tiistai 28. toukokuuta 2024

Mökillä puunkaadossa

 

Huonokuntoinen koivu rantarinteessä
Ympäristössä on vain puolukkakunttaa ja isoja mäntyjä. Koivu oli jäänyt onnettomasti niiden katveeseen. Poishan se piti kaataa. Rouva sai idean että jätä kanto metrin mittaiseksi niin hän saa sen nokkaan nk. riippuvan puutarhan. No, eipä tarvinnut kumarrella sahatessa. Sähkösaha on varsin kevytkin eikä tarvinnut kumarrella.

Kaatosuunnan valinta
Järveen päin vinosti rinnettä alas. Koska koivu oli mutkainen ja jäljellä olevat oksat lähinnä yhdellä puolella puuta oli kaatosuunta looginen painopisteen suunnan kannalta.

Apuvälineet
Muutama nk. lastinsidontaliina ja vaijeritalja. Kurkottelin koivun runkoon reilun kolmen metrin korkeuteen yhden lastiliinoista. Muut jatkoksi. Liinasetti kiersi jämäkän rantamännyn tyveen. Tarkoitettu kaatosuuntakin oli sinnepäin. Talja siihen väliin ja sen vipuun liina kahteen suuntaan. Ettei tarvitse siellä kaatuvan puun suunnan alla itseään riskeerata.

Taljasta apua
Sillä voi antaa kaatumisssuunnan mutta heti kun vaijeri löystyy niin kaatumissuunta voi olla aika isolla sektorilla. Mutta suunnitellen ja harkiten siitä on apua.

Sahaus
Ensin lievä veto taljalla haluttuun suuntaan ja noin kaksi kolmasosaa koivun vahvuudesta poikki, sitten taljalla liinojen kiristys uudelleen. Tässä vaiheessa ei ollut pelkoa puun kaatumisesta. Mutta sen sai pikku taljalla varsin kallelleen ja suuntakin oli kokolailla suunnitelman mukainen. 

Koivussa veto päällä. Tuskin koivua naurattaa. Vain yksi sahanterän silpaisu. Taljalla vetämällä tapahtui raon laajennus kaatosuuntaan.

Äkkiseltään tyvestä
Näyttää kuin koivu olisi tuohen pinnan kannalta jokin muu puu. Valkoista, koivumaista, tuohta ei juuri näkynyt. Kertoo puun iästä paljon ja kitumalla kasvamisesta. Valkoista tuohta näkyi vasta kolmen metrin korkeudella. Varsin sitkas kaadettavaksi ja paikka ahtaahko.

Mäntyvaltainen
Tontti onkin nimeltään Mäntyrinne. Suhteellisen jyrkkä kivinen ja kallioinen. Siellä missä ei ole kiveä on hiesumaata joka on ravinneköyhää. Puolukka sentään viihtyy ja juolukkaakin on rannemmassa. Siksi tontille on rakennettu jalankulkua ja liikuntaesteisiä varten kiertotie ja useammat portaat muille sekä tasoja oleskelua varten joissa on pöytiä, tuoleja ja auringonsuojaa. Sekä rantaterassi.

Talja joka vetää.

Auton hinausköysi ja vaijeritalja
Lisäksi muutama lastiliina vähintäänkin kaksinkerroin. Ei olisi kiva saada soljesta osumaa jos liina katkeaisi. Sama vaijeritalja on ollut noin neljäkymmentä vuotta käytössäni. Sillä on nostettu auton, moottoripyörän ja traktorin moottoreita korjausta varten, siirrelty kiviä, vedetty veneitä maihin ja autoa ojasta ja nyt, jälleen, kaadettu puu haluttuun suuntaan. Muussa suunnassa olisi ollut kiinteitä rakenteita vaarassa.

Ryyppy- eli rohkaisutauko
Hieman ennakkoon kaatoryypyt mutta hommahan oli jo kovasti valmiin oloinen.

Lisää sahausta
Ripeä tuikkaus ketjusahalla ja kaato tapahtui. Ei edes lähtenyt laikkua katkeamiskohdalta kumpaakaan suuntaan. Yksi koivun paksuista oksista oli toista mieltä ja jäi konkeloon rantamäntyyn jonnekin kolmen metrin korkeuteen. Siellä tuo pysyi varman päälle.

Talja käyttöön jälleen
Puun tyveen kiinni lastiliina ja vetoa toiseen suuntaan. Tontilla jämäköitä mäntyjä on kiinnityskohtina. Nyt olikin kevyempi heilutella taljan vipua ja mitään vaaratilannetta ei vaikuttanut olevan. Latva laskeutui muutaman metrin taljaamisella maan tasaan. Kunttaan tuli lieviä laahaamisjälkiä. Yllätyin että niin vähän.


Kaadettu, karsittu ja hinattu muutama metri sisämaahan. Kanto jäi tuolleen.

Palastelu
Metrin pätkiksi. Metristä tulee kolme kolme pätkää ja kustakin pätkästä kolmesta kuuteen klapia saunapuiksi. Kunhan kuivavat. Klapihommiin en vielä ryhtynyt vaan latvan karsintaan. Aika hyvin oksistakin polttopuita sai. On tiedossa sadepäivän sahaus- ja halkomishommia.

Kovin ja tylsin homma
Kerätä pikkurisut pois, pölkyt pois liiterin suuntaan kuten suurin osa oksatavarasta. Osa oksista oli niin kippuraisia että niistä voisi tehdä vaikka taidetta.

Jälkitarkastelu
Kanto ja alimmat metrin pöllit kertoivat että koivun keskiosa oli jo kuollutta puuta ja noin viisi senttiä paksu ulkokehä piti puuta hengissä reilun metrin korkeudella maanpinnasta joka kannon mitaksi oli ennalta määrätty. Kokonaishalkaisija metrin korkeudelta noin 35 senttimetriä.

Alkuperäinen pelkotila
Syynä kaatoon sillä koivu oli jo pudottanut muutaman lahon oksan vesirajaan. Sellaisia ranteenvahvuisia. Oksia, sekä kuivia, että terveitä, olisi ollut myös rantaan kulkevan portaikon yllä. Nyt ei sitä tarvitse pelätä. Ei meidän eikä muiden mökin käyttäjien. Sukulaiset ovat ikään kuin osakkaita.

Vaikuttiko maisemaan
Eipä havaittavasti. Männyt ovat vallitsevia vesirajaan asti. Tontilla on muita, isompia koivuja mutta syrjemmässä. Kuten liiterin päädyssä. Sillä suunnalla on myös nuorehkoja kuusia. Muutama rantaleppä ja puolukanvarpuja. Mustikkaakin löytyy mutta ei isolta alalta. Yksi viinimarjapensas tontilla on. Vaatii kovasti lannoitusta. Paikallinen kuntta ei ole kovin ravinteikasta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti