on myös veneen akku, joka on identtinen auton akun kanssa. Akun vaihtohan ei kauaa kestäisi. Nyt vaan ei ollut vaihtaja läsnä. (Akkuja toki on: veneen akku ja aitan sisävalon akku jota talvisin ei tarvita.)

Kun kuulin asiasta
Laitoin ko. akun lataukseen kuultuani katkeran selvityksen asiasta ja totesin että kyllä vanha akku vielä hommansa hoitaa. Siinä ohessa latasin myös veneen akun. (Sähköperämoottori piti hankkia kun Rouva kyllästyi soutamiseen kun uistelin.) Vaikka onhan kalallakin kilohinta jos kustannuksia voi verrata soutamisen kuluihin pitkällä aikavälillä. Tätä kirjoitettaessa haukikala on alle kympin kilo. Käsiteltynä, eli perattuna, enemmän. Ehkä veneen tervaus tulee edulliseksi parissa vuodessa. Muu on hikeä. Soutajan osalta.

Akut ladattu
Molemmat, latauksessa olleet, akut ottivat virtaa sisäänsä ja veneen akku on nyt auton käynnistysvoimanlähteenä. Molemmat akut on ostettu noin viisi vuotta sitten. Eli ovat jo matkaa nähneet, latautuneet ja purkaantuneet eli syklejä on tapahtunut. Vaan harvakseltaan.

Asiasta neuvottelu
Toinen osapuoli oli sitä mieltä että tarvitaan, ehdottomasti, uusi akku. No, en väittänyt vastaan ja lähdin sellaista noutamaan Sääksjärveltä. Varoja asiaan kului hieman reilu sata euroa.

Uusi akku
Sijaitsee pakettiauton tavaratilassa ja on latautumassa hiljalleen täyteen ylläpitolaturin toimesta. Käyn iltasella katsomassa mikä on uuden akun tilanne. Saatan ottaa aiheesta kuvia. (Tuliterän akun lataus, tyhjästä täyteen, kesti liki vuorokauden ylläpitolaturilla.)

Vanha, yli neljä vuotta, akku toimipisteessään elinvoimaisena.

 Etualalla uusi akku ensimmäisessä latauksessaan. Taaempana auton aiempi akku.

Lämpimässä autotallissa
Tein latauksen suojatuissa tiloissa. Kaksi kertaa kävin katsomassa missä vaiheessa lataus on. Vasta kolmannella kerralla, vuorokauden sisään, akku oli tullut täyteen. 

Noin viidensadan kilometrin matka
Sellainen on tarkoitus tehdä tulevan viikonlopun aikana. Enonkoskelle matka tiedossa. Nettivälineitä en ota mukaan. Kameran otan. Voi olla mielenkiintoisia kuvia tulossa.

Vanhan lyijyakun muu käyttö
Omassa taloudessamme vanhat akun käytetään loppuun asti. Tyypillinen loppukäyttö on sähköperämoottorin voimanlähteenä. Vanhan akun voi käyttää huoletta loppuun ja sen kyllä huomaa ja veneen airot tulevat käyttöön. Verrattuna akun käyttöön autossa eroaa melkoisesti sillä startti vaatii hetkellisesti julmasti virtaa kun taas sähköperämoottori ottaa vain pientä virtaakoko ajan tasaisesti. Myös valaisinkäyttö onnistuu vanhalla akulla kunhan käyttää ledipolttimoita. Saattaa olla tarpeellista jos tulee sähkökatko. Mökillämme toimintaan näin sitten kun elokuun pimeät yöt saapuvat. Toki akku on hyvä ladata aina käytön jälkeen.

Muita pelastuskaluja
Auton väliseinän koukuissa tavaratilassa roikkuu neljä vehjettä eli vetoköysi, käynnistyskaapelit ja pitkähkö sähköroikka sekä lohkolämmittimen johdin. Lisäksi taskulamppu hansikaslokerossa. 

Viikonlopun mittainen koeistus
Viikonloppuna täytyi käydä noin viidensadan kilometrin päässä erään kunnanjohtajan, tuttavamme vuosipäivää viettämässä. Varsin laadukkaat bileet. Matka tehtiin talouden dieselautolla. Vuokraamamme asumus oli juhlapaikan naapurissa joten ajoneuvo sai olla ulkona käynnistämättä kaksi yötä ja niiden välisen päivän. Yöllä pakkasta oli noin miinus 25 ja päivällä noin kahdenkymmenen asteen tietämillä. Auto dieselmoottoreineen ja akkuineen seisoi sen aikaa majoituspaikan pihamaalla. Kyseinen akku on moottoriveneemme akku. Noin viisi vuotta vanha. Akun ylläpidosta olen pitänyt huolen. (Tuon kokoisten akkujen hinnat ovat noin 80 - 170 euroa kappaleelta riippuen merkistä, ostopaikasta ja laadusta.)

Käyntiinlaitto
Saimme luvan käyttää parkkipaikan latauspistoketta aamun ajan. Käytännössä suoritimme asian niin että juhlapaikalta saapuessamme laitoin lohkolämmittimen kaapelin kiinni eli koneen lämmitys alkoi jo aamuyöstä. Lämmitin lämmittää jäähdytysnestettä ja sitä myöden valurautaista sylinteriryhmää ja sen kautta hiukan moottoriöljyäkin.

Vara-akku
Olin ostanut Sääksjärven Nesteeltä upouuden akun vara-akuksi, ladannut sen täyteen autotallissa ja laitoin sen auton tavaratilaan. Juhlapaikkakunnalle päädyttyämme kannoin ko. akun majoitustilaan lämpimään. Kuten edellä on kerrottu niin dieselmoottori käynnistyi sillä vanhalla veneen akulla. Ei tarvinnut akunvaihtoa tehdä.

Lyijyakuista yleisesti
Kuten edellä selvisi niin pakkanen on akun vihollinen ja jos akku on pakkasessa huonossa lataustilassa niin se jäätyy ja hajoaa. Jäljelle jää vain lyijyn arvo. Lyijyakussa on sisäinen purkautumisominaisuus eli sen teho vähenee jos sitä ei, ajoittain, ladata täyteen. Mutta taajaan lataamista tai jatkuvaa ylläpitolatausta kannattaa välttää sillä sekin vanhentaa akkua. Jos akku on vajaajännitteinen se vikaantuu sisäisesti ja liika lataus kuluttaa akkua. Kohtuus kaikessa.

Akun pelastaminen
Tuolla aiemmin jo taisin mainita mutta jos käy niin että vielä käyttökelpoisessa iässä oleva akku on tyhjentynyt, kuten vahingossa jäänyt kulutuslaite päälle tai akun lataus unohtunut ja akku on tyhjä sähköstä, niin tarpeen on välitön täyteenlataus akulle normaalilla akkulaturilla. Jos lyijyakkua ei ladata rivakasti se sulfatoituu itsekseen eli menee täysin pilalle. Litiumakulla on myös sisäinen purkautuminen vaarana. Sitä ei kannata, säilytyksessä, pitää täyteen ladattuna vaan alle 80% prosentin. 

Jännitteen ja virran mittaus
Jännite on helppo mitata akun navoista yleismittarilla. Korkea jännitearvo, eli lyijyakussa hieman yli 12V, kertoo että jännitettä on mutta se ei kerro kaikkea akun kunnosta. Kunto selviää mittaamalla akun tehoa eli sen sisältämän energiavirran luovutuskyvyn määrän. Kyseinen mittausmenetelmä kertoo akun kunnon eli sen kyvyn varman päälle. Autohuolloissa on kyseisiä mittalaitteita. Eli jos epäilee akun kuntoa niin mittaus ei kauan kestä ja mittalaitteenkin koko on olkalaukun luokkaa. Eikä ole kallis juttu ja onnistuu ulkotiloissakin. Täyteen ladatun litiumakun jännite voi olla yli 13 volttia. Siitä ei ole haittaa.

Akkulatureita
Taloudessa ainakin viisi kpl. Yksi on verstaallani, toinen ajopyörän sivulaukussa, kolmas autossa, neljäs Kerhollani ja yksi pikkulaturi jossain. Ehkä mökillä. Kolme latureista ovat nk. ylläpitolatureita eli niitä ei tarvitse vahtia: kun akku täyttyy niin laturi lopettaa latauksen automaattisesti. Muut laturit ovat "tyhmiä" eli eivät osaa lopettaa latausta vaikka akku on ladattu täyteen. Jos tilanne ei muutu eli lataus vain jatkuu niin, ajan myötä, akkuneste haihtuu pois ja akku menee pilalle. Mutta hitaasti.

Litiumakku
Sellainen on yhdessä talouden ajoneuvossa. Ollut kaksi suvea käytössä ja sen tarkoitus on antaa käynnistysvirtaa ja ottaa sisäänsä laturin tuottaman energian. Ajoneuvo on Moto Guzzi California 1400 GTS. Kolme syytä hankkia litiumakku eli kokeilunhalu, korvaava akku vanhuuttaan kypsyneen lyijyakun sijaan, tehokkaampi hetkellinen virraluovutuskyky sekä keveys sillä akku pesii aivan satulan alla eli melko korkealla ja siten pyörän painopisteen suhteen haitallinen. Punninnut en akkuja ole mutta painoero on useita kiloja ja grammat päälle. Tarkoittaa että sivutuelta pyörän nostaminen pystyyn on nykyisin kevyempää. Ukko on ikääntynyt ja saatanpa suunnitella tulevaa 70V. juhla-ajelua.

Litiumakun ominaisuuksia
Kaksi tointa: antaa heti täyden tehon mutta sitä litiumakussa on huomattavasti vähemmän kuin lyijyakussa. Litiumakun toimintakyky pakkasella on hieman parempi kuin lyijyakun. Litiumakun käyttö hyvin kovalla pakkasella saattaa vaurioittaa sitä. Litiumakun lepojännite on hieman korkeampi kuin perinteisen lyijyakun. Litiumakun keveys, sen sijaan, on moottoripyörässä hyvä asia eikä tarvitse pakkasia pelätä. Ainakaan useimpien motoristien.

Litiumakun varusteet
Vaatii omanlaisensa laturin. Valitsin sellaisen joka on samaa merkkiä kuin akkukin. Siinä on muutakin eli laturin painikkeista voi valita lataako litiumakkua vain jotain muuta akkutyyppiä ja lataustehon voi valita. Eli monitoiminen on se.

Rouvalla autonhankintahimo
Olen pidätellyt. Jopa neliveto on mainittu. Pääsee mökille helpommin. Vaan onhan sinne päästy etuvetoisillakin. Talvella ei käydä. 

Millainen "pirssi"
Henkilökohtaisesti ihan tavallinen auto tavoitteena. Max kaksikymmentätuhatta euroa. Mielellään isolla tavaratilalla. Käytetty käy. Ehkäpä bensiinikäyttöinenkin voi tulla kysymykseen. Vetokoukkua ei tarvita jos tavaratilaa riittää. Kyse vain muutamista mökkimatkoista jotka ovat pitkiä. Kotikylässä ei autoa juurikaan tarvita sillä julkinen liikenne hoitaa lähimatkat kuten Rouvan matkan töihin ja itsen Kerholle naapurikaupunkiin ajokauden ulkopuolella. Kyselen kerhokavereilta ja muutamalta tutulta sopivista autoyksilöistä. Autokauppaan en taida lähteä. Vain moottoripyöräni ostan aina merkkiliikkeestä uutena. Jos enää tarvitsee. Ikää kun on ja neljä moottoripyörää tallissa ennestään.

 

California 1400 GTS Pikku fiksauksia lisävarusteisiin

 

Kun tutkii niin huomaa
Ryhdyin syynäilemään toimivatko kaikki pyörän lisävarusteet. Kaksi havaintoa: vasemmalla ohjaustangossa ei kamera toimi kuten pitää ja usb sekä tupakinsytytinliittimen toiminta pätkii.

Vaivat syyniin
Actionkamera oli helppo juttu: sen akku latautuu suhteettoman nopeasti ja äkkiä myös tyhjyy. Onhan sillä ikää. Ostan pari uutta akkua jos sellaiset löytyvät. Suuntaan Paristopisteelle. Sen sijaan ohjaustangon kiinnikkeiden välissä olevat usb- ja tupakinsytytinliittimet eivät toimineet kunnolla. 

Pikku puuhailua autotallissa
Irrottelin liitintelineen ja katselin sen pohjassa olevia liitoksia. Kolme liitintä olivat löysähköjä. Niitä voi kiristellä mutta päädyin laittamaan uudet. Pientä tinailua ja teippausta ettei sähkö karkaa vääriin kohtiin. Liittimet kiinni ja kaikki kunnossa. Nyt ei ollut liimakutistesukkaa eikä kuumailmapuhallinta autotallissa niin piti, proosallisesti, laittaa erkkaria.

Latausliittimet ohjaustangossa keskellä. Marine-tyyppisiä.

 

Usb ahkerassa käytössä

Mutta ei suostu kuin lataamaan navigaattoria kun se on sammuksissa mutta ei ajon aikana kun navi on päällä. Ilmeisen pienivirtainen liitin. Mutta tupakinsytytinliittimen teho riittää. Puhelimen lataus sujuu ajonkin aikana usb:stä.

 

Sama ylhäältä. Punainen led kun palaa niin silloin on virtaa liittimissä.

 

Merkkiledi

Sellaisenkin askartelin niin ei jää tarpeettomasti päälle sillä liittimien kytkimeen asti tulee koko ajan virtaa pyörän litiumakusta. Pieni kääntö nupikasta niin virta on päällä tai pois.

 

 Kaksi usb-liitintä ja tupakinsytytinliitin.

  Johdotus altapäin.

Virranhallinta
Kuten muillakin sähköisillä lisälaitteilla on näilläkin liittimillä omat sulakkeensa helposti tavoitettavassa paikassa satulan alla. Laadukkaat kytkimet ostin Elektorista Kalevan hyvästä kaupunginosasta. Märemmissä tai likaisissa paikoissa vastaavissa kytkimissä käytän kumista "tuttia" kytkimen vivun nivelen suojana.

Kotelo syntyi helposti
Tein lentokonealumiinista kyseisen kotelon ja sille kiinnikkeet. Käytännössä suurin osa materiaalista muuttui pieniksi lastuiksi. Toki laitoin metallinkierrätykseen. Kovahko alumiinilaatu on miellyttävää koneistaa sorvilla tai jyrsimellä. Tosin tenua kuluu jonkin verran leikkuunesteenä ja jäähdyttimenä.

 Virran ulosottoliittimien käyttökytkin on hieman piilossa ohjaustangon alla. Mutta ei haittaa kun sen tietää.

 

Moottoriöljyn lämpömittari sai uuden akun. Tarralla kiinni kytkinnestesäiliössä.

 

Autotallissa sopivan viileää

Taloyhtiöltä vuokraamamme autotalli on ahkerassa käytössä. Talvella siellä seisoo pakettiauto ja kesällä, parhaimmillaan, jopa kolmekin moottoripyörää. Ajovarusteille on ripustimet ja hyllykkö muille tarpeille. Pesupaikkaa ei ole lähistöllä. Sitä varten pitää lähteä Ylöjärvelle Kerholle tai Verstaalleni. Molemmissa ovat hyvät fasiliteetit puhtauden vaalimiseksi. Kerholla pesu maksaa 5€ per kerta. Toki siihen hintaan sisältyy pesuvälineet, pesuaineet, säämiskä, vesi ja vahojakin satunnaisesti. Pesu ja kuivaus tehdään ulkona. Sisällä voi vahata.

 

Kameran teline

Oli helppo asentaa jarrunestesäiliön kannen päälle: hieman pidemmät jaloteräsruuvit ja lyhyet alumiiniholkit nestesäiliön kanteen ja Lentokonetehtaan hylkäämästä romualumiinipalasta leikaten säiliön kannen muotoinen pala jossa on kierrereikiä eri kiinnitystarpeisiin. Useimmiten kamera koteloineen on paikoillaan. Pikkusormen kynnen kokoista muistikorttia on kevyt kuskailla.

Kameroita useampi

Nyt on vain etualaa kuvaava kamera. Ajatus taaksepäin näyttävästä kamerasta tavaratelineen alapintaan kiinnitettynä voisi olla asiaa. Jo tänä vuonna on kokemusta kahdesta Teslakuskista jotka ajoivat, toki eri kerroilla ja eri kuskit, kuraläpässä liki kiinni Treen Läntisellä Kehätiellä. Ehkä näkyvä kamera takana tuo hieman etäisyyttä lisää. Toki muissakin autoilijoissa on samaa vikaa. Varsinkin kun lähestytään liittymää. Tuskin siellä takalaukun telineen alla tarvitaan edes toimivaa kameraa.

 

Led-toiminen lambdanäyttö molemmille pakoputkille jarrunestesäiliön takana. 

 

Cali 1400 ja erikoiset käyntisyklit

Tehoasetuksella touring eli matkailu on käyntisykli seuraava: kun kiihdytetään niin moottori käy molemmilla sylintereillä tehokkaasti mutta kun siirrytään matkanopeuteen niin moottori käy toisella sylinterillään erittäin laihalla seoksella alhaisella teholla kun toinen sylinteri käy normaalisti ja tuottaa tehoa. Vaihto muutaman sekunnin välein että moottori pysyy tasalämpöisenä. Muitakin syklejä on. Sport-asetuksella ei tätä sykliä ilmene. Ajoon sykleillä ei ole vaikutusta.

Öljynjäähdytin on peitettynä liki kokonaan. Maskin tein saunaventtiilistä ja lasikuitulevystä.

 

Pyrkii käymään kylmänä

Tällä asetuksella ajetaan kevät- ja syysajot ja jos jäädytysnesteen, öljyn, lämpötila nousee yli 150 asteen niin keskellä olevaa venttiiliä voi raottaa. Kevät ja syysajossa levyn avoimet reiät peitän leveällä maalarinteipillä. Aiheesta on kyselty ja muutamissa 1400-Guzzeissa olen jo nähnyt vastaavia ilmanohjaimia. Öljyn lämpöanturi sijaitsee liittimessä mistä öljy lähtee jäähdytyskiertoon moottorista. Kylmänä käynti kuluttaa moottoria mekaanisesti ja korkeamman kitkan vuoksi taloudellisuus kärsii. Moottorissa on RVS-käsittely.

Kaksi öljynkiertoa
Korkeapaineellinen kierto kampiakselille ja nokka-akseleille. Matalapainekierto on jäähdytystä varten. Öljypumppuja on kaksi. 

Maski
Ohut levy joka on kiinni nippusiteillä. Sen takana on pehmeitä vaahtomuovipaloja ettei maski hierrä kennostoa. Lisäksi maski on alareunastaan edempänä kuin yläreunastaan kennorakenteen osalta ettei väliin päässyt kivi jauha kennostoa rikki.

Takalaukku ja sen teline
Laitan lähempään tarkasteluun sekä kiristän ruuvit. Alan keskustelupalstalla on kirjoiteltu ja kuvin esitelty seikkoja havaittujen murtumien arvioiduista syistä. Ensin tulee mieleen että painava takalaukku voi olla syyllinen. Väittäisin, kuitenkin, että ei syytä voi kuormalle kokonaan laittaa. Syynä voi olla myös telineen kiinnitysten löysyys. Syynäyksen paikka.

Kevensin takalaukkua
Eli otin tarpeettoman selkänojan pois. Sen puute ei estä kyytiläisen ottamista. Ehkä mukavuus hiukan kärsii mahdollista matkustajaa. Joka tapauksessa takalaukun pituus lyheni useita senttejä. Se parantaa kuljetuskykyä. Takalaukun päälle en pakkaa tavaroita paitsi ehkä jotain kevyttä. Takaistuimella on kulkenut isokokoinen tiipii-tyyppinen teltta jossa on seisomakorkeus ja keskisalossa pöytä. Sen ympärille mahtuu kolme - neljä selkänojallista "auringonottuolia". Nyt isolla teltalla on enemmän tilaa kyydissä sekä tukevammin. Selkänojan kiinnitysruuvit korvasin kromatuilla, kupukantaisilla koristeruuveilla. 

Selkänoja kiinnityksen ruuvinreiät täytin parilla nätillä ruuvilla. Ei mene vesi sisään.

Selkänojan yläosa
Irrotin senkin mutta laukku alkoi näyttämään rumalle. Laitoin takaisin. Se ei haittaa teltan kuljetusta takasatulalla. Toisaalta teltan paketin leveys haittaa sivulaukkujen kansia. Matkan aikana tarvittavat kamat pitää pakata takalaukkuun kuten mahdolliset eväät ja hygieniatarvikkeet. Painavat ja isot tavarat, joita tarvitaan vasta yöpyessä, saavat matkustaa sivulaukkujen pohjalla. Sivulaukuissa on, yhteensä, kuusi sisälaukkua. Etupäissä laukkuja pienet, takapäässä jo yli tuplasti isommat ja keskellä isot laukut johin mahtuu klahden hengen vaatteet pidemmällekin matkalle. Sivulaukut eivät ole pikakiinnitteiset. Sen sijaan sisälaukut saa pikasoljilla kytkettyä toisiinsa helposti kannattaviksi. Yhdessä pikkulaukussa kuljetan pientä työkaluvalikoimaa. Tosin en ole vielä tarvinnut. Vasta hieman yli 60000 kilometriä takana huolettomia kilometrejä. Työkaluilla olen muita auttanut.

Laukun kannessa
Takalaukun kansi on pinnoitettua alumiinilevyä. Varsin tyylikäs mutta arka kulumiselle. Siksi ostin jostain marketista itseliimatuvaa "kromilistaa" estääkseni alumiinin hiertymisen. Listat ovat halpoja uusittaviksi. 

Autotalli on sosiaalinen paikka
Kolme tuntia puuhastelin tallin toinen ovipuoli auki. Taloyhtiön hallituksen johtaja kuunteli jaarituksiani varsin pitkään vaan oli hänelläkin asiaa. Pohdimme uuden paikallistien aiheuttamia muutoksia koska metsä taloyhtiön tontin ja Hesaan menevän moottoritien välistä on, osittain, kaadettu. Sitten tuli talonmies hetkeksi notkumaan ja manaili hommiaan ja meni taas, seuraavana viereisessä rapussa asuva, ent. motoristi, eläkeläinen, leskimies jolla on aina jotain mukavaa juttua. Lisäksi ohi kulki muita asukkaita jotka ovat alkaneet jo tervehtimään, eivät toki kaikki, mutta vastahan tässä on asuttu vajaat kaksikymmentä vuotta. 

Kun ostin tämän pyörän
Silloin oli jo autotallipaikka taloyhtiöltä vuokralla. Sellaisen saaminen kesti pitkään koska etusijalla ovat osakkeenomistajat ja viimeisenä rupusakki eli vuokralaiset. Talleja on erilaisia. Rakenteellisesti samanlaisia mutta on erillisiä osaketalleja joita jotkut vuokraavat muillekin, taloyhtiön vuokratalleja kuten nyt on puheena ja asunto-osakkeeseen kuuluvia talleja. Siitä oli jonkin verran apua että vuoraisäntä eli asunnon omistaja, on taloyhtiön hallituksessa. Se aiheutti pahaa verta kun vein vanhan pakettiautomme kadun varteen parkkiin keväällä ja pyöräni talliin. Erityisesti naispuoleiset asunto-osakkeenomistajat kävivät päälle. Syyksi he sanoivat että autotalli on autotalli eikä mikään moottoripyörätalli. Väittivät myös moottoripyörän palovaarallisuudesta. Siitä oli riitaa ja ilmeni kirjelmiä aiheesta peruuttaa tallinvuokraoikeuteni. Perustelin vaatijoille ja taloyhtiölle että kyse on ainoastaan ajoneuvon turvallisuudesta ja sen arvon säilymisestä paremmin. Vastineessa esitettiin että moottoripyörä on halvempi kuin auto ja se olisi peruste peruuttaa tallioikeuteni. Pyörä oli silloin uusi ja esitin taloyhtiön hallitukselle kauppakirjan jossa oli kakkosen jälkeen vielä joitakin numeroita. Toki epäilijöitä riitti ja kiistäjiä pyörän hankintahinnan suhteenkin ilmeni. Moottoripyörät ovat halpoja ja köyhiä varten oli yksi käsitys. Talleissa ei saa isommin säilyttää materiaa paloturvallisuussyistä. Silti näkee, satunnaisesti ohimennen, että talleissa voi olla taloustavaraa peräseinästä alkaen. Huonekaluja, ym.

Asia ratkesi ajan myötä
Esitin kyllä, nöyrästi, että toki voin pitää, silloin, muutaman tonnin arvoista pakua tallissa ja ajaa sillä parikymmentä kilometriä Kerholle ja takaisin aamuin, illoin noutamaan ja palauttamaan pyörääni turvalliseen säilöpaikkaan. Kysyin että miten se ulkoisesti muuttaisi tallin statusta? Keskustelu aiheesta hiljeni hiljalleen ja viimeisinä vuosina asia ei ole noussut enää esiin. Toki ajovarusteiden säilyttämisestä tallissa on valitettu. Palovaarallisia lienevät kun niissä moottoripyörissä on sitä bensaa. Mutta ajat muuttuvat: nyt on kolmessa tallissa, kesäaikaan, moottoripyöräparkkeja. Osa taloyhtiön motoristeista säilyttävät pyöriään kadun varressa.

California 1000 Adamant Trike Akun uudelleensijoitus ja uusi tavaratila

 

Painopiste alemmas
Nyt jo kohtuullinen mutta pienellä rakentelulla saan aikaan sekä paremman painonjakautuman että lisää tavaratilaa kun akku siirtyy alemmas kuin korkeutensa verran ja lisäksi yli mittansa taaemmas. Pitää vain sovitella ja tehdä akkuteline.

Menee aikaa
Ei kannata pidätellä henkeä tämän vuoksi. Pitää tehdä vielä joitakin alustavia töitä entisen ja uuden akkutilan eteen. Lisäksi laitesiirtoja. Se mitä alla on kerrottu ei ole vielä aivan sitä mikä on tavoite. Mutta varsin pitkällä olen jo. Tässä välissä on muita töitä ja asennuksia. Komposiittityöt teen Verstaalla ja siitä tulee käryä jonkin verran. Pitää tilan muiden toimijoiden kanssa sopia milloin voi tehdä käryäviä hommia.

Entinen akkutila
Se on, aikanaan, suunniteltu sen kokoiselle akulle kuin on nyt talouden dieselautossa. Olen puolittanut akunNähtäväksi jää koon. Siksi se vei akkutilassa tilaa turhaan. Nyt entiseen akkutilaan tulee ohuesta lasikuitulevystä seinämät ja pohja. Sinne pääsee kun vain irrottaa kuljettajan satulan. Pyrin tekemään tilaan myös kannen. Nyt ne tavarat mitkä ovat hajasijoitettu eri kohteisiin saavat yhtenäisen tilan. Pohjalle tulee harvoin tarvittavat tavarat ja ylempään kerrokseen niitä juttuja joita tarvitaan useimmin. Kuten retkeilytarpeita. Ovat samalla lukon takana ja tyystin ulkopuolisilta näkymättömissä.

Mitä piti tehdä
Kyseisellä alueella kulkee pyörän johtosarja. Molemmin puolin runkoa on useita sähköihin liittyviä komponentteja. Oikealla jännitteensäädin ja sulakkeet. Vasemmalla sytytysjärjestelmän osia. Purin johtosarjoja siten että jonkinlainen logiikka on olemassa uudelleenjohdotellessa. Samalla tapahtui puhdistamista ja liittimien suojausta. Useat komponentit vaihtoivat paikkaa. Eniten töitä teetti sulakerasia. Se oli laitettu satulan alle rungon sisäpuolelle oikealle. Nyt se on vielä enemmän oikealla.

Avoliittimet
Sähköä siirretään johtimia myöden. Toisinaan välissä on liittimiä joilla haaroitetaan ja jaetaan sähkövirtaa. Liittimiä on myös valmistusteknisistä syistä sarjatyössä vaikka, käytännössä, olisi parempi että liittimiä ei olisi. Tässä moottoripyörässä on "hyödynnetty" avoimia liittimiä joihin pääsee vaikuttamaan niin lika kuin kosteus. Mutta ovat halpoja. Vanhemmiten ja likaannuttuaan aiheuttavat sähköhäiriöitä. Varaosia saa. Onneksi.

 

Hapettumat ja lika poistettu liittimestä. Olleet käytössä 80-luvulta asti.

 

Lian ja hapettumien poisto

Sitä varten tarvikeliikkeessä on aineita. Nykyään harvemmin tarvitsee mekaanista puhdistusta sillä markettitason puhdistusaineilla saa sen verran likaa ja hapettumia pois että vanhasta saa käyttökelpoista. Ainakin joksikin aikaa. Paineilmasta on myös apua. Joskus liittimiä joutuu hieman tiukkaamaan. Liitintä pitää puristaa hieman litteämmäksi niin taas sähkö kulkee.

 

Sulakkeita. Neljä käytössä, kaksi varasulaketta. Vasemmalla uusi sulake.

 

Yksi sulakkeista oli kuumennut ja muuttanut muotoaan. Ilmiö voi aiheuttaa tulipalon. Lisäksi melko likainen.

 

Sulake ja sulakejalka

Niihin ei juurikaan kiinnitetä huomiota ennenkuin ilmenee vikaa. Yleensä vika johtuu huonosta kontaktista ja liasta jotka syvöät sekä sulakkeen jalkoja ja myös sulakerasian osia. Huono kontakti voi myös kuumentaa sulakejalan. Siinä suhteessa ennakoiva huolto olisi viisaampaa. Sanonta: älä koske siihen kun se kerran toimii, on mielestäni, typerä fraasi. Toisen kerran ei sitten ehkä toimikaan. Tosin arvelen että kaikki motoristit eivät edes tiedä pyöränsä sulakejalan sijaintia. Nykyään on käytössä myös automaattisulakkeita.

 

Sulakejalan takasivu. Paljon hapettumaa. Näkyy sinivihreänä liittimissä.

 

Sulakerasian sulakkeiden liittimet. Kaksi varasulaketilaa.

Sulakerasia ja johtimet ennen pesua.

 

Uusia sulakerasioita

Niitä saa alan liikkeistä. Jos tulee ongelmaa niin saatan vaihtaa uudet systeemit. Mutta katsellaan...

 

Lataussäädin pestynä. Liittimissä oli paljon likaa.

 

Akku, laturi ja jännitteensäädin

Jos jossain näissä on vikaa niin matka päättyy akun tyhjenemiseen. Yleensä pyörissä on latauksen merkkivalo. Sen pitää sammua kun moottori käynnistyy. Mikäli se syttyy ajossa niin matka voi vielä jatkua joko tutkimalla voiko asian korjata ja jos ei voi niin sähköä muualla säästämällä voi pidentää matkantekoa. Mutta aina se ei ole mahdollista. Vika voi olla muuallakin kuin em. laitteissa. Voi vain akkukaapeli olla löysässä. Mutta kyllä latausvika jättää ajoneuvon usein tien varteen. Akkuvikakin, lyijyakulla, voi olla haastava: toimii, ei toimi, toimii...

 

Miten voi ehkäistä latausvikaa

Komponenttien kunnossapito auttaa. Puhtaus, järjestys ja kuiva säilytyspaikka. Myös akussa voi olla vikaa eikä se ota eikä anna sähkövirtaa sisään eikä ulos. Tässä, italialaisessa, pyörässä on edelleenkin alkuperäiset sähkökomponentit sieltä 80-luvulta. Ajoa on ollut viidellä vuosikymmenellä. Vain akkua on vaihdettu. Pyörästä ei ole huolehdittu kuin alkumatkasta. Myöhemmin se on saanut seistä ulkosalla kesäajat edellisen omistajan toimesta. Se ei ole ollut hyväksi. Piti hieman puuhailla mutta uusia osia ei juuri ole tarvittu. Toki 90.000 km ajettuun koneeseen laitoin uudet männänrenkaat ja tein venttiiliremontin. Ehkä ei olisi vielä tarvinnut mutta olinpa kerrankin ajoissa asialla.

 

Sähkökomponentit siirretty rungon ulkosivulle. Oikean puolen sisäsivu näkyvissä.

 

Muutoksia

Jouduin muuttamaan komponettien kiinnityskohtia sekä asentoa. Lähinnä johtimien mittojen vuoksi. Ei ole aie tehdä lisää liitoksia. Yllä kuvassa näkyy alkuperäisen akkutilan "puskurikumi". Niitä on neljä. Niihin aion tukeutua kunhan teen lasikuidusta runkorakenteen sisään sopivan kotelon. Akku tulee erilliseen koteloon taaemmas ja alemmas. Käytettävää tilaa on runsaasti pyörän "alustassa".

 

Nähtäväksi jää

Kuinka sivukopat sopivat kun osia on siirretty. Silloin väistävät sivukopat. Muoviahan nuo ovat.

 

Vasemman puolen komponentit. Sytytyspuolat, takavalojen liitin ja relepalkki releineen. Osat pesty ja suojattu.

 

Johtimet "oikovat"

Yllä kuvassa ovat sytytyspuolat. Joillekin muillekin komponenteille on erilaisia rautoja ja aukkoja. Poistan tarpeettomat. Otan vielä sytytyspuolat irti että saisin moninapaliittimet sijoitetuksi parempaan paikkaan. Suojaan myös johtimia hieman.

 

Virran ulosotto

On nk. tupakinsytytinliitin. Teen sivukoteloon takasivulle reiän niin saan sen näppärästi ulottuville ja lialta suojaan. Liittimestä on helppo ottaa virtaa tarvittaviin kohteisiin kuten navigaattorille tai vain valaistukseen esimerkiksi telttailessa syksyisin. Saatan laittaa myös usb-liittimen vaikka puhelimen latauksen vuoksi.

 

Oikealla entinen akkutila ja takana tilaa akun asennukselle. Päälle tulee tavaratilaa.

Kaapeleiden vetoa
Jonkin verran pitää tehdä sähkötöitä. Yksi maakaapeli ja yksi virtajohto. Virran jako johonkin sopivaan paikkaan ja hyvin suojattuna. Samalla voisi laittaa pääkytkimen jolla saa "pimennettyä" kaikki laitteet ja toiminnot yhdellä kertaa. Sen voisi asentaa myös satulan alle.

Kolmessa tai neljässä osassa
Akulle tulee oma kotelonsa suurinpiirtein siihen missä yllä olevassa kuvassa akku on. Sen päälle tulee tukirakenne mihin tulee irrotettava levyosa. Vanha akkutelineen pohja saa olla sellaisenaan alla mutta senkin päälle tulee levy. Näin saan suoran pohjarakenteen jonka päälle tulevat ylärunkoputkiin asti yltävät sivuseinät. Näin saan tavaratilaa osalle mukana kulkevista työvälineistä sekä muista kamppeista. Painon siirto alemmaksi keventää pyörän ajettavuutta. Kallistaminen kaarteissa on vakaampaa.

 

Akku tulee mittansa alemmaksi ja taaemmaksi kuin alkuperäinen paikkansa. Akku vuodelta -21.

En käytä ylläpitolatausta

Lataan akut, joita on useita, eli yksi joka pyörään, pari kolme kertaa talvessa. Muutaman tunnin per akku. Muutoin en lataa. Pyörässä ollessaan saavat sitten luovuttaa virtaa ja lataantua. Säästän ne kulutuspulssit ajokauteen. Koen jatkuvan ylläpitolatauksen tarpeettomana ja akkua kuluttavana.

 

Pitänee mitata

Koska akku tulee viisivuotiaaksi ajokauden alkaessa olen miettinyt litiumakun hankintaa. Toisaalta siitä ei tule kuin kolme etua joista yksi ei ole hinta. Parempi purkauskyky eli äreämpi starttaus, nopea latautuminen ja pieni paino.

 

Akku tulee kardaaniakselin viereen. Mahtuisi kaksisikin akkua. Tai yksi iso.

 

Rungon keskilinja

Vasemmalla vanhan akkutelineen kiinnitysruuvin kohdalla. Kuvassa ylhäällä kardaani joka suuntautuu taka-akselille sen keskikohtaan. Takana on seisemänkymmentäluvun auton taka-akseli. Rumpujarrut vaihdoin levyjarruiksi joissa on myös mekaaninen käsijarru. Minulle kerrottiin että prätkän jalkajarrun sylinteri ei tuota riittävää jarrunesteen painetta. Kyllä tuottaa sillä osaanhan minä laskea pinta-aloja ja niiden suhteita. Pieni pinta-ala poljinsylinterissä tuottaa suuren paineen ja iso pinta-ala jarrusatulan sylinterissä muuttaa poljinvoiman jarrutehoksi. Mutta suhteellisuudentajua tarvitaan. Tämä pyörä on käynyt sekä muutoskatsastuksessa katsastusasemalla että ajoneuvon hyväksyntätarkastuksessa Pentanova oy:n toimipisteessä. Jälkimmäisestä sain todistuksen toimivan tekniikan osalta ja katsastusasemalta ajo-oikeuden tälle(kin) ajoneuvolle. California 1400:sen muutostyöt sain hyväksytettyä pelkällä katsastuskäynnillä. 60€ meni siihen ja puoli tuntia eliniästä. Ratsiaan olen joutunut molemmilla. Eräs prätkäkonsta oli hieman yli-innokas etsimään vikoja. Itseäni huvitti konstaapelin harmitus kun kaikki muutokset löytyivät Traficomin tiedostoista. Taustatyöt pitää tehdä. Toki se vaatii aina rahaa. Rahalla saa ja pyörällä pääsee!

 

Ajoneuvon laillisuus

Yleensäkin, jos olen muuttanut pyörääni niin, vähintään, olen käynyt katsastusasemalla hyväksyttämässä tehdyt toimet ja ne ovat samalla kirjattu ajoneuvon julkisiin tietoihin. Ilman sitä saattaisi tienvarsitarkastuksessa käydä huonosti sillä poliisit tietävät kovin vähän ajoneuvotekniikasta. Pari kertaa näin on käynyt. Mutta mustaa valkoisella, kuten sanotaan, on pelastanut matkan jatkumisen. Jostain, minulle käsittämättömästä syystä, sisäkaarteeseen kallisteleva kolmipyöräinen on kovasti "kiinnostanut" tienvarsivalvonnassa. Tarkastusten kustannus oli reilun tuhannen euron tietämissä plus muut fiskaaliset kulut. Maksoin siis ennakkoon ne kulut joita voisi saada muutoskatsastamattoman ajoneuvon ajamisesta yleisellä tiellä sakkoina ja ajokieltoina.

 

 

Oikean sivukotelon alla näyttää nyt tältä. Etuallalla takajarrun poljinsylinteri.

Sulakerasian saavutettavuus

Se jonkin verran heikkeni sillä se oli ennen satulan alla mutta nyt ruuvikiinniteisen sivukotelon takana. Eli meisseli pitää olla reissussa mukana. Saatan keksiä jotain mutta asialla ei ole kiire. Varasulakkeet mukaan. Tosin ei ole vuosiin tarvinnut sulakkeita vaihtaa. Samat akutkin ovat vuodesta toiseen, kolmanteen, neljänteen, viidenteen...

Komponentit siirretty rungon ulkopuolelle. Säätimen paikka on alkuperäinen.

Hieman vielä

Hienosäätöä. Pitää joitakin liittimiä ja muita osia hieman uudelleensijoittaa ja suojata pahalta maailmalta. Kuvassa näkyy kaksi valkoista liitintä. Teen niihin hieman suojausta kunhan taas Kerholle etsiydyn. Verstashommiakin olisi tarjolla...

 

Rakenteita ja komponentteja siirretty

Tänään, 11. helmikuuta -25 sain haluamani tilan aikaiseksi. Sen mitat ovat, edestä taakse ja ylös seuraavat. Etuosan leveys noin 20, takaa 25, pituus 50 ja korkeus 20 senttimetriä. Takaosan alle mahtuu normikokoinen akku. Akkutilaan on pääsy sekä takakautta sekä tilan pohjan saranoitu luukku. Helpottaa huoltamista. Ei tarvitse kuin tyhjentää mainittu kuljetustila. 

 

Mustan, entisen akkutelineen pohjan etupäästä noin puoli metriä taapäin. Akkukaapeli asennettu mutta ei vielä pujotettu reitilleen.

 

Moottoripyöränostin markkeeraa

Sen kohdalle tulee akku tulevan kuljetustilan alle. Tarkoitus on keskittää kaikki painava pyörän keskilinjan tietämille ja mahdollisimman taakse. Parantaa ajettavuutta entisestään. Sekä vapauttaa takalaukuista ja sivukoteloista tavaratilaa.

 

Alkuperäinen akun teline

Se sijaitsi missä ylläolevassa kuvassa on rei'itetty musta levy jossa on monta kiinnitysruuvia. Se on hyvin oleellinen osa. Se kiinnittää rungon moottori-vaihteisto kokonaisuuteen ja siten tekee rungosta huomttavan vääntöjäykän. Monella Guzzistilla on käynyt niin että akkutilan "pohjana" tunnettu levy onkin kiinnityksistää löystynyt. Pyörän rungon kiertojäykkyys heikkenee sen vuoksi. Kannattaa vilkaista huollon yhteydessä kun akku on nostettu pois. Siksi M8-kokoisia ruuveja on peltilevyn kiinnityksessä peräti seitsemän kappaletta. Kannattaa vilkaista joskus ovatko kireällä. Olen nähnyt useamman kyseisen levyn jossa ruuvien reiät ovat olleet jo soikeita. Eivätkö pyörän omistajat ole tietoisia tästä? Huollot eivät asiaan huomiota kiinnitä. Sen olen huomannut. Ruuvien ollessa löysällä rungon jäykkyys kärsii.

 

Kahteen osaan

Koska rungon sisääntulevan tavaratilan alle jää akku, ehkä jotain muutakin, niin takaosan on oltava irrotettavissa helposti. Tai sitten tehdä luukku takaosan pohjaan josta pääsee akkuun käsiksi. Pienosaranaa pitää hankkia pätkä.

Vasemmalla komponentit ja johdotus liittimineen siirretty sivukotelon puolelle. Oikealla akun maajohdin.

 

Komponenttien siirto

Se ei ollut ongemallista vaan niiden johdotuksen riittävyys siirron suhteen. Jonkin verran täytyi osia pyöritellä. Kuvan ottamisen jälkeen siirsin vielä ylempää sytytyspuolaa taaksepäin. Relekiskon johdotus kulkee uutta reittiä. Oikealla näkyy akun maajohdin.

 

Rungon sisäpuoli kun komponentit ovat kaikki sivukotelon puolella. Muutama reikä piti porata.
 

Komponenttien pesua

Puhdistukseen menee aikaa. En purkanut liittimiä osiksi vaan käytin asiaankuuluvia liitinten puhdistusaineita ja paineilmaa sekä korroosiosuoja-ainetta. Joitakin liitoksia piti kiristää lievän syöpymisen vuoksi. Kuivuttuaa suojasin liittimien metalliosat ja liitin sähköjärjestelmään.

 

Runko on kolhiintunut

En maalauta vaan korjaan paljaalle metallille koloontuneet tai kuluneet kohdat pienellä pensselillä ja mustalla paikkausmaalilla. Keväällä tiestä irtoaa, varsinkin sateella, suolapitoista vettä ja kuraa jotka maalaamatonta pintaa rassaavat. Ensin purkamista, sitten pesu, kuivaus, paikkamaalaus ja odottelua että saa taas koota pyörän ajokuntoon. Edustuspyörä on erikseen.

 

Kevät- ja syyskäytössä

Aloitan ajokauden tällä pyörällä. Kesällä ajan, enimmäkseen, California 1400 GTS:llä. Syksyllä jatkuu kilometrien metsästys tällä laitteella. Huhtikuussa voi olla hyviä ajosäitä...

 

Seuraavat reissut tällä trikellä

Jos terveenä olen niin maalis-huhtikuussa pörähtää. Heitän jonkin vakiolenkin. Ensin lyhyen että voin todeta ettei ole talven jäljiltä tekniikassa ihmeempiä vaivoja. Tyypillinen, lyhyt aloituslenkki, on: Ylöjärvi - Viljakkala - Parkano - Aure - Kuru - Ylöjärvi. Matkalta löytyy mukavia lounas- ja kahvittelupaikkoja. Joskus olen ajellut Länsi-Teiskon lenkin Kuruun ja sieltä Aureeseen ja siitä Seitsemisen läpi Kyrönlahteen ja kotitalliin Tampereelle. Auto siirtyy kesäksi kadun varteen. Pyörät talliin. Myös Teiskon, Ruoveden, Oriveden ja Kangasalan käsittävät lenkit pikkuteitä myöden ovat viihdyttäviä. Parkano - Virrat-tie on jossain määrin tylsä. Silti ajan se lähes joka vuosi. Eri suuntiin. Onko se masokismia vai jotain pakoa yhteiskunnasta?

 

Päivät pitenevät, pitää lähteä pilkkiongelle kokeilemaan kantaako Koljonselän jää...

Sukuhauta on, Näsijärven sijaan, Ylöjärvellä.

 

Juttu jatkuu vielä kunhan...

 

 

California 1000 Adamant Trike Hapettuneet liittimet ja johtimet

 

Edellistä sähkölaitepuuhaa
Startti, laturi ja muita sähkölaitteita.

Muutama vuosi sitten
En tarkkaan muista milloin viimeksi katsastin sähköliittimet mutta lienee siitä jo vuosia koska vähäisellä näytteenotolla ilmeni että syytä on vilkaista ja tehdä huoltoa laajemmin johdinsarjalle. Edellisessä jutussa oli sähkPainelaakeriölaitteiden osalta juttua startin ja laturin kannalta. Ne ovat riippuvaisia johtosarjoista siinä missä valot ja sytytyslaitteetkin. Mitään häiriöitä ei ole ilmennyt. Toistaiseksi.

Pyörän säilytys
Ehdottoman kuivassa, lattialämmitteisessä tilassa Kerhollani. Ajokaudella kerrostalon alakerran tallissa. Myös 1400 California pesii siellä. Tästä voi päätellä että hapettumat, yleensä kosteuden seurauksena, syntyvät ajossa ja silloin kun yönyliparkkeeraukset tapahtuvat ulkosalla. Siis matkustellessa. Toki sateessa ajoa ei voi poissulkea hapettumisen syynä.

Hapettumisen vaikutukset
Moninaisia: sähköhäiriöitä, toisinaan laitteet toimivat, tosinaan ei, ylimenovastus kuumentaa liittimiä ja muodostaa, pahimmillaan, palovaaran. Hapettuma myös kuluttaa liittimiä. Useimpia voi kuitenkin, puhdistuksen jälkeen, kiristää niin että kontaktit ovat kunnossa. Helpointa se on lattaliittimien naaraspuoliskoa säätämällä. Tärinä on yksi syy liittimien löystymiseen. Mikäli liitin ei ole tuettu runkoon tai sen johdinsarja pääsee heilumaan, tärinästä tai ajoviimasta, se kuluttaa liittimiä. Tästäkin pyörästä löytyi liitin joka oli jo hieman hiiltynyt ylimenovastuksen vuoksi. Olen sen sittemmin kunnostanut. Syynä löyhä liitos ja kyse on pyöräpinnisestä liittimestä valolaitteiden osalta.

Ensin tankki pois
Yhden letkun irrottaminen riittää ja sen ohessa sivukotelosta bensiinihanan nuppi. (Kerrottakoon että on muita tankkimalleja joissa on sekä tankin puoliskojen yhdysletku sekä molemmin puolin tankkia olevat hanat ja letkut molempiin kaasuttimiin suoraan tankista. Tässä mallissa on yksi letku oikean puolen kaasuttimeen ja kaasuttimessa on haaroitin mistä bensiini siirtyy vasempaan kaasuttimeen ja yksi vaijeritoiminen hana keskellä tankin takapäätä. Idea hylättiin uudempien mallien osalta.) Historian toinen bensiinihana menossa. Käynpä ostamassa pari litraa tuoretta bensaa tankkiin niin kaasuttimetkaan eivät kuiva.

Löytöjä
Kun tonkii niin löytää. Sellaistakin mitä ei haluaisi löytää. Viidellä vuosikymmenellä ajettu pyörä, ei voi olla ihan uuden väärti. Toisaalta, oli ihan oletusarvoista että vaivaa ilmenisi. Mutta asialle voi tehdä jotain. En aio jäädä tien varteen sähkövian vuoksi.

Liitinpuolisko, uros, on hapettunut. Vihreä väri kertoo sen. Maantiepölyä varsin runsaasti. Näyttää pahemmalta mitä on.

Hapettuma ei tule yksin
Siihen tarvitaan kosteutta sekä suoloja, joita tulee maantielian mukana, erityisesti keväisin pölynä, joka taas säilöö kosteutta eli homma vain pahenee ajan kanssa. Jos liittimen yhdessä puoliskossa on "hometta" on sitä toisellakin puolella.

Hapettuma voi olla piilossa
Liitinpinnien takana, muovin toisella puolella, on puristettavat johdinliitokset. Myös ne voivat olla hapettuneet kuten johtimien paljaat liitoskohdatkin. Eli suojakumin taaksekin on hyvä vilkaista. Pinnin voi irrottaa liittimestä ja kiristää erityisillä johdinpihdeillä liittimet johtimiin lujemmin. Yllä kuvassa näkyy kuinka pinni "paksunee" liittimen kantaa kohden. Kärkipihdeillä, varovaisesti, voi lukituksen löysätä ja irrottaa pinnin johtimineen. Takaisinlaitossa nuo liittimen "siivekkeet" käännetään takaisin hieman "harottaviksi" että liitin asettuu takaisin paikoilleen eikä painu liitinrungon sisään liitettäessä naaraspuoliskoon. Hapettuman poistoon on oma aineensa kauppiaalla hyllyssä mutta myös mekaaninen puhdistus on paikallaan. Kova hammasharja ja tarkoitukseen sopiva liitinpuhdistusaine ovat usein riittävät teholtaan.

Johtimien kiinnitys pinneihin
Sen voi selvittää purkamatta liitintä. Lisäksi purkaminen altistaa virhekytkennöille. Kun liitin on ao. kemikaaleilla puhdistettu niin riittää kun nykäisee jokaisesta johtimesta. Jos liitos on löysä johdin liikkuu liittimessään tai, jopa, irtoaa. Tässä tapauksessa en löytänyt sellaista. Kokeilu on tehtävä vasta puhdistuksen jälkeen sillä hapettuma on voinut "liimata" liitoksen liikkumattomaksi.

Laturin säädin
Se löytyy oikean puolen sivukopan alta. Liittimensä oli hyvin likainen. Pesin sen ja käytin myös kemikaalia joka poistaa hapettumia. Kuvia asiasta myöhemmin.

Johtosarjan pääliittimet yhtä vaille. Ennen puhdistusta.

Sama kohta ja kokoonpano jo etenemässä. Pätkimätöntä kesää odotellessa.

Miksi on paljon liittimiä
Se ei ole paras muulloin kuin silloin kun pyörää kootaan tehtaalla: homma käy ja valmista tulee. Keula kootaan yhtäällä ja runko-osuus toisaalla sarjatuotantolinjoilla niin valmistusteknisesti on edullisempaa käyttää liittimiä ja loppukokoonpano käy nopeasti.

Johtosarjan pääliittimet
Ovat oikealla yhtä lukuun ottamatta eturungossa tankin etuosan alla. Lisäksi isoja moninapaliittimiä löytyy satulan alta oikealta missä on myös sulakerasia. Kaikki likaisia sekä sisältä että myös päältä. Kura ja pöly pääsee niihinkin. Joitakin suojia liittimien ympärillä on. Tarkoitus on tehdä muutama rakentava muutos puhdituksen ohella.

Yksittäiset johtimet
Olen lisännyt johtimia pyörään siksi että kaksipyöräisestä tein kolmipyöräisen sekä lisäsin muitakin toimintoja jota tarvitsivat sähköä kuten sähkömoottorilla toimivan peruutusvaihteen.

Liittimen ylimenovastus
Hapettuma tuottaa sitä kuten myös löysä liitin. Pahimmillaan se aiheuttaa palovaaraa mutta yleensä vain toimivuusongelmia. Jokin laite ei vain toimi vaikka sulakkeet ja itse laite ovat ehyet.  

 

 Hapettunut lattaliitinpari. Silti on sähkö kulkenut sillä ylemmässä kuvassa liittimissä on selkeä kohta, kaksi viivaa per liitin, missä liitos on ollut vielä kunnossa.

 

Hieman näkyy vihreää

Vihreä kertoo että hapettuminen on mennyt jo pinnoitteen läpi. Tapahtuu syöpymistä. Syöpyessä syntyy ainetta joka estää virran kulun samalla kun liitin löystyy. Kuparin syöpyessä syntyy vihreää kuparioksidia joka ei sähköä läpäise. (Aivan puhdasta kuparia pinnit eivät ole vaan kuparilejeerinkiä.) Vaihtoehtoja on: uudet liittimet ja niille suojaus tai vain puhdistaa, kiristää, ja suojata vanhat liittimet. Tulee hieman helpommaksi ja halvemmaksi mutta huolto pitää olla säännöllistä. Naarasliittimiä voi hieman kiristää jos urrosliitin menee naarasliittimen sisään liian helposti tai irtoaa helposti. Naarasliittimessä on vika ylärivissä keskellä. Liitin on taipunut toiselta puolen eli kosketus urospinniin ei ole ollut hyvä. Korjattavissa.

Liitinpinnin irrotus

Tarvitaan työväline jolla pinnin lukitus avataan. Samalla kun työnnetään kyseisen pinnin johdinta liittimen sisään päin niin työvälineellä taivutetaan lukituskieli pinnin suuntaiseksi ja johtimesta vedettäessä pinni liukuu ulos ilman voimankäyttöä.

 

Eturungon oikean puolen liittimiä. Isoimmat ulkoiset liat on jo pyyhitty.

Puhdistus ja vahaus

Pyyhin, mahdollisuuksien mukaan, liittimien, johtimien ja lähialueen pinnat puhtaiksi ja vahaan ne osat jotka on mahdollista vahata. Vahattu pinta hylkii kosteutta.

Vetokoukun johdinsukassa vaurio. Korjaan. (Vetokoukku ei ole nyt paikoillaan.)

Kuvan liittimet

Ovat alkuperäisiä SuperSeal-liittimiä. Niiden oheen olen laittanut kumiset suojasukat. Vaikka alkuperäinen SuperSeal on vesitiivis ilmankin niin suojasukka estää johtimien liikettä mikäli liitin on liikkuvassa kohteessa. Alkuperäisiä SuperSealeja on hankala löytää koska huonot kopiot ovat vallanneet markkinat.

Puhdistus- ja suoja-aineita.

 

Hommaa ei tehdä hetkessä

Onneksi talvella on aikaa puuhailla. Ensin pesu, kuivaus ja vasta päivän, parin, päästä, suoja-aineen suihkutus liitinpinnoille. Suoja aine on jonkinlaista vahaa joka ehkäisee korroosiota. Pyörä on Kerholla lämpimässä joten se pärjää kyllä. Torstai on varma Kerho & Verstaspäivä. Ensin Verstaalleni ja sitten Kerhoiltaan siinä viiden pintaan tai aikaisemminkin. Riippuu siitä mitä on kulloinkin puuhaamassa ja missä.

Yleiskuvaa tankin ja satulan etuosan tietämiltä. Samalla pesaisen näkyviä osia.

 

Johdotuksen linjaukset edistymässä.

 

Akkutilaan tulee muutos

Pyrin siirtämään johtimet siten että akkutila on mahdollisimman iso. Sen pohjalevyä ei voi poistaa sillä se on osa rungon jäykisterakennetta. Toki sen voi korvata vaikka alumiinilevyllä. Akkutilaan teen seinämät ja sinne tulee matkatavaratila. Asiasta lisää myöhemmin.

Puhdistamani liitinpari odottaa liittämistään. Osa johtimista menevät sulakerasiaan.

Sulakerasia

Siinä on tavanomaiset lattaliittimet jotka pesin ja suojaan asiaan tarkoitetulla suojavahalla. Olen kuullut että jotkut käyttävät rasvaa suojaamaan hapettumiselta. Toimii se niinkin mutta rasva kerää pölyä ja sitä myöden kosteutta eli on vain väliaikaisapu. 

 

Suojauksesta

Kun pestyt ja kuivaneet liittimet ovat auki suihkutetaan niihin suojavaha ja liitintä sulkiessa työnnetään osat yhteen sen kummemmin heiluttelematta niitä keskenään sillä liittimien ydistyessä suojavahaa saa irrota vain niiltä kohdin missä liitos eli kytkentä tapahtuu.

Etupään vasemman puolen moninapaliitin. Kosteus on peräisin puhdistusaineesta. Haihtuu pois aikanaan.

Kuten kuvasta näkee

Johtimet menevät liittimiin jotka eivät ole ilman tai edes vedenpitäviä. Siksi liitinpinnit hapettuvat ja sähkönkulku häiriintyy sekä likaa kertyy liitinten sisään.

Johtimien uudelleen linjaus

Osan liittimistä ja johtimista saisi parempaan suojaan kosteudelta. Katson onko se mahdollista ja riittääkö alkuperäisissä johtimissa mittaa siihen toimeen.

 

Nippusiteitä ja teippiä

Pitää käydä kaupassa tekemässä hankintoja. Kangasteippi on suhteellisen helppo ja joustava tapa niputtaa ja suojata kohteita ulkoiselta kulumiselta. Teippauksen alkupää pysyy hyvin kiinni mutta vaativissa kohteissa varmistan loppupään pienellä nippusiteellä ettei teippaus ala purkautumaan omia aikojaan. Homma on jo edennyt.

Muita hankintoja

Suojavahaa sähköosille pitää löytää jostain. Puuilo sattuu matkalle. Siellä lienee ainetta. Samalla lisää Bräkleeniä puhdistuksen jouduttamiseksi. Se kuivaa kohtuullisen nopeasti. Lisäksi jo aiemmin nähtyjä suoja-aineita. Pitää käydä vielä takavalojen toimintaa parantava siistiminen jarruvaloanturista lähtien.

Uudempi osa johdotuksista

Ovat omaa valmistettani ja olen käyttänyt SuperSeal-tyyppisiä liittimiä. Aikanaan ne olivat, juuri tuolla nimellä, hieman arvokkaita mutta luotettavia rakenteeltaan ja vesitiiveydeltään. Patenttiajan päätyttyä markkinoille on tullut paljon huonolaatuisia kopioita. Eivät siis ole vesitiiviitä lainkaan ja pinnien kiinnitysosat hempuloita. Onneksi on vielä joitain alkuperäisiä liitinpakkien pohjilla. Mikäli tarvitsee vaihtaa liitinosia. Kyseiselle liitintyypille on oma pihtityyppinsä liittämistä varten. Kopiomarkkinoilla asiaan ei ole juuri kiinnitetty huomiota ja siksi hommasta on tullut huonoa tulosta. Myös tarvikekumiosat ovat murenevaa laatua.

SuperSealit kunnossa

Kävin pääosan em. liittimistä läpi eli avasin ja tarkastelin. Suljin takaisin. Ei hapettumia, ei vikoja. Tiiveys kunnossa. Vahinko että ko. liitintyypin hyvä maine on mennyt.

 

Sulakerasian kansi halki

Uutta en hetikään löytänyt niin pikaliimalla laitoin vanhan osat yhteen. Saa nähdä kestääkö. Nyt on maanantai. Ehkä jo torstaina, Kerhoillan jälkeen, myöhään illalla, jatkan juttua. Viikonloppuna voi olla jotain muuta. Ja kyllä: sulakerasian kansi jatkaa toimessaan.

Sulakerasian sulakkeet

Ei palaneita ja kaksi varasulakettakin on matkassa. Puhdistin sekä sulakerasian että sulakkeet. Ei aivan helppo pääsy sulakkeisiin sillä oikean puolen sivukoppa on kiinni kahdella ruuvilla. Voisin kehittää kohteeseen jonkinlaiset sormiruuvit. 

Sulakkeen palamisesta

Se kertoo aina jostakin ongelmasta. Sulake ei pala vahingossa jos se on mitoitettu suojauskohteensa mukaan. Jos sulake palaa on helppo tulkita minkä piirin sulake se on. Jos valot eivät toimi niin vika on siellä. Yleensä sulakkeen palamisen syynä on oikosulku. Silloin pitää etsiä oikosulun syy. Muutoin varasulakekin palaa saman tien tai jos toisin käy niin vika jää piilemään ja voi hankaloittaa myöhempää ajonautintoa.

Johdin- johdinsuojavauriot

Niitä löytyy, yleensä, sieltä missä on liikettä eli rungon emäputken eli ohjausakseloinnin tietämillä. Johtimet ja niitä suojaavat johdinsukat joutuvat taipuilemaan ja vanhemmiten myös kovettuvat ja kuluvat. Ne voi korvata kangasteipillä tai uusilla johdinsukilla mutta se vaatii silloin liittimien irrotuksen ja purkamisen. On siis työläs ja kohtalaisen hankala homma jos teippaukseen vertaa. Pitää käydä hankkimassa laadukasta kangasteippiä.

Kangasteippi

Tarttuu hyvin materiaaleihin ja itseensä. Se on tärkeä ilmiö sillä kiertämällä sitä johdinnipun ympärille se pitää nipun suojassa valolta ja kuralta mutta säilyttää taipuisuuden.

Vasemman puolen sivukotelo

Se suojaa kahta sytytyspuolaa. Yhdessä virranjakajan kanssa ne muodostavat moottoripyörän sydämen. Ensimainittu ajoittaa ja jälkimmäinen tuottaa kipinän. Kunhan saan johtosarjan kuntoon niin siirryn sytytyspuolien pariin. Siistiminen, sähköliitoksien puhdistus ja suojaus. Laitteessa on kaksi virtapiiriä: matalajännitepulssi joka tulee virranjakajalta ja puolat nostavat jännitteen tuhansiin voltteihin joka sytytystulppiin johdetaan.

Johtimien uudelleen reitittäminen

Koska akku muuttaa muualle eli reilun mittansa taapäin ja alemmas niin johtimet on vedettävä uudelleen ja uusia reittejä. Osa johtimista kyllä riittää mutta jotkut eivät. Nyt teen niin että miinusnavalta lähtee maajohto jonkin sopivan rungossa olevan ruuvinkannan alle ja positiiviseen napaan tulee vain yksi johdin. Sitä varten pitää tehdä "jakotukki" eli punametallijööti jossa on vierekkäin muutama M6-kierrereikä ja eristeet ympärillä. Siihen kiinnittyvät niiden komponenttien johtimet jotka tarvitsevat virtaa. Jakotukista lähtee vain yksi johdin akun +napaan. Sähköhäiriön sattuessa on kätevä selvittää missä virtapiirissä on ongelma kun johtimia voi käsitellä yksittäin. Kirjain- tai numeromeistillä voi merkitä mikä ruuvi on minkäkin piirin virtalähde.

Takarungon johdotus on pääosin hallussa. Aukon, satulan alla, olisi tarkoitus olla kuljetustilaa.

 

Painavat tavarat

Olisi tarkoitus siirtää kaikki painavat, mukana kuljetettavat tavarat, kuten tarpeelliset työkalut ja mahdolliset muut raskaat esineet, kuten akku, sijaitsisivat mahdollisimman alhaalla. Se parantaisi ajo-ominaisuuksia ja kaarteenottokykyä. Tämä trike kun kallistelee sisäkaarteeseen ja sitä enemmän mitä alempana ja taaempana massakeskipiste sijaitsee.

 

Akku siirtyy

Alemmas ja taaksepäin. Painopiste siirtyy haluttuun suuntaan. Saatan tehdä kaksi akkukoteloa. Hyllyssä kun on ylimääräinen akku. Saa mukaan vara-akunkin.

 

Komposiittihommaa

Teen telttapatjasta, hartsista ja lasikuidusta akkutelineen jonka sijoitan vaihteiston taakse koska siellä on tilaa ja painopiste siirtyy hieman alemmaksi. Se vaikuttaa, osaltaan, ajettavuuteen. Suunnittelemani Trike kallistelee sisäkaarteeseen. Sitä enemmän mitä kovempaa vauhtia ajetaan ja mitä alempana painopiste on. Siis jossain määrin samalla tavalla kuin kaksipyörinen mutta eri syistä. Tässä toimessa painopiste siirtyy merkittävästi taaksepäin ja alemmaksi. Jonnekin kardaaniakselin viereen. Metallista pitää tehdä kannakkeet. Muut materiaalit ovat hankittuina kuten karhennuskangas ja lasikuitumatto. Oheen teen muutakin eli tasolevyä lasikuidusta kuljetustarpeita ajatellen. Paikka on kokolailla näkymättömissä takakatteen ja satulan alla. Pystysuunnassakin on tilaa runsaasti. Valumuotit pitää rakentaa. Sekä sisä- että ulkopuolelle. Toinen vaihtoehto: laminoidaan iso ja suora lasikuitulevy. Kovetuttuaan siitä leikataan sopivia paloja ja niistä kootaan akkukotelo. Molemmilla metodeilla on hyvät ja huonot puolensa. Tosin nyt ei tarvitse miettiä ulkonäköasioita.

Akun siirrosta johtuvaa

Sähköjen johdotus menee uusiksi alkuperäisen akkutelineen osalta, tavaratila laajenee ja muutama muukin asia. Voi olla että tulee kiire...

 

Oikean puolen sivukotelon osalta ei tullut juurikaan muutoksia.

Eturungon osalta johdotus siistiytyi ja väheni. Johdinnippu vaihtaa oikealta vasemmalle.

Muita johtimia

Yllä kuvassa alhaalla näkyy toinenkin johdinnivaska rungon poikkiputkea ylittämässä. Pyrin saamaan rungon ja moottorin välisen tilan mahdollisimman johtimettomaksi.

Eturungon takapää vasemmalta katsellen. Nelikulmainen reikä oikealla on bensatankin takakiinnikken kohta.

Sulakerasian ja jännitteensäätimen  johdinliitin ei, ehkä, ole löytänyt vielä hyvää paikkaa.

Johtimien pääosan uudelleen reitittäminen

En haluaisi jatkaa tai lyhentää johdinsarjaa vaan vain reitittää se niin että saisin tavoitettua kaikki sähkökomponentit niin että keskelle pyörää jäisi avointa tilaa mahdollisimman paljon. Pitää vielä kokeilla toista reititystä. Nippusiteitä pitää ostaa lisää.

Sytytyspuolat ja releet vasemman sivukopan takana.

Näillä tietämin on vielä parantamisen varaa tilankäytön suhteen.
 

Liittimen takana

Siellä on sulakerasia ja jännitteensäädin. (Harmaa juttu vasemmalla.) Tarve olisi saada valkoinen liitin sen alla näkyvän levyn toiselle puolelle. Siellä olisi vapaata tilaa. Sulakerasialle pitäisi tehdä uusi aukko ko. levyyn vasemmalle niin liittimen ja muun johdotuksen voisi siirtää levyn toiselle puolelle.

Painon jakauma

Etupyörällä eniten massaa kuormanaan koska akseliväli kasvoi ja taka-akselilla on kaksi pyörää. Akun ja tavaratilan valmistaminen taaemmas jakaa painoa taapäin sekä alemmaksi. Molemmat asiat ovat eduksi. Koska pyörä on Kerholla on tehtävä mittauksia ja piirustuksia millaisia rakenteita tarvitaan. Painon lisäyksen pyrin jakamaan pyörän keskilinjalle mutta kardaanin viereen ja osin sen alapuolelle tulee painavien kohteiden keskus.

Muistelma hyväksynnästä

Silloisella Testmill Pentanovalla (Nyk. Testmill) suoritutin ajoneuvon hyväksyntätestauksen. Se tapahtui Uudellamaalla. Edellispäivänä sain jarrut kuntoon mutta katteita ei silloin ollut. Ajopelin hinasin testipaikalle auton perässä. Kahdeksaakymppiä moottoritiellä körökörö. Poliisitkin olivat kiinnostuneita muttei haitaksi asti.

Muistelma katsastuksesta

Se ei mennyt katsastusaseman suhteen kovin hyvin. Katsuri oli epäluuloinen eikä kiinnostunut ylemmän viraston ajoneuvotestin hyväksynnästä vaikka sen pohjalta olisi ollut toimittava. Asia eteni hitaasti ja ajoneuvon kallistuminen mutkissa sisäkaarteeseen vaikutti olevan ongelma. Katsurin vaihdon jälkeen asia alkoi edetä. Leima ja rekisteröintitodistus tuli ja tili meni. Siinä vain oli virheitä mutta onneksi kuluttajan eduksi. Olen asian, luonnollisesti, hyödyntänyt. Enpä olisi epäillyt toimenhaltijoita osaamiseltaan noin heikoiksi. Insinöörejä, sentään. Arvosanaksi voisin antaa 6 kouluasteikolla 4 - 10. 

Muistelma Liikenneministeriön Ajoneuvohallinnosta

On niitä muitakin toimen- ja viranhaltijoita kuten liikenneministeriön virkamiehet. Eräässä tapaamisessa, joka kuului silloiseen toimeeni, poikkesin silloisessa Liikenneministeriössä. Siellä olikin kaksi yliopiston käynyttä asiantuntijaa. Heille moottoripyörä oli sekä turha kapine että kauhistus. Tuli puhe keväisestä ajasta kun talven hiekat lojuvat risteysalueella vielä pitkään vaikka lumet ja jäät ovat kadonneet. Kerroin että se aiheuttaa motoristeille ongelmia jos sitä ei harjata pois koska se on liukasta renkaan alla. Toinen herroista kävi kirjahyllyllä ja otti jonkin opuksen josta näytti minulle kohdan jossa kerrottiin hiekan olevan kitkamateriaali. Siitä ei voinut keskustella sen enempää.