California 1400 GTS Pikku fiksauksia lisävarusteisiin

 

Kun tutkii niin huomaa
Ryhdyin syynäilemään toimivatko kaikki pyörän lisävarusteet. Kaksi havaintoa: vasemmalla ohjaustangossa ei kamera toimi kuten pitää ja usb sekä tupakinsytytinliittimen toiminta pätkii.

Vaivat syyniin
Actionkamera oli helppo juttu: sen akku latautuu suhteettoman nopeasti ja äkkiä myös tyhjyy. Onhan sillä ikää. Ostan pari uutta akkua jos sellaiset löytyvät. Suuntaan Paristopisteelle. Sen sijaan ohjaustangon kiinnikkeiden välissä olevat usb- ja tupakinsytytinliittimet eivät toimineet kunnolla. 

Pikku puuhailua autotallissa
Irrottelin liitintelineen ja katselin sen pohjassa olevia liitoksia. Kolme liitintä olivat löysähköjä. Niitä voi kiristellä mutta päädyin laittamaan uudet. Pientä tinailua ja teippausta ettei sähkö karkaa vääriin kohtiin. Liittimet kiinni ja kaikki kunnossa. Nyt ei ollut liimakutistesukkaa eikä kuumailmapuhallinta autotallissa niin piti, proosallisesti, laittaa erkkaria.

Latausliittimet ohjaustangossa keskellä. Marine-tyyppisiä.

 

Usb ahkerassa käytössä

Mutta ei suostu kuin lataamaan navigaattoria kun se on sammuksissa mutta ei ajon aikana kun navi on päällä. Ilmeisen pienivirtainen liitin. Mutta tupakinsytytinliittimen teho riittää. Puhelimen lataus sujuu ajonkin aikana usb:stä.

 

Sama ylhäältä. Punainen led kun palaa niin silloin on virtaa liittimissä.

 

Merkkiledi

Sellaisenkin askartelin niin ei jää tarpeettomasti päälle sillä liittimien kytkimeen asti tulee koko ajan virtaa pyörän litiumakusta. Pieni kääntö nupikasta niin virta on päällä tai pois.

 

 Kaksi usb-liitintä ja tupakinsytytinliitin.

  Johdotus altapäin.

Virranhallinta
Kuten muillakin sähköisillä lisälaitteilla on näilläkin liittimillä omat sulakkeensa helposti tavoitettavassa paikassa satulan alla. Laadukkaat kytkimet ostin Elektorista Kalevan hyvästä kaupunginosasta. Märemmissä tai likaisissa paikoissa vastaavissa kytkimissä käytän kumista "tuttia" kytkimen vivun nivelen suojana.

Kotelo syntyi helposti
Tein lentokonealumiinista kyseisen kotelon ja sille kiinnikkeet. Käytännössä suurin osa materiaalista muuttui pieniksi lastuiksi. Toki laitoin metallinkierrätykseen. Kovahko alumiinilaatu on miellyttävää koneistaa sorvilla tai jyrsimellä. Tosin tenua kuluu jonkin verran leikkuunesteenä ja jäähdyttimenä.

 Virran ulosottoliittimien käyttökytkin on hieman piilossa ohjaustangon alla. Mutta ei haittaa kun sen tietää.

 

Moottoriöljyn lämpömittari sai uuden akun. Tarralla kiinni kytkinnestesäiliössä.

 

Autotallissa sopivan viileää

Taloyhtiöltä vuokraamamme autotalli on ahkerassa käytössä. Talvella siellä seisoo pakettiauto ja kesällä, parhaimmillaan, jopa kolmekin moottoripyörää. Ajovarusteille on ripustimet ja hyllykkö muille tarpeille. Pesupaikkaa ei ole lähistöllä. Sitä varten pitää lähteä Ylöjärvelle Kerholle tai Verstaalleni. Molemmissa ovat hyvät fasiliteetit puhtauden vaalimiseksi. Kerholla pesu maksaa 5€ per kerta. Toki siihen hintaan sisältyy pesuvälineet, pesuaineet, säämiskä, vesi ja vahojakin satunnaisesti. Pesu ja kuivaus tehdään ulkona. Sisällä voi vahata.

 

Kameran teline

Oli helppo asentaa jarrunestesäiliön kannen päälle: hieman pidemmät jaloteräsruuvit ja lyhyet alumiiniholkit nestesäiliön kanteen ja Lentokonetehtaan hylkäämästä romualumiinipalasta leikaten säiliön kannen muotoinen pala jossa on kierrereikiä eri kiinnitystarpeisiin. Useimmiten kamera koteloineen on paikoillaan. Pikkusormen kynnen kokoista muistikorttia on kevyt kuskailla.

Kameroita useampi

Nyt on vain etualaa kuvaava kamera. Ajatus taaksepäin näyttävästä kamerasta tavaratelineen alapintaan kiinnitettynä voisi olla asiaa. Jo tänä vuonna on kokemusta kahdesta Teslakuskista jotka ajoivat, toki eri kerroilla ja eri kuskit, kuraläpässä liki kiinni Treen Läntisellä Kehätiellä. Ehkä näkyvä kamera takana tuo hieman etäisyyttä lisää. Toki muissakin autoilijoissa on samaa vikaa. Varsinkin kun lähestytään liittymää. Tuskin siellä takalaukun telineen alla tarvitaan edes toimivaa kameraa.

 

Led-toiminen lambdanäyttö molemmille pakoputkille jarrunestesäiliön takana. 

 

Cali 1400 ja erikoiset käyntisyklit

Tehoasetuksella touring eli matkailu on käyntisykli seuraava: kun kiihdytetään niin moottori käy molemmilla sylintereillä tehokkaasti mutta kun siirrytään matkanopeuteen niin moottori käy toisella sylinterillään erittäin laihalla seoksella alhaisella teholla kun toinen sylinteri käy normaalisti ja tuottaa tehoa. Vaihto muutaman sekunnin välein että moottori pysyy tasalämpöisenä. Muitakin syklejä on. Sport-asetuksella ei tätä sykliä ilmene. Ajoon sykleillä ei ole vaikutusta.

Öljynjäähdytin on peitettynä liki kokonaan. Maskin tein saunaventtiilistä ja lasikuitulevystä.

 

Pyrkii käymään kylmänä

Tällä asetuksella ajetaan kevät- ja syysajot ja jos jäädytysnesteen, öljyn, lämpötila nousee yli 150 asteen niin keskellä olevaa venttiiliä voi raottaa. Kevät ja syysajossa levyn avoimet reiät peitän leveällä maalarinteipillä. Aiheesta on kyselty ja muutamissa 1400-Guzzeissa olen jo nähnyt vastaavia ilmanohjaimia. Öljyn lämpöanturi sijaitsee liittimessä mistä öljy lähtee jäähdytyskiertoon moottorista. Kylmänä käynti kuluttaa moottoria mekaanisesti ja korkeamman kitkan vuoksi taloudellisuus kärsii. Moottorissa on RVS-käsittely.

Kaksi öljynkiertoa
Korkeapaineellinen kierto kampiakselille ja nokka-akseleille. Matalapainekierto on jäähdytystä varten. Öljypumppuja on kaksi. 

Maski
Ohut levy joka on kiinni nippusiteillä. Sen takana on pehmeitä vaahtomuovipaloja ettei maski hierrä kennostoa. Lisäksi maski on alareunastaan edempänä kuin yläreunastaan kennorakenteen osalta ettei väliin päässyt kivi jauha kennostoa rikki.

Takalaukku ja sen teline
Laitan lähempään tarkasteluun sekä kiristän ruuvit. Alan keskustelupalstalla on kirjoiteltu ja kuvin esitelty seikkoja havaittujen murtumien arvioiduista syistä. Ensin tulee mieleen että painava takalaukku voi olla syyllinen. Väittäisin, kuitenkin, että ei syytä voi kuormalle kokonaan laittaa. Syynä voi olla myös telineen kiinnitysten löysyys. Syynäyksen paikka.

Kevensin takalaukkua
Eli otin tarpeettoman selkänojan pois. Sen puute ei estä kyytiläisen ottamista. Ehkä mukavuus hiukan kärsii mahdollista matkustajaa. Joka tapauksessa takalaukun pituus lyheni useita senttejä. Se parantaa kuljetuskykyä. Takalaukun päälle en pakkaa tavaroita paitsi ehkä jotain kevyttä. Takaistuimella on kulkenut isokokoinen tiipii-tyyppinen teltta jossa on seisomakorkeus ja keskisalossa pöytä. Sen ympärille mahtuu kolme - neljä selkänojallista "auringonottuolia". Nyt isolla teltalla on enemmän tilaa kyydissä sekä tukevammin. Selkänojan kiinnitysruuvit korvasin kromatuilla, kupukantaisilla koristeruuveilla. 

Selkänoja kiinnityksen ruuvinreiät täytin parilla nätillä ruuvilla. Ei mene vesi sisään.

Selkänojan yläosa
Irrotin senkin mutta laukku alkoi näyttämään rumalle. Laitoin takaisin. Se ei haittaa teltan kuljetusta takasatulalla. Toisaalta teltan paketin leveys haittaa sivulaukkujen kansia. Matkan aikana tarvittavat kamat pitää pakata takalaukkuun kuten mahdolliset eväät ja hygieniatarvikkeet. Painavat ja isot tavarat, joita tarvitaan vasta yöpyessä, saavat matkustaa sivulaukkujen pohjalla. Sivulaukuissa on, yhteensä, kuusi sisälaukkua. Etupäissä laukkuja pienet, takapäässä jo yli tuplasti isommat ja keskellä isot laukut johin mahtuu klahden hengen vaatteet pidemmällekin matkalle. Sivulaukut eivät ole pikakiinnitteiset. Sen sijaan sisälaukut saa pikasoljilla kytkettyä toisiinsa helposti kannattaviksi. Yhdessä pikkulaukussa kuljetan pientä työkaluvalikoimaa. Tosin en ole vielä tarvinnut. Vasta hieman yli 60000 kilometriä takana huolettomia kilometrejä. Työkaluilla olen muita auttanut.

Laukun kannessa
Takalaukun kansi on pinnoitettua alumiinilevyä. Varsin tyylikäs mutta arka kulumiselle. Siksi ostin jostain marketista itseliimatuvaa "kromilistaa" estääkseni alumiinin hiertymisen. Listat ovat halpoja uusittaviksi. 

Autotalli on sosiaalinen paikka
Kolme tuntia puuhastelin tallin toinen ovipuoli auki. Taloyhtiön hallituksen johtaja kuunteli jaarituksiani varsin pitkään vaan oli hänelläkin asiaa. Pohdimme uuden paikallistien aiheuttamia muutoksia koska metsä taloyhtiön tontin ja Hesaan menevän moottoritien välistä on, osittain, kaadettu. Sitten tuli talonmies hetkeksi notkumaan ja manaili hommiaan ja meni taas, seuraavana viereisessä rapussa asuva, ent. motoristi, eläkeläinen, leskimies jolla on aina jotain mukavaa juttua. Lisäksi ohi kulki muita asukkaita jotka ovat alkaneet jo tervehtimään, eivät toki kaikki, mutta vastahan tässä on asuttu vajaat kaksikymmentä vuotta. 

Kun ostin tämän pyörän
Silloin oli jo autotallipaikka taloyhtiöltä vuokralla. Sellaisen saaminen kesti pitkään koska etusijalla ovat osakkeenomistajat ja viimeisenä rupusakki eli vuokralaiset. Talleja on erilaisia. Rakenteellisesti samanlaisia mutta on erillisiä osaketalleja joita jotkut vuokraavat muillekin, taloyhtiön vuokratalleja kuten nyt on puheena ja asunto-osakkeeseen kuuluvia talleja. Siitä oli jonkin verran apua että vuoraisäntä eli asunnon omistaja, on taloyhtiön hallituksessa. Se aiheutti pahaa verta kun vein vanhan pakettiautomme kadun varteen parkkiin keväällä ja pyöräni talliin. Erityisesti naispuoleiset asunto-osakkeenomistajat kävivät päälle. Syyksi he sanoivat että autotalli on autotalli eikä mikään moottoripyörätalli. Väittivät myös moottoripyörän palovaarallisuudesta. Siitä oli riitaa ja ilmeni kirjelmiä aiheesta peruuttaa tallinvuokraoikeuteni. Perustelin vaatijoille ja taloyhtiölle että kyse on ainoastaan ajoneuvon turvallisuudesta ja sen arvon säilymisestä paremmin. Vastineessa esitettiin että moottoripyörä on halvempi kuin auto ja se olisi peruste peruuttaa tallioikeuteni. Pyörä oli silloin uusi ja esitin taloyhtiön hallitukselle kauppakirjan jossa oli kakkosen jälkeen vielä joitakin numeroita. Toki epäilijöitä riitti ja kiistäjiä pyörän hankintahinnan suhteenkin ilmeni. Moottoripyörät ovat halpoja ja köyhiä varten oli yksi käsitys. Talleissa ei saa isommin säilyttää materiaa paloturvallisuussyistä. Silti näkee, satunnaisesti ohimennen, että talleissa voi olla taloustavaraa peräseinästä alkaen. Huonekaluja, ym.

Asia ratkesi ajan myötä
Esitin kyllä, nöyrästi, että toki voin pitää, silloin, muutaman tonnin arvoista pakua tallissa ja ajaa sillä parikymmentä kilometriä Kerholle ja takaisin aamuin, illoin noutamaan ja palauttamaan pyörääni turvalliseen säilöpaikkaan. Kysyin että miten se ulkoisesti muuttaisi tallin statusta? Keskustelu aiheesta hiljeni hiljalleen ja viimeisinä vuosina asia ei ole noussut enää esiin. Toki ajovarusteiden säilyttämisestä tallissa on valitettu. Palovaarallisia lienevät kun niissä moottoripyörissä on sitä bensaa. Mutta ajat muuttuvat: nyt on kolmessa tallissa, kesäaikaan, moottoripyöräparkkeja. Osa taloyhtiön motoristeista säilyttävät pyöriään kadun varressa.