keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Renginkaapin korjaus


Valitettavasti ei tietoa
Mutta jotain voi päätellä: renginkaappi on, ilmeisesti, rakennettu koulukäsitöinä joskus viime vuosisadan alkupuolella. Ei mitenkään upeasti mutta riittävän hyvin ja salvokset ovat lujia. Niihin ei tarvinnut puuttua.

Ei entisöintiä
Vain korjaus ja takaseinän asennus. Ilmeisesti sellaista ei ollut edes suunniteltu tehtäväksi koska ei ollut naulan- tai ruuvinreikiä saati muita kiinnitysjälkiä. Muutoin eri kiinnikkeet vaihtelivat hieman: eri naulakokoja ja -pituuksia. Eli se mitä sattui olemaan silloin muinoin saamatteilla. Että alkuperäisyys erottuu, kiinnitin uudet korvaavat osat, kuten etupuolen hyllyjen listat, messinginvärisillä ristipäisillä kupukantaruuveilla jota noin sata vuotta sitten ei kovasti käytetty. Samoin, nykyajan uutuutena, takalevy, jota ei ole nähty tarpeelliseksi, joka on nyt pakkausvaneria jostain mökkitoimituksesta, arvatenkin uuden sähkölieden pakkauksesta talteen laitettu.


 
Renginkaapin ulkonäkö ennen toimenpiteitä.

Maalaus
Mökillä ei ollut saatavilla samanväristä maalia. Punaista kyllä mutta tummenpaa eikä kiiltävää kuten alkuperäismaali. Ero erottaa kätevästi uuden ja vanhan.

Kunnostus
Kulmat silmämääräisesti suoriksi ja takalevyn sahaus sopivaan kokoon sekä kaksi hyllyjen etulistaa samasta vanerinpalasta. Ruuveilla kiinni. Muut rakenteet, kuten ripustuskorvakkeet olivat kunnossa.

Koekäyttö muutostöiden jälkeen. Ylähyllyllä olisi vielä tilaa tuplasti.

Ylimpien hyllyjen rivat
Jotain toista vanerilaatua kuin takalevy. Sitä oli liiterissä vain kapea soiro mutta riitti tähän.

Kaappi tulevassa käyttöpaikassaan aitan oviseinällä. Aitta on sekä majoitus- että viihdepaikka.
 
Kaapin kiinnitys
Nyt rautalankakoukku ja nailonköysi. Tulevat vaihtumaan jonkinlaiseen puunhaaraan seinäkiinnitykseksi ja manillaköydeksi. Oletan että aikanaan on näin toimittu. Ehkä muista lapsuudestani 50 - 6-kymmenluvuilta jotain. Eiköhän tämä kaappi itsellensä sisältöä hanki. Ehkä kalastusvarusteita ja harvemmin tarvittavia työkaluja. Päällä on jo varastoitu riippumatto. Oikealla olevat vesiliikuntavälineet hieman riitelevät tyyliasioissa. Peilikään ei ole vielä paikallaan.

Aitan muu varustus
Kaksi sänkyä hyttysverkkoineen, seinän pituinen yksipuinen penkki, varastoituja tavaroita, orret ylimääräisiä majoitustarpeita varten katonrajassa, stereolaitteet (Viritinvahvistin ja automaattilevysoitin.) jossa laadukkaat Bang&Olufsen kaiuttimet sekä urheilu- ja liikuntavarusteita varastoituna. Toimii talviajalla mökin ulkokaluston säilytyspaikkana. (Päivänvarjot, terassikalusteet ja osa kalavehkeistä.) Aittaan on myöhemmin tehty pieni ruutuikkuna. Aitta on lämmin kylmällä ja viileä helteellä. Paksut hirret varastoivat lämpöä. Kaksi yötä nukuin tällä reissulla aitassa kun oli, ilmeisesti, allerginen yskä enkä halunnut häiritä Rouvan yöunia. 

Toukokuun puolivälin iltamaisema.

Vinyylilevyjä
Aitassa on merkittävä kokoelma vinyylilevyjä. Siellä on kotimaista viihdettä 50- ja kuusikymmenluvulta. Lisäksi muuta seitsemänkymmenluvulta. Uudempaa ei, tarkoituksella, ole saatavilla. Asia voi muuttua...

Stereohylly vanhoista laiturin laudoista. Muuta teknologiaa myös esillä.

Aitan kuisti
Yleinen oleskelupaikka. Se on aitan etuseinän mittainen, noin 60 senttiä syvä katettu taso josta on portaat alas. Kuistilla siis istutaan eikä kalusteita ole. Lähellä on myös auringonottopaikka.

Käsin veistetty
Aitan hirret, kuten kuvioista näkyy, ovat 1800-luvulla käsin kirveellä veistetyt. Tuohityöt ovat uudempaa valmistetta.

Katto
Oli pärekatto viime vuoteen asti jota itsekin olin tekemässä reilut kymmenen vuotta sitten, appeni kanssa, vongatessani silloista talon tytärtä emännäkseni. Suhde on edennyt mutta pärekatto mätäni ja appi edesmeni. Nyt on vuoden vanha aaltohuopakatto. Se on, myös, varsin äänetön sateella. Sekä kaunis katsella. Sen kouruihin kertyy helposti männynneulasia ja risuja. Vanhan joustinpatjan jousista kehitin resonaattorin jolla risut ja neulaset lähtevät katolta.

Lukko
Maasepän tekemä koivunpahkan sisään. Oli hieman kulunut ja löystynyt. Korjasin viat pois ja laitoin oven oikealle korkeudelle sekä suoraan. Aiemmin olin jo oikaissut aitan tuulivoimalla. Oven saranat olivat kallellaan, ehkä taipuneet, ja siksi oli ovi painunut vinoon. 
 
Oikaisua aiemmin
Sitä varten oli apuvoimaa.
 
Oksanreiät ovessa
Päädyin kaatamaan muutaman nuoren pihlajan takametsästä joista sain, kuorittuina, hyviä ja liukkaita tappeja tukkimaan oksanreikiä. Jätin tapit pitkiksi sillä haapa kutistuu kuivuessaan niin sitä voi myöhemmin lyödä syvempään niin tulee pysyvä este saivareita, kuten hyttysiä, ajatellen. Tulevat lämmön ja valon perään. Ovi on jo alunperin suunniteltu tiiviiksi sillä eihän vilja-aittaan saa päästä hiiriä eikä rottia. Lattia on paksua lankkua kuten välikattokin.
 
Tilkin oksanreiät. 

Kuvassa alla
Kiinnostaa semisti mitä mahtaa olla aitan vintillä? Kuvassa näkyy aukko ja siinä laudasta tehty kansi. Tietäisikö anoppi?
 
Tein rivoista "ovipumpun". Ovi pysyy auki pitelemättä. Viimeistelemättä.

Geometriaa yksinkertaisesti
Pitkässä rivassa on ura jota myöden ovessa oleva tappi kulkee. Oven kamanaan kiinnitetty listanpätkä on rivan saranatapin pidike. Rivan uran oven puoleisessa päässä on mutka jonka taa oven tappi lukittuu aukiasentoon kuten kuvassa. Mietin että pitäisikö tehdä vielä toinen lovi joka olisi tuuletusasento. Lienee hienostelua se.

Joutessani
Ei aina viini tai olut maita tai sitä ei ole niin voi ajankuluksi rakennella kaikenlaista pientä. Vanhoja puulistan pätkiä löytyi liiteristä. Olisivat menneet polttoon mutta tässä on niille parempi kohtalo. Samalla voi rentoutua ilman velttoilua.

Lukko ja lukon avaimen salpa.

Lisäosa aitan lukkoon
Alkuperäinen avaimenreikä oli kulunut niin isoksi ja väljäksi että kun ovea sulki sisältäpäin hieman reippaammasti niin avain putosi kuistille tai raosta kuistin alle jos kävi huono säkä. Ikävää onkia sitä sieltä poies. Siksi laudasta lisäosa mutta se ei riittänyt silla avaimella on taipumus kääntyä kuvassa olevaan asentoon ja voi pudota edelleenkin. Siksi pihlajanoksasta pikku vipu tuohon alle. Vipu, lähtiessä, käännetään alas ja avaimen saa mukaansa.
 
Yön turva
Kun avaimen ottaa sisäpuolelle eli estää ulkopuolisen ihmisen pääsyn aittaan on sekin mahdollista: säpin voi lukita ja avata sisäpuolelta ilman avainta oli avain paikallaan tai ei. Siten on seppä ajatellut persoonahygieniaa 1800-luvulla. Avaimen voi myös jättää lukkoon kuvan mukaisesti: silloin voi odotettu henkilö saapua aittaan ja ottaa avaimen sisäpuolelle. Kuten vanhoissa Suomifilmeissä. Siellä Hulda odottaisi rivakkaa tukkilaistaan lämpimissä vällyissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti