maanantai 4. marraskuuta 2013

Uusi dokumentointi/retkikamera

Jokin aika sitten hajosi ennenaikaisesti Canonin pokkarikamera. Se kun oli saanut kovaa kyytiä moottoripyörän, auton ja jalankulun matkassa. Siihen tuli mekaaninen vika jota ei kuulemma voi korjata: objektiivin säätömekanismi ryhtyi raksuttamaan tyhjää jolloin tarkentaminen kävi mahdottomaksi. Muutenkin siinä tuntui olevan liikaa liikkuvia osia. Lisäksi Canonin käyttöjärjestelmä on jotenkin ihmisluonnon vastainen, sanoisinko insinöörityyppinen, jossa on monia valikoita ja niillä alavalikoita. Hankalakäyttöinen joka tapauksessa. Tämän blogin kuvat on otettu  toissakuuhun (09/2013) asti 95-prosenttisesti tällä nyt hajonneella Canonilla vuoden 2007 lokakuusta alkaen.

Canonvainaa.

Kuten kuvista saattaa havaita on kamera ollut kovassa ja kuluttavassa käytössä. Pintakäsittely on kulunut monesta kohtaa puhki ja näyttökin on kokenut kovia. Tätä kameraa voin suositella kevyeen käyttöön mutta ei miksikään työkameraksi. Mekaniikka on liian hentoista ja lialle herkkää. Ei aivan kuutta vuotta kestänyt vaikka maksoi ostaessa yli 200€. Tosin vakuutusyhtiö maksoi koska edellinen kamera hajosi hirvikolarissa. Se oli merkkiään Olympus kuten tämä nykyinenkin. Näyttö lopetti toimintansa kolarin seurauksena mutta sain sillä silti kuvia itse tapahtumapaikalta.

Uusi valokuvauskoje.
Muutama viikko sitten hankin tallikäyttöön ja miksei muuallekin toisen tyyppisen pokkarin: ei ulkoisia liikkuvia osia ja lisäksi jossain määrin iskunkestävä ja lievästi myös vesitiivis. Sopii erittäin hyvin makrokuvaukseen eli kuvan ottaminen ihan läheltä kohdetta onnistuu. Kauempaa ei sitten oikein tekniikan laatu riitä. Siinäkin on itselleni turhia toimintoja kuten 3D-kuvaus ja sen sorttiset lisätoiminnot.

Kyseessä on Olympus TG-320 Tough. Hintaa kameralla oli jonkin verran alle satasen. Sellaisen hinnan toimivasta kamerasta kärsii maksaa. Käytettyjäkin kameroita katselin mutta niistä ei ota oikein selvää kauanko ne kestävät aktiivikäyttöä epämääräisissä olosuhteissa. Muutaman kympin niistäkin olisi joutunut maksamaan.

Tällä kameralla on kuvaus tapahtunut jo noin kuukauden ajan tähän blogiin ja toistaiseksi olen ollut tyytyväinen. Kamerassa on jalustaruuvin paikka eli sen voi kiinnittää esimerkiksi moottoripyörään jos haluaa liikkuvaa ajokuvaa tai jos tahtoo kuvata vallitsevassa valossa hämärissä olosuhteissa jalustalta.

Canon-vainaassa oli toki ominaisuus jota arvostan: vaihdettavat AA-kokoiset akut. Niitä oli helppo pitää varalla ja ladata pistorasialaturilla. Myös tavalliset paristot kävivät hätätilassa. Olympuksessa on enemmän kiinteätyyppinen akku. On sekin vaihdettavissa mutta lataus sujuu vain akun ollessa kameran sisässä ja toimii ulkopuolisella verkkolaturilla mini-usb:n kautta. Tarkoittaa että reissun päällä on rahdattava akkulaturia mukana parin pienen akun sijasta.

1 kommentti:

  1. En kameroista sinänsä mitää ymmärrä, mutta tämä tärinän kesto on ilmeisesti ollut ongelma jo ennen digikameroita.

    Isällä on jonkin verran valokuvia mp-matkoilta 70-luvun alusta ja kuulemma jo silloin huomatiin, että halvat kamerat ei kestä moottoripyörän sivulaukussa kuljettamista.

    Isän vanha kamera on Yaschika-merkkinen ja se kuulemma oli niistä halvemmista kameroista sellainen, joka kestää moottoripyörän kyytiä.

    VastaaPoista