perjantai 22. lokakuuta 2021

California T3 1000 Blower Imuilmakotelo

 

Painekanava ahtopaineelle
Tämäkin projekti on aloitettava jostain. Aloitan osien valmistuksesta. Ahdin tarvitsee vetojärjestelmän lisäksi muutaman osan että siitä on hyötyä. Nyt on vuorossa painekanava ahtimelta sylinterikansiin. Ahtimen jälkeen, ilman virtaussuunnassa, tarvitaan painekammio josta ilmamäärä jaetaan mahdollisimman identtisiä reittejä myöden molemmille sylinterikansille imuventtiilien luo. 

Moottorin rakenteen ehdoilla
Koska kampiakselin kaulalla kiertokanget ovat peräkkäin niin myös sylinterit ovat eri etäisyydellä toisiinsa nähden: toinen on edempänä. Tämä johtaa helposti siihen että eri puolien imukanavat eivät ole aivan identtiset pituudeltaan. Pyrin tekemään, sen mitä ahdas tila sallii, mahdollisimman yhteneväiset kanavat molempien sylinterikansien suuntaan. 

Lasikuitua
Tarvitaan viisi pääosaa joista yksi on painekammion ja kanavien yhdistelmä jonka valmistin lasikuidusta. Ennen käyttöönottoa sen tulee kovettua kunnolla. Siitä ei ole pelkoa että jäisi pehmeäksi sillä monta muuta hommaa pitää tehdä ennen sen käyttöönottoa. Muut osat ovat liitinkumit eli putkimaiset kumiset teräsvahvistetut putket jotka liittyvät imukurkkuihin molemmille sylinterikansille. Imukurkuissa sijaitsevat myös digitaalisesti ohjatut polttoainesuuttimet.

Maalaus
Nyt ensimmäinen ja toinen pohjamaalaus. Ensimmäinen toi selvästi esiin kaikki huokoset ja muotovirheet painekanavan ulkopinnassa. Sisäpinnassa näitä ongelmia ei ole sillä käytin sisäpuolista muottia koska ei ollut tarkoitus tehdä sarjatyötä. Näön vuoksi ulkopintaa piti siistiä: pakkeli ja santapaperi on hyvä yhdistelmä kun haluaa siistiä ja mukavan muotoista.

Painekanavan alapuoli joka jää piiloon.

Muut liitokset
Vain kaksi liitosta: toinen on imuilman lämpötila-anturi josta digitaalinen ruiskutus tietää paljonko ilman lämmön suhteen on ruiskutettava (Kylmällä koneella myös lämpötilariippuvainen ryypytys.) ja toinen liitos ahtopaineen mittausta varten joka tieto menee suoraan keskusyksikköön letkua myöden. Letkussa on kuristin että sykkivä painevaihtelu ei vaurioita paineanturia. Näin saadaan kahden muuttujan yhteisarvona mahdollisimman oikea seossuhde eli se määrä polttoainetta imuilman sekaan jonka olosuhteet ja kuljettajan komennot vaativat. 

Kuljettajan antamat komennot
Komennot jakautuvat seuraavasti: kaasukahvan asento ja sen liikesuunta (Kiihdytys - moottorijarrutus.) sekä kaasukahvan kiertoliikenopeus. (Kahvan/kaasuläpän kulmanopeus eli astetta sekunnissa.)) Siis kolme muuttuvaa parametriä joissa erityisesti kaasukahvan kiertonopeus on tärkeä. Kaasukahvan kiertosuunta määrittelee minkä verran ahtopaineventtiili aukeaa tai sulkeutuu ja päästää tarpeetoman paineen ulkoilmaan tai on osittain tai tiukasti kiinni sillä turhaan on kuluttaa energiaa pitämällä ahdinta kuormittuneena silloin kun tehoa ei tarvita. Kun tehoa tarvitaan osaa venttiili ohjatusti sulkeutua ja erityistä viivettä paineen nousussa ei tapahdu. Vastaavia tietoja kulkee myös sytytysyksikölle joka tietää muuttaa sytytysennakkoa paineen ja kierrosluvun mukaan.

 Painekanavan yläpuoli. Tähän kiinnittyy ahtimen painepuoli.

Pohjamaalissa
Parin paklaus- ja hiontakerran jälkeen pohjamaali pintaan. Vielä on pientä rösöä joillain kohdin mutta saa olla. Osa näkyy valmiissa rakenteessa vain osittain. Muutama päivä kovettumista, kevyt hionta ja pintamaali päälle. 

Pienempi putki
Kuvissa näkyy yläreunassa ja lopullisessa kiinnityksessä takalaidassa johon tulee lyhyellä kumiputkella kiinni ahtopaineen säädin. Säädin on omaa valmistettani vaikka käytinkin aihiona kaupallista säädintä joka ei ollut aivan sitä tasoa jollaista halusin. Piti parannella. Sorvailin uudet sisäkalut sekä pikasäädön ahtopaineelle. Siitä myöhemmin.
 
Maali pintaan
Viikonvaihteessa on sosiaalista toimintaa kuten Kerhoni Octoberfest Ylöjärvellä sekä tuttujen tapaamisia. Myös pieni pyörähdys Tampereen keskustassa. Ei sitä aina pidä Verstaalla heilua. Alkuviikosta maali pintaan. Ajattelin alumiinin väristä maalia sillä se sointuisi mukavasti muiden, oikeiden alumiiniosien kumppaniksi. 
 
"Kromimaalia"
Ennen sitä kutsuttiin hopeamaaliksi. Mikä vain komeammalta ja myyvemmältä kuulostaa. Pyrin kuitenkin puhdistetun alumiinin väriseksi tekemään. Alla tuloksia tavallisena paukkupullomaalauksena. Kamera liiottelee "kromisuutta".  Tarvitsee pitkän kovettumisajan että kestää käsittelyä. Liuottimia ei se silti kestä kuten bensiiniä. Mutta bensiini ruiskutetaan vasta lähempänä imuventtiiliä eikä sitä ulkopinnalle ainakaan muualta, kuin vaikka tankatessa, pääse.  
 
Painekanavan alapuoli. Jää näkymättömiin.

Painekanavan yläpuoli. Putket jäävät näkyviin osittain.
 
Liki tyydyttävää
Joutaahan noita maalaamaan myöhemminkin ja kootessa saattaa tulla kolhuja ja naarmuja. Pitänee jotain kietoa herkimpien kohtien päälle suojaksi asennustyön ajaksi. Uudet, itse valamani, imukanavan kumiosatkin pitää jostain etsiä. Muistelen että niitä on varastossani jossain. Alkuperäiset eivät kelpaa sillä ne eivät kestä ahtopainetta. Toisena vaihtoehtona on jokin metallivahvisteinen paineletku.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti