keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Dacia Logan Van ruostekorjausta


Vetokoukusta hylkäys
Katsastushenkilö oli sitä mieltä että pikkupakun vetokoukku on tiensä päässä ja se pitää poistaa. Näin tein. Itse pakussa ei ole vikaa. Eikä juurikaan ruostetta.

Päätin kunnostaa
Vetokoukku on kotimaista valmistetta. Teetin irrotustyön autohuollossa. Myös asennus tehdään siellä kunhan koukku on kunnostettu. Seuraavaksi hiekkapuhallus ja maalaus. Jospa sitten kestäisi seuraavat kahdeksan vuotta.

 Oikea sivulevy, sisäsivu.

 Oikea sivulevy, ulkosivu.

 Vasen sivulevy, sisäsivu.

 Vasemman sivulevyn ja vetopalkin kulma.

Pistorasia on saanut osuman.

Ei ongelmia irrottaessa
Irrotettaessa kaikki pultit aukesivat kohtuullisen helposti. Oikaisen pistorasian kiinnityskorvan. Menee samalla kertaa hiekkapuhallettavaksi ja maalattavaksi.

Ei pohjatöitä
Alkuperäinen maalaus on ilmeisesti tehty suoraan teräslevyn pintaan ilman pintakäsittelyä ja pohjamaalausta. Halvalla kun pitää tehdä.

Maalissa tuskin vikaa
Jonkin verran asia ihmetyttää sillä jos olisi tehty hiekkapuhallus tai vastaava toimi ja sen päälle välittömästi jauhemaalaus niin sen pitäisi kyllä pysyä paljon paremmin. Epäilen että on ilman hiekka- tai metalliraepuhallusta vedetty pintaan ruiskumaali ilman pohjamaalausta.

 Vetokoukku irrotettuna.

 Pultit ja holkit kunnossa.

Vähän uuttakin
Pulttien mutterit ja aluslaatat menevät uusiksi kuten myös kumitiivisteet. Lähellä pakoputkea oleva kumi on kadonnut.

Vasen sivulevy.

Näyttää huonolle
Asia näyttää pahemmalle kuin onkaan. Materiaalia ei ole kadonnut paljoakaan. Kun ruoste on pois niin maali peittää pienet syöpymät ja isoja en usko olevan. Rakenne kestää edelleen sille tarkoitetun painon.

Arvet näkyvät
Koukun runko kävi hiekkapuhalluksessa ja maalauksessa. Siitä tuli siisti vaikkakin ruosteen syövyttämät arvet näkyvätkin. Katsotaan mitä katsastushenkilö siitä nyt sanoo. Hiekkapuhallus ja maalaus maksoi tasan 100€.

Puuhaa itsellekin
Omatoimisesti oikaisin vääntyneen ja ruostuneen sähköliittimen kannattimen. Siitäkin tulee siisti. Toistaiseksi vasta pohjamaalissa.

Pistorasian kannatin.

Kannatin maalattuna.

Asennus sittenkin itse
Homma jatkui asennuksella jonka tein itse. Ihmettelin sitäkin että miksi koukun sivulevyt oli asennettu, silloin kun auto oli uusi, Käyttö-Autossa ensin väärälle puolelle runkopalkkeja. Siitä oli jäänyt selvät jäljet. 

Huollossa turhaa työtä
Toinen ihmettelyn aihe oli se miksi vetokoukkua irrotettaessa autohuollossa otettiin takapyörät ja sisälokasuojat irti. Täysin tarpeeton toimenpide. Vain varapyörä pitää irrottaa.

Apua asennukseen
Hiukan tarvitsin apua kun Kerhon pihassa ryhdyin asentamaan vetokoukkua takaisin. Avuksi oli ajosiltapari. Kerholla kun useimmiten on porukkaa kuluttamassa aikaa ja kahvia. Joskus jopa tapahtuukin jotain. Että apua löytyi nostamaan koukun runko paikoilleen.

Koukun rungon vasen sivulevy.

Koukun oikea sivulevy, sisäpuoli.

Turhan työn jäljet
Kuvassa näkyy runkopalkissa ruosteinen kohta johon vetokoukun sivulevyä on joskus yritetty asentaa. Tarpeetonta työtä on tehty. Pulttien juureen tein uudet tiivisteet solumuovista ettei runkopalkkien sisään pääse kosteutta. Yksi pulteista tiivisteineen näkyy kuvan yläreunan keskellä. Vanhat tiivisteet olivat murentuneet. 

Puhdistus ja suojaus
Tuo kuvassa näkyvä ruosteen alku on korjattava pikapuoliin. Kyse on kantavasta rakenteesta eikä ole hyväksi että se ruostuu.

Vain hieman heikentymää
Pois hiekkapuhallettu ruoste jätti jälkeensä rokonarpisen pinnan. Pinta ei silti ole syöpynyt edes yhden millimetrin vahvuudelta. Paljon on myös siistiä, syöpymätöntä pintaa.

Varapyörän rautalankateline ja Kerholta lainaamani huoltosilta.

 Vetonupin varren kiinnityskorvake.

Pistorasia.

Hapettunut
Tämä osa pitää vaihtaa myös. Pitää ensin hankkia uusi. Sen kumitiiviste on murtunut ja vuotaa. Kotelon sisällä on likaa ja hapettumia. Saattaa olla että perävaunun valot eivät toimi tai jossain palaa sulake. Laatu on heikkoa.

Pistorasia etupuolelta.

Ruostumatonta
Laitoin uudet ruuvit koska vanhat jouduttiin katkaisemaan purkaessa ruostumisen vuoksi. Nämä eivät ruostu. Pitää varmuudeksi hankkia kytkentäkaavio vetokoukulle ettei tule tarpeettomia vaivoja kytkentähommissa.

Vetokoukku ja pistorasia.

Ei kiireellä
Hommaan meni kaksi tuntia ja se sisältää kiireettömän kahvitauon ja viileästä säästä johtuen vain vähän hikeä. Pistorasia on nyt kiinnitetty korkeammalle.

Viimeksi sujautin varapyörän telineeseensä. Sitä varten autossa on kätevä hissilaite joka toimii pyöränpulttien avaimella.

Katsatukseen
Homma on siis pääosin tehtynä ja voi käydä katsastamassa auton lähipäivinä. Talvirenkaitakin pitää ryhtyä katselemaan alle.

Lisäys 26.10.2017
Koukkuhommasta oli jälkiseurauksensa: auton alla mönkiessä ja kurkotellessa sain ilmeisesti hieman kylmää niskalihaksille. Seuraavana päivänä särki niskaa ja pään kääntäminen oli tuskallista. Vaiva on helpottanut hiljalleen.

Pyörän hinaus
Ennen suuria sateita eli keskiviikkona siirsin vetokoukun ja vetolaitteen avulla moottoripyörän toiseen osoitteeseen ahtimen käyttöhihnan vaihtoa varten. Tänään torstaina ei kiinnosta lähteä ajelemaan lumipöperöön. Jää kerhoilta väliin.

Vetokoukku tärkeä
Tämä hinaushomma oli aikanaan vetokoukun asennuksen syy. Pyöriä olen hinaillut rikkonaisina tieltä pajalle, katsastukseen, jarrutestauksiin ja ihan vain muuton vuoksi.

Moottoripyörän siirtolaite.

Etanolilla
Kuvan pyörä on mekaanisesti ahdettu alkoholiruiskutuksella 850 cc kahdeksankymmentäluvun alusta. Ripeä kustomiksi. Sopii myös ulkonäöllisesti silmien katsottavaksi. Pyörä ei ole tällä hetkellä vakuutettu ja siksi hinaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti