keskiviikko 12. elokuuta 2015

Rautaa Rajalle kierros 2015

Latimon kanssa tekemäni matkasuunnitelmat ovat toisinaan melko eläviä eli päämäärää ei ole määritelty kuin suurinpiirtein. Tällä kertaa oli ensimmäisen etapin tiedot tiedossa ja suunta sinne. Rautjärvellä on jo useana vuonna kokoontunut muutaman kymmenen hengen ryhmä keskustelemaan erinäisistä asioista. Joskus jopa pyörien tekniikasta. Perjantaina suunta sinne.

Lähtö oli sovittu Orituvalle Orivedelle kello 11.00. Siihen suuntaan lähdinkin ja tankatessani Ruutanan Shellillä California Adamantia bensiinillä huomautti viereisellä mittarilla autoaan tankkaava henkilö että pyöräni alle valuu jotain nestemäistä. Bensiiniähän se. Ajoin takaisin asuinpaikkani autotalliin, bensat, mitä oli jäljellä, kanisteriin ja otin tankin irti ja siitä autolla tankin kanssa pajalleni muutaman kilometrin päähän. Bensiinihanan tiiviste oli pettänyt. Eivät kestä edes kolmeakymmentä vuotta. Onneksi hyllyn kulmalla oli varahana joten ei kauaa mennyt kun sain hanaosaston toimimaan. Äkkiä takaisin pyörän luo, bensat tankkiin ja baanalle. Pikainen tankkaus lähibensiksellä. Soitto Latimolle että en tule Orituvalle vaan sovittiin että ajan Kuhmalahdelle Pohjan kylän kyläkaupan baarille. Siellä leivoskahvi sisäistäen ja Latimo jo saapuikin toista reittiä oikaisten. Matka pääsi alkamaan.

Padasjoella poikettiin markettiin hankinnoille ja siten täydennettiin matkavarustus. Padasjoelta Pulkkilan harjulle ja siellä tietenkin harjun koillispäässä olevalle kioskille. Siellä oli motoristeja kahvilla joista osa hyvinkin tuttuja menossa omia reittejään. Taisi mennä liki tunti siinä turistessa.

Sysmän Agrimarketin risteyksestä kohti Kuorttia jossa vielä pieni lisähankintapysähdys. Pieni matka viitostietä ja siitä oikealle Mäntyharjulle. Köröttely keskustan läpi ja käännös oikeaan tavoitteena Ristiinan Shell ja sen vieressä Pökkäri-niminen pub. Bensat tankissa ja pizzanpuolikkaat vatsanahan alla tien päälle. Hetki ajoa Mikkelin suuntaan ja oikealle Porrasalmen museotielle. Se mitään oikaise vaan on mukava ajella mutkasta toiseen Kirkonvarkauden sillalle ja tielle 62 kohti Puumalaa. Lietveden kioskilla kupilliset kahvia ja Puumala pysähtymättä kohti Rautjärveä. Käytin pitkästä aikaa GPS-opasta mutta se löysikin lyhimmän reitin kohteeseen Ruokolahdelta alkaen. Ehkä lyhin mutta sorateitä ja aikaa meni niitä pujotellessa. Perille kuitenkin päästiin ja tulokaljat korkattiin. Tekstiiliyksiöt pystyyn, saunaan ja niin edelleen. Kokoontumisajon tunnelmaa.

Lauantain ohjelmassa oli kiihdytyskilpailu. Rata oli tehty pehmeään santaan ja ainakin kaksipyöräsillä näytti olevan jonkinlaisia suuntaongelmia. Itse osallistuin California Adamantilla ja sain kärkiajan sekä luokkavoiton. Tosin olin luokkani ainoa osallistuja.

Turvavarusteina sandaalit ja villasukat.


Vaikka hiekka oli pehmeää ja matka vain 30 metriä kehittyi ykkösvaihteella sen verran kova vauhti että tuli kiire jarrutella vaikka pysäytysmatkaa olikin moninkertainen määrä. Tasauspyörästö toimi hienosti ja molemmista takarenkaista lensi pitkä hiekkasuihku.

Mestarin malja.

Elokuun tumma ja hikinen yö.

Muutoinkin viikonloppu meni rattoisasti ja sunnuntaina oli hieman raskasta nousta ja varusteiden purku ja lastaus otti voimille. Kuormakaan ei tullut ihan samanlainen kuin oli lähtiessä. Onneksi sitä oli nyt vähemmän. Närästi hieman. Puolenpäivän jälkeen kuutostielle ja Särkisalmelta kohti Savonlinnaa. Siellä tapasimme Juisen, paikallisen motoristin ja autoharrastajan joka tarvitsi kyydin koska häneltä oli jäänyt oma pyörä Punkaharjulle Veteraanirallin jäljiltä. Haimme pyörän pois. Savonlinnan Prisman pihassa tankki täyteen, kahvit ja kohti vaimon suvun kesäpaikkaa. 

Siellä anoppi jo vartoilikin, keitti tulokahvit, ohjeisti ja lähti pois. Sauna lämpiämään ja kohta sen jälkeen nukkumaan. Aamu oli jo mennyt kun aamiaista laitettiin. Muutaman tunnin päästä keitettiin kattilallinen perunoita ja syötiin silliä. Katsoimme levon riittäneen ja suuntasimme Pohjois-Savoon Nilsiään. Mökiltä Hanhivirralle on vain muutama kilometri joten se ei voimille vielä ottanut.

Hanhivirran lossi oli vastarannalla mutta väli on lyhyt joten odottelu ei muutamaa minuuttia pidempään kestänyt.

 Ekana lossilla.

Tilaa oli lossilla väljästi.

Turistit kyselivät minne lossimatka maksetaan. Heille valistettiin että Valtio tarjoaa kyydin.

Matkasta Kermankoskelle ei paljon kertomista ole. Kermassa vesi virtasi mutta palvelut olivat kiinni. Turistit niitä yrittivät etsiä mutta heinäkuu on jo ohi ja maa palannut arkeen. Pari kuvaa tuli otettua.

 Valjastamatonta voimaa.

Seuraava koski oli Karviossa. Nesteen baarissa sämpyläkahvit kiireettömästi. Siitä pysähtymättä ohi Kaavin, Tuusniemen vaan Juankoskella tie kulkee kylän läpi mutta tällä kertaa ei houkutellut pysähtymään joten tie vei edelleen Nilsiään ja Kalevi Juutisen maatilalle Varpaisjärven tien varteen. Saunontaa, jutustelua ja makkaranpaistoa. Selvisi että parin päivän päästä Kalevi oli lähdössä kaverinsa Veijo Saanon kanssa Kuolan niemimaalle katsomaan minne tiet naapurimaassa vievät. Guzzillapa tietenkin. 650 NTX luottojuhtana. Ehkä saamme lukea seikkailuistaan Venäjällä alan julkaisusta Moto Ykkösestä.

California Adamantin vasen takavalo oli irronnut lokasuojasta. Ilmastointiteippi kiinnitti. Parkkivalo ei enää toiminut mutta vilkku ja jarruvalo kyllä.

Aamusella talon tarjoaman aamiaisen jälkeen taipaleelle. Kiuruvesi - Lapinlahti - Pielavesi. Lapinlahdella tankattiin pyörät ja käytiin autopurkaamolla kyselemässä 70-luvun Corollan perävaihdetta. Pielaveden Pajuskylän kioskilla kahvit. Terveiset kioskinpitäjälle ja kavereilleen sekä pienelle, kuulemma seropi-rotuiselle koiranpennulle. Kahvikin oli hyvää. Santsattiin. Santsi kuului hintaan.

Likellä Tuovilanlahtea lakkasi Adamantin kone vetämästä. Tyhjäkäyntiä kävi mutta kierroksia ei ottanut kuin toisella pytyllä. Tai siis vain toisessa pytyssä oli voimaa. Teknisesti vika ei ollut vaikea: vasemman kaasuttimen luisti ei noussut kun kaasua käänsi. Luisti piti kiinnittää uudelleen. Helppo homma. Tien laidassa ei ole häävi touhuta kun kuormurit vetää metrin päästä ja melu ottaa hermoon.

Kaasuluistin kiinnitys pikapikaa.

Kaasuluistia nostava nivelvipu oli irronnut, ilmeisesti tärinästä ja jättänyt luistin ala-asentoon. Siksi kone kävi tyhjäkäyntiä hyvin. M4-ruuvi on kiinnittimenä.
C. Adamantissa on poikkeava kaasutinrakenne jossa luisti on pakko-ohjattu ja mahdollistaa vakionopeuden ja oikealla kädellä moikkailun. Oma viritykseni.

Pajuskylän kioski ja levähdysalue.

Valitsimme reitin suoraan Viitasaarelle. Vähän ennen oli tietyö ja kiertotie. Ainakin 20 kilometriä Kymönkosken kautta ylimääräistä osin soratietä mutta onneksi agendaamme kuului runsaasti ajamista. Jopa sorateillä. Kuoppainen tie ei C. Adamantia haittaa vaan se liukuu turhia heilumatta töyssyjen yli. Carillofornia Trike on jousitukseltaan yksinkertaisempi ja ei ole kovin mukava soratiellä. Varsinkin jos siinä on monttuja.

Viitasaari jäi taa ja Nelostietä ei huvittanut ajaa joten käännyimme länteen. Kohta suunta taas etelään Kannonkosken kautta Saarijärvelle jossa lyhyt ruokailu- ja lepopaussi. Suunta taas länteen kohti Ähtäriä. Mahlun kylän liki on Rutasen Matin Maapallopatsas. Erikoisuudessaan poikkeamisen arvoinen kohde yhden miehen maailmanparantamisesta. Tontilla on muutakin nähtävää.

Rutas-Matin maailmanpatsaan takasivu. 

Heti Rutas-Matin jälkeen jyrkässä mäessä kiersin kaasua hieman reippaammin. Kaasuvaijeri katkesi kahvan juuresta viisi milliä nipasta aivan suoraan kaikki säikeet kerralla. Bilteman vaijerinkorjaussarja pelasti. Ihmetyttää vain että uusi vaijeri katkeaa näin nopeasti. Asiaa påitää tutkia joutuuko vaijeri jotenkin taipuilemaan jyrkästi kahvan "kaasukehässä".

 Kaasukahvan avaus ja uusi nippeli vaijerin päähän.

Pelastava nippelikokoelma.

Ähtärissä tankkaukset ja leivoskahvit. Jättisuuri ABC-laitos oli tappanut viihtyisän Shell-kahvion kylän keskustan kupeessa. Siinä olin tottunut pysähtymään menneinä vuosina kun on ollut asiaa siihen suuntaan tai paljon pohjoisemmaksi. Eikä Ähtärin Shell ole ainoa joka on kadonnut S-ketjun aakkosasemien puristuksessa. Ja hinnat on kovemmat. Yleisesti suosin pieniä paikkoja.

Ähtäristä lyhyt pöräys Killinkoskelle josta alkuillasta pyyhkäisimme Kotalaan Mäen Ekin tontille. Eki esitteli pyöriään ja ilmoitti yhden Guzzin olevan myynnissä.  

Latimo lähti jatkamaan matkaa kotiin päin. Itse jäin Ekin juttusille vielä reiluksi tunniksi. Muutenkin meillä olisi matka jakaantunut kahteen eri suuntaan muutaman kilometrin päästä. 
Kotalasta jatkoin Järvi-Suomen tien yli kohti Pohjaslahtea ja Innalan risteystä josta illan hämärtyessä Salussärkän kautta Ruovedelle. Siellä tuli ensimmäinen ajonaikainen sadekuuro. Sadepöksyt jalkaan mutta nahkatakin päälle en mitään suojaa laittanut. Adamantin pleksi suojaa varsin hyvin. Sadetta riitti Jäminkipohjasta Aitolahdelle asti. Siitä 9-tietä Lahdesjärvelle ja kohta kotiovelle. Melko pimeää jo oli. Ei olisi pitänyt jäädä Ekin kanssa juttelemaan. Pitää mennä jokin toinen kerta viikonloppuna ja jutella hieman enemmän kiireettömästi.

Maakuntia matkan varrella oli tietenkin kiertojärjestyksessä Pirkanmaa, Päijät-Häme, Etelä-Savo, Etelä-Karjala, Pohjois-Karjala, jälleen Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa ja taas Pirkanmaa. Kahdeksan maakunnan kierros.

Latimon Carillofornia Trike toimi täydellisesti koko noin 1200 km reissun ajan.

California Adamantissa sen sijaan oli pientä sanomista. Alkumatkan hanaongelma on  laitettava luonnollisen vanhenemisen tiliin. Vasemman takavalon kannakkeen särkyminen ja saman puolen takavalon pimennys liittynevät yhteen, kaasuluistin irtoaminen ja kaasuvaijerin katkeaminen eivät. Aiemmin kiinni leikannut perävaihde aiheutti resonanssia 60 ja 90 km/h nopeuksissa. Silloin peileihin ei voinut oikein luottaa. Polttoainetta C. Adamant riipi sisäänsä noin 6 litraa sadalle. Ajotapa vaikuttaa paljon. Loppumatkasta kone jaksoi lisäaineistettuna vetää jo kahdeksankympin vauhdista viitosvaihteella ja kulutus väheni. Vaihteiston äänet ovat hieman hiljenneet lisäaineistuksen myötä. Kolinat ovat tallella mutta vaihteiden ulina on vähentynyt.

Liikenteessä meni hyvin. Keskenään pidimme noin viidenkymmenen - sadan metrin välimatkan kun ajoimme isoilla teillä pääosin rajoituksia noudatellen. Varsinkin taajamissa. Muu liikenne ei häirinnyt meitä eikä me heitä. Eläimiä ei tiellä ollut emmekä ajaneet hämärässä tai pimeässä.
Osa kolme- ja nelinumeroisista teistä oli melko karmeassa kunnossa. Hyvä soratie on parempi kuin huono asfaltti. Eksytty ei jos ei lasketa gps-opastuksen aiheuttamaa ketunlenkkiä.
Sää suosi 99%. Erityisesti pilvinen sää ja parikymmentä astetta lämpöä on miellyttävä ajella. Latimolla oli bootsit, nahkahousut ja tekstiilitakki. Itsellä nahkasaappaat, farkut ja nahkatakki. Ei palelua mutta ei juuri hikeäkään. Molemmilla ajoasu mukana myös sateen varalta joita ei juurikaan tarvittu. Yli puolet mukana olevista tavaroista jäi käyttämättä, kuten normaalia.

Pysähdyspaikoilla uteliaat tulivat jutulle ja ihmettelemään kulkuneuvojamme. Mummot, papat, kakarat ja mopopojat moikkailivat ja suurin osa motoristeistäkin.

Mitään todella ongelmallista ei siis tapahtunut koko matkalla eikä nähty yhtään poliisia tai siihen viittaavaa toimintaa. Ajokortit ovat siis tallessa edelleen.

Matkaa ennen laitoin C. Adamantin perävaihteeseen, vaihdelaatikkoon ja moottoriin tribokeraamisen RVS metallinsuoja-aineen. Sen tarkoitus on tarttua voimakkaasti kuormitetuille metallipinnoille, poistaa kitkaa ja melua. Matkan aikana moottorin mekaaniset äänet vähenivät ja vaihteisto sekä perä toimivat normaalisti. Perän puolesta olin hieman huolissani koska siinä oli aiemmin ilmennyt kiinnileikkautumaa. Perä kuitenkin kesti.
Myös matkakumppani Latimon Carillofornia Triken vaihteisto muutti käyntiääntään lievempään suuntaan RVS:n lisäämisen jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti