California 1400 GTS keula keväthuollossa ja muuta keväthöpinää

 

 

Mihinkään huoltoon en enää vie
Käytännössä tapahtuu niin että Kerhollani on mahdollisuus tehdä huoltohommia. Siihen on siellä, lähes kaikki tarvittavat, työkalut ja varusteet. Siltä osin kuin tarvitaan erikoisempia kaluja niin käytän omiani. Tulevalla suvella pidän, kavereiden kera, pikku markkinat Siltatien teollisuusalueeella alkukesästä. Työkaluja ja tavaroita poistan. Asiasta ilmoittelen... 

Miksi ei huoltoon, enää
Vein huoltoon mennäsuvena ja pyysin vaihtamaan myös keulaöljyt. Laskussa on mainittu, muunmuassa, keulaöljyn laatu, määrä ja hinta. Täsmäsi ohjekirjan kanssa. Vaan, nyt, liki vuosi ja tuhansia kilometrejä myöhemmin, väittäisin että ei ole kajottukaan. Onko se firman vai asentajan lipeämä, en voi sanoa, mutta sen voin kertoa että laskut maksoin. Kyse ei ollut valtuutetusta Guzzihuollosta mutta edullinen hinta houkutti. Päätelkää loput. Onneksi ei mennyt ns. ajomatka kovin pitkäksi sillä tajusin ajoissa että nyt ei ole kaikki kohdallaan. Nyt on. Joissain huolloissa on käynyt myös niin että kardaanipyörän peräöljyäkään ei ole vaihdettu. Varoiksi laitoin sinnekin uudet liemet. Lisäaineistettuna.

Kesken huoltovälin
Muutama tuhat olisi ollut seuraavaan pyöreään kymmenentuhannen kilometrin vaihtoväliin. Voi keulaöljyn silloinkin vaihtaa. Tuskin lyhyt huoltoväli haittaa. Olisi mukavampi hoitaa kaikki huollot samalla kertaa eli öljynvaihdot kymppitonnin välein ja siinä ohessa venttiilien säätö. (Jossa uutuuden ja sisäänajon jälkeen, ei ole ollut isompia poikkeamia. Edelleen, perinteinen, ruuvisäätö eli ei tarvita välyslevyjä ja muita kilkkeitä kuten, esimerkiksi, Laverdoissa. Välysmittaa edellytetään.) Muut tarkistukset kuten ohjauslaakerien voitelu ja säätö. Lisäksi on runsaasti pienempiä ja helpompia huoltokohteita kuten jarrupalojen kulumisen tarkistus tai vaihto, renkaiden kuntoisuus, valojen ja muiden sähkölaitteiden toiminta, jne. (Yhtenä yllätyksenä tuli itselle että satuin irrottamaan ja avaamaan käynnistinmoottorin. Se olikin hyvä juttu: laite oli likaa täynnään ja voitelun tarpeessa. Purin, pesin, huolsin kommutaatorin ja solenoidin ja voitelin laakeroinnit. Rakenne on varsin perinteinen ja yksinkertainen. Periaatteessa samanlainen kuin bensiinimallin autoissakin. Tämä on, tosin, kestomagneettimallia. Yksinkertainen ja edullinen ratkaisu. Mutta ei erityisen tehokas.

 Startti purettuna ja pestynä vain kokoonpanoa vaille. 

   60000km ajetun startin sisäpuoli ennen pesua. Muut osat yhtä törkyisiä. 

Suosittelen käynnistimoottorille huoltamistoimia 50000km:n välein
Purkaminen ja osien pesu ei ole rakettitiedettä. Joitain työvälineitä se vaatii ja huolellisuutta sekä siistiä työtilaa etteivät pikkuosat, ylempänä kuvassa, eivät ole kohta hukassa. Lisäksi tarvitaan voitelua sekä kuluvien komponenttien puhdistus ja kulumisen arviointi eli voiko vanhoja osia käyttää vielä. (Arvioisin että yli satatuhatta kilometriä startti kestää, kokonaisesti, kunhan on huollettu. Varman päälle. Todennäköiseti pidemmällekin.)

Vaihteiston öljy
Saa jatkaa tehtävissään. Olen lisäaineistanut myös vaihteiston. Uskoisin kyseisen öljyn toimivan vielä tulevan suven ajot. En usko että kymmenentuhatta menee rikki tänä vuonna. (Tässä vaihteistossa ei ole sitä hienoutta joka on, useissa vanhemmissa malleissa, sellaista hienoutta kuin oli, aikanaan isolohkoisten viisivaihteisissa.(Guzzilla on ollut kaksi tuotantolinjaa seitkytluvulta asti joissa toisessa tehtiin pikkulohkoisia ja toisella linjalla isolohkoisia. Erona moottorin rakenne ja koko pikkulohkoisten, 350 - 750cc, teho jää alle 60 heposen ja isolohkoisten, 600 - 1200cc, jotka ovat kuuskytluvun alun perintöä jäävät alle 110 hevosvoiman joitakin kalliita erikoismalleja lukuunottamatta. Nyttemmin, Mandello del Lariossa, Leccon maakunnassa, rakennetaan Guzzille uutta, isompaa tehdaskompleksia ja pyöriin vesijäähdytys. Tosin heillä on ollut jo viisikymmenluvulla vesijäädytteisiä malleja kuten viisisatanen V8 ja useita nelisylinterisiä. Kävin, taannoin, tehtaan museossa katselemassa tuotteitaan. Meni koko päivä vaikka mieli tekikin muutamalle viinihuikalle ja pastaa imuroimaan. Yllätys oli että viini ja pasta ei maksanutkaan mitään. Firman piikkiin. Porukassa olleen suomalaismimmin valitsivat kokoontumisen pääpalkinnon saajaksi.) 

Esteitä ahkeraan ajeluun 
Nykyään kun on muutakin puuhaa niin ei aina kerkee ajella. Ennen ajelin pitkin maatamme, Pohjoismaita ja Eurooppaa poikamiehen ominaisuudessa moottoripyörilläni. (Centaurolla, Quota Millellä useammankin kerran ja pari muuta italoa. Usein yksin mutta myös seuran kanssa tai porukalla.) Myöhemmin on kertynyt omaisuutta ja muuta ylläpidettävää joihin kuluu aikaa motorismiltä. Itselläni oli auto teini-iässä mutta luovuin siitä. Reilut kymmenen vuotta on taas ollut auto taloudessa. Sama Dacia pikkupaku koko ajan. Perintönä tulleen mökkiasioiden vuoksi. Muuton kahdella kumilla etenen. Mökillekin jos reissu kestää enemmän kuin viikon. Kokoontumisajoissa tykkään käydä. Niitä on Itä-Suomessakin. Ajokortti voimassa vielä kaksi vuotta. Jossentössi.

Lisää ajettavaa kesätöihin
Ainakin Mökin liiteri - huussi - varastoyhdistelmän katon korjaus. Muutenkin mökkeilyssä on aina jotain "päällä". No, ensiksi, uudet portaat laituriin. Tekisiköhän teräksestä? Tietenkin omistajataho saa päättää. Minähän olen vain vävy. Sukunsa ainoan naidun naisen leskeytymiseen asti. Nuorimman veljeni rantamökilläkin on aina jotain tekemistä. Se on, sentään, noin kolmen vartin ajomatkan päässä asunnoltamme. Vaimon suvun perintömökille tulee noin viisisataa kilometriä. Yli puoli päivää kestää matka. Eli tyhjin käsin ei kannata startata. Yleensä käytän 1400 Californiaa kun menen mökille. Rouva ajaa kuormakamelia eli talouden ikääntynyttä diesel-pakettiautoa. Vai pitäisikö ryhtyä päästöttömäksi ja hankkia sähköauto? Mökillä ja matkalla, mennentullen, voi ladata. Matkalla lataaminen lie vastenmielistä. Tätä kirjoittaessa dieselpolttoaineen hinta pompsahti yli 2,350€ lukemaan lähitankkauspisteellä. Sen sijaan, jos moottoripyörälläajoa harrastaa niin etanolilla pääsee halvemmalla kuin sellaisella "bensalla" jos on multifuel-ominaisuus. Voi käyttää pelkkää bensiiniä, bensiiniä ja etanolia sekaisin tai pelkkää etanolia. Tehokin hieman paranee ja palotila puhdistuu koska etanolissa on vettä. (Lukijani varmaankin tietävät että kaikissa bensiinilaaduissa on seassa etanolia. Vähiten korkeaoktaanisissa. Moottorietanolissa, vastaavasti, on viitisentoista prosenttia bensiiniä takaamassa että pakkasellakin käynnistyy. Etanolilla tankkaan 1400 Californiani.)

Ei harmeja 
Toistaiseksi California 1400 on ollut viaton peli. Venttiilivälykset säädän jos on tarvis, moottorinohjauksen ohjelmoin jo mieleisekseni, jousituksen ja ohjauslaakerit säädän itse. Gruppon palstalta olen lukenut että tonninelisatasessa kardaanin niveliä kuluu rikki jo alle sadantuhannen kilometrin. Homma vaatii takapyörän ja takahaarukan irrotuksen että kardaanin saa kouraan. (Ohessa pitää purkaa joitakin muitakin rakenteita.) Tarvitaan uudet ristinivelet niin matka jatkuu. Se mikä ristinivelet syö en ole varma. Liittyykö ajotapaan, pyörän säilytykseen, huoltoon vai onko se heikko kohta? Omassani vaikutti että ookoo mutta etummaista niveltä ei pysty tarkastelemaan purkamatta takahaarukkaa irti kokonaan. Periaatteessa kardaanin etunivel tässä takatuentaversiossa rasittuu eniten. Se on muidenkin kardaanipyörien ongelma. Toki, viittaan aina, sykliseen ajotapaan jossa ajetaan liian pienillä kierroksilla ja vaihdetaan isommalle vaihteelle liian aikaisin. Iso v-twin ei käy tasaisesti kuin yli kolmentuhannen varvin kierroksilla. Mieluimmin reippaammin. Myös kytkin kärsii jos ajaa alakierroksilla. Silti, väärinkin ajaen, pyörä kulkee asiallisesti, aikansa. Oma pyöräni on juuri noilla, mainituilla, ajomatkoilla.

Liian alhainen ajokierrosluku
Itse olen siinä käsityksessä että isokuutioisella V2-moottorilla tulee, helposti, ajetuksi matalalla kierrosluvulla kun voimaa on ja se syö niveliä joka matalakierroksisen moottorin kierrosluvun vaihtelun vuoksi mäntien verkkaisen liikkeen tahtien välissä muodostaa iskukuormitusta joka isolle nelitahtimoottorille on ominaista. Myös kytkimen, vaihteiston ja perävaihteen ohella rasittuvat. 

Kuudes vaihde oli tarpeeton teillämme
Kuutosvaihdetta en ole tarvinnut kuin autobaanalla silloin kun vielä käytin vakiorengastusta ulkomaanreissuilla. Nyt takarenkaan kehämitta on lyhyempi ja rengas hieman alkuperäistä leveämpi ja lyhytkehäisempi auton rengas. Laillisesti. olkaa hyvä. Katsatuskonttorilla piti käydä merkkauttamassa asennettu rengastyyppi tiedostoihin ja rek.-otteeseen. Itse ajan, heti lähdön jälkeen, yli kolmentuhannen varvin vaikka voisin vaihtaa kakkosellekin. Kolmosella päsee jo yli sadan. Matala kierrosluku aiheuttaa iskukuormistusta voimansiirtoon. (Vaihteisto. kytkin, kardaani, perävaihde uhreina.) Kardaanin vaivana on myös ilmankosteus. Nyt, noin 60000 km kohdalla en ole oireita havainnut mutta tarkistin vain kardaanin takanivelen. Tulevaisuus näyttää... Toivoakseni, ensisuvella, tulee kymppitonni lisää mittariin. Ei se mikään tarve ole mutta kun vain kerkiäisi. Kaikennäköistä "perintöä" on tullut "hallittavaksi". Vanhuuden haittoja. Tosin jalka nousee vielä reippaasti satulaan jos on tarve.

Uutena ostettu
Koska pyöräni ei ole kovin paljon ajettu (Reilut 60000 km.) ja käytetty merkkihuollossa on myyjän takuu ollut voimassa. Tosin myyjäliike ei edusta, enää, tätä merkkiä. Itselle on paha määritellä onko keulaöljyä vaihdettu milloin ja missä määrin. Papereissa lukee että huolto on tehty. Nyttemmin teinkin itse.

Kerhoni LCR-mc 
Vanha juttu perustamaltani Kerholta. Nyttemmin on uudet ja tuplasti isommat kerhotilat kahdessa kerroksessa. Lisää jäseniä toivotaan ja tilat sekä muut fasiliteetit, kuten työkaluvalikoima, ovat hyvät. Pyörän merkillä ei ole merkitystä. Kunhan on. Eli nk. sekapyöräkerho kyseessä. Toistaiseksi jäsenmaksu on ollut kohtuullinen.

On kysytty
Jotkin motoristit ovat kysyneet miksi olen luopumassa Verstaastani. Siihen on useampi syy. Se ei ole syy että "säästän rahaa" kun on "oma" verstas. Kuukauden tilavuokralla voisi teettää useammankin huollon merkkiliikkeessä. Kerhollani voi puuhata halvemmalla. Vanha Kerho: LCR-mc. Jos kahdeksankymmenluku on vanha... (Itse olin silloin jo kolmekymppinen.) Kerhotilan perällä räpläilen talvisäilytyksessä olevia pyöriäni laajoissa ja valoisissa tiloissa. Kohta pääsen testaamaan onko litiumakussa virtaa ja lähteekö 1400 California napinpainalluksella käyntiin. Kuten uskon. Ehkä jo kuukauden sisään...

Lukemat
Ei ihan tasalukuja mutta en halua että kesken ajokauden pitää rassata, saati viedä merkkihuoltoon, omaa pyörää. Tapahtuu hieman ennakointia. Edellisen huollon teetin. Nyt selvisi että ovat vaihtaneet vain moottori- perä- vaihteistoöljyt. Keulaöljyihin ei ollut kajottu vaikka piti. Pyrin palaamaan omatoimisuuteen... Vaan nykykomponentteihin ei ole vehkeitä enkä näin, ikämiehenä, halua hankkia enempää työkaluja Verstaalleni. Suvemmalla pidän pikkuista markkinatoria muutaman muun kaverini keralla Ylöjärven hyvässä kaupungissa. Satoi tai paistoi. Verstaskamani kauppaan pois ja varaosat myös.

Nostin öljypohjan alle
Pienikokoinen suuntaisnostin rungon/öljypohjan alle ja nosto sen verran ylös että etupyörän saa irti. Jarrusatulat pitää irrottaa myös. (Irrotetun etupyörän pesu ja mahdolliset maaliviat on helppo tehdä irtopyörään. Sama koskee myös teleskooppien ja jarrusatuloiden puhdistukseen.) Lastiliina keulan kannatukseen että saa teleskoopin sisäosat niin ylös että saa uudet öljyt sisälle. Kuvia alempana.

Öljyn valutus
Edellyttää em. nostinta ja puuhausintoa sekä kohtuullisesti työkaluja kuten kuusiokoloavainsetti josta isointa kokoa tarvitaan. Teknisesti homma ei ole vaikea. Pari tuntia säin tärväytymään mekaanisissa töissä. Vanhan öljyn valutuksen jälkeen huuhtelin teleskoopit sisäpuolelta Bräkleenillä ja jätin valumaan ja kuivumaan.

Aloitus keulasta
Mustaa kuraa tuli pihalle. Sen saaminen ulos on hieman isompi homma sillä keulaa pitää purkaa melkoisesti. Ei mitään ulosvalutusruuvia ole vaan keula on purettava osiksi. Ei ole vaikeaa: pyörän nosto sen verran että saa etupyörän irti eli jarrusatulat irti ja etuakseli pois. Vasemmalla pitää huomioida  että ABS-anturin johdin ei joudu kireälle kun homma jatkuu.

Keulan purku
Lokasuojaa ei tarvitse irrottaa mutta muu kama kuin mainittu etupyörä ja teleskooppien yläpäiden hatut pitää avata. Seuraavaksi teleskooppien alaputkien ruuvit auki ja vanhojen öljyjen valutus ulos. Edellä mainittu toimi pitää tukea. Itse käytin lastiliinaa jonka pujotin alakolmion taitse ja lokasuojan alta. (Kuva alempana.) Lokasuojan reunan suojelemiseksi laitoin nk. reunanauhaa sille kohtaa johon hihna hiertää. Ehkä turhaan mutta varoiksi. Tarkoittaa että alaputkia ei tarvitse vetää irti yläputkista eikä tiivisteet vaarannu vaan homma hoituu yläkautta. Pääosa vanhasta öljystä lorahtaa pois. Loput huuhtomalla.

Ala- ja yläkolmio
Niitä ei tarvitse löysäillä mikäli niiden kartiorullalaakereiden eli ohjausakselin voitelu on kunnossa. Yleensä asiaa ei normihuollossa huomioida. 

Nostetaan pois
Koska iskunvaimentimien alapultit ovat irti ja ylätulpat löysätty niin ylätulpista nostaen ja em. lastiliinan kiristämällä alakolmion ja lokasuojan välille niin  homma on helppo. Noin metrin verran, per teleskooppi, tulee jousitusosia ylös vetämällä pois. Helppo pyyhkiä vanhaa öljyä pois ja antaa valua alapäästä loput. Vanhat öljyt lorisivat pois. Se vähä mitä niistä oli jäljellä.

Bräkleeniä
Sillä huuhtelin loput öljyt ja sakat pois sekä jousitusosista että alaputkista. Joka on edelleen paikoillaan em. lastiliinan kannattamana. 

Seuraavaan päivään
Bräkleen on haihtuvaa ja liuottaa öljyä hyvin niin mitään isompaa töhnää ei keulaan jäänyt. Yön yli liuotin haihtuu mikäli sitä on käytetty rittävästi.

Kokoonpano
Paljon nopeampi kuin purku eli kokoonpano sujui rivakkaan. Monessa kohtaa on niin että kun vain ao. ruuvit löysää niin keula purkaantuu ja toisinpäin kokoutuu.

Keulaöljy
Ostin kaksi pulloa vähävaahtoavaa keulaöljyä. Toinen SAE10 ja hieman vahvempi SAE 20 joista tein seoksen. Ei puoliksi vaan siten että sain aikaiseksi itselle sopivan vaimennustehon sillä tässä pyörämallissa ei ole lainkaan muuta iskunvaimennuksen säätömahdollisuutta kuten on ollut monissa Guzzimalleissa aiemmin. (On ollut jousipaineen säätö, joustonopeuden proggression säätö ja paluuvaimennuksen säätö. Kaasuvaimentimiakin on keuloissa ollut.)

Takaisin nipussa
Sama "remmi" lokasuojan ja alakolmion välissä jonka kiristin samalla kun nostin teleskoopit ylös ja sain sisäosat pujotettua takaisin. (Huom. Eri puolilla on hieman erilaiset sisäkalut eli kannattaa merkata tai, ainakin muistaa, kumpi sisäkalu on kummastakin keulaosasta.)

Vaimenninöljyn laitto
Sisäkalujen yläpäät törrättävät yläkolmiosta niin että jouset näkyvät. Ohjekirjan mukaista öljyä putkiin. Käytin nk. tippakannua eli astiaa jolla voi pumpata vaimenninöljyn sujuvasti juurijajuuri näkyvissä olevan jousen yläpuolella olevan holkin reiästä teleskoopin sisään. Mitään tulppia tai muita kommervenkejä ei ole.

Määrät
Pyörän korjaamokirjassa tarkemmin mutta pyörän mukana tulleessa ohjekirjassa taitaa olla myös maininta asiasta.

Taipaleelle 
Kerron miten kävi kunhan ajokauteni alkaa. Säiden puolesta voisi ajaa jo nyt mutta pessimistinä arvelen että tulee huonoa säätä ja pyöräkin likaantuu... Tiedä sitten tuleeko Pessin Illuusia tarakalle...

Hankitut tarpeet. 

Vaimenninöljyistä 
Nyt seos jossa kolmannes 10W ja loput 15W SAE. Valitettavasti on niin että eri öljymerkkien SAE-luvut kulkevat omia teitään eikä voi sanoa että olisivat samanlaisia pelkän SAE-luvun perusteella. Kyseinen merkki on ollut jo vuosia käytössäni eli uskoisin että tiedän mitä haluan. Siihen en ota kantaa kenen iskariöljy on parasta mutta sen tiedän että vaimenninöljyjä on vaihdettava melko taajaan. Ennen ajoin eri moottoripyörilläni yhteensä noin 30.000km per vuosi ja jouduin tekemään huoltoa useamman kerran vuoteen. Nyt, enää, tulee vaivainen kymppitonni täyteen. Huolto talvella. Jatkossa matka lyhenee ja ajokorttinikin on voimassa vain toistaiseksi.

Jarruneste
Vanhojakin jarru- ja vaimenninnesteitä nesteitä oli Kerholla hyllyssä. En niitä käyttänyt. Jarrunesteellä on ongelmana, ainakin tällä lajikkeella, on se että suojaamattomana ne absorboivat vettä itseensä ja vanhenevat nopeasti ja aiheuttavat jarrujen sisäpuolista korrosiota. Yhden pyörän jarrujen huoltoon ja jarrunesteiden vaihtoon riittää, kerralla, tuollainen pikkupullokin. Kytkinnesteitä en nyt vaihtanut. Nesteenvaihtohommasta ei ole kuvia koska käsittelin jarrunestettä kumihansikkaat käsissä ja en halunnut tahria järjestelmäkameraani. Sama koskee myös kännykkääkin.

Toiseenkin kertaan
Koska kahden purkin sisältö ei kovasti hommassa vähennyt niin katson että minulla on loppuiäksi keulaöljyä hyllyssä. Jos ei Kerhokaverit "lainaa". Pitää laittaa katveeseen. (Toisaalta ei pikku laina ole koskaan ollut haitaksi sillä hätä ei lue lakia ja kustannuksen voi korvata. Vaikka muutamalla oluella. Kerhollani on ravintola. Ruokaa ja juomaa. Ja, tietenkin, sauna.)

Keula
Piti kymppitonni sitten olla keulaan vaihdettu uudet liemet. Väittäisin että ei ole. No, ei ole huollon tehnyttä firmaakaan enää. Laskun öljynvaihdosta ja öljystä maksoin. Tällä, nyt ilmenneellä, vanhalla öljyllä, ei tullut öljynvaihtoväli vastaan em. syystä. Nyt kun oli aikaa niin sen tappamiseksi käytin aikaani huoltamiseen. Kerhollani, joka on varsin ylellinen, ovat hyvät valmiudet ja kohtuullinen työkaluvalikoima. Tosin, vain minä, enimmäkseen, käytän työkaluja koska Kerhon useimmat pyörät käytetään merkkihuolloissa ja käyttöikä on 2 - 5 vuotta. Olen havainnut. Vaurasta on se. Nytkin taitaa bensiini olla ihanan kallista. Onneksi voin ajaa etanolillakin.

Tämmöistä kuraa keulassa. Ei ihme että ajossa oli pikku ongelmia vaan syytin vanhuuttani. Vaan ei ollutkaan iästä kiinni vaan ajasta ja öljystä.

Kahteen astiaan
Mustaa kuraa kertyi astioihin. Vaikutti myös siltä että öljy oli jotenkin vähentynyt. En ryhtynyt mittailemaan. Laitoin kierrätysastiaan eli Kerholtani lähtee vanhat öljyt uusiokäyttöön. 

 Teleskoopin ylätulppa avattuna. Alempana näkyy jousen yläpää.

Mahdollisuus säätöön
Ylätulpan alla on pätkä muoviputkea. Alkuperäisasennus. Jos jouset "laiskistuvat" ja keula alkaa "makaamaan" niin vaihtamalla hieman pidemmän holkin alkuperäisen tilalle. Ei se uutta vastaa mutta antaa pyörälle ryhtiä ja oikean ajoasennon eli keulakulma on jälleen oikea. Homma vaatii pientä purkamista mutta menee siinä samalla kun tekee keulan öljynvaihdon. Eroa tuskin huomaa muuta kuin ajettaessa.

Takajoustintuet
Paineelliset erillisillä säiliöillä letkun päässä. Niiden rassaamiseen ei ole itselläni, eikä Kerhollani, vehkeitä. Taitaa käydä, kuten muillekin yleensä, että pitää turvautua huoltoliikkeeseen tai ostaa suosiolla uudet pumput.

Melko tuore pyörä
Takana vasta noin 60000 kilometriä. Toiminut kokolailla moitteitta. Ei remontteja, ei korjauksia eikä ole kaatunut kuin kerran paikallaan petollisen maasto-olosuhteen vuoksi. Ei merkittäviä vaurioita. Huollot olen, pääosin, tehnyt itse mutta alussa takuuaikaiset merkkihuollossa ja sitten myöhemmin, yksi huolto huoltoliikkeessä, muiden kiireiden vuoksi. Sittemmin omatoimisesti. Kuten nytkin kun talvella on aikaa. Nyttemmin taidan käyttää huoltoliikettä mutta sillä ehdolla että saan katsella sivusta mitä tehdään. Toki Kerholla voi huoltaa myös niinkuin nyt tein. Perkele, Saamari ja yksi Joukahainen avuksi kun pitää toisten jäljiltä korjata omaa pyörää. Onneksi "korjaaminen" käsitteli vain keulaöljyn vaihtoa. Tällä kertaa. Kerkesin, sentään, hätiin. Vikoja en ole havainnut.

Tuntuma uusilla keulaöljyillä
Taisin saada varsin hyvän seoksen aikaiseksi. Koeajo ei ollut kuin muutama kymmenen kilometriä ja pääasiassa asfalttiteitä. Toki pienempääkin ja kuoppaisempaa tietä ajoin ja koin olevani tyytyväinen. Alkuperäinen viskositeettisuositus on nyt osoittautunut liian "luiruksi" liemeksi. Toki säätila oli vilpoinen ja öljy ei päässyt keulassa kovin lämpenemään. Katsotaan sitten kesähelteillä tuleeko keulasta löysä.

Muuta keulasta
Vaikka keulassa ei ole minkäänlaisia säätönupikoita niin voitelu/vaimenninöljyn valinnalla voi keulaa säätää. Määrällä ei. Voi tulla tönkkö keula. Toinen säätömahdollisuus on jo mainittukin tässä jutussa eli keulan jousien esijännityksen säätö. Se edellyttää myös keulan purkamista. Irrottaa keulaa ei tarvitse mutta etupyörä pitää irrottaa ja ottaa sisärakenteet ulos, osittain, ja jatkaa jousien yläpäissä olevien muoviholkkien mittaa jos haluaa keulan korkeammaksi. 

Pari suvea vielä
Sen verran on ajokorttini voimassa. Katson sitten onko vielä mahdollisuutta saati halua pitää mp-korttia voimassa.

Keula kannatuksella lastiliinalla lisävalojen telineen tukemana. 

Kiveniskemät
Vanteiden kolhut ja pyörän takapään kiveniskemävauriot olen jo korjannut. Vielä pitää lisävalotelineen, kuvassa näkyy vain keskiosa, kiveniskemät korjata. Siistiksi sitä ei saa kuin hiekkapuhaltamalla ja uudelleen uunimaalauksella, vaan piilotan kiveniskemät, jälleen, vain peittämällä "paukkupullomaalilla" sen verran ettei lampputeline ruostu. Teline on omaa valmistettani.

Vanteet
Molemmat olivat saaneet osumia maalipintaansa. Korroosion, eli alumiinihomeen, pelossa tein paikkamaaluksen niihinkin. Lopuksi vahaus. Siistiä tuli. Toki itse näen korjauskohdat mutta, äkkiseltään, näyttää oikein hyvältä.

Kytkinnestesäiliön "haitarikumi" hikoilee. Kyse on vedestä. "Haitarin" alapinnassa vettä ei ollut. Jos olisi niin menisi nesteet vaihtoon.

Yllätys kannen alla
Kun kansi ja välilevy on nostettu niin oli yllätys. Vettä oli päässyt "haitarin" yläpinnalle joskus syyskuussa, viimeistään, koska silloin pyörä oli viimeksi ajossa ja sen jälkeen lämpimässä kerhohuoneistossa. Puhdistin kansiosat ja haitarikumin. Poistin vanhan nesteen ja siivosin lievän sakkakerroksen säiliön pohjalta ja laitoin uutta jarrunestettä säiliöön. Ilmeisesti haitarikumin huohotus ei ole ollut kunnossa. Nyt on.

Jarrunestesäiliö
Liki identtinen peilikuva kytkinnestesäiliöstä. Sen puhdistin myös. 

Jarrunesteen ominaisuuksista
Kumipalje ulkoilman ja jarrunesteen välissä kertookin sen että ilmankosteus ei saa yltää nesteeseen. Jarruneste on herkkä vedelle. Vesi on painavampaa kuin jarruneste ja hakeutuu alas jarrusatuloihin. Jos tehdään oikein raju jarrutus niin jarrumäntä kuumenee ja vesi jarrunesteessä kiehahtaa. Siis sadassa asteessa. Silloin katoaa jarrutuskyky. Käytännössä tämä on tullut ilmi Alpeilla alamäkeen lasketellessa serpentiiniteitä. Siellä kun jarrua tarvitaan ihan tosissaan.

Kannen osat. Vain paljekumi on oikeinpäin, muut nurin.

Reikä tukossa
Kumipalje on alinna ja estää ilman hapen ja kosteuden pääsyn jarrunesteen kanssa sekoamaan. Valkoinen muovilevy lepää haitarikumin päällä ja sen keskellä on pieni reikä. Se oli tukossa. Siitä johtui kosteus. Myös alumiinikannessa on ilmakanava, kuvassa noin klo. yhden tietämin. Sekin pitää olla avoin. Vain kumihaitari estää hapen ja kosteuden pääsyn kytkinnesteeseen. Tällä kertaa tehnyt työnsä. Varoiksi, silti, vaihdoin kytkinnesteen. Tilannetta ei voi huomata ulkoisesti.

Litiumakku
1400 Californian lataussysteemi tukee myös litiumakkua. Perinteiseen akkuun verrattuna litiumakkussa ei ole sitä ongelmaa lainkaan kuin sisäinen purkautuminen. Talven aikana litiumakku ei tyhjene itsekseen eikä tarvitse ylläpitolatausta talven aikana toisin kuin perinteinen lyijyakku. Litiumakun kolmas ajokausi alkanee, jos säät sallivat, joskus huhtikuussa. Muuton moottoripyöriä on jo näkynyt liikenteessä.

Takalokasuojan jatkeen kunnostus
Sama osa kannattelee myös rekisterikilpeä. Valmistin sen talvella 2016. Nyt se oli nähnyt jo maailmaa useamman kymppitonnien matkat ja siksi kunnostuksen tarpeessa. Kolhuja, kulumia ja maalivikoja. Eihän se ihan helpoin paikka ole. Jatkuvassa kivi- rapasuihkussa. Ainakin silloin kun ajetaan. 

Lasikuituvahvike
Rapasuihku oli, onneksi näkymättömältä kohdalta, jauhanut aukon jatkeeseen. Pesin, hioin ja lisäsin lasikuitukangasta. Eiköhän se kestä ihan sen ajan mitä tulen ajoneuvolla ajamaan. Varmaan pidempäänkin. Vanhasta sisäkumista saisi kiveniskemäsuojan kun liimaisi sen lokasuojan sisäpintaan. Lokasuojan jatke oli jo kulunut puhki pienltä alalta. Korjasin. Lasikuitua ja hartsia.

Muuta fiksausta lokasuojan jatkeelle
Pohjamaalaus ja uusi pintamaali. Hieman muutin rekisterikilven kiinnitystä. Eiköhän tämä pikkuremontti riitä. Toistaiseksi. 

Vaihdepoljin siistitty ja nivelet voideltu. Sama jarrun puolelta.

Ehtoopuhde
Polkimen ja välitangon irroitin, puhdistin ja voitelin nivelet ja laakeroinnin. Sama jarrupolkimen puolella. Vesi, lian ohella sekä kuluneet tiivisteet vaikeuttavat poljinten käyttöä. Laitoin uudet tiivisteet pestyihin ja voideltuihin akseleihin ja polkimiin. Toimivat oikein napakasti. Näin olen toiminut liki vuosittain. Tiivisteet kun kuluvat niin nivelkohtiin pääsee kosteutta. Tapahtuu syöpymistä. Välitangot puhdistin ja kiillotin kevyesti sekä vahasin. Ei tule tummumia.

Kamerakotelo jalustallaan. Vaatii hieman vahaa. Kamera on vielä muualla.

Jarrunestesäiliön yllä
Ohjaustangossa ei ollut, pleksin ulkopuolella, tilaa klipsille tai mahdollisuutta muuhun kiinnitykseen niin tein kolme holkkia ja pidemmät ruuvit jarrunestesäiliön kanteen ja alumiinilevystä pala jossa kolme kiinnityskohtaa. Lisäksi vaijeri jos käy niin että kamerajalusta pettää. En halua, enää, hukata yhtään kameraa.

Karttavalokin on, varalla. Tuskin enää tarpeellinen kun on navi hankittuna.

 

Karttateline

Sellainenkin on. Vaan en nyt muista että missä. Ehkä se on jo tarpeeton. Toisaalta: kartta toimii ilman sähköä. Siitä myös näkee suuremman kokonaisuuden kerralla. Navigaattori on "kapeampikatseinen" laite. Kartta on myös kätevä kun suunnittelee ajoreissua jos alue on ennestään tuntematon. Molemmilla on etunsa.

Kaksi usb-liitintä ja tupakinsytytinliitin. Kannelliset. Telineen ja sähkötyöt tein itse. Pyrin hieman matkimaan alkuperäisrakenteita.

 

Eri laitteille ja lataukseen

Ohjaustangon alle, keskellä näkyy nuppi joka käyttää kaksiasentoista kaksoiskytkintä. Vipua kun kääntää niin laitteisiin tulee sähkövirta. Muutoin asentoja on: off. Sähkö ja kosteus syövät, yhdessä ollessaan, metalliosia eikä ole muutenkaan mukavaa. Käyttökohteita: ladattava taskulamppu, navi, karttavalo, puhelin, roikkavavalo telttaan, jne. Missä nyt sattuu tarvitsemaan 12V tasavirtaa.

Lokasuojan jatkeesta tuli kokolailla siisti maalattuani. Rekisterikilven valo ja kilpi. 

 

Omatointa

Lokasuojan jatke, kilpiteline ja kaatumaraudat ovat omaa valmistettani. Pölyä on jo laskeutunut. Kerhollani on jo ollut vilinää jonkin verran. Motoristit ovat mönkineet talvipesistään kuin menninkäiset keväällä. Eivätkä, kuten talviaikaan, juo Kerhon halpoja kaljoja kuten syys- ja talviaikana

Oikean puolen tuulenohjain. Myös omaa valmistetta.

Kaatumarauta ja sivulaukun kanteen liimaamani suojalistat. Lievää kulumaa. Sitä varten ne ovatkin. Ei kulu maalipinta. Kymmenen vuotta vasta. Biltemasta.

 

Kahvat laukkujen kansissa

Eivät ole alkuperäisvarusteita vaan Lempäälästä Kuljun Kartonon myymälästä. Muutaman euron hintaisia. Kromattua alumiiniä. Siinä nuo ovat oleet kymmeniätuhansia kilometrejä matkassa. Pienempi etukahva on siksi että huollon yhteydessä pitää laukut nostaa pois paikoiltaan. Takakahva, se isompi, auttaa sekä kantta avattaessa että nostaessa laukkua pois. Muuten tarvitsisi haparoida.

 

Vauhtiraidat

Biltemasta. Niillä olen "värittänyt" sekä tankin että sivulaukkujen laajoja valkeita ja tummia alueita. Saatavissa useissa väreissä. Itse laitoin hopeiset. Pyörä ei ole alkuperäisväreissa vaan maalautin koko pyörän uudelleen runkoa lukuun ottamatta. Heti uutena. Itse määrittelin mitä mihinkin tulee. Eikä, edes, maksanut paljon.

Jarrupoljin ja astinlauta. Vivustot pesty ja voideltu.

Jarrupolkimen ja vaihdepolkimen huolto
Niissä on o-renkaat tiivisteinä mutta muutama kymmenentuhatta kilometriä saa aikaan että vesi pääsee ruostututtamaan polkimien laakeroinnit. Ehkäisykeinona irroitin polkimet, pesin laakeroinnit ja asensin uudet tiivisteet vaseliinin kera. Ei välyksiä ja toiminta kevyttä. Suosittelen muillekin. Tavallinen perushuolto ei näitä kohteita tarkista. Jää omistajan vastuulle tehdä tai teettää purku, puhdistus, voitelu ja kokoonpano. O-renkaiden ongelma on että ne, ajan kanssa, kovettuvat tai katkeilevat ja päästävät kosteuden ja lian laakerointiin. Laakerit ovat pronssia mutta akselit rautaa.

Oma osaaminen 
Kerrottakoon että ole huoltanut omat pyöräni melko alusta asti muutamaa poikkeusta lukuunottamana. Italiassa oleskellessani käytin sikäläistä huoltoliikettä. Siitä porukasta tuli kavereita joista osa on käynyt vierainamme. Myös maykoilla tapaamani saksalaiset motoristit ovat vierailleet. Onneksi oli iso asunto silloin Tampereen keskustassa. Siitä on aikaa jo yli kaksikymmentä vuotta. Takana autonasentajan ammattitutkinto, sitten lentokone-apumekaanikko armeijassa, asentajan koulutus (Hävittäjäkoneiden parissa.) josta siirryin avaruusalusten rakentamiseen ESAn leipiin, yllättäen NASAn koulutukseen eli, pääasiassa ihan muuta, ja joinain aikoina, tuurannut mp-huolloissa loma-aikoina. Oma mp-verstas on vielä olemassa mutta vähällä käytöllä. Osan työkaluista olen jo myynyt, kuten sorvin ja pääosan mittavälineistä. Mutta paljon on vielä jäljellä...