sunnuntai 4. elokuuta 2019

California 1400 GTS: kaatumisen jälkeisten vammojen kunnostus


Pyörä nurin ojaan
Lapinreissun alkumatkalla pyörä kaatui ja syntyi jälkiä pyörään kohtaamisesta maapallon pintaan. Vaivat eivät estäneet matkan jatkamista vaikka pyörä rumentuikin. Oma vika.

Isoin ja näkyvin vaurio
Aloitin korjaamisen takakaatumaraudoista. Joitakin naarmuja ja muita puutteita maalipinnassa. Ne vaivat säästän talvikauteen. Ulkonäköpuolella laitoin vain uuden kromilistan vaurioituneen tilalle.

Etusuojat
Oikea etukaatumarauta koki vaivoja pahiten. Sen maalipinnan korjaukseen pitänee panostaa hieman enemmän. Mutta ei vääntymistä tai muuta muodonmuutosta. Kaikki kaatumaraudat ovat omaa valmistettani ja huomattavasti tukevammasta materiaalista kuin alkuperäiset kromatut kaatumaraudat. Kaatumaraudassa kiinni oleva roiskesuoja on myös menettänyt maalia. Korjaantunee talven aikana.

Pleksi
Tuulisuoja eli pleksi vaurioitui mekaanisesti eniten. Sen kiinnitysraudat taipuivat ja naarmuja tuli sekä kromi- sekä teräsosiin että itse pleksiin.

 Pleksi ja sen kiinnikeet oikaistuna. Pahin naarmu näkyy.

Vääntymiä ja naarmuja
Vääntymät olivat kiinnityskaaressa ja sen korvakkeissa. Pleksi piti ensin irrottaa että kromattua kiinnitysrautaa pääsee taivuttelemaan entiselleen. Kiinnitysraudan oikea puoli oli vääntynyt voimakkaasi vasemmalle ajosuunnassa ja pleksi oli vinossa vasemmalle ja sen oikea yläreuna lähempänä kuljettajaa. Ei vaikuttanut ajettavuuteen merkittävästi. Alempana oleva oikean puolen ilmanohjaimen runko otti kiinni etuteleskoopin suojaputkeen johon tuli naarmuja.

Viilapenkissä ja prässissä
Metallin taivuttelu on ollut suuri osa työelämääni metallimiehenä ja myöhemmin lentokonelevyseppänä sekä lentokoneasentajana. Metalli on aina taipunut vaivattomasti käsissäni kuin aikanaan Uri Gellerillä lusikanvarret.
Krominen rakenne voi olla haastava sillä kromaus voi vaurioitua jos korjausmenetelmä ei ole oikea. Ilmeisesti nyt oli sillä lopputulos on erittäin tyydyttävä. Rullamitta ja kulmamitta sekä voimaa tarvittiin oikaisuun. Toki materiaali piti ensin suojata naarmuuntumiselta.

Metallilevyt pleksin pinnassa
Niissä on edelleenkin, hionnan ja kiillotuksen jälkeen, näkyvissä hyvin pieniä naarmuja. Materiaali on ruostumatonta terästä joten sitä voi hioa vaikka liki puhki asti sen menettämättä kiiltoaan. Tämä toimenpide oli helpoin saadakseni tyydyttävän tuloksen. Apuaineena käytin Autosol kromitahnaa.

Pleksin naarmujen hionta
Homma on vasta alkuvaiheessa ja siinä tulikin yllätys vastaan: pleksi onkin pinnoitettua tyyppiä eli siinä on pinnassa kova kalvo ja sisällä pehmeämpää muovia. Naarmut yltävät pehmeään sisukseen asti. Ei ehkä olisi kannattanut hioa lainkaan vaan etsiä täyteaine naarmuun.

 Kaksi isointa naarmua hiottu osittain. Pinnoitteen raja erottuu.

Uutta pintaa
Jatkanko hiontaa vain löytyisikö pinnoitteelle korvaajaa? Ehkä kirkas UV-lakka?
Sain vinkin että on olemassa aine joka on, puheiden mukaan, pleksin kestävään vahaamiseen. Kuva alla.

Lattiavahaa pleksin pintaan?


 Hiomatahna.

Hiomalla hiljalleen
Sain siis hionnan alkuun. Kerrosrakenne oli yllätys mutta enköhän pehmeämmän sisuksen saan vielä hiottua lähes näkymättömiin hienommalla hiomatahnalla. Toinen vaihtoehto on että testaan sopivaa täyteainetta pleksin naarmuihin. Naarmuja on muitakin kuin kuvassa oleva. Olisikohan jonkin tarran paikka?

Toinen syvä naarmu alempana. Muitakin, pienempiä, naarmuja on.

Korjauksen korjausta
Koska hioin naarmua matalammaksi niin puhkoin samalla pleksin kovan pinnoitteen. Sitä ei olisi kannattanut tehdä vaan täyttää naarmu ja laittaa kovavaha pintaan. 
Koska virhe oli tapahtunut niin vahasin hiomani kohdan puhdistavalla vahalla jossa on hieman täyteainetta. Kiilto palasi lähelle alkuperäistä pehmeässä kohdassa. 

Kiilto hyvä mutta naarmut näkyvät.

Muita kohtia väliaikaisesti
Kaikkea ei nyt kesällä viitsi korjailla. Voihan olla että keikahtaa uudelleen. Talvella on maalarilla aikaa ja voihan olla että menee koko pyörän maalausteema uusiksi.

Sivulaukun naarmujen korjaus väliaikaisesti.

 Naarmunkorjauskynä sivulaukun siistimiseen väliaikaisesti.

Kaatumaraudan uusi "kromilista".

Polar Autotarvikkeen hyllystä. Pysyy hyvin kiinni.

Samaa kamaa kuin viimeksi
Tämän listan liima on varsin tehokasta. Vanhan listan irrotus oli vaikeampi homman kuin uuden liimaus. Samaa listaa on ollut sivulaukkujen kansissa jo useamman vuoden. Hyvin ovat pysyneet ja suojanneet kansia.

Etukaatumarauta kaipaa mustaa maalia.

Pulverimaalilla maalattu
Luja, paksu ja hyvä maali mutta ei sekään kaikkea kestä. Pitää ostaa sopivaa paikkamaalia joka ei ole liian kiiltävää. Paikkamaalaus puutikulla, antaa kuivaa viikon ja sitten hion paikkauksen, kiillotan maalipinnan ja vaihdan kromilistan.

Lisävalot purettuna ja ilmanohjaimet.

Lisävaloteline ja sen osat
Oikean puolen lisäpitkävalon kuuppa sai kovimman tällin. Siihen syntyi naarmuja kromipintaan. Autosol krominkiillotustahnalla sain ne lähes näkymättömiin. Jos ei tiedä mistä etsii naarmuja niin ei löydä. Lisävalojen kannatinraudan maalasin mustaksi. Siihen ei ollut tullut kuin vähäisiä vaurioita. Osa vaurioista aiempia kiveniskemiä.
Ilmanohjaimet eivät tarvitse muuta kuin pesun ja kiillotuksen.

 Peilin naarmut kromipinnassa.

Venttiilikopan oikean puolen suojakansi
Vasta nyt huomasin että siihenkin oli tullut muutama "iskelmä". Aloitin alumiiniosan kunnostamisen hiomalla hiomanauhalla naarmut piiloon. Hiomisesta syntyneet naarmut hioin hiomatahnalla (Sonax) näkymättömiin. Sen jälkeen alumiinille tarkoitetulla hiomapastalla (Autosol alumiinille) kohdan kiillotus kuten myös koko kopan kiillotus. Sitten pesu ja kuvaamisen jälkeen kovavaha alumiinipintaan.

 Venttiilikopan koristekansi kiillotettu ja vahattu.

 Kulma jossa oli naarmuja.

Peilailee
Hieman on peilikuvassa vääristymiä mutta se ei tässä haittaa. Pääasia että on kiiltävää ja siistiä.  Kuvaajan jalat näkyvät sekä oikean puolen kaatumaraudan heijastuma. Siitä oikealle on pakokäyrän heijastuma. Aivan pieniä hapettumia ilmenee. Tein homman auringon paisteessa niin nyt, pilvisenä päivänä, näkyy se mitä ei valoisuuden takia huomannut.

Vaha jolla vahasin vaurioituneita pintoja.

Viimeistely joskus
Sadekauden aikana käyn osat vielä läpi ja tutkin varaosahintoja tai jos löytyisi käytetty, ehyt pleksi jostain. TLM:n jo vilkaisin. Kallista kovin. SD ei tunnista koko mallia varaosaluettelossaan. Tai en ainakaan löytänyt.

Muuta havaittua
Kun pleksi ja ilmanohjaimet olivat poissa pyörästä niin erityisesti moottoritieajon, 100 km/h, aiheuttama ilmanvastus ylävartalossa oli sitä luokkaa että nopeutta piti laskea. Sarvissa roikkuminen otti koville jo 20 km matkalla.
Toisaalta: ilman pleksiä, ym pyörä vaikutti kevyemmältä ajaa varsinkin kaupungissa ja läsnäolon tunne on syvempi ympäristöön. Oli kuin pyörä olisi ollut pari numeroa pienempi.

Osat jotka kärsivät eniten ovat sitä varten
Etu- ja takakaatumaraudat ovat juuri kärsimystä varten. Tosin eivät nekään voi kaikkea estää. Nyt voin kuitenkin todeta että ilman kaatumarautoja oikean puolen sivulaukku olisi hajonnut, ohjaustangon oikea pää olisi kärsinyt ja jarrukahva mahdollisesti katkennut sekä oikean puolen venttiilikopan alumiininen suojakansi myös vaurioitunut. Myös astinlauta oikealla ja jarrupoljin olisivat olleet vaaravyöhykkeellä.

Lisäys talviaikaan
Tänään, 19.11.2019 vien oikean puolen sivulaukun, joka otti eniten kaatuessa planeettaan, maalarille tutkittavaksi. Sitä ennen on otettava "kromilistat" pois sen kannesta. Niin ja tietenkin purettava koko laukku. Se on koottu kuudesta osasta jotka pitää irrottaa toisistaan. Salpalaite on kaksiosainen, etusarana yksiosainen, ja itse laukku koostuu kolmesta muoviosasta: paljas runko-osa, maalattu sivulevy ja maalattu kansi.

Kuvia ja juttua aiheesta tulee lisää kun "entisöinti" etenee...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti