sunnuntai 25. elokuuta 2019

Piti tulla kuvallinen reissujuttu Latoajoon ja takaisin


Virta vähissä
Kaikki oli hyvin siihen asti kun aloitin kuvaamisen kameralla. Tuli vain kaksi kuvaa. Sen jälkeen ei. Osoittautui että akku ei ota varausta sisäänsä.

Kameraa ei tarvita ajamiseen
Pääsin perille Latoajoon Canyon Camping Pitkämöön. Laitoin kameran latautumaan pyöräni USB-liittimestä. Oli siinä pari tuntia eli sen ajan kuin sain teltan pystytettyä ja hieman kevennettyä matkavarustusta. Lähdin ravitsemusliikkeeseen syömään kinkkuananaspekonipizzaa. Siitä on kuva. Ja sitä ennen otettu kuva vastavalmistuneesta telttaleiristä. Muuta ei ole. Akkukauppaan täytyy lähteä. Tai kamerakauppaan.

Latoajo 2019 leiri.

Useampi Guzzi
Muutama muukin Guzzi näkyi olevan paikalla. Yksi Pikku-Breva Pieksämäeltä, 1400-sarjasta oli paikalla Eldorado ja oma 1400 GTS. Muitakin, tavanomaisempia Guzzeja oli jokunen.

Palkintoyllätys
Yksi yllätyskin oli: palkintojenjakoperusteissa oli eteläpohjalaisittain komiimman pyörän palkinto. Osui oman pyörän kohdalle vaikka kyllä Eldorado on silti tyylikkäämpi jos ei komiimpikin. Että palkittujen tilastoon pääsin tässäkin kokoontumisessa.

Viimeisin pizzakuva.

Palataanpa matkantekoon Latoajoon ja takaisin
Tapani mukaan ajelin varsin pieniä teitä. Ei se pakkomielle ole mutta mukavampaa ajaa omaan tahtiin teillä joissa on vain vähän liikennettä.

Liian lyhyt matka ja liian iso tie
Koska kotiovelta oli matkaa vain 177km Pitkämön kämppärille niin hieman viivytin matkaa ajamalla Kolmostien sijaan Tre - Kuru - Luode - Itäaure - Niskos - Kihniö - Peräseinäjoki - Pitkämö. Nerkoonjärven vehreät rantamaisemat ovat parasta tällä reitillä.

Menomatkan reitti.

Vaihtelevaa
Monen numeroista ja monen tasoista kestopäällystettä. Tosin heti maakuntarajan jäätyä taakse tie parani ja suoreni eikä juuri ollut mäkiäkään.

Vain vähän tai ei lainkaan
Tiellä 65 oli toki liikennettä mutta sen jälkeen seuraavat moottoriajoneuvot tapasin vasta lähempänä Peräseinäjokea. Ei siis ollut paljon muusta liikenteestä harmia.

Sadehousut
Välillä Kuru - Luode alkoi satamaan ja pysähdyin pukemaan sadehousut ylle. Turha homma. Sade loppui siinä pukiessa. Seuraavan kerran satoi vasta kun olin jo saanut teltan pystyyn ja sille pressun ylle.

Paluuväylä. 

Pakollinen tankkaus
Paluumatkan tein leirintäalueelta Jalasjärvelle tankkaamaan ja sieltä Ala-Vallin kautta Kalakoskelle tulojäljilleni. Liikenne jäi kolmostielle ja melkolailla yksin sain ajella Kuruun asti. Ei tarvinnut ohittaa eikä kukaan ohittanutkaan. Pitkillä metsäväleillä hermo lepäsi. Toki pidin kohtuullisesti vahtia metsäosuuksilla isokokoisten villieläimien varalta. Niitäkään ei näkynyt tai en vain nähnyt.

Sadekartalla
Kuten kartoista näkyy niin reitti oli liki sama molempiin suuntiin. Reitin valitsin menomatkasta sadekartasta katsoen sillä lännemmässä satoi enemmän. Jotkut paikalle saapuneet sitä valittelivat. Mutta se oli turkulaisille ihan oikein.
Paluumatka sunnuntaina ei tainnut kastella ketään kotipaikasta riippumatta.

Rohkaistuin
Alkoholilla, tietenkin, on siihen osansa että voi tehdä jotain jota ei ole tehnyt kuin joskus nuoruuden huumassa seitsemän- ja kahdeksankymmentäluvuilla. Tosin varsin harkiten koska asuni olin ottanut jo kotoa mukaani aivan suunnitelmallisesti. Sitä vain en lähtiessä tiennyt että kehtaisinko. Kehtasin kuitenkin. Tuli vapautunut olo.

Olen hoikistunut
Se oli kannustimena pukeutua vaatteisiin ja pukimiin jotka korostavat jo saavutettua painonpudotusta eli antavat hieman lisää pituusvaikutelmaa ja tuovat parempia puoliani esiin. 

Hymyjä, naureskelua ja tiedusteluja
Herätin siis hilpeyttä mutta melko monta henkilöä, sekä miehiä että naisia tuli jutulle. Joukossa oli pari sellaistakin jotka sanoivat arvostavansa mutta he itse eivät ole rohjenneet tuoda asiaansa esiin kuin kotioloissa. 

Meni osin pieleen
Valitettavasti ei ole itse laittaa kuvia kun niitä ei ole kameran akun vikaantumisen vuoksi. Moni muu kyllä kuvasi minua. Osin salaa mutta myös ihan luvan kysyjiäkin oli. Jälkimmäistä tapaa arvostan ja samalla voi kertoa että ei julkaistavaksi vaan omaan käyttöön. Julkaisen itse, jos julkaisen.

Paluumatkalla
Laitoin "rooliasuni" päälle paluumatkalle sillä lämpötila oli jo puolenpäivän jälkeen yli 20 astetta. Mukavan vilpoisaa päristellä pohjoispirkanmaalaisia pikkuteitä. Loppumatkasta poikkesin ostoksilla isossa marketissa sekä vakiobaarissani kahvilla. Jälkimmäisessä kiiteltiin pariinkin kertaan asuani.

Ehkä toimii, ehkä ei
Kun siirrän kuvatiedostoja kamerasta tietokoneelle niin samalla tapahtuu latauskin. Kunhan antaa lataantua muutaman tunnin. Nyt vaikuttaa siltä että latausta on kamerassa vähän enempikin. Olisikohan vesisateella ollut osaa asiaan sillä kamera oli sille alttiina prätkäliivin etutaskussa. Kamera on alunperin ollut vesitiivis kymmeneen metriin asti. Vaan lieneekö enää...

Lisäys
Kunhan tein kameran akun latauksen kunnolla niin akkuun sain virtaa. Parikymmentä kuvaa jo otin Verstaalla. Aloitin, vai pitäisikö ilmaista että jatkan toisen motoristin kesken jäänyttä projektia. Vaihteeksi koneistustöitä ja asennusta. Sitä ennen siivoan Verstaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti