maanantai 23. toukokuuta 2022

Mökille portaat rantaan

 

Vanha polku uusiksi
Nykyinen kulkureitti on suuntansa suhteen ollut niiltä jäljiltä kun mökin omistajat olivat nuoria ja notkeita. Silloin oli puinen laituri ja mökin kuistin edestä lähtevä poluntapainen jossa on satunnaisissa kohtaa laakeita kiviä ikään kuin askelmiksi. Niiden jako on epämääräinen ja ovat joko vinossa, liian kallellaan alaspäin ja epämuotoisiakin kuten luonnonkivet usein pyrkivät olemaan. 

Kokemusta jo muualta
Takaportaat tein jo vuosia sitten ja parantelin niitä vielä pari vuotta sitten rakentamalla pari askelmaa lisää. Mutta siitäkin puuttuu kaide. Sama juttu rantaan eli Tyynelään tehtävillä rapuilla.

Tekniset vaihtoehdot
Korjata nykyinen kivi-kiveltä askellus tasaväliseksi portaikoksi. Rinne on jääkauden jälkistä sekakivistä somerikkoa ja sekä osan matkaa kaltevaa kalliota. Pitää kaivaa hieman syvempään. Tämä kiviaskelmaratkaisu alla muun maanpinnan tason kiinnostaisi itseäni eniten. Ja aina voi tehdä laastista askelmia jos kivi ei mahdu tai ei löydy sopivaa kiveä askelmaksi. Käyttäjiltä on tullut vaade että kaide pitää olla. Kaiteen teko ja asennus voi olla kivikkoon hieman haastavampi ja sen ulkonäkö saattaisi riidellä muun rakenteen kanssa. Köysikaide terästolpilla olisi, ehkä, otollisin ratkaisu tällöin. Portaisiin tulee mutka tai mutkia riippuen alla olevasta kivistöstä ja niiden koosta tai jos on omituinen kalliomuoto.  

Puu on helpoin
Puuportaat olisi vähiten haastava ratkaisu. Ongelmana siinä olisi että on mutka tai mutkia sivusuunnassa. Portaiden siis pitää ehkä kaartaa rinteen muotojen mukaan. Myös rinteen jyrkkyys vaihtelee yläosan loivasta alempaan jyrkkään kohtaan. Askelkorkeus tulee, tietenkin vakio, noin 120 - 130 mm:ä mutta askelpituus olisi alapäässä hyvin lyhyt rinteen jyrkkyyden vuoksi ja ylempänä pidempi. Kulkijan olisi siis keskityttävä kulkemaan askeltaen askelman pituuden mukaan. Puuportaan leveys olisi noin 0,8 metriä ja kaide kulkisi portaiden keskilinjalla. Kapeudesta huolimatta ei syntyisi törmäyksiä ja kaide olisi aina hyvin lähellä. Ehkä jopa 0,6 metriä leveä keskikaiteellinen rapusto olisi riittävä...

Puu taipuu
Jokaisen askelman voisi tehdä erikseen omanlaisenaan ja liittää se ala- ja yläpuoliseen askelmaan siihen asentoon kuin reitti vaatii. Olisiko se "sievä" en osaa piirtämättä sanoa. Ainakin sahattavaa olisi paljon. Toinen tapa olisi lähes sama kuin on kuistin takaportaiden rakenne eli molemmin puolin juoksut joihin aselmat kiinnitetään. Tämä tarkoittaisi että 100 x 50 mm:n puutavaraa ei voisi käyttää sillä taivuttaminen olisi varsin hankalaa mutta kaksi lautaa voi laittaa juoksuksi rinnakkain taivutettuina. Tässä tulee vastaan se että rakenne ei sovellu vaihtelevalle askelpituudelle vaan olisi kokolailla yhtä jyrkkä kuin jyrkin kohta. Se ei siis myötäilisi maastoa kuin yhdessä kohtaa. Ei olisi millään tavalla sievä vaan kolkon näköinen "hyppytorni". Mutta askelpituus ja korkeus olisivat vakiot. Silloin kun välttämättömyys vaatii liian näkyviä rakenteita niin yritys piilotella niitä ei onnistu niin kannattaa turvautua vanhaan viisauteen: Jos et pysty piilottamaan niin korosta.

Kaivaminen rinteeseen
Saattaisi olla vaihtoehto sillä rinne on kivistä ja mikäli kiviä saisi nosteltua pois riittävästi niin että saisi noin 40 - 60 senttiä leveän uran aikaiseksi rinteeseen niin portaat tulisivat ikään kuin rinteen tasoon ja askelpituuden voi määrittää ehkä tasaisemmaksi. Portaat eivät olisi niin hallitseva rakenne kun ne olisivat maanpinnan tasossa eikä sen päällä. Ylärinteen loivemmalle osuudelle tulisi vain laattakiviä maanpinnan tasoon.

Luonnonkiviportaat ylhäältä päin.

Kuvasta näkyy
Mäen jyrkkyys vaihtelee muutamasta asteesta noin kolmeenkymmeneen asteeseen jyrkentyen Tyynelää kohti. On siis haasteellinen paikka askelpituuden suhteen. Askelkorkeus tulee olemaan noin 13 senttimetriä näillä laskelmilla mutta kaivaustyö ratkaisee.

Mäntyjen ja koivujen juuret
Biologinen hidaste. Toki juuret kirvestä ja sahaa tottelevat. Lähinnä säälittävät puut itsessään. Toki niitä on tontilla runsaasti eli eivät lopu mutta silti en haluaisi osallistua puiden pahoinvointiin tai kuolemiin katkomalla niiden juuria. Vaivaakin siitä tulee jos puu menehtyy nopeasti niin tuuli voi kaataa sen vaikka mökin päälle. Toisaalta, puun kuoleminen, muutaman juuren katkonnan vuoksi, voi kestää muutamasta vuodesta vuosikymmeniin josko kuolisi ollenkaan. Näin ajatellen saattaisin jokusen juuren pätkäistä pois edistyksen tieltä.

Lyhyesti
Nykyisten kiviportaiden uudelleen järjestely kuitenkin vaatisi kaiteen teon erikseen. Kiviportaiden ja mäntyjen juurien pois kaivaminen ja uusien puuportaiden "upottaminen" maaston muotoihin. Kysymys on saako vastaan tulevia kiviä liikkumaan vai onko kivien alla peruskallio että noin 20cm syvää ja puoli metriä leveää (Ehkä 60 cm) uraa saisi kaivettua koko matkan. Se helpottaisi rakenteen piilottamista kaidetta lukuun ottamatta. Kaiteen väri voisi olla harmaa tai punaruskea alueen luonnollisen värityksen suhteen. Jotkin laattakivet voisi uusiokäyttää ylemmällä polun osuudella.

Puutavaran tarve
Sitä en ole vielä laskenut enkä laskekaan ennen kuin on selvinnyt kuinka syvän porrasuran saan kaivettua rinteeseen. Mitä suorempi sitä vähemmän menee materiaalia oli suoruus sitten vertikaalista tai horisontaalista. Mökillä on varastoituna pieni määrä puutavaraa. Niillä jos aloittaisi, heti maansiirtotöiden valmistuttua, rappujen rakentamisen niin tarvearvio olisi helppo tehdä ja käydä ostamassa puutavaraa vain tarpeeseen.

Aika rientää, Vapunpäivä
Vajaan kahden viikon päästä Mökin suuntaan Anoppilan kautta. Pitää koota kalustoa porrashommiin. Ruostumattomia puuruuveja Biltemasta paria eri mittaa. Akkuporakoneet mukaan sekä Anoppilan kellarista painevesiautomaatti. Katkaisu/jiirisirkkeli on jo Mökillä mutta joitakin käsityökaluja pitää haalia vielä mukaan. Pitää miettiä että mitä niistä. Muutenkin kuormaa tulee olemaan ihan riittävästi. Onneksi on pakettiauto käytössä.

Viikon puuhastelu
Sen lisäksi että piti saada portaat aikaan niin maansiirtotöitä oli melkoisesti. Kottikärryillä lykin toistakymmentä kuormaa hiesutyyppistä maata ja sen päällä elänyttä kunttaa. Myös puiden juuria, pääosin mäntyjen, kulki suunnitellun kaivauksen poikki ja pitkin. Yläpäässä saatoin armahtaa muutamaa isompaa juurta jotka eivät enää olleet portaiden tuennan eli niskojen esteenä eikä keräämässä liiaksi käpyjä, puiden lehtiä, neulasia ynnä muuta töhkää liiaksi portaiden alle mädättämään rakenteita. Liikaa kertymää voi vedellä huuhdella alamaalle. Niinkuin kevätsiivous.


Vanhat raput alhaalta katsellen. Alinta kiveä ei voi siirtää.

 
Kivi siirtyy. Vanha vaijeritalja apuna.
 
Kun kivet ovat poissa niin maan voi poistaa. 16 kottikärryllistä lähti toisaalle.

Kuntta- ja hiesukerroksen paksuus
Ihan alapäässä, josta kaivamisen aloitin, ei ollut kunttaa kuin kymmenisen senttiä mutta yläpäähän päin lapioituania sitä oli jo kuusikymmentä senttiä sekä lisäksi juuria ja runsaasti erikokoisia kiviä. Käytin niinsanottua miesvoimaista Fiskarsin etukuormaajaa ja markettilaadun kottikärryjä materaalisiirtoihin. Voimaa sai eestiläisestä pilsneristä. Siitä oli se etu että sain tasattua ja hieman laajennettua parkki- ja kääntöpaikkaa mökin takana. Nyt on tilataksikuskinkin helpompi vekslailla ajoneuvonsa takaisin tulosuuntaansa.

Patit kasvoivat
Erityisesti lastattujen kottikärryjen lykkääminen jyrkähköön ylämäkeen pisti puhaltamaan. Varmaan lapiotyöskentelylläkin oli vaikutuksensa siihen että yöllistä lihassärkyä alussa ilmeni. Muutoin ei naarmuja kummempia tapaturmia sattunut. 

Taukoja
Niitä piti pitää. Joissain kuvissa näkee ongen tai kaksikin. Verryttelin niillä välillä huonolla menestyksellä. Vasta poislähtöpäivää edeltäneenä iltana sain sen päivän ainoalla heitollani keskikokoisen hauen jonka Rouva iltaeineheksi pannulla kullanruskeaksi voissa paistoi. Ehkä oli vielä liian varhaista järven hauille. Loppuviikosta saatan virvelöidä Näsijärven rantamilla. Tai lähteä Nummijärvelle viihtymään muutaman motoristikaverin kanssa vesisateeseen.

Kaksi kyllästekäsiteltyä juoksua joihin valmiit askelmat kiinnittyvät.
 
Kalliossa poikittainen halkeama
Näkyy yllä olevan kuvan rannan puolisemmassa päässä. Siihen sain pidätinpuut ettei koko portaikko liu'u alamaalle järven suuntaan. Kiviladelmat pitänevät myös rakennetta paikoillaan. Kiveen en porannut tällä kertaa reikiä. Sen voin tehdä myöhemminkin jos tarvetta ilmenee. Taljalla tai hydraulitunkilla liikkuu raput helposti sinne minne ne tarkoitin alkuaankin.
 
Koeasennus kivituennan kera.

Ylin askel muodostuu kahdesta suht tasapintaisesta kivestä. Ne ikäänkuin kokoavat kolmesta suunnasta tulevat polut portaikkoon.

Osasta kivistä syntyi erilaisia kivipystejä. Kaikkia ylös kaivettuja ja vinssattuja kiviä ei voi rappuhommassa käyttää.

Alapäästä juoksut piti jatkaa yhden askelman verran.
 
Isompi huolto
Kun sattuu pidempi poutajakso niin portaat, tulevine kaiteineen voi nostaa miesvoimin pois paikoiltaan, puhdistaa sekä portaat että ura maassa karikkeestä sekä kertyneestä maa-aineksesta. Samalla voi kyllästysaineella käsitellä portaat uudelleen kauttaaltaan. Ehkä muutaman vuoden välein. Jää nähtäväksi.
 
Kaikki tontilla olleet
Tai ainakin melkein kaikki aiheeseen sopiva puutavara tuli käytetyksi näihin askelmiin. Puun määrä oli ratkaiseva tekijä: askelman leveys on vain 60 senttiä. Yllättäen siinä pystyy väistämään vastaantulijaa astumatta "nurmikon" puolelle.


Vasemmalla pinkki tyyny porrasmaakarin ja -maalarin polvien alle.

Raput valmiit mutta vasta kertaalleen kyllästetyt värillisellä puunsuoja-aineella.
 
Sävy tummuu
Pinotavarana ollut lautavalikoima oli säilyttänyt vaalean sävynsä. Lisäksi lautaa on sekä kuusta että mäntyä koska käytin kaikki jämäpalatkin joita tontilta löysin. Sävy siis tummuu kun maalaan raput toistamiseen näkyviltä puoliltaan. Tapahtuu myös luontaista tummumista. Ensin näytti että väri on pinkki mutta parin päivän jälkeen se on jo tummunut siitä. 

Värin valinta
Mielestäni mäntyvaltaiseen rinteeseen, jossa kasvaa puolukkaa, on punainen väri paikallaan. Samaa punaisuutta on sekä läheisellä ulkoterassilla että 1800 -luvun aittarakennuksessa. Mökissäkin melko paljon lämpöisiä sävyjä. Eiköhän tämäkin väriläikkä tähän rinteeseen sovi. Ainoastaan järven päälle kurkottava ydistetty rantaterassi ja uimalaituri, Tyynelä, on puhtaan valkoinen.

Askelkorkeus noin 13 senttimetriä on osoittautunut sopivaksi.
 
Askelman pituus vaihtelee
Valitettavasti jouduin tekemään kompromissin askelkorkeuden pysyttämisenä vakiona tekemällä väliin muutaman pidemmän askelman. Siihen kyllä tottuu ja tuleehan se kaidekin aikanaan tueksi. Eroa ei ole kuin noin 11 senttimetriä lyhyimmillä ja pidemmillä askelmilla. Molempia on saman verran mutta ei vuorotellen johtuen kallion muodosta. Portaiden alla oleva kallio on helpoin puhdistaa karikkeesta juoksuttamalla vettä ylhäältä.

Portailla on avoin rakenne puhdistuksen ja kuivumisen helpottamiseksi. Alin porras on ruuveilla kiinni terassissa.
 
Keskityn puukaiteisiin 
Myös takaportaat saavat kaiteen ja uuden kyllästesävyn. Kaide tulee vain yhdelle puolelle portaikkoa alhaalta katsoen oikealle. Pystytolpat 100 x 50 mm:n piirua jota menee noin kuusi metriä (Kaksi salkoa.) sekä varsinaiset kaidepuut höylättyä 100 x 15 mm:n lautaa joissa toinen tulee syrjälleen ja sen päälle toinen lappeelleen ja lisäksi alemmas välipuu. (Lautaa siis kuusi pitkää.) Kumpaankin portaikkoon tulee kolme kaidetolppaa. Kaiteet ovat hieman lyhemmät kuin portaat alapäistään mutta niin että ala- tai yläaskelmalle astuessa yltää kaiteeseen. Kaideasennuksen oheen kyllästeen pensselöintiä. 

Seuraava homma jo tiedossa
Mökin katonalaisen terassin tekeminen esteettömäksi vaatii muutamia pakkoliikkeitä sekin. Pitää tehdä luiska puutavarasta. Kyllästetyt niskapuut on jo hankittu mutta katepuut puuttuvat. Niiden tarvelaskenta on vielä vaiheessa sillä mitään mittauksia en ole tehnyt. Materiaali lienee 100 x 25 milliä sillä se kestää 80 senttimetrin jännevälin isommin notkumatta. Myös punaista puunkyllästettä saatan tarvita lisää mutta siitä sitten enemmän loppukesästä.

Portaiden alapäässä Tyynelä. Järvi tulvii. Normaalisti ei yksikään Tyynelän tolpista ole vedessä. Tulvaa noin 80 senttimetriä. Portaat laskettiin myöhemmin.

Tyynelän teko
Vuosi 2016 eli kokolailla 6 vuotta sitten. Hyvä lähteä uimaan ja nousta hiekkapohjasta portaita myöden lepotuoliin viilentävälle juomalle. Mikäli sattuu olemaan hellepäivä.

Järven ja sen laskujoen tulvimista tutkiessa taisi selvitä jotain.

Kanadanmajava, kuulemma
Monessa paikassa oli kaadettu puita, suurimmalta osalta haapoja mutta myös pihlajia ja muitakin lehtipuita. Kuvassa näkyvä kaatotyön kaadetun osan halkaisija on yli puoli metriä. Siis haavaksikin jo hyvin iso eikä mätää sisällä kuten haapapuilla tahtoo olla tapana. Melkoinen urakka talttahampaalta. Maastoon emme päässeet lähellekään majavia sillä ei olisi saappaanvarret riittäneet. Paikkakuntalaiset kertoivat että olisi kaksi patoa ja kaksi majavapariskuntaa. En usko sillä ovat kovin reviiritietoisia ja tasainen alue, johon patoja voisi rakentaa on vain noin kilometrin mittainen. Ihmisten kesäasutusta muutaman sadan metrin päässä. Jopa erään mökin pihamaalta oli kaadettu pieniä puita. Eikä ollut kirveen tai moottorisahan jälki se. Toivottavasti saavat elää rauhassa. Alue ei ole erityisen arvokasta metsää vaan rämetyyppistä sekametsää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti