Onnettoman ajomatkan tarkoitus
Se toteutui. Ajoin polkupyörällä Tampereelta Ylöjärvelle Kerholleni pyörännoutoon. (Siitäkin on valokuvia. Polkupyörani on yli sata vuotta vanha Venus Special Ruotsista. Myynyt Heikki J. Helkama 20-luvulla Viipurissa.) Perillä laitoin Californiaan akun ja sen kaapelit paikoilleen ja lähdin illansuussa ajamaan Ylöjärveltä Tampereen eteläpään lähiöön. Osan matkasta ajelin moottoritietä mutta käännyin paikallistielle Pirkkalan jälkeen. (Jälkeenpäin ajatellen sehän olikin onneksi. Olisi inhaa jäädä moottoritielle käymättömän pyörän vuoksi.) No, inhaa ei, vielä ole ollut. Entisestä elämästä: prätkä jättää tielle: ei koskaan ole käynyt niin että ottaisi päähän. Muut motoristit ovat hoitaneet apuja. Blogissani on joitain kokemuksia mitä kavereille ja minulle on tapahtunut. Eikä käyneet tilin päälle kovasti. Liki aina olen kyennyt ajamaan Italiasta Norjaan ja takaisin ilman isompia ongelmia. Rengasvaivat ehkä päällimmäisenä. Norjassa bensiksiä on harvassa ja on ollut likellä etteikö olisi ryhdyttävä tuuppaamaan tai saada muilla konsteilla asia hoidettua. (Toisaalta: pyöräni käy myös etanolilla.)
Satulan irtiotto
Irtoaa avainta kääntämällä. Sen alla on akkutelineen ja keskusyksikön kansi. Olen tehnyt kanteen kurkistusreiän. Painoin akun painiketta niin akun kansinäyttöönn tuli aivan olemattomia lukemia. Alhainen jännitetaso ja latausprosenttiluku myös. Asiasta tulee kuvia. Nyt on se vaihe jossa lataan akkua. Äsken akun näyttö ilmoitti kahdeksankymmenen prosentin tehosta. Periaatteessa latautunut melkoisesti. Lataan huomenissa lisää.
Syyn etsinnän aloitus
Hetken puuhastelin eli otin muovipanelin irti. Se on kiinni kuudella ruuvilla. Onneksi oli muovikassi matkassa. Otin myös akkulaturin mukaan. Joskus nuoruudessani on käynyt että pyörä ei vienytkään perille. Tämä on ensimmäinen kerta vuosikymmeniin että olen jäänyt ns. tien päälle. Vaan pääsin myös pois.
Reilut pari kilometriä kotiovelle
Lähdin tallustamaan akku kassissa kotiosoitetta kohti. Koitin peulalokyytiä. Autoilijat kiersivät
vastakkaisen kaistan kautta. Kilometrin käveltyäni prätkäkamppeissa, liiveineen, tuli nuori motoristi joka
pysähtyi. Otti kyytiin ja vei kotiosoitteeseen. Kaunis kiitos.
Kotioppäin on melkoinen nousu meni sitten pyörätietä tai oikaisisi polkua metsän poikki. (Itse kun olen liikuntavammainen niin polut eivät ole ihan mun juttu. Nytkin oikeaa reittä särkee vaikka se onkin, osin, tunnoton eikä edes karvaa kasva. Hirvikolari selkäydinvamman syynä. Hirvi edesmeni.)
Kotona
Pari tuntia olen lataillut ja vaikuttaa siltä että akku saa voimiaan takaisin. Se että pysyykö latingissa on toinen asia. Kun irrotin akun niin sen jännite oli alle kaksi volttia. Alla kuvassa on akku ollut lyhyen aikaa latauksessa asianmukaisella litiumakkulaturilla. Samaa merkkiä kuin akkukin.
Latausprosessi kotikutoinen
Koska laturin liittimet käyvät pyörässä olevien liittimien kanssa yhteen niin kotioloissa lataus tapahtui niillä välineillä joita oli saatavilla. Kuten äänentoistosta lainatuilla kaapeleilla.
Homma eteni
Käytännössä akku täyttyi neljän amppeerin virralla hiljalleen 80% asti noin tunnissa. Akku oli tyhjentynyt täysin. Toistaiseksi en syytä tiedä. Voihan vika olla akussakin. Seuraan tilannetta.
Dilemma
Lähdenkö ladatun akun kanssa kävelemään takaisin sinne minne pyörän jätin vai siirränkö huomiseen. Hieman epäilyttää. Olin työntänyt pyörän erään firman parkkiruutuun. Syyhyttää kyllä lähteä. Kello on vasta kahdeksan illalla eli päivänvaloa on vielä käytettävissä.
Kun on akku täyttynyt
Akunkantoa jokunen kilometri suuntaansa. Söin hieman ja lähdin kantamaan liki täyteen ladattua akkua pyörän luo. Pyörän mittaristoon ilmentyi vikavalo ja sen myötä ohjaava teksti näyttöön.
Latauslaite joka tuli akun mukana ostettaessa akkua.
Mitäs jos -oletuksia
Ei lähdekään tulille. Silloin on akussa vikaa. (Akku voi olla sisäisesti
vikaantunut myös.) Jos sen sijaan lähtee käyntiin mutta akun jännite laskee on jossain vikaa: laturin hihna poikki? Laturi rikki? Jokin liitos tai lataussäädin pettänyt? Akussakin voi olla vikaa: näyttää täyttä jännitettä mutta ei sisälläkään amppeereita.
Jalkamiehenä kahteen suuntaan
Kadun varteen matkaaminen otti aikansa. Pyörän pysähdyskohta kun oli noin 2,5 kilometriä kotirapulta. Linnuntietä noin kilometri mutta tiedättehän teollisuusalueiden ruutukaavan eli siksakkia piti kävellä eli kulman takaa toisen kulman taa sekä sen uusinta. Tampere. - Helsinki-rata on välissä eli suunta toisella puolen rataa pitää kävellä radanvartta poispäin alikulun suuntaan ja toisella puolella haluttuun suuntaan. Tossut kovilla. Onneksi akku on litiumtyyppinen eli ei paina paljoakaan.
Aurinko ehti laskea
Paikka kun on vanhaa suota eli hyvin alavalla maalla ja ympärillä vuoria ja sankkaa metsää niin eipä mollikka paljoa valaissut toimintaani. Led-lamppu hampaisiin niin näki ja kuolasi selvästi. (Kyseisellä alangolla oli, aikanaan, Tampereen lentokenttä. mutta toisessa laidassa. Muu oli viljelymaata tai suota. Ei tunnistaisi enää samaksi paikaksi.)
Akun asennus
Helppo homma: akku koteloonsa, johtimet kiinni ja kääntö avaimesta. Lähti nappia painamalla mukisematta käyntiin. Se hyvä puoli oli että sain pyörän kotitalliin. Tilanne edelleen sama sunnuntaina. Tuskin ryhdyn pyhähommiin. Minulle, jo kakarana opetettiin että pyhätyöllä ei ole siunausta.
Ajon aikana
Akku ei lataantunut vaan ajoin nämä muutamat kilometrit velaksi. Laitan autotallissa akun latinkiin. Nyt lepään ja otan muutaman iltaoluen, tasan kolme pikkutölkkiä, lohduksi. Eka tölkki on enää puoliksi täysi.
Akun lataus akkulaturilla
Hieman hidasta mutta se oli nyt tarpeen eli tilanne normalisoitui eikä parkissa paikalla seisova pyöräni jäänyt pahoinpitelyn kohteeksi. (Sellaistakin on tapahtunut: kerran oli viety kaasutin, kerran tulpanhatut ja johdot, usein ovat lapset kiipeilleet pyörieni päällä ja muuta pientä ilkivaltaa. Myös eläimet (lokit) ovat kakkineet pyöräni päälle erään kalareissun ansiosta. Olivat hyökänneet peilejä kohti. Siksi suosin lukittavaa tallia vaikka sellaisen vuokra onkin maksettava.
Akun lataus toisella akulla
Älkää edes yrittäkö. Voi tulla liemet silmille.
Päätelmä nyt
Koska pyörän sähköpuoli käy nyt vain akun voimalla eikä generaattorilta tulevalla virralla niin, jo aiempana mainitut seikat, tulevat tutkimuksen alaisiksi. Onneksi voin tehdä sitä jakkaralla istuen autotallissa. Yleismittari kouraan ja tutkimaan. Myös mainittu laturin hihnan tarkistus. Se olisikin selkeä ja helposti hoidettava vaiva. Uusi remmi ja baanalle. Jos olisikin niin helppoa... Toki sulakkeet ja johdinliitokset pitää tarkistaa ensin. Kauhein teoreema on että olenkin itse laittanut johtimet väärin!
Lisäpällistelyä sunnuntaina
Yleismittarilla mittasin akun jännitteen ja se oli hyväksyttävissä lukemissa. Laitoin pyörän käyntiin, kaikki tarpeelliset liittimet ja liitokset kiinni. Tai siis ne jotka ovat näkyvissä. Vikavalo palaa. Pitänee lukea vikalogin tiedot. Ne ovat vain yleisasioita jotka antavat viitteen vian paikasta mutta eivät kerro jos jokin liitos tai komponentti on vikaantunut. Mutta helpottaa vianhakua kovasti koska ei ehyitä järjestelmiä tarvitse epäillä.
Tuumaustauko
Pidän loppupäivän rokulia. Illalla irrotan akun laturistaan.
Reissulaturi
Pieni, puolen nyrkinkoon kokoinen. Yli kolmekymmentä vuotta vanha. Mahtuu reppuun tai sivulaukkuun helposti. Vaikutti vaikuttavan. Voltit nousevat, Käyn muutaman tunnin jälkeen nykäisemässä irti. Kuvassa akun täyteaste 60%. Parin tunnin ponnistuksen jälkeen varaustila oli 80 prosenttia ja jännite hieman yli 12 Volttia. Kirjoitan Voltin aina isolla sillä herra Volt oli, aikanaan, sähkön käytön osaaja.
Selvisi uutta
Kaikki pyörän sähkölaitteet eivät toimi. Jossain on liitin auki tai muu katkos. Saattaa edellyttää purkuhommia. Toivottavasti ei tarvitse tankkia irrottaa. Pitänee katsoa kaikki sulakkeet ja liitokset. Syvemmälle kaivamalla homma etenee, toivon. Odotan aamuaurinkoa sillä se paistaa tallin ovesta sisään. Tallin muu valaistus on yhden hehkulampun varassa ja sekin on tallin takaseinän liki.
Vianhaku
Pitänee liittää tietokone pyörän järjestelmään ja lukea vikalogi. Se saattaa auttaa asiassa. Kunhan sen läppärin löydän sekä liitoskaapelit.
Yksi palanut sulake
Laitoin ehyen tilalle. Se ei ole korjaus vaan koe eli palaako sulake edelleen. Jostiin käy niin pitää alkaa etsiä vikaa kyseisen sulakkeen virtapiiristä. Pyörässä on kahdenlaisia sulakkeita: vakiokokoa ja minisulakkeita. jälkimmäisiä enemmän.
Koe osoitti
Toistaiseksi sulake ei palanut kun laitoin virrat päälle. Käynnistin moottorin niin edelleen sulake pysyi ehyenä. Toistaiseksi sulakeen polttama vika ei tullut esiin.
Sulakeostoksille
Se oli ainoa varasulake jonka laitoin paikoilleen. Aiheuttaa poikkeamisen sulakekaupassa. Jos sulakkeita palaa edelleen niin on ryhdyttävä syvällisempiin tutkimuksiin.
Kävin kaikki sulakkeet läpi
Irrotin yksitellen, puhdistin hapettumat pois ja laitoin paikoilleen. Jotkut suojaavat sulakkeet voidellen niiden jalat. Itse vältän sillä, käytännössä, ulkoilmassa olevat sulakkeet ja sulakejalat keräävät tiepölyä sulakekantoihin. Se taas vaatisi pesua ajoittain.
Täydemmäksi akkua ei saa. 13,4V, 100%.Pyörän suhteen
Ensimmäinen ajamisen keskeyttävä vika pyörän iän aikana. Tyrmistyttävää. Vasta kahdeksankymmentätuhatta kilometriä tulossa täyteen jos ajamaan pääsen. Pikkuvikoja on ollut kuten polttimoiden palamiset ja ruostetta ohjausakselin alalaakerissa heti uutuuden. (Siihen aikaan piti pyörää säilyttää kadun varressa ja samaa oli harrastanut pyörän myyjäliike Tampereella. Laitoin uudet laakerit hyvillä, vedenkestävällä voiteella.) Renkaiden kulumista ei lasketa viaksi. Kaikki huollot olen tehnyt itse lukuunottamatta ensimmäisiä jotka sisältyivät kauppasopimukseen myyjäliikkeen osalta. Viimeksi laitoin keulaan itse sekoittamani vaimenninöljysetit. Toistaakseni olen tyytyväinen vaan vähän tuli kokemusta. Ei, edes, kymmentä kilometriä.
Epäilyksiä
Vasta aika näyttää onko vika korjaantunut vain sulakkeen vaihdolla vai onko jossain piilevä vika joka sulakkeen on polttanut. Jälkimmäinen asia jää punnittavaksi. Joka tapauksessa on kyse ylikuormituksesta sillä ei sulake, jos on oikeaa kokoa eli kestää normaalia kuormitusta.
Yksinkertaista
Toistaiseksi olen keskittynyt pubiasoihin ja sentasoiseen hyvään seuraan. Alkavat jo, viidentoista vuoden jälkeen, tottumaan meikälaiseen. Se voi olla ongelma että kielenkäyttöni on erilaista kun paikallisten. Täällä suositaan kolmen sanan lauseita. Jos tarinoin niin menee kuuroille korville. Jos haluan seuraa joiden kanssa voi väitellä asioista tai tehdä jotain syventävää tai aatteellista on mentävä Tampereen keskustaan että pääseen käyttämään kaikkia konsonantteja, vokaaleja ja hienoja lauserakenteita. En silti väheksy paikallisia. Arvokasta työtä hekin tekevät. Muutama jo eläköitynyt.
Laitan jatkoa ja kuvia aiheesta kun aika käy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti