lauantai 20. helmikuuta 2016

California 1400 Kaatumaraudat eteen

Löysin nurkista vanhat California 2-mallin taaemmat kaatumaraudat. Ovat paksua putkea ja sopivan muotoiset. Pitää vain hieman rakentaa korvakkeita kiinnityskohtiin. Kiinnitys tulee olemaan samoista kohdin kuin alkuperäisvarusteenkin.
Kaatumaraudan mallailua.
Kromin poistan aihioista ja sen tilalle tulee pulverimaalaus. Musta. Pikkukolhut, joita joskus pyrkii tulemaan, on helpompi korjata maalipintaan kuin kromipintaan.Kaatumarautoihin teen, kunhan kerkiän, roiskesuojalevyt lasikuidusta. Ohjaa ainakin osan etupyörän synnyttämistä roiskeista sivuun.

Kaatumarauta-aihioita on nyt hieman porailtu ja hitsailtu että niihin saa kiinni roiskesuojat muutamalla ruuvilla. Laminoin kolminkertaisesta lasikankaasta roiskesuojat kaatumarautojen muotoon. Lopullinen muoto syntyy vasta kun kaatumaraudat on asennettu paikoilleen. Pakokäyrän kohdalle pitää tehdä väistö.

Kaatumaraudassa kiinnikkeet roiskesuojalle.
Kierreholkit on hitsattu kiinni takapuolelle.
Hitsitäpät hion muun putken tasoon. Pitänee lähteä ostoksille ostamaan hiomatarpeita.
Seuraavaksi pitää tehdä kiinnikkeet kaatumarautojen ja rungon välille. Lattarautaa, väliholkkeja ja pultteja. Sekä lisää hitsausta.
Roiskesuoja-aihiot.
Laminaatit pitää vielä hioa siisteiksi ja tietenkin muotoilla. Väriä näille en ole vielä osannut päättää mutta eiköhän se ole musta. Takapuolelta ainakin. Hartsi ja lasikuitu Biltemasta.

Kiinnitysrautoja jotka ovat 8 mm paksuja ja 30 mm leveitä työstin pari tuntia. Sitten sovitus. Ei aivan sopinut. Hienosäätöä pitää tehdä.

 Oikean puolen kaatumaraudan sovitus.
Omasta mielestä näyttää hyvältä. Jonkinlainen tuki takaviistoon lienisi hyvä sillä pyörän pitkittäissuuntaista voimaa ei tällä ratkaisulla kovinkaan paljon voi vastaanottaa. Kaatuminen tapahtuu useimmiten ainakin pienellä nopeudella joten sellaisen kaatumisen varalta suojaus onnistuisi tekemällä pitkittäistuen kaaren alereunan puoliväliin.

 Kokolailla linjassa.
 Pitkittäistuki kaartaa astinlaudan kiinnikkeisiin.
Vauhdikkammassa kaatumisessa mutkalle taivutettu putki antaa periksi niin että runkoon ei suoraan osu kovaa iskua mutta on sen verran tukeva että kaatumaraudasta on todellista hyötyä ainakin pikkukeikahduksissa. Pakokäyrien suhteen piti olla tarkkana sillä ne liikkuvat moottorin mukana joka on riippuvalla liitoksella runkoon. Moottori heiluu erityisesti tyhjäkäynnilla ja kun sitä kuormitetaan äkillisesti. Tilaa pitää olla. Siksi tämä koekoonpano ja koeajo ettei kuulu kulmista kolinaa.
Jatkossa roiskesuojien kiinnittelyä kaatumarautoihin. Sen jälkeen osien pintakäsittelyt.
Kaatumaraudan tuen sijainti.

Maalautin kaatumaraudat pulverimaalaamossa. Pinta on siis melko kovaa, kulutuskestävää ja melko kiiltävää. "Musta kromi" olisi tietysti ollt paras mutta hinta-laatu-linjalla tämä oli nopein, kestävin ja halvin sekä käytännöllisn pinnoitusmuoto. Voi paikkamaalata naarmut piiloon vahingon satuttua.
Oikea puoli maalattuna ja asennettuna.
Todella tukeva mutta kunnon "mällin" sattuessa viisto tukivarsi ja lattarautakiinnitykset antavat periksi niin että runkoon ei tule suurta "tälliä". On nimittäi kokemusta kaatumaraudasta joka oli niin lujasti kiinni rungossa että runko vääntyi mutta rautaan tuli vain naarmuja. Se oli seitsemänkymmenluvulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti