Yksi setti pesussa
Kaksi kaapissa. Pesukone pesee hienopesulla hellävaraisesti kamppeet. Sitä ennen on ajorytkyistä otettava toppaukset, eli olka-, kyynär-, selkäpanssarit ja irtovuorit pois ja pestävä erikseen mikäli, ylipäänsä, olisivat likaantuneet. Sekä tyhjättävä kaikki taskut sillä niitä on ajopuvussa monta. Yksi, iso selän puolella eräässä takissa ja Gruppon kerhomerkki.
Kolme takkia, kahdet housut
Koskee tekstiilivarusteita. Vuosien mittaan on kertynyt, osin siksi, että olen nyt eri kokoa kuin ennen. Vaan vanhaa XXL-pukua voi käyttää hyvin kylmillä säillä kun alle voi topata pässinpökkimää. Lisäksi vara-asuna. Seuraavat kaksi ovat kevyempää sorttia eli sutjakkaampia sekä linjakkaampia eikä niiden alle sovi kuin yksi pusero ja verkkarit. Tai jotain sinnepäin. Helteellä, ehkä, stringit. Siitä eteenpäin löytyvät koot L ja XL. Eli liki joka lähtöön on sopivainen puku. Pitkälle reissulle on otettava ylle se asu joka on keskimäärin hyvä.
Pintakäsittely
Takeille ja pöksyille kauppias myy kyllästeainetta joka tekee päällikankankaasta vettähylkivän. Siksi hengittävän mutta muutoin vesitiiviin kalvon hommaa helpottamaan. Kalvo on pintakankaan ja lämpöeristeen välissä.
Vetotoketjut ja tarranauhat
Käteviä molemmat mutta tarranauhoissa on enemmän tekemistä. Omakohtainen kokemus on että tarranauhat keräävät, jos nyt ei likaa erityisesti mutta hiuksia, partakarvoja ja muutakin ryönää kuten puiden neulasia. Vetskarit ovat kunnossa. Niihin on, kulemma, olemassa jonkinlainen liukaste tai voide. Toistaiseksi, kolmessa ajotakissani, eri säille tarkoitetut, ovat muoviset vetoketjut vuorikankaille kuin etumuksiin. Tekstiiliajokamppeeni ovat pääosin jo pestyinä. Tällä kertaa. Nahka-asut eivät ihmeemmin pesuja kaipaa. Rasvaa pintaan ja baanalle! Tekstiileille suunnittelin kokeilla tätä kyllästettä. Syksyllä saa ensitietoa oliko hyvä. Teltan voisin aineella suihkutella toispuoleisesti ja verrata sekä kokea onko siitä merkittävää apua. Mikäli on sateen uhkaa. Muutoinhan teltta on vain visuaalinen este sisällä tapahtuvan toiminnan seuraamiseksi. Yleensä teltan sisäiset äänet kuulee muutkin. Joskus on, porukalla, annettu oikein ablodit hyvästä suorituksesta. Sellaista se on, leirialueella.
Tarranauhasta irtosi myös
Jonkin verran pitkittäissuuntaisia lankoja repsotti nauhasta ulkona. Purkautuneet tarranauhan reuna-alueelta. Isompaa vaikutusta ei ollut nauhojen kiinnityksessä kankaaseen kuin yksi pieni taskun läpän sulkijatarra. Selviän siitä pikku ompelulla tai liimalla. Jälkimmäinen helpompi ja vaarattomampi sillä ommellessa saattaa, vahingossa, tulla reikä kalvoon.
Yhden suven lasti
Myös kahdessa muussa tekstiiliajotakissani oli karvakertymää. Yllättäen, talviajoasussani, ei yhtään.
Selkä- ja muut nivelsuojat
Ovat omissa taskuissaan vuorikankaassa. Niitä ei juurikaan huomaa kun ovat yllä. Tekevät vaatteista melko painavat. Erityisesti sateella paino on huomattava vaikka vesi ei kalvoista läpi pääse. Kypärän ohella kyynär- ja olkasuojat lienevät tärkeimmät. Selkäpanssari heti seuraavaksi. Kuvan asuissa suojat ovat uretaanikumista valettuja tekstiilivahvistuksella etteivät, turman sattuessa, rikkoudu.
Muiden kerhojen tunnukset
Selkämerkkejä ei kellään voi olla kahta erilaista. Ei edes toisessa ajoasussa. Jäsenyys on yhdessä kerhossa tai ei ole lainkaan. Mutta muiden kerhojen pienikokoisia merkkejä voi olla hihassa ja takin helmoissa, jos niin haluaa ja niistä selviää myös tuttavapiiri. Kuvassa, yllä, on olkavarren yläpään tietämillä erään hyvin läheisen porukan hihamerkki. Kyseessä on rekisteröimätön kerho. Heidän kanssaan viihdyn myös. Rekisteröimättömiä seuroja on paljon.
Huvittavia piirteitä
Jotkin nuoret miehet keksivät kerhon, eikä siinä mitään, kerho voi olla tai ei. Useimmat kerhot ovat rekisteröityjä yhdistyksiä ja siksi ulkopuolinen ei voi, ilman jäsenyyttä, käyttää rekisteröityä kerhomerkkiä. Vaan olen siihenkin törmännyt. Ymmärrettävää jos "erehdyksessä" laittaa tunnetun kerhon merkin selkäänsä olematta jäsen mutta siitä voi olla ikäviä seuraamuksia. Ainakin henkisesti.
Esikuivaus kylpyhuoneessa
Kunhan ei enää tiputtele vettä niin nostan kamppeen parvekkeelle saamaan raitista ilmaa ja luovuttamaan lopunkin kosteuden raikkaaseen kevätsäähän. Hiukan se siellä kuivahti ja siirsin takin eteisen naulakkoon. Liekö jo huomenissa kuivahko... Vuorikankaat ovat pestyt erikseen. Ovat jo kuivia kaikkien asujen suhteen paitsi ei housujen.
Takin ulkokangas kuivaa äkkiä
Vuorit ovat kuivatuksessa erikseen kun ovat irrotettavissa mutta varsinaisen päällystakin vuorit ovat kuivumassa varsin pitkään. Päällisin puolin katsellen takista tuli varsin puhtoinen. Edelleen varsin ryhdikäs ja vuorikankaiden eristeet pysyneet sijoillaan. Tällä ajelen vielä pitkän rupeaman kunhan säät sallivat pidemmätkin riennot. Jollei satu kaatumista.
Pari päivää myöhemmin
Näiden asujen osalta on homma kokolailla valmis eli rahtaan kamppeet autotalliin. Yhden setin vien Kerholle kun sinne kulkua tulee. Myös kypärän ja ajojalkineet. Kun on ajokaudenaloituspäivä niin polkupyöräilen Kerholle, matkaa tulee noin kaksikymmentä kilometriä ja pari pulloa vissyä. Syksyllä toisinpäin, kun vien pyörän talvisäilöön Kerholle mutta matkassa saattaa olla mutkia eri pubien kohdilla. Käytännössä: Kerhoni baarissa pohjat, seuraava etappi on Kalkun pub, siitä Pyhäjärven yli ja vasempaan Pirkkalan keskustan kuppilaan. Sieltä Tampereen puolelle Härlemiin. Loppumatka kuivin suin koska paikallinen Saluuna on suljettu kannattamattomuuden vuoksi.
Kevyt kevättakki ei mp-käyttöön, biker-tyyppinen nahkatakki, nahkatakista seuraavassa henkarissa riippuvat kerholiivit päällekkäin, talvikäyttöön soveltuva, vesitiivis ja hyvin lämmin ajotakki, kesäkäyttöön soveltuvia takkeja irroitettavine vuorineen kaksi erilaista ja tavanomainen nahkatakki joka soveltuu parhaiten talven baarireissuille. Harmaa takki on eniten ollut ylläni vaikka ei olekaan vanhin. Miellyttävä istuvuudeltaan ja melko tyköistuva ettei lepata kovassakaan vauhdissa.
Ajohousut
Niiden pesu seuraa jonain päivänä. Saattaa mahtua kaksikin pöksyä yhteen pesukoneen rumpuun. Toki housujen vuorikankaat pestään irroitettuina kuten takkienkin vuorit.
Hansikkaat
Nekin on hyvä siistiä. Nahkaiset ovat hieman hankalammat mutta tekstiilihanskat pestään siinä kuin takitkin tai niiden vuorikankaat. Nahkahansikkaille saapasrasvaa että pysyvät joustavina ja mukavina kouraan. Mikäli hansikkaat ovat sellaiset että vuorit voi vetää ulos niin ne voi pestä miedolla pesuaineella niin että nahkaosaa ei kastella. Mukava mökkipuuha itselle Mökillä. Voitelu on tehtävä hyvissä ajoin ennen ajokauden alkua että rasva ehtii imeytyä. Muuten rasva voi levitä pyörän rakenteisiin. Rasvainen kaasukahva ei ole hyvä. Saati jarrukahva.
Ajosaappaat
Useita eri malleja. Perinteinen nahkasaapaspari on ollut eniten käytössäni poudalla. Erikseen on pari paria urheilullisempia bootseja. Tilanteen, sään ja mielialan mukaan. Nekin pitää rasvata.
Varusteiden valinta
Säätila ratkaisee paljon. Muutoin laitan napakat nahkahousut ja nahkatakin, jos ei ole kuin pikkumatka vaikka kahvittelemaan jonnekin. Pitkille reissulle asianmukaiset ajovarusteet kaikkine toppauksineen. Vanha Rukan sadepuku on ylivoimainen suoja jos on oikein viileä sadepäivä. Lämpöisenä sadepäivänä tulee sadepuvussa helposti hiki. Toisaalta lämmin sade ei kastele kovin. Haihtuu kangaspinnasta. Rasvattu nahka-asu sietää pikkuiset sateet mutta ajan kanssa kastuu läpimäräksi.
Toppaukset
Pesua varten otin tekstiiliasujen toppaukset pois erikseen pestäviksi ja kuivumisen jälkeen paikoilleen. Yhden takin yhtä olkasuojaa joutunen korjaamaan kun sen saumassa on repeämä.
Pitkällä matkalla
Pakkaan mukaan nahkatakin ja -housut hyvän sään varalle. Muutoin tekstiilipuku yllä. Toki nk. siviilikamppeet kulkevat mukana iltarientoja ajatellen. Nahka- tai tekstiilipuku voivat olla liian lämpimät sisätiloihin. Vaikka ottaisi vuorikankaan pois.
Liivit
Niitä on useita mutta alla esittelen 80-luvulla perustamani Kerhon liivit. Isompi ja likaisempi puetaan ajotakin päälle. Puhtaampi ja pienempi on baarissakäyntiin ja juhlatilaisuuksiin kuten ensi viikolla pitää olla edesmenneen kerhokaverin hautajaisissa. Liivit pitää hyväksyttää kansalliseen luetteloon jota hoitaa Biker Union. Samalla tulee raksittua pois sellaiset liivit jotka ovat, "vitsinä" matkittu jonkin muun kerhon liivistä. Myös liivien värit ovat säädeltyjä.
Liivien rakenteet
Monenmoista oli tarjolla liivien suhteen. Nämä ovat perusmalleja mutta näitä saa myös pistosuojauksella varustettuna sekä erityyppisillä vuorikankailla. Jälkimmäisistä minulle riitti keinosilkkivuori. Kuvassa vasemmanpuoleinen on ajoliivi, joka puetaan ajopuvun päälle ja on siksi isokokoinen. Siinä on myös ohut lämpövuori. Ohkaisempi ja pienempi liivi illanviettoihin ja muuhun vapaa-aikaan on ohutta haljasnahkaa kun ajoliivi on paksunahkainen. Painoero on useita kiloja. Liivi, voi suojella, jos käy nurinmeno tai muuta hankalaa. Liivi antaa ulkopuolisille käsityksen motoristista.
Haittaa liiveistä
Ei ihmeemmin. Saatan kulkea kaupungilla liivit yllä jalkamiehenä. Ymmärrän kyllä että hienoimpiin ravintoloihin pitää olla toisenmoinen asustus. Mielestäni ookoo jos sellaista haluan. Liiveistä on hyötyä ja haittaa. Hyöty tulee siitä että mielletään asialliseksi hemmoksi joka ei varmasti riehu tai järjestä riitaa. Sellaisen ilmitulo kun haittaisi olemistani. Kerhoni voi peruuttaa jäsenyyden hölmöilyn vuoksi jos niin katsovat. Moottoripyöräkuluni nousisivat merkittävästi jos menetän jäsenyyteni. Kerhoni on perustettu 1988 kesällä ja ilmoitettu yhdistysrekisteriin.
Kun pysähdyn jonnekiin syömään tai tankkaamaan, monet tulevat jutulle, osa uteliaisuudesta, jotkin muistelemaan omia prätkäaikojaan.
Kotimaanmatkailu moottoripyörällä ulkomaita unohtamatta
Kotimaa lienee, nykyään, riittävää minulle. Tosin hieman laajennettuna eli koko pohjoiskalotin katson toimialueekseni mitä moottoripyöräilyyn tulee. Käyn mielelläni eri moottoripyöräkerhoilla "vieraana" ennalta ilmoittamatta. Vierassana on, ehkä, kohdallani liioittelua kun olen ollut johtamassa maamme erinäisiä mp- ja mc-kerhoja. Myös osa ruotsalaisista ja norjalaisista kerhoista ovat tulleet tutuiksi. Brysselissä keskusjärjestössä käynnit olivat avartavia ja, toisinaan, kosteita.
Liikennepolitiikka
Ensin maassamme Liikenneturvan hallintoneuvostossa, Liikenneministeriössä neuvonantajana, Smoto ry:n hallituksessa ja puheenjohtajana sekä muissa luottotehtävissä. Oman kerhoni jäsenenä edelleen. Myöhemmin kansainvälisissä piireissä Euroopan tasolla. Pääasiassa Brysselissä. Esimerkiksi eräs kokous jossa oli useita eri alan järjestöjä paikalla, otettiin hieman isommat huikat, kun Itä-Euroopan "muuri" kaatui ja Luxemburgin kokouksessa, jossa olin osallisena, mukaan saatiin idän puolelta sikäläiset moottoripyöräjärjestöt.
Ulkomaanreissuilla jos politiikka unohdetaan
Puhtaasti siviilinä. Vuosien mittaa monta kertaa Italiassa. Ensimmäinen kerta entisöimälläni ja, sitä ennen Suomen Poliisivoimien loppuunajamalla -72 -mallisella 850GT:llä. Sain palkinnon sekä muistotaulun ja paljon muistettavaa Moto Guzzin tehtaalla kiertelystä ja, eritoten, museosta. Pääsin koskettamaan Guzzin viissatasta V8-moottoria. Melko harvinainen. Muutaman kerran myöhemminkin olen Italiaan syyhkinyt: Useimmiten poliitikon roolissa mutta myös näyttämässä exälle ja nyksälle mitkä paikat ovat mieleeni: Gardalla usein. Mekaanisesti ahdettu Guzzini oli varsin näppärä Alppien ylityksessä.
Joskus porukassa
Isommalla porukalla, vaikka pyörät olisivat kuinkakin kulkuisia, on matka varsin hitaanlaista. Joskus jollakin on luonnollisia tarpeita, yksi haluaa tankkaamaan, ja kolmannella on jotain säätämistä tai kyytiläisen ahteri on vaatinut tauonpaikan. Paljon muitakin syitä on. Useimmiten olen ajanut yksin tai tutun kaverin kanssa joka on ollut reissuilla kanssani ennenkin. Oman ennätykseni välillä Trieste - Travemunde on yhdellä yöunella ja kahdella istumisella poislukien tankkaukset. Muilla reissuilla kaksi tai kolmekin yötä matkalla. Syynä että, toisinaan, kuljettiin muuta kautta kuin autobaanaa. Moottoritie on nopea mutta maaseututeitä ajellessa kylästä kylään on leppoisampaa ja saattaa säästää bensiinikuluissa mutta ei aikaa.
Itä-Saksa
Kun tapahtui liitos ja kulku sinne vapautui, siellä oli isoja mp-kokoontumisia johon sain kutsuja. Yksi niistä oli leppoisa kolmen yön kokkare. Hyvät bändit ja välttävästi ruokaa mutta huusseja ei ollut yhtään. Leirintäalueen telttarivien takana odotti aamulla melkoinen paskavalli joka kasvoi seuraavin öin. Shaisse!
Käyntikohteita
Käytännösssä sain kutsua työnään eri mp-kokoontumisiin pitkin Eurooppaa sillä oli, silloin Suomen Motoristien edustaja EU:ssa. Mutta ei yhtään Kreikkaan.
Työnantaja oli joustava
Tein niihin aikoihin sotilaslentokone- ja avaruusalushommia. Työnantaja oli hyvin suvaitsevainen. Sai kesäloman haluamaani aikaan ja myös joustoja. Valtion edustajat katsoivat että toimintani järjestöhommissa, kuten Smoto ja pari muuta organisaatiota olivat tarpeellisia. Siihen annettiin aikaa. Kiitos, veronmaksajat! Samaan aikaan, vaihteeksi, olin poikamies ja asuin halvalla. Siihen aikaan nukuin asunnossani neljä tai viisi yötä per viikko. Jos ei ollut muuta menoa. Ikä alkoi silloin niukasti kolmosella.
Eläke
Sitä nautitsen. Ei se mikään hirmuinen ole mutta saan moottoripyöräni tankin täyteen halutessani ja suunnittelen moottoripyöräajeluita lähiseuduille, näin keväällä ja, myöhemmin, pohjoiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti