Kerhossa viidellä vuosikymmenellä

 

Olin yhtenä perustamassa
Myös silloinen Ylöjärven Kunta oli mukana talkoissa. (80-luvun lopulla.) Kunnalta saimme tukea nuorisotyöhön ja tapahtumiimme sekä kerhotilat eli Ylöjärven entisen paloaseman tiloista lohkaistun osan. Miehistötila saunoineen oli kokonaan mutta, erillinen ajoneuvotalli jaettiin puoliksi paikallisen mikroautokerhon kanssa. Perustimme siis mc-kerhoa Ylöjärvelle. Kerhomerkkikin teetettiin taitelijalla joista isoin teos, noin 1,5 x 1,5 metriä, on Kerhon nykyisen toimitilan seinällä vastapäätä kulkuovea. Selkämerkki on siitä yksinkertaistettu versio.

Naapurin iso kerho esitti
Isossa naapurikaupungissa oli kuultu kerhohaaveistamme. Sieltä tuli valtuuskunta ja ilmoitti että ei meidän tarvitse mitään kerhoa perustaa kun heillä sellainen oli jo olemassa. Siellä olikin jo joitakin ylöjärveläisiä jäseninä. Ilmoitimme, kuitenkin, että ei kiinnosta vaan oma on oma. Se oli siinä mutta saimme tapahtumiimme iloista seuraa naapurista. Jopa saunaremonttia meille tekivät. Maksutavasta en muista. Myös jotkin muutkin kerhot houkuttelivat pelottelemalla että se kerhobyrokratia on niin hankalaa vuosi-ilmoituksineen, kokousjärjestelyineen, kirjanpitoineen, jne.

Kerhon alkukankeutta
Säännöt, tietenkin laadittiin, nehän ovat pakolliset ja niiden pitää noudattaa kansallista lainsäädäntöä. Silti on mahdollisuutta hienosäätöön. Silloin mc-kerhojen perustamisasiakirjat tarkastettiin Oikeusministeriössä. Syytä tähän en tiedä. mutta arvaan että ennakkoluuloa. Nykyään asiat käsitellään PRH:ssa eli Patentti- ja Rekisterihallituksessa.

Pientä pompotusta
Oikeusministeriössä ei ensimmäisestä rekisteri-ilmoituksesta pidetty. Ei siinä mitään erityistä eroa ollut vaikkapa pilkkiseuran rekisteri-ilmoitukseen. Heitä kaiversi, kaiketi, kerhon tarkoitus. Sanamuoto oli saatava oikeaksi. Periaatteessa, arviomme mukaan, ilmoituksesamme kohdassa "yhdistyksen tarkoitus" ei ministeriössä kelvannut toimintatarkoituksemme. Sana "moottoripyöräily" ei ollut riittävä syy yhdistyksen periaatteeksi. Mietittiin kyllä, huumorimielessä, saunan lauteilla, että laitetaan tilalle suohiihto. Asiaan keksittiin hienompi ja pidempi ilmaisu ja kolmannella kerralla ilmoitus meni läpi. (Toinen palautus koski lauserakenteen virhettä.) Myöhemmin asiaa on vartioinut PRH. Ongelmia ei ole ollut. Joskus huonona aikana ei tainnut vuosi-ilmoitusta kukaan tehdä ajallaan. Mutta muistuttivat kyllä.

Ero kuntayhteydestä
Kunnan viranomaiset olivat havainneet että väki vanhenee eikä, jäsenmäärän kasvusta huolimatta, ollut enää nuorisotoimen ikähaarukkaan kuuluvia jäseniä riittävästi niin kunta lopetti tukemisemme. Menetimme myös toimitilat. Samalla taisi lähteä jäseniä pois. Perusryhmä jäi ja toimeliaisuutta osoittaen, muutaman vuoden sisään, oli jälleen toimitilat suhteellisen lähellä keskustaa. Riittävän isot, yhdessä tasossa, joissa oli yksi iso tila pyörille, baarille ja tapahtumille, "kirjastohuone" jossa oli tietokone, stereot ja tv sohvaryhmineen. Lisäksi pukuhuone ja varsin hyvä sauna.

Uusiin, nykyisiin, tiloihin
Kahteen kerrokseen, alhaalla pyörille säilytysalue, pieni verstastila laitteineen, kulku- ja nosto-ovi eri seinillä ja yläkerrassa ajanvietetila. Kaikki siistiä ja järjestyksessä. Hallintasuhde: vuokratila. Henkilökohtaisesti olen ollut, jo edellisten tilojen osalta, sitä mieltä että ostetaan porukalla tilat yhdistyksen nimiin. Kuluja siitäkin olisi mutta monta asiaa voisimme päättää itse. Ehkä sellainenkin asia vielä tapahtuu.

Sauna
Sitä uudet tilat eivät sisältäneet. Vaan joku tiesi jossain jalassaunan ja se tuotiin siirtolavalla Kerhon pihamaalle. Myöhemmin se remontoitiin ja siihen tuli myös uusi kiuas. Kerhon ovelta saunareissua on vajaat kymmenen metriä.

Tiedot ja värit löytyvät
Patentti- ja Rekisterihallituksen sivuilta ja Biker Unionin luettelosta. Aikanaan väreistä oli kiistaa mutta kun niistäkin, suomalaiseen yhdistystapaan, käydään keskustelua ja luetteloidaan merkit järjestykseen niin ei ole selkkauksia juuri ilmennyt. Toki historia tuntee henkilöitä jotka ovat käyttäneet luvatta kerhotunnuksia toisaalla. Siitä ei ole hyvää seurannut.

Viidellä vuosikymmenellä
Ylä- ja alamäkiä on ollut mutta pohjalla ei ole käyty. Tilanteet kun muuttuvat, esimerkiksi toimitilojen puute, pariinkin otteeseen, vaikuttaa lamaannuttavasti toimintaan. Kerhon sihteereille vuosien varrelta, annan tunnustusta, tehtyään vuosi-ilmoitukset säännöllisesti PRH:lle. Sen unohtaminen voi vaikeuttaa kerhon toimintaa ja talouttakin kun vastuuhenkilöistä ei ole varmuutta. Tiedän parikin entistä kerhoa joissa epämääräisessä tilanteessa on kerhon kassa ja pankkitalletukset tyhjennetty ja lähdetty muille maille. Sellainen voi olla kova isku yhdistykselle kun ei ole, yllättäen, toimintavaroja esimerkiksi toimitilojen vuokraan ja tilaisuuksien järjestämiseen.

Eteenpäin
En ole ollut yhdistyksen hallitustoiminnassa vuosikymmeniin mutta toki kokouksissa käyn ja ajoittain saanut puheenvuoronkin. Yleensä alle tunnin rientoja mutta pidempiäkin on ollut. Ja pullakahvit. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että seuraavassa vuosikokouksessa tulee "vetoryhmään" muutoksia. Hommat on hoidettu hyvin mutta pitkäaikainen toiminta puuduttaa. Tarvitaan tuoretta verta kettinkeihin, remmeihin ja kardaaneihin.

Ikääntyminen
Jos uutena yhdistyksenä olimme "nuorisoseura" niin nyt alkaa olemaan jo ne ajat että vanhemmasta päästä erotaan, jäädään kannatusjäseneksi tai edesmennään. En ole kysellyt keskimääräistä ikää mutta on se yli 30v. Onneksi on tullut uusia jäseniä mutta juurikin tuosta kolmikymppisosastosta. Missä on parikymppiset tai alle, eikö kerhoasia innoita tai tue omaa toimintaa siten että kerhoon liittyminen tuo itselle lisäarvoa ja kehittymismahdollisuuksia motoristina. Ehkä matkamoottoripyöräily on liian "pehmoista" hommaa nuorille naisille ja miehille.

Mopokerho
Pyöri jonkin aikaa Kerhon nykyisissä tiloissa ja väkeä kävi. Osa räpläsi pyöriään ja toinen puoli hengaili, joi limua ja keskusteli. Juuri niitä nuoria mopo- ja kevarikuskeja. Korona katkaisi mopokerhoilun. Kaupungilla ei sittemmin ole riittänyt mielenkiintoa aiheeseen. Onko edes otettu puheeksi?

Olisiko "markkinointi" mitään?
Esimerkiksi jalkautuminen kouluihin. Eiköhän jonkin oppiaineen oheen sopisi esitellä mc-järjestötoimintaa, siihen liittyvää tekniikkaa sekä yhteisöllisyyttä. Painopistealueen voinee valita. Joitain kun tekniikka ei kiinnosta lainkaan, joku on erakkoluonne ja muilla jo muut vakiintuneet harrastukset. Mutta niin se oli itsellänkin. Tarjolla oli montaa sorttia: urheilua painotettiin eniten. Kuitenkin mopo oli ehdottomasti tärkein laite. Sillä pääsi suht nopeaan ja omalla aikataululla tapaamaan kavereita kauemmaksikin. Siitä se sitten lipesi käsistä, tuli aina isompia ja hienompia moottoripyöriä ja tässä kirjoittelen aiheesta edelleen.

Tulevaisuus
Pitkälle ei voi nähdä, edes kerhoperspektiivistä, sillä taloudellisilla ja lainsäädäntömuutoksilla, saattaa olla vaikutusta harrastukseen. Monet pelkäävät katsastuspakkoa. En minäkään pidä siitä että pitää turhasta maksaa. Pyöräni ovat aina viimeisen päälle kunnossa eikä Kerhollakaan mitään rämäpyöriä ole. Itsekin ajan vanhemman pään kalustolla. Osa jäsenistöstä vaihtaa pyöriänsä liki vuosittain.

Poliittinen puoli
Hyvä ystäväni on nyt Smoton puheenjohtajana. Pitääkin käydä jututtamassa. Siinä on hyvä paikka katsella korkeammalta tasolta kokonaisuutta. Ainakin omalta hallitus- ja pj.-kausilta jäi kuva siitä päähän että paljon maakunnassa tapaamisia eri järjestöjen kanssa mutta yhtä usein Helsingissä ja myös Brysselissä. Asiaa ja vauhtia oli. Toisella toimikaudella alkoi olla jo loppupäässä väsymystä itsellä. Silloin oli järjestöjohdolla sentään palkattuna sihteeri ja taloudenhoitaja. Että kaikkea ei tarvinnut itse tehdä. Mainittakoon että järjestötyö tehtiin päivätyöajan ulkopuolella.

Ehkä tähän vielä jotain jatkoksi keksisi...

California Adamant tavarateline, etuvilkku ja navigaattori

Pikkuremonttia taloyhtiön autotallissa
Paljon ei voi tehdä. California Adamantin matkassa kyllä kulkee jonkin verran työkaluja jotka riittävät pikkuhommiin kuten renkaan paikkuuseen, sytytyksen ja kaasuttimien säätöön sekä vaijerien korjaukseen. Joskus niillä voi onnistua jokin vaativampikin homma mutta mitään korjaamovarustusta ei voi mukanaan kuljettaa.
Autotallihomma on kokolailla samaa tasoa. Kylmäkin siellä on ja jos laittaa oven kiinni niin ei yksi valaisin paljoa jeesaa. Lisäksi naapurikyttähenkilökin voi iskeä ja kavaltaa taloyhtiölle että tallissa tehdään remonttia.
Lisäksi menneellä viikolla oli jotain flunssan tapaista joten ei kauheasti ole harrastuspuolella tapahtunut. Ei juuri ulkoiluakaan.
Lauantaina sentään, kotioloissa, tyhjentelin viinilaatikon. Sen jälkeen on vetokyky parantunut.

Aika syö
Tavaratelineen osalta oli helppo rupeama: teline koostuu puurimoista maalatun lasikuitukangaslevyn päällä. Levitin ripoihin öljyä. Eivät siten ime vettä eivätkä mätäne. Ulkonäkökin on parempi. Takakatteesta muutoin: kulumia ja hiertymiä siellä täällä. Hankalimpia pitänee hioa, pakkeloida, hioa lisää ja maalata. Vahinko vain että maali on haalistunut. Paikkauspullossa taas on haalistumatonta maalia. Mutta ehkä sen kestää. Toki voi mallikappaleen mukaan teettää maalikauppiaalla juuri oikeanlainen sekoitus. 

Rimat öljyämättä. Tavaratelineellä on ollut jokin taakka joka on maalia turmellut. Etuosan ruskea alue on vaurioitunut lasikuituun asti. Myös lohkeamia on.

Katteen kumiköysikiinnitys

On nyt jo Triken ikäinen. Kohta kymmenen vuotta on palvellut. Nyt näkyy pieniä rispaantumia siellä ja täällä. Ilmeisesti on hinkannut jotain kovaa vasten. Kumiköysi on myös tummunut arvokkaasti. Pari purjerengasta on löystynyt. Voin koittaa kiristää tai laittaa tipan liimaa alle. Mutta eivät ne kalliitakaan ole. Samaa kumiköyttä näkyi Bilteman hyllyssä. Hinta, luonnollisesti, on noussut mutta oli värivalikoimaakin.

Katteen valmistusmetodi

Varsinaista muottia en valmistanut. Tein homman yksinkertaisesti paikalleen eli katteen alaisen putkikehikon päälle purjerengastin ja pingoitin, ohuen lasikuitulujitteisen pressun. Tein siihen irrotusainekäsittelyn ja levitin hartsin ja lasikuitukankaan sen pinnalle. Kovetuttuaan irrotin pressun, leikkasin reunat siisteiksi, maalasin, tein reiät ja puristin purjerenkaat niihin. Hommassa pitää ottaa huomioon että muottina toimiva lasikuitupressu venyy hieman joten järjestin jatkuvan kiristyksen kumiköysillä.

 

Sama avoveneelle jos säilöö sitä köli alaspäin ulkosalla

Jos haluaa tehdä pitkäikäisen venepeitteen niin laittaa köyden tiukalle kokasta perään ja sen päälle kevytpeitteen jonka painottaa reunoista niin että se on tiukkana joka paikasta ja kastelee peitteen hartsilla niin että lasikuitukangas tarttuu pintaan ja laittaa sitä niin monta kerrosta kuin on tarve. Hieman alle paarteen reunan. Keskialueelle ja reunoihin hieman enemmän paksuutta. Kun osa on kovettunut niin pidetään teelmä edelleen paikallaan. Nostetaan varovasti sen verran että veneeseen voi mennä ja tehdään kevyt kehikko kapineen sisäpuolelle. Kome poikkitukea ja yksi pitkittäinen on osoittautunut riittäväksi. Vaatii apulaisen työn edistymisen kannalta. Kehikon sisäpuolelle voi tehdä myös köydestä. Syntyneet reiät (köysiversiossa) pakkeloidaan tai laminoidaan umpeen. Katetta nostetaan aina perästä tai kokasta. Tämä triken kate on tehty samoin periaattein. Se ei kestä omaa painoaan jos sitä nostetaan yksistään. Muoto on liian suora. Mutta katteen putkikehikko on helppo irrottaa. Sen saatan tehdä kesän aikana ulkotiloissa kun silloin on eri pyörä ajopelinä. Verstaani on sen verran pieni että siellä homma ei oikein onnistu.

Rimat öljyttynä. Toistan käsittelyn hyvin lämpimänä päivänä. Kuiva puu imee öljyä varsin innokkaasti.

Tavaratelineen tarve

Muut kuljetustilat on takakatteen etuosan kahta puolen. Niihin sopii laittaa painavat tavarat. Tavaratelineen alla on oma telineensä tavalliselle takalaukulle. Jos sen kanteen laittaisi neljä vedikettä kuten on tavaratelineen kulmissa, voisi sen päälle kiinnittää tavaroita hihnoilla tai kuminauhoilla. Sellaisia kamoja jotka eivät ole vedelle herkkiä. Vaikka telttatuolit. Normaalisti puuritilän päällä kuljetan telttapakkausta tai jotain muita, ei niin kovin painavia, tavaroita. Rakenteessa olisi tilaa lisääkin jos olisi kuljetustarpeita mutta kyllä kahden hengen kamat ovat hyvin mahtuneet viikon mittaiselle kiertueelle.

Vedikkeet Biltemasta

Muutaman Euron ostokset eli neljä vetolaatikon alumiinista "kahvaa" jotka ruuvasin altapäin puuritilän, eli tavaratelineen, kulmiin kuvassa näkyvään muotoon. Voin siis käyttää, ilman varsinaisia lukkolaitteita, takalaukkua, tai vaikka kapsäkkiä, ristihihnakiinnityksellä jos on sen sorttista kuljetettavaa joka vaatii sääsuojaa. Eikä ole ainoa paikka, eikä pyörä, missä olen ideaa soveltanut. Myös 1400 California GTS omaa vastaavanlaisia, kromattuja, vedikkeitä sivulaukkujen kansissa ja takalaukun kannessa. Suosittelen. Pakkaus helpottuu ja tavara liikkuu.

Puurimojen etu

Kestävät kulutusta ja vaikka kuluisivatkin loville tai muutoin nihrautuisivat niin öljyäminen korjaa pikkuvaivat. Kaiketi pikku kulumat paljon käytetyssä ajoneuvossa saavat näkyä. Rimat ostin Bilteman veneilytarvikeosastolta. Täytyy kyllä sanoa että ei niin kieroja ja mutkaisia rimoja missään itseensä kunnioittavassa venetarvikekaupassa myytäisikään. Mutta kun hinta ja tarkoitus tässä tapauksessa kohtasivat niin tulos on tässä nähtävissä. Toimii.

Metallinen tararateline ja puu

Olen sellaisenkin nähnyt puurimoitettuna. Ei hierry kromi rikki. Telineen "grilli" oli päällystetty putkiinsa nähden poikkipäisillä rimoilla. Teline oli suojattu jollain kumilla tai teipillä niistä kohdin mihin rimojen kiinnityslenkit tulivat altapäin pienillä puuruuveilla kiinni. Hieman ylellisemmän näköistä kuin pelkkä kromi.

Etuvilkun "lasin" kunnostusta

Kyseinen muoviosa oli murtunut kolmeen osaan alemman kiinnitysruuvin tietämiltä. Olisiko väännetty liian tiukkaan vaiko vain vanhuuttaan on murentunut?

Pikaliimalla lohkeamia kiinnittelin. Vilkku on oikealla edessä.

Vilkun muovinen "kromikehys" ja tiiviste. Tiiviste on liian lyhyt. Vanhuuttaan sikistynyt.

 

Kaksi vaihtoehtoa

Kumi joko venyy kun venyttää tai katkeaa. Jälkimmäisen vaivan voi korjata asianmukaisella massalla antaa kovettua ja muotoilla. Voi toki etsiä kumiliikkeistä sopivaa tiivistettä. Pyöreällä poikkileikkauksella oleva ei, ehkä pysy hyvin paikallaan mutta niitä on helppo hankkia. Näppärä saattaa leikata sopivan mallisen itsekin kumilevystä. Mutta nyt mennään venytyksellä. Kun kumi on paikoillaan ja ruuvit kiinni niin ei se sieltä helposti pois muljahda.

"Kromikehys" on usein tältä kohtaa poikki. Tämä ei.

Vilkun pohja ja polttimo. Jotain kevytmetallivalua. Varsi on, osin, kovakumia. Lampun jalka on myös kuminen.

 

Vilkun "lasin" liimausyritys. Jos onnistuu niin korjattu kohta alas. Epoxilla voisi lujittaa sisäpuolelta. Koottu neljästä irto-osasta kuten kuvasta voi päätellä.

 

Liimauksen kovettumisen jälkeen

Pitää tasohioa vilkun lasin tiivistettä vasten tuleva alue suoraksi. Liimauksesta näkee etteivät osat oikein istu liimauksessa. Voi olla että osa ei kestä. Varaosaa ei itsellä ole. Eikä kauppiaallakaan. Voi turvautua tarvikeosaan tai laittaa Guzzikerhon jäsenille haaste löytää varastoistaan. Saatan jotain maksaakin...

Vilkaisen myös vasemman etuvilkun kohtalon.

 

Tasohionta

Santapaperia tasolla ja siinä hetki vilkunlasin pyöritystä hetken. Reuna koko matkaltaan samaan tasoon. Onnistui ilman lisävaurioita.

Syy murtumiseen

Yksi on että muoveista, samoin kuin kumiosista, haihtuu nk. pehmentimiä. Monet niistä aineista ovat myös myrkyllisiä kuten syanidi. Vähemmän myrkylliset aineet taas haihtuvat nopeasti ja käy niin että materiaali kovettuu, hapertuu ja kutistuu kun kaasuja haihtuu pois. Toinen, todennäköisempi, syy on että on vain kiristetty kiinnitysruuvia liikaa. Kolmas syy lienee myös todennäköinen: ulkoinen isku. Tosin tässä ei näkynyt siitä viitteitä sillä kehys on ehyt eikä siinäkään ole edes kunnon naarmuja. Vaha pintaan ja baanalle. Kunhan säät, jne. ruikutusta. Laitan toivoni hyvään Vappusäähän. Keskustaan suuntaan.

 

Tiivisteen jätin muutamaksi päiväksi venytykseen.

 

Vielä pariksi päiväksi lisävenytykseen. Löytyi autotallin hyllystä kiristysvälineeksi.

Oli jo melkein hyvä mutta en haluaisi liimata tiivistettä kiinni. Siksi lisävenytys.

 

Korroosio

Ruuvit ovat hapettumista kärsineet ja kannatkin ovat jo aiemmin, ilmeisestikin vääränmallisella , ruuvarilla nuljattu. Tulee asiaa ruuvikauppaan. Ostan neljä samanlaista ruostumatonta kuusiokolakantaista niin saa toinenkin vilkku ikuisen kiinnityksen. Jos ei satu Verstaani valikoimissa jo olemaan. Teen tätä taloyhtiöltä vuokraamassani autotallissa. Valikoima on pieni. Pitää tehdä muistilappuja että kulkeissaan muistaa ottaa oikeita tavaroita mukaan.

Alapuoli ei ole kaunis. Puuttuu palasia isolta alalta. Pysyy kuitenkin jo koossa.

Pitää ostaa

Kirkasta epoksia puuttuviin kohtiin ja viimeksi tasohionta että nykyinen reuna oikeaisi. Tiiviste istuu paremmin. Kunhan on venynyt sopivaksi. Kunhan saa osat paikoilleen niin tiiviste jää sen verran tiukkaan rakoon että ei se sieltä heti kutistu. Auttaisikohan kirkas polyesteri? Sitä autotallissa olisi. Veneenpaikkuun jäljiltä.

Vasen etuvillkku

Huomenna, tiistaina, puen paksut välihousut ja toppatakin, menen autotalliin ja tutkin onko vasemmassa vilkussa sanomista. Nämä kun ovat tämän pyörän alkuperäiset niin tykkäisin että olisivat käytössä vielä pitkään kun kilometrejä ei ole kertynyt vasta kuin hiukan päälle yhdeksänkymmentätuhatta. Kone on hyvässä vedossa, vaihteisto toimii ja kertaalleen on tehty RVS-käsittely molempiin. Kytkin on uusittu jämäkämpään malliin.

Asennus

Tiivisteen kanssa oli hieman puljaamista ja ilmeisesti se sinne asettui. En kiristänyt ruuveja kovin. Antaa olla, toistaiseksi, näin. Uusi vilkunlasikin löytyi Guzziporukan kollektiivivarastosta. Teen kaupat siitä ja saatan noutaakin vaan en osoitetta vielä tiedä.

Vilkku koottuna. Tästä kulmasta katsottuna näyttää varsin ehyeltä.

 

Vasen vilkku vaikuttaa ehyeltä. Puhdistusta vaille. 

 

Etuvilkut kunnossa.

Ei isompia kiiruita

Ainakaan ajamisen suhteen sillä säätieto ei suosi ajotoimia lähipäivinä. Autossakin on kesärenkaat alla. Lunta, vettä ja kylmää luvassa. Toivottavasti Vappuun mennessä lämpenee. Olisi mukava tehdä jokin pidempi ajelu jonnekin. Tai vaikka pikkuveljen luo kalastamaan heitto-ongella. Eiköhän Näsijärven jäät ole jo hautuneet lähtökuntoon Vapuksi. Haukia olisi toiveena jos vain Ahdille passaa.

 

Navigaattorin paikan katselu

Noin äkisti havaittuna oli valmis paikka tyrkyllä heti: ohjaustangon kiinnitysosa. Kiinnitysosaan kangastarraa ja sen vastakappaletta navin takakanteen. Lisäksi pitää tehdä sähkötöitä eli asentaa jonnekin tupakinsytytinliitin. Toinen paikka olisi tuossa mittarikoteloiden välissä mutta se edellyttäisi telineen tekoa. Jälkimmäinen paikka olisi turvallisempi sillä katsetta ei tarvitsisi laskea niin kovin alas kuin kuvan esittämässä paikassa kävisi. Mutta muutoin paikka on siisti ja asiallisen näköinen.

Testasin näkymän

Ei ole iso ero katsoa naviin ja ajosuuntaan vuorotellen. Riittää silmien kääntö vaikka oli kokokypärä päässä. Ei siis nyökyttelyä.

Otollinen asennuspaikka navigaattorille. Sähköt pitää vielä vetää. 

Sattuu sopimaan tähän

Sopiva kolo laitepaneelin alareunassa. Sopii muotoilultaan varsin hyvin kokonaisuuteen. Saavat sitä tutut ja vieraat ihmetellä. Tuskin tällä vakavamielistä käyttöä on eikä tällä pärjää edes Tampereella sillä niin paljon uusija katuja ja kokonaisia kaupunginosia on rakennettu tämän navin olemassaolon aikana.

Tarra takapinnassa.

Tarrat ohjaustangon yläkiinnikkeessä.

Asennus valmis. Sähkötyöt tekemättä.

Sain työkaverilta

Eli noin kymmenen vuotta sitten kun vielä töitäkin tein. Hän oli ostanut uuden navin. Sitä ennen käytin muistiani ja joskus harvoin karttaa. Kartta on minulle suunnitteluväline. Tuskin sitä reissussa tulee juurikaan katseltua jos on, edes, mukana matkassa. Ulkomailla kyllä ja se tarkoittaa jostain Tanskan seudulta etelään.

 

Toinenkin navi on

Ja paljon uudempi. Toimii Glonass-satelliitijärjestelmässä. Enpä taida sitä käyttää...

 

Kysymällä pärjää

Aina voi pysähtyä ja kysyä mitä missäkin on ja pelkästään paikan tai henkilönimenkin esittäminen saa ihmisten antamaan neuvoja auliisti. Usein saa muutakin ohjeistusta. Keltaisen postilaatikon kohdalta oikealle on perusohje. Siitä kun hieman tarkentaa niin perille olen löytänyt. Saa nähdä koska kartat katoavat korvien välistä.

 

Kaupungit v. lande

Kaupungeissa on helppo suunnistaa kun on kadunnimet ja kaupunginosat sekä talojen numerot näkysällä. Maaseutu, pitkine välimatkoineen, voi olla hankalampi. Nykyään, verrattuna 80-lukuun, on maaseudullakin hyvät opasteet jopa pikkuteillä.

Harhaanajo

Joitakin sellainen harmittaa, varsinkin jos on perfektionisti, mutta voi nähdä paikkoja joihin ei ole aikonut koskaan mennäkään. Voi yllättyä. Prätkäilyaikataulut laadin siten että, kotimaassa ja pohjoiskalotille mennessä lähden yhtä päivää aikaisemmin kuin olisi tarve. Jää aikaa eksymiselle ja yllätyksille eikä ole silti kiire.

Tupakinsytytinliitin

Sellainen pitää jonnekin lähelle asentaa että navi saa sähköä toimiakseen. Pitää miettiä onko se jatkuvalla virralla mutta sulakkeen takana, erillisen kytkimen takana vai jonkin releen takana. Lisäksi sellainen naarasliitin pitää käydä hankkimassa. Tässä yksi. Navi tarvitsee viiden voltin käyttöjännitteen. Sen akku ei ole enää kovin hyvä. Siksi roikan päähän kiinni kun suunnistetaan. Kyseinen navi on jo yli kymmenen vuotta vanha eikä siihen saa päivityksiä. Mutta vanhalle kelpaa ne vanhatkin kohteet. 

Purkamalla muunnin

12 volttia muuttuu viideksi pistokkeessa joka on tarkoitettu nk. tupakinsytytinliittimeen. Jos vähentäisin komponenttitarvetta sillä että veisinkin navin jännitemuuntimeen suoran sisääntulon johdolla niin ei tarvittaisi tupakinsytytinliitosta lainkaan. Toisaalta liitin tarvittanee kuitenkin kun navia tuskin pidettäisiin tuossa paikassa aina. Voi sitä tarvita muuallakin. Ja vanhassa autossani tupakansytytinliitos on ainoa virranulosotto. Pitää ajatella vielä kolmatta ja neljättä vaihtoehtoa... Väliaikaisesti, testausvaiheessa, voi käyttää liitoksen tukena vaikka teippiä.

Testasin ohjausvaimentimen

Se on ollut käytössä kohta projektin alusta. Koska kaksipyöräisen pyörän alkuperäinen ohjauskulma ei sovellu trikeen vaan kulmaa piti muuttaa kuten myös jättöä. Sitä varten tein säädettävät ylä- ja alakolmiot. Kääntyy kevyesti ja palauttaa keskiasentoon kun lopettaa kääntämisen. Silti, kaiken varalta, laitoin hydraulisen ohjausvaimentimen. Pyörässä on uutenakin ollut ohjausvaimennin tehdasvarusteena. Itse asiassa en ole ajanut montaakaan kilometriä tällä pyörällä ilman ohjausvaimenninta.

Ohjausvaimennin on säädettävä. Käyttöasento, kuormituksen mukaan, on noin säädön puolivälissä. Sitä tiukempi vaimennus haittaa jo ajamista. Jos on huono tie niin vaimennin on pikasäädettävä ja oikean käden ulottuvilla. Toinen samanlainen on hyllyssä tehtaan paketissa. Varalla.

Tarvikkeita matkaan

Joitakin osia ei voi korvata kuin toisella samanlaisella. Joskus käytetystäkin, mutta ehyestä, voi olla apua. Kuten kytkinvaijerin katketessa. Laitan matkaan mukaan vanhan vaijerin. Voitelin sen. Vielä pakkaus muovin sisään niin pysyy ruostumatta.

Vanha kytkinvaijeri varalla. Hieman vaurioitunut mutta toimii.

Tarvitsenko itse

On, kieltämättä, tapahtunut niin että matka on keskeytynyt. Ennenaikaan ei ollut edes harvinaista. Jos pyörää ei ollut huollettu perusteellisesti ja havainnoitu kulutusosien kulumaa niin jossain vaiheessa taival katkeaa. Nykyisin sellaista tapahtuu varsin harvoin ja silloinkin on apu itsessä, muutamassa työkalussa ja mahdollisessa varaosassa. Jos sattuu olemaan mukana. 

Pyörän ylläpito

Huollot, ei pelkkä öljynvaihto, on melkoinen kokoelma ohjeita. Renkaiden kunto suhteessa edellä olevaan matkaan. Tästä syystä moni reissu on venynyt tai keskeytynyt kun alkavat kankaat näkyä renkaan pinnassa. Lisäksi tulee ylimääräisiä kustannuksia. Valaisimet, varapolttimot niihin, jarrupalojen tilanne, sytytystulpatkin voivat vikaantua. Yleensä vain yksi pimenee mutta meno hidastuu kovasti.

Vanha "vähä-älyinen" akkulaturi saa olla matkassa mukana.

 

Varsinkin keväällä

Ensimmäinen ajelu kauden alkaessa voi alkaa hienosti. Sitten pysähdytään kahville ja siitä lähtiessä ei pyörä käynnisty. Akku oli antanut viimeisensä. Apukäynnistin on kätevä, joskus laturillakin saadaan akun henki heräämään. Silloin tulee mieleen sekin että eikä pyörän laturi lataakaan. Lisäksi huono akku rasittaa tarpeettomasti latausjärjestelmää.

 

 

Akkulaturi pakattuna. Kaksikertakäyttöpakkaus. 

 

Ollut mukana monta vuotta

En ole tarvinnut. Mutta voin tarvita. Joku muukin voi tarvita. Lainaan kyllä.

Mitä muuta on mukana

Kaasuvaijerin korjaussarja nippoineen. Voi rakentaa vanhaan vaippaan uuden "sielun". Vanhoissa pyörissä voi olla lukuisia vaijereita. Osa niistä ovat sellaisia että matka loppuu siihen jos ei ole apua mukana.

"Paukkupullo" on kätevä jos tulee naulanreikä sisärenkaattomaan renkaaseen. Tulee myös melkoinen sotku josta rendasliike puhdistuksesta laskuttaa. Toki asiaan vihkiytynyt motoristi irrottaa renkaan vanteelta ja paikkaa sisäkumin, pumppaa pumpullaan kumin täyteen ja jatkaa matkaa. 

Joskus matkasta voi tulla seikkailu hyvässä ja pahassa. Mutta aina olen perille päässyt.

Omat duunit ja muut jutut

Melko usein kysytään
Miksi ajan kolmipyöräisellä vaikka voisin ajaa kaksipyöräisellä? Kyseessä on selkärangan murtuminen liikenneonnettomuudessa ja liikuntakyvyn osittainen menetys. Siinä syy. Sairaslomaillessa, reilut kaksi vuotta, suunnittelin sisäkaarteeseen kallistelevan triken, valmistin sen vuotta myöhemmin ja pääsin mukaan liikenteeseen. Sittemin ole tervehtynyt lisää ja kykenen ajamaan kaksipyöräistäkin kohtuudella.

Polkupyöräily ja kävely

Maksimimatkat polkupyörällä ovat noin 20 kilometriä. Katson sellaisen määrän riittävän pari kertaa viikossa. Tätä kirjoittaessani on maassa lunta. Ei ajosäätä. Kauppareissut kävellen ja satunnaisia kävelymatkoja lähiluonnossa kuten läheisen kosken ihailua näin kevätkautena. Kävelyreittejä, lähimetsissä, riittää. Pubireissut useimmiten kävellen. Turvallisuussyistä. Lähipub on lähellä mutta muut 2 - 5 kilometrin päässä. Sopivia kävelymatkoja.

Trikeä ennen

Vaikka en tietänytkään, aloittaessani, lainsäädännöstämme kuin hiukan pintaa havaitsin aika pian että ei ne muutkaan ole kuin ihmisiä. Kun esittää asiansa hyvin valmistautuneena ja, erityisesti, vakaalla rintaäänellä, on homma helppoa. Kollegani ja Suomen Motoristit ry:n pitkäaikainen toimihenkilö teki tiettäväksi minullekin että ei mitään turhia jorista vaan asiaa. Sain hänen luentoaan seurata Eduskunnan Liikennevaliokunnan kuultavana. Vakuuttavaa. Sain ajaa hänet ja hänen autonsa Helsingistä Mäntsälään. Äijä oli ihan puhki. Hanski edesmeni hiljattain.

 

Hupsutuksia

Lainsäädäntö ei ollut tähän lainkaan valmis.

Ei sekään helppoa ollut: tässä vähän alkua. Onneksi, tätä kirjoittaessani ystäväni, vaikka pikku kuumeessa, sallii itselleen hyvät bileet tämän kirjoitushetkellä. Teemu S. Lindfors tulkitsi ammoin, ajoneuvotekniset tarpeeni oikein. Hän on, myös, varsin hyvä bluesmuusikko. Jollei yksi hyvistä niin parhaasta päästä. Eikä lauluäänikään ole hupsumpi.

Ystävistä on suuri ilo. Kuten hiljattain edesmennyt Hanski, Santtu, hyvin hengissä, joka edustaa minua Teemun ikääntymisjuhlissa ja kaikki muut MMAF:n ja Smoton veteraanit.

Sittemmin, kuntoutuksen, useita kylpyläkeikkoja vakuutusyhtiön piikkiin, laihdutuksen ja muun henkisen sekä fyysisen pinnistelyn tuloksena sain, pääosin, liikuntakykyni takaisin. Kivutkin ovat, osaksi, lieventyneet. Sairastelun aikana jouduin luopumaan poliittisesta urastani ja työpaikasta. Siksi oli aikaa puuhastella Verstaalla. Vakuutusyhtiö, muutaman kuukauden taistelun jälkeen, päätti maksaa korvauksia jäljellä olevan työajan osalta. Kalliiksi se tuli itsellenikin: julkisella puolella ei oikein tapahtunut niin piti yksityislääkäriltä hakea todistuksia. Rahaa meni laskuihin mutta sitten sitä alkoi tulla toisesta vakuutuksesta. Vaan ei tule enää kun olen eläkkeellä ikäni puolesta. Mutta kuoppaan asti on ylläpito jollain tasolla. Jos hyvin käy niin jää komia leski niinkuin Pohjanmaalla sanotaan.

Siitä työpaikasta

Monta hommaa kunniakasta oli mutta kaiketi huipukohta oli se kun tein avaruusaluksia Patrialla ja sen jälkeen, hetken aikaa ESA:lla. Sittemmin hirvikolari riisti normityönteon puolustusvälinetyön parissa ja parin vuoden kuntoutuksen jälkeen eläkkeelle. Pitäisikö lähteä politiikkaan?

Vakuutusyhtiön kuntoutus: kevyttä lenkkeilyä tai jumppaa joissa ei edes hiki tullut. Parasta olivat allastreenit. Se friskasi. Muuten oltiin kuin Ellun kanat. En siitä isommin kärsinyt jos en toipunutkaan. Kehitin itselleni treenin: hiton pitkät baarikierrokset. Ei niin että baarissa olisi oltuna kauaa vaan ne baarien väliset matkat. Kävellen tai polkupyörällä. Bussit on nössöille. Kilometritolkulla. Suosittelen jos ei ole muuta kimmoketta liikuntaan. Samalla tutustuu uusiin ihmisiin. Eikös se jo kiinnosta...

Kohta alkaa

Motoristeillä on kevätajeluita kuten omalla Kerhollanikin ja niillä muilla Kerhoilla joihin jäsenenä kuulun. (LCR-mc, MP69, GMGF, Rektum-mc ja pari muuta.) GMGF:n kautta kuulun Smoton jäsenistöön välillisesti sekä useassa muussa porukassa pyörin. Tampereen seudulla on useita vakavasti otettavia ja varsin vanhojakin mp- ja mc-yhdistyksiä. Aina on jossain jotain toimintaa...

Ajokaudenavajaisjuhlia oli jo jokunen ja on siellä, täällä ja joihinkin kutsusta.

 

Lunta pukkaa

Kerkisin jo ajokauden avaamaan muutaman sadan kilometrin riennoilla. Nyt sataa lunta, 21.4 aamuyöstä. Jatkunee, vielä päivän, pari vaan kyllä se siitä. On hienoa lähteä juuri huolletulla eikä edes ihan sataatuhatta kilometriä ajetulla pyörälläni baanalle kunhan on otollista. Ehkä pitää Vappuun asti kärsiä. Valkoviinikin loppui juuri. Pers.

Talviajo

Harrastin sitä useamman vuoden ja kävin useissa motoristiriennoissa. Vaikkei luulisi niin kyllä kaksipyöräisellä voi talvellakin olla sosiaalinen. Ehkä mieleenpainuvin niistä oli Talviralli Jokioisissa. Silloin tapasin ystäväni Kekun jonka kanssa puuhattiin politiikkaa ja muutakin moottoripyöräilyyn liittyvää. Välillä oli näkemyseroja rankastikin mutta ne lienevät jo sulaneet, jos muistetaankaan. Kekulle terkut jos tätä lukee tai joku muu vie perille jos on hollilla. Pomona ensin oli Kekku ja sitten minä. Kekku, kavereineen, jotka asiaa tuntevat tuntevat, perustivat Smoto ry:n. Merkittävin matkamoottoripyöräjärjestö maassamme nykyään. Muitakin järjestöjä on. Pitää valita se joka on itselle paras. 

Kekku teki todella hienon uran, unohtamatta muita asiallisia herroja Forssan ja Varsinaissuomen motoristeja järjestöjen johdoissa. Smoton hallituksessa olin, myöhemmin, pitkään ja pari vuotta puheenjohtajana. Kekulla on myös toinen ura moottoripyöräilyn järjestötoiminnan alalla.

Puheenjohtajuuteni

Pysyi yhdistys pystyssä ja perusasiat kunnossa. Aikanani palkattiin myös työntekijöitä yhdistykseen. Tarkoituksena tehdä yhdistystä tunnetuksi vaan etenkin, järjestöksi joka pystyy maamme lakeja muuttamaan. Jossain määrin sekin onnistui. Itse istuin muutamassakin, jopa, valtiollisessa organisaatiossa kuten Liikenneturvassa ja mitä niitä olikaan. Moottoriliiton kokouksissakin kävin. Oli aika vierasta se touhu minulle. Toisaalta, suhteet pysyivät kunnossa ja viina virtasi. Yllätyin että Brysselissäkin kaivattiin. Ensin kävin Kekun kanssa ja sitten useamman kerran itseni kera. Yhdistyksen laskuun. Mitäpä valittamista minulla. Kokoukset olivat mitä mielenkiintoisimpia kun siellä oli liki kaikkien Euroopan maiden moottoripyöräjärjestöjen edustajat. Vain ranskalaiset jäivät kokouksissa vieraiksi mutta kyllä he baarissa puhuivat kohtuullista englantia. Viini kielen kirvoittaa.

FIM

Lähinnä kilpamoottoripyörilyyn keskittyvä järjestö. Toki alan tuntevia matkamotoristeja heiluu heidän porukoissaan melkoisen paljon ja on Euroopan isoin mp-järjestö. Myös kansainväliset suhteet ovat heillä kunnossa. On vain se pieni ero: matkamotoristit ovat, jos en sanoisi: erakkoja mutta omillaan toimeen tulevia. Itse en ole kokenut näin vaan pitää pysyä lainsäädännän mukana ja valvoa etujamme. Siksi nämä järjestöt maassamme. Yhteistyötä tehtiin aikanani yhdistysten välisesti ja uskon että nytkin on kontaktit kunnossa hallitustasolla. Toki ystävyys motoristien kesken on korkealla tasolla leiristä riippumatta. Jos on ongelma niin katsotaan voiko jeesata.

MMAF

Siihenkin ryhdyin niihin aikoihin. Teki asiantuntijoiden voimalla lakimuutoksia ja edisti moottoripyörien rakentelun sallivia lakeja merkittävästi. Hallituksessa taisin olla pari vuotta. Kokolailla alusta asti vaikka alkupää jäikin hieman hataraksi minulle. Ystäväni Santtu saattaisi valistaa sitä aikakautta. Santtu on nyt, tätä kirjoittaessani, bileissä eikä vastaa puhelimeen. T. Linforsille on järjestetty ohjelmaa. Tapaan hänet, todennäköisesti, tulevan suven aikana.

Pienessä porukassa

Siinähän se tulikin. Jos menen naapurinpojalta, jolla on moottoripyörä, kysymään jotain Moottoriliitosta, FIM:istä, Fema:sta Smotosta tai vaikka, Mp69:stä niin vastaus olisi: häh, että mitä? Kun organisaatio vanhenee ja silloiset teinipojat ovat nyt viis - kuuskymppisiä niin ei se alle parikymppistä oikein tavoita. Tarvitaan jotain ajankohtaista ja raikasta.

Ne duunit

Aloitin teurastamossa. Sitten tuli intti ja aliupseerikoulu jossa olin ainoa ei-ylioppilas. Hyvin meni. Herra Ylikersantti olen hautaan asti. Sen jälkeen, olisikohan ollut viikonloppu välissä, olin töissä Valmetilla Linnavuoressa Meridieselosastolla. Asunto, yksiö, riitti hyvin. Kylmä vesi ja sauna kolmensadan metrin päässä. Saunaan pääsi työmaalla joka päivä. Kuului työetuihin. Toki elintaso nousi mutta otin riskin ja lähdin litomaan. Seuraavaksi olin puolitoista vuotta kuormurikuskina ja oli kiva mimmikin hoteissa mutta kaikki oli, jotenkin, löysää. Ei ollut riskiä ei jännitystä ei oikein kunnollista tavoitetta.

Sen jälkeen

Pitkälti valtion hommissa. Lentokoneita, avaruusaluksia ja lennokkeja joita voi seurata Ukrainan sotajutuista. Viimeksi ballistiikkaa yhdessä hyshys-firmassa. Sota on iso bisnes. 

 

Nyt, eläkkeellä

Parasta. Voi dokailla, jos tulot sallivat tai lähteä ajamaan moottoripyörällä jos säät sallivat ja ravintolaankin voi lähteä jos Rouva sallii. Saattaa tulla samaa matkaakin, joskus. Mikäpä tässä. Pari hitsin hienoa ja käyttökelpoista moottoripyörää tallissa eikä ongelmaa ole kuin rahojen riittävyydestä. Toisaalta: melkein aina olen päässyt haluamaani tapahtumaan. Jos en pääse niin ne samat rahat menevät paikallisen baarianteron kassaan. Olen liki yltiösosiaalinen persoona ja hieman viinalle altis. Tarjoatko?

Kahden litran viinitonkka

Pois on se mennyt. Nukkumaan lähden. Klo. on 04.00 kohtsiltään. Bileet adieu.

California Adamant pikkuista laittoa

 

Saattoi olla huolimatonta
Tai sitten ei mutta jostain syystä oikeanpuoleinen led-takavalo on ollut jonkin aikaa kallellaan. Ei vaikuta muuhun kuin ulkonäköön. Tekee huolimattoman vaikutuksen. Saattaa olla suunnittelun tai valmistajan virhe. Sama heppu molemmissa.

Kaksi tointa
Lokasuoja toimii nimensä mukaisesti ja sen toinen tehtävä on kannatella oikean puolen takavaloa jossa on, kuten pitääkin, led-vilkku, led-parkkivalo ja led-jarruvalo. Bilteman halvin setti kymmenkunta vuotta sitten.

Kaikkeen malli ja muotti
Lasikuituosat eivät synny noin vain: ensin pitää rakentaa malli jostain sopivasta materiaalista. Usein puuta joka maalataan ja käsitellään irrotusaineella tai metallirakenne joka maalataan ja laitetaan irrotusaine pintaan ja siitä otetaan, eräällä tavalla käänteinen kopio, joka käsitellään, kovettumisensa jälkeen, irrotusaineella, josta saadaan mallin mukainen tuote. Vaiheita siis on ja kaikkeen kuluu materiaa, aikaa ja olutta. Irroitusaineena tarkoitukseen suunniteltuja vahoja. Lisäksi muottien pitää olla kokolailla täydellisesti kovettuneita. Samalla muotilla voi tehdä useita kopioita kunhan irrotusainekäsittely, kuten vahaus, suoritetaan joka välillä. Tärkein toimenpide on puristaa muottiin laminoitu tuoteaihio ilmanpaineella tiukasti vasten muottia. Lisäksi, kovetusaikana, käytetään alipainepumppua joka imee, välisäiliöön, ylimääräisen hartsin ja puristaa kuiturakenteen kuivaksi ja hyvin tiiviiksi rakenteeksi. Hartsin hukkaprosentti voi olla jopa 70. Hiilikuituun, usein, laitetaan kirkaslakka pintaan. Olen kuullut monesti että helppoahan tuo on mutta yritäpä tehdä pellistä! Senkin osaan mutta rauta on painavaa. Alumiinista tulee köykäisempaa ja yksi hyvä tuttavani tekee niitä ja olen, toki, itsekin sellaisia muotoja pakottanut. Lentokonelevyseppänä olen työskennellyt. Yhden moottoripyörän katteet, lokasuojat ja monia muitakin osia tein hiilikuidusta. Ei ollut halpaa. Vaan maksaja maksoi. Senkin joku naarmutti MP-Messuilla. Uudestaan piti hioa ja lakata. Ei tullut entisen näköistä. Nämä osat tehtiin epoksivaluina. Varsin myrkyllistä. Eikä polyesterikään mitään juomaa ole. Aivovaurion siitäkin saa jos ei suojaudu. Tyytykää pilsneriin.

Oikaisu
Takavalon kiinnitysreikien siirto viilaamalla pikku viilalla reiät soikeiksi. Ei erityisen vaativaa. Reikien koon viilaamisella, yhtä kulmareikää muuttamatta, sain asian oikenemaan. Muutaman parannuskohteenkin löysin. Siitä joskus toiste.

Isommat reiät
Itse asiassa pitkulaiset tai soikeat riippuen paikasta. Siksi piti Biltemasta käydä ostamassa pussillinen aluslaattoja. Muutoinhan ruuvinkannat ja mutterit jäisivät, osittain, tyhjän päälle.

Myöhemmin
Kun säät ovat sopivammat niin suoritan soikeiksi leikatuille oikean takavalon rei'ille paikkauksen. Rakenne on lasikuitua ja hartsia. Siis helppo paikata. Ja nopeaa.

Lasikuidusta leikataan
Mahdollisimman lyhytkuituiseksi. Siitä saa, polystyreenihartsin kanssa, hyvän sutun jolla täyttää ylimääräiset reiät. Myöhemmin alan ammattilainen saattaa havaita korjailun mutta muille ei asialla ei ole merkitystä. Eikä, tässä tapauksessa, jää näkyviin. Itse asiassa, ryppymaali, on työläs korjata. Käytännössä pitää koko alue hioa "auki" ja pohjamaalata ja parin vuorokauden jälkeen ryppymaalata uudelleen.

Ajovalo ja uusi halogeenpolttimo. Pitää vielä avata uudelleen ja pestä lasi sisäpuolelta.

 

Semisti hankala

Ajovalon lasin ja heijastimen puhdistus pitää tehdä ajovalopolttimon reiän kautta. Toki siitä yltää jonkilaisen tikun ja rätin avulla liki koko lasin alalle. Heijastimeen on pari astetta vaikeampi duunata sama juttu. Sellainen homma pitää tehdä että syyspimeillä on kaikki valo turvana. Pyöränhän olen tarkoittanut ajokauden aloitus- ja lopetupyöräksi. Olen miettinyt myös äärivalojen asentamista ulompiin takakatteen etunurkkiin ettei kukaan vastaantulija erehtyisi ajoneuvon olevan kapea kaksipyöräinen. Tarraledit ovat käteviä.

 

Haave lisäpitkästä ajovalosta.

Myös kaatumarautoihin kiinnitettävät ledipitkät olisivat asiaa. Toisaalta, saattaisi yksi keulaan kiinnitettäväkin riittää. Keskelle ajovalon alle poikkipäin. Kiinnityskohtakin olisi tarjolla. Tilaakin on. Ja suuntaus olisi aina oikein.

Moottoripyörän valot

Tietyllä tapaa ristiriitaista sillä kaksipyöräisessä pyörässä käännetään ohjausta ulkokaarteen suuntaan että pyörä kääntyy sinne minne halutaan. Tämä haitta toteutuu kun valo kääntyy ohjauksen myötä ja syntyy sisäkaarteeseen hetkellinen katve. Katetuissa pyörissä tätä haittaa ei ole. Eikä trikessä. Tällä liikkeellä siirretään painopiste sisäkaarteeseen. Silloin syntyy katve. Ei se pitkään kestä kun ohjausta pitää kääntää jo kaarteen suuntaan. Kolmipyöräisessä toimitaan päinvastoin. Ajetaan automaisesti. Siksi soolopyörällä ajaminen on alkuunsa hankalaa joillekin. Pitää aivot nyrjäyttää. Toisaalta, jos on paljon ajanut moottoripyörillä niin triken ajaminen voi akuksi olla haastavaa. Ainakin itselleni oli.

 

Lisävalot

Sellaisia olen miettinyt. Ehkä laturi saattaisi sietää led-pitkät. Toki, jos varsinaisen ajovalonkin ledeistäisi, olisi laturissa riittävästi potkua pitämään akku vireessä ja hoitamaan sytytyksen ja valaistuksen murheitta. 

Muutamassa mallissa

Laturi on kiinnitetty kampiakselin etupäähän. Se pyörii moottorin kierrosluvun mukaan. Silloin, jos ajetaan körököroä, ei akku lataudu kovinkaan nopeasti. Jos ajetaan yli 3000 - 4000 kierrosta minuutissa niin silloin on lataus jo hyvällä tolalla. Jos käy niin että kulutuskohteita, kuten tehokkaita lisävaloja on päällä, saattaa tulla sähköpula. 

Mallit joissa on hihnavetoinen laturi

Kuusikymmentäluvulta seitsemänkymmentäluvun alkuun oli isoissa V2-Guzzeissa kiilahihnavetoinen tasavirtalaturi. Sen jälkeen, iso- ja pikkulohkoissa olevat laturit, useita eri merkkejä, kampiakselin nopeudella pyöriviä. Kuten kaikki pikkulohkot ovat edelleenkin. Sen sijaan, laitimmaisen viimeisessä isolohkosarjassa, jos ei ihmeitä tapahdu, eli 1400:ssa, on moniurakiilahihnavetoinen autotyypin vaihtovirtalaturi. Lataa niin lyijy- kuin litiumakutkin. Helppo tapa keventää laittamalla kevyt, nykyaikainen, akku. Hintaerokin, vanhoihin lyijyakkuihin nähden, on tasaantumassa. Vahinko on että sellaisia litiumakkuja lienee harvassa jotka sopivat, ilman erillisiä toimenpiteitä, vanhoihin latausjärjestelmiin. Tähän pyörään en edes yrittäisi. 1400:ssa akku on korkealla. Vaihto litiumakkuun tuntui heti kun nosti pyörää sivutuelta pystyyn. Kevyempi on. Kohta litiumilla alkaa toinen suvi. Kirjoitan jutun jos ilmenee jotain mainittavaa. Luotto on kova.

Ajovalon heijastin takaapäin. Polttimoiden kiinnitykset ja johtimet. (Lampun kantaliitin on vaihdettu uuteen kulumisen vuoksi, värit eivät täsmää kytkentäkaavion kanssa.)

Parkkipolttimon pakkaus. Kaksi edullista lamppua. Toinen varalle.

Valonlähteet yleensä

Päävalot eli pitkät, lyhyet ja parkit. Vilkut neljässä pisteessä. Etuvilkut alkuperäiset. Takavilkut yhdistetty takavaloihin. Parkit, jarruvalot ja vilkut ledeillä takana. Rekisterikilven valo takana, keskellä suht korkealla. Viimeksi, tänä keväänä, konstaapeli tutki trikeäni, totesi asialliseksi. Joskus on ollut kriittisempää. Toki henkilötiedot katsottiin ja tarkistettiin ja talteen otettiin. Pitäähän esivallan tietää kuka ja missä kulkee. Helppoa se on nykyään kun on yhteydet viranomaisilla kunnossa. Ennen, sentään, katsottiin että kyse on jengiläisistä joista voi olla haittaa yhteiskunnalle jos on mc-kerhon jäsen ja liivit yllä kuten itsellä. Maailma on hieman viisastunut sittemmin...

Liikennerikkeeni

Kölvi-iässä paikallinen vanhempi konsta syynäsi mopediani mutta ei tuominnut, ja millähän olisi, siinä hetkessä, että ei ollut 15v vielä täynnä. Myöhemmin sain, noin 20 vuotta sitten, sakot ylinopeudesta ja kortti pois. Oli kuudenkympin rajoituksella yli 120. Vain siksi noin alhainen nopeus että oli mutka ja notko joen ylittämiseksi Parkanon ja Kurun välillä. Sain kortin takaisin Joulun aatonaattona kun kävin ruinaamassa nimismieheltä korttiani että jään ilman sukupuoliyhteyttä ja sukulaisille ostetut lahjat jäisivät jakelematta. Pääsin siis matkustamaan sekä sukulaisiin että tapaamaan kyseistä neitoa. Tuossa se istuu nojatuolissa tuijottaa rikosdraamaa telkkarista samoissa neliöissä.

Ei promilleja ja promillet

Puhallutettu on monen kokoontumisajon lähialueella.. Ei ole ollut höyryjä mitä mitata. Joidenkin kokoontumisajojen lähtöportin jälkeen joillan muilla on ollut.  Kohtaloistaan ei ole tietoa minulla. Paitsi yksi.

Kerran Rauman Pitsirallista lähtiessä eräs pariskunta kuutos-Kawansa kanssa tekivät lähtöä ja jo portilla oli konsta pillittämässä. Lukemat olivat "riittävät". Sanoi että työnnä pyörä takaisin ja laita teltta pystyyn. Tänään et lähde. Asiaa. Jututin konstaa ja hän kertoi että itsekin harrastaa kaksipyöräisiä. Asia kunnossa ja rikokset, sittemmin, vanhentuneet.

Oikean puolen jarrukilpi ja satulan kiinnitys. Haitarikumit ehyet. 

Jarruhuolto myöhemmin

Vasemmalle tein jarruremontin. Se oli kumiosiltaan, osittain, todella huonokuntoista materiaalia. Tämä oikean puolen takajarru vaikuttaa olevan parempaa materiaa. Onneksi, tekemisen kautta, molemmat takajarrut ovat nyt kunnossa. Kesä saa tulla. Mutta pesun teen ensin ja paikkamaalaan kiveniskemät ja ruosteet piiloon rakenteista.

Käsijarruvaijerit

Niihin pitää kiinnittää huomiota. Niidenkin kumihaitarit ovat murtuneet. Repaleet pois sillä nehän vain säilövät likaa. Tilalle en laita mitään vaan pidän kohteet puhatain ja voideltuina enkä pyri niitä kastelemaan. Sateelle, reissun päällä, en voi mitään mutta saippuavesi on omiaan pesemään rasvaa pois. Jos rasvaa niin se kerää likaa, sekin. Siksi likainen rasva on hyvä pyyhkiä kerran pari suvessa ja laittamalla uutta vaseliinia ohuesti. Ruosteinen vaijeri kun ei tointaan hoida pitkään. 

 

Hoito voi löytyä

Tietenkin voi käydä vaikka Korja-Kumissa missä asiointi on aina tapaus. Tulee mieleen Speden rautakauppasketsit mutta hyvässä mielessä. Tiskin takana on, yleensä, kaksi asiakaspalvelijaa. Tietävät arvonsa osaamisessaan. On aika nautinto käydä siellä vaikka aikaa voi mennä. Jos on nöyrä asiakas, hyvässä mielessä, niin saa sellaista palvelua että ei jää kumiasioissa epäselvää. Pitkäaikaisena satunnaisasiakkaana olen saanut tehdaskierroksen ja vienerkahvit työnjohtajan ohjauksessa. Kyse oli kuitenkin, vain, Zyndapp-mopedin moottorin kiinnityksen värinänvaimentimien kunnostuksesta. Työn jälki oli erinomaista. Myöhemmin teetin Laverdan vastaavia kikkareita eikä ole huonoa kuullut. Kondomeja ja barbaroita eivät, kuulemma, tee.

Jarrusatula takaapäin.

 

Jarrusatulan rakenne

Liukusatula jossa liukumisen mahdollistaa kaksi holkkia jota ovat kiinni jarrukilvessä joka on taka-akselin osa. Sen kautta jarrutusvoima siirtyy ajoneuvon runkoon ja vauhti hidastuu jarrua käytettäessä. Itse satula on liukusatula koska siinä ei ole jarrumäntiä molemmin puolin levyä. Rakenne on hieman monimutkaisempi kun vastakkaismäntäinen satula. Mutta, ilmeisesti, sellaisen voi tehdä edullisesti. Uusi jarrusatula ei maksa juuri enempää kuin hankkimani korjaussarja. Satulassa on, myös, käsijarrulle mekanismi. Jos nestejarru ei reagoi niin niin käsijarrula voi yrittää. Toistaiseksi sellaista tarvetta ei ole ilmennyt.

Oikean puolen jarrulevy on kunnossa.

Takalokasuojan kiinnitysvarsi. Pikkumutterit ja ruuvit ovat sekä kiinnikkeet ja lokasuojan asentosäätö.

 

Pientä fiksausta

Noin kymmenen vuoden aikana on tullut kaikenlaista kulumaa. Mutta se on käytön mukanaan tuomaa. Renkaita kuluu, jarruja kuluu, akkuja kuluu. Nyt on akku joka on neljättä suvea alkamassa. Merkkiakku eikä ihan halpa. Sain alennusta kun ostin kolme kerralla. Itse hapotin silloin kun tarvitsin. Kuiva akku säilyy viileässä hyvin. Hapotettu akku alkaa kulua hiljalleen käyttöönoton jälkeen. 

Lokasuojan kiinnitys on säädettävä. Pitää puhdistaa ja mustamaalata taka-akselia. Siirtymä sijansa vasemmalle.

 

Autotalliremonttia

Talli on samassa taloyhtiössä jossa asuntokin mutta eri rakennuksessa. Pikkuhommat sujuvat tässä yhteydessä mutta Verstaalla on kaikki fasiliteetit kuten, pääosin, Kerhollakin. Jotkut tiukkapipoiset ovat huomautelleet että autotallissa ei saa harrastaa. Taka-ajatuksena on ilmennyt tallikateutta. Lähinnä kai se että noin tonnin arvoinen autoni on ollut tallissa koko talven ja heidän +30000€ autonsa seisoo taivasalla. Toistaiseksi taloyhtiö ei anna tallipaikkoja sähköautoille. Ei ole asianmukaista latausmahdollisuutta. Hybridit saavat armon. 

Tallin saamisen peruste

Moni on vaatinut minua luopumaan vuokratallistani vetoamalla ajoneuvonsa arvoon. Viime vuosina ei enää ihmeemmin. Vain ääneen ihmettelyä siitä että onko oikein että moottoripyörälle on tallipaikkoja kun autoja on ulkona kadunvarressa tai piharuuduissa. Siitä seuraava vaihe on saada sähkötolpaton ruutu autolleen, sen jälkeen sähköllinen. Osa niistä on muutettu lataamismahdollisuudella. Kolmella taloyhtiössä asuvalla on tallipaikka moottoripyörälleen. Osakkeiden omistussuhteista en tiedä. Joihinkin osakeasuntoihin kuuluu myös talliosake. Parina suvena oli pyöräni ulkoparkissa. Lapset käyttivät niitä kiipeilytelineinään. Sanominen aiheesta vanhemmilleen ei kauheasti asiaa helpottanut. Se on pääidea tallin vuokraamiseen.

 

Lähes kaikki muutoskomponentit pyörässä

Olen suunnitellut, hitsannut tai koneistanut itse. Pyrin siihen että sama komponentti hoitaa enemmän kuin yhden toimen. Tässä kaksi eli jarruputken tukena ja lokasuojan tuen jalkana. Valmiita, ostettua komponentteja, olen muokannut tarkoituksiin sopivammiksi. Eläkeläiselle mukavaa puuhaa.

 

Vuosikymmenen mittaan

Osittain hyvinkin kovassa käytössä yhden ja kahden hengen matkailussa. Suunnittelemani ratkaisu miten triken saa kallistelemaan sisäkaarteeseen on tuonut yhden ulottuvuuden lisää kolmipyöräilyyn. Lisäksi kyseinen ratkaisu tekee ajettavuudesta hyvin miellyttävää huonokuntoisilla teillä. Taka-akseli saa kiertyä tietyissä rajoissa pituusakselinsa ympäri. Myös keulan modifioin eli koneistin uudet, säädettävät ylä- ja alakolmiot että voi asettaa ihanteelliset ohjauskulmat.

Missä ajeltu

Lapinreissua en tällä ole tehnyt koska laite on, lähinnä, ajokauden avaus- ja lopetuspyörä. Muutoin ajelen kaksipyöräisilläni. Mutta poikki Suomen on ajettu useita kertoja: itäraja (Esim: Simpele.) ja länsiraja (Pohjanlahti) on trikelle näytetty. Monessa kokoontumisessa on tullut käydyksi sekä lisäksi Mökkeily Itä-Savossa ja monet kokoontumisajot alku- ja loppukesästä kuten Nummijärvi ja Savojärvi jotka, useimmiten, aloittavat kokoontumiskauden ja myös lopettavat. Talvirallissa ja Pystymettässä en, enää, ole käynyt vuosiin. Vaan eihän sitä koskaan tiedä...

 

Takavalo eli parkki, vilkku ja jarruvalo uudessa asennossaan.

Oikean puolen takarenkaan kulutuspinta. Rapaista oli viimeksi.

 

Ainakin yksi suvi

Riippuu ajokilometreistä ja ajankohdasta. Keväällä ja alkukesästä tiet ovat nastarenkaiden jäljiltä hyvin karheita ja kesäkumi kuluu vauhdilla. Ajomatkasta, ajotavasta ja ajankohdasta riippuen kumista irtoaa pintaa vääjäämättä. Varastossa on samanlaiset uudet kumit. Voi olla että pitää ryhtyä kummitushommiin jo ensi vuonna. Toisaalta Trikestä on tehty tarjouksia mutta en ole vielä intoutunut myymään.

Nämä välineet, monien muiden ohella, kulkevat pyörän mukana. Varoiksi.

 

Muitakin kaluja on

Pyörässä on kohtuullisesti kuljetustilaa. Siksi mukaan mahtuu kokoelma tavanomaisimpia työvälineitä jos tarvitsee säätää tai huoltaa reissun päällä eikä se syrjäytä isommin matkailutarvikkeiden kuljetusta. Tykkään telttailla. Kuten täällä.

Vaijerit

Vanhassa pyörässä niitä on lukuisia: kytkinvaijeri, kaasuvaijerit (4kpl) ja nopeusmittarin vaijeri. Niille teen tarkastuksen ja huollon. Huoltoon kuuluu puhdistus ja kevyt voitelu. Vain matkamittarin vaijerin saa purettua ja puhdistettua sisältäkin.

Kävin ostamassa M5 ruostumattomia nylock-muttereita ja aluslaattoja.

 

Missä ei tarvita suurlujuusosia

Käytän mielelläni haponkestäviä tai ruostumattomia kiinnitysosia. Välttyy jumiintuneiden kierreosien availusta. Hinnanero ei ole kummoinenkaan. Monessa pyörässäni olen vaihtanut alkuperäisruuveja, pultteja ja muttereita ruostumattomiin. Välttyy vaivoilta eikä tarvitse katsella sinkityn ruuvin syöpymistä tai ruostumista. Ei ole kaunista. Noin 90% kiinnitysosista eivät vaadi säädettyä lujuusvaatimusta. Kunhan kiinnittävät.

 

Miniviilasarjan hankin edellä esitettyä hommaa varten. Neljäs alhaalta oli ainoa tarpeellinen. Tällä kertaa. Kulkee mukana. Pitää suhauttaa ruosteensuojaöljyä sillä viilat ruostuvat helposti.

 

Kätevä setti

Ei, tosin, koville teräksille soveltuva mutta tähän hommaan pätevä eikä maksa paljoa. Missälie Vinku-Intiassa tai Kiinassa tehtyjä lapsityövoimalla. Kun katsoo viilan ruotia niin siinä on, selkeästi, karhennukset että niihin voisi sorvailla puusta tai muovista kahvatkin. Tosin tilantarve kasvaa exponentiaalisesti. Että ei sittenkään. Verstaallani on samanlainen setti. Se tarvitsisi päivitystä. Osa tylsiä ja lainattuani yhtä viilaa se tuotiin katkenneena mutta nöyrästi takaisin. Kyse kun on hiiliteräksestä ja se ei kestä taivuttelua eikä muitakaan isoja voimia. Sarjan lattaviila on erinomainen katkojan kärkien huoltamiseen. Mitään ei tarvitse purkaa: viila kärkiparin väliin ja viilausta. Kaksi asiaa yhdellä kertaa.

Seuraavaksi muuta

Asennus ei ihan tähän lopu vaikka 90000 km:n huolto on suoritettu. Aina tulee jotain uutta. Pitää vain katseella seurata ja pehvalla tuntea sekä nokalla haistaa onko jotain vialla. Moottorin käyntiääni on ilo korvalle: mukavaa tuksutusta. Ei kilinöitä eikä kolinoita.

Pyörä on käytettävissä

Ilmoja odotellessa. Tiedossa noin viikko koleaa, jopa pakkasta ja lunta, jää trike, auto ja kuski lepäilemään kammareissaan. Autossakin jo kesäkumit alla. Rokulia pukkaa. Onneksi on hyvää luettavaa, vinyylilevystö kunnossa kuten Ortoperspekta monikanavatoistinkin. Ehkäpä kuuntelen huomenissa Bellman-kvartetin värssyjä ja tipottelen valkoviiniä Rouvan kanssa... C.M. Bellman

 

Vappu

Toivottavasti ainakin reilu 10 astetta plussalla. Pidän Vapusta sillä se on varsin vapaamuotoinen riento. Todennäköisesti lähden keskustaan Nyssellä enkä moottoripyörällä. Ehkä aattona saattaisi iltapäivästä ajella, säästä riippuen, mutta muutoin koitan sulautua muuhun vanhalta viinalta tuoksuvaan väestöön. Jätän kerholiivin kotinarikkaan niin humalaiset eivät haasta. Jos sataa niin taitaa jäädä väliin. Terassit saattavat olla auki jos mollikka näkyy. Onkohan tänä Vappuna sambaryhmä Roseira kadulla?

Kyllä polttelee

Toukokuussa alkavat mp-kokoontumiset laajemmin ja niihin on intoa lähteä jos kunto on "kunnossa". Voi olla että koko viikonvaihteeksi tai vain päiväkävijäksi. Riippuu siitä kummasta kärsii enemmän: janosta vai ajoinnosta. Nummijärvi on niin lähellä että matka on yksi päräytys. Ei edes tarvitse tankata matkan aikana. Matkaa, edestakaisin, vain noin 300 km. Erityisesti Ikaalinen - Niinisalo -reitti on kaunista seutua. Vaihteeksi voisi ajella Kankuanpiän kautta Kauhajärvelle ja sieltä Nummijärvelle. Vaihtelua matkaan.

Ajokauden kunnon avaus vasta edessäpäin

Jo muutaman pikku kurvailun olen tehnyt mutta ovat olleet noin sata kilometriä tai alle. Kunhan säät suosivat niin teen pidemmän reissun. Minut kyllä tunnetaan noin sadan kilometrin säteellä kahvioissa ja monilla kerhoillakin. Parkanon Shellillä tulee poikettua. Kurussa ja Kihniöllä on palvelut hieman hakusassa. Aukioloajat ovat niukat. Lounasajan jälkeen on vaikea löytää ravitsemusta. Virroiltakin on hankala löytää kahviota. Tosin "sukulaiskahvila" eli Kitusen Kievari on melkein aina auki. Äitini puolelta olen sukua.

Pyörät ovat huolletut

Kahdessa käyttöpyörässäni eli C. Adamant Trike ja Cali 1400 on huollot tapahtuneet jo alkutalvesta. Olikin hyvä ratkaisu sillä muut Kerhon "pojat" ja "tytöt" eivät niihin aikoihin isoimmin pyöriinsä kiinnitä huomiota. Eivät edes ne jotka hyödyntävät alueen huoltopalveluita. Vasta kevättalvella heräävät.

Säilytys Kerholla

On niin siisti paikka että alakerran pyörien säilytystilossa ei juurikaan pölyä pesi eli syksyllä vahattu pyörä on kevyellä huuhtelulla keväällä heti edustuskunnossa. Ravitsemus- ja viihdetila on yläkerrassa. Pikku "paja" on ison nosto-oven pielessä. Työkaluvalikoima ei ihan paras ole mutta kyllä niilläkin aika moni huoltotoimi sujuu. Tuumaisia työkaluja, kuulemma, tarvittaisiin. Itselläni on Verstas jossa on "kaikki" mitä olen tarvinnut ja tulen, ehkä, tarvitsemaan mutta tuumaisia vain heikosti vaikka olinkin joskus töissä tunnetussa H-D-korjaamossa mutta siellä kamat olivat talon puolesta. Verstaani sijaitsee Ylöjärvellä parin kilometrin päässä Kerholta Uuden Kuruntien varressa erään toisen mc-kerhon tiloissa Siltatien teollisuusalueella uudehkossa rakennuksessa. Sekä Kerholla että Verstaalla on lattialämmitys. Erittäin hyvä keksintö. Ei varpaat palele. Oma Kerhoni on värillinen kun vuokrapaikkani kerho on kaksivärinen  Mitään ristiriitaa asiassa ei ole. Samoissa porukoissa pyöritään.

Kevätajelu ja mukavia baanoja

 

Ei kovin pitkä reissu
Lähdin Tampereelta California Adamantilla 9-tietä, joka on Pirkamaan vaarallisin ja ankein tieosuus, Orivedelle Orituvan ABC:lle. Siellä olivat muutamat herrasmiehet Mämmilän motoristiporukasta. Juttua olisi riittänyt vaikka pidempäänkin mutta auringon laskiessa ja kellon käydessä iltaa kohti lähdin sieltä ja jatkoin taivalta Aitolahteen Viitapohjanraittia. Aluksi on huonoa asfalttia ja yhtä huonoa soratietä jatkossa. Pysähdyin Peräjärvellä ottamaan muutaman kuvan ja jatkoin Aitolahdelle jossa oli muuttolintuja yöpymässä Sorilanlammella. (Aitolahti oli lyhytikäinen kunta: erotettiin Messukylän pitäjästä 1924. Se oli aikoinaan itsenäinen mutta liitettiin Tampereen kaupunkiin 1966. Teiskolle, muinaispitäjälle, kävi vastaava liitos Tampereeseen 1972.) Molemmissa kunnissa oli ja on sukulaisiani ja sukuhaudatkin. Vaikka kotipaikkani (syntymä-) on toisella puolen Näsijärveä. Muinoin vedet olivat tärkeitä liikkumisväyliä. Vielä löytyy sen aikaisia kirkkoveneitä. Vanhat ihmiset puhuivat kun kirkkovene oli kaatunut vuonna kivi ja kirves myrskyssä kirkkomatkalla. Senjasen sukulaisia oli hukkunut. Salaa kuuntelin pikkupoikana. En osannut edes järkyttyä. Jäi kuitenkin muistisolukkoon. Teenpä kuvausmatkan kotikylille kunhan säät antavat myöden ja California Adamantin moottoriöljynlämpö olisi edes kohtuullinen.

Metsissä lunta ja järvissä jäätä
Tiet sentään sulana. Routakuoppia ja "läpiä" tiessä. Rapa lensi paikoitellen. Pyörä toimi odotetun hyvin. Mikäpä juuri huolletulla pyörällä on ajellessa. Tavaratilat pitäisi olla ihan täynnä tai tyhjät sillä niissä olevat tavarat kolisivat kuoppaisilla osuuksilla. Tankkilaukkua en käytä mukavuussyistä. Tavaratilaa trikessä on kaksi luukullista koteloa katteen alla ja takana alhaalla tavanomainen muovinen takalaukku sekä katteen takaosan päällä tavarateline. Sen puulistat pitäisi öljytä. Taitaa onnistua kohtapuoliin kun ei ole oikein ajosäitäkään. "Veneöljyä" pitää huoltohommiin hankkia.

California Adamant 1000 ja Peräjärvenperä.

Peräjärven kallioleikkaus, yksityiskohta.

Peräjärven kallioleikkaus. Kaide lienee liioittelua.

Peräjärven länsipää.

Järviä paljon
Mutta ei tämän tien varressa mutta puroja on. Laakson mitalta ja melko vuolaita tähän aikaan vuodesta. Hieman pohjoisempana on pidempi järvien ja purojen ketju. Samaa vajoamaa kuin Näsijärvestä itään pistävä vuono Matehinen. Suosittua ja melko vaativaa retkeilymaastoa.

Vielä on rakennus tallella
Vuonon perällä oli, aikoinaan kyläkauppa ihan rannassa. Sieltä kävin, kavereiden kanssa, moottoriveneillen, hakemassa jäätelöt. Se ei ihan kaikissa senaikaisissa pikkukaupoissa ollut mahdollista kun piti olla kylmäkone. Eikä taatusti oltu saatu kotoa lupaa Koljonselän ylittämiseen. Vain Kyrönlahdella oli lupa melskata. Sen pohjukassa oli kioski josta sai myös jäätelöä. Kauppakin oli mutta ei siellä tarvinnut käydä. Kyrönlahti lienee saanut nimensä siitä että muinainen talvitie vei sen pohjukasta kohti Hämeen Hälläpyörää eli nykyistä Kyröskoskea jossa oli myllypalveluja viljan jauhoiksi saamiseksi.

Joutsenia Sorilanlammella. Ylempänä nuori ja levoton yksilö.

Kokonaismatka

Hiukan alle 100 km. Reitti oli tuttu jo menneiltä vuosilta eikä Pirkanmaalla montaa tietä olekaan joita en olisi ajanut. Joitakin paikallis- ja metsäautoteitä, ehkä. Aikanaan katuenduroillani (65TT, 750NTX, Quota1000. ym.) niitä kävin pöristelemässä että sain vauhdinhimon kuriin. 

Omat tyypilliset ajelureitit alueella

Kyrösjärven pohjoispuoli, kuten Inkulan vanha ja uusi silta sekä koko reitti Parkanon kulmille asti on varsin viihdyttävää kallistella.

Ylöjärveltä Hämeenkyrön kautta Siuroon useita risteäviä reittejä, Tampereelta Nokian kautta Siuro - Jumesniemi - Kyröskoski (Toisinaan koskinäytöksiä.) - Viljakkala (Hyvä Bistro kylänraitilla kahvitteluun päiväseltään. Viikonloppuisin pidempään on pystybaari auki. Paikallisen bensiksen kahvio on auki, arkisin, myöhempään.) - Karhe - Mutala tai vaihtoehtoisesti Kyrönlahden kautta. Pääosin asfalttia mutta on myös mukavia sorapätkiä. Mutalassa, Kuruntien varrella, on ravintola. Ja sitten nämä Teiskon puolella olevat baanat. Myös Kangasalla on mukavia reittejä muumuassa suoraan Päijänteen rantaan asti tai Kangasalta vanhaa tietä Orivedelle. Jälkimmäisestä taas aukeaa useita eri pätkiä eri suuntiin. Isoja ja pieniä teitä. Esimerkiksi tie 3413 on maisemiltaan varsin näyttävä ja vie Juupajoelle. Sieltä pääsee mutkatietä kantatie 66:lle. Ruoveden satamassa on laadukas ravintola tai kyytiläiselle oluet laivaravintolassa. Likeisessä saaressa on majoitusta. 

 

Etelä-Pohjanmaalle päin

Kurusta Kihniöön on huono päällyste. (Alkumatka hyvää Parkanontietä) Ei haittaa endurokuskia mutta matkapyörällä keskinopeus laskee. Kyliä ja palveluita tosi harvassa. Kihniöltä Etelä-Pohjanmaalle päin tiet ovat varsin laadukkaita. Jopa upeita mutta niin tasaisia. 

 

Satakunnan suunta

Jos on Satakuntaan asiaa niin sinnekin päin pääsee. Ikaalisista mutkatie Jämijärvelle maisemia katselemaan hieman korkeammalta. Myös näkötorni löytyy. Samalla voi seurata paikallisten lentokenttien toimintaa. Lähistöllä on myös varuskunta Niinisalon puolella. Kankaanpäässä on palveluja ja kuuluisa Kuninkaanlähde hieman syrjempänä. Tiedän myös ne lähteet joista matkakirjat eivät kerro. Myös Kylpylä löytyy Kankaanpäästä. Ravintola on kohtuullinen.

Päijänteen takana

Toki pitää oikoa. Se tarkoittaa pitkää harjujonoa joka jakaa Päijänteen etelään ja pohjoiseen. Pulkkilanharjulla ei ajeta kovaa jos on nätti sää. Joitan palveluja löytyy kuten ravintola ja hieman enemmän koilliseen on kioski. Näitä reittejä riittää Saimaalle saakka ettei tarvitse vahingossakaan etukumia tuupata yksi- tai kaksinumeroisille teille.

Meikäläisen reitti Karjalaan

Pohjoinen Salpausselkä eli pikkuversio Salpausselästä. Helppo löytää sillä se "kulkee" samalla tavalla muutaman kilometrin pohjoisemmassa. Lähtee Vääksystä ja päättyy Savitaipaleen jälkeen Lappeenrannan keskustaan. Saa ajaa erinomaista harjupohjaista ja sileää asfalttia lähes ilman muuta liikennettä. Matkalla on runsaasti palveluita.

Säitä odotellessa

Pitkäaikainen ennustus tarjoaa loppukuuhun jopa kahtakymmentä +astetta, näillä ajoin, mutta sateita voi olla. Voi tulla mukava Vappu. Rairai. Tampereellahan Työväen Vappu on suuri tapahtuma. Edelleen siellä kulkee vanhalle viinalle tuoksuva vappumarssi puolenpäivän tietämillä punalippuineen. Katsoa sekin pitää. Lapsena meidät veljekset lähetettiin, toisinaan, katsomaan Ylöjärven vappumarssia keitä siellä oli marssimassa ja ketkä eivät. Vanhemmat eivät käyneet koskaan katsomassa. Enkä minäkään sittemmin, saati marssimassa. Juhlahan on varsinaisesti aattona ylimmillään. Pitäneeköhän mennä Vanhan Montun terassille etkoille?  Maassamme lienee tämä etuottoinen juhlinta varsin tyypillistä. Kaupungille pitää lähteä jos ovat säät kohdillaan.

 

 Näkyy huonosti mutta digimittarissa on tämän kevään ennätyslukema, 70C.

Ajokamppeet

Keskimääräistä enemmän toppavaatetta yllä. En palellut paitsi sormenpäät soratieosuudella vaikuttivat viileiltä kun piti kahvoja puristaa. Pysähdyin valokuvaamaan niin siinä taas lämpenivät. Lähtiessä, iltapäivällä Tampereelta Orituvalle, oli lämpötila ylellinen 10 astetta mutta paluumatkalla kyseistä rotkolaakson pohjaa ajellessa lämpötila putosi alle viiden asteen. Viima alkoi hieman tuntumaan. Pysähtelin kuvaamaan eri kohteita joista yllä muutama. Nyt, iltasella, vaikuttaa siltä että saattaa olla kuumetta. Rouva sairasti menneen viikon. Kai se on nyt vuoroni.

Liian viileänä

Moottoriöljy kävi, rajoitusten mukaan ajettaessa 35 - 55 asteen välillä. Ei tee hyvää moottorille. Vasta moottoritiellä asuinpaikkaa lähestyessä lämpötila nousi yli kuudenkymmenen mutta ylinopeutta oli silloin. Naapurisopua heikentävästi kaasuttelin tallin edessä sen verran että öljyn lämpötila nousi hiukan yli 70 asteen. Taidan pitää tauon ja ajaa vasta sitten kun ilman lämpötila ryhtyy pysymään 15 asteen yläpuolella. Ei viitsisi "uutta" moottoria kiusata. Uutta ovat männänrenkaat, kevyemmät venttiilit ja venttiilinohjureihin asennettu "linerit" eli voitelukanavilla varustetut holkit. Sisäänajon tein osille jo viime vuonna. Muut osat ovat varsin kelvollisia. Käynti nättiä helinää. 

 

Lisäaineistus

Perävaihteessa Molykote A-dispersio, vaihteistossa vaihteisto-RVS ja moottorissa moottori-RVS. Ei jokaisessa öljynvaihdossa mutta silloin tällöin noin joka kolmas kerta. Pitää toiminnan liukkaana ja melun vähäisenä. RVS kannattaa laittaa kohteeseen silloin kun on oikein lämmin sää ja voi ajaa suurella kuormituksella joka vaihteella pitkähkö reissu. Köröttelemällä aineesta ei ole isompaa apua.

 

Kylmänä käynnin haittoja

Ei erityisessä järjestyksessä:

Moottorin ja voimansiirron sisäinen kitka korkea.

Kitka nostaa polttoaineen kulutusta.

Kaasutinmoottori ei osaa säätyä lämpötilan mukaan.

Öljyyn, erityisesti sadesäällä, kertyy helposti vettä.

Vesi ei erity (haihdu) pois öljystä kunnolla alle sadan asteen.

Vesi öljyn seassa muodostaa emulsiota joka voi tukkia huohotusjärjestelmän. 

Vesi-öljyemulsio ruostuttaa metalliosia.

Tapahtuu kulumista, erityisesti ilmajäähdytteisessä, koska kylmässä koneessa välykset ovat isoja tai liian pieniä.

Em. syistä polttoainetta kuluu tarpeettoman paljon.

Öljynvaihtoväli lyhenee.

 

Kevyt kansiremontti

Venttiiliohjureiden välys aiheutti ennen korjausta karkeaa ja kolistavaa käyntiä. Suosittelen muillekin paljon ajetun Guzzin sylinterikansien remonttia. Ei ole erityisen työläs. Kansien huollon toimitti Tammer Diesel kohtuuhintaan. Vein kannet irto-osina kunnostettaviksi uusein venttiileiden kera. Uudet, kevyemmät venttiilit ostin Jussilta kun häneltä ne olivat jääneet yli. Väljät venttiiliohjurit päästävät moottoriöljyä lävitseen joka karstoittaa venttiilinvarren ja -lautasen. Tilanne vain pahenee. Huolletuilla kansilla menee taas seuraavat 100000 kilometriä. Ehkä enemmänkin. Tässä jutussa esiintyy syy kansiremontin tekoon hieman myöhemmin. Talvi on hyvää aikaa huoltaa ja korjauttaa ajoneuvojaan. Moottoriin, perävaihteeseen ja vaihteistoon olen tehnyt RVS-käsittelyt.

Moottoriöljy

Lienee hieman liian hyvää koska lämpötila ei nouse tuon korkeammalle kun ulkolämpötila on alle 5 astetta ja ajaminen köröttelyä. Kylmä öljy aiheuttaa kulutusta kasvattamalla vastusta. Taitavat olla enemmän kesäöljyjä nämä Valvoline-tuotteet. Muutoin olen ollut tuotteisiinsa tyytyväinen jo vuosikymmeniä. Uudemmissa pyörissäni olen käyttänyt niihin suositeltuja synteettisiä esteriöljyjä kuten Motul-merkkistä moniasteöljyä moottoripyöräkäyttöön tarkoitettua. Näissä vanhoissa vanhan liiton mineraalia kuten mainittua Valvolinea. Molemmista löytyy muutamia eri viskositeettejä.

 

Yksi havainto

Takavalojen toiminta ei ole normaalia: kun laittaa vikun päälle niin parkkivalot vilkkuvat, molemmin puolin, samaan tahtiin. Eivät toki sammu mutta kirkkaus vaihtelee. Taitaa olla maadoitusvika. Pitää katsella liittimet ja maadoitusjohtimien liitokset runkoon kuntoon. 

Loppuviikon ajot

Tuskin tapahtuu. Olin aikeissa matkustaa viikonlopuksi C. Adamantilla Espooseen tapaamaan tuttavia mutta taidan perua. On hieman flunssainen ja kuumottava olo vai olisiko vain kylmässä kevätsäässä ajaminen aiheuttanut elimistössäni vastareaktion? Odotellaan, parissa viikossa säät lämpenevät, todennäköisesti.