tiistai 25. kesäkuuta 2019

California 1400 GTS: uusi takarengas


Renkaanvaihdon aika
Suorastaan hätkähdin sillä tarkastellessa takarengasta huomasin että siinä ei ole pintaa enää kovin paljoa. Kulutusmerkkiin keskiuran pohjassa oli matkaa 0,7 millimetriä. Sillä olisi vielä ajanut tuhannen tai kaksikin. Mutta nyt on lähtö pidemmälle reissulle. Matkalla ei ole kiva vaihdattaa rengasta. Varsinkin tähän pyörämalliin. Siinä on jonkin verran hommaa.

Lisäksi vuotaa hitaasti
Löytyi se syykin: metallilastu kulutuspinnassa. Selvisi renkaan irrotuksen jälkeen. Vuosi vain niin hiljaa että oli vaikea paikallistaa. Onneksi ei tyhjentynyt edellisellä reissulla pohjoiseen pari viikkoa sitten. Verstaani ja myös Kerhoni ovat teollisuusalueilla niin niissä voi olla kaikenlaista pihoissa ja teillä.

Vanha kumi ja kulutuspinta. Nuoli osoittaa kulutusmerkkiä.

Kulunut toispuoleisesti
Vasen reuna on kulunut enemmän. Uusi samanlainen rengas asennetaan toisinpäin pyörimään. Auton rengas, näköjään, kuluu samoin kuin normaalisti matkamoottoripyöränkin kumi: keskikohta edellä ja vasen reuna perässä. Reunoja voisi jatkossa yrittää kuluttaa enemmän. Kallistusta ja kaarrenopeutta vain enemmän.

Renkaan kilometrit
Kyse on autoon tarkoitetusta renkaasta jonka nyt vaihdoin uuteen samanlaiseen. Kilometrejä on kertynyt kolmena kesänä reilut 23.000. Se ei ole paljoa auton renkaalta mutta koko totuus on erilainen. Reunoissa, kuten tavallista, olisi vielä pintaa.

Kuormitus erilaista kuin autossa
Autossa massaa kantaa yleensä neljä pyörää. Paino jakaantuu renkaille tasaisemmin. Enemmän kuormitusta tulee vetäville pyörille. Moottoripyörän painonjakautuma on erilainen. Takana vetävässä pyörässä on enemmän kuormitusta. Sen lisäksi kaikki liikuttava energia kulkee sen kautta tiehen. Satahevosvoimaisessa autossa teho jakautuu kahteen renkaaseen. Tässä pyörässä se kulkee yhden kulutuspinnan kautta. Molemmissa sentään jarrut ovat kaikissa pyörissä.

Mp-rengas aiemmin
Merkiltään Dunlop joka oli ensiasennusrenkaana puhkesi ajossa jo 500 km:n taipaleen jälkeen. Ostin samanlaisen, hintaa 300€ + asennus. Sillä ajoin vain noin 4000 km kunnes se oli kulunut kulmikkaaksi ja ikäväksi ajaa. Kokonaismatka prätkän kumilla hieman yli 5000 km. Eli kokemusta on siitäkin tässä pyörässä. Sen jälkeen lähdin "pimeälle puolelle" käyttämään auton rengasta.

Paluuta ei ole
Uusi rengas, hinta vanteelle asennettuna noin 80€. Edellisen renkaan vaihdoin itse mutta Verstaani ei ole vielä täydessä iskussa joten turvauduin palveluun. Tulen jatkossakin käyttämään auton rengasta. Se on kestävyysasia ja siinä ohessa tulee säästöä. Satoja ellei tuhansia euroja. Ajettavuus ei ihmeemmin muutu. Edessä on raskas ristikudosrengas joka on suunniteltu nimenomaan raskaisiin "tourereihin". Merkiltään Kenda ja malliltaan Cataclysm. Kulutuspinta kahdesta eri kumilaadusta.

Hankintapaikka.

Kuljetusmetodi.
Vanhan ja uuden renkaan tiedot.

Tasapainotus
Sen tein itse omalla tasapainotuslaitteellani. Edelliseen meni painoja 30 grammaa, tähän kymmenen enemmän. Tarkkaa tasapainoa varten pitää takapyörän navan sysäyksenvaimentimen laippa ottaa irti. Helpompi myös puhdistaa. Sysäyksenvaimennin ja vetourat ovat varsin laiminlyötyjä useissa huolloissa. Saati renkaanvaihdon yhteydessä.

Takapyörän irrotus ja asennus
Käytin taloyhtiön autotallia toimenpiteeseen. Tarvitaan kaksi erilaista suuntaisnostinta, laajennetun pyörän työkalupussukan valikoimaa ja intoa.
Lisäksi puhdistusainetta ja voiteluainetta.

Tilanpuutetta
Kerholla on remontti meneillään. Siellä ei voi touhuta ja oman Verstaani on täynnä moottoripyöriä jotka ovat kerholta siirretty remonttia karkuun. Pitää keksiä muuta ja siirrellä työkaluja kymmeniä kilometrejä paikasta toiseen. Taloyhtiön tallissa ei saisi tehdä remonttia tai muutakaan huoltoa. Tein silti.

Kaksi suuntaisnostinta.

Välineet helpottavat
Toinen tapa on kääntää pyörä varovasti kyljelleen kaatumarautojen varaan ja tehdä takapyörän irrotus ja kiinnitys siinä asennossa. Voi tulla reissun päällä eteen.
Ensin siis pitää olla nostimet kuvan esittämässä järjestyksessä. Isommalla suuntaisnostimella nostetaan pyörä ilmaan ja takapyörän alle laitetaan pienempi suuntaisnostin kannattelemaan sitä. Tarvitaan samoja liikkeitä päinvastaisessa järjestyksessä irrottaessa ja kiinnittäessä takapyörää.

Pienempiäkin työkaluja tarvitaan
En pysty nyt listaamaan mitä työkaluja tarvitaan mutta aika vähällä pärjää. Kuvissa näkyy suurin osa työkaluista. Lisäksi rättejä ja puhdistusainetta.

Erikoiskaluakin tarvitaan
Ilman sitä joutuu löysäämään vasemmankin äänenvaimentimen paikoiltaan.

Erikoisavain kahdesta suunnasta. Saa kopioida.

Mutteri ja avain
Akselin pään mutteri on hyvin ohut ja laipallinen. Siinä ei ole kuin viisi millimetriä syvä kuusikulmio. Avain ei saa "muljata" kantaa. Siksi valitsin avaintyypiksi avokulmaisen kuusiohylsyn. Se ei ota kiinni mutterin kulmista vaan kulmien vierestä. Ote on parempi eikä lipsu. 
Hylsyn toinen pää on hitsattu latan toiseen päähän. Siihen sopii tavallinen puolen tuuman vääntiöllä oleva räikkäavain tai vastaava suora väännin.

Erikoistyökalu akselimutterin avaukseen.

Oikea äänenvaimennin löysälle kannakkeestaan
Takapyörän akseli on samalla linjalla kuin äänenvaimennin. Molemmat sivulaukut irti. Sivulaukkujen telineitä tai kaatumarautoja ei tarvitse irrottaa.

 Taka-akselin irrotus tai asennus.

 Jarrusatulan ja jarrukilven irrotus.


Jarruletku ja ABS:n johdin
Niiden kiinnitys on takahaarukan vasemman aisan alla. Letkun voi irrottaa U:n muotoisista "koukuistaan" ennen purkua niin kiinnittimet säilyvät ehjinä ja letku sallii liikuttelua.

Vaiheittain
Taka-akselia vedetään oikealle noin 10 senttiä niin jarrusatulan voi nostaa takarenkaan päälle pois tieltä. Samalla voi ottaa sen vieressä olevan holkin. Sen jälkeen takapyörää siirretään akselissaan vasemmalle ja akseli vedetään pois. Takapyörä on hyvin painava. Siksi kannattaa käyttää apuvälinettä. Myös lastiliina toimii apuna kannattelemassa takapyörää irrotuksen ja asennuksen aikana. Alapuolella pitää kuitenkin olla tyhjää tilaa. Itse käytän pientä suuntaisnostinta.

Jarrusatula ja jarrukilpi nostetaan renkaan päälle.

Jarruletku ja jarruputki
Kumpikaan ei kestä taivuttelua. Jarruletkun takapäässä on pätkä putkea. Liitoskohtaa näkyy hieman takajoustintuen vasemmalta puolelta. Missään tapauksessa jarruletkua ei pidä irrottaa liittimestään. ABS-jarrut ovat joskus hankalia ilmattavia.

 Takapyörä liukuu vasemmalle.

Takapyörä alas
Pienemmällä suuntaisnostimella takapyörä lasketaan alas ja vedetään lokasuojan takaa pois.

Takapyörä laskettu alas.

Sysäyksenvaimentimen laippa irrotettu.

Perävaihteen vasen sivu ja vetourakko. Keskellä yksi akseliholkeista.

Ehdottomasti puhdistettava
Vanha vaseliini ja lika pois vetourista ja koko ympäristön puhdistus. Tämä on kardaanivetoisen moottoripyörän likaisin kohta. Kaikki likaiset osat on puhdistettava. Myös akselin ympärillä olevat holkit. Niitä on useita.

Muovinen kaulus
Puhdistuksen ajaksi sen voi irrottaa. Mutta se kyllä mahtuu olemaan paikoillaan takapyörän irrotuksen ja kiinnityksen aikana. Voi vaikuttaa ahtaalta mutta takapyörää pitää hieman kallistaa pujotellessa sitä irti tai paikalleen.

Selviää muutakin
Jos on vuotoja niin ne näkyvät selvästi. Joskus huohotinkin vuotaa niin silloin kannattaa katsoa onko öljyä liikaa. Jos ei niin pitää seurata perän lämpötilaa. Voi olla alkavan vian merkki tai öljyn joukossa on vettä.
Huohotin on ylhäällä, täyttöauko kello kolmen kohdalla. Tyhjennysproppu peräkotelon ulkosivun alareunassa.

Sysäyksenvaimennin puhdistettu.

Sysäyksenvaimentimen laippa ja vetourat pestyinä.

Vanhan renkaan irrotus.

Vanteen reuna ja saippuaa.

Vanteen sisäreuna
Siinä on maalaus kulunut ja alumiini näkyy. Maalaus on ollut ohut. Reuna ei ole tekemisissä tiiveyden kanssa vaan vanteen kehä. (Siinä kohtaa on saippuakuplia rivissä.)

Vanne rengaskoneen leuoissa ja saippuaa on levitetty.

Käsinkin työ onnistuu
Pitää olla puristin jolla tyhjennetty rengas, sen reuna, painetaan vanteen keskiuraan ja rengasraudat joilla rengas väännetään vanteelta tai vanteelle. Lisäksi pitää olla paineilmaa. Pumpullakin voi pärjätä. Puristimeksi käy iso viilapenkki tai pitkä lankku ja puupalikka. Monella lailla on tullut renkaita vaihdettua.

Uutta rengasta vanteelle.

Viimeinenkin reuna vanteelle.

Renkaan asennus
Meni samoin kuin ensimmäinenkin asennus eli helposti. Ekan kerran tein itse kun saman paikan asentaja silloin kieltäytyi mutta nyt asennustyö kelpasi. Sitä naureskeltiin. Oli aiemmin ns. vastuuasia.
Vanteellenostopaine oli 3,5 baaria, käyttöpaine 2,8 baaria koska on tiedossa kahden hengen kuorma matkatavaroiden kera.

Pyörän osia
Rengas on musta osa jossa on kaksi reikää jotka vanne tiivistää. Vanne on kiinni navassa puolilla, joskus irtonaisilla "pinnoilla" tai valettuna yhteen keskiön eli navan kanssa kuten tässä. Navassa on sisällä laakerointi ja sysäyksenvaimennin. Sama rakenne oli vetotapa mikä hyvänsä. Systeemi on kokolailla standardoitu vanteen ja renkaan osalta. Tuumilla, milleillä ja suhdeluvuilla pelataan. Erot navoissa ja puolissa ovat malli- ja merkkikohtaisia valmistajasta riippuen. Täyttöventtiili on jossain päin vannetta.

Uuden renkaan asennuksen jälkeen pesin koko takapyörän.

Ennen asennusta pyörään
Kaikki laakeroinnit tarkistetaan: ei saa olla välystä, löysiä kiinnityksiä tai ruostetta. Vialliset osat kunnostetaan tai vaihdetaan. Muut pestään. Laakerit ovat kestovoideltuja. Jos niissä on vikaa niin vaihdetaan samanlaisiksi. Ovat kiinni puristus- tai lämpösovituksella.
Kaikenlainen lika irrotetaan. Vettä ei kannata käyttää sillä se saattaa jäädä pesimään koottuun takanapaan eikä pääse sieltä pois tiivisteiden vuoksi. Aiheuttaa voiteluvirheitä ja ruostetta. Puhdistusaineena esim. Bräkleen kangaspalaan imeytettynä on tehokas piintymiin. Nitriilihansikkaat ovat tässä tarpeelliset.

Maksimileveys
Leveämpää rengasta kuin 205 millimetriä ei paikalleen mahdu. Ehkä 60-sarjalainen 195 millinen rengas olisi optimaalinen. Tämä ja edellinenkin ovat profiileiltaan 55% ja 205 milliä leveät. Alkuperäinen mp-rengas on 200/60-16.

Käyntivälys renkaasta takahaarukkaan.

Noin 5 millimetriä
Ei ole rengas kuitenkaan ottanut kiinni kardaaniputkeen. Ehdoton maksimileveys. Tosin renkaissa on merkkikohtaisia eroja vaikka kokomerkintä olisi sama.

Voitelu
Holkkeja on useita erilaisia ja eri kohteissa. Ei kannata sekoittaa. Irrottaa yhden kerrallaan, puhdistaa sen ja sen vastapuolen ja asentaa takaisin. Siirtyy sitten seuraavaan kohteeseen. Samalla näkee onko kaikki kunnossa. Oma tapani on pyyhkiä ohut kerros sitkostettua vaseliinia teräsosien pintaan ennen kokoonpanoa. Sysäyksenvaimentimen laakerointiin ehkä hippusen enemmän. Pursunut vaseliini pyyhitään pois.

Tyypillinen vedenkestävä asennusrasva.

Viimeistely myöhemmin
Huomenissa laitan pyörän nippuun eli sivulaukut kiinni ja lasken nostimilta tallin lattialle. Pyörä tahriutui merkittävästi Taivalkoskenreissussa. Mökkimatkalle lähden parin päivän päästä. Siellä voi peseskellä kiireettömästi.

 Asennus suoritettu.

Pyörä sivutuella rengas tallin lattiaa vasten.

Rengaspaine
Olen kokeillut paineita 2 - 3 baarin välillä. Kaksi baaria on liian alhainen ja rengas ääntelee ja on epävakaa, kolme baaria aivan liian kova ja rengas pyrkii nousemaan reunansa varaan. Normiajossa yhden hengen kuormalla on 2,5 - 2,7 sopiva paine. Kahden hengen (Kaksi yli satakiloista ja matkatavarat mukana.) on 2,8 baaria vielä miellyttävä ja hallinta keveää. Renkaan kulutuspinta on silloin tietä vasten kaartaessakin. Paineet koskevat vain tätä rengaskokoa ja -merkkiä. Muut rengasmerkit voivat olla aivan erilaisia alla. Tosin omakohtaista kokemusta ei ole. Netistä löytyy tarinoita aiheesta.

Koeajoa
Pari päivää myöhemmin ehdin muilta kiireiltä ajelemaan pienen lenkin lähiympäristössä. Noin 60 kilometriä. Ohessa pesin pyörää hieman ja kävin tankkaamassa. Moottoritien rampeissa oli hyvä kallistella. Alkavat olla puhtaita talven kuran jäljiltä. Uskaltaa painaa hieman matalammalla.


Vasen ja oikea reuna.

Kallistusta
Näköjään meni enemmän kallellaan oikealle kaartaessa. Yleensä se on vasen puoli joka käy syvemmällä. Kaarteet menivät kevyesti ilman vaappumisia. Eleettömästi vastaohjausta hyödyntämällä. Helpoin tapa kääntää moottoripyörä kaarteeseen ja suoraan kaarteen jälkeen. Reunakuvio alkaa madaltua noilla kohdin mutta harvoin tulee, eikä ainakaan kaksi päällä, kallisteltua noin syvään.

Työkalut aina mukana
Kävin läpi pyörän rakenteita heti uutena ja tein työkalupussukkaan laajennuksen. Ei se ole iso mutta siellä on monia harkittuja työkaluratkaisuja ja lisäksi muutamia motoristien yleensäkin mukanaan kuljettamia monitoimikaluja. Harvoin olen niitä itse tarvinnut. Lahjaksi olen saanut osan kaluista. Mutta koskaan ei tiedä...

Työkalupussukka täynnä kaluja vasemman sivulaukun perällä.

Sivulaukun sisäpussi
Pyörässä on kuusi kappaletta sivulaukun sisäpusseja. Kaksi pientä, kaksi keskikokoista, kuten kuvassa, ja kaksi isoa. Pienet sijoittuvat laukkujen päihin ja isot keskelle. Erittäin käytännölliset ja pysyvät puhtaina. Roiskevesitiiviit.
Vaimolle kolme pussia matkavarusteita varten ja minulle kaksi. Riittää oikein hyvin. Takalaukussa on satunnaisempia tavaroita.

Oikean puolen laukun pohjasyvennyksessä isompia työvälineitä.

Rengasraudat ja muita vääntimiä
Lisäksi monitoimityökalu, puukko ja nahkatupessa hiomakivi. Myös kirves kuuluu toisinaan varustukseen. Taaempana on vielä irtohihnoja tavaroiden sidontaan jos takalaukun tai -satulan päälle pitää sitoa kuollutta painoa. Samalla työkalut pitävät sisälaukut irti pohjasta jos sinne sattuisi vettä jostain pääsemään. Ei ole muutoin päässyt kuin silloin kun olen unohtanut kannet auki sateeseen. Kerran kokoontumisajossa. Yllättävä ukkonen kostutti.

Pieni ajovarustekunnostus oheistoimintana
Ajosaappaat ovat vanhat mutta ehyet. Lukuun ottamatta pohjia. Olen pohjia tekohengittänyt laittamalla lisää pohjaa. Sikaflex 221:stä.
Saappaat ovat kymmenet vuodet olleet käytössäni. Merkki Oxtar ja niin isot että villasukat mahtuvat hyvin. Vuorikankaassa on GoreTex-kalvo joka on edelleen ehyt. Ovat nähneet pitkästi yli satatuhatta kilometriä asfalttia. Näköjään vasen pohja kuluu nopeammin. Luonnollisesti.

Pohjilla pärjää ainakin tämän kesän.

Rasvausta
Aiemmin rasvasin ajotakin, kuvan saappaat ja ajohousut. Nahka vaatii elvytystä. Kivasti pehmenivät nahat. Samalla hylkivät vettäkin että pikku sade ei kuskia juuri kastele. Kerholiivi, joka on melko uusi, saa vielä muokkaantua ja kulua ettei näytä niin uudelta että epäillään uudeksi jäseneksi. Edellinen oli 30 vuotta ja oikein huonossa kunnossa. Mökillä polttelin pois nuotiossa. Paha haju lähti siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti