Akseli poikki
Perjantai-iltana sain tekstiviestin että Carillofornia Trikestä on vetoakseli katkennut. Tapahtumasta sinällään ei ollut ehtinyt aiheutua hankaluuksia koska akselin katkeaminen tapahtui kokoontumisajopaikalla Pystymettä-kokoontumisessa. Eli perille oli päästy.
Aamusella liikkeelle
Lähdin pikkupakettiautolla sunnuntaiaamuna, jolloin Pystymettä päättyy, Tampereelta kohti Mäntsälää ja tapahtumapaikkaa. Pitkin matkaa tuli moottoripyöriä vastaan joten olin aika varma että suunta on oikea. Opasteet veivät perille varman päälle.
Vetolaite matkassa
Mukana oli moottoripyörän hinaamiseen suunnittelemani ja valmistamani vetolaite joka kiinnitetään vetokoukkuun jonka varaan moottoripyörän etupyörä laitetaan. Loppu pyörästä tulee sitten perässä. Vain pyörän etuosan paino on vetokoukun varassa. Aivan samoin kuin on tavallisen perävaunun aisa.
Aisa poikki
Logistisen ongelman aiheutti C. Triken vetokoukussa paikalle tullut Peräpuikoksi nimetty perävaunu. Se on aisoineen niin pitkä että ei mitenkään mahdu pakun tavaratilaan sellaisenaan. Lääkkeeksi olin ottanut rautasahan. Perävaunun aisa sahaten poikki ja se mahtuu sinällään tavaratilaan. Myöhemmin aisan voi hitsata tai liittää muilla tavoin takaisin paikoilleen.
Aisan terminointia. Varaterät kärryn päällä.
Apujoukkoja
Sahaajia tarvittiin ainakin kolme henkilöä. Joko terät olivat tylsiä tai sahaajilla heikko olo.
Sahaajia tarvittiin ainakin kolme henkilöä. Joko terät olivat tylsiä tai sahaajilla heikko olo.
Leppoisa paluu
Paluumatka sujui lämpimässä ja kuivassa autossa oikein mukavasti musiikkia kuunnellen ja rupatellen vaikka toisen ajoneuvon vetämisnopeutena olen pitänyt vain 80 kilometriä tunnissa. Sama kuin perävaunulle. Paluumatka siis kesti ehkä hieman pidempään kuin se olisi tapahtunut ajamalla ehyttä Carillofornia Trikeä ja perävaunua sen perässä. Siinäkin on 80 km/h rajoitus. Pääosa matkasta taittui moottoritietä ja muita valtateitä pitkin entisen Suur-Längelmäen eteläreunalle. Matkalla kahviteltiin ja perillä syötiin kiusausta. C. Trike jäi odottamaan toimenpiteitä talliin.
Paluumatka sujui lämpimässä ja kuivassa autossa oikein mukavasti musiikkia kuunnellen ja rupatellen vaikka toisen ajoneuvon vetämisnopeutena olen pitänyt vain 80 kilometriä tunnissa. Sama kuin perävaunulle. Paluumatka siis kesti ehkä hieman pidempään kuin se olisi tapahtunut ajamalla ehyttä Carillofornia Trikeä ja perävaunua sen perässä. Siinäkin on 80 km/h rajoitus. Pääosa matkasta taittui moottoritietä ja muita valtateitä pitkin entisen Suur-Längelmäen eteläreunalle. Matkalla kahviteltiin ja perillä syötiin kiusausta. C. Trike jäi odottamaan toimenpiteitä talliin.
Vastuuhenkilö
Koen olevani jollain tavalla osallinen vetoakselin katkeamiseen koska olen sen itse jatkanut 140 mm ja hitsannut jatkeen. Tainnut C. Trikeen sen jälkeen tulla vain parikymmentätuhatta matkakilometriä joten kestävyys on ollut korkeintaan välttävää tasoa. Jatke pitänee tehdä kestävämpi.
Koen olevani jollain tavalla osallinen vetoakselin katkeamiseen koska olen sen itse jatkanut 140 mm ja hitsannut jatkeen. Tainnut C. Trikeen sen jälkeen tulla vain parikymmentätuhatta matkakilometriä joten kestävyys on ollut korkeintaan välttävää tasoa. Jatke pitänee tehdä kestävämpi.
Menneistä yhteisistä trike-matkoista muistissa parhaiten on tämä: RR-Kierros.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti