Maasta ja kielestä toiseen sekä katse avaruuteen

Jonkun vuoden
Toimin, silloin, Suomen Valtion alaisessa firmassa ja työtehtäväni oli konsultoida eri puolella Eurooppaa sijaitsevia yhtiöitä ja muita tuottajia teknisellä puolella avaruusaluksien tekniikan ja hienomekaniikan suhteen. Kerrottakoon että jos yksittäinen työsuhteeni on ollut kolme vuotta niin taitaa olla ollut pisin. Firma vaihtui vaan ei työ kovasti eli saman leirin pajoissa. Viihdyin kyllä monissa mutta se tili...  Oli rakennettava omakotitalo ja hankkia hieno auto ja rantaruotsalainen vaativa eukontekele. jne. Alle kaksikymppisenä. Titteli oli engineer. No, autopuolen amiksen olen käynyt keskikoulun jatkeeksi. Muut asiat olen oppinut tekemällä. Ammattitaitoni on yltänyt mainitun autoasennushomman ohella myös moottoripyöriin, maansiirtokoneisiin, maatalouskoneisiin, metsätyökoneisiin, traktoreihin, tutkasuojattuihin sotilaskäyttöön suunniteltuihin laivoihin ja siitä lentokoneisiin ja avaruusaluksiin. Siinä, harva, ja karkea luettelo ammateissa toimimiseni suhteen... Lisäksi toimintani moottoripyöräjärjestöjen hallituksissa ja puheenjohtajana kotimaassa ja Brysselissä. Nyt olen täyspäiväinen motoristi. Eläkkeellä. Ei vastuuta, enää. Tietoisia rikoksia en ole tehnyt. Eikä epäilty. (Nojoo: ylinopeudesta joskus.)

Työmaat
Italia, Ruotsi, Saksa, Neuvostoliitto, Venäjä, Eesti ja joitain muita, lyhytaikaisia, rientoja ja monien maiden läpiajoa tai lentokoneella poikkeamisia. Skotlanti ja pieni osa Britanniaakin on tullut tutuksi ja, mikä yllättävintä, siellä on helppoa tutustua muihin. Minä ja Rouvani. Kuten eräs pariskunta Man-saarelta. Olivat poikenneet sukulaisissa Skotlannissa. Ihan vain kulmapubissa nähtiin sattumalta. Osoitteita vaihdettiin vain ei vielä ole lähtöhaluja. Vartoon kunhan Rouva eläköityy... Haluaisin matkustaa vielä kun voin. Erityisesti anglosaksisiin alueisiin kun osaan kielen. (Myös ruotsi onnistuu.) Amerikassa on tullut käytyä, muunmuassa Bike Weekillä, sekä työn että viihteen osalta mutta maa ei kiinnosta. (En ole tavannut, edes pitkähköllä reissulla, kuin pinnallisuutta. Ehkä olen ollut väärissä porukoissa.) Toki, työkavereita oli Amerikasta Kuoreveden lentokonetehtaalla kun Horneteja aloimme rakentamaan. Kun asettuivat niin heistähän tuli kavereita. Toimin epävirallisena työmaatulkkina. Eräs amerikkalainen, jonka Harrikka ei oikein toiminut, niin piti jeesata. Saimme pelin pelaamaan. Hallin Jannessa istuttiin monet illat ja olut, oli, halpaa. Minulle. Mukavia muistoja. (Työ oli mielenkiintoista sillä teimme hommia NASA:lle. Myöhemmin myös tein ESA:lle mutta se on eri juttu.)

Genevejärven rannalla
Sitä rakennusta ei enää ole järven vastarannalla mistä Deep Purple on esittänyt, aikoinaan, merkittävän rock-biisin. Smoke on the water. (Valitan että on, ehkä, mainos ensin.) Sen sijaan pikku hotellihuone ja näköala järvelle oli upea. Milloin oli usvaista tai sitten taivas ja järvi olivat syvän sinisiä. Sellaista ei Suomessa näe. Työmaakin oli lyhyen kävelymatkan päässä. Työ liittyi erään avaruusaluksen rakentamiseen. Ehkä siitä myöhemmin. Pääsin, yllättäen, opettamaan tarkkuustyötä jonka vuoksi siellä olin. Vaan ei se tiliin vaikuttanut kuin vain matkalisän osan. Toki asunnot ja ruoka maksettiin Valtion puolesta mutta ei ryyppyjä. Piti kikkailla laskun suhteen... Nestemäistä ruokaa. Sveitsiläiset ovat joustavia.

Epäilyttävää
Pois lähtiessä Geneven lentokentällä paikalliset viranomaiset tarkistivat kamani tarkkaan. Sveitsistä kun ei saa viedä tarkkuustyökaluja kuin luvan kanssa. No, niitähän oli isossa laukussani merkittäviä määriä ja se virkisti tullaustoimintaa. Sen sijaan vaatelaukkuni ei juuri kiinnostanut. Onneksi koneen lähtöön oli aikaa liki kaksi tuntia niin tullimiehillä oli aikaa penkoa tavaroita. Olivat pettyneitä kun kaikkeen pakin sisältöön oli luvat. Miksi eivät katsoneet tullessa kun tulin tarkkuuskaluineni Sveitsiin? Kerkisin lennolle. Melkein samanlainen syyni oli Vantaalla. Vaan uskalsin jo kettuilla.

Sveitsiläisessa tarkkuuskoneistamossa
Siellä kului pari päivää: ensin minun piti osoittaa osaamiseni. Siihen meni reilut puolipäivää: piti tehdä ohjeistettu tarkkuustuote, yllättäen, manuaalikoneella. Ei ollut ongelma. Sitten oli toinen koe: periaatteessa sama homma mutta peilikuvana. Sekin sujui. Sitten lähdettiin porukalla anniskelupaikalle. Olin siis päässyt porukoihin. Seuraavana päivänä ei ollut työtä vaikka olikin arki. Toki palkka ja matkakorvaukset pyörivät. Se täytyy sanoa että sveitsiläisillä oli hyvät tarjottavat. Sivistysmaa, oletan. (Se miksi heidän liki omakotitalon kokoinen, monen vapausasteen työstökoneensa, tasalämpöhallissa, ei suoriutunut tehtävästään pystyin ratkaisemaan: tummennetuista ikkunoista huolimatta pääsi auringon säteilylämpöä koneen toiseen sivuun että se vääntyi säteilyn vuoksi juuri sen verran että tarkkuus heikkeni. Ikkunat levytettiin ulkopuolelta valkeiksi maalatuilla vanerilevyillä. Se korjasi kyseisen virheen. Muutoin toimitilan sisälämpö oli hallittu kymmenesosa-asteen tarkkuudella. Vaan pienikin säteilyannos taivutti isonkin teräsmassan. Sain melkoisen "lisäansion" josta en työnantajalleni maininnut. Vaihdoin prätkän uuteen. Rikos lie vanhentunut.)

Aiemmin
Redigon kokoonpanoa tein pari vuotta mutta kun Elisabeth Rehn keksi että keskitytään Horneteihin niin Redigo sai jäädä tuotannosta. Redigon tekemisestä kyllä tykkäsin. Olen hiton hyvä niittaamaan ja levyseppänä vetämässä saumaa. Vaan halusin aina jotain uutta. Vielä, pientä vaille seitsemänkymppisenä, tykkään puuhata. Tai olla oluella. Kavereiden kera.

Hornetkoulutus
Ei kokoonpanoasentajille kursseja. Suurin osa tulevista Hornetasentajista olivat kielitaidottomia mutta pitkään alalla olleita lentokoneasentajia. Informaatio ja lyhyt koulutus olivat englanninkielisiä. Jäi meidän muutaman kielitaitoisen duunarin varaan että piirustuksia luetaan oikein. Samassa piirustuksessa oli useamman eri Hornet-tyypin kuvannot ja mitat mutta koodattuina. Ne opettelin perusteellisesti. Sain hypätä jigiltä eli järeältä asennustelineeltä toiselle kun haluttiin varmistua että kaikki lukevat oikeaa koodausta. (Hallin lämpötila oli vakioitu.) Toki itsekin tein asennusta ja kun pari kuukautta oli mennyt niin ei enää pahemmin kyselty. Homma sujui. (Tarkastaja eli laadun vastuuhenkilö oli ahkera tekemään syyniään. Hänen kanssaan minulla ei ollut ongelmia. Oli myös henkilöitä joiden työpaikka vaihtui jonnekin.)

Yllätyksellinen muutos
Kesken Hornethommien minut siirrettiin avaruusalusosastolle ja sen koulutuksen pariin. Myös kaksi muuta asentajaa. Meistä kaksi, pääosin, toimimme puhdastiloissa. Puhdastilaan mennessä piti vaatteet riisua, päähän paperipäähine jonka sisään pitää saada kaikki hiukset. Partaa ei saanut olla. Myös työasu oli paperinen. Työtilaan oli iso ikkuna ja sen taakse tuli, ajoittain, henkilöitä tutustutumaan siihen millaista avaruualuksen rakentaminen on. No, hidasta. Sisätiloihin ei ollut muilla asiaa tulla kuin vain nimetyillä henkilöillä. Sama komento myös Italiassa vastaavassa mutta isommassa työsalissa. Valokuvata ei saanut. (Itselläni on teini-iästä asti järjestelmäkameroita mutta niitä ei saanut tuoda tehdasalueelle.)

Muualla itsekseni
Oli "keikkoja" Eurooppaan koska kyseisten avaruusalusten valmistaminen oli hajautettu eri EU-kansoille. Vaan hyviä niistä tuli mutta ei kovin rivakkaan. Sainpa matkustaa ja viihtyä hienoissa hotelleissa. Kiitos veronmaksajille.

Kahteen pekkaan
Italiaan myöhäissyksyllä suorittamaan Rosettan kokoonpanoa. Nimikaimani oli samalla reissulla. Oli avaruusaluksen rungon suhteen näperrettävää. Torinossa Fiatilla. Pidempi keikka. Ruoka ei maksanut lainkaan ja oli hyvää. Iltaisin trattoriassa "parilla" sillä aamulla olisi työmaaportilla satunnainen puhalluskoe. Eli, tällä keikalla, ei röpötelty kuin luvan kanssa. Toki työmaaruokalassa saattoi ottaa lounasaikaan olutta, valko- tai punaviiniä. Pois lähtiessä portilla ei ollut puhallustarvetta.

Avaruusalus kyseessä
Eli puhdastilatyöskentelyä täälläkin. Tietää että kahvitauolle ei voi mennä. Vain lounastauko sallittiin. Ihan kuin Suomessakin samoissa hommissa. Luonnollisesti puhdastiloihin ei voi mennä kuin kaikki vaatteet vaihtaen kertakäyttöhaalariin, kertakäyttöjalkineisiin ja pitkä tukka hupun alla kulkien esipuhdistuksesta tarkempaan "imurointiin". Kahvitaukojen puute korvattiin palkanmaksun yhteydessä. Ehtoolla pääsi johonkin kivaan trattoriaan tai pizzeriaan päivällistämään. Viikonloppuisin oli kiva katsella Po-joen virtauksia. Silloin oli syystulva-aika.

Suomen avaruusalustekniikka ja muut puuhat
Ei kauheasti mutta sen verran että veronmaksajien ja EU:lta saatujen sijoituksien avulla EU on tuottanut sekä luotaimia ja satelliitteja: Useita. Omalle kohdalle osuivat XMM ja Rosetta. Eli niiden runkojen kokoonpano. On joitain muitakin. Toki ilmailun ja matkamoottoripyöräilyn suhteen on tullut tehtyä puuhia. Sekä asentajana nuorena että, myöhemmin, moottoripyöräilyn lainsäädännön muokkaamisen suhteen myös Brysselissä istuen. Osan kuluistani moottoripyöräilyn parissa korvasi Smoto ry. Olin myös yhdistyksen hallinnossa.

Mukava vastaanotto
Se ryhmä joka toteutti avaruustekniikka, johon kuuluin, piti Tampereella ravintolabileet jossa oli levitetty iso valkokangas seinälle mistä katsoimme kuinka käy kuin avaruusalus lähtee tontiltaan Ranskan Guajanasta. Suorana lähetyksenä. Oluen tarjosi työnantajani eli Patria. Hyvin sujui ja kyseinen avaruusalus tekee edelleenkin hommiaan avaruuden suuressa tilavuudessa. Nykyinen vaimo, silloinen neiti, tuli myös paikalle. En tiedä miten muille kävi onnistuneen raketin lähdön jälkeen mutta minä lähdin neidon mukaan majoitukseen. Kiva kun ei tullut kuluja. Myöhäisen aamiaisen jälkeen lähdimme työpaikkani suuntaan silloiselle kämpälleni Kuorevedelle. Tein seuraavana päivänä pientä korjausta kuntooni Hallin Jannessa. Sain jopa syötyä jotain. Kohtahan työviikko alkaisi...

Aloitus aiemmin Suomessa
Piirustukset tulivat ESA:lta mutta osa koulutuksestani oli ostettu NASA:lta. Mikäpä siinä kuunnellessa tietävämpien opastusta. Toki harjoituksiakin oli.

Miksi juuri me kaksi Mattia
Molemmat maalaispoikia. Navettahommat ja heinänleikkuu tuttua eikä puiden kaatokaan ole outoa. Lisäksi maatilalla on paljon muutakin osattavaa. Toki hyvä englanninkielen taito oli yksi perusedellytyksistä ilmailu- ja avaruusalustekniikan omaksumiseksi. Itse puhuin jonkin verran italiaa koska olin tehnyt kyseiseen maahan pitkiä prätkäreissuja jo vuosikymmen aikaisemminkin. Siitäkin on ollut hyötyä. Varsinkin ravitsemuspaikalla. Due birre, per favore! 

Muiden eestä
Ammattitittelit: autonasentaja, lentokoneasentaja, avaruusalusasentaja. Koulutus: kansakoulu, keskikoulu, autopuolen ammattikoulu ja Ilmavoimien Teknillinen Koulu. Myöhemmin ESA ja NASA järjestivät kursseja. Kielitaitoni: ruotsi, suomi englanti ja vähän italiaa. Enkä Venällä janoiseksi jäisi. Jos sinne pääsisi. Olen ollut, myös, työsuojeluvaltuutettuna ja luottamusmiehenä. Pikku lisä palkkaan... Sekä vaivaa... Toki koulutustakin sain miten työ- ja henkilöasioita hoidetaan. Kaikkia asioita en ole tehnyt samassa firmassa. Kielitaidot ovat tulleet kouluajoilta. Mutta niitähän osaavat peruskoululaisetkin. Myös Metalliliiton (Nykyisin Teollisuusliitto.) kokouksiin osallistuin. Sitoutumattomana. Koulutusta sain Tampereen Teiskossa Metalliliiton Murikka-opistolla lähellä Maisansaloa. (Myöhemmin kävin siellä myös tietokonekurssilla ja ihan muuten vain saunomassa. Sauna on iso ja Näsijärven Koljonselän rannassa ja hyvällä säällä selän toisella puolella syntymäpaikkani rannat näkyivät.

Kuinka nyt
Moottoripyöräilyn olen lopettanut. Tampereen ja ympäristön pubeihin tutustun hiljoksiin. Polkupyörällä ja Nyssekyydillä. Yritykseni, Uudellamaalla, toimii ja ylläpitää, ainakin, yhden henkilön ja taloutensa leivässä. Rouvansa käy duunissa muualla. Mutta olen, nykyään, vain yhtiömme vähemmistöosakas. Moottoripyöriä olisi muutama myytäväksi asti. Minulla niitä on useita. Vaan, piruuttani, pidän yhden pyöristäni kilvissä että pysyn kerhoni jäsenenä. Niin kauan kuin se itseäni kiinnostaa. Tapasin jo yhden uuden jäsenehdokkaan ja toisesta tulijasta on jo vihje... Kerhollani on tulevaisuutta.

Poliisien kanssa
Kerholiivi selässä. Aina kun olen ajanut moottoripyörällä on asia ollut ookoo. Konstat ovat pysäyttäneet harvakseltaan. Usein syystä. Kaasukahvaa on tullut käännettyä tarpeettomasti. Hyväksyn sen. Harvoin on ollut kiire. Moottoriradalla voi repiä niin paljon kuin kykenee. Jännää on se. Suosittelen matkamotoristillekin. Laukut kannattaa irrottaa niin säästyy jos lipsahtaa.

Kerholiivi Tampereen keskustan baareissa
Ei reaktioita henkilökunnalta. Baaritiskillä istuessa saattaa joku tulla jutulle. Usein motoristi. Joskus, harvoin, on tullut pukumies hyvässä tuubassa tullen "jutulle". Toimintatapoja on tasan kaksi: uteliaisuus. Ei ihmeempää ongelmaa. Juttelemme ja ilta etenee. Sitten se pukumies: lähtee heti kisailemaan sanallisesti. Ei siinä mitään. Puhun "pyöreitä" vaikka henkilö kiihdyttää itseään. Kaksi vaihtoehtoa. Kerron että pitää mennä vessaan tai jotain muuta. Vaan olen muutaman kerran katsonut pelin loppuun. Yleensä ei käy mitään vaikka sanoma olisikin karkea. Mutta muutama on käynyt käsiksi. Vaan ei kummenpaa ole sattunut. Ei ole tullut turpiin. Yleensä anniskeluravintolan henkilökunta havaitsee asian pelkästään äänenpaineen noususta. Olenko uhka?

Maan pinnalla aiemmin
Keskikokoiselle maatilalle olen syntynyt esikoisena. Siellä meni lapsuus, kouluaika (Kansakoulu ja keskikoulu.) suurelta osin ja osallistuminen talon töihin. Vaan en jäänyt isännäksi vaikka kotiväki sitä esitti. Lähdin opiskelemaan ja sitä kautta töihin tehtaisiin. Olin Ylö-Tehtaat oy:n palveluksessa, aluksi asentajana mutta sittemmin, kiertävänä maatalouskoneasentajana joka teki huoltoja ja takuukorjauksia firman tuotteisiin pitkin Suomea ja osin myös naapurimaissa. Myös työnopastajana tehtaalla talviaikaan. (Tehdas laajeni vauhdilla ja uutta, oppimatonta väkeä koulutettiin ja työllistettiin.) Tapahtui joskus kahdeksankymmentäluvulla muutaman vuoden ajan. Mutta konkurssi odotti.

Satunnaisia tapahtumia 
Jokunen kommellus tai muu huvittava tapaus sattui kierroksillani maakunnissa. Erityisesti ruotsinkielisillä alueilla. Myös Saamen kansan kanssa oli mukavia kohtaamisia. Sittemmin siirryin S. Pinomäki ky:n palvelukseen. Kokolailla samaa kuin edellinenkin eli maakuntareissuja mutta metsäkoneiden (Monitoimikoneiden) parissa. Myös asuessani Rautavaaralla olin metsäkoneiden korjaajana ja autohuollossa. Huolsin myös moottoripyöriä. 

Paluu Rautavaaralta
Sieltä palasin takaisin Pirkanmaalle Vilppulaan mutta kohta huomasinkin olevani, jälleen kerran, töissä Kuorevedellä missä sijaitsee, muunmuassa, Patrian tehtaat. Paikka tuli tutuksi jo aiemmin alokkaana ja aliupseerikouluaikoina. Eritoten Hallin Janne. Myös lähikaupungit Jämsä ja Mänttä. Siitäpä sitten edellä kerrottuihin toimiin. Moottoripyöräjärjestöasiat hoituivat siinä sivussa. Sain auliisti aikaa hoitaa moottoripyöräkerhojen asioita.

Viimeinen duunipaikka
Sen toiminta-alue on laajahko: henkilösuojista tutkasuojattuihin merenkuluvälineisiin. Varmaan muutakin mutta en sittemmin, eläköidyttyäni, saanut mitään tietoa kyseisestä hyshys-firmasta ja, tietääkseni, sen sijainti on vaihtunut. Työura loppui, osittain, tähän: Hirvikolari Toki konsultoin ja tein pikkuhommia sen jälkeenkin. Eläke riittää kohtuullisesti. Rouva on nuorempi ja käy duunissa. Jonkunsortin johtaja urheilupuolella.

Koulutukseni
Ei kummoista mainittavaa: kansakoulu, keskikoulu, ammattikoulusta autonasentaja, sen jälkeen aliupseerikoulu Ilmavoimissa ja sieltä ylikersantiksi. (Pyydettiin mutta en suostunut jäämään Valtion palvelukseen vakiväkeen.) Sitten vain töitä eri piireissä. Kielitaitoni hyvin on suppea: suomen ohella englanti oli varsinainen työkieleni avaruusaluspuolella ja muutamassa muussa sivuhommassa, ruotsi kohtuullinen, hieman venäjää ettei jää ilman seuraa ja zakuskaa kuten, myös, saamen kielen kanssa ja suomenkielessä joidenkin murteiden osaamista. Kuten vaimoni sanoo: Savvoo hiljoo ja kovvoo." Työn oppii tekemällä ja puheen puhumalla" on minun oppaani. Kuten italiassa oleskellassani. Udinessa, jossa tutustuin paikallisiin motoristibaarissa ja Triestessä myös. Oli aikaa olla muutama viikko. Sieltä jäi monta ystävää. Pari on ajellut tännekin. Myös Espanjassa pärjäsi, kohtuudella, englanniksi. (Vain Ranska jurnuttaa ja siellä on minulle kerrottu että ranskankieli on maailmankieli. Minusta se on englanti. Siinä mielessä kiinaakin puhutaan melko paljon.) Italiasta ja Saksasta on käynyt kavereita moottoripyöräreissuillaan poikkeamassa. Saattaa viikko vilahtaa...

Sukuni
Samalla maatilalla satoja vuosia. Toki jälkeläiset ovat levinneet ja täyttäneet maan. Kuulun siihen alkuperäisporukkaan ties kuinka monennen sukupolven jälkeläisenä. Jonkinlaiset sukuselvitykset on. Pääosa tiedoista ovat Ruotsissa koska Suomi oli aikanaan osa Ruotsia. Vaan pari tulipaloa, aikoinaan Tukholmassa, tuhosi monia historiikkejä. 
Saatan muistella lisää...

Veteraanimoottoripyörien satunnaisia kuvia Härmälästä

 

Veteraaniralli Tampereella 1 - 3 elokuuta 2025 Härmälässä
Tarkoitettu vanhoille moottoripyörille ja niiden omistajille.
Useimmat tulivat omalla pyörällään ja omia reittejään mutta oli myös perhekuntia pyörineen. Toki osa moottoripyöristä olivat niin harvinaisia ja vanhoja joita ei syystä tuotu ajamalla. Sen voi ymmärtää siten että ovat muuttuneet harvinaisiksi ja arvokkaiksi eikä sellaiselle, vaurioiduttuaan riittävän paljon, ole mahdollisuutta tehdä korjausta esimerkiksi siksi että osia ei ole enää saatavilla. Joukossa saattaa olla sellaisiakin pyöriä joista vasta tulee veteraanipyöriä jonkin ajan päästä...

Saa kopioida eli vapaasti jaossa. Resoluutio on mahdollisiman korkea ja siksi latautuminen kohteeseen voi kestää. Kuvat on otettu Canon-järjestelmäkameralla luonnonvalossa.

 

 

 

 

 

 

California 1100 Jakopään asentoanturi ja GuzziDiag

Puhutaan kampiakselin asentoanturista
Silti anturi löytyy moottorin etupäästä vasemmalta jakopään tietämiltä tässä pyörämallissa. Yhtä hyvin se voisi vauhtipyörän kyljessä olla. (Ja olikin, varhaisemmissa malleissa kuten Quota 1000. Sen lievähköksi ongelmaksi tuli käynnistinkehän hammastuksesta irronnut metallipöly. Anturi piti puhdistaa aika-ajoin. Anturi on lievästi magneettinen.) Se on noin viisi senttimetriä pitkä rautaytimen ja käämin muodostama muovikuorinen liikeanturi. Sitä ohjaa teräksestä valmistettu, moottorin käynnin mukaan pyörivä hammastettu kiekko. Anturi saa signaalinsa kiekon hampaista rautaytimeensä ja siitä indusoituu käämiin. Anturi on siis analoginen joka toimittaa moottorinohjaukselle moottorin käyntisyklin asennot sähköpulsseina ja sen perusteella ohjaa sytytystä ja ruiskutusta. Tarkemmin niiden ajoitusta. Ruiskutusmäärään vaikuttavat muut toiminnot.

Epäkunnossa
Tein tutkimusta ja sen yhteydessä kävin ensin läpi puhdistaen kaikki mahdolliset liittimet ja liitokset kuten maadoituksetkin pyörän akun ja keulan väliltä. Siitä syystä että voin analysoida että viimeiseksi jäänyt toimenpide oli tutkia kampiakselin asentoanturin toiminnan. Tankki oli pakko nostaa pois paikoiltaan.

Löytyi hapettumia
Muutamasta liittimestä löytyi hapettumia. Puhdistin, suojasin ja laitoin takaisin nippuun. Yhdestä liittimestä löytyi väärin asennettu tiiviste. Sain sen kunnostettua hieman lämmittämällä ja asensin paikallensa.

ECU:n moninapaliitin
Keskusyksikön liitos käsittää parisenkymmentä pinniä ja vastakappaleen niille. Sen kautta kulkee merkittävä määrä ajoneuvon toimintaan vaikuttavia tietoa. Sekä digiä että analogiaa jotka keskusyksikkö käsittelee ja ohjaa pyörän toimintoja kuljettajan pyyntöjen mukaan.

Tutkimuksen tulos
Ei sytytystä, ei ruiskutusta. Jos olisi ruvennut bensiini haisemaan niin ei olisi ollut syytä epäillä asentoanturia. Tai jos olisi ollut sytytys kunnossa niin olisi pitänyt epäillä moottorinohjauksen mekaniikkaa kuten polttoainepumppua, paineensäädintä tai polttoainesuodatinta. Mutta ei sähköistä polttoainehanaa sillä pumpun auheuttama imu vetää hanan auki mutta kuuluu vinkuva tai suriseva ääni. Normaalisti hana aukeaa aina kun virrat kytketään päälle. Hanan käämi lämpenee havaittavasti kun hana on ollut jo hetken auki.

Koska kaksi toimintaa puuttui
Syyllinen on siis todennäköinen eli sekä ruiskutus että sytytys puuttuivat. Mittasin anturin virranjohtavuutta. Sähkö kyllä kulki käämin lävitse ja melko pienellä vastuksella. Koska en tiedä, tai muista, mikä kunnossa olevan käämin läpimenovastus on niin vastusarvo ei kauheasti minulle kertonut olisiko se alhainen eli käämi olisi osittaisessa oikosulussa kuten mitatessa vain arvelin.

GuzziDiag esiin
Eli läppäriin virtaa ja ohjelma auki. Tein muutamia muita, tietokoneavusteisia rutiintutkimuksia ensin että tiedän kyseisen GD:n version olevan toiminnassa ja siten kunnossakin.

GuzziDiagin toiminnot
Ohjelmistolla voi tuottaa signaaleja joita sytytysanturi tuottaa. Siispä GD:llä moottorinohjausta komentaen löytyi tulppiin kipinät. Oikein reippaasti. Siis kaikki muut toiminnot toimivat mutta sytytyksen ja ruiskutuksen asentoanturi jäi viimeiseksi. Eli syylliseksi.

Selkeä tulos
Vikalogi valitti kahdesta seikasta: matala akkujännite ja asentoanturin signaalin puuttumisesta. Ensin mainittua akkujuttua en sen kummemmin ihmetellyt. Kunnossa olevan asentoanturin pitäisi toimia hieman alhaisemmallakin jännitteellä. Toki niinkin voi käydä että jossain senkin raja on.

Anturi irti
Kaksi ruuvia auki. Anturi ei liikahtanutkaan vaan ruuvimeisseleillä väännellen sain sen voimaa käyttäen tulemaan pois reiästään. Sen juuressa on shimmejä eli välyspaloja sekä o-rengas tiivisteenä. Mittailin anturin käämin päältä ja se oli, vapaassa tilassa, noin millimetrin paksumpi kuin se muulta mitaltaan ei ole. Viittaa anturin käämin kuumentumiseen joka johtaa turpoamiseen. En vielä uskalla sanoa että "case closed" ennen kuin uudella anturilla pääsee asian tutkimaan.

Alhainen akkujännite
Sähköfysiikan lakien mukaan kun vastus pienenee, kuten oikosulussa, virta kasvaa. Akku on kuitenkin isokokoinen ja vaikka akkujännite ECU:n ilmoittamana GuzziDiagin mukaan oli alhainen se oli sitä vain lievästi. En usko että se saisi aikaan anturin hajoamisen mutta saattaa olla myötävaikuttaja. Osa on kiinteästi ruuveilla moottorissa eli se ei fyysisesti pääse särkymään suht suojaisessa paikassaan. Ei ole ensimmäinen kerta kun ko. anturi on tullut tiensä päähän.

Juttu jatkuu
Kunhan saan kouraani kyseisen anturin ja asennan sen paikoilleen. Käynnistyspainikkeen painaminen asian sitten kertoo. Anturi maksaa noin 200€. Ainakin eräillä markkinasivuilla. Yksinkertainen osa, mutta niin kovin tarpeellinen. 

Ajankohtaa

 

Rouva komensi
Lakkoja on. Kävin bensiksellä toiveena. Pikku jonoa. Kyseessä St1 kylmäasema ihan kulman takana. Alle kolmen minuutin olin mittarilla. En olisi itse lähtenyt mutta Talouden Komentaja käski. Viikonloppuna kun on reissu Uudellemaalle ja takaisin Manseen. Tankkasin noin 60 litraa dieseliä pakun tankkiin. Mieluimmin, eläkeläisenä, olisin siirtänyt tankkausta kuunvaihteen yli. Käytännössä näin teinkin sillä tankkasin luotolla. Eläkeläinen ansaitsee vain alkukuusta jos muuta ei ole sovittu.

Miten muuten
Noin yleisesti olen ymmärtäväinen lakkolaisten suuntaan. Kyllä työmies palkkansa eteen töitä tekee kuten olen tehnyt itsekin ja eläkkeeni ansainnut. Jos tätä, pitkään sovittua, palkkaus- ja tulonmuodostusasiaa lähdettäisiin näinä aikoina muuttamaan merkittävästi niin se saattaisi aiheuttaa sisäisiä ongelmia jotka olisivat kohta ulkoisia ongelmia. Viittaan naapurimaan sotimiseen ja heille kyllä kelpaa kertoa kuinka Suomessa työtä tekevää kansaa riistetään. No. Se ei liene sama asia kuin -50 -60 -70-luvulla kun olimme ilman länsiliittolaisia ja jotkin asiat idästä esitettiin velvoitteina ja itse valmistuin -70-luvulla opinnoiltani työelämään. Kyykyssä oltiin. Se näkyi Valtion työpaikoilla varsin hyvin siellä jossa itsekin työskentelin. Toivottavasti en näe painajaisia.

Sähkömoottoripyörän valmistaminen x2

 

Käsityksiä moottoripyöräilijöistä
Kun kulkee kylillä niin tapaa ihmisiä, jos haluaa. Tampereella se on helppoa: täkäläiset eivät ole vetäytyviä vaan ovat, pääasiassa, kiinnostuneita "lähimmäisistään". Alla lyhyt johdanto eikä se ole ainoa vastaava tarina.

Nuoret ja aatteelliset
Baarissä käydessäni, bussin lähtöä kotikylälleni odotellessa, jotenkin paria nuorta miestä kiinnosti kerholiivini, niin oletan. Tulivat kyselemään että millainen pyöräni on. Tein vastakysymyksen että mistä pyörästä haluatte tietää erityisesti? Hetken oli hiljaista ja toinen kysyi että "niin sun omasta pyörästäsi". Kerroin että niitä on useita. "Onks sulla montakin Harleytä". Ei yhtään sen merkkistä. Pitäisikö olla? Sain tietää että prätkäkerhoon ei pääse jäseneksi jos ei ole Harleytä. Kerroin että useimpiin kerhoihin pääsee ja omassa kerhossanikin enemmistö on H-D -osastoa mutta ei se estä ajamasta BMW:llä, Hondalla, Kawasakilla tai Guzzilla, tms. Tai ylipäätään kunhan pyörä on. Yksi Pantherkin on. Pyörätön kun ei pääse jäseneksi. Kannatusjäsenyys on mahdollilinen silloin kun haluaa maksaa hieman enemmän että ei saa Kerhon kaikkia palveluja ja saa käydä Kerhon tapahtumissa.

Juttu jatkui tarjotun tuopillisen ääressä
Kerroin noin suurpiirteisesti matkamoottoripyöräilystä ja sen ympärillä toimivasta porukasta ja lukuisista yhdistyksistä ja järjestöistä. Poikia alkoi selvästi tympäistä kun en ollutkaan, ilmeisen odotusarvoisesti, vähintäänkin entinen linnakundi. Jatkoin kuitenkin juttua ja viittasin sähkömoottoripyörien tulemisesta markkinoille mutta melko hitaasti. Liki samaan hengenvetoon ilmaisin että tein maamme kahden ensimmäisen sähkömoottoripyörän mekaniikan ja muita rakenteita. Tilaustöinä. Itse asiassa mukavaa hommaa. Siitä sai vähän rahaakin.

Kiinnostus loppui
Miehillä nuorilla ei tähän sähköaiheeseen oikein ollut mielipidettä. Kyselin että mitäs sällit duunaa? Opiskelijoita olivat. Ei tullut selväksi että millä alalla. En sitten udellut enemmän kun seura haihtui jonnekin muualle. Bussikin teki lähtöä.

Kahden sähköpyörän mekaniikka
Sähköistä en niin paljon tiedä että siihen juuri puuttuisin, mitä nyt vähän ohjelmoin moottorinohjauksia, vaan mekaniikka on lajini. Ensimmäinen projekti oli katukäyttöön suunnattu. Toinen kilparadalle. Tässä osittaista juttua jälkimmäisen rakenteista. Ensimmäinenkin on melko samanlainen mutta siinä on enemmän sähkölaitteita kuten valot. Se olikin maamme ensimmäinen liikenteeseen rekisteröity sähkömoottoripyörä. Alla kuva siitä toisesta projektista. Innokkaammat voivat etsiä lisää sähköpyöräasiaa joko hakusanalla tai selaamalla blogiani vuodesta 2010 alkaen.

Muutoskatsastus siihen ensimmäiseen
Se olikin mielenkiintoinen tarina kun siinä katsastajan paperissa vaaditaan päästömittaus. Mistä pitäisi mitata: kuljettajastako? Onneksi inssi oli fiksu ja totesi että kohdan voi kuitata sanoilla: ei mitattavia päästöjä. Se on kelvannut sittemmin muillekin. Ennakkotapaus määrittää asian siitä eteenpäin. Tämä tapahtui kuitenkin tämän kirjoittamista ennen noin 12 vuotta sitten.

Takapyörä voimansiirtoineen ja moottoreineen ovat kiinni vain takahaarukassa. Ei tapahdu voimantuoton vaihteluiden vuoksi heijaavaa liikettä kuten pyörissä joissa moottori on rungossa erikseen. 

 

Ei sähkömoottorikaan kevyt ole

Mutta kun sen asentaa siihen kohtaan joka takahaarukassa liikkuu vain pientä kehämäistä liikettä liki haarukan laakerointipistettä, niin sen massa ei paljoakaan vaikuta jousitukseen. Samalla tilaa jäi runsaasti akustolle sinne rungon puolelle. Kaikki se tila jossa oli alunperin, tankki, moottori vaihteistoineen ja kaasuttimineen. 

Ketjun säätö

Siihenkään rakenteessa ei tarvitse kauheasti huolta kantaa koska se on kiinteästi samassa rakenteessa kuin takapyörä ja moottori. Etäisyys eturattaan ja takarattaan välillä ei lainkaan muutu jouston tai kiihdytyksen saati jarrutuksen aikana.

 

Takajarru ketjurattaassa

Selvensi ja kevensi rakennetta merkittävästi. Nykyketjuissa kun on voiteet sen sisäpuolella niin ratas voi toimia levyjarruna. Satulaa piti hieman muokata. 

Onneksi ei tarvinnut

Esittää lujuuslaskelmia kuten joistain muutostöistä on tarvinnut. Pääosa käytetyistä materiaaleista on korkealuokkaista lentokonealumiiniä. Todella helppoa työstettävää. Pieni osa terästä. Lisäksi muovia, lasikuitua ja kumia.

Yksi kone lisää kuussa

Meni myöhäiseen
Seurasin puolenyön jälkeen ohjelmaa jossa seurattiin satelliitin laskeutumista kuuhun. Jotenkin tuttua entuudestaan. Reilu puoli vrk:ta myöhemmin sain tietää että kova kuuperän kivi on rikkonut luotaimen laskutelineen ja laite on kuuperässä kellellään. No olihan aikaisemmallakin Odysseuksella pikku ongelmia reissullaan. (Reilua kuukautta myöhemmin kävi japanilaiselle raketille ja sen mukana olleelle satelliitille vahinko.) (Toinen heti perään. Tällä kertaa amerikkalainen 14.3.-24)

Pari avaruusalusta
Yksi avaruusalus, jota olin tekemässä Patrialla, on maan kiertoradalla ja mittailee avaruutta optisesti vielä vuosikymmeniä, ellei pidempäänkin, röntgenlinssiensä avulla nimeltä XMM. (X Ray Multi Mirror.) Toinen pajotuskohde oli luotain, Rosetta, joka laskeutui komeetalle Churimov-Gerasimenko. Matka sinne kesti kymmenisen vuotta. (Siltä aikaväliltä ei maksettu palkkaa.) Itse kun en ole kummoinen tähtiteilijä niin en voi tietää mitä noista kuvista voi päätellä. Mutta hiton kaukana kuvattu. Maasta katsoen. Siellä se EU-veronmaksajien miljardi-luotain nyt romuna ratsastaa, tietonsa komeetalta hankkineena ja luovuttaneena, maapähkinän muotoisen pienen komeetan vyörätön kohdalla, jossain aurikokuntamme rajojen tuolla puolen. Siis avaruusromua. Kyseinen komeetta tulee kierroksellaan jälleen uudelleen näihin maisemiin mutta menee kovasti aikaa. Liekö olemme silloin avaruuspölyä?

XMM
Se seilaa maan kiertoradalla kiinteässä pisteessä. Tekee yhteistyötä muunmuassa amerikkalaisen Hubblen kanssa. Hubble on kuin kiikari mutta XMM on siihen nähden kivääri joka myös läpäisee. Eli tarkkuudeltaan ja resoluutioltaan varsin erilaiset. Kun Hubble löytää "jotain kivaa" niin sinne käännetään XMM:n röntgenlinssit. Näin saadaan selville pienempiä yksityiskohtia avaruudesta hirmuisen kaukaa. Lisäksi, x-säteet läpäisevät sumuja ja muitakin avaruuden esteitä kuten, kun samaa menetelmää käytetään, vaikka ihmisen vaivoja etsittäessä.

Mikä koskee työkavereita
Ehkä ajatus siitä että koko työporukka, siivoojista diplomi-inssiin olimme harvinaisten projektien silminnäkijöitä ja tekijöitä. Muutaman meistä oli keskittynyt, jo ennestään, puhdastilatyöskentelyyn, useita metalli- ja kuitutöihin ja tietenkin "autoklaavin kuljettajiin" joiden ympärivuorokautinen työpanoksensa tuotti erinomaisen lujaa tuotetta eli avaruusalusten runko-osia. Rahoittajia oli monia mutta taisi Suomen Valtio hoitaa leijonanosan. Varmaksi en tiedä. Kiitos veronmaksajille kivasta työrupeamasta. (Autoklaavi on kammio jonka painetta ja lämpöä voi säätää. Mahdollista tehdä osia lähes hapettomassa tilassa.)

Mikä parasta
XMM:n laukaisusta Ranskan Guayanan avaruusasemalta raketin maanpakoisuudesta tehtyä lähetystä sai olla seuraamassa isolta kankaalta. Isot Päälliköt olivat paikalla lähtömestassa, toki. Muilla meillä, hirmu ryyppäjäiset, insseillä, pikkupomoilla ja meilla kahdella, paikalla olleella, asentajalla oli Tampereella hyvä ylöspito. Ruokaa ja juomaa. Kyseessä oli ravintola Tillikka. No, ehkä omalta kohdalta, kun Valtion firma tarjosi, niin en voinut moisesta palkanlisästä kieltäytyä. Vaikka desi kerrallaan. Siitä tunnelmasta sallisin, uusintana, parin viikon eläkkeen takaisinvedon jos voisi elää uudelleen. Eivät ole muut, osaltani, tekemäni laitteet päässeet fyysisesti niin kauas. Moottoripyöräni vain Italiassa ja Sveitsissä Alpeilla ja myös napapiirin takana ovat käyneet. (Käymäpyörät: Guzzi GT850, Guzzi 1000 Quota, Guzzi Centauro 1000 ottovalvole, Ducati 906 (Silloisen eukontekeleen ajamana, ei nykyisen.) ja Breva 1100 viimeksi emäntä tarakalla tuttavapariskunta tonnisella Cagivalla. Saksassa kokeilimme moottoritiellä kumpi pyöristä oli nopeampi kaksipäällä. Guzzi oli mutta niukasti. 

Monta erilaista matkaa
Osalla pyöristä tehty ajomatka useamman kerran maita myöden, osalla Itämerta eräillä laivoilla kyntäen. Useimmiten paluumatka laivalla.) 1400 California on pari kertaa ylittänyt napapiirin. Viimeksi viime suvena. (2023) Tosin varmistin että tosiaan tuli käytyä napapiirin takana ja siksi kävin kääntymässä Sinetässä kotimatkan aluksi. Tulevana suvena ei ehkä napapiirille tule kulkua koska ACGR järjestetään kovin etelässä.

Kuun saastuttamiseen en ole osallistunut
Nämä lähimatkat kuuhun, joista osa on epäonnistunut ja kuun pinnalle on syntynyt romua tai romu on jäänyt kuun tai maan kiertoradalle tai vain hylätty kuuhun sen käytön loputtua tai romuunnuttua, on kallis isojen ja hyvin rahoitettujen veronmaksajien ja sponsorien ja muiden organisaatioiden harrastus. NASA, joka on vanha pohjoisamerikkalainen avaruusjärjestö, (Osin saksalaisten tuella ilman heidän suosiotaan.) on saanut paljon huomiota kun eritoten, "enemmän kotimaisen", ESAn toimia ei ole niin kovasti esille tuotu. Paitsi silloin tuli kun kantoraketti räjähti tontille lähtöpuuhien aikana Ranskan Guayanassa. Negatiivinen miljartuotos. Suomi sijoittaa merkittäviä summia verorahaeriä ESAn toimintaan. Mikä on hyvä. Lisää tietoamme ympäristöstämme. Vaikka valovuoden takaa. Minikokoisia satelliitteja, joita lähetetään joskus ryppäänäkin yhdellä raketilla, maassamme on valmistettu useita. Monet jäävät tuohon muutaman kilometrin korkeuteen maan kiertoradalle tekemään hommiaan.

Mielenkiintoista duunia
Avaruusalusten rakentamiseen ei hätähousuja päästetä. Pelkästään puhdastilatyöskentely syö aikaa jo siksi että asentajien pitää olla suojavarusteissa että asentajista ei lähde likaa tuotteeseen. Vain pieni osa kasvoista saa näkyä. Hiukset huputettuna, kertakäyttöhaalarit päällä, kertakäyttöjalkineet, kertakäyttöhansikkaat, maski, tai vähintään suojalasit. Tiloihin kuljetaan vaiheittain: yhteen tilaan riisutaan vaatteet, toisessa tilassa puhdistaudutaan, kolmannessa laitetaan mainittu työvarustus päälle. Myös työkalut olivat erilaisia: niistä ei saanut jäädä mitään eriytyvää puhdastilan sisälle. Paljolti paineilmatoimisia ja umpikuorisia. Paineilma tuli letkua myöden ja käytettynä se palaa toista letkua myöden ulos tilasta. Letkut ovat sisäkkäin.

Paljon palaverejä
Katkeamaton tiedon virta henkilökunnan läpi. Kaikilla oli tieto mitä tehdä ja miten. Luovuutta ei isommin suvaittu. Avainsanat: osaaminen ja tieto. Toki kaikki oli ohjeistettua tarkasti. Jokaisen reiän, ruuvin, liimasauman ja niittauksen tarkasti tarkastaja. Jos tuli moka niin pääsi vähemmällä kun tunnusti kuin olisi jäänyt tarkastajan havaitsemaksi. Sitäpaitsi pääsi nopeammin korjaamaan virheensä.

Ihmettelen
Maalaispoikaa joka 361:llä Valmetilla kynti kotitilan peltoa kaksisiipisellä auralla ilman sen kummempia koulunkäyntejä kuin normi oli, laitettiin hiukan yli kolmikymppisenä mainittuihin hommiin. Toisaalta, en ole koskaan "filmannut" työssäni. Pikemminkin osoittanut että jos ei ole tietoa, myötänyt sen ja pyytänyt oppia mutta, kaiketi, eivät juuri normihommat olekaan kiinnostaneet. Kaipa pomot laittoivat ukon duuniin jonka arvioivat kiinnostavan. Arvostan päätöstään. Järkeily, työkalujen ymmärtäminen ja niiden huolto sekä oppiminen työssä. Jälkimmäistä oli vähän. Kerrasta piti osata. Olihan sitä kokemusta aiemmin vähemmän vaativista toimista kuten tavanomaisten lentokoneiden rakentamisesta kuten Redigo ja Hornet.

Ihmettelen lisää missä olin ennen oppimista
Varusmiespalveluun jouduin kutsunnoissa enkä vapaaehtoisena. Alokkaana toiseen puolikomppaniaan Kuorevedelle. Halonheittokomppaniaksi sitä kutsuttiin eli ylläpitoa ja vartiointia. Kerran avasin suutani niin pääsinkin, toki erittäin helppojen kokeiden kautta, Ilmavoimien teknillisen aliupseerikurssin pääsykokeisiin ja sitä kautta au-opintoihin. Varsin motivoivaa. Kahden hengen tuvat. Ei uran vuoksi vaan tiedonhalusta. Jos ajattelee vaihtoehtona halonheittoa lämpökeskuksessa toisaalla ja vartiointikierroksia lentokentällä joka säällä. Läpäisin kurssin vaikka en ole ylioppilas. Toisaalla, tässä blogissa, on muutakin sen ajan muisteloa kunhan viitsii kaivaa. Helppo kirjoitella kun ei ole enää niiden hyshys-firmojen ja valtion töiden suhteen vaitiolovelvollisuutta. Myöhemminkin olen ollut varjohommissa mutta niistä myöhemmin.

Oma työinto
Ei toistoa. Kerralla laatua. Toinen kerta samaa hommaa jo tympii. No, mökillä saatan pilkkoa puita tai maalata. Vaatii jonkin verran mietoa olutta.
Tällä periaatteella ovat asiat hoituneet. Ei elämä vaurasta ole, nytkään eläkkeellä, vaan kun elää siististi niin pärjailee ja voi viihtyä "vapaaherrana". Vaikka vuorokauden ympäri. Rairai. Jos jaksaa.

Moottoripyörät
Luovun niistä sitten kun on pakko. Tai, siis, ajamisesta. Ehkä se onkin niin että perikunta luopuu pyöristäni. Autojakin on ollut, turbolla ja ilman, eivät ole tehneet, likikään sellaista vaikutusta kuin tehokas kaksipyöräinen. Paitsi että autoilla olen kaatunut useammin kun moottoripyörillä, toistaiseksi. Matkapyörässä taas on oma viehätyksensä sillä siinä kulkee mukana helposti majoitus- ja leirintätarpeet, vaihtovaatteita saati kaljakorikin. Pidemmätkin reissut sujuvat omavaraisesti tarpeen tullen. Olen varsin tuttu joissakin mp-kokoontumisissa.

Tuleva suvi
Odotukset ovat eräällä tavalla kovia. Ei tosin mitään pitkiä matkoja. Pitäydyn Itämeren seudulla. Norja on aina kiinnostava eikä Ruotsikaan ole vierastettava. Pohjois-Ruotsia on tullut nähtyä mutta Keski-Ruotsi on jäänyt vieraaksi. Pohjois-Norja on jo osin kierretty. En toki itseäni siihen pakota mikäli kiinnostusta on kotimaassakin. Olen sosiaalinen luonne eli ajotapahtumat ja kokoontumiset ovat mieleeni. Myös merkkikerhot ja niiden kokoontumiset, lähinnä italialaiset merkit, saattavat saada minut vieraakseen. Taloudessa on ollut Ducateja kuten Paso 906, Benelleitä, Guzzeja kuten GT ja muutama muukin merkki.

 

Sari Salas & kumpp. Ite-taidetta Pirttikoskella

 

Otos näyttelystä

Esillä, pääasiassa kahden taiteilijan teoksia. Maalaukset Sari Salas ja metalliteokset Esa Leppänen. Lisäksi Sarin isän puuteoksia ja muuta rekvisiittaa.

Inkkari

Joutsen

Vaahtera kutsuu.

Marja-Liisa

Pilvet kertovat

Sari ja Marja-Liisa

Viilettävä Vihreä Hiiri.