maanantai 4. heinäkuuta 2016

Mökkipuuhia 2016 Patio rantaan

Polku rantaan on hyvin jyrkkä ja siihen on tehty luonnonkivistä portaiden tapaiset. Toimivat kohtalaisesti kunhan muistaa "askelmerkit". Sen alapäässä, aivan vesirajassa, oli laiturin tapainen joka oli jo melkoisen vettynyt ja lahonnutkin. Lillunut kesät talvet vedessä ja jäissä. Eikä pysynyt koskaan paikoillaan. Välillä piti noutaa kauempaakin.

Koska olen koulutukseltani ja kokemukseltani lähinnä metallimies ovat puutyöt melko vieras asia.
Päätin kuitenkin siirtyä mukavuusalueeltani pois ja tehdä puurakenteen sen sijaan että tekisin runkorakenteen teräksestä. Mikä olisikin pitkäikäisempi ja itselle helpompi tapa. Mutta puustakin syntyi jotain: runko on tehty loveamalla runkorakenteen osat toisiinsa eikä vain ruuvaamalla puuruuveilla. Loveaminen ja ristikkorakenne yhdessä tekevät rakenteesta vakaan eikä kuormitukset ole pelkkien ruuvien varassa.

Koska varsinaista venelaituria ei tarvita eikä matonpesuunkaan käsipelissä ole tarvetta sai vanha laituri häädön. Tilalle tein luokittelemattomasta puutavarasta eli halvimmasta materiaalista mitä puutavaraliikkeestä saa uuden korvaavan rakenteen. Runko ja kaiteet 47 x 100 mm vajaakanttisesta "pattingista" ja pinta- sekä porrasmateriaalina 30 x 100 mm vajaakanttista raakalautaa. Lisäksi harmaata kuultomaalia tukirakenteisiin sekä valkoista öljymaalia näkyviin rakenteisiin.

Toukokuussa olin jo käynyt poraamassa reikiä kallioon ankkuripultteja varten. Kahdeksan reikää.
Niihin teräksisistä rakennuskulmista kiinnikkeet joista rakenne jatkuu puisena. Puuruuvit rosterisia.

 Runkorakenne peruspiirteissään.

Jokainen pystypuista on kiinni alapäästään kalliossa. Vinotuet pitävät sivuittais- ja päittäisliikkeen kurissa.

Patio ja portaat.

Alla näkyy harmaaksi maalattu ristikkotyyppinen runkorakenne. Pation järven puoleinen reuna ikäänkuin kurkottaa tyhjän päälle. Tosin vain vajaan metrin. Siksi piti käyttää ankkuripultteja koska maan puoleisiin pultteihin kohdistuu vetoa mikäli vesistön puoleista reunaa kuormitetaan joten patio olisi vaarassa kipata järveen useamman henkilön kuormittamana ellei kyse olisi ruostumattomista ankkuripulteista.

Kuvassa erottuu jossain määrin harmaaksi maalattu tukirakenne. Korkeimmat tukitolpat lähellä vesirajaa ovat vajaan metrin mittaisia. Tukirakenteiden liitokset ovat ruuvien lisäksi varmistettu lukkokantapulteilla.

Portaat ovat kiinni kahdella kansipultilla yläpäästään ja vedettävissä parin henkilön voimin talveksi pois vedestä. Jäät eikä keväinen tulvavesi pääse rikkomaan rakenteita tai viemään niitä omille teilleen.

Patio ylhäältä katsellen.

Kuvassa näkyvä valkoinen rakenne on tehty siten että materiaali on ensin mitoitettu, koeasennettu, sen jälkeen maalattu kukin osa erikseen ympäriinsä ja vasta sitten kiinnitetty paikoilleen. Hieman työlästä mutta kaikki puurakenteet on suojattu ympäriinsä maalilla joten lahottajasienille ja leväkasvustolle ei ole helppoa ryhtyä mädätystoimiin. Erityisesti lautojen päät ovat herkkiä imemään kosteutta.

Kaiteet ovat tukevat. Hyödynsin materiaalin vajaakanttisuuden siten että sain vähällä veistämisellä kaiteen yläpinnasta pyörehkön johon on hyvä nojailla eikä vesi pesi. Sivujen kaiteet ovat lyhyemmät kuin pation päädyt. Molemmista päistä pääsee rantaa kulkevalle polulle. Kestää varmaan hetken että ympäristö siistiytyy eli hankkii kasvillisuutta pintaansa. Kaivutöitä oli vähän mutta joitakin kiviä piti siirrellä.

Pinta-alaa on hieman yli kuusi neliömetriä joten patiolle mahtuu pieni pöytä, muutama tuoli ja tietenkin iso päivänvarjo suojaamaan paisteelta. 
Tekovaiheessa nahka punoitti lievästi hartioista ja pohkeista. Joutui aika paljon seisomaan vedessä. Ulkolämpötila valmistuksen aikana vaihteli 24 - 31 asteen välillä. Vesi oli kylmimmillään 22 asteista. Ei siis tarvinnut rakennushommissa palella. Edes varpaiden

Seurusteluryhmä. 

Jatkossa klaffituoleja tulee pari lisää. On sitten tutuille tilaa istuskella. Nimikilpailun tuloksena patio sai nimen Tyynelä. Tuskin siinä muilla säillä oikein viihtyykään. Paitsi että kalastus sadesäälläkin mato-ongella onnistuu hyvin eikä heitto-ongellekaan ole liikaa esteitä.

Ensi vuonna patio maalataan kertaalleen vielä öljymaalilla päällipuolelta. Koska materiaali on raakalautaa sahan jäljiltä niin liukastumisvaaraa ei ole vaikka maali tekeekin pinnasta hieman sileämmän.
Rantakasvuston rajoittamiseen pitää ryhtyä myös: yhden lepän jo kaadoin mutta puskittuminen ympärillä vaarantaa pation kestävyyden jos ruohot ja puskat saavat varjostaa ja peittää rakenteita. Kaikkia puskia ei kuitenkaan pidä karsia sillä ne pitävät eroosion kurissa vesirajassa ja siten ympäristön vehreänä ja viihtyisänä.

Näkymä mökin terassilta.

Korkeuseroa mökin terassin ja pation välillä on noin 2 metriä. Aika monta kertaa tuli sitä väliä kiipeiltyä ennen kuin patio oli kuvassa nähtävässä kunnossa.

Minulta on jo kysytty miksi en tehnyt kyseistä rakennelmaa kestopuusta tai muusta kestävämmästä materiaalista. Syyksi halvimman materiaalin käytölle voisi sanoa että senkin kestävyys maalattuna rakenteena on vuosikymmeniä. Ikä mökin käyttäjillä on kaikilla yli viisikymmentä vuotta. Jos vanha laituri maalaamattomasta materiaalista pikku korjauksin kesti noin 30 vuotta vedessä lilluen voi tämä rantapatio, joka ei ole kosketuksessa kuin sadeveden kanssa, kestää ainakin saman ajan jos ei pidempääkin. Siinä vaiheessa ei ole minun eikä kenenkään muunkaan huoli jos pientä pintaremonttia tarvittaisiinkin.

Toinen syy, hinnan ohella, on kestopuun tai muun kestäväksi käsitellyn puun osalta että sen värivalikoimat eivät ole suosiossani. Lisäksi osa käsitellyistä puuaineksista ovat sellaisia että tavalliset maalit eivät niissä pysy kovin hyvin.

Materiaalit hankittiin paikallisesta puutavaraliikkeestä, Rakennustarvike Luukkainen Oy, maalit IKH:sta ja Biltemasta sekä suurin osa kiinnikeistä em. liikkeistä. Rungon tekoon meni yksi pitkä iltapäivä. Lautojen ja muun puutavaran maalaamiseen etukäteen myös yksi päivä. Varsinaiseen kokoonpanoon kului kaksi päivää ja portaisiin yksi iltapäivä. Mitään varsinaista työvauhtia ei yritetty vaan sopivasti rasittumatta hiljalleen kuten mökillä sopiikin tehdä. Virvokkeita oli toki koko ajan tarjolla.

Vanha laituri lähellä loppusijoituspaikkaansa. 

Entinen laituri on niin vettynyt että sitä ei saatu maihin ns. miesvoimin. Pitänee purkaa järveen ja yrittää yksittäiskappaleina saada se pois vesistöstä. Laudoitus ei enää kestä kulkemista kaikilta osin.
Anopilta sain tietää että vedessä maannut laituri on yli 20 vuotta hoitanut tehtäväänsä. Maalattu vastaava kuivalla maalla taitaa kestää hieman pidempään....

Ensi suven hommaksi jäi portaiden valmistus parkkipaikalta mökin kuistille. Korkeuseroa on noin 1,5 metriä. Patiohommasta yli jäänyt vähäinen määrä puutavaraa saa loppukäyttökohteen. Porraslautoja pitää käydä ostamassa. Kallioon kyseiselle kohdalle on jo tehty reiät ankkuripulteille.

Norsa Oy vuokrasi edullisesti ison iskuporakoneen että harmaaseen graniittiin tuli jämptit reiät.
Kaappasirkkelin jiirintekoon ja katkomiseen ostin Biltemasta edullisesti. Monipuolinen laite ominaisuuksiltaan. Pystyy tekemään kahta jiirisuuntaa yhtä aikaa jos on tarvis. Nyt ei tosin ollut.
Akkutoiminen ruuvinväännin on peräisin IKH:n tarjouksesta. Nyt on myös puutyökaluja varsin kattavien metallityöstölaitteiden ohella. Vaan on raudasta nopeampi rakentaa: pultti- ja hitsausliitostekniikka on huomattavasti ketterämpää vaikka vaatiikin koneita sekin sekä tietysti palovahdin ja ruiskun kipinöinnin vuoksi.

Lisäys 11.09.2016
Tyynelän uudelleen maalaus tapahtui syyskuun alussa. Vaikutus oli merkittävä: kertamaalaus oli joissakin kohdissa imeytynyt puuhun niin että puun väri tunki maalista läpi. Uusintamaalaus antoi rakenteille "emaloidun" vaikutelman ja sileämmän pinnan. Uusintamaalaus tapahtui samalla maalilla kuin ensimmäinenkin kerros.

Tyyneläksi nimikilpailun perusteella nimetty oleskelutila.

Järveen laskeutuvat portaat nostettiin mökin kuistille talvisäilöön. Vesi on huomattavan korkealla ajankohtaan nähden ja jos pysyy noissa lukemissa niin järvi jäätyessään ja veden vähetessä vetäisi rakenteet mukanaan. Juuri niin kävi monesti entiselle laiturille. Tämä on maalla ja siihen jää. Eikä jää vie.

Myöhempiä touhuiluja. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti