perjantai 23. helmikuuta 2024

Yksi kone lisää kuussa


Meni myöhäiseen
Seurasin puolenyön jälkeen ohjelmaa jossa seurattiin satelliitin laskeutumista kuuhun. Jotenkin tuttua entuudestaan. Reilu puoli vrk:ta myöhemmin sain tietää että kova kuuperän kivi on rikkonut luotaimen laskutelineen ja laite on kuuperässä kellellään. No olihan aikaisemmallakin Odysseuksella pikku ongelmia reissullaan. (Reilua kuukautta myöhemmin kävi japanilaiselle raketille ja sen mukana olleelle satelliitille vahinko.) (Toinen heti perään. Tällä kertaa amerikkalainen 14.3.-24)

Pari avaruusalusta
Yksi avaruusalus, jota olin tekemässä Patrialla, on maan kiertoradalla ja mittailee avaruutta optisesti vielä vuosikymmeniä, ellei pidempäänkin, röntgenlinssiensä avulla nimeltä XMM. (X Ray Multi Mirror.) Toinen pajotuskohde oli luotain, Rosetta, joka laskeutui komeetalle Churimov-Gerasimenko. Matka sinne kesti kymmenisen vuotta. (Siltä aikaväliltä ei maksettu palkkaa.) Itse kun en ole kummoinen tähtiteilijä niin en voi tietää mitä noista kuvista voi päätellä. Mutta hiton kaukana kuvattu. Maasta katsoen. Siellä se EU-veronmaksajien miljardi-luotain nyt romuna ratsastaa, tietonsa komeetalta hankkineena ja luovuttaneena, maapähkinän muotoisen pienen komeetan vyörätön kohdalla, jossain aurikokuntamme rajojen tuolla puolen. Siis avaruusromua. Kyseinen komeetta tulee kierroksellaan jälleen uudelleen näihin maisemiin mutta menee kovasti aikaa. Liekö olemme silloin avaruuspölyä?

XMM
Se seilaa maan kiertoradalla kiinteässä pisteessä. Tekee yhteistyötä muunmuassa amerikkalaisen Hubblen kanssa. Hubble on kuin kiikari mutta XMM on siihen nähden kivääri joka myös läpäisee. Eli tarkkuudeltaan ja resoluutioltaan varsin erilaiset. Kun Hubble löytää "jotain kivaa" niin sinne käännetään XMM:n röntgenlinssit. Näin saadaan selville pienempiä yksityiskohtia avaruudesta hirmuisen kaukaa. Lisäksi, x-säteet läpäisevät sumuja ja muitakin avaruuden esteitä kuten, kun samaa menetelmää käytetään, vaikka ihmisen vaivoja etsittäessä.

Mikä koskee työkavereita
Ehkä ajatus siitä että koko työporukka, siivoojista diplomi-inssiin olimme harvinaisten projektien silminnäkijöitä ja tekijöitä. Muutaman meistä oli keskittynyt, jo ennestään, puhdastilatyöskentelyyn, useita metalli- ja kuitutöihin ja tietenkin "autoklaavin kuljettajiin" joiden ympärivuorokautinen työpanoksensa tuotti erinomaisen lujaa tuotetta eli avaruusalusten runko-osia. Rahoittajia oli monia mutta taisi Suomen Valtio hoitaa leijonanosan. Varmaksi en tiedä. Kiitos veronmaksajille kivasta työrupeamasta. (Autoklaavi on kammio jonka painetta ja lämpöä voi säätää. Mahdollista tehdä osia lähes hapettomassa tilassa.)

Mikä parasta
XMM:n laukaisusta Ranskan Guayanan avaruusasemalta raketin maanpakoisuudesta tehtyä lähetystä sai olla seuraamassa isolta kankaalta. Isot Päälliköt olivat paikalla lähtömestassa, toki. Muilla meillä, hirmu ryyppäjäiset, insseillä, pikkupomoilla ja meilla kahdella, paikalla olleella, asentajalla oli Tampereella hyvä ylöspito. Ruokaa ja juomaa. Kyseessä oli ravintola Tillikka. No, ehkä omalta kohdalta, kun Valtion firma tarjosi, niin en voinut moisesta palkanlisästä kieltäytyä. Vaikka desi kerrallaan. Siitä tunnelmasta sallisin, uusintana, parin viikon eläkkeen takaisinvedon jos voisi elää uudelleen. Eivät ole muut, osaltani, tekemäni laitteet päässeet fyysisesti niin kauas. Moottoripyöräni vain Italiassa ja Sveitsissä Alpeilla ja myös napapiirin takana ovat käyneet. (Käymäpyörät: Guzzi GT850, Guzzi 1000 Quota, Guzzi Centauro 1000 ottovalvole, Ducati 906 (Silloisen eukontekeleen ajamana, ei nykyisen.) ja Breva 1100 viimeksi emäntä tarakalla tuttavapariskunta tonnisella Cagivalla. Saksassa kokeilimme moottoritiellä kumpi pyöristä oli nopeampi kaksipäällä. Guzzi oli mutta niukasti. 

Monta erilaista matkaa
Osalla pyöristä tehty ajomatka useamman kerran maita myöden, osalla Itämerta eräillä laivoilla kyntäen. Useimmiten paluumatka laivalla.) 1400 California on pari kertaa ylittänyt napapiirin. Viimeksi viime suvena. (2023) Tosin varmistin että tosiaan tuli käytyä napapiirin takana ja siksi kävin kääntymässä Sinetässä kotimatkan aluksi. Tulevana suvena ei ehkä napapiirille tule kulkua koska ACGR järjestetään kovin etelässä.

Kuun saastuttamiseen en ole osallistunut
Nämä lähimatkat kuuhun, joista osa on epäonnistunut ja kuun pinnalle on syntynyt romua tai romu on jäänyt kuun tai maan kiertoradalle tai vain hylätty kuuhun sen käytön loputtua tai romuunnuttua, on kallis isojen ja hyvin rahoitettujen veronmaksajien ja sponsorien ja muiden organisaatioiden harrastus. NASA, joka on vanha pohjoisamerikkalainen avaruusjärjestö, (Osin saksalaisten tuella ilman heidän suosiotaan.) on saanut paljon huomiota kun eritoten, "enemmän kotimaisen", ESAn toimia ei ole niin kovasti esille tuotu. Paitsi silloin tuli kun kantoraketti räjähti tontille lähtöpuuhien aikana Ranskan Guayanassa. Negatiivinen miljartuotos. Suomi sijoittaa merkittäviä summia verorahaeriä ESAn toimintaan. Mikä on hyvä. Lisää tietoamme ympäristöstämme. Vaikka valovuoden takaa. Minikokoisia satelliitteja, joita lähetetään joskus ryppäänäkin yhdellä raketilla, maassamme on valmistettu useita. Monet jäävät tuohon muutaman kilometrin korkeuteen maan kiertoradalle tekemään hommiaan.

Mielenkiintoista duunia
Avaruusalusten rakentamiseen ei hätähousuja päästetä. Pelkästään puhdastilatyöskentely syö aikaa jo siksi että asentajien pitää olla suojavarusteissa että asentajista ei lähde likaa tuotteeseen. Vain pieni osa kasvoista saa näkyä. Hiukset huputettuna, kertakäyttöhaalarit päällä, kertakäyttöjalkineet, kertakäyttöhansikkaat, maski, tai vähintään suojalasit. Tiloihin kuljetaan vaiheittain: yhteen tilaan riisutaan vaatteet, toisessa tilassa puhdistaudutaan, kolmannessa laitetaan mainittu työvarustus päälle. Myös työkalut olivat erilaisia: niistä ei saanut jäädä mitään eriytyvää puhdastilan sisälle. Paljolti paineilmatoimisia ja umpikuorisia. Paineilma tuli letkua myöden ja käytettynä se palaa toista letkua myöden ulos tilasta. Letkut ovat sisäkkäin.

Paljon palaverejä
Katkeamaton tiedon virta henkilökunnan läpi. Kaikilla oli tieto mitä tehdä ja miten. Luovuutta ei isommin suvaittu. Avainsanat: osaaminen ja tieto. Toki kaikki oli ohjeistettua tarkasti. Jokaisen reiän, ruuvin, liimasauman ja niittauksen tarkasti tarkastaja. Jos tuli moka niin pääsi vähemmällä kun tunnusti kuin olisi jäänyt tarkastajan havaitsemaksi. Sitäpaitsi pääsi nopeammin korjaamaan virheensä.

Ihmettelen
Maalaispoikaa joka 361:llä Valmetilla kynti kotitilan peltoa kaksisiipisellä auralla ilman sen kummempia koulunkäyntejä kuin normi oli, laitettiin hiukan yli kolmikymppisenä mainittuihin hommiin. Toisaalta, en ole koskaan "filmannut" työssäni. Pikemminkin osoittanut että jos ei ole tietoa, myötänyt sen ja pyytänyt oppia mutta, kaiketi, eivät juuri normihommat olekaan kiinnostaneet. Kaipa pomot laittoivat ukon duuniin jonka arvioivat kiinnostavan. Arvostan päätöstään. Järkeily, työkalujen ymmärtäminen ja niiden huolto sekä oppiminen työssä. Jälkimmäistä oli vähän. Kerrasta piti osata. Olihan sitä kokemusta aiemmin vähemmän vaativista toimista kuten tavanomaisten lentokoneiden rakentamisesta kuten Redigo ja Hornet.

Ihmettelen lisää missä olin ennen oppimista
Varusmiespalveluun jouduin kutsunnoissa enkä vapaaehtoisena. Alokkaana toiseen puolikomppaniaan Kuorevedelle. Halonheittokomppaniaksi sitä kutsuttiin eli ylläpitoa ja vartiointia. Kerran avasin suutani niin pääsinkin, toki erittäin helppojen kokeiden kautta, Ilmavoimien teknillisen aliupseerikurssin pääsykokeisiin ja sitä kautta au-opintoihin. Varsin motivoivaa. Kahden hengen tuvat. Ei uran vuoksi vaan tiedonhalusta. Jos ajattelee vaihtoehtona halonheittoa lämpökeskuksessa toisaalla ja vartiointikierroksia lentokentällä joka säällä. Läpäisin kurssin vaikka en ole ylioppilas. Toisaalla, tässä blogissa, on muutakin sen ajan muisteloa kunhan viitsii kaivaa. Helppo kirjoitella kun ei ole enää niiden hyshys-firmojen ja valtion töiden suhteen vaitiolovelvollisuutta. Myöhemminkin olen ollut varjohommissa mutta niistä myöhemmin.

Oma työinto
Ei toistoa. Kerralla laatua. Toinen kerta samaa hommaa jo tympii. No, mökillä saatan pilkkoa puita tai maalata. Vaatii jonkin verran mietoa olutta.
Tällä periaatteella ovat asiat hoituneet. Ei elämä vaurasta ole, nytkään eläkkeellä, vaan kun elää siististi niin pärjailee ja voi viihtyä "vapaaherrana". Vaikka vuorokauden ympäri. Rairai. Jos jaksaa.

Moottoripyörät
Luovun niistä sitten kun on pakko. Tai, siis, ajamisesta. Ehkä se onkin niin että perikunta luopuu pyöristäni. Autojakin on ollut, turbolla ja ilman, eivät ole tehneet, likikään sellaista vaikutusta kuin tehokas kaksipyöräinen. Paitsi että autoilla olen kaatunut useammin kun moottoripyörillä, toistaiseksi. Matkapyörässä taas on oma viehätyksensä sillä siinä kulkee mukana helposti majoitus- ja leirintätarpeet, vaihtovaatteita saati kaljakorikin. Pidemmätkin reissut sujuvat omavaraisesti tarpeen tullen. Olen varsin tuttu joissakin mp-kokoontumisissa.

Tuleva suvi
Odotukset ovat eräällä tavalla kovia. Ei tosin mitään pitkiä matkoja. Pitäydyn Itämeren seudulla. Norja on aina kiinnostava eikä Ruotsikaan ole vierastettava. Pohjois-Ruotsia on tullut nähtyä mutta Keski-Ruotsi on jäänyt vieraaksi. Pohjois-Norja on jo osin kierretty. En toki itseäni siihen pakota mikäli kiinnostusta on kotimaassakin. Olen sosiaalinen luonne eli ajotapahtumat ja kokoontumiset ovat mieleeni. Myös merkkikerhot ja niiden kokoontumiset, lähinnä italialaiset merkit, saattavat saada minut vieraakseen. Taloudessa on ollut Ducateja kuten Paso 906, Benelleitä, Guzzeja kuten GT ja muutama muukin merkki.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti