sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Voltaren Tour 2019


Enonkoski - Karigasniemi - Savonlinna
Juttu on matkasta pohjoiseen ja takaisin. Kesto, eri vaiheineen, oli noin kolme viikkoa. Tosin ensin viikko mökillä Enonkoskella ja sieltä lähtö itään ja itärajaa pohjoiseen alkaen Ilomatsista joka oli ensimmäinen yöpaikka. Siihen mennessä pyörä oli jo kaatunut kerran.

Eka pidempi tauko
Jatko edelleen idässä Kuusamoon pariksi yöksi lääkkeiden ostoon ja vammojen paranteluun, sieltä Hossan, Sallan ja Savukosken kautta Sodankylään yöksi.

Sääkartalla
Koska idässä ja pohjoisempana oli luvassa sadetta ja kylmää suuntasimme lämpimille maille länteen ja uudelleen pohjoiseen Hettaan. Yksi yö siellä. Koutokeinon kautta Karigasniemelle ja kahdeksi yöksi Inariin. Mielenkiintoinen paikka mutta aika ei nyt kaikkeen riittänyt. Lyhyt siirtymä etelämmäksi, jossa sää oli viileämpi mutta muuten kaunis. Kaksi yötä Rovaniemellä. Siellä saisi, helposti, kulumaan vaikka viikon. Jotkut jopa asuvat siellä. Heitä myös tavattiin.

Kainuuseen
Rovaniemeltä jatkettiin etelään lievästi mutkitellen mutta päädyimme kuitenkin Kajaaniin. Kartanossa yö. Sitä ennen tutustuminen paikkakuntaan ja sen ravintolatarjontaan. Niukka mutta laadukas tarjonta. Tai ainakin sellainen osui kohdalle.

Idän kautta Savoon
Kajaanista Savonlinnaan hieman epäloogista reittiä osin sorateitä sillä halusin näyttää kyytiläiselle kylän jossa olin joskus kirjoillakin.

Paljon tekemistä
Savonlinnassa kolme yötä turisteina tuttuja tapaillen. Oopperaviikot menossa. Paljon väkeä. Siksi yksityismajoitus.

Paluu Tampereelle
Eilen iltasella kotiin. Savonlinnassa seisonut pikkupaku rouvan komennossa kotiin Tampereelle. Itse ajelin mutkateitä pyörällä. Alkavat olla ajamattomat reitit vähissä koska jouduin ajamaan melkoisen osan matkasta sorateitä.

Juttua tulossa kuvien kanssa
Tarkempaa selostusta tulee jatkossa pätkinä kuvineen ja selityksineen sitä myöden kun saan kuvia käsittellyiksi ja tekstiä tueksi. Myös pyörästä ja sen toiminnasta tulee oma juttunsa. Sadepäivien jälkeen kannattaa vilkaista. Nyt on luvattu poutaa niin juttua tulee laiskanlaisesti. Toistaiseksi.

Enonkoski - Ilomantsi
Taival oli tarkoitus ajaa pohjoiseen niin itäistä reittiä asfalttitietä kuin mahdollista. Tarkoitus myös toteutui heti kun itään päästiin.
Kommellus sattui jossain välillä Kerimäki -  Kitee. Sade yllätti ja ajoin tien laitaan jossa oli metsätien liittymä. Halusin laittaa sadehousut jalkaan. Parkkeerasin pyörän liittymään sivutuelle. Kyytiläinen nousi pois ja siirtyi sivummalle kuten itsekin. Kaivoin sivulaukusta sadehousut ja käärin nahkahousujen lahkeet ja sitä tehdessäni pyörä kippasi oikealle kyljelleen ojaan. Nostimme pyörän heti pystyyn ja totesimme että matka ei katkea. Vauriot ovat hyvin lieviä. Lähinnä kosmeettisia.

Oikea lisäpitkä: pieniä naarmuja kromissa.

Oikea etukaatumarauta: iskemiä.

 Oikea peili: naarmuja kromipinnassa.

Pleksi: naarmuja muovissa ja metallissa. Taipuma kiinnikkeessä.

Takakaatumarauta: naarmuja ja iskemiä. Lista irronnut.

Oikea sivulaukku: naarmuja maalipinnassa ja teippauksessa.

Mitään ei siis mennyt rikki eikä toimintakunto kärsinyt. Pleksi on vinossa. Tuleva korjaaminen vaatii pahimmillaa maalausta ja pari osavaihtoa sekä koristelistan uusimisen. Ilman valmistamiani kaatumarautoja vauriot olisivat paljon suuremmat. Matkanteko ei hidastunut nostamiseen menevää aikaa enempää.

(Korjaus tehty sittemmin väliaikaisesti käyttämällä naarmunpoistoon tarkoitettua kynää, kromilista uusimalla ja oikomalla pleksin tukirautoja. Vääntynyt tuulisuojan runkorauta on taivutettu alkuperäiseen muotoonsa ja naarmut hiottu pääosin piiloon. Pientä maalaustarvetta ilmenee lisävalotelineen rakenteissa. Lopullinen korjaus talvella.)

Voltarenia ja Buranaa piti apteekista hankkia. Niillä ilmenneet kiputilat hoidettiin haitattomammiksi.
Ilomantsissa yövyimme paikallisessa hotellissa yhden yön. Ehdimme hyvin käydä Hermannin Viinitornissa ja saunassa joka kuului edulliseen hintaan kuten aamiainenkin. Päivällisen kanssa oli hieman hankalampaa mutta se onnistui pizzeriassa.

Viinitorni on käymisen arvoinen paikka. Pikkupurtavaa, viiniä, väkevämpiä mutta myös olutta. Tornissa on mielenkiintoinen hissi. Ylhäällä laajat näkymät: järviä ja siintäviä vaaroja.

Ekan päivän suoritus.

Lähtö oli mökiltä Enonkoskelta sekä autolla että moottoripyörällä. Auto jätettiin parkkiin Savonlinnaan. Siitä alkoi varsinainen matka.

Ilomantsi - Kuusamo
Kahdenlaista tietä, hyvää ja huonoa. Molemmissa etunsa ja haittansa. Huonolla tiellä ei ole ruuhkaa ja hitaan vauhdin vuoksi on aikaa katsella maisemia. Hyvällä tiellä liikennettä on liiaksikin. Kuljettajan pitää keskittyä liikenteeseen eikä matkanteosta kovin nauti.

Matkalla pohjoiseen on Hossa. Siellä pysähdyimme syystäkin lämmittelemään sillä ajopäiväksi osui matkan kylmin väli mutta maisemat olivat mainioita. Rouvan jalat olivat ilmeisesti hieman jäykät sillä hän pyllähti takamuksilleen Hossan matkailukeskuksen pihamaalla. Siitä oli myöhemmin seurauksensa kuten yksi yö enemmän hotellissa kuin oli suunniteltu. Seuraavat päivät olivat jo lämpimämpiä. Sitten taas kylmeni.

Matkailukeskus pitää katsastaa erikseen ja käydä luontokohteissa. Kaikkeen ei yhdellä matkalla ehdi tai jaksa. Hossan ravintola oli meille tyly: baarissa pyysimme kahvit ja sämpylät taukoruuaksi. Ei kuulemma kerkiä sellaista tekemään kun olisi ollut tarjolla suht arvokas lounaspöytä. Emme kuitenkaan halunneet kesken matkan syödä raskaasti. No ei sitten sanoi asiakaspalvelija ja sanoi että vitriinissä olevat pullat ja kahvi ovat ainoat tarjottavat.


Kuusamossa kaksi yötä mukavassa hotellissa ja siistissä huoneessa. Tosin aamiainen oli ulkoistettu kokin kesäloman ajaksi paikalliseen konditoriaan toiselle puolelle katua torin kulmaan. Ravintolaan oli vielä lyhempi matka.
Hotellista sen verran että monet, kuulemma, vierastavat sitä koska sitä pitävät uskovaiset ihmiset. Siitä emme havainneet mitään haittaakaan. Toki katsoivat että molemmilla oli sama sukunimi. Hotelli Kuusanka kokolailla keskustassa.  Moottoripyörän sai sisäpihalle. Siellä tein hieman remonttiakin pyörälleni.

Paikallisia nähtävyyksiä kävimme kiertämässä ilmaisilla kaupunkipyörillä. Kätevää. 
Kuusamon Kotiseutumuseo oli osin nättelykunnossa mutta vaikutti olevan hieman keskeneräinen. Opas oli nuori opiskelijatyttö joka oli oikein mukava mutta oppaaksi tiedot vielä vajavaiset. Kerroin hänelle että mitä milläkin työkalulla on tehty. Varsinaisia näyttelytauluja selityksineen ei juuri ollut. 
Sinällään Ulkomuseo on hyvin tärkeä kaupungille sillä kylän liki kaikki rakennukset paloivat sodan aikana. Nämä rakennukset ovat siirrerry toisaalta mutta ovat samaa tyyliä kuin olivat Kuusamon kylänkin rakennukset aikanaan.

Toinen ohittamaton paikka: Hannu Hautalan luontovalokuvia.
Torangintaival 2 93600 Kuusamo eli liki 5-tien kiertoliittymää keskikokoinen näyttelyhuoneisto. Ei voi ajaa ohi. Keskustasta pari kilometriä eli polkupyörällä oli käyttöä. Tila oli ilmastoitu eli oli kiva päästä liki helteisestä säästä sisätiloihin. Yli kaksi tuntia kului kunnes vatsa ehdotti ravitotarpeiden ääreen pääsemiseksi pakkoliikkeitä. Ravintola Otsola hoiti kohtuuhintaan pöytään oikein hyvän kattauksen meille useamman kerran.
Jos haluaa syödä vaatimattomammin niin paikallisella Shellin huoltiksella on päivisin pitkään seisova pöytä ja muutoin muuta ruokaa ympäri vuorokauden.
Pari terassia käytiin katsastamassa. Joitain paikallisen panimon tuotteita oli tarjolla yhdessä paikassa.
Näyttävä kirkko myös katsastettiin ja erityisesti sen urut. Liki samanlaiset urut löytyvät myös Kauhajoen kirkon parvelta. Veikko Virtanen Oy on niitä valmistanut.

Kuusamo - Salla - Savukoski - Sodankylä
Siinä taivallettavaa koko päiväksi. Mökkikyliä ja hiihtokeskuksia lähempänä Sallaa. Sallassa tapasimme saksalaisia herroja seikkailupyörillään. Olivat tohkeissaan sillä olivat ajaneet rajavyöhykkeelle niin rajavartioston partio heidät pysäytti. Olivat sitä säikähtäneet mutta asia oli edennyt hyvin. Henkilöllisyydet oli tarkastettu ja saatu tieto että olisi tarvittu lupa kulkea niin lähellä rajaa. Ihmettelivät sitäkin että miten ne olivat sattuneetkin paikalle. Valistin herroja että teidät oli kuvattu jo moneen kertaan reitillään että rajavartijat kyllä tietävät missä niillä seuduilla kuljetaan. Että kuka kulkee ja millä asialla.

 Kuusamosta Sallaan.

Edelleen etenimme itäistä reittiä. Sallassa katsoimme säätietoja ja totesimme että Muonionjoen laaksossa olisi sillä hetkellä noin kymmenen astetta lämpimämpää. Siis suunta länteen mutta suhteellisen syrjäisiä reittejä.

 Sallasta Savukoskelle.

Tästä välistä ei ole kovasti muistikuvia sillä matkanteko oli suhteellisen helppoa eikä vielä väsyttänyt. Taukoa pidettiin Savukoskella. Paikallisen marketin pihalla olikin tutunoloinen herra myymässä nahkatarvikkeita. Ostin häneltä vyön. Rouvakin taisi jotai pientä hankkia. Sitten muistui mieleen että kauppias oli ollut eräässä mp-tapahtumassa tekemässä kauppaa.

Savukoski - Sodankylä.

Länteen mennessä ilma lämpeni ja jo puolimatkassa oli varusteita vähennettävä. Tie Savukoskelta Sodankylään on hyvin kapeaa. Tällä liki 100 km matkalla matka tuntui paljon pidemmältä. Vaikutti että silkkaa korpea mutta kyllä siellä asukkeja on sillä pääsi ääninauru kun tuli jäätelöauto vastaan.

Sodankylässä etsimme Hotelli Karhun joka on korttelin mitan päässä kylän keskustasta. Teinirassit ajelivat kylänraittia edestakaisin niin että puhemusiikin voimasta pellit pärähtelivät. Yksi poitsu autoa kohden eikä ketään kyydissä. Huvittavaa. 

Ruokapuolesta huolehti hotellin aamupalan lisäksi keskustassa palveleva Päivin Kammari. Väittäisin että oli erinomaista ruokaa ja ruokailijoita runsaasti. Vilske kävi. Monella kielellä oli tilauksia. Turisteja siis liikkeellä kaukomailta asti. Varsinkin eläkeläisiä. Bussilasteittain.

Toinen varteenotettava ravitsemusliike löytyy Kitisen toiselta rannalta. Piitsi Pubi on nimensä ja kaikenikäisten suosiossa. Virvokkeita ja pubiruokaa. Erinomainen oli iltapalamme. Samassa yhteydessä on myös leirintäalue Nilimella.

Kirjauduimme ennen puoltapäivää hotellista pois kun havaitsin pyörää pakatessa että pari ruuvia varusteissa oli löystynyt ja niissä torx-kanta. Kulman takana oli IKH:n edustus ja hain kymmenellä eurolla pienen avainsarjan pidikkeineen. Homma hoidettu.

Sodankylä - Hetta
Lämpimän päivän suoritus. Matkalla poikkesimme Levitunturin päällä vaan ei aivan huipulla. Kovin sinnekin on rakennettu kaikenlaista houkutusta turistia varten. Kunhan jaloiteltiin ja kuvattiin kameroilla maisemia.

 Sodankylä - Sirkka - Muonio - Palojoensuu - Hetta.

Näkymiä Leviltä länteen ja pohjoiseen.

Tällainen rumilus, muunmuassa, oli laitettu maisemaa pilaamaan.

Säätila sen kuin parani länteenpäin. Levin jälkeen ei pysähdytty vaan tasaista kyytiä Hetan Majataloon josta saimme huoneen Vanhalta Puolelta eli alkuperäisestä Majatalosta. Meinasin kirjoittaa että Mahatalosta sillä kyseisessä rakennuksessa on erittäin hyvä ravintola. Aiempi kokemus oli niin ja se sai vahvistuksensa jälleen. Vaikka emme varsinaista lounasta siellä nauttineetkaan mutta jo pelkkä aamiainen oli etevä.

Hetan Majatalon uudempi rakennus.
Tulopäivällisen nautimme Hotelli Jussan Tuvassa jossa pelkän ravintolan näkeminen historiallisena reliikkinä aikojen takaa on hauskaa. Hovimestari ja kaikki kuten kauan sitten. Keittiö varsin hyvä. Alkupaloiksi juustoinen savuporokeitto ja käristykset päälle. Ettei verisuonet tukkeudu niin vodkaryypyt ja oluet oheen. Nam.

Hetan Majatalon uuden puolen sauna on kelvollinen ja sinne sai omat oluet mukaan tai aulabaarista hieman hinnakkaamman pienpanimotuotteen. Niitä iltajanoon nautimme muutaman.

Vanhan puolen vuoteet olivat hieman kovahkot mutta hinta ei. Pehmeämpiä petejä on Uudella Puolella. Mutta Uudelta Puolelta ei näe upeaa tunturimaisemaa... Samaan hintaan.

Hetta - Koutokeino - Karigasniemi
Hetasta on pieni pätkä pohjoiseen lähimmälle Norjan raja-asemalle. Siellä oli menossa uuden tulliaseman rakennustyöt ja asfaltointi tekemättä. Ketään ei näkynyt. Ei ennen Koutokeinoa. Sielläkin oli hiljaista. Lyhyt tauko, pari valokuvaa ja suunta koilliseen.

Hetta - Karigasniemi.
 
Finnmarkin tyypillinen koivuvaltainen maisema.

Kaukana siintävät lumihuippuiset vuoret.

Maisemat muuttuivat kumpuileviksi Finnmarkin puolella. Koivikkoa näkyi joka suunnassa. Sinisiä lampia, järviä, jokia ja puroja tuhkatiheään. Jos tie ei mennyt joen yli niin se kulki joen rantaa nousten välillä vaaranrinnettä ylemmäksikin ympäristöstä. Maisemaa siis riitti ja takamatkustaja hihkui takana ja kuvaili kameralla paljon ympäristöä.

Kuvailijatar kuvaa.

Kaarasjoen laaksoa myöden kohti Suomen rajaa jossa ei tulliasemalla näkynyt ketään. Kuten normaalia. Tulosuunnasta näytti Ailigastunturi reitin. Kyseisen maamerkin juurella on Karigasniemen vilkas kylä. Norjansaamelaiset pitivät hauskaa kovaäänisesti hotellin ravintolan baarissa. Henkilökunta pyrki heidän äänenmääräänsä hillitsemään heikoin tuloksin.

Karigasniemellä pyörän tankkaus reissun kalleinta polttoainetta (No, Norjassa olisi ollut vielä kalliimpaa.) ja hotellin baarissa kahvia ja sämpylää välipalaksi. Karigasniemeltä matka jatkui kohti Kaamasta.

Karigasniemi - Inari.

Tie itään Karigasniemeltä on ylös- ja alasliikettä. Mutta varsin suoraa. Koivikko jatkui tälläkin puolen rajaa kunnes lähempänä Kaamasta alkoi olla enimmäkseen mäntyä eli on tultu suotuisampien kasvuolojen alueelle. Muotkan Ruoktu olisi matkan varressa ollut mutta ei sattunut nälkää taikka janoa sille kohtaa. Poikkeamisen arvoinen paikka. Varsinkin jos sattuu nälättämään. Myös yöpymiseen sopiva paikka ja vaeltajalle erinomainen lähtö- ja paluukohde.

Nuorgamin Jounin kaupassa emme poikenneet kun ei ole tarvetta poronsarville tai muulle vastaavalle. Moottoripyörässä on se etu että ei tule ostetuksi juurkaan taskuunsopivaa isompaa matkamuistoa.

Kaamasen Kievari ja kulkulaite.
Sen sijaan Kaamasen Kievarissa piti poiketa. Kupilliset kahvia ja terassille. Sielläpä oli jo seurue paikallisia jotka kertoivat lähtevänsä Neljän Tuulen Tupaan jatkamaan hyvin alkanutta iltapäivää. Kysyin että mihin kannattaisi Inarissa mennä jos haluaa kaljoitella hyvässä seurassa. Vastaus tuli että tietenkin Kaamasen Kievarissa. Tarkensin hieman että Inarin taajamassa. Silloin vastaus oli PaPaNa.

Maisema Inarin keskustassa. Sininen on Inarinjärven vettä.

Hotelli Inari otti meidät ystävällisesti asumaan luokseen pariksi yötä. Inarissa on paljon nähtävää ja koettavaa. Myös palveluja on runsaasti kuten myös shoppailumahdollisuuksia.

Hotelli Inari.

Kun olimme asettuneet huoneeseen ja pyörä oli saatu katon alle parkkiin niin olikin jo pikku nälkä ja kello iltapäivällä vähän vaikka kuusi. Suositeltu suunta PaPaNaan ruokailemaan. Ensimmäinen havainto oli samoista norjansaamelaisista kuin oli Karigasnielläkin. Melu oli vain kovempi. Meitä he eivät isommin häirinneet koska siirtyivät henkilökunnan ehdotuksesta terassille "keskustelemaan". Taksi päivysti herroja baarin kupeessa.

 PaPaNa. Baari ja ruokapaikka.

Tuhdin kokoinen poronkäristys ilmestyi pöytään varsin pikaiseen kyljessään tuopillinen Rovaniemen panimon tuotetta. Ravinnontarpeen lievä ylitys oli tuloksena mutta maistuva sellainen. Ulkoilma tekee nälkäiseksi.

Osa PaPaNan baaria.

Inarissa päätimme olla kaksi yötä sillä esimerkiksi Siidaan tutustuminen sen tasokkaan ulkomuseon ohella ottaa koko päivän. Välillä risteiltiin laivalla Ukonkivelle katsomassa muinaista uhriluolaa ja ihailemassa maisemia Ukonkiven huipulta jonne oli huonojalkaisenkin helppo mennä kun oli portaat. Takaisin Siidaan jatkamaan kesken jäänyttä kierrosta.

 Matkamuisto- ja kalastusvälinemyymälä.

Ostoksille, onneksi, jäi vain vähän aikaa. Toki Näkkäläjärven puodissa oli monenlaista tarpeellistakin myynnissä. Tietenkin bussilasteittain saksalaisia eläkeläisiä oli pitämässä liikevaihdosta huolen.

 Risteilyalus jossa A-oikeudet. Leppoisaa kyytiä.

Ukonkivi.

Maisema Ukonkiveltä kirkonkylään päin.

Inarista oli lähdettävä etelään kiireettömästi mutta päättäväisesti. Lähdön jälkeen emme pysähtyneet Karhunpesäkivellä vaan vasta Saariselällä Kiilopään huipulla. Kahvit leivoksineen. Tarkoittaa myös sitä että se mitä minä pidän Lappina jää tällä kohtaa taakse. 

 

Maisemia Kiilopään huipulta.

Inari - Rovaniemi
Kaksi päivää Inarissa ja lyhyt siirtymä Rovaniemelle Pohjanhovin hoteisiin. 

Inari - Rovaniemi.

Majoitus Pohjanhovista. Sijainti hyvä kaupunkiasioita ajatellen mutta hiljaista jokivarressa Ounaskosken lipuessa merta kohti.

Rovaniemen tunnetuin rakennus: Jätkänkynttilä.

Kemijoki virtaa Pohjanhovin rannassa.

Pohjanhovin pääsisäänkäynti.

Jatkuu...
Kuviakin on tulollaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti