keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Irtomoottori alkaa olemaan valmis

Kokoonlaittokuvia.

Jokainen homma loppuu aikanaan. Moottori on niin sanotusti nipussa.
En kuitenkaan malttanut olla hiukan lisävarustelematta.

Aaltojousialuslevyjä.

Kaksi alimmaista on purettu tästä moottorista. Keskimmäisten neljän mutterin alla on oikealla näkyviä aluslaattoja. Osa niistä oli totaalisesti menettänyt jousiominaisuutensa. Kuvassa näkyvä yksilö on lisäksi kiinnileikkautunut. Ei voi käyttää -osastoa. Vasemmalla oleva laatta kuuluu venttiilikoneiston ulkopuolisien kannenmutterien alle. Ylhäällä oleva on tänään kaupasta hakemani aaltojousialuslaatta. Vaikka se on pienempi kuin alkuperäiset niin arvelin sen olevan riittävän pätevä korvaamaan molemmat aluslaattakoot. Ostin niitä 20 kappaletta. Niitä siis riittää myöhempäänkin käyttöön.

Venttiilikoneisto koottuna ja säädetty.

 Keinuvipuakselin kiinnitysruuvi.

Joku kovanäppi on joskus vääntänyt ruuvin väärille kierteille. Piti uusia. Ruuvin mitta on tärkeä: se ei saa olla tätä pidempi. Jos on niin öljyn kierto estyy.

Vauhtipyörän ajoitusmerkkejä.

Joku on jo aiemmin parantanut ajoitusmerkit pistepuikolla lyömällä pisteitä lisää tehostaakseen merkkien näkymistä. S-merkki tarkoittaa vasenta sylinteriä ja merkin ollessa kohdalla niin vasen mäntä on yläkuolokohdassa. Joka toisella kierroksella ovat molemmat venttiilit kiinni. Silloin voi säätää venttiilivälykset. Oikeaa mäntää edustaa merkki D. Venttiilit toimivat vastaavasti kuin vasemmallakin. Kootussa kokonaisuudessa näitä ajoitusmerkkejä kurkistellaan kytkinkotelon pienestä aukosta oikealla puolella. Normaalisti siinä on musta kumitulppa. Moottori pyörii takaa katsoen vastapäivään.

Vauhtipyörässä on myös nuolimerkki. Sitä ei katsota kurkistusaukosta vaan toimii ajoitusmerkkinä silloin kun moottori on irtaallaan. Moottorin lohkossa noin kello yhden kohdalla on nuolen vastapeluri.

 Sytytystulpat.

Tulpat ovat hieman käytetyt mutta saavat jatkaa toimessaan. Kierteisiin laitoin kuparitahnaa kannen kierteiden hyvinvoinniksi.

 Painevoiteluletkut, öljynpainevalon anturi ja huohotinletkujen liitokset.

Painevoiteluletkut teetin paikallisessa hydrauliikkaliikkeessa vanhoihin junttureihin ja banjoliittimeen. Maksoi muutaman euron. Odotellessa join lähes juomakelpoista automaattikahvia. Heavy-Tek.

Virranjakaja on vielä paikoillaan. Kunnostin sen jo aiemmin. Se on tarkoitus korvata digitaalitekniikalla eli ohjelmoitavalla sytytysyksiköllä. Anturointi on jo tehty.

Painevoiteluletkuilla on sylinterikannessa "juntturit" jotka tiivistyvät alumiiniprikoilla kanteen. Letku tiivistyy juntturiin kartiokiinnityksellä.
Öljynpaineen merkkivalon anturi on uusi. Se kannattaa yleensä vaihtaa aina uuteen. Kootussa pyörässä se on hieman ahtaassa paikassa vaihdettavaksi.
Huohotusletkujen juntturit on tiivistetty massa-aluslevyillä.

 Sytytysanturointi laturin päässä.

Sama toisesta kuvakulmasta.

Antureita lukuun ottamatta osat ovat omaa valmistetta kiinnittimineen. Antureiden kiinnitinlevyssä on pidennetyt tangentin suuntaiset kiinnitysreiät että anturin etäisyys triggeripyörään on säädettävissä. Toinen anturi säätyy roottorin kiertosuunnassa muutaman asteen että 90 asteen ero saadaan tarkaksi. Perusennakko säätyy triggeripyörää kiertämällä. Perusennakko katsotaan silloin vauhtipyörän kehän ennakkomerkeistä. Kummallekin anturille erikseen. Samalla 90 asteen ero tulee tarkaksi.

Kansi päälle kun säädöt on tehty.

Kytkintä lukuun ottamatta moottori on valmis. Vain laturille ja sytytykselle pitää tehdä kotelo. Alkuperäisessä ei ole tilaa riittävästi. Materiaali joko rosteria tai lasikuitua. Jälkimmäinen onnistuu omilla vehkeillä helpommin.

Öljypohja.

Öljypohjan "piilopultit" neljä kappaletta näkyvät tässä hyvin. Tätäkin öljypohjaa on yritetty irrottaa ottamalla vain kehäpultit irti. Vasaran jälkiä siellä täällä. Miksi sitä huolto-opasta ei lueta ennen kuin toimitaan? Pahimmillaan näitä on joutunut kursimaan hitsaamalla kasaan. On lyöty talttaa tiivisteen rakoon kunnes on kulma irronnut. Eikä kaksi kertaa riitä.

Tämä öljypohja on entisessä elämässään ollut urbaanissa käytössä. Ei juurikaan lohkeilleita jäähdytysripoja ja naarmuja. Melko harvinaista. Kokoonpanossa olen käyttänyt vain ruostumattomia ruuveja. Pysyvät siistin näköisinä ja aukeavat helpommin kuin kiiltosinkityt vastineensa.

 Poraus ja kierteitys öljykanavan tulppauksessa.

Laitoin myös tähän moottoriin lämpötilamittarille anturin paikan. Se oli helppo kierteittää öljykanavan tulpan päähän. En porannut läpi asti mutta ei tulpan sisäpäähän jäänyt paljoakaan materiaalia. Vain sen verran ettei vuoda. Alumiini on hyvin lämpöä johtavaa. Uskoisin saavani anturilla melko tarkkaa tietoa moottorin käyntilämpötilasta reaaliaikaisesti.

Edestä katsoen oikeanpuolimmainen on imusiivilän kanava. Siinä öljy ei ole paineellista vaan pumppu imee öljyn sitä kautta josta se kulkee suodattimeen keskimmäistä kanavaa ja kiertoon vasemmanpuoleista.

Öljyn lämpötila-anturi kiinnitetty.

Anturi on kokolailla turvassa ja sen johtimen voi vetää jäähdytysripojen välissä laturin koteloon ja sieltä laturin ja sytytysjohtimien kanssa samassa nipussa mittaristoon.

Moottoriin meni tiivisteisiin, varaosiin ja teetettyyn työhön noin 480€. Oman työn osuutta en ole laskenut mutta sanottakoon että noin 200€. Yhteensä 680€.
Ohessa olen tehnyt vaihteiston kunnostusta. Sen varaosiin menee 600€ ja työn osuudeksi arvelisin 150€. Vaihteisto yhteensä 750€. Lisäksi pitää hankkia vielä kytkinlevyt. Ne maksavat yhteensä noin 100€.
Valmis totaalisesti peruskunnostettu moottori-voimansiirtopaketti olisi hinnaltaan 1430€. Valmiina seuraavalle yli 100.000 km taipaleelle. Ei paha. Lisäksi tulee 220€ Ignitech digitaalisytytys. Näillä osilla, kunhan perävaihteen vielä kunnostan, menee California III vielä pitkän taipaleen mikäli siihen runkoon tämän koneen laitan. Houkuttaa laittaa tämä moottori mieluimmin California Adamantiin sillä se on kätevä monikäyttöpyörä. Moottori ja vaihteisto saavat RVS-käsittelyn heti alkuunsa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti