California 1400 GTS Auton renkaan käyttökokemuksia takarenkaana

Alku on lainausta edellisen artikkelin lopusta.

Pykälistä tämän verran
"L3e-luokan ajoneuvoon voidaan 1 momentin estämättä muutoskatsastuksessa hyväksyä käytettäväksi takana kuormitus- ja nopeusluokaltaan vähintään vastaavaan ajoneuvoon moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen renkaista ja renkaiden asentamisesta annetun neuvoston direktiivin (92/23/ETY) mukaisesti hyväksytty henkilöautonrengas. Tarvittaessa ajoneuvolta voidaan edellyttää erillistä 8 §:n 5 momentin mukaista selvitystä kaarreajosta ja kääntyvyydestä." 

Tietoa ensivaikutelmista
Rengas on kehältään lyhyempi kuin alkuperäinen. Siksi kuudes vaihde tuli nyt käytettävien vaihteiden luetteloon. Aiemmin sillä ei alle 120 km/h vauhtiin juuri ollut asiaa. Kaasuun reagointikin oli laiskaa. Nyt kuutosella voi ajaa jo 100 km/h vauhdista alkaen. 120 km/h oli myös kulutuksellisesti nuukaa: hetkelliset kulutuslukemat vakionopeudella vilahtelivat vajaan viiden litran ja alle kuuden kulutuksessa sadalle kilometrille. Kuutosvaihteella 120 km/h vauhdissa kierroksia on hieman vajaat 4000 nyt. Siitä lähtee nätisti ohituksiin.

Kierroslukuero
Tarkennusta kierroslukutietoon: tasan 3500 rpm kuutosella per sata kilometriä tunnissa. Käyttökierrosluku on noussut noin 500 kierrosta.

Korkea keskikulutus testatessa
Koeajon aikana keskikulutus kiipesi 6,2 litraa sadalle syystä että piti kiihdytellä ja jarrutella ja ajaa eri tavoilla. Sää oli kylmä. Ajo sisälsi paljon pikkuteitä. Odotusarvoisesti voi päätellä että kulutus putoaa takarenkaan pienemmän vierintävastuksen ja välityssuhteen muutoksen vuoksi koska voi käyttää suurempia vaihteita.

Valitettavasti on vain kuormittamatonta kuvaa takarenkaasta. Videokameraa on ehdotettu. Saisiko lainaksi...

Renkaan asento ja muoto sivutuella.

Kulutuspinta tietä vasten
Kaksi vasenta "palkkia" on kiinni asfaltissa, kolmas liki vaikka painoa renkaalla ei kannettavanaan juurikaan ole. Ajossa tilanne on toinen kun on painoa sekä kaarrevoimat painavat kulutuspintaa tietä vasten. Silloin kolmaskin kulutuspinnan osa on tietä vasten. Arvaan.

Kokonaisuutena ajettavuus on parempi kuin kuluneella alkuperäisrenkaalla. Vanhaan jäi vielä 2,5 mm pintaa mutta kuvio on pykälillä ja pitää melua ja tärinää.

Pitoa on

Yritin useasti kiihdyttämällä täydellä voimalla saada ABS-valon vilkkumaan mutta en saanut. Vakiokumilla saa takarenkaan luistamaan reippaalla kaasun käännöllä. Mitään negatiivista en tämän päivän koeajoilla löytänyt.

Erityistä uraherkkyyttä ei ilmennyt. Alku vaikutti hieman erilaiselta mutta parinkymmenen kilometrin jälkeen ei enää huomannut mitään erikoista. Kahden erilaisen moottoripyörän välillä on suurempia eroja ajettavuudessa.

Takajarrulla jarruttaminen on tehokkaampaa: saa painaa poljinta voimakkaammin kun vakiorenkaalla että ABS reagoisi.

Ajokokeet jatkuvat myöhemmin. Myös kahdella hengellä ja matkavarustein. Niistä lisää sitten.

Kokemus jatkuu

Päivää myöhemmin, keskiviikkona, eli tänään, kävin sateen loppumisen jälkeen noin 10 asteen lämpötilassa ajelemassa moottoritien ramppeja ja kiertoliittymiä yrittäen kallistaa reilusti. Kallistuksista huolimatta renkaan sivuun ei kulumajälkiä syntynyt. Päättelin että kulutuspinta kääntyy kaarteessa renkaan sisäsivulle "juoksevaksi patiksi". Toisin sanoen kulutuspinta taipuu massan ja kaarrevoimien avulla kaarteen sisäpuolelle renkaan liepeen alle. Siksi ei kallistuksessa tule jälkiä renkaan sivuun.

Luotettava

Ajoin kaksi tuntia 55 km/h keskituntinopeudella mutkaisia pikkuteitä ja välillä kiihdyttelin moottoriteille rampeista hyvinkin kallellaan. Alkaa löytyä luotto renkaaseen. Keskikulutus oli 6,5 litraa sadalle. Moottoriöljyn lämpötila pyöri sadan asteen kahta puolen. Kun säät lämpenevät pääsen koittamaan kunnolla kaarreajoa. Kaarteen ajaminen on täysin loogista. 

 Tätä reunempaan en saanut kulumajälkeä vaikka yritin.

Renkaan lieve pullistuu kaarteen sisäsivulle päin.

Sivut taipuvat

Valitettavasti on vain kuormittamatonta kuvaa. Silti rengas painuu hieman kasaan sivutuellakin ollessaan. Kumissa kulkee pieni kehä jonka muodonmuutos kavaltaa sivun pullistuman. Valitettavasti kuva ei kerro asiaa selkeästi.

Yritän löytää aihetta käsittelevän videon jossa olisi tarkemmin kuvattu kyseistä ilmiötä.

Tässä näkyy oikealle kaarrettaessa kuinka sivu pullistuu: linkki 

Reippaampaa menoa: linkki

Tässä näkyy kuinka renkaan sivu väistää kun kallistetaan. 

Näin käyttäytyy rengas henkilöautossa.

Merkittävä etu

Jarrutusteho on aikaisempaan viime vuonna paistettuun Dunlopiin nähden selkeästi parempi. Myös takapää kulkee epätasaisuuksien yli nätimmin. Esimerkiksi tien pitkittäissuuntaiset ja mutkittelevat routahalkeamat ja niiden pikipaikkaukset. Toistaiseksi enemmän hyviä kuin huonoja puolia tullut vastaan. Ilmankos "pimeälle puolelle" siirtyneitä onkin runsaasti. Kaikki isojen customien ja matkapyörien omistajia.

Yksi syy voi olla että C14:sta vastaavien pyörien takarenkaan vaihto on sekin iso homma ja teetettynä tulee hintoihinsa.

Soratiekoekin pitäisi ajaa vaikka ei se olekaan tämän pyörän ominta aluetta. Mutta sorateitä on paljon ja niitä riittää ajettaviksi.

Taas yksi päivä lähempänä ikuisuutta

Kävin soratiellä ajamassa. Olosuhteet olivat vaativat, vettä ja rakeita sekä juuri lanattu soratie. Oikeastaan pahemmaksi ei voi mennä jos julkisella tiellä ajamisesta puhutaan. Rullaavaa irtosoraa ja liejuista pintaa. Ei siis voi olla varmaa että miten meni kyseinen 15 kilometriä. Sen verran ehkä voi mainita että ei autonrengaskaan ole parhaimmillaan kyseisessä olosuhteessa. Mutta ei ajaminen mitenkään mahdotonta ollut. Kaarteissa piti olla varovainen.

Illan suussa sää parani ja Kerholla kahvittelun jälkeen pyyhkäisin jälleen +7 asteen lämpötilassa pari moottoritien ramppia hieman reippaammin.  

Kulumajälki kallistelun jälkeen.

Enemmän syrjällään

Siirtyihän renkaan kosketuskohta kestopäällysteeseen reunemmalle kun oikein yritti. Tosin en vieläkään ole kallistanut niin että astinlauta viistäisi asfalttia. Tällä kallistuksella kuitenkin menee normimutkat ihan tarpeeksi lujaa. Kyse on kuitenkin custompyörästä joka ei olekaan tarkoitettu himokkaaseen kallisteluun.

Tuossa tumman raidan kohdalla alkaa kulutuspinta oheta sivulle päin mennessä. Eli ei ole syytäkään laahata astinlautaa. Odottelen yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloja kun seuraavan kerran kokeilen jyrkempää kaarteenottoa.

Kokeiluidea

Painetta voisi laskea jonnekin 1,5 bar tietämille ja kokeilla mitä tapahtuu. Asia jäänee viikonlopun jälkeisiin aikoihin sillä on kaikenlaista muuta menoa. Josko ilmastonmuutos saapuisi näille tietämillekin niin voisi maksimoida ajonautintoa. 

Sadekelin kokemuksia syksymmällä

Kerhon ajokaudenpäätösajelulla ajettiin koko reissu vesisateessa. Osan matkasta varsin tehokkaastikin kastelevassa säässä. Parilla osanottajalla takarenkaat lipsuivat ja yhdellä eturengas myös. Kaatumisia ei silti ilmennyt. 

Renkaat pitivät varsin hyvin paikatullakin asfaltilla. Toki kylmällä ja märällä säällä ei kaarteisiin tullut vedettyä normaalinopeutta. Edessä takarenkaaksi tarkoitettu Kenda ja takana GT Radial.

Ei siis pettymyksiä edelleenkään.

Jatkuu.

California 1400 GTS Auton rengas taakse Osa 2

Ensimmäinen osa.

Päivä alkoi kielojen kukinnan yrityksellä pihamaalla.

Ajohaluja
Kun kevät on jo näin pitkällä niin hinku tiestöä, renkaita ja kallista bensaa kuluttamaan on jo kova. Vaikka olen moottoripyöräillyt suurimman osan, yli 40 vuotta, elämästäni.

Asennustyö pyörään
Edellisessä jutussa, johon linkki yllä, oli takapyörän irrotus ja renkaan asennus vanteelle. Tässä on takapyörän asennus paikalleen. Rengaskoko on 205/55R16. Indonesialainen pehmeäkylkinen vyörengas ja kuvioinniltaan lähes symmetrinen. Pitää olla kokolailla symmetrinen sillä kallistaminen, pito ja ajotuntuma molempiin suuntiin pitää olla samanlainen.

Lisätyö
Samalla kun takapyörä oli irti niin peräöljyn vaihdon, vaikka vaihtoväli onkin 50.000 km, katsoin tarpeelliseksi. Öljyä kun ei voi vaihtaa kuin irrottamalla takapyörä. Öljy vaihtuu myös seuraavassa renkaanvaihdossa olivat kilometrit sitten mitä tahansa. Öljy on halpaa. Halvempaa kuin remontti vaikka se tulisikin vastaan vasta joskus myöhemmin. Lisäksi RVS-käsittely.

Takapyörän pujotus.

Onnistuu yksinkin
Tämä toimenpide ei eroa mitenkään oli rengas mitä kokoa tahansa. Jos olisi korkeammalle nostava nostin niin pujotus olisi hieman pystymmässä. Sinne se kuitenkin sujahtaa. Hosua ei saa eikä yrittää väkisin sillä muoviosat voivat hajota ja maalipintoihin voi tulla naarmuja. Houkuttelemalla hiljakseen. 

Massiivinen
Takapyörä painaa melkoisesti. Vasemmalla näkyy nostin jolla takapyörän saa nostettua paikalleen. 

 Takapyörän sujuttelua kohteeseen.

Ruostumista vastaan
Vetourat, kaikki paljaat teräspinnat ja taka-akseli ovat voideltu vaseliinilla. Se näkyy ruskeana.

Pyörä pystyssä.

Pyörän nostaminen
Tässä vaiheessa apunostin alle niin homma etenee. Taka-akseli on valmiina kunhan osat ovat linjassa keskenään.

Takapyörän osat.

Vakio-osia
Pyöränlaakerit ovat tyyppiä 6205-2rs1 25x52x15. Kuvassa numerot 3 ja 3. Tyypilliset yksiriviset urakuulalaakerit molemmin puolin suojattuina eli niin sanotusti kestovoidellut. Muiden osien osalta huolto- ja vaihtotarve lienee vähäisempi huulitiivistettä unohtamatta. 

Seurattava kohde
Huoltotarvetta voi tulla jollain aikavälillä myös laakereille numero 24. Ne ovat kuulalaakereita ja koko on 30x47x9. Kyseessä suojatut laakerit. Kyse on kumisesta sysäyksenvaimentimesta ja sen laakeroinnista. Sen laakerit eivät pyöri vaan tekevät hyvin lyhyttä liikettä eli kuormitus osuu jatkuvasti samoille kuulille ja niiden kuulakehille. Renkaanvaihdon yhteydessä tarkastettavia kohteita myös. Rakenne on selkeä ja teknisesti paremmin suunniteltu kuin Guzzin tähänastiset takapyörän ja sysäyksenvaimentimen laakeroinnit.

 Jarrusatula ja jarrukilpi lepäävät renkaan päällä.

Sujuttelua
Melkoisen ahdasta mutta mahtuu kuitenkin. Ensin näytti että ei mahdu mutta hiljalleen sovitellen homma onnistui. Olisi, tietenkin, ollut takaportti: ilma pois renkaasta niin renkaan olisi saanut "muovattua" ohi ahtaiden paikkojen. 205 mm on ehdoton maksimi. Se selviää alempana.

 Jarrukilven lovi ja tappi johon se tulee.

Hiljaa hyväksi
Vielä kaukana toisistaan. Sitten kun vetospoorit eli vetourakot ovat sisäkkäin voi jarrun osat käännellä paikoilleen. ABS:n anturi ja sen johdin ovat herkkiä vaurioille. Jarruletkutkaan eivät siedä jyrkkiä mutkia. Teräspunoksen sisällä on teflonputki joka voi murtua.

Nuoli oikealla näyttää väistökoloa muovisuojassa.

Väistö
Tehtaalla on huomattu että ahdasta on. Siksi on tehty leikkaus jonka kautta pääsee takapyörän sujuttelemaan paikoilleen. Siinä hommassa takapyörä on kääntyneenä etuoikealle. On siis hieman mutkittelevaa tämä asennus.

Väliholkki paikoillaan.

Voidetta harkiten
Huulitiiviste on voideltu mutta ulkopuoli pyyhitty puhtaaksi. Liika voiteluaine karkaa ABS-pyörään ja vielä kauemmas jarrulevylle. Molemmat asiat voivat tulla kalliiksi. Voi jarrutus mennä metsään kun automatiikka ei toimi tai jarru on liukas.

Vaihdettava säännöllisesti
Nämä huulitiivisteet takavanteen keskiössä ovat usein laiminlyötyjä ja harvoin muistetaan vaihtaa. Lisäksi ne olisivat hyvät olla kaksihuulisia niin voiteluaine on ikään kuin suojassa lialta. Tiivisteen takana on pyörän laakeri. Joka kerta ei tiivisteitä tarvitse vaihtaa mutta ainakin pitää tarkistaa että ovat kunnossa. Tiivisteet antavat periksi painepesulle erittäin herkästi. Siksi niiden taakse pitää vilkaista ettei siellä ole vettä tai ruostetta. Ruoste poistetaan ja ruostumiselle alttiit pinnat voidellaan.

Nostimella nostaminen.

Hiljainen avustaja
Riskimpi kaveri nostaisi käsinkin ja voi kahteen asentajaan onnistuakin. Mutta halpa nostin korvaa helposti apumiehen. Ei tarvitse edes ohjeistaa.

Nostin kannattelee
Nostimella nostetaan pyörää siihen kohtaan että urakot ovat vastakkain. Työnnetään taka-akseli puoleen matkaan niin takapyörää voi siirtää oikealle ja löytää oikean sijaintinsa kun se osuu vastapuolen uriin.

Jarrut kuntoon
Tässä vaiheessa pujotetaan jarrukilpi ja jarrusatula paikoilleen. Jarrupaloja voi levitellä toisistaan ruuvitaltalla niin sujahtavat jarrulevyn kahta puolen. Työnnetään taka-akseli perille asti.

Jarrukilpi mahtuu ahtaasti paikoilleen.

Rengas mahtuu oikein hyvin.

Ei liian leveä
Välys on kardaanitunnelin ja renkaan välillä. Juurikaan leveämpi kumi ei mahtuisi. Lisäksi renkailla on taipumus resonoida eli väristä sivusuunnassa joten välystä on oltava riittävästi.

 Mutteri kiristetty.

Isohko mutteri
Avainkoko on 32 mm. Tavallinen hylsy vääntimineen vaatii vasemmankin äänenvaimentimen irrotuksen. Edellisessä jaksossa on kuva erikoisavaimesta jolla homma onnistuu helpommin ja vähemmällä työllä irrottamatta vasenta vaimenninta. Myöskään oikeaa vaimenninta ei tarvitse irrottaa välipöntöstä. Se pitää kuitenkin vapauttaa kannattimestaan ja tukea roikkumaan hieman alempana pois taka-akselin tieltä.

Akselin pää on 14 mm:n kuusiokolo.

Äänenvaimentaja löysättävä kannakkeestaan
Sekin aukeaisi erikoisavaimella mutta akseli ei mahtuisi pois. Molempien takajoustintukien irrotus vapauttaa takahaarukan laskeutumaan hyvin alas. Silloin takapyörän asennus on helppo. Mutta koko pyörä pitää saada melko korkealle operaatiota varten.

Toimenpiteet "maastossa"
Reissun päällä, jos ei ole nosturia käytettävissä, homma tapahtuu siten että pyörä kaadetaan vasemmalle kyljelleen. Avataan taka-akselin mutteri ja akseli ulos oikealta. Jarrukilven ja -satulan pujottelu voi olla työlästä mutta jos on avustaja käytettävissä niin hyvin mahdollista. Sitten tarvitaan vain rengasliike tai autokorjaamo niin pamahtanut takakumi tulee kuntoon tai se vaihdetaan. Valikoimaakin saattaa löytyä hyvin. Toki jokin korjaussarja painepatruunoineen on hyvä olla matkassa niin renkaan voi paikata paikallaan jos vaurio on pieni.

Ensimmäinen kokemus
Sitten ajojuttuihin. Parinkymmenen kilometrin jälkeen ensimmäisenä mieleen tuli pettymyksen tunne: miksen ole uskonut muita ja hankkinut auton renkaan taakse jo edellisten leveiden takarenkaiden tilalle aiemmissa pyörissäni.

Hyvä näinkin
Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. 

Viidenkymmenen kilometrin koeajon jälkeen.

Uutta tietoa
Vaikka kallistaa niin rengas ei nouse kulmalleen vaan kulutuspinta pysyy asfalttia vasten. Renkaan sivut eivät asfalttiin koske. Tai jos niin käy niin pito menetetään. Siihen tietysti vaikuttaa rengaspaine eniten. Lisäksi voima mikä painaa rengasta tietä vasten. Minulle ei, toistaiseksi, ole raportoitu kaatumisesta auton renkaalla niin että itse rengas on syyllinen.

Kaikilla pinnoilla
Ajoin sekä huonolla öljysoralla, uraisella kantatiellä, pätkän soralla (Pölyä vanteella.) ja moottoritiellä ja sen rampeissa. Mitään urheilusuorituksia en silti tehnyt. Hieman normiajoa räväkämpää vain.

Takarenkaan kehän alkuperäistä lyhyemmästä mitasta
Oli lievä pelko siitä että joutuisi pyörän järjestelmää ohjelmoimaan uudelleen koska rengaskoko on nyt uusi ja eroaa alkuperäisen koosta. Pyörän luistonestojärjestelmä mittaa aktiivisesti renkaiden kehämittoja. Esimerkiksi jos rengas tyhjenee hieman vuodon seurauksena ilmoittaa järjestelmä asiasta. Tyhjentynyt rengas kun on lyhempi kehämitaltaan. Kahden renkaan ero kun pysyy samana niin järjestelmä hyväksyy ne. Asian näkee myös tietokoneavusteisesti OBD-väylästä. Sieltä saa tietoonsa molempien renkaiden käytönaikaiset kehien pituudet. Käytönaikainen kehämitta on hieman pienempi kuin renkaan mittanauhalla mitattu kehämitta renkaan lievästä alapinnan litistymisestä johtuen.

Ajotietokoneen osuus
Myös ajotietokoneessa on tämä rengaskehätieto ja vielä kalibrointimahdollisuus jos alle on laitettu alkuperäisestä poikkeava rengaskoko. Normaalisti pyörän järjestelmä kalibroi taka- ja etupyörän välisen suhteen joka kerran liikkeelle lähtiessä, merkkivalo sammuu ja samalla myös ABS aktivoituu. Tämä näkyy molempien keltaisten varoitusvalojen sammumisena ajoon lähdön jälkeen alle 20 metrin matkalla. Kalibrointia ei siis nyt tarvittu. Mutta sen voi tehdä jos renkaan kehää kuvaava varoitusvalo ei sammu. Toiminto löytyy ajotietokoneelta MENU-toiminnon alta CALIBRATION-nimellä. Käynnistetään toiminto ja ajetaan yli 5 km/h nopeudella yli kahdenkymmenen metrin matka suoraan tasaisella alustalla. Kun merkkivalot ovat sammuneet (ABS ja rengaskehä) on toimenpide suoritettu. Toiminnosta voidaan poistua EXIT-kohtaa valikossa klikkaamalla.


Ilmaisee rengasrikon
HUOM: jos rengaskehän merkkivalo syttyy ajaessa niin siihen on syynsä: renkaassa on vuoto. Mutta jos vuoto on lievä niin uudelleen ajoon lähtiessä merkkivalo sammuu koska järjestelmä kalibroi itsensä. Vuoto ei silti ole kadonnut vaan jatkuessaan sytyttää merkkivalon uudelleen. Siihen olisi syytä reagoida asianmukaisesti.

Jos ABS-valo syttyy samalla tarkoittaa se että ABS ei ole toiminnassa mutta tilanne voi silti olla se että rengas tyhjenee. ABS sammuu yhtä aikaa etu- ja takajarrusta. Ei siis ole mahdollista että toinen jarru on ABS ja toinen ei.

Automatiikka toimi
Tässä renkaanvaihtohommassa kävi lievä säkä: järjestelmä kelpuutti muuttuneen kehämitan automaattisesti ajoon lähtiessä Kerhon pihalta.

Lyhytkehäinen alkuperäiseen varrattuna
Rengas on kehältään lyhyempi kuin alkuperäinen. Siksi kuudes vaihde tuli nyt käytettävien vaihteiden luetteloon. Aiemmin sillä ei alle 120 km/h vauhtiin juuri ollut asiaa. Kaasun reagointikin oli laiskaa. Nyt kuutosella voi ajaa jo 100 km/h vauhdista alkaen. 120 km/h oli myös kulutuksellisesti nuukaa: hetkelliset kulutuslukemat vakionopeudella vilahtelivat vajaan viiden litran ja alle kuuden kulutuksessa sadalle kilometrille. Kuutosvaihteella 120 km/h vauhdissa kierroksia on hieman vajaat 4000 nyt. Siitä lähtee nätisti ohituksiin.

Testiajoa
Koeajon aikana keskikulutus kiipesi 6,2 litraa sadalle syystä että piti kiihdytellä ja jarrutella ja ajaa eri tavoilla. Ajo sisälsi paljon pikkuteitä. Odotusarvoisesti voi päätellä että kulutus putoaa takarenkaan pienemmän vierintävastuksen ja välityssuhteen muutoksen vuoksi koska voi käyttää suurempia vaihteita.

Parkkipaikkakuvia
Valitettavasti on vain kuormittamatonta kuvaa takarenkaasta. Kameraa on ehdotettu kuvaamaan rengasta ajon aikana mutta muuta käyttöä sille ei ole niin taitaa jäädä hankkimatta. Josko joku lainaisi...

Renkaan asento ja muoto sivutuella.

Paljon pintaa tietä vasten
Kaksi vasenta "palkkia" on kiinni asfaltissa, kolmas liki vaikka painoa renkaalla ei kannettavanaan juurikaan ole. Ajossa tilanne on toinen kun on painoa sekä kaarrevoimat painavat kulutuspintaa tietä vasten. Silloin kolmaskin kulutuspinnan osa on tietä vasten. Arvaan.

Mukava ajaa
Kokonaisuutena ajettavuus on parempi kuin kuluneella alkuperäisrenkaalla. Vanhaan jäi vielä 2,5 mm pintaa mutta kuvio on pykälillä ja pitää melua ja tärinää.

Ei lipsu
Yritin useasti kiihdyttämällä täydellä voimalla saada luistoneston valon vilkkumaan mutta en saanut. Vakiokumilla saa takarenkaan luistamaan reippaalla kaasun käännöllä. Mitään negatiivista en tämän päivän koeajoilla löytänyt.

Vain alussa outoa
Erityistä uraherkkyyttä ei ilmennyt. Alku vaikutti hieman erilaiselta mutta parinkymmenen kilometrin jälkeen ei enää huomannut mitään erikoista. Kahden erilaisen moottoripyörän välillä on suurempia eroja ajettavuudessa.

Takajarru puree
Takajarrulla jarruttaminen on tehokkaampaa: saa painaa poljinta voimakkaammin kun vakiorenkaalla että ABS reagoisi. Vaikuttaa että auton rengas olisi pehmeämpää seosta.

Täydellä kuormalla
Ajokokeet jatkuvat myöhemmin. Myös kahdella hengellä ja matkavarustein. Niistä lisää sitten.

Kokemuksia
Teen erikseen artikkelin ajettavuudesta ja kopioin nämä ensitunnelmatkin samaan yhteyteen. Jatko on tässä: linkki

California 1400 GTS Auton rengas taakse Osa 1

Taustaselvitys
Jo talvella tein tutkimusta auton renkaan käytöstä matkapyörän takarenkaana. Netissä oli paljon asiaa puolesta ja vastaan. Myös videoita ja keskusteluita aiheesta. Uteliaisuuttani ja nuukuuttani haluan kokeilla auton rengasta moottoripyörässä.

Takapyörän irrotus
Tänään otin irti takapyörän takahaarukasta. Henkilökohtaisesti ensimmäinen kerta. Olen tosin seurannut huoltomiehen toimia matkan päästä saman asian suhteen. Valmistin myös erikoisavaimen taka-akselin mutterin irrotukseen. Se nopeuttaa taka-akselin irrotusta kun molempia äänenvaimentimia ei tarvitse irrottaa.

Sivulaukut irti
Se helpottaa työskentelyä merkittävästi eikä tarvitse kurkotella. Ovat myös naarmuuntumisvaaran tuolla puolen.

Suhteellisen helppo homma
Aikaa hommaan meni kolme varttia. Osa ajasta meni valokuvaamiseen.
Homma on varsin helppo eikä tarvita paljon työkaluja. En aiemmin ole irrottanut pyöriä tästä mallista.

Nostin ja työkaluja.

Varmistelua

Muovivasaraa ei lopulta tarvittu. Muita tarvittiin. Parilla sidontaliinalla pyörä kiinni nostimeen ettei käy väärin.

Katalysaattorin suojalevy.

Katalysaattorin suojapelti
Katalysaattori on pakoputken kuumin osa joten se pitää suojata hyvin.

Pakoputken jousto-osa ja katalysaattori.

Paksu kohta
Katalysaattori on kuvan keskellä oleva putken paksunnos. Jousto-osaa tarvitaan koska moottori on kiinni rungossa erillisten kannattimien varassa.

Irrotettavat ruuvit ja mutterit.

Pari hankalaa kohtaa
Kolme ruuvia on suojapellin ja kaksi mutteria äänenvaimentimen kiinnitykseen. Mutterit ovat hankalassa paikassa takahaarukan ja pakoputken kannattimen välissä. Sorminäppäryyttä tarvitaan. Vasemmalla puolella olisi vielä hankalampi paikka mutta, kuten toisaalla mainitsin niin vasenta äänenvaimenninta ei tarvitse irrottaa tai edes löysyttää.

Taka-akselin mutterin avaustyöväline päältä ja sivulta.

Apuavain
Avain on mallia motomatti. Tampereen RM Heinolla on samanlainen. Hintaa sille ei montaa euroa tule. Ostetaan sopivan kokoinen hylsyavain ja katkaistaan se. Väliin hitsataan pätkä lattarautaa. Tein lyhyen koska lyhyt mahtuu paremmin mukana pidettävään työkalupussukkaan.

 Erikoisavain käytössä.

Ahtaassa paikassa
Mutteri irtoaa mutta äänenvaimenninta ei tarvitse irrottaa. Eikö olekin kätevää?

 Akselin ulosveto kesken.

Äänenvaimennin väistää
Kuten kuvasta näkyy niin äänenvaimennin on edelleen kiinni pakoputkessa. Sitä ei tarvitse irrottaa. Siirtää vain hieman alemmas avaamalla kannattimen mutterit. 

 Taka-akseli ja sen osat.

Osajärjestys
Vasemmalta lukien kaikki osat: mutteri, aluslaatta, takahaarukan vasen aisa, jarrukilpi, väliholkki, pyörän laakeri, väliholkki, toinen pyörän laakeri ja perävaihde. Lisäksi tiivisteet.

 Kaikki takapyörän osat.

Takapyörä irti ja jarrusatula renkaan päällä.

Yhtenä osana
Jarrusatulaa ei tarvitse irrottaa jarrukilvestä vaan nostaa letkuineen ja johtimineen renkaan päälle ja siitä vaikka nippusiteellä kiinni takajouseen odottelemaan takaisin asennusta. Jarrukilven keskellä on abs-anturi.

ABS-anturi takapyörän puolelta.

Siivousta
Aina kun takapyörä on irtaallaan on hyvä siivota ABS-anturi ja siten varmistaa järjestelmän toiminta. Samalla selviää myös jarrupalojen kunto.

Perävaihde ilman takapyörää.

Vetohammastukseen aina uudet rasvat
Vetohammastus on vielä pesemättä ja voitelematta uudelleen. Tämä kohde laiminlyödään usein.

Öljynvaihto hankalahkoa
Keskellä oikealla näkyy perävaihteen öljyn täyttötulppa. Öljynvaihtoa varten joutuu irrottamaan takapyörän. Tosin on toinenkin vaihtoehto jossa takapyörää ei tarvitse irrottaa. Öljy vaihdetaan 50.000 km välein.

Rengaskoneeseen parannus
Seuraavasta vaiheesta ei ole muuta kuvaa kuin yksi. Hieman parantelin rengaskonetta ettei se naarmuta vannetta. 

Rengaskoneen pehmoleuka.

Yksinkertainen parannus
Laitoin kutistesukkaa viiden sentin pätkät kaikkiin neljään leukaan ettei vanteen reunaan tule ikäviä jälkiä. Kaikki lienevät nähneet miten rengaskone toimii. Se ei ole mitenkään välttämätön työkalu. Homman voi tehdä aivan hyvin rengasraudoillakin. Mutta rengaskone tekee voimaa vaativat tehtävät. Järki senkin käytössä pitää olla mukana sillä taitamaton saa silläkin vanteen ikävän näköiseksi.

Helposti
Joka tapauksessa vanha Dunlop lähti koneella näppärästi vanteelta ja uusi muljahti vanteelle asianmukaisesti. Käytin melko runsaasti ohennettua vannerasvaa renkaan reunaan ja vanteen sisäreunaan. Se helpottaa renkaan vanteelle nostamista joka tehdään paineilmalla. 

Kovahko paine

Kompressori tulille ja ilmaa renkaaseen niin että venttiili on irti. Kuusi baaria riitti pamauttamaan renkaan vanteelle molemmin puolin. Ei tarvitse pelätä sitä että rengas olisi löysä vanteelle. Ei mitään poikkeamaa tavanomaiseen rengasasennukseen. Renkaassa olevat raidat olivat molemmilla sivuilla asiallisesti. Niiden kehän pitää seurata vanteen kehää samalla etäisyydellä koko kierroksen. Jos näin ei ole käynyt niin rengas on asentunut väärin. Siitä ei ollut nyt pelkoa.

Säätöä vähitellen
Rengaspainetta laitoin arviolta 2,3 baaria. Tästä lähtee "sweet spotin" etsintä hiljalleen painetta nostamalla noin kymmenyksen kerrallaan eli se mikä paine antaa parhaan mukavuuden ja hyvän ajotuntuman.

Vasemmalla uusi rengas jo vanteella.

Erilaiset
Tässä on hyvä vertailla. Alkuperäisrenkaalla on ajettu matka-ajoa. Mutkia on ajettu sen kuin niitä on tullut vastaan. Renkaalla on ajettu noin 7000 km ja siinä on vielä pari milliä pintaa. Kuten kuvasta voi havaita on rengas kulunut toispuoleisesti. Kuvan renkaan oikea sivu on ollut vasemmalla ajosuuntaan nähden. Keskelle on kulunut tasainen kohta. Sivuilla olisi pintaa vaikka kuinka. Lisäksi kuvio on mennyt pykälille eli kallistettaessa se täristää ja jotenkin nuljahtaa. Ensin ei halua kääntyä ja sitten kääntyykin hieman yllättäen enemmän.

 Takapyörä tasapainotuksessa.

Tasapainotus
Vanhat painot vielä vanteessa. Hieman poikkeuksellista että painot ovat olleet Dunlopin kanssa venttiilin kohdalla. Yleensä venttiilin kohta on painavin. Niin nytkin.

Uuden takarenkaan kokomerkintä.

Ulkokehä hieman lyhyempi
Tämä oli lähinnä samaa kokoa Dunlopin kanssa joka on 200/60R16.

Muita mittoja
Dunlopin kulutuspinnan leveys: 245 mm. Autonrenkaan kulutuspinnan leveys: 220 mm. Ei siis kovinkaan suuri ero. Tuskin koskaan olen kallistanut niin että olisi edes lähellä käyty Dunlopin renkaan kulutuspinnan reunaa. Siksi ei pieni mittaero haitanne.

Dunlopin renkaan leveys: 212 mm. Autonrenkaan leveys: 205 mm. Autonrenkaassa on vähemmän jos pelkkää leveyttä tarkastellaan. Paksuutta sen sijaan on kolminkertaisesti.

Mp-rengas vs. auton rengas
On myös huomioitava renkaiden erilainen käytös. Autonrenkaan kulutuspinta taipuu alle kun taas moottoripyörän rengas tarjoaa sitä kohtaa joka vastaa kallistuksen kulmaa renkaan kulutuspinnan säteellä. Tilanne siis silloin kun rengas on uusi.

Tasapainot liimattuna vanteeseen.

Staattinen tasapainotus
Tasapainotus sujui kivuttomasti. Tuttu homma jo vuosikymmenien takaa. Sähköinenkin tasapainotuskone olisi ollut mutta ei adapteria tälle pyörälle. Sillä olisi voinut tehdä myös dynaamisen tasapainotuksen.

Vetourat ja O-rengas pestynä.

Puhdasta ja tiivistä
O-rengas tulee urituksen pohjaan vetolaippaa vasten.

Vielä ennen asennusta paikalleen pitää perän vastaava uritus puhdistaa ja suojata sitkostetulla vaseliinilla.

Homma jatkuu huomenna. Tulee olemaan mielenkiintoinen päivä.

Kokoonpano ja koeajokokemus.

Motoristin viikonloppu

Virallinen kauden aloitus
Ajokauden avauskokoontuminen on tyypillisesti ollut Nummijärvikokoontuminen. Oli puhetta että menen samaa matkaa Mämmilä MC:n ryhmän kanssa. He ajoivat alkumatkan vajaat kaksi tuntia Ruoveden ja Kurun kautta Parkanon Shellille jossa jo odottelin ja pidin muutamaa parkkiruutua varattuna. Vaikka vaikealta se tuntui koska kävijöitä kyseisessä paikassa on todella runsaasti. Toimin siis tavalla joka tehoaa ja on uskottava: uhkasin väkivallalla. Jopa lähti Toyota ruudusta! Saimme siis pyörät vierekkäisiin ruutuihin siististi.

Pikkutietä ja maisemia
Matkan Parkanon Shellille tein Luhalahden kautta. Upeat kevätmaisemat ja paljon vesistöjä. Eli maisemat ykköslaatua. Inkulan korkealta sillalta on laajat näkymät Kyrösjärvelle.

Joutessani
Perjantaina oli Luhalahden kirkon ovi lukossa mutta otin valokuvan jossain määrin erikoisesta kirkosta.

 Luhalahden kirkko ja ajoneuvo.

Loistava ajokeli
Säätila oli hyvä heti aamusta. Tosin lämpötila oli varsin alhainen. Homma ei hiottanut.

Vaihtelevaa
Nummijärvellä leirintäalueella perjantai oli kelvollinen ilma mutta lauantaina satoi liki koko päivän ja oli pilvistä. Lämpötila kymmenen asteen korvilla parhaimmillaan. Oluet pysyivät viileinä.

Viihteellä
Perjataina oli ohjelmaa: bändi soitteli muun muassa Pink Floydia ja muuta mukavaa musaa. Lauantaina oli karaokea joten minua ei sillä suunnalla juuri näkynyt.

Grillin liepeillä
Lauantai-iltana laitoimme ja söimme Rektum MC:n porukalla naudanlihaa kevyesti kypsytettynä, tryffelivoin kyydillä uusia perunoita ja salaattia. Kiitokset johtaja Tammiselle ja kokki Jocke Hackmanille. Itse toimin perunavastaavan sijaisena joten sain pestä perunat.

Kotiinpäin
Sunnuntaina oli lähtö kotiin. Palattiin tulojälkiä Parkanon Shellille kahville. Siitä uusi reitti Mämmiläläisille koska Kurun ja Parkanon välillä oli tietyö jonka he olivat kokeneet jo tulomatkalla. Opastin heitä takaisinpäin tuloreittiäni mutta Viljakkalan kohdalta suunta Kyrönlahteen.

Hyvä taukopaikka
Siinä on pieni palvelukeskittymä: kauppa, kahvila ja bensa-asema. Kahvilassa on motoristeille alennuksia ja santsikuppi ilmainen. Tiet alueella ovat mutkaisia ja vielä hieman pomppuisia talven jäljeltä.

 Kyrönlahden kyläkaupalla.

Taustalla kahvila.

Ikämiesten ja -naisten pyörät
Pyörävalikoima on keski-iän ohittaneiden miesten ja naisten makuun. Raskaita pyöriä joista kolme Guzzia, pari Bemaria. H-D ja jokin iso japanilainenkin.

Kahvittelun jälkeen matkasuunnat erosivat. Kukin lähti itselleen sopivaan suuntaan. Suurin osa Kuruun päin ja sieltä Ruoveden kautta kotiin.

Muutaman minuutin ajon jälkeen olinkin jo LCR-MC:n Kerholla jossa sielläkin oli juuri kotiuduttu jostain toisesta reissusta.

Kotimatka moottoritietä ei kirjallista kuvailua kaipaa. Pyörä talliin ja ajokamat naulaan. Kotona suihkuun.

Omaan tahtiin lähiseudulle
Etelä-Pohjanmaa on mukavan lähellä. Jurvan Botniaring ja Honkajoen Pesämäki ovat molemmat pikku ajomatkan päässä jos moottoriurheilu kiinnostaa. Reittejä voi valita useimpia. Itselle tyypillinen on Tre. - Mouhijärvi - Suodenniemi - Lavia - Kankaanpää - Kauhajoki - Botniaring. Kivoja teitä eikä juuri muuta liikennettä. Voi ajaa niin sanotusti omaa vauhtia.

Maisemareitti.

Luhalahti City
Luhalahdessa, noin puolessa matkaa kuvan reittiä, on kahvila, kyläkauppa ja bensa-asema. Poikkeamisen arvoinen paikka. Melkein kaikkea löytyy ja melkein kaikkea tehdään.

Kesämökki kesäkuntoon

Vähän huoltajia
Perikunnan kesämökin kunnossapito on painottunut vaimoni ja minun tehtäväkseni. Muut asianosaiset ovat joko liian kaukana tai liian vanhoja. Toki muilta tulee sekä henkistä että taloudellista tukea ylläpitoon. Myymistä ei ole otettu puheeksi. Lisäksi kaikki asianosaiset käyvät mökillä satunnaisesti kunhan fasiliteetit ovat kunnossa. Tai siis kun olemme saaneet paikan asuttavaksi.

Rentoutustakin
Viime viikko kului vauhdilla mökillä ja ehdittiin jopa lepäillä loppuvaiheessa.
Itse asiassa mökillä puuhailu ilman isompia kiireitä on varsin rentouttavaa. Pelkkä makoilu ja syöminen ei anna oikeaa mökkitunnelmaa. Pitää olla motivoituja tehtäviä tehtävänä.

Joitakin pakollisia hommia
Pariksi päivää riittää hommaa että mökki on sillä tasolla että siellä viihtyy ja kaikki toimii. Näin toukokuussa pitää lämmittää muuri varovasti ja mökki yleensä. Sisältä siivous ja käyttövälineiden järjestely normaaleihin paikkoihinsa.

Tavarat siisteinä
Esimerkiksi ruokailuvälineet olivat talven edeltä pakattuna kaappeihin niin että jyrsijät ja muut pieneläimet eivät pääse niitä liiemmälti tahrimaan. Lattialta löytyi, luonnollisesti, papanoita mutta ei ollenkaan niin paljon kuin edelliskerroilla. Mitään ruokatarpeita ei mökille pidä talveksi jättää. Jos on niin kyllä pienjyrsijä siihen hampaansa iskee. Tai ainakin yrittää ja jo se tekee vaurioita. Nyt ei tarvinnut paikata jyrsijäin tekoja.

Laituri maalla
Tyynelän portaat laitettiin paikoilleen. Ehkäpä vesi lämpenee sen verran suven aikana että niitä tarvitaan että pääsee uimaan järveen ja maalle takaisin.

 Portaat vesistöön.

Maantietoa
Vesistön nimi on Hanhijärvi. Se laskee vetensä Koskitaipaleen kautta Ylä-Enonveteen josta Enonkosken kautta Saimaaseen. Jos ketään maan- tai pikemminkin vedentieto kiinnostaa. Puhtaita mutta ruskeahkoja vesiä.

Tyynelä on kestänyt talven tyynesti ja on kunnossa.

Lakaisu riitti
Ylivuotisia lehtiä, käpyjä, neulasia ja risuja oli luonnollisesti kertynyt lautojen rakoihin. Onneksi alla on keskimäärin puoli metriä tyhjää ja kalteva kallio niin ei aivan heti alusta täyty orgaanisesta materiaalista

Vanhan laiturin kiviä.

Entinen laituri
Kuvassa alla oleva laituri oli näiden kivien varassa. Kivet ovat kymmenen senttiä veden alla näin keväällä. Veden ollessa korkealla laituri pyrki karkuun vaikka olikin köysillä kiinni rantapuissa. Kiviasetelma on Tyynelän vieressä ja sen syvemmässä päässä on reilut kaksi metriä vettä. Laakealta vaalealta kiveltä voi siis tehdä uimahyppyjä. Kunhan hyppää riittävän pitkälle.

 Vanha laituri liki kuivilla.

Ennakointia

Joka haluaa tietää miten ja miksi tämä liki mädäntynyt kohde on kuvassa johtuu siitä että haluan tuoda esille kykyni suunnitella asioita etukäteen niin että osan työstä tekee luonto. Laituri on siis siirretty viime kesänä alkuperäiseltä paikaltaan matalan veden aikana noin kaksi metriä kuvan sijainnista järvelle päin. Nyt kun vesi on kevätkorkeudessa niin se oli helppo vetää likemmäs mannerta. Vesi laskee noin 40 cm heinäkuuhun mennessä niin kohde on purettavissa osiinsa kuivalla maalla. Vettyneet niskapuut ovat järkyttävän painavia. Ainakin huonoselkäiselle.

Jatkokäyttöön
Jos niskapuut ovat vielä kovia niin niistä saa venetelaan rungon. Jos ei niin sitten jotain muuta. Kaikelle on käyttöä.

Hitsauskone kuistilla työnsä tehneenä.

Lauteisiin muutos
Muutama vuosi sitten tekemiini saunan lauteisiin jäi pieni ergonominen virhe jonka korjasin nyt. Lauteiden runko on terästä.

Lauteen kaiteen ergonominen muutos.

Ainetta pois ja lisää
Taivutin kulmahiomakonetta ja hitsauskonetta hyväksi käyttäen lauteen tolppia hieman kiukaaseen päin. Lain määräämään turvaetäisyyteen kuumista kohteista on silti vielä varaa. Muu on puuta. Laudepuut uusiokäytössä.

Poppaa
Lisäksi peitin metalliset kohteet nyörillä ettei vahingossa vaikka varpaitaan polta kuumaan metalliin. Nyörirulla riitti vain kolmeen kohteeseen. Mutta todennäköisimmät kuumat osumakohteet on peitetty.

Lauteiden tekovaihe.

Kylmäharjoittelua huopatossut jalassa.

Jämsästä
Suosikaa Huopaliike Lahtisen tuotteita! Huopatossut toimivat kaikkialla hiostamatta paitsi sateella. Näissä on kumipohjat mutta kotona sisätossuissa ei. Leppoisat ja köykäiset jalkineet.

Kiukaan entisöintiä
Kuvassa näkyy myös kiuas. Viime vuonna asensin uudet kiuaskivet. Heinäkuussa maalaan kiukaan. Perheenjäsenen mielestä se on ruosteisen näköinen eikä hyvän. Tosin maalaan vain näkyvät osat paitsi kivet ja rosterisen kuumavesialtaan.

 

Meni jokunen vuosi...

Kiuas on vaihdettu ehyempään käytettyyn kiukaaseen. Löylyt siitäkin saa ja tilaa tuli lauteen ja kiukaan muodostamaan kulmaan lisää sillä kuumavesisäiliö tuli "uutuuskiukaan" sivuun eikä eteen. Samalla lämmittäminen ja nuohouskin helpottui hieman. Lahjoitettu ja käytetty kiuas tuli mp-kerhoni LCR-mc:n jäseneltä koska vaimonsa halusi modernimman pylväsmuotoisen ja kivitäytteisen löylynlähteen.

Hyvin varusteltu mökkipakki. Appiukon perintöä.

Ylläpidon työvälineitä
Näillä pystyy tekemään aika paljon mutta silti tarvitaan aika-ajoin työkaluja omasta tallista. Siksi on pakettiauto jolla materiaalit ja koneet kulkevat. Lisäksi pitää olla varastotilaa. Mökkeily on vaativa tekninen ja janottava laji.

Vaatii moniosaamista
Tutuksi ovat tulleet seuraavat toimet: siivous, sitähän on liki päivittäin, kivityöt, maatyöt, moninaiset puutyöt, putkityöt, metallityöt, sähkötyöt, hionta- ja maalaustyöt, asennustyöt, kuljetus, keräily ja loikoilu.

Vesijohto järvessä.

Vesihuolto
Vasemmalla kellukkeen varassa on pohjaventtiili jota pitää paikoillaan betonipaino. Riittävän kaukana rannasta ja niin syvällä että se saa sisäänsä hieman viileämpää vettä kuin pintavesi on. Juomavesi tuodaan mukana. Pohjavettä nääs mutta ei sentään Tampereelta asti.

Vesiautomaatti.

Toimii lähes
Laite on toistakymmentä vuotta vanha. Viime kesänä sen painesäiliön kumipalje oli tyhjentynyt ilmasta ja pumppu käynnistyi tämän tästä. Nyt laitoin sinne 1,5 bar paineen. Vuoto oli ilmeisesti venttiilin kautta koska palje oli aivan ehyt. Laite talvehtii lämpimässä tilassa tai sitten täysin tyhjennettynä vedestä ulkotilassakin. Viime talven ulkona.

Appiukon perintö
Tämä laite pitää asentaa hieman hankalaan paikkaan terassin alle. Vaatii jonkin verran voimistelua. Laitteen alkuperäinen asentaja ei ollut ajatellut asentajan ergonomiaa. Sittemmin ergonomiaa on korjattu. Nyt ei tarvitse kyykytellä kuistin alla.

Vesiautomaatin asennusalusta.

Kolme lähtöä
Oikealla keittiön ja saunan letkuliitännät. Onneksi ne ovat sen verran pitkät että ne voi asentaa etukäteen terassin sivussa. Lisäksi hana terassin kupeessa.

Vesiautomaatti asennettuna.

Vianetsintää
Kuvassa painekytkimen kansi avattuna. Muutoin, näennäisesti, toimintakunnossa. 

Missä vika?
Ensimmäinen käynnistys tuotti tulosta: vesi liikkui sinne minne pitkin. Mutta pumppu ei sammunut lainkaan muualta kuin käyttökytkimestään. Tarkoitus on että pumppu sammuu kun painevaraaja on täynnä ja maksimipaine saavutettu jos ei ole kulutusta. Painevaraaja tuli täyteen ja painemittari näytti maksimipainetta 3,4 bar. Mutta pumppu vain pyöri.

Apua puhelimella
Kilautin kaverille Norsa Oy:öön koska en ole näiden laitteiden ammattilainen. Sieltä tuli oireenmukaista ohjetta että pitää tutkia painekytkimen toimintaa. 

Painekytkimen sähköinen kytkentä.

Muistin tuki
Tapanani on varmistaa valokuvaamalla että irrotettavat johdot tulevat kiinni oikeisiin paikkoihin. Valokuvamuisti, nääs.

Toimeen
Itse itseään komentaen: polviasento ota! Irrota ja pura painekytkin!

Havainnotta
Päällipuolinen tarkastelu ei antanut mitään merkkejä tulevasta. Kaikki oli siistiä.

Painekytkimen kalvon kansi irrotettuna.

Ahaa!
Ensimmäinen oire on näkyvissä: painekanavan liitoksessa on ruostetta.

Kumikalvon alla on likaa ja ruostetta.

Ruoste tukkii
Tästä saattoi jo arvioida että nyt on vika löytynyt. Ruosteen poisto ja kanavan rassaus auki. Osat takaisin niin kuin olivatkin. Sähköjohtimien asennus ja koekäyttö joka oli menestys. Vesiautomaatin pumppu sammui asetetussa paineessa. Säädän vielä hieman lisää kun taas olen mökillä. Painetta saa hieman nostaa. Mutta hyvä näinkin. Ei naisväki valita. 

Luontoarvoa
Kevyempääkin asennusta tehtiin. Telkälle pönttö lähelle vesirajaa. Tarkkaan katsottiin että järveltä päin pöntön suulle on vapaa ilmatila linnun lentää. Telkällä kun on tapana lentää, ainakin näennäisesti, täyttä vauhtia pöntön reiästä sisään. Tsup.

Telkän yksiö. 

Pönttötaajama
Tontilla ja sen liepeillä on neljä uutta pönttöä joista kolme pikkulinnuille. Ennestään yksi jossa ei ole näkynyt tapahtumia. Kirjosieppo näkyi varaavan kahta pönttöä ja sillä näkyikin olevan kaksi naarasta kierroksessa moniavioinen kun on. Kätevää.

Yksi tirpanpönttö lisää.

Valtakunnallisesti
Pöntöt ovat ilmoitetut Miljoona linnunpönttöä kampanjaan.

Vastarannalla lumi viipyi pitkään.

Retkeilyä lähimetsissä
Sitten ne kuvat jotka tuli otetuksi pieniltä retkiltä. Tai noin pari prosenttia niistä.

Kevään aikainen tuoksuva kukka.

Mökki aittoineen ja vajoineen kapeahkon lahden vastarannalta katsottuna.

Katoaa maisemaan
Kuvassa on hieman vähemmän kuin tontin rajat. Ympärillä kaatokuntoista metsää. Jos avohakkuu sattuu kohdalle niin maisema muuttuu rajusti ja varmaan pienilmastokin. Nyt mökkiranta on ollut aina muutaman asteen lämpimämpi kuin mitä säätiedotus lupaa.

Vasemmalla aitta, Tyynelä rannassa, mökki saunoineen, periaatteessa kaksio, ynnä keittiö. Vene ja liiteri-huussi-varasto-kompinaatio.

Tontti ja kevätmaisema telkänpöntön suunnasta.

Kesäkin kai tulee
Pitänee kesällä retkeillä ja ottaa samoilta jalansijoilta uudet kuvat kun kesä on kukkeimmillaan.

Veneelle ankaraa ympäristöä.

Koskitaipaleen koskenniska.

Koskitaipaleen kosken yläjuoksu. Vähävetinen kevät.

Naapurissa
Nämä nähtävyydet ovat naapurimökin anti. Entinen maatila mutta nyt kesäkäytössä. Ketään ei ollut kotona. Varsin luonnonkaunis paikka. Hanhijärvi virtaa tässä Ylä-Enonveteen. Rentukat kukkivat ja muutenkin oli mukavaa.

Oikopolulle
Teimme vaativan vaelluksen jalan pitkin tietä melkoisen matkan Koskitaipaleelle ja oikaisimme maastoa myöden takaisin. Oikaisu oli paljon vaativampi kuin tie. Mutta lyhyt. Muutama sata metriä. Kosteikkoja, kallioita, jyrkänteitä ja suota. Sauna kuumaksi.