Ketjuhommaa
Kun hankkii modernin huussinpöntön mökille jossa on säiliöt eri tuotoksille on selvää että ravinneketjun jälkipäästä tulee pidempi kuin se oli perinteisen puuseen osalta jossa oli reilu pudotuskorkeus. Kahdenkymmenen vuoden aikana olen sen entisen kioskin kerran tyhjentänyt. Nyt ollaan nykymodernin ääressä kun on hankittu revolveriperiaatteella ja erittelyllä toimiva huussinpönttö ja sen jatkoksi jälkikäsittelyjärjestelmä. Vaan vaivaa on. Aiemmin touhuttua.
Orgaaninen ja epäorgaaninen
Ei liene nykyihmiselle, jos aivoja käyttää, kovin vaikeaa lajitella jätöksensä kahteen ryhmään eli niihin jotka kompostoituvat ja sellaisiin jotka eivät. Tosin taloyhtiön, jossa asumme, väelle ei se osalle ole selvinnyt tai ovat välinpitämättömiä eivätkä lajittele jätteitään. Vaikka helppoa on se.
Tuotoksien jälkikäsittelylaite koottuna "perustuksillaan" valmiina vastaanottoon.
Sisäpuoli ennen käyttöönottoa. Huomattavaa on, että on, ilmava pohja. Kahdestakin syystä.
Kariketta/turvetta pohjalla. Katsotaan nyt näin miten homma etenee vai pitäisiköhän käyttää, esimerkiksi, kuusenhavuja "ilmastoimaan" pohjaa.
Kansaintuotteita siirretty kompostoriin. Ulkolaista turistituotetta ja kotimaista, kokolailla omatekoista, myös.
Tuotteen välivastaanotin. Kloaakin kannen vedin/nostin on asentamani tarvike. Helppo ja kevyt on korkkia nostaa.
Kokemuksia odotellaan
Ensimmäinen havainto on että huussinpöntön kolmesti laukeava revolveriperiaate toimii jo alkuun eli maatuminen on hieman alkanut. Mökillä on oleskeltu suht tiiviisti eli kansalaistuotetta on syntynyt. Mutta vain kahta kolmesta astiasta on tarvittu koko kesän aikana. Mökki on perikunnan hallussa ja karkeasti laskien on kahden kuukauden tuotos mahtunut em. astioihin ja sittemmin nyt hankittuun kompostoriin. Asiaa seurataan: saanko -25 alkukesällä levitellä kompostituotteen multana kasvimaata rehevöittämään? Tosin kasvimaatakaan ei vielä ole. Toiveissa vaan, mansikkaa? Eikä kompostiin talven aikana synny uutta ulostepolvea saati muuta tuotetta jos ei jokin kulkuri, metsuri tai kalamies ole hädässä. Näillä main ei todennäköistä. Tosin, ei ovessa lukkoa ole. Pakkaset hidastavat prosessia myös. Toisaalta, pakkanen pilkkoo kosteita ja rasvaisia rakenteita liki huomaamatta. Siinä isompikin kikkare antaa myöden.
Pulpetin pikapurku
Koska Rouva ja muut päättävät tahot halusivat muovista tehdyn biologisen laitteiston, jouduin vanhan, puisen ja toimivan huussinistuimen purkamaan. Siksi yllä kuvassa on kaikenlaisia siitä jääneitä jämälautoja uudiskäytössä. Kesällä -25 maalailen paikat siistimmiksi. Siitä on jo huomautettu...
Kesän täyttömäärä
Osoittautui että kompostoriin kertyi vain ns. pohjanpeitto eli tällä vauhdilla kompostin täyttyminen tulee kestämään vuosikausia. Maatuessaan, vaikka väliin laitetaan kariketta tai turvetta, kasa madaltunee. Ajan mittaan oppinen käyttämään tätä laitosta siten että tuote on kelvollista ja työn sekä materiaalin, kuten karikkeen, tms, määrä minimoituisi. Tarvitseeko, ja milloin, tyhjentää alapäästä että yläpäähän uutta sopii. Asiaa seurataan. Samaan kiertoon tulee myös maatuvat keittiöjätteet, kalanperkeet ja muu vastaava kuten kuihtuneet kukkaset, pilaantuvat elintarvikkeet ja nurmikonhoitotähteet.
Jälkitoimia
Asiallinen taso. Ajattelin, ensin, että teen tarjolla olevista laudoista työtason mutta tavan laudat mätänevät tällaisessa paikassa metsän reunassa huussin takana paikassa johon aurinko ei koskaan paista. Onneksi oli soraa jota kärräsin puolitoista kottikärryllistä tarpeeseen.
Karusellihuussin astiat
Ihan täyteen ei kannata päästää astioita. Ihmisen ruokajäte on varsin painavaa. Ensin astia pitää nostaa sijaltaan ja kantaa kahvoistaan kompostorin luo. Kompostorista kansi irti josta mahtuu kaatamaan tuotoksen. Alle puolillaan olevan astian tyhjääminen vaati jonkinsorttista ponnistusta. Ei sovi heikkoselkäisille. Pienemmät jäte-erät, kuten keittiöjäte, on helppo pudottaa vain kompostorin pikkukannen avaamalla.
Esikompostointi
Samaa ruoppaa, tai mitä suoturvetta lienee, koen tarpeen laittaa karuselliämpärien pohjille ennen käyttöönottoa. On siistimpi kipata esikompostoitunut jätöskasa kompostoriin.
Fysiologinen etukuormaaja ja yhdellä pyörällä levitoiva kevyt kuljetuslaite.
Sorasta tekemäni lastaustaso kompostorin äärellä.
Hieman ympäristöä korkeammalla
Arvelin että on edullisempi asia kompostille olla hieman korkeammalla kuin ympäröivä seutu. Noin 10 senttiä vain. Ei vesi, keväisin, hakeudu kompostiin eikä myöskään jää ole riesaksi kun talvi tulee. Muutoin kompostorin pohja on kokolailla maata vasten.
Aiemmin nähdyn terveen kansaintuotteen peitteenä on nyt turvetta ohuelti.
Neuvotteluväline jota tarvittiin, tällä kertaa, varsin vähän. Rouvan puukko.
Tilkka voimajuomaa suunnitteluun. Salen hyllystä. Suosittelen.
Kuinka ennen
Ihmisapinat aikanaan, arvaan, jättivät jätöksensä parhaaksi katsomaansa paikkaan, kun vaeltajia pitkälti olivat, ei tarvinnut ryhtyä keräilemään suolentuotteita kuten nykyään tehdään. Tarzankirjoissa ei silti ollut mainintaa aiheesta, ihmettelen.
Ihmistuotetta on syntynyt ammoisista ajoista alkaen. Hyödykkeenäkin sitä on käytetty. Maksuvälineenä tuskin. Oletan että ihmisjätös on diskreetisti kuljetettu, "sivistyneesti" muualle hiljaisesti näky- ja hajuamattomiin. Pois silmistä, pois mielistä. Yhteiskuntarakenteemme yksi, kallis toimi on se.
Toukokuussa 2025
Silloin, jos terveys, talous, ajokyky tai niihin liittyvä muu puutos sallii niin tontille tulen itse tai kyydillä. Tontilla on paljon, vieläkin, parantamista, jopa uudistamista joka on edellisiltä sukupolvilta jäänyt tekemättä, oivaltamatta tai, todennäköisesti, edes tietämättä. Tulevaisuuden ennustaminen oikein on jo suhteellisen kauan ollut ongelmani. On varsin miellyttävää perehtyä rajatun tilan ja sen sisältämien asioiden kunnossapitoon ja kehittämiseen. Vaikka se paskaa olisikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti