keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Dacia Logan Van etujarruremontti

 

Yhdistelmäjarrut
Tarkoittaa että edessä on levyjarrut ja takana rumpujarrut. Varsin yleinen käytäntö menneinä vuosina. Enpä ole tutkinut että onko kyseistä jarruyhdistelmää käytössä nykyään. 

Vain yksi käyttöhäiriö
Melko uutena kyseisen ajoneuvon etujarrut jumiintuivat ajossa ja kuumenivat. Mitään vauriota ei syntynyt. Johtui yksinomaan jarrusatulan jarrupalakiinnityksestä. Se oli aivan liian pienellä välyksellä alunperin. Puhdistus ja pikku viilailu auttoi. Vaivaa ei sittemmin ole ilmennyt. 

Hankintapaikka
Uudet levyt ja palat Dacian edustajalta Käyttö-Autosta. Hinta ei paljoa rahapussia ohentanut. Palat ovat minulle tuntematonta merkkiä RH mutta jäähdytetyt levyt ovat laatumerkkiä Brembo. Samanmerkkisiä levyjä on käytössäni neljässä eri moottoripyörässä sekä edessä että takana. Etulevyt aina tuplana. 

Ensin ojan puoli
Aloitin oikean puolen jarrusta. Purkaminen sujui helposti. Kaikki pultit ja muut osat irtosivat normivoimin. Jarrusatuloiden pultteja piti hieman herkistellä ja pyörännapaan piti suihkauttaa ruosteenirrottajaa.

Vasemmalla vanha levy, uusi Brembo oikealla.

Vanha levy
Auton alkuperäisosa, merkkiä en tunnista. Käytön aikana kulunut paksuudestaan pois hieman yli 3 millimetriä. Tuuletuskanavat levyn sisällä osittain ruostuneet umpeen. Niin käy kaikissa autoissa ajan mittaan jos levy on valurautaa. Siinä mielessä tavallinen levy on varmatoimisempi mutta ei ole niin lämmönkestävä.

Puhdistusta
Kuten arvata saattaa niin ruostetta ja maantiekuraa oli kertynyt varsin paljon 130000 km taipaleella. Siitä pääsee, pääosin, eroon teräsharjalla. Hieman pölyistä hommaa mutta tehtävä se on. Teräsharjoja piti palojen kiinnityssankojen lovien puhdistukseen olla yksi hammasharjan kokoinen teräsharja ja yksi isompi. Lisäksi piti hieman raaputtaa puukon kärjellä piintyneimpia kohteita. 

Jarrupalojen kiinnityslevy
Palat kiinnityvät satulan sankaan ruostumattomasta teräksestä tehdyillä liukulevyillä. Puhdistuksen jälkeen ovat aivan kelvolliset.

Liukulevyt joihin jarrupalat kiinnittyvät. Toinen puhdistettu.

Jarrusanka ennen puhdistusta.

Jarrupalat puhdistetussa jarrusangassa.

Liukuvat osat
Yhdessä satulassa on yksi jarrumäntä sylinterissään ja kaksi liukutappia jarrusangassa. Koska mäntiä on satulassa vain yksi niin jarrupalojen kuluessa pitää paloilla olla mahdollisuus liikkua kulumisen mukana. Liukutappien pitää liikkua sylintereissään erittäin kevyesti ja haitarikumien on oltava ehyet.

Jarrumännän sisään puristaminen.

Ruuvipuristimella
Vanha jarrupala sai toimia painimena jarrumännän sisään painamiseen. Jarrumännän pitää liikkua suht kevyesti. Ei ehkä ihan sormivoimin mutta pienellä avulla. Paljekumin pitää olla ehdottoman ehyt. Jos se on murtunut tai muutoin vahingoittunut on se vaihdettava. Ei sen takana painetta ole vaan se pitää valuteräksisen satulan sisäpuolelta puhtaana ja kosteuden ulkopuolella.

Jarrunestesäiliön kansi auki.

Lisättyä jarrunestettä
Ehyissä jarruissa ei neste vähene vaan jarrumännän työntyessä sylinteristään ulommas jarrupalojen kulumisen perässä näennäisesti vähentää nestettä säiliössä. Säiliön kyljessä on ylä- ja alarajamerkit joiden välissä nestepinnan pitää olla. Nestettä voi olla tarve lisätä palojen kuluessa. Mutta kun laitetaan uudet palat pitää katsoa että säiliö ei tule liian täyteen. Nestettä voi imaista pois vaikka injektioruiskulla tai imeyttää puhtaaseen paperiin tai kankaaseen. Niin piti minunkin tehdä.

Nestemäärän mittaus
Kuvassa myös jarrunesteen vähenemistä mittaava osa joka osaltaan syrjäyttää nestettä. Jos nestettä on vähän niin mittaristoon syttyy varoitusvalo. Lisääminen korjaa asian. Mutta jos nestettä on lisättävä tämän tästä on se merkki nestevuodosta joka on vaarallista sillä jarrut menevät ennenpitkää tehottomammiksi.

Jarrunesteen vesipitoisuus
Dot3 ja Dot4-jarrunesteet ovat hygroskooppisia eli nesteeseen sekaantuu vettä. Siksi jarrunesteet pitää vaihtaa kauttaaltaan muutamien vuosien välein. Riippuu tietysti myös ajosuoritteesta. Paljon ajetussa useammin. Vesipitoisuuden mittari on edullinen työväline tarkastettaessa paljonko vettä on sekaantunut nesteeseen. Vesi jarrunesteeseen liuenneena aiheuttaa ruostumista rakenteen sisäpuolelta päin. 

Eniten meni aikaa puhdistuksessa
Asennus onnistuu paremmin kunhan osat ovat puhtaat ja ehyiksi tarkastetut. Tietenkin piti uusien - RH-merkkisten - jarrupalojen sopivuus kokeilla. Olivat yllättävän tiukat paikkoihinsa. Hieman viilalla poistin materiaa jarrupalojen "korvista" niin asettuivat liukulevyjen uriin mukavan tuntuisesti.

Uusi ja vanha jarrupala. Vanhasta kulunut yli puolet vahvuudesta. Hiukan vinoon myös. Kulunut siis kokolailla normaalisti.

Jarrupalan kolme osaa
Yllä olevasta kuvasta näkyy uuden palan rakenne jossa on paksu kitkapinta, sen alla runkolevy ja sen alapinnassa ohut levy joka estää jarrun kiljumisen tai vinkumisen jarrutuksessa. Jälkimmäinen tulee jarrumännän putkimaista päätä vasten.

Kuva jarrupalapakkauksen kannesta. Kuudella kielellä. RH on minulle tuntematon merkki.

Oikea etujarru kokoonpanon jälkeen. Jarrulevyn pyyhin suojaöljystä puhtaaksi asetoniin kastetulla rievulla. Rasva jarruissa ei ole tarpeellista.

Vasemman puolen jarru
Se teetti hieman enemmän hommia. Jarrusatula ja muut osat irtosivat normaalisti mutta jarrulevy ei. Ei liikkunut millin osaa. Isolla vasaralla levyä moukaroin joka suuntaan niin hiljalleen se antoi periksi ja jo pyöri paikoillaan mutta ei tullut pyörännavasta irti. Ei ollut sopivaa ulosvetäjääkään. Moottoripyörähommissa kun työvälineiden kokoluokka on pari pykälää pienempi. Piti käyttää voimavälineitä. Kulmahiomakoneesta oli apu.

Levyn keskiöstä piti leikata pala pois niin irtosi. Ainoa hikinen homma.

Ruostepeikon tekoja
Levyn syvennys oli niin täynnä ruostetta että sitä oli paksu valli pyörännavan laipan sisäsivun puolellakin. Sinne ei päässyt mitenkään "piikkaamaan" joten voiman käyttö oli ainoa tapa saada ruostevalli "sortumaan" ja siten levy irti. Mutta lähtihän se viimein. Kuvassa näkyy paksu ruostekerros keskisyvennyksessä. Levyn sisäsivu on kuvassa ylöspäin. Vaikka uusien levyjen ei-jarrupinnat maalaisi hyvällä ruostesuojamaalilla olisi se vain hetken ilo. Kunnon jarrutuksessa maali palaisi pois. Levyt ovat olleet paikoillaan 12 vuotta niin ei tarvitse ihmetellä jos jokin paikka jumiutuu.
 
Jarrutuntuma
Ei juurikaan muuttunut mutta pito parani. Se taas tietää nopeampaa palojen kulumista. Palat eivät paljoa maksa ja homma tuli omana työnä tehtyä yhden iltapäivän aikana joten vain osien hankintahinta lasketaan menokuluiksi lisättynä Verstaani vuokralla remontin ajalta. Toki työvälineetkin olivat omasta takaa.

Tulevat vuodet
Jää toistaiseksi kokolailla arvelujen varaan kuinka pitkälle, ikävuosissa, tällä autolla pärjää. Uutena maksoi hiukan yli 10.000€ joten kovin suurta tai pankkitiliä koettelevaa rahanmenoa ei ole tähän autoon ollut. Toki on odotettavissa että vanhemmiten voi tulla vikoja. Niitä kun ei ole isommin toistaiseksi ilmennyt. Vain normaalit huoltokulut ja muun ylläpidon kulut kuten lämmin autotalli sekä hankitut lisävarusteet kuten vetokoukku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti