Sorvin lisävarustelua: johteiden pidennys

Vaikeus pitkien kanssa
Yli metrin mittaisen akselitavaran koneistamisessa tuli eteen myös se että kärkipylkän sijainti tulisi tyhjän päälle. Tarkoittaa että akselille pitäisi saada keskiötuki mutta sorvin johteet ovat liian lyhyet.

Kolmikärkikannatin
Aiemmin tein jo pitkien akselien varalle kolmekärkisen akselituen. Mutta sen ominaisuus on estää pyörähdysakselia taipumasta työstövoimien vuoksi sekä värinän vähentäminen työstökohdassa.

Väliaikaiset
Päädyin tekemäämään irrotettavat väliaikaiset johteet vain kärkipylkän käyttöön. Lisäpituutta tulee noin 25 cm.

Linjaus
Alumiiniset kolmiotuet tulevat jatkamaan sorvin runkoa ja niiden varassa ovat erikseen koneistetut johdejatkeet pulttiliitoksella.

Johteiden jatkeet koneistettuina.

 Jatkojohteiden ja niiden tukien sovitus.

Säätö
Koska sorvin valurungon pääty ei ole koneistettu suoraksi vaan maalattua valupintaa ei jatkojen kannattimia voi kiinnittä siihen suoraan vaan niissä on oltava säätövaraa. Lähinnä sivuttaissuunnassa ja kaltevuuden suhteen. Tukien väliin tulee vielä levy joka pitää johteet yhdensuuntaisina.

 Koesovitus jossa kärkipylkkä johteiden tukena.

Rajoitteita
Muita johteita, kuin kärkipylkän, on turha jatkaa koska silloin täytyisi jatkaa syöttökierrettä tai ainakin siirtää sen laakerointikohtaa. Syöttökierteen päätylaakeri on kuvan alareunassa. Myös kelkan johteen alla olevaa hammasrataa olisi jatkettava.

Kiinnitys ja säätö.

Kiinnitys ja suuntaus
Pitkät pultit aukossa ovat kiinnityspultteja. Lyhyemmillä, syvennyksessä olevilla, ruuveilla suunnataan jatkojohteet alkuperäisten suuntaisiksi.

Jatkojohteet asennettuna ja lähes valmiina.

Valmis
Päädyt voisi vielä tukea toisiinsa. Jatkojohteiden alapuolella kolmiomaisten tukilevyjen välissä on  pitkittäinen levy joka määrittelee jatkojohteiden keskinäisen etäisyyden. Sen lisäksi välilevyllä voi säätää jatkojohteiden suunnan. Välilevyn kiinnitysreiät ovat pitkänomaiset ja ruuveja löysäämällä voi suuntausta tarvittaessa muuttaa.

Kuormituskestävyys rajoitettu
Ymmärrettävästi jatkojohteet eivät ole kovin tukevat mutta ovat paremmat kuin ei tukea kärkipylkälle lainkaan.

Tarpeen on
Erityisesti trikeprojekteihin liittyneet vetoakselimuutokset ovat vaatineet jatketta sorviin. Tosin toistaiseksi en ole tehnyt vetoakseleita kuin kolmeen trikeen mutta neljäs on tilauksessa mutta sillä ei ole ollut vielä sen kiireempi.

Centauroon 180 leveä takanakki?

 
Planning to do for the Centauro 180 wide rear tire modification with a spoked rim.

Joskus kauan sitten mielessä seikkaillut ajatus
Nyt se tuli uudelleen esiin erään Centauron omistajan haaveena.
Siihen tietenkin tarvitaan leveämpi vanne. Leveä vanne taasen ei sovi johtuen siitä että kardaanin taaempi nivel ottaisi siihen kiinni. Alkuperäinen rengaskoko kun on 17/160/60.
Renkaan koko haluttaisiin olevan 17/180/60.
Leveämmän vanteen suhteen ei liene suurta ongelmaa. Varsinkin jos laittaa pinnapyörät molempiin päihin.

Vaatii muutoksia rakenteeseen
Edellä kuvattu tavoite tarkoittaa sitä että kardaanin takanivel olisi siirrettävä n. 10 mm enemmän oikealle. Se edellyttää myös että perävaihdetta on siirrettävä oikealle hieman enemmän kuin 10 mm johtuen että nivelen akselin puoleinen pää ei liiku oikealle niin paljoa koska akseli on etupäästään kiinni 60-luvulta periytyvässä vaihdelaatikossa. Silloin varmaan pidettiin 120 leveää kumia tosi läskinä.

Otin aiheesta valokuvia pähkäilyn helpottamiseksi.

The bevel gear box should moved to the right 10 mm at least.

Tilaa on
Takahaarukan ja perävaihteen välinen holkki jonka pituutta voitaneen muuttaa jolloin perävaihde siirtyy enemmän oikealle. Ehkä riittävästi ajatellen 180 levyistä vannetta.

(Perävaihteen laakerointi ei ole vakio vaan olen muuttanut siihen leveämmän laakeroinnin ja tiivistänyt sen välyslevyjen välissä näkyvällä O-renkaalla.)

 Kuva otettu vasemmalta oikealle.

Turvaosa
Kiinteä holkkimainen osa on "nivelen räjähdyssuoja" joka voidaan ottaa pois käytöstä. 

(Vanhoissa Daytonoissa sitä ei ole ollenkaan.) Nivel näkyy huonosti mutta tästä selviää että välystä ei ole nivelen ja vanteen välillä montaakaan millimetriä.

 Kuva oikealta vasemmalle.

Jarrusatulan siirto
Takajarrun satulasta näkyy hieman etuosaa. Myös sille puolelle tulisi muutosta.

 Bracket of the brake caliber. Jarrukilpi.

Simultaneously the brake caliber and its arm should move to the right.

Vanteen rihtaus sivuun
Se mitä oikealta poistetaan, lisättäisiin jarrukilven ja takahaarukan väliin, jolloin ei tarvitsisi tehdä perän ja pyörännavan väliin ylimääräistä välilaippaa vaan, pinnavanteen ollessa kyseessä, voitaisiin sivusiirtymä hoitaa pinnaamalla vanne napaan nähden saman verran oikealle. Jarrukilven tukitappi pitää myös jatkaa mutta se on ruuvikiinnitteinen niin siitä ei ole suurta vaivaa.

Sysäyksenvaimennin pois
Samalla voi miettiä sitä että tarvitaanko takanavan yhteydessä enää kumista sysäyksenvaimenninta. Se on nimittäin melkoisen painava osa.

Takanapa saa keventyä
Tästä taas päästään siihen että tarvitaanko enää varsinaista suuriläpimittaista takanapaa vaan sen voisikin korvata yhtä hyvin etunavalla. Siihenhän saa kiinni jarrulevyn yhtä hyvin kuin takanapaankin ja toisen puolen kiinnikkeeseen vetospoorin. Pinnapyörä ja rengas hoitaisi tällöin sysäyksenvaimentimen tehtäviä. 

Vetopyörästökotelon kevennys
Myös perävaihdetta voisi keventää samoin kuten Daytonassa on tehty.

 Daytona-type solid hub.

Daytona-type, lightweight bevel gear without the wheel hub rubber shock absorber.

Malliksi
Daytonan perävaihde. Tähän kun kuvittelee pinnavanteen niin ollaan melko lähellä tavoitetta.

The Daytona lightweight and solid hub.

Daytonan kiinteävetoinen pyörännapa. 

 

Modification will be implemented so that all the structures must be returned to their original state.

Kaiken voisi palauttaa alkuperäiseksi
Koska vetopuolelle ei ole tehty muutoksia voi alkuperäisen kokoonpanon palauttaa takaisin. 
Aiheesta voi koitua vielä kaikenlaista tekemistä.

Sähkömoottoripyörä nro. 2 ketjulinjan suuntailua

First step: chain line forces the motor position and placement of the sprockets.

Ketju vaihtaa puolta
Moottori ja ketju tulee sattuneesta syystä rungon oikeaan reunaan. Nyt täytyy vain löytää riittävän isokokoinen takaratas joka soveltuu myös jarrulevyksi. Pitää myös pitää lukua siitä että poistettava jarrulevy ei vie muutosprosentteja liian ylös. Jarrukilpi pitää koneistaa uudelleen laajakehäisen ratasjarrun asennuksen vuoksi.

 Magnetic laser pointer is a handy device. 
 

Laser pointer is able to install the chain line in less than 1 mm increments.

Takarattaaseen laitettava magneettikiinnitteinen laserviivain on kätevä laite. Ketjulinjan saa sillä täsmättyä alle 1 mm tarkkuudella. Mittaus heti rattaan etupuolelta 

Riittävän järeä ketju
Asensin omasta varastostani satunnaisen 520 -ketjulle sopivan takarattaan takapyörän akselille väliaikaisesti saadakseni suunnatuksi ketjulinjan sopivaan kohtaan.

 Eturattaan tulevan sijainnin tarkastelua.

Linjan tarkistus
Tämä mittaus on jo kauempana rungossa kuin mihin eturatas tulee.

Ketjulinjan vetäminen oikealla ketjulla auttaa visuaalisesti huomaamaan mahdolliset virheet hyvissä ajoin. Valokuvassa laser näköjään siroaa. Todellisuudessa säde on kapeampi kuin kuvissa.

The rear sprocket also acts as a brake disc.

Temporary sprocket works as a replacement until a suitable sprocket can be found.

Odottaa isompaa ratasta
Ratas on kiinni jarrukilven ruuveilla mittauksen ajan kunnes löytyy tarpeeksi iso takaratas jonka voi kiinnittää jarrulevyn paikalle takapyörän napaan. Mallailin myös jarrusatulaa. Johonkin noille kohdin jarrusatula asettuu.

Tuleva ketjulinja.

Ketjulinja määrää moottorin sijainnin
Kuvassa oikealla näkyy putkenpätkä joka kannattelee ketjua. Siihen kohtaan tulee moottorin akseli ja eturatas. Eturataskin pitää jostain löytää. Ja kevyempi ketju kuin kuvissa oleva.

Painoa pois rutkasti
Varsinaisen jarrulevyn pois jättäminen, sen tilalle tuleva ratasjarrulevy ja toiselta puolen napaa pois jäävät sysäyksenvaimennin laakerointeineen ja rattaineen pudottavat melkoisesti pyörän painosta pois ja siten mahdollistaa vastaavasti akkukapasiteetin suurentamisen. Pitänee punnita, mutta ainakin toista kiloa lähtee.

Moottori ja ketjulinja.

Ahdasta
Ketjulinjaa katselin kohdilleen moottorin kera. Vaikuttaa siltä että moottorin laajin kehä tulee harmillisesti juuri pyörän keskilinjalle takajoustintuen liki.

Lievää tilanahtautta.

The distance between the engine and the rear axle should be 33 cm or more. This target is still some way off. The chain line is to try to bring more to the right.

 

Moottori korkeammalle
Korotin jo moottorin sijaintia useita senttejä palikoiden avulla. Silti välimatka takapyörän akselille on liian pieni. Moottoria pitää korottaa vielä ylemmäs, varaa on noin viisi senttimetriä. Tavoite on että kuvassa näkyvä etäisyys kasvaisi vielä vähintään 30 mm.

Pieniä mittoja
Jonkin verran auttaa etäisyyden kasvattamisessa se että lyhentää moottorin akselin lähes minimimittaan. Silloin moottori liikkuu hieman, n. 25 mm oikealle. Silloin se mahtuu paremmin iskunvaimentajan jousen suhteen. Iskunvaimentajaa voi myös siirtää hieman vasemmalle, ehkä n. 5 mm, muokkaamalla hieman sen kiinnitysholkkeja. Kun joka paikasta nipistetään hieman lisää tilaa niin moottorin saa jotakuinkin tuolle korkeudelle mutta edemmäs.
 

Säätöä
Edellä luetellut muutokset aiheuttavat myös sen että takaketjupyörääkin pitää siirtää oikealle n. 5 mm. Enempää ei ole takahaarukassa tilaa.

Kiristysvara ketjulle
Yksi asia pitää tarkistaa huomenna. Onko alkuperäisessä ketjunkiristimessä vielä varaa liikuttaa taka-akselia taapäin kun hioo haarukassa olevia akseliaukkoja pidemmiksi.

Next step: Rear sprocket.
Kaikki sähköpyöräjutut.  All about the e-bike project.

Sorvin lisävarustelua 2

 

Akselituki toimessa.

Akselituki avattuna.

Kapineen valmistushistoria löytyy täältä.

Sähkömoottoripyörä nro. 2

New e-bike project.

This electric bike project is the second one in my garage. My job is making transmission, some battery holders and, maybe, wiring for twelve volt system like running lights.

Vanhempi rakentelujuttu
http://www.motomatti.fi/p/supercharged-guzzi-and-other-projects.html
Edellinen sähköpyöräprojekti oli hieman tuskainen omalta osaltani. Vaan kyllä siitäkin ajopyörä taisi tulla.

Nyt olen tarttumassa uuteen sähköpyöräprojektiin.

Tuttuja polkuja
Aihio on likimain sama kuin edellinenkin proggis. Kyseessä siis on Cagiva Freccian runko.

Järeämpi mylly
Tällä kertaa erona on moottori. Huomattavasti pienempikokoinen mutta parempivääntöinen ja -voimainen. Myös käyttöön otettava volttimäärä on liki tuplasti suurempi.

Cagiva Freccia frame.
Runko on ehyt ja maalattu.

 

Edelliseen Frecciaan verrattuna pieniä eroja löytyy. 

Tukevampi kuin edellinen
Esimerkiksi takahaarukan poikkituki, johon voimalaite kiinnitetään, on havaittavasti paksumpi. Kuvassa näkyvä alumiinipanta on keskireiältään selkeästi liian pieni vaikka edelliseen se sopikin.

Turhat osat pois
Nuo korvakkeet vasemmalla joudun hiomaan irti koska niillä ei ole enää funktiota ja ne ovat moottorin kiinnitysosien tiellä.

Electric motor placed just behind the rear shock absorber.

Tilantarve

Moottori tulee heti takaiskunvaimentajan taakse rungon (ja takahaarukan) vasempaan reunaan.

Sprocket side and mounting bolts.

Tuleva oikea sivu

Moottori vetorattaan puolelta. Kiinnityspultit ovat ainoat kiinnityskohdat. Se tekee kiinnittämisestä helpon mutta kiinnitys pitä olla tukeva.

E-motor.

Narrow motor = easy to install. (Hope so.) Unfortunately housing of the motor is made by iron cast. Aluminium would be lighter.

Pieni mahtuu paremmin

Moottori on siro muodoiltaan ja mahtuu hyvin rungon sisään. Valitettavasti moottorin runko on valurautaa. Alumiinisena se olisi huomattavasti kevyempi.

 

DC motor but running direction is marked.

Vain yhteen suuntaan

Tasavirtamoottorin pitäisi pyöriä molempiin suuntiin napaisuutta muuttamalla mutta tässä näyttää hämmentävästi olevan pyörimissuunta merkitty. Pitänee ottaa asiasta selvää. Tai laittaa ketjut oikealle puolelle.

Technical specifications.
Moottorin tekniset tiedot.

Kevyttä pitää yrittää tehdä
Edellisestä sähköpyörästä tuli niin painava että se piti muuntaa yksipaikkaiseksi. Pyörän kokonaispaino nousi liian korkeaksi. Ainakin moottori tässä versiossa vaikuttaa kevyemmältä. Kevennyskeinoja on vielä muitakin: (Suluissa arvio vaikutuksesta)

• Akkujen laatuun satsaaminen tai tinkiminen toimintasäteestä. (erittäin merkittävä, yli 20000 g)
• Latausjärjestelmän sijoittaminen "matkatavaraksi". Ts. sitä ei luettaisi kiinteään massaan. (riippuen laitteesta, 1000 - 3000 grammaa)
• Joidenkin painavien alkuperäismateriaalien vaihtaminen alumiinisiksi.(?)
• Akkutelineiden valmistaminen komposiitista/käyttämällä akkujen runkoja kantavana rakenteena. (1000 - 3000 g)
• Muovisten katteiden osien vähentäminen, muokkaus, tai vaihtaminen komposiitiksi. (1000 - 4000g)
• Takajarrun vaihtaminen ratasjarruksi. Takapyörän navasta voisi silloin poistaa myös takajarrulevyn kiinnitysosat ja koneistaa takanavasta tarpeettomaksi muodostuneen osan pois. (n. 1500 g)
• Takarattaan kumisen vetokytkimen poisto ja korvaaminen kiinteällä vedolla. Kumiosat jäävät pois kuin myös kaksi kappaletta taka-akselin laakereista. (n. 500 g)
• Alkuperäisen mittariston vaihtaminen digitaaliseksi. (?)
• Alkuperäisen ohjaustangon vaihtaminen alumiiniseen yläkolmioon kiinnittyväksi tarviketangoksi. (?)
• Alkuperäisten moottorikiinnikkeiden eliminoiminen kokonaisuudessaan. (Osa niistä jo eliminoitu.) (n. 300 g)
• Osan akustosta sijoittaminen takarungon etuosaan moottorin yläpuolelle satulan alle. Ei vähennä massaa mutta auttaa painon jakautumisessa ja helpottaa etuteleskooppien kuormaa.
• Ajovalojen vaihtaminen kevyemmiksi ja pienikulutuksellisiksi. Muut valot, vilkut, parkit, jarruvalo ja vilkut ledilampuiksi. (n. 100 - 300 g)
• Matkustajan kahvan korvaaminen hihnalla satulan yli. (n. 200 g)
• Teräksisen sivuseisontatuen korvaaminen alumiinisella. (n. 150 g)

Painonsäästölaskelman tulos
Pikaisella laskemisella, jos spekulointi akkujen painolla jätetään pois, saadaan optimoinnin minimitulokseksi 5,75 kg. Maksimissaan massaa jäisi pois 12,95 kg.

Jälkimmäinen lukema on jo sitä luokkaa että sillä voi olla merkitystä pyörän kuljetus- ja suorituskykyyn ja siten takamatkustajan paikan säilymiseen.

Tekniikka on kevyttä
Lisäksi on otettava huomioon että alkuperäisen moottorin, polttoainetankin, akun, jäähdytys- sekä sähkölaitteiden ja pakoputken paino on jo pois tuosta laskusuorituksesta.

Sähkömoottori voimansiirtoineen on kevyempi kun alkuperäinen moottori.

Akuston tyypi valinta ratkaisee 
Kuitenkin akuston paino on se joka vastaa muutoksessa noin 80% luokkaa painonmuodostuksesta.

Pitää laittaa toimeksi
Eipä vehje kirjoittamalla valmistu. Pitää lähteä verstaalle.

Moottorin sovittelua.

Pakollisia sijoitusasioita
Musta möykky oikealla on jarrusatula. The chain must have to put at the right side of the frame because the running direction of the motor.

Ketjurattaan käyttö jarruksi
Pyörimissuunta aiheuttaa sen että takapyörä on vaihdettava toisin päin tai laitettava jarrulevyn tilalle takaratas.

Asiasta on hyötyä: ketjuratasta voi käyttää myös jarrulevynä.

Painoa pois yksinkertaistamalla
Takapyörän navan voi siten sorvata vasemmalta puolelta lyhyemmäksi ja takarattaan erillinen laakerointi ja nykäyksenvaimennin voidaan jättää myös pois.

Sähkömoottorissa kun ei ole vaihteita eikä muutakaan nykivää niin turhat osat käyvät tarpeettomiksi. Samalla lähtee painoa pois.

Perjantain puhteet
Mittailuhommia suoritin ja kävin ostamassa muutamalla kympillä kovaa alumiinia. Pulttitavaraa piti myös hankkia. Siinä sitten perjantai menikin. Materiaaleja ja menetelmiä suunnitellessa.

Purseenpoistaja

Lukihäiriöisille
Palautteesta johtuen: lukekaa oikein! Siis P-U-R-Seen poistaja.
  
Monikäyttöinen
Porareikien, koneistettujen kappaleiden ja yleensäkin teräväreunaisten metallikappaleiden reunojen pyöristykseen, viistämiseen, purseiden poistoon tai viimeistelemiseen soveltuva työkalu.

 Monipuolisin

Veivejä, piikkejä, veitsiä
Kärkityyppejä on muitakin kuin tämä. Mutta monikäyttöisin. "Veivi" on teroitettu ja taivutettu siten että leikkuukulma on aina oikeassa asennossa. Vasemman puoleinen on säädöiltään monipuolisempi teleskooppivartensa ansiosta.

Turvallisuusvaruste
Erityisesti levytöissä syntyy teräviä reunoja joista voi saada viiltoja. Jos ei ole hiomakonetta tai reunat pitää olla erityisen siistit niin tämä on oikea työkalu. Toimii keltametalleihin, teräkseen ja alumiineihin mutta ei oikein hyvin valurautaan tai muihin huokoisempiin materiaaleihin. Sopii myös koville muovilaaduille.

Jarruletkuja jälleen

Itse koottavat jarruletkut
Omiin ja jonkin verran toisten pyöriin olen näitä koottavia jarruletkuja tehnyt. Pitävän helmiliitoksen tekeminen vaatii jonkin verran osaamista ja huolellisuutta.
Letkujen teko silloin kun on tarkoitus muuttaa moottoripyörän rakenteita on varsin helppoa kun mitoituksen voi tehdä paikan päällä.

Hyvä katkaisuväline on tarpeen
Työkaluja tarvitaan jonkin verran mm letkun katkaisuun. Sivuleikkureilla se ei onnistu. Katkeaa kyllä mutta letku vaurioituu.
Jos on mallit olemassa, kuten alla, niin letkut on helppo tehdä niiden mukaan ja sopivuus on silloin taattu.

Melkein kopiot
Työrupeama jarruletkujen parissa tuotti yhden alkuperäisen kanssa identtisen letkun ja toisen joka ei ole alkuperäisen kanssa samanlainen. Goodridgen luettelo ei tuntenut kyseistä liitintyyppiä. Piti tehdä kompromissi.

 Tämä letkupari on ok.

 Tämä tuotti hankaluuksia.

Arviointia
Pelkän letkun perusteella kun ei voi arvioida onko esimerkiksi tuo vasemman pään liittimen mutka todella tarpeellinen olla juuri tuolla mitoituksella vai käykö jokin muu ratkaisu. 

Korvasin sen lähinnä samanlaisella liittimellä.

 Saman letkun toisessa päässä on alunperin pyörivä liitin.

Erilainen kiinnitettävä
Uuteen letkuun sellainen olisi ollut mahdollista tehdä yhdistämällä pari liitintyyppiä peräkkäin mutta hinta olisi pompsahtanut.

Tyydyin laittamaan kiinteän liittimen.

Letkun joutuu siis pyörittämään paikalleen ennen kuin liittää mutkapään.

Mutkapää lähemmässä tarkkailussa.

Voi hieman säätää
Varmuudeksi laitoin letkuun ylimääräistä mittaa.

Liitintä voi pyöräyttää hieman kiinni-suuntaan pitämällä mutterista kiinni jos asento ei osu juuri kohdalleen.

Setissä on näiden lisäksi kuusi alumiinitiivistettä ja kolme banjoruuvia.

Ei katukäyttöön
Palautteesta johtuen ilmoitan: tekemiäni jarruletkuja ei saa käyttää liikenteessä. Toisin sanoen, omalla vastuulla.

Ylläpitolaturit

Kolme laturia
Normaalin autoakun laturin lisäksi on pari ylläpitolaturia talvisäilytystä ynnä satunnaista pikkuakkujen latausta varten kun perinteinen akkulaturi olisi ylitehokas niitä varten.

Neljäskin laturi
Lisäksi on mukana pidettävä pikkulaturi joka työnnetään 230 V pistorasiaan. Se lataa akun todella hitaasti mutta varmasti lähes täyteen. Yön aikana. Jos akku vain on kunnossa.

Älylaturit
Ylläpitolaturit mittaavat aika ajoin akun lataustilaa ja toimivat sen mukaan. Tänään kytkin ylläpitolaturin isohkon (30 Ah) mp-akun napoihin ja seurasin mitä laturi tekee kun latausta akussa oli vain 9,5 V.

Laturi "kikkailee"
Lataus alkoi muutaman sekunnin pitoisilla pulsseilla jolloin volttimittarin viisari pompahti 10 voltin paremmalle puolelle ja putosi kohta takaisin lähtöarvoon. Hetken päästä jännitepulssin pituus muuttui pidemmäksi ja ainakin näennäisesti loppui kokonaan kun napajännite ylitti 12 V. Jätin laturin lataamaan akun täyteen.

 "Halpis" ja aito alkuperäinen.

Molemmat lataavat
Molemmat "ruotsalaiset" laturit toimivat samalla periaatteella ja ovat toiminnoiltaan melko identtisiä.

Omituista
CTEK-laturin ohjekirjaan oli laitettu lisäsivu jossa kielletään "kylmä"-toiminnon käyttö uhalla että sen käyttämisestä takuu raukeaa. Tuo kylmätoiminto on merkitty näyttöön lumihiutaleen kuvalla.

Korkea toimintalämpö
Nimettömän laturin ohjeissa ei ollut vastaavaa mainintaa. Tämä laturi ladatessaan käy kuumempana kuin CTEK.

Teknisiä ominaisuuksia.

Käyvät lyijyakuille

CTEKissä kyljessä ja nimettömässä pohjassa. Melko identtiset ovat ukaasit. CTEK toimii myös kalsium/kalsium -akuille jotka vaativat korkeamman latausjännitteen kun lyijyakut. Tuosta toisesta laturista ei ole tietoa siinä suhteessa.

Kestivät käynnistyksen

Molemmilla latureilla on käynyt niin että löyhäpäisyydessäni olen käynnistänyt moottorin latauksen aikana. Mitään häiriötä ei kuitenkaan ole ilmennyt. Pelkästään laturin tuottamalla virralla ei moottori käynnisty. Akku tarvitaan aina.

 

Automaattiset suojakytkimet

Latureiden ohjekirjoissa mainitaan että laturit ovat suojatut vääriltä kytkennöiltä. Molemmissa latureissa on hälytysvalo joka syttyy jos kytkentä on väärin.

Aktiivikäytössä

Tuo CTEK on ollut käytössä vuodesta 2010. Nimetön on pari vuotta uudempi.

Myös autoon
Aikeissa on hankkia isompi vastaavanlainen laturi auton konepellin alle pysyvään asennukseen ja liittää se jäähdytysveden lämmittimen kanssa rinnan tarjoamaan jatkuvaa latausta akulle aina kun aina kun auto on "tolpassa".

Tallipaikka pelasti
Tuo järjestely autoon on jäänyt tekemättä kun taloyhtiö tarjosi autolle edullisen lämpimän tallipaikan. Latureilla on latailtu vain moottoripyörien akkuja. Siinä ei sinänsä ole auton akun lataamiseen suurtakaan eroa koska Guzzin eri mallien akkukoot vaihtelevat 34 Ah:n ja 14 Ah:n välillä.

Iskumeisseli

Miehekäs nimi työkalulla
Vaikka nimi onkin tuo tai juuri sen vuoksi, sellainen pitää työkalupakissa olla.
Jumiutuneet uppokantaruuvit ovat erityisesti tämän värkin kohteita.
Kun ryhtyy ruuvia aukaisemaan tällä välineellä niin ruuvin kanta on avainasemassa, sananmukaisesti.

Avaamisen helpottamiseksi
Valmistavana työvaiheena voi tehdä ruosteenirrottimella muutaman päivän mittaisen liotuksen jos on aikaa käytettävissä.
Kannan urat pitää puhdistaa hyvin. On turha yrittää avata ruuvia jos työkalun kärki ei mahdu kannan muotoon.

Kuusiokoloruuvit ja torx-kannat
Iskumeisseliä voi käyttää myös kuusiokoloruuvien avaamiseen menestyksellisesti. Pitää vain olla adapteri jolla saa sovitettua kuusiokolo- tai torx-kantaan kyseisen työkalun.

Laitteen sisällä on jousi ja kierre
Nimensä mukaa meisseliä lyödään ja sen oma massa kiertää kärkeä että painaa voimalla sitä kohti kantaa.
Mieluimmin lyö hieman isommalla vasaralla kuin vaikuttaisi olevan tarpeen.

Vakioavaimet.

Phillips, Pozidriv ja talttakantoja kaksi
Työkalun mukana tulee yleensä perusvälineet kuten kaksi eri kokoista talttapäätä ja kaksi eri ristipäätä.
Jos avain ei sovi kantaan on kyse joko eri kokoisesta kannasta tai eri tyyppisestä kannasta.

Ruuvien kannat listattuna

Erilaiset kantakoot
Oli sitten kysessä Ph tai Pz on niissä erona myös kantakoot Eri kantakoolle on eri avainkoko myös ristipäisissä ruuveissa. Kanta ei kerro ruuvin kierteen tyypistä.

Iskevä väännin eroaa
Usein kuulee että iskevä väännin eli pulttipyssy hoitaa myös tämän työkalun tehtävät. Ei pidä paikkaansa. Iskevällä vääntimellä on vain yksi työsuunta: vääntää ruuvi auki kiertämällä sitä kannasta iskun voimalla.

Iskumeisselillä kaksi työtapaa
Sen lisäksi että kierretään ruuvia aukipäin niin iskuvoima aiheuttaa suuren ruuvin pituussuuntaisen momentin väännön lisäksi samalla hetkellä. Se saa ruuvin kierteen pieneen liikkeeseen ja murtaa ruosteen tai ruuvilukitteen. Lisäksi iskuhetkellä, jolloin vääntö myös tapahtuu, avain pysyy kannassaan nuljaamatta sitä.

Ahtopainemittari

Markettimittari
Kun rakentelin ensimmäistä ahdinpyörääni niin kävin tuninkikaupassa hakemassa ahtopainemittarin. Ei ollut mielestäni edes kallis. Maksoi hieman alle 40 Euroa.
Mittari ei montaa päivää kestänyt vaikka mittarin letkussa oli kuristin. Kaksisylinterisen sykkivä imupaine oli ilmeisesti mittarille liikaa. Takuuseen sain uuden eikä sekään kestänyt.

Laatumittarit
On myös olemassa mittareita jotka kestävät todella pitkään. Glyseriinitäytteiset, vaimennetut mittarit, joita ostin samalla kertaa useita, maksoivat 25 € kappaleelta. Tarkoitettu alunpitäen hydraulipaineen tarkkailuun. Näin kapealla skaalalla olevat mittarit olivat tosin tilaustavaraa. Näitä sitten olen asennellut muidenkin moottoripyöriin. Autoharrastajat pitäkööt kalliit tuningmittarinsa!

Vaimennin/voiteluneste lilluu lasin alla.

Tarkka kalibrointi tarpeetonta
Mittari kalibroituu automaattisesti vallitsevalle paineelle jos toimii takana olevan ohjeen mukaisesti. Ajoneuvokäytössä en suosittele niin toimimaan vaan kalibroinnin voi suorittaa päästämällä ilmaa sisään tai ulos raottamalla kumitulppaa.

Myös säätötyökaluksi
Olen näistä mittareista tehnyt nelisylinteristä ahdettua moottoria varten myös synkronointimittarit. Tarkan imuilmanpaineen tarvitsee vain MAP-anturi että mittarista riittää likiarvonkin lukeminen.
Mittareita on kahta mallia. Liitin on joko keskellä pohjaa tai reunassa niin kuin näissä.

Kiinnitys
Kuoren reunassa on upotukset kiinnitystä varten. Ruostumatonta terästä ja lasia.

Radio, äänentoistolaitteet ja tallennus omana aikanani.

Maalla metsän reunassa
Maalaistalossa oli välttämätöntä olla radio säätiedotusten ja uutisten kuuntelua varten. Suomenkielisiä FM radiokanavia oli kaksi: Yleisohjelma ja Rinnakkaisohjelma.

60 -luku
Radio oli korkealla seinällä. Niin korkealla että lapsilla, alle 10v, ei ollut mahdollista ulottua siihen edes nousemalla pöydälle. Vaari oli pitkä mies ja hän sääteli radiota ja määräsi mitä kuunnellaan. Vähän ennen puoltapäivää tuli Pekka Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja ennen kuin Turun Tuomiokirkko löi keskipäivän lyöntinsä ja sen jälkeen uutiset ja sää. Muuta ei juuri Helvar-radiosta kuunneltu.
Radiolupa oli nastalla kiinni seinässä radion vieressä.

 

Tämän näköinen oli muistaakseni korkealla seinällä säilytetty radiovastaanotin.

Antenni ulkona

Hirsiseinään oli porattu reikä josta dipoliantennin johto meni seinän ulkopuolelle.

Radion ääni oli lievästi kumiseva ja säröytyi jos jumalanpalvelusta soitettiin kovalla.

70 -luvun alku

 Sankyo.

Suuri ilo
Noin kymmenen vuotta myöhemmim, noin viisitoistavuotiaana,  sain hankituksi oman radiokasettisoittimen. Hyvin tämän näköinen mutta kokomusta. 

Aina matkassa
Se kulki mukana melkein joka paikassa ja oli batterisyöppö.

Sormiin tuli kramppi kun odottelin jonkun talletettavan kappaleen alkamista. Äänite meni "pilalle" jos toimittaja tai kuuluttaja puhui biisin päälle. Harmitti.

Mikrofonilla (sisältyi pakkaukseen) äänittämien oli vielä raastavampaa kun piti esimerkiksi kaverin soittimesta tai televisiosta nauhoittaa mikrofonin kanssa jokin tärkeä juttu. Vanhemmilla ihmisillä kun oli tapana olla kunnioittamatta äänityshiljaisuutta. Jälleen harmitti.


-76 oli aika uus

Radiotehnika/Rigonda Bolshoi.

Perinteistä tekniikkaa
Neuvostoliitosta tuonti radiolaitteiden osalta oli tämän näköistä. Puutyötä ja hehkuvia putkia. Sai nimen "Metsäratio".

Edullinen ja "edustava"
Asuin silloin vielä kotonani ja tämä oli ainoa malli joka kelpuutettiin "huonekaluksi".

Ilmeisesti sekä rakenne ja ulkonäkö kelpasivat vanhoilliseen makuun.

Liian iso ja laatueroja
Tosin krittiikkiä tuli siittä että miksi kaiuttimet ovat erilliset ja noin suuret.

Erityisesti kaiuttimet ja ja radiovastaanottimen taso olivat varsin korkeaa laatua kun taasen levysoittimen ominaisuudet olivat jossain muotohöylän ja separaattorin välimailla. Sillä sai lastun lähtemään levystä kuin levystä eikä silloiset kaverit halunneet lainata levyjään minulle.

Alkeellinen levysoitin
Lautanen oli kumipyörä/kitkavetoinen ja sen kierrosluvun taso oli suoraan verkkovirran jännitteestä riippuvainen sekä moottorin jurina lepatti bassokartioita niin että alarekisteriä oli vaimennettava kuunneltaessa levyjä.

Levysoitinvahvistin puuttui
Laitteessa oli liitäntä ulkoiselle äänilähteelle mutta ei RIAA-korjainta että olisi saanut kytkeä paremman levysoittimen.

Heikko laatu paljastui
Kasettisoittimen siihen sai mutta Sankyolla äänitetyt kasetit olivat näin paremmista laitteista kuunneltuna melko ankeita. Jyrkkä päätös oli että Sankyo saa mennä ja kasetit, jotka olivat vielä jonkin kuntoisia otettaisiin uusiokäyttöön. Teippiä vaan äänityksenestoreikien päälle.

Armeijassa olo loppui -79

Sanyo: "metallinauha-asento" sekä Dolby kohinansuodatus.

Parempiääninen nauhuri
Tämä toimi tallennuslaitteena ja toistovälineenä liki kaksi vuotta Rigonda Bolshoin putkien vahvistamana.

Silloin olin jo muuttanut "omaan kämppään" Nokialle työpaikan tarjoamaan yksiöön.

Tuloja
Niihin aikoihin alkoi tulla rahaa työstä. Edellinen säännöllinen tuloni olikin ollut Ilmavoimien päiväraha.

Työtä piti tehdä
Tein töitä Linnavuoressa Meridieselosastolla asentajaharjoittelijana ja puolta vuotta myöhemmin jo asentajana.

Velaksi
Äänentoistoa piti parantaa kun kerran siihen oli varaa. Osamaksulla. Maksulaput annettiin liikkeestä mukaan. Ketjulomakkeella oli pituutta katosta lattiaan.

 B&O.

Ahkerassa käytössä
Kämppään tuli tällainen laite. Kummastus kavereille kun tyylisuunta oli silloin musta ja massiivisuutta piti korostaa. Sen ajan mittapuun mukaan tämä oli pieni ja siro. Runko kokonaan jyrsittyä tai muotoon valssattua alumiiniä. Automaattilevysoitin oli todella herkkä ja neulapaino liki olematon ja ääni miellyttävä.

Vahvistintehoa oli peräti 2X16W.

Vanhat vielä jatkoon
Kaiuttimina saivat jatkaa Rigondan Radiotehnikat villalla vaimentamanani ja bassorefleksilaatikoiksi muuttamani pöntöt. Vahvistimen teho ei oikein tainnut riittää koska tuli mieleen hankkia lisää vahvistustehoa noin kymmenkertaisesti.

Gold Star.

Potkua

B&O:n perään päätevahvistimeksi tuli tällainen kalu. Tehoa oli toistasataa wattia per kanava ja kanavia neljä.

Vanhat kiertoon
Vanhat kaiuttimet eivät enää riittäneet vaan piti hankkia tehokkaammat.
Näitä päällekkäin pinottavia laitteita en muutoin hyväksynyt, ulkonäöllisistä syistä, kuin tämän mutta upotin sen kirjahyllyn alakaappiin niin että etulevy oli vaakasuorassa hyllytason kanssa samalla korkeudella.
Näytti professionaalilta.

Radiotehnikat.

Äänenpainetta lisää
Koska ensimmäisistä kaiuttimista oli hyvät kokemukset niin pitäydyin saman valmistajan kaiuttimissa edelleenkin. Eli neuvostotekniikkaa lisää. Hintakaan ei ollut paha. Näitä Radiotehnikoita näkyy ihmisillä vieläkin.

Nämä olivatkin jyräkät pelit!

Lisää kaiuttimia
Koska vahvistintehoa oli riittämiin niin pitihän sekin hyödyntää. Tuli vielä isommat laatikot huusholliin.

Jamo/Dantax

Paljon ääntä laadun kustannuksella
Näissähän oli jo potkua melkoisesti. Tupla-aktiivibassot erillisissä refleksikoteloissa.

Toistoalue oli tosin hieman erikoinen mutta äänenpainetta riitti neljästä erillisestä ämyristä yhtä aikaa.

Erityisesti ylä- ja keskiäänissä riitti kirkkautta alumiinitorvien ja diskanttilinssien avulla. Hyvin suuntaavat kautimet vastakaisesta yrityksestä huolimatta.

Vuosikymmen vaihtuu jälleen

Sitten koitti väistämätön: Tuli nainen mukaan kuvioihin. Ostettiin oma yksiö. Ei ollut puhettakaan että roudaisin nuo olemassa olevat kamat sinne. Piti saada jotain sievempää ja tyylikkäämpää.

B&O.

Minimalistista
80-luvun alku. Tähän päädyttiin ulkonäkö- ja tunnesyistä.

B&O oli valinta pieneen asuntoon. Melkoinen pötkö mutta ei vie tilaa kuin sivusuunnassa. Litteä, ei näkyviä nappeja, lasia ja alumiinia. Toiminnot tulivat näkyviin lasipinnan alta kun etureunan lasipintaa hipaisi.

Sopii myös seinäasennukseen levysoitinta lukuun otamatta. Levysoitin vaihtui myös yhdistelmän mennessä vaihdossa.

Samaa linjaa
Tuosta kokonaisuudesta puuttuu vielä CD-soitin joka jatkaisi pötköä vielä puolella metrillä. (CD on kaapin alla lattialla.) Langaton kaukosäädin oli jämäkkä laite ja siinä oli liki kaikki mahdolliset toiminnot.
Takamusta ei siis tarvinnut nostaa sohvasta kuin levyn kääntämistä tai vaihtamista varten. Tärkein tallennusmuoto oli edelleen C-kasetti.

Tämä setti alkaa olla keräilytavaraa ja hinnat ovat nousussa mukavasti.

 B&O Beogram.

Tarpeellinen
Tämä laite on käytössä edelleenkin jos tulee nostalgian tarve. Lineaarisoitin. Manuaalinen kappaleenhaku.

B&O Red line.

Valettua muovia
Settiin sisältyi isokokoiset B&O Red Line-kaiuttimet. Yllättävän jämäkät soundiltaan.

Kolme elementtiä joista kaksi toimii äänilähteenä ja kolmas on herkkä passiivielementti jota äänenpaine liikuttaa. Myös seinätelineasennuksena.Valettua kovaa muovia.

Isompi asunto
Myöhemmin nämä kamat siirtyivät, omakotitalon valmistuttua, sen peruslaitteistoksi. Taloon sähkötöitä tehdessä otettiin huomioon silloinen monihuonejärjestelmä ja vedettiin johdinputket B&O:n toimittamien ohjeiden mukaan talon rakennuspiirustusta noudatellen.

Kotiseutu vaihtuu
Talon myin vuonna -86. Peruslaitteet lähtivät matkaan. Muu järjestelmä jäi taloon.

Maailmalla sekalaisissa töissä
Kahdeksankymmentäluvun loppu vuosituhannen vaihteeseen asti oli levotonta aikaa itsellä. Välillä olin paperikoneita asentamassa, metallin työstö- ja säiliöhitsaushommissa. Metsäkoneitakin tuli rakenneltua ja huollettua eri puolella Suomea. 

Aikuisopiskelua
Välillä vuosi koulun penkillä. Ulkomaanmatkailua moottoripyörillä sekä työkeikkaa eri puolle Eurooppaa avaruusalusten rakenteluhommissa. Silloin ei juuri ollut aikaa eikä tarvetta tappaa aikaa musiikkia kuuntelemalla. Pitkät ajat oli että ei ollut televisiota lainkaan eikä matkaradiota kummempaa soitinta huushollissa. 

Netti ja politiikka
Internetin tulo muutti musiikkikäyttäytymistä. C-kasetit oli kadonneet jonnekin ja netissä meni aikaa järjestötoiminnan kanssa että ei ehtinyt musiikin kuuntelua paljoa harrastaa.

Vuosituhat vaihtuu

Nuo kaiuttimet ovat nykyään kaverilla. Itse laitteet ovat, toivottavasti vielä käytössä ehyinä, veljentyttärellä antamassa kotiin ylellistä säväystä. 

Aika kuluu ja on tullut siirryttyä paikasta toiseen. Jotain kymmenen vuotta sitten hankin nykyiset laitteeni.

B&O

Jälleen valinnan kohteeksi tuli Bang & Olufsen. Tällä kertaa vielä sirompi. Pääteasteet ovat kaiuttimissa jotka ovat alumiinivalua ja hyvin tukevat. Kylässä käyneet teinipojat etsivät subwooferia sohvien ja kalusteiden takaa kun eivät uskoneet että ääni lähtee noista pienistä rasioista. Aktiivikaiuttimista en luovu. Vahvistintehoa kaksitiekaiuttimessa on on reilu 10 wattia kussakin mutta säntillistä äänenpainetta niistä lähtee enempi kuin kerrostalohuoneistossa on mahdollista ilman häätöä.

Peruslaite
Radio, CD-soitin ja kaksi etuvahvistinta. Runsaasti analogisia lähtöjä/liitäntöjä eri järjestelmiin mutta ei optisia. Tietokoneelle on jokin "vanhanaikainen" liitäntä. Ei ole ollut tarpeen.

Tietää sitä että jossain vaiheessa menee vielä kerran vehkeet vaihtoon tai sitten ryhdyn retroilemaan.

 B&O aktiivikaiutin.

30x40x10 cm.

Prätkätallin rokkikoneet

 Sterovastaanottimena ja vahvistimena toimii kirpputorilta 10 Eurolla ostamani ASA Studio.

 Nämä ostin kauan sitten Mäntästä kirpputorilta 60 markalla.

Merkki tietysti B&O.

Salora.

Varalaite
Velipojan entinen grammari. Jostain syystä se on nyt prätkätallilla kaapissa. Muuten laitteella ei olisi paljonkaan arvoa mutta levysoitin, kaikkine hienouksineen ja säätöineen Thorens-merkkinen.

Kun Asasta aika jättää niin tässä on seuraava rytmikone jolla voi huoletta kuunnella levyjäkin ilman pelkoa niiden höylääntymisestä. Purplen Space Truckin' soundaa hyvin näillä vehkeillä!

Tapio Köykän kehitelmä
Jos jollakulla on myydä samannäköinen Ortoperspekta niin voi ottaa meikäläiseen yhteyttä.

Autoonkin mökälaitteet
Nuoruudessani oli tietysti myös autoäänentoistoa mutta siitä myöhemmin. Sen verran kuitenkin että purin nuo Jamot ja sulloin niiden elementit eri puolille autoa ja ameriikasta löytyi autovahvistinkin joka jaksoi niitä heiluttaa. Akkuja kului...

Pahimmillaan moottoripyörässäkin oli stereot. 70 -luvulla...