sunnuntai 4. helmikuuta 2018

LCR MC kerholiivi ja Kerhon vuosijuhla


Ensin vuosijuhlasta:
Kerhon perustamisesta on aikaa 30 vuotta kohtapuoleen. Vuosijuhla on tarkoitus pitää.  Vuosijuhla on 24. 02. 2018 klo 18 alkaen Tampereen Tulliklubilla.
Kerho Facebookissa.

Kutsu on avoin kaikille.

Kutsut on pidetty. Jäsenistöä oli melko mukavasti paikalla ja niistä suurin osa saatiin yhteiskuvaan.

Kerhon ukkoja.

Jostain minulle käsittämättömästä syystä ei naisjäsenistä kukaan tullut tähän kuvaan.
Heillä oli myös tyylikäs Kerhon väreihin perustuva vaatetus yllään. 

Naisjäsenen Kerhoasu.

Valitettavasti ei ole kokokuvaa sillä laajassa helmassa on punainen röyhelö. Oikein asiallinen ja tyylikäs kokonaisuus.

Juhlapuheen sisällöstä lyhyesti
Pidin puheen läsnäolijoille joita oli noin 250 henkeä paikalla.
Puheeni käsitteli Kerhon syntyvaiheita, niitä henkilöitä joilla oli suuri osuus asiaan ja lisäksi alkuaikojen aktiivista toimintaa silloisten kerhotilojen suhteen osana Ylöjärven kunnan nuorisotointa joka siihen aikaan rahoitti toimintaamme.
Toiminnan päämääränä oli lähinnä kasvattaa jäsenmäärä sille tasolle joka pystyisi ylläpitämään toimintaa silloinkin kun kunta ei enää rahoita toimintaa.

Kerhon toiminta-aktiviteettinä on tietenkin kerhotila jossa voi säilyttää ja huoltaa moottoripyöriä sekä viettää vapaa-aikaa. Kerhoilta kerran viikossa.
Muita aktiviteettejä on olleet yhteiset tilaisuudet kuten ajokauden avajaiset ja päätökset ajeluineen, pikkujoulut jouluruokineen, jäsenien vuosipäivät, minimotokisat ja vuosittainen Kerhon jäsenten yhteinen pitkä viikonloppuriento jossain kohteessa.
Kokoontumisissa käynti porukalla ja yksittäin. MP-näyttelymatka on ollut vuosittainen riento koko Kerhon historian.

Jonkin tason ystävyyskerhotoimintaa on pidetty yllä mutta ei mitenkään säännöllisesti. Ystävyyskerhot ovat pääasiassa Ylöjärven kaupungin ympäristökuntien ja -kaupunkien kerhoja tai talleja.

Uutta isompaa kerhotilaa ollaan etsimässä ja jonkinlaista tietoa sellaisesta jo onkin.

Koska päivä oli sekä nimipäiväni ja Viron 100-vuotisjuhlapäivä niin juhlimisen aihetta on muutenkin. Virossa on myös moottoripyöräkerhoja joihin jonkilaista yhteyttä on olemassa.


Kerholiivieni historiasta:
Noin kolmekymmentä vuotta sitten hankin kerholiivin kun kerho oli vasta rekisteröity Oikeusministeriössä. (Nykyisin ry:t rekisteröidään PRH:ssa). Se sopi ehkä seuraavat kymmenen - viisitoista vuotta käyttöönsä. Sittemmin enää ei. Nahka sikistyy vanhemmiten. Juhlavuoden kunniaksi laitoin hankkeeksi uuden kerholiivin. Koska vanhasta selkämerkistä ei ollut näkyvissä kuin haamu ei siitä ole enää sitä iloa kuin oli 30 vuotta sitten. Uusi merkkikin piti siksi hankkia. Merkin ulkonäkö on varhaisista ajoista hieman muuttunut. Perusseikat ovat kuitenkin samat.

Myös muissa kerhoissa olen ollut jäsenenä ja heidän tunnuksiaan kantanut. Jäsenenä myös jatkan monessa eri järjestössä moottoripyöräilyn piirissä. Mutta kannan vain yhden kerhon tunnuksia. T-paitoja ja pusakoita voi olla muidenkin yhdistysten väreissä ylläni ihan käyttövaatteena mutta ei kahta yhtä aikaa. Mielelläni en pidä kaupallisia tunnuksia ylläni. Aatteellisia kylläkin.

Liivin hankinnasta:
Kävin paikallisella suutarilla Tampereen Koivistonkylän Prisman aulassa, siinä tutussa ympäristössä alkoholiliikkeen ja pullopalautuksen välissä, tekemässä työtilauksen. Kerhomerkit ostin tietysti Kerholta mutta niiden ompelu piti teettää suutarilla. Hänellä oli myös myydä jämäkästä nahasta tehtyjä liivejä. Kaupat syntyivät. Parin päivän päästä hain uuden kerholiivin. Kuluja tuli noin 300€. Siitä liivin osuus tasan 200€.

Liiville pitää tehdä "virkaanastujaiset". Sen jälkeen sitä voi käyttää sekä arkena ja sunnuntaina. Se tapahtui viidentenäkymmenentenäyhdeksäntenä nimipäivänäni 24.02.2018 Tampereen Tullikamarin Klubilla muun humun ohessa.
En pidä liiviä ajotakin päällä niin kuin jotkut tekevät. Se kuuluu mielestäni enemmän tapahtumiin ja satunnaisiin baarikäymisiin. Normaalisti käytän kerhotakkia jossa sama selkämerkki on brodeerattuna selkämykseen. Mutta tekstiiliajotakissa tai lämpimän sään nahkatakissa ei merkkiä ole. Tämä liivi ei edes mahtuisi ajotakin päälle. Tuskin siitä siinä olisikaan ihmeemmin apua luonnonvoimia vastaan. Monet soukemmat kerhokaverit käyttävät liiviä ajovarusteena. Kuten Kerhon yhteisajeluista otetuista kuvista voi päätellä.

Liivin ominaisuudet:
Liivi on hyvin paksua nahkaa. Painava ja kankea. Jälkimmäinen asia korjaantuu käytössä. Nahkaa voi myös, ja kannattaakin, hoitaa ettei se kuivu ja pysyy muodossaan.

 Uusi liivi.

Edessä ovat pienet liivintaskut. Sen verran pienet että tupakkimiehellä mahtuu välineet niihin. Oma käyttöni tulee olemaan jotain muuta. Taskukelloa en omista.

Edessä on myös eräänlaiset metalliset pikalukot että liepeet saa yhteen. Niitäkään en taida tarvita. Otan pois etten vaikka vahingossa naarmuta pyöräni tankkia tai muuta paikkaa. Ne voinee korvata nyöreillä.

 Povitasku.

Vuorikangas on hyvin jämäkkää työhaalarikangasta. Nahka pyrkii venymään itsekseen. Kankaan tehtävä on pitää liivi muodossaan. Vuorikankaasta on myös tehty todella isot taskut molemmin puolin. Tavanomainen lompakko ja puhelin suorastaan katosivat taskuihin. Näille on käyttöä varmasti. Pitää hankkia taskumatti.

Sivuissa on lisäksi nyöritykset joista, periaatteessa, voi säätää liivin "kehämittaa". Siihen tarvitaan vain pidemmät nyörit. Nykyisissä ei ole säätövaraa.
 
Julkisivun puoli.

Satunnaisellekin kulkijalle selviää tunnuksista ja liivin tuomasta habituksesta osa käyttäjän elämänasenteesta ja toiminnasta. Joillakin on vain kovin omituiset käsitykset. Liiviin voi laitattaa suutarilla kaikenlaista muitakin merkkejä. Mutta vain rintapuolelle. Pitääkin miettiä mikä kaikki olisi tarpeellista. Pyörissäni on kerhon tunnukset näkyvillä myös. Pitäisiköhän laittaa pyörämerkkejä liiviin? Sen mukaan mitä olen harrastanut: Benelli, Ducati, Cagiva, BMW ja Moto Guzzi muiden, satunnaisempien, merkkien ohella.

Kerholiivien tunnusten väritys:
Liivissä on "värejä". Tässä tapauksessa vain punaista. Musta ja valkoinen eivät ole "värejä". Jos värin käyttö ei ole jonkun mielestä soveliasta liivissäni asian voi tarkistaa: Biker Union. Tai kysyä ihan henkilökohtaisesti.

Kerhon toiminnasta:
LCR MC on siis liivijengi mutta tunnuksia jäsenen ei tarvitse pitää näkyvissä.  Olen ylpeä kavereiden kanssa perustamani Kerhon toiminnasta, jäsentensä ja ympäristönsä huolehtimisesta. Tapahtumia järjestetään, vieraillaan toisten tapahtumissa, tehdään, tai on tehty ja tullaan tekemään hyväntekeväisyyttä useammassakin suunnassa. Lisäksi jäsenet erikseen eri kuvioissa. Järjestyksenvalvonta on yksi toimiala jolla kerrytetään kassaa.

Kerho on myös niin kutsuttu sekapyöräkerho. Eurooppalaisia pyöriä on eniten, amerikkalaisia, japanilaisia ja brittipyöriä seuraavaksi. Monen tyyppisiä harrastajia mutta vähän rakentelijoita. Kerho on kasvusuunnassa: uusia, isompia toimitiloja etsitään parhaillaan. Jäsenmäärää voi sen jälkeen lisätä kun on tilaa uusille. Nytkin on pari ehdokasjäsentä odottamassa hyväksyntäänsä täysjäseneksi. Lyhimmillään täysjäsenyyden hankinta on noin vuoden rupeama.

LCR MC hankkii eri teitä tulonsa mutta enää ei ole kovin edullista olla jäsen. Kustannukset ovat kasvaneet. Jos tulee lisää jäseniä niin kustannustasoa jäsentä kohti voidaan helpottaa. Noin kymmenen uutta jäsentä vuoden, parin sisään olisi merkittävä muutos.
LCR MC tukee Smoton toimintaa mutta ei ole enää sen jäsen.

Oma jäsenyyteni:
Itse olen enää vain rivijäsen LCR MC:ssä. Oikeastaan en muuta kaipaakaan. Toki minua kunnioitetaan perustajajäsenenä mutta pitkäaikaisin jäsen en ole. Se johtuu siitä että olin vuosikausia muualla töissä kotimaassa ja ulkomailla. Italiassa sain jäsenyyden erääseen kerhoon Udinen hyvässä kaupungissa. Siellä tuli käytyä myöhemminkin. Pitkään olin jäsenenä Vimpy Ry:n riveissä Vilppulassa. Siellä oli oikein mukavaa. Samassa porukassa aloitin moottoripyörien rakentelun ja entisöinnin matkailua unohtamatta.
Hippies MC oli myös muutaman vuoden matkassa mukana. Siellä ei saanut ropata kuin seitsemänkymmentäluvun pyöriä. Sopi minulle. Benelleitä siellä rakentelin. Läheisellä Vimpyn tallilla muita vehkeitä. Myös autoja. Autoharrastus on jäänyt. Nyt hankitaan kaupasta uusi auto kun edellinen käy vanhaksi. Kuten myös moottoripyöräosastolla.

VMPK:ssa eli Veteraanimoottoripyöräkerhossa olin myös jäsenenä mutta sen kanssa tuli aatteellisia erimielisyyksiä ja päätin että viisaampi väistää.

Käytännössä maksoin jäsenmaksuni pitkään muualle kuin LCR MC:n tilille. Noin kymmenen vuoden ajan. Muutamassa merkkikerhossa olen ollut mukana ja jatkan edelleenkin Gruppo Moto Guzzi Finlandia ry:n jäsenenä. Muutaman vuoden olin sen hallituksessa. Aiemmin toimitin myös sen jäsenlehteä.

MMAF on myös jäsenyyteni arvoinen yhdistys. Sen hallituksessa olin vain vuoden. Annoin innokkaammille tilaa. Jäsenyyteni jatkuu edelleen. Oma yritykseni tukee rahallisesti MMAF:ia.
Lisäksi olen kannatusjäsenenä muutamaan muuhun organisaatioon kuten Rektum-MC. Samalla tulen olleeksi moninkertainen Smoton jäsen näiden eri yhdistysten kautta. Smotossa olin hallituksessa 11 vuotta ja siitä kaksi kautta puheenjohtajana. Katson olevani täysin palvellut motoristina aatteellisella puolella. Siinä sivussa tuli matkusteltua melko paljon. Useimmiten Brysselissä FEMA:n kokouksissa mutta myös muualla Euroopassa. Myös FIM kutsui kokouksiinsa.
Myös NMR:n kokouksiin osallistuin joinakin vuosina.

MP69:n jäsenenenä olin puoli vuosikymmentä 90-luvulla. Useamman jutun taisin kirjoittaa heidän kerholehteensä. Asian näin muistuessa mieleen tein jäsenhakemuksen ja maksoin liittymis- ja jäsenmaksun. Olen siis jälleen jäsen myös MP69:ssä.
Smoton hallituksessa työskentelyni aikana olin läheisessä yhteistyössä MP69:n kanssa. Siellä on edelleen tuttaviani tai paremminkin kavereitani joihin en valitettavasti ole kovin paljon ollut yhteydessä. Nykyään voisinkin olla. Kun ei ole ihmeempiä kiireitä.

Edesmennyt MP69:n jäsen Tapio Sarin sai minut houkutelluksi Gruppon hommiin. Hän on Gruppon kunniajäsen nro 1. Teki paljon asioita moottoripyöräilyn hyväksi eläessään. Erityisesti kansainvälisten suhteiden hoidossa. Oli myös LCR MC perustavassa kokouksessa läsnä ja jäsen vakavaan sairastumiseensa asti. Löytyy Gruppon kunniajäsenluettelosta.

Merkkikerhoista olen jäsenenä ollut myös Benelliclubissa. Nykyisin en enää omista kuin Benelliaiheista kirjallisuutta merkkikerhosta eronneena. Benellien myynnillä rahoitin nykyisen käyttöpyörän hankinnan. Sillä on mukava paukutella mökille puuhastelemaan ja satunnaisesti kokoontumisiin sieltä käsin. Tämän vuoden valinnoiksi voisi ottaa vaikka Kontiorallin ja Latoajon.
Nykymuotoisen Ducaticlubin kummina häärin taustalla kun sitä perustettiin. Nykyhallituksella siitä tuskin on enää tietoa.

Valtiollisista organisaatioista olin kaksi kautta Liikenneturvan Hallintoneuvostossa edustamassa moottoripyöräilijöitä. Kansanedustajaksi en ole halunnut ryhtyä vaikka on pyydetty.

Työhistoria jonka tuotolla on päristelyt on maksettu:
Mitä olen tehnyt työkseni? Onhan sitä pitänyt hankkia leipää suuhun, asua ihmisasunnossa ja saada vaatteet päälle. Ja polkupyörän lisäksi jonkinlainen mp. Autokin on pitänyt olla. Ajoittain.

Koulutus on autonasentaja. Silloin ei ollut mitään tutkintoja. Armeijan jälkeen (Res.Ylik.) töihin moottoriasentajaksi merimoottoreiden pariin. Sittemmin kuorma-auton ratissa (ABeC-kortti) pari vuotta, koneasentajana ja metallimiehenä (pääasiassa hitsausta, metallin työstöäja kokoonpanotöitä.) josta ajauduin raskaskone- ja autonasentajahommien kautta lentokonelevyseppäharjoittelijaksi (Redigo) ja sittemmin lentokoneasentajaksi (Hornet) ja lopuksi tekemään avaruusaluksia. (ESA, XMM-Newton ja Rosetta sekä muita projekteja mm. Cernille)
Vielä jatkoin työelämässä komposiitti- ja ballistiikkatestauksessa jokusen vuoden kunnes siirryin eläkkeelle. Päätös oli hyvin helppo.
Nyt voin todeta olevani päätoiminen motoristi niin pitkään kuin huvittaa ja niin kauan kuin on riittävästi terveyttä. Kerranhan täällä vain ajellaan.

Kerholiivin ulkoisia vaikutuksia:
Joskus tapahtuu kerholiivin vuoksi asioita. Useimmiten ihmiset tulevat kiinnostuksesta keskustelemaan asioista kuten moottoripyöräilystä yleensä tai pelkästään tekniikasta. Harvemmin kuitenkaan päivän politiikasta.
Humalaisista voi joskus olla harmia. Jotkut haluavat koetella voimiaan tai sitten tullaan kertomaan kuinka monta kaveria hänellä on "tunnetuissa" liivikerhoissa. Kovat tai kovaksi haluavat tyypit ovat sellaisia. Sitä tapahtuu melkein aina olin sitten reissussa selkämerkeillä tai ilman. Ollessani taannoin vaimoni kanssa tamperelaisessa ravitsemusliikkeessä tuli seuraa pyytämättä. Onneksi seuransa voi valita ja pyytää henkilöä poistumaan. Myös henkilökunta on usein samaa mieltä. Niin tälläkin kertaa.

Yleensä yhteyttä ottaneet ovat kuitenkin ihan asiallista porukkaa ja eräitä sillä tavoin tapaamiani henkilöitä voin sanoa vähintään tuttavikseni. Vaimon sukulaiset aikanaan hieman vierastivat. Nyt olen suosikkivävy. Myös ainoa.

Tien päällä ajaessa en ole kokenut, onneksi, lähentelyä, mutta huoltiksilla tulee väkeä jutulle mutta jos on kerholiivit päällä niin vähemmän on seuraa. Saa siten mukavasti ilmatilaa ympärilleen. Motoristiporukoissa asia selvästi huomioidaan mutta siitä ei tehdä numeroa. Liivistä on siis hyötynsä ja haittansa sosiaalisessa mielessä.
Vatsan seutua pitää kesään mennessä hieman pienentää.

Lisäys 10.02.2018
Vaikka en ole liiviä paljon näytellyt  yllä olevaa juttua enemmän on siitä jo noussut haloo eräissä piireissä. Se on yllättävää sillä 80-luvulla en vastaavasta asiasta saanut palautetta lainkaan. Nyt sitä tulee. Oman Kerhon porukka ei asiaan ole reagoinut mitenkään. Miksi olisikaan. Normi hommaa jos jäsen hankkii uuden liivin kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

Varmaankin erään sortin lehdistön yleistävät ja useinkin harhaanjohtavat artikkelit moottoripyöräilystä ja siihen liittyvästä toiminnasta johtaa joitakin ihmisiä harhaan. On minuakin nimitelty yhteiskunnan loiseksi tai vaaralliseksi yksilöksi. Ne jotka puhuvat sellaisia lienevät vähän ulkona itsekin....

Patentti ja Rekisterihallituksen rekisteristä voi hakea kunkin yhdistyksen tiedot. Jos uteloittaa. LCR-mc ry. Ylöjärvi

Lisäys päivä 30v-juhlien jälkeen
Oli oikein mukavahenkiset juhlat. Bändien hyvä taso yllätti. Kerhon osin omasta väestä koostunut Musta Kasi aloitti raikkaasti. Sen jälkeen oli juhlapuheiden vuoro. Muillakin esiintyneillä bändeillä on Kerhoon siteitä.

Kerhon Facebookissa on kuvia kun hieman selaa.

Taiteilijalämpiössä eli backstagella oli mukava poiketa kupposella ja lepuuttamassa korviaan. Sinne ei yläkerran äänet kuulu.

Kotimatka taksilla. Tasan 20€. Yllättäen ei juuri muita menoja ilmennyt.
Ikävänä piirteenä pitää mainita että oma Rouva ei päässyt mukaan juhlaan kuumeilun vuoksi. Sain kuitenkin hänen ennakkolippunsa myytyä eräässä ravintolassa pari tuntia ennen juhlatilaisuutta.

Tuttuja naamoja näkyi tavallista enemmän ja nimenomaan sieltä -80 lopulta ja 90-luvun alkuvuosilta vaikka ei ollakaan pidetty yhteyttä. Nyt aion hieman parantaa tapojani siinä suhteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti