keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Purkupyörän keulan kunnostusta, osa 3

Edelliset työvaiheet.

Teleskooppien alaputket olivat melko karheassa kunnossa. Sisäisesti riittävän ehyet mutta ulkopuoli oli saanut kolhuja ja naarmuja. Tapani mukaan haluan että vanhakin näyttää vähemmän vanhalta jos kerran sisäpuoli on kunnostettu  asiallisesti niin pitää ulkopuoli olla vastaavassa kunnossa.

Hiekkapuhalsin putkista maalit pois. Harmaa alumiini oli maalattu harmaan alumiinin väriseksi. Sarjatuotannossa se on edullisinta ja nopeinta saada siisti pinta vaikka alaumiinivalu ei olisikaan ihan ykköslaatua. Oli siis kaksi syytä kunnostukseen: alkuperäisten valuröpöjen poistaminen ja matkan varrella syntyneiden kolhujen osittainen vähentäminen. Kaikkia kolhuja ei käytännössä kannata, eikä aina voikaan, poistaa kokonaan koska kolhu voi olla niin syvä että materiaalia joutuisi poistamaan tarpeettoman paljon. Jonkin verran "vikoja" jäi vielä näkyviin.

Alumiinin saa melko kiiltäväksi.

Hiukan pinta hapettuu joten kiilto myös vähän himmenee mutta ei paljoa. Oikealla tavalla hitaasti hapettumalla alumiinin pintaan syntyy ohut oksidikerros. Sitä voi suojata pesemällä pyörä riittävän usein miedolla pesuaineella ja kuivauksen jälkeen vahaamalla paljaat alumiinipinnat. Sama pätee myös kromin, ruostumattoman teräksen ja maalipintojen suhteen.

Puhdistuksessa käytin hiekkapuhallusta että aiemmin syntynyt kova hapettuma sekä maali irtosi. Nauhahiomakoneella poistin valupurseet ja pyöristelin kulmia. Se säästää myös kiillotuslaikkoja. Laikka ei siedä terävää reunaa vaan alkaa repalehtimaan. Sen jälkeen seurasi hiontaa 180 grainin Mirkan Abranet hiomaverkolla. Kuullostaa rajulta mutta hiomaverkko syö kuin 180:n mutta tekee sileämpää jälkeä kuin vastaava hiomakangas tai -paperi.

Jatko sujuu kiillotuskoneen laikkaan sulatetulla Norpol vahalla. Väri ruskea. Sopii hyvin aloituskarkeudeksi. Kun kaikki naarmut ja näkyvimmät kolot on saatu näkymättömiin ja pinta alkaa kiiltämään vaihdetaan hioma-aine Norpolin valkoiseen viimeistelyvahaan. Käytetään myös siihen tarkoitettua kiillotuslaikkaa eikä ruskean vahan laikkaa. Kun kiiltoa tuntuu olevan riittävästi niin vahajäämät pyyhitään pois ja kiillotetaan käsin Autosol metallinkiillotustahnalla. Viimeksi puhtaalla puuvillakankaalla jynssäys. Aikaa menee noin 3 - 4 tuntia per putki jos touhuaa tauotta. Yksi yhtenä päivänä, toinen toisena. Homma on antoisaa kun näkee koko ajan edistymisensä ja tulosta syntyy. Siistejä ja puhtaita osia on mukava asentaa paikoilleen aikanaan. Tai myydä.

Kiillotustyöväline ja sen valmistaminen.

Kävin tiivistekaupassa ja ostin huulitiivisteet alaputkien yläpäihin. Pölysuojat ovat vielä kohtuullisessa kunnossa. Niiden vaihto on helppoa myöhemminkin: vain etupyörän irrotus ja laskee ohjauskolmioista sisäputket alas. Pölyhyylet voi pujottaa yläkautta. Tai vaihtoehtoisesti kun vaihtaa iskunvaimentimiin ja liukuputkiin uudet nesteet niin alapäät voi päästää irti.


Keulaputket koottuna.

Suihkuttelin suojaöljyllä teleskoopit ja laitoin ne varastoon odottamaan tulevaa käyttöä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti