Sääksjärvi Trike Pakko-ohjattujen kaasutinten viimeistely

Kevään tullen käyttöön
Kaasutinmuutos jäi hieman vaiheeseen keväämmällä koska ulkohallissa ei ollut mukava touhuilla. Nyt säät suosivat ja purin kaasuttimet. Tein kaasuttimille ultraäänipesun ja uusille osille pintakäsittelyn lasikuulapuhaltamalla.

Koekäyttövaihe
Nyt kaasuttimet on asennettu paikoilleen ja koekäytetty. Balansointia en ole vielä tehnyt mutta käynti oli aivan kohtuullista. Tankissa on viime syyskuista bensiiniä mutta käynnistyminen tapahtui kuin olisi vain yön yli seisonut.

Uudet bensat tarkkaan säätöön
Täytynee kuitenkin hakea uutta 95-oktaanista muutama litra tankkiin ennen ajokauden aloittamista. Siihen on kuitenkin vielä aikaa koska takatuennan muutos on vielä tekemättä ja takakatteen alle tulevat tavaratilat ovat vielä valmistusvaiheensa alussa.

 Oikean puolen kaasutin.

Vasen kaasutin.

Lasikuulapuhallus
Alumiiniosissa on himmeä säätä kestävä pinta ja asennus on hienosäätöjä vaille valmis. Kaasuluistin asennontunnistin on myös paikoillaan vaikka sillä ei vielä olekaan käyttöä koska digitaalinen sytytys on asentamatta.

Siirtyminen digitaaliseksi joskus myöhemmin
Toistaiseksi mennään kärkisytytyksellä. Mutta jossain vaiheessa vaihdan virranjakajan pois. Laitan kampiakselille asentoanturit ohjaamaan sytytystä niin sytytysyksikönkin voi asentaa. Merkki on Ignitech TCIP4.

Asentosignaali digitaalisytkälle valmiina
Silloin vasemmassa kaasuttimessa oleva kaasuluistin asennontunnistin tulee käyttöön ja tarpeeseen. Kyseisellä anturilla saadaan sytytysennakon säätöön tieto kaasuluistin liikkeen nopeudesta, liikesuunnasta ja avautumasta. Niillä tiedoilla voi sytytystä optimoida.

Sääksjärvi Trike Laukkujen kiinnitys takakatteeseen

Tyhjään tilaan kuljetuskykyä
Takakatteen alle tulee muutama tavaratila. Kolme niistä on kaupasta ostettuja moottoripyörään tarkoitettuja tavanomaisia takalaukkuja. Yksi iso ja kaksi pienempää. Myöhemmin ihan katteen etuosaan tulee pikkutavaroille lukittavat tilat molemmin puolin.

Takalaukut tai vain yksi takalaukku
Laukkujen kiinnitystä mietin. Periaate on se että laukut vedetään katteen alta ulos ja siirretään avaamispaikkaan. Takatteen päälle teen keskelle paikan jonka päälle voi laukun nostaa ja siinä avata.

Laukkujen lukitus paikoilleen
Laukuille piti siis tehdä sopivat lokerot joihin ne voi lukita ajon ajaksi. Jonkinlainen varmistus pitää kehittää sille että ajoon lähtiessä laukut ovat oikeasti paikoillaan ja kiinni takatteessa. Pitää sitä vielä miettiä. Laukut kun eivät näy kuljettajalle päin.

24 litran laukun pohjan pintaan laminoitu katkokuitumatto.

Lisää laukun alustoja
Näitä pitää tehdä vielä toinen yksilö toiselle laukulle.

Kovetuksen jälkeen viimeistely
Hyödynsin alkuperäistä laukun etukiinnitystä. Vaikka laminaatti on tänään laminoitu niin lämpimässä auringonpaisteessa se kovettui nopeasti ja irtosi itsekseen laukun pohjasta. Huomenissa reunojen viimeistelyä ulkosalla jos sää suosii.

48 litran laukku. Laminaatti kovettumassa.

 Ison laukun "hylly" karkeasti leikattuna.

Jäävät onneksi piiloon
Kovin siistejä eivät "hyllyt" ole mutta eivätpä jää näkyviin. Mattamustaa pintaan.

Vanerin päälle laminoitua tukilevyä.

Tasomuotti
Kiiltäväpintaisen vesivanerin kun irrotusainekäsittelee niin siitä irtoaa polyesterilaminaatti helposti. Jäykisteet narua. Näitä pitää tehdä useampi eri mitoituksilla.

Kiinnikkeet osille
Takakatteen runkoputkiin pitää hitsata lyhyitä latan pätkiä kiinnityskohteiksi laukkujen telineille.

Vahvistelua
Latan pätkiä on hitsattu ja lisää hitsataan. Takalaukun teline on jo kokolailla valmis. Sen laminaattia pitää vielä vahvistaa. Laukun takaosaa tukee puolentoista metrin pätkä ohutseinäistä teräsputkea.
Samaan teräsputkeen tukeutuu myös rekisterikilven teline. Se on vielä aloittamatta.

Monta tasolevyä tehtävä
Katteen alaisen tilan tehokas käyttö edellyttää huomattavan määrän lasikuitulevyä. Pitänee hakea  20 mm paksu 2 x 1,5 metriä kanttiinsa filmivanerilevy jonka päällä voi tehdä suoraa laminaattia ja siitä leikkaamalla ja liimaamalla kuhunkin tarkoitukseen sopivia kappaleita.

Kaksi päivässä
Katkokuitulasimaton laminointia polyesterihartsin kerä. Päivässä pystyy laminoimaan, päivän pituudesta riippuen, yhdestä kahteen laminaattia samaan muottiin.

Laukun ja rekisterikilven kiinnitys
Lauantaihommina valmistui rekisterikilven telineen aihio. Samalla se tulee lukitsemaan takalaukun paikoilleen ala-asennossaan. Muotoonleikkauksen jälkeen siihen pitää tehdä vielä vahvistuksia ja kiinnittää se takakatteen rungon takaosaan teräksisellä pianosaranalla.

Lämmöllä nopeammin
Hartsin kovettumisen odottelu ottaa aikaa. Toisaalta samalla kertaa voi olla monen osan valmistus meneillään. Edellisenä päivänä tehty laminaatti voidaan irrottaa muotistaan seuraavan päivän aikana mutta viimeistelyhommiin ei silloin vielä pääse koska laminaatti on vielä pehmeää. Pysyy kuitenkin muodossaan ja kovettuu hieman nopeammin muotista irrotettuna. Toisaalta voisi käyttää energiaa muotin lämmitykseen ja siten nopeuttaa kiertoa jos on vain yksi muotti käytössä. Siten toimin tänään. Energiaa kuluu melkoisesti mutta aikaa säästyy. Kummalle laskee suuremman arvon?

Pienosarana  

Poikkesin lyhyesti verstaalla ja hitsasin pienosaranan takatteen rungon takalaitaan. Sen tarkoitus on kannatella rekisterikilpeä, lisäjarruvaloa (optio) sekä rekisterikilven valoa. Lasikuitulevy josta kokonaisuus muodostuu pitää myös takalaukun paikoillaan. Laminoin myös lisää suoraa lasikuitulevyä josta rakennan lisätavaratilat takakatteen etuosaan.

Välillä siivousta
Siivosin verstaan ja laittelin työkalut niille kuuluville paikoille. Viikonkin ajan jos jättää järjestelemättä ja siivoamatta niin ryönää alka olemaan nilkkaan asti ja työvälineet hukassa.

Sekalaisia hommia
Rekisterikilven telineen koekiinnitys ja takakatteen etuosan tavaratilojen kokoonpanon aloitus oli tämän päivä hommana. Siinä sivussa kun hartsi kovettui pesin kaasuttimet ja niiden pakko-ohjaus-osat laskuulapuhalsin. Siistiä tuli vaikka melko kolhojahan nuo osat ovat. Normaalia prototyyppitasoa. Huomenissa jatkuu tavaratilojen teko. Jokohan saisin vasemmanpuoleiseen tavaratilaan pohjan paikoilleen?

Takalaukku telineineen.

Kestää isonkin kuorman
Varmistuin siitä että isoon takalaukkuun voi pakata painaviakin tavaroita. Laukkua kannattelee etuosasta lasikuituinen paneeli ja keskeltä ohutseinämäisestä putkesta taivutettu kehikko.

 Tuleva rekisterikilven teline.

Muotoilu tekemättä
Levy pysyy leveänä ylhäältä mutta kapenee alaspäin kunhan kerkiän muotoilemaan. Samalla rakenteella kiinnittyy takalaukku paikoileen. Levy avataan kuin auton takaluukku. Yläreunassa on sarana.

Tavaratilan seinämien valmistuksen aloittelua.

Kubistinen palapeli
Lasikuitulevyn palastelua sopiviin muotoihin ja teippaus yhteen. Sen jälkeen polyesterihartsia ja katkokuitua saumakohtiin niin rakenne muuttuu yhtenäiseksi. Vasemmalla olevaan levyyn tulee tavaratilan aukko. Tilavuutta on noin 70 litraa. Oikealla näkyy kulmikas muoto joka kiertää pakoputkea. Huomenna takaseinän valmistusta. Teen levyaihioita sitä myöden kuin on tarve niin tuoreiden osien tarttuvuus on parempaa kuin kokonaan kovettuneiden.

Tuskastuttavan hidasta
Koko iltapäivän olin tekevinäni katteen alaista vasenta tavaratilaa mutta paljon en edistynyt. Säätila tosin oli hyvä ulkona tekemisen kannalta.

Kaunis ilma saa puhelimen soimaan
Muutkin olivat kauniin sään havainneet. Siitä taas aiheutuu puhelimeeni kuormitusta kun ei lähde pyörä käyntiin tai mitä öljyä keulaan laitetaan tai muuta kysyttävää. Siihen kului aikaa kunnes keksin sulkea puhelimeni.

Asiakkaan häädin
Sitten tuli pihaan moottoripyörä ja auto. Auto siksi että oletus oli että ottaisin pyörän huollettavakseni. No, enpä ottanut. Ei eläkeläinen sellaisia tee. Ehkä ajankuluksi joskus talvella mutta pelkkä huoltotyö on tylsää hommaa. Kun on näitä omiakin hommia.

 Pieni pala pohjaa jo hahmottumassa. Etupää vasemmalla.

Kovettumisen odottelua
Paloista tekemällä muotoilu on helppoa mutta homma etenee vain sitä vauhtia kuin edellinen laminointi on kovettunut. Sitten voi kiinnittää seuraavan osan. Seuraava levy tulee takarenkaan sivulle ja sen kiinnityksen laminoinnin kovetuttua voi laittaa loput pohjalevystä. Jos sää sallii. Kylmällä säällä on turha laminoida koska saumat eivät kovetu.

Tavaratilan tuleva tilavuus
Tavaratilan takalaita tulee noin viisi senttiä taka-akselin etupuolelle. Se voisi jatkua akselin yläpuolellakin mutta kun luukku tulee eteen ja alas niin tilalle siellä tuskin olisi käyttöä. Pituutta tilalle tulee noin 70 cm ja levyttä kapeimmalta kohtaa noin 40 cm. Korkeutta saman verran. Etuosa on parikymmentä senttiä leveämpi mutta matalampi.

Joustava ja ohjaava akseli
Takapyörälle pitää jättää tilaa sillä sen lisäksi että tapahtuu joustoliikettä taka-akseli myös ohjaa. Kun kaarrtetaan vasemmalle niin taka-akseli kääntyy hieman oikealle.

Rekisterikilpi siirtyi reilun metrin taapäin.

Pyörä piteni
Kilven entinen kiinnityspaikka oli kuvan yläreunassa näkyvän takasatulan takana olevassa levyssä.

Kahden vapausasteen takatuenta
Tyhjä tila takasatulan takana ennen tavaratilaa on tulevan takatuennan tila. Sunnittelmani "kelluva" takatuenta vaatii tilaa toimiakseen. Pyörän etuosa kallistelee kaarteissa sisäkaarteeseen eli päinvastoin kuin on trikeissä totuttu. Haen kevyttä hallintaa ja soolopyörämäistä ajettavuutta. Katsotaan kuinka onnistun.

Takalaukun kiinnitys yhdellä ruuvilla
Kolmion kärjessä on nupikka jossa kierre ja takalaukussa vastaavasti niittimutteri. Kolmiorakenne on kyllä tukeva mutta ulkonäköön en ole oikein tyytyväinen. Saa olla toistaiseksi josko silmä tottuisi tai musta maali häivyttäisi muodon.

Törkyä
Joka paikka on hiomapölyn peitossa. Eikä vähiten ulkovaraston lattia. Sepelin päällä on kevytpeite että sikäli siivous on helppoa: peite rullalle ja roskiin. Tai sitten lakaisen peitteen ja laitan uuden sen päälle. Alla on karkeaa sepeliä.

Laminointia edelleen
Hieman laminointia takakatteen tavaratiloihin. Vasemmalla on homma hieman pidemmällä.

 Oikeakin tavaratila on edennyt.

Vasemmalla jo lokasuojakin pitkällä.

Vähitellen valmistuu

Vasempaan tavaratilaan sain kannen paikoilleen. Nyt se on umpio. Seuraavaksi saumojen vahvistelua ulkopuolelta ja lastiluukun aukon teko pistosahalla.

Tavaratilan luukun saranointi
Mietin vielä saranointitapaa: pianosarana vai jokin teknisempi jossa olisi kiinnivetojousi samassa rakenteessa. Pitänee käydä katselemassa millaisia saranoita on keittiökalusteliikkeessä. Eivät saa olla upotettavia.

Pohja, kyljet ja kansi paikoillaan.

Aukko etureunaan
Etualalla putken alla on tulevan lastiaukon paikka.

Kiinnitys muutamalla ruuvilla
Lähempänä tulevan lastiaukon ympäristöä kiinnitysruuvit ovat tavaratilan sisäpuolella mutta kauempana olevat ulkopuolella. Seuraavaksi irrotan "laatikon", leikkaan ylimääräiset reunat pois ja vahvistan saumat. Pääsee sisätöihin. Tavaratilan olemassaolo ei vaikuta varsinaiseen katteeseen mutta molempien on joko oltava paikoillaan tai pois yhtä aikaa. Takakate ja tavaratilat kallistelevat pyörän rungon mukana. Siksi tasapaino on jossain määrin oltava hallinnassa.

Entinen rekisterikilpiteline.

Selkänojan takalevy
Jatkossa levy jatkaa tehtäväänsä samassa paikassa missä ennenkin. Siitä vain tarvitsi laminoida umpeen rekisterikilven valon ja kilven kiinnitysreiät. Muutaman päivän päästä levyn voi hioa ja parin viikon päästä maalata VHT-ryppymaalilla. Tai jos on kiire niin maalauksen voi suorittaa muutaman päivän päästä jos käyttää Bilteman ryppymaalia. Sillä tulee erilainen pintastruktuuri eikä se välitä vaikka lasikuitu-hartsi-seos ei olisikaan kokonaan kovettunut. Ja on halvempaa.

Vasen tavaratila laminoitu
Hiljalleen jotain valmistuukin. Vasen tavaratila on nyt laminoitu nippuun. Vain lastiluukku ja sen saranat vielä puuttuvat. Viimeiseksi oli saumojen vahvistelua ja yleistä siistimistä. Kovettukoon loppuun tallin ylähyllyllä ja sen jälkeen hionta ja maalaus. Mattamustaksi.

 Aukko etureunassa.

Lastausaukko
Aukko ei ole neliö vaan pikemminkin kolmikulmainen. Johtuu takatteen muodosta. Tähän pitää tehdä tukeva ja vesitiivis luukku lukkoineen. Siksi olen vahvistanut erityisesti aukon reunojen seutua.

 Sisänäkymä vasemmasta tavaratilasta.

Vesitiivis rakenne
Saumat on nyt laminoitu vesitiiviiksi. Oikealla näkyy takapyörän lokasuoja siltä osin kuin sitä on tavaratilassa. Takana pakoputken ja takatteen rungon pultin väistöt.

Purettavissa pois
Tavaratilan saa pois suhteellisen vähällä vaivalla, jos on tarve esimerkiksi huollolle, ottamalla takapyörän pois kyseiseltä sivulta. Sen jälkeen tavaratila lähtee pois helposti sen kiinnitinpultit avaamalla. Muutaman minuutin homma. Tavaratilojen takana ei ole erityisiä huoltokohteita. Taka-akseliin pääsee käsiksi Takatteen takaosan kautta. Vaatii tosin kyykistelyä. Tavaratila painaa tyhjänä ilman maalia 2,4 kg. Mikä ei ole mielestäni paljon. Tavaratila on vain 25 senttimetrin korkeudella tien pinnasta.

Saranat ja luukku
Tavaratilan aukkoon rakentelin luukkua. Sitä varten piti ostaa saranoita. Saranoissa on vaimennusmekanismi. Pienen alkukäännön jälkee luukku sulkeutuu hiljalleen ja tiiviste painuu tiukasti tavaratilaa vasten.

 Luukku auki.

Rautakaupasta
Kuten näkyy ovat saranat tavanomaisia joita löytyy mm. keittiön kaapistoista.

Luukku sulkeutumassa itsekseen.

Luukku sulkeutunut ja sylinterilukko käännetty.

Toimii
Luukku pitää vahvistaa sisäpuolelta, maalata ja asentaa tiiviste sen reunaan. Kokeilin tiivisteen pätkillä että homma toimii ja saranoiden sulkuvoima riittää painamaan tiiviste hieman lyttyyn.

Tauti iski
Homma jäi tänään kesken pahasti: tallilta tullessa oli kuumetta eli lämpö oli 38,3 astetta. Voi olla että huomennakaan ei paljoa liimailla.

Toipilaana ei jaksa
Kuume meni ohi pari - kolme päivää jyllättyään. Aloittelin rauhallisesti oikean puolen tavaratilan kanssa. Vahvistelin saumoja mutta en ehtinyt luukun tekoon saakka. Ehkä huomisen huolia.

Viimeistelyä
Joka tapauksessa muovihommat ovat vähenemään päin ja lähinnä viimeistelyä ja maalausta. Tällä viikolla ei kuitenkaan ehdi valmista tulemaan. Siltä ainakin näyttää.

Vasen tavaratila alkaa olla maalausvalmis.

Maalausta

Tänään oli melko tapahtumaköyhä päivä. Eilinen toimelias päivä kantoi veronsa tänään. 

Viimeistelin molempia tavaratiloja ulkoisesti. Luukkujen tekeminen jäi tulevaisuuteen. Mustaa maalia levittelin.

Kevätkiireitä
Saattaa tulla kiire jos S.Trikellä aiottaisiin Nummijärvelle kokoontumiseen. Siihen on aikaa vain puolitoista viikkoa ja siitä ajasta pitäisi viikko viettää mökillä laittamassa paikat kesäkuntoon. Menee amerikanmeiningiksi jossa aina on kiire ja valmista pitäisi olla jo. Jos ei tule nippuun tällä viikolla niin täytyy valita joku toinen pyörä kokoontaumisajoreissuun. Onhan noita tallissa kun ei kaikki ole vielä menneet kaupaksi.

Lastiaukko ja oikealla "lokasuojan" kaari.

Normihommia

Luukkujen sovittelua ja niiden vahvistamista oli tänään. Eli porausta, leikkausta ja liimausta. Vähän ruuvaustakin.

 Luukkujen vahvistusliimaus. Kevytmetallipainot.

Saranat ja muita luukun osia.

Tavaratilat asennettu takakatteen alle

Asensin tavaratilat takatteen runkoon. Melko pienellä sovittelulla mahtuivat paikoilleen: olihan ne koottu sijoilleen. Suoritin myös koeajon. Vasen tavaratila mahtui liikkumaan annetussa tilassaan. Oikea ei.

Korjausta
Otti oikealle kaartaessa kiinni renkaaseen. Ei kovin voimakkaasti mutta otti kuitenkin. Purin tavaratilan irti ja silvoin sen uuteen muotoon. Oma vika: mitta tasan 20 mm eri suuntaan kuin piti. Johtui varmaan väsymyksestä ja siitä että tein vasemmasta tavaratilasta peilikuvakopion oikealle. 

Seos rikkaalla
Koeajosta selvisi ainakin se että nykyisillä äänenvaimentimilla kone käy hieman rikkaalla. Tosin ilmansuodattimetkin pitää pestä. Niissäkin voi olla asennusaikaista pölyä. Tulpat olivat aika mustat. Niin mustat että kone sammui. Puhdistin tulpat, sekä varatulpat, kaasuliekillä polttamalla karstan pois. Käynnistyi hyvin uudelleen.

Voimansiirto ääntää
Vaihteisto piti ääntä jota en muista viime kesältä. Pitänee vaihtaa öljyt ja kuunnella uudelleen. Ääni kuului kun vaihde oli vapaalla, kone kävi ja kytkin oli kiinni. Ilmeisesti kytkinakselin laakereissa on sanomista. Pitänee laittaa varavaihteisto hakuun. Kun toisella ajaa voi toista remontoida.

Huonompi päivä
Noin yleensä päivä oli hieman masentava. Tapahtui vähän ja siitäkin osa piti tehdä uudelleen ja löytyi vikoja. Laminoin oikean tavaratilan uuteen muotoon vielä iltahommina. Huomenissa saumojen vahvistelua. Iltapäivällä saattaa saada jo maalin pintaan.

Mökille viikoksi
Huomisen jälkeen homma katkeaa reiluksi viikoksi. Mökille peltikattohommiin ja kuistin kunnostukseen. Viikonloppuna Nummijärviajoon. Sinne ei näköjään mennä Sääksjärvi Trikellä. Harmillisesti jää hieman kesken. Ilman kunnon koeajoa ja säätöjen tekoa ei arvanne lähteä.

California Adamant Ohjausvaimentimen koeasennus

Korjaa pyörän ja kuljettajan virheitä
Olen kuullut monesti kysymyksen miksi pyörässä pitää olla ohjausvaimennin. Periaatteessa ei pidäkään mutta kun haetaan jotain ääriominaisuutta joudutaan normaaliohjauskulmien ja ohjauksen jätön reuna-alueille jossa ollaan herkällä alueella ja jos suurella nopeudella ajettaessa tapahtuu jotain kuten takarenkaan luisto, keulan irtoaminen tiestä, jne, tarvitaan rungon ja ohjauksen välille vaimennusta sillä kuljettajan reaktiot voivat olla myöhässä. Ohjausvaimennin ei ole koskaan myöhässä. Edellyttäen että se on kunnossa ja oikein säädetty.

Trikeen vaimennin
No, miksipä sitten trikessä tarvitaan ohjausvaimenninta? Syy on pitkälti sama kuin sivuvaunupyörässä, joka on joltain osin kompleksisempi hallittava kuin geometrisesti tasapainoisempi trike. Sivuvaunupyörän, ja samoin triken ohjauksen jättö on paljon pienempi kuin soolopyörän.

Epävakaa käytös
Tyypillinen tilanne, missä ohjausominaisuudet muuttuvat äkisti, kun trikellä kaartaa niin jyrkkään että yksi renkaista on ilmassa. Silloin painojakautuma muuttuu ja samalla ohjaus käyttäytyy hetken kuin soolopyörällä. Koska trikessä on paljon pienempi ohjauksen jättö muuttuu ohjaus yllättäen hyvin kevyksi ja tahtoo tehdä omia kuvioitaan. Samoin jos yksittäinen töyssy pompauttaa, tässä tapauksessa, toisen takarenkaan ilmaan. Siitä ei ohjaus tykkää. Myös etupyörän kovemmassa vauhdissa muodostamat hyrrävoimat saattavat tarvita vaimennusta.

Kiinnikkeet valmistettava
Alkuperäpyörässä, Moto Guzzi California Kolmosessa vm -89, ei ole ennestään kunnon kiinnikkeitä ohjausvaimentimelle. Sellaiset pitää tehdä.

Kohtuuhintainen valinta
Mitään kovin arvokasta ohjausvaimenninta en halunnut hankkia. Tarjolla olisi aina 500€ arvoisiin asti. Turvauduin tarjousvaimentimeen: LSL Oval, iskunpituus 150 mm. Juuri iskunpituus oli se tärkeä asia sen lisäksi että vaimentimeen saa korjaussarjan. Hinta oli 180€ tingittynä. Ostin kaksi samantien. Uskoisin että toisellekin on jo ottaja tiedossa.

 Runkokiinnikkeen aihio.

Kiinteä kiinnike
Koneistelin alumiinipalikan sisältä runkokiinnikkeen aihion. Rungon kehtoputki on 30 mm halkaisijaltaan.

Jotenkin näin se tulee.

Ensimmäinen asennuskokeilu
Keskikiinnikkeelle pitää tehdä korvake alakolmion alapintaan ja niin pitkä että koko 150 millimetrin liikematka tulee hyödynnetyksi kun ohjaus käännetään laidasta laitaan.

Alkuperäistä enemmän kääntyvyyttä
California Adamantin ohjaus kääntyy huomattavasti enemmän kuin sooloversiossa. Muunmuassa tankkia on siirretty taaksepäin ja alemmas. Ylä- ja alakolmiot ovat myös omaa valmistetta ja säädettävät. Aion vielä säätää ohjausta ja löytää sen rajan mitä ei kannata ylittää jätön vähäisyydessä.

Kiinni rungossa ja keulassa
Ensimmäinen koeasennus on tehty. Tein vain karkeat korvakkeet alakolmioon ja runkoon. Tämä asennus on nurinkurinen siksi että vaimentimen runko on kiinni etuhaarukassa ja männänvarsi rungossa. Näin toimitaan yleensä silloin kun vaimennin on poikkipäin runkoon nähden joko alakolmion luona tai tankin etuosan tietämillä yläkolmiossa. Silloin käytetään lyhytiskuisia vaimentimia.

Näyttää pöljälle
Koeasennukseni ei ole aivan esteettisin ja säätönupikka jää kauas eteen. Mutta toimii moitteitta. Tein useita säätömahdollisuuksia osiin saadakseni tietää mikä on oikea välityssuhde niin että koko vaimentimen liikerata tulee käytettyä. Tietoa voin hyödytää kun jatkossa ehkä teen asennuksen oikein päin jolloin säätönupikka tulee venttiilikopan ja tankin väliin. Toivottavasti sopii sinne.

 Koeasennuksen runkokiinnike.

Ohjaus käännetty oikealle.

 Ohjaus käännetty vasemmalle.

Pitkäliikkeinen
Kuten kuvista näkee, ohjausvaimentimen liikerata on melkoinen. Riippuen kääntösuunnasta vaimennin törröttää eteen ja ulospäin enemmän tai vähemmän. Positiivista on se että vaimennus toimii molempiin suuntiin samalla tavalla. Hitaasti käännettäessä 1, 2 ja 3 -asennot eivät juuri ohjaustankoon asti tunnu mutta seuraavat kolme asentoa jo reilusti. Jäykin asento on niin jäykkä että sarvista vääntämällä ohjaus on todella raskas. Säädöt siis toimivat.

Mietintää
Nyt vaimennin on siis väärinpäin. Kun laitan asennuksen oikein päin niin rungon etuosasta pitää laittaa noin 30 cm pitkä varsi vasemmalle johon vaimentimen sylinteriosa kiinnittyy. Silloin vaimentimen männänvarsi osoittaa vasemmalle takaviistoon. Olisikohan kaatumarautojen asennuksesta apua???

Palaan asiaan myöhemmin. Nyt ovat geometriset mitat selvillä joten jatko on vain tekemistä. Näinkin homma toimii.

Uusia sovituksia
Sovitin ohjausvaimenninta siten kuin pitkittäinen asennus normaalisti tehdään. Tulos ei ollut hyvä.

Oikea puoli kokeiluun
Muutoin homma toimii mutta vasemmalla ei ollut oikein tilaa joten piti koittaa vasemmalle tekemilläni osilla miten homma kävisi pyörän oikealla puolella. Teknisesti toimii kyllä ja vaimentimen liikerata on käytetty kokonaan hyväksi eikä vaimennin  vie sivusuunnassakaan tilaa käännön ääriasennoissa. Ongelmaksi ilmeni se että vaimennin tuli melko liki oikean puolen sylinterikantta ja varsinkin pakoputken lähtöä. Hieman kuuma paikka. Varsinkin jos joutuu seisomaan ruuhkassa tai hidasajossa jolloin ei jäähdytystä ole. Lämpö ei varmaankaan ole hyväksi vaimentimelle.

Lisää kiinnitysosia
Pitää suunnitella kiinnikkeet siten että saan ohjausvaimentimen enemmän vaaka-asentoon. Paras paikka olisi venttiilikopan ja tankin välisessä raossa. Se edellyttää aivan erityyppisen kiinnityksen. Pitää koneistella alumiinista lisää kikkareita.

 Kääntö vasemmalle.

Kokeilukiinnitys oikealle
Ensin oli männänvarren kiinnitys alakolmion yläpinnalla. Vaimentimen yläpää tuli kovin ylös ja koska runkokiinnikettä ei voi siirtää ylemmäs niin vaimentimen takapää jää kovin alas ja lähelle pakoputkea.

Kääntö oikealle.

Kehittyy vähitellen
Kuten kuvista näkyy on vaimentimen liikerata hyödynnetty lähes viimeistä milliä myöden. Ohjauksen rajoitin on se mikä kuitenkin liikkeen rajoittaa. Ei vaimennin. Tämä asennus on tyydyttävä mutta ei paras. Paras pitää vielä koittaa tehdä.

Näkymä kuljettajan suunnasta.

Keskiasento.
 

Tulosta syntyy

Koeasennukset ovat toistaiseksi ohi. Löysin riittävän hyvän kohdan vaimentimelle ja sen toiminnalle.

Männänvarren päähän tuleva kiinnitysosa piti tehdä kokonaan uusiksi. Myös runkokiinnikettä piti muokata. Nyt vaimennin on venttiilikopan yläpuolella.

Etukiinnike alakolmiossa.

Kiinnikkeiden muokkausta
Kiinnike piti tehdä uudelleen siten että nivelen kiinnitysruuvin kierre on eri kulmassa kuin muut ruuvien reiät. Manuaalikoneella kyseiset koneistukset ovat hieman haastavia mutta eivät erityisen vaikeita. Lähinnä kappaleen kiinnitystä joutuu miettimään.

Toiminta-alue kokonaan käyttöön
Lisäksi nivelen toiminta-alueen kokonaan hyödyntämiseksi sorvasin mutterista ja pultin kannasta osan kapeammaksi. Nivel joutuu lähelle ääriasentoaan vain oikealle oikein jyrkästi käännettäessä. Silloin kun ohjaus on "stopparissa".

Runkokiinnike.

Runkokiinnike
Tämän kiinnikkeen rakenne on vielä protoasteella. Kun muilta kiireiltä ehdin niin pääsen senkin viimeistelemään. Vaikuttaa kuitenkin tukevalta. Kiinnitinosaan pitää vielä tehdä kierteet kahdelle pidätinruuville joilla se lukittuu runkoputkeen. Noin 170 mm vipuvarsi vääntää jo melkoisesti.

Vaimentimen sijainti toistaiseksi.

Tärkein vain pienillä ohjauskulmilla
Vaimennin on keskiasennossaan kokolailla ohjauksen kiertoliikkeen tangentin suunnassa lukuun ottamatta aivan ääriasentoja. Siitä ei ole kuitenkaan haittaa lainkaan sillä vaimentaminen on tarpeellista lähinnä vain aivan ohjauksen keskiasennon kahta puolen. Jyrkkiä mutkia tehdään vain hitaassa vauhdissa.

California Adamant Pakoputkien valmistusta

Pakoputkiin jatkeet
Koska Sääksjärvi Trikessä (Valmistuttuaan nimetty California Adamantiksi.) äänenvaimentimet tulevat takakatteen takareunaan ja sen ylikin pitää keskipöntöstä saakka tehdä kaksi noin metrin mittaista pakoputkea äännenvaimentimille. Matkalle tulee kolme mutkaa per putki.

Valmismutkia
Materiaalina käytin Bilteman 45 mm auton taka-akselin ylitykseen tarkoitettuja valmiita mutkapätkiä. Niistä pätkimällä saa runsaasti mutkaosia ja hieman suoraakin putkea.

 Pakoputket takaa päin.

Sovitusvaihe
Tässä vaiheessa putkenpätkät on vain hepattu hitsillä sieltä täältä siltä varalta että pitää vielä tehdä muutoksia.

Niksi rakentamiseen
Koska hitsauskonetta ei voi ulkovarastossani käyttää ja ulkona tuuli vie suojakaasun käytin vanhaa niksiä: osat laitetaan kiinni toisiinsa maalarinteipillä ja hitsataan toisaalla. Hyvä teippi pitää yllättävän hyvin.

 Oikean puolen putki. Viimeinen sauma on vielä teipillä kiinni.

Pätkät rosteria
Äänenvaimentajan kanssa sisäkkäin menevä pakoputken osa on ruostumatonta terästä siksi että ei muodostu ruostetta kiinnityskohtaan. Huollettaessa, kun pakoputkistoa joutuu purkamaan, ei tarvitse taistella ruostuneiden liitosten kanssa.

Vasen putki.

Identtiset
Putket ovat peilikuvia toisiinsa nähden. Putkien päihin tulevat 45 mm rosteriklemmarit. Pinnoitteeksi rautaosille tulee tavallinen kuumankestävä mattamusta.

Lambdalle kiinnitys
Vasemman puolen alkukäyrä pitää irrottaa ja siihen hitsata kiinni laajakaistalambdan kierreholkki.

Sopiva paikka on siellä missä on alunperin ollut sivuseisontatuen kiinnike. Anturi jää täysin piiloon vaikka onkin melkoisen isokokoinen kapeakaistaiseen malliin verrattuna.

Laadukkaat ja hiljaiset vaimentimet
Tämä pakoputkisto on osiltaan huomattavasti modernimpi ja hiljaisempi kuin alkuperäinen. Osat, kuten keskipönttö ja äänenvaimentimet, ovat California Stone -mallin osia. Ruostumatonta terästä. Kestävät pitkään. Samalla ne ovat virtaavammat kuin alkuperäiset 948 cc koneen putket koska ovat tehokkaammasta 1064 cc moottorilla varustetusta pyörästä.

Koekäytön jälkeen
Pakoputken jatkeet tuli hitsatuksi ja asennetuksi kokeeksi. Ne toimisivat sinälläänkin mutta arvelin ne kuitenkin maalaavani kunhan on koekäyttö ja muutama muukin testi tehty.

Jäännöshappianturin liitos
Vasempaan pakokäyrään laittelin lambda-anturille kiinnityskierteen. Pakokäyrät ovat 4,5 mm paksua putkea ja ihan älyttömän painavat. Oli helppo hitsata kierreholkki paikoilleen.

 Reikä lambdan kierreholkkia varten pakokäyrässä.

Kierreholkki maalattuna paikoillaan.

Kierreosa kiinni
Kyseistä "silakkamaalia" monet vierastavat koska siitä irtoaa alumiinipölyä. Silloin maalia ei ole käsitelty oikein. Kyseessä on polttomaali joka tarvitsee melko kovan kuumuuden tarttuakseen.

Lambdan kiinnitysholkki ja sen tulppa.

Suojainen paikka
Rungossa on sivuseisontatuen kiinnitystä varten, nyttemmin tarpeeton teräskehä. Sen keskellä on lambda-anturilla turvallinen asennuspaikka ja haluttaessa erityisesti "kylmän" kapeakaistalambdan suhteen on helppo laittaa ympärille eristeeksi lasivillaa tai vastaavaa eristettä. Näin lambda-anturi pysyy "käyntilämpöisenä" ja antaa kohtuullisen vakaata signaalia. 

Uusiokäyttöä
Kuvassa oikealla näkyy entinen sivuseisontatuen merkkivalon katkaisin joka nykyisin ohjaa peruutusvaihteen relettä ja merkkivaloa.

 Pakoputken "juurimutteri" maalattuna.

Siistimpää
Valurautainen kruunu on polttomaalattu. Alunperin kruunu on kromattu mutta lämpövaihtelun ja lian vaikutuksesta kromipinnoite oli irronnut ja ruoste tullut tilalle. Maali ei ole niin kestävää mutta muutaman vuoden välein sen voi uusia ja vaikka vaihtelun vuoksi käyttää jotain toista väriä. Mutterit voisi vaihtaa rosterisiin niin olisi nätimpää.

Vasaroitu

Edellisen omistaja aikana oli käytetty pakoputkien irrotuksessa tai kiinnityksessä auliisti vasaraa. Päätellen iskemien määrästä. Onneksi putki on paksuseinämäistä.

 Alkuperäiset ruostuneet klemmarit vaihdoin rosterisiin.

Pakoputken keskipönttö ja klemmarit.

Vasemman ja oikean pakoputkien mutkat ja peruutuslaite.

Alatuki
Mustaksi maalattu putki on takakatteen rungon poikittaistuki ja kiertää kardaaniakselin alta.

Putket mustiksi
Kun oli muutakin maalattavaa niin samoilla käryillä sain maalatuiksi pakoputkien jatko-osat. Maali on kuumankestävää 650 C. Tarttuvuus ja pysyvyys on varminta kun pakoputken hieman esilämmittää ja maalauksen jälkeen kuumentaa pariin sataan asteeseen ja antaa jäähtyä pari tuntia. Heti valmiit asennettaviksi.

Mustamaalatut röörit. Samettinen pinta.

Liki näkymättömät
Mitenkään erityisesti en putkia viitsinyt hitsauksen jäljiltä siistiä. Näistä ei jää juuri mitään näkyviin kun ovat paikoillaan.

Maalaus uusittava jonkun vuoden jälkeen
Maalauksen suhteen on pieni ongelma se että putket ovat sinkittyjä. Sinkin päällä maali pysyy huonommin. Maalauksen uusinta voi tulla eteen muutaman vuoden perästä. Puhki ne eivät kuitenkaan ruostu.

Elastiikkahommia

Kestävämpi työkalukotelo
Sääksjärvi Trikestä (Ex-California III) oli akkutilan päällä ja osittain sen takana lepäävä työkalukotelo murentunut ja jossain vaiheessa sitä oli muokattukin puukottamalla ainetta pois. Palautin alkuperäiset muodot ja tukin reiät polyesteritasoitteella. Se ei ole korjaus muuta kuin muotoihin. Tarkoitus on ottaa lasikuituinen muotti kotelosta.
Kun muodot olin saanut hiotuksi niin kiinnitin kotelon levyn päälle teippaamalla ympäriinsä. Teippi suojaa koteloa sulamasta koska se liukenee styreeniin ja polyesterihartsissa sitä on runsaasti.

Työkalukotelo peitetty katkokuitulasilla ja polyesterihartsilla.

Loppukäyttöä
Tulipa käytettyä vanhat hartsijämät johonkin. Polyesterihartsi pyrkii geeliytymään ja ajan kanssa kovettumaan astiassaan. Tälle jämähartsille oli juurikin käymässä niin.

Kopioita vaikka kuinka monta
Kunhan hartsi kovettuu niin työkalukotelo irrotetaan muotista, muotti viimeistellään ja irrotusainekäsitellään niin muottiin voi laminoida vaikka kuinka monta työkalukoteloa. Hieman sottaista ja pölyistäkin hommaa. Ulkotöitä kesemmällä.

Korjattavia kohteita
Muutakin kuituhommaa ilmeni. Korjattavaa löytyi S.Triken oikean takalokasuojan osalta: tärinä oli tehnyt murtuman kiinnityskohdan viereen. Jälleen reikien paklaus umpeen ja lasikuitua pintaan 

Murtumakohta kolmen paklatun reiän tienoilla.

Huolimatonta työtä aiemmin
Ulkopinta ei pääse kärsimään korjauksesta kun estää hartsin valumisen maalatuille alueille. Miksi lokasuoja murtui on ihan omaa huolimattomuutta: tehdessä ei reuna-alueella ollut tarpeeksi monta kerrosta lasia. Nyt on. Toisen puolen lokari on paksumpi noilta kohdin.

Samalla tuli vahvennettua toinenkin reuna.

Pientä fiksausta niin osan voi asentaa takaisin paikoilleen.

Työkalukotelon muotti irtosi helposti alkuperäisestä kotelosta.

 Malli irrotettu muotista.

Muotti käyttöön
Muotti kaipaa reuna-alueilleen paikoitellen hieman pakkelointia. Muutoin tuli hyvä muotti. Reunojen viimeistelyä ja pakkelin hiontaa tiedossa.

Pikkukohteita
Vielä pitäisi korjailla muita hieman vaurioituneita katteita. Mutta ne ovat vain muovissa olevia halkeamia kiinnityskohtien tietämin ja helppoja ja nopeita korjata eikä vaadi osien uudelleenmaalausta.

Koristeet kuntoon
Myös koristeosia piti hieman fiksailla. Vasemman astinlaudan ja moottorin välissä oleva suojalevy, jonka aiemmin tein lasikuidusta alkuperäisen muovisen sijalle, oli jäänyt edelliskeväästä hieman keskeneräiseksi. Sitä piti myös hieman fiksata.

Vasen suojapaneeli.

Muuntelua
Leveämmässä etuosassa, joka peittää peruutusvaihteen käyttövivun mekanismin ja lambda-anturin asennuskohdan. Puoliksi täytetty aukko oli hiukan väärässä kohtaa joten täytin sen. Kunhan laminointini kovettuu niin muokkaan reiän uuteen kohtaan. Samalla tuli kiinnitetyksi aiemmin asennussyistä irtomainen pala pysyvästi. Peruutusvaihteen käyttövipu mahtuu pienemmästäkin  aukosta kunhan mekanismin purkaa suojapaneelin asennuksen ajaksi. Hieman hankalaa mutta ei tarvitse usein tehdä.

 Korjauslaminointi alta päin.

Lisävarusteita
Näitä pikkuhommia on vielä useita tehtäväksi. Suurin osa niistä on periaatteessa tarpeettomia mutta muutoin mukavia lisävarusteita. Joissain malleissa nämä paneelit olivat rosterista tai kromattua peltiä. Joissain malleissa myös kromattua muovia. Jackal- ja Stone -malleissa ei näitä osia ole lainkaan. Lähinnä California Specialissa ja California Evoluzionessa näitä oli vakiona.

Suorakaiteen muotoinen kohta on peruutusvalon katkaisimen kotelo.

 Suojapaneeli kunnostettuna.

Kunhan kovettuu
Maalauksen laadusta voi olla montaa mieltä. Maalattu kuitenkin ryppymaalilla. Maali ei ole vielä kokonaan kovettunut. Rypistyminen tapahtuu kovettumisen myötä.