torstai 20. lokakuuta 2016

California 1400 Kahvanlämmittimien asennus osa 3

Osa 2

Lämpökahvojen asennuksessa pääsin loppusuoralle. Vasen kahva piti liimata ohjaustankoon ja asentaa tangonpääpainot. Siihen ei kauaa mennyt. Liimaa on helppo levittää paljain sormin. Nyt on tietysti hiukan nahassa kiinni jäämiä. Saunassa sitten irtoavat. Mutta vasen lämpökahva pysyy taatusti paikallaan. Lähtee irti vain puukolla. Kaasukahvan puoli oli tiukempi jo asennusvaiheessa. Ei tarvinnut liimaa.

Tangonpääpainot toimivat myös suojana jos pyörä keikahtaa. Voi olla ettei jarru- tai kaasukahva katkeakaan sulakekohdastaan. Joskus kuulee ihmettelyä miksi kahvoissa sellaiset on. Parempi että kahva katkeaa kuin lohkeaa pala jarrusylinteristä. Kahva on halvempi ja helppo vaihtaa.

Kahvanpääpaino paikoillaan.

Painon ja kaasukahvan kumin välissä on ohut, musta teflonrengas koska kumin ja alumiinin välinen kitka voi olla haitaksi kaasua käännellessä.

Paino on hieman harhaanjohtava nimitys tässä tapauksessa kun tein ne kevytmetallista. Jotkut moottoripyörät tarvitsevat tangonpääpainoja siksi että se vähentää ohjaustangon resonointia. Värinät johtuvat yleensä moottorin käynnin välittymisestä tankoon. Tässä pyörässä tärinä ei ole ongelma. Jos joku muuta väittää niin hän ei ole kokeillut tämän pyöräsarjan ominaisuuksia.

Lämpökahva-asennus valmiina.

Kuten kuvasta näkyy niin ohjaustangon kokonaismitta on huomattavasti leveämmällä kuin jarruvivun pää.

Tämä juttu onnistui varsin vähällä vaivalla. Lämpökahvat maksoivat kirpputorilla muutaman euron ja alumiiniset tangonpäät materiaalinsa verran. Ehkä pari euroa. Liitinrunko 0,20€ ja itse liitin muutaman sentin. Kutistesukka ei paljoa maksanut. Asennus ja sorvaus omana työnä.

Ajoasennosta: alkuperäinen ohjaustanko on ihan hyvä ilman tuulisuojaa ajoon. Mutta kun ilmavirta ei kannattele, vaikka ajoasento ei mikään äärimmäinen olekaan, alkoi asento tuntua selässä ja väsyessä ylävartalon paino siirtyi herkästi käsille. Ja kädet puutuivat sekä edellytykset rivakoihin ajolinjan muutoksiin heikentyivät. Myös selkä laskeutui kaarelle joka on omiaan heikentämään hengitystä.

Nyt selkä on suorassa ja satulan muodosta saa alaselälle tukea. On paremmat edellytykset ajaa selkä suorana ja käsivarret miellyttävästi kulmassa joten käsille ei tule nojaamisesta kuormitusta. Painostaan huolimatta pyörä on melko helppo käsitellä ja voimaa siihen ei kauheasti tarvita. Olen ajanut pienempiä ja kömpelömpiä pyöriä.

Ohjaustanko on myös huomattavasti alkuperäistä leveämpi. Ohjaaminen on silloin tietenkin kevyempää. Tosin ei tarvitsisi olla. Vaikka tanko on leveämpi ei se silti ole käännön laidassa sen kauempana kuin edessä ollut kapeampi tanko. Nämä siis kokemuksia ajamatta pyörällä. Vain kylmiä "tyyppejä" olen ottanut.

Tulevan toukokuun aikana kertynee kokemuksia ajamisesta uudella ohjaustangolla. Edellä oleva on siis siinä mielessä vain aiemman kokemuksen tuomaa oletusarvoista tietoa. Sitä ennen on monta muuta puuhaa tämän ja muiden pyörien parissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti