Carillofornia Triken vaihteiston vaihto

Hieman työläs mutta nopea työ
Homma alkaa purkamisella niin että takahaarukka ja kardaani saadaan irti rungosta. Akku irti. Moottorin alle pukki. Satulat ja tankki pois. Rungon alaputkien etummaiset hienokierrepultit irrotetaan mutta moottorin kiinnityspultti edestä vain löysätään. Läppärunko irrotetaan sekä ilmakotelo. Muutama sähköjohto pitää irrottaa myös. Rungon ja vaihteiston väliset neljä M8-pulttia avataan. Rungon takaosaa nostetaan ja startti ja vaihteiston kiinnityspultit ja pitkä alapultti irrotetaan. Vaihteiston voi vetää taapäin irti.

Kytkimen purku
Kytkin tulee näkyviin. Kytkimen silmä otetaan pois ja keskelle laitetaan pultti puristamaan kytkimen nippuun. Hammaskehän voi startista irrottaa. Sen jälkeen lähtee kytkinlevyt ja viimeksi painelevy jousineen. Vauhtipyörä puhdistetaan kuten muutkin osat. Kytkinlevyt voi 150.000 km ajetusta heittää metallinkeräykseen. Puhdistuksen jälkeen kytkin kootaan. Siihen ei montaa minuuttia mene kunhan on keskipultti kiristystä varten ja levyjen suuntaustyökalu. Tällä kertaa kytkinlevyiksi tuli "heavy duty" levyt.

Vaihteisto sopi
Paikalle tuupattiin peruskunnostettu vaihteisto. Se meni paikalleen reippaasti työntämällä. Kytkimen säätöä piti tehdä hetken aikaa mutta siitäkin selvittiin.

 Alkuperäinen kytkinlevy. Kohta olisi särkynyt.

Kytkin on "sitkeä"
Tämän tyyppinen levy hajoaa useimmiten tällä tavoin: sen keskiö murtuu mutta jos toinen levy on ehyt niin matka jatkuu vielä. Kytkimen toimimattomuuteen vaaditaan että molemmat levyt ovat rikki.

Niittaus voi pettää
Tosin, jos kitkapinnat irtoavat niin silloin on matkan keskeytys lähellä. Harvoin irtoavat. Itselläni on joskus niitatut levyt irronneet mutta liimatut ei. Tosin olen suosinut vain yhtä levyvalmistajaa.

 Kytkinkeskiö oli lievästi kulunut loville.

Keskiön kunnostus

Jos on syviä pykäliä syntynyt niin keskiö kannattaa vaihtaa mutta tässä tapauksessa kun tämä pyörä on siirtynyt omistajansa kakkospyöräksi tehtiin vain puhdistus ja kevyt hionta.

 Vanha vaihteisto vielä paikoillaan.

Enää kone ja vaihteisto rungossa
Takahaarukka on irrotettu ja tilaa on tehty vaihteiston irrotusta varten. Nosto keskeltä runkoa.

Kardaanitunnelia modifioitu
Kuten kuvassakin näkyy niin kardaanitunnelista on valutettu öljyä. Koska tässä rakenteessa perävaihde on oma öljytilansa niin kardaanitunneliin tein aikanaan oman öljytilansa kun suunnittelin tämän triken voimasiirtoa. 

 Peruskorjattu vaihteisto paikoillaan.

Muita havaintoja
Läppärungot ovat pois paikoiltaan. Selvisi myös että kumikurkut olivat jo hieman pykineet. Ne on helppo vaihtaa perästäkin päin. Vanhemman tyypin vapaavalon kytkin näkyy selvästi.

 Käynnistinmoottori paikoillaan.

Vapaavalon kytkin
Vaihteisto on vanhempaa mallia jossa vapaavalon kytkin on ulkoneva. Siksi sen kiinnitys oli modifioitava että Valeo-startti sopii paikoilleen. Muutoin rakenne ja toiminta ovat identtiset.

 Vaihteisto takaa.

Helppoa tässä vaiheessa
Kytkimen säätö vaiheessa. Ennen kokoonpanoa kannattaa säätöruuvi avata, puhdistaa molemmat kierteet ja hieman voidella. Säätö käy siten hyvin sormivoimin. Säätö kun on hieman hankalassa paikassa vahdelaatikon takana kytkinvivussa.

Kytkimen painelaakeri
Tässä yksilössä sen tarkastin ja totesin että uusinta kannattaa. Sen voi myös vaihtaa suht pienellä vaivalla: purkaa tarvitsee vain kytkinvipu irti niin painelaakerin voi vetää ulos ja tarkistaa sen kunto. Vaijerin säätö on hyvä olla kohdillaan sillä jos ei ole painelaakeri vioittuu varsin lyhyessä ajassa.

Koko systeemi nipussa.

Toimii
Kuulin jo kokemuksia: tämä vaihteisto ei ulise viitosella. Kuljettaja epäili että tämä vaihteisto on tiheämpi mutta en löytänyt siihen viittaavia seikkoja vaikka pöyhin vanhempien vaihteistojen välityssuhdetaulukoita. Kokonaisvälitys on hoidettu eri perävälityksillä koneen ja takapyörän koon mukaan. Tuntuma tiuhemmasta välityksestä voi johtua kunnostetun vaihteiston herkemmästä toiminnasta.

Välissä pesua ja pikkuhommia
Homma sujui siten että yhtenä päivänä purettiin noin neljä tuntia. Sitten triken omistaja sai pari päivää aikaa pesuhommiin. Sen jälkeen koottiin noin puoli päivää. Vielä jäi omistajalle pikkuasennuksia, säätöjä ja öljyjen laitto kardaaniin ja vaihteistoon.

Pelastusretkikunta Pystymettään

Akseli poikki
Perjantai-iltana sain tekstiviestin että Carillofornia Trikestä on vetoakseli katkennut. Tapahtumasta sinällään ei ollut ehtinyt aiheutua hankaluuksia koska akselin katkeaminen tapahtui kokoontumisajopaikalla Pystymettä-kokoontumisessa. Eli perille oli päästy.

Aamusella liikkeelle
Lähdin pikkupakettiautolla sunnuntaiaamuna, jolloin Pystymettä päättyy, Tampereelta kohti Mäntsälää ja tapahtumapaikkaa. Pitkin matkaa tuli moottoripyöriä vastaan joten olin aika varma että suunta on oikea. Opasteet veivät perille varman päälle.

Vetolaite matkassa
Mukana oli moottoripyörän hinaamiseen suunnittelemani ja valmistamani vetolaite joka kiinnitetään vetokoukkuun jonka varaan moottoripyörän etupyörä laitetaan. Loppu pyörästä tulee sitten perässä. Vain pyörän etuosan paino on vetokoukun varassa. Aivan samoin kuin on tavallisen perävaunun aisa.

Aisa poikki
Logistisen ongelman aiheutti C. Triken vetokoukussa paikalle tullut Peräpuikoksi nimetty perävaunu. Se on aisoineen niin pitkä että ei mitenkään mahdu pakun tavaratilaan sellaisenaan. Lääkkeeksi olin ottanut rautasahan. Perävaunun aisa sahaten poikki ja se mahtuu sinällään tavaratilaan. Myöhemmin aisan voi hitsata tai liittää muilla tavoin takaisin paikoilleen.

Aisan terminointia. Varaterät kärryn päällä.

Apujoukkoja
Sahaajia tarvittiin ainakin kolme henkilöä. Joko terät olivat tylsiä tai sahaajilla heikko olo.

Leppoisa paluu
Paluumatka sujui lämpimässä ja kuivassa autossa oikein mukavasti musiikkia kuunnellen ja rupatellen vaikka toisen ajoneuvon vetämisnopeutena olen pitänyt vain 80 kilometriä tunnissa. Sama kuin perävaunulle. Paluumatka siis kesti ehkä hieman pidempään kuin se olisi tapahtunut ajamalla ehyttä Carillofornia Trikeä ja perävaunua sen perässä. Siinäkin on 80 km/h rajoitus. Pääosa matkasta taittui moottoritietä ja muita valtateitä pitkin entisen Suur-Längelmäen eteläreunalle. Matkalla kahviteltiin ja perillä syötiin kiusausta. C. Trike jäi odottamaan toimenpiteitä talliin.

Vastuuhenkilö
Koen olevani jollain tavalla osallinen vetoakselin katkeamiseen koska olen sen itse jatkanut 140 mm ja hitsannut jatkeen. Tainnut C. Trikeen sen jälkeen tulla vain parikymmentätuhatta matkakilometriä joten kestävyys on ollut korkeintaan välttävää tasoa. Jatke pitänee tehdä kestävämpi. 

Menneistä yhteisistä trike-matkoista muistissa parhaiten on tämä: RR-Kierros.

Rautaa Rajalle kierros 2015

Vanhan reissukaverin kanssa
Latimon kanssa tekemäni matkasuunnitelmat ovat toisinaan melko eläviä eli päämäärää ei ole määritelty kuin suurinpiirtein. Tällä kertaa oli ensimmäisen etapin tiedot tiedossa ja suunta sinne.

Symposium
Rautjärvellä on jo useana vuonna kokoontunut muutaman kymmenen hengen ryhmä keskustelemaan erinäisistä asioista. Joskus jopa pyörien tekniikasta. Perjantaina suunta sinne.

Epälähtö
Lähtö oli sovittu Orituvalle Orivedelle kello 11.00. Siihen suuntaan lähdinkin ja tankatessani Ruutanan Shellillä California Adamantia bensiinillä huomautti viereisellä mittarilla autoaan tankkaava henkilö että pyöräni alle valuu jotain nestemäistä. Bensiiniähän se.

Takaisin lähtöpaikkaan
Ajoin takaisin asuinpaikkani autotalliin, bensat, mitä oli jäljellä, kanisteriin ja otin tankin irti ja siitä autolla tankin kanssa pajalleni muutaman kilometrin päähän. Bensiinihanan tiiviste oli pettänyt. Eivät kestä edes kolmeakymmentä vuotta.

Varalla varahana
Onneksi hyllyn kulmalla oli varahana joten ei kauaa mennyt kun sain hanaosaston toimimaan. Äkkiä takaisin pyörän luo, bensat tankkiin ja baanalle. Pikainen tankkaus lähibensiksellä.

Kohtauspaikka vaihtui
Soitto Latimolle että en tule Orituvalle vaan sovittiin että ajan Kuhmalahdelle Pohjan kylän kyläkaupan baarille. Siellä leivoskahvi sisäistäen ja Latimo jo saapuikin toista reittiä oikaisten. Matka pääsi alkamaan.

Eväät, maisemat ja tutut
Padasjoella poikettiin markettiin hankinnoille ja siten täydennettiin matkavarustus. Padasjoelta Pulkkilan harjulle ja siellä tietenkin harjun koillispäässä olevalle kioskille. Siellä oli motoristeja kahvilla joista osa hyvinkin tuttuja menossa omia reittejään. Taisi mennä liki tunti siinä turistessa.

Vilkku oikeaan
Sysmän Agrimarketin risteyksestä kohti Kuorttia jossa vielä pieni lisähankintapysähdys. Pieni matka viitostietä ja siitä oikealle Mäntyharjulle. Köröttely keskustan läpi ja käännös oikeaan tavoitteena Ristiinan Shell ja sen vieressä Pökkäri-niminen pub. Bensat tankissa ja pizzanpuolikkaat vatsanahan alla tien päälle. Hetki ajoa Mikkelin suuntaan ja oikealle Porrassalmen museotielle. Se mitään oikaise vaan on mukava ajella mutkasta toiseen Kirkonvarkauden sillalle ja tielle 62 kohti Puumalaa.

Saimaan saaressa kahvia
Lietveden kioskilla kupilliset kahvia ja Puumala pysähtymättä kohti Rautjärveä. Käytin pitkästä aikaa GPS-opasta mutta se löysikin lyhimmän reitin kohteeseen Ruokolahdelta alkaen.

Navi harhauttaa
Ehkä lyhin mutta sorateitä ja aikaa meni niitä pujotellessa. Perille kuitenkin päästiin ja tulokaljat korkattiin. Tekstiiliyksiöt pystyyn, saunaan ja niin edelleen. Kokoontumisajon tunnelmaa.

Tuppi nurin
Lauantain ohjelmassa oli kiihdytyskilpailu. Rata oli tehty pehmeään santaan ja ainakin kaksipyöräsillä näytti olevan jonkinlaisia suuntaongelmia. Itse osallistuin California Adamantilla ja sain kärkiajan sekä luokkavoiton. Tosin olin luokkani ainoa osallistuja.

Turvavarusteina sandaalit ja villasukat.

Youtubessa liikkeen ja äänen kera.

Lyhyt trippi
Vaikka hiekka oli pehmeää ja matka vain 30 metriä kehittyi ykkösvaihteella sen verran kova vauhti että tuli kiire jarrutella vaikka pysäytysmatkaa olikin moninkertainen määrä. Tasauspyörästö toimi hienosti ja molemmista takarenkaista lensi pitkä hiekkasuihku.

Mestarin malja.

Elokuun tumma ja hikinen yö.

Raskasta
Muutoinkin viikonloppu meni rattoisasti ja sunnuntaina oli hieman raskasta nousta ja varusteiden purku ja lastaus otti voimille. Kuormakaan ei tullut ihan samanlainen kuin oli lähtiessä. Onneksi sitä oli nyt vähemmän. Närästi hieman.

Iltapäivä aikaa ehtiä
Puolenpäivän jälkeen kuutostielle ja Särkisalmelta kohti Savonlinnaa. Siellä tapasimme Juisen, paikallisen motoristin ja autoharrastajan joka tarvitsi kyydin koska häneltä oli jäänyt oma pyörä Punkaharjulle Veteraanirallin jäljiltä. Haimme pyörän pois. Savonlinnan Prisman pihassa tankki täyteen, kahvit ja kohti vaimon suvun kesäpaikkaa. 

Anoppi paikalla
Siellä anoppi jo vartoilikin, keitti tulokahvit, ohjeisti ja lähti pois. Sauna lämpiämään ja kohta sen jälkeen nukkumaan. Aamu oli jo mennyt kun aamiaista laitettiin.

Pottujen ja sillin voimalla
Muutaman tunnin päästä keitettiin kattilallinen perunoita ja syötiin silliä. Katsoimme levon riittäneen ja suuntasimme Pohjois-Savoon Nilsiään. Mökiltä Hanhivirralle on vain muutama kilometri joten se ei voimille vielä ottanut.

Vesistön ylitys
Hanhivirran lossi oli vastarannalla mutta väli on lyhyt joten odottelu ei muutamaa minuuttia pidempään kestänyt.

 Ekana lossilla.

Tilaa oli lossilla väljästi.

Ei rahastusta
Turistit kyselivät minne lossimatka maksetaan. Heille valistettiin että Valtio tarjoaa kyydin.

Ei kahvia, ei pullaa
Matkasta Kermankoskelle ei paljon kertomista ole. Kermassa vesi virtasi mutta palvelut olivat kiinni. Turistit niitä yrittivät etsiä mutta heinäkuu on jo ohi ja maa palannut arkeen. Pari kuvaa tuli otettua.

 Valjastamatonta voimaa.

Karvion Nesteelle ja Varpaisjärvelle
Seuraava koski oli Karviossa. Nesteen baarissa sämpyläkahvit kiireettömästi. Siitä pysähtymättä ohi Kaavin ja Tuusniemen vaan Juankoskella tie kulkee kylän läpi mutta tällä kertaa ei houkutellut pysähtymään joten tie vei edelleen Nilsiään ja Kalevi Juutisen maatilalle Varpaisjärven tien varteen.

Normihommaa
Saunontaa, jutustelua ja makkaranpaistoa. Selvisi että parin päivän päästä Kalevi oli lähdössä kaverinsa Veijo Saanon kanssa Kuolan niemimaalle katsomaan minne tiet naapurimaassa vievät. Guzzillapa tietenkin. 650 NTX luottojuhtana. Ehkä saamme lukea seikkailuistaan Venäjällä alan julkaisusta Moto Ykkösestä.

Jälleen pikkuremonttia
California Adamantin vasen takavalo oli irronnut lokasuojasta. Ilmastointiteippi kiinnitti. Parkkivalo ei enää toiminut mutta vilkku ja jarruvalo kyllä.

Puuro naamaan ja nielemään asfalttia
Aamusella talon tarjoaman aamiaisen jälkeen taipaleelle. Kiuruvesi - Lapinlahti - Pielavesi.

Yritettiin bisnestä
Lapinlahdella tankattiin pyörät ja käytiin autopurkaamolla kyselemässä 70-luvun Corollan perävaihdetta.

Mukavaa kioskilla
Pielaveden Pajuskylän kioskilla kahvit. Terveiset kioskinpitäjälle ja kavereilleen sekä pienelle, kuulemma seropi-rotuiselle koiranpennulle. Kahvikin oli hyvää. Santsattiin. Santsi kuului hintaan.

Meno hyytyi, remonttia taas
Likellä Tuovilanlahtea lakkasi Adamantin kone vetämästä. Tyhjäkäyntiä kävi mutta kierroksia ei ottanut kuin toisella pytyllä. Tai siis vain toisessa pytyssä oli voimaa. Teknisesti vika ei ollut vaikea: vasemman kaasuttimen luisti ei noussut kun kaasua käänsi. Luisti piti kiinnittää uudelleen. Helppo homma. Tien laidassa ei ole häävi touhuta kun kuormurit vetää metrin päästä ja melu ottaa hermoon.

Kaasuluistin kiinnitys pikapikaa.

Yksi ruuvi auki
Kaasuluistia nostava nivelvipu oli irronnut, ilmeisesti tärinästä ja jättänyt luistin ala-asentoon. Siksi kone kävi tyhjäkäyntiä hyvin. M4-ruuvi on kiinnittimenä.
C. Adamantissa on poikkeava kaasutinrakenne jossa luisti on pakko-ohjattu ja mahdollistaa vakionopeuden ja oikealla kädellä moikkailun. Oma viritykseni.

Pajuskylän kioski ja levähdysalue.

Mutkan kautta
Valitsimme reitin suoraan Viitasaarelle. Vähän ennen oli tietyö ja kiertotie. Ainakin 20 kilometriä Kymönkosken kautta ylimääräistä osin soratietä mutta onneksi agendaamme kuului runsaasti ajamista. Jopa sorateillä.

Jousituksissa iso eroavaisuus
Kuoppainen tie ei C. Adamantia haittaa vaan se liukuu turhia heilumatta töyssyjen yli. Carillofornia Trike on jousitukseltaan yksinkertaisempi ja ei ole kovin mukava soratiellä. Varsinkin jos siinä on monttuja.

Go west
Viitasaari jäi taa ja Nelostietä ei huvittanut ajaa joten käännyimme länteen. Kohta suunta taas etelään Kannonkosken kautta Saarijärvelle jossa lyhyt ruokailu- ja lepopaussi. Suunta taas länteen kohti Ähtäriä.

Nähtävyys
Mahlun kylän liki on Rutasen Matin Maapallopatsas. Erikoisuudessaan poikkeamisen arvoinen kohde yhden miehen maailmanparantamisesta. Tontilla on muutakin nähtävää.

Rutas-Matin maailmanpatsaan takasivu. 

Taas rassausta
Heti Rutas-Matin jälkeen jyrkässä mäessä kiersin kaasua hieman reippaammin. Kaasuvaijeri katkesi kahvan juuresta viisi milliä nipasta aivan suoraan kaikki säikeet kerralla. Bilteman vaijerinkorjaussarja pelasti. Ihmetyttää vain että uusi vaijeri katkeaa näin nopeasti. Asiaa pitää tutkia joutuuko vaijeri jotenkin taipuilemaan jyrkästi kahvan "kaasukehässä".

 Kaasukahvan avaus ja uusi nippeli vaijerin päähän.

Pelastava nippelikokoelma.

ABC:llä
Ähtärissä tankkaukset ja leivoskahvit. Jättisuuri ABC-laitos oli tappanut viihtyisän Shell-kahvion kylän keskustan kupeessa. Siinä olin tottunut pysähtymään menneinä vuosina kun on ollut asiaa siihen suuntaan tai paljon pohjoisemmaksi. Eikä Ähtärin Shell ole ainoa joka on kadonnut S-ketjun aakkosasemien puristuksessa. Ja hinnat on kovemmat. Yleisesti suosin pieniä paikkoja.

Takaisin Pirkanmaalle
Ähtäristä lyhyt pöräys Killinkoskelle josta alkuillasta pyyhkäisimme Kotalaan Mäen Ekin tontille. Eki esitteli pyöriään ja ilmoitti yhden Guzzin olevan myynnissä.  

Hajaantuminen
Latimo lähti jatkamaan matkaa kotiin päin. Itse jäin Ekin juttusille vielä reiluksi tunniksi. Muutenkin meillä olisi matka jakaantunut kahteen eri suuntaan muutaman kilometrin päästä.

Maisemateitä

Kotalasta jatkoin Järvi-Suomen tien yli kohti Pohjaslahtea ja Innalan risteystä josta illan hämärtyessä Salussärkän kautta Ruovedelle.

Säätila muuttui
Siellä tuli ensimmäinen ajonaikainen sadekuuro. Sadepöksyt jalkaan mutta nahkatakin päälle en mitään suojaa laittanut. Adamantin pleksi suojaa varsin hyvin.

Loppusuoralla
Sadetta riitti Jäminkipohjasta Aitolahdelle asti. Siitä 9-tietä Lahdesjärvelle ja kohta kotiovelle. Melko pimeää jo oli. Ei olisi pitänyt jäädä Ekin kanssa juttelemaan. Pitää mennä jokin toinen kerta viikonloppuna ja jutella hieman enemmän kiireettömästi.

Maakuntamatkailua x 8
Maakuntia matkan varrella oli tietenkin kiertojärjestyksessä Pirkanmaa, Päijät-Häme, Etelä-Savo, Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, jälleen Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa ja taas Pirkanmaa. Kahdeksan maakunnan kierros.

Kaverilla pelaa
Latimon Carillofornia Trike toimi täydellisesti koko noin 1200 km reissun ajan.

Pikkuremonttia tiedossa
California Adamantissa sen sijaan oli pientä sanomista. Alkumatkan hanaongelma on  laitettava luonnollisen vanhenemisen tiliin. Vasemman takavalon kannakkeen särkyminen ja saman puolen takavalon pimennys liittynevät yhteen, kaasuluistin irtoaminen ja kaasuvaijerin katkeaminen eivät. Aiemmin kiinni leikannut perävaihde aiheutti resonanssia 60 ja 90 km/h nopeuksissa. Silloin peileihin ei voinut oikein luottaa.

Kulutus väheni
Polttoainetta C. Adamant riipi sisäänsä noin 6 litraa sadalle. Ajotapa vaikuttaa paljon. Loppumatkasta kone jaksoi lisäaineistettuna vetää jo kahdeksankympin vauhdista viitosvaihteella ja kulutus väheni. Vaihteiston äänet ovat hieman hiljenneet lisäaineistuksen myötä. Kolinat ovat tallella mutta vaihteiden ulina on vähentynyt.

Ei pahoja tilanteita
Liikenteessä meni hyvin. Keskenään pidimme noin viidenkymmenen - sadan metrin välimatkan kun ajoimme isoilla teillä pääosin rajoituksia noudatellen. Varsinkin taajamissa. Muu liikenne ei häirinnyt meitä eikä me heitä. Eläimiä ei tiellä ollut emmekä ajaneet hämärässä tai pimeässä.

Ikäviä tieosuuksia
Osa kolme- ja nelinumeroisista teistä oli melko karmeassa kunnossa. Hyvä soratie on parempi kuin huono asfaltti. Eksytty ei jos ei lasketa gps-opastuksen aiheuttamaa ketunlenkkiä.

Poutaa
Sää suosi 99%. Erityisesti pilvinen sää ja parikymmentä astetta lämpöä on miellyttävä ajella. Latimolla oli bootsit, nahkahousut ja tekstiilitakki. Itsellä nahkasaappaat, farkut ja nahkatakki. Ei palelua mutta ei juuri hikeäkään. Molemmilla ajoasu mukana myös sateen varalta joita ei juurikaan tarvittu. Yli puolet mukana olevista tavaroista jäi käyttämättä, kuten normaalia.

Juttukavereita riitti
Pysähdyspaikoilla uteliaat tulivat jutulle ja ihmettelemään kulkuneuvojamme. Mummot, papat, kakarat ja mopopojat moikkailivat ja suurin osa motoristeistäkin.

Viranomaiset välttelivät
Mitään todella ongelmallista ei siis tapahtunut koko matkalla eikä nähty yhtään poliisia tai siihen viittaavaa toimintaa. Ajokortit ovat siis tallessa edelleen.

Metallin lisäaine
Matkaa ennen laitoin C. Adamantin perävaihteeseen, vaihdelaatikkoon ja moottoriin tribokeraamisen RVS metallinsuoja-aineen. Sen tarkoitus on tarttua voimakkaasti kuormitetuille metallipinnoille, poistaa kitkaa ja melua. Matkan aikana moottorin mekaaniset äänet vähenivät ja vaihteisto sekä perä toimivat normaalisti. Perän puolesta olin hieman huolissani koska siinä oli aiemmin ilmennyt kiinnileikkautumaa. Perä kuitenkin kesti.
Myös matkakumppani Latimon Carillofornia Triken vaihteisto muutti käyntiääntään lievempään suuntaan RVS:n lisäämisen jälkeen. Molemmilla pyörillä matkamittari pyörii jo toista kierrostaan.

Carillofornia Triken uusi tyyli

Tyylikkäämpi
Yhden osan vaihto voi vaikuttaa paljon ulkonäköön. Olkoonkin että se on tässä tapauksessa yksi näkyvimmistä kappaleista mitä pyörässä on. Alkuperäinen tankki oli matta oranssi. Tässä hieman tummempia sävyjä.

Musta ja harmaa istuvat hyvin yhteen.

Lähes siisti
Pyörä on jotenkin linjakkaampi, pidemmän oloinen ja menevämpi entiseen verrattuna. Sivukotelot ja tankin kromi sopivat hyvin yhteen samoin tankin linja ja pakokäyrän linja. Ainoastaan etulokarin väri ja takalokarien muoto riitelevät hieman.

Keulaa muutettu
Huomatkaa etujarrun sijainti ja etupyörän etäisyys moottorista. Ajo-ominaisuuksia on optimoitu. Siitä oma juttunsa.

Tankkeja jo ennestään
Tankki tuli käyttöön lähinnä sattumalta erään kaupan yhteydessä. Omiin projekteihini se ei käynyt koska oli liian moderni malli. Itselläni on muutamia omiin tarkoituksiini soveltuvampia tankkeja: California III ja California II -mallien alkuperäistankit sekä muutama muu joiden alkuperä on hämärämpi.

Vanhempaa Carillofornia-tyyliä.

Carillofornia Trike Polttoaineen merkkivaloanturin vaihto eri tyyppiseen

Bensamäärän ilmaisin
Carillofornia Trikestä on jo muutaman vuoden ajan ollut polttoaineen merkkivalon anturi rikki. C.Trike on pohjaltaan vuoden 2002 mallinen California Stone. Siinä anturi on kiinni, paksusta rakenteestaan johtuen, tankin ulkopuolisella M20 x 1 hienokierteellä.

Vanhempi laite
Nyt tilalle sovitimme California III -mallin kelluketyyppisen määräanturin. Anturi on rakenteeltaan "idioottivarma" eli teknisesti hyvin yksinkertainen.

Logiikka
Monien kokema haitta sen toiminnassa on se että kun tankki on noin puolillaan niin anturin kelluke kelluu ja vilkuttaa valoa vaikka polttoaine ei ole vielä läheskään loppunut. Vasta sitten kun valo palaa jatkuvasti on polttoaine vähissä.

Pitävät outona ratkaisuna
Tiedossa oli myös se seikka että anturi sytyttää merkkivalon tarpeettoman aikaisin. "Varatankilla" saattaa päästä vielä jopa yli 100 km. Valo alkaa polttoaineen vähennyttyä vilkkua jo kun vain 150 - 180km on ajettu johtuen polttoaineen läikkymisestä tankissa.

Sovitin väliin
Vanhemmasta mallista oleva puhtaasti mekaaninen anturi on siis hieman pitkä ja sen kiinnitys on alunperin ollut M16 x 1 kierteellä. Tarvitsee siis tehdä adapteri joka siirtää anturia alemmas ja sovittaa kiinnityksen. Valmistin sorvissa adapterin jossa on sisäpuolinen M20 x 1 hienokierre ja ulkopuolinen M16 x 1 hienokierre.

Ripaus ammattitaitoa
Hienokierteen tekeminen sorvilla on haastavampaa kuin vakiokierteen. Valmistus kuitenkin onnistui. Koneistin adapteriin 24 mm avainpinnat että kiinnitys on helpompaa.

Viallinen osa
Osien kiinnityksessä sen sijaan tuli ongelma: Anturin alumiinivaluinen kiinnitysmutteri halkesi osittain. Osoittautui että kierteet mutteriin oli tehty toiseen laitaan. Heikompi laita petti.

Erikoismutteri
Mutterin toisessa päässä on vasenkätinen kierre ja toisessa päässä vastaavasti oikeakätinen. Näin on myös monissa muissa vastaavissa rakenteissa.

Korjaaminen onnistui
Mutteri on kuitenkin sen verran pitkä että sen haljenneen osuuden poisto ja päädyn sorvaus suoraksi jätti vielä kierrettä jäljelle riittävästi kunhan paksuhko nailontiiviste poistetaan välistä ja korvataan polttoaineenkestävällä kemiallisella tasotiivisteellä. Anturi tuli siten kiinnitetyksi riittävän hyvin adapteriinsa.

 Anturi kiinni sovittimessaan.

Määräanturi sovittimessaan ja aiemmin korjattu polttoainehana.

Testiajoa
Anturi on nyt noin 40mm alempana kuin se oli alkuperäisessä tankissaan. Paljonko on polttoaineen määrä sitten kun valo palaa yhtäjaksoisesti? Se on ajamalla testava. Varakanisteri vain mukaan. Se on kuitenkin varmaa että valo mittaritauluun syttyy paljon myöhemmin kuin ennen.

Polttoainehanan korjaus
Polttoainehanasta oli johtimet menneet poikki aivan juuresta suorastaan muovivalun sisältä. Silloin kaivoin muovia pois ja sain sen verran "karvoja" näkyviin että sain juotettua niihin kiinni uudet johtimet.

Suojaus vastaisen varalle
Sen jälkeen hieman muovia liitoksen ympärille eristeeksi ja ettei vastaava tapahdu uudestaan käänsin johtimet solenoidin suuntaiseksi ja kuumensin liimasukan ympäri ja sen alapään umpeen.

Yleinen vika
Polttoainehanan vaurio ei ole harvinainen lainkaan. Näitä on pitänyt korjata useita samalla tavalla. Yleensä vaurio johtuu siitä että sen sähköjohtopari heiluu ja katkeaa väsymismurtumana kiinnityskohdastaan. Myös tankin huolimaton laskeminen lattialle tai pöydälle rasittaa johtimia.

Odottelua
Tasotiivisteen kovettumisen  odottelun vuoksi ei vielä tänään pidä tankkiin laittaa polttoainetta. Huomenissa tiedetään vuotaako vai pitääkö. Anturin kohdalla on melko ahdasta sillä sylinterikansi on sillä kohtaa varsin lähellä.

Polttoainemäärän anturi ja aiemmin korjattu sähköinen polttoainehana.

Merkkivalo näyttää oikein sopivasti
Molemmat sopivat vaikkakin ahtaahkosti. Mutta sopivat.

Omistajan palaute: "Valo syttyy kun tankissa on jäljellä tasan 4 l ainetta, elikäs just sopivasti, pääsee noin 60-70 kilsaa."

Carillofornia Trike Ohjauslaakerien ja teleskooppien tiivisteiden vaihto

Yleinen keulamalli
Seuraava toimenpide käsittelee keulaa joka löytyy muunmuassa 1100 Stone -mallisesta Guzzista. Myös muissa konsernin pyörissä on tätä samaa keulatyyppiä.

Perusteellinen huolto
Samalla kun teleskooppien tiivisteet menevät vaihtoon vuotamisen vuoksi vaihtuu iskunvaimenninesteet ja ohjauslaakerit. Niitä ei ole avattu sitten uutuuden. Huolto on laiminlyöty.

Laakereiden viat
Ylempi laakeri oli aivan kunnossa mutta alempi oli kerännyt ruostetta itseensä. Ohjauksessa ei kuitenkaan ole ilmennyt ongelmia. Kummassakaan laakerissa ei ollut näkyvää rasvaa lainkaan. Pitäisi siellä vähän olla niin ruoste ei pääse pilaamaan laakereita.

Miksi laakereissa ei ole rasvaa
Laakeritehtaalla ei rasvaa laiteta ja kokoonpanolinjalla asentajaa ei ehkä kiinnosta ja saattaa olla kustannussyistä että rasvaa ei laiteta. Vika ei ehdi kuitenkaan tulla takuuaikana. Peseminen runsaalla vedellä ja liuottimella pesee myös laakerit. Painepesuri on laakerien tuho.

Suojattu vain kevyesti
Laakereita ei juurikaan ole suojattu: yläpäässä on hattu ja alapäässä on pehmeä kumisuoja. Myös pyöränlaakerit ovat heikosti suojattu tässä mallissa.

Alempi ohjauslaakeri purettuna.

Paljon ruostetta
Myös kartiorullat ja rullapidin olivat ruosteessa kuten ohjausakselikin. Sisäkehä oli erinomaisen kireässä akselissa mutta lämmön, ruosteenirrottimen ja ison ulosvetäjän avulla lähti irti isommin vastustelematta.

Rälläkkä apuun
Kulmahiomakoneella hiomalla sisäkehä ohueksi yleensä helpottaa toimenpidettä mutta on varottava ettei ohjausakseliin tule lovia. Ulkokehän irrotus emäputkesta sujui helpommin tuurnalla ja vasaralla naputtelemalla.

Öljyt pihalle telareista.

Perushuoltoa
Teleskooppien ylätulpat vain auki ja jatkoholkit sekä jouset tulevat perässä ulos. Ylösalaisin kääntäen tulee öljytkin. Öljyn väristä päätellen onkin jo aika vaihtaa. Väri kertoo että mukaan sekaantunut hieman vettä sakkautumien lisäksi.

Sopiva määrä sopivaa öljyä
SAE10 iskunvaimenninöljyä laitetaan 0.565 litraa per putki. Sitä ennen tiivisteiden vaihto. Sitä varten sisäputket on erotettava alaputkista. Periaatteessa tiivisteet voi vaihtaa irrottamatta sisäputkia mutta käy helpommin jos putket ovat irti. Samalla tulee tarkastettua laakeripintojen kunto.

Tiivisteiden irrotus
Pölysuoja lähtee pois vetämällä. Se on vain kitkalla kiinni alaputken yläpäässä. Huulitiiviste lähtee pois sitä varten tarkoitetulla Z-kirjaimen muotoisella vääntöraudalla.

Muovia väliin
Alaputken yläreuna on suojattava väännön ajaksi ettei tule ohueen alumiinireunaan lovia ja purseita tai välttää ainakin maalin irtoamisen.

Kannattaa purkaa kokonaan
Huulitiivisteen irrottaminen ilman teleskoopin purkamista voi olla melko toivotonta ja siinä saattaa naarmuttaa liukuputken kromauksen. Sen jälkeen ei öljy pysy jos on tullut lovia tai naarmuja.

Hieman sottaista
Purkamatta ei myöskään saa kaikkea törkyä pois teleskoopin alapäästä. Jos pesu- ja puhdistusaikaa ei huomioida menee teleskoopien purkamiseen ja kokoamiseen noin tunti. Homma on melkoisen suttuista joten nukkaamattomia pyyhkeitä pitää varata muutamia.

Osa sisäosista purettuna.

Liukuputket on laakeroitu
Vasemmalla keskellä ovat sisäputkien päissä olevat liukulaakerit. Myös alaputkien yläpäässä on vastaavat liukulaakerit. Ne ovat kohtuullisen hyvässä kunnossa mutta seuraavalla kerralla olisi ehkä syytä vaihtaa laakeroinnit.

Lukkorenkaat ja tukilevyt
Laakereista seuraavat ovat huulitiivisteen lukkorenkaat ja huulitiivisteen ja laakerin välissä oleva paksuhko teräsprikka.

Edellinen vaihto virheellinen
Seuraavana ovat huulitiivisteet jotka edellinen asentaja on asentanut virheellisesti jäljistä päätellen. Ne asennetaan tarkoitusta varten tehdyllä asennustyökalulla eikä puikkomaisella tuurnalla kuten tässä näkyy tapahtuneen.

Jo aiemmin on tehty huoltoa
Tiivisteitä on siis aiemminkin vaihdettu. Menetelmä on ollut virheellien. Moottoripyörähuollot turvautuvat tähän koska ei tarvitse purkaa paljoakaan mutta asennus voi mennä pieleen. Oikeilla työkaluilla sekin sujuisi.

Tiiviste rikkoutunut
Huulitiivisteen kumiosan sisällä oleva teräsvahvike on repeytynyt näkyviin ja ruostuminen on alkanut. Viimeiset rinkulat ovat pölysuojat. Niitä ei välttämättä tarvitse vaihtaa jos ovat kunnossa. Nämä ovat. 

Keulan painuman säätö
Mustat putket ovat jousien jatkeina. Niiden pituudella voi säätää keulan painumaa. Jouset olivat ohjekirjan antamissa rajoissa vapaan mittansa osalta. Kuormitustestiä en tehnyt. Pyörän asento on ollut ryhdikäs.

Vaimentimet likaiset

Ylhäällä ovat vaimennimännät varsineen. Pesemistä on runsaasti alaputkien alapäissä ja erityisesti liukuputkien sisäpuolella. Isoimmat ravat lähtivät putkien sisältä tangon päähän kiinnitetyllä rätillä. Loput liat poistui automaattivaihteistoöljyllä liottamalla.

Kokoonpanojärjestys
Ennen tiivisteiden laittoa teleskooppi kootaan. Vasta sen jälkeen sujutetaan huulitiiviste, lukkorengas ja huulitiiviste paikoilleen. Jos tiivisteet laittaa ennen liukuputken asennusta on vaarana että tiiviste vaurioituu koska sen läpi työnnetään silloin kaikki sisäosat joissa on mahdollisesti teräviä reunoja.

Käsivoimin
Huulitiiviste menee yleensä käsivoimin paikoilleen asianmukaisella työkalulla. Vaseliini tai öljy helpottaa tiivisteen paikalleen ujuttamista. Tiivisteen vastapinnan pitää olla puhdas ja sileä. Lukkorengasta ei pidä unohtaa. Pölysuoja vain painetaan paikoilleen.

 Huulitiivisteiden pakkauksen tiedot.

Pakkauksessa asennusohjeet

Ei ole aivan tavatonta että mukana tulee ohjeet osa- ja työjärjestyksestä.

Oikein päin
Tiivisteet ovat tyypiltään kaksihuuliset joista isompi huuli laitetaan alaspäin. Sen tehtävä on pitää öljyt sisällä. Pienempi avustaa pölysuojan tointa.

 Iskunvaimenninöljy.

Vaimennus- ja voiteluöljy
Tähän keulaan menee öljyä yli litra eli kaupasta joutuu hakemaan öljyä kaksi purkillista jos ovat litran astioita. Joitakin merkkejä on myös puolen litran astioissa.

Lämmitys laajentaa jäähdytys supistaa
Ohjausakselin alapään laakerin sujautin paikoilleen lämmittämällä sen ja pudottamalla paikoilleen. Laakerin ulkokehä laitetaan pakastimeen ja emäputkea hieman lämmitetään niin ulkokehä sujahtaa nätisti voimaa käyttämättä paikoilleen. Laakereihin laitetaan vaseliinia noin kolmannes laakerin tilavuudesta.

Keulan asennus

Osat toimitettu asennuspaikalle. Koska triken runko oli vinssillä kannatuksella katosta oli helppo sujautta koko rakenne paikalleen suitsait sukkelaan. Laakereihin vähän laakerirasvaa ja osat kiinni.

 Alalaakeri voideltu.

Voitelu kauttaaltaan
Myös koko ohjausakseli peitettiin ohuella vaseliinilla ettei sen ruostuessa ruostehile pääse laakeriin.

Onnistuu yksinkin

Koko ajan olivat teleskoopit kiinni alakolmiossa ja etupyörä kiinnikkeissään. Yksin toimien on helpompi laittaa paikoilleen ensin ohjausakseli alakolmioineen ja vasta sitten muut osat.

 Ylälaakeri.

Kiinnitysosat

Seuraavaksi ylälaakerin päälle tulee yläsuojuksen keskitinlevy, aluslevy ja mutteri.

Ylämutterin kiinnitys.

Oikea kireys
Hommaan tarvitaan asiaankuuluva sakara-avain joko hylsy- tai vääntörautatyyppiä, kuten kuvassa. Mutteria kiristetään kunnes se kiristyy kunnolla. Ohjausakselin alapäähän annetaan terävä napautus muovivasaralla ja kokeillaan kiristyykö mutteri yhä. Jos kiristyy niin laakerien ulkokehät eivät olleet aivan paikoillaan vaan hakeutuivat paremmin kohdalleen. Toimenpide uusitaan kunnes kiristymistä ei enää tapahdu. Mutteria löysätään sen verran että ohjaus muuttuu kevyeksi mutta laakereihin ei ole syntynyt vielä välystä Sitten yläkolmio ja valaisinlaitteet paikoilleen. Kolmioiden poikittais- ja pitkittäispultit pitää muistaa kiristää.

Putkien kierto
Jos haluaa voi teleskooppiputkia kiertää neljänneskierroksen jos pyörällä on ajettu paljon. Silloin kuormituskohta ja siten kuluminen suuntautuu kulumattomaan kohtaan teleskooppiputkea. Valitettavasti näkee liukuputkia joissa kovakromaus on kulunut puhki eli osa on mennyt vaihtokuntoon jopa alle 100.000 km jälkeen. Erityisesti vanhemmat mallit kärsivät kulumisesta sillä niissä liukuputket ovat vain kromattuja.

Kävi pahasti
Kerhokaverini kuoli vain siksi että ohjauslaakereista toinen oli ruostunut. Ohjaus jumittui ja tienvarren puut hoitivat lopun.

Carillofornia Trike Jätön lyhentäminen

Keulamuutos ei kelpaa katsastukseen
Alunperin Carillofornia Trikeä rakennettaessa ei tehty alkuperäiselle keulalle mitään muutosta vaan se sai olla se sama kuin oli soolopyörä- sekä sivuvaunuaikoinakin.

Voi palauttaa alkuperäiseksi
Mitään sellaista muutosta ei tehdä etteikö hetkessä voisi palauttaa ohjausta ennalleen.

Jätön ominaisuuksia
Alkuperäinen pitkä keulan jättö tekee kuitenkin ajamisesta raskasta koska pyörän runko ei kallistu sisäkaarteeseen vaan etupyörää on käännettävä väkisin kaarteen suuntaan. Siis päin vastoin kun soolopyörässä. Soolopyörän ohjaushan tapahtuu kääntämällä ohjaustangosta poispäin kaarteesta. Jättöä on siis lyhennettävä.

Laatutavarasta
Tarkoitusta varten piti ostaa korkealaatuista kovaa alumiinia riittävä määrä. Levymäisiä kappaleita sekä pyörötankoa liki sadan euron edestä. Suurin osa siitä muuttuu lastuiksi ja ehkä joitakin palikoita jää yli.

Suunnittelua työn edetessä
Homma on lähinnä prototyypin tekoa ja suunnitelma muuttuu sen mukaan mitä materiaaleista saa aikaiseksi ja miten osien tulee asettua. Esimerkiksi jarrusatula siirtyy teleskoopin etupuolelle.

Onnistumien ekalla yrittämällä
En ole protohommissa koskaan tehnyt piirrustuksia vaan rakenne kehittyy osien kokonaisuutena. Sitten kun proto on valmis tai lähes valmis suoritan arvioinnin tarkoituksenmukaisuudesta. Joskus pitää jotain muuttaa tai syntyy aivan uusi oivallus. Sekin on kehitystyötä.

 Mitoitus on sama kuin alkuperäinen etupyörän tuennan mitoitus.

Mitoitus pysyy samana
Tarkoittaa käytännössä että etuakselin mittaa tai sen kahden väliholkin mittaa ei tarvitse muuttaa.

 Alumiinijöötistä löytynee oikea kiinnityskohta etuakselille.

 Alkuperäisissä akselirei'issä on tukiholkit.

Tukiholkki, oikean puolen teleskooppi.

 Palikoiden sovittelua.

Ylimäärä pois
Jarrusatulan kiinnitystä varten pitää isoa palikkaa kaventaa sisäsivulta. Viivoitettu alue materiaalista poistetaan. Vinossa olevan palikan alla on akselin pää ja sen mutteri. Mustien rinkuloiden kohdille tulee M8 pultit. Ehkä kolmaskin lähemmäs teleskooppia. Ristin alla on syvennys etuakselin mutterille. Läpireikää ei tule. Lopuksi muotoilua ja ylimääräisen materiaalin poistoa tekemällä rakennetta ontoksi. 

Etuakselin päässä mutteri.

Pyörä näyttää tulevan oikeaan kohtaan haarukkaa.

Peilikuvana
Vasen puoli on vielä aloittamatta. Materiaalit kyllä on. Vasen puoli on yksinkertaisempi koska sinne ei tule juurikaan kierteitä muualle kuin etuakselin lukituspulteille. Jarrua ei tule eikä osien tarvitse olla niin järeitä kuin oikealla. Taidan kuitenkin säästää mahdollisuuden että toisen jarrun voi jälkiasentaa vasemmalle tarvittaessa.

Vasen ja oikea vaihtoivat puolia
Alunperin ainoa jarrusatula oli vasemmalla teleskoopin takapuolella. Luonnollisesti se siis sopii käännettynä oikealle teleskoopin etupuolelle.

Jarru piti herkistää
Jarrusatulan toiminnassa oli pientä sanomista. Lika oli tehnyt hiukan kiusaa mutta pesemällä männät ja sylinterit niitä purkamatta toiminta tuli normaaliksi. Liuotin ja paineilma riitti korjaukseksi.

 Tästä alkaa jarrusatulan sovitus tukipalkkiin.

Varmasti kestää
Aihio on ehkä tarpeettoman paksu mutta eipä tarvitse miettiä lujuuksia. Satulan kiinnitystä varten ainetta palkista lähtee hetimmiten 17 mm sisäsivulta lastuja pois. Ulkosivustakin lähtee noin 10 mm. Lisäksi kevennysupotuksia sinne tänne. Jos ajatellaan ainevahvuuksia niin teleskooppien alaputkien seinämävahvuus on vain noin 3 millimetriä. Korostan vielä sitä että materiaali putkissa on valualumiiniä joka ei ole tukirakenteen käytössä olevan "billet"-alumiinin suhteen kovinkaan lujaa.

Rakenne siirtää teleskooppien tukipisteet ylemmäksi

Rakenne mahdollistaa myös sen että alaputket eivät jousta lisärakenteen vuoksi vaan liki kaikki taipuminen kuormituksessa tulee tästä lähtien teräksisten sisäputkien kontolle.

Voimia kahteen suuntaan
Taipumahan ajossa on etupään suhteen eteenpäin ja töyssyn yli ajettaessa vääntö siihen suuntaan lisääntyy. Vain jarrutuksessa syntyy voima joka vääntää keulaa pyörän alle.

 Tukilevyjen kiinnitys palkkiin.

Luja kiinnitys
Kolme M8-pulttia palkin puolella ja yksi M10 akselin ex-reiässä. Kuten näkyy niin tukiväli jarrusatulan ex-korvakkeista on varsin lyhyt. Itse etuakseli on tukilevyn etupään alla.

Vastaava kiinnitys vasemmalla puolen.

Tukilevyt pituussuuntaiset
Kuvat on otettu satunnaisessa asennossa mutta käytännössä, kun keula on kiinni pyörässä, tukilevyt ovat kokolailla vaakatasossa. Siten ei keula madallu lainkaan. Käytännössä keulan korkeutta, ja samalla tietenkin jättöä, voi säätää siirtämällä teleskooppeja ohjauskolmioissa ylös tai alas.

Jättöä voi säätää hieman
Jättö muuttuu koska ohjausakselin linja ja reaalinen teleskooppilinja eivät enää ole samansuuntaiset. Teleskooppeja nostettaessa kolmioissa jättö kasvaa ja ohjaus käy raskaammaksi. Samalla tietysti maavara edessä pienenee ja painopiste siirtyy hieman eteenpäin. Jälkimmäistä voi kompensoida matalemmilla takarenkailla. Tässä trikessä maavara on lähtöjäänkin melko korkea.

Voi tehdä toisellakin tavalla
Useimmiten tämän kaltainen toimenpide tehdään vaihtamalla ylä- ja alakolmiot mitoitukseltaan niin että jättö pienenee. Nyt osoittautui että erityisesti yläkolmiossa on niin paljon "toimintoja" että ratkaisu olisi ollut työläs. Koska merkittäviä ulkonäköpaineita ei ole päädyimme, triken omistaja ja minä, tähän ratkaisuun.

 Kiinnitykset valmiit.

Sama peilikuvana
Seuraavaksi teen oikealle puolelle tästä peilikuvan. Sen jälkeen alkaa viimeistelytyöt jossa rakennetta kevennetään ja koneistuspinnat siistitään ja terävät kulmat pyöristetään. Vielä siis irtoaa paljon lastuja ennen kuin palikat ovat sen näköiset että niitä kehtaa tieliikenteessä käyttää.

 Tukipalkki pyörän puolelta.

Mutterille tila
Oikealla vasemman puolen tukilevyn piiloon jäävä puoli. Akselimutteri jää piiloon upotukseen.

 Koneistus jäi vaiheeseen.

 Hieman vielä jyrsintää niin jäännöspala irtoaa.

Koneistukset vedin karkealla kädellä.

Karkeaa työstöä isolla syötöllä
Vahvuudesta lähtee vielä ainetta pois ja kevennyksiäkin pitää tehdä. Siinä ohessa nämäkin pinnat siliävät. Noin karkeaa jälkeä en kehtaa osiin jättää.

Oikean puolen asetelma koekoottuna.

Kiinnitysosat
Pultit eivät ole kuvassa lopullista tyyppiä. Pitää käydä pulttikaupassa tekemässä hankintoja. Nopeusmittarin anturi on vielä kiinnittämättä mutta sille löytyy hyvä paikka ja tukeva kiinnitys etuakselin kupeesta.

Jarrusatula nurinpäin
Jarrusatula joutuu nyt toimimaan nurinpäin. Alkuperäisessä paikassa on levyn pyörimissuunnassa ensin pienet jarrumännät ja vasta sitten isot. Nyt aloitus on isoilla männillä joten jarrupalojen kulumista on seurattava ja tarpeen tullen jarrupalat on vaihdettava keskenään tasaisen kulumisen varmistamiseksi.

Jarrupalat helppo vaihtaa
Vaiva lienee pieni koska jarrusatula on hyvässä näköalapaikassa ja palojen vaihtoon ei tarvita purkamista vaan paloilla on pikavaihtomahdollisuus.

 Vasen puoli.

Jarruja voi lisätä
Vaikka pyörässä ei alunperin olekaan toista etujarrua niin optio siihen on. Säilytin mahdollisuuden yhden jarrun lisäämiseksi jos se tulee ajankohtaiseksi.

 Edestä.

Tukevuus lsääntyi
Kuten havaita saattaa ei keulan lisärakenne levitä keulaa kovin paljoa. Lisäleveys tuo myös tukevuutta lisää: keula ei kierry kovin helposti itsensä ympäri.

Oskilloiva keula on vaarallinen
Sehän on teleskooppikeulalle ominaista ja saattaa johtaa tietyissä tilanteissa oskillaatioon jossa ohjaus ryhtyy hakkaamaan vuoron perään molempiin rajoittimiinsa. Sitä kutsutaan "tank-slapperiksi" ja johtaa useimmiten kaatumiseen.

Vain vähän jousittamatonta massaa lisää

Vaikka palikat näyttävät ulospäin varsin jykeviltä, jota ovatkin, mutta sisäsivuilta niitä on jyrsitty ohemmiksi ja keveämmiksi painon alentamiseksi. On hyvin epäedullista jousitukselle ja iskunvaimennukselle jos jousittamaton massa on kovin suuri. Tekee myös ajosta ikävää.

Vanteen kunnostus edessä
Etuvanne tarvitsee remontointia. Vannenauhan alla on ruostetta. Se pitää poistaa ja maalata vanteen sisäpinta laisäruostumisen välttämiseksi. Jos ruostetta on pinnojen muttereiden reikien reunoissa homma hieman pitkittyy kun joutuu pinnat irrottamaan ja puhdistamaan reiät. Rihtaaminen on tuttua hommaa joten vanteen pinnaaminen uudelleen ei tuota isompia tuskia. Koska päällikumikin uusitaan niin uusiksi menee myös vannenauha ja sisäkumi.

Edistyy
Vanne on puhdistettu ja ruosteet poistettu ja fiksattu. Pinnojen kireys ok. Liki ympärivuotinen käyttö aiheuttaa kemiallista kuormitusta rakenteille.
Etujarrulevy on myös vaihdettu kun löytyi käytetty jossa oli vielä pintaa. Alumiinikeskiöllä poiketen alkuperäisestä jossa keskiö teräksestä. Painoa 320 grammaa vähemmän. Jousitus kiittää.

Vanteen ura ruostesuojattu.

Ruostesuojattu
Uusi vannenauha ja sisärengas samalla kun päällikumi vaihtuu uuteen. Kyllä tällä vielä taivaltaa pitkän siivun. Pinnojen kireyttä kannattanee tarkkailla. Niitä voi kiristää renkaan ollessa paikallaankin.

Nopeusmittarin optinen anturi säätökiinnikkeessään.

Mittauslaite
Tässä vielä vanhan jarrulevyn kanssa. Hyvä kun tuli tehtyä riittävä säätö koska "uudessa" levyssä on pultinkantojen kohdalla syvennykset.

Osat mustaksi
Työn tilaaja halusi että osat ovat mustat. Siinä samalla kun muitakin osia maalasin meni nämäkin palikat mustiksi. Tavanomaisella mustalla kiiltäväpintaisella kilikalimaalilla suhautin.

 Vasen puoli.

Oikea sivu jarruineen.

 Etulokari asettui pienellä muokkauksella erittäin hyvin paikoilleen.

Siistiä
Samoin jarruletku löysi asiallisen reitin. Kannattimen siirto toiselta puolen lokasuojaa viimeisteli asennuksen.

Koeajolle lähdössä.

Testaajan mielipide
Osoittautui että ohjaus keveni merkittävästi. Toisaalta pyörä muuttui vähemmän suuntavakaaksi. Ohjauksen keveys ja suuntavakauden puute ovat toisensa kumoavat ääriarvot. Tähän vaikuttaa nimenomaan jätön suuruus. Asiaa voi selvittää asianmukaisella laskurilla. 

Mikäli tarvitaan ollenkaan
Jatkossa nähdään millaiset ovat ajo-ominaisuudet kulkimeen saadaan. Alkuperäinen ohjausvaimennin oli kulunut loppuun joten se saa mennä metallinkeräykseen. Tilalle suunnitellaan modernia säädettävää hydraulista vaimenninta.

Rengas vaihtuu
Rengastus muuttuu myös. Etukumi on kulunut epätasaiseksi ja aiheutti jo alkuperäisellä raskaalla ohjauskulmalla vapinaa ja lievää epävakautta. Myös takarenkaiden paine voi vaikuttaa vakavuuteen. Nyt painetta oli vain yksi baari. Ehkä puolitoista baaria olisi paikallaan takakumeissa. Edessä kaksi ja puoli baaria.

Kokemuksia tulossa
Jatkan tähän myöhemmin keulakulmamuutoksen vaikutuksista ajettavuuteen kunhan osia saadaan ja kelit paranevat testaamisen kannalta. Mukavampi testata kuivilla teillä ja lämpimämmässä mitä maaliskuinen säätila on. Kerrankin hyvissä ajoin homma vireillä.

Lisätietoa
Pyörän omistaja ilmoitti että eturengas on vaihdettu uuteen ja takarenkaisiin lisätty painetta. Ohjaus on omistajan sanojen mukaan "kevyt kuin perhonen". Tavoite on saavutettu ja ainakaan välittömästi ohjausiskunvaimenninta ei tarvita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö renkaan kuluessa saattaisi ilmetä käsiteltävyysongelmia. Havainnot ovat noin 100 km testimatkalta erilaisilla tien pintalaaduilla.
Vielä pitää testata kuormitettuna matkatavaroilla ja matkustajalla varustettuna.

Toisenlainen tapa tehdä jätön pienentäminen.