California 1400 GTS Ensikäynnistys kaudelle 2026

 

Keskiviikkona, ensimmäinen päivä huhtikuuta
Bensakannulla toin matalaoktaanista mittaribensaa muutaman litran ja kippasin tankkiin. Sitten piuhat kiinni akkuun. Virta päälle, pois ja päälle muutaman kerran uudelleen eli poistin ilman polttoainejärjestelmästä sillä jokainen virta-avaimen kääntö ajoasentoon käynnistää bensapumpun hetkeksi. (Vaikka järjestelmä on suljettu niin polttoaine kehittää kaasua joka nousee korkeinpiin paikkoihin järjestelmän sisällä talven aikana. Siksi virta-avaimen kääntely. Ilmaantumisen kuulee "korahduksina" tai narinana. Kun järjestelmäpaine on normaali niin moottori ei voi kuin käynnistyä.)

Uusi takarengas
Kyseisenlainen rengas kestää noin kolmekymmentätuhatta kilometriä. Myös eturengas on uudehko. Vain pari tuhatta km. mennäkesänä sillä ajettua.

Kolmannen kesän jälkeen pintaa oli vain vähän. Vaihtoon.

Goodrich:istä Hankook:iin
Pyörä pukille varsin korkealle ja taka-akseli irti. Sitten suunta rengakoneelle tai jos ei ole niin rengaskauppiaalla on. Tällä kertaa jälkimmäinen tapaus. Jos ei ole mahdollisuutta viedä rengasta vanteineen alan liikkeeseen niin renkaanvaihdon voi tehdä itsekin jos sattuu omistamaan isohko viilapenkin. Paine pois eli venttiilin kara ruuvataan irti. Veivataan ruuvipenkkia runsaasti auki ja laudanpala, tms, pehmuste viilapenkin leukaan vasten kiinteälle puolelle. Ruuvataan liikkuvaa leukaa rengasta kohden välttäen ettei leuka osu vanteeseen. Kierretään niin kauan että renkaan jalkaosa lupsahtaa pois vanteen keskiuraan. Sama toisinpäin. Loppu onkin rengasrautahommia. Vanteen ja rengasraudan välillä on hyvä olla jotain ettei tule vanteeseen maalivaurioita. Uuden renkaan liepeet kostutetaan saippuliuoksella tai tarkoitukseen marketista saatavaa voidetta käyttäen. Renkaan pyörimissuunta pitää ottaa huomioon. Sitten vain pujottamaan rengasta vanteelle. Kun rengas on vanteella niin paineilmaa hyödyntämällä pumpataan niin kauan kunnes renkaan molemmat liepeet ovat paikoillaan vanteen reunoja vasten. Paine lasketaan pois ja venttiili paikoilleen ja täyttämään rengas haluttuun paineeseen.

Uusi kumi uusille ajokausille. Olen viranomaista vaivannut että sain takarenkaan vaihtoehtoisuudesta rekisteriotteeseen merkityksi vain rengaskoon. (Huom: ei auton rengaskaan ihan suora ole kulutuspinnaltaan kuten kuvasta näkyy.)

Vapaavalintainen 
Ei siis tyyppiä tai tiettyä merkkiä. Vain rengaskoko. Aiemmin kokeilin ristikudosrengasta mutta se oli kokolailla samanlainen ajettavaksi kuin vyörengaskin. Toki rengaspaine voi vaikuttaa merkittävästi.

Hyötyä renkaasta
Vaikka se on mitoitusmerkinnältään kokolailla sama kuin prätkän rengas on se kehämitaltaan hiukan pienempi kuin alkuperäisrengastus. Se sallii kuutosvaihteen käytön alle moottoritienopeuden. 

Muidenkin ulottuvilla
Koska rengasta, merkkikohtaisesti, ei ole merkitty vain tätä moottoripyöräyksilöä varten niin muutkin voivat käyttää samanlaisessa pyörässään tätä rengaskokoa ja tyyppiä. Katsastuskonttorilla saattavat tehdä koeajon. Omalla kohdallani tein vain "näytösajon" koska kummallakaan paikan katsurilla ei ollut riittävästi merkintöjä ajokorteissaan. Tein jarrutuksia, äkkikäännöksiä, hidasajoa ja pujottelua katsastusaseman pihamaalla asfaltilla. Sitten asia kirjattiin nopeusluokkineen. Tässä pyörässä minimivaatimus rengasnopeudelle on 240km/h vauhti. Nopeusluokkamerkintä V pitää löytyä renkaasta. H-merkintä on 210km/h eli liian alhainen pyörän suorituskykyyn nähden. Käytännössä toimitin asian ensimmäisenä niin että ratsian yhteydessä pyörästäni ei voi ottaa rekisterikilpeä talteen viranomaistoimena tämän seikan nojalla. Mitä nopeampi nopeusluokka niin sitä kalliimpi rengas. (Sinänsä huvittava koko vaatimus että pitää olla nopeusluokka rekisteröintimerkinnän mukainen maassa jossa ei saa missään, laillisesti, ajaa yli 120 km/h vauhtia.)

Vanteessa oli fiksattavaa eli suoritin paikkamaalauksen. Kiveniskemiä. Sysäyksenvaimennin on kunnossa.

Olen saanut kuulla
Että auton rengas ei mahdu, rakenneteknisistä syistä, moottoripyörän vanteelle. Väittäisin että tiedän paremmin. Tosin, vasta neljäs, auton rengas on nyt pyöräni takavanteella. Ilma näyttää pysyvän sisärenkaattoman renkaan sisällä. Muutama muukin motoristi on siirtynyt autonrengaskauteen. Mutta vain takakumina. (En ole edelläkävijä autonrengasasiassa vaan olen oppinut, muunmuassa, Gold Wing -pyörien omistajilta. He ovat käyttäneet jos vuosikymmeniä auton renkaita pyörissään.)

Laitoin uudet sytytystulpat. Yhteensä neljä tulppaa. Melko pienikokoisia.

Tulppien vaihto
Suhteellisen helppo homma: venttiilikoppien koristekannet irti, yhteensä kahdeksan ruuvia. (Ruuvien kuusiokolot on hyvä ronkkia töryistä puhtaiksi ennen avaamista. avainkolo on varsin matala. ja ruuvi syvennyksessä joten avaaminen menee hyvin vaikeaksi jos kanta vikaantuu.) Sitten vaativin vaihe: tulpanhattujen irroitus. Johdoista ei saa vetää vaan ottaa luja ote tulpanhatun yläpäästä ja vetää tulpanhatut ulos syvistä poteroistaan. Vaatii hieman voimaa. Pyörän mukana tuli tulpanavain jolla pärjää. Itselläni on käytössä pitkä kaksitoistakulmainen tulppahylsy ja siihen noin kaksikymmentä senttimetriä jatkovartta. Siltä etäisyydeltä ei vioita polttoainetankin kylkipaneeleita tulppia löysätessä. Uusien tulppien laittoon tarvitaan momenttiavain ettei tule rikottua sylinterikantta. Momentti on melko alhainen. Löytyy mallikohtaisista omistajan käsikirjoista. Käytän tulpan kierteissä molybdeenivoidetta. Öljyä ei pidä käyttää sillä se kuumetessaan muuttuu karstaksi ja "lukitsee" kierteen eli tulpan irrottamisesta voi tulla puuhaa. Muuallakin molybdeenistä on etua. Tulpat kiristetään momenttiavaimella. Tulppia on kaksi per sylinteri.

Tulille  
Peukalo käynnistinnapille ja kone pörähti tulille kuin uutena. Ensin käynti oli hieman karheaa mutta kun öljynpaine nousi niin käynti kaunistui ja kuulosti normaalilta. Kerhoni sisätiloissa en kauaa käyttänyt. Tulee sanomista. Kerhoni sisätilat, kahdessa kerroksessa. Yläkerrassa kokoustila, wc, biljardi, muita viihdykkeitä ja ravitsemustila ja sen vaatimat välineet. Alakerta on kaksi kertaa isompi ja katutasossa. Sieltäkin löytyy wc ja lähistöltä sauna. Bändi-illat ovat olleet mieleeni. Olen kyseisen Kerhon perustajajäsen sekä ensimmäinen puheenjohtaja. Kerhoni on rekisteröity yhdistys. Heti alkuaan.

Väliaikainen Kerhosta luopuminen
Puheenjohtajan hommasta jouduin luopumaan kun työni vuoksi lähdin muualle kotimaassa ja, myöhemmin, ulkomaille. Vaan Brysselissä jatkoin prätkäasiahommia edunvalvontatehtävissä EU-laajuudessa sekä siinä ohessa kun olin rakentamassa avaruusaluksia. Meitä oli kolme alan asentajaa joista yksi Suomessa ja me kaksi Mattia maailmalla. NASAn väki olivat hauskoja sällejä. ESAn porukat totisempia. Mutta ne ovat pitkiä juttuja...

Kerhoon paluu ja lähtö
En joutunut vuoden kestävään katselmukseen sillä paikalla oli, palatessani seudulle ja eläköidyttyäni, muutama vanha jäsen jotka ottivat jäsenyyspyyntöni vastaan. Homma ookoo. Jäsen siis edelleen. Kymmenes päivä huhtikuuta, valitettavasti, joudun kantamaan Kerhokaverin Ylöjärven kirkkomaan multiin. Hän sairasti pitkään. Oli jäsenenä monia vuosikymmeniä. Vuodesta 1988 alkaen.

Öljy kiertoon
Moottoriöljyllä on paha tapa valua pois ylimmistä voitelukohteista. Siksi käynnistin lämpimässä sisätilassa, noin 18 astetta. Jos olisin ollut oikein huolellinen niin moottoria olisi voinut pyörittää ilman sytytystulppia käsipelissä joko takapyörää pyörittämällä tai tuuppaamalla. Vasta sen jälkeen käynnistys. Vaan en näe suurta eroa paitsi sen jos laittaa moottoriöljyä muutama päivä aikaisemmin mäntien päälle ja antaa sen imeytyä männänrenkaisiin ja sylinteriputkiin. Suosittelen, varsinkin, jos on vuosia välissä edellisestä ajosta. Seuraava toimi olikin kaasukahvan kääntö. Vain pieni pöräytys voitelun varmistamiseksi ja virta-avain taskuun. Hyvä mieli. Sitten onkin vain odottelua milloin pääsee hyvän sään aikana ajamaan. (Onneksi 1400-malleissa on mekaanisesti säädettävät venttiilivälykset. Välykset eivät muutu seisonnan aikana. Sitävastoin niissä ajoneuvoissa joissa on hydraulisesti säätyvät nostimet voi, pitkän seisonnan jälkeen, käynnistys pitää melkoisen mekkalan. Ei sekään konetta riko mutta voi säikäyttää.)

Polttoaineen paine ja bensiinin vanheneminen
Bensanpaine suljetusta polttoainejärjestelmästä pitkän käyttämättömyyden aikana oli kadonnut. Samalla kun virta-avainta käännellään harvakseltaan niin ruiskutuspumppu käynnistyy joka kerta ja paine on kohta se mikä pitääkin. Vanha bensiini on, niin, vanhaa, vaikka olisikin kohtuutiiviisti ollut tankissa talven yli. Suosittelen laittamaan uutta joukkoon. Täydellä tankilla talvisäilytettäessä on haihtuminen vähäisempää koska ei ole haihtumispintaa niin paljon kuin pienellä määrällä. Bensatankki ei ole ilmatiivis. Siksi haihtumista tapahtuu ja jotkin nykybensiinin sisältämistä kemikaaleista haihtuvat helpommin. Lämpötilavaihtelut, varsinkin ylöspäin, lisäävät haihtumista. Kerhon talvisäilytystilan lämpötila, vuodenajasta riippuen, on 15 - 18 astetta.

Polttoaineet
Kolmea sorttia: korkeaoktaaninen, matalaoktaaninen ja uusiutuva polttoaine. Jälkimmäistä eli etanolia (RE85) käytän kun on hyvin lämmin ilma. Kylmillä säillä sitä kuluu huomattavasti enemmän ja moottori ei lämpene samoin kuin bensiinillä. Öljynjäähdyttimeen menevän ilmavirran olen rajoittanut. Juuri niin raskaita suorituksia liikenteessä tuskin tulee tehtyä että palotapahtuman tuottama lämpötila olisi, edes, lähellä sataa astetta kun yli sata astetta alkaisi olemaan siedettävä lämpötila. Sekä kulutuksen että puhtaan palotapahtuman aikaan saamiseksi pitäisi säätää ruiskutusta laihemmalle. Syy kulutukseen on lainsäädännössä. Kun poltetaan hieman rikasta seosta osa siitä palaa vasta katalysaattorissa. Jos näin ei tapahdu niin pyörä tuottaa myrkyllisiä typen oksideita.

Kylmällä säällä
Kulutus kasvaa merkittäväksi. Vaikka moottorinohjaus on digitaalinen niin se ei auta lämpötilaan. Lisärikastus pyrkii menenmään päälle kun ajaa viileässä.

Rautapeltitankin ruostuminen
Sellainenkin ilmiö on olemassa. Varsinkin jos ajoneuvoa säilytetään paikassa jossa lämpötila vaihtelee kuten lämmittämätön talli tai vain katos. Ilmanpaineen vaihtelu kuljettaa kosteutta polttoainetankin sisään mutta myös moottorin ja voimansiirron rakenteisiin ja aiheuttaa korroosiota. Siksi suosin tasalämpöistä säilytystilaa kesät talvet. Silloin kun en aja on pyörä sisätiloissa. Lukuunottamatta kokoontumisajot ja muu matkailu. Hotelleissa majoittuessani on, jopa, tarjottu parkkihallia yön yli. Mainittakoon että alumiinitankkikin voi hapettua. Lämmönvaihtelu, oli tankki millainen tahansa, aiheuttaa kosteuden ilmentymistä sen sisään. Osittainen lääkitys siihen on: tankataan etanolipitoista polttoainetta. Vesi ja etanoli tykkäävät toisistaan ja vesi absorboituu etanoliin. Vaan en pysty sanomaan onko sillä merkittävää vaikutusta. Mutta lämpökemian näkökulmasta on. Vesi ei pala mutta sekaantuessaan polttoaineeseen se kuumenee mukana ja vesi laajenee höyryksi ja tuottaa siten oman osansa energiasta. Lämpökemiaa.

Litiumakku
Kolmatta kautta nyt. Jos käynnistimoottori on kunnossa ja bensaa tankissa niin käynnistys on varma. Akun hetkellinen teho on yllättävä. Akku on täysin huoltovapaa eikä tarvitse "talvilatausta" lainkaan. Toki akku pitää irrottaa pyörän virtapiiristä talveksi koska nykypyörät kuluttavat sähköä vaikka virta-avain on piironginlaatikossa. Keväällä pikkupuuha on laittaa ajotietokoneen ja mittariston arvot ja valittu näkymä totutuiksi ennen tielle lähtöä.

Renkaat
Niihin laitan painetta. Takarenkaan suhteen, joka on leveä auton rengas, aion kokeilla eri paineita. Melko korkeitakin. Lisäksi nyt on uusi ja hieman arvokkaampi kumi alla. (16-tuumaa ja 205 leveä.) Mutta ei niin paljon painetta että rengas nousisi kulmalleen kaarrettaessa jyrkästi. Eturengas on nähnyt vain muutaman tuhat kilometriä eli on vielä tulevan suven ajan vaihtamaton jos ei vaurioita synny. Etukumi on rekisteritietojen mukainen. Takakumin tiedot laitatin Traficomin kautta rekisteriotteeseen. Poliisit ovat pari kertaa pyrkineet estämään matkantekoni "laittoman rengastuksen" perusteella. Sellaista perustetta ei ole laissa muutoin kuin loppuun kuluneen kumin osalta sekä väärän rengaskoon käyttämisestä. (Jos vaihtaa rengaskokoa tai -tyyppiä pyörän tiedoissa mainitusta niin se kannattaa käyttää katsastusasemalla ja siellä muutos kirjauttaa rekisteritietoihin. Niin olen itse toiminut. Sekarengastuksesta mainintoja en ole kuullut. Itselläkin on ollut ristikudosrengas edessä ja vyörengas takana. Poliisit ovat tievarsitarkastuksessa ohittaneet asian. (Liekö tietämättömyyttä vai välinpitämättömyyttä?) (Poliisilla on Tampereelta Helsinkiin lähtevän moottoritien levikkeellä ratsia melko usein. Sinne viittoilevat. Moottoritien maksiminopeus on juuri sillä rajalla että voin käyttää pyöräni kuutosvaihdetta. Muut tiet viitosella jos ei himoita ylinopeus. Auton renkaan kehämitta, samassa kokoluokassa, on lyhyempi eli kuutosen käyttö on sen myötä lisääntynyt. Bensaa säästyy hieman kun ajaa "ylivaihteella".)

Valot
Kävin nekin läpi. Takana on alkuperäiset vilkut ja jarruvalot. Lisäksi kirkas leditoiminen lisäjarruvalo takalaukun telineen alla. Takana vasemmalla on myös leditoiminen sumuvalo. Lisävilkkuja olen harkinnut kaatumarautojen takakulmiin. Pitänee käydä Storm Motorissa. Mietin pitäisikö kaatumarautoihin porata reiät että saan sähköjohtimet vedettyä kaatumarautojen sisäpuolella näkymättömissä.
Edessä on alkuperäisten, leditoimisten parkkivalojen lisäksi halogeenit pitkille ja lyhyille valoille. Lisävaloina on halogeeni-sumuvalot ja lisäpitkät. Molempia tuplaten kahta puolen keulaa. 

Polttoainetankin takakiinnike. Lisäksi palat teippiä sillä satulan etuosa "syö" tankin maalipintaa. Se ei näy kun satula on paikoillaan mutta en pidä ruostumisesta.

 

Polttoainetankin suojelua

Vahaus on tärkeä sillä se estää tankin sivujen maalipintojen kulumista kun polvet niitä hiertävät. Sama koskee sivukoteloita. Tankkilaukkua en enää käytä. Sellainen oli, sivulaukkuineen, kätevä kun ajelin pitkin Eurooppaa. Mutta silloin oli käytössäni Guzzi Quota Mille. Myös tonnisella Centaurolla ajelin Italian suunnalla tankkilaukun ja repun kanssa. Sivulaukkuja ei ollut mutta reppu oli. (Oikealla takapyörän kohdalla oli nk. asiapullosalkku jonka sai lukkoon ja jossa kulki irtotavarat kuten hygieniaan ja terveyteen liittyviä asioita asiakirjojen ohella.) Centauro on Daytonan sisarmalli teknisesti mutta ulkonäkö hyvin erilainen.

 

Pyörämuistelua

Kuvia samanlaisista pyöristä kuin minulla oli viimevuosituhannella. Silloin en harrastanut valokuvausta. Siksi kuvat ovat muualta.

 

 

 Tällaisella tuli ryvöttyä pohjoisissa metsissä mutta myös Välimeren rannalla. Todella varma laite. Hyvin pieni polttoaineenkulutus. Lisäksi sivulaukut.

 

 

Centauro 1000. Nokka-akselit kansissa ja tehoa neliventtiilikoneessa hyvin. Mutta vain viisivaihteinen. Tällaisella tuli ajettua muutama vuosi mutta muutettuna.

 

 

V10Centauro huollon alla. Punainen osa on jakohihnojen kotelo. 

 

Keulahuolto menossa

Valmistamassani hiilikuitukotelossa huitelee mekaanisen ahtimen moniurakiilahihna. Pakoputkisto on omaa sunnitteluani ja valmistusta. (Alkuperäinen rosteriputkisto murtui jossain 60000 kilometrin kohdilla ja hitsasin sen kuntoon mutta päätin tehdä oman versioni. Kuvassa näyttää että on vain yksi pakoputken loppuosa mutta kuva hämää. Takana on kaksi äänevaimenninta pyörän oikealla puolella. Nykyään pyörä on Länsi-Uusimaalla erään keräilijän tiloissa. Ahdin on merkkiä Eaton. Ohjelmoin sytytyksen ja moottoriohjauksen. Vaati monia ajorupeamia.

 

Centaron sisarmalli Daytona 1000. 

 

 

 Benelli Sei 750 oli käyttöpyöräni monia vuosia viime vuosituhannella. Näitä on myös 900cc-mallina.

 

Ei aina samoja 

Toki muitakin pyöriä on ollut. Joskus kokeilin japanilaisiakin mutta en oikein saanut kontaktia niihin. Saksalaisiakin olen omistanut ja ajanut vaan ne tuntuivat jotenkin "puisilta". Toki laatu oli korkea. Benelli Sei on sekä matkapyörä että katseenvangitsija kadun varressa.

 

 

 Rakentamani sisäkaarteeseen kallisteleva trike 1000 California Adamant Karhella. 

 

 

Muutaman vuoden takainen kuva 1400 California Adamantista. Kohta lähdetään...

 

Satulan ja tankin kiinnikkeet

Jonkin verran joustavat ja se aiheuttaa, lian kera, mekaanista hankausta osien ja niiden materiaalien hidasta kulumista. Tankin takaosan peitin, jo uutuuden, kirjojen kansiin käytettävällä ja läpinäkyvällä muovikalvolla. Se, odotetusti, kului puhki. Viime suvena laitoin hätäkorjaukseksi "pelastavaa jeesusteippiä" Eivät ehtineet vielä kulua puhki. Jos joustoa ei olisi osien välillä niin niihin kohdistuisi voimia jotka saattaisivat murtaa korvakkeita. Myös resonaatiot vähenevät kun on joustavia kiinnikkeitä.

Takavalojen testausta. Vasemmalla alhaalla sumuvalo. Ylhäällä keskellä, laukkutelineen alla, lisäjarruvalo. Kuvaushetkellä vilkku vasemmalle.

 

Kaikki toimi

Edessä sumuvalot ok. Lisäpitkät ok. Vilkut ok. Ajovalot ok. Takana lisäjarruvalo ok. vilkut ok. Jarruvalot ok. Rekisterikilven valo ok. Takaheijastin ok. Taustapeilit suuntaan kun pääsen ajamaan. Etupään lisävalojen kannatinrauta vaatii paikkamaalausta. Kiveniskemiä on syntynyt. Onneksi ei ole kiire.

 

Sivulaukku ja yksi sisäkasseista. Tämä keskikokoinen pussukka sisältää joitakin tarvekaluja. Itse pyörää varten mutta myös leirintään.

 

Rationalisointia

Sivulaukkujen sisäkassit käsittävät pidemmänkin reissun tarpeet. Toki takalaukullakin on tehtävänsä: sinne mahtuu laatikollinen olutta laatikossaan tai muita hyvin välttämättömiä tarpeita. Palaan asiaan ja kuviin kun saan aikaiseksi kuvata kohteita lisää. Takalaukku ei ole samaa sarjaa kuin alkuperäiset sivulaukut.

 

Sisäkassit. Vasemmanpuoliset. Isoimmassa reissukamppeet, oikeanpuolimmaisessa retkeilyjuomia ja vasemmalla syötävät. Toki, sijainnit ja määrät voivat vaihdella. 

Muut pakolliset kalut

Sen verran on mukana peruskaluja että renkaanvaihto, renkaan paikkaus ja pikkuhommat sujuvat. Toisinaan on miniläppäri mukana jos tulee mieli säätää moottorinohjausta. Valitettavasti tunkki ei mahdu valikoimaan. Yllä, kuvassa, näkyy toinen rengasraudoista ja pätkä oranssia kirveenvartta. Jälkimmäistä tarvitsee puutöihin ja, ehkä, neuvotteluvälineenä. Myös yksi keklu on aina matkassa. Nyt ruostumattomalla terällä vaikka ei se hyvin karkaistua leukua voita käytännön toimissa.

 

Takalaukkkujen kahvat

Ne ostin rautakaupasta. Jonkinsorttisia piironginlaatikon vetimiä. Kromatut, kaarevat vedikkeet. Takalaukkujen avaamiseen isommat kahvat, laukun etupäissä kiinteät ja pienemmät kahvat. Helppo aukoa sivulaukut kun on kahva sekä kun, esimerkiksi huollon yhteydessä, joutuu sivulaukut irrottamaan niin on kahvat mistä nostaa.

 

Sivulaukkujen sisälaukut

Yhteensä kuusi kappaletta: kaksi pientä laukkuen etupäihin, kaksi keskikokoista laukkujen takaosaan, yllä kuvassa kolme todella isokokoista laukkua joihin mahtuu paljon varusteita ja evästä. Erittäin lujatekoisia kasseja. Soljilla ne voi liittää yhteen eli kantaminen helpottuu. Silti sivulaukun pohjalle jää tilaa pitkämäisille irtotavaroille. Sorkkarauta ja leka eivät kuulu valikoimaan mutta voin harkita jos tarvetta ilmenee. Laukut eivät täytä, täysinäkään, sivulaukkuja: niiden alle jäävät pitkänomaiset mutta matalat tilat ja laukkujen, vaikka täysienkin, päälle mahtuu vaikka läjät grillituotteita. Valitettavasti ei jäähdytystä ole jos ei sada.

 

Takalaukku

Kooltaan säädettävä. Kansiosa "kasvaa" korkeutta salpoja säätelemällä kolmessa asennossa. Tilava sekin. Esimerkiksi iso, neljälle aikuiselle tarkoitettu tiipiiteltta mahtuu hienosti. Sen voi pakata myös laukun päälle siinä oleviin kiinnityskohtiin tai jos ei ole kyytiläistä niin takasatulalle. Takalaukussa on myös kantokahva ja sen voi ottaa mukaan vaikka kauppareissulle. Sille on myös sisälaukku, yksiosainen, mutta en ole siihen ihastunut. Takalaukku ei ole pyörän alkuperäisosa vaa Storm Motorin poistohyllystä. Tyylikkään näköinen, mielestäni.

 

Mitkä eivät ole alkuperäisosia

Etukaatumaraudat ovat peräisin vanhemmasta Californiamallista (1000cc) ja käänsin ne ylösalaisin ja matalalle heti astinlautojen eteen. Kiinnittimet omaa valmistetta. Takakaatumaraudat taivuttelin itse tekemälläni hydraulisella taivutuskoneella joka taivuttaa jyrkätkin mutkat niin että teräsputki ei litisty eli kylmänä taivutetut mutkat ovat siistin näköisiä. Sama koskee hitsauksiani. Samalla tein lisätuet sivulaukkutelineille. Maalautin uunimaalarilla eli käsittely on nk. pulverimaalaus. Tässä yleistä tallennetta 1400:sta. Osan työkaluistani olen jo myynyt, osa on autotallissa ja Mökillä. Tulevan kesän mittaan tyhjennän Verstaani ja säästyn vuokranmaksusta. Vuokraisäntäni on oikein mukava henkilö.

 

Takatuenta

Kaksi hydraulista ja säädettävää (Kantavuus ja proggressio.) kaasuvaimenninta. Siis hyvin perinteinen ratkaisu. Useimmissa Guzzeissani on olleet takapäässä nk. monoiskarit eli yksi komponentti lisäsäiliöineen hoitaa takapään ajomukavuuden. 

Jarruneste on uutta ja säiliö täydehkö. Tällä taas kesän pärjää.

 

Jarrupalat

Nekin syynäsin eli katsoin onko jarrupaloissa kulutusvaraa. Edessä runsaasti mutta takajarrun palat mennevät vaihtoon, ehkä, jo suven mittaan. 

Öljyletkun lähtö jäähdyttimelle ja öljyn lämpömittarin anturi johtimineen.

 

Lämpömittari

Anturi mittaa moottorista jäähdyttimeen lähtevää öljyn lämpöä. Mittari on kuljettajan näkökentässä. Tämä moottorityyppi pyrkii käymää tarpeettoman viilelänä olosuhteissamme. Siksi olen tukkinut jäähdyttimen ajoviiman saannin.

 

Jäähdytysöljyletkut

Niihin tein muutoksen heti uutuuden. Ovat, alunperin, pinnoitettu ruostumattomasta teräksestä tehdyllä sukalla. Olin saanut tietoa että ne voivat hangata itsensä puhki ja vastakappaleesta maalit pois niin pujotin niiden ympärille liimakutistesukkaa jota saa sähkötarvikeliikkeistä. Kestävät hiertyä pidempään. Nyt yli 60000 kilometriä takana ja letkut ovat siistejä ja ehyitä. (Yllä kuvassa yksi jäähdttimen letkuista.) Muutoin pyörän kumiosat eivät ole vaurioituneet eikä ole syntynyt murentumia. Kumiletkuja pyörässä on useita.

 

Olosuhteet

Lämpömittarin lukemista näkee että moottoriöljyn lämpötila olosuhteissamme on liian alhainen. Siksi mittari ja öljynjäähdyttimen ilmansaannin rajoittaminen. Kylmänä käynti kuluttaa sekä öljyä että rakenteita. Moottori kuluttaa ja väljistyy jos se käy kylmänä. Silloin on vaarana että pieni määrä bensiiniä pääsee palotiloista mäntien ohi ja huonontaa voiteluöljyn laatua.

Valmistamani lokasuojan jatkeen maalipinnasta tuli kohtuullinen. Kerhollani hieman talvisäilytyksen aikana pölyää...

Kauden ensimmäisen pesun jälkeen
Maalipintoihin vahaus. Pyörän takaosa on altis likaantumiselle ja naarmuille. Kuvassa näkyy hyvin alemman uuden maalipinnan ja kuluneen alkuperäisen maalipinnan erot. Muu on pölyä.

Kevät on kova
Karheaa ja likaista tietä keväällä ja alkusuvesta ilmenee liki joka suunnassa. Alkukesästä renkaat kuluvat eniten ja pyörä likaantuu helposti. Vaan onpa ahkeralla eläkeläis-mp-harrastajalla puuhaa ja ajanvietettä. Pöly ja muu lika ja tiellä oleva sepeli aiheuttavat, helposti ongelmia: jarrutus menee pitkäksi tai kun pitäisi pysähtyä niin ajosaappaan alla onkin irtosoraa ja jalka lipeää. Toinen tieongelma ilmenee syyskesällä kun maatalouskoneiden renkaista jää, onneksi ja enimmäkseen, maaseututeillä, savea ja muuta kuraa. Korostuu taajamien lähistöllä. 

Kaasuvaijerit
Malli on sen verran vanha versio ettei siinä ole sähköistä kaasukahvaa. Vaijerit ovat alkuperäiset ja kääntelevät neljää kaasunasentopotentiometriä. Siis ikääntyneet. Toimivat ihan ookoo. Pitänee tilata uudet varoiksi. Vaihto on normaalia asennushommaa mutta kaasunasentopotentiometrit, uusien vaijerien laiton jälkeen, pitää kalibroida. Siihen on ihan suomenkielinen ohjeistus ja pieni pätkä ohjelmistoa joka syötetään pyörän keskusyksikköön. Siten kaasukahva antaa halutun vasteen. Tietokoneprosessi, itsessään, on nopea: vain muutama sekunti. Mutta ilman sitä moottori ei käy kuin tyhjäkäyntiä. Kahvaa kääntäessä ei tapahdu yhtään mitään ja varoitusvalo mittaristossa punoittaa. Vikalogin voi lukea tietokoneella. Se on, myös suomenkielellä koska kaverini kanssa se suomennettiin. Kaveri saksankielisestä versiosta ja minä englanninkielisestä. Pari ehtoota meni rattoisasti. Ohjelmisto sopii kaikkiin digitaalisiin Guzzimalleihin ja joihinkin muihin merkkeihin joissa on samanmerkkiset moottoriohjaukset. Ohjelmisto joka kattaa kaikki ruiskumallit ja digitaalisytytykset eikä maksa mitään. Olkaa hyvät! Voi säätää lisää tehoa tai päinvastoin jos haluaa pienempää kulutusta. Tai soveltaa sytytyksen ja ruiskutuksen eri polttoaineelle kuten RE85:lle. Kuten itse tein.

Oheispuuhaa
Autotallin järjestelyä tiedossa koska talouden pakettiauto siirtyy suveksi kadun varteen ja pyörä talliin. Samalla tallista tulee kiva vapaa-ajantila pikkupuuhailuun moottoripyörän kanssa tai muuhun tekemiseen. Pikku huollot ja vahaukset ja lisävarusteasennukset. Tallin hyllytkin pitää järjestää ja imuroida kulunut betonilattia pölyämättömäksi. Nastarenkaat, vuosikymmenien mittaan, ovat syöneet uransa betoniin. Siitä ei ole juuri haittaa.

Naapurisopu
Joitakin vuosia sitten eräs taloyhtiön asukas ja kiinteistönomistaja esitti taloyhtiön hallitukselle että minun kuuluisi luopua vuokraamastani autotallista. Asiasta keskusteltiin mutta kynnyksenä oli se että pidän tallissa moottoripyörää enkä autoa. Piti perustella asia. Ensinnäkin, auto pärjää kadunvarren ilmaisparkissa kovin hyvin mutta moottoripyörä samassa tilassa kärsii sekä säästä ja kiipeilevistä lapsista sekä humalaisten "kylmistä tyypeista" eli halutaan vain kiipeilla tai istua moottoripyörän päällä kuin se olisi yhteistä omaisuutta.
Automme, silloin, oli vielä jossain arvossa. Nyttemmin, tuskin tonnin arvoinen, mutta moottoripyöräni on, vieläkin, useiden tuhansien arvoinen ja vähän ajettu. Vasta 70000 kilometrin lukemaa tavoittelemassa jonka toivon saavani mittariin kuluvana vuonna.

Kovapäiselle tieto
Edellä oleva perustelu meni perille. Tosin pyörän, silloin liki uuden, hintaa kyllä ihmeteltiin. (Lainaus em, rouvalta: uusi moottoripyörä maksaa vain muutaman tonnin uutena mutta hänen autonsa ainakin kaksikymmentatuhatta.) Siihen minulla oli laittaa pätevä vaste eli näytin kuitista maksetun hinnan ja taloyhtiön hallitus teki päätöksen omaisuuden suojelun näkökulmasta. Talli on, toistaiseksi, vuokrattuna taloutemme käyttöön kesät talvet. Kohta pyörä, tai pyörät, ovat jälleen tallissa ja pakettiauto kadulla. Kesällä autolla on käyttöä lähinnä Rouvalla työreissuissa ja Mökkiasioissa. Alueella on kadunvarsipaikkoja hieman niukasti mutta noin sadan metrin päässä on iso parkkialue.

Mökille karkuun sivilisaatiota liki viidensadan kilometrin päähän itään
Kolme käyntiä per vuosi: alkukesän toimet ovat tuuletus, lämmitys, pihan siivous, huussin tyhjennys, kompostin sekoitus ja klapien teko. Ynnä muuta pikku askaretta. Ehkä, jopa, kalastusta. Haukikala on kiva katiskassa ja pannulla. Keskikesällä ollaan kuukausi tai pidempäänkin. Se on sitä lomaa, paitsi itselläni ei, kun olen eläkkeellä. Mielelläni puuhaan kaikenlaista ja aina on ollut jotain puuhattavaa mitä Rouva vain voi keksiä. Saattaa olla niin että Rouva ajaa talouden kuormakamelin Mökille ja itse ajelen Californialla kaikessa rauhassa omaan tahtiin valitsemaani reittiä. Perillä voi huilia. Ja pestä 1400 Californian alkukesän ravoista. Rouva ajanee talouden kuormakamelia. Vaan en ennusta. Huussi uusittiin sisustukseltaan mennenä suvena.

Mökin hyvä puoli
Lötköttelyä tapahtuu jos on eilispäivä jäänyt päälle mutta muutoin tykkään puuhastaa ja tehdä kaikenlaista pikkuremonttia ja muuta laittoa Mökillä. Sekä kalastaa. Tämäntyyppisistä pikkuhommista tykkään. Eläkkeelle jäätyäni mp-järjestöhommista, työsuojeluasioista, lentokone- ja avaruusalushommista koti-  ja ulkomaissa, pääosin, EU:ssa ja USA:ssa työni merkeissä sekä erinäisitä muista luottamustehtävistä liikenneasisoissa, voin nauttia viimeisistä eläkepäivistäni ihan täysillä Kerhollani ja kotona. Paitsi pitäisi hankkia näyttävän moottoripyöräni vierelle, vaimon mielestä, vielä näyttävämpi auto. Mielestäni se on hyvä nyt kun se ei kelpaa oikein hyvin edes hänen työmatka-autokseen. Tampereella on hyvä julkinen liikenne. Juuri eilen, varttitunti sitten, ajelin Nyssellä viihteeltä kotiin. Rouva myös. Töllöstä tuuppaa Tolkienia.

Syyhyttääkö?
Jokainen poutapäivä. Vaan nyt yritän kestää kunnes huhtikuuta on kulunut sen verran että päivälämpötila on yli kymmenen astetta eikä sada. Ajopuvut, neljä settiä on, kohta, pestynä kaikki. Bootsit pitää plankata. Eilen katselin että Pirkkalan Pyhäjärvestä on jäät, kokolailla, lähteneet kun sillan yli tyyräsin pakulla. Autotalli pitää siivota ja kamat järjestää. Pakettiauton tavaratila pitää putsata, helmapellit fiksata ja "joutokamat" säilöä sekä kosla siirtää kadunvarteen ja mopo Kerholta talliin. Eläkeläisellä pitäisi olla helppoa. Kuuset! sanon minä. Aina tulee jotain...