Pari kameraa

 

Action
Kyseessä muutaman kympin kamerat joissa toisessa on 32 gigaa ja toinen on tuplasti tallenuskykyisempi. Siis halpoja ja ikääntyneitä. Hankin niihin uudet akut. Toinen tulee ohjaustankoon ja se jälkimmäinen takatavaratelineen alapuolelle kuvaamaan taapäin. Jälkimmäiseen on syynä se että että jotkin autoilijat luottavat liikaa autonsa automaattisiin jarruihin. Ajavat aivan liian likellä takalaukkua. Jos jarruttaisin äkisti niin ei Teslan automaattijarrutus kerkeisi painavaa autoa jarruttamaan vaan niskoille tulisi. Siksi laitan kameran takalaukkutelineen alapintaan. Ehkä jo, pelkkä kameran vesitiivis suojakotelo, ehkäisee joitain autoilijoita perässaroikkumasta. Ilmiö kiusaa eniten Tampereen Läntisellä ja Itäisellä moottoritiellä. Myö Kolmostie on taajamakohdissa joskus rasittava. Vaan kun lähden Tampereelta itään niin saa ajella rauhassa aina Päijänteen rantaan saakka. Sillä suunnalla ei liika liikenne häiritse paikallisteillä. Vanha Kolmostiekin on nyt Kakkosnelonen. Toki Tyrväänkin suunta kiinnostaa kunhan paikallinen kesäkahvila avaa ovensa Vammalassa. Sorateitäkään en vierasta. Ylöjärven Kuljun tuulimyllymäen järvimaiseman ohella voi nauttia paikallisen ravintolan tuotteita uudella, katetulla terassilla tai sisätiloissa. Vappulounas oli maittava. Lievää ruuhkaakin ilmeni. Aukioloajat kannattaa vilkaista ennen kuin ajelee turhaan. Jos maaseutuajelu ei natsaa sorapinnalla niin samanniminen ympärivuotinen kahvila-ravintola löytyy Ylöjärveltä kauppakeskus Elosta Uuden Kuruntien varresta.

Etukamera
Sellainen on ollut jo vuosia. Pääasiassa olen kuvaillut joitakin ajamiani teitä maisemineen. Myös satunnaisia tapahtumia ja muita tarpeellisiksi kokemiani asioita. Yksi tien yli juossut, vahinkoa hiponut kauris, teki melkein kontaktin. Juuri sitä en kuvannut. Hirvikolarin aikana ei ollut kameraa kuin taskussani koska oli pimeä aamu. Välittömästi tapahtuman jälkeen itse kuvaamissani ja myöhemmin poliisin tarkastamien kuvien perusteella vakuutusyhtiö teki korvauspäätöksen. Paikalle kutsutut poliisit olivat aluksi sillä linjalla että olen vain kaatunut omasta syystäni ja taitamattomuuttani. Syyttivät lukkojarrutuksestakin abs-pyörällä. Kamera siis voi, myös, tallentaa onnettomuustilanteissa ajantasaisia asioita mitä tapahtui ja miksi. Vaan toivon että vain maisemia...

Kameroiden akkujen lataus
Ajon aikana ei kameroiden akkuja voi ladata, koska niiden vedenpitävät kotelot eivät sitä salli, pitää olla vara-akku tai sitten vain pysähdysten aikana lataus pyörän akusta. Pyörissäni on sekä usb- että tupakinsytytinliittimet eri latausprosesseihin.

Ehkä toiseen koteloon reikä
Saattaisin vanhempaan kamerakoteloon tehdä jämptin reiän siihen kohtaan missä on kameran latausliitin. Liittimen läpiviennistä pitänee tehdä vesitiivis. Asiaa pitää harkita. Näin ei olisi kameran akun varassa vaan virtaa tulisi pyörän akusta. Muut liittimet ja johdotukset ovat jo olemassa. Toisaalta, ei sateessa kuvattu tallenne ole kovin hyvä koska sadevesi pilaa kuvanlaadun. Jonkinlaista o-rengastiivistettä voisi soveltaa.

Resoluutio
Kameroiden kuvan perusasetus on aina maksimitallennustarkkuus. Todellisuudessa selviää paljon pienemmällä resoluutiolla silloin kun pitää selvittää liikennetapahtumia ja missä, ylipäätään on ollut. Järjestelmäkamerallani tulee parempia ottoja jos haluan mutta vain staattisissa olosuhteissa. Pienimmälläkin resoluutiolla näkee mitä on tapahtunut. Akku tykkää kuvata pidempään kun ei kuormita sitä liikaa. Näytön kirkkaus alemmalle tasolle ja päälläoloaika minimiin. Eipä ajaessa saisi mitään selvyyttä mitä pieni ruutu näyttäisi. Korkea resoluutio syö tallennustilaa enemmän kuin alhaisempi. Eli tallennettu ajoaika pitenee.

Miksi tallennus
Olen joutunut, tahtomattani ja ilman omaa syytäni, liikenneonnettomuuteen ja halvaanuin oikealta puolen. Tässä tapauksessa paikalle saapuneet poliisit kyseenalaistivat onnettomuuden syyn ja epäilivät minua sen aiheuttajaksi. Pystyin, kuitenkin, todistamaan sekundaarisilla seikoilla miksi onnettomuus tapahtui enkä voinut olla siihen syyllinen vaikkakin siinä vammauduin ja prätkä meni päreiksi. Jos olisi ollut kamera silloin tagossa niin ei olisi tarvinnut asian suhteen rähjätä. Vaan on se aina ollut niin että syyllistä epäillään!

 

 Vasemmalla uudempi hankinta. Melko yhteneväisiä. Kamerakotelo kuljetukseen ja siinä tasku lataus/kytkentäkapelille ja muistikorttitasku.

 

Kuljetuskotelo

Sellaisia on, toistaiseksi, vain tuo yksi. Toinenkin tarvitaan. Pitänee pitää silmät auki ja kiertää kirpputoreja. Tuo edellinen on jostain niistä peräisin. Koteloon mahtuu myös muistikortit että vara-akku. Pyörässä on usb-liitin kameran akun lataukseen. Lisäksi takaboksissa eri standardien latausliittimiä johtimineen.

 

Denver on köppäisempi

Siinä tallennuskyky on vain 32gb eli puolet siitä mitä Waltterissa. Mutta kun pikkurahalla sai... Lisäksi vesitiivis kotelo ja useita eri kiinnitysvarusteita. Koteloihin sopivat uudemmatkin kameramallit.

 

Waltterin vanha akku. Vetelee viimeisiään. Lataantuu äkkiä ja tyhjenee nopeasti.

 

Uusi kiinanpatteri. Tällä mennään ainakin tuleva suvi. Ulosvetosuikale on kätevä lisävaruste. Yllättäen tarpeellinen sillä akku on ulkomitoiltaan alkuperäistä isompi.

 

Takakamera toistaiseksi tässä kohtaa. Putoamisenestovaijeri pitää vielä asentaa. 

Keskellä, edempänä ja alempana olisi parempi

Siihen pyrin. Kameroiden pakkauksien mukana tulee monenlaisia kiinnikkeitä mutta ei sitä jonka tarvitsisin. Pitää suunnitella ja tehdä itse. Saa juuri sellaista kuin tulee. Sillä kiinnitän kamerajalan kennorakenteiseen takalaukun kiinnityslevyyn. En halua porata reikiä rakenteisiin.

 

Lisäjarruvalo

Tein joskus havainnon että kuvassa näkyvillä olevat takavalot eivät ole aivan selkeimmät niin laitoin hieman tehokkaamman led-jarruvalon takalaukun pohjalevyyn. Tarkoitus olisi laittaa kaatumarautojen takakulmiin myös lisävilkut.

 

Etukamera kiinnikkeessään. Vasemmalla tuulisuojan reuna. Uskottavan näköinen kamera kotelossaan.

 

Kameran jalan kiinnitys

Tein kytkinnestesäiliön kannen päälle toisen kannen jossa on kiinnityskohtia kameralle. Samoilla ruuveilla on kytkinnestesäiliön kansi kiinni. Vaijeri estää kameran putoamisen jos ruuvit sattuvat löystymään. Tukeva kohta eivätkä tallenteiden kuvat, katsottaessa, ole tärisseet tai muuta häiriöitä. Denverin vesitiivis kotelo on hieman kehittyneempi kuin Waltterin. Kamerat sopivat toistensa koteloihin. Nyt koettelen näinpäin.

 

Etukameran kiinnitys, kytkinnestesäiliö ja moottoriöljynlämpömittari.

 

Muita mittareita

Pyörän mittaristo on monipuolinen ja sieltä löytyy muunmuassa lambdanäyttö molempien sylintereiden palotapahtumista. Kellonajan, tripin, vaihdenäytön, kierrosluvun, akun lataustilan, nopeuden ja parin muunkin asian näytöt ovat pyörän alkuperäisessä mittarissa. Se myös ilmaisee jos on jotain vikaa pyörän järjestelmissä. Vikalogista voi helposti lukea tietokoneella tai puhelimella vikakoodit jos sellaisia ilmenee. Toki tarvitsee asianmukaisen ohjelmiston latauksen ja liitoskaapelin. Ohjelmisto on ilmainen ja myös suomeksi.

 

Takakameran kotelo asennettuna. Paikka saattaa vielä vaihtua. Varoitustarra muistuttaa että liikaa ei pidä tavaratelineelle lastata.
 

Isolla muistilla

Jos ostaisi kameran jossa on todella iso muistitila niin sille voisi tehdä myös jatkuvan latauksen eli akun tyhjeneminen ei keskeyttäisi kuvausta ja muisti hiljalleen täyttyisi. Sitä varten pitäisi kehitellä koteloon vesitiivis läpivienti että kamera olisikin, akun sijasta, pyörän akun ja muun sähköjärjestelmän varassa. 

 

Muut hankinnat

Samalla reissulla ostin Triosoftilta muistikortteja eri tallennuskyvyillä kun hain uusia akkuja muihin laitteisiini A-Paristopisteestä Tampereen Rautatienkadulta jonka varrella, eri puolilla, mainitut liikkeet ovat. 

Onhan noita

Akkuja ja muita paristoja myy, muunmuassa, Tokmanni, Clash Ohlson ja muutkin räähkämyymälät. Niissä ostos on omalla vastuulla. A-Paristopisteessä annetaan myös opastusta akkuasioissa ja selvitetään minkä tyyppinen akku olisi sopiva kuhunkin laitteeseen ja on myös paristojen vaihtopalvelu kuten rannekellojen akkujen vaihto. Edelläni oli kaksikin henkilöä jotka toivat kellonsa akunvaihtoon. Odottaessa. 

Ohessa vahausta

Tavarateline on kromattua rautaputkea. Olen havainnut että niitä on muilla käyttäjillä murtunut. Tämä ei ole, ainakaan vielä. Toki takalaukun pakkaaminen painavalla tavaralla ei ole suositeltavaa sillä pyörän painopiste nousee korkealle ja siirtyy taaemmaksi. Vaikuttaa ajettavuuteen. Koska takalaukun pohjalevy oli irti kameran asennustöiden aikana vahasin tavaratelineen kromipinnat. Ovat hyvässä kunnossa viimevuotisen vahauksen jäljiltä mutta varsin likainen. Nyt on siisti ja vastustaa korroosiota. Painavat kamat sivulaukkuihin ja kaljakeissit takapenkille. Takalaukussa on vaatteita ja muuta kevyttä tarvetta.

Ajoon lähtiessä
Kameroiden kytkentä toimintaan sekä suuntaus. Suuntauksen kiristysruuvien tarkastus ja kiristys. Muutaman kerran olen kuvannut joitakin kymmeniä kilometrejä pelkkää asfalttia noin metrin korkeudelta. Varsin tylsä video. 

Kokemuksia ajossa
Ajelin pitkän taipaleen teillä Pohjois-Pirkanmaalla hiljaisia teitä eli takanani ei ajanut isommin kukaan mutta palatessa Parkanon kautta kotiinpäin ajaen kolmostiellä ajelin mittarinopeutta 106 - 108km/h joka on navigaattorin mukaan noin sata kilometriä tunnissa. Liikennettä oli kohtuullisen paljon. Ajaessani jotkin autolijat tulivat varsin lähelle ja jatkoivat siinä. Samoin teki pari muutakin ensin mutta likelle päästyään ottivat etäisyyttä. En pysty sanomaan että oliko se mitä ajattelin vai vain niillä hetkillä tapahtuneita asioita muista syistä. Matkaa kyseisellä tiellä ajoin vain noin 15 kilometriä kun siirryin pikkuteitä pujottelemaan. Vanhempi kamera oli takana ja siinä kesti akku vajaan tunnin. Uudemman etukameran kestosta ei tullut tutkittua tulosta akunkestosta. Jatkossa seuraan asiaa uudelleen. 

Lika
Takakamera, vaikka olikin kuiva sää, ei pysynyt kovin puhtaana. Etupyörä pölyyttää ja takapyörä lisää pölyä ja pyörittää sitä korkeammalle. Pieni määrä oli kamerakotelon linssiin tarttunut. Kesän mittaan saattaa likaisuus vähentyä mutta sateella lienee taapäin kuvaaminen olla hankalaa. 

Takakameran sijainti
Looginen paikka lienee takalaukun päällä tai sen takana. Toisaalta ne paikat ovat varsin arkoja. Yksi idea olisi laittaa kamera takalaukun sisään sen kanteen. Olisi turvassa ja suojassa. Toki se veisi hiukan tilaa laukun sisältä ja kanteen pitäisi tehdä reikä ja reikään hyvälaatuinen lasi. Laajan kuvakulman vuoksi aukon pitäisi olla iso. Jos kamera on piilossa sen pelotevaikutusta ei ole. Mutta muita etuja kyllä. Ehkä ei tarvittaisi edes koteloa vaan pelkkä kamera. Toisaalta, pelkässä kamerassa ei ole kiinnityskohtia kuten on kotelossa. Kiinnityosa pitäisi liimata kameran runkoon.

Jatkossa pukkaa, kunhan säät sallivat, kuvia ajoreissuilta ja, ehkä, videoita... 

Toimintakamera ohjaustangossa

 

Muutaman vuoden käytössä
Jostain poistomyynnistä ostin vanhemman mallisen action-kameran vuosia sitten jonka "ruuvasin" kiinni pyörään. Mukana tuli kyllä kaikenlaisia kiinnikkeitä mutta ei tämän pyörän ohjaustankoon sopivaa. Roskalaatikkoon menivät.

Kiinnitys
Se tapahtui kytkinnestesäiliön kannen kolmen ruuvin vaihdolla pidempiin. Leikkasin alumiinilevystä saman muotoisen kappaleen kuin nestesäiliön kansi on. Väliin lyhyet holkit. Ei vaikeuta kytkinnesteen vaihtoa tai mitään muutakaan. Muutaman reiän kierteitin kanteen joihin kameran jalan voi kiinnittää. Kamera-alustan ruuvit ovat ruostumatonta terästä uppokannoilla. Kiinnityksen olen varmistanut ruostumattomalla teräsvaijerilla siltä varaa että kiinnitys löystyy. Valitettavasti itse kameran suojakotelossa ei ole vaijerille kiinnityskorvaketta.

Pallonivel
Kiinnitysvarressa on pallonivel jonka voi kääntää haluttuun asentoon. Myös yli 90 asteen kulmaan tai kulkusuuntaan nähden minne päin vain. Taaksepäin kuvatessa tulee jänniä efektejä kun kohteet vain häviävät pienentyen olemattomiin ja uutta maisemaa tulee kaikista suunnista.

Vanha kameran jalustan osa kiinnikkeenä. Alla kytkinnestesäiliö. Myös varmistuslanka ettei putoa vauhdissa kyydistä.

Puhtaus
Varsinkin ötökät jotka tulevat kuolemaan äkillisesti linssin kohdalle ovat harmillisia. Pöly ja vesi myös mutta vähemmän harmittavaa. Sateella saa yllättävän hyvää kuvaa vaikka pisaroita linssiin ilmestyykin. Ajoviima pyyhkii veden pois mutta tallenteessa sade kyllä näkyy. Vaha auttaa linssin kirkkaana pitämiseen. Kerran on pikkulintu lentänyt päin kameraa. Kamera väisti taittumalla taapäin. Muistikortilla näkyy vain taivasta sen jälkeen.

Sade on hellävarainen
Reipas sadekuuro ajettaessa putsaa tehokkaasti ja luontoystävällisesti kameran suojakotelon ikkunan. Matkassa on pala säämiskää tai ainakin vessapaperia että voi tehdä puhdistusta.

Resoluutio
Jos on täydellä asetuksella niin on varsin tarkkaa kuvaa tarjolla. Nyt ajattelin koittaa millaista kuvaa huonoimmalla resoluutiolla syntyy.  Mustavalkokuvaa ei ole tarjolla. Se on puute. Suurella resoluutiolla muistikortti täyttyy varsin äkkiä. Vaikuttaako resoluution alentaminen myös akun kestoon on vielä kokematta. Voi olla ettei vaikuta mitenkään. Pitänee käydä Tampereen Rautatienkadulla A-Paristopisteessä hakemassa vara-akku. Vanhassa on jo hieman tehonpuutetta.

Kommentti resoluutiovaihtoon
Kyllä auttoi sekä akun että muistikortin suhteen. Sähköä kuluu havaittavasti jonkun verran vähemmän ja muistissa riittää paremmin tilaa.  

Ajossa ei voi ladata
Pyörässä on usb-liitin ohjaustangossa mutta suljetun vesitiiviin kotelon vuoksi ei voi ladata ja kuvata samaan aikaan. Ehkä teen asiaan muutoksen. Pitää vain tehdä tiivis liitos kotelon läpi oikeaan kohtaan. Mikäli heikommalla resoluutiolla saavuttaisi niin suuren toiminta-ajan että reikä koteloon, latausta varten, tulisi otolliseksi ja tarpeelliseksi. Pitää testata kuinka suuritilavuuksista muistikorttia kamera pystyy hyödyntämään. Ehkä 128 gigaa vielä toimisi.  Tai sitten hankin uuden kameran. Kokemustieto: 128 toimii moitteitta. Muistiin mahtuu matalaresoluutiota varsin paljon. Ongelma on nyt akun keston loppuminen alle tunnin.

Tähän blogiin
Pitänee selvittää millaista resoluutiota pitää käyttää jos haluan laittaa elävää kuvaa tähän nähtäväksi. Blogger on hyvä julkaisupohja valokuville mutta liikkuvaa kuvaa en juurikaan ole kokeillut. Se vähä mitä on ollut on pätkivää toistoa mutta siitä on vuosia aikaa ja voi johtua siitä että tämä läppärini on jo rippikouluiässä.

Kamera ajossa
Toki kaiken aikaa tulee kuvaa etenemisestä, maisemista ja liikenteestä etualalla. Kuvakulma on varsin laaja eli taivaan osuus on turhan iso. Etualalla, yleensä, on vain harmaata tai mustaa asfalttia. Toki sivuillekin näkyy. Ilmeisesti kamerassa ei ole säätöä kuva-alalle.

Kamera paikoillaan
Voisi sanoa että salakatselua. Tai sitten dokumentointia. Ihan kuinka vaan. Yleensäkin ihmisiä kuvataan salaa tai puolisalaa kännykkäkameroilla. Siihen on totuttu. Kun kuvaa dokumentaaria tankokameralla niin on tultu sanomaan että pyyhi kameran muisti. Tosin vain kerran on näin käynyt vahingossa. Kamera kun käy niin siinä loistaa valo etupuolella. Tippa mustaa maalia lienee lääke tähän. Autotallin pimeää takaseinää on tullut kuvattua useasti reissun jälkeen kun ajatus on ollut muissa asioissa.

Hyöty kuvaamisesta
Voi olla monimuotoista. Tietenkin, jos sattuu jotain liikenteessä, voi todistusarvoa olla varsinkin jos itse koen olleeni oikeassa. Tai sitten perikunta ottaa videon omakseen. Jos ei käy hyvin. Varsinainen maisemakuvaus vaatii paremman kameran mutta huonokin kuva voi olla tärkeä todiste.

Taltiointi
Muistikortteja, 64 gigaisia, on muutama matkassa. Tyhjennän niitä tietokoneen muistiin ja mielenkiintoisimmat myös muistitikulle. Kunhan sitten muistaisin että mitä pitäisi muistaa. Nyt on käytössä 128 gigainen.

Tuntuuko vain
Ikäänkuin akun kesto olisi kasvanut kun laitoin pienemmän resoluution. Voi olla vain tunne. Mutta hyvä jos niin olisi. Testit jatkuvat. Akussakin voi olla puutteensa. Se on yhtä vanha kuin kamerakin.

Pienimmällä resoluutiolla
Vai pitäisikö sanoa huonoimmalla resoluutiolla? Joka tapauksessa muistikortille mahtuu nyt enemmän taivalta ja tapahtumaa. Mitään konkreettista en, maisemien ohella, ole saanut taltioitua. Ei ole teinirassit isommin kiusanneet eikä pyörää lähestytty vihamielisesti tai edes yleensäkään. Mutta sitä saa kokea satunnaisesti. Nuoriso pitää hauskaa...

Toistaiseksi on yritetty
Ihan lyhyetkin matkavideot ovat liian isoja tiedostoja huonoimmallakin resoluutiolla että niitä voisi sellaisenaan julkaista tällä alustalla. Tai ainakin tulee herjaa aiheesta jos edes yrittää.

Enää en edes yritä
Mutta mielenkiintoinen taival reitillä Tampere - Jäminkipohja - Korkeakoski - Jäminkipohja - Murole - Muroleen kanavaravintola ja siitä tulojäljille - Murole - Kapee - Terälahti - Teisko -  Aitolahti - Tampere. Rapiat sata kilometriä taatusti mielenkiintoista ja asuttua maaseutua. Muroleen kanavalla lounastin ja juttelin etelä-pohjalaisen motoristin kanssa joka oli tutustumassa pirkanmaalaiseen maisemaan. Sanoi vain ajaneensa johonkin suuntaan. Leppoisaa. Kunnes lähdettyäni ruoan äärestä, vähän matkaa kanavalta, oli tiellä kauris katselemassa kuka kulkee ja millä asialla. Piti jarrutella ja kun pysähdyin niin kipaisi pitkillä koivillaan lehtometsään. Pidin jonkin matkaa vauhtia vähäisempänä. Kerrottakoon että ne pikkutiet tällä seudulla, jotka ennen olivat motoristien suosiossa, ovat päällysteltään melko möykkyisiä ja halkeilleet. Keskinopeus jäi alhaiseksi. Mutta ei ollut nuorisoa peippailemassa ja kiilaamassa motoristia tällä reissulla. En ohittanut ketään eikä kukaan muukaan yhtä möykkäpyörää lukuun ottamassa Muroleen kylällä. Ajoin Kapeen kautta Terälahteen. Tie oli paikoitellen kovin huono. Sain ajaa ihan itsekseni Aitolahteen asti josta käännyin Tampereen suuntaan ja, sittemmin, moottoritielle muun liikenteen seuraan. 

Teiskossa havainto
Sininen Lehmä oli poissa laitumeltaan. Tosin laitumen ruoho oli niitetty pois. Eihän siellä lehmä enää viihdy. Maitolaiturimuseo oli paikoillaan mutta en pysähtynyt katsomaan että oliko auki. Tie 338 välillä Aitolahti - Jäminkipohja on käynyt jo liiankin tutuksi. Jossain paikoin hieman huonokuntoinen mutta parempi kuin lähistön muut päällystetyt tiet. Viitapohjantie on kelvollinen mutta Pulesjärventie itäpäästään on kärsinyt. Soratietä pelkäämätön voi ajaa Pulesjärveltä Yliskylän suuntaan Orivedelle. Korkeuseroja ja järviketju.

Muita teitä joita olen ajanut tänä kesänä
Parkanosta Tampereelle päin jonkin matkaa on maisemallinen tie Tevaniemi - Luhalahti - Viljakkala. Viljakkalan jälkeen voi valita lähteekö Hämeenkyröön päin vai Ylöjärven tai Kurun suuntaan. Osa Ylöjärvelle johtavista sivuteistä on päällysteidensä osalta heikkotasoisia. Paras pinta on 2773 -tien kautta eli Takamaantie. Rajoitukset alhaisia.
Parkano - Kuru - Ruovesi -reitti on kelvollista baanaa eikä Kuru - Virrat välikään ajajaa kauhistuta. Sen sijaan tie Luode - Itä-Aure - Kihniö on kuppainen. Parkano - Karvia on kokolailla kunnossa. Kurusta Kyrönlahteen on kapeahkoa mutta ajettavaa tietä ja sen jälkeen Ylöjärvelle oikein hyvää mutta liikennöityä. Tie jatkuu Tampereen suuntaan ja muuttuu Tampereen läntiseksi kehätieksi ja on moottoritie. Ajamiani sorateitä en tähän luettele. Mutta eronsa niissäkin. Tie 66 on itäpäästään vähän liikennöity ja hyvässä kunnossa. Virroilta Alavuden suuntaan en ole ajanut tänä suvena. Kaarina Maununtyttärentie Kangasalta Valkeakoskelle on ajettavissa. Paikoin on maisemia katseltaviksi. Vehoniemenharjulta voi myös katsella Roineen maisemia, poiketa näkötornissa ja automuseossa. Ei maksa mitään. Mutta kahvilan tuotteet ovat hieman tyyriihköjä.

Ruovesi
Siellä on pari nähtävyyttä kuten Runebergin Lähde hieman sivummalla ja keskustan vanhat rakennukset kirkonseudulla. Laivarannassa, käännytään kirkon kupeesta rantaan päin, on palveluita kuten ravintola, grillikioski, kahvila ja pieni laiva jossa on tarjolla olutta. Aikataulun mukaan kulkeva, haloilla käyvä höyrylaiva, Tarjanne, poikkeaa satamassa matkallaan Virroilta Tampereelle tai päinvastoin. 

Juhannus takana
Kamera on ollut käytössä useita kymmeniä kertoja. Onneksi sen akun saa ladattua pyörän usb-liittimestä joten tauot voi käyttää hyödyksi. Liikenteen suhteen ei ole, toistaiseksi, sattunut mitään sellaista jonka selvimisestä kamerasta voisi olla apua.

Tallennus muualle
Läppärin tiedostoiksi olen tallentanut ja joitakin, lyhyitä videoita myös muistitikuille tai korteille. Muu on haihtunut jonnekin Irto-Bittilän suuntaan.

Tapahtumat talteen

Ajoneuvoon tai mihin tahansa
Nykykielellä, joka muutenkin on anglismeja täynnä, kutsutaan kaiketi actionkameraksi. Mukana tuli sääsuoja (30 metriä vettä.) ja kokoelma erilaisia kiinnikkeitä ja korvakkeita.

Waltter
Laitteen valmistajaa en tiedä mutta pakkauksessa lukee että Waltter Move 500. Maahantuoja on sentään laittanut osoitteensa ohjekirjaseen.  Muistuttaa ulkonäöltään lähes häiritsevästi toista vastaavaa kameramerkkiä. Voisi puhua ainakin ulkomuodon kopioimisesta tai hyvästä yhteistyöstä.

Paketin mukana tulleet kiinnitystarpeet ja varaosat. Kamera sääsuojassaan oikealla.

Lataukseen
Verkkolaturilla homma onnistuu. Myös USB-laturin kautta lataantuu. Pyörissäni on useimmissa 12V ja 5V ulosotot. Laitteen virrantarve on 0,8 amppeeria. Lataantuu tyhjästä täyteen viidessä tunnissa.

Muistikortti
MicroSD 32 gigabittiä. Toki pienempikin käy. Tuolla saanee talteen aika paljon aineistoa. Riippuu kuvan resoluutiosta kuinka paljon mahtuu muistiin. Toki kalliimmissa kameroissa on muistia 64 gigaa tai jopa enemmän. Vähällä rahalla saa vähemmän.

Keväällä moottoripyöräkäyttöön
Kun ajokausi alkaa niin ryhdyn tallentamaan liikkuvaa kuvaa. Myös yksittäiskuvia voi napsia siinä ohessa.

Valikkoja
Näpräilin aikani kuluksi valikkoja niin että sain käyttökieleksi suomen. Tosin ei englantikaan olisi haitannut joka oli oletuskielenä. Muitakin kieliä on kuten eesti.
Muutamia asetuksia laadin päivyrin ja kellonajan lisäksi. Valikot ovat selkeitä.

Satunnaisia kuvia
Napsin joitakin kuvia satunnaisesti. Kuvat ovat tallessa ja ainakin kameran pienessä näytössä näyttävät hyvälle.

Haitta
Kameraa ei voi ladata ajon aikana. Vain vesitiiviissä kotelossa on kiinnitysosa jolla kameran saa kiinni haluamaansa kohteeseen. Kuvan laatu vaikuttaa akun tehon riittävyyteen. Tosin mukana tuli toinenkin kiinnitysraami jota voisi käyttää pyörän pleksin takana. Siinä on kierrekiinnitys.

Tilanne ehkä muuttuu
Läpinäkyvään muoviseen suojakoteloon voisi tehdä pienen aukon USB-kaapelin liittimelle sopivaan kohtaan ja siihen napakan tiivisteen. Silloin laite saisi virtaa koko ajan ja käyttömatka ja -aika olisi rajaton kun kuvaus olisi loop-toiminnossa eli kuvaisi koko ajan vanhimman tiedoston päälle. Asiaa pitää tutkia.

Kiinnitys pyörään
California 1400 GTS:ään teen kiinnikkeen kytkinkahvan nestesäiliön kannen päälle. Laitan pidemmät ruuvit pitämään kiinni jarrunestesäiliön kantta, niihin noin kymmenen millimetriä pitkät holkit 3 kpl ja niiden päälle nestesäiliön kannen muotoisen alumiinilevyn jossa kierre kameran kiinnitystä varten. Tulee siro, tukeva ja huomaamaton rakenne. Kuulanivelen avulla voi asennon määrittää helposti.

California Adamantiin ja Hondaan myös kiinnikkeet
Toimituspakkauksessa on riittävästi kiinnikkeitä että myös trikeen ja 350 CL:ään saan kameran helposti kiinni. Ohjaustankokiinnike kun on vain 22 mm:n ohjaustankoon sopiva. CL:ssä ei ole 5V sähkön ulosottoa. C. Adamantissa sen sijaan on mutta vain 12V. Muuntaja on hankittuna.

Hankaluus
Lataaminen siis onnistuu matkallakin mutta samalla ei voi kuvata sillä lataus onnistuu vain kun vesitiivis kotelo on irrotettu.

Käyttö vasemmalla
Kamera on suunniteltu oikeakätiselle henkilölle. Moottoripyörässä se ei oikein toimi koska oikeaa kättä tarvitaan pääasiassa kaasukahvassa ja jarrussa. Siksi kiinnitys vasemmalle puolelle.

Pleksin taa vai sivulle
Todennäköinen kiinnitys on pleksin ulkopuolelle sillä pleksi puhtaanakin saattaa vääristää kuvaa. Eihän sen läpi katso edes kuljettaja. Pleksi myös likaantuu herkästi. Kuten tietysti kamerakin mutta puhdistettava pinta ala on hyvin pieni.

Kuvat siirtyvät
Kytkin USB-kaapelilla laitteen Linux-läppäriin. Kuvat siirtyivät kameran kortilta tietokoneelle ketterästi ilman ongelmia. Ohjekirjan maininta koskee vain iOS- ja Android- yhteensopivuutta.

Linuxkin kelpaa
Ilmeisesti Ubuntu 18.04 on tarpeeksi lähellä jälkimmäistä. Ei siis tarvita microSD-kortille adapteria että sitä voisi lukea kortinlukijalla. Samalla kameran akku lataantuu. Tosin kameran näytössä näkyy ja lukee koko ajan: huutomerkkikolmio ja Yhdistää... eli ihan kaikki ei ole kohdallaan mutta data siirtyy. Kuvien siirron suhteen ei siis ole ongelmaa.

Kameran kiinnitys pyörään
Suunnittelin asiaa viikonlopun yli ja päädyin kiinnittämään kameran kytkinnestesäiliön kanteen kolmella ruuvilla ja alustalevyllä. Kolme holkkia erottaa nestesäiliön kannen ja kannakkeen.

Sorvilla ja jyrsimellä
Kuuden millin alumiinilevystä, kolmesta M4 rosteriruuvista ja pätkästä rosteritankoa syntyivät kaikki tarpeelliset osat. Kulut ovat muutaman euron tasoa sekää hinnoittelematon oma työ.

Asennus pyörään
Iltasella poikkesin California 1400 GTS:n talvisäilytyspaikassa ja sovitin osat pyörään. Sopivathan ne.

 Jalustalevy edestä.

Muotoilua

Leikkasin alumiinipalan samaan muotoon kuin on nestesäiliön kansi. Ei pistä niin pahasti silmään.

 Ylhäältä.

Vaihtoehtosijoituskohtia

Kameran saa sijoitettua lähemmäksi pyörän keskilinjaa niin että se kuvaa pleksin takaa. Optiikka ei silloin ole parasta mutta kamera on paremmin suojassa. Kahteen vapaana olevaan kierrereikään levyn alapuolelle voi kiinnittää varren niin että kamera on lähes kiinni pleksissä sen takana.

Takaa. Pieni näyttö on öljyn/ilmanlämpömittari.

Kameran kiinnitys jalustaan

Kiinnitys ei tule kuvassa olevalla kiinnikkeellä vaan kuulakiinnityksellä niin että kameran "horisontti" on suorassa. Nyt se ei ole koska kiinnityksessä on vain kaksi muuttujaa. Kolmas puuttuu.

Ei tärinöitä
Guzzin 1400cc-moottorit ovat käytännössä ajossa täysin tärinättömiä. Vain tyhjäkäynnillä kone vatkaa. Mielenkiintoista on nähdä miten Waltter siihen reagoi. Kuvanvakautus siinä jonkinlainen on.

Kiiltoa vai maalia
Alumiini on helppo kiillottaa lähes kromin veroiseksi. Kyseisessä kohdassa se ei, välttämättä, liene viisasta sillä kiitävä viisto pinta voi suunnata auringon säteitä kuljettajan okulaariin ja siten haitata näkemistä.

 Tallennetta syntyisi jos olisi tarve.

Kuvaustarve moninaista

Varmaankin kokemus kertoo aikanaan mitä ja miten kannattaa tallentaa. Kaikkea ei tietenkään voi. Toki reissussa laite saa tallentaa vanhan videon päälle uutta. Voisi ajatella että kuvaa omia ja muiden mokia liikenteessä.

Todistusaineistoa
Viime kesänä oli pari vaaratilannetta kun ensimmäisellä kerralla auto kääntyi sivutieltä suoraan ajolinjalleni. Toinen kerta oli ohittava auto keltaisen viivan väärällä puolen ja jouduin väistämään pientareelle. Oli kyllä tälle autoilijalle yllätys että yhtä-äkkiä vastaan tuleekin moottoripyörä. Onneksi hänelle. Miten olisi käynyt jos olisi ollut sijastani auto?

Maisemia

Toki kivoista paikoista voi tallentaa itselleen mukavia muistoja ja ajelufiiliksiä. Miksei myös tapahtumista ja henkilöistä. Pitää tutkia ennen ajokautta millainen resoluutio on sopivin mihinkin käyttöön.

Kauanko akku kestää
Entä miten pitkää videota saa talteen muistikortille? Selvinnee käytön aikana.
Pitäisiköhän vesitiivis kotelo "teurastaa" siten että siihen voi laittaa latauskaapelin.

Väliaikaiskiinnityksessä. Oikealla mittarin alla virtalähteet.

Kauppaan pitää vielä mennä
Kuulanivel on hankittava että kiinnitys olisi varma. Myös varmuuskiinnitys pitää tehdä. Nivelet voivat löystyä ajan kanssa joten turvavaijeri pitää jonnekin kiinnittää. Varmaankin kiinnityslevyn ruuvien varteen.

Mahdollisimman lyhyt kiinnitys
Kameran kiinnitys pitää olla lyhyt. Jos on pitkä varsi niin tiestä tulevat tärinät ja iskut voivat saada kameren asennon muuttumaan. Jos ei marketista löydy niin kameraliike saattaa olla avuksi.

Kuulanivel
Erilaisista kamerapakkauksen nivelistä koottu viritys ei oikein vaikuttanut hyvältä ja pitkäkin siitä olisi tullut. Hankin kameraliikkeestä halvan kuulanivelen jonka runko on kokometallinen. Siihen sitten muut kiinnitysosat päälle että kamera tulee sopivaan asentoon eli suoraan.

Pystykuvakin onnistuu.

Kuulanivel ja muut kiinnittimet.

Kaksi sormiruuvia

Kuulanivelessä ja kameran kotelon alla. Jälkimmäisen korvaan ruuvilla. Vähenee turha massa varren päässä ja hätäisempi rosvo ei saa ilman työkaluja laitetta matkaansa. Tässähän on sellainen vaara että laite näyttää arvokkaammalta kuin onkaan. Äkkiä katsoen on GoPro:n näköinen.

 Kuljettajan näkymä.

Asennustyö loppusuoralla

Vielä pitää laittaa varmistuskaapeli kameran irtoamisen varalta. Tiestä renkaiden ja jousituksen läpi kulkeva tärinä voi löystyttää kiinnitystä.

Osan kierteistä voi liimata ruuvilukitteella kiinteäksi.

Kotelo ilman suojausta
Pakkauksessa on myös pikakiinnikkeinen "raami" johon kameran saa myös kiinni. Siinä on kierrekiinnitys mitä pidän parempana ratkaisuna kuin nuo sormiruuvikiinnikkeet. Kierteitä on kaksi, ylhäällä ja alhaalla mutta ei sivuilla.

 Kiinnitysraami kierrekiinnityksellä.

Sama takaa.

Kauniilla säällä tai pleksin takana

Tässä kokoonpanossa voi kameraa ladata samaan aikaan kun se tallentaa. Vesitiiviistä koteloa käytettäessä sitä ei voi tehdä. Kamera on alttiina lialle ja kosteudelle.

Suojamuovit paikoillaan
Olen koittanut sääliä asennusvaiheessa optisia pintoja pitämällä suojaavat muovitarrat paikoillaan. Kuten näkyy niin rasvanäpit ovat sitä pidelleet.

Myös California Adamantiin
Kaudenaloitus- ja lopetuspyöräni saa myös telineen ohjaustankoonsa. Siihen riittävät ne kiinnikkeet joista tuolla ylimpänä on kuva. 950cc moottori tärisee merkittävästi. Erityisesti tietyillä kierrosluvuilla. Ei kuljettajan kannalta haitallisesti mutta kameran kuvan vakaus voi kärsiä. Jää nähtäväksi.

Kokemuksia kerron heti lisää kun niitä tulee.

Kokemus x1
Ei toimi California Adamantin sarvessa. Kuvasta tulee värisevää. Kyllä siitä selvän saa mutta laatu ei ole hyvä. Hondaan en ole sovittanut. Sekin tärisee. Käyttöpaikkana on ollut vain California 1400 GTS. Sen ohjaustanko on tärinätön tyhjäkäyntiä lukuun ottamatta. Silloin ei varsinaisesti voi puhua tärinästä vaan sykkeestä. Kypäräsovitusta en ole tehnyt. Saattaisin kokeilla joskus mutta muissa ympyröissä.

Navi, kamerat ja muut killuttimet

 

Pyörän varusteisiin lisäyksiä
Pääkäyttöpyöräni Moto Guzzi 1400 California täyttää kohta seitsemän vuotta. Kilometrejä on tullut yli kuusikymmentätuhatta ja kertyy lisää viikoittain. Kesähän ei ole vielä edes puolessavälissä. Merkittäviä vikoja tai vaivoja ei ole ilmennyt. Teen ennakoivat huollot itse ja jos tulee korjattavaa tai vaihdettavaa niin sekin tapahtunee omatoimisesti jos terveenä pysyn. ABS, vakionopeussäädin ja rengaspainevahti ovat alkuperäisvarusteita.

Pyörän uudesta oston jälkeen
Ostin vain peruspyörän. Siihen vaihdoin satulan kaksiväriseksi ja kahdelle henkilölle. Laitoin touring-pleksin, siirsin astinlautoja parempaan asemaan ja säädin jarru- ja vaihdepolkimet ergonomisempaan asentoon. 

Lisävarusteet
Navigaattori, kaksi action-kameraa joista toinen kuvaa taaksepäin. Lisäksi tein kaatumaraudat eteen ja taakse. Samoin takalokasuojan jatkeen lasikuidusta. Samalla heitin alkuperäisen, varsin massiivisen, rekisteritelineen romulooraan. Sivulaukut Guzzin valikoimista. Tarvikkeena takalaukun ostin pikkuvikaisena, halvalla, Storm-Motorista jonka kunnostin uutta vastaavaksi. Lisäjarruvalo taakse takalaukun telineen alle, takasumuvalo ledeillä. Lisävalotelineen tein keulan alakolmion alle ja siihen neljä valaisinta: lisäpitkät ja sumuvalot. Ison pleksin, eli tuulisuojan, alajatkeiksi tein kiinnikkeet ja laitoin pleksilevyt. Pleksin yläpään jatkeeksi hankin Storm-Motorista valikoiman isoimman, säädettävän ilmaohjainpleksin. Se vie pyörteet pois kypärästä. Voi ajaa sataa visiiri auki.

Kameroista
Yksi vanha action-kamera saa ryhtyä lepäämään. Hankin sen tilalle uudenaikaisemman ja sekä muistikapasiteetiltään moninkertaisen. Saa taltioitua reissuja, omia ja muiden ajovirheitä sekä tapahtumia. Myös pokkari sekä pitkäputkinen järjestelmäkamera löytyy. Jälkimmäinen on mukana "tärkeillä" matkoilla.

Muut killuttimet
Kaatumarautojen suojaksi liimaamani "kromiset" muovilistat Biltemasta. Tarvikelämpökahvat koska olivat huomattavasti edullisemmat kuin merkkikohtaiset. Sinkittyjen ruuvien vaihto ruostumattomiin niissä kohteissa joissa ei tarvita suurta lujuutta. "Krominapit" kuusiokoloruuvien kantoihin estämään lian pääsyn ja antamaan bling-bling-tunnelmaa. Tankin sivupeltien maalautus valkoisiksi ja omatoimiset kaksoisraitateippaukset niihin. Kaksois-usb ja tupakinsytytinliittimet ja ja niiden teline ohjaustankoon alumiinista. Omaa työjälkeäni. Kuten sähkötyötkin. Ohjaustangon päissä on omavalmisteiset "kaatosuojat" kiillotetusta lentokonealumiinista.

Kromi ei ole kromia
Toki kromiakin on mutta vähän. Suurin osa joka näyttää kromille onkin killotettua ruostumatonta terästä kuten pakoputket. Käytännössä hyvin pitkäikäiset. "Mustakromisiakin" osia on kuten vaihtamani ohjaustangon Guzzin valikoimista tosin sekin, vaihtokaupalla toisen Guzzistin kanssa. Myös kiillotettua alumiinia on jonkin verran josta osa omia valmisteitani.

Moottorinohjaus
Alkuperäiseen en ollut tyytyväinen. Tein säädöt itse GuzziDiagilla. Ensimmäinen kesä meni harjoitellessa säätämistä mutta toisena keväänä kone lauloi siten kuten olin halunnut nuotittaa. Prosessi ei haitanut ajamista kuin välillisesti. ABS-jarruihin ja luistonestoon en ole kajonnut ohjelmointimielessä. Luistonesto sorapinnalla on varsin herkkä reagoimaan. Ajomoodina Touring. Muut moodit ovat joko yliherkkiä tai hermostuttavia koska reagointi kaasukahvan liikkeisiin on, mielestäni, yliherkkää.

Moottori, vaihteisto sekä perävaihde
Ovat saaneet RVS-käsittelyn. Eivät ihmeemmin melua eivätkä lämpene paljoakaan. Merkitsee että kitka on alhainen ja kone käy nätisti eikä vaihteisto ujella kuten olen muiden kuullut kertovan. 

Jarrut
Niihin kajosin sen verran että viskasin roskikseen alkuperäiset jarrupalat. Olivat sintteripaloja. Tilalle laitoin pehmeimmät "mustat" jarrupalat. Jarruissa on tehoa edelleen mutta jarrulevyjä säästyy. Em. palat eivät ole kalliita. Brembon tuotteita kylläkin kuten muukin jarrutekniikka.

Kuvia tulee myöhemmin. 

LCR MC Kevätajelu 2019

Muutama kuva matkalta
LCR MC:n jäsenet voivat käyttää kuvia.
Muut tarvitsevat henkilökohtaisen luvan.
Juttua tulee, ehkä, myöhemmin.

Jossain etelässä odottelemassa lähtömerkkiä.

Lähtöjärjestelyjä Ylöjärvellä.

Tauolla Iittalassa menomatkalla.
 

Tuusulassa.

Veird Antiques shopissa myyntiartikkeli.

Sievä Cezeta. Hintaa tarpeettoman paljon. Siksi ei kiinnosta.

Tankkaustauko Nurmijärvellä.

LCR MC Facebook
Sieltä löytyy lisää kuvia.

Harvassa
Muita kuvia ei sitten, ehkä, olekaan. Pitäisiköhän hankkia ohjaustankoon kamera eläviä kuvia varten?

Yleisfiilis
Reissu meni mukavasti. Menomatka yksi, kaksi, kolme ja nelinumeroisia teitä myöden. Vähemmän vähänumeroisia. Mutkia teissä.

Lainmukaisuutta kunnioitettiin
Poliiseja vaikutti riittävän. Jonkinlainen kampanjapäivä varmaan. Myöhemmin illalla ei näkynyt. Olisiko tullut tauko burgeribaarin kohdalla? Tai työsopimus ei joustanut?

Pyörä talliin ja baariin
Kerholla nestemäisiä ravinteita ja ammuntaa. Henkilökohtaisesti laistin tällä kertaa ja poikkesin kotimatkalla tavanomaisessa lähiöbaarissa josta siirryin jalan kotijääkaapin tarjonnan ääreen.

Pokkauksia ja nöyrää niskaa
Kiitoksia Road Captainille menomatkan reitistä. Paluumatkasta ei niinkään, paitsi että tarvittiin sitä kaasukahvan käännön viimeistäkin, erittäin harvoin tarvittua neljännestä, että pysyin Triumphin perävalon näköetäisyydellä, edes. Olisikohan pitänyt käyttää Veloce-asetusta Turismon sijasta ja luistonesto loivemmassa asetuksessa?

Edelleen auton rengas takana
Herätti eräissä henkilöissä jonkinlaista ihmettelyä ja myös väitteen että auton rengas nousee kaartaessa kulmalleen ja pito loppuu. Ei ole kuitenkaan loppunut eikä noussut kovin kulmalleenkaan. Kallisteltu kyllä on.

Muutama hetki myöhemmin
Kotona, teeveestä tulee Bang&Olufsenin alumiinivaluisten aktiivikaiuttimien kautta tasokasta jazzia (VIRTA) tasoittamaan oman nupin sisältöa ja jääkaapista keskiolutta rentouttamaan oudokseltaan hieman jäykistyneitä hartioita.
Mainiota vastamelua ja -mehua V2-koneen jytkeeseen ja vesisateeseen nähden. 

Kiitos mukavasta taipaleesta kaikille!

Molemmat käyttöpyörät samassa tallissa

 

Polkupyöräilyä
Vajaat kolmekymmentä kilometriä tulee matkaa kun polkaisen Jaguarilla Kerholle naapurikaupunkiin. En aja lyhyempää reittiä keskustan kautta vaan kierrän Rajasalmen sillan kautta. Koko matka on siistiä pyörätietä ja alikulut eli ei tarvitse kovin väistellä muuta liikennettä. Toimi oli jo toinen tänä vuonna. Syksyllä sama toisinpäin. Kaksi pyörää kaksi reissua. Syksyin keväin. Jaquar saa levätä Kerholla syksyyn jolloin on vain toinen suunta kun Guzzit tulevat Kerholle talvehtimaan jos en sille sillä välin muuta käyttöä keksi. Venus Special korvaa sen lähipyöräilyssä Tampereen seudulla.

California Adamant trike
Oli jo liikenteessä nelisen viikkoa sillä mutta hakeakseni California 1400 GTS:n ajoin trikellä Kerholle ja ajoin 1400:sen kotitalliin. Nyt polkupyöräilin uudelleen Kerholle saadakseni trikenkin kotitalliin. Matka sujui isommin hikoilematta. Reitti kulkee Pirkkalan keskustan kautta Rajasalmelle ja siitä Ylöjärvelle moottoritietä noudatellen. Myös suorempaakin moottoritietä seurailevaa tietä pääsee mutta matkalla on julma mäki jota vältän. Siksi pitkä reitti on houkuttelevin.

Rajasalmelta Pispalan suuntaan. 

 

Tampereen siluetti lännestä päin

Vasen näkymä on Pispalan lounainen rinne ja haulitorni jonka edessä torahammas Pispan koulu. Pispalan ja keskustan välissä on Pyynikin Puisto. Melkoisen iso. Etualalla muutama saari Pyhäjärvessä. Pispalan ja Pyynikin taitteessa Näsinneula kaukana taustalla Näsijärven rannalla. Siitä, melko kaukana oikealla, on Pyynikin näkötorni. Musta torahammas on Hotelli Torni. Olisi saanut jäädä rakentamatta. Oikella on Kyttälän takana Areena ja sen kerrostalot. Kuvan ottamisen jälkeen on tullut muutakin tarpeetonta.

Rajasalmelta Nokian suuntaan. Valkoinen rakennus on yksi Pitkänniemen ex-sairaalan rakennuksista.

Kerholla pesuhommia

Pesin California Adamantin vedellä ja pesuaineella ämpäri-harja-metodilla. En painepesurilla. Siinä kävi yksi jos toinenkin jutulla. Aina näitä "kylänmiehiä" riittää. Kuvia ei ole kun pocket-kamerasta akku tyhjyi. Korvaan kuvat joskus eri aikaan otettuina.

Muuta päivän hommaa

Laitoin California 1400:sen ohjaustankoon action-kameran. On siis tulossa sekä still- että liikkuvaa kuvaa joistain ajeluista. Kameran akku alkaa olla ikääntynyt. Pitänee tehdä kameran koteloon reikä latauskaapelia varten. Vesitiiveyden kanssa voi olla puuhaamista mutta säästyy kameran lataamisesta kun siihen pukkaa virtaa pysyvästi ajon aikana. Jonkilainen joustava kumihaitari jonka läpi johdinliitin kulkee aukon kautta kameran latausliittimeen. Ei liene vaikeaa.

 

Loppuviikko Hyvää Säätä

Taidan tehdä muutaman pikkureissun kuluvalla viikolla mutta Moottoripyörällä. Ainakin Viljakkalassa pitää käydä ja tehdä Kyrösjärven ympäriajelu. Myös Tyrväällä arvelin käyväni jossain välissä katsomassa onko Garage Café avattu. Viljakkalasta voinen mainita Bistro Viljatar jota voi kahviona, välipalapaikkana ja viikonloppupubina suositella ja Kyrösjärven takaa Luhalahden Autohuolto jonka yhteydessä on asiallinen kahvio. Matkalla on Inkulan vanha ja uusi silta. Sieltä takaisin on useampikin reitti soraa tai asfalttia. Kuru, Ruovesi, Virrat ym. lähikylät -kunnat ja -kaupungit pitää katsastaa myös. Tiedän missä kylien ns. ukkoringit kokoontuvat päivän asioiden pariin. Esim. Virroilla Teboilin kahviossa. (Vaan niin kävi että Teboil katosi.) Kitusen Kievari on vielä olemassa. Äidinäiti oli sitä sukua.

Jatkuu joskus lisäkuvien merkeissä...

California 1400 GTS Takaosan siistimistä ja pari vinkkiä

 

Kerrottakoon
Tämä pyörä edustaa Guzzin tehtaan yhtä perusmallia mutta poikkeaa siten että olen tehnyt runsaasti muutoksia ja käyttänyt muiden eri malliversioiden osia ja tarvikkeita sekä tehnyt itse poikkeavia rakenteita. Onko se customointia vai vain sovellus omiin tarpeisiin?

Sivulaukut
Ne pesin ja vahasin. Ei merkittäviä vaurioita. Jopa teippaukset ovat kunnossa. Samoin salvat ja saranat. Tosin, on ollut, vähällä ajolla. Kilometrejä mittariin on tullut vasta alle kuusikymmentätuhatta. Johtuu, osittain, että taloudessa on muitakin moottoripyöriä.

 Vasen sivulaukku vahattu ja valmiina käyttöön kunhan asennan paikoilleen.

 

Teippaukset

Omaa tuotantoa asennuksen osalta. Polar Autovaruste myi teipit. Muoviset "kromilistat" Bilteman hyllystä. Ovat yllättävän hyvin kestäneet kulutusta. Pientä sanomista on mutta kaipa ikääntyneessä pyörässä sellainen sallitaan. 

 

Sivulaukun sisäsivu on maalamatonta puristemuovia. Kohtuullisessa kunnossa. Toinen on siistimpi.

  

Takapään raudoituksia. Laukkuteline ja takakaatumarauta kunnostettuna.

Mitä olisi voinut ja on voinut
Kolaria ei ole tullut. Mutta muita vahinkoja kuten paikaltaan kaatuminen yhden kerran. Se vaurioitti vain pleksiä. Asia on korjattu eikä tullut kalliiksi. Muualle ei tuhoa. Aika ja kilometrit toki kuluttavat. Moottorin toiminnasta sellainen huomio että on tullut herkemmäksi ja ärhäkkäämmäksi. Vaihteisto on ketteröitynyt. Samoin käy muidenkin moottorien suhteen sillä luonnollinen kuluminen tekee myllystä nättikäyntisemmän. Mikäli säädöistä pitää huolta. Aluksi, kausihuollossa, piti venttiileitä säätää mutta nyttemmin on tarkastus riittänyt. Sekin kertoo että uutuudesta on siirrytty käyttömoodiin. Vaihteisto on myös herkistynyt. Tämä pyörä ei ole käynyt merkkihuollossa kuin takuuaikana koska takuu olisi katkennut jos ei olisi huoltoja tehty. Myöhemmin omassa tallissa omin luvin. Aikaa kun on ja osaaminen on koulutuksen ja kokemuksen tulosta vuosikymmenien varrelta. Myös digipuolta on tullut muokatuksi lievästi että voi käyttää kotimaisia polttoaineita. Pyörässä on avoin koodausmahdollisuus. (Kaikkihan ymmärtävät että päästörajoissa on pysyttävä.)

Huippunopeus
Pleksi ja laukut laahaavat vastaan mutta, ainakin mittarinopeutta, löytyy yli kahdensadan. Itselleni riittää kovin hyvin noin 150 km/h ja sitäkin harvoin. Lainvalvojien pelossa vain "karstanpolttoon" vaikka ei silläkään ole nykymoottoreissa ongelma sillä polttoaineet sisältävä alkoholia ja alkoholissa on vettä joka puhdistaa. 

GuzziDiag
Jos kiinnostaa niin voi käyttää tätä, myös suomenkielistä, moottorinohjauksen säätöohjelmaa. Ilmaiseksi. Toimii tässäkin mallissa. Tarvitaan vain kaapelit. Gruppon sivuilla on ohjeet. (Erityisesti ikääntyneet digitaalimallit, suorastaan vaativat, säätöä sillä polttoaineen palamistapahtuma on muuttunut. Säätämällä tehoa ja taloutta...)

Takalaukkujen asennuksesta
Laukut ovat varsin hyvin tuettu telineisiinsä. Silti laitoin kiinnityskohtiin alkuperäisten, pyöreiden aluslaattojen sijasta neljän millimetrin paksuiset alumiiniset latanpätkät. Ne ovat tukeneet hyvin ja laukkujen muoviset sisäsivut ovat ryhdikkäät.

Kulumat laukuissa
Pääosin niiden pohjan alapinnassa. Kiveniskemiä, joitain naarmuuntumisia ja huollon aikaisia, kun laukut on irrotettuna, syntyneitä hiertymiä. Isoimmat kulumat peitin maalilla ja kuivuttuaan vahalla. Tosin ei näitä näe kuin pyörän viereen makuulle mennen. Tai renkaanvaihdossa sillä silloin on vasen sivulaukku irrotettava. Pitänee laittaa pienet kumitarrat laukun alapinnan kulmiin. Ei tule tahattomasti murjottua. Kaatumarautoja ei tarvitse irrottaa renkaanvaihdon vuoksi.

Lähinnä takakaatumaraudat ja takalokari
Kaatumaraudoissa ei erityistä vikaa ole kuin keskiosassa aivan takarenkaan takana. Siihen oli osunut sekä kivisuihku että asfalttipikeä. Sitkasta irrotella. Takapään lokarin jatkeen ja rekisterikilven levyn kanssa puuhailin tänään. Poistin likaa, vanhaa maalia, hieman ruostetta ja pikeä. Kaatumaraudat valmistin ja taivuttelin itse ja polttomaalautin. "Kromiset" suojalistat Biltemasta.

Takapään "raudoitusta". Hiontaa, pesua, maalausta ja asennusta.

Kuten voi arvata
Keskilinjalla on pahimmat kivenhakkautumat. Kuvassa keskellä, pystyssä näkyvä lattarauta kannattelee takalojasuojan jatketta. Se on materiaaliltaan lasikuitua. Sille pesu, hionta ja jonkinlaisen suojaavan kumilistan liimaus keskilinjalle lisää alueen kestävyyttä. Pikkuisen pakkelia ja pohjamaali pintaan. Jos on sileä niin pintamaalinkin voi parin päivän perästä suhauttaa. Poikkesin Biltemassa ostamassa pullon kiiltävää mustaa. 

Alempi putki
Se kiinnityy pyörän rakentisiin useasta kohtaa. Se kannatelee, koottuna kilpitelineen kera, kaatumaraudan takaosaa joka on yhtä putkea koko matkan. Oli hieman työläs taivuteltava. Erityisesti kaatumarautojen loivasti muuttuvat "ulkokaarteet" ottivat aikaa valmistuksessa.

Lokasuojan etupuolella
Ei näy tähän eikä kamera mahtunut kuvaamaan kohdetta niin ei ole kuvaa lokasuojan takaosan etupuolesta. Niihin kiinnittimiin kiinnittyvät lokasuojan lasikuitujatkeen ruuvit. Onneksi ovat ruostumatonta terästä. Likainen ja usein kostea paikka.

Vasemmalla takavalon ja rekisterikilven teline. Oikealla rekisterikilven komposiittinen kiinnityslevy. Pohjamaalin kuivumista odotellessa. Keskellä em. tukirauta.

 

Viikon sisään, ehkä. (Jos Rouva ei keksi muuta.)

Nämä osat ja muutama muukin saa asianmukaisen pintavärin. Kuivuttuaan teen asennusta hiljalleen. 

Kiinnityskohdat. Yllä kaatumarautojen takakiinnitys. Alla sivulaukkutelineiden takakiinnityskohta. Kromilista on saanut hiertymiä.

 

Guzzi on suosinut

Kuvassa yllä näkyvää kiinnitysmetodia. Sillä on useita hyviä puolia. Rakenteen kiinnitysreikä ei tarvitse, sijainniltaan, olla kovin tarkka sillä jousimainen kierrelipare voi reiän sallimissa rajoissa hakeutua halutulle kohdalle. Myös osan korvaaminen toisella on helppoa kun näitä on myyden alan marketin hyllyssä. Mutta jos yhtä tarvitsee niin pitää ostaa koko rasiallinen tai pussillinen. Saatavana myös ruostumattomasta teräksestä tehtyinä. Hinta on eri. 

 

Takalokasuojan lasikuituinen jatke. Pesemättä. Maalivaurioita runsaasti.

 

Parantelua

Saa uuden maalin pintaansa sekä etupuolelleen kumisuikaleen ettei hiekka hierrä ohuttaa lasikuitua puhki asti. Rekisterikilven valojohdin liittimineen saa puhdistuksen ja pikku paikkauksen. Johdin ei näy ulospäin kun lokasuoja rekisterikilpitelineineen on nipussa. Tiedossa hiontaa, paklausta ja maalausta. Eläkeläisen päivähän siinä jo meni. Johtimen suojakuori on hiertynyt. Sen korjaan ja teen läpivientiin muutoksen tulevan hiertymisen ehkäisyksi.

Uunimaalaus
Maalautin, heti uutuuden, monet pyörän osista, varsinkin ne jotka ovat kulutukselle alttiita, polttomaalauksella. Toki kulumista on tapahtunut mutta ruoste ei ole isommin päässyt osia raiskaamaan. Toistaiseksi teen vain suojamaalausta niille kohdin joissa havaitsen kulumia jotka yltävät pohjamaaliin asti. Ruostetta ei ole ilmennyt. 

   Odottaa maalattavia osia ja vahausta. Onneksi ajokauteen on, vielä, aikaa.

Mietin ennakoivaa huoltoa
Vain kaksituhatta kilometriä seuraavaan huoltoon. Mietin että ajanko ensi suvena, jos nyt vaihdan öljyt, kymmenentuhatta kilometriä, kuten yleensä tällä pyörällä kesän aikana, niin tulee loppukaudesta tehtäväksi huolto. Vai tinginkö suven suorituksesta niin saan huollon siirretyksi talvikaudelle.

Valot takana
Laitan kuvia muistakin takavaloista kunhan taas Kerholleni siirryn. Yllä kuvassa vain leditoiminen takasumuvalo ja kaksi leditoimista suuntavilkkua sekä jarruvalot. Ylempänä, takalaukkutelineen alla, on leditoiminen lisäjarruvalo. Takakaatumarautojen ulkomutkiin olen suunnitellut lisävilkkujen asennuksen kunhan löydän sopivat ledivilkut jotka on helppo kiinnittää pyöreään putkeen.

Takarengas
Uusi ja ajamaton. Merkitytin renkaan tyypin ja rakenteen pyörän rekisteröintitodistukseen. Käynti katsastusasemalla riitti. Ei tarvitse kenenkään epäillä etteikö olisi laillinen. Kokomerkintä on 205/50 R16 tai, halutessani, vaihtoehtoisesti 205/60. Tämä rengasratkaisu ei kelpaa Saksassa. En ymmärrä että miksi. No, tuskin sinne ajelen. Pysyttelen Pohjoismaissa. Laki ei ota kantaa rengastuksen suhteen kunhan se on mainittu, mahdollisine vaihtoehtoineen, pyörän tietoihin. 

Monet rakenteet "ei kaupallinen"
Olen itse laittanut pyörän useimmat lisävalot. Sekä takana että, eritoten, edessä. Valot ovat muokattu sellaisiksi kuin haluan. Eteenpäin on yhteensä 16 polttimoa. Ledejä, hehkulamppuja ja halogeenejä myös. Takana on teholeditoiminen takasumuvalo ja alkuperäiset vilkku- ja jarruvalo ledit. Myös kaatumamaraudat edessä ja takana ovat omaa suunnittelua ja valmistusta. Pyörästä ei, ulkoisesti, juuri löydy ulkorakenteista aivan alkuperäistä komponenttiä. Jopa pyörän maalaus on omaa suunnittelua. Toki teetin ammattilaisella. Myös takalokasuojan jatke ja rekisterikilven teline ovat valmistettani. Astinlaudat ja polkimien sijainnit olen muuttanut fysiologisille ominaisuuksilleni sopiviksi. Satula on tarvike kuten leveämpi ja korkeampi ohjaustankokin. Lämpökahvat löytyvät. Mittariston yhteyteen olen laittanut sähkön ulosoton ja usb-liittimet. Lukuisia muita pikkuvirityksiä on siellä ja täällä. Kävin, varoiksi, katsastuttamassa pyöräni ja pyysin merkitsemään kaikki muutokset rekisteröintitodistukseen. Ei tarvitse selittää "Stasille" jos tien päällä pysäytetään.

Lisälaitteet ja muutokset
Edellä jo mainitsin sumuvalon taakse. Edessä niitä on kaksi halogeenitoimista ja niiden yläpuolella kaksi halogeenipitkää. Laukut ovat Guzzimallistosta kuten niiden telineetkin joita olen hieman muokannut ja rakenteellisesti vahvistanut. Tuulisuoja on isoin malli ja sen kaltevuutta muokkasin mieleisekseni ja varustin säädettävällä, lisävaruste-ilmaohjainlipalla joka ohjaa ilmavirran kypän yli. Astinlaudat ovat eri kohdassa ja asennossa kuin alunperin, samoin polkimet. Myös poljinjarrun valokytkin on paineanturilla alkuperäisen mekaanisen kytkimen sijaan. Ilmanotosta otin irti suodatinkotelon kumiset imuilmaputket. Se vähensi ilmansuodattimelle imeytyvän pölyn määrää sekä imuilmavastusta. Toki imuääni on hieman kovempi mutta ei ole haitannut. Akku vaihtui litium-tyyppiseksi alkuperäisen kuluttua loppuun. Lataantuu nopeasti täyteen, ei ole itsepurkautumista mutta muutoksen jouduin tekemään akkutilan kanteen eli aukon sille kohtaa missä on akun jännitenäyttö. Sen päälle laitoin kumiläpän. Keulaa korotin hieman ja perää laskin. Vakaampi ajettava. Takaiskunvaimentimet ovat laadukkaat (Valmistaja ei ole selvinnyt.) ja helposti säädettävät paitsi sivulaukut ovat toimenpiteiden tiellä joten säätöä varten pitää sivulaukut tyhjentää ja irrottaa. 

Auton rengas
Takarengas on matalampi kuin alkuperäiskumi. Takana käytän auton rengasta. Se on sallittua kunhan vaihtoehtoinen rengastyyppi on merkitty Traficomin tietoihin. Ohjaustanko vaihtui leveämpään ja korkeampaan. Peilit vaihtuivat lyhytvartisemmiksi. Satula on vaihdettu erityyppiseksi ja kaksiväriseksi. Takana on tarvikkeena hankittu laukku. Sen kiinnitys sopi alkuperäiseen tavaratelineeseen kuin olisi siihen suunniteltu. Laukun kiinnityslevyn alla leditoiminen sarjaankytketty lisäjarruvalo. Lisäksi lukuisia pikkumuutoksia mukavuuden ja käytettävyyden vuoksi kuten kahta puolen etuteleskooppeja sijaitsevat ilmanohjaimet ohjaavat viiman pois polvien kohdalta. Öljynjäähdyttimen ilmanottoa rajoitin asentamalla sen eteen levyn jossa on säädettävä venttiili. Moottori käy nyt lämpimämpänä eli kulutus pieneni. Asensin kaksi usb-ulostuloa ja yhden ns. tupakinsytytinliitoksen ohjaustankoon sen kiinnikkeiden väliin. Niistä saa virtansa eri lisävarusteet tai leirinnän yhteydessä vaikka valon telttaan.

Usein mainintoja
Jostain syystä joitakin henkilöitä kovasti huolestuttaa se että käytän auton rengasta takarenkaana. On huvittavaa seurata sellaisten henkilöiden kommentteja asiasta. Yleisin kysymys on että voiko tällä pyörällä kallistaa kaarteessa. Joskus tulee pidempääkin kommentointia aiheesta, päivittelyjen ohella. 

California 1400 GTS kaksirivinen lambdanäyttö

Oikean seoksen metsästys
California 1400 GTS oli tehtaan jäljiltä melkoinen bensajuoppo. Tein monta toimenpidettä ja sain kulutuksen pienenemään kahdella litralla sadalle kilometrille alkuperäisestä. Olen tyytyväinen suoritukseeni sillä tehosta ei tarvinnut tinkiä. Mutta parantaakin voi. On olemassa hyviä laitteita millä voi "hallinnoida" polttoaineen kulutusta muukin kuin kaasukahva ja ajotapa.

Karkeita toimenpiteitä
Niistä voi lukea aiemmista teksteistäni. Joka tapauksessa niissä ei ole juurikaan puututtu ohjelmointiin. Nyt kuitenkin on tarkoitus ryhtyä ohjelmallisesti suoriutumaan moottorinohjauksen säätämisestä tarkemmaksi. Olisikohan kohta aika lisätä kulutusta ottamalla tehoa ulos enemmän? Moottorin hevosvoimamäärä on 96 joten se on riittänyt toistaiseksi.

Moottorinohjauksesta yleisesti
Sinällään järjestelmän toiminnassa ei ole mitään moitittavaa. Kone vetää nykimättä alakierroksilta alkaen. Nopeutta ja kiihtyvyyttä riittää. Jostain syystä kulutus oli suuri. Vaikka olen sitä vähentänyt niin ominaisuudet ovat silti ihan hyvät. Pitää löytää se raja jossa toiminta ei ole enää hyvää ja palata siitä takaisin hienosäädöllä. Tämän tarkoitus on se.

Lambdanäyttö näkökenttään
Sillä on tarkoitus saada käsitys seoksesta kaikissa kuormitustilanteissa ja erityisesti tasakaasuajossa sillä sitä ajamisesta on suurin osa. Ei haittaa vaikka kiihdyttäessä kuluisi bensiiniä sillä halutessaan asiaa voi säädellä omalla toiminnallaan. Pyörän tyypillinen ajometodi on ajaa isolla vaihteella vakionopeussäätimellä pitkiä taipaleita.

Pieni ja siro
Kaksirivinen minikokoinen mutta näytöltään kirkas ledeillä pelaava näyttö.
Se näyttää molempien pakoputkien jäännöshapen reaaliaikaisesti ajon aikana kaikilla kuormituksilla riippumatta siitä ehtiikö ajaja näyttöjä seuraamaan.

Asennus
Molemmilta lambdoilta haaroitin signaalijohtimen joista alkuperäinen vie tiedon moottorinohjaukselle ja toinen mininäyttöön.
Näyttö tulee ohjaustankoon oikealle.

Kytkentä
Johtoja lambdoille menee neljä kappaletta kumpaankin.
Niistä yksi on maajohdin joka selviää avamaalla lähistöllä olevan nelinapaisen liittimen. Se johdin josta virta kulkee suoraan pyörän runkoon on maa. Yleismittarin vastusmittauksena helppo selvittää. Toinen valkoisista.

Lämmitysvirran toimittava johdin on se johon tulee noin 12 voltin jännite yleismittarin jännitemittauksena kun virta on päällä pyörän virtapiirin suunnasta mitattuna. Myös valkoinen johdin. Huom! Jos mittauksen tekee liitin irrotettuna niin vikalogiin jää siitä tieto.

Signaalijohtimia on myös kaksi per lambda. Harmaa on toinen signaalijohdin joka menee myös pyörän ECU:lle.
Jäljelle jää musta signaalijohdin jonka haaroitin lambdanäytölle. Alkuperäinen menee myös ECU:lle. Oikean puolen johdin on valkoinen ja vasemmalla vihreä oman valintani mukaan. Lyhyen koekäytön perusteella ei ole vielä selvää haaroitinko oikean vai väärän signaalijohtimen.

Lämmitettävät kapeakaistalambdat
Ovat vakiona tässä pyörässä. Pyörän käynnistyksen jälkeen ne haukkaavat varsin runsaasti energiaa lämmetessään mutta kun pakokaasun lämpötila nousee niin virran kulutus putoaa.

Lämmityksestä etua
Lambdan ollessa lämmitettävä sen ulostulosignaali on silloin huomattavasti herkempi ja vakaampi kun lämpötila on suhteellisen vakaa verrattuna lambda-anturiin joka lämpenee vain pakokaasusta.

Pyörän vasen puoli startin alapuolelta kun suojakotelo on pois edestä.

Haaroituksia ja liittimiä

Oikealta puolen haaroitin signaalijohtimen vasemmalle puolelle ja siitä kaksinapaiseen urosliittimeen. Liittimestä jatkuu naarasliittimellä signaalijohdot ohjaustangon suuntaan. Tankki pitää asian vuoksi irrottaa. Johdin kun pitää pujottaa jotain selkeää reittiä haittaamatta muita asioita. Siksi tulee liittimiäkin melko taajaan.

Lambdanäyttö liittimineen.

Johtimia pitää pidentää

Näytön johdotukset menevät uusiksi. Näyttö on ollut monessa pyörässäni sekä myös kaverien pyörissä lainassa. Liitin täytyy saada tankin etuosan tietämille.  Maadoitus tulee liittimen kautta.

Näyttö läheltä.

Pienikokoinen

Koko on noin puolet tikkuaskista eli laite mahtuu melkein minne vain. Vuosikymmenten saatossa näyttö on hieman kärsinyt ja ilmeisesti kaksi lediä on vioittunut. Se ei suurestikaan haittaa informaatiota. Jutun loppupuolella on video laitteen toiminnasta.

Mahdollinen hankaluus on
Lambda-signaalin haaroitus saattaa haitata moottorinohjauksen toimintaa silloin kun moottorinohjaus on lambda-on-asetuksella. No, sepä nähdään. (Pitkäaikainen havainto on että haaroittaminen ei vaikuta signaaliin.)

Edellytys säädölle
Tarkoitus on kuitenkin kytkeä lambda-off-asentoon ohjelmallisesti niin sen jälkeen takaisinkytkentää ei ole ja moottorinohjaus syöttää polttoainetta taulukkojen ja asetusten mukaan. Tulos näkyy sitten ainoastaan näytössä.

Flunssa iski. Voi olla että jatkuu myöhemmin.

Työteho palasi
Vai pitäisikö sanoa että harrastehalua on taas. Kerholla torstaina klo 14 pintaan niin saa pari tuntia työstää rauhassa lambdanäytön johdinten kanssa. Klo 16 aikoihin saapuvat ensimmäiset työstä raskautetut ruokailemaan Kerholle ja keittämään kahvia. Kelpaa toki itsellenikin.

Oikean puolen lambdan signaalijohdin on valkoinen.

Vesitiiviisti

Alkuperäinen liitin on tuo nelinapainen Superseal. Siitä haaroitin lyhyen valkoisen johtimen yksinapaiseen liittimeen josta signaalijohdin jatkuu vaihteiston alta pyörän vasemmalle puolelle. Kohteessa on monenlaista säätä: vesi roiskuu, pakoputki hehkuu ja pöly pölisee.

Kuumaliimaa

Tiivistin liitoskohtia käyttämällä kuumaliimapistoolia. Samalla se tukee johtimia. On kuitenkin purettavissa tarvittaessa. Myös liimakutistesukkaa käytin säälimättä.

Sama kohta suojakotelon alla.

Osia

Vasemmalla pilkistää pakoputkien yhdysputki joka tasaa virtauksia äänenvaimentimien välillä. Hyvin oleellinen osa tehon ja taloudellisuuden osalta. Oikealla suojan kaaren alla on jäännöshappianturi jonka tietoa seoksenmuodostuksesta haluan seurata. Toinen on samassa kohtaa vasemmassa pakoputkessa.

Vasemmalla vastaavat jutut.

Vihreä kuin vasen

Vasemman puolen johdin on vihreä. Värit eivät ole minkään ohjeistuksen mukaiset vaan oma valintani. Kun niitä oli sopivasti olemassa. Valkoinen ja vihreä johdin jatkavat kaksinapaisen liittimen läpi ylös ja tankin alitse emäputken tuntumaan. Liitokset varmistettu kuumaliimalla. Alhaalla näkyvä tanko on vaihteenvalitsimen osa.

Paljon muitakin johtimia

Ylärunkoputkien tietämin kulkee myös korkeajännitekaapelit sytytystulpillle. Pujotin niitä vältellen signaalijohtimet kauempaa polttoainetankin ali ettei tule emc-haittoja. Ne saattaisivat sekoittaa heikkojännitteisen signaalin.

Johtimet jo tässä asti.

Lisää johtimia

Tästä signaalijohtimet liittyvät nelinapaiseen Superseal-liittimeen johon tulee lisäksi virta- ja maajohdot. Pujotin johtimet 4 mm:n liimakutistesukkaan joten johtimilla on paksu suoja mekaanista kulumista vastaan.

Muutakin fiksausta

Joitakin johtimia olen laittanut hieman huolimattomasti. Niitä pitää hieman fiksailla. Ohjausakselin seutu on hankala paikka johtimille koska niitä taivutellaan koko ajan kun ohjausta käännellään.

Näyttö löysi suunnitellun paikkansa
Laitoin näytön takapintaan palan velcrotarraa jolla se tarttui mukavasti jarrunestesäiliön kylkeen. Näyttö on hieman näkökentän sivussa ja hieman alhaallakin. Toisaalta varsin hyvä paikka noin teknisesti ajateltuna. Eihän sitä koko ajan tarvitse katsoa.

Näytön ominaisuuksia
Värit ledeissä ovat suuntaa antavia. Punaiset (vasemmalla) kertovat laihasta seoksesta. (Myös rikkaasta seoksesta, poikkeustilanteessa. Jos lambda kyllästyy liikaan polttoaineeseen niin se esittää että seos on laihalla. Oikein toimiva moottori ei niin rekasta seosta tarjoa kuin korkeintaan kylmäkäynnistyksen yhteydessä.) Keskialueella on vihreää eli seos on suurinpiirtein sinnepäin ja keltaiset (oikealla) antavat tiedon liian rikkaasta seoksesta. Äärimmäiset keltaiset oikealla ovat merkkivaloja siitä että laitteessa on virta päällä.
Näyttö on vaimennettu eli se ei reagoi pieniin eikä nopeisiin muutoksiin. Jos reagoisi niin näyttö olisi yhtä vilinää eikä se silloin kertoisi mitään muuta kuin että pakokaasua virtaa pakoputkessa.

Kaksirivinen näyttö.

Erillään pyörän sähköistä
Virta on kytketty siten että se on suoraan akusta omalla sulakkeellaan eikä ollenkaan saa maadoitusta pyörän rungon kautta.

Virta kytketty näyttöön.

Virtakytkentä lambdoihin

Signaalijohtimet on vedettynä ohjausakselin tietämille. Nyt pitää vetää johtimet näyttöön saakka. Johtimet ovat valmiina mutta kytkentä tekemättä. Piti lähteä muille asioille joten asia jäi seuraavaan kertaan.

Haaroituskohde.

Latausliittimet

Virta kulkee tämän rasian kautta lambdanäytölle. Siinä on kaksi USB-virtalähdettä ja yksi 12 voltin virtaliitin erillään pyörän muista sähköistä. Ohjaustangon alla on virtakytkin josta latausliittimet ja nyt myös lambdanäyttö voidaan kytkeä pois päältä. Punainen led näyttää että virta on kytketty.

Häiriömahdollisuus
Koska lambda-johdot on haaroitettu joista alkuperäiset menevät ECUn (Magneti Marelli 7SM) seurattaviksi ja toiset näytölle. Jos näytön kytkentä aiheuttaa harmia niin siitä selviää katkaisemalla virran pois. Yleismittarilla tarkistin että näytön signaalijohtimet eivät läpäise virtaa toisiinsa tai muihin johtimiin. Lisäksi minimoin EMC-vaikutuksen parhaani mukaan vaikka en metallisukkaan niitä sijoittanutkaan.

Kytkemistä odottava johdin.

Liimasukkaa ja liittimiä lisää

4 mm:n liimasukka loppui. Pitää käydä kaupoilla. Sitä löytyy ainakin Biltemasta. Hyvälaatuisia SuperSeal-liittimiä on nykyään vaikea löytää. On vain halpoja risoja tai ylihinnnoiteltua alilaatua. Vanhaa varastoa on vielä jäljellä...

Asennus valmis
Tänään Kerhoillan alkua odotellessa tein viimeisen johdinliitoksen emäputken vasemmalle puolelle tankin etupanelin suojaan. Liittimet kiinni ja panelit paikoilleen. Akun latauksen täyteen tein siinä ohessa Kerhon tehokkaalla ylläpitolaturilla. Akku tuntuu olevan edelleen kunnollinen.

Koekäyttö
Pitkään käyttämättä seissyt moottori pyörähti käyntiin aika rämähdyksellä mutta hiljeni kuin öljynpaine kiristi jakoketjut. Ensin lambdanäyttö näytti vain punaista eli laihaa seosta (Siksi että oli kyllästynyt rikkaasta ryypytysseoksesta.) mutta lambdojen lämmettyä näytöt alkoivat esittää sen kaltaisia arvoja että voi sanoa sen toimivan kokolailla oikein. Myöskään pyörän käynnissä, sen vähän aikana kun kehtasin Kerhon sisätiloissa käyttää, ei ilmennyt mitään hankaluutta.

Videon sisällöstä

Videossa on ääni ja kuvan voi suurentaa. Valitettavasti kamera hieman heilui.

Kylmä kone
Näytössä alkuun on kylmäkäynnistys +17 asteessa sisätilassa. Silloin lambdat ovat vielä kylmiä ja seos on käynnistysrikastuksen vuoksi hyvin rikkaalla ja lambdat ovat kyllästyneet rikkaasta seoksesta joten näyttö näyttää laihaa seosta eli punaista. Tämä on tyypillistä kapeakaistaisille lambdoille.

Lämmitys tulee mukaan
Lambdojen lämmettyä näyttö ryhtyy näyttämään kokolailla oikein eli arvoja rikkaan ja laihan välillä. Se miksi eri sylinterien lambdat antavat vastakkaisia arvoja vuorotellen johtuu siitä että bensiiniä ajetaan molemmista sylintereistä pakoputkiin vuorotellen lämmittämään katalysaattoreita. Nämä moottorinohjauksen toimesta korotetulla tyhjäkäynnillä kuten kierroslukumittari osoittaa. Tämä katalysaattoreiden lämmitys kuluttaa polttoainetta noin 1,2 - 2 litraa sadalle kilometrille kun ajetaan normaaleja matkavauhteja alle 20 asteen lämpötilassa. Bensiinillä tehdään siis puhtaampia pakokaasuja.

Ajokierrosluvulla

Nostin kierrokset hitaasti noin 3000 kohdille joka on tyypillinen ajokierrosluku (Noin 100 kilometriä tunnissa isolla vaihteella.) niin näyttö antaa tasaisempia lukemia mutta kuitenkin järjestelmä rikastaa seosta samoin kuin korotetulla tyhjäkäynnillä.

Moottori ei ehtinyt kokeen aikana kuumeta riittävästi eikä myöskään ollut kuormitusta. Sammutin moottorin kun sisätiloissa alkoi olemaan savukaasuja yhden hengen tarpeisiin. Kylmäkäynnin aikana ECU on lambda-off-tilassa siksi koska lambdan antamat arvot ovat epämääräisiä tai vääriä.

Asiaan palaan kun säätilat ulkona alkavat suosimaan.

Kun moottori on kuuma
Silloin järjestelmä siirtyy lambda-on-tilaan eli ECU huomioi sen antaman signaalin ja säätää ruiskutusta ja sytytystä moottorinohjaukseen ladattujen parametrien mukaan. Se taas tapahtuu sitten kun on kunnon ajokelit. Eli kolmen kuukauden kuluttua.

Vain yksi sylinteri käy kerrallaan

Kun ajo tapahtuu tasakaasulla ja ajonopeus on alle 150 km/h niin toinen sylinteri on lepuutuksessa ja toinen tuottaa voimaa. Moottorinohjaus vaihtaa lepuutussylinteriä, kierrosluvusta riippuen, muutaman sekunnin kymmenyksen välein. Näin molempien pakoputkien katalysaattorit saavat lämmityksensä vuorotellen.

Haaroituksen aiheuttamat hankaluudet
Mahdolliset ongelmat eivät vielä tämän koekäytön aikana voineet tulla esiin mikäli niitä ylipäätään ilmenee. On olemassa epäilys että lambdan happiherkän kiteen tuottama jännite haaroitettuna vääristyisi. Se selviää kun pyörällä pääsee ajamaan. Sitten joskus Vapun tietämin. Riippuu keväästä ja teiden puhtaudesta. (Mitään ongelmaa ei ole kolmessa kesässä tapahtunut eli näyttö toimii niin kuin oli oletuskin-)

Signaalin oikeellisuus
Siitä pitää huolen lambdojen sähkölämmitys. Kylmä lambda-anturi, varsinkin kaksi, on oikea sähkön himosyöjä mutta kun moottori alkaa tuottamaan lämmintä pakokaasua joka hoitaa osan anturien lämmityksestä ja sähköä ei tarvita enää kovin paljoa.

Ajokauden alussa
Yritän muistaa valistaa miten kävi ja mitä hyötyä saan näytön olemassa olosta. Uskoisin saavani runsaasti tarpeellista dataa jonka mukaan voin säätää moottorin toimintaa tarkemmaksi. Aiheesta on runsaasti aiempaa kokemusta. Kahdella tapaa: tehon saamiseksi tai taloudellisuuden saavuttamiseksi. Tai molempien. Ne eivät ole, joistakin vastaisista mielipiteistä huolimatta, toisiaan pois sulkevia ominaisuuksia.

Yhteys on olemassa
Itseni, tietokoneen ja pyörän moottorinohjauksen välillä. Hieman kömpelö mutta toimiva: GuzziDiag. Sillä voi tutkia moottorinohjausta kuten etsiä vikoja, kuitata vikailmoitukset pois sekä sen lisäohjelmalla muuttaa moottorinohjauksen parametrejä. Eikä maksa mitään.

 

Kolmen suven kokemus (2021 syksyllä.)

Näyttö on toiminut ja eräillä teknisillä muutoksilla moottorin anturointeihin sekä hieman puuttumalla ohjelmointiin on bensiinin kulutus pysynyt 5,5 - 6,5 litrana sataa kilometriä kohden. Etanolilla ajettaessa, E85 ja RE85, on kulutus selvästi korkeampaa eli 6,5 - 8 litraa sadalle kilometrille. Etanolin energiatiheys kun on alhaisempi. Käy myös kylmempänä vaan ei karstoita lainkaan. Etanoli sopii erityisesti helteiselle säälle ja reippaaseen ajoon. Tarjoaahan se paremman vääntömomentin ja hiukan tehoakin lisää.