Outo uutinen ilmailusta

 

Omituista 
JuurI kymmenen uutisissa (Joulukuu 12) mainittiin että ensimmäistä kertaa Suomessa tullaan tekemään amerikkalaisten hävittäjien eturunkoja. Ihmettelen tätä. Aikanani tienasin palkkaa siitä että maassamme valmistettiin Hornetien eturunkoja vuosikymmenet sitten. Onko käynyt moka vai onko ylemmillä tahoilla unohtunut jotain tietoisesti? Kielitaitoisena olin amerikkalaisten kanssa tässä asiassa läheisessä yhteistyössä. Uutinen vaikuttaa tietämättömyydeltä tai tietokatkokselta. Juurikin Kymmenen uutisissa joulukuussa 12. päivänä tätä vuotta. Tiedotusvälineet, korjatkaa tietonne!

Vanhat pelit 
Aika vähän on puhuttu Neuvostoliittolaisista hävittäjista Suomessa vaikka en niiden kanssa kovasti puuhannutkaan. Mutta ruotsalaisten hävittäjien suhteen puuhastelin ja siten on tietoa jäljellä. Draken eri versioneen ja osittain kotimainen varsin tehokas S-malli, sekä ranskalaisten harjoitussuihkukoneiden parissa myös. Siltä jäljiltä, eli 70-luvulta jäi muistoksi kuulovika mutta tähän päivään olen pärjännyt kohtuullisen hyvin kärryillä. Muualla tässä blogissa on myös niitä juttuja joita saan, luvan kanssa, kertoa. Horneteista saa kohta tehdä romutustarinaa... Isomman pään avaruusaluksistamme, koska vain, voin kertoa mutta kovin harva kyselee... Ihan tavan baarissa ei kannata edes mainita. Luulevat pöljäksi. Myöhemmin tein Hornetien eturunkoja ja sitä ennen kaksipaikkaista potkuriiniturbiinitoimista harjoituslentokonetta.  

Hupsut töitä tekee, sanoi ison talon isäntä
Elinaikanani oli, laskutavasta hieman riippuen, reilut parikymmentä eri työpailkkaa ja melkein yhtä monta ammattimimikettä. Eri tyyppisiä töitä. Ei yhtään lomautusta eikä työttömyyttä pyytämättä. Ohessa puuhastin EU-politiikkaa kotimaassa ja Brysselissä. Lumpeen Kekun perillisenä ja liikenneasioissa Smotossa sekä Femassa. Myös silloin jo kun ei ollut kuin Fem ja Ema. Yhdistyttyään ei tarvittu kuin yksi kokouspöytä. Suomen valtio on ollut minulle hyvin myötämielinen poliittisissa toimissani vaikka en rikastunut olekaan. Vaan ilmailu ja avaruusalukset ovat silti minulle tärkeitä. Nyt ansaitulla eläkkeellä. Tamperelaisissa pubeissa saattaa näkyä jos maksa, haima, munuaiset, pää ja pankkitili kestävät tai joku tuopin tarjoaa. Juttuseuraa, nääs.

 

Moottoripyörien katsastuksesta maassamme

 

Selviää tästä

https://www.smoto.fi/2025/12/04/eravoitto-moottoripyorien-katsastuksesta/ 

Esilläolo
Asiaa on pengottu puolin ja toisin. Pitkän ajan kuluessa katsastusta moottoripyörille on pyritty edistämään kovastikin tietyillä tahoilla. Motoristit eivät ole havainneet asiassa riittävästi saavansa etua katsastuksesta tai että liikenneturvallisuus sillä paranisi. Osa halusta moottoripyörien katsastamisen pakollisuudesta on asiantuntematonta oletusta, joillakin myös vastenmielisyyttä mp-harrastusta kohtaan, elokuvissa esitetty "motorismi", ajokortittomien kuolemantapaukset ja loukkaantumiset moottoripyöräilyyn liitettynä, rikollisiksi leimaaminen, ja varmaan monta muutakin syytä kuten melu, haitallinen tai häiriötä aiheuttava ajotapa, päästöt ja kateus. Taannoin, eräässä liikkeessä poiketessani tuli pukumies sanomaan että riisu liivisi jos täällä asioit. Asia selvä, en asioi. Olenko pikkumainen? Ystävällisesti hän saattoi ovelle.

Väite
Moottoripyörien ajokuntoisuutta on epäilty aina. Se mistä se johtuu on minulle ollut hieman hakusassa. Ainakin omat pyöräni täyttävät ne normit mitä ajokelpoisuuteen tarvitaan enkä ole juuri huomannut ongelmia, esimerkiksi oman kerhoni motoristien, pyörissä. Kokoontumisajossa katse kiertää välillä mutta seisovasta pyörästä ei voi täyttä arviota tehdä. No, kulunut rengas kyllä pistää silmään. Vaan sekin on vain väliaikaista. Satunnaisesti voi olla myös valolaitteissa puutteita mutta sekin on normaalia ja väliaikaista. Näistä jälkimmäisistä, jos jää kiinni, rangaistaan ja ovat epäilyttäviä liikenneturvallisuuden kannalta. Vaan, kaasukahvan ohella, ovat toimivat jarrut tärkeintä.

Mitä mp-katsastukseen tarvittaisiin
Osa samaa välineistöä toimisi kuin autoillekin mutta monta uuttaa asiaa pitäisi moottoripyörien katsastuksessa olla käytettävissä.ja katsureitten osaammisaluetta. Lisäksi tarvittaisiin koulutusta insinööritasolla. Moottoripyörän ajokortti ja vähän kokemustakn.Jarrutesti eteen ja taa, valot, käsiteltävyys, rengastus, melu, muut päästöt, toimilaitteet, peilit, ajettavuus, rengastus, iskunvaimennus, jousitus ja varmaan vielä monta muutakin asiaa.

https://www.femamotorcycling.eu/eu-council-no-mandatory-pti-for-motorcycles/ 

https://www.smoto.fi/2024/05/18/moottoripyorailijoiden-onnettomuudet-2011-2021-turha-katsastaa/ 

Eräskin katsastus
Lupasin kaverille että hänelle rakentamani triken hoidan leimalle. Katsastajalla on velvollisuus ottaa tehtävä vastaan, Sen jälkeen onkin ollut erikoista säätöä kun asiaansa kokematon katsastaja oli kokolailla "pihalla" tuotteestani. Kauniilla puheilla asia hoitui. Se että menikö se pykälien mukaan oikein jäi hieman avoimeksi. Mutta leima tuli. Bisnes as usual, sanoisi jenkki. Blogissani, jos jaḱsaa, muutamien muiden artikkelien väleistä sen kaivaa, on juttua asiasta. Seuraavaksi tein, innostuneena, erilaisen triken. Toista samanlaista, sisäkaarteeseen kallistelevaa trikeä, ei ole maailmalla tullut vastaan vielä. Voin kyllä neuvoa. Enää en tee. Verstaani kaikki kilkeet ovat myyden, (Sorvi on jo myyty.) mutta myös muut työstökoneet, paljon materiaalia sekä muita tarkkuustyökaluja. Läjässä tai yksittäin. Halvalla.

Osaan opastaa
Jos on ymmärrystä siitä miksi trikenkin pitää kallistua sisäkaarteeseen ja saada samalla erinomainen ajettavuus. Jos kiinnostaa voi ottaa kontaktia. Ratkaisu perustuu kaarre- eli hyrrävoimaan. Kuten kaksipyöräisenkin ajettavuus.

Monta kertaa
En ole ollut tämänkään insinöörin ainoa asiakas joka on häntä hämmentänyt ja vasta sitten olen kertonut kuinka herra insinöörin pitää tulla toimeen ajoneuvotekniikan parissa. Toisaalta, maassamme on paljon pätevämpiä tahoja kuin minä kuten oppineemmat liikennevälineiden asiantuntijat joihin voi ottaa yhteyttä jos kokee saaneensa huonoa palvelua. Toki, asia pitää perustella, ettei tule heti ovisuussa kränää. Ei siis ilman tekniikan osaamista ja selkeitä teknisiä selvityksiä paperilla. Se on se halpa vaihe. Vaan onhan taitajia asianmukaisissa järjestöissä neuvomassa, Jopa ilmaiseksi ja innolla mukana. 

Jos on ongelma
Smoto on hyvä yleiskohde tiedustelulle kaikenlaisesta moottoripyöräilystä poislukien rata- ja muu kilpa-ajo., Mmaf on monta pykälää tarkempi neuvonantaja. Heillä tämä on, pääosin, vapaaehtoistyötä joten ei pidä pitää kauheaa kiirettä. Liikenneministeriöstöstäkin tai Testmillillistä voi tiedustaa mutta, veikkaan, että kestää vielä kauemmin. Liikenneministeriössä palavereissa on tullut istuttua. Em. vapaaehtoiset toimijat eivät laskuta kysyjää.

 

Kilometrivero myös moottoripyörille

 

Ennen aika oli rahaa, nyttemmin se voikin olla suoritettu kilometrilukema
Monissa maissa, kuten Briteissä ja alustavasti jo meilläkin liikenteen verotusta suunnitellaan muutettavaksi suorituspainotteiseksi eli tehdyn matkan perusteella. Se lienee osa vääjäämätöntä "kehitystä". Se saattaa johtaa myös moottoripyörien aikaperusteiseen katsastukseen ja samalla otettaisiin talteen tieto ajetuista kilometreistä ao. aikavälillä. Tehdyn matkan mukaan perittäisiin veroa. Mielenkiinnolla seuraan vaikka en enää politiikassa toimikaan. Paitsi jos on kysyttävää. Kyseisestä aiheesta saanemme odottaa vielä jonkin aikaa sitä kun asiaa ryhdytään ajamaan suoritustasolle eli syyniin ja rahanperintään. Katsastuksesta, arvaan, peritään eri maksu.

Toki on organsaatioita 
Siviilimoottoripyöräilystä kantaa huolta useampikin yhdistys kuten Smoto ja MMAF . Epäilen että isommat matkamoottoripyöräkerhot ottavat myös asiaan kantaa. Nostan omaa häntääni: em. elimissä olen ollut hallituksessa ja Smotossa myös puheenjohtajana. Myös oli vakanssi Liikenneturvan hallintoneuvostossa.

Iskeekö myös vastaan
Koska moottoripyöriä on ollut jo yli vuosisadan ajan ja joillakin vanhoillakin ajetaan siviililiikenteessä. Erikoista nähdä kuinka eri aikakausien pyörät luokitellaan. Onko tulossa päästöperusteisesti sellaisia pyöriä luokitelluiksi joita ei veroteta lainkaan vai laitetaanko vanhemman pään moottoripyörille jokin, arvioitu, veroperuste? Esimerkiksi koon mukaan ynnä kuljettu matka. Vai tehdäänkö kallis tutkimus jokaisen pyörän osalta että mikä on reaalipäästö? Eihän, sentään, pidä mitään verottamatta jättää! Ei se sovi demokratiaan. Entä sähkömoottoripyörät? Onko niidenkin verotus kilometriperustainen. Silloin se ei edistä päästöttömän liikenteen kehitystä. Varmaa on monia muitakin syitä verottaa tai vapauttaa verosta.

Palautteen vuoksi

 

Palaute
Oli erään henkilön viesti blogissani että moottoripyöräni olisi lainvastainen kun siinä on auton rengas takana ja etukumi on mp-rengas. Asia ei ole niin selkeä. 

Katsastuksen kautta
Maassamme on katsastusyrityksiä luvallisine insinööreineen ja sen yläpuolella Testmill. Jälkimmäistä tarvitsin vain sisäkaarteeseen kallistelevan triken vuoksi koska se oli ennenkuulumaton ratkaisu. Siinäkin tärkein asia oli se että kyse on omavalmisteesta. Sehän on, vähintäänkin, epäilyttävää. Triken katsastus, kaikkenaan eri maksuineen, ei ollut halpa. Toinekin tekemäni trike meni Testmillin syynistä läpi. 

Ensimmäinen epäilyttävä 
Sen sijaan soolopyörän, Moto Guzzi California 1400 GTS, renkaanvaihto tyylistä toiseen oli viereisessä lähiössä toimivan katsastusaseman leipiä. (Takana auton rengas, edessä vakio mp-rengas.) He katsoivat että niin on auton kumi alla ja kirjoittivat rekisteriotteeseen vaihtoehtoisen rengaskoon. Ei sen kummenpaa. Maksoi muutaman kympin. Toimenhaltijan tekemää koeajoa ei ollut koska katsureilla ei ajokorteissaan kirjaimet riittäneet. Eikä heillä ollut kypärääkään. (Ehdottivat että he seuraavat katseella ja tekisin normaaleja ajotoimia.) Ajelin näyttäviä ajokuvioita konttorin asfalttipihalla, kiihdytin ja jarrutin. Sanoivat että takarengas ei lukittunut täysjarrutuksessa. Piti selittää että  pyörässä on abs-järjestelmä. Oli heille uutta. Paljon hankalammissa katsastuksissa olen ryvettynyt mutta voitokseni, tosin ajan kanssa, olen nekin hoitanut. Katsastuksen voi aina pyytää keskeytettäväksi ettei tule ajokieltoa ja pyytää katsurilta lausunnon keskeytyksen syystä. Mielestäni on väärin että asiakkaalla pitää olla vähintään yhtä hyvä lainkirjaimen hallinta kuin viranomaisella että voi hoitaa asioita asiallisesti. Vai onko niin että he jotka eivät ole vaivautuneet pelaamaan lainsäädännön asetusten parissa ovat kateellisia?

Lain noudattaminen
Yksittäiselle henkilölle, näissä liikennevälineiden teknisissä asioissa, on paljon kahlattavaa: päästöjen tosittaminen, rakenneosat ja niiden toiminta eri aikoina, mahdollisesti tehdyt muutokset, muutosajankohta ja niiden tosittaminen virkamiehen ymmärrystasolle. Laki kun on ajan mittaan muuttunut ja ajoneuvoja on eri ikäisiä. Tyypillisesti vanhempaa kalustoa on helpompi muuttaa nykypäivänäkin koska lainsäädäntö oli ajoneuvon markkinoille tulon aikoihin sallivampaa. Mutta kyllä nykysäädännön kanssa jotenkuten pärjää ja oppii itsekin pelaamaan virkamieskunnan kanssa.

Kymmeniä tuhansia
1400 Californialla olen ajanut vasta hiukan vajaat 60000 kilometriä joista yli kaksi kolmasosaa siten että takapyörässä on auton rengas. Halvempi, pitävämpi ja kestävämpi. Yli kaksinkertaisesti. Kokemuksesta. Saan silti viestejä motoristeilta että teen lainrikkomuksen. No en tee kun olen hakenut papereihin merkinnät aiheesta. Noudatan aina lain kirjainta. Poliisi ei ole asiaan erityisesti kiinnittänyt huomiota. Toki ratsiaan olen joutunut mutta en koskaan ole sakkoa saanut. Toki, jos ajaa karkuun, niin pitää olla nopea. Siitäkin on kokemusta useamman kerran. Vaan rikokset ovat vanhentuneet. Lisäksi kun omistaa useita moottoripyöriä niin ei herätä turhaa huomiota yhdellä. Olkoon tallissa... Jäähtymässä.

Erinomaista oppia
Kun on ollut eri instanseissa joko luottamusmiestasolla, poliitikkona, asiantuntijana ja harrastajana on tullut kaikenmoista vastaan. Nyt, eläkkeellä, voi vielä neuvoa kysyvää mutta sillä erolla että en enää seuraa lainsäädännön kehittymista enkä ole jäsenenä tai toimihenkilönä em. organisaatioissa. Mutta voin opastaa tiedon ääreen. Suurin osa nykytoimenhaltijoista ovat kokolailla helposti tavoitettavissa nettisivujensa kanssa. Pitää kuitenkin olla hieman malttia sillä kyseisillä virkamiehillä tai toimenhaltijoilla voi olla melkoisesti kiireitä. Vastaus voi tulla viiveellä. Itse olin vain asioiden johdossa mutta organisaatioissa asiat käsitellään. Tuskin kukaan tekee päätöksiä aivan yksin. Aina on porukkaa takana.

 

California 1400 GTS Vanteet, laakeroinnit ja jarrut

 

Erityisesti takavanne
Rakenne varsin monimutkainen. Hienoa alumiinivalutekniikkaa. Tarkistan vuosittain vanteiden kunnot perusteellisesti ettei löydy säröjä. Aikanaan valuvanteiden suhteen oli sellaisia ongelmia ajoneuvon vanhetessa. Nykyisin osaavat jo tehdä kestävämpiäkin. 

Takavanteen korjausta mietin 
Huomattavasti kiveniskemiä. Sekä kehällä että puolissa. Joitakin keskiössäkin. Tein paikkamaalausta sivellinhommina tavallisella spraymaalilla eli ensin pikku astiaan suhaus sprayta ja siitä sudilla kohteeseen. Syynä se että paikkamaalin saa myös pois sillä ns. paukkupullomaalit ovat liukoisia. Erään maalaamon mielipide oli että heillä ei ole soveltuvia maalausvälineitä kyseiseen rakenteeseen. Se ei ole selvillä mikä maalaus on alkuperäinen mutta epäilen polttomaalausta/uunimaalausta. Nyt laitoin vain vahan pintaan paikkausten kuivuttua. Viiden metrin päästä ihan asiallisen näköinen. Kylältä löytyy myös polttomaalaamo jossa olen maalauttanut 1400:sen etu- ja takaatumaraudat sekä lukuisia teräksisiä pikkuosia joilla olen pyörää varustellut. Veikkaan että vanteiden maalaus maksaisi maltaita. Käyn 

Takanapa valupyörässä
Rakenne on nelikerroksinen: keskellä ovat laakeripesät omassa valussaan. Sen jälkeen seuraava kehä on se jossa on sysäyksenvaimennin laakerointeineen ja kolmantena vanteelle lähtevät puolat. Viimeksi vanne joka on tarkoitettu sisärenkaattomalle renkaalle. Etuvanne napoineen on yksinkertaisempi. Käytän, yleensä, 60-sarjan, 205 leveää, kuusitoistatuumaista autonrengasta takana. Saattaa kestää yli 20000 kilometriä. Alkuperäistyyppisillä renkailla ei päässyt edes kymppitonnia kun olivat sakkokunnossa ja ikävähköt ajaa. Vakiokumi maksaa moninkertaisesti enemmän kuin auton kumi. Toki, nyt ostin jo yli sata euroa maksavan auton renkaan. Saan kokemustietoa jos vaikka olisi laadukkaampi kuin halpiskumi. Lähinnä siihen että kannattaako maksaa ja onko kalliimpi kumi kovastikin parempi. Halvemman pään renkaat ovat hintaluokassa 50 - 90 euroa. Melkoinen ero alkuperäiskumiin jonka hinta oli viisi vuotta sitten yli 200€ ja vain tilauksesta. Ynnä allelaitto.

Oma kokemus
Parempi pito. Sen huomasin sadesäällä kiihdyttäessä. Alkuperäiskumi sutaisi sateisella asfaltilla helposti. Auton rengas, halpismalli, ei sitä tehnyt näillä hevosvoimilla. Auton kumi kun on pehmoisempaa kumia. Näin minulle rengasliikkeessä kerrottiin. Tässä omia kokemuksia eli muuta selitystä.

Jos tekisi pinnapyörät
Auton peltivanteesta saa kyllä vanteen kun keskiön irrottaa. Hyvä maalaus vain pintaan. Ensin on, tietenkin, homma saada aikaiseksi pyörän keskiö ja laakeripesät sekä paikka sysäyksenvaimentimelle. Pinnauksen osaisin sekä rei´ittää vanteeseen, tehdä vanteesta ilmatiiviin, sisärenkaattoman sekä rihdata vanteen oikeaan kohtaan pyörännavan suhteen. Onpa näitä tullut tehtyä. Mutta keskiön kanssa voisi tulla ongelmia. Jos vanhan vanteen särkee ottaen siitä keskiön niin eipä jää varalle mitään. Toisaalta keskiön valauttaminen muotteineen ja  koneistaminen olisi aika iso ja työläs homma. Laakereillekin paikat pitää tehdä. Mahdollista mutta epätodennäköistä. Toinen tapa olisi tehdä keskiö hitsaamalla. Se vaatisi aika hyvän hitsarin ja koneistuksen. Teräksestä tulisi painoa. Alumiinista valamalla saisi kevyemmän keskiön mutta vaatisi aika paljon tekemistä ja suunnittelemista jo muotin tekoon. Jos pitäisi tehdä vaikka tuhat takapyörää niin se, ehkä, olisi kannatavaa jos olisi kysyntää.

Pesu ja muu siistintä
Puhdistusta ja, eritoten, vahausta helpottaisi jos ottaisi jarrulevyn ja abs-kehän irti. Toistaiseksi en ole vaivautunut vaan olen käyttänyt kaikenlaisia pikku vippaskonsteja pesussa tiskiharjaa ja vanhaa hammasharjaa myöden. Etupyörän suhteen, puhdistusta ajatellen, ovat isokokoiset jarrulevyt tiellä. Painepesuri on kätevä moneen paikkaan mutta etu- ja takapyörän napojen pesemistä pesurilla välttäisin. Tulee kalliimpaa remonttia maksettavaksi jos laakereihin pääsee vettä. Sama koskee ohjausta ja takahaarukan laakerointia. 

Laakereiden suojat
Niinsanotut suojatut laakerit eivät ole kovin hyvin suojattuja. Niiden rulla- tai kuulakehän sivuilla on metallivahvisteiset kumitiivisteet. Niissä, erityisesti tiivisteen ulkokehän huuli on varsin ohut ja periksiantava. Se ei kestä mekaanista kuormitusta juurikaan. Kuten painepesuria. Kuluessaan sen tiiveys heikkenee. Lisäksi on olemassa ilmiö joka vaikuttaa eritoten ulkoilmassa säilytettäviä ajoneuvoihin: ilman kosteuden ja lämpötilan vaihtelu. Kun pyörällä on ajettu ovat laakerit lämmennneet ja niiden sisältämä ilma on laajentunut ja purkautunut ulos tiivistyksestä huolimatta. Sitten kun ajoneuvo pysäytetään niin alkaa jäähtyminen. Jos olosuhteet ovat kosteat, kuiten sateella tai yöllä on usvaa ja lämpötila laskee runsaasti niin laakeri vetää sisäänsä joko silkkaa vettä tai ainakin kosteaa ilmaa. Tämä kun toteutuu toistuvasti on korroosiolle hyvä mahdollisuus edetä. Laakerit ovat terästä ja osittain karkaistuja. Ovat ruostuvaa ainetta. Erityisesti elokuun ja sitä syksyisemmät säät ovat altistavia.

Puolikelluvat jarrulevyt
Levyjen navat ja varsinainset jarrulevyt on kiinnitetty niiteillä ja jousilevyillä toisiinsa. Näin saadaan kompensoitua lämpötilavaihtelusta johtuva jarrulevyn laajeneminen. Jos haluaa irrottaa jarrulevyn tai kaikki levyt on ne hyvä merkitä missä asennossa ovat vanteen keskiön suhteen ja mikä levy milläkin puolella. Kyseessä kuitenkin on varotoimenpide. Vaan jos huonosti käy niin jarrulevy(t) voi(vat) alkaa nypyttämään. Levyn keskiöstä jarrulevyn irroitus ei onnistu kuin rikkomalla kiinnikkeet. Käytännössä ostetaan aina uudet levyt kokonaisuutena. Hinnasta en tiedä mutta veikkaan että muutamalla satasella pörssi vajuu.

Jarrusatulat
1400:sen jarrusatuloiden mäntien suojaksi ei ole laitettu, vanhemmista malleista tuttuja haitarikumeja. Sen sijaan jarrumännät ovat pintakäsitellyt jollain hapettumaa estävällä aineella. Metodia en tiedä. Viimeksi tarkastelin takajarrusatulan mäntiä ja testasin niiden liikkuvuuden ja siisteyden. Muuton jarrujen kanssa ei ole ollut hankaluuksia. Etujarrupaloja on kulunut runsaasti mutta takajarruun vasta kolmannet palat. Etujarruihin jarrupalojen vaihto on helppo etukautta mutta takasatulaan hieman vaikeampi kun joutuu irrottamaan satulan jarrukilvestä. Tai jos takapyörä on muusta syystä irrotettu niin työskentelytilaa on enemmän. Voi renkaanvaihdon yhteydessä tarkistaa asian.

Jarrupalat takana
Uutenakin takajarrupaloissa on varsin ohut jarrumateriaali. Ei kovin montaa milliä kulutusvaraa kun on jo rauta rautaa vasten. Tässä pyörässä oli toinen paloista kulunut enemmän. Siihen ei ole kovin montaa syytä: satula liukuu, palojen kulumisen myötä, siten että ne kuluisivat yhtä paljon kumpikin. Jotain kankeutta satulan liu'uissa on ollut. Käsin liikuttaessa en, kuitenkaan, huomannut liukukyvyssä isompaa eroa. Toinen jarrupaloista oli siis vähemmän kulunut. Jarrupalat eivät takajarrussa ole keskenään paikkaa vaihdettavia kuten on etujarrupaloissa.

Jarruletkut ja putket
Kohtalaisen vapaat huollon suhteen. Jarruletkut ovat niinkutsuttua metallipunosletkua. Nyt, pyörän ikäännyttyä, olen huomannut että etujarrun letkujen pinnoitus on hieman tummentunut läpinäkyvyytensä suhteen. Pysynevät toimintakuntoisina kunhan tarkistaa etteivät letkut hierrä mihinkään rakenteisiin. Vaikka letkut ovatkin punosletkuja niin niilläkin on käyttöaikansa. Hinnoista en ole tietoinen. Toisaalta, letkuja saa ihan metritavarana ja voi itse tehdä sopivat letkut.

Jarru- kytkinneste
Vaihdan säännöllisesti. Kilometrien mukaan. Tietenkin aika hapettaa ja kostuttaakin nestettä ja jarrusatuloissa ovat suuret lämpötilavaihtelut. Se, toki, riippuu siitä kuinka kovaa ajaa ja jarruttaa. Pitää muistaa se että pyörän massa on melkoisen suuri ja siten jarrut joutuvat raskaammalle kulutukselle kuin kevyessä sporttipyörässä. Jarruneste on herkkä kosteudelle. Jos se saa kosteutta niin sen kiehumislämpötila laskee romahdusmaisesti. Siksi kytkin- ja jarrunestesäiliöiden kansissa ovat melko jämäkät "haitaritiivisteet" joiden yläpuolelle pääsee ulkoilma mutta alapuolelle ei. Haitarikumi suojaa ja sallii nesteen näennäisen määrän vähenemisen. Ei se vähene vaan jarrupalat kun kuluvat niin jarrusatuloihin siirtyy jarrunestettä kulumisen myötä. Sama nestoimisella kytkimelläkin mutta vähemmässä määrin.

Kytkinneste
Samaa kamaa. Se ei joudu koville rasituksille mutta vanhenee sekin. Neste on siihenkin hyvä vaihtaa. Jarruneste ei ole erityisen tyyristä ja sitä myydään autokäyttöön tarkoitetuissa isohkoissa astioissa joten kerralla tulee ostettua useamman vuoden nesteet. Toki jarrunesteellä on ikävä tapa vanheta jolloin sen ominaisuudet kärsivät. Eli sieltä tallinperän hyllystä pois yli viisivuotiaat "kurat". Nesteen vaihto on helppo: liitin löytyy akkutilan vierestä. Hommaan tarvitaan isohko injektioruisku, pätkä läpinäkyvää muoviletkua että näkee ettei sekaan mene ilmaa vaan vain jarrunestettä. Toinen tapa on laittaa neste kulkemaan jarrunestesäiliöstä abs:n kautta jarrusatuloihin. Riippuu ratkaisusta pitääkö olla virta päällä.

Pyörän säilytys
Itse säilytän pyöriäni joko asunnon läheisessä talossa lämpimässä autotallissa suviaikaan tai Kerhollani talvella tai jos en niitä muutoin käytä. Myös Verstaallani on hieman säilytystilaa. Ulkona en säilytä. Siitä on huonoja kokemuksia ja huonoin syy ei ole sade. Lapset käyttivät kiipeilytelineenään tai piilopaikkana kun oli huppu pyörän päällä kun pyöräni oli parkkiruudussa. Olen nähnyt myös aikuisia henkilöitä ja lapsia istuvan pyöräni päällä ja kun olen kysynyt syytä niin vastaus on: halusin koittaa tai että lapsenikin tietää  nyt millainen moottoripyörä on. Kerran meni yhden koittajan autoon istumaan Orituvalla. Kun hän huomasi minut kuskinpaikalla niin alkoi kauhea messu. Että kenenkä luvalla...

Jatkoa seuraa, ehkä kuvia myös kunhan tästä Kerholle kömpisin... Coronalla oli 5.12. perjantaina ja lauantaiaamuun asti hyvät bileet. Olin myöhään...

 

California 1400 GTS Sivulaukkujen ja -telineiden kunnostusta

 

Naarmuja, kiveniskemiä ja hiertymiä
Osa pelastettavissa ihan perusmenetelmillä kuten pikkunaarmut. Isompien naarmujen korjaaminen ja kiveniskemien paikkaaminen vaati jo enemmän puuhastelua. Muoviosissa kolhu ei juuri käytettävyyttä pilaa mutta teräsosissa ja paljaassa alumiinissa, kuten kiveniskemissä, kun maali- tai pinnoitus on rikki, syntyy korroosiota.

Tässä ulkonäkö muutamia vuosia sitten kevätsäässä.

Näkymättömissä olevat vaurioalueet
Niiden metallipintojen korjaus jotka ovat näkymättömissä on helppoa koska ei tarvitse tehdä erityisen siistiä. Mahdolliset ruosteet tai, alumiinin tapauksessa, sen oksidi, hion pois, pyyhin pinnan asetonilla ja maalaan yli värillä, yleensä mustalla sekä, mahdollisesti lakkaan sen, mikäli rakenne on ollut alunperinkin sellainen.

Mattapintaiset alueet
Helpoin osuus. Pesin laukut ulkopuolelta perusteellisesti. Kuivumisen jälkeen kunnostin mattapintaiset muoviosat eli laukkujen tukirakenteet eli se alue joka on enimmäkseen piilossa eli ulkopuolen sisäsivut. Melkoisen harmaat olivat. Lievästi röpelöistä mustaa muovia. Hyllystäni löytyi aine jolla harmaantumisen sai mustaksi. Voisi sanoa että varsin siistiä tuli. Tiedä sitten kuinka kauan musta pysyy mustana. Vaan ainetta on jäljellä. Laitan kuvia kunhan Kerhollani pyörähdän.

Muoviset pinnat
Niitä on kolmenlaisia: mattapintaisia eli maalaamattomia, pinnoitetut muovipinnat ja kiiltävät muovipinnoitukset. Mattapinnalle on oma aineensa. Se tekee pinnan alkuperäisen mustaksi. Tässä tapauksessa, pinnoitetut muovipinnat ovat, yleensä maalattuja ja, mahdollisesti, myös lakattuja. Sille riittää sama hoito kuin yleensäkin maalatuille pinnoille. Kiiltävä, pinnoitettu muovipinta on ongelmallisin. Tässä tapauksessa, omassa pyörässäni, olen sivulaukun kansiin liimannut nk. koristelistat. Koska takasatulan päällä olen kuljettanut isohkoa telttapakkausta on listoihin tullut vaurioita. (Jos listoja ei olisi niin laukkujen kannet olisivat naarmuuntuneet.) Jos listoja vaihtaisin olisi kannet irrottettava laukuista ja tehtävä listojen liimauksen irrotus jollain miedolla liuottimella. Sivulaukkujen kansien siistiminen ja uusien listojen liimaus palauttaisi siisteyden. Mutta olkoon nyt vielä tulevalla kaudella hieman kuluneen näköiset. Jossain vaiheessa myyn pyörän. Ajokorttini on, toistaiseksi, voimassa noin kaksi suvea. Ehkä, ennen pyörän myyntiä, uusin listat. Elättelen myös ideaa että voisin ajaa vielä sen jälkeenkin trikelläni. Sehän ei itsekseen kaadu ja on osoittautunut kelvolliseksi kulkuneuvoksi. Valmistin sen, aikanaan, kun menetin hirvikolarissa liikuntakykyni osittain, invakulkuneuvokseni. Herättää monissa huomiota. Ehkä sääliäkin. Poliisikin sillointällöin viittoo levikkeelle.

Teippaukset
Niistä olen yllättynyt että ovat kestäneet hyvässä kunnossa. Tein teippaukset itse. Laukontorin autotarvikeliikkeestä ostin teipit. Sitten vain, vakaalla kädellä, teippaamaan. Toki, ennen teippausta, piti pyörä pestä. Teippi ei pysy jos maalin päälle on tehty vahaus. Mutta teippauksen jälkeen pitääkin vahata.

Tulevalla viikolla, toivoakseni
Hankin mustalle, kiiltävälle maalille sopivan vahan jolla pyrin korjaamaan niin kiveniskemät vähemmän näkyviksi kuin saamaan laukkujen ulkopinnan kiiltäväksi. Tesoman autotarvikkeesta kyselen ensin. Se on, kätevästi, kodin ja kerhon puolessamatkassa pikku koukkauksella päätieltä. Samalla pysäyksellä voi poiketa ostamassa läheisestä kaupasta iltapilsut tai mietoa viiniä.

Viikkoa myöhemmin
Laukut on pesty, vahattu ja valmiinia kiinnitettäviksi paikoilleen. Kiirettä ei vielä ole... 

Kaatumaraudat
Edessä ja takana. Etukaatumaraudat olen muokannut Cali3-mallisista takakaatumaraudoista ja kääntänyt ne nurinpäin sekä hitsasin ja taivutin niihin kiinnityskohdat. Takakaatumaraudat olen taivuttanut itse saumattomasta teräsputkesta sekä tehnyt hitsaukset ja asennuksen. Maali on nk. polttomaalaus jonka teetin läheisessä alan maalaamossa. Myös muita osia olen polttomaalauttanut. Jo kakarana seurasin likeltä kun äidinisä, seppämestari Vaskivedellä Virroilla, käsitteli rautaa ja muita metalleja. Myös isänisä oli seppä mutta hän ei sitä ammatikseen tehnyt kuin siltä osin että teki hevosille kengityksiä sekä tarvekaluja tarvitseville. Muutoin maanviljelyä. Kerrottakoon että pääosa materiaaleista, ihan huippumateriaalienkin osalta, Kuten dural, olen hankkinut paikallisesta romuliikkeeltä. Soini. Samasta firmasta olen hankkinut runkorakenteisiin sopivaa teräsputkea. Kuten valmistamaani Trikeen.

Teknisesti
Laukuissa ei ole mitään varsinaista, rakenteellista, vikaa vaan vain kymmenientuhansien kilometrien aiheuttamat, erityyppiset kulumat. Osa on omia mokia, muut käytön tuomaa normaalia kulumista. Salvat ja niiden lukot toimivat. Saranat kunnossa sekä laukkujen kansiin liimaamani koristelistat ovat edelleen käyttökelpoiset vaikkakin yläpinnoiltaan kuluneet. Ehkä, joskus, innostun ne uusimaan. Listat, sinällään, eivät ole kalliita. Bilteman hyllystä. Mainittakoon että pyörällä ei ole kaaduttu, toistaiseksi, mutta se on kaatunut paikoiltaan itsekseen johtuen petollisesta maalajista. Syntyi vain pikkuvaurioita jotka olen korjannut. Taannoinen lintukolari vaurioitti hieman pleksiä. Ei haittaa ajamista. Vain naarmuja. Kerrottakoon että olen ajanut moottoripyörällä hirvikolarin, 1100 Brevalla, pari lintukolaria joista fasaanista jäi ikävät jäljet Centauron vasempaan sylinteriin ja pakokäyrään. Muutoin olen sattunut joitakin kertoja hirvieläinkolarin todistajaksi, soittanut apua jne. Olen lopettanut kadun varressa vammautuneen kauriin kaupungin puiston laidalla. Samalla tekniikalla olen kätevästi leikannut vammatuneilta elikoilta kaulavaltimot poikki muissakin yhteyksissä. Olin teini-iässä teurastamossa kesätöissä ja opin miten elikolta lähtee henki kätevästi ja kivuttomasti. Yleensä on puukko matkassa mukana. Ongelmana pidän että kansalainen ei saa, laillisesti, kuljettaa mukanaan veistä tai puukkoa julkisilla paikoilla. Erään vammautuneen kauriin kaulavaltimon katkaisun tekemisestä paikalla olevista henkilöistä joku soitti poliisin. Mikä oli hyvä. Poliisit kiittelivät reippaasta toiminnasta kauriin lopettamisesta. Läsnäolijat linja-autopysäkillä olivat kauhistuneita.

Joskus toisinkinpäin
Ajellessani jossain Virtasalmen tienoilla oli laulujotsen keskellä tietä. Kaula oli pystyssä mutta muuten liikkumatta vatsallaan keskellä tietä ja seurasi katseella liikkeitäni. Syykin löytyi: tien ylittävä sähkölinja. Lintu oli ihan hiljokseen. Kävelin lähemmäs ja otin kaulastaan kiinni, kiersin toisen käteni linnun alle ja kannoin sen läheiseen järveen. Kun oli aikaa niin istuskelin rantakivellä ja seurasin kun joutsen lähti hiljalleen uiskentelemaan järven selälle päin. Kerran vilkaisi minua pitkään ja jatkoi taivaltaan. Muusta en tiedä. Tunteikasta.

Viime suven 1400 Guzzin  vaivat
Merkittävin lienee se että lisävalojen kannattimen oikean puolen kiinnitysruuvi katkesi. Olin useamman sadan kilometrin päässä kotitallista niin piti vaiva korjata tien päällä väliaikaisesti. Eli jeesusteippiä peliin. Kotitallissa vaihdoin uudet ruuvit molemille puolille. Eiköhän se taas muutaman vuoden kestäne. Käytän liki aina rst-ruuveja jos ne lujuuden suhteen riittävät. Pyörässä ei ole häiriötä ollut. Nyttemmin pitää vaihtaa kaasuvaijerit ja ohjelmoida niiden liikeradat ECUn muistiin. Vanhat vaijerit ovat ehyet mutta jätän ne varaosiksi. Olisi perin inhottavaa jos matka katkeaisi niin olemattomaan vikaan kuin jonkin vaijerin katkeamiseen. Vaijerin vaihto vaatii, uusien vaijereiden ohella, tietokonetta asianmukaisine ohjelmineen että vaijerit voi ottaa käyttöön. Itse vaijerien tietotekninen asetusprosessi on nopea. Jos osaa käyttää tietsikkaa niin osaa peruasiat ohjelmoida. Moottoriohjauksen ja muiden toimintojen ohjelmointiohjelmisto on ilmainen ja suomenkielinen. Kaverin kanssa käännettiin suomenkielelle. Minä englanninkielestä ja kaveri saksankielestä. Sen sijaan moottoriohjauksen hienosäätö ja syvällisempi ohjelmointi vaatii perehtymistä, osaamista ja tietoa mutta tehtävissä. Omat pyöräni olen ohjelmoinut itse. Myös muita käyttöjärjestelmiä Guzzidiagin ohella.

Laukkujen telineet
Kiveniskemiä jotka olen jo korjannut paikkamaalilla. Kumituet, joihin laukut nojaavat, ovat kunnossa ja muutenkin vaikuttavat käyttökelpoisilta. Vahaan nekin kiveniskemät, joita en ole vielä huomannut fiksata, etteivät lähde ruostumaan. Kuluneimpiin kohtiin tein jo paikkamaalaukset. Voisi sanoa että luonnollista kulumaa. Lisäksi takapyörän lähellä on kiveniskemäongelma. Niin takavanteen osalta kuten muutkin lähellä olevat rakenteet ovat saaneet kulumia. Sen sijaa nk. uunimaalattujen osien maali on edelleen siisti.

Laukkutelineiden kiinnitys runkoon
Toistaiseksi ei ole sanottavaa. Käyn kiinnityskohdat läpi ja teen korjauksia jos on tarpeen. Pikaisella vilkaisulla ei ihmeempiä korjauksia tiedossa. Ehkä sivuaukkujen asentojen hienosäätöä.

Sivulaukkujen sisäpuoli
Taitaa pesu riittää. Alkuperäiset kiinnikkeet hylkäsin. Sen sijaan tein alumiinilevystä kiinnityskohtien upotuksiin niihin sopivat "latat" joilla laukut kiinnittyvät jämäkämmin telineisiinsä kuin Guzzilla on suunniteltu. Laitan kuvia. Sen verran olen vakoillut muiden, samanlaisten laukkujen omistajien pyöriä ja voinen väittää että muovinen rakenne on antanut hieman periksi.  

Sivulaukkujen ulkopuoli
Mattapintaisen muoviosuuden olen jo käsitellyt siihen tarkoitulla aineella ja alkuperäinen "mustuus" palasi. Maalatut pinnat tulen vahaamaan laadukkalla vahalla. Aikaahan on ajokauden alkuun. Saatta keretä vilä pölyttymäänkin.

Takalaukku
Storm Motorin valikoimista. Ostin, halvalla, pikkuvikaisena. Siinä oli pieni klommo sen alumiinisessa kannen osassa. Lentokonelevysepän koulutuksen saaneelle se ei ollut ongelma. Shad-merkkinen. Matalimmillaan se on litteähkö mutta jos kuormaa on enemmän sen koko kasvaa merkittävästi. Ylöspäin. Matkustajan selkänojan olen poistanut laukun etuosasta niin sain takasatulalle lisää kuljetuskapasiteettiä. Olisi Guzziliikkeessä ollut merkin omakin takalaukku tarjolla mutta kolme kertaa kalliimpaan hintaan. Sitäpaitsi omani on tyylikkäämpi. Olen saanut asiasta kehuja. Lisäksi takalaukun telineen alla on asentamani led-toiminen lisäjarruvalo koska pyörän alkuperäiset jarruvaloledit eivät ole erityisen tehokkaat ja ovat aika alhaalla. (Myös lisävilkkuja olen suunnitellut kaatumarautojen takakulmiin.) Takalaukku, varusteineen, on kiinnitetty pyörän alkuperäiseen tavaratelineeseen siten että se ei hiero, vahingossakaan, alkuperäistä kromia rikki. Pääasiassa 1400 Californiassa se mikä näyttää kromille ei ole kromia vaan ruostumatonta, kiilloitettua terästä. Kätevää. Vain muutamat pikkuosat ovat kromattuja joista isoin on tavarateline.

Rekisterikilpi sai uuden paikan
Tein, heti uutuuden, takalokasuojaan jatkeen, ennen kuin edes ajoin sillä, lasikuidusta siten että se noudattaa takalokasuojan muotokieltä. (Ne jotka ovat kuiturakenteiden kanssa toimineet  tietävät että ensin on tehtävä muotti.) Sen taakse tein rekisterikilven telineen. Nyttemmin, lähes 60000 kilometriä myöhemmin, puran sen ja maalaan uudelleen. Maali on hieman kulunut ja kiinnitysosat, jotka ovat takarenkaan heittelemän hiekan vaurioittamat, kunnostan. Mukavia ja kiireettömiä pikkupuuhia talvisydännä. Asunnolta kerholle on moottoritietä vajaat kaksikymmentä kilometriä. Tai keskustan kautta hieman enemmän mutta voin käyttää sillä reitillä myös julkista liikennettä. Jos vaikka porettaa. Vanha Monttu on hyvällä hollilla. Toki Tampereen Teatterin katutason monet ravintolat ovat myös tavoitettavissa eikä ole pitkästi matkaa bussipysäkille. Tai taksitolpalle jos ilta venähtää aamuyöksi... Toki, hyvällä säällä, olen kävellytkin keskustasta. Olisiko jotain neljä kilometriä.

Suunnittelemani ja rakentamani kakkosajoneuvoni Kerhoni pihamaalla. 

Hirvikolarin syytä
Selkäni murtui kolmesta kohtaa ja muitakin vammoja tuli. Siksi aloin pitkällä sairaslomallani suunnittelemaan ja myöhemmin rakentamaan itselleni kolmipyöräistä ajoneuvoa joka ajettaessa käyttäytyisi kuin soolopyörä. Siitä on juttua muualla blogissani enemmän. Taka-akseli on "saranoitu" pyörän muun rungon kanssa erilleen. Siksi kallistelutuntuma kaarteissa.

Työkaluja on 
Kerhollani on hyvät mahdollisuudet tehdä huoltohommia. Työkaluja on kokolailla hyvin sekä muita fasiliteettejä. Kerholla voi kahvitella, ruokailla, saunoa, ryypätä itsensä tärviöön ja vaikka pelata eri pelejä. Tosin, tämän kirjoitushetkellä, on biljardipöytä remontissa. Muut kisailuvälineet ovat kunnossa.

Sisäkaarteeseen kallistelevan triken kanssa touhutessa
Silloin kun sen rakensin. Testautin pyörän Testmillin asiantuntijoilla. Lisäksi se piti katsastaa katsastuskonttorilla. Läpihuutojuttu koska se on vain muodollisuus. Eivät voi ylittää Testmillin lausuntoa. Katsastuskonttorilta sain mukaani, kuten asiaan kuuluu, rekisteröintitodistuksen. Mielestäni asiassa on päällekkäisyyksiä sekä turhaa byrokratiaa ja rahanmenoa.

Tässä hieman alkua pyörän rakentelusta.

1400:n seuraavat tarkistukset
Koskee lähinnä etujarruja. Pitää katsoa onko jarrupaloissa kulutuspintaa ja ottaa selville ettei jarrupalojen kiinnitysheloissa ei ole likaa tai ruostetta eli ovat toimintakunnossa. Takajarrussa on uudet jarrupalat. Jarrunesteet olen vaihtanut säännöllisesti. Seuraava vaihto lie syystalvella -26. Litiumakku pitää testata jo keväällä. Öljynvaihto moottoriin tulee vastaan vasta kesällä -26. Muita huoltoja harkitsen. 

Triken huoltoasiat 
Keulaöljyn kuntoisuuden tarkistan. Koska Trikellä tulee, vuodessa keskimäärin, vain parituhatta kilometriä niin sen huoltoväli on melkoisen pitkä. Viime kesänä en ajanut Trikellä metriäkään. Kaikki ajot tapahtuivat 1400 Californialla. Näin voi olla tulevanakin suvena. Vartoilen että säät ovat sopivat. Eläkeläisellä ei juurikaan kiireitä ole.

Tykkääkö Rouva
En ole ihan varma oliko se aika parempaa kun työpäiväni jälkeen menin Verstaalleni ja sieltä kotiuduin iltauutisten aikaan. Nyttemmin olen enemmä kotosalla mutta Rouvalla on iltamenoja. Harrastaa, muun ohella, maalausta. Tauluja on sekä seinillä että seiniin nojaamassa.

Laitan kuvia kunhan aiheeseen etenen...

California 1400 GTS Vasemman äänenvaimentimen kunnostusta ja asennus

 

Liittyy takarenkaan vaihtoon
Takapyörä on jo, renkaineen, laitettu akselilleen. Tänään laittelin vasemman äänenvaimentimen paikoilleen. Sen joutuu irrottamaan takapäästään että taka-akselin saa irrotettua. Varsinaisesti äänenvaimennin ei ollut irti kuin kiinnitinruuveistaan, kolme kappaletta kupukantakuusikoloruuveja josta yksi on hankalassa paikasta avaamisen ja kiinnittämisen suhteen. Pakokäyrän jälkeen on pakoputkiston keskipönttö ja varsinainen äänenvaimennin liittyy siihen taipuisalla metalliverkkopunoksella. Tein pikku muutoksen: ylin, vasemman äänenvaimentimen kiinnitysruuvi, on hankalasti tavoitettavassa paikassa. Koska kyseiseen kohteeseen, edes tekemälläni erikoistyökalulla, on hankalaa pelata kuusiokolon kanssa niin korvasin ruuvin ruostumattomasta teräksestä tehdyllä, tavallisella, kuusiokantaruuvilla. Nyt on helppo kiinnittää. Joku voi nyt kysyä että miksi en irroita pakoputken kannatinta rungosta. Alunperin, jos ei ole kaatumarautoja ja sivulaukkujen telineitä, äänenvaimentimen irrotus ja asennus olisi helpohkoa. 

Pakoputken rst suojapelti on lievästi naarmuuntunut.

Mietoa kamaa
Kyseessä ei ole ruostumattomalle teräkselle tarkoitettu hionta-aine. Käytin hellävaraisempaa alumiinille tarkoitettua ainetta. Teho oli osittainen eli pienimmät naarmut korjaantuivat jossain määrin mutta osa naarmuista jäi selvästi näkyviin. Ikä ja käyttö näkyy. Materiaali ei kuitenkaan ruostu kuten käy naarmutetulle kromipinnoitteelle. Katselen jostain sopivan aineen rosterille. Toisaalta ei asialla ole käytännön suhteen merkitystä. Ei vaikuta ajettavuuteen.

Äänenvaimenninta en vielä kiillottanut. Jotain "suttua" on pinnassa.

Suhteellisen suojassa
Äänenvaimentimet ovat sivulaukkujen alla eli välitöntä hiertymisvaaraa niille ei ole kuten edempänä oleva suojapelti kärsii ajosaappaan osumisesta siihen ja mahdollisia kiveniskemiäkin saattaa löytyä. Ylipäätään ne osat mitä luuleen tässä pyörässä kromiksi niin ei olekaan sitä vaan ruostumatonta terästä.

Vaihdepoljin on myös putsattu ja nivelet voideltu kevyesti.

Vaihdepoljin oli kangistunut
Johtuen siitä että sen laakeria tiivistänyt, toinen niistä, eli o-rengas oli katkennut. Ehkä vanhuuttaan tai asennusvirheestä. Muut, kuten jarrupolkimen, vastaavat tiivisteet olivat ehyet. Laitoin uudet o-renkaat vanhojen tilalle. Taas menee monta vuotta tällä laitolla.

Muovisia koteloita
Kuten kuvassa yllä, on käynnistinmoottori peitetty muovikotelolla. Se on haalistunut vuosien mittaan joten teen sille saman kuin sivulaukkujen sisäsivujen vastaavalle muoville. Pyörässä on muuallakin kyseistä röpelöpintaista muovia.

 

Äänenvaimennin takaapäin, leditoiminen takasumuvalo sekä, toistaiseksi, naarmuttomana säilynyt kaatumarauta.

Omaa valmistetta
Tein kaatumaraudat verstaallani. Erinäisiä taivutuksia ja kiinnityksiä piti rakennella. Jos keikahtaa, vaikka paikaltaankin, niin suojaavat äänenvaimentimia. Myös edessä on, jämäkämmät, tekemäni kaatumaraudat. Myös, yllä kuvassa, oleva takasumuvalo on osin omaa rakennettani. Kaverini Repe joutui eräässä projektissaan viranomaisen armoille kun eräässä ajoneuvossa oli, viranomaisen mielestä liian tehokkaat jarruvalot. Sain lahjoituksena kyseiset ledit. Laittomat ehkä tässäkin vaan luotan valotehoon silloin kun on sumua.

 

Paikkamaalattavaa oikean puolen sivulaukun raudoissa. Perävaihteen kotelon vahaus on odotettavissa.

Hiertymiä ja kiveniskemiä laukkutelineissä
Kuvassa oikealla näkyvät hiertymät on helppo hoitaa lisäämällä maalia. Sen sijaan satunnaisissa kohdissa olevat kiveniskemät ovat hankalampia kunnostaa. Koska takalaukku on hiertänyt kiinnitysrautaansa ja vasemmalla näkyvä pyöreä kumipuskuri ei näytä olevan ollut kiinni sivulaukun pohjaa vasten. Tietää sitä että pitää tarkistaa sivulaukun kiinnitysruuvien reikien sijainti ettei laukun pohja hierrä telineeseen vaan kumipuskureihin. Kosmeettista haittaa siitä ei ole mutta, ajan mittaan, voi korroosio iskeä.

Punainen heijastin
Jostain syystä molemmissa telineissä on pyöreät heijastimet. Mutta kun laukku on paikoillaan ne jäävät piiloon. Lienee jonkin muun maan lainsäädännön kummallisuus. Vai pitäisikö laukun kulmaan liimata punainen heijastin? Eipä ole kukaan huomauttanut. Poliisi on pari kertaa pyörääni ratsannut mutta ei ole ollut sanomista. Toki auton rengas takapyörässä on ollut joillekin konstaapeleille vaikea asia.

             Vasemmalla puolen vastaava kohta paikkamaalattuna. Sipaisen vielä                toisenkin kerroksen. Tai pyöräytän kulmaan muutaman kierroksen eristysnauhaa.

Johdin vasemman sivulaukkutelineen putken alla
Se on aiemmin esitetyn led-sumuvalon piuha. Käyttöä on ollut muutaman kerran. Tosin ei ole selvinnyt, suoranaisesti, onko siitä ollut apua. Mutta eipä ole kukaan ajanut syyskuun sumuisessa illassa ylitseni. 

Pikkusäätöjä
Koska sivulaukut ovat muovia ja niissä on kuljetettu melkoinen määrä tavaraa viimeisen, liki 60000 kilometrin matkalla, niin arvelen että sivulaukut ovat muuttaneet muotoaan lievästi. Asia on helppo korjata laittamalla laukkujen sisäpuolelle kevyt tukirakenne. Toinen vaihtoehto on muokata lievästi sivulaukkujen kannattimia. Molemmat toteutettavissa. Prosessi on vaiheessa...

Rekisterikilven teline ja lokasuojan jatke
Se on omaa valmistettani. Lokasuojan lasikuituista jatketta pitää kevyesti hiekkapuhaltaa, pakkeloida ja maalata. Sama koskee kilpitelinettä. Sen etupuolen raudat ovat takarenkaan rapasuihkussa. Voisi laittaa sen kohdalle pienen kuraläpän. Ihan vain nippusiteillä kiinni kun se ei sieltä mihinkään näy.

Jatkunee...

t 

Pala työ- ja harrastehistoriaani

Miksi näitä kirjoittelen
En ryhtynyt muistelmiani kirjoittamaan aiemmin koska joitain mainitsemiani asioita on tavan tallaajan vaikea omaksua. Ainakin osassa lähipiiristäni ja baarijutuistani olen saanut hyvin kielteista palautetta ja syytetty valehtelijaksi vaikka kerron vain siitä mitä olen duunaillut vuosikymmenien aikana. Nyt, kuitenkin, saattaa alkaa olla viimeiset ajat että pystyn näitä älyissäni kirjoittamaan. Tosin, en ole ennustaja, joten voin olla liian ennakoiva. Toki moni tietää että olen ollut jonkin tason osaaja moottoripyörissä ja sen alan järjestötöissä vaan se on ollut vain harrastukseni. Onhan minulla ollut ammattitöitäkin ja muita "juttuja". Niitäkin tuon tässä esille. Juttu tulee jatkumaan eli viimeinen piste ei pidä. Työni olen tehnyt monella alalla mutta sotilasilmailu- ja avaruusalustekniikka ovat olleet pääosa laajaa työhistoriaani. En viihtynyt kovin pitkään yhdessä duunissa vaan edetä pitää.

Kun vielä syntymäpaikallani asuin
Lapsuudestani maatilla en juurikaan, tässä yhteydessä, kerro koska se oli varsin normaali. Mutta teini-iässä, kun ison järven rannalla asuu, niin vesillä liikkuminen kiinnosti. Siksi opettelin purjehtimaan. Ensin optimistijollalla ja sittemmin purjelaudalla. Kuitenkin hankin isohkon pulpettiveneen jossa oli 25-heppainen perämoottori. Ei ehkä nopein mutta vakaa joten uskalsi lähteä Koljonselälle ja Näsinselälle ajelemaan vaikka olisi ollut hieman "läikettä". Se laajensi ympäristötietoutta ja vesillä kulkemista sekä tuttavapiiriä. Mutta kun ikäännyin niin vene ja purjelautailu sai jäädä ja ryhdyin moottoripyöräilemään. Vene, moottoreineen, meni myyntiin. Hankin omistusasunnon muualta ja keskityin moottoripyöräilyyn. Ohessa perustin, kavereiden kanssa, mc-kerhon Ylöjärvelle jonka kerhoillasta tänäänkin kotouduin. Eli kerho on voimissaan. Huomenna, perjantai-iltana, käyn toisen tunnetun kerhon, Corona mc:n, pippaloissa. Todennäköisesti tapaan vanhoja tuttuja ja kerhokavereitani. Vuosikymmenten kuluessa olen tutustunut kymmeniin mc-kerhoihin Suomessa ja ulkomailla. Mukavaa on ollut. Monista kerhoista, Euroopasta, on käynyt lukuisia vierailijoita. Myös USA:sta on ollut motoristituttuja käymässä. (Coronan bileistä tulin kotiin aamuneljältä.)

Maalaispojalle tyypillistä
Kiinnostuin koneista: traktoreista, mopoista, moottoripyöristä ja ilmailusta. Siksi hainkin Ilmavoimien Teknilliseen Kouluun. Pääsin varasijalta. Armeijan jälkeen suoraan töhin Linnavuoreen Nokialle. Vaan sieltä siirryin kotikylille Ylö-Tehtaat oy:n maatalouskoneasentajaksi. Kiertelin pitkin maatamme huoltamassa ja korjaamassa koneita sekä kouluttamassa niiden käyttäjiä ja uusia työtekijöitä. Sen jälkeen tekemässä monitoimimetsäkoneita Pinomäki ky:ssä. Mutta aikansa kutakin. Toimin myös, jonkin aikaa, kuorma-auton kuljettajana. Kyllästyin jo toisena talvena. Ei ole talviajo kuormurilla minun juttuni. Sitten olin toista vuotta Rautavaaralla metsäkoneasentajana mutta kyllästyin. Muutin Vilppulaan ja töihin Kuorevedelle Lentokonetehtaalle. Myöhemmin avaruusaluksia valmistamaan. Asuinpaikat vaihtelivat Vilppulasta Jämsään, Kuorevedelle ja Mänttään. Mutta sitäkin vain aikansa. Siirryin erääseen sotatarvikkeita tekevään firmaan. Siellä pari vuotta asentajana ja hain huoltoinsinöörin vakanssille. Kävin testit ja haastattelut. Se oli ensimmäinen työpaikka missä vaadittiin perusteellinen terveystarkastus. Kärähdin siitä että olin koko ikäni peitellyt kakkostyypin diabetestä. Jäin eläkkeelle. En valita. (Duuniluettelosta puuttuu monia lyhytaikaisia työsuhteitani.)

Diabetes
Se on vainonnut minua koko elämäni. Pidin asian omana tietonani ja parhaani mukaan peittelin sairauttani. Kun tuli huono olo, useimmiten jonkin aikaa ruokailun jälkeen, menin piilloon ottamaan noin puolentunnin - tunnin pikku "päikkärit". Joskus heinäladossa tai muussa "jemmassa". Onnistuin salaamaan asian myös Puolustuslaitokselta joten suoritin Ilmavoimissa aliupseerikoulun (Ylik.) ja sen jälkeen siirryin työelämään vakituisesti. Jotenkin onnistuin tasapainoilemaan verensokeritasojen kanssa ilman mitään mittareita eikä se haitannut kovasti harrastuksia eikä töitäkään. Nykyäänkään en mittaa verensokereita. Ne ovat mitä ovat ja tunnen onko sokeriarvo nousussa vai laskussa ja tiedän milloin pitää syödä ja mitä pitää syödä. Paljolti kasvispohjaisia herkkuja. Kun hain viimeistä työpaikkaani huoltoinsinöörin vakanssille eräälle konepajalle minut toimitettiin, kuusikymppisenä, terveystarkastukseen. Silloin en päässyt enää piilottelemaan sairauttani joten jäinkin eläkkeelle eli minusta tuli täysipäiväinen motoristi. Toki moottoripyöräily on ollut lajini jo rippikouluiästä jolloin ajoin mopolla tieliikenteessä ja motocrosspyörällä radalla ja metsäpoluilla. Maalla asumisesta oli joitain etuja. Tiedättekö että korkeaa verensokeria voi laskea nauttimalla kirkasta alkoholia?

LCR-mc Ylöjärvi
Oma kerhoni. Perustajajäsen ja eka puheenjohtaja. Jäsen edelleen. Tai, pitäisikö sanoa, jälleen, koska olin pitkään töissä ulkomailla ja sikäläisten kerhojen jäseninä. Kerhomme, rekisteröity yhdistys, LCR-mc, ei kumarra muita järjestöjä eikä ole sitoutunut poliittisiin tai kaupallisiin tahoihin. Toimitilat ovat laajat kahdessa kerroksessa ja siellä on ravintola ja harrastetila fasiliteetteineen sekä erinomaiset tilat moottoripyörien säilytykseen ja huoltoon. Tänään kävin siellä syömässä ja kahvilla. Saunakin on. Kerhorakennus on ison rakennuksen päädyssä umpiperässä. Iso parkkipaikka eikä läpikulkuliikennettä. California 1400:sen huolto valmistumassa.

Suomen motoristit ry
Kyseistä lafkaa en ole perustanut mutta olen ollut jäsen kymmeniä vuosia ja osan aikaa hallituksessa ja myös puheenjohtajana. Kyseinen yhdistys pystyy vaikuttamaan maamme moottoripyöräilyn lainsäädäntöön ja omaa hyvät yhteydet sekä kotimaan politiikkaan että vastaaviin EU-organisaatioihin. Eduskunnassa olen käynyt puhumassa matkamoottoripyöräilystä. Ehkäpä olen jonkinnäköisen renkaanjäljen jättänyt... Myös omassa kerhossani olen ollut hallituksessa ja lisäksi jäsen parissa muussa kerhossa. Kuten mp69, oma kerhoni, Grubbo Moto Guzzi Finlandian hallituksessa ja Smoton. Myös muutama alan organisaatio myös. Brysseliä myöden.

Kuoreveden Halli
Ilmavoimien Teknillinen Koulu. Sen kahlasin läpi seitkytluvulla. Ylikersantiksi jäi sotilasarvo kun en suostunut päällystöopistoon. Siitä alkoi lentokone- ja avaruusalustekninen urani jota suurin osa työelämästäni on ollut. Siitä joskus toisaalla. Tutuiksi varusmiehenä tulivat senaikaiset Fouga Magister ja Drakenin eri mallit. Aliupseerikoulun jälkeen opiskelin lisää ilmailua. Lähinnä puolustusvälinepuolella. Pari vuotta töitä maan alla Nokian Linnavuoressa. Paljon myöhemmin olin Hallissa jälleen. Tein pienlentokoneita, hävittäjälentsikoiden runkojen osia ja avaruusaluksien runkorakenteita. Ohessa tutkalaitteita ja kaikenlaista avaruuteen tai ilmailuun liittyvää pikkujobia täytehommina. Suurin osa hommista oli puhdastilatyöskentelyä. NASAn ammattilaiset kävivät opettamassa puhdastilatyöskentelyä. Myös Italiassa työskentelin ESAn leivissä, työkaverin kera, puhdastiloissa. Kiva keikka ja hyvä ruoka sekä viinit.

Muita väli-hommia
Koska olin käynyt keskikoulupohjaisen autonasentajalinjan niin siinä yhteydessä sain kuorma-autokortin. Sitä olen varsin vähän tarvinnut. Kuormurin ajamisesta ei kovin makseta eikä ole hääviä talvella. Muutama vuosi meni kun Neuvostoliitonkauppa katkesi ja maa teki konkurssin. Ylö-tehtaat teki myös konkurssin. Ei se minua rasittanut, vaihdoin työnantajaa, Itse asiassa minua pyydettiin töihin. Palkkakin oli niin hyvä että maksoin pois rivitalokämppäni. Muutenkin meni hyvin ja hankin mieleiseni moottoripyörän, entisten oheen. Samoihin aikoihin perustimme, kylän sällit, moottoripyöräkerhon joka palvelee jäseniään laajoissa tiloissa pyöräsäilöineen ja ravintoloineen. Eli aiemmin mainittu LCR-mc.

Myin molemmat omistusasuntoni
Yksi rivitaloyksiö uudehkossa taloyhtiössä maaseudulla ja toinen Ylöjärven Soppeenmäessä oli saunallinen kerrostaloyksiö. Koska työni oli liikkuvaista niin katsoin tarpeelliseksi muuttaa asunnot valuutaksi. Niistä oli muutenkin riesaa kun vuokralaiseni rikkoivat paikkoja ja esittivät kummallisia vaatimuksia. Ostin, tietenkin, uuden moottoripyörän entisten oheen ja siirryin vuokralaiseksi muualle. Vuokrakämppiä on ollut Rautavaaralla, Jämsässä ja Kuorevedellä parikin. Myös Vilppulassa oli kämppä kuten kaksi kämppää Mäntässäkin. Nyt jo viides kolmen huoneen asunto Tampereella vuokralla. Toki yksi kerrallaan. Myös ravintola nimeltään 2h+k vetää sillointällöin luokseen. Koska olen. pientä vaille, seitsemänkymppinen niin olen tullut tulokseen ettei kannata satsata omistusasuntoon. Rouvalla on omistuksessaan tilava kaksio. Ehkä muutamme, tai Rouva muuttaa, siihen sitten kunhan hän eläköityy. On nuorempi minua.

Viimeiset työvuodet
Hyshys-firmassa puolustusvälineitä. Lähinnä räjähde- ja ammussuojia sekä Merivoimille aluksien hiilikuiturunkorakenteita ja tutkasuojapinnoitteita. Muitakin pikkuhommia kuten ballistiikkaa asepuolelta. Työsuojeluvaltuutettunakin toimin.

Palkitsin itseni eläköitymisestä
Kävin silloisessa Guzzin maahantuojan liikkeessä Tampereella ja ostin Moto Guzzi California 1400:sen. Uusi peli mutta eivät olleet saaneet sitä käyntikuntoiseksi. Siksi se oli halpa ja pyöräkaupasta tehtiin paperi jossa luovun kaikista takuuoikeuksista. Parin päivän päästä se oli jo ajokunnossa ja on edelleen. Kaasuvaijerit pitäisi vaihtaa. Sekin on tietokonehommia. Kaasukahvan ja neljän kaasunasentopotentiometrien liikeradat pitää tallentaa keskusyksikön muistiin. Vaijerien vaihto on työläin koska bensatankki pitää nostaa pois.

Tallissa pyöriä
Rouvan siisti Honda 350 CL vuodelta 1972, California 1000 Trike jonka valmistin itse. Erikoista on että se kallistelee sisäkaarteen puolelle mutkissa. Oikein mukava laite. (Sama kallistelutoiminto sallii myös taka-akselin liikkeet eri puolilla erikseen vaikka akseli on yksiosainen. Oli mielenkiintosita suunnitella ja valmistaa ko. laite Toistaiseksi, pitkittyneesti, hieman keskentekoinen mekaanisesti ahdettu digitaalisella moottoriohjauksella varustettu T3 California tonnisella koneella. Poikkeuksellisesti nk. kanttikoneella. Moottori on ajamaton, vaihteisto läpikäyty, perävaihde säädetty, jne. Osa näistä kapineista olisi myytävänä. Myös osa työkalustani, suurelta osin tarkkuustyökaluja, tulee myös myyntiin. Jospa talven ja kevään aikana tulisi niin innokkaaksi että laittaisin nuokin pelit ajokuntoon.

Taidoissa puutteita
Muutama ostajakandidaatti kävi Verstaallani. Halvat, näytöllä varustetut mittalaitteet, tekivät kauppansa mutta, esimerkiksi, nooniuksella varustetuissa mitttalaitteissa on esteensä: harva osaa lukea niiden nooniusasteikkoja. Pitäisi olla diginäytöllä että niitä voisi nykyihminen ymmärtää. Hyviä ja tarkkoja työkaluja mutta niiden käyttöä ei hallita. Eivätkä tarvitse nappipattereita.

 

Muistelmia poliisien kanssa kisaamisesta ja muuta historiaa avaruuteen asti

Tutkapartio ja "kaahari" 
Länkipohjassa. Heti poliisien valtaaman linja-autopysäkin jälkeen alkaa pikkutie kulkusuunnssa vasemmalle. Se oikaisee hieman Jyväskylään menevän päätien suhteen ja liittyy Halliin ja Jämsään menevään paikallistiehen. Aurinko oli juuri mennyt mailleen eli oli melko pimeää. Laskettelin kokolailla sen minkä kykenin Quotasta irti saamaan. Heti isommalle tielle saavuttuani huomasin että kaksi poliisiautoa, silloisia Opel Vectroja, pyrkii minua saavuttamaan. Tiesin jo ennestään että poliisi-Vectra ei kulje yhä kovaa kuin hyvin sisääajettu Quota Mille. Tie on mäkinen ja mutkainen mutta hyväpintainen. Pääsin vääntämään kaasukahvaa oikein kunnolla ja jätin Vectrat taakseni ja sopivasti käännyin, valot sammuttaneena, Hallin risteyksestä kylän suuntaan. Matkaa muutama sata metriä kylälle. Pääväylän rinnakkaisena tienä on vanha paikallistie. Palvelemassa riviä omakotitaloja ja on sorapäällysteinen joka jatkuu kyläkeskustaan silloisen bensa-aseman paikkeille. Siitä jatkoin hiljaa, huomiota herättämättä ja edelleen ilman valoja, pyörätietä linja-autoaseman takaa kulkien, kohti kolmen kerrostalon ryhmää. (Sittemmin puretut.) ja ajoin pyöräni autotalliin, vaihdoin autotallisssa ajokamppeet verkkareihin ja lähdin hölkkälenkille kylän raitille. Tietenkin uteliaisuuttani.

Poliiseilla viivettä
Olivat ajaneet Jämsän suuntaan mutta kohta palasivat ja useammalla ajoneuvolla Halliin. Myös "maija" oli paikalla. Pysäyttivät minut kesken lenkkeilyni ja kysymyksensä oli selvä: olinko nähnyt tosi kovaa, ilmeisesti isolla japanilaisella moottoripyörällä, ajavaa motoristiä. Jouduin vastaamaan rehellisesti ja kielteisesti että en. Iltakin oli pitkällä eikä kylällä juuri muita kulkijoita näkynyt. Poliisit jäivät kylälle koko yöksi ja seuraavaksi päiväksikin. Arvelin, työpäivän jälkeen, että lähden kuitenkin ajelemaan mutta otin alleni entisöimäni, entisen poliisimoottoripyörän 850 Moto Guzzi Gran Turismon, puhekielessä GeeTeen. Poliisit pysäyttivät ja esittivät saman kysymyksen kuin edellisiltanakin. Vastasin edelleenkin rehellisesti etten tiedä että koko kylällä olisi japanilaista, heidän kysymyksensä mukaista, moottoripyörää. Kukapa lie ajellut...

Pitkää päivää 
Tein ajeluni ja palasin joskus iltakahdeksan tienoilla. Kaksi poliisiautoa, miehistöineen, olivat edelleen kylällä. Toinen Hallin Jannen risteyksessä toinen koulun portilla. Myös Mäntän päässä, sikäläisen työkaverin kertomuksen mukaan, oli hälytetty partio syynäämään onko Hallin suunnasta tulossa epäiltävää. Turhaan olivat hekin päivystäneet.

Taas aamusella töihin ReDiGo kokoonpanon pariin
Poliisiautoja oli vielä yksi. Saattoi olla toinenkin jossain mutta en nähnyt. Ruokatunti tuli ja kävin syömässä lounaan ja juomassa yhden oluen linja-autoaseman baarissa kuten tapanani oli. Poliisiauto oli edelleen, sitkeästi, hollilla. Verkkarit päällä jalkamiehenä kuljin työmatkan joka oli vain joitain satoja metrejä. Eivät enää kyselleet mitään. Tosin työkaverit olivat vetäneet johtopäätöksiä ja piruilivat. Lupasin tarjota, perjantaiehtoopäivänä töiden jälkeen, heille Hallin Jannessa oluet. Tuskin he olisivat tosissaan käräyttäneet mutta en ottanut riskiä vaan tarjosin iltabisset. Ylinopeus tulee hintoihinsa aina.

Tuli lauantai
Taas oli kaksi poliisiautoa parkissa kylällä. Ajattelin että ovatpa sitkasta sakkia. Piti lähteä reissuun GeeTeellä kun olisivat voineet Quotaa väittää japanilaiseksi ja olisin joutunut selittämään. Olin viikonlopun muualla. Muistaakseni Pitäjänmäessä. Sunnuntai-iltana ei näkynyt poliiseja eikä sen jälkeenkään. Ilmeisesti myönsivät tappionsa.

Vähemmän ajelin Quotalla
Mutta ei se mitenkään isommin minua rajoittanut. Jutut kylälläkin vaihtuivat muihin ajankohtaisempiin asioihin. Sikäläiset motoristit ovat minua asiasta naureskellen muistuttaneet. Yhdellä kaverilla on 650 Triumph ja California3. Toisella, eräällä, silloisellä esimiehelläni, on 850 GT sivuvaunulla jonka entisöintiä jeesasin. Toki muitakin kaksipyöräkulkineita oli ilmailuporukoissa lukuisasti. Mutta ei juurikaan japseja. Itse asiassa pisti silmään se että monilla ilmailun piirissä, lentäjistä mekaanikkoihin, oli moottoripyörä harrastevälineenä. Ehkäpä vauhti kiehtoo...

Jälkijuttu
Poliisit arvelivat että kysymys olisikin ollut jämsäläisestä motoristista ja tekivät siellä ison ratsian. Sikäläisillä oli useita, tuoreehkoja, isoja japsipyöriä. Mutta sielläkin tuli poliisille vesiperä. Ei löytynyt tuntomerkkeihin sopivaa ajoneuvoa tai henkilöä. Eikä paenneen pyörän rekisterinumeroa oltu saatu ylös. Juttu, toki, oli Jämsäänkin levinnyt mutta hekään eivät osanneet minua epäillä kun ajelin "vain" Guzzilla. Heidän käsityksissään Guzzit ovat pappamopotasoa verrattuna heidän paperimiestuloillaaan hankkimiinsa Hondiinsa ja Suzukeihinsa, ym. Myöhemmin pääsin jämsäläiselle porukalle näyttämään että pikku-Quota onkin varsin kulkuisa laite kun lähdimme porukalla Rotta-Ralliin pienten asfalttiteiden kautta Päijänteen tuolla puolen. Ainakin säätöjeni jälkeen oli kulkua. Perillä Rotassa olivat Jämsäänit hiljaisia poikia. Vahinko että isompi Quota, 1100, oli kuohittu laite. Käypäinen pyörä mutta polttoaineen kulutus isohko ja tehoa ei kovin. Saastenormit olivat vastuksena. Silloin moottorinohjauksen digipuolen osaajia oli varsin vähän eikä minuun luotettu. Pikku Quotan, eli tonnisen, moottori oli laihaseosmoottori. Sen käyttö kiellettiin koska laiha seos tuotti vaarallisia typen oksideja. Sen pituinen se. 

Mäntän poliisi ei ollut ihmisystävällinen
Kerrottakoon Mäntän poliisin tempauksista ainakin nämä. Asuain silloin Mäntän keskustassa. Kyseinen Quota Mille on hyvin korkea ja iso tonninen enduropyörä. Pysähdyin stopmerkille ja laskin vasemman jalkani asfaltille pysähdyksen aikana. Lähdin kun risteävällä tiellä oli tilaa. Nostin siis jalkani jalkatapille ja ylitin tien. Sain poliisit perääni. Sain sakon laiminlyönnistä pysähtyä stop-merkille. Sitä ihmettelin. Poliiseilla oli ohje: laita molemmat jalat maahan kantapäitä myöden kun pysähdyt stopmerkille. Kerroin ettei perse repeä sen takia että yltäisin molemmilla jaloilla. Sanoivat että vaihda pyörää tai hanki pidemmät koivet. Eivät antaneet periksi. Maksoin sakon. Pienemmän riesan tie. (Tiedä sitten mikä olisi "pysähtyä" -sanan lainsäädännöllinen sisältö. Vahvasti epäilen että poliisit "sovelsivat" lainsäädäntöä.)

Kosto eli
Tein heille muutaman jekun kun aikaa oli kulunut. Kerran heidän partioautossaan, poliisiaseman pihassa, ei ollut paineilmaa enää kuin vararenkaassa. Puhelinkioskista soitettiin että R-kioskia ryöstetään. Ei näkynyt poliisia. Toisaalta ei rosvojakaan ollut. Olivat ahkeria puhalluttamaan. Kertaalleen pysäköin pyöräni paikallisen ravintolan edustalle ja kävin syömässä päivällistä muutaman oluen kera. Mäntän poliisit tulivat ovelle vastaan ja puhalluttivat. Tuli komea lukema. Kiittelin ja jatkoin kadun toiselle puolelle kävellen asuntoani kohden. Poikkesin kaverin luona ja sanoin että tehdään konstaapeleille pikku jekku: pue minun ajoasuni yllesi ja kypärä myös ja hae pyöräni, heitä vaikka pikku lenkki kylällä ja lopuksi ajamalla kadun yli kotiosoitteeseeni. Näin tapahtui ja konstat vilauksesssa parkkiruutuni vieressä ja vaativat puhallusta. Kaveri nosti aivan hieman tummaa visiiriä ylös, puhalsi ja mittari näytti nollaa. Poliisit olivat kiukkuisia kun tulin rappukäytävästä ulos pikku hieneessä ja noudin pyöräni avaimet. Toivottelin hyvät yöt. 

Auto houkutti konstia 
Myös talviautoni 650 Seat seitkytluvulta, jonka olin viimeisen päälle entisöinyt, oli konstille kohde jolla minut saisi jotenkin käräytettyä liikennerikoksesta. Joskus ajelutin heitä perässäni pitkin Mänttää ja kun saivat pysäytettyä niin olivat kovin hankalia. Kaikki paperit katsottiin, pelaako kaikki valot ja toimiiko jarrut. Halusivat ajamalla testata. En antanut lupaa. Kirjoittivat määräyksen että auto on vietävä katsastukseen. No minähän kävin. Sattui Mäntän konttorilla katsurina olemaan tuttu motoristi. "Katsastus" tehtiin ns. paperilla. Kaikki kunnossa. Toki olisi ollut vaikka olisi katsastuskin käyty teknisesti läpi mutta siihenhän olisi kulunut aikaa ja rahaa. En pidä epäkuntoisista kulkuneuvoista. 

Huume-epäilty
Myöhemmin olin poliisien asunnostani noutamana kyyti asemalle oikein raudoissa ja minulta tiedusteltiin mistä olin saanut myymäni huumeet. Aamulla uudelleen ilman aamupalaa. Kiistin. Pitkään olin epäilyksenalainen mutta myöhemmin selvisi: se oli eri remmi joka aineiden kanssa pelasi. Mutta niin se aina on, poliisien kielellä: syyllistä epäillään. Ehkä näiden poliisien epäluuloisuuteen vaikutti sekin että olin mukana useiden järjestäytyneiden moottoripyöräkerhojen toiminnassa. Silloin ei tainnut olla kummoista erottelua olivatko "kerhot" laillisia vai muita. Vaan sain melkoisesti hupia. Töitä tein, edelleen, lentokonetehtaalla. Juttujen aikoihin Hornet-kokoonpanossa. Silloinen esimieheni, harvinaisen yksinkertainen ja huumorintajuton, työnjohtaja lentokonetehtaalla, "Äitee" Rantasen poika, tuli kyselemään että miksi Mäntän poliisi kyseli minusta häneltä. Sanoin etten tiedä. Sen enempää en asiasta saanut tietää.

Henkilötietoni olivat rajoitettu
Jos et ollut sellutehtaalla tai paperitehtaalla töissä olit luuseri Mänttäläisen tai Jämsäläisen tiedon mukaan. Olin alinta kastia. Tosin puuhailin sekä lentokoneiden että avaruusalusten kanssa ja turvaluokitukseni oli korkea. Poliisilla oli ongelma. He eivät saaneet henkilötietojani poliisin järjestelmästä kuin perustasolta. Siis nimen ja osoitteen. (Jälkimmäinen oli usein väärin kun vaihdoin usein asuntoa.) Se saattoi ärsyttää eräitä tahoja. Tuotantoinsinööri oli utelias asunnonvaihdoistani ja kerroin että motoristia epäillään aina. Olen aina ollut rehellinen työnantajiani kohtaan. Joskus siitä on väliaikaista haittaa mutta loppujenlopuksi etua. Mäntän poliisit pitivät minua luuserina joutomiehenä enkä koskaan heille paljastanut yhteiskunnallista asemaani politiikassa enkä työni suhteen. Kerroin aina kun kysyttiin: työtön työnhakija. Sakotkin olisivat olleet isompia. Vuorotyöaikoina se oli jopa uskottavaa kun istuin jo aamulla kahvilla ohi puolenpäivän tai heiluin iltavuoron jälkeen pubissa valomerkkiin.

Naiset Mäntässä
Sama Jämsässä. Naimattomat naiset kuuluivat paperimiehille. Ei mitään asiaa. Pelkästään se että haki paikallisessa yökerhossa halukkaan oloista naista tanssimaan niin saattoi tulla riski sälli sanomaan että et muuten tanssi täällä. Toki keksin kaikenlaista kivaa riesaa heillekin. Muutaman takin vein narikasta kun portsarin silmä vältti. Myin puolen vuoden päästä kirpparilla.

Liikkuva poliisi
Olin menossa Mäntästä Helsinkiin ns. naisiin eli neidon luo johon olin eräässä motoristiporukassa törmännyt sensuaalisti. Pyörä oli mekaanisesti ahdettu Centauro Mille. Kulkua siis oli. Mikäs puutteenalaista sälliä hidastaisi. Kuorevedeltä lähdin. Tampere - Helsinki - välillä on kokolailla suora tie ja annoin bensiinin palaa. Jossain Hämeenlinnan jälkeen, mäntyjen kehystämällä levikkeellä, oli moottoripyöräpoliisipartio kytiksellä. Koska nopeuteni oli jo yli, liki tuplasti, sallitun niin päätin vääntää kahvaa hieman enemmän parinsadan paremmalle puolelle. Keirroslukumittari näytteli yli yhtätoistatuhatta. Arvelin, kuitenkin, että loppumatkasta, kun liikenne tihenee, he saattaisivat tavoittaa niin kurvasin tutulle kahviolevikkeelle jossain liki Uudenmaan rajaa. Tiesin että levikkeen aidassa on jalankulkijoille kapea kulkuportti. Siinä on noin puoli metriä korkea kynnys. Se ei ollut este. Nostin keulan korkealle ja takarengas oli ainoa komponentti joka osui kynnykseen. Luulin. Joka tapauksessa olin vanhan Helsingintien puolella. Tiesin että poliisipyörät eivät mahdu, leveydeltään, portista ja, kuten tiedätte, moottoritie on koko matkaltaan aidattu. Sain ajella hiljalleen, varsin pitkän reitin, ihan varoiksi, pieniä maaseututeitä länteenpäin huomiota herättämättä. Ajan mittaan pääsin, lännen suunnasta, kohteeseeni Pitäjänmäkeen ilman ongelmia. Myöhemmin osoittautui että pyörän öljypohjan alumiinisesta jäähdytysrivoituksesta oli irronnut paloja. Ei vaikuta huippunopeuteen. Pyörä on edelleen ajokuntoinen vaikka öljynsuodattimen vaihtoaukosta puuttuu pala. Vaan pyörän nykyinen sijainti on Uudellamaalla eräällä henkilöllä joka kerää harvinaisia moottoripyöriä. (Tein aikanaan hänelle sähkömoottoripyörän mekaaniset rakenteet.) Voisi olla kiva koittaa mekaanisesti ahdettua Guzzikonetta pitkästä aikaa. Niinkuin monet Guzzitietäjät voivat kertoa on Guzzilla ollut useita, vuosikymmenien mittaan, erilaisia mekaanisesti ahdettuja ja muita malleja. Tunnetuin on V8. Puheena oleva malli, Centauro, on neliventtiilikoneella, hihnavetoisilla kannen yläpuolisilla nokka-akseleilla, vapaasti ohjelmoitavalla digitaalisella sytytyksellä ja tuplaruiskulla, ym. hienoilla kilkkeillä remmiahtimen lisäksi. Pakoputkistostaan puhumattakaan. Sen suunnittelin ja valmistin itse ruostumattomasta teräksestä. Pyörän runkorakenne on erittäin kevyt sillä itse moottoria ja sen takana sijaitsevaa vaihteistoa on käytetty runkorakenteena.. Sama runkoratkaisu löytyy myös sisarmalli Daytonasta. Ahtimen asennus on sekä omaa tuotantoa että erään Mänttälaisen mp-verstaan yhteistyötä. Aikanaan pyörä koottiin Virtasen Weltin autollissa Jämsänkoskella.

Työmaat vaihtuvat 
Onneksi sain, pyytämättä, siirron avaruusalusosastolle Hornet-kokoonpanosta. Toki ei Hornetien teossakaan ollut moitittavaa ja turvallisuusluokitukseni pysyi koko ajan vaaditulla tasolla. Siellä meitä oli kolme asentajaa joilla oli puhdastilakoulutus. Kävin Esan koulutuksissa sekä monta ulkomaanreissua avaruusalustekniikan parissa. Muunmuassa puhtausvaatimukset olivat korkeat. Myös Nasan koulutuksissa olin. He kouluttivat hygieniaa ja hienotekniikkaa. Myöhemmin, oppineena, oli mielenkiintoista opettaa sveitsiläisiä hygieneniassa sekä tarkkuustöissä. Sveitsiläisillä oli osatuotantoa samaan projektiin. (Heillä oli oli ongelma tarkkuudessa. Ongelma oli liian suuri työtilan lämpötilavaihtelu. Oli helppo ratkaista. Ikkunoihin laittettiin vanerit.) Ḿajoituksena pikku hotelli korkealla Genevejärven etelärannalla ja terassi. Eräs Deep Purplen biisi tuli siellä mieleen. Viihdyin kovin hyvin. Eikä sveitsiläinen olut ole huonoa. Sitä sai myös firman ruokatunnilla hanasta. Sama juttu Italiassa ja Saksassakin. Olut kuuluu ruokavalioon. (Italiassa lounaalla myös puna- ja valkoviini.) Tilaus oli että koulutan heitä tarkkuustyöhön, Tärkein hommani oli saada heidän 3D-työstökoneensa tarkkuustoiminnot käyttöön. Onneksi olin perehtynyt paljon isomman 3D työstöyksikön toimintaan Patrialla. Hoitui, mutta itsellenikin, yllättävällä tavalla kun asian oivalsin. Kotimaassa tuli, Valtion rahoista, pikku bonus. Siitä ei saanut mainita. Ostin uuden moottoripyörän.

Seuraava keikka
Se oli Italiaan Torinoon Fiatin tehtaalle. Siellä tehtiin erääseen, Suomessa kokoonpanemaamme, avaruusalukseen (Rosetta) viimeistelyhommia. Oikein mukava reissu vaikka joka päivä satoi ja paikallinen joki tulvi. Viiniä sai ruokatunnilla noin kaksi tuntia päivälepoa ja sitten takaisin "sorvin ääreen". Illemmalla työporukalla trattoriaan päivälliselle. (Esimiestäni nyppi suurenmoisesti se että puhuin kohtalaisesti italiaa josta hän ei ymmärtänyt kuin tervehdyssanat. Ei olisi että lahkouskovaisesta miehestä voi tulla ilkeä alaiselleen. Käyttäydyin, sittemmin, hänen suhteensa kuin ei häntä olisikaan.)  

XMM
Röntgensatelliitti. Hiilikuitua ja alumiiniä. Työllisti pitkään. Leppoisaa hommaa. Ei sisältänyt ulkomaankeikkoja minulle. Vaan muuta avaruusalan väkeä tapasin. Raketin laukaisuiltana oli kiva ravintolailta Tampereelta jossa seurattiin työporukalla isolta kankaalta Ranskan Guayanassa tapahtuvaa rakettilaukaisua. Onnistui ja "putkilo" on tehnyt paljon avaruustutkimystyötä.

Silloinen asunto
Kaksi huonetta ja keittiö sekä kylpyhuone. Hallin taajamassa, kolmas kerros. Alakerrassa oli tummien asuntoja. Tutustuin heihin ja kahvittelimme usein yhdessä. Oikein mukavaa porukkaa ja avuliastakin kun tein autokauppaa kun taas tuli talvi. Tapanani tuli ostaa jokin leimattu "rassi" syksyllä ja myydä keväällä. Mitäpä motoristi autolla suvella tekisi. Yksi "tuomittu" etuveto-Kadett oli halpa. Sain ilman. Piti pahaa ääntä ajaessa. Laitoin pari litraa öljyä vaihteistoon, ajoin talven ja myin viidelläkympillä eteenpäin. Jännä juttu sinällään että em. vaihteistossa ei ole öljylle täyttöreikää. Piti purkaa ensin alhaalta päin ja pestä vaihteisto sisältäpäin: melkoista muhjua oli se liraus kuraa jota tasauspyörästön/vaihteiston kotelossa oli jäljellä. Kun otti vaihteiston päältä matkamittarin vaijerin irti niin tippakannulla siitä reiästä sai öljyn sisään. Hyvin alkoi vaihteisto pelaamaan. Vimpyn (Vilppulan Moottoripyöräilijät ry.) tallilla oli ns. rasvamonttu ja kaikenlaiset työkalut joten ei tarvinnut turvautua huoltoliikkeeseen. Ihan eka ammattikoulutukseni oli keskikoulupohjainen autonasentajalinja. Pari tuntia viikossa oli englantia joten keskikouluaikaiset perusopit kehittyivät hiukan.

Vimpy, moottoripyöräkerho Vilppulassa
Jos kysytään mikä oli Vimpyn tallilla parasta niin ne olivat keskustelut. Kahvia keitettiin ja kerhoiltana, kerran viikossa, kokoonnuimme kahvittelemaan kerhotiloihin. Tilaahan oli paljon ja, moottoripyörien ohella, oli mahdollisuus huoltaa autonsakin. Kaikki fasiliteetit löytyivät. Käsityökalut, sorvi, ym. Itse vietin 
muutenkin aikaa, viikonloppuisin että iltaisin, huoltamalla, talviaikaan autoani, vaan suvella moottoripyöriäni. Tein myös, oheishommina moottoripyörien kustomointia. Osalla jäsenistä oli vain yksi pyörä mutta oli niitäkin joilla oli useita kuten itsellänikin. Mutta parasta oli yhteisöllisyys. Tapaan satunnaisesti joitain entisiä jäseniä jotka vielä ovat tavoitettavisssa ja hengissä.
Vimpy oli alueen isoin kerho. Ruovedelläkin oli mutta ei tainnut montaa vuotta pysyä pystyssä. Tosin Ruovedellä vaikuttaa taiteilija ja motoristi, ystäväni, Iivu Asunta. Taidan tehdä kevätajelun hänen tontilleen. Seuraavat kerhot olivat Virroilla ja Keuruulla. Keuruun porukan kanssa tulin hyvin toimeen ja kävin heidän lukuisissa tilaisuuksissaan ja kokoontumisissa. Ehdottomasti lähden uudelleenkin jos tapahtumia järjestetään. 

Ilmailujutut jäi 
Kun lopetin lentokonehommat ja muutin Tampereen keskustaan ja taas erääseen hyshys puolustusvälineyhtiöön, joka silloin sijaitsi Nokialla, nykyään Pirkkalassa. Poliisin suhteen tuli selkeä muutos: Tampereen seudulla ei minua ole liikenteessä jahdattu, väijytty eikä pysäytelty tai sakotettu kuten Mäntässä. Sakkoja en ole saanut vuosikymmeniin. Eikä ole ollut ongelmia kuuluessani paikallisiin ja kansainvälisiin motoristijärjestöihin. Turvaluokituksenikin, eri firmoissa, pysyi varsin korkeana. Eli Mäntän poliisin kyseenalainen "harrastelu" suhteeni ei haitanut tulevia toimiani. Nykyisin olen ollut jo useita vuosia eläkkeellä ja voin kertoa jo, laillisesti, osasta aiempia rientojani. Jotkin työtehtävät olivat hyshyshommia ja varsin suojattuja. Kuten taisinkin aiemmin mainita: työttömyyttä en ole kohdannut. Toki omaa lomaa olen ottanut, joinakin kesinä, kuukausitolkulla ja ajellut pitkin maita ja mantuja. Mutta sitten taas "sorvin ääreen". Ilmailu, avaruusalukset, yleinen turvallisuus sekä sotilasturvatuotteet. Luotiliivit, tutkasuojat ja muuta sellaista.

Tyypillisiä tutkasuojattuja aluksia. Kotimaista suunnittelua ja valmistusta.

Moottoripyöräjärjestöt
Olen ja olen ollut erinäisissä mc-järjestöissä jäsenenä tai puheenjohtajana sekä EU-jutuissa Brysselissä että kansallisella tasolla. Joitakin johtanut niin että olen heitä edustanut muissa yhteyksissä. Edelleenkin, liki seitenkymppisenä, olen parin kerhon jäsenenä ja monissa minut tunnetaan. (niin ne vanhat...) Yllättävintä oli että silloisen työpaikkani esimiehet eivät olleet millänsäkään. Tosin, ei heillä olisi ollut syytäkään. Tai heillä oli enemmän tietoa kuin luuloa. 

Tavan keskustelut
Kun olin em. hommissa oli este kertoa mitä teen ja missä vaikka joku baarissa kysyikin. Vastasin että autonasentaja tai maanviljelijä koska tiedän niistä asioista. Autoasentaja oli ensimmäinen ammattini ennen armeijaan menoa. Toki, en edelleenkään halua mainita firmoja joille työskentelin, vaan totean että aikansa kutakin. Töissä olen viihtynyt lähinnä siksi että samanlaisia päiviä ei ole ollut peräjälkeen kovin paljoa. Inhoan toistoa. Ilmailu ja avaruustekniikka ja sieltä toissijainen työnantajani: ESA Vaan sieltä ne tilaukset tulevat. Vahinko että en pääse edes kysymään mitä nyt entisessä duunipaikassani touhutaan. Nasa järjesti osan koulutuksestani kun kävin "uudessa maailmassa" työkeikoilla.

Tampereen seudun poliisit
Sakkoja en ole saanut näillä seuduin kuin joskus nuoruudessani. Pakettiauto ei herätä kiinnostusta kenessäkään. Mutta kun Trikellä olin liikkeella joku vuosi sitten niin poliisi otti tienvarsitarkastukseen. Rutiinihomma: katsoivat paperit, pyörän sarjanumeron ja rekisterin. Kaikki täsmäsi ja ajoneuvo on merkitty asianmukaiseen ajoneuvoryhmään. Hyvää matkaa! oli tuloksena. Sen sijaan California 1400 on ollut mielenkiinnon kohteena. Muutaman kerran on otettu sivuun. Paperit ja renkaat katsotaan. Takarenkaasta, auton rengas, saan mainintoja mutta se on rekisteröity pyöräni vaihtoehtoiseksi renkaaksi. Se ei aina tahdo riittää vaan etsivät onko näin myös Traficomin tiedostoissa. On se. Jotain on nuorempi konsta narissut että kyse on sekarengastuksesta sillä etukumina sattui olemaan ristikudosrengas ja takana on vyörengas. Selvisi että erittely koskee vain autoja. Ei moottoripyöriä. Toki sen tiesin mutta en ryhtynyt vänkäämään. Poliisikin saa kännykällään selville moisen asian. 

Moottoripyöräjärjestöhommat
Tulee pitkä lista. Katsellaan sitä myöhemmin. 
MP69 ry, Vimpy ry, LCR-mc ry, Smoto ry, Rokabanda mc Udine, Mämmilä, VMPK ry, Liikenneturvan Hallintoneuvosto ja kun muistelen vielä niin jokunen lisää...
Monista yhdistyksistä olen eronnut tai yhdistys on purettu. Selvä trendi on havaittavissa: matkamoottoripyöräily harrasteena hiipuu hiljalleen. Väki vanhenee ja uusia jäseniä ei enää kerry entiseen tapaan. Osassa lueteltuja kerhoja olen vielä jäsenenä. Liikennepoliittisista yhdistyksistä olen eronnut jo kauan sitten. Toki hieman vielä seuraan missä mennään ja olen, jos asiaa on, Smoton puheenjohtajaan suoraan.

 

Arkun naulat ovat puuta

Vaimon perintöarkku
Jos en ihan väärin muista niin tämä on hänen lähisukulaisensa nuorna miesnä viime vuosisadan alkupuolella tekemä arkku hänen työkaluilleen. Hän edesmeni sota-aikana. Perintönä saatu ja toimii olohuoneessa kahden nojatuolin välissä myös pöytänä. Sisällä on kaikenlaisia olohuoneessa tarvittavia tarvekaluja. Toimii myös hyvin laskualustana.

Sivuraiteella
Anoppilassa arkkua ei säilytetty sisätiloissa vaan kylmässä aitassa jossa se altistui kylmyydelle ja hieman kosteudellekin. Maalipinta on kärsinyt. Osoittautui että vihertävänharmaa maali ei ole alkuperäinen vaan arkku on uutena lakattu kuultolakalla ja väriltään punaruskea. Koska arkkua on siirrelty työmailta toiselle vuosikymmeniä on se saanut kolhuja mutta ei ole erityisesti vaurioitunut mekaanisesti.

Hilseilyä
Arkun harmaa maali hilseili ja Rouva ei sitä halunnut sisätiloihin sellaisenaan. Päädyin helppoon ratkaisuun ja harjasin kaiken irtovan maalin pois ja suihkutin mattalakan pintaan. Ei hilseile, on käytetyn näköinen eikä ulkopuolinen huomaa mitään erikoista maalauksen suhteen. Näyttää siis yhtä vanhalta ja kuluneelta kuin on.

Arkun kansi kerää kamaa...

Vasemmalla korissa
Sisältää adaptereita ja tietoteknisiä välijohtoja. Eri vehkeissä kun ovat erityyppiset liittimet. Pitäisi hommata kaikki vermeet uusiksi vastaamaan nyky-usb-standardia. 

Muutoksia
Otin oikeuden omiin käsiin ja hieman muokkasin arkkua sisältä ja päältä käytettävyyden edistämiseksi. Ensimmäinen homma oli saranoiden kääntäminen nurinpäin ja upottaminen muun kannen tasoon. Syynä oli drinkkilasin kaatuminen kun sen, huolimattomasti, laskin saranan päälle. Eli kiroamatta ei tästäkään muutoksesta olisi tullut mitään. Osa arkun sisällä olevista tavaroista vioittui lievästi. Pohjaan laitoin kulmiin huopatyynyt.

Saranan upottaminen
Hieman talttaa piti näyttää upotuksen tekemiseksi. Lisäksi tarvittiin akkuporakoneeseen upotusterä että uppokantaruuvit tulevat samaan tasoon muun pinnan kanssa. Olen harkinnut että jos vaikka joskus siistisin hieman upotusta ja maalaisin saranat. Toisaalta, arkun omaa historiaa tämäkin on. Ruuvit ovat moderneja uppokantaruuveja tekemissäni upotuksissa. Alkuperäisiä saranoita on kaksi. Nyt korkeajalallinen pikari ei kaadu kuin omaa huolimattomuuttani.

Tarpeelliset työvälineet
Ilman välineitä homma ei oikein suju. Ehkä, minimissään, pelkällä puukollakin ja ruuvimeisselillä olisi asia edennyt. Minimissään. Käytännössä olivat käytössä taltta, vasara, ruuvinväännin/porakone, mittanauha, upotuspora, pölynimuri ja ruokaa sekä olutta jääkaapissa.

Arkun sisältö
Sitä en esittele tässä kuin sanallisesti: yläosassa on liukuva matala laatikosto jossa on lokeroita pikkutavaroille. Alaosa, sen sijaan, on yhtä ja samaa tilaa. Sinne mahtuu kaikenlaista. Esimerkiksi sesonkitavaroita eli tilanteen mukaan vaihdettavia liinavaatteita kuten pöytäliinoja ja muita sesonkikamppeita joita tarvitaan, esimerkikisi joulunaikaan ja muiden juhlapyhien juhlistamiseksi. 

Viihdekäyttö 
Arkun päätyyn laitoin kaksi jämäkkää haarakoukkua kuulokkeita varten. Rouvalla ja minulla on eri musiikkimaku. Joitakin tv:stä tulevia konsertteja on miellyttävä kuunnella kuulokkeilla. Saa säätää itse paljonko desibelejä tarvitsee. 

Rouvan luurit ovat Rouvan työmatkaviihteellä käytössä. Omani koukussaan.

Nostolenkit
Ovat arkun alkuperäiset. Muutoin arkun liikuttaminen olisi hankalaa. Toki liikkutustarpeita ei juuri ole ollut mutta jos vaikka tulee muutto... 

Koukut
Kuljun kartanon rautatarvikeosaston valikoimista. Samoin ruuvit.

Kansi
Kuten yllä kuvassa näkyy niin kansi on noin kaksi kolmasosaa kannen leveydestä. Avattaessa kansi antaa tilaa sekä ylös- että eteenpäin. Ylälokero liukuu arkun reunaan asti. 

Arkun valmistustekniset hienoudet
Kokoonpano on tehty kalanpyrstöliitoksilla. Eivät purkaannu helposti. Lisäksi, kuten kannen päätyreunoissa näkyy, on käytetty puunauloja. Hyvin ovat pysyneet ja arkku on jämäkkä.