sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Sääksjärvi Trike Pakoputkien valmistusta

Koska S.Trikessä äänenvaimentimet tulevat takakatteen takareunaan ja sen ylikin pitää keskipöntöstä saakka tehdä kaksi noin metrin mittaista pakoputkea äännenvaimentimille. Matkalle tulee kolme mutkaa per putki.

Materiaalina käytin Bilteman 45 mm auton taka-akselin ylitykseen tarkoitettuja valmiita mutkapätkiä. Niistä pätkimällä saa runsaasti mutkaosia ja hieman suoraakin putkea.

 Pakoputket takaa päin.

Tässä vaiheessa putkenpätkät on vain hepattu hitsillä sieltä täältä siltä varalta että pitää vielä tehdä muutoksia. Koska hitsauskonetta ei voi ulkovarastossani käyttää ja ulkona tuuli vie suojakaasun käytin vanhaa niksiä: osat laitetaan kiinni toisiinsa maalarinteipillä ja hitsataan toisaalla. Hyvä teippi pitää yllättävän hyvin.

 Oikean puolen putki. Viimeinen sauma on vielä teipillä kiinni.

Äänenvaimentajan kanssa sisäkkäin menevä pakoputken osa on ruostumatonta terästä siksi että ei muodostu ruostetta kiinnityskohtaan. Huollettaessa, kun pakoputkistoa joutuu purkamaan, ei tarvitse taistella ruostuneiden liitosten kanssa.

Vasen putki.

Putket ovat peilikuvia toisiinsa nähden. Putkien päihin tulevat 45 mm rosteriklemmarit. Pinnoitteeksi rautaosille tulee tavallinen kuumankestävä mattamusta.

Vasemman puolen alkukäyrä pitää irrottaa ja siihen hitsata kiinni laajakaistalambdan kierreholkki.
Sopiva paikka on siellä missä on alunperin ollut sivuseisontatuen kiinnike. Anturi jää täysin piiloon vaikka onkin melkoisen isokokoinen kapeakaistaiseen malliin verrattuna.

Tämä pakoputkisto on osiltaan huomattavasti modernimpi ja hiljaisempi kuin alkuperäinen. Osat, kuten keskipönttö ja äänenvaimentimet, ovat California Stone -mallin osia. Ruostumatonta terästä. Kestävät pitkään. Samalla ne ovat virtaavammat kuin alkuperäiset 948 cc koneen putket koska ovat tehokkaammasta 1064 cc moottorilla varustetusta pyörästä.

Pakoputken jatkeet tuli hitsatuksi ja asennetuksi kokeeksi. Ne toimisivat sinälläänkin mutta arvelin ne kuitenkin maalaavani kunhan on koekäyttö ja muutama muukin testi tehty.

Vasempaan pakokäyrään laittelin lambda-anturille kiinnityskierteen. Pakokäyrät ovat 4,5 mm paksua putkea ja ihan älyttömän painavat. Oli helppo hitsata kierreholkki paikoilleen.

 Reikä lambdan kierreholkkia varten pakokäyrässä.


Kierreholkki maalattuna paikoillaan.

Kyseistä "silakkamaalia" monet vierastavat koska siitä irtoaa alumiinipölyä. Silloin maalia ei ole käsitelty oikein. Kyseessä on polttomaali joka tarvitsee melko kovan kuumuuden tarttuakseen.

Lambdan kiinnitysholkki ja sen tulppa.

Rungossa on sivuseisontatuen kiinnitystä varten, nyttemmin tarpeeton teräskehä. Sen keskellä on lambda-anturilla turvallinen asennuspaikka ja haluttaessa erityisesti "kylmän" kapeakaistalambdan suhteen on helppo laittaa ympärille eristeeksi lasivillaa tai vastaavaa eristettä. Näin lambda-anturi pysyy "käyntilämpöisenä" ja antaa kohtuullisen vakaata signaalia. 

Kuvassa oikealla näkyy entinen sivuseisontatuen merkkivalon katkaisin joka nykyisin ohjaa peruutusvaihteen relettä ja merkkivaloa.

 Pakoputken "juurimutteri" maalattuna.

Valurautainen kruunu on polttomaalattu. Alunperin kruunu on kromattu mutta lämpövaihtelun ja lian vaikutuksesta kromipinnoite oli irronnut ja ruoste tullut tilalle. Maali ei ole niin kestävää mutta muutaman vuoden välein sen voi uusia ja vaikka vaihtelun vuoksi käyttää jotain toista väriä. Mutterit voisi vaihtaa rosterisiin niin olisi nätimpää.
Edellisen omistaja aikana oli käytetty pakoputkien irrotuksessa tai kiinnityksessä auliisti vasaraa. Päätellen iskemien määrästä. Onneksi putki on paksuseinämäistä.

 Alkuperäiset ruostuneet klemmarit vaihdoin rosterisiin.

Pakoputken keskipönttö ja klemmarit.

Vasemman ja oikean pakoputkien mutkat ja peruutuslaite.

Mustaksi maalattu putki on takakatteen rungon poikittaistuki ja kiertää kardaaniakselin alta.

Jatkoa 15.04.2015
Kun oli muutakin maalattavaa niin samoilla käryillä sain maalatuiksi pakoputkien jatko-osat. Maali on kuumankestävää 650 C. Tarttuvuus ja pysyvyys on varminta kun pakoputken hieman esilämmittää ja maalauksen jälkeen kuumentaa pariin sataan asteeseen ja antaa jäähtyä pari tuntia. Heti valmiit asennettaviksi.

Mustamaalatut röörit. Samettinen pinta.

Mitenkään erityisesti en putkia viitsinyt hitsauksen jäljiltä siistiä. Näistä ei jää mitään näkyviin kun ovat paikoillaan.

Maalauksen suhteen on pieni ongelma se että putket ovat sinkittyjä. Sinkin päällä maali pysyy huonommin. Maalauksen uusinta voi tulla eteen muutaman vuoden perästä. Puhki ne eivät kuitenkaan ruostu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti