Jonkun vuoden
Toimin, silloin, Suomen Valtion alaisessa firmassa ja työtehtäväni oli konsultoida eri puolella Eurooppaa sijaitsevia yhtiöitä ja muita tuottajia teknisellä puolella avaruusaluksien tekniikan ja hienomekaniikan suhteen. Kerrottakoon että jos yksittäinen työsuhteeni on ollut kolme vuotta niin taitaa olla ollut pisin. Firma vaihtui vaan ei työ kovasti eli saman leirin pajoissa. Viihdyin kyllä monissa mutta se tili... Oli rakennettava omakotitalo ja hankkia hieno auto ja rantaruotsalainen vaativa eukontekele. jne. Alle kaksikymppisenä. Titteli oli engineer. No, autopuolen amiksen olen käynyt keskikoulun jatkeeksi. Muut asiat olen oppinut tekemällä. Ammattitaitoni on yltänyt mainitun autoasennushomman ohella myös moottoripyöriin, maansiirtokoneisiin, maatalouskoneisiin, metsätyökoneisiin, traktoreihin, tutkasuojattuihin sotilaskäyttöön suunniteltuihin laivoihin ja siitä lentokoneisiin ja avaruusaluksiin. Siinä, harva, ja karkea luettelo ammateissa toimimiseni suhteen... Lisäksi toimintani moottoripyöräjärjestöjen hallituksissa ja puheenjohtajana kotimaassa ja Brysselissä. Nyt olen täyspäiväinen motoristi. Eläkkeellä. Ei vastuuta, enää. Tietoisia rikoksia en ole tehnyt. Eikä epäilty. (Nojoo: ylinopeudesta joskus.)
Työmaat
Italia, Ruotsi, Saksa, Neuvostoliitto, Venäjä, Eesti ja joitain muita, lyhytaikaisia, rientoja ja monien maiden läpiajoa tai lentokoneella poikkeamisia. Skotlanti ja pieni osa Britanniaakin on tullut tutuksi ja, mikä yllättävintä, siellä on helppoa tutustua muihin. Minä ja Rouvani. Kuten eräs pariskunta Man-saarelta. Olivat poikenneet sukulaisissa Skotlannissa. Ihan vain kulmapubissa nähtiin sattumalta. Osoitteita vaihdettiin vain ei vielä ole lähtöhaluja. Vartoon kunhan Rouva eläköityy... Haluaisin matkustaa vielä kun voin. Erityisesti anglosaksisiin alueisiin kun osaan kielen. (Myös ruotsi onnistuu.) Amerikassa on tullut käytyä, muunmuassa Bike Weekillä, sekä työn että viihteen osalta mutta maa ei kiinnosta. (En ole tavannut, edes pitkähköllä reissulla, kuin pinnallisuutta. Ehkä olen ollut väärissä porukoissa.) Toki, työkavereita oli Amerikasta Kuoreveden lentokonetehtaalla kun Horneteja aloimme rakentamaan. Kun asettuivat niin heistähän tuli kavereita. Toimin epävirallisena työmaatulkkina. Eräs amerikkalainen, jonka Harrikka ei oikein toiminut, niin piti jeesata. Saimme pelin pelaamaan. Hallin Jannessa istuttiin monet illat ja olut, oli, halpaa. Minulle. Mukavia muistoja. (Työ oli mielenkiintoista sillä teimme hommia NASA:lle. Myöhemmin myös tein ESA:lle mutta se on eri juttu.)
Genevejärven rannalla
Sitä rakennusta ei enää ole järven vastarannalla mistä Deep Purple on esittänyt, aikoinaan, merkittävän rock-biisin. Smoke on the water. (Valitan että on, ehkä, mainos ensin.) Sen sijaan pikku hotellihuone ja näköala järvelle oli upea. Milloin oli usvaista tai sitten taivas ja järvi olivat syvän sinisiä. Sellaista ei Suomessa näe. Työmaakin oli lyhyen kävelymatkan päässä. Työ liittyi erään avaruusaluksen rakentamiseen. Ehkä siitä myöhemmin. Pääsin, yllättäen, opettamaan tarkkuustyötä jonka vuoksi siellä olin. Vaan ei se tiliin vaikuttanut kuin vain matkalisän osan. Toki asunnot ja ruoka maksettiin Valtion puolesta mutta ei ryyppyjä. Piti kikkailla laskun suhteen... Nestemäistä ruokaa. Sveitsiläiset ovat joustavia.
Epäilyttävää
Pois lähtiessä Geneven lentokentällä paikalliset viranomaiset tarkistivat kamani tarkkaan. Sveitsistä kun ei saa viedä tarkkuustyökaluja kuin luvan kanssa. No, niitähän oli isossa laukussani merkittäviä määriä ja se virkisti tullaustoimintaa. Sen sijaan vaatelaukkuni ei juuri kiinnostanut. Onneksi koneen lähtöön oli aikaa liki kaksi tuntia niin tullimiehillä oli aikaa penkoa tavaroita. Olivat pettyneitä kun kaikkeen pakin sisältöön oli luvat. Miksi eivät katsoneet tullessa kun tulin tarkkuuskaluineni Sveitsiin? Kerkisin lennolle. Melkein samanlainen syyni oli Vantaalla. Vaan uskalsin jo kettuilla.
Sveitsiläisessa tarkkuuskoneistamossa
Siellä kului pari päivää: ensin minun piti osoittaa osaamiseni. Siihen meni reilut puolipäivää: piti tehdä ohjeistettu tarkkuustuote, yllättäen, manuaalikoneella. Ei ollut ongelma. Sitten oli toinen koe: periaatteessa sama homma mutta peilikuvana. Sekin sujui. Sitten lähdettiin porukalla anniskelupaikalle. Olin siis päässyt porukoihin. Seuraavana päivänä ei ollut työtä vaikka olikin arki. Toki palkka ja matkakorvaukset pyörivät. Se täytyy sanoa että sveitsiläisillä oli hyvät tarjottavat. Sivistysmaa, oletan. (Se miksi heidän liki omakotitalon kokoinen, monen vapausasteen työstökoneensa, tasalämpöhallissa, ei suoriutunut tehtävästään pystyin ratkaisemaan: tummennetuista ikkunoista huolimatta pääsi auringon säteilylämpöä koneen toiseen sivuun että se vääntyi säteilyn vuoksi juuri sen verran että tarkkuus heikkeni. Ikkunat levytettiin ulkopuolelta valkeiksi maalatuilla vanerilevyillä. Se korjasi kyseisen virheen. Muutoin toimitilan sisälämpö oli hallittu kymmenesosa-asteen tarkkuudella. Vaan pienikin säteilyannos taivutti isonkin teräsmassan. Sain melkoisen "lisäansion" josta en työnantajalleni maininnut. Vaihdoin prätkän uuteen. Rikos lie vanhentunut.)
Aiemmin
Redigon kokoonpanoa tein pari vuotta mutta kun Elisabeth Rehn keksi että keskitytään Horneteihin niin Redigo sai jäädä tuotannosta. Redigon tekemisestä kyllä tykkäsin. Olen hiton hyvä niittaamaan ja levyseppänä vetämässä saumaa. Vaan halusin aina jotain uutta. Vielä, pientä vaille seitsemänkymppisenä, tykkään puuhata. Tai olla oluella. Kavereiden kera.
Hornetkoulutus
Ei kokoonpanoasentajille kursseja. Suurin osa tulevista Hornetasentajista olivat kielitaidottomia mutta pitkään alalla olleita lentokoneasentajia. Informaatio ja lyhyt koulutus olivat englanninkielisiä. Jäi meidän muutaman kielitaitoisen duunarin varaan että piirustuksia luetaan oikein. Samassa piirustuksessa oli useamman eri Hornet-tyypin kuvannot ja mitat mutta koodattuina. Ne opettelin perusteellisesti. Sain hypätä jigiltä eli järeältä asennustelineeltä toiselle kun haluttiin varmistua että kaikki lukevat oikeaa koodausta. (Hallin lämpötila oli vakioitu.) Toki itsekin tein asennusta ja kun pari kuukautta oli mennyt niin ei enää pahemmin kyselty. Homma sujui. (Tarkastaja eli laadun vastuuhenkilö oli ahkera tekemään syyniään. Hänen kanssaan minulla ei ollut ongelmia. Oli myös henkilöitä joiden työpaikka vaihtui jonnekin.)
Yllätyksellinen muutos
Kesken Hornethommien minut siirrettiin avaruusalusosastolle ja sen koulutuksen pariin. Myös kaksi muuta asentajaa. Meistä kaksi, pääosin, toimimme puhdastiloissa. Puhdastilaan mennessä piti vaatteet riisua, päähän paperipäähine jonka sisään pitää saada kaikki hiukset. Partaa ei saanut olla. Myös työasu oli paperinen. Työtilaan oli iso ikkuna ja sen taakse tuli, ajoittain, henkilöitä tutustutumaan siihen millaista avaruualuksen rakentaminen on. No, hidasta. Sisätiloihin ei ollut muilla asiaa tulla kuin vain nimetyillä henkilöillä. Sama komento myös Italiassa vastaavassa mutta isommassa työsalissa. Valokuvata ei saanut. (Itselläni on teini-iästä asti järjestelmäkameroita mutta niitä ei saanut tuoda tehdasalueelle.)
Muualla itsekseni
Oli "keikkoja" Eurooppaan koska kyseisten avaruusalusten valmistaminen oli hajautettu eri EU-kansoille. Vaan hyviä niistä tuli mutta ei kovin rivakkaan. Sainpa matkustaa ja viihtyä hienoissa hotelleissa. Kiitos veronmaksajille.
Kahteen pekkaan
Italiaan myöhäissyksyllä suorittamaan Rosettan kokoonpanoa. Nimikaimani oli samalla reissulla. Oli avaruusaluksen rungon suhteen näperrettävää. Torinossa Fiatilla. Pidempi keikka. Ruoka ei maksanut lainkaan ja oli hyvää. Iltaisin trattoriassa "parilla" sillä aamulla olisi työmaaportilla satunnainen puhalluskoe. Eli, tällä keikalla, ei röpötelty kuin luvan kanssa. Toki työmaaruokalassa saattoi ottaa lounasaikaan olutta, valko- tai punaviiniä. Pois lähtiessä portilla ei ollut puhallustarvetta.
Avaruusalus kyseessä
Eli puhdastilatyöskentelyä täälläkin. Tietää että kahvitauolle ei voi mennä. Vain lounastauko sallittiin. Ihan kuin Suomessakin samoissa hommissa. Luonnollisesti puhdastiloihin ei voi mennä kuin kaikki vaatteet vaihtaen kertakäyttöhaalariin, kertakäyttöjalkineisiin ja pitkä tukka hupun alla kulkien esipuhdistuksesta tarkempaan "imurointiin". Kahvitaukojen puute korvattiin palkanmaksun yhteydessä. Ehtoolla pääsi johonkin kivaan trattoriaan tai pizzeriaan päivällistämään. Viikonloppuisin oli kiva katsella Po-joen virtauksia. Silloin oli syystulva-aika.
Suomen avaruusalustekniikka ja muut puuhat
Ei kauheasti mutta sen verran että veronmaksajien ja EU:lta saatujen sijoituksien avulla EU on tuottanut sekä luotaimia ja satelliitteja: Useita. Omalle kohdalle osuivat XMM ja Rosetta. Eli niiden runkojen kokoonpano. On joitain muitakin. Toki ilmailun ja matkamoottoripyöräilyn suhteen on tullut tehtyä puuhia. Sekä asentajana nuorena että, myöhemmin, moottoripyöräilyn lainsäädännön muokkaamisen suhteen myös Brysselissä istuen. Osan kuluistani moottoripyöräilyn parissa korvasi Smoto ry. Olin myös yhdistyksen hallinnossa.
Mukava vastaanotto
Se ryhmä joka toteutti avaruustekniikka, johon kuuluin, piti Tampereella ravintolabileet jossa oli levitetty iso valkokangas seinälle mistä katsoimme kuinka käy kuin avaruusalus lähtee tontiltaan Ranskan Guajanasta. Suorana lähetyksenä. Oluen tarjosi työnantajani eli Patria. Hyvin sujui ja kyseinen avaruusalus tekee edelleenkin hommiaan avaruuden suuressa tilavuudessa. Nykyinen vaimo, silloinen neiti, tuli myös paikalle. En tiedä miten muille kävi onnistuneen raketin lähdön jälkeen mutta minä lähdin neidon mukaan majoitukseen. Kiva kun ei tullut kuluja. Myöhäisen aamiaisen jälkeen lähdimme työpaikkani suuntaan silloiselle kämpälleni Kuorevedelle. Tein seuraavana päivänä pientä korjausta kuntooni Hallin Jannessa. Sain jopa syötyä jotain. Kohtahan työviikko alkaisi...
Aloitus aiemmin Suomessa
Piirustukset tulivat ESA:lta mutta osa koulutuksestani oli ostettu NASA:lta. Mikäpä siinä kuunnellessa tietävämpien opastusta. Toki harjoituksiakin oli.
Miksi juuri me kaksi Mattia
Molemmat maalaispoikia. Navettahommat ja heinänleikkuu tuttua eikä puiden kaatokaan ole outoa. Lisäksi maatilalla on paljon muutakin osattavaa. Toki hyvä englanninkielen taito oli yksi perusedellytyksistä ilmailu- ja avaruusalustekniikan omaksumiseksi. Itse puhuin jonkin verran italiaa koska olin tehnyt kyseiseen maahan pitkiä prätkäreissuja jo vuosikymmen aikaisemminkin. Siitäkin on ollut hyötyä. Varsinkin ravitsemuspaikalla. Due birre, per favore!
Muiden eestä
Ammattitittelit: autonasentaja, lentokoneasentaja, avaruusalusasentaja. Koulutus: kansakoulu, keskikoulu, autopuolen ammattikoulu ja Ilmavoimien Teknillinen Koulu. Myöhemmin ESA ja NASA järjestivät kursseja. Kielitaitoni: ruotsi, suomi englanti ja vähän italiaa. Enkä Venällä janoiseksi jäisi. Jos sinne pääsisi. Olen ollut, myös, työsuojeluvaltuutettuna ja luottamusmiehenä. Pikku lisä palkkaan... Sekä vaivaa... Toki koulutustakin sain miten työ- ja henkilöasioita hoidetaan. Kaikkia asioita en ole tehnyt samassa firmassa. Kielitaidot ovat tulleet kouluajoilta. Mutta niitähän osaavat peruskoululaisetkin. Myös Metalliliiton (Nykyisin Teollisuusliitto.) kokouksiin osallistuin. Sitoutumattomana. Koulutusta sain Tampereen Teiskossa Metalliliiton Murikka-opistolla lähellä Maisansaloa. (Myöhemmin kävin siellä myös tietokonekurssilla ja ihan muuten vain saunomassa. Sauna on iso ja Näsijärven Koljonselän rannassa ja hyvällä säällä selän toisella puolella syntymäpaikkani rannat näkyivät.
Kuinka nyt
Moottoripyöräilyn olen lopettanut. Tampereen ja ympäristön pubeihin tutustun hiljoksiin. Polkupyörällä ja Nyssekyydillä. Yritykseni, Uudellamaalla, toimii ja ylläpitää, ainakin, yhden henkilön ja taloutensa leivässä. Rouvansa käy duunissa muualla. Mutta olen, nykyään, vain yhtiömme vähemmistöosakas. Moottoripyöriä olisi muutama myytäväksi asti. Minulla niitä on useita. Vaan, piruuttani, pidän yhden pyöristäni kilvissä että pysyn kerhoni jäsenenä. Niin kauan kuin se itseäni kiinnostaa. Tapasin jo yhden uuden jäsenehdokkaan ja toisesta tulijasta on jo vihje... Kerhollani on tulevaisuutta.
Poliisien kanssa
Kerholiivi selässä. Aina kun olen ajanut moottoripyörällä on asia ollut ookoo. Konstat ovat pysäyttäneet harvakseltaan. Usein syystä. Kaasukahvaa on tullut käännettyä tarpeettomasti. Hyväksyn sen. Harvoin on ollut kiire. Moottoriradalla voi repiä niin paljon kuin kykenee. Jännää on se. Suosittelen matkamotoristillekin. Laukut kannattaa irrottaa niin säästyy jos lipsahtaa.
Kerholiivi Tampereen keskustan baareissa
Ei reaktioita henkilökunnalta. Baaritiskillä istuessa saattaa joku tulla jutulle. Usein motoristi. Joskus, harvoin, on tullut pukumies hyvässä tuubassa tullen "jutulle". Toimintatapoja on tasan kaksi: uteliaisuus. Ei ihmeempää ongelmaa. Juttelemme ja ilta etenee. Sitten se pukumies: lähtee heti kisailemaan sanallisesti. Ei siinä mitään. Puhun "pyöreitä" vaikka henkilö kiihdyttää itseään. Kaksi vaihtoehtoa. Kerron että pitää mennä vessaan tai jotain muuta. Vaan olen muutaman kerran katsonut pelin loppuun. Yleensä ei käy mitään vaikka sanoma olisikin karkea. Mutta muutama on käynyt käsiksi. Vaan ei kummenpaa ole sattunut. Ei ole tullut turpiin. Yleensä anniskeluravintolan henkilökunta havaitsee asian pelkästään äänenpaineen noususta. Olenko uhka?
Maan pinnalla aiemmin
Keskikokoiselle maatilalle olen syntynyt esikoisena. Siellä meni lapsuus, kouluaika (Kansakoulu ja keskikoulu.) suurelta osin ja osallistuminen talon töihin. Vaan en jäänyt isännäksi vaikka kotiväki sitä esitti. Lähdin opiskelemaan ja sitä kautta töihin tehtaisiin. Olin Ylö-Tehtaat oy:n palveluksessa, aluksi asentajana mutta sittemmin, kiertävänä maatalouskoneasentajana joka teki huoltoja ja takuukorjauksia firman tuotteisiin pitkin Suomea ja osin myös naapurimaissa. Myös työnopastajana tehtaalla talviaikaan. (Tehdas laajeni vauhdilla ja uutta, oppimatonta väkeä koulutettiin ja työllistettiin.) Tapahtui joskus kahdeksankymmentäluvulla muutaman vuoden ajan. Mutta konkurssi odotti.
Satunnaisia tapahtumia
Jokunen kommellus tai muu huvittava tapaus sattui kierroksillani maakunnissa. Erityisesti ruotsinkielisillä alueilla. Myös Saamen kansan kanssa oli mukavia kohtaamisia. Sittemmin siirryin S. Pinomäki ky:n palvelukseen. Kokolailla samaa kuin edellinenkin eli maakuntareissuja mutta metsäkoneiden (Monitoimikoneiden) parissa. Myös asuessani Rautavaaralla olin metsäkoneiden korjaajana ja autohuollossa. Huolsin myös moottoripyöriä.
Paluu Rautavaaralta
Sieltä palasin takaisin Pirkanmaalle Vilppulaan mutta kohta huomasinkin olevani, jälleen kerran, töissä Kuorevedellä missä sijaitsee, muunmuassa, Patrian tehtaat. Paikka tuli tutuksi jo aiemmin alokkaana ja aliupseerikouluaikoina. Eritoten Hallin Janne. Myös lähikaupungit Jämsä ja Mänttä. Siitäpä sitten edellä kerrottuihin toimiin. Moottoripyöräjärjestöasiat hoituivat siinä sivussa. Sain auliisti aikaa hoitaa moottoripyöräkerhojen asioita.
Viimeinen duunipaikka
Sen toiminta-alue on laajahko: henkilösuojista tutkasuojattuihin merenkuluvälineisiin. Varmaan muutakin mutta en sittemmin, eläköidyttyäni, saanut mitään tietoa kyseisestä hyshys-firmasta ja, tietääkseni, sen sijainti on vaihtunut. Työura loppui, osittain, tähän: Hirvikolari Toki konsultoin ja tein pikkuhommia sen jälkeenkin. Eläke riittää kohtuullisesti. Rouva on nuorempi ja käy duunissa. Jonkunsortin johtaja urheilupuolella.
Koulutukseni
Ei kummoista mainittavaa: kansakoulu, keskikoulu, ammattikoulusta autonasentaja, sen jälkeen aliupseerikoulu Ilmavoimissa ja sieltä ylikersantiksi. (Pyydettiin mutta en suostunut jäämään Valtion palvelukseen vakiväkeen.) Sitten vain töitä eri piireissä. Kielitaitoni hyvin on suppea: suomen ohella englanti oli varsinainen työkieleni avaruusaluspuolella ja muutamassa muussa sivuhommassa, ruotsi kohtuullinen, hieman venäjää ettei jää ilman seuraa ja zakuskaa kuten, myös, saamen kielen kanssa ja suomenkielessä joidenkin murteiden osaamista. Kuten vaimoni sanoo: Savvoo hiljoo ja kovvoo." Työn oppii tekemällä ja puheen puhumalla" on minun oppaani. Kuten italiassa oleskellassani. Udinessa, jossa tutustuin paikallisiin motoristibaarissa ja Triestessä myös. Oli aikaa olla muutama viikko. Sieltä jäi monta ystävää. Pari on ajellut tännekin. Myös Espanjassa pärjäsi, kohtuudella, englanniksi. (Vain Ranska jurnuttaa ja siellä on minulle kerrottu että ranskankieli on maailmankieli. Minusta se on englanti. Siinä mielessä kiinaakin puhutaan melko paljon.) Italiasta ja Saksasta on käynyt kavereita moottoripyöräreissuillaan poikkeamassa. Saattaa viikko vilahtaa...
Sukuni
Samalla maatilalla satoja vuosia. Toki jälkeläiset ovat levinneet ja täyttäneet maan. Kuulun siihen alkuperäisporukkaan ties kuinka monennen sukupolven jälkeläisenä. Jonkinlaiset sukuselvitykset on. Pääosa tiedoista ovat Ruotsissa koska Suomi oli aikanaan osa Ruotsia. Vaan pari tulipaloa, aikoinaan Tukholmassa, tuhosi monia historiikkejä.
Saatan muistella lisää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti