Käynnistysharjoitus
Tällä kertaa, kuten useina vuosina muutoinkin, avasin ajokauden. Autolla ajelin Kerholleni ja laitoin akkukaapelin ynnäjohdon kiinni California 1400:sen litiumakkuun. Tulpan reijistä tippakannulla liraukset öljyä mäntien päälle ja Metsäkylän Shellille kahville odottelemaan. Tuuppasin kerhotiloista pyörän ulos ja kiersin virta-avainta. Litiumakku kertoi mittariston välityksellä että on potkua. Painoin nappia. Välittömästi käyntiin. California antoi hyvän kyydin. Ajoin vain noin viisikymmentä kilometriä. Kääntöpaikalla kävin lähiöpubissa yhdellä oluella ja kyselin paikallisilta motoristeilta että koska ajetaan porukalla? En oikein saanut selvää. Taitavat olla vielä talvi- tai oluthorroksessa.
Uusi takarengas
En ole laskenut kuinka mones rengas on kulunut sileäksi mutta tämänkertainen, lajissaan, nyt, on kolmas auton rengas tämän pyörän alla. Käytännössä auton kumi kestää, noin, 2500 km tai enemmän. Tavan kumi noin kymppitonnin. Ajossa ei ihmeempiä juttuja vaikka laitoinkin reilusti yli kaksi baaria painetta, Metsäkylän Shellin mittarin mukaan, takarenkaaseen. Edessä noin 2 baaria. Auton rengas, takana, kestää kolme kertaa pidemmän matkan mp-renkaaseen verrattuna ja maksaa puolet tai kolmanneksen siitä mitä mp-kumi. Ajettavuudessa ei ole merkittävää eroa. (Olen kuullut muutakin mutta kun eivät ole kokeilleet niin minkäs voit. Kokemusta tarvittaisiin. Suunnittelemassani ja tekemässäni trikessa, joka kallistuu sisäkaarteeseen, on auton renkaat eikä muutoskatsastuksessa mainittu mitään.) Seuraavat kolmekymmentätuhatta kilometriä menee tällä kumilla. (Nykyisilla nössökilometreilläni vain kymmenentuhatta per suvi.) Ostin 1400 Californiaan kalliin renkaan, kokeeksi, hiukan yli satasen maksoi. Edellinen paljon vähemmän. Vaan hyvä sekin oli. Blogistani voi löytyä jotain aiheesta. Poliisin suhtautuminen, olen huomannut, on ristiriitaista. Siksi olen kirjauttanut pyöräni rekisteritietoihin kaikki rengaskoot joita saatan käyttää. Jää konstat ihmettelemään...
Omituinen mihinkään perustuva luulo
Kysellessäni, aikoinaan, sekä poliisin että katsastusaseman asenne oli että auton rengasta ei saa käyttää moottoripyörässä. Olen pyytänyt mainintaa lainsäädännöstä Traficomilta. Hiljaista oli siellä. Pelkästään siksi että viranomaiset saattaisivat puuttua rengasvalintaani hoidin homman edeltä kuntoon: johdin silloin suomalaista, merkittävää moottoripyöräjärjestöä jolla oli, ja on vieläkin, kyky pitää motoristien puolta. Siis, vain, teknisesti, tällä kertaa. Muu on enemmän politiikkaa. Myös EU-tasollla. Siellähän, Brysselissä, sitä tuli heiluttua. Suomen Motoristit, Smoto ry, on vahva organisaatio sekä kotimaassa että EU-tasolla. Joskus, kauan sitten, johdin sitä. Edeltäjäni, Kekku, oli erinomainen, vaikkakin kiivas, mentori auttamaan maalaispoikaa Brysseliin. FEMAan. Onneksi olin opetellut kieliä. Kiitos, eritoten, englanninkielen opettajalleni. Virpi Tyrkkö on hänen nimensä. Toki ruotsinkin opin hiljolleen ja opettaja oli eri. Ja vist. Mutta paljon myöhemmin ja, pitkälti, omatoimisesti. Ammattikoulunkin jälkeen. Nyt, kun kohta täytän seitsemänkymmentä vuotta, on näkymää siitä että Valtion organisaatiot eivät olleet varautuneet järjestäytyneiden motoristien vaatimuksiin. Hutilointia tai ajattelemattomuutta. Oikeus kuuluu kaikille!
Ei pitkä reissu huhtikuu 7
Lähdin Kerholtani, Ylöjärveltä, ajelin Pirkkalan suuntaan ja siitä Helsinkiin vievälle moottoritielle mutta siellä oli nössö-satasen rajoitus. Takaisin tulin paikallistietä paitsi Tre - Ylöjärvi -välin moottoritietä jossa oli myös rajoituksia. Sataa ja kahdeksankymppiä. Normaalisti on satasenbaanaa koko väli. Räntää tuli vasta myöhemmin. Muutama ripe. Liikennevirasto ei ole ahkera.
Harjakaiset
Eli juhlistus ajokauden alkamiseksi. Puolitoista litraa mietoa punaviiniä. Se loppui. Himo tuli lähteä naapurikylän pubiin. Otin ruotsalaisen Venuksen jalkoväliin ja polkaisin alle kymmenen minuutin pubiin. Siellä oli menossa jokin peli johon en osallistunut. Sittemmin juttukavereita oli. Kyselivät, jossain vaiheessa, mitä olen duunaillut. Kerroin rehellisesti. Sällit liukenivat. (Arvaan että luulivat valehtelevani. Niin on käynyt ennenkin. Aika harva on puuhaillut, töikseen, hävittäjälentokoneiden saati avaruusalusten parissa. Saati kahden. Rosetta, jonka valmistukseen osallistuin asentajana) Eräs toinenkin "laite" tuli puuhattua kuten XXM luotain. Sama ongelma on edelleen jos otan puheeksi. Kerran otin aiheesta todisteet mukaan niin juttukaverit häipyivät vielä nopeammin mutta eivät vittuilleet. (Tekeekö henkilöstä omituisen jos osaaminen on jossain muualla?) Mitä teen jos käyn tamperelaisessa pubissa: kerron että olen autoasentaja niin ilta jatkuu... (Se on ensimmäinen koulutukseni.) Jostain on alettava. Vasta Puolustuslaitos ymmärsi osaamiseni varusmiespalvelun jälkeen. (Palvelin aliupseerikoulun jälkeen Lapin Lennostossa Drakeneiden parissa.) Ensin aliupseeriksi, ylikersantiksi mutta siirryin siviilipuolelle pyynnöistä huolimatta. Yrittivät saada minut päällystöopistoon vaan en innostunut. Koin että se on varsin kapea toimiala. Myöhemmin Valtio muisti minua (Siina välissä olin Ylö-Tehtaat Oy:n mannekiinina tekemässä maatalouskoneita ja kiertävänä huoltoasentajana. Sittemmin, jälleen Valtiolla. Ryhdyin tekemään avaruusaluksia siviilinä (Silloinen Valmet, nykyinen Patria ja myöhemmin eräässä hyshysfirmassa muita tarpeellisia juttuja turvaksenne. Vaan ne tiedot... Tässä vaiheessa, yleensä, tulee vastapalloon. Ei, ainakaan, pubikeskusteluissa, kannata viitatata em. asioihin. Toisaalta, ei se paljoa minua puristele. Se että olen johtanut maamme moottoripyöräjärjestöjä ja istunut motoristien rahoilla Brysselissä tylsissä, myös kiintoisissa kokouksissa on oma lajinsa. Itse asiassa olen ylpeä siitä että minä, ja kaverit, saimme haluamamme lainsäädännön Euroopan laajuiseksi. Taustatyötä vaan ei moni tiedä. Siihen tarvittiin Suomen Motoristit ry ja muitakin kerhoja. En kerro nimiä. Ei siksi että he olisivat hankalia vaan siksi että he saivat paljon aikaiseksi maamme lainsäädäntöön. Jos menin Eduskuntaan kuultavaksi tuntui kuin olisin jotenkin toisen luokan kansalainen. Asia muuttui vuosien myötä. Vaan silloin oli jo tuoreemmat edustajat. Motoristien asiat alkoivat edetä.
Venus toimitti perille
Laitoin jalat Venuksen polkimille ja polkaisin pyörän kotitalliin. Siitä viisikymmentä metriä rinnettä alaspäin ja sitten rappuja myöden viidenteen kerrokseen. Hissikin on mutta tykkään "urheilla" vaikka vaatimattomasti. En juurikaan hengästy. Kierrän, jos on hyvä sää, lenkin Peltsu - Vuores - Sääksjärvi - Multsu, jossa pubi ja takaisin Peltsulle. Sääksjärvi, paikallisten kielessä se on Sääksville. Sielläkin on pubi. Asiallista sakkia.
Useita pyöriä
Eniten pyöristäni olen tykästynyt 1400 Californiaan. (Quota Mille oli myös nautintopyöräni.) Iso Cali on painava matkapyörä mutta yllättävän kevyt sompailla. Antaa leppoisan kyydin ja saksanbaanalla voi ajaa yli kahtasataa. Aloitan ajokauden, yleensä, sillä. Muitakin oli ja on mutta taidan myydä osan niistä pois. Ikääntyminen, nääs. Käteviä pyöriä nekin. Täyttävät monia tarpeita. Iso Cali söi takarenkaita pari per suvi. Laitoin auton kumin tilalle. Se kestää kaksi suvea varman päälle eikä maksa kolmeasataa. Halvimmillaan 60€, nyt on hieman yli satasen gummi alla. Kokeeksi.
Nykyinen pääkäyttöpyörä
Alla kuvassa yhdessä varustuksessaan. Olen muokannut pyörän itselleni sopivaksi. Lähinnä isoin sijoitus on ollut satula joka on tehty mieleni mukaiseksi. Itse kun en ole satulamestari. Mutta astinlaudat ja polkimet olen siirtänyt eteen ja ylös, tehnyt itse etu- ja takakaatumaraudat. Asensin lisäpitkät sekä sumuvalot. Sumuvalo myös takana. Alla kuvassa on perustuulisuoja. Nyttemmin siinä on myös valmistamani ilmanohjaimet. Pyörän maalaus ja teippaus ovat omaa suunnitteluani. Ei alkuperäinenkään hupsumpi ollut mutta haluan erottua. Näitä Guzzeja on muutama muukin Suomessa. (Ylipäätän näiden pyörien valmistussarja on hyvin pieni.) Jäähdyttimen ilmanoton olen sulkenut. Ilmastomme on niin viileä että kone käy aina liian kylmänä. Kylmänäkäynti kuluttaa moottoria ja, eritoten, polttoainetta. Pyörä käy myös etanolilla. Sitä käytän kuumilla säillä. (Etanolin palamislämpötila on hyvin alhainen vaan antaa muutaman heposen enemmän potkua. Voi sekoittaa bensiiniin ihan missä suhteessa vain.)
Perusmatkapyörä perusvarustuksella. Kaikki tarpeellinen mahtuu ja kulkee. Olen innokas telttailija. Mallia California 1400 GTS eli Grand Touring Special. Ulkonäkö omaa suunnittelua. Ei tehtaan.
Laajasti varusteltu pyörä ja tehty laatuosista. Ne osat jotka kiiltävät eivät ole kromia vaan ruostumatonta terästä. Eivät hapetu. Jarrut ovat tehokkaat ja lukkiutumattomat. Toki olen pyörää personoinut omilla ratkaisuillani. Maalaus on omaa suunnitteluani mutta maalaus ammattilaisen tekemä. Tehtaalta lähtiessä pyörä oli synkän metallinharmaa. Koska väritys on musta-valkoinen niin satulakin täytyi hankkia Italiasta asti.
Montako maata
Pohjoismaat pääosin eli kaikki mantereiset, keskieurooppalaisista maista useat. Saksa, ja siitä etelään kaikki alppimaat. Italiassa olen viihtynyt pitkiä aikoja. Ranska on jäänyt vieraaksi kun en osaa kieltä mutta muuten olen pärjäillyt. Ilman moottoripyörää tehdyt matkat olisivat vielä pidempi litania. Kas kun ilmailuun ja avaruusaluksiin liittyvät työt veivät moniin maihin. USA oli, jotenkin, tympeä. Bike Weekillä kävin kavereiden kanssa mutta se on aika kaupallinen hupsutus ja baarit menivät kiinni aikaisin. Pöh. Juotiin omia...
Tyypillinen matka
Yleensä matkani suuntautuvat Norjaan. Aamulla kun lähtee on illalla perillä. Tai sitten pikkuisen siksakkia ja ehtii nähdä paikkoja ja tavata ihmisiä eri paikoilla. Puhun ruotsia. Norja ei oikein taivu mutta useat norjalaiset puhuvat englantia niin ei tule ongelmia siinäkään. Saamea en osaa kuin muutaman sanan. Lähinnä rivoja. Toki tuttavapiiriin kuuluu Pekka H.K. Taiteilija pohjoisesta. Motoristi hänkin, Bemarimiehiä.
Epätyypillinen matka
Monta niitäkin. Yleensä kuljen Italiaan. Siellä on motoristituttuja jotka ovat käyneet luonani ja minä heidän. Lisäksi kokoontumisissa pitkin Eurooppaa. Saksan läpiajo on tympeää vaikka voikin ajaa kahtasataa.
Aikainen ajankohta
Tänä keväänä luonto on aikaista. Aikanaan, kun ajoin ympäri vuoden, ajoin talvisin enduroilla. Pienin oli 650 -kuutioinen ja suurin 1100cc. Molemmat päteviä enduropyöriä. Yksi oli, aivan perusmallienduroja: Cagiva , toinen 650 Guzzi kolmas ja neljäs tonnisia Guzzin enduroja kuten suht harvinainen Quota 1000 mutta nyt en, enää, ryhdy talviajoon. Kas kun tuli hankittua pakettiauto. Pitkästä aikaa ja vaimon toimesta. Pakua tarvitaan mökkiasioissa.
Kerrottakoon
Tänään, seitsemäs huhtikuuta 2026 aloitin ajokauden. Ensimmäisen mp-ajokauteni aloitin 1977. Siis virallisesti. Sitä ennen oli mopoja ja crossipyöräkin. Maalla ei ole niin tarkkaa. Vanhempani vastustivat. Ostivat, pitkän koulumatkan perusteella, Tunturi Sportin. Sekin oli hyvä, aluksi. Mutta voimaa teki mieli. Pari vuotta niin sain autokortin ja muutin opiskelupaikkakunnalle mutta moottoripyörän hankinta houkutti. Ei vaan ollut oiken valuuttaa. Amiksen viimeisellä luokalla, keväällä ostin loppuuajetun 450 Hondan. Siitä ei oikein tullut kalua. Sittemmin ostin uudemmanmallisen 450 Hondan. Sillä pärjäsin pari suvea. Ohessa oli Yamahan 250 crossipyörä. No, maalla, ei ollut niin tarkkaa vaan kirkonkylälle ei kisapyörällä ollut mitään asiaa. Ammattihommiin kun ryhdyin koulutukseni ja Ilmavoimien aliupseerikoulun läpäistyäni ja palasin työelämään Valmetin leipiin. Ajelin edelleen nelipuolikkaalla Hondalla. No, tili oli puolustusvälineteollisuudessa jotensakin kohtuullinen sillä asuminen ei maksanut merkittävästi kerrostaloyksiössä. Mutta joitain halvalla ostettuja päristimiä oli. Kun ammatilliset taitoni kehittyivät niin palkkaus parani myös. Pääsin asiallisiin, jopa kiinnostaviin töihin puolutusvälinehommiin ja palkkakin kehittyi edelleen. Mutta lähdinkin veks koska homma oli niin tasaista ja samanlaista koko ajan. En pidä toistoista. Paikallinen maatalouskonefirma Ylöjärveltä etsi hitsaustaitoista asentajaa. Ilmoittauduin. Pääsin töihin. Vaan en hitsariksi mutta asentajaksi. Firmaan tarvittiin lisää työväkeä ja minut laitettiin työnopastajaksi. Ei hullumpi homma ja palkka parani. Opastin, enimmäkseen, nuoria naisia sarjatyöhommiin. Samalla, vähän, tutustuinkin. Sittemmin siirryin, sama firma ja firman farmari-Lada alle sekä huoltamaan ja opastamaan tehtaan koneita ostaneille eli niiden käyttökohteisiin. Samoihin aikoihin myös pariuduin ja ensin ostettiin rivitalokämppä ja kohta upouusi omakotitalo. Se lyyli lähtikin hiihtovalmentajansa mukaan ja minä myin talon. Niihin aikoihin olin jo kiinnostunut politiikasta. Lähdin mukaan kuvioihin. Sitä kautta sain selville että Kuorevedellä kaivattaisiin ilmailupuolelle väkeä. (Toki siinä välissäkin oli joitain kivoja misuja mutta valmiimpaa ei tullut. Käyttivat, onneksi, pillereitä.) Tentit ilmailujuttuihin olivat kaksipäiväiset. Yllätys oli että minut valittiin, monen oppineemman hakijan joukosta remmiin. Tiedä sitten sillä samassa paikassa kävin aliupseerikoulunkin muutama vuosi aiemmin. Osa väestä oli, ainakin, naamatuttuja. Työpaikka tuli. Siellä aikaa meni ja Hallin Jannessa olutta. Silloin oli kylässä vielä toinenkin pubi mutta sen asiakkaat eivät tykänneet meistä uusista tulokkaista. Ennen oli kolme baaria, sittemmin vain yksi. Kylän nuoriso kävi joko Jämsässä tai Mäntässä diskoilemassa. Samaan aikaan katosi pubeja myös Vilppulasta. (Saatan em. muistelun jatkon ja, ainakin yllä kirjoitetun muistelman, omaan osastoonsa nähtäväksi. Eikä tuossa vielä kaikki... Ilmailusta ja siihen liittyvästä on muistelmaa.)
Tuliko fiiliksiä ajelusta
Ei ihmeemmin vielä. Sitten tulee hieno juttu kun lähden pitkälle matkalle. Suurella todennäköisyydellä pohjoiseen. Eräs fiiliksiä nostattava juttu on kokoontumisajot. Yleensä viikonlopun mittaisia eli pe-la-su. Harvoin pidempikin. Tapaan vanhoja kavereita eikä uusistakaan ole ihmeenpää harmia. Myös Mökille lähden pyörällä. Rouva, vain mökkireissulla, ajaa kuormakamelin eli pakettiautokuorman tarpeita.
Mukavaa, satoi tai paistoi
Voin valita reitin itse mihin vaan. Koko päivä aikaa ajella kesämökille ja illalla grillimakkaraa palvaamaan ja saunaan tutussa rannassa. Noin, reitistä riippuen, 500 - 600 km. Siinä päivä vilahtaa. Sopiva päivämatka ja joutuu, loppumatkasta, tankkaamaankin. Harratukseni nyt: kokoontumisajoja on, pääosin, kahdenlaisia: maksetaan ennakkoon tai portilla maksetaan ylläpito mihin kuuluu majoitus ja ruoka tai sitten yksilökeskeisenpää eli kaikki tarpeet pitää tuoda paikalle itse. Väkevistä juomista olen luopunut. Mutta jos tarjotaan niin ryypyn otan vastaan. "Aineita" en ole käyttänyt koskaan. Mutta kotikylän pubit tienaavat muutamat roponi.
Kuin minä tämän näen
Ehkä kerron, myöhemmin, asioita moottoripyöräjärjestötoiminnasta lisää. Sinänsä ei mitään salattavaa ole sillä järjestöt toimivat lakien ja asetusten mukaan. Lähinnä lehdistö ja muuta tiedotusväalineet pyrkivät, muutaman pikkuporukan toimista, tekemään negatiivisia uutisjuttuja. Kuten sanottu: nk. prosenttiryhmä on alle prosentin jotka aiheuttavat tavan motoristeille harmia ja huonon maineen. Pers.
Korjaan mahdolliset kijoitusvihreet lähipäivinä. Kerrottakoon että tämä juttu on tavoittelemassa kahtatuhatta artikkelia tässä blogissa. Jos intoa ja aikaa riittää. Tai aikaahan riittää vaan riittääkö ikä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti