Ikävä ajelumuistelma

 

Kymmeniä vuosia sitten edellisellä tuhannella
Olin tulossa Smoton kokouksesta Turusta Tampereelle sunnuntai-iltapäivällä. Ajelin 750 Benelli Seillä hiljokseen eli rajoitusten mukaan ja Lempäälän kohdalla käännyin sen keskustaan vanhalle tielle joka myös vie Tampereelle. Siltä tieltä käännyin Peltolammin kohdalta Rukkamäkeen mennäkseni kaveria moikkaamaan Härmälän kaupunginosaan. (Silloin ei, vielä, ollut Läntistä kehätietä.)

Vauhdikas ohitus
Ajelin rajoituksen mukaan Peltolammin koulun kohdalla missä tie kääntyy oikealle loivasti alamäkeen kun kypärätön kuski ajoi Gagiva Mitolla suurella nopeudella ohitseni. Mäen alla on rautatien alikulku ja sitä ennen pitää kääntää jyrkähkösti vasemmalle.

En nähnyt
Enkä kuullutkaan mutta mäen alle päädyttyäni näin että kevymoottoripyörä oli muusina ja kuljettajansa makasi tiellä alikulussa. Hän oli törmännyt rautatien alikulun oikean puolen muuriin kokolailla kohtisuoraan.

Tutkimukseni
Oma pyörä jalalle keskelle kaistaa ja sitten tutkimaan mitkä ovat pojan voinnit. Niitä ei ollut eikä ollut vuotanut verta kuin vain hieman oikeasta ohimosta josta näkyi pala rikkinäistä pääkalloa ja aivokudosta. Muitakin vammoja saattoi olla mutta näkösällä ollut vamma oli aivan riittävä edesmenoon. Muuta liikennettä ei ollut.

Soitto viranomaisille
Kerroin että eloton nuori henkilö on tiellä makuullaan eli on täysin hengetön. Silti tuli ambulanssi paikalle ja kohta poliisitkin. Totesivat tilanteen ja puhalluttivat minut. Ei lukemia. Pyöräni paperit ja henkilötiedot ottivat talteen. Ryhtyivät poliisipakettiautonsa takatilassa puhuttamaan minua. Otaksuivat että olisin ajanut kilpaa vainajan kanssa. Kiistin. Kerroin mitä asiasta tiesin. Heille jäi kuitenkin epäilys ja pyysivät saapumaan Tampereen Poliisiasemalle myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. Palauttivat ajokorttini. Pyöräni paperit pitivät. (Niihin aikoihin ei ollut vielä tietokoneista poliisiautossa tietoakaan. ("Kännykkänikin" oli iso kolho jota piti pitää sivulaukussa ja käyttää laturia tämän tästä. Siitä en maininnut mitään eivätkä poliisit kysyneet että mistä olin soittanut viranomaiset paikalle sillä läheistöllä on vain teollisuutta ja koulu sekä sunnnuntai ja pyhäpäivä. Yhteydenpitovälineeni oli "firman puolesta".)

En känyt kaverilla vaikka piti
Ajelin asuntooni Ylöjärvelle enkä mennyt, edes, kulman takana olevaan pubiin. Yökin oli hieman hankala. Ei juuri nukuttanut. Viikko meni jotenkin haikeissa merkeissä. Töissä olo helpotti.

Asia hieman valkeni
Taisi olla toista viikkoa edellisestä kun kävin "Sorilla" eli Tampereen pääpoliisiasemalla ilmoitettuun aikaan. Eivät juurikaan kyselleet eivätkä kertoneet olivatko saaneet jotain muutakin asiaan liittyvää esille kun tarkensivat tietämiäni yksityiskohtia ja arviotani uhrin ajonopeudesta. Kokolailla varma että siinä satasen pinnassa tai päälle oli nopeutensa kun ohitus kävi niin äkkiä ja itse ajoin viittäkymppiä eli rajoituksen mukaan. Peltolammin koulun kohdalla on, edelleen, sama rajoitus. (Paikallisilta kuulin että neljäkymppiä nykyään.) Tietä on jonkin verran paranneltu sittemmin. Helsingin radan alikulku jyrkän mutkan kohdalla on ennallaan. Alamäki kyseisestä suunnasta ajettaessa. (Muistan autokouluajoistani että silloin Rukkamäessä oli tasoristeys eikä puomeja lainkaan. Vain Stop-merkit ja rata viisi metriä alempana.)

Poliisi valisti
Edesmennyt henkilö oli hiljattain täyttänyt 16v. eikä omannut ajokorttia. Lisäksi hänellä oli jonkinverran rikoshistoriaa takanaan kuten näpistyksiä ja ilkivaltaa sekä jonkinlaista häirintää. Mitä jälkimmäinen oli, ei minulle selvinnyt. Mutta se selvisi että oli tapahtunut ajoneuvon käyttövarkaus ja pakeneminen rikospaikalta. Syytteitä ei tapahtumasta nostettu. Edesmenneen pojan vanhemmille oli asiasta tiedotettu. Ajoneuvon omistajasta ei poliisi kertonut. Mitäpä se minulle kuuluisikaan. (Poliisit palauttivat pyöräni paperit. Kysyin että miksi ottivat talteen ne. Kertoivat että epäilivät pyörän laillisuutta. Ehkäpä heille Benelli oli outo merkki. Sekin, ehkä, vaikutti että pyöräni näytti täysin uudelta sillä olin sen entisöinyt millintarkasti.)

Toisinaan ahdistaa
Olen nyt asunut Tampereella kolmisenkymmentä vuotta josta suurimman osan Peltolammin kaupunginosassa jonka lähellä edellä kerrottu onnettomuuspaikka on. Se on, kuitenkin, lyhin reitti useille kauppa-asioille. Toinen vaihtoehto on käyttää Tampereen Läntistä Kehätietä. Sen valmistuminen vähensi Rukkamäen liikennettä merkittävästi. Yksi kaupunginautolinja kulkee kyseistä reittiä keskustasta Lempäälän suuntaan ja takaisin.