Mökkireissun kuvia

 

 

Pidempi setti
Rouvalla oli tuplaloma työstään. (Etätyötä kun Mökilläkin toimii nettiyhteydet nykyisin.) Eli kaksi kuukautta putkeen. Varsinaista syytä en asialle tiedä kun en ole kysellyt. Itse kun olen eläköitynyt ja harrastan liikuntaa kuten polkupyöräilyä ja lähimetsissä kävelyä. Tosin, tällä kertaa, ei polkupyörä ollut mökkimatkalla mukana. Joskus on ollut. Mutta metsää ja rantakallioita riittää.

Monta tointa
Mökillä on ollut aina jotain puuhattavaa ja siinä kuluu aikaa mukavasti ja on hyvä ruokahalukin. Kohteita oli useita: pikku korjauksia rappusiin joita rinne-tontilla on viidet eli raput aittaan ja sen terassille, raput Mökin kuistille etupihalta sekä takapihan puolella pitkät raput parkkipaikan suunnalle. Etupihan puolella on yhdet pitkät raput rantaan Tyynelään ja siitä vielä yhdet lyhemmät raput järveen.

Aitan oikaisu
Sen tein jo pari suvea sitten eli aitan runko on nyt suorassa. Vaan sen lattia on eri kivijaloilla. Kivet ovat vain pinottu, aikoinaan, suoraan maan pintaan eli routa ja eroosio ovat tehneet tehtävänsä. Myös kapealla etukuistilla on omat kivijalkansa. Eli puuhaa on vielä tarjolla. Pitää samalla tyhjentää aitan alustaa: sinne on vuosikymmenien ajan toimitettu tavaraa "talteen" ajatuksella että jos niitä vaikka vielä tarvittaisiinkin. Vähän on ollut sitä tarvetta. Ajattelen laittavani samanlaisen punaisen laudoituksen kuin on kuvan pikkuterassin alla.

  

Ryönää kuistilla
Tulee vähenemään. Appiukon keräämiä nk. liekopuita eli järveen kaatuneen puun ne osat jotka eivät ole mädäntyneet. Pidän tallessa mutta muualla. Myös työkaluja ja päivänvarjokin on kuistille kertyneet.

Punaista, keltaista ja valkoista maalia
Aitan päädyt ovat punavärillä maalatut toimestani ja osassa hirsien päissä on valkoista maalia. Ehkä ensi vuonna tulee maalattua sekä etu että takapuoli. Maalin puutetta päädyissä ja takaseinällä tukee se tieto että maatila jossa aitat ovat olleet on tämä ollut se keskimmäinen ja takaseinä metsään päin. Aikoinaan aitat laitettiin seudulla tiiviisti rinnakkain riviin. Koristelaudoitusta olen suunnitellut keltaisen rapun ja kuistin päädyn välille kuten on oikealla terassin edustalla. Kuisti ja sen yllä oleva katon osa ei ole ollut aitan alkuperäiskäytön aikana olemassa vaan edesmenneen appiukon rakentama kun aitta oli siirretty mökkitontille vierasmajaksi. (Tosin itse taidan olla aitan pääkäyttäjä sillä useimmat, varsinkin helteiset yöt ovat varsin lämpimiä vaan aitta vilpoinen. Rouva pitää lämpimämmästä ja viihtyy makuuhuoneessa saunailtoinakin sillä sauna on heti seinän takana. Myös motoristikaverit ovat yöpyneet aitassa. Sekä muut ystävät ja sukulaiset.)

Aurinkoterassi
Rouva halusi oman terassin Aitan kulmalle. No, minä tein ruokapalkalla, Rouva maksoi laudat. Paikka on Mökin toiseksi aurinkoisin. Vain Tyynelä, vesirajassa, saa enemmän aurinkoa.  

Kaksi kuukautta
Rouvalla oli tuplaloma työstään. Eli kaksi kuukautta. Varsinaista syytä en asialle tiedä kun en ole kysellyt. Itse kun olen eläköitynyt ja harrastan liikuntaa kuten polkupyöräilyä ja lähimetsissä kävelyä. Tosin, tällä kertaa, ei polkupyörä ollut mökkimatkalla mukana. Joskus on ollut. (Totuus Rouvasta onkin että hän teki etätöitä.)

Monta tointa
Mökillä on ollut aina jotain puuhattavaa ja siinä kuluu aikaa mukavasti ja on hyvä ruokahalukin. Kohteita oli useita: pikku korjauksia rappusiin joita rinne-tontilla on viidet eli rappu aittaan ja sen terassille, raput Mökin kuistille etupihalle sekä takapihan puolella pitkät raput parkkipaikan suunnalle. Etupihan puolella on yhdet pitkät raput rantaan Tyynelään ja siitä vielä yhdet lyhyemmät raput järveen.

Aitan oikaisu
Sen tein jo pari suvea sitten eli aitan runko on nyt suorassa. Vaan aitan lattia on eri kivijaloilla. Kivet ovat vain pinottu, aikoinaan, suoraan maan pintaan eli routa ja eroosio ovat tehneet tehtävänsä. Myös kapealla etukuistilla on omat kivijalkansa. Eli puuhaa on vielä tarjolla. Pitää samalla tyhjentää aitan alustaa: sinne on vuosikymmenien ajan toimitettu tavaraa "talteen" ajatuksella että jos niitä vaikka vielä tarvittaisiinkin. Vähän on ollut sitä tarvetta.  

"Roomalainen pylväikkö"
Siitä olikin jo aiemmin kuvia. Kuistin pylväillä on myös tarkoituksensa eli ne kannattelevat aitan kuistin päällä olevaa kattoa joka on suora jatke etupuolen lappeella. Eli aitan etupuolen katto kurkottaa alemmaksi ja edemmäksi kuin takapuolen räystäs. Pylväistä tuli myös punaisia sekä muutakin "simpsimistä" tapahtui. Toinenkin etu oli: Aitan kapea terassi oikeni notkahduksestaan.

Mobile kuvassa vasemmalla
Riippuu aitan räystäslistasta. Osat siihen on paikalta saatuja kun olen eri portaiden ja terassien kaiteita "keventänyt" tekemällä niihin reikiä. Irronneet puukiekot hioin ja maalasin sekä ripustin nyöreihin sekä niitä kannattavaan ristikkoon. Lisäksi päre. Ei pidä kovaa meteliä: pikku kolinaa kolmella eri äänilajilla. Kilkettä, kopsetta ja kapsetta. Puukiekkoja on kahta kokoa ja kun kaksi isompaa osuu toisiinsa kuuluu matala kopsaus. Pieni ja iso kun osuvat on äänilaji hieman korkeampi ja kun kaksi pientä tapaa toisensa niin pieni kilkahdus kuluu. Riippuu siitä käykö tuuli ja kuinka kovasti. Ei ole häirinnyt aitassa nukkuvaa. Testasin ja tututkin paikan päällä käyneet ja muut yöpyneet eivät näyttäneet kärsineiltä aamuisin.

Aurinkoterassi
Rouva halusi oman terassin Aitan kulmalle. No, minä tein, ruokapalkalla, Rouva maksoi laudat. Paikka on Mökin toiseksi aurinkoisin. Vain Tyynelä, vesirajassa, saa enemmän aurinkoa.

Vuokralaiset mökillä
Tuttavapariskunta joka tuli pitkäksi viikonlopuksi mökkeilemään. Eivät olleet tottuneet käyttämään 70-luvun Abloy-lukkoa vaan olivat laittaneet oven kiinni kun molemmat henkilöt olivat ulkona ja avain takan reunalla sisällä.  Tietenkin pariskunnan puhelimet olivat myös mökissä sisällä. Vara-avain sijaitsi kymmenien kilometrien päässä Savonlinnassa ja saatavissa vasta seuraavana iltapäivänä. Myös auton avain oli jäänyt mökkiin. Vaan aitan ovessa oli avain niin pääsivät sentään nukkumaan yönsä suhteellisen lämpimässä ja paossa hyönteisiltä. Seuraavana aamuna olivat kävelleet muutaman kilometrin päähän asuttuun taloon ja sieltä saivat lähetettyä viestin että ovat jääneet ulkopuolelle. Muutama puhelu eli tieto Savonlinnaan vara-avaimen haltijalle josta taksi haki sen ja toi avaimen mökille. Asia oli kunnossa. Epäilen että taksimaksu oli melkoinen.

Yhdistelmärakennuksen oikaisu
Tarkoittaa huussi-, liiteri-, ja vaja-kompleksin oikaisua. Selkeästi oli silmällä oli nähtävissä että rakennuksen etupuolen keskikohta oli painuksissa. Alajuoksu oli notkolla kuten myös katon reuna pari metriä korkeammalla.

 

Tuon verran piti nostaa vajan kulmaa että tuli kokolailla suoraan. 

Oikaisu jatkuu
Aika vain loppui Rouvan kesäloman osalta mutta onpa tulevallakin suvella tekemistä pikku puuhissa kuten ruosteisten kattopeltien vaihtamiseksi valoaläpäiseviin kattolevyihin. Vajassakin näkee silloin paremmin kuten liiteriosastossakin. Vaan sitä ennen pitää olla rakennuksen runko oikaistu. Kuvassa näkyy kellertävä pieni tiili. Se ratkaisi kaltevuusasian tämän kivijalan osalta. Valitettavasti kivijalat ovat maavaraiset eli eivät yllä kallioon asti.

Kattohommia on alustavasti tehty
Huussi - liiteri - varasto -kompleksin aaltopeltikatto on siis vioittunut. Syy: sinne oli kertynyt noin kaksikymmentä senttimetriä kariketta jos osa oli maatunut. Siinä kasvoi sammalta isolta alalla. Tikkailla seisoen puhdistin kaiken orgaanisen katolta pois. Ilmeni uusi juttu: katto alkoi vuotaa juurikin ruosteiselta kohdaltaan. Piti kiivetä katolle. Kesti sentään. Pursotin reikiin paikkausmassaa ja Rouva alhaalla työnteli reikäkohdista rautalankaa niin että havaitsin ylhäältäpäin missä reikiä on. No. se on vain pikakorjaus. Tulevana suvena pitää hankkia uusi kattomateriaali. Ajattelen että valoa läpäisevä kattomateriaali olisi pätevää. Olisi sisällä, kaikessa kolmessa tilassa, valoisampaa. Ainakin päivisin. Havaitsin karikkeen kertymisen myös päärakennuksen katolle. Ne on nyt poistettu ja myös pääosa sammalista ja 

Huussin takana kompostori
Aiemmin olin uudistanut huussin "karusellipöntöllä" jossa pääsee jo maatuminen alkamaan. Sitten kun karusellin säiliöt ovat täyttyneet niin vanhemmasta päästä oleva kansantuote kipataan oikeaan kompostoriin. Kompostori on jo, parin vuoden käyttöajan jälkeen, täyttynyt kolmella neljänneksellä. Vaikka talvella kompostoituminen hidastuu, jopa pysähtyy kovilla pakkasilla, niin keväällä kun katsoo kompostoriin niin jotain on tapahtunut eli kompostin pinta on laskeutunut. Eli ensisuvenakaan ei tarvitse ryhtyä sen kummemmin tyhjennystoimiin kuin sen että kompostorin alaluukusta olen vienyt kompostituotetta muunmuassa marjapensaan juureen. Kalkitsin myös.

  

Karusellipönttö. Toistaiseksi ei ole ollut moittimista.

Kahdenlaista tuotantoa
Kokolailla puolet ja puolet, kun kaksistaan ollaan Mökillä, kertyy jätettä niin huussin puolelta ihmistuotetta kuin elintarvikejäämistä eli perkeistä, kasviksista joita ei syöty tai ovat päässeet huonoiksi. Kun Mökkitontilla ei ole ruohikkoa niin se ei rasita kompostia. Jonkin verran pikkurisuja ja puiden kuolleita lehtiä ja käpyjä kertyy kompostoriin. Ainakin syksyllä kun käymme Mökkeilemässä pitkän viikonlopun. On takallekin käyttöä ja kiuaskin lämpenee. Mökissä on myös sähkölämmitys. Keväällä, jos tullaan huhtikuussa niin sähköllä lämpiää ensin, sitten kiukaan ja takan avulla. Syyskäynnillä kaadan tontilta pari pienehköä koivua ja teen klapeja. On kevätkäynnillä kuivat polttopuut. 

Uudet lauteet
Ei aivan kokonaan vaan pelkästään uudet laudepuut. Aikoinaan, vuosia sitten, U-profiilista hitsaamalla kokoamani lauderunko saa jatkaa toimessaan. Ruostetta ei ollut ilmennyt juuri lainkaan. Pikku paikkamaalauksella tuli kuntoon. 

Tervaleppää
Mukavan väristä lautaa. Väriä vielä hieman syvensi kun käsittelin puuosat laudeöljyllä. Laudat imivät hetkessä aineen sisäänsä. Tervaleppä ei kerää kuumuutta itseensä niin paljon kuten monet muut puulajit tekevät. Siksi ei, välttämättä, tarvitse laudeliinaa. Toki sellaista käytämme. Pellavaista. Syksyllä voitelen puuosat vielä kertaalleen. Tervaleppälaudassa ei ole myöskään oksakohtia jotka eräissä muissa puulaaduissa olisivat hyvinkin kuumia. Vaan on muitakin hyviä laudepuulautoja jotka voivat olla yllättävän kalliitakin. Tässä tapauksessa saunaa käytetään, koko vuoden aikana, vain joitakin kymmeniä kertoja ja muutoin on kymmenen kuukautta että ei käytä kukaan. Edelliset lauteet olivat haapalaudasta. Olivat halkeilleet ja siten hieman saaneet kosteusvaurioita. Niille oli käyttöä muualla.

Kiuas ja kuumavesisäiliö
Kiuas oli menossa eräässä toisessa taloudessa metallinkeruuseen mutta kun tutkin ei ruostetta ollut kauheasti, pesän rosti ja saranat sekä tuhkaluukku kunnossa eikä kivitilassakaan ollut kovasti ruostetta. (Saunomisen jälkeen saunan ovi on oltava auki että paikat kuivuvat eikä ruoste pääse puuhaamaan rautapinnoilla.) Ruostumatonta terästä oleva kuumavesisäiliö on paikallisen sepän tekemä appiukon ajoilta. Se oli ennen sijoitettu etusivulle. Siinä vesi vaati melko pitkän ajan lämmetä ja pesän käsittelyssä hieman tiellä. Tässä ratkaisussani päädyin leikkaamaan kiukaan sivun ulkopellin auki ja sain vesisäiliön suoraan tulipesän seinämää vasten. Vesi lämpenee nopeasti. Lisäksi säiliön voi ottaa pois nostamalla jos se on tyhjä. Joskus sekin pitää pestä ja tyhjentää talven tullen.

Saunan huollosta
Laudeöljy on jo mainittu vaan on tärkeää myös kiukaan kunto. Sillekin vesi on ankarin uhka. Siksi, mökkikauden loputtua, joskus syys- lokakuussa, otan kiuaskivet veks ja poistan kivistä irronneen soran kiukaan kivitilan pohjalta. Siinä voi olla suuri syy että kiuas ei ruostu kovin nopeasti. Siinä ohessa pestään kivet vedellä ja harjalla. Ja sitten takaisin väljästi asetellen.

Kivitila muutoin
Alapuolelta syö tuli hiljalleen ja kivitilan pohjakin voi, lämmön vuoksi, taipuilla. Metallilla, tässä tapauksessa rauta sekä valurauta, on taipumus laajentua lämmetessä ja kutistua jäähtyessä. Siksi kiuas ääntelee. Napsuu ja joskus narisee. Olen muutaman kiukaan kivitilan pohjan halkeamia hitsannut. Se hoito ei kuitenkaan tee kiukaasta ikuista sillä vaurio tulee kohta uudestaan. Mutta riippuu täysin käyttökerroista ja lämpötilan suuruudesta. 

Alla kuvassa ei näy
Kiukaan ja ulko-oven välillä, vasemmalla, on hana josta tulee järvivettä. Se kelpaa pesemiseen oikein hyvin. Myös suihku on.

Lauderunko
Tässä vanha juttu lauderungosta ja lauteista. Jutussa näkyy myös aiempi kiuas-pata-järjestelmä. Myös muokkasin lauteen kaidetta sopivammaksi. Tarkistin: teräksisen lauderungon olen valmistanut toukokuussa 2013. Yllättävän paljon vaati välineitä; porakone/ruuvinväännin, saha, kulmahiomakone x2 eli katkaisuterällä että hiomalaikalla, suojakaasupullo, joka on painavin tarvittava, hitsauskone, teräsprofiilien hitsaamiseen käytin mig-hitsauskonetta eli lankakonetta. Lisäksi joitain muitakin laitteita ja voimajuomaa. Jos kaikki lattiaan asti ulottuvat "jalat" lasketaan on niitä melkoinen määrä: 11 jalkaa. Rakenne on silti kevyt ja sitä voi siirrellä siivouksen helpottamiseksi. Tilaa vieviä "vinoreivoja" ei ole koska lauteen rakenne nojaa saunan seiniin. Ei heilu eikä hempu. Teräsrakenne on u-profiilista eli se on maalattu kauttaaltaan. (Yksi monista ammateistani on myös metallimies. Lähinnä hitsaus ja koneistus olivat kiinnostuksen kohteina. Sorvariksikin olen oppinut mutta valitsin keskikoulun jälkeen autonasentajalinjan vaan armeijaan kun menin niin kävin ilmailupuolen aliupseerikoulun, palvelin apumekaanikkona ylikersantiksi ja, myöhemmin, ryhdyin lentokoneasentajaksi.  (ReDiGo ja Hornet, pääasiassa, mutta muutakin. Lauteen teossa sovelsin ilmailuoppejani niin lauteista tuli kevyet ja kestävät. Valtio laittoi myös keikoille ulkomaille.) Siitä olikin vain lyhyt hyppy avaruusalusten rakentamiseen. Sai reissata. Hyshyshommia. Sittemmin eläkkeellä. Erikseen on poliittinen urani josta on muualla blogissa.

Lauteen rakenne
Ihan niin kuin on ollutkin mutta halusin vadeille ja sangoille oman tilan istuimen alle. Eivät pyöri lattialla tai alalauteella. En, kuitenkaan, tehnyt siitä täyspitkää. Arvelen että kun löyly kiertää kiukaalta katon suuntaan kylpijöitä kohden niin viileämpi ilma pääsee pakenemaan alalauteen raoista ja peränurkan aukosta riittävän rivakkaan. Lauderunkoa en ole kiinnittänyt minnekään. Toki ovista se ei mahdu mutta sitä voi siirtää, kun ottaa kuumavesisäiliön pois noin metrin verran kiukaan suuntaan. Helpottaa silloin kun tehdään perustavanlaatuista siivousta. Eli kohta kun on Mökille keväällä on saavuttu. Saunankin siivoamiseen voi käyttää imuria niin myös hämähäkinseitit katoavat. Kun mökiltä lähdetään olen vain lakaissut lattian. Laudeliinat pestään ja laitetaan orrelle. (Käytännössä käyntejä, tyypillisesti, on kolme per vuosi. Alkusuvena pitkä viikonloppu, sydänkesällä, jopa, yli kuukauden pituinen mökkiytyminen ja syksyllä viikonloppu. Silloin vedetään vene maihin nurinperin ja kalusteet varastoon ja joitain tavaroita otetaan mukaankin Tampereelle. Kuten komppressori, hitsauskone, iso pakillinen työkaluja kuten akkukäyttöiset porakone ja ruuvinväännin.)

Kiuaskivet
Suurin osa niitä mitä vajasta löytyi appiukkovainaan jäljiltä, joitain ostokiviä ja keltaiset "kivet" ovat Vaimon tekemiä erityisestä massasta ja uunissa polttamia harrastuksensa kautta. Hänen tekemänsä on myös kiuaspiru eli löylyjen suojelija. (Pitääkin pirusta ottaa kuva kun lokakuussa käymme Mökillä saunomassa.) 

 Pirun kuva tulollaan... 

Nyörit lauderungossa
Koska lauderunko on terästä niin sen lämmönjohtavuus on varsin hyvä. Siksi kierretyt nyörit ovat useimmissa ulottuvaisuuksien kohdilla. Ovat olleet koko näiden lauteiden historian. Miksikään eivät ole menneet. Saatan ostaa Biltemasta lisääkin ja varoiksi laitan nyörejä myös sinne missä ihmisen käsi tai jalka voisi kuuman metallin tavoittaa. Raput eivät tarvitse nyörejä sillä alempana on viileämpää.

Muurin korjausta
Onneksi ei paljoa. Hormin pikkureikä piti tiivistää laastilla ja lattikaivon valurautainen ritilä piti siivota ruosteesta ja maalata että kestää edelleen. Eli eri tavaroita ja materiaaleja tarvitaan. Perustyökalut ovat sentään jo olleet ennen minun aikaani. Kirveitä, rautakanki, kuokka, lapio ja muuta sen suuntaista.

 

Aina ei paista. Illalla seitsemän aikoihin ukonilman jälkeen.

Terassi, nimeltään Rötväri, myöhäisiltana ja osa kalustosta. Mökkilalueen tasaisin alue. Muualla on kaltevaa. Huomautan että kuvatessa käytin salamavaloa. Hyvä laite: ei juurikaan jää ikäviä varjoja.

Maitotonkasta vasemmalla
Näkyy kolme pikku valaisinta. Siitä menevät raput ja kaide Tyynelään eli rantaterassille. Terassia ei ole erityisesti valaistu. Vain portaita. Toki keskikesällä ja vielä heinäkuun lopullakin on, pilvisellä säälläkin, sen verran valoisaa että valaistusta ei juuri tarvita. Valaisimet jätettiin toimintaan. Ainakin järveltä päin katsottaessa tontti vaikuttaa asutulta. Ainakin loppusuven ajan. Nämä aurinkokennolamput eivät paljoa maksaneet ja ovat jo yhden talven yli pärjänneet ja, kohta, kaksi suveakin palvelleet. Niissä ei ole minkäänlaista kytkintä että voisi ne sammuttaa Niitä on myös parkkipaikalle vievien rappujen kaiteella. Todennäköisesti, myöhemmin, siirtyvät elektroniikkajätekeräykseen. Vaan ryönäkaupoissa on uusia. Korvaavat aivan riittävästi aiemman "roikkalamppusarjan". 

"Pölkkybaari"
Se on harvoja, jäljelä olevia, appiukonaikaisia mökkikalusteita. Sekin on hiljalleen mädäntymässä. Oikealla on keinun jalat näkösällä. Sekin oli huonossa kunnossa. Rimaa piti ostaa ja tukea vanhoja rakenteita.

 

 Iltamaisema järvelle ukonilman jälkeen. Järvi on paljon isompi kuin näkyy mutta saaria on runsaasti.

Viihdevarustus
Sade- ja laiskuuspäivien varalle on viihdetarpeita jos ei luonto ulkona viihdytä. Tuvassa on vanha matkaradio. Sen hieman särisevään ääneen olen jo tottunut. Aitassa on vanha levysoitin-radio-yhdistelmä stereofonisena. Siinä on on hyvät saundit. Merkkiä en nyt muista mutta kaiuttimet ovat laadukkaat Bang & Olufsen.

 

Hyllyn seitkytluvun hifille tein vanhan laiturin laudoista.

Hyvin talvehtinut
Toki virta kytketty pois koko tontilta kun emme ole Mökillä. Ei synny tahattomia vaivoja. Aitta on paksuista hirsistä ja aaltohuopakatolla, melko uudella. Sillä taataan että kosteus ei pääse rakenteisiin.  

 

 Tyynelä Iltapäivällä.
 

Tyynelästä järveen
Nämä ovat kolmannet portaat sinä aikana kuin olen Mökillä käynyt. Ensimmäisiä ei ollut lainkaan koska aiemmin ei ollut terassiakaan vaan vain raakalaudasta tehty laituri, aivan vesirajassa, jonne piti mennä jyrkkää rinnettä.
Terassin rakensin niin että porasin kallioon sarjan reikiä joihin kiinnitin ruostumattomat vaarnat joiden varassa Tyynelän rakenne on. Osa Tyynelästä kurottaa liki metrin veden ylle ja siksi on portaatkin suoraan hiekkapohjaiseen vesistöön. Yksikään kannatin tai tukipuu ei yllä veteen asti. Portaiden alapäässä on polviin asti vettä. Ranta syvenee hyvin jyrkästi eli neljän metrin päässä rantaviivasta ei normimittaisen henkilön varpaat tavoita pohjaan. Iskuporakoneen lainasta Norsa Oy:lle kiitos!

Kalaan ei juuri joutanut
Oli hyvin tiivistä puuhaa liki kaksi kuukautta. Rouva haki ruokaa Salesta ja minä puuhasin korjaus- ja rakennustoiden parissa. Aiemmin, kun olimme vain lyhyitä aikoja, niin hommat jäivät joko tekemättä tai kesken. Siksipä nyt en juuri ehtinyt kalastamaan. Olisi verkkoja, katiskoita, uistimia, heitto- ja mato-onkia. Nautin kun saan tehdä kunnostuksia perusteellisesti. Kompostorin kupeessa on kastematoesiintymä.

Lokakuussa
Olisi tarkoitus käydä laittamassa Mökki ja muut rakennukset nk. talviasentoon. Eli Tyynelän portaat pois järvestä, ulkotilan kalusteet vajaan ja/tai aittaan talvisäilöön ja  tarpeelliset, eli arvokkaammat tai kylmälle ja kosteudelle herkät asiat viedään joko kotiin, verstaalleni tai autotallin perälle sekä muut, kuten osa petitavaroista kellarin verkkohäkkiin. Ja sama toisinpäin keväällä. Nyt oli paljon kamaa kerättävänä kun olimme yli kaksi kuukautta yhteen menoon Mökillä. Talvella Mökille ei pääse kuin hiihtämällä monta kilometriä. Aikaisintaan toukokuussa pääsee. Odotan jo innolla.

Suunnitelmia jatkossa
Rakennusten oikominen ja iän mukanaan tuoman rakenteiden haurastuminen lie merkittävin vaiva. Päärakennuksen etelään antavan etusivun ja läntisen päädyn kiertävä terassi on jo hieman tarvinnut uutta puutavaraa. Lähinnä ulkokulmassa on ilmennyt lievää mätänemistä. Olen ne kohdat poistanut ja laittanut uudet niskapuut terassia kannattelemaan. Samassa kulmassa on myös pylväs joka kannattaa katon kulmaa eli on kunnostamisen tarpeessa jos se mätänee alapäästään. Voisin siihen vaikka laittaa ruostumattoman teräsputken kannakkeeksi puutolpan sijaan suoraan kivijalan päälle. Nykyinen puutolppa lepää yhden kuistin juoksun päällä. Kun sataa ja tuulee, osuu kuistille osa sateesta vaikka rakennuksen katto yltääkin varsin hyvin antamaan suojaa. Vaan lumi pääsee estoitta kuistille kun tuulee. Sulaessaan sekin on puulle vahingollista. Jos en metaliputkea laita kulmatolpaksi niin kyllä kyllästetty 100 x 100mm:n piirukin asian hoitanee.

Kattohommia on tehty
Huussi - liiteri - varasto -kompleksin aaltopeltikatto on vioittunut. Sinne oli kertynyt noin kaksikymmentä senttimetriä kariketta josta osa oli maatunut. Siinä kasvoi sammalta isolta alalla. Tikkailla seisoen puhdistin kaiken orgaanisen katolta pois. Ilmeni uusi juttu: katto alkoi vuotaa juurikin ruosteiselta kohdaltaan. Piti kiivetä katolle. Kesti sentään. Pursotin reikiin paikkausmassaa ja Rouva alhaalla työnteli reikäkohdista rautalankaa niin että havaitsin ylhäältäpäin missä reikiä on. No. se on vain pikakorjaus. Tulevana suvena pitää hankkia uusi kattomateriaali. Ajattelen että valoa läpäisevä kattomateriaali olisi pätevää. Olisi sisällä, kaikessa kolmessa tilassa, valoisampaa. Ainakin päivisin. Aitassa sekä huusi- liiteri- vaja- kompleksissa ei ole sähköistystä. Aittaan jos tarvitsee valoa niin pitää vetää vain sähköroikka paikalle.

Katettu kuisti
Jakaantuu kahteen osaan eli etupuolella kuistin leveys on noin puolitoista metriä. Sen sijaan, jälkeenpäin rakennettu päätykuisti, on leveydeltään useita metrejä. Molemmat kuistit ovat katettuja. Mahtuu pöytä kuudelle hengelle ja vaikka toinenkin. Nyt kun hieman remontoin, on työvälineitä ja -materiaaleja kuistin lattialla tarpeen mukaan. Kuistille mahtuu myös ulkoilu-, työvaatenaulakko ja pieni hyllykkö.

Perushuoltoa maalaamalla
Takaportaat kulkevat Mökin terassilta parkkipaikalle osittain upotettuna rinteeseen sen mitä kallio antaa periksi. Kuvassa alla näkyy, portaiden oikealla puolella, vielä jäänne siitä mikä oli paljon pahemmin kulunut kulkemisen vuoksi. Hiljalleen kuntta ottaa siitäkin vallan ja rinne vehreytyy. Saatan, jos keväällä käymme aikaisin, siirtää, kuluneimmalle kohdalle, säkillisen kukkamultaa. Kuten kuvassa alla, portaiden oikealla puolella, on kasvusto jo aloittanut korjaantumisen mutta alempana ei hiesumaassa oikein mikään idä.

 Raputus ylhäältä (parkkipaikalta) kuistille päin. Kaiteessa on yövalaistus. Materiaali kuusilautaa ja -pattinkia. Koottu rst. ruuveilla. Omaa suunnittelua ja tuotantoa.

Ensimmäisiä juttuja
Koska rinne on kallioinen ja jyrkähkö niin rinteeseen syntyi, erinäisiä, mutkittelevia polkuja. Kunkin henkilön omia reittejä. Erityisesti sateella olivat oikotiet pidempiä. Koska perhepiirissä on henkilö joka kulkee pyörätuolilla ja tykkää käydä Mökillä niin tein myös pitkähkön reitin siten että se on riittävän loiva mennä alas ja kammeta ylös ilma apua. Siitä joskus lisää. Se mikä oli, ehkä, merkittävintä niin epämääräiset kiertoreittien kuluneet kunttakohdat ovat, pääosin, kasvaneet umpeen eli Mökin ympäristö säästyy ja viheriöi. Vaan vieläkin on joitain kohtia joissa ei vilja viihdy eikä sammal sakoa.

 

Massiivinen lohkare rinteessä aivan Mökin vieressä. 

Raput ovat tienanneet
Ei rahaa vaan sitä että ei enää kaatumispelkoa ja tavarat ovat, painavimmatkin, kuten kiuas kivineen, on ollut helppo hoitaa paikalle. (Nykyisellä kiukaalla on historiansa: se oli erään moottoripyöräkerhon kiukaana mutta kun kerholle tuli muutto ja kiuas jäi yli niin sain sen "lainaksi". Lainaa lunastavat kerhon jäsenet poikkeamalla saunomassa. Mukavaa on sellainen sosiaalisuus. Saunareissulle Ylöjärveltä, kerholtani, Itä-Savoon tulee noin tuhat kilometriä edestakaista matkaa. (On vai kaksi reittiä: lossin kautta Heinävedelle tai Savonlinnan kautta.)

Työvälineet Mökinpitoon 
Portaikon kuvassa yllä näkyy komppressori. Sillä, renkaiden täytön ohella, täytetään, sopivaan paineeseen, vesipumpun palje. Muutoinhan pumppu käynnistyisi joka kerta kun vettä tarvitaan mutta kun pumpussa on sisäänrakennettu paineistettu palje niin pumppu käy harvoin eli silloin kun vedenpaine on alhaisin. Iltasaunan jälkeen, kun pumppu on tehnyt toimensa, sen palje on täynnä eli puhtia on. Siksi iltaisella ja, mahdollisesti yönkin aikana tehdyt vedenkäytöt eivät millään tavalla aiheuta komppressorin käynnistymistä. Se on kuistin alla eli on sateelta suojassa koska kuistikin on kokonaan katettu. Vesireittejä eli putkia on kolme: järvestä pumpulle ja sieltä saunaan ja keittiöön. Keväällä putki viedään, kellukkeella varustettuna, järveen. Melko kauas rannasta ja kellukkeen ja ankkurin avulla pohjaventtiili on noin kolmen metrin syvyydessä. Syksyllä putki haetaan pois ja tyhjennetään totaalisesti ettei putki, veden jäätyessä, vioittuisi. Pumppulaitteena käytän edullista Biltemasta hakemaani laitetta. Se on, käytössämme, täyttänyt viisitoista vuotta. Pumppu talvehtii Mökin vajarakennuksessa. Siksi se on tyhjennettävä, huolellisesti, kaikesta vedestä. Vesijohto, sen sijaan, on täyttänyt jo neljäkymmentä vuotta. Kunnossa on vaikka talvehtii kiepillä rantamäntyjen alla. Kunhan on, varmasti, tyhjä.

Työvälineet-osasto jatkuu
Kottikärryt: niillä, eritoten keväällä, raahataan pihalle ja kuistille sekä laiturille, ym. kertyneen karikkeen muutamaan läjään mätänemään. Yksi ehtoopäivä menee siihen. Risut poltetaan kun makkaraa paistetaan mutta pienempi karike, kuten lehdet, neulaset ja pikkurisut siirtyvät kompostoriin. Talikolla sekä lapioilla siirretään tiheämpi tuotos kottikärryjen avulla joko kompostoriin tai vain kipataan "ulkokompostoriin" eli tarkoittaa hyvin hitaasti kompostoituvia luonnontuotoksia. Muutoin, Mökillä, lajitellaan varsin tarkasti asiat jotka kompostoidaan. Pääosan kompostista muodostaa energiapitoiset kasvit ja ruokien tähteet. Pyrimme myös välttämään muovin käyttöä kuten tavallisia markettien muovikasseja pitämällä mukana omia kangaskasseja. Ei ole vaikeaa. Mökillä syntyy varsin vähän sellaista jätettä joka on vietävä käsittelyyyn. Lähinnä muovit ja metallit lähtevät muualle.

"Turhia hommia" Mökillä
Vaarini sanoi noin kun pikkupoikana ryhdyin tekemään asioita itse. Vaarilla oli asenne että kyllä pikkupojankin piti osallistua talon töihin kokopäiväisesti sellaisiin hommiin mitä jaksaa tehdä. Eli ihan tylsiin töihin. Livistin usein. Vaan vieläkin teen "hupsutuksia" kuten anoppikin taannoin tekemisistäni sanoi. Keksin että kun kaksi reikäsahaa liittää toisiinsa sisäkkäin niin saa saa laudasta sahatuksi erilaisia kiekkoja ja kehiä irti. Muistin että olin vanhat saunan laudepuut varastoinut vajan alle. Ryhdyin sahaamaan kehiä.

Viimeistelyä vaille. Tässä vain osa osista. On muitakin kokoja.

Mitähän näistä tulee
Ei vielä ole ideaa. Jospa ensi keväänä on. Ehkä niin että keskiosia hieman pyöristän reunoiltaan, poraan niihin reiän myös säteensuuntaisesti ja laitan nyörit tai metallitangot lävitseen. Se olisi kolmas tekemäni mobile. Ekan tein jo kansakoulussa. Opettaja ei oikein ymmärtänyt tarkoitustani.

Aittakirjasto, liikuntavälineitä sekä muuta tarpeellista.

Vanha renginkaappi
Löytyi vaurioituneena appeni jäljiltä. Kunnostin. Lisäsin, taustalevyn sekä myös kaksi ripaa että tavarat pysyvät hyllyillänsä. Siksi eri sävyllä että selviää etteivät ole alkuperäisvarusteita. Ohessa Rouvan vähällä käytöllä olevia liikuntavälineitä.

Tekemättömät
Juurikin huussi-, liiteri-, vajakompinaation oikaisun viimeistely sekä katon uusiminen kokonaan. Hiekkakuorman tilaus tontille. Osa poluista ovat ohenneet hiekoituksensa osalta ja puolukka sekä mustikka yrittävät ne vallata. Olen leikannut reunat mutta maan alla kasvien juuret tekevät omiaan. Toisaalta soraa ei tarvisisi hankkia isoa määrää vaan jos hankkisi kivi- tai betonilaattoja ja päällystäisin polut. Rakennuksen etualalla on jo laatoitus. Toistaiseksi laatoittamattomia polkuja on yhteensä noin viisikymmentä metriä. On toinekin tapa, hiukan halvempi mutta työläämpi: tehdä muutama valumuotti laudasta, ostaa harjaterästä, sementtiä, hiekkaa ja tehdä laatoitus omana työnä.

Kauppakäyntimuistelma 
Hiljattain olin eräässä marketissa jossa en ole aiemmin käynyt ostoksilla. Otin kotoa mukaani käytetyn kauppakassin. Viikkasin sen siististi. Ostokseni tehtyäni ryhdyin pakkaamaan taskustani vetäisemääni kassiin ostokseni. Kassatäti painoi jotain nappia ja turvamies saapui sekä kassan takana jono piteni. Minua syytettiin näpistyksestä. Sanoin että anteeksi ja palautin kyseisen kassin ja vedin toisesta taskustani samanlaisen. Alkoivat nauraa ja sanoivat älä tee noin toiste. Sain synnin anteeksi. Muutenkin tulee mielenkiintoisia tilanteita kun kuljen Kerhoni liivit yllä. Mummot vaihtavat kadun toiselle puolelle, ikäiseni. Kauhea taidan olla... En ota, enää, kassia kotoa tai jos otan niin en mene sen ketjun kauppaan. S-liikkeessä K-kassi ja toisinpäin.

Lähdenpä tästä
Kerholleni Ylöjärvelle. Käyn katsomassa miten homma käy ja kahvi tippuu. Epäilen että kävijöitä tulee kerhoiltaan vain alle kymmenen. Parin viikon perästä on vuosikokous. Otaksun että silloin on väkeä paikalla runsaammin.

Kerholla
Tähän aikaan Kerholla, kun saavuin, ei ollut kuin yksi henkilö ruokailemassa. Söi ja lähti. Sitten oli kolme varttia että ei ketään. Lopuksi meitä oli, jopa, viisi. Eiköhän väkeä ala tulemaan kun syys saa. Parin viikon perästä on vuosikokous.