maanantai 22. toukokuuta 2017

Kesämökki kesäkuntoon

Perikunnan kesämökin kunnossapito on painottunut vaimoni ja minun tehtäväkseni. Muut asianosaiset ovat joko liian kaukana tai liian vanhoja. Toki muilta tulee sekä henkistä että taloudellista tukea ylläpitoon. Myymistä ei ole otettu puheeksi. Lisäksi kaikki asianosaiset käyvät mökillä satunnaisesti kunhan fasiliteetit ovat kunnossa.

Viime viikko kului vauhdilla mökillä ja ehdittiin jopa lepäillä loppuvaiheessa. 

Pariksi päivää riittää hommaa että mökki on sillä tasolla että siellä viihtyy ja kaikki toimii. Näin toukokuussa pitää lämmittää muuri varovasti ja mökki yleensä. Sisältä siivous ja käyttövälineiden järjestely normaaleihin paikkoihinsa. Esimerkiksi ruokailuvälineet olivat talven edeltä pakattuna kaappeihin niin että jyrsijät ja muut pieneläimet eivät pääse niitä liiemmälti tahrimaan. Lattialta löytyi, luonnollisesti, papanoita mutta ei ollenkaan niin paljon kuin edelliskerroilla. Mitään ruokatarpeita ei mökille pidä talveksi jättää. Jos on niin kyllä pienjyrsijä siihen hampaansa iskee. Tai ainakin yrittää ja jo se tekee vaurioita. Nyt ei tarvinnut paikata jyrsijäin tekoja.

Tyynelän portaat laitettiin paikoilleen. Ehkäpä vesi lämpenee sen verran suven aikana että niitä tarvitaan että pääsee uimaan ja maalle.

 Portaat vesistöön.

Vesistön nimi on Hanhijärvi. Se laskee vetensä Ylä-Enonveteen josta Enonkosken kautta Saimaaseen. Jos ketään maan- tai pikemminkin vedentieto kiinnostaa.

Tyynelä on kestänyt talven tyynesti ja on kunnossa.

Ylivuotisia lehtiä, käpyjä, neulasia ja risuja oli luonnollisesti kertynyt lautojen rakoihin. Onneksi alla on keskimäärin puoli metriä tyhjää ja kalteva kallio niin ei aivan heti alusta täyty orgaanisesta materiaalista

Vanhan laiturin kiviä.

Kuvassa alla oleva laituri oli näiden kivien varassa. Kuvassa kivet ovat kymmenen senttiä veden alla näin keväällä. Veden ollessa korkealla laituri pyrki karkuun vaikka olikin köysillä kiinni rantapuissa. Kiviasetelma on Tyynelän vieressä ja sen syvemmässä päässä on reilut kaksi metriä vettä. Laakealta vaalealta kiveltä voi siis tehdä uimahyppyjä. Kunhan hyppää riittävän pitkälle.

 Vanha laituri liki kuivilla.

Joka haluaa tietää miten ja miksi tämä liki mädäntynyt kohde on kuvassa johtuu siitä että haluan tuoda esille kykyni suunnitella asioita etukäteen niin että osan työstä tekee luonto. Laituri on siis siirretty viime kesänä alkuperäiseltä paikaltaan matalan veden aikana noin kaksi metriä kuvan sijainnista järvelle päin. Nyt kun vesi on kevätkorkeudessa niin se oli helppo vetää likemmäs mannerta. Vesi laskee noin 40 cm heinäkuuhun mennessä niin kohde on purettavissa osiinsa kuivalla maalla. 

Jos niskapuut ovat vielä kovia niin niistä saa venetelaan rungon. Jos ei niin sitten jotain muuta. Kaikelle on käyttöä.

Hitsauskone kuistilla työnsä tehneenä.

Muutama vuosi sitten tekemiini saunan lauteisiin jäi pieni ergonominen virhe jonka korjasin nyt. Lauteiden runko on terästä.

Lauteen kaiteen ergonominen muutos.

Taivutin kulmahiomakonetta ja hitsauskonetta hyväksi käyttäen lauteen tolppia hieman kiukaaseen päin. Lain määräämään turvaetäisyyteen kuumista kohteista on silti vielä varaa. Muu on puuta. Laudepuut uusiokäytössä.

Lisäksi peitin metalliset kohteet nyörillä ettei vahingossa vaikka varpaitaan polta kuumaan metalliin. Nyörirulla riitti vain kolmeen kohteeseen. Mutta todennäköisimmät kuumat osumakohteet on peitetty.

Lauteiden tekovaihe.

Kylmäharjoittelua huopatossut jalassa.

Suosikaa Huopaliike Lahtisen tuotteita! Huopatossut toimivat kaikkialla hiostamatta paitsi sateella. Näissä on kumipohjat mutta kotona sisätossuissa ei.

Kuvassa näkyy myös kiuas. Viime vuonna asensin uudet kiuaskivet. Heinäkuussa maalaan kiukaan. Perheenjäsenen mielestä se on ruosteisen näköinen eikä hyvän. Tosin maalaan vain näkyvät osat paitsi kivet ja kuumavesialtaan.

Hyvin varusteltu mökkipakki.

Näillä pystyy tekemään aika paljon mutta silti tarvitaan aika-ajoin työkaluja omasta tallista. Siksi taas on pakettiauto jolla materiaalit ja koneet kulkevat. Lisäksi pitää olla varastotilaa. Mökkeily on vaativa tekninen laji.

Vesijohto järvessä.

Vasemmalla kellukkeen varassa on pohjaventtiili jota pitää paikoillaan betonipaino. Riittävän kaukana rannasta ja niin syvällä että se saa sisäänsä hieman viileämpää vettä kuin pintavesi on.

Vesiautomaatti.

Laite on toistakymmentä vuotta vanha. Viime kesänä sen painesäiliön kumipalje oli tyhjentynyt ilmasta ja pumppu käynnistyi tämän tästä. Nyt laitoin sinne 1,5 bar paineen. Vuoto oli ilmeisesti venttiilin kautta koska palje oli aivan ehyt. Laite talvehtii lämpimässä tilassa tai sitten täysin tyhjennettynä vedestä ulkotilassakin. Viime talven ulkona.

Tämä laite pitää asentaa hieman hankalaan paikkaan terassin alle. Vaatii jonkin verran voimistelua. Laitteen alkuperäinen asentaja ei ollut ajatellut asentajan ergonomiaa.

Vesiautomaatin asennusalusta.

Oikealla keittiön ja saunan letkuliitännät. Onneksi ne ovat sen verran pitkät että ne voi asentaa etukäteen terassin sivussa.

Vesiautomaatti asennettuna.

Kuvassa painekytkimen kansi avattuna. Muutoin, näennäisesti, toimintakunnossa. 

Ensimmäinen käynnistys tuotti tulosta: vesi liikkui sinne minne pitkin. Mutta pumppu ei sammunut lainkaan muualta kuin käyttökytkimestään. Tarkoitus on että pumppu sammuu kun painevaraaja on täynnä ja maksimipaine saavutettu jos ei ole kulutusta. Painevaraaja tuli täyteen ja painemittari näytti maksimipainetta 3,4 bar. Mutta pumppu vain pyöri.

Kilautin kaverille Norsa Oy:öön koska en ole näiden laitteiden ammattilainen. Sieltä tuli oireenmukaista ohjetta että pitää tutkia painekytkimen toimintaa. 

Painekytkimen sähköinen kytkentä.

Tapanani on varmistaa valokuvaamalla että irrotettavat johdot tulevat kiinni oikeisiin paikkoihin. Valokuvamuisti, nääs.

Itse itseään komentaen: polviasento ota! Irrota ja pura painekytkin!

Päällipuolinen tarkastelu ei antanut mitään merkkejä tulevasta. Kaikki oli siistiä.

Painekytkimen kalvon kansi irrotettuna.

Ensimmäinen oire on näkyvissä: painekanavan liitoksessa on ruostetta.

Kumikalvon alla on likaa ja ruostetta.

Tästä saattoi jo arvioida että nyt on vika löytynyt. Ruosteen poisto ja kanavan rassaus auki. Osat takaisin niin kuin olivatkin. Sähköjohtimien asennus ja koekäyttö joka oli menestys. Vesiautomaatin pumppu sammui asetetussa paineessa. Säädän vielä hieman lisää kun taas olen mökillä. Painetta saa hieman nostaa. Mutta hyvä näinkin. Ei naisväki valita. 

Kevyempääkin asennusta tehtiin. Telkälle pönttö lähelle vesirajaa. Tarkkaan katsottiin että järveltä päin pöntön suulle on vapaa ilmatila linnun lentää. Telkällä kun on tapana lentää, ainakin näennäisesti, täyttä vauhtia pöntön reiästä sisään. 

Telkän yksiö. 

Tontilla ja sen liepeillä on neljä uutta pönttöä joista kolme pikkulinnuille. Ennestään yksi jossa ei ole näkynyt tapahtumia. Kirjosieppo näkyi varaavan kahta pönttöä ja sillä näkyikin olevan kaksi naarasta kierroksessa moniavioinen kun on.

Yksi tirpanpönttö lisää.

Pöntöt ovat ilmoitetut Miljoona linnunpönttöä kampanjaan.

Vastarannalla lumi viipyi pitkään.

Sitten ne kuvat jotka tuli otetuksi pieniltä retkiltä. Tai noin pari prosenttia niistä.

Kevään aikainen tuoksuva kukka.

Mökki vastarannalta katsottuna.

Kuvassa on hieman enemmän kuin tontin rajat. Ympärillä kaatokuntoista metsää. Jos avohakkuu sattuu kohdalle niin maisema muuttuu rajusti ja varmaan pienilmastokin. Nyt mökkiranta on ollut aina muutaman asteen lämpimämpi kuin mitä säätiedotus lupaa.
Vasemmalla aitta, Tyynelä rannassa, mökki saunoineen, periaatteessa kaksio, keittiö ja sauna. Vene ja liiteri-huussi-kompinaatio.

Tontti ja kevätmaisema toisesta suunnasta.

Pitänee kesällä retkeillä ja ottaa samoilta jalansijoilta uudet kuvat kun kesä on kukkeimmillaan.

Veneelle ankaraa ympäristöä.

Koskitaipaleen koskenniska.

Koskitaipaleen koski.

Nämä nähtävyydet ovat naapurimökin anti. Entinen maatila mutta nyt kesäkäytössä. Ketään ei ollut kotona. Varsin luonnonkaunis paikka. Hanhijärvi virtaa tässä Ylä-Enonveteen. Rentukat kukkivat ja muutenkin oli mukavaa.

Teimme vaativan vaelluksen jalan pitkin tietä melkoisen matkan Koskitaipaleelle ja oikaisimme maastoa myöden takaisin. Oikaisu oli vaativampi kuin tie. Mutta lyhyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti